Datasets:

Finnish-NLP

/

wikipedia_20230501_fi_cleaned

like 0

Follow

Finnish-NLP 41

1166

https://fi.wikipedia.org/wiki/Silm%C3%A4lasiresepti

Silmälasiresepti

Silmälasiresepti eli silmälasimääräys on ohje silmälasien linssienhankintaa varten. Reseptissä mainitaan ainakin seuraavat tiedot molemmista silmistä: OD = oikea silmä (lat. oculus dexter) OS = vasen silmä (lat. oculus sinister) Sf = Sfäärinen voimakkuus. Hajataitteisessa silmässä tarvitaan kaksi eri voimakkuutta korjaamaan näkö tarkaksi. Sf-voimakkuus ilmoittaa yhden tarvittavista voimakkuuksista. Cyl = Sylinterin voimakkuus. Laskemalla yhteen sf ja cyl -voimakkuudet etumerkkeineen saadaan tietää hajataitteiseen silmään tarvittava toinen varsinainen voimakkuusarvo. Ax = sylinterin asento asteissa (sylinterin akseli) Näiden kolmen parametrin avulla on mahdollista valmistaa linssit. Lisäksi reseptissä mainitaan tavallisesti myös muita tietoja: Visus (merkitään v) = Näöntarkkuus. Arvo merkitään Suomessa desimaalilukuina. Visusarvolla ei ole yksikköä. Ns. normaali näöntarkkuus merkitään arvolla v=1,0. Tällöin silmä pystyy erottamaan kaksi pistettä erillisiksi pisteiksi, kun pisteiden välinen etäisyys toisistaan on yksi kulmaminuutti. Vastaavasti, jos näöntarkkuus on v= 0,1, silmä pystyy erottamaan kaksi pistettä toisistaan, kun pisteiden välinen etäisyys toisistaan on kymmenen kulmaminuuttia jne. Vapaa visus (vv)= Näöntarkkuus ilman silmälaseja Pr, prisma = Yksikkönä silmälasioptiikassa prismadioptria (prd). Karsastuksen korjaukseen käytetty yksikkö. Bas = Kanta. Liittyy prismakorjaukseen, bas-arvolla kerrotaan prismakorjauksen suunta. Bas-arvona voi olla asteluku välillä 0-360 tai sanallinen suunta (sisään, ulos, ylös, alas, nas, temp, up, down) Ta = tonometriarvo, silmänpaine. Silmän sisäinen paine, yksikkö mmHg. Tilastollisesti normaali paine on 10-21 mmHg:n välillä. Äkillisessä silmänpainekohtauksessa paine voi nousta jopa yli 50 mmHg:n arvoihin. Liian korkea silmänpaine on suurin riskitekijä ääreisnäköä hitaasti vaurioittavalle silmäsairaudelle, glaukoomalle. Pd (tai Kv) = Silmäväli [mm] ilmoitetaan millimetreinä. Ilmoitetaan yhtenä lukuna, lähelle ja kauas katsottuna erikseen. Voidaan myös ilmoittaa kahtena erillisenä lukuna pään keskeltä mitattuna, jolloin lukujen summa antaa silmien kokonaisetäisyyden. Lääketiede Silmälasit Seulonnan keskeiset artikkelit

1167

https://fi.wikipedia.org/wiki/Susi

Susi

Susi eli harmaasusi (Canis lupus) on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs. Susi jaetaan nykyisin lähteestä riippuen 32-37 alalajiin, joista osa on jo kadonnut. Susi on levinnyt suureen osaan pohjoista pallonpuoliskoa arktisilta alueilta Meksikon ja Intian leveysasteille saakka. Australiassa esiintyy lisäksi suden alalajiksi nykyisin yleensä luettava dingo. Susi oli aikoinaan maailman laajimmalle levinnyt nisäkäslaji. Alkuperäinen levinneisyysalue pieneni, kun susia vainottiin karjan suojelemiseksi ja ihmisiin kohdistuvien hyökkäysten pelossa. Nykyisin laji on maailmanlaajuisesti elinvoimainen, mutta tiettyjen alueiden susipopulaatiot ovat uhanalaisia. Suomen susikanta on 2000-luvulla vaihdellut noin 100 ja 300 yksilön välillä. Arktiset sudet ovat väriltään vaaleita, eteläisemmät alalajit harmaita ja ruskeita. Sudet elävät pareittain tai perhekunnittain laumoissa, joissa on tavallisesti kolmesta yhteentoista jäsentä, joskus yli 20. Laumassa on yksi lisääntyvä pari, ja muut jäsenet ovat niiden eri-ikäisiä jälkeläisiä. Laumat saalistavat yhdessä suuria kasvinsyöjiä, kuten hirviä ja peuroja, mutta susi voi syödä myös pienempiä eläimiä ja haaskoja. Yhden lauman reviiri on alle sadasta usean tuhannen neliökilometrin laajuinen. Susi liikkuu pääasiassa hämärissä ja yöllä. Nuoret sudet vaeltavat, minkä ansiosta susi leviää nopeasti uusille asuma-alueille. Tavallinen kesykoira (Canis lupus familiaris) on suden alalaji. Tuntomerkit Mitat Susi on suurikokoisin nykyisin elävä koiraeläinlaji, huomattavasti kettua ja supikoiraa suurempi. Urokset ovat tyypillisesti kookkaampia kuin naaraat. Suden pituus on 100-140 senttimetriä ja paino yleensä 20-50 kilogrammaa. Suurimmat sudet elävät Kanadassa ja Alaskassa, ja siellä on tavattu muutamia yli 77 kilogramman painoisia yksilöitä. Suurin punnittu susi oli Alaskassa vuonna 1939 tapettu 80 kilogrammaa painanut harmaasusi. Suden suorana roikkuvan hännän pituus ilman kärkikarvoja on 35-50 senttimetriä ja kärkikarvojen kanssa 10-12 senttimetriä enemmän. Korvien pituus on 10,5-12 senttimetriä. Hartia- eli säkäkorkeus on 66-81 senttimetriä. Susi muistuttaa ulkonäöltään paljon koiraa, mutta sen jalat ovat pidemmät, käpälät suuremmat, rinta kapeampi ja häntä suorempi. Pää on noin 22 senttimetriä pitkä. Niskassa on kaulan tyvestä alkava kyyneleen muotoinen harja, joka jatkuu selkärankaa pitkin kohti häntää; olkapään kohdalla harjan leveys on noin 15,2 senttimetriä. Harjassa olevat karvat ovat 10-12,7 senttimetriä pitkiä ja kiinnittyvät karvankohottajalihaksiin. Kohotettuina ne saavat suden näyttämään vielä suuremmalta. Sudella on sekä talvi- että kesäturkki. Väritys Suden turkin pohjaväri on yleensä harmaankeltainen, mutta sävy voi vaihdella huomattavasti lähes valkoisesta mustahkoon. Myös yksittäisen yksilön turkki voi olla kirjava. Väritys vaihtelee jonkin verran myös vuodenaikojen mukaan, ja erityisesti kesäturkki on punertavampi tai ruosteenruskeaan vivahtava. Vatsapuolella väritys on yleensä vaaleampaa: kellertävää tai harmaanvalkoista. Jalat ja käpälät ovat vaalean kellertävät ja eturaajojen ranteen yläetupuolella on hyvin usein pitkänomainen musta juova. Huulet ja kurkkuosa ovat tavallisesti valkoiset ja kirsu musta. Etujaloissa on usein mustat juovat, ja etuselässä, hartioissa ja hännän kärjessä on mustaa peitinkarvaa. Talviturkki on harmaanvalkoinen, ja posket ovat monesti vaaleat. Arktisten alueiden sudet ovat usein liki valkoisia. Fennoskandian sudet ovat väritykseltään vaalean kellertävästä harmaaseen, ja selässä on tavallisesti tummempaa karvoitusta. Talvikarva on kesäkarvaa vaaleampaa. Eteläisempien lauhkeiden alueiden sudet ovat väriltään hieman punertavasta ruskeanharmaaseen, ja valkeaa karvoitusta voi olla raajojen sisäpinnoilla, vatsassa ja kuonossa. Eteläiset sudet ovat myös pohjoisia susia pienempiä, ja niiden korvat ovat suurempia, karvoitus lyhyempää ja turkin alusvilla vähäisempää. Aistit ja anatomia Sudella on suuri pää ja pitkä kuono sekä pystyt, pyöreäpäiset korvat. Mantelinmuotoiset silmät sijaitsevat vinossa asennossa pään sivuilla; niiden väri vaihtelee oranssinkeltaisesta vaaleankeltaiseen ja jopa vihreään. Pääkallo on erityisen pitkä, mikä tarjoaa hyvät edellytykset eläimen tarkalle hajuaistille. On arvioitu, että suden hajuepiteelin pinta-ala on 14 kertaa suurempi kuin ihmisen. Myös suden kuulo on erittäin hyvä, mutta näkö on aisteista suhteellisesti heikoimmin kehittynyt, ja liikkumattoman kohteen havaitseminen voi olla sudelle vaikeaa. Koiran tavoin susi kuulee huomattavasti korkeampia ääniä kuin ihminen. Aikuisen suden suussa on kaikkiaan 42 hammasta, joista 20 sijaitsee yläleuassa ja 22 alaleuassa. Yläleuan molemmilta puolilta puuttuu yksi poskihammas. Hampaisto ja leuat ovat petoeläimelle tyypilliset, ja lihavoittoinen ruokavalio näkyy hampaistossa selvästi. Kulmahampaat ovat suuret, mutta eivät erityisen terävät tai veitsimäisesti litistyneet kuten ilveksellä. Raateluhampaat ovat suuret ja tehokkaat, huomattavasti pidemmät ja kookkaammat kuin koiralla. Niiden pituus on yläleuassa noin 23-29 millimetriä ja alaleuassa 27-30 millimetriä. Hyvin kehittyneet välihampaat, joita käytetään pienempien ravintokohteiden paloittelussa, kertovat myös monipuolisesta ravinnosta. Poskihampaatkin ovat kohtalaisen hyvät, ja suden hampaisto soveltuukin monipuolisemman ravinnon käyttöön kuin esimerkiksi ilveksen hampaisto. Kummassakin etujalassa on viisi varvasta, takajaloissa neljä; etutassun viidennet varpaat ovat surkastuneet. Pitkät ja voimakkaat kynnet ovat hiilenmustat toisin kuin koiralla. Susi käyttää kynsiään kaivamiseen ja maahan tarttumiseen juoksemisen aikana, ei saaliin sieppaamiseen. Jäljet ja jätökset Suden jäljet ovat tyypilliset koiraeläimen jäljet, ja ison koiran ja suden jälkiä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Muiden koiraeläinten tavoin susi on varvasastuja, jonka etutassut ovat takatassuja kookkaampia; tyypillinen etukäpälän jäljen leveys on 10-11 senttimetriä, kun taas takakäpälän jälki on 9-10 senttimetriä leveä. Takatassun jälki näyttää hieman pitkulaisemmalta kuin etutassun jälki. Jäljissä näkyvät selvästi neljän pitkän ja voimakkaan kynnen jättämät painaumat. Etu- ja keskivarpaat ovat symmetrisesti linjassa. Muodoltaan jäljet ovat pyöreitä tai munanmuotoisia, ja neljä varvasanturaa näkyvät selvästi. Pehmeällä lumella susi levittää varpaansa mahdollisimman leveiksi, jolloin sen jäljet voidaan sekoittaa ilveksen jälkiin. Kulkusuunnan päättely jälkien perusteella voi olla toisinaan vaikeaa. Askelväli on ravatessa noin 1-1,4 metriä, laukatessa kaksi metriä ja loikatessa jopa kolme metriä. Suden ulosteet ovat noin 2,5-3 senttimetriä paksuja, pötkömäisiä sekä pahan ja voimakkaan hajuisia, paljolti koiran ulosteen kaltaisia mutta suurempia. Ne sisältävät usein karvoja ja luunpaloja, ja mitä mustempia ne ovat, sitä lihapitoisempaa suden ravinto on ollut. Susi myös merkitsee reviiriään virtsaamalla näkyvälle paikalle, kuten kivelle tai puunrungolle. Suden jättämät haaskat tuntee siitä, että niitä on purtu voimakkaasti kurkusta ja lämmin veri on valunut hangen läpi maahan. Raatelujäljet ovat pienemmillä hirvieläimillä selvästi pahempia kuin ilveksen jäljiltä, mutta hirveä sudet raatelevat usein myös kyljistä ja takajaloista. Sudet syövät usein tappamansa hirvieläimet lähes kokonaan, ja tällöin karvoja, luita ja pötsi löytyy haaskan lähettyviltä. Susi on voimakas purija ja kykenee karhusta poiketen paloittelemaan ja rikkomaan suuriakin luita. Susi voi kuitenkin hyödyntää karhun jo kaatamaa haaskaa. Levinneisyys ja elinympäristö Sutta esiintyy Pohjois-Amerikassa, Euraasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Australiassa. Suurimmat susikannat ovat Kanadassa, jossa susia on yli 50 000 yksilöä ja Venäjällä, jossa on noin 30 000 yksilöä. Vuosien 2010-2013 tilaston mukaan Euroopassa oli Venäjän ulkopuolella noin 13 000 sutta, joista Romaniassa noin 2 000, Espanjassa vajaat 2 000, Bulgariassa noin 1 000 ja Puolassa noin 950. Susi oli aikoinaan maailman laajimmalle levinnyt nisäkäslaji. Susia on elänyt koko Manner-Euroopassa ja lisäksi Aasiassa Taimyrin niemimaalta, etelästä Intiaan ja lounaassa Arabian niemimaalle saakka. Alkuperäinen levinneisyysalue pieneni, kun susia vainottiin karjan suojelemiseksi ja ihmisiin kohdistuvien hyökkäysten pelossa. Suunnilleen 1970-luvulta alkaen suden elinalueen pieneneminen on pysähtynyt, ja susia on jopa palannut alueille, joilta ne ovat aiemmin kadonneet. Samaan aikaan kuitenkin kilpailu ravinnosta ja vaino ovat jatkuneet ja elinalueet pirstoutuneet niin, että kantojen kestävä uudistuminen on vaarassa. Pienet kannat kärsivät sisäsiittoisuudesta, etenkin koska kaikki susiyksilöt eivät lisäänny. Esimerkiksi Skandinavian susipopulaatio on lähtöisin vain kolmesta yksilöstä. Myös Suomen susien sisäsiittoisuus on kasvanut 2000-luvulla, ja kanta romahti vuonna 2006. Karjalan susikanta on pienentynyt, joten Suomen populaatio ei enää saa geenitäydennystä sieltä. Susi on sopeutunut elämään hyvin erilaisissa ympäristöissä, kuten arolla, tundralla ja metsissä. Susia tavataan jopa kaupunkien lähistöillä, missä ne käyttävät ravinnokseen ihmisen toiminnasta syntyvää jätettä. Suomessa Suomen susikanta on vuoden 2000 jälkeen Luonnovarakeskuksen mukaan vaihdellut 100 yksilöstä noin 300 yksilöön. Maaliskuussa 2021 Suomessa oli 279-321 sutta, mikä on suurin luku 120 vuoteen. Susilaumoja Suomessa vuonna 2018 oli 20, ja lisäksi viisi laumaa Suomen ja Venäjän välisen rajan molemmin puolin. Vuonna 2018 Suomen susikannan painopiste oli siirtynyt itäisestä Suomesta läntiseen Suomeen, jossa Suomen susista on noin 70 prosenttia. Suomessa kanta ei kuitenkaan juuri kasva, vaikka poikastuotto on hyvä. Syynä on joidenkin tutkijoiden mielestä sitkeä susiviha, joka ilmenee muun muassa salakaatoina, sudella pelotteluna ja susitutkijoiden uhkailuna. Taksonomia Suden tieteellisen nimen Canis lupus antoi vuonna 1758 ruotsalainen kasvi- ja eläintieteilijä Carl von Linné. Canis on latinankielinen "koiraa" tarkoittava sana, ja kyseisen nimiseen sukuun Linné luokitteli erilaiset koiraa muistuttavat lihansyöjät, kuten koirat, sudet ja sakaalit. Tavallisen kesykoiran Linné luokitteli omaksi lajikseen nimellä Canis familiaris; syynä oli ennen kaikkea sen ylöspäin kaartuva häntä, jollaista ei ole millään muulla koiraeläimellä. Sukupuu Suden kanssa samaan Canis-sukuun kuuluvat kultasakaali, juovasakaali, vaippasakaali, etiopiansusi ja kojootti sekä dingo, joka luokitellaan nykyisin yleensä suden alalajiksi. Susi erkaantui kojootista noin kaksi miljoonaa vuotta sitten luultavasti Euraasiassa. Sen jälkeen susi on levittäytynyt useita kertoja takaisin Pohjois-Amerikkaan, ja kehittynyt siellä eristyksissä eri alalajeiksi. Jääkauden aikana sudet työntyivät etelämmäksi, ja arktisten susien fossiileja on löydetty Kaliforniasta asti. Ennen pleistoseenikauden sukupuuttoaaltoa noin 11 000 vuotta sitten susi oli vain yksi monesta samankokoisesta petoeläinlajista, mutta nykyisin se on holarktisen alueen huippupeto. Susi voi risteytyä ja tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä kaikkien Canis-suvun yksilöiden kanssa. Euroopassa sudet lisääntyvät koirien kanssa ja Pohjois-Amerikassa myös kojoottien kanssa. Koirasudet takaisinristeytyvät susien kanssa kuitenkin vain harvoin. Koirasuden toinen vanhempi on yleisimmin saksanpaimenkoira, siperianhusky tai malamuutti, ja sen voi erottaa oikeasta sudesta kynsien värin, hännän asennon ja silmien muodon avulla. Alalajit Monet suden populaatiot eroavat toisistaan ulkomuodoltaan. Susia onkin luokiteltu useisiin alalajeihin turkin värityksen, morfologisten ominaisuuksien, kuten kallon pituuden, ja nykyisin myös perimän eroavaisuuksien perusteella. Luokittelussa on tapahtunut aikojen saatossa myllerryksiä. Sudesta on kuvattu lähteestä riippuen 32-37 alalajia. Euraasiassa sudesta on eroteltu toistakymmentä alalajia. Laajimmalle levinnyt suden alalaji on Canis lupus, jota esiintyy Pohjoismaissa, Länsi-Euroopassa, Venäjällä ja Keski-Aasiassa. Italiassa elää italiansusia (italicus) ja Pyreneiden niemimaalla iberiansusia (signatus). Pohjois-Amerikassa alalajeja on luokiteltu kuusi, joista laajimmalle on levinnyt Canis lupus nubilus eli puhvelisusi. Arktisten alueiden sudet ovat vaaleita ja isokokoisia. Euraasiassa ne kuuluvat albus- ja Pohjois-Amerikassa arctos-alalajeihin. Havumetsävyöhykkeen susia ovat Uralin communis ja Pohjois-Amerikan luoteisosien occidentalis, susista suurikokoisin. Himalajalla elää himalajansusia, joiden on ehdotettu olevan kokonaan oma lajinsa. Japanissa on elänyt kaksi suden alalajia, mutta ne kuolivat sukupuuttoon 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Etelän kuivemmilla ja kuumemmilla alueilla elävät sudet ovat pohjoisia susia pienikokoisempia. Intiansusi (pallipes) esiintyy Israelista Arabian kautta Intiaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Cubanensis-alalaji esiintyy Mustanmeren ja Kaspianmeren välisellä alueella. Pienikokoinen meksikonsusi (bailey) elää harvalukuisena Meksikon vuoristoylängöillä ja Arizonassa. Pohjois-Afrikassa elävän kultasakaalin alalajiksi aiemmin määritelty Canis aureus lupaster polveutuukin vuonna 2011 julkaistujen dna-analyysien perusteella eteläaasialaisesta harmaasudesta. Myös pohjoisamerikkalainen punasusi (rufus) on ollut tieteellisten väittelyjen kohteena, sillä sitä epäillään esimerkiksi kojootin ja harmaasuden risteymäksi. Se luetaan nykyisin suden alalajiksi, vaikka sitä on aiemmin pidetty omana lajinaan. Aiemmin erillisenä lajina pidettyä dingoa (Canis lupus dingo) tavataan Australiassa ja osissa Kaakkois-Aasiaa. Luonnonvaraisten populaatioiden lisäksi suden alalajeihin kuuluu myös kesykoira (Canis lupus familiaris). Alalajien luettelo Ristillä (†) merkityt alalajit ovat kuolleet sukupuuttoon. Canis lupus - susi Canis lupus albus - tundrasusi Canis lupus alces† Canis lupus arabs - arabiansusi Canis lupus arctos Canis lupus baileyi - meksikonsusi Canis lupus beothucus† Canis lupus bernardi† Canis lupus campestris - arosusi Canis lupus chanco Canis lupus columbianus† Canis lupus crassodon Canis lupus dingo - dingo Canis lupus familiaris - koira Canis lupus floridanus† Canis lupus fuscus† Canis lupus gregoryi Canis lupus griseoalbus Canis lupus hattai† Canis lupus hodophilax† Canis lupus hudsonicus Canis lupus irremotus Canis lupus labradorius Canis lupus ligoni Canis lupus lycaon - metsäsusi Canis lupus mackenzii Canis lupus manningi Canis lupus mogollonensis† Canis lupus monstrabilis† Canis lupus nubilus - puhvelisusi Canis lupus occidentalis Canis lupus orion Canis lupus pallipes - intiansusi Canis lupus pambasileus Canis lupus rufus - punasusi Canis lupus tundrarum Canis lupus youngi† Elintavat ja käyttäytyminen Lauma Sudet elävät pareittain tai perhekunnittain laumoissa, joissa on tavallisesti kolmesta yhteentoista jäsentä. Laumassa on yksi lisääntyvä pari ja sen eri-ikäisiä jälkeläisiä, jos niitä on parille jo syntynyt. Jos ravinto-olot ovat erityisen hyviä, laumassa on joskus kaksikymmentäkin jäsentä. Suurin raportoitu lauma havaittiin 1960-luvulla Alaskassa, ja siinä oli 36 yksilöä. Lauman kokoonpano muuttuu liki vuosittain. Jälkeläiset lähtevät synnyinlaumastaan yleensä viimeistään kolmivuotiaina. Kun johtava susi kuolee, joku sen jälkeläisistä tai lauman ulkopuolelta tullut susi hyväksytään menetetyn tilalle. Laumassa voi johtavan parin lisäksi olla muitakin jo sukukypsiä yksilöitä. Ne kuitenkin lisääntyvät vasta jos ne perivät johtajan paikan tai jättävät lauman perustaakseen oman perheen ja sitä kautta uuden lauman. Susilauma pitää arvojärjestystään yllä niin lepyttelyllä kuin riitelylläkin. Jokaisella yksilöllä on omaan synnynnäiseen temperamenttiinsa perustuva taipumus käyttäytyä kussakin tilanteessa. Tavallisimmin arvojärjestys näkyy pienen saaliin äärellä: ensimmäisenä ruokailevat lisääntyvä pari ja sen alle vuoden vanhat pennut, viimeisinä nuoret lapsenhoitajiksi jääneet sudet. Jos saaliseläimiä on vähän, nuoret yksilöt saattavat jättää lauman tavallista aikaisemmin. Jos toinen lisääntyvistä jäsenistä kuolee, lauma saattaa hajota. Suuret laumat kestävät vastoinkäymisiä paremmin kuin pienet. Jos kumpikin lauman johtajista kuolee, lauma hajoaa lähes varmasti. Nuorten pentujen selviytyminen riippuu paljolti siitä, kuinka monta aikuista sutta ja lastenhoitajaa laumaan jää. Elinpiiri ja reviiri Susilaumalla tai susiparilla on oma elinpiirinsä ja siihen kuuluva reviiri, jota se puolustaa ja jolta se etsii ravintonsa. Arktisilla alueilla, missä ruokaa on vähemmän, reviirit voivat olla jopa usean tuhannen neliökilometrin laajuisia. Suomessa ja Skandinaviassa reviirit ovat keskimäärin tuhat neliökilometriä. Etelässä reviirit ovat pienempiä kuin pohjoisessa, alle sadasta muutamaan sataan neliökilometriin. Susien reviirit ovat suhteellisen pysyviä. Joskus elinpiirit ovat päällekkäisiä, ja joskus niiden välissä on ei-kenenkään maata. Sudet merkitsevät elinpiirinsä hajumerkein ja ilmoittavat läsnäolostaan ulvomalla. Liikkuminen Susi liikkuu kaikkina vuorokaudenaikoina, pääasiassa kuitenkin hämärissä ja yöllä. Susi liikkuu saalistaakseen ja vartioidakseen reviiriään, yleensä samanaikaisesti. Suden liikkumisaktiivisuus vaihtelee iän, sukupuolen ja vuodenajan mukaan. Pesimäaikana keväällä emo viihtyy poikasineen pesän lähettyvillä. Myös lauman nuoret ei-sukukypsät naaraat viettävät aikaa pesän luona. Loppukesällä susien liikkumisalue jälleen laajenee, kun pennut alkavat liikkua muiden mukana. Syys-lokakuussa sudet jättävät pesän ja kohtaamispaikkansa ja siirtyvät kokonaan vaeltelevaan elämäntapaan. Pesimäajan ulkopuolella susi liikkuu keskimäärin 10-30 kilometriä päivässä, ja se voi siirtyä päivän aikana 70 kilometriäkin. Kaadettuaan hirvieläimen susi voi pysytellä saaliin lähettyvillä kaksikin vuorokautta. Pehmeässä lumessa sudet astuvat samoihin jälkiin, jolloin jäljen pohjalla lumi pakkautuu tiiviimmäksi ja jälkikuoppa suurenee. Lauman kulkiessa samaa jälkijotosta jälkijono näyttää usein vain yhden suden jättämältä. Susilauman tarkkaa jäsenmäärää on usein vaikea arvioida, ja se onnistuu luotettavasti vain kohdissa, joissa lauma on jostain syystä hetkeksi hajaantunut tai laskemalla makuujäljet susien lepopaikalta. Kun nuori susi on jättänyt lauman tavallisimmin 11-24 kuukauden ikäisenä yleensä keväällä tai syksyllä, se lähtee vaeltamaan. Vaellussuunta on sattumanvarainen. Jotkin sudet suuntaavat uusille seuduille ja toiset sinne, missä on suurempi susitiheys. Osa susista jää emoreviirinsä liepeille tai lähialueille etsiskelemään kumppania. Toiset kulkevat satoja kilometrejä yhteen suuntaan kunnes löytävät itselleen reviirin, jonne ne jäävät etsimään kumppania. Pisimmät mitatut vaellusmatkat ovat olleet yli tuhat kilometriä. Nuorten susien vaellusten ansiosta laji asuttaa uusia alueita ja samalla populaatioiden perimät pysyvät monipuolisina. Susi suosii liikkumistapana ravaamista; kovalla alustalla susi ravaa useimmiten ruumis hieman vinottain menosuuntaan. Talvisin suden jälkijono onkin tyypillisimmillään helmimäinen ravijälkijono. Syvässä ja upottavassa hangessa susi voi paikoitellen joutua hyppimään, mikä kuluttaa runsaasti energiaa. Liikkeissään susi on määrätietoinen ja suoraviivainen; tosin uteliaat pennut käyttäytyvät leikkisämmin. Loppusyksyllä ensilumen aikoihin sudenpennut ovat jo aikuisten kokoisia, mutta ne voi vielä erottaa juuri telmimisen jäljistä. Susi kykenee myös hetkellisesti seisomaan pystyasennossa. Saalistaminen ja ravinto Suden ruokavalio vaihtelee sen asuinalueen mukaan. Suden perusruokaa ovat suurikokoiset sorkka- ja kavioeläimet kuten hirvi, mutta sudet syövät myös pieniä eläimiä, karjaa, haaskoja ja jätteitä. Susi syö vuorokaudessa keskimäärin 2,5-6,0 kilogrammaa ruokaa. Ihminen ei ole suden ravintoa. Sudet saalistavat Suomessa ja Skandinaviassa öisin, sillä ihmistoiminta saattaa häiritä ruokailua ja saalistusta päivällä. Ihminen vaikuttaa suden saalistukseen myös epäsuorasti säätelemällä riistakantoja. Saalistaessaan sudet toimivat yleensä laumana. Yksinäinenkin susi pystyy kaatamaan varsin suuria saaliseläimiä, kuten hirviä, mutta se on harvinaista. Susipari saalistaa yleensä yhdessä. Perhelaumaan kuuluvat sudet jakaantuvat usein pienempiin ryhmiin lähtiessään saalistamaan. Suden saalistusyrityksistä yleensä alle puolet onnistuu. Paikoilleen uhkaavan näköisenä jämähtänyt hirvi tai vapitiuros todennäköisesti selviytyy, mutta pakenemaan lähtevä saa sudet kintereilleen. Suuri hirvieläin voi aiheuttaa saalistavalle sudelle vakavia vammoja, ja susi saalistaakin ahkerimmin silloin kun saaliseläimet ovat kaikkein heikoimmillaan ja olosuhteet kuten paksut lumihanget vaikeuttavat niiden liikkumista. Nopeimmillaan susi pystyy juoksemaan noin 60 kilometrin tuntivauhtia useiden minuuttien ajan. Itseään nopeampia hirvieläimiä saalistavan suden valtti on kuitenkin sen kestävyys. Sudet väsyttävät saaliinsa ajamalla sitä takaa sadasta metristä jopa viiden kilometrin pituisiin matkoihin. Usein sudet kohdistavat hyökkäyksensä suurikokoisen saaliseläimen takapäähän, mutta pienen eläimen ollessa kyseessä, sudet hyökkäävät päähän, hartioihin, kylkiin tai takapäähän. Kun lauma saa hirven tai vapitin pysähtymään, urossusi puree sen turpaa ja kaulaa voimakkailla leuoillaan. Se murskaa uhrin kurkunpään ja katkaisee kaula-alueen isot verisuonet, jolloin uhri tukehtuu. Samalla muut sudet purevat saaliin takaosaa ja jalkoja. Lisääntymisen kannalta arvokkaimmat yksilöt eli johtavat emo- ja isäsusi saavat saaliista suuremman osan kuin muut lauman jäsenet. Susi hotkii ruoan nopeasti ja kaluaa luiden vierustat etuhampaillaan mahdollisimman puhtaiksi. Sisäelimet ja luut ovat sudelle tärkeitä ravintoaineiden lähteitä, joita pelkässä lihassa ei ole. Karvat ja pötsin sisällön susi jättää syömättä. Suden ruokailu kestää vartista reiluun tuntiin, minkä jälkeen se lepäilee muutamia tunteja ennen kuin palaa aterioimaan. Susi voi kantaa pesässä odottavalle emolle ja pennuille irtokappaleita tai oksentaa mahansa sisällön pennuille. Se voi kätkeä ylijäämäruoan maahan tai lumeen kaivamaansa kuoppaan ja käydä syömässä sen myöhemmin. Susi saattaa selvitä ilman ravintoa useiden viikkojen ajan, kunhan vettä on saatavilla. Susi pyrkii aktiivisesti tappamaan reviirillään eläviä pienempiä petoeläimiä, kuten kettuja ja supikoiria, vähentääkseen näin kilpailua ravinnosta. Susi saattaa odottaa kettua sen pesäkolon suulla tai polun varrella, eikä paikalle sattuvalla pienpedolla ole juuri mahdollisuuksia päästä sudelta karkuun. Esimerkiksi Keski-Suomessa on havaittu uusien susireviirien muodostumisen johtaneen kettujen ja supikoirien vähenemiseen ja sen seurauksena metsäkanalintujen runsastumiseen. Tällainen käyttäytyminen toisaalta altistaa sudet pienpedoista tarttuville sairauksille, varsinkin kapille. Lisääntyminen Susi tulee sukukypsäksi 22-46 kuukauden ikäisenä. Susilaumassa yleensä vain johtava pari saa paritella. Kiima-aika on keväällä helmikuun ja toukokuun välissä, ja kantoaika on yhdeksän viikkoa. Naaraan lähestyvän kiima-ajan tunnistaa verisistä virtsamerkeistä. Susi tekee pesänsä yleensä reviirin keskiosaan, missä on rauhallisinta. Usein se kaivaa pesäonkalon kangasmaahan, missä maaperä on helposti kaivettavaa ja läpäisee vettä hyvin. Kaivetut pesät ovat usein rinteessä. Onkalon välitön lähiympäristö voi olla suhteellisen avaraa, mutta näkyvyyttä ei saa olla kovin kauas. Susi voi tehdä pesänsä myös maan päälle turvemaille tai kuusen oksien suojaan, mikä on Suomessa tyypillistä. Susi perustaa pesänsä yleensä korkeintaan sadan metrin päähän vesipaikasta. Joskus se veden läheisyyden vuoksi pesii vain sadan metrin päässä vilkasliikenteisestä tiestäkin. Jos pesää häiritään, susiemo siirtää poikaset toiseen pesään. Pennut ovat syntyessään täysin emostaan riippuvaisia. Pentueissa on keskimäärin 4-6 pentua. Lauma hoitaa pentuja yhdessä. Pennut ovat syntyessään sokeita ja avuttomia kuin koiranpennut. Ne painavat syntyessään 300-500 grammaa. Pentujen silmät aukeavat 10-14 päivän ikäisinä. Emo imettää niitä 8-10 viikkoa ja totuttaa niitä liharuokaan kolmiviikkoisesta alkaen. Kun pennut eivät enää tarvitse pesän suojaa, mikä tapahtuu alueesta ja yksilöstä riippuen 4-10 viikon ikäisenä, susiperhe voi muuttaa pesästä kohtaamispaikalle. Susiperheen kohtaamispaikka koostuu liikkumisen seurauksena talloontuneesta alueesta, eikä siellä välttämättä ole minkäänlaista pesää. Ensimmäinen kohtaamispaikka sijaitsee tyypillisesti noin kilometrin päässä pesästä, myöhemmät kauempana. Paikka on kasvillisuuden suojassa ja lähellä vettä. Kohtaamispaikalla pennut viettävät aikaansa aikuisten susien ollessa saalistusretkillään, ja sinne aikuiset palaavat lepäämään. Kohtaamispaikka jätetään kun pennut ovat neljän tai viiden kuukauden ikäisiä ja voivat kulkea aikuisten mukana öisillä saalistusmatkoilla. Susilla, kuten muillakin koiraeläimillä, esiintyy valeraskautta. Valeraskaudessa naaraalle, joka ei ole tiine, tulee raskauden tunnusmerkkejä ja naaras pystyy myös imettämään toisen emän poikasia. Tämä on susilaumassa tärkeä selviytymiskeino. Jos varsinainen emä on estynyt hoitamasta poikasia, voivat muut naaraat hoitaa niitä. Muut laumassa elävät sudet auttavat pentujen ruokinnassa ja hoitamisessa. Laumalaiset tuovat ruokaa pennuille ja myös emolle. Viestintä Susien äänellinen viestintä on monimuotoista. Susien tunnetuin viestintämuoto on ulvominen, mutta ne myös murisevat, vikisevät ja haukkuvat. Sudet ulvovat usein kutsuakseen lauman muita jäseniä paikalle, ilmoittaakseen lauman sijainnin muille susilaumoille tai vahvistaakseen omaa reviiriään. Sudet ulvovat useammin silloin, kun niillä on jotain suojattavaa, esimerkiksi vastapyydystetty saalis, ja harvemmin välttääkseen riitoja muiden susilaumojen kanssa. Toisin kuin usein kuvitellaan, sudet eivät ulvo mitenkään tavallista enemmän täysikuulla, joskin ne ulvovat usein juuri iltahämärän ja yön aikaan metsästyksen takia. Sudet käyttävät ulvomista ja hajumerkintänä virtsaa ilmoittaakseen oman reviirinsä rajat. Susilaumat välttelevät toisia laumoja yhteenottojen takia. Reviiriään merkitsevä susi nostaa jalkaansa, ja virtsaamispaikka on selvästi näkyvä, kuten kivi tai puunrunko. Uros nostaa jalkaansa ja naaras virtsaa istualtaan, kuten yleensä koiratkin. Susilaumassa tavallisesti johtajapari, uros ja naaras, virtsaa koipea nostamalla ja muut virtsaavat istualtaan. Sudet, kuten muutkin koiraeläimet, käyttävät erittäin runsaasti ruumiinkieltä. Ne ilmaisevat alistuvuuden toista laumanjäsentä kohtaan painamalla niskansa alas ja jopa selinmakuulle käyden. Häntää käytetään myös sosiaalisen aseman viestimiseen: Lauman johtajat pitävät usein häntäänsä pystyssä, alempiarvoiset sudet pitävät häntäänsä matalalla, alistumista osoittaessaan jopa jalkojensa välissä. Sudet välttävät katsomasta ylempiarvoistaan silmiin. Silmiin tuijottaminen koetaan uhkaavaksi eleeksi. Uhat ja vaivat Ihmisen vuoksi suden levinneisyys on supistunut voimakkaasti ja sutta tavataan enää lähinnä harvaan asutuilla vuoristo- ja erämaaseudulla. Vainon seurauksena susipopulaatiot ovat kutistuneet, mikä on johtanut riskiin niiden häviämisestä sekä sisäsiittoisuuteen ja geneettisen monimuotoisuuden häviämiseen. Suden ongelma on myös risteytyminen kesykoiran kanssa, vaikka tämä onkin luonnonoloissa vähäistä. Sudelle tauteja aiheuttavat esimerkiksi vesikauhu, penikkatauti, koirien parvovirus, papillooma- ja hepatiittivirukset sekä sienten aiheuttama blastomykoosi. Suden loisia ovat ekinokokit, laakamadot, syyhypunkki, sikaripunkki, kirput, puutiaiset ja muut punkit, täit ja väiveet. Koska susi on ravintoverkon yläpäässä, sillä ei ole luontaisia vihollisia, ja pääosa susien kuolemista liittyy tavalla tai toisella ihmiseen. Alueilla, joilla on suuri susitiheys ja vähenevät saaliskannat, susia kuolee eniten nälkään ja toisten susien tappamina. Elinikä Suden tyypillinen elinikä on noin kahdeksan vuotta. Luonnossa sudet voivat elää enimmillään jopa yli 13-vuotiaiksi, valvotussa ympäristössä 16-vuotiaiksi. Suden ennätysikä on noin 20 vuotta. Susi ja ihminen Tutkimus 2020-luvun alussa Suomessa oli vain kuusi susitutkijaa, ja sen lisäksi susien DNA-näytteitä kerättiin vapaaehtoisten avulla. Suomi on maailman kärkeä susitutkimuksessa, ja eläimen käytös, kannan koko ja reviirit tunnetaan tarkoin. Kuitenkin Suomessa susitutkijoihin kohdistuva uhkailu estää toisinaan susien pannoittamisen tutkimusaineston keräämiseksi. Esimerkiksi Luonnonvarakeskus totesi 2020-luvun alussa, että sen tutkijoiden työturvallisuutta ei voida taata uhkailun takia, minkä vuoksi talvella 2020-2021 susia ei pannotettu. Myös muut tutkijat ovat saaneet tappouhkauksia. Erään susitutkijan vaimoa uhkailtiin lastensuojeluilmoituksilla 2010-luvun lopulla. Myös DNA-näytteiden kerääjiä kohtaan on ollut asiatonta viestintää 2020-luvun alussa. Satelliittilähettimillä varustetuilla seurantapannoilla Luonnonvarakeskus pystyy tutkimaan susien liikkumista sekä reviirien ja kannan kokoa. Susien liikkeitä seurataan yhä enemmän susista otetuilla DNA-näytteillä. Talvella 2020-2021 DNA-näytteiden keräys laajeni kaikille susilaumojen ja -parien reviireille Suomessa. Suojelu Laajan levinneisyysalueen ja vakiintuneen kannan takia susi on kansainvälisesti luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi, mutta useat alueelliset populaatiot ovat uhanalaisia. CITES:n listassa susi on liitteessä II, paitsi Nepalin, Intian ja Pakistanin susikannat liitteessä I. 1900-luvulle tultaessa Suomi oli jotakuinkin sudeton. Sudet olivat kaikonneet Venäjän Karjalaan, Kuolan niemimaalle ja pohjoisessa Norjaan. Varsinais-Suomeen sudet palasivat vasta 2000-luvulla, jossa sitä tutkimusten mukaan tarvitaankin valkohäntäpeurakannan säätelijänä. Suomessa susi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, ja se on ollut rauhoitettu vuodesta 1973 alkaen. Kun susi suojeltiin Suomessa, yksilöitä oli jäljellä vain vähän, lähinnä itärajan tuntumassa. Susikannat ovat osittain suojelun ansiosta kasvaneet Euroopassa voimakkaasti 1900-luvun lopulta alkaen, ja sudet ovat levinneet uusiin maihin. Jotkut ovat lisääntyneiden petovahinkojen vuoksi ehdottaneet suden suojelun lopettamista. Metsästys Suomessa 1970-luvulla Suomessa suden kaadosta maksettiin palkkioksi 500 markkaa. Susien metsästystä koskeva lainsäädäntö on vaihdellut Suomessa tiheään etenkin poronhoitoalueen ulkopuolella. Vuodesta 1999 alkaen poikkeuslupia suden kaatoon voitiin myöntää edellytysten täyttyessä eli vahinkojen estämiseksi, ja rauhoitusaika oli huhtikuusta syyskuuhun tai lokakuuhun. Vuodesta 2006 riistanhoitopiireille tuli mahdolliseksi myös kannanhoidollisten lupien myöntäminen. Luvat myönnettiin tiettyjen yksilöiden kaatamiseksi, ei vain vahinkojen perusteella. Käytännöstä luovuttiin kaksi vuotta myöhemmin susien vähennyttyä. Vuonna 2011 pyyntilupien myöntäminen siirtyi uudelle Suomen riistakeskukselle. Vuonna 2015 Suomeen myönnettiin taas suden metsästyslupia kannanhoidon takia. Euroopan unionin tuomioistuin on vaatinut Suomea perustelemaan paremmin sudenmetsästyksen poikkeusluvat. Suomi sai vuonna 2019 Euroopan unionin tuomioistuimelta langettavan päätöksen kannanhoidollisesta sudenmetsästyksestä. Ulkomailla ja Suomen naapurimaissa Kanadassa ja Venäjällä sutta metsästetään turkiseläimenä ja kannan säätelyn takia. Vuonna 2005 Norjassa päätettiin tappaa viisi maan 20 sudesta. Sesse Koiviston mukaan metsästys hävitti sudet Ruotsista ja Norjasta sukupuuttoon 1960-luvulla. Kaikki nykyiset sudet siellä ovat täältä sinne 1980-luvulla siirtyneen susiparin jälkeläisiä. Koska vain yksi niiden pennuista löysi ulkopuolisen kumppanin ja muut parittelivat keskenään, susien sisäsiitos on siellä suurta. Sisäsiitos merkitsee elinkelvottomien pentujen syntymistä, vastustuskyvyn heikkoutta ja sisäsiitosprosentin kasvaessa liian suureksi laji kuolee sukupuuttoon. Metsästysmenetelmät Sutta on metsästetty monenlaisin tavoin. Varhaisia metsästysaseita olivat keihäät, jouset ja nuolet sekä käsijousi ja varsijousi. Ainakin Ruotsissa ja Virossa käytettiin susiverkkoa, johon susi ajettiin. Susitarha eli hukanhuone oli Suomessakin käytetty männynrangoista tehty ansa, johon susi tuli syötin perässä eikä päässyt pois. Susihauta eli sudenkuoppa oli pari metriä syvä, naamioitu ja terävillä seipäillä reunustettu kuoppa, johon susi putosi tavoitellessaan syöttiä. Inarissa sutta pyydettiin myös vivulla, joka laukesi ja veti suden kaulastaan köysiansaan roikkumaan. Loukku oli yleinen metsästysväline: siinä pyydystä koskettavan suden päälle putosi painava tukki. Kun rautaa alkoi olla saatavilla, alettiin tehdä pyyntirautoja, joihin reitillään kulkeva susi jalallaan astui. Myrkkypyynti on ollut käytössä vuosisatojen ajan. Myrkky, yleensä strykniini, laitettiin haaskaan tai kapseleihin, joita levitettiin petojen löydettäväksi. Ajojahdilla sutta metsästettiin sellaisilla hangilla, jotka kantoivat hiihtäjää mutta eivät sutta. Lentokoneesta susia on alettu metsästää Pohjois-Amerikassa ja Neuvostoliitossa 1900-luvulla. Suomessa lentokonepyyntejä on järjestetty vuosina 1939, 1949 ja 1962, mutta saalis oli aina niukka. Susia on vähennetty myös tappamalla niiden poikasia pesään. Nykyisin suden metsästys perustuu pitkälti lippusiiman käyttöön. Tuulessa liehuvat nauhat pelottavat mottiin ajettua sutta, eivätkä ne mielellään mene siimasta läpi vaan kulkevat kohti passissa odottavia metsästäjiä. Poronhoitoalueella käytetään moottorikelkkaa suden jälkien etsimisessä. Salametsästys Suomen susikanta väheni vuosien 2006 ja 2014 välillä 40 prosentilla ilmeisesti salametsästyksen johdosta. Haastattelututkimuksen mukaan noin 40 prosenttia Suomen metsästäjistä hyväksyy salametsästyksen. Suden yleisin kuolinsyy Suomessa 2020-luvun alussa oli salametsästys. Suden laittomasta kaadosta voi joutua maksamaan 9 100 euroa sakkoa. Susien salakaatojen määrä on kasvanut muun muassa Kainuussa. 90 prosenttia yli puolivuotiaiden susien kuolleisuudesta on ihmisen aiheuttamaa. Susia on hävinnyt enemmän kuin metsästyslupia niiden kaatamiseksi on annettu. Esimerkiksi Kuhmossa on susia hävinnyt lähes kaksinkertainen määrä lupiin verrattuna viime vuonna. Susien elinalueen painopiste onkin siirtynyt Kainuun itäosista lännemmäksi. Suomessa susien vähentämistä on perusteltu salametsästyksen vähenemisellä. Kuitenkin kaikki kiinni jääneet salametsästäjät ovat rikostutkijoiden mukaan kuuluneet johonkin metsästäjä- tai riistanhoitoyhdistykseen. Susi ja kotieläimet Sudet aiheuttavat ihmisille vahinkoa lähinnä saalistamalla koti- ja karjaeläimiä. Erityisesti lampaat, mutta myös vasikat, voivat olla vaarassa. Lampaiden suojaksi on kehitelty susiaitoja, eräänlaisia sähköpaimenaitoja, joiden useat päällekkäiset langat pitävät sudet loitolla. Toisinaan karjan suojaamisessa käytetään apuna myös suurikokoisia vartiokoiria, joita on parikymmentä rotua, kuten kaukasiankoira ja pyreneittenkoira. Suomessa Varsinais-Suomessa 1880-luvulla oli tapana, että karja laidunsi metsissä, mikä johti siihen, että metsät köyhtyivät. Se puolestaan johti siihen, että alueen hirvet kaikkosivat ruuan puutteessa. Näin ollen susilla ei ollut ravintoa, mikä johti siihen, että sudet alkoivat saalistaa lehmiä ja lampaita henkensä pitimiksi. Suomessa susista on ehkä eniten haittaa poronomistajille, mutta joskus metsästystilanteissa ja ulkona pidettäviä koiriakin joutuu susien saaliiksi. Myös metsästäjien mukana metsällä tai kokeissa liikkuvat metsästyskoirat voivat olla vaarassa, sillä susi tappaa itseään heikomman kilpailijan reviirillään ja toisaalta koira on suden kannalta helppo ravintokohde. Koirien suojaksi susia vastaan on kehitetty niin kutsuttua hukkaliiviä, joka antaisi koiran kimppuun pyrkivälle pedolle voimakkaan sähköiskun. Suomessa turkistarhaajat ovat myös vaatineet korvauksia susien aiheuttamista vahingoista. Susien vaarallisuus ihmisille Susi karttaa tavallisesti ihmistä ja käy hyvin harvoin ihmisen kimppuun. Norjan ympäristöministeriön vuonna 2002 tilaaman raportin mukaan susi on todistettavasti surmannut vuosina 1950-2000 Euroopassa ja Venäjällä yhteensä 17 ihmistä ja Pohjois-Amerikassa ei yhtään. Suurin osa tapauksista on johtunut rabieksesta eli vesikauhusta: rabieksen vähentyessä ovat susihyökkäyksetkin vähentyneet selvästi. Vuonna 2010 susi tappoi Alaskassa yhden ihmisen. Suomessa 1600-luvulta 1800-luvulle Susipelko on Suomessa vanhaa perua. Turun hovioikeus tuomitsi vuonna 1652 Iisalmen pitäjästä kotoisin olleen Lauri Kapaisen teloitettavaksi ja poltettavaksi susien noitumisen vuoksi. Tuomion mukaan Kapainen oli tunnustanut "noituneensa" ne sudet, jotka edellisenä talvena raatelivat ja söivät Jääsken pitäjässä 18 lasta. Samankaltaisia lasten sarjatappoja on Suomen kirkonkirjojen haudattujen luetteloihin merkitty yhteensä kuusi. Niistä ajoittuivat 1700-luvulle Ristiinan ja Ilomantsin lastensurmat. Eniten susien tappotekoja tunnetaan 1800-luvulta, jolloin kirjattiin Kaukolan, Kivennavan, Hämeen ja Varsinais-Suomen lastensurmat. Susien tekemiä surmia tapahtui eniten Karjalassa. Kivennavalla sudet tappoivat enemmän ihmisiä kuin missään Suomen pitäjässä. Viimeinen mainittu suomalainen susiuhri 1800-luvulla oli 7. marraskuuta 1881 kuollut viisivuotias Kalle Oskari Grönroos Vahdolta. Susien tekemien tappojen kokonaismäärää voidaan arvioida myös kirkonkirjamerkintöjen perusteella. Vuosilta 1710-1881 on listattu yhteensä 175 tapausta, joista 98 oli alle 18-vuotiaita, 75 aikuisia ja kaksi iältään tuntemattomia. Toinen lähde antaa tosin samoilta vuosilta lasketuksi kokonaismääräksi 193 henkilöä. Lisäksi joitain kirkonkirjoihin merkitsemättömiä tapauksia tunnetaan oikeuslaitoksen asiakirjojen perusteella. Monissa muistiin merkityistä tapauksista tiedetään tai epäillään ihmisen kimppuun käyneen suden sairastaneen rabiesta. Kuitenkin historian saatossa monia susitappoja on asetettu kyseenalaisiksi. Esimerkiksi itsemurha oli kirkonkirjoihin merkittynä syntinen kuolinsyy, joten syypääksi saatettiin tekaista susi. On epäilty, että 1880-luvun Turun seudun tappajasudella olisi ollut vesikauhu eli rabies, kansanomaisemmin raivotauti. Vesikauhu kuitenkin nitistää kantajansa parissa viikossa, ja suden kerrottiin jatkaneen hyökkäyksiään lähes kaksi vuotta. Tuon ajan kuolemien osoittaminen susien teoiksi on nykymenetelmin mahdotonta. Kyseessä saattoivat olla esimerkiksi ehkäisyn ja köyhyyden aiheuttamat lapsensurmat. 1900-luvulta nykypäivään Vuonna 1932 jotkin lehdet kertoivat kuusivuotiaan tytön joutuneen suden uhriksi Puumalassa, mutta uutinen todettiin perättömäksi jo muutama päivä myöhemmin. 2020-luvulla Suomessa susista tehdään havaintoja suhteellisen vähän. Näin on eritoten lumettomana aikana, jolloin suden jälkiä ei löydä yhtä helposti kuin talvella. Asenteita Susiin suhtautuminen on hyvin ristiriitaista, toisaalta jyrkkää vastustusta, toisaalta kiihkeää puolustamista. Tutkimusten mukaan suteen suhtaudutaan Suomessa suurpedoista kielteisimmin. Suomalaiset suhtautuivat susiin vuoden 1997 tutkimuksen mukaan selvästi kielteisemmin haja-asutusalueilla kuin kaupungeissa. Tutkimuksen mukaan yksi keskeinen piirre ihmisten petoasenteissa oli, että Suomessa tulee olla elinvoimaiset petokannat, mutta ei omalla lähiseudulla. Toisaalta vuonna 2000 tehdyn tutkimuksen mukaan niillä alueilla, joissa susikanta pääosin elää, suhtautuminen ei ollut sen kielteisempää kuin alueilla, joissa susia tavataan vain satunnaisesti. Toisaalta maaseudun ja kaupunkien asukkaidenkaan välillä ei voida nähdä täysin yhteneväistä eroa asenteissa. Vuonna 2002 Metsästys ja Kalastus -lehden haastatteleman tutkija Ilpo Kojolan mukaan paras lääke susien aiheuttamien tuhojen kurissa pitämiseksi on hillitä raivotaudin leviämistä ja estää susien kesyyntyminen sopivalla metsästyksellä eli ihmispelon olisi säilyttävä susipopulaatiossa. Esimerkiksi Vancouverissa Kanadassa retkeilijät saivat susilauman kesyyntymään ruokkimalla, ja sudet alkoivat hyökkäillä ihmisten kimppuun, jos ne eivät saaneetkaan ihmisiltä ruokaa. Näkemysero susien vastustajien ja puolustajien välillä on vaikeimpia esteitä susikannan kasvattamisen ja tulevaisuuden suunnittelussa, koska samalla väistämättä vaikutetaan myös ihmisen asemaan omaksi koetussa, tutussa elinympäristössä. Välittömänä seurauksena on todennäköinen salametsästyksen kasvu ja toisaalta susien aiheuttamat vahingot. Ongelmiin on yritetty esittää useita ratkaisuja, kuten susiaitojen rakentaminen vahinkojen vähentämiseksi ja susikannan levittäminen Länsi-Suomeen, jotta tilanne helpottaisi itärajan tuntumassa. Tavalla tai toisella asiassa syntyy ristiriitoja eri osapuolten välille. 2010-luvulta alkaen Susi on ollut vuodesta 2018 Viron kansalliseläin ja sudella on yli 500 nimitystä viron kielessä. Italiassa tai Espanjassa on kymmenkertainen määrä susia Suomeen verrattuna ja ihmisiä huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Molemmissa maissa metsästys on vielä yleisempi harrastus kuin Suomessa. Näissä maissa ei kuitenkaan salametsästetä sutta, kuten Suomessa. Tietokirjailija Mia Takulan mukaan Suomessa on valtavasti tietoa sudesta biologisena eläimenä, mutta Suomessa on monia ihmisiä, joita tieto ei tavoita, mikä puolestaan voi johtaa susivihaan. Hän on kertonut olleensa monesti yhteydessä polisiin epäillessään metsästysrikosta, mutta on kertonut saaneensa aina saman vastauksen, jonka mukaan poliisilla ei ole voimavaroja tutkintaan. Takula mieltää, että kyse on poliittisesta tahdosta. Hän on todennut, että Ruotsissa salametsästyksestä jää helpommin kiinni kuin Suomessa. Susi kulttuurissa Koska susi on suurikokoinen petoeläin, joka on ollut levinnyt laajoille alueille, siitä kerrotaan monien kansojen mytologiassa ja saduissa. Japanissa maanviljelijät palvoivat sutta, koska se suojeli viljasatoa kauriilta ja villisioilta. Aisopoksen tarinoissa susi oli lammaspaimenten vihollinen. Myös kristillisissä vertauksissa sudet ovat olleet pahassa roolissa. Kuuluisa tarina kertoo, että Franciscus Assisilainen puhutteli Gubbion kaupunkia riivannutta sutta, joka jätti sen seurauksena kaupungin rauhaan. Antiikin Roomassa susi nautti kunnioitusta kaupungin perustajien Romuluksen ja Remuksen kasvattiemona. Roomassa oli muun muassa useita susipatsaita ja kaupungissa vietettiin vuosittain susimaiselle Faunus-jumalalle omistettua Lupercalia-juhlaa. Susi toimi myös Rooman valtiollisena symbolina ja on edelleen Rooman kaupungin tunnuseläin. Antiikin Roomassa vältettiin susien vahingoittamista eläimen uskonnollisen erityisaseman vuoksi. Susia ei esimerkiksi nähty amfiteattereiden metsästysnäytöksissä, toisin kuin muita suuria petoeläimiä. Susi huolehtii ihmislapsista myös monissa villilapsista kertovissa tarinoissa, kuten Kiplingin Viidakkokirjoissa. Satu Punahilkasta Charles Perrault'n kertomana on Euroopassa ollut suden pahuuden symboli. Kirjallisuuden historian tutkimus on kuitenkin paljastanut sadun vanhemmat juuret ja eri versiot eri puolilta maailmaa. Alkuperäisen sadun tärkein opetus oli, ettei lasten pidä luottaa vieraisiin ihmisiin. Ihmissusi on tarujen hirviö, joka on päivisin tavallinen ihminen, mutta muuttuu öiseen aikaan sudeksi. Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Branderburger, Jim: Veljemme susi jultika.oulu.fi Viitattu 26.5.2013. Heta Lähdesmäki, Susien paikat. Nykykulttuurin tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto 2020 ISBN . - Väitöskirja Turun yliopistossa, julkaistu Jyväskylän yliopiston Nykykulttuuri-julkaisusarjassa ja ilmestyy verkkoon vapaasti luettavaksi heinäkuussa 2020. Aiheesta muualla Laji.fi: Susi (Canis lupus) iNaturalist: Susi (Canis lupus) LuontoPortti: Susi (Canis lupus) Metsähallituksen suurpedot-sivusto: Susi WWF Suomi: Susi Luonto-Liiton susiryhmä Suomen Metsästäjäliitto: Susi Tunturisusi.com (anonyymi yksityinen sivusto) Yle Oppiminen: Susi Ylen Elävä arkisto: Susijahdeista tuli kansanhuvia, kunnes sudet olivat loppua Ylen Elävä arkisto: Susi herättää vihaa, vainoa ja viehätystä University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Canis lupus, gray wolf Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Canis lupus Pherobase: Semiochemicals of Canis lupus, the Gray wolf Suuret susivuodet puoli vuosisataa sitten, Aamulehti, 19.02.1933, nro 48, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Hukka uhkaa Lappia, Suomen Kuvalehti, 28.01.1939, nro 4, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 59.2 Nisäkkäät Seulonnan keskeiset artikkelit

1168

https://fi.wikipedia.org/wiki/Seksi

Seksi

Seksi ( = sukupuoli) on käsite, jolla tarkoitetaan nykysuomessa ennen kaikkea ihmisen sukupuolista kanssakäymistä ja sukupuolielämää, mutta sanalla tarkoitetaan myös sukupuolielämän kuvausta taiteessa ja viihteessä esitettynä, sekä sukupuolista vetovoimaa. Tätä sanaa, kuten muitakin sukupuolen ja seksuaalisuuden käsitteitä tulkitaan jossakin määrin eri tavoin eri maissa, kielissä ja kulttuureissa, joten artikkelissa pitäydytään suomenkieliseen tulkintaan. Määrittelyä Seksi eli seksikäyttäytyminen tai seksuaalinen toiminta on ihmisen fyysisen läheisyyden muoto, keino ilmaista seksuaalisuutta. Se on toimintaa, joka tuottaa henkistä ja sukupuolista nautintoa. Seksiä harjoitetaan lisääntymistarkoituksessa, mutta myös henkisen ja ruumiillisen läheisyyden ilmaisemiseksi, kiintymyksen ja ilon ilmauksena sekä viihteenä, jonka tavoitteena on mielihyvä ja seksuaalinen tyydytys. Seksuaalista halua pidetään yhtenä ihmisen käyttäytymisen perusmotiiveista. Seksuaalinen käyttäytyminen sisältää kaiken, mitä ihmiset tekevät tarkoituksenaan löytää seksikumppaneita, saada mahdollisen seksikumppanin hyväksynnän, rakentaa ihmissuhteita, osoittaa seksuaalista halua ja suorittaa yhdynnän. Käsitys ilmaisun sisällöstä kuitenkin vaihtelee niin kulttuurien ja sosiaalisen ryhmien välillä kuin myös yksilöllisesti ja sukupuolten välillä. Seksiin sisältyy yleisiä, monille yhteisiä toimintatapoja ja harvinaisempia toimintatapoja, joiden kirjo kattaa niin vakiintuneet parisuhteet kuin orgiat. Vaikka suuri osa seksuaalisesta toiminnasta tapahtuu parisuhteessa, seksi ei kuitenkaan ole siinä välttämätöntä. On myös seksuaalista toimintaa, kuten masturbointi, johon ei tarvita toista osapuolta. . Seksuaalinen kanssakäyminen - luokittelua Ihmisen seksuaalisten toimintojen kokonaisuutta voidaan nimittää seksielämäksi tai sukupuolielämäksi. Yleisintä on heteroseksi, miehen ja naisen välinen seksuaalinen kanssakäyminen. Eräät ihmisistä ovat homoseksuaaleja, jotka valitsevat kumppanikseen samaa sukupuolta olevan. Biseksuaalit puolestaan ovat kiinnostuneita molemmista sukupuolista. Aseksuaalit eivät ole seksuaalisessa mielessä kiinnostuneita toisista ihmisistä. Seksuaalisen kanssakäymisen ja tavallisen läheisyyden tai koskettelun välillä ei ole mitään ehdotonta rajaa. Esimerkiksi kädestä kiinnipitämisellä saattaa olla sekä seksuaalista että ei-seksuaalista merkitystä, riippuen kulttuurista ja tilanteesta. Kosketuksen seksuaalisuuden tunnusmerkkejä saattavat olla ruumiinosat, joita tilanteeseen liittyy (erogeeniset alueet), fyysiset seksuaalisen kiihottumisen merkit ja yksilöllinen tunne. Seksuaalinen kanssakäyminen ei välttämättä rajoitu toisen henkilön kehoon. Mikäli seksuaalinen toiminta suuntautuu vain omaan kehoon, kyseessä on autoerotismi. Joitakin seksuaalisen kanssakäymisen tapoja, joihin ei liity fyysistä koskettelua ovat puhelinseksi, kyberseksi, ekshibitionismi ja voyeurismi. Seksuaalikulttuuri ja -käytös Viidennes suomalaisista miehistä ja kolmannes naisista ei hyväksy seksiä ilman rakkautta. Lähes kaikki hyväksyvät, että nainen osoittaa seksuaalista kiinnostustaan avoimesti. Yli 70 prosenttia naisista ja yli 90 prosenttia miehistä kokee pornografian katselun hyvin kiihottavana. Vapaata aborttia vastustaa viidesosa väestöstä. Miehet harrastavat tutkimusten mukaan selvästi enemmän irtoseksiä kuin naiset. Miehet tuntevat seksuaalista halua keskimäärin 21 kertaa kuussa, naiset 9 kertaa kuussa. Naiset näyttävät voivan yleensä päättää, milloin ja miten usein suhteessa on seksiä. Naisten vaikeudet kiihottua ja kokea nautintoa ovat yleistyneet, ja naisten haluttomuuden lisääntyminen on vähentänyt parisuhdeseksiä, etenkin 30-40-vuotiailla. Keskivertonaisella on ollut 12 seksikumppania kuten keskivertomiehelläkin, enemmän kuin Euroopan vertailumaissa. Suhtautuminen seksuaalisuuteen vaihtelee paljon kulttuurista riippuen. Vaihtelua on muun muassa suhtautumisessa esiaviolliseen seksiin, seksuaalivähemmistöihin sekä sukupuolirooleihin liittyen. Kulttuurilliset käsitykset esimerkiksi miehen ja naisen välisistä rooleista heijastuvat erityisen vahvoina seksuaalikäsityksissä. Parisuhteessa Pariseksin määrä on vähentynyt vuodesta 1971: suhteen parina ensimmäisenä vuotena pariseksiä on keskimäärin enää 8 kertaa kuussa, 4 vuoden kohdalla 5,5 kertaa ja 30-39 vuotta kestäneen suhteen kohdalla enää 4 kertaa kuussa. Sooloseksin määrä parisuhteissa on lisääntynyt melkein vastaavasti viime vuosikymmeninä. Sanan käyttöä Sanan "seksi" taustalla on englanninkielinen käsite "sex appeal", joka käännettiin suomeksi "seksi" ja "naisen seksuaalinen vetovoima". Alkuaan Hollywoodin elokuvamaailmasta kotoisin oleva ilmaus levisi yleiseen kielenkäyttöön 1930-luvulla ja samalla sen merkitys laajeni ominaisuudesta toimintaan ja käsittämään molemmat sukupuolet. Katso myös Anaaliseksi Aseksuaalisuus Biseksuaalisuus Coitus reservatus Ehkäisy Erotiikka Esiaviollinen seksi Esileikki Fetisismi Immenkalvo Itsetyydytys Heteroseksuaalisuus Homoseksuaalisuus Hyväilyseksi Ihmisen seksuaalisuus Kiihottuminen Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Lasten seksuaalisuus Libido Luettelo seksiasennoista Neitsyys Orgasmi Pornografia Raiskaus Rakkaus Seksitauti Seksivälineet Seksuaalikasvatus Seksuaalimoraali Seksuaalinen suuntautuminen Seksuaalinen vallankumous Seksuaalisuus Selibaatti Sukupuoli Sukupuolielin Sukupuolinen pidättyvyys Suojaikäraja Suuseksi Turvaseksi Yhdyntä Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Ylen Elävä arkisto - Mitä? Mistä lapset tulevat? Sexpo - Tietoa seksuaalisuudesta, kysymyksiä ja vastauksia Väestoliitto - Seksi Paalanen, Tommi: Seksuaalietiikan perustana on yksilönvapaus. Helsingin Sanomat 26.6.2009. Seksuaalisuus Ihmissuhteet Seulonnan keskeiset artikkelit

1169

https://fi.wikipedia.org/wiki/SMTP

SMTP

SMTP () on TCP-pohjainen protokolla, jota käytetään viestien välittämiseen sähköpostipalvelimien kesken. Protokollalle on varattu portti 25. Nykyaikaiset postipalvelimet käyttävät alkuperäisen SMTP:n sijasta laajennettua ESMTP-protokollaa. SMTP-protokolla määriteltiin ensimmäisen kerran :ssä elokuussa vuonna 1982. Sähköpostin nouto Postin noutoa varten postipalvelimelta postiohjelmaan ovat postinnoutoprotokollat erikseen, eli ns. "pull"-protokollat. Näitä ovat muun muassa POP3 (), IMAP () ja HTTP () esimerkiksi Hotmail, IlohaMail. Sähköpostin kulku A kirjoittaa sähköpostiviestin postiohjelmallaan (esimerkiksi Outlook). A:n postiohjelma lähettää viestin A:n postipalvelimelle (eng. mail server). A:n postipalvelin ottaa TCP-yhteyden B:n postipalvelimelle. A:n postipalvelin siirtää ("push") viestin SMTP-protokollalla B:n postipalvelimelle. B:n postipalvelin laittaa viestin B:n postilaatikkoon. B:n postiohjelma noutaa viestin postinnoutoprotokollalla ("pull") (esimerkiksi POP3) postiohjelmaan ja B lukee viestin. SMTP-palvelimia Sendmail Exim Postfix Gmail Exchange Lähteet Aiheesta muualla Internet-standardit Sähköposti OSI-sovelluskerros Seulonnan keskeiset artikkelit

1170

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suoritin

Suoritin

Suoritin tai prosessori ( eli CPU) on tietokoneen osa, joka suorittaa tietokoneohjelman sisältämiä konekielisiä käskyjä. Se on tietokoneen keskeisimpiä osia. Nykyisissä suorittimissa kaikki osat on pakattu yhdelle mikropiirille, joten ne ovat mikroprosessoreita (MPU). Yksittäinen yksinkertainen suoritin voi suorittaa kerrallaan vain yhtä ohjelmaa, mutta sen tehtäviä voidaan vaihdella erittäin nopeasti, jolloin suoritus näyttää käyttäjästä rinnakkaiselta (ks. Moniajo). Monisäikeistetyssä suorittimessa voidaan suorittaa aidosti yhtä aikaa useampaa kuin yhtä tehtävää, samoin moniydinsuorittimessa on samaan mikropiiriin rakennettu kaksi tai useampia suorittimia. Suorittimia suunnitellaan useisiin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Suorittimia valmistetaan erilaisiin supertietokoneisiin, sulautettuihin järjestelmiin ja henkilökohtaisiin tietokoneisiin. Erikoistuneita apusuorittimia ovat digitaalinen signaaliprosessori (DSP), grafiikkaprosessori (GPU) ja matematiikkasuoritin (FPU), joka nykyään usein integroidaan yleiskäyttöiseen suorittimiin. Osa optimoidaan erittäin pieneen tehonkulutukseen, osa suureen laskentatehoon tietynlaiselle datalle, osa taas mahdollisimman laajaan yleiskäyttöisyyteen, jolloin sama mikropiiri saattaa sisältää useita eri oheislaitteita ja kymmeniä liityntäväyliä. Mikrokontrollerit (MCU) sisältävät samoja peruselementtejä kuin mikroprosessorit (MPU) vähemmän vaativiin tarkoituksiin: mikrokontrollerit voivat olla karsittuja jotta ne mahtuvat yhdelle mikropiirille. Näytöllisten älylaitteiden myötä tärkeäksi ryhmäksi ovat nousseet pitkälle integroidut ns. järjestelmäpiirit (SoC), joissa voi olla samassa piirissä mukana mm. muisteja, signaaliprosessori ja monipuolinen näytönohjain. Historia Ensimmäinen yleiskäyttöinen tietokone, jossa ohjelma voitiin tallettaa tietokoneen muistiin ja vaihtaa ilman fyysisiä muutoksia (tallennetun ohjelman tietokone), oli Manchesterin yliopiston Small-Scale Experimental Machine. Koska suoritettava ohjelma voitiin vaihtaa lataamalla toinen ohjelma eikä käyttötarkoitusta siten rajattu tätä voitaneen pitää tietokonesuorittimien alkuna vastakohtana laskukoneelle. Aikaisemmissa laitteissa ohjelman muuttaminen saattoi tarkoittaa laitteen kytkentöjen muuttamista ohjelman lataamisen sijaan (ks. ENIAC). Kuten tietokonetekniikka yleisesti voidaan suorittimet jakaa neljään sukupolveen teknologian mukaan: sukupolvi: elektroniputket sukupolvi: diskreetit transistorit: aluksi germanium-transistoreja ja myöhemmin piihin perustuvat sukupolvi: mikropiirit sukupolvi: mikroprosessorit Kvanttitietokoneen toteutus voi olla merkittävä seuraava kehitysaskel teknologiassa. Myös optinen siru voi olla tuleva kehitysaskel. Tekoälyyn ja koneoppimiseen suunnattujen suorittimien kehitys on synnyttänyt useita uusia yrityksiä lyhyessä ajassa sekä useat olemassa olevat yritykset ovat aloittaneet omien ratkaisujensa kehittämisen. Syynä uudelle kehitykselle mainitaan olemassa olevien vakiintuneiden yleiskäyttöisien arkkitehtuurien tarpeeton monimutkaisuus erikoistuneeseen tehtävään. Mikrokontrollereita kuten MCS-48, jotka integroivat muistin suorittimeen on myös kutsuttu viidenneksi sukupolveksi johtuen integraatiokehityksestä. Arkkitehtuurit Suoritinarkkitehtuurit voidaan jakaa ryhmiin esimerkiksi konekäskyjen perusrakenteen mukaan seuraavasti: CISC (Complex Instruction Set Computer) RISC (Reduced Instruction Set Computer) VLIW (Very Long Instruction Word) TTA (Transport Triggered Architecture) RISC-arkkitehtuuria esiteltiin vastauksena monimutkaistuville suorittimille (erona CISC-arkkitehtuurille), jonka sanottiin olevan entistä tärkeämpää VLSI-tekniikan myötä. Sekä CISC- että RISC-arkkitehtuureilla on etunsa että haittansa. Suorittimien käskykantarakenteet voidaan ryhmitellä kolmeen seuraavasti: L/S load-store arkkitehtuuri R/M register-memory arkkitehtuuri R+M register-plus-memory arkkitehtuuri Load-store käskykanta (kuten ARM ja MIPS) käyttää erillisiä käskyjä muistin käsittelyyn kun taas register-memory -arkkitehtuurissa se voi olla osana muuta käskyä. Arkkitehtuuri kuvailee suorittimen ohjelmoinnin näkökulmasta kun taas mikroarkkitehtuuri liittää arkkitehtuurin ja logiikkatason. Tietty arkkitehtuuri voidaan toteuttaa eri tavoin mikroarkkitehtuurin tasolla. Ominaisuudet Tietokoneen yleisnopeus riippuu paljon juuri suorittimen nopeudesta. Suorittimen nopeus riippuu sekä sen käyttämästä arkkitehtuurista että kellotaajuudesta. Kellotaajuus ilmoitetaan yleensä Hertsin monikertoina kuten megahertseinä (MHz) tai gigahertseinä (GHz), ja suoritin toimii sen tahdissa. Pelkän kellotaajuuden lisäksi suorittimen nopeuteen vaikuttavat monet tekniset ratkaisut, kuten: kuinka leveitä prosessorin lukuja käsittelevät yksiköt ja liityntäväylät ovat (yleensä 4, 8, 16, 32 tai 64 bittiä), kuinka monta ja minkä tyyppisiä käskyjä suoritin kykenee suorittamaan samanaikaisesti (käskykannan liukuhihna), kuinka suuria välimuisteja suorittimessa on, miten tehokkaasti edelliset on toteutettu ja niihin liittyvät ongelmatilanteet on arkkitehtuurissa ratkaistu. Eräitä 2-bittisiä bit-slice -suorittimia (BSP) on myös valmistettu. BSP-suorittimia pystyi kytkemään rinnakkain muodostamaan "suuremman" suorittimen. Perustoiminnot Suorittimen keskeiset osat ovat aritmeettis-looginen yksikkö (, ALU), valvontayksikkö (, CU) ja yleensä useita rekistereiksi kutsuttuja käsiteltävän tiedon tallentavia muistipaikkoja. Prosessorin toimintaa on noutaa muistista käsky ja siihen liittyvä luku tai luvut, suorittaa kyseinen käsky ALU-yksikössään ja palauttaa tulos muistiin. Yksittäinen käsky voi olla esim. "laske yhteen rekisterin A ja muistipaikan XX sisältö ja siirrä tulos rekisteriin B". Yksinkertaistetusti suorittimen toiminta on hakea muistista käskyjä, tehdä niillä jokin operaatio ja kirjoittaa tulos muistiin (myös muut laitteet ja väylät voivat näkyä muistipaikkoina suorittimelle). Toiminta voidaan jakaa neljään vaiheeseen seuraavasti: muistihaku (fetch) käskynpurku (decode) suoritus (execute) tallennus (store) Ohjelmalaskuri (, ) pitää suorituksen sijaintitietoa. Eräissä suoritinarkkitehtuureissa kuten MIPS käskyt ovat kiinteämittaisia 32-bittisiä arvoja. Toisissa arkkitehtuureissa kuten x86 käskyn pituus vaihtelee. Muita keskeisiä toimintoja ovat muun muassa pino-osoitin (): eräissä suorittimissa on omat käskyt pinon käsittelyyn kun taas eräissä se on ohjelman vastuulla. Suorittimet voivat vaatia tietotyyppien olevan tasattuja tyypin koon mukaan muistiosoitteisiin (): mikäli näin ei ole suoritin voi toimia hitaammin, tuottaa vääriä tuloksia tai jumiuttaa tai kaataa järjestelmän. Prosessori voi vaatia, että 32-bittisen luvun hakeminen alkaa osoitteesta, joka on jaollinen neljällä tai se antaa virheen. Erikoiskäskyt Prosessorin erikoiskäskyistä voi olla suurta hyötyä etenkin matemaattisissa sovelluksissa. Yksi erikoiskäsky voi korvata kymmeniä peruskäskyjä, vaikka sen suoritukseen aikaa kuluu vain saman verran kuin yhden tai muutaman peruskäskyn suoritukseen. Välimuistin hyöty on, että muistista haettava ja sinne kirjoitettava tieto saadaan nopeasta välimuistista huomattavasti nopeammin kuin hitaammasta keskusmuistista. Merkittäviä nopeusetuja saadaan myös kirjoittamalla tehokasta ohjelmakoodia. Valmistustekniikka Valmistustekniikan kehittyessä mikropiirien sisältämien transistorien määrä on kaksinkertaistunut säännöllisin väliajoin kuten ns. Mooren laki on ennustanut. Suorittimien kohdalla tämä on pitänyt paikkansa usean vuosikymmenen ajan, mutta kehitys on hidastunut. Valmistusprosessin kehityksen lisäksi paremman suorituskyvyn mahdollistavia arkkitehtuureita on kehitetty. Suorittimet tuottavat toimiessaan hukkalämpöä, joka saattaa vaikuttaa suorittimen toiminnan luotettavuuteen tai liiallisena jopa tuhota suorittimen. Hukkalämmön johtamiseksi pois suorittimesta voidaan käyttää esimerkiksi jäähdytysripaa, jota muotonsa vuoksi monesti kutsutaan jäähdytyssiiliksi, ja siihen usein liitettyä ilman virtausta tehostavaa tuuletinta, tai nestejäähdytystä. Myös muita jäähdytysratkaisuja voidaan käyttää, kuten esimerkiksi nämä supertietokoneet : Cray-1 käytti freonipohjaista jäähdytystä (lämpöpumppu) Cray-2 upotti piirit Fluorinert-nimiseen sähköä johtamattomaan nesteeseen (konvektio) Käyttämällä kehittyneempää valmistustekniikkaa voidaan suorittimen virrankäyttöä vähentää ja tämän vaikutuksesta myös tuotettua hukkalämpöä voidaan vähentää. Vastaavasti transistorien määrän lisääminen nostaa tarvittavan virran määrää. Eräs puolijohteiden valmistusmenetelmä on CMOS. Ominaisuuksien laajentaminen Suorittimelle on mahdollista integroida samalle piirille useita suoritinytimiä, suurempia ja monitasoisempia välimuisteja, sekä tukipiirejä kuten 2D- tai 3D-grafiikan käsittelyyn erikoistunut grafiikkasuoritin. Nykyaikaisissa suorittimissa on muistinhallintayksikkö (MMU) ja matematiikkasuoritin (FPU) integroituna samalle piirille. Mikrokontrollerit integroivat suorittimen lisäksi samalle piirille muistia. Järjestelmäpiirit integroivat suorittimen lisäksi samalle piirille IO-piirejä ja useita muita komponentteja. Moniprosessointi Yksittäinen tietokone voi sisältää yhden tai useampia suorittimia, jolloin kyseessä on moniprosessointi. Moniytimellisyys Suorittimissa voi olla kaksi tai useampia ytimiä. Moniytimellisyys mahdollistaa sen, että monia raskaita laskutehtäviä vaativia ohjelmia voidaan ajaa tietokoneella samanaikaisesti ilman, että muiden prosessien suoritus häiriintyy, ja että monisäikeisien yksittäisien prosessien suoritus voidaan jakaa usean ytimen kesken nostaen sen suoritustehoa. Ytimet voivat olla joko identtisiä, tai ne voivat olla erikoistuneita erilaisiin tehtäviin. Eräissä suorittimissa kuten järjestelmäpiireissä on integroituna apusuoritin kuten Digitaalinen signaaliprosessori (DSP) varsinaisen CPU-ytimen lisäksi. Moniydinsuoritin voi useaan yksinkertaiseen suorittimeen verrattuna käyttää hieman vähemmän sähköä ja tuottaa vähemmän lämpöä. Yleensä moniydinsuorittimen kaikki ytimet kuitenkin jakavat samat oheislaiteväylät ja käyttävät samaa keskusmuistia. Monisäikeistys Monisäikeistys on tekniikka, jolla sama ydin voi suorittaa kahta tai useampaa erillistä ohjelmasäiettä yhtäaikaisesti (rinnakkain). Tekniikka on yksi kehityssuunta suorituskyvyn lisäämiseen ja aiheesta on julkaistu useita tutkimuksia. Kaksi kehityssuuntausta ovat: (SMT), prosessorin on oltava superskalaarinen , tai , myös nimellä Eri valmistajilla on eri tuotenimiä tekniikan toteuttamisesta, näitä ovat mm. Intelin Hyper-threading ja SPARC CoolThreads. IBM POWER8 käyttää yleistä termiä (SMT). Symmetrinen monisäikeistys on jatkokehitystä superskalaari- ja moniprosessointi-tekniikkaan nähden ja hyödyntää ohjelmissa olevaa sekä käskytason rinnakkaisuutta (, ILP) että säietason rinnakkaisuutta (, TLP). Muut ominaisuudet Muita tehokkuuden parantamiseen tähtääviä keinoja ovat muun muassa epäjärjestyksessä suorittaminen () sakkaustilanteiden välttämiseksi ja haarautumisen ennakointi (). Suoritinperheitä Suorittimet voidaan jakaa perheisiin niiden yhteensopivuuden mukaan. Tyypillisesti saman perheen uudempi suoritin pystyy suorittamaan ohjelmia, jotka on tehty saman perheen aikaisimmille suorittimille. Toisinpäin tämä ei välttämättä ole mahdollista erilaisten käskykantalaajennusten vuoksi. Ensimmäisen sukupolven suorittimet Ensimmäisen sukupolven suorittimet olivat osa laajempaa kokonaisuutta ja osa itse tietokoneen rakennetta ja suunnittelua. Ensimmäisen sukupolven suorittimet perustuivat elektroniputkien käyttöön. Toisen ja kolmannen sukupolven suorittimet Minitietokoneissa ja suurtietokoneissa käytetyissä tietokoneissa oli huomattavia mallikohtaisia eroja. Kaikki samaan mallisarjaan kuuluneet eivät välttämättä olleet yhteensopivia muiden saman sarjan mallien kanssa. Toisen sukupolven suorittimet perustuivat diskreettien (erillisten) transistorien käyttöön (TTL-logiikka, ECL-logiikka). Kolmannen sukupolven suorittimet käyttivät useita mikropiirejä. IBM S/360 mahdollisti samojen ohjelmien ajamisen erilaisissa saman arkkitehtuurin mukaisissa tietokoneissa mikrokoodin avulla, tekniikka perustui SLT-transistoreihin IBM S/370 käytti SSI-mikropiirejä DEC PDP-11 suunniteltiin SSI-mikropiireillä, mutta käytti LSI-mikropiirejä kun ne tulivat käytännöllisiksi Digitalin VAX arkkitehtuuri Fairchild F8 julkaistiin aluksi kahden mikropiirin versiona, mutta myöhemmin julkaistiin yhdelle piirille integroitu versio Neljännen sukupolven suorittimet Neljännen sukupolven suorittimet ovat mikroprosessoreja, joissa kaikki suorittimen toiminnot ovat integroituna yhdelle mikropiirille. MOS- ja CMOS-tekniikat mahdollistivat mikroprosessorit. Intel 8080 -suoritin, 8-bittinen, julkaistu 1974. Motorola 6800 -suoritinperhe, 8-bittinen, julkaistu 1974. MOS Technologyn MOS 6502 ja sen kehitysversiot (julkaistu 1975). Käytettiin Atari 2600 -pelikonsolissa, Applen varhaisissa tietokoneissa ja Commodoren kuuluisissa VIC-20- ja Commodore 64 -tietokoneissa. Zilog Z80 -suoritinperhe, 8-bittinen, julkaistu 1976. Intelin x86-sarja, alkaen 16-bittisestä mallista ) jatkuen IA-32-malleihin (1985), mukaan lukien yhteensopivat muilta valmistajilta. Käytetty IBM PC -yhteensopivissa ensimmäisestä IBM PC:stä lähtien. Motorola 68000 -sarja, julkaistu 1979. Käytetty Unix-työasemissa, Macintoshissa ja Amigassa. Intelin ja Hewlett-Packardin IA-64 Itanium-suorittimet. AMD:n kehittämän AMD64-käskykannan suorittimet, ml. Intelin valmistamat yhteensopivat suorittimet. ARM-suorittimet useilta eri valmistajilta Texas Instrumentsin TMS320-signaaliprosessoriperhe (esitelty 1983). National Semiconductorin NS32000 sarja. Sun Microsystemsin SPARC-suoritinperhe. MIPS Technologiesin MIPS-suoritinperhe Hewlett-Packardin PA-RISC Digitalin Alpha-suoritinperhe IBM:n POWER-suoritinperhe sekä PowerPC-suoritinperhe Tilera 64-120-ytimiset palvelimille tarkoitetut suorittimet NEC V800 RISC-perhe Fujitsu FR-V (Fujitsu RISC-VLIW) mediakäsittelyyn Apollo Computerin Apollo PRISM RISC-suoritin Hitachin SuperH RISC-suoritin Blackfin Microblaze OpenRISC RISC-V RISC-suoritin, esitelty 2010. Suoritinperheet voidaan edelleen jakaa arkkitehtuureihin niiden iän ja sukupolven mukaan. Esimerkiksi SPARC-perheen aikaisemmat arkkitehtuurit, HyperSPARC ja SuperSPARC, toteuttavat SPARC v7 -käskykannan ja uudemmat arkkitehtuurit 64-bittisen SPARC v9 -käskykannan, jonka toteuttavia malleja ovat Sun Microsystemsin valmistaman UltraSPARCin eri mallit ja Fujitsun SPARC64. x86-suorittimissa on ollut useita kilpailevia valmistajia, joiden suorittimet käyttävät yhteensopivaa käskykantaa (IA-32, AMD64 tai edeltävät). Suoritinvalmistajilla on useita arkkitehtuureita, jotka jakaantuvat useisiin malleihin, joita on saatavilla eri kellotaajuuksilla. ARM-suorittimista lisensoidaan käskykantaa ja arkkitehtuuria eri valmistajille eri tavoin. Käskylaajennukset Useat valmistajat ja suoritinsukupolvet laajentavat suorittimen käskykantaa uusilla käskyillä. Tällaisia laajennuksia ovat mm. MMX, VIS, 3DNow!, SSE ja AltiVec, joista on kaikista lisäksi useampia versioita uusien arkkitehtuurien mukana. Toimintatilat Useat suorittimet toteuttavat supervisor-tilan, jossa käyttöjärjestelmän ydin yleensä suoritetaan. Tässä tilassa suoritin asettaa vähemmän rajoituksia kuin käyttäjätilassa (). Nykyiset suorittimet lisäävät virtualisointitukea hypervisor-ominaisuuksilla. Katso myös Digitaalipiirit Tavujärjestys Konekieli Superskalaarinen suoritin Handlerin luokittelu Fengin luokittelu Lähteet Aiheesta muualla Seulonnan keskeiset artikkelit

1171

https://fi.wikipedia.org/wiki/SIMM

SIMM

SIMM () on vanhemmissa tietokoneissa käytetty muistimoduuli. SIMM-muisteja on kahta varianttia: vanhempi 30-nastainen ja uudempi 72-nastainen. Vanhempi 30-nastainen muistimoduuli sisältää kokoonpanon, jossa väylän leveys on 8 tai 9 bittiä, kun uudemmassa 72-nastaisessa on 32 tai 36 bittiä leveä väylä. Yhdeksännet bitit ovat tarkistukseen käytettyjä pariteettibittejä. SIMM-moduuleissa on käytetty sekä FPM- että EDO-muistia. Kortinreunaliittimet ovat vain piirilevyn toisella puolella. SIMM-moduuleissa kannat ovat yhdistettyjä niin, että samassa kohdassa eri puolilla olevat pinnit ovat yhteydessä toisiinsa. Jos toiselle pinnille tulee kontaktivika, tieto siirtyy silti toisen kautta. SIMM-moduulit on korvannut DIMM- ja SO-DIMM-moduulit uudemmissa laitteissa. Muistit

1174

https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6posti

Sähköposti

Sähköposti tarkoittaa digitaalisten, yleensä kirjallisessa muodossa olevien viestien välittämistä tietokoneilla tietyillä protokollilla. Viestit välitetään useimmiten tietoverkkoon vähintään postin lähettämisen ja noutamisen ajaksi kytkeytyvien tietokoneiden käyttäjien välillä. Sähköposti on nopea ja helppo tapa tavoittaa vastaanottaja. Sähköpostia käytetään myös henkilökohtaiseen tiedostojen tallentamiseen ja varmuuskopioimiseen. Sähköpostia välitetään Internetissä yleensä SMTP-protokollan avulla. Sähköpostin lukemiseen yleisimmin käytetyt protokollat ovat POP3 ja IMAP, joita melkein kaikki sähköpostiohjelmat tukevat. Historiaa Ensimmäiset tietoverkot olivat pääteverkkoja, joissa keskustietokoneeseen oli kytkettyinä usea pääte. Päätteeltä toiselle oli mahdollista lähettää viestejä. Kun vastaanottaja oli viestin saapuessa päätteensä ääressä, pääte piippasi ja näytölle ilmestyi viesti. Viestin luettuaan vastaanottaja kuittasi viestin luetuksi ja jatkoi omaa työtään. Sen jälkeen kehittyivät käyttäjätunnukselliset postilaatikot. Periaatteessa näissä posti ei liiku verkossa, vaan se siirretään pääkoneen hakemistosta toiseen. Varhain sähköpostiin ehdotettiin numeroituja kohteita muun muassa kaukokirjoittimella tulostamista varten, mutta tämä todettiin liian monimutkaiseksi ja yksinkertaistettiin jättämällä päätös tulostamisesta käyttäjän päätettäväksi. Sähköpostin standardointia tehtiin jo vuonna 1973 (). Uudet sähköpostijärjestelmät käyttävät kansainvälisiä verkkoja, kuten internet. Vuonna 1980 julkaistu kuvaa aiottua siirtymistä ARPANETistä Internetiin. Tuloksena syntyi SMTP (), johon nykyinen sähköposti perustuu. Ohjelmat Sähköpostin käsittelyyn liittyviä ohjelmia ovat asiakasohjelma (Mail User Agent, MUA), välitysohjelma (Mail Transport Agent, MTA) ja palvelinohjelma (Mail Delivery Agent, MDA). Asiakasohjelma (MUA) käsitetään sähköpostin lähteenä ja kohteena: asiakasohjelma antaa sähköpostin välitysohjelmalle (MTA) (). Palvelinohjelma kerää viestit ja odottaa käyttäjän hakevan viestit asiakasohjelmalla. MTA-ohjelmat käyttävät SMTP-protokollaa ja siksi kutsutaan usein SMTP-palvelimiksi ja MDA-ohjelmia kutsutaan POP- ja IMAP-palvelimiksi. Sähköpostin edut Sähköposti on nopea, edullinen ja vaivaton viestintätapa. Tavalliseen kirjeeseen verrattuna suurin etu on sen nopeus. Sähköpostiviesti menee perille sekunneissa tai muutamassa minuutissa maapallon toiselle puolelle, yleensä Internet-verkkoa hyväksi käyttäen. Sähköposti voidaan saada myös sinne, minne Internet ei ulotu, esimerkiksi hakemalla ja lähettämällä viestit puhelinyhteyden kautta, kuten aikoinaan ennen Internetin yleistymistä. Kustannuksiltaan sähköposti on huomattavasti tavallista kirjettä halvempi. Käyttäjä maksaa usein vain internetyhteyden tietokoneellensa. Verkkoyhteyden ei tarvitse olla auki kirjettä kirjoitettaessa, vaan viestin voi laatia valmiiksi ennen yhteydenottoa sähköpostipalvelimeen. Kun kirje on valmis, otetaan yhteys verkkoon, lähetetään viesti vastaanottajalle ja haetaan samalla mahdolliset itselle osoitetut viestit; yhteys ei näin usein kestä minuuttiakaan. Tietokoneella oleva ohjelma voi tehdä tämän automaattisesti aina yhteyden syntyessä, mikä on kätevää myös kannettavilla tietokoneilla. Tavalliseen kirjeeseen verrattuna käsittelykustannukset jäävät pieniksi: kopiointia, kirjekuoria ja postimerkkejä ei tarvita, eikä kenenkään tarvitse edes nousta pöytänsä äärestä. Puhelimeen verrattuna sähköpostin etu on vastaanottajan saavutettavuus. Vaikka vastaanottaja ei olisikaan heti tavoitettavissa, sähköposti voidaan lähettää odottamaan. Kun vastaanottaja tarkastaa postilaatikkonsa, on sähköposti odottamassa häntä. Sähköposti on myös helppo tallentaa ja tarkistaa jälkikäteen. Sähköpostin lukumahdollisuus on lisätty myös mobiililaitteisiin ja matkapuhelimiin sekä älypuhelimiin ja taulutietokoneisiin. Tähän liittyen on kehitetty Push Email. Ongelmat Sähköposti kulkee verkossa yhä usein selväkielisenä, ellei viestiä erikseen salata. Salatunkin viestin "kuoressa" kulkevat tiedot (lähettäjä ja vastaanottaja yms.) ovat näkyvillä. Toisaalta kirjesalaisuus koskee myös sähköposteja ja verkon salakuuntelu ei onnistu helposti kuin lähiverkossa ja teleoperaattoreiden tiloissa. Salakuuntelun mahdollisuus on kuitenkin hyvä pitää mielessä, jos haluaa suojautua vakoilulta. Joskus sähköpostiviesti voi hävitä, joko väärin säädetyn palvelimen asetusten tai liian tiukan roskapostisuodattimen takia. Tämä on kuitenkin epätavallista, ellei viesti ole huolimattomasti laadittu, niin että se muistuttaa roskaposteja. Mahdollisia omia roskapostisuodattimia kannattaa säätää varovasti, etteivät ne hävitä postia. Eräs ongelma on myös vastaanottajan osoite. Osoitteen on oltava tarkasti oikein, jotta viesti saavuttaa vastaanottajan. Väärin kirjoitettu osoite johtaa yleensä viestin palauttamiseen lähettäjälle (kunhan lähettäjätiedot ovat kunnossa), ellei käytetty osoite kuulukin toiselle henkilölle. Sähköpostiohjelmissa on yleensä tuki osoitekirjalle ja muille tavoille hakea osoite automaattisesti, jolloin kirjoitusvirheet vältetään. Sähköpostiosoite lisätään usein käyntikorttiin tai kirjelomakkeeseen. Suurena ongelmana on roskaposti, joka tukkii postilaatikoita mainoksilla tai muuten epätoivotuilla viesteillä. Myös haittaohjelmat voivat levitä sähköpostin välityksellä. Jotta viesti näyttäisi asialliselta, haittaohjelma voi lisätä viestiin tietokoneelta löytämiään, mahdollisesti salassa pidettäviä tai arkaluonteisia, asiakirjoja. Sähköpostia suodatetaankin eri tavoilla roskapostin torjumiseksi. Jotkut käyttävät myös ensisijaisen sähköpostiosoitteensa rinnalla toista, rajummin suodatettua osoitetta, niissä yhteyksissä, missä käyttäjä epäilee osoitteen helpoiten joutuvan roskapostaajien listoille. Pitkissä, useiden ihmisten välisissä keskusteluissa ongelmaksi muodostuu vaihtelevat tavat lainata aiempia viestejä. Joidenkin mielestä erityisesti top-postaus on häiritsevää, koska se vaikuttaa keskustelun seuraamiseen. Top-postaaminen voi myös olla tietoturvariski, jos viesti lähetetään eteenpäin kaikkine aiempine lainauksineen näitä tarkistamatta. Sähköpostiasiakasohjelmia Claws Mail Elm Eudora Lotus Notes Microsoft Outlook Mozilla Thunderbird Mutt Opera Pine SeaMonkey Gmail Sähköpostipalvelinohjelmia Microsoft Exchange Sendmail Qmail Exim Postfix Memo E-post (AB Volvo Data, 1981- ? IBM Mainframe environment) Memo PC hMailserver (Avoin lähdekoodi) Sähköpostin rakenne Sähköpostiviesti alkaa otsaketiedoilla (engl. header), joissa kerrotaan lähettäjä ja vastaanottaja, viestin aihe, viestin muoto (tekstin koodaus, onko liitteitä jne.), onko viesti vastaus toiseen yms. Näitä seuraa tyhjä rivi, jonka jälkeen tulee itse viesti. Jos viesti koostuu useammasta osasta (esimerkiksi jos siinä on liitteitä), jokaista osaa edeltää vastaavasti ryhmä otsakkeita, jotka kuvaavat kyseistä osaa. Sähköpostiohjelma näyttää näistä tiedoista vain sen, minkä tulkitsee oleelliseksi, ellei erikseen pyydä kaikkea näkyville. Jotkut ohjelmat myös esittävät otsakkeiden nimet käyttöliittymän kielelle käännettyinä. Sähköpostimaailma on vielä paikoin 7-bittinen, joten mahdolliset ASCIIhin kuulumattomat merkit pitää koodata ainakin otsaketiedoissa. Yleensä sähköpostiohjelma huolehtii tästä, mutta joskus näkee ääkkösten korvaantuneen kysymysmerkeillä, X:illä tms. Ääkköset sähköpostiosoitteissa voivat aiheuttaa myös ongelmia, koska useat sähköpostiohjelmat eivät ole IDN-tuella varustettuja. Kun viesti lähetetään palvelimen kautta maailmalle, viestiin lisätään "kuori" (katso viestinvälitysprotokolla SMTP laajennoksineen), jonka perusteella palvelimet päättelevät minne viesti pitää lähettää ja mitä tehdä virhetilanteissa. Vastaanottajan sähköpostipalvelin tallettaa viestin (ilman kuorta) vastaanottajan sähköpostilaatikkoon, jossa se on luettavissa tai noudettavissa vastaanottajan sähköpostiohjelmalla. Lähettäjätiedot From: henkilö(t) tai toimi, jonka puolesta sähköposti lähetetään; usein tämä on ainoa lähettäjätieto Sender: henkilö (tai robotti), joka lähettää viestin, jos muu kuin yllä mainittu tai kun viesti lähetetään useamman henkilön puolesta; virheilmoitukset lähetetään tähän osoitteeseen Resent-From, Resent-Sender: jos viesti on edelleenlähetetty sellaisenaan, eikä "forward"-toiminnolla, (postituslista, väärä osoite yms.) edelleenlähettäjä kuvataan joskus näillä tiedoilla Reply-To: osoite, johon vastaukset halutaan, esimerkiksi silloin, kun viesti lähetetään postituslistan kautta ja vastaukset halutaan joko listalle tai itselle vastoin listan käytäntöjä, tai kun halutaan kopio toisellekin henkilölle. Osoitekentissä sähköpostiosoitteet kirjoitetaan joko sellaisinaan tai, jos myös henkilön nimi halutaan kirjoittaa, kulmasulkeissa. Sähköpostiosoitteet ovat lähettäjätiedoissa pakollisia. Kommentteja voi kirjoittaa kaarisulkeisiin, mutta tätä ei suositella, koska jotkut sähköpostiohjelmat tulkitsevat kommentit niminä. Osoitteet erotetaan pilkulla. From: Jari Jokunen (kommentti) < >, Matti =?iso-8859-1?Q?Meik=E4l=E4inen?= < > Sender: Osoitekentissä ei saa olla kuin ASCII-merkkejä, miksi muut merkistöt pitää koodata, ilmoittaen merkistön ja koodauksen, tässä iso-8859-1 ja quoted printable. Lukijalle nimi näkyy oikein: Matti Meikäläinen. Erikoismerkeille harvemmin on käyttöä, mutta niiden esittämiselle on omat sääntönsä. Tyhjällä alkavia jatkorivejä saa käyttää. Yleensä sähköpostiohjelmat hoitavat tarvittavan koodauksen, mutta joskus, varsinkin erikoisemmissa tapauksissa, koodaus voi epäonnistua. Vastaanottajat To: viestin varsinainen vastaanottaja CC: tiedoksi ("carbon copy", "kopio") BCC: tiedoksi, varsinaisille vastaanottajille ilmoittamatta ("blind carbon copy", "piilokopio"); yleensä BCC-rivin osoitteet eivät jää näkyviin kenellekään vastaanottajista Eri vastaanottajien eron ymmärtää (humoristisella) ohjeella: To: yhteistyökumppani CC: johtaja BCC: lehdistö Joskus BCC-kenttää käytetään myös silloin, kun viesti lähetetään monelle ihmiselle, jotka eivät välttämättä kaikki halua paljastaa osoitteensa muille. Oikeat sähköpostilistaohjelmat osaavat kertoa osoitteet viestin kuoressa, mikä yleensä vastaa BCC-rivin käyttöä. Tässä käytössä on hyvä käyttää joko yhteistä osoitetta (sähköpostilistan osoite tai vastaava alias) tai tyhjää vastaanottajalistaa To- tai CC-rivillä, sen mukaan ovatko nämä henkilöt varsinaisia vastaanottajia, vai onko viesti heille vain tiedoksi: To: tukilaiset < > To: tukilaiset:; CC: hallitus:; Vastaanottajien osoitteet voidaan lisätä BCC-rivillä, mutta näin vastaanottajat tietävät, missä ominaisuudessa he ovat saaneet viestin ja keiden muiden voi olettaa sen saaneen. Listaa voi käyttää myös silloin, kun osoitteita ei tarvitse piilottaa: To: tukilaiset: Joku < >, Toinen < >; Aihe Subject-rivillä kerrotaan viestin aihe. Tämä on syytä valita huolella, varsinkin jos vastaanottaja saa paljon sähköpostia. Kun viestiin myöhemmin tahtoo palata, on hyvä jos otsikko on kuvailevampi kuin "Hei". Huono otsikko saattaa myös johtaa siihen, ettei viestiä koskaan lueta. Kun vastataan toiseen viestiin, sähköpostiohjelma lisää viestin aiheen eteen "Re: ", jollei sellaista jo ole. Näin alkuperäinen viesti erottuu ja viestit on helppo ryhmittää. "Re: " lyhenne on johdettu ("asiaan liittyen"), eikä yleisen harhaluulon mukaisesti englannin kielen sanasta reply. Joissakin sähköpostiohjelmissa tämä etuliite on lokalisoinnin nimissä käännetty eri kielille, jolloin ohjelmat eivät enää tunnista sen teknistä merkitystä, seurauksena yhä pitenevä aiherivi ja ryhmittämisen vaikeutuminen. MIME Ennen vanhaan sähköpostit lähetettiin 7-bittisellä ASCII:lla ja sen kansallisilla muunnoksilla. Kun kansainvälinen sähköposti ja erilaiset liitteet yleistyivät, tämä, satunnainen uuencode ja eri yhteisöjen käytännöt eivät enää riittäneet, jolloin kehitettiin MIME ("Multipurpose Internet Mail Extensions") yhteiseksi tavaksi kuvailla viestin sisältö ja sisällön muoto. MIME on sittemmin siirtynyt käyttöön muuallekin. Content-* Tässä saatekirje on pelkkää länsimaista, 8-bittistä tekstiä sellaisenaan, ilman sen kummempia muotoiluja. Sähköpostiohjelma saa lisätä rivinvaihtoja kappaleisiin. Tyypillinen suomalainen saatekirje, paitsi, että kuvaus "saatekirje" harvoin lisätään: Content-Description: saatekirje Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-1; format=flowed Content-Transfer-Encoding: 8bit Tässä MIME-osassa liite on mukana useammassa kuin yhdessä muodossa, esimerkiksi sähköpostiohjelmassa helposti luettavana tekstinä ja PDF:nä tulostamista varten (osien välissä rivi "-=-="): Content-Type: multipart/alternative; boundary="=-=" Vastaava, mutta tässä liitteen osat eivät ole saman asian vaihtoehtoisia näyttötapoja, vaan esimerkiksi saatekirje ja liite: Content-Type: multipart/mixed; boundary="=-=" Tässä on kokouskutsu pdf-muodossa, tallentamiseen ehdotetaan tiedostonimeä kutsu_syys07.pdf (joka toimii useimmissa käyttöjärjestelmissä), tiedosto on koodattu base64-koodauksella, jotta se ei rikkoontuisi matkan varrella, ja se ehdotetaan näytettäväksi liitteenä, ei suoraan: Content-Description: kokouskutsu; filename=kutsu_syys07.pdf Content-Type: application/pdf; Content-Transfer-Encoding: base64 Content-Disposition: attachment Tieto postin kulusta Jokainen sähköpostipalvelin matkan varrella lisää viestin alkuun Received-rivin, jossa se kertoo mistä se sai viestin, oman nimensä, kellonajan ja muuta virheenetsinnässä mahdollisesti tarvittavaa tietoa. Viestiä edelleenlähetettäessä sellaisenaan (kuten silloin, kun oletetaan viestin olevan tarkoitettu myös toiselle, eikä selitystä tästä tarvita), viestin alkuun lisätään myös joukko Resent-rivejä, jotka vastaavat alkuperäisen viestin tietoja, mutta kertovat edelleenlähettämisestä, esimerkiksi Resent-From, Resent-To ja Resent-Date. Viestin lähettäjän on mahdollista kirjoittaa lähettäjätiedot haluamikseen ja myös lisätä Received-rivejä viestin alkuun. Sen sijaan hän ei voi juurikaan vaikuttaa siihen, mitä viestiä vastaanottavat palvelimet siihen kirjoittavat. Jos muka ystävältä tulleen törkeän viestin Received-tiedot poikkeavat vastaavista hänen muissa viesteissään, on aihetta olettaa, että lähettäjätiedot on väärennetty. Samaten jos muka pankilta tullut viesti on kulkenut ilmaissähköpostipalvelimen kautta (pankit eivät lähetä salasanapyyntöjä tms. sähköpostin kautta; jos viesti vaikuttaa uskottavalta, soita pankkiin ja kysy). Sähköpostiohjelmat voivat myös pyytää tietoja siitä, onko viesti tullut perille ja onko se avattu. Useimmiten nämä toiminnot eivät ole käytössä, yksityisyyden suojelemiseksi. Silloinkaan, kun ne ovat käytössä, ei ole varmuutta siitä, onko vastaanottaja oikeasti huomannut viestin. Jos viestin perillemeno on tärkeää, pyydä kuittaus ja käytä tarvittaessa puhelinta. Viittaukset viesteihin Sähköpostiviestissä on sitä yksilöivä tunniste, Message-ID: < > johon voidaan viitata muualta, esimerkiksi vastausviestin kohdissa In-Reply-To: < > References: < > < > Näiden koodien perusteella koko viestiketju on helppo jäsentää, myös silloin, kun aihe muuttuu. Päiväys Sähköpostiviestit päivää joko sähköpostiohjelma tai palvelin: Date: Fri, 26 Oct :03:47 +0300 Päiväys on määrämuotoinen ja aikavyöhyke ilmoitetaan erotuksella UTC:hen, joskus sen lisäksi aikavyöhykkeen lyhenteellä. Päiväyksen on tarkoitettu osoittavan hetkeä, jolloin viesti on kirjoitettu valmiiksi, lähettämisen aika näkyy Received-tiedoista. Katso myös Sisällönhallinta Selainposti Lähteet Tietoviikko: Nettipokeri paljasti tuhansien suomalaisasiakkaiden yhteystiedot (korvaa: ) sähköpostiviestien välitystä koskeva standardi ESMTP (korvaa: ) sähköpostiviestien muoto , katso myös laajennoksia koskevat RFC:t Viitteet Aiheesta muualla Kirjallisuutta Seulonnan keskeiset artikkelit

1175

https://fi.wikipedia.org/wiki/Seurasaari

Seurasaari

Seurasaari () on museosaari Helsingin kantakaupungin länsilaidalla. Saaressa on toiminut vuodesta 1909 ulkomuseo, jonne on siirretty vanhoja puurakennuksia eri puolilta Suomea. Ulkomuseon alue sijaitsee Seurasaaren itä- ja pohjoisosissa ja käsittää noin kolmasosan saaren pinta-alasta. Seurasaaren pinta-ala on noin 46 hehtaaria. Sen mukaan on saanut nimensä myös sitä ympäröivä vesialue, Seurasaarenselkä. Kaupunginosajaossa Seurasaari lasketaan osaksi Meilahtea. Saareen johtavan sillan päähän on linja-autoyhteys Helsingin keskustasta (linja 24 Kampin terminaalista). Autoilu ja polkupyöräily ovat Seurasaaressa kiellettyjä ilman erityislupaa, ja saareen saapuvia ohjeistetaan käyttämään julkista liikennettä pysäköintipaikkojen vähäisyyden vuoksi. Saaressa on ulkoilualueiden lisäksi myös kesäaikaan toimiva ravintola ja kaksi uimarantaa, joista toisessa on mahdollisuus uida myös alasti. Seurasaaressa sijaitsevassa Ravintola Seurasaaressa toimii muun muassa kahvila, ja siellä voi myös halutessaan järjestää hääjuhlia. Seurasaari on Helsingin kaupungin omistuksessa oleva suojelukohde. Ulkomuseon toiminnasta vastaa Museovirasto. Seurasaarisäätiö vastaa saaren vuotuisjuhlien järjestämisestä ja tukee rakennustoimintaa. Saaren suosituin vuotuistapahtuma on Seurasaarisäätiön järjestämä Seurasaaren juhannus. Se kuuluu Finland Festivals -tapahtumiin. Tapahtuma huipentuu juhannushäihin, joiden morsiuspari sytyttää juhlakokon. Myös joulukuussa talkoovoimin järjestettävä Seurasaaren Joulupolku on paisunut massatapahtumaksi. Seurasaaresta kiinnostuneilla on oma yhdistys, Seurasaaren ystävät ry. Yhdistys järjestää Seurasaari-aiheisia talkoita, retkiä ja muita tapahtumia. Seurasaaren ulkomuseo Seurasaari muodostettiin kansanpuistoksi vuonna 1889, ja siitä tuli suosittu retkikohde ja juhlapaikka. Alussa saareen oli vain laivayhteys. Seurasaaren silta rakennettiin syysmyrskyn kaatamista puista vuosina 1891-1892. Kansanpuiston toimintaan liittyneet rakennukset suunnitteli arkkitehti Frithiof Mieritz skandinaavisen tyylin mukaisiksi. Edelleen saaressa ulkoillaan, otetaan aurinkoa ja pidetään piknikkejä. Laivayhteyttä saareen ei kuitenkaan ole ollut vuosiin. Seurasaaren ulkoilmamuseo on toinen suomessa perustettu ulkomuseo, Turun vuonna 1906 ollessa ensimmäinen. Ulkomuseon toiminta alkoi Niemelän torpan siirtämisellä Seurasaareen vuonna 1909. Taiteilija Akseli Gallen-Kallela ja arkkitehti Yrjö Blomstedt halusivat pelastaa nämä hävitysuhan alla olleet rakennukset. Merkittävä rooli rakennusten siirrossa Konginkankaalta Keski-Suomesta uuteen sijoituspaikkaansa Helsinkiin oli filosofian tohtori Axel Olai Heikelillä. Hänestä tuli ulkomuseon perustaja ja sen ensimmäinen intendentti. Heikelin tavoitteena oli siirtää Seurasaareen kaikista Suomen maakunnista niille tyypillisiä rakennuksia ja näin esitellä pääkaupunkilaisille perinteistä suomalaista rakennus- ja asumiskulttuuria. Ulkomuseoaate oli tuohon aikaan muodissa Euroopan kaupungeissa, ja lähin esimerkki oli Skansenin ulkomuseo Tukholmassa. Alkuaikoina saareen tuotiin myös mm. lapinkota ja kirkkoveneitä. Alkuaan yksityinen museo siirtyi vuonna 1913 valtion hallintaan, ja se on nykyään Museoviraston alainen valtakunnallinen ulkomuseo. Museon kokoelmiin kuuluu nykyisin yli kolmekymmentä rakennuskokonaisuutta ja 87 erillistä rakennusta, jotka ovat peräisin -luvulta. Museon vanhin rakennus on puinen Karunan vanha kirkko (1686) Varsinais-Suomesta. Kesäisin se toimii suosittuna vihkikirkkona. Kirkossa järjestetään kesäaikaan myös jumalanpalveluksia ja konsertteja. Ulkomuseon perustaja A. O. Heikel puolisoineen on haudattu Karunan kirkon pihamaalle. Seurasaaren täydellisimpiä museopihapiirejä ovat aiemmin mainittu Niemelän torppa Konginkankaalta sekä Antin umpipihatalo Säkylästä. Säätyläisrakennuksia ovat Kahiluodon kartano Varsinais-Suomen Taivassalosta sekä Iisalmen pappila. Merkittäviä kohteita ovat myös kainuulainen talo Halla Hyrynsalmelta, Pertinotsa Raja-Karjalasta ja savolainen Selkämä Pieksämäeltä. Pohjalaisia taloja edustavat Kurssi Kuortaneelta sekä Ivars Närpiöstä. Seurasaaren ulkomuseo on turistien suosiossa, ja siellä käy vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä. Erityisesti touko- ja syyskuussa museo on lähialueen kouluille tärkeä luokkaretkikohde. Museo on avoinna vain osan vuodesta, pääsääntöisesti 15.5.-15.9. välisenä aikana. Museossa järjestetään kesäkaudella säännöllisiä opastuksia usealla kielellä (erit. suomi, ruotsi, englanti, saksa) sekä esitellään entisajan elämää käsityö- ja kansanmusiikkinäytöksin. Ulkomuseon työntekijöillä on oma teatteriryhmä Palkolliset, joka tuottaa ulkomuseon vuosittaisen kesänäytelmän. Museon oppaat ovat pääsääntöisesti kesätyöläisiä, jotka opiskelevat kulttuuri- ja perinneaineita yliopistotasolla. Viime vuosina järjestetty Seurasaari soi! -kansanmusiikkiviikko on tuotettu pääosin museon ulkopuolisin voimin. Seurasaaren ulkomuseon satavuotisjuhlaa vietettiin vuonna 2009. Virallisen ohjelman ohella eräs museon entinen opas tuotti myös mediassa huomioidun Seurasaari-aiheisen rap-videon. Seurasaaren nimi Saaren nimenä on esiintynyt vanhoissa asiakirjoissa ja kartoissa Fölisöö (1681), Fölljes Landhet (1696), Fölisöhn (1732), Fölis Hollmen (1767), Fölisön (1775), Fölislandet (1842) ja Fölisön - Seurasaari (1902). Nimen alkuosa tarkoittaa tässä mahdollisesti nuorta hevosta (ruots. föl, föling = varsa) ja saari lienee ollut Meilahden kartanon varsalaitumena. Nimen suomalaisena vastineena on ollut 1800-luvulla käytössä Fölisaari ja 1900-luvun alusta Seurasaari. Koska saari on ollut kansanpuistona 1880-luvulta lähtien, on otaksuttu ruotsinkielisen nimen alkuosan tarkoittavan ruotsin kielen sanaa följe 'seura'. Nykyiset nimiasut on vahvistettu vuonna 1909. Saaren luonto ja eläimet Maantieteellisesti Seurasaarta leimaavat kallioiset mäet, kosteat notkelmat ja lehdot. Eteläranta on suojeltu lintupoikueiden ruokailualueeksi. Saari on tunnettu pelottomista eläimistään, erityisesti oravistaan. Eläimet ovat tottuneet ihmisiin pitkään jatkuneen ruokkimisen ansiosta, mutta nykyisin niiden ruokkimista ei suositella. Oravien lisäksi saarella elää muun muassa sorsia, hanhia, kyhmyjoutsenia ja kaniineja sekä niitä saalistavia minkkejä ja supikoiria. Saaressa on kesäisin myös lampaita. Uimala ja suunniteltu sauna Aidattu Seurasaaren uimala perustettiin jo vuonna 1906. Uimalan käyttäjäkuntaan on aina kuulunut myös uima-asussa kävijöitä, joten uimalaan pääsyn edellytyksenä ei ole milloinkaan ollut naturismi tai alastomuus. Alkuperäisen uimalan jäätyä liian pieneksi se rakennettiin kokonaan uudestaan vuosina 1926-1927. 1930-luvulla sitä laajennettiin edelleen kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin suunnitelmien mukaan. Uimala on ollut historiansa aikana eri uimaseuroilla (Helsingin Uimarit ja HSS), mutta helmikuusta 2012 se on ollut Helsingin kaupungin hallinnassa. Vuodesta 2012 alkaen kaupunki on edellyttänyt että kesäisin on kaikkien käytettävä uima-asua keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, jolloin uimala on yhteiskäytössä. Talviuinnin järjestää Seurasaaren uimarit ry, joka on vuokrannut Helsingiltä uimalan talvisin. Marsalkka Mannerheimilla oli aikoinaan oma uimakoppi miesten osaton puolella. Nyt kaupunki suunnittelee uimalan yhteyteen rakennettavaa saunaa, johon tulisi noin 40 asiakaspaikkaa. Lähteet Aiheesta muualla Seurasaaren ulkomuseo - Museovirasto Seurasaarisäätiö Seurasaaren ystävät ry Seurasaari-rap Kun Seurasaaressa tehtiin tiiliä Nikolainkirkkoon … Hevoshaka - 10,000 hengen pyhälaidun - merimiesten tappelutanner - nyt aristokraattinen luonnonpuisto, Helsingin Sanomat, 11.07.1932, nro 184, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Helsingin museot Helsingin saaret Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa Suomen ulkoilmamuseot Vähä-Meilahti Seulonnan keskeiset artikkelit Museoviraston museot

1176

https://fi.wikipedia.org/wiki/Seos

Seos

Seos on vähintään kahden aineen muodostama yhdistelmä, jonka seoskomponentit eivät ole kemiallisesti sitoutuneet toisiinsa yhdisteeksi. Seosten koostumukset eivät ole vakioita. Esimerkiksi messinki on kuparin ja sinkin seos, ja sen koostumus ei ole koskaan tarkalleen sama. Homo- ja heterogeeniset seokset Homogeeninen seos on tasalaatuinen eli siinä ei ole erotettavissa selkeää faasirajaa seoksen komponenttien välillä. Esimerkki homogeenisestä seoksesta on puhdas ilma tai viina, joka on etanolin vesiliuos. Homogeenisten seosten osat voidaan erottaa toisistaan vain käyttämällä jotain kemiallista tai fysikaalista ominaisuutta hyväkseen, kuten esimerkiksi tislaamalla eli höyrynpaineen mukaan erottamalla. Heterogeenisessä seoksessa näkyy erillisiä osia. Sellainen on esimerkiksi veden ja öljyn seos. Heterogeeniset seokset voidaan yleensä erottaa homogeenisiksi seoksiksi tai puhtaiksi aineiksi fysikaalisin menetelmin, esimerkiksi suodattamalla, haihdutuksella tai uuttamalla. Homo- ja heterogeenisen seoksen välimuoto on kolloidi. Kiinteä aine on kolloidisessa liuoksessa pieninä hiukkasina, jotka eivät näy silmin mutta kuitenkin hajottavat valoa. Jotkut kolloidiseokset ovat vakaita, koska liuottimen ja kolloidin pinnan välille syntyy adheesiovoima. Vakaus saattaa säilyä, jollei kolloideja ole liuoksessa liikaa, jolloin ne pääsevät paakkuuntumaan ja vajoavat pohjalle. Lisäksi saippuat ja puhdistusaineet muodostavat vesiliuoksessa misellejä, joissa voi olla sisällä veteen liukenematonta ainetta. Geelit ovat kiinteitä verkkomaisia rakenteita sisältäviä neste-kiinteä-seoksia, jotka eivät myöskään itsekseen erotu. Kolloidisia seoksia Sumu on kyseessä, kun kaasuun on sekoittunut nestettä. Savu on kyseessä, kun kaasuun on sekoittunut kiinteää ainetta. Emulsio on kahden nesteen seos. Huomaa tässä yhteydessä liuoksen ja seoksen ero. Vaahto on seos, jossa kiinteän aineen tai nesteen seassa on kaasua. Liete on kyseessä, kun nesteen seassa on kiinteää ainetta. Geeli muodostuu, kun kiinteään aineeseen sekoittuu nestettä. Seoksiin liittyvää kemiallista analyysia Raoultin laki, Henryn laki Liukenemisreaktio (liukenemisen entalpian, Gibbsin energian ja entropian muutos, ym.) Kolloideille isoelektrinen piste Tislaus, McCabe-Thielen menetelmä Erilaisia seoksia Liuos on liuottimen ja liuenneen aineen välinen seos. Lejeerinki on metalliseos. Atseotrooppisen seoksen aineet eivät erotu tislattaessa. Raseeminen seos on kiraalisen aineen seos, josta on puolet molempaa enantiomeeria. Ideaaliseos noudattaa täsmälleen Raoultin lakia, ideaalilaimea seos taas Henryn lakia. Mekaaninen seos on kiinteiden aineiden muodostama seos. Katso myös Liuos Lähteet Aiheesta muualla Seulonnan keskeiset artikkelit

1178

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma

Tukholma

Tukholma ( [ˈstɔ̂kː(h)ɔlm]) on Ruotsin pääkaupunki ja samalla maan suurin kunta. Kaupunki sijaitsee Itämeren länsirannikolla Ruotsin keskiosassa. Ruotsin historiallisista pääalueista kaupunki kuuluu Sveanmaahan. Eteläosa Tukholmasta kuuluu Södermanlandin maakuntaan ja pohjoisosa Uplannin maakuntaan. Tukholma kuuluu Tukholman lääniin ja toimii sen pääkaupunkina. Lisäksi kaupunki kuuluu alueeltaan lääniä vastaavaan Tukholman alueeseen, joka huolehtii esimerkiksi terveydenhuollosta ja joukkoliikenteestä. Vuoden 2021 lopussa Tukholmassa oli asukasta. Koko Tukholman läänin käsittävässä Suur-Tukholmassa asukkaita oli . Tukholma on Pohjoismaiden suurin kaupunki ja kunta. Kaupungin väestötiheys oli 5 211 asukasta maaneliökilometriä kohti. Tukholman kokonaispinta-ala on vuoden 2016 alun tietojen mukaan 214,59 km², josta maata on 187,16 km² ja vesialueita 27,44 km². Vesialueista Mälareniin kuuluu 15,71 km², muita sisävesialueita on 4,46 km² ja merialueita 7,27 km². Vuonna 2007 kunnassa oli 2,58 km² peltoa, ja ajankohdan maapinta-ala oli 188 km². Tukholmasta tuli kaupunki 1200-luvulla, ja 1300-luvulta lähtien se on ollut Ruotsin poliittinen ja taloudellinen keskus. Tukholma on esimerkiksi Ruotsin valtiopäivien kokoontumispaikka. Tukholman kuninkaanlinna on maan hallitsijan kuningas Kaarle XVI Kustaan virallinen residenssi, jossa kuningaspari edustaa ja työskentelee, mutta varsinainen asunto on Drottningholmin linnassa Tukholman ulkopuolella. Tukholman naapurikuntia ovat Nacka, Tyresö, Huddinge, Ekerö, Järfälla, Sollentuna, Sundbyberg, Solna, Danderyd ja Lidingö. Historia Keskiaika Eerikinkronikan mukaan Tukholman perusti Birger-jaarli, joka halusi lopettaa karjalaisten sotaretkillään aiheuttaman vahingon Mälarenin alueelle ja Sigtunan tuhon kaltaiset tapahtumat. Ensimmäiset rakennukset Tukholmassa olivatkin linnoituksia, joiden tarkoituksena oli rajoittaa liikennettä näiden vesistöjen välillä. Tukholma mainitaan historiallisissa dokumenteissa vuonna 1252, ja samoihin aikoihin se sai myös kaupunkioikeudet. Kuningas Valdemar Birgerinpoika solmi Hansan kanssa kauppasopimuksen Tukholmassa. Arkeologiset kaivaukset osoittavat, että Tukholmassa oli asutusta jo 1000-luvulla. 1100-luvulla nykyisen kuninkaallisen linnan mäelle rakennettiin linnoitus ja 1200-luvulla kaupungin suojaksi rakennettiin muurit. 1270-luvulla fransiskaanit perustivat luostarin nykyiselle Riddarholmenille. 1300-luvulla Tukholmasta oli tullut Keski-Ruotsin tärkein kaupunki. Tukholman kautta vietiin etupäässä rautaa Bergslagenista Saksaan. Aluksi Tukholma sijaitsi vain Stadsholmenin saarella, joka kahden muun pienemmän saaren kanssa tunnetaan nykyään nimellä "Vanhakaupunki", ruots. Gamla stan. Stadsholmenin pinta-ala oli alun perin 24 hehtaaria. 1400-luvulla Tukholmassa asui noin 5 000 ihmistä, joista suuri osa oli saksalaisia kauppiaita. Saksalaisten asemasta kaupungissa kertoo se, että puolet kaupungin kuusihenkisestä raadista tuli olla saksalaisia. Tukholma mainitaan Ruotsin pääkaupunkina virallisissa asiakirjoissa vuonna 1436. 1430-luvulta lähtien osassa Ruotsia alkoi esiintyä pyrkimyksiä irtautua Kalmarin unionista. Sten Sture vanhemman johtamat ruotsalaiset kukistivat 10. lokakuuta 1471 tanskalaiset ja näiden ruotsalaiset liittolaiset Brunkebergin taistelussa Tukholman ulkopuolella. Uusi aika Kun Sten Sture nuorempi kuoli vuonna 1520, Kalmarin unionin kuningas Kristian II yritti saada Ruotsin takaisin valtaansa. Kristian valtasi Tukholman ja yritti tukahduttaa vastarinnan ruotsalaisten keskuudessa Tukholman verilöylyllä. Syntyi laaja kapinaliike, ja juhannuksena 1522 Kustaa Vaasa valtasi Tukholman. Kustaa Vaasan aikana Tukholman asema maan pääkaupunkina vahvistui ja sen rooli kaupankäynnin keskuspaikkana kasvoi. 1600-luvulla kaupunki kasvoi Stadsholmenin ulkopuolella oleville alueille, joita kutsuttiin malmeiksi: Östermalm, Södermalm, Norrmalm. Ruotsin suurvalta-ajalla rikkaat aateliset, jotka eivät halunneet asua epähygieenisessä ja ahtaassa kaupungissa, rakennuttivat palatsinsa juuri kaupungin ulkopuolelle. Kaupungin asukasluku kasvoi räjähdysmäisesti 1610-luvun 10 000 asukkaasta 60 000 asukkaaseen 1660-luvulla. Tukholmasta tuli lyhyen ajan sisällä kansainvälinen metropoli. Kaupan ja kukoistuksen tuoma vauraus näkyy yhä Tukholman katukuvassa useissa loisteliaissa kaupunkitaloissa ja palatseissa, joita tuolloin pystytettiin eri puolille kaupunkia. Vuonna 1697 Tukholman vanha linna, Tre Kronor, paloi maan tasalle. Linnan jälleenrakennus aloitettiin heti palon jälkeen. Vanhan linnan tilalle valmistui Nicodemus Tessin nuoremman suunnittelema kuninkaanlinna vuonna 1754. Ruotsin suurvalta-ajan lopulla kaupungin väkiluvun kasvu pysähtyi. 1600-luvun lopun huonot sadot ja 1710 kaupunkiin iskenyt rutto rasittivat kaupungissa asuvia entisestään. Vasta 1720-luvulla kaupungin taloudellinen kasvu lähti taas vauhtiin. Väkiluku oli vielä vuonna 1800 vain noin 75 000. 1800-luku 1800-luvun alun aikana Tukholman menetti asemansa maan tärkeimpänä vientikeskuksena Göteborgille. Samoin Norrköpingistä tuli lyhyeksi aikaa maan suurin teollisuuskeskus. Teollistumisen myötä Tukholma sai kuitenkin takaisin asemansa maan tärkeimpänä teollisuuskaupunkina 1870-luvun aikana. 1800-luvun lopun aikana kaupungin väkiluku kasvoi ennennäkemättömän paljon. 35 vuoden aikana väkiluku nousi henkilöön. Kaupungin laajetessa otettiin käyttöön uusi asemakaava, jonka inspiraationa oli ollut suorista ja leveistä kaduistaan tunnettu Pariisin asemakaava. 1900-luku 1900-luvun alussa Tukholman asutus alkoi levitä kaupungin tullimuurien ulkopuolelle. Vuonna 1903 aloitettiin kaupungin raitiotieverkon sähköistäminen ja ensimmäiset sähkökäyttöiset raitiovaunut otettiin käyttöön vuoden 1904 helmikuussa. Vuonna 1936 otettiin käyttöön Bromman lentoasema, joka oli kaupungin ensimmäinen lentoasema. 1950- ja 60-lukujen noususuhdanteen aikana toteutettiin Norrmalmin uudelleenjärjestely, jossa monet Tukholman keskustan vanhat asuin- ja liikerakennukset purettiin ja niiden tilalle rakennettiin uusi uudenaikainen keskusta, niin sanottu Tukholman city. 1. lokakuuta 1950 otettiin käyttöön Slussenin ja Hökarängenin välillä Tukholman metro tunnelbanan, joka nykyäänkin on pääosin tuolloisen vasemmanpuoleisen liikenteen mukaisesti rakennettu. Oikeanpuoleinen liikenne otettiin Ruotsissa käyttöön syyskuussa 1967. Uudistuksen yhteydessä raitiovaunuliikenne hävisi Tukholman kaduilta. Asutus levisi 1950-luvulla maanalaisen varrelle rakennettuihin ABC-lähiöihin, joista Vällingby oli ensimmäinen. 1960- ja 1970-luvuilla aloitettiin niin sanottu miljoonaohjelma, jonka aikana Tukholman lähelle rakennettiin useita uusia lähiöitä. Tukholman keskustan uudelleenrakennuksen alta väestöä muutti pois kaupungin keskustasta uusiin lähiöihin. Tukholman kaupungin asukasluku oli korkeimmillaan , vuonna 1961. Tämän jälkeen asukasluku on laskenut hieman, samalla kun Tukholman naapurikuntien asukkaiden määrä on noussut. 2000-luku Tukholmassa tapahtui vuonna 2017 viisi kuolonuhria vaatinut terrori-isku, jossa epäilty ajoi ensin ihmisten päälle Drottninggatanilla ja sitten Åhlénsin tavaratalon seinään. Väestö Tukholma on asukasluvultaan Ruotsin selvästi suurin kaupunki. Kaupungin asukasluku vuonna 2020 oli , mikä oli 41,1 prosenttia Tukholman läänin ja 9,4 prosenttia koko Ruotsin asukasluvusta. Asukkaista miehiä vuonna 2018 oli eli 49 % ja naisia eli 50,5 %. Tukholman asukkaista vuonna 2018 ulkomailla syntyneitä oli eli joka neljäs (25,2 %). Ulkomailla syntyneitä ja henkilöitä joiden vanhemmista vähintään toinen oli syntynyt ulkomailla oli kaupungin asukkaista kaikkiaan eli 43,7 %. Tukholmassa asuvista Ruotsin kansalaisista 94 181 on syntynyt ulkomailla, ja heistä selvästi suurin ryhmä (19 580) on syntynyt Suomessa. Myös Irak (12 290), Iran (9 067) ja Puola (6 907) ovat monen tukholmalaisen syntymämaita. Suomalaiset Tukholmassa Suomalaisia on asunut Tukholmassa keskiajalta lähtien. Uskonpuhdistuksen yhteydessä suomalaiset saivat dominikaaniluostarin kirkon itselleen. Vuonna 1533 pidettiin Tukholman ensimmäinen suomenkielinen jumalanpalvelus. Ensimmäiset suomenkieliset kirjat, Mikael Agricolan Abckiria, Rucouskiria ja Se Wsi Testamenti painettiin Tukholmassa. Vuonna 2008 Tukholmassa asui 67 220 ruotsinsuomalaista, mikä on Ruotsin kuntien suurin määrä. Ruotsinsuomalaisiksi lasketaan Ruotsissa asuvat, mutta Suomessa syntyneet suomalaiset sekä ne Ruotsissa asuvat, joiden vanhemmista vähintään toinen on syntynyt Suomessa. Suomen kansalaisia Tukholmassa asuu ). Suomessa syntyneitä henkilöitä, jotka ovat vaihtaneet Ruotsin kansalaisuuteen, on 10 351. Tukholmassa on useita kokonaan tai osittain suomenkielisiä esikouluja sekä muutamia ruotsinsuomalaisia peruskouluja, joista merkittävin on Tukholman ruotsinsuomalainen koulu Kungsholmenin Fridhemsplanilla. Tukholmassa toimii myös Tukholman suomalainen seurakunta, ja Suomalainen kirkko (ruots. Finska kyrkan) sijaitsee kaupungin vanhassakaupungissa. Väestönkehitys Kunnan väestö taustan mukaan on esitetty seuraavassa taulukossa. Vuoden 2010 tietojen mukaan 20 vuotta täyttäneiden kaupunkilaisten mediaaninettotulot olivat kruunua. Vuodelta 2007 olevan tiedon mukaan kuntalaisten nettovarallisuuden mediaani oli 57 000 kruunua. Vuoden 2011 lopussa kaupungin väestö jakautui eri ikäryhmiin seuraavasti: 0-17-vuotiaat: 19,2 % 18-64-vuotiaat: 66,6 % 65 vuotta täyttäneet: 14,2 % Taajamat Tukholman kunnassa on yksi taajama, joka vuoden 2010 lopussa muodostaa käytännössä koko kunnan väestön. Taajaman ulkopuolella asui tuolloin 145 asukasta. 31.12.2010 Tukholman kunnan osuus koko taajaman väkiluvusta oli . Taajama kuuluu osittain myös Botkyrkan, Danderydin, Haningen, Huddingen, Järfällan, Nackan, Sollentunan, Solnan, Sundbybergin ja Tyresön kuntiin. Koko Tukholman taajamassa on asukasta. Pientaajamat Yli 200 asukkaan taajamien lisäksi kunnassa on vuoden 2010 tietojen perusteella myös yksi pientaajama, Geber. Pientaajamien asukasluku on 50-199 asukasta. Maantiede Tukholman kokonaispinta-ala on vuoden 2016 alun tietojen mukaan 214,59 km², josta maata on 187,16 km² ja vesialueita 27,44 km². Vesialueista Mälareniin kuuluu 15,71 km², muita sisävesialueita on 4,46 km² ja merialueita 7,27 km². Tukholman keskusta sijaitsee paikalla, jossa Ruotsin kolmanneksi suurin järvi Mälaren ja Itämeren lahti Saltsjön kohtaavat toisensa. Mälarenilla on siellä kaksi hyvin lyhyttä laskujokea, Norrström ja Slussen, ja Tukholman vanhakaupunki sijaitsee niiden väliin jäävällä Stadsholmenin saarella. Epävirallisesti Tukholman kunta jaetaan yleensä kolmeen osaan, kantakaupunkiin (Innerstaden), Länsi-Tukholmaan (Västerort) ja Etelä-Tukholmaan (Söderort). Kantakaupunki muodostuu Södermalmista, Norrmalmista, Östermalmista, vanhastakaupungista sekä Kungsholmenista, eli suurin piirtein kaupunginosista, jotka aiemmin olivat kaupungin tullimuurien sisäpuolella (innanför tullarna). Nykyisinkin entiset tulliportit muodostavat rajan kantakaupungin ja esikaupunkien välille. Tukholman pääkatu on Drottninggatan. Muita tunnettuja katuja on muun muassa Strandvägen ja Birger Jarlsgatan. Vanhassakaupungissa on Mårten Trotzigs gränd, joka on kaupungin kapein kuja. Tukholma on varsin alava kaupunki: korkein maastopiste on Vårbergin kaupunginosan Vikingaberget, joka yltää 77,24 metriä merenpinnan yläpuolelle. Tukholman saaret Tukholma on rakennettu 14 saarelle, joita yhdistää 57 siltaa. Merkittävin saarista on Stadsholmenin saari, jolla Tukholman vanhakaupunki suurimmaksi osaksi sijaitsee. Vanhakaupunki leviää myös läheisille Riddarholmenille, Strömsborgille ja Helgeandsholmenille, jossa sijaitsee muun muassa Ruotsin valtiopäivätalo. Stadsholmenin eteläpuolella levittäytyy Södermalmin eli Åsön saari. Stadsholmenilta pääsee Södermalmille Slussenin yli. Södermalmilta on siltayhteys pienemmille Reimersholmelle ja Långholmenille, jotka sijaitsevat Mälarenissa. Mälarenissa sijaitsevat myös Stora ja Lilla Essingen saaret, joiden yli johtaa Essingeledenin moottoritie kaupungin eteläpuolelta Kungsholmenille. Stadsholmenin itäpuolella Saltsjössä sijaitsee Djurgårdenin eli Valdemarsön saari, jossa sijaitsevat muun muassa Skansenin ulkoilmapuisto ja Vasa-museo. Djurgårdenin eteläpuolella sijaitsee pienempi Beckholmen. Saltsjön puolella sijaitsevat myös pienemmät Skeppsholmen ja Kastellholmen, joista on siltayhteys Norrmalmin kaupunginosaan. Saarista osa kuuluu Ekoparken-luonnonpuistoon. Luonnonsuojelualueet Tukholman kunnan alueella sijaitsee seitsemän eri luonnonsuojelualuetta, jotka kattavat 6,9 % kaupungin kokonaispinta-alasta ja 12,7 % kaupungin viheralueista. Suurimpia näistä alueista ovat Flatenin luonnonsuojelualue kunnan kaakkoisosassa (pinta-ala 760 ha) ja Hanstan luonnonsuojelualue (280 ha), jotka ovat osa suurempaa Järvafältin suojelualuetta. Osa alueista kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan. Kunta- ja alueliitokset Vuoden 1862 kuntauudistuksen myötä Tukholma sai ensimmäisen kaupunginvaltuustonsa. Tuolloin Tukholma käsitti suunnilleen nykyisen kantakaupungin. Ensimmäisenä Tukholmaan liitettiin Kuninkaallinen Djurgården liitettiin vuonna 1868. Koska Tukholma oli kasvava kaupunki, jonka esikaupunkiasutus oli kasvanut tullien ulkopuolella, selvitettiin kokonaisia tai osittaisia kuntaliitoksia niin Bromman, Brännkyrkan, Solnan, Nackan ja muiden kuntien kanssa. Brännkyrkan maalaiskunta kaupungin eteläpuolella liitettiin Tukholmaan 1. tammikuuta 1913, jolloin kunnassa sijainneet Liljeholmenin ja Örbyn taajaväkiset yhdyskunnat lakkautettiin. Kolme vuotta myöhemmin Bromman maalaiskunta kantakaupungista länteen liitettiin Tukholmaan ja samalla Mariehällin taajaväkinen yhdyskunta lakkautettiin. Muiden maalaiskuntien osalta oli ongelmia, eikä Tukholma tehnyt aloitetta liitoksiin. Vasta toisen maailmansodan jälkeen Tukholman aluetta kasvatettiin liittämällä siihen kaupungista koilliseen sijainnut Spångan maalaiskunta ja Hässelby villastadin kauppala. Spångassa sijainneet Bromstenin, Flystan ja Solhemin taajaväkiset yhdyskunnat lakkautettiin samalla. Viimeisin alueliitos johti niin suureen kritiikkiin, että kaupungin johto lupasi olla tekemättä enää uusia liitoksia. Näiden alueiden lisäksi Tukholmaan on liitetty pienempiä alueita vuosien saatossa. Hammarby liitettiin Nackasta 1930, osa Bagarmossenista vuonna 1959 niin ikään Nackasta ja Kyrkhamn Järfällasta vuonna 1975. Skärholmen ja Vårberg liitettiin Tukholmaan Huddingesta vuonna 1963. Viimeisimpänä liitettiin Hansta Sollentunasta vuonna 1982. Tukholman kaupunki ei kuulunut mihinkään alueeseen, vaan kaupunki hoiti itse maakäräjäkunnille kuuluneet asiat. Tukholma liittyi silloiseen Tukholman läänin maakäräjäkuntaan vasta vuonna 1971. Tukholman lääniin kaupunki on kuulunut vasta vuodesta 1968 lähtien. Sitä ennen kaupunki muodosti oman hallintoalueensa, jonka nimitys ruotsiksi oli överståthållarämbetet. Tukholman kaupunginosat ja kaupunginosa-alueet Tukholma on jaettu kaupunginosiin (stadsdel) vuodesta 1904. Vuonna 2006 kaupungissa oli 117 kaupunginosaa, joista 21 sijaitsee kantakaupungissa, 44 Länsi-Tukholmassa ja 52 Etelä-Tukholmassa. Kaupunginosat vaihtelevat pinta-alaltaan 758 hehtaarin suuruisesta Hässelby villastadista kuuden hehtaarin kokoiseen Riddarholmeniin. Vuodesta 1998 Tukholma on jaettu hallinnollisiin kaupunginosa-alueisiin (stadsdelsområde), jotka päättävät itse kouluista ja muista sosiaalipalveluista. Kunnanvaltuusto asettaa alueiden valtuustot (stadsdelsnämnd). Kaupunginosa-alueita on yhteensä 14, ja ne jaetaan edelleen kaupunginosiin. Rikollisuus Tukholman läänissä on Ruotsin keskusrikospoliisin lokakuussa 2014 julkaistun raportin mukaan lukuisia paikkakuntia tai lähiötä, jonka paikalliset verkostoituneet rikolliset tai alueelliset jengit ovat ottaneet hallintaansa. Alueilla voi tapahtua avoimia välienselvittelyitä, huumekauppaa ja paikallisten yrittäjien kiristystä suojelurahojen toivossa. Alueilla saatetaan elää rinnakkaisyhteiskunnassa, jossa rikolliset pitävät yllä omaa oikeutta ja myöntävät lainoja. Paikallisia asukkaita ei saada uhkausten vuoksi mukaan oikeuslaitoksen toimintaan eikä poliisi voi toimia heihin kohdistuvien hyökkäysten vuoksi. Poliisin tunnistamat 55 aluetta sijoittuvat 22 kaupunkiin. Tukholmassa ja sitä ympäröivässä Tukholman läänissä tällaisia alueita ovat: Hallunda-Norsborg, Alby-Fittja, Nynäshamn, Sollentuna, Åkersberga, Edsberg, Täby-Vallentuna, Rinkeby-Tensta, Husby, Hässelby, Hagsätra, Östberga, Farsta, Enskededalen, Bredäng, Vårberg, Skärholmen, Skarpnäck ja Bagarmossen. Tukholman perinteiset tulliportit Hornstull (lounaissuuntaan) Skanstull (etelään) Danvikstull (itään) Vintertull (kaakkoon) Roslagstull (koilliseen) Norrtull (pohjoiseen) Fridhemsplanin tulli (luoteeseen) Ilmasto Tukholmassa vallitsee mannerilmasto lämpimine kesineen ja kylmine talvineen. Talous Tukholma on Ruotsin suurin talouskeskus. Tukholma on historiallisesti ollut tärkeä merenkäynti- ja teollisuuskaupunki, mutta nykyään pankki- ja taloussektorit ovat kaupungin tärkeimpiä aloja. Yhdessä ne työllistävät noin 45 000 ihmistä. Kaupungissa on myös panostettu informaatioteknologiaan. Kista Science Parkia on yritetty jopa verrata Piilaaksoon. Myös biotekniikka on yksi eniten kasvavista alueista. Tukholman kunta työllisti vuonna henkilöä. Suurin yksityinen työnantaja oli Ericsson. Muita suuria työnantajia olivat PostNord Sverige, Skandinaviska Enskilda Banken ja Föreningssparbanken. Tukholman pörssin 99 tärkeimmästä yhtiöstä 67 %:n pääkonttori sijaitsee Tukholmassa tai Suur-Tukholman alueella. Ruotsin yli 200 työntekijän yhtiöistä 45 %:n pääkonttori sijaitsee Tukholman alueella. Tukholman työttömyysaste oli vuonna 2004 noin 3,7 % (noin 18 700 henkilöä). Vuonna 2004 tukholmalaisten keskivertotulo vuodessa oli kruunua (noin 24 707 euroa), kun koko maan keskiverotulo oli kruunua. Tukholman kunnallisvero oli vuonna ,35 % (Ruotsin kunnallisveron keskiarvo on noin 31,6 %), josta 18,08 % menee kunnalle ja loput 12,27 % Tukholman alueelle (region). Seuraava taulukko kuvaa työpaikkojen ja työllisten jakautumista eri elinkeinojen kesken. Luvut on laskettu kahdessa eri Statistiska centralbyrånin tilastossa ilmoitettujen perusteellisempien tietojen pohjalta. ″Päiväväestö" (ruots. dagbefolkning) kertoo kunnassa sijaitsevista työpaikoista ja ″yöväestö" (ruots. nattbefolkning) puolestaan kunnassa asuvien elinkeinosta. Työpaikkaomavaraisuus on laskettu päivä- ja yöväestön suhteena. Alkutuotanto tarkoittaa maa- ja metsätaloutta sekä kalastusta. Jalostuksen kohdalla on laskettu yhteen tavaranvalmistus- ja kierrätysteollisuus, energia- ja ympäristöyritykset sekä rakennusteollisuus. Muut toimialat on laskettu palveluihin lukuun ottamatta niitä, joiden elinkeino on tuntematon. Liikenne Tukholman julkinen liikenne koostuu busseista ja erityyppisistä junista, kuten metrosta ja paikallisjunista. Julkisesta liikenteestä Tukholman läänissä vastaa aluehallinnon alaisen liikennehallinnon Suur-Tukholman liikenne (SL). Päivittäin lähes ihmistä matkustaa SL:n junissa ja busseissa. Kaupungin pohjoispuolella 42 kilometrin päässä sijaitsee Tukholman kansainvälinen Arlandan lentoasema, joka on myös alueen lentoasemista suurin. Tukholman kunnan alueella sijaitsee Bromman lentoasema, jolta lähtee etupäässä sisämaanlentoja, varsinkin pienillä koneilla. Myös Finnair lentää Bromman kentältä Helsinkiin. Lisäksi yksityiskoneiden käyttö on keskittynyt Bromman lentokentälle. Muita tärkeitä Tukholman lähellä olevia lentoasemia ovat halpalentoyhtiöiden suosima Skavstan lentoasema Nyköpingissä ja Västeråsin lentoasema Västeråsissa. Tukholman aluehallinnon omistama Waxholmsbolaget on vastuussa vedenpäällisestä julkisesta liikenteestä Tukholman saaristossa. Tukholma on yksi Itämeren tärkeimmistä satamakaupungeista. Päivittäinen laivayhteys Tukholmasta on Viking Linen sekä Silja Linen laivoilla Turkuun, Helsinkiin ja Ahvenanmaalle, Tallinkin aluksilla Tallinnaan ja Riikaan sekä Birka Linen yhdella aluksella Maarianhaminaan. Tukholman läpi kulkevat eurooppatiet E4, E18 ja E20. Tukholman monista moottoriteistä eniten liikennettä on E4:ään kuuluvalla Essingeledenillä. Toinen tärkeä moottoritie on Södra Länken, joka yhdistää Essingeledenin Nynäshamniin johtavaan Valtatie 73:een. Tukholmaan on pitkään suunniteltu kehätietä, josta puuttuu vielä itäinen lohko Nackan ja Värtahamnenin väliltä. Rakenteilla oleva Tukholman ohitustie käsittää E4-moottoritien osaksi tulevan tunnelin Skärholmenin ja Sollentunan välillä. Hanke maksaa noin 27 miljardia kruunua ja avataan liikenteelle vuonna 2026. Tukholmassa on käytössä ruuhkamaksu kantakaupungin alueella ja kaupungin ohittavalla Essingeledenillä. Se otettiin käyttöön 1. elokuuta 2007. Raideliikenne Metro Vuonna 1950 käyttöön otettu metro eli tunnelbanan koostuu kolmesta linjasta ja sadasta asemasta. Asemista 47 sijaitsee maan alla ja loput 53 maan päällä. Metron pääasema T-Centralenin kautta kulkee päivittäin ihmistä. T-Centralen sijaitsee kaupungin keskustassa, Sergelin torin ja Vasagatanin välissä. Sieltä on myös yhteys Tukholman keskusrautatieasemalle ja Tukholman linja-autoterminaaliin. Rautatie Tukholman kautta kulkeva junaliikenne on vilkasta. Junia kulkee Uppsalaan, Eskilstunaan ja Norrköpingiin. Paikallisjuna - Tukholman paikallisjuna, pendeltåg, jonka linjoilla on yhteensä 51 asemaa, ja niistä neljä Tukholman läänin ulkopuolella: Bålsta, Uppsala ja Knivsta Uppsalan läänissä ja Gnesta Södermanlandin läänissä. Roslagsbanan - kapearaiteinen esikaupunkijunajärjestelmä, joka lähtee Tukholman itäiseltä asemalta ja haarautuu kolmeen eri linjaan, jotka päättyvät Näsbyparkiin, Österskäriin ja Kårstaan. Saltsjöbanan - esikaupunkijunajärjestelmä Tukholman Slussenin ja Nackan Saltsjöbadenin välillä. Arlanda Express - Tukholman ja Arlandan lentoaseman välillä kulkeva pikajunalinja. Raitiotie Poikittaisrata - eli Tvärbanan, joka nimensä mukaan yhdistää metron, Tukholman paikallisjunaliikenteen, ja linja-autoliikenteen eri kohdista. Nockebybanan - pikaraitiotie läntisessä Tukholmassa Nockebyn ja Alvikin välillä. Lidingöbanan - pikaraitiotie Lidingön kunnassa, Ropstenin ja Gåshaga bryggan välillä. Rata kulkee enimmäkseen Lidingön saaren eteläosassa. Keskustaraitiotie - raitiotielinja Sergelin torilta Djurgårdenin saarelle. Kulttuuri Tukholmassa sijaitsee yli 70 museota, 57 teatteria, 96 elokuvateatteria ja 129 taidegalleriaa. Kaupungissa sijaitsee myös Ruotsin kuninkaallinen ooppera ja baletti. Suurin osa Ruotsin media-alan yrityksistä sijaitsee myös Tukholmassa. Kaupungin kulttuuritarjontaa rahoittavat itse kaupungin lisäksi Ruotsin valtio ja yksityiset tahot. Media Tukholmassa sijaitsee Ruotsin kahden yleisradioyhtiön Ruotsin radion (SR) ja Ruotsin television (SVT) pääkonttorit. Noin puolet SVT:n toiminnasta on sijoitettu Tukholmaan ja loput ympäri maata. Myös Ruotsin suurimman kaupallisen televisiokanavan TV4:n pääkonttori sijaitsee Tukholmassa. Paikallisia tv-kanavia ovat esimerkiksi Kanal Lokal Stockholm ja ″public access" kanava Öppna Kanalen Stockholm. Ruotsin suurimmat kustantajat, kuten Bonnier sijaitsevat myös Tukholmassa. Kaupungin suurimpia lehtiä ovat ilmaisjakelulehti Metro lukijaa), joka aloitti toimintansa Tukholmassa vuonna 1995. Tukholmasta lehti on levinnyt 21 eri maahan. Paikallismedioita ovat esimerkiksi Mitt i ja StockholmDirekt. Muita lehtiä ovat muun muassa aamulehdet Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet sekä iltapäivälehdet Aftonbladet ja Expressen. Ruotsinsuomalaisista lehdistä esimerkiksi Ruotsin Suomalaista toimitetaan Tukholmasta. Kirjallisuus Merkittäviä tukholmalaisia ja Tukholmaa kuvanneita kirjailijoita ovat August Strindberg (1849-1912) ja Hjalmar Söderberg (1869-1941). Nykyajan kirjailijoista voitaneen mainita Jens Lapidus sekä Stieg Larsson, jonka maailmallakin mainetta saaneet dekkarit sijoittuvat suurelta osin Tukholmaan. Runoilija ja lauluntekijä Carl Michael Bellman (1740-1795) tunnetaan persoonallisista Tukholma-kuvauksistaan, jotka tuovat esille kaupungin alaluokan elämän 1700-luvulla. Myös lastenkirjoistaan tunnettu Astrid Lindgren asui suurimman osan elämästään Tukholmassa, ja osa hänen kirjojensa tapahtumista sijoittuvat Tukholmaan. Tukholman kaupunginkirjasto on Ruotsin suurin kunnallinen kirjasto. Pääkirjaston rakennus Sveavägenin ja Odengatanin risteyksessä on tunnetun arkkitehti Gunnar Asplundin piirtämä. Pääkirjaston lisäksi kirjastolla on 40 haaraosastoa eri puolilla kuntaa. Erikoisuutena on esimerkiksi Tukholman kulttuuritalossa sijaitseva Serieteket, joka on Ruotsin ainoa sarjakuviin erikoistunut kirjasto. Nähtävyydet Tukholman museoista suosituimpia ovat ulkoilmamuseo Skansen kävijää vuonna 2004), historiallista Vasa-laivaa esittelevä Vasa-museo kävijää) ja nykytaiteen museo Moderna museet kävijää). Muita museoita ovat muun muassa Biologinen museo, Merihistoriallinen museo, Nobel-museo, Nordiska museet, Tukholman armeijamuseo, Fotografiska ja Tukholman kaupunginmuseo. Myös Ruotsin kansallismuseo, Ruotsin arkkitehtuurimuseo ja Ruotsin luonnonhistoriallinen museo sijaitsevat Tukholmassa. Kaupungin taidegallerioista huomattavimpia on Liljevalchin taidehalli. Museoiden lisäksi suosittuja kohteita Tukholmassa ovat Kulturhuset kävijää vuonna 2004), Globen kävijää) ja huvipuisto Gröna Lund kävijää). Tukholmassa sijaitsee Unescon maailmanperintöluettelon kuuluva Skogskyrkogården. Kaupungin lähialueella, Ekerön kunnassa, sijaitsee myös luetteloon kuuluva Drottningholmin linna, joka toimii kuningasperheen yksityisasuntona. Tukholman kirkkonähtävyyksiä ovat muun muassa kaupungin evankelis-luterilainen tuomiokirkko eli Suurkirkko, Suomalainen kirkko, saksalaiselle Pyhän Gertrudin seurakunnalle kuuluva Saksalainen kirkko sekä alun perin 1200-luvulla rakennettu Riddarholmenin kirkko, joka on kaupungin vanhin säilynyt rakennus. Muita nähtävyyksiä Eriksdalsbadetin sisäuimala Hötorget ja Hötorgsskraporna Kungliga Dramatiska Teatern Ruotsin kuninkaallinen ooppera Ruotsin valtiopäivätalo Stureplan Sergelin tori Tukholman vanhakaupunki Tukholman kaupungintalo Tukholman kuninkaallinen linna Arkkitehtuuri Tukholman vanhimman kaupunginosan Vanhankaupungin katukaava on peräisin keskiajalta, ja se seurailee vanhoja kaupunginmuureja. Vanhankaupungin vanhin rakennus on Riddarholmskyrkan, joka on peräisin 1200-luvun lopulta. Muita keskiaikaisia rakennuksia ovat muun muassa Storkyrkan. Ruotsin suurvalta-ajan rakennuksista merkittävimpiä ovat esimerkiksi Nicodemus Tessin vanhemman ja Jean de la Valléen suunnittelema Bonden palatsi ja Simon De la Valléen suunnittelema Riddarhuset. 1910- ja 1920-luvut oli ruotsalaisen arkkitehtuurin loistokautta, ja ruotsalaisesta tyylistä käytettiin nimitystä ″Swedish Grace". Silloin rakennettiin muun muassa Tukholman kaupungintalo, Carl Bergstenin piirtämä Liljevalchin taidehalli. Sen sijaan Gunnar Asplundin suunnittelema Tukholman kaupunginkirjasto edustaa modernismia, jota kutsuttiin nimellä ″Swedish Modern". Kiistelty tapahtuma Tukholman kaupungin arkkitehtuurin historiassa on 1960-luvulta, jolloin 1800-luvulla rakennettu Klarakvarteret osin purettiin. Nykyään kaupungin uudet rakennukset edustavat paluuta niukkaan ja puhtaaseen suunnitteluun. Tukholman metroa, jota alettiin rakentaa 1940-luvulla, mainostetaan maailman pisimpänä taidenäyttelynä. Monet muotoilijat ja arkkitehdit ovat antaneet maanalaisen asemille oman ilmeen. Urheilu Suosittu urheilulaji on jalkapallo. Suurimpia jalkapalloseuroja ovat Djurgårdens IF, Hammarby IF ja solnalainen AIK. Djurgårdens IF on eri lajeissa kaiken kaikkiaan koko maan menestynein seura ja nyrkkeily on sen menestyslaji Ruotsin mestaruuksilla mitattuna. Tukholman olympiastadion eli yleisemmin Tukholman stadion rakennettiin vuosina 1910-1912 vuoden 1912 kesäolympialaisia varten. Olympialaisten jälkeen Tukholman stadionilla on järjestetty urheilutapahtumia ja vuodesta 1987 ulkoilmakonsertteja. Stadion on ollut vuodesta 1936 Djurgårdens IF:n kotikenttä jalkapallossa. Parhaimmillaan stadionille mahtuu 14 160 katsojaa. Tukholman maamerkkeihin kuuluva monitoimiareena Globen on maailman suurimpia pallomaisia rakennuksia. Se valmistui vuoden 1989 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin. Siellä pelattiin MM-jääkiekkoa myös vuonna 1995 Suomen voittaessa kultaa sekä vuosina 2012 ja 2013. Globenissa on pelannut kotiotteluitaan muun muassa Djurgårdenin jääkiekkojoukkue, sekä Ruotsin jääkiekkomaajoukkue eri turnauksissa. Jääpallon Elitserienissä pelaa kolme joukkuetta Tukholmasta: AIK, Hammarby IF ja IK Tellus. Koulutus Tukholma on Ruotsin suurin opiskelijakaupunki opiskelijoiden määrällä mitattuna. Tukholman suurin ylemmän asteen oppilaitos on vuonna 1878 perustettu Stockholms Högskola, nykyinen Tukholman yliopisto, jossa opiskelee noin 35 000 henkilöä. Yliopiston campusalue Frescati sijaitsee kantakaupungin pohjoispuolella. Yliopiston tunnettuihin alumneihin kuuluu muun muassa viisi Nobelin palkinnon saajaa. Pohjoismaiden suurin tekninen korkeakoulu on vuonna 1827 perustettu Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu KTH, jolla on noin 12 000 opiskelijaa. KTH:n alumneihin kuuluu muun muassa vuoden 1970 Nobelin fysiikan palkinnon saanut Hannes Alfvén, vuonna 2006 Abelin palkinnon saanut Lennart Carleson ja Ruotsin ainut astronautti Christer Fuglesang. KTH ja Tukholman yliopisto tekevät yhteistyötä biotekniikan ja fysiikan alalla AlbaNovassa. Tukholman kauppakorkeakoulu on yksi harvoista yksityisistä ylemmän asteen oppilaitoksista. Tukholman kuninkaallinen musiikkikorkeakoulu on musiikkiyliopisto, jonka juuret johtavat vuonna 1771 perustetun Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian konservatorioon. Tärkeitä taidekorkeakouluja ovat lisäksi Kuninkaallinen taidekorkeakoulu ja Konstfack. Maailman suurin yksittäinen lääketieteeseen erikoistunut yliopisto Karoliininen instituutti sijaitsee kahdessa paikassa Tukholman kunnan ulkopuolella, Solnassa ja Flemingsbergissä. Vuonna 1995 perustettu Södertörns högskola kaupungin eteläpuolella luotiin vastapainoksi kaikille kaupungin pohjoispuolella sijaitseville korkeakouluille. Politiikka Ruotsissa valitaan joka neljäs vuosi edustajat valtiopäiville, aluevaltuustoihin ja kunnanvaltuustoihin. Tukholman kunnanvaltuustossa on 101 paikkaa, joten enemmistöä varten vaaditaan 51 paikkaa. Kunnallisvaaleissa Tukholman kunta on jaettu seuraaviin vaalipiireihin: 1 Södermalm-Enskede (20 valtuutettua) 2 Bromma-Kungsholmen (15 valtuutettua) 3 Norrmalm-Östermalm-Gamla Stan (17 valtuutettua) 4 Östra Söderort (17 valtuutettua) 5 Västra Söderort (16 valtuutettua) 6 Yttre Västerort (16 valtuutettua) Kunnanvaltuusto valitsee 13-jäsenisen kunnanhallituksen (kommunstyrelse), jonka jäsenistö koostuu kunnanvaltuuston enemmistön ja opposition edustajista. Tukholmassa on lisäksi kahdeksan kunnanneuvosta (borgarråd). Nämä johtavat osastoja, joilla on omat vastuualueet. Kunnanvaltuusto valitsee kunnanneuvokset neljän vuoden välein. Lisäksi valitaan neljä oppositioon kuuluvaa niin sanottua opposition kunnanneuvosta (oppositionsborgarråd), joilla ei ole omaa osastoa. Kunnanneuvokset kokoontuvat niin sanotussa kunnanneuvostossa (borgarrådsberedningen). Sen tehtäviä johtaa rahatoimen kunnanneuvos, joka on myös kunnanhallituksen puheenjohtaja. Joskus rahatoimen kunnanneuvoksesta käytetään nimitystä pormestari. Vuoden 2002 vaalit voittivat sosiaalidemokraatit, jotka saivat enemmistön vasemmistopuolueen ja ympäristöpuolueen avulla. Vuoden 2006 kunnallisvaaleissa kokoomus, kansanpuolue ja kristillisdemokraatit löivät vuosina 2002-2006 kuntaa hallinneet sosiaalidemokraatit, vasemmistopuolueen ja ympäristöpuolueen. Kunnan raha-asiainkunnanneuvokseksi tuli Kristina Axén Olin. Keskustapuolue sai myös yhden paikan Tukholman kunnallisvaltuustossa kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Seuraavassa taulukossa on esitetty valtiopäivillä edustettuina olevien puolueiden saamat valtuustopaikat Tukholman kunnanvaltuustossa vuodesta 1973 lähtien. Piirit Vuodesta 2016 alkaen kunta on jaettu seuraaviin piireihin: Bromman piiri (Uplanti) Brännkyrkan piiri Enskeden piiri Essingen piiri Farstan piiri Hägerstenin piiri Hässelbyn piiri Högalidin piiri Kistan piiri Kungsholmenin piiri Skarpnäckin piiri Skärholmenin piiri Spångan piiri Tukholman Adolf Fredrikin piiri (Stockholms Adolf Fredriks distrikt) Tukholman Engelbrektin piiri (Stockholms Engelbrekts distrikt) Tukholman Gustav Vasan piiri (Stockholms Gustav Vasa distrikt) Tukholman Hedvig Eleonoran piiri (Stockholms Hedvig Eleonora distrikt) Tukholman Katarinan piiri (Stockholms Katarina distrikt) Tukholman Maria Magdalenan piiri (Stockholms Maria Magdalena distrikt) Tukholman Oscarin piiri (Stockholms Oscars distrikt) Tukholman Sankt Göranin piiri (Stockholms Sankt Görans distrikt) Tukholman Sankt Johanneksen piiri (Stockholms Sankt Johannes distrikt) Tukholman Sankt Matteuksen piiri (Stockholms Sankt Matteus distrikt) Tukholman Sofian piiri (Stockholms Sofia distrikt) Tukholman tuomiokirkkopiiri (Stockholms domkyrkodistrikt) Vantörin piiri Vällingbyn piiri Västerledin piiri Seurakunnat Vuoden 2012 aluejaon mukaan Tukholmassa on seuraavat Ruotsin kirkon seurakunnat: Näiden lisäksi Tukholmassa on kaksi Ruotsin kirkon alaisuudessa toimivaa ei-alueellista seurakuntaa, Tukholman suomalainen seurakunta ja saksalainen Pyhän Gertrudin seurakunta. Heraldiikka Tukholman kunnan vaakunassa on Ruotsin suojeluspyhimyksen Eerik Pyhän kuva. Se on ollut kaupungin sinetissä jo 1300-luvulta. Varhaisin, vuodelta 1296 oleva vaakuna kuvasi kahta tornia. Jo vuonna 1326 kaupunki hankki uuden vaakunan, jossa on muurien ympäröimänä kolme tornia. Pyhän Eerikin kuvaa kantava vaakuna tunnetaan vuodelta 1376. Nykyisen ulkomuotonsa vaakuna sai vuonna 1934. Vaakunassa oleva Pyhän Eerikin kuva perustuu Roslags-Bron kirkossa olevaan kuvaan. Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Tukholman kaupungin verkkosivut Tukholman virallinen matkailusivusto Tukholma-portaali VisitSweden - Tukholma Ylen Elävä arkisto - Kävimme Tukholmassa Seulonnan keskeiset artikkelit

1179

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tallinna

Tallinna

Tallinna ( ) on Viron pääkaupunki ja maan pääasiallinen portti merelle. Kaupungin väkiluku on . maaliskuuta 2020), ja se on Viron suurin asutuskeskus. Vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan kaupungin asukkaista oli etnisiä virolaisia 52,8 prosenttia, venäläisiä 37,1 prosenttia, ukrainalaisia 3,6 prosenttia, valkovenäläisiä 1,6 prosenttia ja suomalaisia 0,7 prosenttia. Äidinkielenään viroa puhui 50,0 prosenttia ja venäjää 44,9 prosenttia, ukrainaa 1,4 prosenttia ja suomea 0,4 prosenttia. Tallinnan pormestari on Mihhail Kõlvart, joka valittiin virkaan 12. huhtikuuta 2019. Maantiede ja ilmasto Tallinna sijaitsee Suomenlahden etelärannalla. Kaupungin alueella on yhteensä 46 kilometriä rantaviivaa, ja siihen kuuluu kolme suurehkoa niemimaata: Koplin, Paljassaaren sekä Kakumäen niemimaa. Keskustan eteläpuolella sijaitsee myös pieni Ülemistejärvi. Tallinnalle ovat tyypillisiä kylmät talvet, viileät ja vähäsateiset keväät, lämpimät kesät ja pitkät sateiset syksyt. Päivän ylin keskilämpötila on helmikuussa −2,3 C ja heinäkuussa 21,0 C. Historia Tallinna on syntynyt keskeisen Itämeren reitin varrelle. Kaupungin edustalla Naissaaren ja Porkkalan välissä on ainoa paikka, jossa Suomenlahti on mahdollista ylittää niin, että maata on koko matkan ajan näkyvissä. Reitti Tanskasta Tallinnaan on kuvattu 1200-luvulta säilyneessä tanskalaisessa itineraariossa. Toompeanmäellä on alun perin ollut virolaisten linnake, jolla ei kuitenkaan todennäköisesti ollut pysyvää asutusta tai varuskuntaa. Toompeanmäen pakolinnan lisäksi alueella on mahdollisesti sijainnut satamapaikka, joka oli mahdollisesti Rävälän ja Harjumaan ylimystön valvoma. Tanskan valta Tallinnan nimen uskotaan tulevaan sanoista Taani linn, joka tarkoittaa tanskalaisten kaupunkia tai linnaa. Tanskalaiset hallitsivat Tallinnaa Lyndanisen taistelusta 1219 alkaen. Vuonna 1285 kaupunki liittyi hansaliittoon. Tallinnalla oli Riian ohella tärkeä rooli Venäjälle suuntautuvan kaupan välittäjänä. Saksalaisen ritarikunnan aika Vuonna 1346 Tanska myi Tallinnan saksalaiselle ritarikunnalle. Tallinna jakautui Toompean linnaan, jossa hallitsivat feodaaliruhtinaat, sekä käsityöläisten ja porvareiden alakaupunkiin, jossa vallitsi kaupungin laki, ja jossa valtaa piti kaupungin raati. Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan aika Tallinna siirtyi vuonna 1561 Ruotsille ja edelleen Venäjän keisarikunnalle 1721. Tallinna oli Venäjän vallan aikana Viron kuvernementin keskus, ja kuten muukin Viro, säilytti saksalaisen hallinnon ja instituutiot Venäjän vallan loppupuolelle asti. Itsenäisyysjulistus ja pääkaupunki Vuonna 1918 Viro julistautui itsenäiseksi saksalaisten hyökättyä Latviasta Viron kautta kohti Pietaria Brest-Litovskin rauhanneuvotteluiden juututtua Neuvosto-Venäjän passiiviseen vastarintaan. 24. helmikuuta 1918 annetun itsenäisyysjulistuksen jälkeen Viron itsenäisyyshallitus joutui painumaan maan alle, koska saksalaiset eivät hyväksyneet itsenäisyyttä. Kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, virolaishallitus kykeni toimimaan ja Tallinnasta tuli maan pääkaupunki. Vuodenvaihteessa 1918-1919 neuvostovenäläiset joukot hyökkäsivät kuitenkin idästä, ja rintama siirtyi kymmenien kilometrien päähän Tallinnasta. Suomalaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia vapaaehtoisia tuli Viroon puolustuksen tueksi. Neuvostoliiton aika Viro teki sopimuksen painostettuna Neuvostoliiton kanssa vuonna 1939, ja vältti talvisodan kaltaisen tapahtuman. Seuraavana vuonna 1940 Neuvostoliitto jatkoi painostusta ja lopulta otti vallan Virossa samana vuonna. Viro muuttui neuvostotasavallaksi ja elokuussa 1940 Neuvostoliiton jäseneksi, Viron sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Natsi-Saksan hyökättyä liittolaistensa ja kanssasotijoidensa kanssa Neuvostoliittoon Viron alueesta tuli Viron päähallintopiiri, joka kuului Ostlandin valtakunnankomissariaattiin vuoteen 1944 saakka, jolloin Viron sosialistinen neuvostotasavalta palautui. Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat (ADD) pommittivat kaupunkia raskaasti 9.-10. maaliskuuta 1944, jolloin 53 prosenttia siitä tuhoutui ja 1 400 ihmistä sai surmansa. Saksalaisten vetäydyttyä puna-armeija hyökkäsi Tallinnaan 22. syyskuuta 1944 ja Viro siirtyi taas Neuvostoliiton miehittämäksi, Viron sosialistiseksi neuvostotasavallaksi, jonka pääkaupunki Tallinna oli. Tallinnassa järjestettiin Moskovan vuoden 1980 kesäolympialaisten purjehduskilpailut. Olympialaisten aikana kaupungin ilmettä kohottamaan rakennettiin muun muassa konserttiareena Linnahall, Olympia-hotelli ja pääpostitalo. Piritalle pystytettiin myös 314 metriä korkea televisiotorni. Vuonna 1989 Tallinnassa oli jo runsaat asukasta, mutta Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen runsaasti venäläisasukkaita on lähtenyt kaupungista. Tallinnasta tuli jälleen itsenäisen Viron pääkaupunki vuonna 1991. Nykyaika Tallinnan vanhakaupunki otettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1997. Vuoden 2002 Eurovision laulukilpailu järjestettiin Tallinnan Saku Suurhallissa. Vuonna 2011 Tallinna oli yhdessä Turun kanssa Euroopan kulttuuripääkaupunki. Asukasluvun kehitys Liikenne Tallinnaa palvelee Tallinnan Lennart Meri -lentoasema noin neljän kilometrin päässä keskustasta Tarton maantien varrella. Reittilento Helsinkiin kestää 30-35 minuuttia. Tallinnan rautatieasemista suurin on Baltian rautatieasema. Matkailu Suomenlahden yli on suosittua. Matka Helsingistä Tallinnaan kestää 2-3,5 tuntia autolautalla yhtiöstä ja aluksesta riippuen ja pikalaivalla noin 1,5 tuntia. Tallinnan matkustajasatama sijaitsee keskustan välittömässä läheisyydessä. Copterline lensi Helsingistä Tallinnaan vuosina 2000-2005 ja uudestaan vuonna 2008, mutta lennot keskeytettiin huonon kannattavuuden takia. Kaupungin sisäistä joukkoliikennettä hoitavat useat linja-auto- ja johdinautoreitit, joiden lisäksi on neljä raitiovaunulinjaa. Tammikuusta 2013 lähtien joukkoliikenteessä matkustaminen on ollut kaupungin asukkaille ilmaista. Kaupungin asukkaiden lisäksi joukkoliikenne on ilmaista alle 7-vuotiaille lapsille ja alle 3-vuotiaan lapsen kanssa matkustavalle aikuiselle. Aluejako Tallinna on jaettu kahdeksaan kaupunginosaan (linnaosa), joilla on kullakin oma hallinto. Kukin kaupunginosa jakaantuu vielä asuntoalueisiin (asum). Tallinnan vanhakaupunki jakautui aikoinaan feodalistiseen Toompeanmäkeen, jossa on muun muassa valtionhallintoa, sekä alakaupunkiin (viroksi all-linn), jossa asuivat kauppiaat ja käsityöläiset ja jota hallitsi aatelin asemesta porvareiden kaupunginraati. Nähtävyyksiä Raatihuoneentorin ja historiallisen vanhankaupungin lisäksi Tallinnassa on paljon museoita, esimerkiksi kaupunginmuseo, Viron historiallinen museo entisessä Suurkillan talossa, kidutusmuseo, luonnontieteellinen museo ja palontorjuntamuseo. Lisäksi Tallinnassa sijaitsee vuoden 2008 eurooppalaiseksi museoksi valittu Kumu-taidemuseo ja sen erillisosasto Kadriorgin palatsissa. Kesäkuussa 2019 Tallinnaan avautui ruotsalainen valokuvataiteen museo Fotografiska. Vanhankaupungin siluetille ovat tunnusomaisia vanhojen kirkkojen korkeat tornit: Olevisten kirkko, Pyhän Hengen kirkko (Pühavaimu kirik), Pyhän Nikolaoksen kirkko (nykyisin museona) ja tuomiokirkko. Muita nähtävyyksiä ovat esimerkiksi kaupunginmuuri, televisiotorni Teletorn ja kasvitieteellinen puutarha sekä laululava, jossa joka viides vuosi pidetään Tallinnan laulujuhlat. Tallinnassa on myös eläintarha, joka on varsinkin lapsiperheiden suosiossa. Tallinnan keskiaikainen kaupunginmuuri oli aikanaan tehokas puolustuseste. Aikanaan 16 metriä korkeasta, kolme metriä leveästä ja neljä kilometriä pitkästä muurista on jäljellä kaksi kilometriä ja 26 tornia. Metsäkalmisto Metsäkalmiston (viroksi Metsakalmistu) hautausmaa sijaitsee Piritasta sisämaahan lähtevän tien varrella ennen televisiotornia. Metsäkalmistoon on haudattu Viron kuuluisuuksia Kuuluisuuksien könkäälle, muun muassa: kuoronjohtaja Gustav Ernesaks (1908-1993) shakkimestari Paul Keres (1916-1975) kansallisrunoilija Lydia Koidula (1843-1886) presidentti Lennart Meri (1929-2006) oopperalaulaja Georg Ots (1920-1975) olympiapainija Kristjan Palusalu (1908-1987) Viron ensimmäinen presidentti Konstantin Päts (1874-1956) kansalliskirjailija A. H. Tammsaare (1878-1940) kirjailija Friedebert Tuglas (1886-1971) säveltäjä Raimond Valgre (1913-1949). Opiskelu Tallinnassa on useita niin yksityisiä kuin valtiollisiakin yliopistoja. Suurimmat valtiolliset yliopistot ovat: Tallinnan yliopisto, jossa opiskelee noin 7 000 opiskelijaa. Aiemmin koulu toimi nimellä Tallinnan pedagoginen yliopisto. Tallinnan teknillinen yliopisto, jossa opiskelee yli 12 000 opiskelijaa. Suurimpia Tallinnassa toimivia yksityisiä yliopistoja ovat: Estonian Business School, joka on noin 1 100 opiskelijan kauppakorkeakoulumainen yliopisto. Yliopisto sijaitsee Tallinnan keskustassa ja sen opetuskielenä on englanti. Muita yliopistoja Tallinnassa ovat muun muassa Viron musiikki- ja teatteriakatemia, Viron taideakatemia ja yksityinen yliopisto Nord. Tallinnalaisissa yliopistoissa opiskelee suomalaisia ylioppilaita, jotka ovat järjestäytyneet kahteen eri opiskelijajärjestöön. Nämä ovat Tallinnan Suomalainen Opiskelijajärjestö ry (TSOJ) ja Viron Suomalaiset Kauppatieteiden Opiskelijat (VISKO). TSOJ perustettiin lokakuussa 2005 alun perin nimellä Concordia Audentesin Suomalainen Osakunta Ry (CASO). VISKO perustettiin vuonna 2004. Kuvia Panoraamakuva Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Kaupungin kotisivut Ylen Elävä arkisto - Päivä Tallinnassa (1965) Ylen Elävä arkisto - Toompean varjossa ja Estonian parrasvaloissa (1937) Arkista Tallinnaa, Kuva, 16.02.1938, nro 4, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Tallinnassa nykyaikaa etsimässä, Seura, 15.02.1939, nro 7, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Seulonnan keskeiset artikkelit

1180

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4htitiede

Tähtitiede

Tähtitiede eli astronomia on luonnontiede, joka tutkii maailmankaikkeutta ja sen kohteita, ilmiöitä sekä kehitystä. Tähtitieteen tutkimusalueeseen kuuluu kaikki maapallon ja sen ilmakehän ulkopuolella oleva ja myös Maa yhtenä planeettana. Tähtitiede pohjautuu lähinnä fysiikkaan, mutta siinä käytetään hyväksi muitakin tieteitä biologiasta kemiaan. Henkilö, joka työkseen tutkii tähtitiedettä tai muuten saa elantonsa tähtitieteestä, on tähtitieteilijä eli astronomi. Monista muista tieteenaloista poiketen harrastajatoiminta tuottaa tähtitieteessä edelleen jossain määrin tieteellisesti merkittäviä tuloksia, sillä eräät mielenkiintoiset ilmiöt ovat nopeita ja harvinaisia, jolloin tärkeintä on olla juuri oikeaan aikaan niitä havaitsemassa laitteiston tehokkuuden jäädessä toisarvoiseksi. Harrastajaverkostot voivat myös toteuttaa seurantakampanjoita, joita ammattilaisvälinein ei ole teknisesti mahdollista tai taloudellisesti kannattavaa toteuttaa. Järjestäytyneistä harrastajaverkostoista luultavasti kansainvälisesti merkittävin on American Association of Variable Stars Observers (AAVSO). Tähtitieteessä havainnonteko on perinteisesti tapahtunut kaukoputkilla, mutta myös monia muita välineitä on käytössä. Kansainvälistä tähtitieteen vuotta vietettiin vuonna 2009. Osa-alueet Tähtitiede voidaan jakaa osa-alueisiin useilla tavoilla, ja usein jokin aihe kuuluu useaan eri alueeseen. Jaettaessa havaitsevaa tähtitiedettä tutkimuskohteen mukaan voidaan siitä käsittää muassa seuraavat osa-alueet: planeettatutkimus (planeettojen ja muiden pienempien taivaankappaleiden, kuten asteroidien ja komeettojen tutkimus) galaktinen tähtitiede (Linnunradan ja sen tähtien sekä tähtienvälisen aineen tutkimus) ekstragalaktinen tähtitiede (Linnunradan ulkopuolisten kohteiden kuten galaksien ja kvasaarien tutkimus) kosmologia (maailmankaikkeuden tutkimus). Toinen luonteva jaottelu voidaan tehdä havainnoissa käytetyn aallonpituusalueen mukaan: suurenergiatähtitiede: gammatähtitiede ja röntgentähtitiede ultraviolettitähtitiede optinen tähtitiede (näkyvän valon alue) infrapunatähtitiede radiotähtitiede. Osa tähtitieteestä on teoreettista eli ei suoraan havaintoihin perustuvaa. Teoreettisen tutkimuksen kohteita ovat muun muassa taivaanmekaniikka (taivaankappaleiden ratojen laskeminen) astrometria (tähtien paikkojen sekä ominaisliikkeiden tutkiminen taivaanpallolla) tähtien ja galaksien kehitysmallit. pallotähtitiede Myös Maahan saapuvien neutriinojen, gravitaatiosäteilyn, kosmisen säteilyn sekä meteoriittien tutkimus voidaan laskea tähtitieteeksi. Astrofysiikka on tähtitieteellisten kohteiden fysikaalisia ominaisuuksia, kuten tiheyttä, kemiallista koostumusta, lämpötilaa ja painetta tutkiva tähtitieteen haara. Astrobiologia puolestaan tutkii elämää ja sen synnyn mahdollisuuksia maailmankaikkeudessa. Avaruustähtitiede tarkoittaa tähtitieteen sitä osaa, jossa käytettävät mittalaitteet ovat avaruudessa satelliittien ja luotainten kyydissä vastakohtana perinteisemmälle kokonaan maasta käsin tehtävään tutkimukseen. Vastaava laajempi käsite on avaruustutkimus. Historia Tähtitiede on yksi vanhimmista tieteistä, sillä ihmiset ovat tutkineet aurinkoa, kuuta, planeettoja ja tähtiä vähintään 5 000 vuotta. Ihmisen esihistoriallisina aikoina tähtitiede liittyi useissa kulttuureissa uskonnollisuuteen. Sekä uskonnollisia menoja että tähtitaivaan havainnointia varten rakennettiin ympäri maailmaa rakennelmia, niistä ehkä kuuluisimpana Stonehenge Englannissa. Antiikin Kreikassa filosofit kehittivät erilaisia malleja taivaankappaleiden liikkeiden selittämiseksi. Aristarkhos esitti jo noin 280 eaa., että Maa kiertää Aurinkoa. Eratosthenes arvioi maapallon ympärysmitan varsin tarkasti tutkimalla varjojen kulmia toisistaan kaukana olevilla paikoilla. Klaudios Ptolemaios julkaisi noin 140-luvulla jaa. Almagestin, jonka määrittelemä maakeskinen kaikkeuden malli pysyi voimassa Euroopassa yli tuhat vuotta. Arabimaailmassa tähtitieteilijät kehittivät keskiajalla tieteen siihen mennessä korkeimmalle tasolleen. Nikolaus Kopernikus esitteli aurinkokeskisen järjestelmänsä vuonna 1543. Tyko Brahen tekemien tarkkojen planeettahavaintojen pohjalta Johannes Kepler muotoili kolme planeettojen liikettä koskevaa lakia vuosina 1609-1618. Vuosina 1609-1610 Galileo Galilei teki ensimmäiset kaukoputkihavaintonsa, joista tärkein oli Jupiterin neljän suurimman kuun löytäminen. Isaac Newton yhdisti 1600-luvun lopulla fysiikan tähtitieteeseen. Vuonna 1687 julkaisemassaan Principiassa Newton esitti liikelakinsa ja painovoimateoriansa, jotka pätivät maapallon ohella myös muualla maailmankaikkeudessa. Painovoimalain ja liikelakien avulla pystyttiin selittämään myös Keplerin lait, mikä loi vankan pohjan taivaanmekaniikalle. Tähtitieteen (astronomia) ja tähdistäennustamisen (astrologia) välillä ei tehty selvää eroa ennen 1700-lukua, ja monet tunnetuista varhaisista tähtitieteilijöistä elättivät itsensä laatimalla myös horoskooppeja. Vuonna 1859 Gustav Kirchhoff huomasi, että tähtien spektreissä olevat kapeat tummat viivat ovat seurausta siitä, että tietyt alkuaineet ovat absorboineet itseensä kyseisen kaistaleen valon aallonpituusalueesta. Vuosisadan lopulla spektrianalyysi ja tähtivalokuvaus kehittyivät voimakkaasti. Vuonna 1910 havaittiin kaukaisten galaksien suuri punasiirtymä. Edwin Hubble osoitti vuonna 1923, että Andromedan galaksi on Linnunradan ulkopuolinen kohde. 1960-luvulla löydettiin muun muassa kvasaarit, pulsarit ja kosminen taustasäteily. Tekniikan kehittyessä 1900-luvun lopulla tähtitiede on kokenut valtavia edistysaskeleita lyhyessä ajassa. Tähtitieteen tutkimus Suomessa Ensimmäinen suomalainen tähtitieteilijä oli Sigfridus Aronus Forsius, joka toimi Uppsalan yliopiston tähtitieteen professorina vuosina 1608-1610. Hänen mukaansa on myös nimetty asteroidi. Suomen ensimmäinen observatorio, Vartiovuoren tähtitorni, taas valmistui Turkuun syksyllä 1819. Nykyisin tähtitieteen opetusta ja tutkimusta harjoitetaan Suomessa Helsingin, Turun ja Oulun yliopistoissa. Havaitseminen Valtaosa tähtitieteessä saatavista havainnoista on lähtöisin sähkömagneettisen säteilyn ja fotonien tuomasta informaatiosta. Optisessa tähtitieteessä merkittävimpiä tiedonsaannin välineitä ovat lähinnä maanpinnalla sijaitsevat suuret kaukoputket, spektrografit ja CCD-kennot. Aiemmin kaukoputkella tehdyt havainnot tehtiin silmin ja merkittiin käsin ylös, sittemmin siirryttiin valokuvauslevyihin ja lopulta nykyisin käytettäviin elektronisiin kuvausmenetelmiin ja laitteisiin. Radiotähtitieteessä ovat käytössä radioteleskoopit, joiden suuret antennit ovat usein vain osittain suunnattavissa tai täysin kiinteitä. Muilla aallonpituuksilla Maan ilmakehä estää yleensä säteilyn pääsemisen pinnalle asti, joten niiden havainnoimiseksi on käytettävä avaruusteleskooppeja. Avaruustutkimus keskittyy aurinkokunnan kappaleiden tutkimiseen paikan päällä joko miehitettyjen avaruuslentojen tai miehittämättömien satelliittien ja avaruusluotainten välityksellä. Toisille taivaankappaleille suuntautuvat matkat tuovat mahdollisuuden niiden pintakoostumuksen tarkkaan analysointiin näytteiden avulla sekä pinnan kartoittamiseen ja sisäisen koostumuksen selvittämiseen kiertoradalta. Tutkimuskohteita Aurinkokunta Aurinko, aurinkotuuli planeetat: Merkurius, Venus, (Maa), Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus muut kohteet: plutoidit, kääpiöplaneetat, asteroidit (asteroidivyöhyke), meteoroidit, komeetat, Kuiperin vyöhyke, Oortin pilvi Linnunrata tähdet: muuttuvat tähdet, kaksoistähdet, tähtijoukot, neutronitähdet, mustat aukot, supernovat eksoplaneetat tähtienvälinen aine: pimeät sumut, emissiosumut, heijastussumut galaksit ja galaksijoukot galaksien ja galaksijoukkojen kehitys galaksien ja galaksijoukkojen dynamiikka, pimeä aine kvasaarit ja muut aktiiviset galaksiytimet kosmologia kosminen taustasäteily Katso myös Tähtitieteen ratkaisemattomat ongelmat Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Suomen avaruustoiminnan tietopalvelu Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry Kosmos - Tähtitieteen viitetietokanta Astronetti.com Spaceflight Now - avaruustutkimuksen tuoreimmat uutiset (englanniksi) Hubble Site: News Center (englanniksi) AAVSO (englanniksi) AstronomiGuiden Astronomy Picture of the Day Archive Suomalaiset tähtitieteen tutkimuslaitokset: Helsingin yliopiston observatorio Turun yliopiston Tuorlan observatorio Teknillisen korkeakoulun Metsähovin observatorio Oulun yliopiston tähtitieteen laitos Seulonnan keskeiset artikkelit

1182

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tavukirjoitus

Tavukirjoitus

Tavukirjoitus eli syllabinen kirjoitus on kirjoitusjärjestelmä, jossa kirjoitusmerkit kuvaavat tavuja. Tavumerkkejä käyttäviä kirjoitusjärjestelmiä ovat esimerkiksi japanin kirjoitusjärjestelmä, cherokeelainen kirjaimisto, lineaari-B-kirjoitus ja todennäköisesti myös minolaiset kirjoitusjärjestelmät (kreetalaiset hieroglyfit, lineaari-A-kirjoitus), erilaiset intialaiset kirjoitusjärjestelmät sekä muinainen nuolenpääkirjoitus. Joidenkin tavukirjoitusjärjestelmien tavut kattavat kielen kaikki tavut (esimerkiksi k-alkuiset ka, ke, ki, ko ja ku). Joissakin järjestelmissä käytetään konsonanttitavumerkkejä, joissa vokaali on vain oletettu (esimerkiksi konsonanttimerkki k voidaan yhdistää vokaaleihin mutta luetaan yksinään ka). Joissakin järjestelmissä merkistöstä puuttuvat tavut saadaan aikaan yhdistämällä kaksi tavumerkkiä (kuten kan ← ka + an). Tavumerkistöissä on vähemmän merkkejä kuin sanakirjoitusmerkistöissä mutta enemmän kuin aakkostoissa. Lähteet Aiheesta muualla

1183

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietotekniikka

Tietotekniikka

Tietotekniikka tai informaatiotekniikka (IT) tarkoittaa tietokoneiden ja digitaalisen tietoliikenteen avulla tehtävää tietojen muokkaamista, tallennusta ja hakua. Tietokonejärjestelmä on toiminnallinen kokonaisuus, joka sisältää itse tietokoneen laitteiston lisäksi ohjelmiston ja oheislaitteet, joita tarvitaan tietojen välittämiseen ja tallentamiseen ihmiselle tai toisille tietokoneille. Aiemmin asiaan on viitattu myös termillä automaattinen tietojenkäsittely (ATK). Eräissä suomenkielisissä yhteyksissä tietotekniikkaan viitataan tieto- ja viestintäteknologiaa tarkoittavalla englanninkielisellä lyhenteellä ICT (information and communication technology, suomeksi tieto- ja viestintätekniikka). Näistä varsinkin jälkimmäisen käyttö on viime vuosina yleistynyt nopeasti erityisesti talouselämässä. Tietotekniikan historiaa Tietotekniikan varhaishistoria on tietokoneiden ja tietokonetekniikan historiaa. Tietokonetekniikka alkoi 1880-luvulla reikäkorteista ja reikäkorttikoneista. Ensimmäinen käyttökohde oli Yhdysvaltain vuoden 1890 väestönlaskenta. 1940-luvulla kehitettiin päättelyitä ja laskutehtäviä suorittavia laskukoneita. Ne oli tehty toimimaan ennen transistorien aikakautta elektroniputkilla tai releillä. Myöhempi kehitys johti mikropiirien ja mikroprosessorien kehittämiseen. Tietotekniikan evoluutio Tieto-ja viestintäteknologia on kehittynyt tieto-ja viestintätekniikan kehityksen ja maailmanlaajuisen leviämisen ansiosta televiestintäalan ja tietotekniikkaresurssien lähentymisen tuloksena, ja siihen on sisällytetty laitteisto -, ohjelmisto-ja viestintäteknologioita, jotka mahdollistavat viestintäjärjestelmien luomisen erilaisten menetelmien avulla. IT:n edistyksen ja sen maailmanlaajuisen leviämisen ansiosta tieto- ja viestintäteknologiat (TVT) ovat nousseet televiestintäalan ja tietotekniikan resurssien lähentymisestä. Ne yhdistävät laitteistoja, ohjelmistoja ja viestintätekniikoita, jotka kattavat joukon menetelmiä mahdollistavat luomisen. viestintäjärjestelmistä, integroimalla laitteisto -, ohjelmisto-ja viestintäteknologiat, joka kattaa joukon menetelmiä, joiden avulla voit luoda viestintäjärjestelmiä. Tällaisia järjestelmiä on kehitetty useita vuosia, ja ne tarjosivat vuorovaikutusta ja viestintää tietokoneiden välillä, jotka alkoivat käsitellä mittaamatonta määrää tietoa ja tietoa. Vuonna 1971 tapahtui IT:n maamerkkitapahtuma - ensimmäinen sähköpostiviesti lähetettiin kahden keskuskoneen välillä. IT: n kehitys voidaan jakaa neljään eri jaksoon: Tietojenkäsittely (1960-luku); Tietojärjestelmät (1970-luku); Innovaatio ja kilpailuetu (1980-luku); Yritysten yhdentyminen ja uudelleenjärjestely (1990-luku); Tietokoneiden tulon ohella tieto-ja viestintätekniikka ilmestyi yrityksiin ja organisaatioihin. Aiemmin tiedonkäsittely toteutettiin muistiinpanojen, taulukkolaskentaohjelmien ja välilehtien muodossa, jotka tulostettiin ja jaettiin työntekijöille pakettien kautta. Informaatioteknologia elinkeinoelämässä Elinkeinoelämän tarpeet ja sovellutukset ovat historiallisesti ohjanneet tietotekniikan kehittymistä ratkaisevalla tavalla. Vaikka nykyään muut sovellutusalueet vaikuttavat nekin merkittävästi tietotekniikan kehitykseen, on elinkeinoelämän sovellutusimu edelleen merkittävä. Elinkeinoelämän sovellutuksia dominoi tällä hetkellä kaksi tärkeää tekijää: integroidut ohjausjärjestelmät ja Internet. Yritykset, suuret ensin ja pienemmät myöhemmin, ovat ottaneet 1990-luvun aikana ja jälkeen käyttöön laajoja integroituja ohjelmistoja jotka kattavat liiketoiminnan kaikki alueet asiakashallinnasta tuotannonohjaukseen. Tällaisia järjestelmiä ovat toiminnanohjausjärjestelmät (Enterprise Resouce Planning, ERP) tuotteen elinkaaren hallintajärjestelmät (Product Lifecycle Management, PLM) tuotetiedon hallintajärjestelmät (Product Data Management, PDM) toimitusketjujen ja logistiikan hallintajärjestelmät (Supply Chain Management, SCM) asiakastiedon hallintajärjestelmät (Customer Relationship Management, CRM) henkilöstön hallintajärjestelmät (Human Resource Management, HRM) tietokoneavusteinen suunnittelu (Computer Aided Design, CAD). Vaikka näiden järjestelmien hyödyntäminen ei olekaan aivan yksinkertaista - ja monet järjestelmäinvestoinnit ovat myös epäonnistuneet tai viivästyneet - niiden yhteisvaikutus on kuitenkin olennaisen merkittävä. Yritykset ovat voineet oikoa toimintatapojaan, nopeuttaa reagointikykyään markkinoiden muutoksiin ja lisätä toimintansa tarkkuutta ja taloudellisuutta. Ennen muuta ne ovat voineet arvioida uudestaan omaa rakennettaan, ja useinkin päätyä ulkoistamaan toimintoja jotka ei ole katsottu kilpailukyvylle olennaisiksi tai jotka on voitu hoitaa tehokkaammin ulkoistuspartnerin avulla. Tämä koskee myös yrityksen tietoteknisten palvelujen toteuttamista, ja monet yritykset ovatkin luopuneet omista IT-osastoista ja ostavat tarvitsemansa palvelut palvelutoimittajilta. Onkin alettu puhua palvelutaloudesta ja jopa sitä tutkivasta palvelutieteestä (Services Science). Internet ja sen teknologiat, ennen muuta XML-metakieleen nojaavat sähköisen liiketoiminnan kielet kuten EbXML, ovat puolestaan tehneet mahdolliseksi tietotekniikan soveltamisen yritysten verkottumisen, so. yritysten välisten liiketoimintatransaktioiden toteuttamiseen olennaisesti uudessa mittakaavassa. Liiketaloustieteen silmin kyse on transaktiokustannusten romahduksesta: kun koko toimitusketju ja sen kaikki transaktiot tilauksesta toimitukseen voidaan hoitaa sähköisesti, on näiden kustannusten kannalta samantekevää, valmistetaanko tuote Suomessa vai Kiinassa. Tätä kautta tietotekniikka on vauhdittanut merkittävästi globalisaatioksi kutsuttua ilmiötä. Pankkien markkinoille tulevat kattavat sähköisen maksamisen järjestelmät ovat vauhdittamassa tätä yhä enemmän. Internet on myös tehnyt mahdolliseksi tarjota kuluttajille verkkokaupan välineitä. Tässä olennaista on se, että kuluttajista ja heidän käyttäytymisestään voidaan kerätä hyvin tarkkaa tietoa, jota voidaan hyödyntää monin tavoin yrityksen toiminnassa, esimerkiksi tuottamalla asiakkaille juuri heille suunnattuja tuotteita ja palveluja ns. massakustomoinnin periaatteiden mukaisesti soveltamalla tiedon louhintaa kerättyyn asiakastietoon. Yritykset soveltavat tietotekniikkaa myös tietotyöhön kaikissa sen muodoissa: toimistosovellukset Word, Excel, ja PowerPoint ovat valkokaulustyöläisten arkisen aherruksen keskeisiä välineitä. Niiden integroituminen edellä hahmoteltuun kokonaisuuteen on kuitenkin osoittautunut tuskalliseksi ja on edelleen suhteellisesti lapsenkengissä. Sama koskee vielä suuremmassa mitassa liikkuvaa tietotekniikkaa ja digitaalisen median soveltamista, joissa yritykset edelleen ovat kuluttajamarkkinoihin verrattuna lähtökuopissa. Sisältöyritykset ja digitaalinen media Yritykset jotka osallistuvat erilaisten massakulutukseen tarkoitettujen sisältöjen (massamedia) tuottamiseen ja jakeluun ovat tietotekniikan soveltajina, mutta myös sen kehityksen kohteina, erityisasemassa. Näitä ovat ennen muuta mediatalot, jotka tyypillisesti toimivat useiden eri medioiden alueella (kustannustoiminta, sanomalehdet, aikakauslehdet, televisio, radio, Internet), mutta myös esimerkiksi elokuvien ja äänilevyjen tuottajat. Näitä kaikkia sisällön muotoja yhdistää se, että ne vallan hyvin voidaan esittää tietotekniikan hallitsemassa muodossa digitaalisena mediana. Näin muodoin niitä voi myös luoda ja muokata tietokoneilla, jaella Internetissä ja ennen muuta niistä voidaan tehdä rajattomasti kopioita joiden laatu vastaa täydellisesti alkuperäistä kappaletta - toisin kuin esimerkiksi valokopiot tai äänikasettien kopiot. Sisältöyrityksille tämä on sekä suuri mahdollisuus että suuri uhka. Mahdollisuudet ovat mittavat. Tietotekniikan avulla sisällön tuottamisen ja varsinkin jakelun kustannuksia voidaan laskea ja sille voidaan saavuttaa suurempi yleisö. Sisältö voidaan kohdentaa tarkemmin kullekin kuluttajalle ja tätä kautta kohentaa tämän siitä saamaa käyttäjäkokemusta. Sisältöön voidaan liittää erilaisia oheispalveluja jotka nostavat edelleen kuluttajan saamaa lisäarvoa ja myös kiinnittävät hänet tiukemmin juuri tällaisen sisällön kuluttajaksi. Olennaisesti sama sisältö voidaan tietotekniikkaa soveltaen tuottaa eri muodoissa eri jakelukanaviin, ja näin pidentää sen elinkaarta markkinoilla (esimerkiksi elokuvien elinkaari teatteri - DVD - maksutelevisio - julkinen televisio). Nämä kaikki mahdollisuudet ovatkin ainakin osin toteutuneet ns. uusmedian yritysten kohdalla, kuten WWW:n portaaliyritykset tai Applen menestynyt iTunes-palvelu. Näiden mahdollisuuksien kääntöpuolena ovat uhat, jotka koskettavat varsinkin ns. traditionaalisen massamedian tuottajia. Kaikki median muodot kilpailevat kuluttajien huomiosta ja ajasta; se aika, joka kulutetaan vaikkapa Internet-selailuun on poissa lehtien lukemisesta ja television katsomisesta, ja laskee näiden medioiden mainosten arvoa. Niinpä kaikki mediatalot ovatkin katsoneet aiheelliseksi toimintansa laajentamisen myös uusmedian alueelle. Tällöin kuitenkin uhkana on kannibalismi: uudet sisältötuotteet syövät vanhat. Huolen aiheisiin kuuluu myös piratismi, joka kaihertaa varsinkin äänilevy- ja elokuvatuottajia. Informaatioteknologia yhteiskunnassa Tässä kehikossa julkisen vallan rooli tietotekniikan kehittäjänä voidaan jakaa kahteen osaan: Käyttäjäroolissa julkinen valta hakee keinoja paitsi oman toimintansa tehostamiseen, myös perustehtäviensä ja -arvojensa kuten demokratia, tasa-arvo, läpinäkyvyys ja vuoropuhelu kansalaisten kanssa edistämiseen. Reguloijaroolissa julkinen valta tavoittelee kaikille avoimen, kilpailua ja innovaatioita edistävän digitaalisen markkinan synnyttämistä ja uusien palvelujen käyttöönottamisen esteiden purkamista edistämällä turvallisuutta, luottamusta ja läpinäkyvyyttä. Parempien digitaalisten palvelujen ja laskevien hintojen kautta se hakee lisäarvoa koko yhteiskunnalle (sekä talouskasvun ja uusien työpaikkojen kautta myös lisäverotuloja julkiselle vallalle). Käyttäjäroolissa oikeastaan kaikki julkisen toiminnan sektorit voivat olla hedelmällisiä tietotekniikan soveltamisen kohteita: sosiaalitoimi, opetus ja tutkimus, terveydenhuolto, ympäristöhallinto ja kaavoitus, liikenneinfrastruktuuri, informaatiosodankäynti, maanpuolustus ja yleinen turvallisuus. Tässä suhteessa pullonkaulana varsinkin Suomessa on se, että vain harvat järjestelmätoimittajat pystyvät ylimalkaan hallitsemaan näiden palvelujen problematiikkaa. Myös erilaiset rakenteelliset esteet, kuten eri ministeriöiden reviiriristiriidat sekä valtion ja kuntien tehtävänjako vaikeuttavat tietotekniikan laajamittaista soveltamista. Regulaattorina valtiovalta, suurelta osin EU-säännöksiin nojautuen mutta myös niitä muokaten, ohjaa digitaalisten markkinoiden kehittymistä erilaisin pakottavin tai insentiivejä säätelevin toimin. Edellisestä esimerkki on vaikkapa telemarkkinasääntely, jossa tavoitteena on halpojen ja kattavien telepalvelujen saaminen koko maahan. Laajakaistastrategiaa valtiovalta on ohjannut sekä pakottein että insentiivein. Julkisen vallan rooli tietoturvan normitason edistäjänä on sekin keskeinen. Suomessa regulaattorina toimii lähinnä Liikenne- ja viestintäministeriö. Kodin ja arjen informaatioteknologia Tietotekniikka ulottaa vaikutuksensa koteihin ja arjen elämään kolmea eri reittiä: Välittömästi ja näkyvästi koteihin ja mukana kannettavaksi taskuihin hankittujen tietoteknisten laitteiden ja niiden tarvitsemien tietoliikenneyhteyksien kautta; Välittömästi ja näkymättömästi erilaisiin kodin ja arkielämän laitteisiin sulautetun tietotekniikan kautta; Välillisesti sen kautta, että joka tapauksessa kuluttajat joutuvat pakostakin toimimaan tietotekniikan käyttäjinä tai kohteina eri arjen tilanteissa ja paikoissa, halusivat he sitä tai eivät. Tietoyhteiskuntaneuvoston vuonna 2006 julkaiseman raportin mukaan tietotekniikan soveltamista Suomessa voi kuvata seuraavin tiedoin: Suomessa oli runsaat 1,3 miljoonaa laajakaistaliittymää; 95 % suomalaisista oli laajakaistapalvelun tavoitettavissa 79 % 15-74 vuoden ikäisistä suomalaisista oli käyttänyt Internetiä 63 % oli käyttänyt verkkopankkia 49 % oli joskus ostanut verkkokaupasta. Välitön ja näkyvä tietotekniikan soveltaminen ulottuu siis merkittävään osaan suomalaisista. Näkymättömän tietotekniikan kattavuus on kuitenkin vielä suurempi. Harva ihminen tulee ajatelleeksi, tai edes osaa arvata, montako tietokonesuoritinta hän mahtaa omistaa. Niitä on runsaasti: uusissa autoissa hyvinkin parisenkymmentä, televisiossa, kännykässä, jääkaapissa, uunissa, jne. Toistaiseksi, ja mahdollisesti myös kauan tulevaisuudessa, nämä suorittimet tekevät työtään piilossa käyttäjiltä. On kuitenkin ajateltavissa, että monet näistä laitteista tulevat tietoteknisesti näkyviksi langattoman tietoliikenteen kautta. Oletettavasti kodin viihde-elektroniikka tulee toimimaan tässä ajurina, varsinkin koska digitaalinen televisio tuo sen tietoteknistymiselle vauhtia. Välillisen tietotekniikan kohtaa joka kerta kun maksaa ostoksensa kaupan kassalla: myyjä ei kaiva vaihtorahaa kassakoneesta, vaan tietoverkkoon kytketystä kassapäätteestä. Jos kuluttaja maksaa ostoksensa maksukortilla, tai tarjoaa kanta-asiakaskorttiaan, on ostotapahtuma kohdistettavissa häneen itseensä. Sama toistuu kirjastossa, terveysasemalla, julkisessa liikenteessä. Jo varsin pian ollaan tilanteessa, jossa melkein kaikki arkiset toimet ovat myös informaatiotoimia: niistä jää jälki tietoverkkoon ja tätä tietoa myös sovelletaan. Yksityisyyden suojasta huolissaan olevat henkilöt eivät ole huolissaan ihan turhaan. Informaatioteknologian tutkimus Informaatioteknologian tutkimus jakaantuu monelle tieteen ja tekniikan alalle, ja oikeastaan koskettaa melkein kaikkia niitä. Tietojenkäsittelytiede tutkii tietotekniikan "omia" laskennallisia ja menetelmällisiä kysymyksiä. Kapeassa mielessä se kattaa tiedon käsittelyn laskennallisia menetelmiä ja rakenteita, jolloin voidaan käyttää myös termiä tietojenkäsittelyteoria. Termiä käytetään myös laajemmassa mielessä tarkoittamaan samaa kuin englanninkielinen ilmaus "Computer Science", jolloin siihen sisältyvät myös muun muassa ohjelmistotekniikka, tietokonetekniikka ja tietoliikennetekniikka. Tietotekniikka on muuttanut syvällisellä tavalla monia luonnontieteitä ja tarjoaa välineitä myös muun muassa käyttäytymistieteisiin, yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin tieteisiin. Termi laskennallinen tiede viittaa tähän muutokseen, jossa tietokone ja laskennallinen mallittaminen jopa korvaa laboratorio- tai kenttäkokeet. Osittain sama koskee myös teknisiä tieteitä, jotka myös soveltavat tietotekniikkaa tietokoneavusteiseen suunnitteluun. Liiketaloustieteen kannalta tietotekniikka on väline yritysten ja yritysverkostojen toiminnan uudelleenorganisointiin ja tehostamiseen. Kun tietotekniikka myös muuttaa markkinoiden rakenteita, se asettaa monia haasteita muun muassa yrityksen teorian tutkimukselle. Tietojärjestelmätiede on tutkimusala, joka tutkii tietotekniikan soveltamista ihmisten, organisaatioiden ja yhteiskunnan tarpeisiin. Tietotekniikan vaikutusta yhteiskuntaan makroskooppisella tasolla tutkii tietoyhteiskuntatutkimus. Katso myös Digitaalinen media Tallennetuotanto Tietojenkäsittelytiede Informaatiotutkimus Suomen tietotekniikkateollisuus Ohjelmistot Tietoturva Tietoyhteiskunta Viihde-elektroniikka Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla ICT Disparities In Finland - Access and Implications. Seulonnan keskeiset artikkelit Peruskoulun oppiaineet

1184

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tampere

Tampere

Tampere () on Suomen kaupunki ja Pirkanmaan maakuntakeskus, joka sijaitsee Näsijärven ja Pyhäjärven rannoilla. Tampere on väkiluvultaan Suomen kolmanneksi suurin kunta ja lähikuntineen Suomen toiseksi suurin kaupunkialue. Tampere on myös asukasmäärältään Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki. Tampereen kaupungin väkiluku on ja Tampereen keskustaajaman asukasta. Tampereen naapurikunnat ovat Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Ruovesi ja Ylöjärvi. Tampereen kaupunkiseudun, johon kuuluu Tampereen lisäksi seitsemän ympäryskuntaa, väkiluku on noin asukasta (2022). Tampereen keskustaajaman keskeisin osa sijaitsee järvi- ja harjualueella Näsijärven ja Pyhäjärven välisellä kannaksella, jonka läpi virtaa Tammerkoski Näsijärvestä Pyhäjärveen. Tammerkosken putouskorkeus on 18 metriä. Sen rannoilla näkyvät punatiiliset tehdasrakennukset kertovat Tampereen teollisuushistoriasta. Tampere onkin historiallisesti Suomen ensimmäinen ja suurin teollisuuskaupunki. Tammerkosken koskimaisema on nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Kustaa III perusti Tampereen 1779, mutta kaupunki alkoi kasvaa vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun siitä tuli merkittävä teollisuuskeskus. Varsinkin tekstiiliteollisuus oli mittavaa. Sittemmin teollisuustuotanto on muuttanut pois kaupungista, ja Tampereen talous on keskittynyt palveluihin ja korkean teknologian yrityksiin. Tampere on myös kulttuuri- ja urheilukaupunki. Siellä toimivat Suomen vanhimpiin teattereihin kuuluvat Tampereen Teatteri ja Tampereen Työväen Teatteri. Museokeskus Vapriikissa on monia museoita ja näyttelyitä, mutta matkailullisesti merkittävin kohde on kuitenkin huvipuisto Särkänniemi. Populaarikulttuurissa Tampere tunnetaan erityisesti Manserock-nimen saaneesta musiikkityylistä. Paikallisruokana pidetään mustaamakkaraa. Tampereella pelaa useita urheilun pääsarjajoukkueita, ja kaupunkia pidetään usein suomalaisen jääkiekkoilun "kehtona". Kaupungin omat SM-liigajoukkueet ovat Ilves ja Tappara. Tampere ja sen lähiseutu kuuluvat Satakunnan historialliseen maakuntaan. Alue kuului 1831-1997 Hämeen lääniin, ja se on aikojen saatossa useasti katsottu kuuluvaksi myös maakunnallisesti Hämeeseen. Esimerkiksi 1960-luvulla julkaistussa Uudessa Tietosanakirjassa Tampereen seutu on esitetty osaksi silloista Hämeen maakuntaa. Suunnilleen 1950-luvulta alkaen Tampere ja sen ympäristö alkoivat vakiintua omaksi Pirkanmaan maakunnakseen. Tampereesta muodostui itseoikeutetusti Pirkanmaan keskus, ja maakunnan rinnakkaisnimityksenä käytettiinkin sen alkuaikoina useasti - esim. 1968 julkaistussa Suomi-käsikirjassa - myös Tammermaata. Maantiede Sijainti ja pinta-ala Tampereen kokonaispinta-ala on neliökilometriä, josta maata on neliökilometriä ja vettä neliökilometriä. Tampereen pohjoisin kohta sijaitsee Teiskon Vankavedessä, eteläisin Hervantajärven itäpäässä, itäisin Teiskon Paalijärven koilliskulmassa ja läntisin Haukijärven kaakkoiskulmassa. Tampereen korkein kohta sijaitsee Teiskon Kaanaassa. Koskelankorkea on 211 metriä merenpinnan yläpuolella. Alin kohta on Pyhäjärvessä olevassa syvänteessä Pyynikin saarten eteläpuolella. Se on 32 metriä merenpinnan yläpuolella. Vesistöt Tampereen kunnan alueella on noin 160 järveä. Niistä kaksi kolmasosaa on alle kymmenen hehtaarin suuruisia. Yli 50 hehtaarin suuruisia järviä on noin kymmenen prosenttia. Suurimmat järvet ovat Näsijärvi ja Pyhäjärvi. Näsijärvi on Suomen 16. suurin järvi: se on 44 kilometriä pitkä, ja sen vedet ulottuvat Ylöjärven ja Ruoveden kuntiin. Se on muodostunut kolmesta suuresta selästä, Koljonselästä, Näsinselästä ja Vankavedestä. Näsijärven ja Pyhäjärven yhdistää noin 5 400 - 6 900 vuotta sitten syntynyt Tammerkoski, joka muodostui Pyynikinharjun matalimpaan kohtaan. Koskessa on kolme putousta, ja vesi putoaa Näsijärvestä Pyhäjärveen 18 metriä. Tampereen kantakaupungin muita keskeisiä järviä ovat 145 hehtaarin laajuinen Särkijärvi, 142 hehtaarin Kaukajärvi, 83 hehtaarin Hervantajärvi, 64 hehtaarin Iidesjärvi ja 63 hehtaarin Tohloppi. Velaattajärvi on suurin järvi, joka sijaitsee kokonaan Tampereen sisällä. Kallio- ja maaperä Tampereen kaupungin maaperässä on poikkeuksellista alueen muihin kuntiin verrattuna moreenimuodostumien harjujen runsas määrä. Moreeni on Tampereen yleisin maalaji. Sen paksuus on yleisimmin 1-4 metriä. Tampereen kunnan pohjoisosien läpi kulkee Sisä-Suomen reunamuodostumavyöhyke ja eteläosissa on noin kilometrin levyinen saumaharju, joka kulkee luoteesta kaakkoon ja kohoaa 30-60 metriä ympäristöään korkeammalle. Sen osia ovat muun muassa Epilänharju ja Pyynikinharju, jota sanotaan maailman korkeimmaksi soraharjuksi. Tampereen kallioperä muodostuu kiilleliuskeesta ja migmatiitista. Tampereen rakennuskiviesiintymät ovat monipuoliset: perinteisen graniitin lisäksi löytyy runsaasti muun muassa kvartsidioriittia, tonaliittia, kiilleliusketta ja kiillegneissiä. Ilmasto Suomi kuuluu boreaaliseen väli-ilmastoon. Tampereella ilmasto on pääosin mantereinen, mutta isot järvet tuovat siihen myös merellisiä vaikutteita. Tuuli puhaltaa vallitsevasti etelästä ja lounaasta. Golfvirran vaikutuksesta myös Tampereen ilmasto on hieman lämpimämpi kuin muualla maailmassa vastaavilla leveyspiireillä. Heinäkuu on Tampereen lämpimin kuukausi, keskilämpötila on noin 16,0 celsiusastetta. Helmikuun keskilämpötila puolestaan on −7,3 celsiusastetta. Tampereella sataa keväällä keskimäärin 7-8 päivänä kuukaudessa, muulloin 10-11 päivänä kuukaudessa. Kuukauden sademäärä on helmikuussa 25 mm, heinä- ja elokuussa yli 70 mm. Auringonpaistetunteja kertyy vuodessa keskimäärin 1 661, ja kasvukauden pituus on 137 päivää. Näsijärvi on talven aikana jäässä keskimäärin 140 päivää. Tampereen lämpötilaennätyksiä Tampereen ja läheisen Tampere-Pirkkalan lentoaseman lämpötilaennätyksiä: Pirkkalan lentoaseman ylimmät lämpötilat kuukausittain: Tampereen pakkasennätyksiä: Pirkkalan lentoaseman alimmat lämpötilat kuukausittain: Elävä luonto Pirkanmaan ja samalla Tampereen metsät kuuluvat havumetsävyöhykkeen eteläboreaaliseen alueeseen. Tampereen kaupungin omistamissa metsissä yleisin kasvupaikkatyyppi on tuore kangasmetsä. Teiskon-Aitolahden alueella yleisin kasvupaikka on mustikkatyypin kangasmetsä, jota on noin 43 prosenttia metsistä. Lehtomaisia kankaita on noin 24 prosenttia, puolukkatyypin metsiä noin 13 prosenttia ja korpia noin kahdeksan prosenttia metsistä. Tampere kuuluu viettokeitaiden vyöhykkeeseen. Useimmat suot ovat pienialaisia ja kapeita, ja ne ovat syntyneet moreeni- ja kalliomaaston painanteisiin, purojen varsille ja järvien rannoille. Yleisimmät suotyypit ovat rämeet ja korvet. Eniten soita on Tampereen koillisosissa. Suojelualueet Tampereen kaupunki omistaa luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua alueita sekä Tampereella että jonkin verran myös muissa kunnissa. Näiden alueiden yhteispinta-ala on 593 hehtaaria. Alueet edustavat monipuolisia luontotyyppejä: vanhoja luonnonmetsiä, lehtoja, kosteikkoja, lintujärviä ja perhosniittyjä. Teiskon Vattulan luonnonsuojelualue on Tampereen suurin. Sen pinta-ala on 61 hehtaaria. Tampereen keskusta Tampereen keskusta-alue sekä myös Pyynikin, Ylä-Pispalan ja Ala-Pispalan kaupunginosat sijaitsevat Pyhäjärven ja Näsijärven välisellä kannaksella. Näsijärveä ja Pyhäjärveä yhdistää Näsijärvestä lähtevä ja Tampereen keskustan halki virtaava valjastettu Tammerkoski, jonka putouskorkeus on 18 metriä. Kaupungin sijainti vesivoimaa tuottavan kosken partaalla kahden pitkän vesistöreitin välissä oli eräs tärkeimmistä virikkeistä sen perustamiseen 1770-luvulla. Tampereen keskustan kadut muodostavat tyypillisen ruutukaavan. Keskustan länsilaidalla kulkee pohjois-eteläsuuntainen puistokatu, Hämeenpuisto, joka johtaa Pyhäjärven rannasta lähelle Näsijärveä. Leveä Hämeenkatu johtaa itä-länsisuuntaisesti rautatieasemalta Hämeenpuistoon ja ylittää Tammerkosken Hämeensiltaa pitkin. Hämeenkadun suuntainen on myös keskusta-alueen pisin katu, Rautatienkadulta Pyynikille ulottuva Satakunnankatu, joka ylittää Tammerkosken Satakunnansiltaa pitkin. Tampereen Keskustori sijaitsee Tammerkosken länsirannalla lähellä Hämeensiltaa. Tampereen liikenteellisenä keskipisteenä pidetään Kalevassa, Liisankallion kaupunginosassa sijaitsevaa Itsenäisyydenkadun, Teiskontien, Sammonkadun ja Kalevan puistotien risteystä. Historia Varhaishistoria kaupungin perustamiseen Tammerkosken seutu sai pysyvää asutusta noin 600-luvulla, jolloin lännestä tulleet uudisraivaajat asettuivat Takahuhdin viljelyspaikoille. Tampereen seudun asutushistoria keskittyy Messukylän ja Pirkkalan pitäjiin, joiden yksittäisiä taloja sijaitsi kaupungin myöhemmällä alueella jo keskiajalla. Nykyisen Tampereen alueella oli keskiajalla noin 200 taloa. Erik Edner ehdotti valtiopäivillä 1771-1772 kaupungin perustamista Tammerkoskelle. Kustaa III perusti Tampereen 1. lokakuuta 1779. Tampere sijaitsi syrjäisellä takamaalla, ja sen asukkaat olivat maanviljelijöitä. Tammerkoski virtasi vielä lähes vapaana, mutta kuningas uskoi, että sen avulla kaupunki voisi menestyä ja tuoda kruunulle verotuloja. Tampereelle annettiin vapaakaupungin oikeudet. Kuka tahansa saisi muuttaa kaupunkiin ja toimia haluamassaan ammatissa. Maata kaupungissa ei kuitenkaan saanut viljellä. Toimeentulo hankittiinkin kaupasta ja käsityöstä, sillä tehtaita ei vielä ollut. Teollistuminen Vaikka yrittäminen oli vapaata ja Tampereella oli merkittäviä tullietuja, teollistuminen oli hidasta. Suomi liitettiin Venäjään 1809, jolloin Tampereella oli edelleen alle tuhat asukasta. Skotlantilainen James Finlayson perusti Tampereelle vuonna 1820 tehtaan, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli tuottaa kehruukoneita. Finlayson ei saanut koneitaan kaupaksi, minkä takia tehdas siirtyi puuvillan kehräämiseen. Finlayson myi tehtaansa 1836 pietarilaisille liikemiehille, mistä alkoi teollistumisen kasvu. Tampere oli vielä 1800-luvun alkupuolella väljästi rakennettu maalaiskylä. Sen maamerkiksi rakennettiin 1824 Charles Bassin suunnittelema Vanha kirkko. Keskusta sai nykyisen rakenteensa, kun Carl Ludvig Engelin suunnittelema empiretyylinen asemakaava hyväksyttiin. Puuvillatehdas työllisti Tampereella 1850-luvulla jo 2 000 ihmistä, ja vuoden 1856 kaupungissa oli 4 000 asukasta. Teollisuus alkoi vähitellen myös monipuolistua, ja Finlaysonin rinnalle kaupunkiin tulivat Tampellan konepaja ja pellavatehdas, Frenckellin paperitehdas ja Tampereen verkatehdas. Finlaysonin kutomossa otettiin vuonna 1882 käyttöön Suomen ensimmäinen sähkövalo. Tampereen väkiluku ja pinta-ala kasvoivat nopeasti 1800-luvun lopulla. Väkiluku kasvoi vuosien 1870 ja 1900 aikana 7 000:sta 36 000:een. Tampereen talouden nousukausi näkyi myös monien näyttävien kerrostalojen rakentamisessa. Asukasluvun kasvun takia Tampereeseen liitettiin uusia alueita. Pispalan rakentamista vauhditti myös Tampere-Pori-radan valmistuminen 1893. Sisällissodasta toiseen maailmansotaan Tampereesta kasvoi huomattava taloudellinen ja poliittinen keskus, ja kaupunkilaiset olivat 1900-luvun alussa huomattavan aktiivisia muun muassa raittius-, herätys- ja naisliikkeessä. Suomen itsenäistymisen jälkeen syttyneen sisällissodan aikana Tampereella käytiin keväällä 1918 sodan ratkaisutaisteluita. Sisällissodan aikana Tampere oli punaisten hallinnassa. Valkoisten lähestyessä kaupunkia Tampere muuttui sekasortoiseksi sotilasleiriksi. Kaksi viikkoa kestäneissä valtaustaistelussa noin 2 000 ihmistä menetti kotinsa. Kyttälä ja Tammela kärsivät taistelussa eniten. Vaikka itsenäistynyt Suomi menetti Venäjän markkinansa, Tampere säilyi tekstiiliteollisuuskeskuksena. Finlayson, Pellavatehdas ja Suomen Trikoo olivat Pohjoismaiden suurimpia. Lisäksi kaupunkiin siirrettiin 1930-luvun lopulla Valtion lentokonetehdas ja kaupunkiin perustettiin Klingendahlin villatehdas, Tampereen kutomateollisuus ja Pyynikin panimo. Samalla kaupungin ympärille syntyi useita esikaupunkialueita. Tärkeänä teollisuuskaupunkina Tampere joutui talvisodan aikana useaan otteeseen Neuvostoliiton ilmavoimien pommihyökkäysten kohteeksi, mutta jatkosodan aikana kaupunkia ei pommitettu kertaakaan. Sotakorvaustuotteiden valmistus edisti Tampereen metalliteollisuutta, mikä veti kaupunkiin paljon työikäistä väestöä. Voimakkaan väestönkasvun myötä uusia asuinalueita rakennettiin varsinkin Tammerkosken itäpuolelle. Messukylä liitettiin Tampereeseen 1947 ja Lielahti 1950. Kaleva ja Kissanmaa rakennettiin 1950-1960-luvuilla. Sadantuhannen asukkaan raja ohitettiin vuonna 1950. Kaupungin rakennemuutos Tampereesta alettiin 1960-luvulla rakentaa modernia teollisuuskaupunkia. Autoliikenteen lisääntyessä rakennettiin moottoritie etelään ja keskustan ohikulkuteitä. Väkiluvussa Tampere ohitti Turun Suomen toiseksi suurimpana kaupunkina. Asuinrakentamisen painopiste siirtyi länteen ja etelään. Vuosina 1965-1975 Tampereelle piti rakentaa asunnot noin 30 000 uudelle asukkaalle. Lähiöitä rakennettiin eri puolelle kaupunkia, esimerkiksi Hervantaa alettiin rakentaa 1973. Tampereesta tuli korkeakoulukaupunki, kun Yhteiskunnallinen korkeakoulu siirtyi Helsingistä Tampereelle vuonna 1960 ja muuttui Tampereen yliopistoksi vuonna 1966. Tampereen pinta-ala nelinkertaistui 1960- ja 1970-luvuilla, kun Aitolahden ja Teiskon kunnat liitettiin siihen. Tampereen keskustan "savupiipputeollisuus" alkoi autioitua 1980-1990-luvuilla, kun eurooppalainen teollisuustuotanto alkoi siirtyä halpatuotantomaihin tai kaupunkien reuna-alueille. Tampereella rakennemuutoksesta selviydyttiin suhteellisen hyvin, kun kaupunki alkoi panostaa korkean teknologian tuotteisiin. Merkittävä avaus oli vuonna 1986 Tampereen teknillisen korkeakoulun viereen rakennettu Hermian tiedepuisto. Siellä toimi myös Nokian tutkimus- ja tuotekehitysyksikkö. Tampere on kasvanut edelleen 2000-luvulla, ja kaupunki rikkoi asukkaan rajan vuonna 2003. Politiikka Valtuustot Vuoden 2007 alusta Tampere siirtyi uuden kuntalain sallimaan malliin, jossa kaupunkia johtavat pormestari ja neljä apulaispormestaria, jotka johtavat lautakuntia. Tampere oli ensimmäinen suomalainen kunta, jonka johtoon valittiin pormestari. Pormestari ei ole virkasuhteessa kuntaan vaan hän on luottamushenkilö. Pormestari toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja johtaa kunnan toimintaa. Pormestarin tehtävät on määritelty kaupunginhallituksen johtosäännöissä. Koska pormestari ja apulaispormestarit ovat luottamushenkilöitä, valtuusto voi heidät erottaa, jos he menettävät enemmistön luottamuksen. Ensimmäisen kaksivuotiskauden ajan pormestarina toimi 2007-2012 kokoomusta edustava Timo P. Nieminen. Vuonna 2013 pormestariksi valittiin saman puolueen Anna-Kaisa Ikonen. 1.6.2017 alkaen apulaispormestarien määrä väheni neljästä kolmeen. Lauri Lyly (sd) valittiin kaupunginvaltuuston kokouksessa 12.6.2017 Tampereen kaupungin pormestariksi kaudelle 2017-2021. Hallinnossa ja palveluissa Tampere käytti niin sanottua tilaaja-tuottaja-mallia, mutta tästä luovuttiin ja siirryttiin uuteen toimintamalliin 1.1.2017. Uudessa toimintamallissa painotetaan kuntalaisten, yritysten ja yhteisöjen roolia palveluiden yhteiskehittäjänä ja palveluiden toteuttajana. Sisäisen tilaaja-tuottaja-mallin tilalla on johtamismalli, jonka lähtökohtana ovat toiminnan tuloksellisuus ja vaikuttavuus. Kaupungin palvelut sijoittuvat hallinnollisesti kolmelle kunnan perustehtäville perustuvalle palvelualueelle: hyvinvoinnin palvelualue, elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualue sekä kaupunkiympäristön palvelualue. Lautakunnat vastaavat uudessa toimintamallissa sekä palveluiden järjestämisestä että palvelutoiminnan poliittisesta johtamisesta. Uuden toimintamallin mukaiset poliittiset toimielimet aloittivat kuntavaalien jälkeen 1.6.2017. Tampereen kaupunginvaltuustossa on 67 jäsentä. Valtuuston puheenjohtaja vuosina 2017-2019 on Anna-Kaisa Ikonen (kok). Valtuuston suurin puolue on SDP. Kokoomus ja RKP muodostavat yhteisen valtuustoryhmän. 11-jäseninen kaupunginhallitus kokoontuu viikoittain, ja se johtaa kaupungin hallintoa, valmistelee kaupunginvaltuustossa käsiteltävät asiat, huolehtii valtuuston päätösten täytäntöönpanosta, valvoo kaupungin etua ja edustaa kaupunkia. Tampereella on toiminut vuodesta 1998 nuorisovaltuusto, aikaisemmalta nimeltään nuorisofoorumi. Nuorisovaltuustolla on ollut edustuspaikat kaupunginvaltuustossa sekä lautakunnissa vuodesta 2004. Suomen ensimmäinen Lasten parlamentti perustettiin Tampereelle vuonna 2001. Mallin mukainen toiminta on levinnyt Tampereelta myös muihin Suomen kaupunkeihin. Kaupunginjohtajat ja pormestarit Tampereen kaupunginjohtajan virka perustettiin vuonna 1929. Pormestarijärjestelmä tuli käyttöön vuodesta 2007 alkaen. Talous Kaupungin talous Tampereen taloudellinen tulos oli vuonna 2015 Suomen suurten kaupunkien heikoin. Vuonna 2016 tilikausi jäi 18,8 miljoonaa tappiolliseksi. Kaupungin taloudessa suurimmat tulot tulevat veroista ja valtionosuuksista. Kaupunki sai vuonna 2015 kunnallisverotuloja 761 miljoonaa euroa. Lisäksi 61,4 miljoonaa tuli yhteisöveroista ja 64,0 miljoonaa kiinteistöveroista. Verotulot eivät ole kasvaneet 2010-luvulla oletetusti, vaikka kaupungin väkiluku onkin kasvanut. Tähän on vaikuttanut korkea työttömyys. Vuonna 2016 Tampereen veroprosentti on 19,75. Työpaikat Tampereen seudulla talouselämän painopiste on siirtynyt teollisuudesta palveluihin. Tampereen työpaikoista palvelutoimialat kattavat yli 70 prosenttia. Teollisuuden osuus työpaikoista on alle 20 prosenttia, ja maa-, riista- ja metsätaloudessa oli vuoden 2012 lopussa vain 355 työpaikkaa. Vuonna 2014 Pirkanmaan suurimmat työllistäjät olivat Kesko, Pirkanmaan Osuuskauppa, Aamulehteä julkaiseva Alma Media ja Posti. Aiemmin suurimpien työllistäjien listalla kärjessä olleet Metso Tampere ja Nokia Solutions & Networks olivat pudonneet monta sijaa alaspäin. Tampereella oli vuoden 2010 lopussa yli työpaikkaa. Työntekijöistä 34,5 prosenttia käy Tampereella muilta paikkakunnilta. Tampereen työläisistä puolestaan 15,6 prosenttia kävi töissä ulkopaikkakunnilla. Tammikuussa 2016 Tampereen työttömyysaste oli 18,9 prosenttia; se oli korkein kuuden suurimman kaupungin joukosta. Yli vuoden työttömänä olleiden määrä kasvoi 28 prosentilla vuonna 2015, myös nuorisotyöttömyys kasvoi 8 prosenttia. Rakennetyöttömyys on kasvanut yhtäjaksoisesti vuodesta 2012 lähtien. Korkea työttömyys johtuu erityisesti tietotekniikkayritysten ja perinteisen teollisuuden rakennemuutoksesta sekä työttömien muuttamisesta lähialueilta. Matkailu Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergosin tekemän tutkimuksen mukaan matkailun kokonaisvaikutus Tampereen seutukunnassa oli vuonna 2012 yli 909 miljoonaa euroa. Matkailu toi lisäksi alueelle 4 805 henkilötyövuotta. Tampereen suurin yksittäinen vetonaula on Särkänniemen elämyspuisto. Sillä oli vuonna 2016 noin kävijää. Vuonna 2015 Tampereen hotelleissa yövyttiin kertaa. Määrä ylitti edellisen ennätysvuoden yli 20 000 yöpymisellä. Tampere oli hotelliyöpymisten määrässä Helsingin jälkeen Suomen toiseksi suosituin kaupunki. Vapaa-ajan matkailun osuus yöpymisistä oli 55,4 prosenttia ja ammattiin liittyvän matkailun 43,2 prosenttia. Kaikkien yli 20 huonetta käsittävien majoitusliikkeiden käyttöaste oli 57,0 prosenttia, kun koko maan majoitusliikkeiden käyttöaste oli 48,3 prosenttia. Liikenne Kevyt liikenne Tampereella on pyritty 2010-luvulla panostamaan pyöräilyn ja jalankulun sujuvuuteen. Sen ansiosta kaupunki sai vuonna 2013 Vuoden pyöräilykunta -tittelin. Vuonna 2015 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan sekä pyöräilyn että kävelyn houkuttelevuus oli kasvanut vuosien 2014 ja 2015 aikana. 2000-luvun aikana pyöräliikenteen määrän kasvu on ollut selvästi kaupungin väkiluvun kasvua nopeampaa ja pyöräilymäärät ovat kasvaneet keskimäärin noin 2 prosenttia vuodessa. Joukkoliikenne Tampereen seudulla eli Tampereen, Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Oriveden, Pirkkalan, Vesilahden ja Ylöjärven alueella joukkoliikenteen viranomaisena toimii Tampereen seudun joukkoliikenne. Vuonna 2013 sisäisestä joukkoliikenteestä vastasi 71-prosenttisesti liikennelaitos Tampereen Kaupunkiliikenne. Kaupungissa toimi myös johdinautoliikenne vuosina 1948-1976. Bussiliikenteen lisäksi Tampereella on raitiotie, jonka liikennöinti aloitettiin vuoden 2021 elokuussa. Tampereen kaupunginvaltuusto päätti rakentamisesta marraskuussa 2016 ja ensimmäisen vaiheen rakennustyöt alkoivat vuonna 2017. Tampereen seudun lähijunaliikenne kattaa Nokian ja Toijalan välisen osuuden, ja sitä yritetään kehittää liikennejärjestelmän toimivuutta ja palvelutasoa lisäämällä, sekä panostamalla lippujärjestelmään ja liikennöintiin. Tampereen seudun joukkoliikenteen matkustajamäärät ovat nousseet vuosittain. Kun vuonna 2014 matkustajien kokonaismäärä oli 32 miljoonaa, määrät kohosivat vuonna 2019 jo 41,3 miljoonaan. Päivittäisiksi käyttäjämääriksi muunnettuna vuonna 2019 seudun joukkoliikenteellä tehtiin keskimäärin matkaa päivässä. Tieliikenne Tampere sijaitsee liikenteellisesti keskeisessä paikassa eteläistä Suomea ja sieltä on lyhyt matka moniin muihin kaupunkeihin. Kaupunkia kiertää kehätie, jota pitkin kulkevat muun muassa valtatiet 3 (E12) ja 9 (E63). Paasikiven-Kekkosentie (valtatie 12) alittaa Tampereen keskustan tunnelissa. Muita keskustan merkittävimpiä sisääntuloväyliä ovat Vaasantie (kantatie 65), Nokian moottoritie (valtatie 12), Teiskontie (valtatie 12) ja E12:n (valtatien 3) jatke (yhdystie 3495). E12:sta pitkin kulkee Helsinkiin Suomen pisin moottoritie. Tampereella on myös Suomen ainoa nelitasoinen eritasoliittymä Lakalaivassa E12-tien ja E63-tien risteyksessä. Tampereen kaupunkiliikenteessä matkoista tehdään noin 60 prosenttia autolla. Vuoden 2019 lopussa Tampereella oli rekisteröitynä ajoneuvoa, joista henkilöautoja oli 95 171. Ajoneuvokanta kasvoi 996 ajoneuvolla eli prosentin verran vuoteen 2018 verrattuna. Autojen määrän kasvu on lisännyt myös Tampereen liikennemääriä pääteillä ja -kaduilla. Kokonaisliikennesuorite eli päätie‐ ja pääkatuverkon yhteenlaskettu ajoneuvokilometrien määrä on kasvanut 2010-luvun aikana enintään pari prosenttia vuodessa. Rautatieliikenne Tampereelta pääsee junalla kaikkiin pääilmansuuntiin. Tampere onkin yksi Suomen vilkkaimmista rautatieliikenteen keskuksista, ja sieltä on suora junayhteys useimpiin Suomen kaupunkeihin ja matka-ajat ovat lyhyitä keskeisen sijainnin ansiosta. Tampereen asemalle saapuu ja sieltä lähtee päivittäin noin 150 junaa, joissa on vuosittain 8 miljoonaa matkustajaa. Tampereelta saavat alkunsa Tampere-Pori-rata, Tampere-Seinäjoki-rata, Tampere-Haapamäki-rata sekä Riihimäki-Tampere-rata. Lisäksi on suunniteltu kaupungin kiertävää Tampereen oikorataa, joka tarjoaisi sujuvamman kulun tavaraliikenteelle sekä lähijunayhteyden lentoasemalle. Lentoliikenne Tampereen lentoliikennettä palvelee kansainvälinen Tampere-Pirkkalan lentoasema. Finavian matkustajamäärätilastossa se oli matkustajalla vuonna 2015 Suomen neljänneksi vilkkain lentoasema. Lentoasemalta lennetään kesäkaudella yhdeksää, talvella neljää ulkomaan reittiä. Matkustajamäärät ovat pudonneet merkittävästi 2010-luvun aikana. Vuonna 2017 matkustajamäärät kääntyivät taas kasvuun Air Balticin avattua uuden reitin Riikaan. Vesiliikenne Sisävesiliikenteen näkökulmasta Tampere sijaitsee otollisella paikalla kahden järven välissä. Tampereen sataman muodostavat Laukontorin ja Mustalahden satamat. Kesäisin Tampereelta on sisävesiliikennettä Mustalahdesta Näsijärven kautta Virroille (Runoilijan tie) sekä Laukontorilta Pyhäjärven kautta Hämeenlinnaan (Hopealinja). Energia Tampereen Energiantuotanto, joka kuuluu Tampereen Sähkölaitos -konserniin, tuotti vuonna 2013 sähköä 1 254 GWh ja kaukolämpöä 2 184 GWh. Naistenlahden voimalaitoksen kaksi yksikköä tuottivat yhteensä noin 65 prosenttia ja Lielahden voimalaitos noin 30 prosenttia sähköntuotannosta. Kaukolämmöntuotannossa Naistenlahden voimalaitosyksiköiden osuus oli 57 prosenttia ja Lielahden voimalaitoksen 23 prosenttia. Tampereen kymmenen lämpökeskuksen osuus oli puolestaan 21 prosenttia. Maakaasun osuus energiantuotannossa oli vuonna 2013 noin 65 prosenttia. Puun ja turpeen osuus oli noin 17 prosenttia. Lisäksi käytettiin vesivoimaa ja öljyä. Energiantuotannosta syntyvät päästöt ovat 2000-luvulla pienentyneet, mikä johtuu uusiutuvien tuotantomuotojen kasvusta ja Naistenlahden laitoksen modernisoinnista. Hiilidioksidipäästöjä syntyi vuonna 2013 noin tonnia ja rikkidioksidipäästöjä 297 tonnia. Vesi- ja jätehuolto Tampereen talousvedestä 66,5 prosenttia on pintavettä ja 33,5 prosenttia pohjavettä. Talouskäyttöön vedestä ohjattiin 58 prosenttia ja teollisuuskäyttöön 13 prosenttia. Tampereen Vesi hoitaa Tampereen lisäksi vettä Pirkkalaan. Lähes kaikki pintavesi tulee Roineesta. Sen lisäksi Tampereen Vedellä on neljä pintavesilaitosta Näsijärvessä ja viisi pohjavedenottamoa. Tampereen Vesi vastaa 96-prosenttisesti Tampereen, Kangasalan, Pirkkalan ja Ylöjärven jätevesistä. Tampereella puhdistettiin 2012 yhteensä 31,9 miljoonaa kuutiometriä jätevettä. Viinikanlahden puhdistamossa käsitellään yli 75 prosenttia jätevesistä. Tampereen Vedellä on viisi vesitornia ja ylävesisäiliö. Petsamossa on vanha ja uusi vesitorni. Muut vesitornit ovat Hervannan vesitorni, Peltolammin vesitorni ja Tesoman vesitorni. Lisäksi Pyynikinharjulla on ylävesisäiliö. Pirkanmaan Jätehuolto hoitaa Tampereen jätehuollosta. Sillä on jätteenkäsittelylaitokset Nokian Koukkujärvellä ja Tampereen Tarastenjärvellä. Väestö Väestöjakauma Tampereen väkiluku on Tilastokeskuksen mukaan .12.2019). Tampereen väestörakenteessa näkyy kaupungin asema opiskelupaikkakuntana, sillä nuorten aikuisten määrä on selvästi suurempi kuin seutukunnan muissa kunnissa. Väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2012 lopulla 45. Väestöstä yli 65-vuotiaita oli noin 17,3 prosenttia. Naisia väestöstä on hieman yli puolet, kuten koko maassa. Väestö on melko koulutettua, ja kaksi kolmasosaa yli 15-vuotiaista on suorittanut peruskoulun jälkeisiä tutkintoja. Tampere on Suomen suurin yksikielisesti suomenkielinen kunta. Tampereella asui vuonna ruotsinkielistä, eli heidän osuutensa Tampereen väestöstä oli noin puoli prosenttia. Kyseessä on Kaarinan jälkeen toiseksi suurin ruotsinkielisten määrällinen osuus yksikielisissä suomenkielisissä kunnissa. Kaarina ja Tampere ovat myös ainoat yksikieliset suomenkieliset kunnat, joissa on erikseen ruotsinkielinen seurakunta (Kaarinan osalta Åbo svenska församling). Vuonna 1900 ruotsinkielisten osuus Tampereen väestöstä oli runsaat kuusi prosenttia ja vuonna 1950 vajaat kaksi prosenttia. Tampereen ruotsinkielisimmät kaupunginosat ovat perinteisesti olleet Kaakinmaa ja Nalkala, joissa ruotsinkielisten osuus oli sotien välisenä aikana noin seitsemän prosenttia. Ruotsinkieliset olivat vuonna 2013 vasta kolmanneksi suurin kieliryhmä, sillä venäjää puhuvia oli 2 647. Näiden lisäksi yli tuhat ihmistä puhui vuonna 2013 arabiaa ja persiaa. Tampereella asui vuonna ulkomaan kansalaista. Suurimmat kansalaisuusryhmät olivat venäläiset, virolaiset, afganistanilaiset, kiinalaiset ja irakilaiset. Kaikkiaan Tampereen asukasluvusta oli ulkomaalaisia 4,1 prosenttia ja vieraskielisiä 6,1 prosenttia. Vieraskielisiä oli vähemmän kuin muissa Suomen suurissa kaupungeissa, Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Oulussa ja Turussa. Taajamat Vuoden 2019 lopussa Tampereen asukkaasta asui taajamissa, 3 132 haja-asutusalueilla, ja 3 360:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kaupungin taajama-aste on 98,7 prosenttia. Kaupungin taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken. Kaupungin keskustaajama on lihavoitu, ja asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat kaupunkiin vain osittain. Vuoreksen taajama sijaitsee pääosin Tampereella, mutta pieniltä osin myös Lempäälässä. Yhteensä Tampereen keskustaajamassa on asukasta ja sen pinta-ala on 279,37 neliökilometriä. Se ulottuu Tampereen kaupunkiseudun kaikkiin muihin kuntiin paitsi Orivedelle ja Vesilahdelle. Tampereen kaupunkiseudun lasketaan käsittävän Tampereen lisäksi Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Oriveden, Pirkkalan, Vesilahden, ja Ylöjärven. Se on asukkaallaan Suomen toiseksi suurin kaupunkiseutu pääkaupunkiseudun jälkeen. Väestönkehitys Alla oleva taulukko kuvaa Tampereen asukasluvun kehitystä vuosina 1815-1939. Kaupunki kasvoi tänä aikana nopeasti Suomen suurkaupunkien joukkoon. Evakkojen asettumisen ja kaupungistumisen tuloksena väestö jatkoi kasvuaan 1940-luvulla ja sen jälkeenkin. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on tilanteen 1. tammikuuta 2013 mukainen. Asuminen Vuoden 2018 lopussa Tampereella oli yhteensä asuntoa, joista vakinaisesti asuttuja ja 12 400 ei vakinaisesti asuttuja. Niistä kerrostaloja oli 74, omakotitaloja 14, rivitaloja 10 ja muita asuinrakennuksia 2 prosenttia. Vuosien 2002-2020 välillä Tampereella on valmistunut yli 40 000 uutta asuntoa. Asumisväljyys on kasvanut pitkän aikaa, vaikka kasvu käytännössä pysähtyi vuoden 2008 jälkeen. Keskimääräinen asumistila oli vuoden 2012 lopussa noin 36,8 neliömetriä asukasta kohden, kun se vuonna 1970 oli noin 19,2 neliömetriä ja vuonna 1990 noin 31,8 neliömetriä. Keskimäärin asunnon asukasluku oli vuonna 2012 noin 1,8 asukasta. Kuntaliitto teetti 2000-luvun alussa Suomen kaupungit kattavan ilmapiiritutkimuksen, jossa Tampereella todettiin ilmenevän kokoonsa nähden vähän sosiaalista pahoinvointia. Taloustutkimuksen tekemässä muuttohalukkuuskyselyssä Tampere sijoittui vuonna 2014 ensimmäiseksi, kun 30 prosenttia suomalaisista voisi ajatella muuttavansa Tampereelle, samoin vuonna 2016. Saman yrityksen imagotutkimuksessa vuonna 2014 Tampere sijoittui neljänneksi. Vuonna 2014 tehdyssä Kuntabarometrissa Tampere sijoittui toiseksi. Koulutus Peruskoulut ja lukiot Kaupungin ylläpitämiä peruskouluja on Tampereella 38. Niistä 22 on alakouluja, 7 yläkouluja ja 9 yhtenäiskouluja, joissa on luokat 1-9. Näiden lisäksi Tampereella perusopetusta järjestävät valtion ylläpitämä opettajien harjoittelukoulu normaalikoulu, Rudolf Steiner -koulu, Svenska samskolan ja Tampereen kristillinen koulu. Lukiokoulutusta antaa Tampereella kuusi kaupungin päivälukiota ja yksi aikuislukio. Näiden lisäksi on viisi muiden tahojen ylläpitämää lukiota. Kaupungin lukioissa on paikka noin 3 200 päivälukion oppilaalle. Ammatillinen koulutus Tampereen kaupunki ylläpitää Tampereen seudun ammattiopistoa Tredua, jossa on noin 8 000 nuorisoasteen opiskelijaa, noin 8 000 aikuisopiskelijaa ja 3 600 oppisopimusopiskelijaa. Tredu syntyi, kun Tampereen ammattiopisto ja Pirkanmaan koulutuskonserni yhdistyivät vuoden 2013 alusta. Tampereen toinen merkittävä ammatillinen oppilaitos on Tampereen Aikuiskoulutuskeskus TAKK. Se antaa ammatillista perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta. Näiden lisäksi ammatillista koulutusta tarjoavat muun muassa Ahlmanin ammattiopisto, Kiipulan ammattiopisto, Ammattiopisto Luovi, Tampereen konservatorio, Tampereen palvelualan ammattiopisto ja Varalan urheiluopisto. Korkeakoulutus Tampere on yliopistokaupunki, ja kaupungissa toimii Tampereen yliopisto (TAU) ja avointa koulutusta tarjoava Tampereen kesäyliopisto. Alkuperäinen Tampereen yliopisto (TaY/UTA) perustettiin 1960, kun Yhteiskunnallinen korkeakoulu siirtyi Helsingistä Tampereelle. Tampereen teknillinen korkeakoulu sai alkunsa 1965, kun sinne syntyi Teknillisen korkeakoulun sivukorkeakoulu. Tampereen teknillinen korkeakoulu (TTKK) itsenäistyi 1972 ja muutti myöhemmin nimensä Tampereen teknilliseksi yliopistoksi (TTY). Vuoden 2019 alusta nämä kaksi fuusioitiin uudeksi Tampereen yliopistoksi. Opiskelijoita oli vuonna 2019 runsaat 20 000, ja yliopisto on siten Suomen toiseksi suurin. Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMK) on vuosittain noin 10 000 tutkinto-opiskelijaa seitsemällä alalla, joista suurimmat ovat tekniikan ala ja terveyden ja hyvinvoinnin ala. Koulu aloitti toimintansa 1996. Perustettaessa TAMKin pohjana olivat Tampereen kauppaopisto (per. 1908), Suomen ensimmäinen Teknillinen opisto (per. 1912), Kurun metsäoppilaitos (per. 1937) ja Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitos (per. 1991). Vuonna 2010 TAMK ja PIRAMK fuusioituvat, ja uudesta TAMKista tuli Suomen toiseksi suurin monialainen ammattikorkeakoulu. Sen pääomistajuus (87 %) siirtyi 2018 Tampereen kaupungilta Tampereen korkeakoulusäätiölle. TAMK ja uusi Tampereen yliopisto muodostivat 2019 Tampereen korkeakouluyhteisön (TUNI), jonka tarkoitus on lisätä monialaista yhteistyötä ja tuoda uutta mallia suomalaiseen korkeakoulutukseen ja tieteen tekemiseen. Lisäksi kaupungissa on sisäministeriön alainen Poliisiammattikorkeakoulu (Polamk), jossa voi ainoana Suomessa suorittaa poliisin tutkinnon. Tampereella on ollut poliisin peruskoulutusta vuodesta 1974. Muu koulutus Työväenopistotoiminta Tampereella alkoi 1899, jolloin Tampereen työväenopisto perustettiin. Nykyinen Tampereen seudun työväenopisto muodostettiin vuonna 2013 Tampereen ja Ylöjärven työväenopistojen yhdistyessä. Opistolla on tarjolla lukuvuosittain yli 1 100 kurssia, ja opetukseen osallistuu yli 33 000 kurssilaista. Uskonnolliset yhteisöt Luterilaiset seurakunnat Vuoden 2018 aluejaon mukaan Tampereella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat: Harjun seurakunta Tampereen Eteläinen seurakunta Tampereen Messukylän seurakunta Tampereen tuomiokirkkoseurakunta Tammerfors svenska församling Nämä seurakunnat muodostavat Tampereen seurakuntayhtymän. Entiset seurakunnat Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Tampereen kaupungin nykyisellä alueella. Aitolahden seurakunta (liitetty Tampereen Messukylän seurakuntaan 2014) Hervannan seurakunta (liitetty Tampereen Eteläiseen seurakuntaan 2014) Härmälän seurakunta (liitetty Tampereen Eteläiseen seurakuntaan 2014) Kalevan seurakunta (liitetty Tampereen tuomiokirkkoseurakuntaan 2014) Messukylän seurakunta (liitetty Tampereen Messukylän seurakuntaan 2014) Pyynikin seurakunta (liitetty Tampereen tuomiokirkkoseurakuntaan 2014) Teiskon seurakunta (liitetty Tampereen Messukylän seurakuntaan 2014) Viinikan seurakunta (liitetty Tampereen Eteläiseen seurakuntaan 2014) Muut seurakunnat Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Tampereella toimivat Tampereen helluntaiseurakunta, Hervannan Katukappeli ja Tampereen Kristillinen yhteisö. Lisäksi Tampereella on toimintaa katolisella seurakunnalla, ortodoksisella seurakunnalla, Suomen vapaakirkolla, Suomen Metodistikirkolla, Suomen Adventtikirkolla, Suomen Baptistiyhdyskunnalla ja Houm Churchilla. Muut uskonnot Lisäksi Tampereella toimivat muun muassa Jehovan todistajien yhteisö ja Tampereen islamin yhdyskunta sekä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Nimen Tampere etymologia Paikannimeä "Tampere" on yleensä pidetty lainana skandinaavisista kielistä (muinaisruotsin damber 'pato'). Viimeaikaisessa kielentutkimuksessa tätä etymologiaa on kuitenkin alettu pitää epätyydyttävänä, koska kosken nimi on hyvin vanha ja alueella on asunut aikaisemmin kantasaamea puhuvia eikä ruotsalaisia. Saamelaisen kielen alkuperää on esitetty jo 1900-luvun alussa, kun A. V. Koskimies ehdotti, että sana Tammerkoski olisi voinut lainautua pohjoissaamen sanasta dabbal 'koskessa sijaitseva suvantokohta'. 2010-luvulla tätä etymologiaa ovat kannattaneet Pauli Rahkonen ja Mikko Heikkilä. Heidän mukaansa sana Tampere juontuisi myöhäiskantasaamen rekonstruoidusta esimuodosta tḙmpḙl. Monissa epävirallisissa yhteyksissä Tampere tunnetaan myös nimellä Manse. Nimellä on valtakunnallista tunnettuutta, joissakin yhteyksissä se on myös institutionalisoitunut ja virallinen (esim. Manserock, Manse PP). Nimen etymologia on Tampereen vahvassa teollisuusperinteessä, assosiaatiossa Manchesterin teollisuuskaupunkiin Englannissa. Leikillinen nimitys Suomen Manchester tunnettiin jo 1900-luvun alussa. Jo vuonna 1865 Kyttälän aluetta on kutsuttu Päivätär-sanomalehden kirjoituksessa "Suomen Mancesteriksi". Kyttälä ei tuolloin vielä kuulunut Tampereen kaupunkiin. Kulttuuri Arkkitehtuuri Tampereella on rakennuksia monelta arkkitehtuurin tyylikaudelta. Keskiaikaista rakennuskulttuuria edustaa vain Messukylän kivikirkko. 1800-luvun alun uusklassismia edustaa puolestaan Vanha kirkko ja sen kellotapuli. Uusklassismista irtautuneita uusgoottilaisia rakennuksia Tampereella ovat Messukylän uusi kirkko ja Aleksanterin kirkko, ja uusrenessanssisia rakennuksia ovat Hatanpään kartano, Raatihuone, Ruuskasentalo ja Näsilinna. Kansallisromanttinen muotokieli näkyy Tampereella Commercen talossa, Tirkkosen talossa, Palanderin talossa, Tampereen tuomiokirkossa, keskuspaloasemassa ja Kansallispankintalossa. Jugendin jälkeinen klassismi oli pitkälti pohjoismaista, ja sen aikana Tampereella rakennettiin muun muassa kirjastotalo, hotelli Tammer, Tuulensuun talo ja Viinikan kirkko. Funktionalismin noustua 1930-luvulla vallitsevaksi tyylisuunnaksi Tampereella rakennettiin muun muassa rautatieasema, Tempon talo, linja-autoasema ja Kaupin sairaala. Sotien jälkeisen ajan tyylisuunnalle ei ole yhtä hyväksyttyä nimitystä, mutta jälleenrakennuskauden keskeisiä edustajia ovat Suomen Pankin talo, Amurinlinnan kortteli ja Pyynikin uimahalli. Modernistisen kauden rationalistia rakennuksia edustavat Tampereen yliopisto, keskussairaala, Sampola, kauppaoppilaitos, Ratinan stadion ja Kalevan kirkko. Tämän jälkeen monimuotoista modernismia edustavat muun muassa pääkirjasto Metso, Hervannan toimintakeskus, Tampere-talo, yliopiston laajennus ja Nokian toimitalo Hatanpäällä. Tapahtumia Tampereella järjestetään vuosittain useita kulttuuritapahtumia. Kesäkuukausien aikana Tampereella järjestetään Tampere Guitar Festival, Tampereen sävel, Tammerkosken sillalla, Tammerfest, Tampereen flamencoviikot, Kukkaisviikot, Tampereen teatterikesä, Blockfest. Tampereen musiikkijuhlat järjestää yhtye- ja kuorolauluun keskittyvän Tampereen sävelen lisäksi nykyjazzin Tampere Jazz Happeningia ja kahden vuoden välein järjestettävää Tampere Biennalea, joka keskittyy uuteen suomalaiseen konserttimusiikkiin. Vuodesta 1995 järjestetty Tammerfest on monipäiväinen kaupunkifestivaali, jonka aikana on ulkoilmakonsertteja ja klubikeikkoja. Blockfest on puolestaan Pohjoismaiden suurin hip hop -tapahtuma. Tampereen teatterikesän perustivat vuonna 1968 Tampereen teatterit ja Tampereen kaupunki, ja se on Pohjoismaiden vanhin teatterialan ammattifestivaali. Tanssivirtaa on puolestaan nykytanssifestivaali. Pispalan Sottiisi on vuodesta 1970 järjestetty kansantanssifestivaali, joka järjestetään parillisina vuosina. Sottiisiin liittyvät myös parittomina vuosina järjestettävä nykykansantanssin ja -musiikin koulutus- ja konserttitapahtuma Tanssimania ja Ruotsin-laivalla järjestettävä kansanmusiikki ja -tanssitapahtuma Folklandia. Tampereen elokuvajuhlat saivat alkunsa Tampereen lyhytelokuvapäivistä 1969. Seuraavana vuonna perustettiin Pohjoismaiden ensimmäinen elokuvafestivaali Tampereen elokuvajuhlat. Sen yhteydessä on sekä kansainvälinen että kotimainen lyhytelokuvakilpailu. Kukkaisviikkojen aikana Tampereella on erilaista ohjelmaa Keskustorilla. Vuonna 1984 perustetun juhlan alkuperäinen idea oli monipuolistaa Tampereen kesäohjelmaa. Valoviikot on puolestaan järjestetty vuodesta 1966. Tapahtuma kestää lokakuusta tammikuulle, ja niiden aikana Tampereen keskustan kauppakatujen ylle ripustetaan erilaisia valokuvioita. Kaksipäiväiset kalamarkkinat tuovat Laukontorille kahdesti vuodessa 40 000-50 000 kävijää. Ne järjestetään keväällä vappuna ja syksyllä Tampereen päivän yhteydessä. Tampereella on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Tampereella kahdesti: 1967 sekä 2018. Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Tampereella vuonna 1954. Tampere-talo on konserttien ja konferenssien pitopaikka. Siellä konsertoi esimerkiksi Tampereen kaupunginorkesteri eli Tampere Filharmonia. Tampere-talon kävijämäärältään suurin tapahtuma on vuosittain järjestettävä roolipeli- ja animetapahtuma Tracon. Teatterit Tampereella toimii useita teattereita ja Tampereen ooppera. Ammattilaisteattereita on yhteensä kymmenen. Suurimmat teatterit ovat Tampereen Teatteri ja Tampereen Työväen Teatteri. Tampereen Työväen Teatteri aloitti vuonna 1901 ja Tampereen Teatteri 1904. Ne ovat Suomen vanhimpia yhä toimivia taidelaitoksia. Tampereen Teatterin pitkäaikaisimpia johtajia ovat olleet Eino Salmelainen ja Rauli Lehtonen ja Tampereen Työväen Teatterin Kosti Elo, Eino Salmelainen ja Lasse Pöysti. Tampereen Työväenteatteri oli vuonna 2015 kävijämäärältään Suomen neljänneksi ja Tampereen Teatteri Suomen kuudenneksi suosituin teatteri. Tampereen komediateatteri puolestaan on suurimpia pienteattereita. Tampereen muut ammattiteatterit ovat Teatteri Siperia, ravintolateatteri Teatteripalatsi, taiteellisista kokeiluistaan tunnettu Teatteri Telakka, vuodesta 1955 toiminut Pyynikin kesäteatteri, lasten- ja nuorten näytelmiin erikoistunut Ahaa Teatteri, nukketeatteri Teatteri Mukamas ja Tanssiteatteri MD. Museot Tampere on Suomen mittakaavassa merkittävä museokaupunki, ja esimerkiksi museologi Janne Vilkuna pitää Tamperetta Suomen parhaana museokaupunkina. Vuonna 1996 perustettua Museokeskus Vapriikkia hän pitää koko Suomen museoalan lippulaivana. Vapriikissa on useita näyttelytiloja ja museoita, ja se oli museokeskuksena Suomen ensimmäinen laatuaan. Vapriikki palkittiin Vuonna 2017 Vuosisadan kulttuurigaalassa Vuosisadan museona. Vapriikin omien näyttelyiden lisäksi siellä on myös Tampereen Kivimuseo, Postimuseo, Suomen jääkiekkomuseo, Mediamuseo Rupriikki ja Suomen pelimuseo. Vapriikin lisäksi Tampereen kaupungin ylläpitämiä museoita ja gallerioita ovat Amurin työläismuseokortteli, Nottbeckien suvun historiaan keskittyvä Museo Milavida, Tampere-talossa vuonna 2017 avattu Muumimuseo, Sara Hildénin taidemuseo ja Tampereen taidemuseo, jolla on Suomen toiseksi suurin taidekokoelma. Tampereella on toiminut vuodesta 1998 lähtien myös Vakoilumuseo, joka oli tiettävästi maailman ensimmäinen vakoiluun erikoistunut museo. Lisäksi Tampereella toimii Suomen ja Neuvostoliiton suhteita käsittelevä Lenin-museo, joka lienee länsimaiden ainoa Leninin mukaan nimetty museo. Vuoden 2013 museotilastojen mukaan Museokeskus Vapriikki oli Suomen toiseksi suosituin museo Ateneumin taidemuseon jälkeen. Vapriikissa oli tuolloin kävijää. Vuonna 2015 Vapriikkiin tehtiin vierailua, ja se oli kahdeksanneksi suosituin museo. Tampereen taidemuseossa oli 62 359 kävijää, Työväenmuseo Werstaassa 44 684 kävijää, Poliisimuseossa 26 101 kävijää ja Sara Hildénin taidemuseossa 24 470 kävijää. Museoliiton alustavien tietojen mukaan Vapriikki oli vuonna 2017 Suomen neljänneksi suosituin museo, ainoana Helsingin ulkopuolisena museona viiden kärjessä. Kulttuurintekijöitä ja Tampere fiktiossa Tamperelainen kirjallisuus nousi tunnetuksi toisen maailmansodan jälkeen perustetun Mäkelän piirin myötä. Vuosina 1946-1954 toiminut kirjailijaryhmä kerääntyi kirjastonhoitaja Mikko Mäkelän ympärille. Sen keskeisimpiä kirjailijoita olivat Väinö Linna, Lauri Viita, Mirkka Rekola, Harri Kaasalainen, Ilpo Kaukovalta ja Jaakko Syrjä. Kirjallisuuden tutkija Yrjö Varpion mukaan ryhmän jäseniä yhdisti romanttinen kirjallisuuskäsitys, jossa pyrittiin myös osaltaan pääsemään eroon sodan ja sen jälkeisen ajan ankeudesta. Lisäksi muun muassa Minna Canth on syntynyt Tampereella ja Anni Polvan lapsuuden maisemiin on tehty Tiina-kirjoihin liittyvä kävelyreitti. Monilla muillakin nuortenkirjailijoilla on yhteyksiä Tampereeseen. Suurisuuntaisimmin Tamperetta on kirjallisuudessa kuvannut Tampere-trilogiassaan vuosina 1971-1973 Eila Pennanen. Muita Tamperetta kuvanneita kirjailijoita ovat Anneli Toijala, Erkki Lepokorpi, Hannu Aho, Raija Oranen, Olli Jalonen, muusikko Juice Leskinen ja dekkarikirjailijat Seppo Jokinen ja Wexi Korhonen. P. A. Manninen on katsellut Tamperetta kauhufantasian näkökulmasta Kapteeni Kuolio -sarjakuvissaan. Tampereen rockkulttuuri alkoi kukoistaa 1970-luvulla, jolloin syntyi monia uusia yhtyeitä. Niiden tyyliä kutsutaan nimellä manserock. Manageri Epe Heleniuksen mukaan nimitys keksittiin Helsingissä ja se oli alun perin "haukkumasana suomenkieliselle junttirockille" mutta sai menestyksen ansiosta ylimääräistä hohtoa. 1970-luvulla pinnalle nousivat muun muassa Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Virtanen, Kaseva, Nolo et Rähjä, Tabula Rasa, Alwari Tuohitorvi, Popeda, Eppu Normaali, Kari Peitsamo ja Kontra. Lisäksi punkin menestys 1970-luvun jälkipuoliskolla synnytti Tampereelle Poko Rekords -levy-yhtiön ja uuden aallon yhtyeet Sensuuri, Kollaa kestää ja Karanteeni. 2000-luvulla Tampere on ollut tunnettu hip hop -musiikista mutta myös esimerkiksi glam rock -yhtye Negativen ansiosta. Media Tampere on vahva mediakaupunki, sillä siellä sijaitsevassa Tohlopin televisiokeskuksessa on 1970-luvulta lähtien toiminut valtakunnallinen Yle TV2 -televisiokanava, ja esimerkiksi suomalainen radiotoiminta sai alkunsa Tampereella, kun Arvi Hauvonen perusti 1923 ensimmäisen yleisradioaseman. Yle TV2 -kanavan juuret ovat Tamvisiossa, joka siirtyi Yleisradiolle 1964. Kakkoskanava on ollut merkittävä vaikuttaja Tampereella, ja kaupungissa onkin kuvattu useita tunnettuja televisio-ohjelmia ja -sarjoja. Tampereella ilmestyvä Aamulehti oli vuonna 2014 Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien jälkeen levikiltään Suomen kolmanneksi suurin sanomalehti. Lehden levikki oli . Lisäksi Tampereella ilmestyy muun muassa ilmaiseksi jaettava kaupunkilehti Tamperelainen. Ruokakulttuuri Tampereen paikallinen erikoisruoka on mustaksimakkaraksi kutsuttu verimakkara. Nimitys mustamakkara on peräisin 1950- ja 1960-luvun taitteesta, ja lopullisesti se vakiintui 1980-luvulla. Sitä ennen Tampereella myytiin "kuumaa sian verimakkaraa". Mustanmakkaran ohella Tampereen toinen perinneruoka on rievä, joka on reiätön ja litteähkö ohrasta makunsa saava hiivaleipä. Tampereelle rievä tuli 1850-luvulla. Järvensivun kaupunginosan useiden leipomoiden ansiosta aluetta alettiin kutsua rieväkyläksi, joka laajeni pian viittaamaan koko Tampereeseen. Tampereen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla mustanmakkaran ja rievän ohella perunasoppa, kotikalja, imelletty puolukkapuuro ja imelletty perunalaatikko. Tampereen grillien erikoisuus on tataarien perinneruokaan pohjautuva pärämäts. Se on karjalanpiirakkaa muistuttava piiras, jonka sisällä on maustettua jauhelihaa. Tampereella se kehitettiin Linkosuon leipomossa. Tampereen uusimmaksi perinneruoaksi on puolestaan kehittynyt kanansiivet. Suomessa myytävistä kanansiivistä Pirkanmaalla syödäänkin lähes puolet. Urheilu Lajeja ja seuroja Tamperetta on kutsuttu suomalaisen jääkiekkoilun mekaksi ja kehdoksi. Kaupungissa sai alkunsa 1926 Suomen jääkiekkotoiminta ja sinne rakennettiin 1956 Suomen ensimmäinen tekojäärata (Koulukadun kenttä) ja 1965 ensimmäinen jäähalli (Tampereen jäähalli). Tamperelaiset joukkueet ovat menestyneet. Ilves on voittanut 16 mestaruutta ja on mestaruustilastossa toisena edellään vain paikalliskilpailija Tappara, jolla on mestaruuksia 18, kun sen edeltäjän TBK:n mestaruudet lasketaan mukaan. Lisäksi Koovee ja Tampereen Palloilijat ovat voittaneet yhden mestaruuden. Jääkiekon pääsarjassa on ollut mukana vähintään kaksi tamperelaisjoukkuetta joka kerta vuodesta 1943. Jääkiekon lisäksi Tampereen tunnetuimpia urheilulajeja ovat jalkapallo, yleisurheilu, lentopallo, paini ja nyrkkeily. Jalkapallossa tamperelaisia suomenmestareita ovat Tampere United, Ilves-Kissat, Ilves ja Tampereen Pallo-Veikot. Futsalin puolella Ilves FS on kahdeksalla Futsal-Liigan mestaruudellaan Suomen menestyin seura. Tampereen toinen pääsarjatason seura on PP-70. Lentopallossa mestaruuksia ovat voittaneet Isku-Volley ja Järvensivun Kisa. Koripallossa Tampereen Pyrinnöllä on kolme suomenmestaruutta. Urheilutapahtumia Suurimpia Tampereella järjestettäviä urheilutapahtumia ovat tenniksen Tampere Open, koripallon Delfin Basket, nyrkkeilyn Tammer-turnaus, kansainvälinen souturegatta ja Pirkan kierrokseen liittyvät tapahtumat. Tampereella on järjestetty Vuoden 2009 Euroopan nuorten olympiafestivaalien kesäkisat, nyrkkeilyn MM-kilpailut 1993 ja EM-kilpailut vuosina 1981 sekä 2000, painin EM-kilpailut vuosina 1987, 2008 ja judon Euroopan-mestaruuskilpailut 2006. Ensimmäiset yleisurheilun Suomen-mestaruuskisat Kalevan kisat pidettiin Tampereella 1907. Kaiken kaikkiaan kaupunki on isännöinyt Kalevan kisoja 13 kertaa, viimeksi vuonna 2008. Tampere isännöi vuonna 2016 yleisurheilun Suomi-Ruotsi-maaottelua. Kyseessä oli samalla ensimmäinen kerta, kun maaottelu järjestettiin Suomessa muualla kuin Helsingissä. Tampereella pelattiin Helsingin olympialaisten jalkapallo-otteluita. Tampere haki itse vuoden 1976 talviolympialaisten kisaisännyyttä, mutta jäi valintaäänestyksessä kolmanneksi. Liikuntapaikkoja Tampereella on runsaasti ulkoiluun sopivia alueita ja reittejä, palloilu- ja urheilukenttiä, uimarantoja, luistelukenttiä ja lumisina talvina runsas latuverkosto. Sisäliikuntaan on seuroilla mahdollisuus varata vuoroja muun muassa Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen, jäähalleihin, Nääshalliin, Tampereen stadionille Ratinaan, Tesoman palloiluhalliin, Hervannan vapaa-aikakeskukseen ja moneen muuhun sisäliikuntatilaan. Neljä uimahallia ja Nääshalli ovat myös yksittäisten kuntoilijoiden käytettävissä. Ystävyyskaupungit Brașov (Romania) Chemnitz (Saksa) Essen (Saksa) Kanton (Kiina) Kaunas (Liettua) Kiova (Ukraina) Klaksvík (Färsaaret) Kópavogur (Islanti) Linz (Itävalta) Łódź (Puola) Miskolc (Unkari) Mwanza (Tansania) Norrköping (Ruotsi) Odense (Tanska) Olomouc (Tšekki) Syracuse (Yhdysvallat) Tartto (Viro) Trondheim (Norja) Katso myös Tampereen kaupunginkirjasto Tampereen keskustaajama Tampereen nähtävyydet Luettelo Tampereen tilastoalueista Luettelo Tampereen puistoista Luettelo Tampereen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä Luettelo tunnetuista tamperelaisista Lähteet Häyrynen, Maunu: "Tampereen maisema". Teoksessa Lind, Mari: "Tampere - kasvava ja muuttuva kaupunki". Teoksessa Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Tampereen kaupungin verkkosivut Tampere.fi Tampereen avainluvut Tilastokeskus kuvia Tampereesta Tampereen kaupunki Flickrissä Tampereen seudun virallinen matkailuportaali Visit Tampere Koskesta voimaa Verkkojulkaisu Tampereen historiasta Tampereella vuonna 1929 Ylen Elävä arkisto Tampere 175 vuotta (1954) Ylen Elävä arkisto Kotimme Tampere (1956) Ylen Elävä arkisto Niin maan perusteellisen hieno kaupunki on Tampere Ylen Elävä arkisto Tampere lentää ja rakentaa, Suomen Kuvalehti, 20.02.1937, nro 8, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Tampere v. 1892 ja 1937, Kuva, 01.12.1937, nro 5, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Seulonnan keskeiset artikkelit

1185

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tang-dynastia

Tang-dynastia

Tang-dynastia (唐朝 [táng cháo]) hallitsi Kiinaa 618-907. Se oli Kiinan toinen "suuri dynastia" (大唐 "Suuri Tang"; edellinen oli Han-dynastia), joka pystyi yhdistämään koko valtavan maan, levittämään kulttuuriaan ja sulauttamaan itseensä naapurimaiden ja -kansojen kulttuurit. Ulkomaankauppa Keski-Aasiaan ja Kaakkois-Aasian saaristoihin saakka kukoisti ja toi suuria määriä ulkomaisia kauppiaita pääkaupunki Chang'aniin. Chang'an oli tuolloin maailman suurin kaupunki. Buddhalaisuus kulkeutui Koreaan ja Japaniin, mutta Tang-Kiinan viralliseksi opiksi muovautui kungfutselaisuus. Merkittävänä keksintönä laattakirjapaino keksittiin Tang-kaudella ja siten kirjallisuus levisi entistä useampien käsiin. Dynastian synty ja kukoistuskausi Kun Sui-dynastia oli kaatunut kilpailevien sotilaskomentajien hallintoon, näistä yksi, Li Yuan, joka oli syntyjään todennäköisesti jostakin turkkilaisesta kansasta, onnistui kukistamaan muut sotilaskomentajat turvautumalla maan koillisosien ei-kiinalaisiin aristokraatteihin. Ensimmäisinä vuosinaan uuden Tang-dynastian keisarina hän ja hänen poikansa, kehittivät keinoja joilla pohjoisen kansoille saatiin varmistetuksi riittävästi ruokaa. Niin he saivat rauhoitetuksi sekä nälkäiset talonpojat että riitaisat klaanit. Ensimmäiset Tang-dynastian keisarit tekivät runsaasti yhteiskunnallisia uudistuksia. Rikoslaki uudistettiin, samoin maatalous-, vero-, sotilas- ja koulutusjärjestelmät. Ulkomaanpolitiikkaa leimasi laajennushalu. Tuyuhun-kansa ja läntisten tölös-turkkilaisten Länsiturkkilainen kaanikunta kukistettiin 657. Tiibet, jossa valtaa oli pitänyt mahtava tiibetiläinen Tufan-kuningaskunta, vallattiin 600-luvun lopussa. Valtio ulottui Vietnamin Annamista Korean Koguryo-kuningaskunnan rajoille. (Silla valtasi Koguryon 668). Etelän ylimystön taloudellinen voima aiheutti dynastialle kuitenkin ongelmia. Heidän joukostaan nousi Kiinan historian varsinaisista keisareista ainoa nainen keisarinna Wu Zetian; muut johtoasemaan nousseet naiset eivät uskaltaneet julistautua keisareiksi. Hän katkaisi Tang-dynastian perustamalla Toisen Zhou-dynastian (690-705). Hänen hallintoajastaan lähtien valittiin työntekijät hallintotehtäviin lähes yksinomaan keisarillisessa virkatutkinnossa menestymisen perusteella. Hän luopui vallasta 72-vuotiaana hoviherrojen hankkiuduttua eroon hänen kahdesta rakastajastaan. Tang-dynastian huipentuma oli keisari Xuanzongin valtakausi. Hän kukisti keisarinna Wein vallankaappausyrityksen, mutta koillisen aatelisten ja uusien oppineiden virkamiesten välinen kilpailu merkitsi valtakunnan yhtenäisyyden päättymistä. Varsinainen isku Tang-dynastian vallalle oli kuitenkin An Lushanin johtama kapina vuonna 755. Hallinto Tang-dynastian poliittisen järjestelmän perustana toimi jo Qin-dynastian ajoilta periytyvä keskusjohtoinen hallintokoneisto. Tämän byrokraattisen järjestelmän ansiosta erityisen voimakkaita keisareita ei tarvittu, sillä hallinto toimi joka tapauksessa hierarkkisen hovijärjestelmän alapuolella. Joistakin edeltäjistään poiketen Tang-dynastia ei kuitenkaan jakanut prinsseille puoli-itsenäisiä kuningaskuntia. Keskushallinto Luettelo Tang-dynastian keisareista on sivulla Tang-dynastian keisarit. Chang'anin keskushallitusta johti Valtioasiain osasto (perint.: 尚書省, yksink.: 尚书省, pinyin: shàng shū shěng), joka koostui kuudesta ministeriöstä (六部 [liù bù]): Henkilökuntaministeriö (吏部 [lìbù]) Veroministeriö (perint.: 戶部, yksink.: 户部, pinyin: hùbù) Seremoniaministeriö (perint.: 禮部, yksink.: 礼部, pinyin: lǐ bù) Sotaministeriö (兵部 [bīngbù]) Oikeusministeriö (刑部 [xíngbù]) Työministeriö (工部 [gōngbù]) Lisäksi valtavaa hallintoasiakirjamäärää käsitteli kaksi osastoa, sihteeristö (perint.: 中書省, yksink.: 中书省, pinyin: zhōng shū shěng) ja kansliavirasto (perint.: 門下省, yksink.: 门下省, pinyin: mén xià shěng), joita johtivat pääministerit (宰相 [zǎi xiàng]). Hallituksen nimelliset johtajat olivat Kolme ohjeistajaa (perint.: 三師, yksink.: 三师, pinyin: sān shī) ja Kolme herttuaa (三公 [sān gōng]). Tosin nämä virka-asemat olivat usein tyhjiä. Sensoraatti (perint.: 御史臺, yksink.: 御史台, pinyin: yùshǐtái) perustettiin itsenäiseksi elimeksi valvomaan hallintokoneiston toimivuutta, johtajanaan pääsensori (御史大夫 [yùshǐ dàfu). Yhdeksän temppelin (九寺 [jiǔ sì]) ja Viiden johtajiston (perint.: 五監, yksink.: 五监, pinyin: wǔ jiān) virastot valvoivat erityistehtäviä, kuten uhrauksia, viihdettä, kansallisia vilja-aittoja sekä keisarillisia aarrekammioita. Julkisiin virkoihin nimitettiin virkatutkinnon suorittaneita oppineita (perint.: 進士, yksink.: 进士, pinyin: jìnshì). Virkatutkintoa johti itse keisari, ja siihen sisältyi useita kokeita, joissa piti pääasiassa tulkita kungfutselaisia klassikoita. Tämä oppinut virkamiehistö katsottiin sopivaksi vastapainoksia hovin eunukkeja, keisarinnojen klaaneja ja perinteisiä aristokraattisia perheitä vastaan. Järjestelmä jatkui ja kehittyi myöhempien dynastioiden aikana. Oikeusjärjestelmä perustui uuteen lakikirjaan nimeltä Táng lǜ shū yì (perint.: 唐律疏義, yksink.: 唐律疏义), joka koostui kahdesta osasta, rikoslaista (律 [lǜ]) ja hallintolaista (令 [lìng]). Paikallishallinto Paikallishallinto oli kuin pienoiskopio keskushallinnosta. Prefektuureja (州 [zhōu]) johti prefekti (刺史 [cìshǐ]) ja piirikuntia (perint.: 縣, yksink.: 县, pinyin: xiàn) piirikunnan tuomari (令 [lìng]). Eräs Tang-dynastian aikaisista piirikunnan tuomareista oli tuomari Di Renjie, joka on Kiinan kirjallisuuden tunnetuin "salapoliisihahmo", jonka Robert Van Gulik on kirjoissaan tuonut länsimaissakin tunnetuksi nimellä Tuomari Dee. Sotilaallisesti tärkeimmillä alueilla prefektuuri oli nimeltään komentoalue (都督府 [dūdūfǔ]), ja sitä johti komentaja (都督刺史 [dūdū cìshǐ]). Kaikki yksiköt oli ryhmitetty tarkistuspiireiksi (道 [dào]). Erityisen tärkeitä olivat protektoraatit (perint.: 都護府, yksink.: 都护府, pinyin: [dūhùfǔ]), joita kansoittivat pääosin ei-kiinalaiset heimot Tang-Kiinan rajoilla. Pohjoisrajalle luotiin erityinen sotilaallinen piirikunta (perint.: 藩鎮, yksink.: 藩镇, pinyin: fānzhèn) hallinnolliseksi yksiköksi, jota johti sotilaskomissaari (perint.: 節都使, yksink.: 节都使, pinyin: jiédūshǐ). Valvontakomissaarien (安察使 [āncháshǐ]) puolestaan piti kiertää maata valvomassa paikallisia kuvernöörejä. Erityisaloille, kuten suolamonopolin valvontaan, oli erityskomissaareja. Armeija Kuten jo edeltävän Sui-dynastian, myös Tang-dynastian puolustus perustui paimentolaisista koostuvaan "asevelvollisten" jalkaväkeen, jotka rauhan aikana olivat peltotöissä, mutta sodan syttyessä heidät kutsuttiin aseisiin puolustamaan lähialueitaan. Nämä sotilaat olivat usein selvästi motivoituneempia kuin aiempien dynastioiden käyttämät palkka-armeijat. Hyökkäyssodassa sen sijaan turvauduttiin ratsuväkeen. Toimivan ratsuväen kokoaminen vaikeutui huomattavasti sen jälkeen kun keskushallinto menetti otteensa Sisä-Aasiasta, sillä hevoset tuotiin tavallisesti lännestä, eikä niitä kasvatettu keskeisessä Kiinassa. Talous Maataloudessa Tang-dynastian aikana otettiin uudelleen käyttöön Pohjoisen Wei-dynastian aikana kehitetty tasaisestijaetun maan järjestelmä (均田法 [jūntiánfǎ]), jotta maa ei keskittyisi liiaksi suurille maanomistajille. Järjestelmän mukaan viljelijöille annettiin samansuuruinen maaomaisuus, ja heidän oli maksettava veroa viljana, tekstiileinä tai muuna materiaalina sekä työ- tai sotilaspalveluna. Järjestelmän toteuttamiseksi tarvittiin tarkat väestönlaskennassa saatavat tiedot talouksien määrästä. Aristokratia onnistui kuitenkin lakia hyväksikäyttämällä keplottelemaan itselleen enemmän maata, ja käytännössä suurin osa viljelijöistä oli Kiinassa vuokraviljelijöitä aina Kansantasavallan perustamiseen saakka 1949. Myös buddhalaiset luostarit olivat suuria maanomistajia, mikä olikin yksi syy valtion penseälle suhtautumiselle buddhalaisuutta kohtaan. Ulkomaankauppaa käytiin ahkerasti eritoten Kaakkois-Aasiaan, Koreaan, Japaniin ja Intiaan. Jotta vilja ja muut tuotteet saataisiin helposti kuljetettua kohdealueille, Suurta kanaalia eli Keisarinkanavaa pidennettiin. Pääasialliset vientituotteet olivat tee, silkki ja riisi. Teen juonti levisi Tang-kaudella munkeilta yleiseksi tavaksi. Koska rajoilla olevat paimentolaiset vaikeuttivat kauppatavaroiden kulkua maata pitkin, kulki ulkomaankauppa suurelta osin meren yli. Kiinalaiset kauppatavarat kulkeutuivat edelleen myös arabimaihin ja Persiaan. Taide ja kulttuuri Merkittävin Tang-dynastian kulttuurimuodoista lienee ollut kirjallisuus, erityisesti runous. Useat Kiinan kuuluisimmista runoilijoista elivät Tang-kaudella, muun muassa Li Bai, Wang Wei, Du Fu, Meng Haoran ja Li Shangyin. Useita tuhansia Tang-kauden runoja on tallennettu Qing-dynastian aikana kerättyyn kokoelmaan Quan Tang shi (全唐詩). Runoja kirjoittivat monet kansanosat, keisareista prostituoituihin. Kirjallisuuden leviämistä auttoi laattakirjapainon kehittäminen. Aluksi sillä painettiin buddhalaisia sutria, myöhemmin muutakin. Vanhin säilynyt painettu kirja on peräisin vuodelta 868. Runojen lisäksi Tang-kaudella kirjoitettiin huomattava määrä tietokirjoja. Useita tietosanakirjoja kerättiin, sekä yleisluontoisia että tietylle alalle erikoistuneita. Julkaistiin myös useita sanakirjoja, muun muassa kaksi kirjaa joissa kuvailtiin kiinan tuonaikaista ääntämystä, Qieyun (切韻) ja Tang yun. Molemmat ovat historian saatossa hävinneet. Lisäksi kirjoitettiin lukuisia kommentteja kungfutselaisiin klassikoihin ja näitä klassikoita kaiverrettiin myös kivilaatoille Chang'anissa vuonna 837. Muista taiteenlajeista keramiikka ja posliinitaide olivat hyvin edustettuja Tang-dynastian aikana. Yhdellä värillä maalatut taideteokset korvautuivat Tang-dynastian aikana kolmiväritaiteella. Keramiikassa usein näkyy ratsastajia ja selvästi Keski-Aasiasta peräisin olevia ihmisiä, mistä tulee esille Tang-dynastian kansainvälisyys. Arabialaisen ja persialaisen vaikutuksen ansiosta kulta ja hopea olivat suosittuja materiaaleja. Erityisesti keisarinna Wu Zetianin kaudella tehtiin myös lukuisia buddhalaisia veistoksia. Maalaustaide muistutti Jin-dynastian taidetta, kuvaten pääasiassa hovielämää, mutta myös joitakin maisemamaalauksia Tang-kaudelta on säilynyt. Kalligrafia oli myös suosittua, kuten se on Kiinassa ollut lähes kaikkina aikoina. Tang-dynastian ajalta ovat peräisin myös Kiinan vanhimmat pystyssä olevat rakennukset. Valitettavasti kovin montaa ei enää ole jäljellä; merkittävimmät lienevät Iso villihanhipagodi ja Pieni villihanhipagodi Xi'anissa sekä Nanchan-luostarin Suuri halli Wutaivuorella Shanxissa. Uskonto Ulkomailta kantautui myös uskontoja Tang-dynastian aikaiseen Kiinaan. Jo aiemmin silkkitietä pitkin kulkeutunut buddhalaisuus sai nyt seurakseen lukuisia muita ulkomaisia uskontoja: islam, zarathustralaisuus, manikealaisuus ja nestoriolaisuus (eräs kristinuskon haara) kantautuivat Kiinaan Tang-dynastian aikana ja saivat joitakin seuraajia. Jopa juutalaisia kauppiaita kävi Kiinassa. Merkittävänä kansanuskontona taolaisuus sai Tang-kaudella aiempaa enemmän arvostusta, sillä sen oppi-isän Laozin sukunimi oli Li, samoin kuin Tang-keisareiden. Valtionuskontoa siitä ei kuitenkaan tullut; sen aseman otti kungfutselaisuus. Buddhalaisuus, kuten myös monet muut kiinaan saapuneet uskonnot kiinalaistuivat pian. Buddhalaisuudesta syntyi lukuisia erilaisia kiinalaisia haaroja, joista merkittävimpänä pidetään chan-buddhalaisuutta myöhempiä aikoja ajatellen. Buddhalaiset tekivät lukuisia pyhiinvaellusmatkoja erityisesti Intiaan, mutta myös Koreaan ja Japaniin matkusti useita buddhalaisia munkkeja ja toisaalta monet Korean ja Japanin buddhalaiset viettivät useita vuosia kiinalaisissa luostareissa. Kuuluisin Tang-kauden buddhalainen matkaaja oli Xuanzang (sanskritinkieliseltä nimeltään Tripitaka), joka matkusti Intiaan 629-645 ja toi sieltä tullessaan lukuisia buddhalaisia sutria, viettäen sitten loppuelämänsä niitä kääntäen. Hän kulki maareittiä pitkin ja piti kirjaa kohtaamistaan asioista. Hänen matkaansa on sittemmin romantisoitu ja siitä on kirjoitettu mm. lukuisia oopperaesityksiä. Tunnetuin matkasta kertova teos on kuitenkin Ming-kaudella kirjoitettu maailmankirjallisuuden ensimmäinen humoristinen romaani Xiyouji (Matka länteen). Dynastian kaatuminen Vähitellen Tang-dynastian hovi menetti otteensa paikallishallintoon ja erityisesti luoteisrajojen sotilaskomentajiin. Tällainen komentaja oli myös An Lushan, joka aloitti kapinan vuonna 755 ja yritti kukistaa Tang-keisarin. Keisari Xuanzong pakeni Sichuaniin An Lushanin vallatessa Chang'anin ja julistaessa itsensä keisariksi. An Lushan murhattiin kaksi vuotta myöhemmin, mutta kapina saatiin kukistettua vasta 763 ulkomaisten joukkojen avustuksella. Pitääkseen muut paikalliset sotilaskomentajat uskollisina, Tang-keisarit joutuivat myöntämään heille erinäisiä etuuksia. He saivat perustaa omia joukko-osastojaan, kerätä veroja ja tehdä komentoasemastaan perinnöllisen. Rajaseutuja valvovista keisarillisista komissaareista tuli lähes itsenäisiä keskushallintoon nähden, ja he alkoivatkin kutsua alueitaan "valtioiksi" (perint. 國, yksink.: 国, pinyin: guó). Talonpoikaiskapinat nopeuttivat Tang-valtion hajoamista. Suolansalakuljettajajengin johtaja Huang Chao onnistui ryöstöretkellään pääkaupunki Chang'aniin vuonna 879. Viimeisen Tang-dynastian keisarin ajoivat valtaistuimeltaan turkkilaisen komentaja Li Keyongin alaiset joukot vuonna 923. Koska joukot olivat uskollisia kenraaleilleen, Viiden dynastian kauden hallinnot toimivat lähes ilman siviilihallintoa. Palkatut sotilaat ja uusi johtava eliitti korvasi vanhan aristokraatin ja sotilaiden palkkausjärjestelmän. Katso myös Tang-dynastian keisarit Kiinan dynastiat Lähteet Kirjallisuutta Kiinan dynastiat Seulonnan keskeiset artikkelit

1187

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarja%20Halonen

Tarja Halonen

Tarja Kaarina Halonen (s. 24. joulukuuta 1943 Helsinki) on suomalainen poliitikko. Hän toimi Suomen tasavallan 11. presidenttinä ja ensimmäisenä naispuolisena valtionpäämiehenä vuosina 2000-2012. Hän astui virkaan 1. maaliskuuta 2000, ja hänet valittiin uudelleen presidentiksi vuonna 2006. Halonen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1968 ja aloitti uransa Suomen ylioppilaskuntien liitossa, jossa hän työskenteli sosiaali- ja järjestösihteerinä 1969-1970. Hän oli Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n lakimiehenä 1970-1979. Suomen Sosialidemokraattiseen puolueeseen Halonen liittyi vuonna 1971. Hänen poliittinen uransa alkoi 1974, jolloin hänet nimitettiin pääministeri Kalevi Sorsan eduskuntasihteeriksi. Kansanedustajaksi Halonen valittiin ensimmäisen kerran Helsingin vaalipiiristä 1979 ja sen jälkeen viisi kertaa jatkokaudelle, kunnes hän astui virkaan tasavallan presidenttinä vuonna 2000. Eduskunnassa hän toimi sosiaalivaliokunnan puheenjohtajana 1984-1987, lakiasiainvaliokunnan varapuheenjohtajana 1991-1995 ja suuren valiokunnan puheenjohtajana 1995. Keskeinen osa Halosen poliittista toimintaa olivat myös hänen viisi kauttaan Helsingin kaupunginvaltuustossa 1977-1996. Halonen on ollut kolmesti ministerinä: sosiaali- ja terveysministerinä 1987-1990, oikeusministerinä 1990-1991 ja ulkoasiainministerinä 1995-2000. Hän oli myös pohjoismaisen yhteistyön ministeri 1989-1991. Halosen ulkoministerikaudella Suomi toimi ensimmäisen kerran Euroopan unionin puheenjohtajamaana heinäkuusta joulukuuhun 1999. Halonen on toiminut aktiivisesti Euroopan neuvostossa, ensin Suomen parlamentaarisen valtuuskunnan varapuheenjohtajana 1991-1995 ja myöhemmin ministerivaliokunnassa. Hän oli myös jäsen Euroopan neuvoston asettamassa niin sanotussa viisasten miesten komiteassa 1998-1999. Presidenttikaudellaan Halonen toimi Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asettaman Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission puheenjohtajana vuosina 2002-2004. Maaliskuusta 2009 lähtien hän ollut Maailman naisjohtajien neuvoston (The Council of Women World Leaders, CWWL) puheenjohtaja. Elokuusta 2010 lähtien Halonen on toiminut myös YK:n pääsihteerin asettaman kestävän kehityksen korkean tason paneelin rinnakkaispuheenjohtajana. Halonen on kiinnittänyt uransa aikana erityisesti huomiota ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja kansalaisyhteiskuntaan. Myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvon edistämistä koskevat asiat ovat olleet keskeisiä koko hänen poliittisen uransa aikana. Presidenttinä Halonen oli erittäin suosittu suomalaisten keskuudessa: kyselyjen mukaan hänen suosionsa oli huipussaan joulukuussa 2003, jolloin 88 % suomalaisista oli Haloseen tyytyväisiä. Presidenttikautensa jälkeen Halonen on ilmaissut olevansa kiinnostunut ja käytettävissä kansainvälisiin luottamustehtäviin, mutta osallistuvansa jatkossakin yhteiskunnalliseen keskusteluun myös Suomessa. Lapsuus Tarja Halonen syntyi jatkosodan aikana, jouluaattona 1943. Halosen lapsuudenkoti oli Helsingissä Kallion kaupunginosassa osoitteessa Hämeentie 34. Kallio oli jo Halosen syntyessä vahvasti perinteistä työväenluokan asuinaluetta. Tarja Halosen äiti, Lyyli Elina Loimola (entinen Öfverström, 1917-1990) oli muuttanut Kallioon Lohjalta vuonna 1939. Ammatiltaan Loimola oli somistaja ja kotiapulainen. Isä, Vieno Olavi Halonen (1915-1981), oli kotoisin Kuopiosta ja työskenteli hitsaajana. Halosen vanhemmat olivat avioituneet talvisodan alkaessa ja Tarja Halonen syntyi muutama vuosi myöhemmin. Vieno Halonen oli rintamalla ja Lyyli Loimola työskenteli kenkätehtaassa, kun Tarja Halonen syntyi. Halosen ollessa kaksivuotias hänen isänsä Vieno Halonen lähti kioskille ostamaan lehteä, eikä enää palannut kotiin perheensä luokse. Halonen ei ole myöhemmin juurikaan kommentoinut tapahtumaa, mutta virallisesti Halosen vanhemmat erosivat vuonna 1948. Vieno Halonen oli sodan aikana palkittu sotilas, joka taisteli niin sanotussa Ässärykmentissä. Vieno Halonen haavoittui sodan aikana kolme kertaa ja sodan jälkeen hänet palkittiin ensimmäisen, toisen ja neljännen luokan vapaudenmitaleilla. Tarja Halonen on myöhemmissä haastatteluissa kertonut tavanneensa isänsä vain muutamia kertoja. Vuonna 1950 Lyyli Halonen avioitui uudelleen sähköasentaja Thure Herman Forssin (1919-1974) kanssa. Tarja Halosesta tuli hyvin läheinen Forssin kanssa ja hän nimitti tätä omaksi isäkseen. Thure Forss oli aktiivinen työväenliikkeessä ja Halonen on myöhemmin todennut Forssilla olleen suuri vaikutus hänen omaan aatteellisuuteensa. Halosen mukaan Forssin koko perhe ja suku olivat hyvällä itsetunnolla varustettuja työläisiä, jotka väittelivät mielellään asioista. Halonen on todennut, että hänen äitinsä sen sijaan oli kokenut vuoden 1918 sisällissodan jälkeisen ajan maaseudulla asuessaan niin kovana, ettei hän halunnut juurikaan kertoa kokemuksistaan tyttärelleen. Halonen on kuvaillut äitiään todelliseksi selviytyjäksi, joka oli aktiivinen ja sitkeä ihminen joka arvosti hyviä, rehellisiä ja vaatimattomia, kovasti töitä tekeviä ihmisiä. Kun Halonen lähti mukaan politiikkaan, hän totesi itse arvostavansa ja kunnioittavansa näitä samoja piirteitä ihmisissä. Kotona korostettiin myös opiskelun tärkeyttä. Vuonna 1950 Halonen aloitti opintonsa Kallion kansakoulussa mistä hän myöhemmin jatkoi opintojaan Kallion yhteiskouluun. Tämä ei ollut 1950-luvun työläisperheiden lasten kohdalla kovinkaan tavallista, sillä oppikoulu oli maksullinen ja sinne tuli pyrkiä. Kallion yhteiskoulu oli aikoinaan ensimmäinen oppikoulu pitkänsillan pohjoispuolella ja suurin osa oppilaista tuli Halosen lailla työläisperheistä. Kotona Haloselle annettiin lupa hakeutua oppikouluun, mutta vanhemmat odottivat Haloselta sen maksullisuuden vuoksi myös menestystä ja hyviä tuloksia. Halonen kertoi myöhemmin hänen vanhempiensa sanoneen, että hänellä on lupa jäädä kerran luokalleen ja muutaman kerran saada ehdot, vaikka mitään tällaista ei myöhemmin tapahtunut. Halonen sai sen sijaan koulussa sekä hyviä arvosanoja että stipendejä. Keväällä 1962 Halonen kirjoitti ylioppilaaksi reaaliaineiden luokalta Kallion yhteiskoulusta. Samalla hänestä tuli työläissukunsa ensimmäinen ylioppilas. Nuoruus Halonen on myöhemmin kertonut haastatteluissa olleensa kiltti tyttö, jonka nuoruus ei ollut kovinkaan villi. 1950-1960-lukujen taitteen uusi amerikkalainen nuorisokulttuuri veti kuitenkin myös Halosen mukaansa ja myöhemmin hän muisteli muun muassa Paul Ankan vuoden 1959 Linnanmäen konserttia ja ajan pukeutumismuotia. Halonen keskittyi kuitenkin itse enemmän opiskeluun ja Kallion yhteiskoulusta ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen hän lähti opiskelemaan taidehistoriaa Helsingin yliopistoon. Taidehistorian opintoja kesti vuoden ennen kuin Halonen siirtyi lukemaan lakia. Oikeustieteen kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1968 pääaineenaan rikosoikeus. Opiskeluaikaan Haloselle mahtui myös monivuotinen kihlaus, joka kuitenkin päättyi kun Halosen kumppani lähti kehitysyhteistyöhön ulkomaille. Halonen aloitti ensimmäiset työnsä juristina jo ennen valmistumistaan vuonna 1967 Luotonvalvonta Oy:ssä. Työskenneltyään yrityksessä muutaman vuoden hänet palkattiin Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaali- ja järjestösihteeriksi vuonna 1969. Opiskelijatovereidensa mukaan Halonen ei kuulunut opiskelijaliikkeen radikaalisiipeen, sillä Halonen ei juurikaan ottanut osaa opiskelijapolitiikkaan ja Vanhan valtauksessakin vuonna 1968 Halonen oli mukana lähinnä sivustaseuraajana. Hän oli enemmän suuntautunut ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksiin ja erityisen lähellä nuoren Halosen sydäntä olivat jo tuolloin vähemmistöjen puolustaminen sekä kehitysmaiden ongelmat. Hän oli kuitenkin opiskeluaikoinaan mukana EI EEC -liikkeessä ja osallistui Vietnamin sodan vastaisiin mielenosoituksiin. Halosen työskentely ylioppilasliikkeessä sai hänet kiinnostumaan politiikasta aiempaa enemmän ja vuonna 1970 hän siirtyi juristiksi SAK:hon. Hän oli samalla ensimmäinen nainen, joka oli koskaan työskennellyt juristina SAK:ssa. Vuonna 1971 Halonen liittyi SDP:n jäseneksi. Poliittisen uran alku Halonen toimi aktiivisesti lukuisissa yhden asian liikkeissä, kuten vankilassa olleiden, romanien ja kehitysmaiden tukijärjestöt. Hän oli myös perustamassa Seksuaalipoliittista yhdistystä Sexpoa, joka oli Setan edeltäjä. Politiikka alkoi kiinnostaa Halosta enemmän viimeistään 1970-luvun puolivälissä, kun SDP:n silloinen puheenjohtaja ja ulkoministeri Kalevi Sorsa pyysi häntä eduskuntasihteerikseen. Halonen suostui tehtävään, mutta jatkoi samanaikaisesti työtään myös SAK:n juristina. Sorsa muisteli myöhemmin, että hän tarvitsi eduskuntasihteerikseen henkilön, jolla olisi sekä laintuntemusta että hyvät yhteydet työmarkkinajärjestöihin. Halosesta tulikin yksi SDP:tä, hallitusta ja ammattiyhdistysliikettä yhdistävistä siteistä. Kalevi Sorsa huomasi pian, että SAK:n puheenjohtajan Niilo Hämäläisen "lainaama" nuori juristi oli itsenäisesti ajatteleva mutta samalla hallitukselle lojaali työtoveri. Liittyessään SDP:hen Halonen kuului sen vasemmistosiipeen. Vuonna 1973 Halonen oli mukana allekirjoittamassa vasemmiston yhteistä "EEC-kauppasopimus torjuttava" -adressia, ja vuosina 1970-1972 hän osallistui varapuheenjohtajana ja SAK:n edustajana DDR:n tunnustamiskomitean toimintaan, mistä Halosta myöhemmin vuoden 2006 presidentinvaalien aikaan arvosteltiin. Halonen torjui arvostelun ja totesi, että komitean jäsenenä oli ollut myös oikeistopoliitikkoja ja että vuonna 1973 Suomi tunnusti sekä Saksan liittotasavallan että Saksan demokraattisen tasavallan. Halosen roolia on myöhemminkin korostettu. DDR:n tunnustamiskomitea vastusti Suomen virallista ulkopoliittista linjaa. Ryhmän kerrotaan myös levittäneen Suomessa itäsaksalaista propagandamateriaalia. Halonen asettui ehdolle eduskuntavaaleissa vuonna 1975, mutta ei vielä tällöin päässyt läpi. Samana vuonna Halonen valittiin Osuusliike Elannon edustajistoon, jossa hän toimi aina presidentiksi tuloonsa asti. Vuonna 1977 hänet valittiin ensimmäisen kerran Helsingin kaupunginvaltuustoon, jossa hän toimi vuoteen 1996 asti. Vuoden 1979 eduskuntavaaleissa hän pyrki toistamiseen eduskuntaan ja tuli valituksi. Vain muutamaa kuukausi ennen valintaansa Halosesta oli tullut äiti, kun hän ja SDP:n eduskuntaryhmän silloinen sihteeri Kari Pekkonen saivat Anna-tyttären. Halonen ja Pekkonen erosivat 1980-luvun alkupuolella. Eduskunnassa Halonen sai huomiota sanavalmiina ja rohkeasti omaa linjaa vetävänä poliitikkona. Hän imetti tytärtään kesken työpäivän, ja vuosina hän toimi seksuaalista tasa-arvoa ajavan Setan puheenjohtajana. Setan puheenjohtajana ollessaan Halonen teki eduskuntakyselyn seksuaalisten vähemmistöjen syrjinnästä. Eduskunnassa Halosen ensimmäinen merkittävä tehtävä oli sosiaalivaliokunnan puheenjohtajuus vuosina 1985-1986. Hän osallistui kahteen liikepankkien sosialisointiin liittyneeseen lakialoitteeseen. Nousu ministerin tehtäviin Halonen toimi pitkään rivikansanedustajana, kunnes vuonna 1987 Kalevi Sorsa pyysi häntä sosiaalihuolto-, alkoholi- ja tasa-arvoasioista vastaavaksi sosiaaliministeriksi Harri Holkerin hallitukseen. Vakaumuksellisena sosialistina Halonen suhtautui ensin epäluuloisesti työskentelyyn sinipunahallituksessa, mutta suostui kuitenkin lopulta ottamaan tehtävän vastaan. Myöhemmin tehtävää täydennettiin vielä Pohjoismaiden yhteistyöministerin salkulla vuosina 1989-1991. Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1990 Halosesta tehtiin saman hallituksen oikeusministeri, kun Matti Louekoski siirtyi valtiovarainministerin tehtävään. Oikeusministerin tehtävä merkitsi ensimmäistä rajua ryöpytystä, johon Halonen poliittisella urallaan joutui. 1990-luvun alun laman aikana Suomeen pyrki Neuvostoliitosta useita loikkareita. Oikeusministeri Halonen teki loikkareita koskevat käännytyspäätökset, joita kansalaiset arvostelivat ankarasti. Kaikki tiesivät, että loikkareita ei naapurimaassa kohdeltu mitenkään helläkätisesti, mutta Halonen tukeutui asiassa kansainvälisiin sopimuksiin ja lakipykäliin eikä provosoitunut arvostelusta. SDP oli yksi vuoden 1991 eduskuntavaalien häviäjistä, ja Halonen siirtyi puolueen mukana kansanedustajaksi oppositioon, kun Esko Ahosta tuli uuden porvarihallituksen pääministeri. Neljä vuotta myöhemmin SDP sai vuoden 1995 eduskuntavaaleissa murskavoiton, ja pääministeriksi nousi SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen. Lipponen pyysi Halosta sateenkaarihallituksensa ulkoministeriksi, mikä tuli yllätyksenä myös monille sosiaalidemokraateille. Ulkoministerin salkkua oli pedattu SDP:n pitkän linjan vaikuttajalle Pertti Paasiolle, eikä yksikään nainen ollut aiemmin toiminut ulkoministerinä. Vastoinkäymisistä huolimatta Halonen jatkoi ulkoministerin tehtävässä myös Lipposen toisessa hallituksessa vuoden 1999 eduskuntavaalien jälkeen. Ulkoministerin tehtävä merkitsi Haloselle ennestään merkittävämpää näkyvyyttä sekä Suomessa että kansainvälisesti. SDP:ssä ryhdyttiin tällöin pohtimaan, voisiko Halonen asettua ehdolle vuoden 2000 presidentinvaalien SDP:n esivaaliin. Ennen valintaansa presidentiksi Halonen ehti toimia ministerinä yhteensä 3 238 päivää. Tämä tekee hänestä kolmanneksi kauimmin ministerinä Suomessa toimineen naisen SDP:n Sinikka Mönkäreen ja Kokoomuksen Paula Risikon jälkeen. Presidenttinä Ensimmäinen presidenttikausi (2000-2006) Vaalikampanja 2000 Vuoden 2000 presidentinvaalien lähestyessä SDP:ssä alettiin järjestää puolueen esivaalia. Istuva presidentti Martti Ahtisaari piti vaatimusta esivaaliin osallistumisesta nöyryyttävänä, eikä hän suostunut siihen. Sen sijaan hän ilmoitti vähän ennen ehdokkaaksi ilmoittautumisajan päättymistä, että hän jää syrjään vuoden 2000 vaaleista kokonaan. SDP:n esivaali käytiin näin ollen kolmen ehdokkaan kesken. Ulkoministeri Halosen lisäksi ehdokkaina olivat europarlamentaarikko Pertti Paasio ja EU:n oikeusasiamies Jacob Söderman. Halonen voitti SDP:n esivaalin selvin luvuin, 7 300 ääntä. Muut esivaaliehdokkaat saivat 2 800 ja 2 500 ääntä. Valtakunnallisella tasolla Halosen kannatuskäyrät pysyivät esivaalien aikana vielä alhaisina, ja syksyllä 1999 hän oli mielipidetiedusteluissa asetetuista presidenttiehdokkaista vasta neljännellä sijalla. Alkuvuonna 2000 Halosen suosio alkoi kuitenkin kasvaa, ja yhtäkkiä presidentinvaalien pääehdokkaat olivatkin keskustan Esko Aho ja SDP:n Tarja Halonen. Aho yritti voittaa kansan tuen vetoamalla ydinperheen ja uskonnon kaltaisiin arvoihin. Halonen ei sopinut Ahon edustamiin perinteisiin muotteihin: vaalikampanjaa kävi kirkosta eronnut yksinhuoltaja, jolla ei ollut aikeita avioitua pitkäaikaisen miesystävänsä Pentti Arajärven kanssa. Halosen varsinainen kampanja pyrki tekemään hänestä inhimillisen ja ymmärrettävän hahmon, jota on helppo lähestyä. Samalla julkisuuskuva kuitenkin pyrittiin säilyttämään edustavana ja tahdikkaana. Halonen sai lopulta presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella 40 % annetuista äänistä, Esko Ahon tullessa ensimmäisellä kierroksella toiseksi 34 % kannatuksella. Myös toisella kierroksella Halosen vastustajat pyrkivät korostamaan hänen poliittista punaisuuttaan, mutta tämä ei noussut merkittäväksi tekijäksi vaaleissa. Monet poliitikot ja julkisuuden henkilöt oikealta vasemmalle antoivat julkisen tukensa Haloselle ennen vaaleja ja korostivat, että presidentinvaaleissa kyse on nimenomaan henkilövaalista. Naisen valitsemista tasavallan johtoon saattoi tasoittaa myös edelliset, vuoden 1994 presidentinvaalit, jolloin Ruotsalaisen kansanpuolueen Elisabeth Rehn hävisi tiukassa äänestyksessä SDP:n Martti Ahtisaarelle. Toisella kierroksella Halonen voitti lopulta Ahon niukasti 51,6 % ääniosuudella ja näin Halosesta tuli Suomen 11. tasavallan presidentti. Naiset kävivät äänestämässä vuoden 2000 vaaleissa ahkerammin kuin miehet, sillä naisten äänestysprosentti oli 83,0 % ja miesten 77,2 %. Vuosi 2000 Halosen ensimmäinen presidenttikausi alkoi juuri uudistetun perustuslain merkeissä, joka astui voimaan samana päivänä, kun Halonen astui virkaansa 1. maaliskuuta 2000. Uusi perustuslaki kavensi ja muutti merkittävästi presidentin valtaoikeuksia, eikä kukaan ollut testannut uutta valtiosääntöä vielä käytännössä. Presidentti Halonen, hallitus sekä eduskunta joutuivat etsimään oikeita yhteistyötapoja, eikä yhteentörmäyksiltä voitu aina välttyä. Huhtikuussa Halonen aloitti kautensa hyväksymällä lain voimankäytöstä rauhanturvatoiminnassa niissä tapauksissa, kun operaatioilla on YK:n tai Etyjin mandaatti. Samassa kuussa hän vieraili myös ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa, jossa hän tapasi viimeistä vuotta vallassa olleen presidentti Bill Clintonin. Kesällä Halonen solmi avioliiton pitkäaikaisen avopuolisonsa valiokuntaneuvos Pentti Arajärven kanssa. Syksyllä Halonen koetteli ensimmäisen kerran uuden perustuslain antamia rajoja, kun Suomen Pankkiin valittiin johtokunnan jäseniä toukokuussa 2000 eläkkeelle jääneen keskustalaisen Esko Ollilan ja edesmenneen kokoomuslaisen Matti Korhosen tilalle. Suomen Pankin pankkivaltuusto esitti 12. syyskuuta, että johtokuntaan valittaisiin keskustan kansanedustaja Mauri Pekkarinen sekä kokoomuksen äänillä pankinjohtaja Johnny Åkerholm. Asiaa Haloselle esitellyt Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes sen sijaan esitti, että tehtäviin valittaisiin sekä nainen että mies. Sosiaalidemokraatit päätyivät tukemaan pankkivaltuuston alkuperäistä esitystä, ja näin myös hallitus päätyi samaan ratkaisuun. Presidentti Halonen käytti kuitenkin valtaoikeuksiaan ja nimitti valtioneuvoston uuden esityksen jälkeen 22. syyskuuta 2000 Suomen Pankin johtokuntaan ainoastaan yhden uuden jäsenen, Euroopan keskuspankissa työskennelleen tohtori Sinikka Salon. Syyskuussa Halonen johti yhdessä Namibian presidentti Sam Nujoman kanssa YK:n Millennium-huippukokousta, jossa jäsenmaat sopivat tavoitteet seuraavalle vuosituhannelle. Halonen uudisti itsenäisyyspäivän juhlia, kun hän emännöi niitä ensimmäistä kertaa vuonna 2000. Juhlavieraiden joukossa oli aiempaa enemmän nuoria vaikuttajia, kansalaisjärjestöjen edustajia ja kulttuuriväkeä. Kun kutsuvieraat juhlivat linnassa, niin sanotut kuokkavieraat osoittivat mieltään linnan edustalla. Presidentti Halonen kommentoi mielenosoitusta sanomalla, että "samalle kadulle pitää mahtua". Halosen ensimmäiset itsenäisyyspäivän juhlat olivat sikälikin historialliset, että läsnä oli ensimmäistä kertaa kolme sosiaalidemokraattista presidenttiä: Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen. Vuosi 2001 Marraskuussa 2001 Halosella oli edessään uusi nimitystehtävä Suomen pankin johtokuntaan. Valtioneuvosto esitti Presidentti Haloselle, että tämä hyväksyisi johtokunnan uusiksi jäseniksi keskustan puheenjohtaja Esko Ahon ja kokoomuksen kansanedustaja Ilkka Kanervan. Valtioneuvosto ei kuitenkaan ollut esityksestä yksimielinen ja tämän perusteella Halonen palautti asian uudelleen valtioneuvoston käsittelyyn. Tämän jälkeen Valtioneuvosto esitti, että tehtävään valittaisiin pankinjohtaja Pentti Hakkarainen ja Halonen hyväksyi esityksen. Halosen päätös herätti arvostelua. Muun muassa oikeuskansleri Paavo Nikulan mielestä oikea menettely olisi ollut noudattaa alkuperäistä pankkivaltuutettujen esitystä, jossa johtokuntaan olisi valittu kaksi uutta jäsentä. Presidentti Halonen perusteli päätöstään sillä, ettei nimitysasiassa valtioneuvosto löytynyt yksimielisyyttä ja hän toivoi alusta asti mahdollisimman yksimielistä päätöstä asian suhteen. Halonen totesi MTV3:n haastattelussa, että "silloin, kun pitää löytää henkilö, joka mahdollisimman laajasti saisi tukea, niin silloin yrittää löytää ratkaisun, jonka takana kaikki ovat". Halonen olisi ollut valmis nimittämään myös yhteiskunnallista kokemusta omaavan henkilön, mutta huomautti että tällaisista ehdokkaista varteenotettavin, valtiovarainministeri Sauli Niinistö, vetäytyi ehdokkuudesta. Halonen korosti, että hänellä itsellään ei ollut mitään Esko Ahon tai Ilkka Kanervan nimittämistä vastaan. Vuosi 2002 Maaliskuussa 2002 Halonen alkoi johtaa YK:n globalisaation sosiaalista ulottuvuutta selvittävää komissiota yhdessä Tansanian presidentti Benjamin Mkapan kanssa. Huhtikuussa hän tapasi Valkoisessa talossa tuoreen Yhdysvaltain presidentti George Bushin. Vuoden 2002 tapaaminen oli viimeinen virallinen tapaaminen pitkään aikaan Yhdysvaltojen ja Suomen ylimmän johdon välillä, ja tämä herätti Suomessa myöhemmin runsaasti keskustelua Suomen ja Yhdysvaltojen suhteista. Halonen arvosteli 2000-luvulla kärkkäästi George Bushin johtamaa hallintoa Irakin sodan aloittamisesta ja myöhemmin myös hallinnon hyväksymistä kidutuksista. Halonen totesi YK:n turvallisuusneuvoston istunnossa pitävänsä Yhdysvaltain johtamaa Irakin sotaa laittomana ja kansainvälisten sopimusten vastaisena. Halosen kansansuosio säilyi hyvänä ja nousi vuoden 2000 presidentinvaaleista lähtien. Heti vaalien jälkeen Halonen ylsi mielipidetiedusteluissa vain 52 prosentin kannatuslukuihin, mutta sen jälkeen hänen kannatuksensa nousi ja pysyi koko ensimmäisen kauden korkealla tasolla. Marraskuussa 2002 sanomalehti Kalevan Suomen Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta oli presidentti Haloseen tyytyväisiä. Vain kahdeksan prosenttia kyselyyn osallistuneista suomalaisista löysi tällöin presidentin toimista moitittavaa ja runsas kymmenes suhtautui Haloseen neutraalisti. Haloseen suhtautuivat vuoden 2002 kyselyssä kaikkein nuivimmin keskustan äänestäjät, joista 64 prosenttia oli Haloseen tyytyväisiä. Marraskuussa paljastettiin taiteilija Rafael Wardin maalaama presidentti Halosen muotokuva, joka perinteisestä poikkeavasta tyylistään johtuen herätti runsaasti keskustelua. Vuosi 2003 Vuoden 2003 eduskuntavaalit muodostuivat SDP:n ja keskustan kaksintaisteluksi ja keskeiseksi teemaksi nousi se, kenestä tulee seuraavan hallituksen pääministeri. Ankarassa kisassa pääministerin paikasta lyömäaseeksi nousi niin sanottu Irak-vuoto. Keskustan puheenjohtaja ja oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki käytti vaalien aikana tietojaan Irakin sodasta SDP:n Paavo Lipposta vastaan. Keskusta nousi vaalien voittajaksi ja Jäätteenmäki Suomen seuraavaksi pääministeriksi. Halonen oli alkuun tyytyväinen Jäätteenmäen noususta pääministeriksi ja iloitsi etenkin siitä, että Suomi oli vihdoin saanut naisen pääministeriksi. Heti vaalien jälkeen ryhdyttiin selvittämään, mistä Jäätteenmäki oli saanut Irakia koskevat tietonsa ja tällöin kävi ilmi, että Jäätteenmäki oli lainannut arvostelussaan ulkoministeriön salaisiksi julistamia asiakirjoja. Pääministeriksi noussut Jäätteenmäki antoi asiasta selonteon eduskunnalle 18. kesäkuuta 2003, mutta häntä syytettiin valehtelusta. Jäätteenmäen ilmoitus johti poliittiseen kriisiin, jonka seurauksena Jäätteenmäki ilmoitti presidentti Haloselle eroavansa pääministerin tehtävästä 24. kesäkuuta Naantalin Kultarannassa. Jäätteenmäen seuraajaksi nousi keskustalainen puolustusministeri Matti Vanhanen. Myöhemmin vuonna 2005 julkaistussa kirjassa Tarja Halonen - yksi meistä Halonen arvosteli Jäätteenmäkeä siitä, ettei tämä ajatellut Suomen etua hankkiessaan salaa Irak-asiakirjoja presidentinkansliasta. Vuonna 2011 Ylen A-studion haastattelussa Halonen kuvasi kesän 2003 tapahtumia erittäin surullisiksi. Halonen totesi olevansa iloinen ettei samankaltaisia tilanteita tule kovinkaan usein vastaan. Irak-vuoto katkaisi Halosen ja Jäätteenmäen välit. Presidentti Halonen oli raivoissaan, kun myöhemmin paljastui että presidentin oma neuvonantaja Martti Manninen oli Jäätteenmäen Irak-muistion lähde. Eduskunnan puhemieheksi noussut entinen pääministeri Paavo Lipponen kasvatti presidentin raivoa kertomalla Haloselle, että jopa presidenttiä itseään oli huhuttu keskustalaisissa piireissä asiakirjojen vuotajaksi. Hallituskumppaneiden SDP:n ja keskustan välejä koeteltiinkin toden teolla, mutta yhteistyö jatkui tästä huolimatta Vanhasen I hallituksen loppuun asti. Samana vuonna Yhdysvallat aloitti sodan Irakia vastaan. Halonen piti Yhdysvaltain aloittamaa sotaa laittomana ja totesi, että Suomen tulee tukea YK:ta Irakin kriisin aikana. Halonen piti eduskunnan vaalikauden päättäjäisissä puheen, jossa hän totesi Suomen kannan Irakin kriisiin olleen koko ajan selvä. Kannan mukaan mahdollisista lisätoimista Irakia vastaan pitää päättää YK:n turvallisuusneuvostossa ja sillä on ensisijainen vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Halonen korosti, että ilman turvallisuusneuvoston valtuutusta voimankäyttö Irakia kohtaan ei ole hyväksyttävää ja että Suomi tukee asetarkastajien työn jatkamista niin kauan kuin työ on mielekästä ja hyödyllistä. Samassa puheessa Halonen käsitteli myös Suomen hyvinvointipalveluja, joita hän luonnehti sijoitukseksi tulevaisuuteen. Eduskunnan päättyneen vaalikauden työstä hän nosti esille kaksi esimerkkiä: oikeuden maksuttomaan esiopetukseen kaikille kuusivuotiaille ja kaikkien oikeuden julkisesti tuettuun tai järjestettyyn hammashuoltoon. Vuosi 2004 Helmikuussa 2004 Halosen johtama YK:n globalisaation sosiaalista ulottuvuutta selvittävä komissio sai raporttinsa valmiiksi. Huhtikuussa Halonen noudatti Suomen Pankin johtajanimityksessä pankkivaltuuston ja valtioneuvoston kantaa ja nimitti Suomen Pankin pääjohtajaksi EU-komissaari Erkki Liikasen. Syyskuussa Halonen hyväksyi Suomen liittymisen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012, vaikka olisikin toivonut nopeampaa liittymisaikataulua. Halonen piti Suomen ulkopolitiikalle kiusallisena asiana sitä, että Suomi viivytteli päätöstä maamiinoista luopumisesta. Halonen sanoi MTV3:lle antamassaan haastattelussa olevansa itsepäinen sen suhteen, että kun Suomi on allekirjoittanut maamiinat kieltävän sopimuksen jo 1997, olisi nyt aika tehdä ratkaisu omista miinoista. Vuosi 2004 toi mukanaan paljon arvostelua Halosen johtamaa ulkopolitiikkaa kohtaan. Halonen piti syyskuussa YK:n turvallisuusneuvostossa puheen, jossa hän totesi Yhdysvaltain johtaman Irakin sodan olevan laiton, koska sillä ei ole YK:n valtuutusta. Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Risto E. J. Penttilä arvosteli kärkkäästi Halosen YK:ssa pitämää puhetta. Penttilän mukaan Halonen sekaantui puheensa myötä myös Yhdysvaltain presidentinvaalitaistoon, sillä Penttilän mielestä lausunto voitiin tulkita myös kannanotoksi käynnissä olleiden Yhdysvaltain presidentinvaalien demokraattiehdokkaan John Kerryn puolesta. Ulkoministeri Erkki Tuomioja asettui puolustamaan presidenttiä, ja totesi, että Halosen puheessa esittämä Suomen linja oli pysynyt samankaltaisena jo pitkään. Halonen itse pahoitteli YK-maiden riitaisuutta Irakin sotaa edeltäneinä kuukausina. Hän kuvasi aikaa "kansainvälisen yhteisön epäonnistumiseksi" ja toivoi, että yhteistyö toimii paremmin, kun Irakiin yritetään palauttaa turvallisuutta ja vakautta. Joulukuussa 2004 Halonen totesi Moskovassa Venäjän presidentti Putinin kanssa maiden suhteiden olevan kunnossa tietyistä jännitteistä huolimatta. Presidentti Vladimir Putinin aloitteesta järjestetyn tapaamisen aikana ei ollut tarkoitus allekirjoittaa mitään sopimuksia, vaan osoittaa etteivät maiden suhteet ole huonontuneet. Putin toivoi tapaamisessa, että Suomi jatkaisi toimintaansa EU:n ja Venäjän suhteiden kehittämiseksi ja Suomen ja Venäjän välisten taloudellisten suhteiden kehittyvän nykyistä nopeammin. Presidenttien välillä näkyi näkemyseroja muun muassa siitä, mikä on Baltian maiden venäläisväestön asema. Putin esitti huolensa heidän oikeuksistaan, mutta Halonen muistutti, että sekä Euroopan unioni että Euroopan neuvosto ovat todenneet, että venäläisväestön kohtelu vastaa kansainvälisiä säännöksiä. Taiteilija Juhani Toukonen maalasi tilauksesta kaksi muotokuvaa tasavallan presidentti Tarja Halosesta Vuosi 2005 Maaliskuussa 2005 Halonen taipui hallituksen päätökseen lähettää rauhanturvaajia ulkomaille myös ainoastaan EU:n valtuutuksella. Halonen oli suhtautunut varovaisesti uusien EU:n nopean toiminnan joukkojen toimintaan ilman YK:n mandaattia. Halonen totesi Hufvudstadsbladetin haastattelussa, että "On keskusteltu aika vähän ja enimmäkseen vain siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, ei siitä, mihin tilanteisiin voimme joutua. Meidän pitäisi myös puhua sinkkiarkuista vielä, kun ne ovat tyhjiä". Halosen mielestä Suomella piti olla selkeä käsitys siitä, millaisiin operaatioihin se voi osallistua. Hän kuitenkin kiisti olevansa ehdottomasti nopean toiminnan joukkoja vastaan tai niiden puolesta. Toukokuussa Halonen kommentoi venäläiskoneiden Suomen ilmatilaan kohdistuneita alueloukkauksia. Halosen mukaan oli harmillista, että ilmatilan loukkaukset jatkuivat, sillä asian piti olla kunnossa jo alkukesällä 2004 käytyjen neuvottelujen jälkeen. Elokuussa Halonen esitti tapaamisessaan Naantalin Kultarannassa Venäjän presidentti Vladimir Putinille toiveensa siitä, että Venäjä ratifioisi rajasopimuksensa Viron ja Latvian kanssa. 19. toukokuuta Halonen ilmoitti olevansa käytettävissä tulevissa vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Halonen kertoi, että SDP:n edustusto oli käynyt Mäntyniemessä pyytämässä Halosta ehdolle, ja hän oli vastannut myöntävästi. Halosen ilmoituksen jälkeen myös Vasemmistoliitto ilmoitti asettuvansa tukemaan Halosta presidentinvaaleissa. Toinen presidenttikausi (2006-2012) Vaalikampanja 2006 Halosen kannatus mielipidetutkimuksissa ylitti ennen vaaleja ja koko vaalikampanjan ajan 50 %:n rajan, joten pitkään näytti siltä että Halonen saatettaisiin valita presidentiksi jo vaalien ensimmäisellä kierroksella. Seuraavaksi suosituimmat ehdokkaat olivat pitkään kokoomuslainen Sauli Niinistö sekä keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen, joilla oli molemmilla noin 20 % kannatus ensimmäisissä gallupeissa. Tiedotusvälineiden pääasiallinen kiinnostus kohdistuikin siihen, miten toiseksi ja kolmanneksi suosituimpien ehdokkaiden kannatus vaihtelee. Koska kolme suurinta puoluetta, SDP, keskusta ja kokoomus, sopivat keskenään, ettei presidentin valtaoikeuksia tulla muuttamaan presidenttikaudella 2006-2012, valtaoikeuksiin liittyvä keskustelu laantui vaalien ajaksi. Ensimmäisellä kierroksella kolmen suurimman puolueen ehdokkaat kiistelivät muun muassa presidentin asemasta EU-kokouksissa. Halosen toi vaalitenteissä ilmi mielipiteensä siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluvat presidentille, talouspolitiikka ja EU-politiikka eli niin sanottu "uusi sisäpolitiikka" sen sijaan pääministerille. Keskustan Matti Vanhanen korosti enemmän pääministerivetoista EU-politiikkaa, kun taas Niinistö oli enemmän Halosen linjoilla. Niinistö katsoi, että pääministerin ja presidentin tulee edustaa Suomea yhdessä tilaisuuden laadusta riippuen. Verotukseen liittyvät kysymykset nousivat myös vaaleissa esille, sillä hallitus oli jo pitkään jatkanut linjaansa pyrkiä alentamaan veroja. Kokoomuksen Sauli Niinistö katsoi, että samaa tietä pitäisi jatkaa tasaisen varmasti. Halonen painotti tasapainon tärkeyttä siten, että suomalaiset kokisivat tilanteensa hyväksi samalla kun varmistetaan se, että yhteiskunnalla riittää varoja tulevaisuuden investointeihin. Hän muistutti, että veroja tarvitaan, jotta yhteiskunnalla on resursseja tarvitsemiinsa kohteisiin, muun muassa palvelutuotannon ja opetuksen uusiin haasteisiin sekä tutkimukseen. Presidentti toivoi myös keskustelua omaisuusveron poistamisen tärkeydestä. Halonen sai ensimmäisellä kierroksella kaikista äänistä 46,3 %, ja hänen kanssaan toiselle kierrokselle pääsi kokoomuksen Sauli Niinistö. Halosen kampanjapäällikkönä toiminut Markku J. Jääskeläinen ilmoitti vuoden 2005 lopulla, että SDP ohjaa toisen kierroksen kampanjavarat ensimmäisen vaalikierroksen käyttöön, jotta Halonen voittaisi vaalit jo ensimmäisellä kierroksella ja näin voitaisiin säästää valtion varoja 7 miljoonaa euroa. Tämän ilmoituksen väitettiin vieroksuttaneen kansalaisia ja sitä on jopa pidetty eräänä syynä sille, että Halonen ei voittanut jo ensimmäisellä kierroksella. Ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan mukaan hän oli varautunut toiseen kierrokseen, jonka varmuudella uskoi päättyvän voittoon. Puheenjohtaja Eero Heinäluoman mukaan SDP:llä oli suunnitelma toiselle kierrokselle. Toisesta kierroksesta tuli lopulta yllättävän tiukka kamppailu istuvan presidentin vaaleja edeltäneisiin suosiolukuihin nähden. Kyselyjen mukaan epävarmojen äänestäjien määrä kasvoi vaalikamppailun aikana, mutta Halonen säilytti pitkään yli 50 % kannatuslukemansa. Ennen vaaleja tehtyjen kyselyjen mukaan keskustan äänestäjät asettuisivat tukemaan Halosta toisella kierroksella, mikäli Vanhanen ei pääsisi läpi. Samanlainen tilanne oli myös kokoomuksen puolella. Lopulta Halonen voitti Niinistön toisella kierroksella 51,8 %:n kannatuksella 29. tammikuuta 2006. Halosen voitto syntyi lähes samalla ääniosuudella kuin kuusi vuotta aikaisemmissa vaaleissa. Vuonna 2000 hän voitti keskustan Esko Ahon 51,6 % äänimäärällä. Ensikommenteissaan valintansa jälkeen Halonen lupasi olla entistä rohkeampi arvojohtaja. Vaalikampanjan aikana Halonen sanoi havainneensa, että kansalaiset toivovat presidentistä entistä voimakkaampaa arvojohtajaa. Halonen arvosteli kokoomuksen vaalikampanjaa vastakkainasettelun lietsomisesta. Halonen uskoi, että hänen leimaamisensa vasemmistoehdokkaaksi vei osan hänen äänistään. Niinistö pärjäsi paremmin vaalipäivän äänissä kuin ennakkoäänestyksessä. Vaalipäivän äänet jakautuivat lähes tarkalleen puoliksi. Vaalien äänestysprosentti nousi 77,2 prosenttiin verrattuna ensimmäiseen kierrokseen, mutta jäi alhaisemmaksi kuin toisella kierroksella kuusi vuotta aikaisemmin. Vuosi 2006 Vaalivoittonsa jälkeen Halonen ilmoitti aikovansa olla toisella presidenttikaudellaan rohkeampi, puhuessaan hyvinvointiyhteiskunnan ongelmista. Hän sanoi haluavansa aiempaa enemmän ottaa osaa keskusteluun esimerkiksi uusköyhyydestä, työttömyydestä, hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja kansalaisten tasa-arvosta. Myöhemmin virkaanastujaispuheessaan Halonen korosti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun merkitystä. Hän muistutti, että tuloerot ovat Suomessa kasvaneet ja maahan on syntynyt uusköyhyyttä. Pian presidentinvaalien jälkeen huhtikuussa ruotsalainen veteraanipoliitikko ja YK:n erityislähettiläs Pierre Schori ehdotti mielipidekirjoituksessa presidentti Halosta YK:n pääsihteeriksi. Dagens Nyheter -lehden debattipalstalla kirjoittanut Schori katsoi, että YK:n olisi aika saada naispuolinen pääsihteeri, kun pääsihteeri Kofi Annan väistyi vuoden 2006 lopussa. Schori luetteli kirjoituksessaan pitkän listan naisia, jotka sopisivat tehtävään, mutta kertoi oman suosikkinsa olevan presidentti Tarja Halonen. Myöhemmin myös Kofi Annan totesi, että aika on kypsä naispuoliselle pääsihteerille. Myös Washington Post -lehti nimesi Halosen yhdeksi ennakkosuosikeista tulevissa pääsihteerivaaleissa. Halonen itse ilmoitti myöhemmin, ettei ole tehtävään käytettävissä, koska haluaa suorittaa Suomen presidentin tehtävän loppuun, ennen kuin pohtii muita uravaihtoehtoja. Lisäksi Halonen vahvisti, että hän tukee aasialaista ehdokasta YK:n pääsihteeriksi, kun pääsihteeri Kofi Annanin virkakausi päättyy vuoden 2006 lopussa, koska Halosen mielestä YK:n tulisi noudattaa maantieteellistä rotaatiota. Toukokuussa Halonen ilmaisi kaipaavansa kunnon kansalaiskeskustelua uudesta EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta ennen sen ratifiointia, mutta hallitus ja eduskunta eivät pitäneet sitä tarpeellisena. Kesäkuussa hän piti puheen saksalaisille teollisuusvaikuttajille ja tiivisti Suomen menestyksen salaisuuden kolmeen sanaan, "koulutus, koulutus, koulutus". Myöhemmin syksyllä Halonen puhui Helsingissä Asem-kokouksen yhteydessä järjestettävässä liikemiesfoorumissa, jossa hän korosti koulutuksen lisäksi yritysten, ammattiyhdistysten ja poliitikkojen yhteistyön tärkeyttä yhteiskunnassa. Elokuussa Halonen järjesti ensimmäistä kertaa Presidenttifoorumin, keskustelutilaisuuden ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista. Presidenttifoorumi järjestettiin vuonna 2006 Presidentinlinnassa kaksi kertaa. Ensimmäisessä foorumissa aiheena oli Suomalaisen työn kilpailukyky ja toisen Osaava ja innovatiivinen Suomi. Syyskuussa Halonen arvosteli Yhdysvaltojen yritystä määritellä uudelleen YK:n kidutusta koskevaa artiklaa palvelemaan paremmin maan terrorisminvastaista sotaa. Halonen totesi, että hänen mielestään Yhdysvaltain johto teki virheen, kun se yritti määritellä uudelleen Geneven sopimuksen kidutusta koskevaa artiklaa. Halonen sanoi ymmärtävänsä Yhdysvaltain tarpeen taistella terrorismia vastaan syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen, mutta totesi ettei pidä hyväksyttävänä, että hyvää tarkoittaen käytetään vääriä keinoja. Halonen sanoi, että "terrorisminvastaisessa sodassa on varottava, ettemme muutu samanlaisiksi kuin ne, jotka eivät noudata kansainvälisiä sopimuksia". Hän totesi, että epädemokratia ja ihmisoikeuksien loukkaukset ovat tauti, joka tarttuu. Halosen Yhdysvaltoihin kohdistunut arvostelu herätti jälleen keskustelua Suomessa Suomen ja Yhdysvaltojen suhteiden tilasta. Halonen sanoi Suomen ja Yhdysvaltojen suhteiden olevan hyvällä tolalla huolimatta siitä, ettei presidentti George Bush ole kutsunut häntä Valkoiseen taloon. Halonen totesi, että Bush kohtelee häntä hyvin säällisesti ja että hänet on kutsuttu muun muassa Bushin järjestämään demokratiapaneeliin. Vuosi 2007 Helmikuussa Halonen ilmoitti Australian valtiovierailunsa yhteydessä, ettei hän kannata kuudennen ydinvoimalan rakentamista Suomeen. Halonen totesi Australian-lehden haastattelussa, että ydinvoima voi viedä sekä huomion että rahoituksen uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseltä ja sähkön säästämiseltä. Lisäksi ydinvoimaan liittyy monia kielteisiä lieveilmiöitä, esimerkiksi ydinjäte. Syksyllä Halonen ja puolustusministeri Jyri Häkämies arvostelivat toisiaan pariinkin otteeseen. Ensin heinäkuussa Halonen arvosteli Häkämiehen antamia lausuntoja, joiden mukaan Suomi ei osallistunut täysipainotteisesti Afganistan operaation. Myös ulkoministeri Ilkka Kanerva oli aiemmin vaatinut Suomen läsnäolon vahvistamista Afganistanissa. Presidentti Halosen mielestä lausunnot Suomen panoksesta olivat aliarvioivia. Syyskuussa Halonen ja puolustusministeri Häkämies olivat jälleen vastakkain Häkämiehen Yhdysvalloissa pitämän puheen vuoksi. Puolustuspoliittisessa puheessa amerikkalaisille turvallisuuspolitiikan asiantuntijoille Häkämies oli todennut, että Suomen suurin turvallisuuspoliittinen haaste on "Venäjä, Venäjä ja Venäjä". Halosen mielestä puhe saattaisi aiheuttaa ihmetystä Suomen ulkopoliittisesta linjasta. Häkämies myös ilmaisi puheessaan, että hänen mielestään Suomelle sopisi parhaiten Naton ja EU:n puolustusyhteistyön vahvistuminen. Halonen sen sijaan on aina ollut selkeästi Suomen puolueettomuuden kannalla ja vastustanut tiukasti Suomen Natoon liittymistä. Pääministeri Matti Vanhanen totesi myöhemmin, että puheessa oli Häkämiehen henkilökohtaisia painotuksia ja se on ristiriitainen Suomen ulkopolitiikassa sovituista yhteisistä pelisäännöistä. Lokakuussa sairaanhoitajien lakon aikana, Halonen otti asiaan kantaa toteamalla, että joukkoirtisanoutumiset ovat täysin laillinen ja hyväksyttävä keino saada hoitohenkilökunnan ääni kuuluville. Halonen sanoi kommentoivansa asiaa SAK:n entisenä lakimiehenä, eikä niinkään istuvana presidenttinä. Halonen totesi, että hänen mielestään kaikki sellaiset keinot, joilla voidaan vauhdittaa neuvotteluja ja jotka liittyvät työsuhteeseen, voidaan ottaa käyttöön. Samalla Halonen kertoi olevansa huolissaan Suomen terveydenhoidon tilanteesta, mutta ymmärtävänsä myös sairaanhoitajien aseman olevan vaikea. Vuosi 2008 Huhtikuussa 2008 silloinen kokoomuksen ulkoministeri Ilkka Kanerva joutui eroamaan tehtävästään niin sanotun tekstiviestikohun vuoksi. Kanervan eron jälkeen Halonen arvioi, että kohu oli merkki uudesta ajasta, jossa korostuu säällisen käyttäytymisen vaatimus poliitikkoja kohtaan. Hän arvioi, että poliitikkojen on mukauduttava ajan vaatimuksiin, mutta näki kansainvälisestikin voimistuneessa nuhteettomuusvaatimuksessa poliitikkoja kohtaan sekä hyviä että huonoja puolia. Hän pelkäsi, että se saattaa esimerkiksi lisätä kiristysyrityksiä poliitikkoja kohtaan. Myönteisenä hän piti sitä, että sukupuolten tasa-arvo ja säällinen käytös korostuvat. Samassa tiedotustilaisuudessa Halonen vastusti myös presidentin valtaoikeuksien kaventamista vireillä olevassa perustuslain uudistuksessa, sillä hänen mukaansa presidentti tuo pitkäjännitteisyyttä päätöksiin, joiden vaikutukset kestävät pidempään kuin eduskunnan tai presidentin vaalikaudet. Elokuussa Halonen sivuutti jälleen valtioneuvoston yksimielisen päätöksen nimitysasiassa, kun hän nimesi sisäministeriön kansliapäällikön Ritva Viljasen jatkokaudelle tehtävässään. Hallitus oli esittänyt tehtävään Viljasen sijasta EU:n rajatarkastusviraston päällikköä Ilkka Laitista. Halonen perusteli ratkaisuaan tiedotusvälineille sanomalla, että Viljasella oli parhaat mahdollisuudet toimia menestyksellisesti sisäministeriön kansliapäällikkönä, koska hän oli toiminut tehtävässään jo viisi vuotta ja hoitanut tehtävänsä moitteettomasti ja ansiokkaasti. Halosen mukaan Viljanen oli hakijoista ansioitunein eikä hänelle ollut esitetty sellaisia syitä, joiden vuoksi häntä ei voitaisi nimittää toiselle viisivuotiskaudelle. Halonen kiisti, että sukupuoli tai Viljasen demaritausta olisi vaikuttanut hänen päätökseensä, vaan hän perusti päätöksensä ainoastaan Viljasen ansioihin. Silloisen sisäministerin, kokoomuksen Anne Holmlundin ja kansliapäällikkö Viljasen välit eivät olleet parhaat mahdolliset ja myös enemmistö sisäministeriön virkamiehistä piti Viljasen uudelleenvalintaa takaiskuna. Syyskuussa edessä oli jälleen presidentin valtaoikeuksiin liittynyt kiista, kun Halonen osallistui EU:n Georgia-huippukokoukseen pääministeri Matti Vanhasen rinnalla tuoreen ulkoministeri Alexander Stubbin sijasta. Keskustelu niin sanotusta "kahden lautasen kysymyksestä" oli jatkunut jo pitkään Suomen politiikassa, mutta se sai uuden käänteen Georgian huippukokouksen myötä. EU oli ilmaissut, että edustajien määrä oli rajattu ehdottomasti kahteen henkilöön, joten Halosen päätös osallistua kokoukseen tarkoitti, että Georgian rauhansuunnitelmaa Etyjin puheenjohtajana neuvotellut ulkoministeri Alexander Stubb ei mahtunut kokoussalissa Suomen edustuspöytään. Tilanne oli hyvin erikoinen, sillä huippukokouksen ainoana teemana oli Georgian kriisi, jota EU oli sovitellut tiukassa yhteistyössä nimenomaan Etyjin kanssa, jonka puheenjohtajuus oli tällöin Suomella. Halonen ja pääministeri Vanhanen eivät voineet kokouksessa kuitenkaan puhua Etyjin puheenjohtajan roolissa, sillä järjestön puheenjohtajuus on vuorossa olevan maan ulkoministerin henkilökohtainen tehtävä. Vuosi 2009 Maaliskuussa Halonen osallistui maailman naisjohtajien neuvoston CWWL:n kokoukseen ja hänet valittiin sen puheenjohtajaksi. Hän seurasi tehtävässä Irlannin entistä presidenttiä Mary Robinsonia. CWWL on johtavien naispoliitikkojen verkosto, johon kuuluu valtionpäämiehiä ja pääministereitä. Halonen osallistui ensimmäisen kerran naisverkoston kokoukseen sen puheenjohtajana Liberian Monroviassa samaan aikaan, kun maassa pidettiin suuri kansainvälinen naisjohtajuuskonferenssi, jonka puheenjohtajana Halonen toimii yhdessä Liberian presidentin Ellen Johnson-Sirleafin kanssa. Marraskuussa Halonen oli jälleen vastakkain puolustusministeri Jyri Häkämiehen kanssa. Halosen mukaan hallituksen ja hänen välillään oli ollut tietokatkos liittyen lisäjoukkojen kotiuttamiseen, joita oli lähetetty Afganistaniin turvaamaan Afganistanin vuoden 2009 presidentinvaalit. Halonen sanoi, että hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa annettiin lisäjoukoille alun perin poliittinen mandaatti olla maassa kunnes vaalit on käyty. Suomen puolustusministeriö oli kuitenkin sopinut aikamäärän vähentämisestä yhdessä Naton kanssa. Kiusallinen tilanne syntyi kun Halonen kertoi julkisesti Isaf-operaation lisäjoukkojen pysyvän maassa myös presidentinvaalien toisen kierroksen yli, vaikka todellisuudessa sadan sotilaan joukko oli palaamassa Suomeen jo puhetta seuraavana viikkona eli ennen vaalien toista kierrosta. Puolustusministeri Häkämies selitti sekaannusta sillä, että vaalien toinen kierros venyi pitkälle ja sotilaiden työsopimukset oli tehty alun alkaen päättyviksi 28. lokakuuta sillä oletuksella, että mahdollinen vaalien toinen kierros olisi tuolloin jo käyty. Halonen antoi Häkämiehelle kuitenkin asiasta moitteita ja totesi, että ainakin hänen puolustusvoimien ylipäällikkönä olisi ehdottomasti pitänyt tietää asiasta. Halonen teki valtiovierailun Syyriaan ja antoi Suomen valtion korkeimman kunniamerkin: Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen maan elinikäiselle presidentille Bašar al-Assadille. Joulukuussa Halonen totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa olevansa huolissaan suomalaisista rauhanturvaajista Afganistanissa. Hän myös totesi, että syksyn mittaan jatkuneista erimielisyyksistä ulkopolitiikkaan liittyen, oli varmasti otettu opiksi presidentin kansliassa ja puolustusministeriössä. Halonen totesi myös ettei kannata liittymistä Natoon, ja että Suomen oma ryhmä on Euroopan unionin Natoon kuulumattomat maat eli Suomi, Ruotsi, Irlanti ja Itävalta. Vuosi 2010 Kesällä 2010 Halonen otti kantaa Helsingin Pride-kulkuetta vastaan kohdistuneeseen väkivaltaiseen iskuun. Halonen tuomitsi jyrkästi Pride-kulkuetta vastaan tehdyn iskun ja sanoi, että Suomen hyvä kansainvälinen maine tasa-arvoasioissa sai iskun seurauksena kovan kolhun. Halonen sanoi iskun olleen erittäin ikävä asia sekä paraatin osallistujille että muille suomalaisille. Elokuussa 2010 Halonen nimitettiin johtamaan YK:n kestävän kehityksen paneelia. Presidentti Halonen toimi paneelin puheenjohtajana yhdessä Etelä-Afrikan presidentin Jacob Zuman kanssa. Paneelin tehtävänä oli käsitellä kestävää kehitystä erityisesti ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Paneelin tuli pohtia muun muassa vihreään, vähähiiliseen talouteen, köyhyyden vähentämiseen ja kestävään kulutukseen liittyviä kysymyksiä ja käsitellä myös sitä, onko kansainvälisiä rakenteita ja rahoitusta tarvetta muuttaa kestävän kasvun edistämiseksi. Paneeli työskenteli vuoden 2011 loppuun, jolloin se luovutti loppuraporttinsa ja toimenpidesuositukset YK:n pääsihteerille. Joulukuussa Halonen osallistui Kööpenhaminan YK:n ilmastokokoukseen, jossa hän toimi Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana. Kokouksessa Halonen otti vastaan Millennium-soihdun palkintona ansioistaan tasa-arvon ja naisten aseman parantamisessa. Vuosi 2011 Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen Halonen toivoi, että tulevaan hallitusohjelmaan kirjataan lupaus rasismin ja muukalaisvihamielisyyden vastaisista toimista. Hän huomautti että Suomessa tapahtuu vakavia ihmisoikeusloukkauksia kuten syrjintää, ja että näihin tilanteisiin tulisi suhtautua vakavasti. Halonen nosti pitämässään puheessa esille myös romanien aseman Euroopassa. Hän sanoi ettei kerjäämistä voi hyväksyä ammatiksi, mutta ettei pelkillä kielloilla ja rangaistuksilla pystytä nujertamaan köyhyyttä. Toukokuussa Halonen arvioi tiedotusvälineiden vaikuttaneen siihen, että hänet päätettiin jättää pois EU:n huippukokouksista niin sanotun kahden lautasen kysymyksen vuoksi. Hän myös kertoi olevansa pettynyt siihen, että Suomessa ei haluta presidentin viestivän EU:n ja Venäjän välillä. Suomen Kuvalehden haastattelussa Halonen sanoi, että hänen Venäjä-suhteistaan oli hyötynyt koko EU ja tästä oli nyt tullut loppu, koska presidenttiä ei enää haluttu mukaan EU:n huippukokouksiin. Halosen mukaan nimenomaan viestimien painostuksesta suomalaisten mielestä EU:n huippukokouksissa ei voi olla mukana muu kuin pääministeri. Halosen mielestä painostus oli henkilökohtaista ja häntä vastaan. Syyskuussa Halonen puolusti Suomen vakuusvaatimuksia Kreikalta. Halonen ei uskonut, että Suomen maine olisi kärsinyt kansainvälisesti tai Euroopan unionissa suomalaisten Kreikalta vaatimien vakuuksien vuoksi. Suomen maineen sijaan Halonen sanoi olevansa erityisen huolestunut euron ja Euroopan tilanteesta tulevaisuudessa. Monet EU-maat olivat arvostelleet Suomen toimia Kreikan tukipaketin neuvotteluissa, mutta Halosen mielestä Suomen pitääkin olla tiukka joissakin asioissa. Marraskuussa Halonen toi esiin huolensa siitä, että Helsingin Sanomien tutkimuksen mukaan kevään eduskuntavaaleissa rasismiin taipuvat henkilöt olivat antaneet äänensä perussuomalaisille. Presidentti Halonen ja pääministeri Jyrki Katainen sanoivat hätkähtäneensä yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka ilmeni Helsingin Sanomien rasismiaiheisessa mielipidetiedustelussa. Presidentti toivoi Helsingin Sanomien haastattelussa kansalaisilta ja puoluejohtajilta rasismin vastaisia toimia ja arkirohkeutta, joka on usein rasismin kohteena olevien ihmisten ensimmäinen tuki. Kyselyn perusteella perussuomalaisten kannattajista yli neljännes tunnisti itsestään rasistisia piirteitä, mistä Halonen totesi, että ihmiset jotka tunnistavat itsessään rasismia, ovat päätyneet äänestämään perussuomalaisia. Perussuomalaiset närkästyivät Halosen kommentista ja puolueen puheenjohtaja Timo Soini kuittasi tutkimuksen tarkoitushakuiseksi. Vuosi 2012 Tammikuussa Halonen ryhtyi päättämään toista kauttaan presidenttinä ja teki viimeiset valtiovierailunsa Suomen naapurimaihin. Halonen teki jäähyväisvierailut tammikuussa Venäjälle ja Viroon sekä helmikuussa Ruotsiin. Halonen osallistui myös Tanskan kuningattaren Margareeta II:n valtaanastumisen 40-vuotisjuhlallisuuksiin Kööpenhaminassa. Viimeinen Halosen järjestämän presidenttifoorumi järjestettiin tammikuussa Presidentinlinnassa ja sen aiheena oli Suomen ja maailman tulevaisuus nuorten näkökulmasta. 30. tammikuuta presidentti Halosen johtama YK:n kestävän kehityksen paneeli luovutti raporttinsa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonille. Halonen esitteli myöhemmin raportin tuloksia YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa Delhissä. Helmikuussa Halonen onnitteli perinteiseen tapaan puhelimitse seuraajaansa kokoomuksen Sauli Niinistöä. Ensimmäisen kerran istuva ja vastavalittu presidentti tapasivat toisensa presidentinvaalien jälkeen 6. helmikuuta 2012, presidentin virka-asunnossa Mäntyniemessä. Halonen oli yhteydessä myös vihreiden kansanedustaja Pekka Haavistoon, joka tuli vaaleissa toiseksi. 7. helmikuuta Halonen avasi eduskunnassa Suomen valtiopäivät viimeisen kerran. Avajaispuheessaan Halonen totesi olevansa erityisen huolissaan kansalaisista, joiden yhteydenotot kertovat yksilöiden ja perheiden taloudellisesta ahdingosta ja hyvinvointieroista. Hän totesi, että Suomen tekee kansakunnaksi juuri se, että kaikista pidetään huolta varsinkin taloudellisesti tiukkoina aikoina. Helmikuussa Halosen kutsusta Euroopan unionin maiden presidenttejä kokoontui Helsinkiin. Kaksipäiväiseen tapaamiseen osallistuivat Suomen, Italian, Itävallan, Latvian, Portugalin, Saksan, Slovenian ja Unkarin presidentit. Helmikuun lopussa Halonen onnitteli Ruotsin kruununprinsessa Victoriaa ja prinssi Danielia heidän lapsensa, prinsessa Estellen syntymän johdosta. 1. maaliskuuta Halonen osallistui seuraajansa presidentti Sauli Niinistön virkaanastujaisiin, joissa hän hyvästeli eduskunnan ja valtion korkeimmat virkamiehet. Valtiovierailut Presidentti Halonen matkusti presidenttikausiensa aikana vuosina 2000-2012 kaikkiaan 71:een maahan. Valtiovierailuja ja muita ulkomaanmatkoja kertyi tänä aikana yhteensä noin 300. Esimerkiksi vuonna 2011 Halonen teki 22 ulkomaanmatkaa, joista neljä oli valtio- tai virallista vierailua. Näiden lisäksi presidentti teki 18 työvierailua, kokous- tai muuta matkaa. Koko kahden virkakautensa aikana Halonen vieraili eniten Belgiassa, 28 kertaa, sillä siellä sijaitsevat Euroopan unionin keskeiset toimielimet. Seuraavina kohdemaina tulivat Venäjä, missä Halonen vieraili 27 kertaa, sekä Yhdysvallat jossa Halonen kävi yhteensä 26 kertaa. Halosen mukana matkoilla oli yritysvaltuuskunta yli 20 maassa. Ulkomaiden lisäksi Halonen matkusti ympäri Suomea, missä hän teki yli 20 kotimaanmatkaa vuosittain. Tämän lisäksi presidentti osallistui 70-80 erilaiseen tilaisuuteen ja tapahtumaan pääkaupunkiseudulla. Vuosittain Halonen piti presidenttinä ollessaan keskimäärin 80-100 puhetta vuosittain eri yhteyksissä. Halosen ulkomaanmatkat: Aasia Kiina, 4 Etelä-Korea, 2 Intia, 2 Japani, 2 Armenia, 1 Azerbaidžan, 1 Georgia, 1 Indonesia, 1 Israel, 1 Jordania, 1 Kazakstan, 1 Mongolia, 1 Palestiina, 1 Qatar, 1 Saudi-Arabia, 1 Singapore, 1 Syyria, 1 Thaimaa, 1 Vietnam, 1 Afrikka Etelä-Afrikka, 2 Benin, 1 Egypti, 1 Liberia, 1 Mosambik, 1 Namibia, 1 Nigeria, 1 Senegal, 1 Tansania, 1 Eurooppa Belgia, 28 Venäjä, 27 Ruotsi, 20 Sveitsi, 19 Viro, 18 Saksa, 15 Ranska, 8 Espanja, 6 Iso-Britannia, 6 Norja, 5 Tanska, 5 Itävalta, 4 Portugali, 4 Unkari, 4 Kreikka, 3 Latvia, 3 Liettua, 3 Turkki, 3 Islanti, 2 Puola, 2 Tšekki, 2 Alankomaat, 1 Bosnia ja Hertsegovina, 1 Bulgaria, 1 Irlanti, 1 Italia, 1 Kosovo, 1 Luxemburg, 1 Romania, 1 Serbia, 1 Slovakia, 1 Slovenia, 1 Ukraina, 1 Pohjois- ja Etelä-Amerikka Yhdysvallat, 26 Chile, 2 Meksiko, 2 Brasilia, 1 Guatemala, 1 Kanada, 1 Nicaragua, 1 Oseania Australia, 1 Uusi-Seelanti, 1 Kannatusluvut Halonen oli presidenttikaudellaan kannatuslukujen mukaan suositumpi kuin kukaan aiemmista presidenteistä. Välittömästi vuoden 2000 vaalien jälkeen Halosen kannatus oli mielipidetiedustelujen mukaan 52 %, mutta kannatus lähti pian nousuun ja oli 73 % vuoden 2000 joulukuussa. Samassa joulukuussa tehdyssä kyselyssä ainoastaan 7 % oli Haloseen tyytymättömiä. 73 prosentin lukemilla Halonen oli suositumpi kuin presidentti Martti Ahtisaari kertaakaan omalla presidenttikaudellaan. Mauno Koiviston ensimmäisen kauden alkuvuosina tyytyväisyys presidenttiin sen sijaan oli vieläkin suurempaa. Erityisen tyytyväisiä Halosen toimintaan ensimmäisen kauden alussa olivat SDP:n ja vihreiden kannattajat. Molempien keskuudessa tyytyväisyys presidenttiin oli yli 90 prosenttia. Kokoomuksen kannattajien joukossa vastaava luku oli 70 prosenttia. Keskustassa tyytyväisyys oli myös yli puolet, 58 prosenttia, vaikka keskustan Esko Aho oli Halosen vastaehdokas presidentinvaaleissa. Ensimmäisen kyselyn mukaan miehet olivat selvästi kriittisempiä Halosen toimintaa kohtaan kuin naiset, mutta silti Halosen kannatus oli myös miesten keskuudessa 64 %. Kesällä 2001 tehdyssä seuraavassa tutkimuksessa Halosen kannatus oli noussut uusiin huippulukemiin. Suomen Kuvalehden tekemässä tutkimuksessa Haloseen luotti 81 % vastanneista. Lukema oli tällöin korkein Haloselle koskaan mitattu luottamusluku. Naiset antoivat tässäkin kyselyssä Haloselle paremmat pisteet kuin miehet, mutta miehistäkin 75 % antoi Haloselle tukensa. Merkillepantavaa oli, että Halosen kannatus oli tasaista ympäri maan ja väestöryhmien: toimihenkilöiden ja työläisten sekä etelä- ja pohjoissuomalaisten lukemat olivat lähes tasoissa. Arvostelevimpia Halosta kohtaan olivat yhä keskustan ja pienten puolueiden äänestäjät. Heistä 20-25 prosenttia ilmoitti, ettei Halonen nauti heidän luottamustaan. Vuonna 2003 kaksi vuotta valintansa jälkeen Haloselle mitattiin jälleen paremmat kannatuslukemat. Sanomalehti Kalevan teettämän mielipidemittauksen mukaan 84 % suomalaisista oli tällöin tyytyväisiä presidenttiin, kun tyytymättömiä oli ainoastaan 6 %. Halosen uudet ennätyslukemat olivat pitkälti sen ansiota, että keskustan kannattajat suhtautuivat aiempaa myönteisemmin presidenttiin: keskustan kannattajista 74 % oli tyytyväisiä presidenttiin. Myös kahden muun suurimman puolueen SDP:n ja kokoomuksen kannattajat olivat aiempaa tyytyväisempiä Haloseen. Seuraavana vuonna Halosen kannatusluvut lähtivät pieneen laskuun, mutta olivat yhä erittäin korkeita. Sanomalehti Kalevan keväällä 2004 teettämän kyselyn mukaan Halosen suosio oli laskenut neljä prosenttiyksikköä puolen vuoden aikana. Kyselyn mukaan suomalaisista 83 % oli yhä tyytyväisiä Halosen toimintaan. Haloseen tyytymättömien osuus oli yhä laskenut, ollen kyselyssä vain viisi prosenttia. Neutraalisti Halosen toimintaan suhtautui kymmenen prosenttia vastanneista. Tyytyväisimpiä Haloseen olivat vasemmistoliiton kannattajat, joista 97 % tuki Halosta. SDP:n ja vihreiden äänestäjien piirissä kannatus oli 94 %. Erittäin tyytyväisten osuus oli kuitenkin pudonnut SDP:ssä 70 prosentista 58 prosenttiin. Keskustan kannattajista 81 % ja kokoomuslaisista 75 % oli Haloseen tyytyväisiä. Viljelijäväestöstä presidenttiä tuki 63 %, kun työväestön keskuudessa kannatus oli tutkimuksessa 87 %. Vaaleja edeltävänä vuonna 2005 Halosen suosio laski yli 80 prosentin tyytyväisyydestä 71 prosenttiin. Vuoden 2006 presidentinvaalien yhteydessä Halosen suosio notkahti 65 prosenttiin, mutta lähti jälleen nousuun vaalien jälkeen. Toisella presidenttikaudellaan Halosen kannatus pysyi yhä hyvänä, mutta ei yltänyt ensimmäisen kauden aikaisiin huippulukemiin. Vuonna 2008 Kalevan teettämän tutkimuksen mukaan 70 % suomalaisista oli tyytyväisiä presidenttiin, 21 % oli erittäin tyytyväisiä ja 49 % melko tyytyväisiä. Viimeisissä Halosen kannatusluvuissa ennen toisen kauden päättymistä kannatusluvut olivat jälleen palanneet lähelle ensimmäisen kauden huippulukemia. Halosen suosio oli toisella kaudella laskenut koko ajan vuodesta 2007 lähtien, mutta lähti jälleen vuonna 2010 nousuun. 84 % kansasta oli tällöin sitä mieltä, että Halonen oli onnistunut presidentin tehtävässä erittäin hyvin tai melko hyvin. Tyytymättömien määrä oli yhä pieni, mutta paljon ensimmäistä kautta suurempi, sillä erittäin tai melko huonona Halosen onnistumista piti 12 %. Halosen katsottiin vuoden 2010 kyselyssä onnistuneen aiempaa paremmin ulkopolitiikan johtajana. Yli 70 % oli sitä mieltä, että presidentti Halonen oli onnistunut ulkopolitiikassa erittäin hyvin tai melko hyvin. Erityisesti kokoomuksen kannattajat olivat olleet tyytymättömiä Halosen toimintaan, sillä vain 65 % heistä katsoi Halosen onnistuneen presidenttinä ja alle puolet, 45 %, piti Halosta onnistuneena ulkopolitiikan johtajana. Kesäkuussa 2010 myös kokoomuslaiset olivat tyytyväisempiä Haloseen ja 78 % antaa vähintään melko hyvän yleisarvosanan Haloselle ja 63 % katsoi hänen ulkopolitiikan olleen onnistunutta. Halosen nimittämät hallitukset Presidenttikausien jälkeen Marraskuussa 2011 tiedotusvälineissä uutisoitiin, että presidentti Halonen oli kieltäytynyt hänelle tarjotusta Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaarin tehtävästä. Joukko eurooppalaisia poliitikkoja oli tunnustellut, voisiko Halosella olla riittävästi kannatusta tehtävään, kun aiemman komissaarin Thomas Hammarbergin kausi päättyy. Riittävä tuki ilmeisesti löytyi, mutta Halonen kieltäytyi tehtävästä syksyllä 2011. Presidentti Halonen ei ollut halukas sitoutumaan tehtävään, joka kestäisi kuusi vuotta ja vaatisi siirtymistä Strasbourgiin Ranskaan. 8. maaliskuuta 2012 viikko presidenttikautensa päättymisen jälkeen, Halonen antoi ensimmäisen pitkän televisiohaastattelunsa esiintymällä Hjallis Harkimon juontamassa Hjalliksen kanssa -ohjelmassa. Halonen analysoi ohjelmassa omaa 12 vuoden presidenttikauttaan. Hän totesi ettei ollut aina helppoa olla ensimmäinen naispresidentti, sillä monet asiat ja perinteet presidentti-instituutiossa oli räätälöity nimenomaan miehiä varten ja ne vaativat uudistusta. Halonen kertoi myös aikeistaan hakeutua takaisin SDP:n jäseneksi ja liittyä kirkkoon Kallion seurakuntaan. Hän otti kantaa myös Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n puheenjohtajan Timo Rädyn ja liiton viestintäpäällikkö Hilkka Ahteen väliseen kiistaan. Halonen sanoi tapauksen pilaavan koko ammattiyhdistysliikkeen mainetta ja totesi ettei kenenkään pidä työpaikalla sietää mitä tahansa. Hän myös totesi ettei ammattiyhdistysliike ole hänen kokemuksensa mukaan koskaan ollut "mikään feminismin etuvartio", vaan liikkeessä on yhä liian paljon machokulttuuria mukana. Halonen totesi helmikuussa 2012 olevansa mahdollisesti kiinnostunut Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pääjohtajan paikasta. Myöhemmin pääministeri Jyrki Katainen totesi, että Suomen hallitus tukee Halosta tehtävään, mikäli hän siihen haluaa. Halonen kuitenkin ilmoitti myöhemmin, ettei ole paikasta kiinnostunut sen vuoksi, että ammattiyhdistysliike tukee tehtävään ILO:n varapääjohtaja Guy Ryderia ja Halonen haluaa tukea asiassa ammattiyhdistysliikkeen päätöstä. Maaliskuussa Halonen ilmoitti ottavansa vastaan hänelle helmikuussa tarjotun YK:n väestökysymyksiin keskittyvän työryhmän puheenjohtajuuden. Työryhmän rinnakkaispuheenjohtajana toimii Mosambikin entinen presidentti Joaquim Chissano. Työryhmän päätehtävä on seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien kysymysten edistäminen maailmanlaajuisesti. Työryhmä aloitti toimintansa kesällä 2012. Maaliskuussa 2012 Minna Canthin päivänä presidentti Halonen löi Suomen Rahapajalla ensimmäisen tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden juhlarahan. Julkistamisen yhteydessä Halonen kommentoi myös Finnairin bonuskohua toteamalla, että työpaikoissa kohtuullinen osuus tuloksesta ja vastuusta kuuluu jokaiselle. Halosen presidenttikausista on tehty dokumenttielokuva, jonka ensi-ilta oli 30. maaliskuuta 2012. Elokuvan nimi on Rouva presidentti. Syyskuussa 2014 Halosen kerrottiin valmistelevan muuttoa Yhdysvaltoihin, missä hän aloittaa Harvardin yliopistossa opettajana. Keväällä 2015 Halonen alkaa opettaa kansainvälistä politiikkaa ja erityisesti kestävää kehitystä. Poliittiset näkemykset Sisäpolitiikka Vuoden 2006 presidentinvaalien aikana Halonen sai arvostelua erityisesti konservatiivisilta ehdokkailta, perussuomalaisten Timo Soinilta ja kristillisdemokraattien Bjarne Kallikselta. Eduskunnassa oli ajankohtaisena laki samaa sukupuolta olevien parien hedelmöityshoitojen hyväksymisestä, joita Halonen asettui tukemaan. Halonen antoi myös lausunnon, jossa hän totesi, että ihanneperheen käsitteen pitää seurata aikaansa. Halonen on ollut aktiivinen seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajaja jo pitkään. 1980-luvun alussa Halonen työskenteli puheenjohtajana Seksuaalinen tasavertaisuus SETA ry:ssä, joka on suomen merkittävin HLBT-oikeuksia ajava kansalaisjärjestö. Hän kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia ja on todennut, että lapsen kehitykselle tärkeintä on turvallinen koti, ei se että lapsella on sekä isä että äiti. Halonen sanoi Hjallis Harkimon haastattelussa 8. maaliskuuta 2012 olevansa huolissaan monen muun suomalaisen tavoin Perussuomalaisten suosion ja suvaitsemattomuuden noususta Suomessa, mutta olevansa myös iloinen siitä, että tyytymättömyys tuli ilmi vaaliuurnilla eikä kaduilla. Pekka Haaviston nousua toiselle kierrokselle vuoden 2012 presidentinvaaleissa hän piti vastalauseena perussuomalaisten nousulle. Halonen sanoi yllättyneensä siitä, kuinka moni Sauli Niinistön kannattajista äänesti tätä juuri sillä perusteella, että Niinistö on heteroseksuaali. Hän nosti esille myös häneen itseensä kohdistuneet lesbo-huhut toteamalla, että hänen Setan puheenjohtajuutensa on yhä monille kauhean iso juttu, vaikka hän on heteroseksuaali. Halonen ei presidenttikautenaan ollut Suomen luterilaisen kirkon tai minkään muunkaan uskonnollisen yhteisön jäsen, mutta ei ole kuitenkaan ateisti. Hän on muun muassa toiminut aktiivisesti kristillisessä setlementtiliitossa. Kirkosta Halonen erosi 1970-luvulla vastalauseena sille, ettei kirkko tuolloin sallinut naispappeutta ja syyllistyi seksuaalivähemmistöjen syrjintään. Myöhemmin Halonen harkitsi kirkkoon liittymistä, mutta ei presidenttikaudellaan halunnut toteuttaa liittymistä, jotta yksityisen päätöksen pohjalta ei tehtäisi poliittisia johtopäätöksiä. Luterilaisen kirkon johto ei puuttunut julkisesti presidentin kirkkoon kuulumattomuuteen tai nostanut asiaa esille julkisesti. Arkkipiispa Jukka Paarma totesi Halosen valinnan jälkeen vuonna 2000, että kysymys kirkkoonkuulumisesta on Halosen yksityisasia, vaikka kirkolla toki onkin asiassa oma opetuksensa. Sen sijaan Lapuan piispa Jorma Laulaja esitti vuonna 2000 presidenttiparille onnittelunsa heidän naimisiinmenonsa johdosta, ja oli aiemmin ilmoittanut toivovansa kansalaisena, että presidentti olisi naimisissa, koska Laulajan mukaan presidentin siviilisääty ei ole yksityisasia. Halonen on todennut, että kirkolliset asiat ovat osa uskonnollisten yhteisöjen itsenäistä päätöksentekoa, ja ettei hän sen vuoksi ota esimerkiksi kantaa valtion ja kirkon erottamiseen toisistaan. Hän on kuitenkin pitänyt uskonnon vapautta tärkeänä asiana. Toisen presidenttikautensa päätyttyä 2012 Halonen liittyi takaisin luterilaiseen kirkkoon. Kuukausiliitteelle antamassaan haastattelussa hän totesi: "Myönnän, ettei kirkosta lähteminen ollut kestävä ratkaisu. Pois voi lähteä vain kerran, vaikuttaminen on kestävämpää." Turvapaikanhakijoiden pääsyä Suomeen Halonen ei ole halunnut tiukentaa. Hän on todennut, että järjestelmän tulisi olla tehokkaampi ja juridisesti pitävämpi, mutta linjaa ei pidä tiukentaa ja Suomen tulee noudattaa jo allekirjoitettuja kansainvälisiä pakolaissopimuksia. Turvallisuuspolitiikka Halonen vastustaa Suomen jäsenyyttä Natossa. Hän on todennut olevansa kansan enemmistön kannalla siitä, ettei Suomella ole tarvetta sotilaalliseen liittoutumiseen, vaan maan uskottavan puolustuksen paras perusta ovat hyvät naapuruussuhteet. Venäjää Halonen ei ole pitänyt Suomen turvallisuudelle uhkana, niin kauan kuin maan demokratiakehitys jatkuu positiivisena. Halonen on tukenut asevelvollisuusarmeijan säilyttämistä Suomen peruspuolustusratkaisuna, mutta halunnut kehittää sen rinnalla siviilipalvelusjärjestelmää. Halonen on hyväksynyt Suomen puolustusvoimien suunnitelmat varuskuntien lakkauttamiseksi ja muiksi säästötoimiksi. Hän on todennut, että Suomi maksaisi väärille ihmisille palkkaa, jos se ei uskoisi puolustusvoimien johdon sanomaa siitä, mitä tarvitaan poliittisten ja turvallisuuspoliittisten suuntaviivojen toteuttamiseksi. Halonen on myös sanonut, ettei minkään paikkakunnan elinkeinorakenne voi perustua ainoastaan varuskunnan paikallaoloon. Tarja Halonen tuki voimakkaasti maamiinojen poistamista Suomen armeijan puolustusaseistuksesta. Maamiinat päätettiin kieltää Suomessa Halosen päättäväisen toiminnan seurauksena vuonna 2011 Ottawan sopimuksen mukaisesti. Ulkopolitiikka Halonen on ollut aktiivinen ulkopolitiikassa erityisesti ihmisoikeuksien puolustajana. Presidenttikausiensa aikana hän on kiinnittänyt kansainvälisesti erityistä huomiota tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin sekä globalisaation haittavaikutuksiin. Hänellä oli presidenttikausiensa aikana useita YK:n alaisia tehtäviä. Hän on todennut ihmisoikeuksien edistämisen olevan tärkeää myös Suomelle, koska kansainvälisesti oikeudenmukainen tilanne on tärkeä erityisesti pienten maiden kuten Suomen kannalta. Toisena ulkopoliittisesti tärkeänä tehtävänä hän on pitänyt suomalaisen kaupan ja teollisuuden viennin edistämistä. Suomen entinen suurlähettiläs Pasi Patokallio kirjoitti Suomen Kuvalehdessä ja Kanava-lehdessä julkaistussa esseessään, että Suomen turvallisuuspoliittinen linja muuttui Tarja Halosen tullessa ulkoministeriksi vuonna 1995. Patokallion mukaan turvallisuuden ydinsisältö on perinteisesti ollut valtakunnan suojeleminen ulkoisilta uhkilta, joista pahimmat ovat sotilaallisia. Halosen aikakaudella Suomen turvallisuusuhkia ei pidetty enää sotilaallisina, vaan turvallisuusuhkiksi nimettiin globaaleja ilmiöitä, kuten ilmastonmuutos. Patokallion mukaan asevaraisesta turvallisuudesta tuli haukkumasana ja aseidenriisunnasta itseisarvo. Huolta kannettiin lähinnä Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin toimista, mutta Halosen ulkopoliittisessa ajattelussa "ei ollut missään vaiheessa sijaa Venäjän toiminnan kriittiselle arvioinnille saati julkiselle arvostelemiselle". Lisäksi jalkaväkimiinoista luopuminen heikensi merkittävästi Suomen puolustusta. Yksityiselämä Halosen perheeseen kuuluvat tytär Anna Halonen sekä puoliso, professori ja oikeustieteen tohtori Pentti Arajärvi. Halonen oli seurustellut Anna Halosen isän SDP:n eduskuntaryhmän sihteerin Kari Pekkosen kanssa kesästä 1977 lähtien ja tytär Anna Halonen syntyi syksyllä 1978. Raskausaikanaan Halonen joutui tilanteeseen, jota hän on itse myöhemmin nimittänyt elämänsä käännekohdaksi. Syksyllä 1978 Halosen oli tarkoitus osallistua eduskunnan maanpuolustuskurssille kurssin emäntänä. Hänen piti lentää kurssia varten Kuopion Rissalaan, mutta lääkäri kielsi lentämisen pitkällä olleen raskauden vuoksi. Lääkärin määräys pelasti Halosen ja hänen tyttärensä hengen, sillä lentokone syöksyi maahan paluulennollaan Helsinkiin. Kaikki koneen matkustajat kuolivat ja Rissalan lentoturma onkin ilmavoimien rauhanajan pahin lento-onnettomuus. Kuolleiden joukossa olivat muun muassa kansanedustajat Arto Merisaari ja Kirsti Hollming sekä maaherra Antti Pohjonen. Anna Halonen syntyi vain vähän onnettomuuden jälkeen Helsingissä. Halonen oli jo pitkään odottanut perhe-elämän alkamista, mutta Kari Pekkonen joutui viettämään työnsä vuoksi paljon aikaa poissa kotoa. Halonen on myöhemmin todennut, että hänen miehensä lähti oikeastaan aika samalla tavalla pois hänen elämästään kuin hänen isänsä aikoinaan, eikä Halonen puhunut hänestä enää myöhemmin pahaa mutta ei hyvääkään. Vuonna 1979 Halonen valittiin kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä. Pienen lapsen äiti otti vauvansa mukaan eduskuntaan. Nykyisen miehensä Pentti Arajärven Halonen tapasi 1980-luvulla eduskunnassa, kun Halonen toimi eduskunnan sosiaalivaliokunnan puheenjohtajana ja Arajärvi oli saman valiokunnan sihteeri. Halonen ja Arajärvi asuivat pitkään samassa talossa, mutta eri huoneistoissa Wallininkatu 10:ssä Kalliossa. He menivät naimisiin vasta Mäntyniemessä 26. elokuuta 2000, muutama kuukausi sen jälkeen, kun Halonen oli valittu presidentiksi. Alun perin Halonen ja Arajärvi kutsuivat ystävät ja omaiset sadonkorjuujuhliin, mutta yllättivät vieraat menemällä naimisiin. Vuoden 2000 presidentinvaalikamppailun aikana Halosen avoliittoa Arajärven kanssa pidettiin paljon esillä, kun vastapuolen ehdokas, keskustan Esko Aho, nosti etenkin kampanjansa alkuvaiheessa perheensä esiin. Ennen avioliittoa Pentti Arajärven titteli nousi keskustelunaiheeksi muun muassa ennen valtiovierailua Ruotsiin keväällä 2000, jolloin pohdittiin, voidaanko avopuolisosta presidentin kanslian käytännön mukaan kutsua ruotsiksi nimellä make. Tällöin päädyttiin presidenttiparin omasta toivomuksesta käyttämään vain titteliä valiokuntaneuvos. Vapaa-aikanaan Halonen on ilmoittanut harrastavansa itämaista tanssia, voimistelua, uimista, kuvataidetta, erityisesti ikoneiden keräilyä ja teatteria. Lisäksi hän on toiminut useissa luottamustehtävissä teatterin alalla. Lemmikkeinä Halosella on ollut Rontti-kissa (k. 2012) ja Miska-kissa (k. 2011) ja kaksi punakorvakilpikonnaa. 17. tammikuuta 2013 Halonen sai Venäjän pääministeriltä Dmitri Medvedeviltä Neva Masquerade-rotuisen kissan, jonka nimi on Meggi. Halonen osaa puhua myös viroa ja on osallistunut lukuisille kielikursseille Virossa. Halonen omistaa 20-neliöisen siirtolapuutarhamökin Helsingin Marjaniemessä ja harrastaa puutarhanhoitoa siellä. Ensimmäisen Ruotsiin suuntautuneen valtiovierailun yhteydessä Ruotsin lehdissä kutsuttiin Halosta Muumimammaksi hänen mukanaan pitämänsä suuren käsilaukun vuoksi. Nimitys jäi elämään. Poliittisen uran aikajana Sosialidemokraattisen puolueen jäsen 1971-2000, 2012- Pääministerin eduskuntasihteeri 1974-1975 Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1977-1996 Kansanedustaja 1979-2000 Sosiaalivaliokunnan puheenjohtaja, 1984-1986 Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä 1987-1990 Pohjoismainen yhteistyöministeri 1989-1991 Oikeusministeri 1990-1991 Lakivaliokunnan varapuheenjohtaja, 1991-1994 Suuren valiokunnan puheenjohtaja, 1995-1995 Ulkoasiainministeri 1995-2000 Suomen tasavallan presidentti 2000-2012 Kansalaisjärjestö- ja luottamustehtäviä Helsingin yliopisto Kansainvälinen solidaarisuussäätiö Lasten teatteri Pieni Suomi Osuusliike Elannon edustajisto Osuusliike Elannon hallintoneuvosto Rauhankasvatusinstituutti RKI Romaniasiain neuvottelukunta Seksuaalipoliittinen yhdistys - Sexpo Seksuaalinen tasavertaisuus SETA Suomen Pakolaisapu Suomen Setlementtiliitto Suomi-Chile-seura Suomi-Nicaragua-seura Työväen Näyttämöiden Liitto Vanhus- ja lähimmäispalveluiden liitto Palkinnot ja tunnustukset 1999: Stadin Slangi ry valitsi Halosen Stadin Friiduksi 2002: Amnesty Internationalin Suomen osaston vuoden 2002 kynttiläpalkinto ihmisoikeuksien puolustamisesta. 2002: Kiasman ystävät ry nimesi Halosen vuoden 2002 nykytaiteen ystäväksi tunnustuksena omakohtaisesta ja aktiivisesta kiinnostuksen osoittamisesta nykytaidetta kohtaan. 2002: Suomen Ruususeura antoi aiemmin 'Schalin 10'-nimellä tunnetun ruusulajikkeen nimeksi 'Tarja Halonen' eli tarjanruusu. 2003: Liikunnan Kehitysyhteistyö LiiKe ry:n vuoden LiiKe -palkinto merkittävästä työstä liikunnan kehitysyhteistyön edistämiseksi. 2004: Halonen tuli viidenneksi Yleisradion ennen itsenäisyyspäivää 2004 järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä. 2004: Vuoden 2004 Grameen Foundation USA - Deutsche Bank Humanitarian Award -palkinto työstä sosiaalisen tasavertaisuuden, ihmisoikeuksien, köyhyyden poistamisen ja tasa-arvoisuuden puolesta. 2006: Romaniasiain neuvottelukunnan Paarkiba-palkinto romanien koulutuksen, kielen ja kulttuurin edistämisestä. 2008: Maailman luonnonsäätiön WWF:n Itämeri-palkinto, johtajuudesta ja aloitteellisuudesta Itämeren suojelemiseksi. 2008: Baltic Development Forumin Itämeri-palkinto, pitkäaikaisesta työstä Itämeren alueen hyväksi. 2008: Kansan Sivistysrahaston Tammisaari 1918 -mitali tunnustukseksi ihmisoikeus- ja solidaarisuustyöstä. 2010: Global Women's Leadership -palkinto naisjohtajuudesta, työstä naisten aseman ja tasa-arvon edistämiseksi. 2010: Jazzmuusikot ry valitsi Halosen Vuoden Jazzdiggariksi. 2010: Suomen uskontodialogi -verkoston Kultainen sääntö -palkinto uskontojen vuoropuhelun lisäämisestä. 2010: Nuori Suomi ry:n Pro Nuori Suomi -tunnustus vapaaehtoistyön esille nostamisesta ja aktiivisesta osallistumisesta urheiluseuratoimintaan. 2010: Suomen jääkiekkoliiton palkinto vuoden naiskiekkoteosta, nais- ja tyttökiekon positiivisen mielikuvan ja julkisuuden edistämisestä. 2010: Yhdysvaltalainen Time-lehti valitsi Halosen kymmenen vaikutusvaltaisimman naisjohtajan listalle. 2010: Yhdysvaltalainen Foreign Policy -lehti valitsi Halosen sadan globaalin ajattelijan listalleen. 2011: Naistoimittajat ry:n Vuoden Kellokas -tunnustus, julkisista kannanotoista naisten, vähemmistöjen, kestävän kehityksen ja rauhanprosessien puolesta. 2011: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton (STKL) kultainen kunniamitali tunnustuksena merkittävästä asiantuntijatyöstä oikeudenmukaisemman maailman hyväksi. 2012: Eeva-lehden lukijaäänestyksessä Halonen valittiin Vuoden Eevaksi. 2012: Kuvanveistäjäliiton Pro Sculptura -mitali. 2013: Ilmatieteen laitoksen vuoden 2013 sää-, ilmasto- ja merivaikuttaja -tunnustus. 2013: Sadankomitean rauhanpalkinto. 2013: Global Fairness Initiative -järjestön kansainvälinen Global Fairness -tunnustus työstä ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajaliittojen sisällyttämisestä poliittiseen päätöksentekoon sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta. 2013: Kansanvalistusseura palkitsi Halosen tunnustuksena työstä kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. 2013: Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seuran (ETMU) tunnustuspalkinto merkittävästä työstä etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen kysymysten parissa. 2013: Helsingin kaupunki nimesi Helsingin Kaupunginteatterin edessä sijaitsevan puiston Tarja Halosen puistoksi. Kunnia- ja ansiomerkit Suomalaiset kunniamerkit Valkoisen Ruusun ritarikunta, suurristi ketjuineen, 2000 Vapaudenristin ritarikunta, suurristi, 2000 Suomen Leijonan ritarikunta, suurristi, 1998 Ulkomaiset kunniamerkit Marianmaan ristin ritarikunta, I luokan kunniamerkki ketjun kera, 2000 Valkoisen Tähden ritarikunta, I luokan kunniamerkki ketjun kera, 2007 Valkoisen Tähden ritarikunta, I luokan kunniamerkki, 1995 Haukan ritarikunta, suurristi ketjuineen, 2000 Haukan ritarikunta, suurristi, 1997 Pyhän Olavin ritarikunta, suurristi, 2000 Serafiimiritarikunta, ritari ketjun kera, 2000 Elefanttiritarikunta, ritari, 2001 Valkoisen kotkan ritarikunta, 2001 Kolmen tähden ritarikunta, suurristi ketjuineen, 2001 Bundesverdienstkreuz, suurristi, 2001 Vytautas Suuren ritarikunta, suurristi, 2002 Leopoldin ritarikunta, suurristi ketjuineen, 2004 Ranskan kunnialegioonan suurristi, 2005 Valkoisen Kaksoisristin ritarikunta, ensimmäisen luokan ansiomerkki, 2005 Romanian tähden ritarikunta, suurristi ketjuineen, 2006 Itävallan Ansioritarikunta, suurristi, 2006 Italian Tasavallan Ansioritarikunta, suurristi ketjuineen, 2008 Nassaun Kultaisen Leijonan Sukuritarikunta, suurristi, 2008 Kuningas Tomislavin ritarikunta, 2009 Kunniatohtorin arvonimet Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2000 Helsingin kauppakorkeakoulu, 2001 Kiinan metsäakatemia, Peking, 2002 Budapestin yliopisto, Unkari, 2002 Kentin yliopisto, Iso-Britannia, 2002 Ewhan yliopisto, Etelä-Korea, 2002 Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2003 Finlandia University, Yhdysvallat, 2003 Tarton yliopisto, Viro, 2004 Bluefieldsin yliopisto, Nicaragua, 2004 Jerevanin valtionyliopisto, Armenia, 2005 Minnesota Duluthin yliopisto, Yhdysvallat, 2008 Teknillinen korkeakoulu, 2008 Teatterikorkeakoulu, 2009 Uumajan yliopisto, 2009 Kazanin yliopisto, Tatarstan, Venäjä, 2010 Helsingin yliopiston filosofinen tiedekunta, 2010 Kunniajäsenyydet Naisjuristit ry (2002) Helsingin yliopiston Eteläsuomalainen osakunta (2003) Suomen Metsätieteellinen Seura (2009) Teatterikorkeakoulun Alumnit ry (2011) Suomi-Benin ystävyysseura ry (2012) Autistien ja Rett-henkilöiden Tuki AURE ry (2012) Helsingin Taideyhdistys Ay-toimihenkilöt ry Omaishoitajat ja läheiset -liitto Suomen YK-liitto Dokumenttielokuva Rouva Presidentti (2012) Lähteet Irma Sulkanen, Maria Lähteenmäki, Aura Korppi-Tommola: Naiset eduskunnassa, Suomen eduskunta 100 vuotta 4, Suomen eduskunta - Edita Helsinki, 2006 ISBN . Viitteet Aiheesta muualla Viralliset kotisivut Presidenttikauden aikainen virallinen sivusto (arkistoitu) Tarja Halonen - Suomen ensimmäinen naispresidentti. Ylen Elävä arkisto. Tarja Halonen and gay rights Tarja Haloseen liittyviä valokuvia ja muuta materiaalia Arjenhistoria.fi-palvelussa Vuonna 1943 syntyneet Elävät henkilöt Seulonnan keskeiset artikkelit

1188

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietokonelaitteisto

Tietokonelaitteisto

Tietokonelaitteisto tai laitteisto () koostuu tietokoneen fyysisistä laitteista. Laitteisto jaetaan usein keskusyksikköön, keskusmuistiin ja oheislaitteisiin, joihin kuuluu näppäimistö, näyttö, tulostin, levymuisteja ja verkkolaitteita. Laitteiston lisäksi tietokoneessa on ohjelmisto () ja joissakin tapauksissa laiteohjelmisto (). Lisäksi joissain sovelluksissa laitteiston ja ohjelmistojen ero on muuttunut epäselväksi: esimerkiksi suorittimeen voidaan ladata mikrokoodia, joka sitten suoritetaan. Samoin laitteistokuvauskielillä kuten esimerkiksi VHDL:llä () voidaan kirjoittaa tietokoneohjelmia muistuttavia malleja, jotka voidaan syntetisoida ja ladata sen jälkeen FPGA-piiriin (Field Programmable Gate Array) ja suorittaa. Katso myös Tietokonetekniikan historia Lähteet Seulonnan keskeiset artikkelit

1189

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taiwan%20%28saari%29

Taiwan (saari)

Taiwan (portugalilaisen nimensä mukaisesti Formosa eli kaunis) on saari Kiinan rannikolla, Japanista etelään. Yhdessä lähimpien saarten kanssa se muodostaa samannimisen provinssin, jonka katsovat osakseen sekä Kiinan tasavalta (Taiwan) että Kiinan kansantasavalta. Kiinan tasavalta pitää Taiwanissa valtaa lähes ainoana alueenaan, ja usein nimeä Taiwan käytetäänkin puhuttaessa Kiinan tasavallasta. Alue on kiistanalainen, sillä manner-Kiinan hallituksen mukaan Taiwan kuuluu Kiinan kansantasavaltaan, kun taas Kiinan tasavalta (Taiwan) katsoo manner-Kiinankin kuuluvan alun perin sille. Tämä tilanne syntyi Kiinan vallankumouksen yhteydessä 1949, kun Kiinaa aiemmin hallinnut, Guomindang-puolueen johtama hallitus pakeni kommunisteja Taiwanin saarelle. Kummankaan valtion hallitus ei hyväksy, että muut maat tunnustaisivat kummankin itsenäiseksi valtioksi, koska katsovat, että tämä merkitsisi välillisesti toisen olemassaolon kieltämistä. Historiaa Noin 4000 vuotta sitten nykyisen Taiwanin alkuperäisasukkaiden (aboriginaalien) esi-isät asettuivat saarelle. Aboriginaalit ovat geneettisesti sukua malaijeille ja polynesialaisille, ja heidän puhumansa kieli kuuluu austronesialaisiin kieliin. Kiinalaisia alkoi muuttaa saarelle 500-luvulta lähtien, mutta saari liitettiin Kiinaan vasta Ming-dynastian aikana 1430. Vuonna 1544 portugalilainen laiva teki näköhavainnon Taiwanin pääsaaresta, jolle he antoivat nimeksi Ilha Formosa (kaunis saari). Portugali ei milloinkaan valloittanut tai asuttanut saarta. Vuonna 1624 Hollannin Itä-Intian kauppakomppania, jonka tukikohta oli Bataviassa Jaavan saarella nykyisessä Indonesiassa, perusti saaren maaperälle ensimmäisen eurooppalaistyylisen asutuksen ja hallinnon, josta nykyisen Taiwanin poliittinen historia sai alkunsa. Ming-dynastian kukistuminen mantsujen hyökkäyksestä synnytti suuren pakolaisvirran mantereelta Taiwaniin vuonna 1644. Kiinalaisen Ming-dynastian aikana Fujianin joukot löivät hollantilaiset ja valtasivat saaren vuonna 1662. Heitä johti fujianilaisen merirosvokauppiaan ja japanilaisen samurain tyttären poika Koxinga ()., joka perusti saarelle Tungningin kuningaskunnan. Mantsujen valtakunta jatkoi laajenemistaan, ja Koxingan yrityksistä huolimatta Taiwan siirtyi heidän haltuunsa 1683. Saari sulkeutui ulkomaailmalta, mutta kiinalaisten uudisasutus kiihtyi 1800-luvun lopulla, ja saaresta tuli tärkeä sokerin ja riisin viejä mantereelle. Vuonna 1895 Kiina hävisi Taiwanin sodassa Japanille. Ennen japanilaisten saapumista saarelle Taiwan oli hetken aikaa itsenäinen tasavalta. Taiwan siirtyi takaisin Kiinalle toisen maailmansodan jälkeen. 1949 lähes kaksi miljoonaa tasavallan kannattajaa pakeni Taiwanille kommunistien voitettua vallankumoussodan Kiinassa. Maantiede Taiwan muodostuu nykyään pääasiassa Taiwanin saaresta. Taiwanin lisäksi Kiinan tasavallan hallinnassa on myös muutamia pieniä saaria (muun muassa Kinmen) Kiinan rannikolla Taiwaninsalmen toisella puolella. Saarivaltion kokonaispinta-ala on 35 980 neliökilometriä, josta sisävesiä on 2,8 prosenttia. Sen itäpuolella sijaitsee Filippiinienmeri Taiwanin keski- ja itäosia hallitsevat korkeat vuoret. Keskivuoristo (Taiwan Shan) muodostuu merenalaisen vuorijonon huipuista, joista korkein huippu on Yu Shan (3 997 metriä). Saaren länsiosissa on laaja tasanko, jossa viljellään riisiä. Puunhakkuun kannattamattomuuden vuoksi Taiwanin sisämaassa on runsaasti ikivihreitä metsiä, jotka kasvavat jopa kolmen kilometrin korkeudessa. Alarinteiden yleisimmät puulajit ovat kamferipuu ja kiinankaarnatammi. Ylärinteillä kasvaa havupuita, kuten mäntyjä, hemlokkeja ja valesypressejä. Merkittävimmät luonnonvarat kivihiili maakaasu kulta hopea kupari marmori Katso myös Kiinan tasavalta Kiinan dynastiat Kiinan tasavallan historia Lähteet Aiheesta muualla Buddhalainen juhla Taipeissa. Ylen Elävä arkisto. Taipein Suomen-edustusto: Naruwán - pieni matkaopas Taiwanin saaret

1190

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4hdist%C3%B6

Tähdistö

Tähdistö on tarkasti rajattu alue taivaalla. Kaikki alueen sisällä olevat tähdet kuuluvat kyseiseen tähdistöön. Taivaanpallo on nykyisin virallisesti jaettu 88 tähdistöön. Tähdistöt on määritelty apuvälineeksi tähtitaivaan hahmottamiseen. Tähden sijainti voidaan esimerkiksi ilmoittaa sanomalla, missä tähdistössä se sijaitsee. Tähdistön tähdet eivät yleensä muodosta fyysisesti yhteenkuuluvaa järjestelmää, sillä ne voivat olla hyvin eri etäisyyksillä: jotkin lähempänä Maata ja toiset paljon kauempana. Yhden tähdistön tähdet eivät muodosta mitään hahmoja, kuvioita tai joukkoa. Joidenkin tähdistöjen sisällä erotetaan selväpiirteisiä tähtikuvioita eli asterismeja. Esimerkiksi Otavan tähtikuvio kuuluu Ison karhun tähdistöön. Historiaa Muinaiset babylonialaiset etsivät ilmiöiden jaksollisuuksia käytännön tarpeita varten. He jakoivat Auringon radan ympäristön eli eläinradan aluksi tähdistöihin ja sitten samanmittaisiin merkkeihin, joita astrologiassa käytetään edelleenkin. Auringon ekliptika eli näennäinen rata taivaalla kulkee 13 tähdistön kautta. Rataa kutsutaan eläinradaksi, koska siinä on useita eläinten mukaan nimettyjä tähdistöjä. Nämä tähdistöt on nimetty hyvin varhain, koska niiden avulla on seurattu Kuun, Auringon ja planeettojen liikkeitä ajan määrittämistä ja ajanlaskua varten. Ajanlaskun apuvälineenä tähdistöt toimivat heliakkisen nousun ja laskun kautta. Koska auringonnousu ja -lasku tapahtuvat eri vuodenaikoina eri tähdistöjen kohdalla, siitä voidaan pienillä leveysasteilla määrittää vuodenaika. Korkeilla leveysasteilla, kuten Suomessa, nousun ja laskun pieni kulma aiheuttaa niin pitkän hämärän, että tähtiä ei voi erottaa. Tähtien ryhmittely tähdistöiksi ei aikojen saatossa ole ollut mitenkään täsmällisesti määrättyä, vaan eri kulttuureissa on ollut erilaisia tähdistöjä. Kuitenkin selvimmät kuviot, kuten Orion ja Skorpioni, esiintyvät samankaltaisina useimmissa kulttuureissa. Mesopotamian korkeakulttuureita seuranneiden vuosituhansien ja vuosisatojen kuluessa karttoihin lisäiltiin ja nimettiin uusia tähdistöjä. Viimeiset lisäykset nykyisin länsimaissa käytettyyn tähdistöluetteloon tehtiin 1700-luvulla. Senkin jälkeen on tehty useita yrityksiä nimetä tähdistöjä uusiksi, muun muassa Suomessa Kalevala-aiheiseksi vuonna 1882. Virallinen 88 tähdistön luettelo Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU määritteli vuonna 1922, että taivaanpallo jaetaan 88 tähdistöön. Belgialainen tähtitieteilijä Eugène Delporte laati koko taivaan kartaston, jossa tähdistöjen rajat kulkevat pitkin vakiorektaskension ja -deklinaation viivoja, likimain tähdistöjen perinteisten rajojen mukaisesti. Tähdistöjen rajat kiinnitettiin vuoden 1875 koordinaatistoon. Maapallon pyörimisakselin kiertyminen eli prekessio on aiheuttanut sen, että nykyinen koordinaatisto poikkeaa jo selvästi vuoden 1875 koordinaatistosta, ja tähdistöjen rajat ovat jo hieman vinossa koordinaattiviivoihin nähden. Tähtien suhteen tähdistöjen rajat pysyvät kuitenkin paikoillaan, sillä prekessio vaikuttaa samalla tavalla tähtien paikkoihin kuin tähdistön rajoihinkin. Näkyminen Tähdistöt näkyvät eri tavoin eri leveysasteilla ja vuoden- sekä vuorokaudenaikoina. Leveysaste määrää, mitä tähtiä voi ylipäätään näkyä. Pohjoisnavalla näkyvät vain taivaanpallon pohjoisen pallonpuoliskon tähdet. Etelämmäksi siirrytäessä näkyviin alkaa ajoittain ilmestyä myös eteläisen pallonpuoliskon tähdistöjä, joskus tosin vain niiden pohjoisosia. Suomessa ei koskaan näy 29:ää tähdistöä 88:sta, kuten Etelän ristiä. Muuttuminen Tähdistöt muuttuvat kymmenien tuhansien vuosien kuluessa tähtien liikkuessa toistensa suhteen. Tällöin Auringon ja tähdistön tähtien väliset etäisyydet ja suunnat muuttuvat. Esimerkiksi Leijonan tähtikuvio muuttuu ja hajoaa. Nimeäminen Tähdistöjä lienee nimetty jo muinaisessa Egyptissä, Babyloniassa ja aikaisemminkin. Pohjoisella pallonpuoliskolla käytetään kreikkalaisilta peräisin olevia tähdistöjen nimiä, jotka merkitsi muistiin tähtitieteilijä ja astrologi Klaudios Ptolemaios, joka eli Aleksandriassa, Egyptissä. Näissä tähdistöissä olivat mukana eläinradan merkit. Renessanssiaikana tähtitieteilijät Johann Bayer ja John Flamsteed antoivat tähdille luettelotunnukset. Juuri ennen Bayeriä tähdistöjä loivat 1500-luvun lopussa Pieter Dirkszoon Keyser ja Frederick de Houtman. Ranskalainen tähtitieteilijä Nicolas Louis de Lacaille nimesi 1700-luvun puolivälin tienoilla monia eteläisen tähtitaivaan tähdistöjä ja jakoi Argo-laivan tähdistön osiin. Tähdistöillä on latinankieliset nimet kansainvälistä käyttöä varten. Latinankieliset nimet ovat virallisia IAU:n vahvistamia. Suomenkieliset nimet eivät ole virallisia, mutta ne ovat jo vakiintuneita, vaikkakin joistakin nimistä näkee myös muunlaisia muotoja. Esimerkiksi Otava kuuluu suurempaan Ison karhun tähdistöön, jota kutsutaan latinaksi nimellä Ursa Major. Tähdistön kohteita nimettäessä siitä käytetään latinankielistä genetiivimuotoa Ursae Majoris. Esimerkiksi Ison karhu Dubhe-tähti on Alfa Ursae Majoris eli lyhennettynä α UMa. Alfa on kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen kirjain. Ursa Major on joskus lyhennetty myös nelikirjaimisesti UMaj, näitä nelikirjaimisia lyhenteitä ei nykyään enää käytetä. Tähtien nimeämisessä voidaan käyttää Flamsteedin numeroita (esimerkiksi 16 Cygni) tai vaikkapa muuttuvien tähtien tunnuksia (esimerkiksi RR Lyrae). Luettelo tähdistöistä Huomautuksia tähdistöjen latinankielisistä nimistä Corona Australista kutsutaan joskus nimellä Corona Austrina (genetiivi: Coronae Austrinae). Käärme (Serpens) jaetaan kahteen osaan, Käärmeen häntään (Serpens Cauda) ja Käärmeen päähän (Serpens Caput), joita Käärmeenkantaja (Ophiuchus) erottaa toisistaan. Joidenkin lähteiden mukaan Kirahvi (Camelopardalis), Kyyhkynen (Columba) ja Yksisarvinen (Monoceros) ovat tutkija Petrus Planciuksen 1600-luvulla nimeämiä. Ptolemaioksen tuntemat 48 tähdistöä Vanhoja, käytöstä poistuneita tähdistöjä Tähdistöjen standardointi siirsi historiaan koko joukon tähdistöjä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nämä olivat lähinnä yksittäisten tähtikarttojen laatijoiden keksimiä, eivätkä useimmat käytöstä poistuneista tähdistöistä olleet koskaan vakiintuneetkaan laajempaan käyttöön. Ptolemaioksen vanhaa Argo-laivaa (Argo Navis) ei enää ole olemassa, se on jaettu Kölin (Carina), Peräkeulan (Puppis) ja Purjeen (Vela) tähtikuvioihin. Tunnetuin muista vanhoista tähdistöistä on Seinäkvadrantti, Quadrans Muralis, joka on nykyään osa Karhunvartijan tähdistöä, ja jonka mukaan kvadrantidien meteoriparvi on nimetty. Vanhoja tähdistöjä, joita ei nykyään enää käytetä: Antinous Apis Cerberus Custos Messium Felis Frederici Honores Gallus Globus Aerostaticus Jordanus Lochium Funis Machina Electrica Malus Mons Maenalus Musca Borealis Noctua Officina Typographica Phoenicopterus Polophylax Psalterium Georgii Quadrans Muralis Ramus Pomifer Robur Carolinum Sceptrum Brandenburgicum Sceptrum et Manus Iustitiae Solarium Tarandus vel Rangifer Taurus Poniatovii Telescopium Herschelii Testudo Tigris Triangulum Minor Turdus Solitarius Vespa Katso myös Bayerin designaatio Flamsteedin numero Luettelo tähdistöistä pinta-alan mukaan Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Tähdistöt ja niiden latinan- ja suomenkieliset nimet ja lyhenteet Tähdistöt Seulonnan keskeiset artikkelit

1192

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4hti

Tähti

Tähti on omavaloinen, yleensä pallomainen ja kaasumainen taivaankappale. Se on oman painovoimansa koossa pitämä ja kasaan puristama plasmapallo, jonka jossakin kehitysvaiheessa tapahtuu ydinfuusiota. Maata lähin tähti on Aurinko. Yötaivaalla on nähtävissä myös useita muita tähtiä, mutta yhdenkään niistä kirkkaus ei vedä vertoja Auringolle johtuen niiden erittäin suurista etäisyyksistä Maahan. Perinteisesti tähtiä on ryhmitelty erilaisiin tähdistöihin ja tähtikuvioihin. Tähdet syntyvät pääasiassa vedystä koostuvien kaasusumujen romahtaessa kasaan painovoiman vaikutuksesta. Kun tähden ydin on muodostunut, se alkaa hiljalleen muuttaa vetyä heliumiksi ydinfuusiossa. Prosessissa syntyvä energia virtaa tähden keskustasta sen pinnalle ja säteilee myöhemmin ulkoavaruuteen. Tähti on tasapainotilassa, sillä sen sisäinen säteilynpaine estää painovoimaa romahduttamasta sitä enemmän kasaan. Kun tähden vetypolttoaine on kulunut loppuun, sen lopullinen kohtalo riippuu sen massasta: pienimmät tähdet hiipuvat hiljalleen, kun taas massiivisemmat laajenevat punaisiksi jättiläisiksi. Lopulta massiivisimmat punaiset jättiläiset räjähtävät supernovana levittäen avaruuteen erilaisia alkuaineita. Räjähdyksen jäänteeksi voi jäädä esimerkiksi neutronitähti tai musta aukko riippuen räjähtäneen tähden massasta. Havainnoimalla tähden liikettä, luminositeettia ja spektriä on mahdollista selvittää sen muita ominaisuuksia, kuten massa, ikä ja metallipitoisuus. On olemassa useita erilaisia tähtityyppejä. Yleisin työkalu niiden luokittelemiseksi on Hertzsprungin-Russellin kaavio. Gravitationaalisesti sitoutuneet kahden tai useamman tähden tähtijärjestelmät ovat varsin yleisiä. Suuressa mittakaavassa tähdet ovat merkittävä osa galaksien rakennetta yhdessä tähtienvälisen kaasun ja pimeän aineen kanssa. Luokittelu Yleisin tapa luokitella tähtiä on niiden jakaminen spektriluokkiin. Tämä on tähtien pintalämpötilaan perustuva luokittelutapa. Luokittelussa kuumimmat tähdet sijoitetaan luokkaan O, kun taas viileimmät tähdet sijoitetaan luokkaan M. Viilenevässä järjestyksessä luokat ovat O, B, A, F, G, K ja M. Joskus käytetään myös muita luokkia, kuten L (johon kuuluvat tähdet ovat niin viileitä, ettei niitä välttämättä voi edes pitää tähtinä) ja W (johon kuuluvat Wolfin-Rayetin tähdet). Lisäksi jokainen luokka jaetaan kymmeneen alaluokkaan, joita merkitään numeroilla 0-9 viilenevässä järjestyksessä. Lisäksi tähtiä voidaan luokitella luminositeettiluokituksella. Tämä luokittelutapa puolestaan perustuu tähtien säteisiin. Luokituksessa käytetään roomalaisia numeroita I-V, jossa luokka I kuvaa kaikista suurimpia ylijättiläistähtiä ja luokka V pääsarjan kääpiötähtiä. Luokka I voidaan myös jakaa omiin alaluokkiinsa Ia (kirkkaammille) ja Ib (himmeämmille ylijättiläisille). Lisäksi joskus käytössä on luokka VI, johon kuuluvat alikääpiöt. Käyttämällä kumpaakin edellä mainittua luokittelutapaa esimerkiksi Auringon luokaksi tulee G2 V. Edelliset kaksi luokittelutapaa voidaan yhdistää visuaalisesti Hertzsprungin-Russellin kaavioon eli HR-kaavioon, jossa vaaka-akselilla on tähden spektriluokka ja pystyakselilla luminositeetti. Tällaisessa kaaviossa tähdet eivät jakaannu täysin satunnaisesti, vaan siihen muodostuu tiheämpiä alueita, joista selvin on kaavion poikki vinosti kulkeva pääsarja. Tähtien kehitys Synty Tähtienvälinen avaruus on harvaa, ja koostuu pääasiassa vedystä. Se sisältää myös heliumia ja pienen määrän raskaampia alkuaineita, joita varhaisemmat tähtisukupolvet ovat tuhoutuessaan levittäneet tähtienväliseen avaruuteen. Tähdet syntyvät tähtienvälistä avaruutta tiheämmissä kaasu- ja pölypilvissä, jotka Linnunradassa ja muissa samankaltaisissa galakseissa ovat keskittyneet galaksin tasoon ja sen spiraalihaaroihin. Tähden kehityksen ensimmäinen vaihe on kaasupilvessä olevan tiivistymän luhistuminen oman painovoimansa vaikutuksesta. Prosessin voi laukaista esimerkiksi ohikulkevan tähden painovoiman aiheuttama häirintä. Joskus myös läheisen supernovaräjähdyksen paineaalto voi synnyttää kaasupilveen paikallisen tiivistymän, joka aloittaa kehityksensä tähdeksi. Prosessin nopeus kiihtyy lähdettyään käyntiin, ja sen kuluessa tiivistymän paine ja lämpötila kasvavat. Tiivistymän atomien ja molekyylien lämpöliike pyrkii hajottamaan pilveä, mutta jos ainetta on riittävästi, painovoima pääsee voitolle ja tiivistymä puristuu kuumaksi palloksi. On syntynyt prototähti. Prototähtiä ympäröi noin aurinkokuntamme kokoinen kaasu- ja pölykiekko, joka toimii ympäristönä mahdollisten tähteä kiertävien planeettojen synnylle. Kiekon syntyminen johtuu siitä, että alkuperäiset tähtienväliset pölypilvet, joista tähdet tiivistyvät, pyörivät aina hitaalla vauhdilla, noin yhden kierroksen miljoonassa vuodessa. Niillä on siis suuri liikemäärämomentti. Liikemäärämomentin säilyttääkseen tiivistyvien prototähtien tulee kasvattaa pyörimisvauhtiaan. Tästä seuraa, että osa aineesta ei putoa suoraan syntyvää tähteä kohti, vaan muodostaa sen ympärille pyörivän kiekon. Prototähdet ovat aluksi erittäin kirkkaita, mutta himmenevät hiljalleen tiivistymisen jatkuessa. Tässä vaiheessa tähdessä ei vielä tapahdu ydinreaktioita, vaan kirkkauden vaatima energia syntyy gravitaatiotiivistymisestä. Prototähtiä ympäröi yleensä voimakas tähtituuli, joka puhaltaa kohti tähteä ympäröivän kaasun läpi. Aluksi kaasua siirtyy siis tähteä kohti, mutta tähden kehittyessä ulospäin suuntautuvat tähden ympäristöä puhdistavat suihkut kehittyvät voimakkaammiksi pienentäen tähteä ympäröivää kiekkoa hiljalleen. Kun prototähden ydin saavuttaa 10 miljoonan kelvinin lämpötilan, prototähden ytimen vety alkaa fuusioitumaan heliumiksi. Pääsarja Ydinreaktioiden alettua tähden kutistuminen lakkaa, sillä sen sisäinen säteilynpaine alkaa vastustaa painovoiman aiheuttamaa kokoonpuristumista. Tällöin tähti on tasapainotilassa, ja se on siirtynyt HR-kaavion pääsarjaan, missä suurin osa tähdistä viettää pääosan elämästään. Pääsarjavaiheen saavuttamiseksi tähden massan tulee olla vähintään 0,08 Auringon massaa. Muuten tähden ydin ei kykene saavuttamaan vetyfuusion alkamisen vaatimaa lämpötilaa, ja siitä kehittyy ruskea kääpiö, hiljalleen jäähtyvä "epäonnistunut tähti". Syntyvän tähden massan ylärajan arvellaan olevan noin 100 Auringon massaa, sillä näin suuret syntyvät tähdet säteilevät niin kirkkaasti, että ne puhaltavat tähteä kohti putoavan aineen pois estäen tähden massan kasvun. Ne saattavat myös luhistua mustiksi aukoiksi jo syntyvaiheessaan. Pääsarjavaiheessa olevan tähden energianlähde on ytimessä tapahtuva vedyn fuusioiminen heliumiksi. Reaktiossa syntynyt energia ilmenee näkyvänä valona ja muuna säteilynä, ja sen tapahtuessa tähti menettää hiljalleen pieniä määriä massastaan Einsteinin kuuluisan yhtälön mukaisesti. Auringon kaltaisissa ja pienemmissä tähdissä hallitseva fuusioreaktion tyyppi on protoni-protoni-ketju, jossa neljä vety-ydintä fuusioituu heliumytimeksi. Aurinkoa vähintään 1,5 kertaa suuremmissa tähdissä hallitseva tyyppi on hiilisykli, jossa käytetään katalyytteinä hiili-, happi- ja typpiytimiä. Auringon massainen tähti voi pysyä pääsarjavaiheessa noin 10 miljardia vuotta ennen kuin sen vetypolttoaine alkaa loppua. Massiivisempien tähtien fuusioreaktiot ovat kiihkeämpiä, ja siksi ne saavuttavat pääsarjavaiheen nopeammin ja viettävät siinä vähemmän aikaa. Niiden elämä on siis pienimassaisempia tähtiä lyhyempi: esimerkiksi kymmenen Auringon massainen tähti pysyy pääsarjavaiheessa vain 20 miljoonaa vuotta. Vastaavasti kaikista pienimassaisimpien, vetypolttoainettaan säästeliäästi kuluttavien tähtien elämä on kaikista pisin. Punaiset kääpiöt voivat elää biljoonia vuosia ennen niiden vetypolttoaineen loppumista. Tämä on huomattavasti kauemmin kuin maailmankaikkeuden nykyinen ikä, 13,8 miljardia vuotta. Lopullinen kohtalo Pienimassaiset tähdet Vetypolttoaineensa loppuun kuluttaneen tähden lopullinen kohtalo riippuu sen massasta. Aurinkoa huomattavasti pienemmissä tähdissä energia siirtyy pinnalle konvektiovirtauksina, jotka samalla sekoittavat kaiken aikaa tähden ainetta. Näiden tähtien vedyn osuus siis pienenee tasaisesti koko tähdessä, ja sen tullessa liian pieneksi tähden energiantuotanto vain loppuu. Tähti säteilee hiljalleen siihen varastoitunutta energiaa. Sen lopullisena kohtalona on himmetä ja jäähtyä muuttuen lopulta mustaksi kääpiöksi. Auringonkaltaiset tähdet Auringon kaltaisessa ja suuremmissa tähdissä vedyn määrän väheneminen ei kuitenkaan ole tasaista, ja tähtien keskelle muodostuu heliumista koostuva ydin. Vetyfuusio jatkuu edelleen ydintä ympäröivässä vetykuoressa. Itse ytimen lämpötila ei kuitenkaan riitä fuusioimaan heliumia edelleen raskaammiksi alkuaineiksi, joten ytimeltä puuttuu energianlähde. Lopulta ytimen säteilynpaine ei enää riitä vastustamaan tähden painovoiman kokon puristavaa vaikutusta, ja tähti alkaa kutistua. Tällöin ytimen lämpötila nousee. Kun lämpötila on saavuttanut 100 miljoonaa kelviniä, voi alkaa kolmialfareaktio, jossa tähden keskustassa olevan helium fuusioituu hiileksi. Tämän reaktion tapahtumiseen tähden massan tulee olla vähintään neljäsosa Auringon massasta. Samalla kuitenkin tähden pinta- ja keskikerrokset viilenevät ja laajenevat. Tähti muuttuu punaiseksi jättiläiseksi. Heliumin fuusioituminen hiileksi on äärimmäisen herkkä prosessi lämpötilan suhteen, ja jo vähäinen lämpötilan lisäys kasvattaa ydinreaktioiden määrää suuresti. Herkkyydestä johtuen hiilen synty tähden ytimessä muuttuu hetkellisesti hallitsemattoman suureksi, ja punaisen jättiläisen energiantuotanto voi olla hetken aikaa suurempi kuin kaikkien galaksin muiden tähtien yhteenlaskettu energiantuotanto. Tätä lyhytaikaista tapahtumaa kutsutaan heliumleimahdukseksi, ja sitä seuraa suhteellisen tasainen fuusioitumisvaihe. Heliumin loputtua tähden tulevaisuus riippuu sen massasta. Auringonkaltaisissa tähdissä massiivisempia alkuaineita tuottavien ydinreaktioiden sarja ei todennäköisesti jatku hiiltä pidemmälle. Nämä tähdet eivät myöskään ylitä Chandrasekharin rajaa (1,4 M). Rajaa vähämassaisempien tähtien elämän loppuvaiheessa säteilynpaine puhaltaa niiden uloimmat osat ulkoavaruuteen planetaariseksi sumuksi. Tähden sisäosat luhistuvat lähinnä hiilestä ja hapesta koostuvaksi valkoiseksi kääpiöksi, joka on kuuma, Maan kokoluokkaa oleva kappale. Joskus rajan ylittävätkin tähdet menettävät massaansa ennen tuhoutumistaan niin, että jäävät rajan alle ja päättävät elämänsä valkoisina kääpiöinä. Massiivisimmat tähdet Kaikista massiivisimmissa tähdissä voi alkaa edelleen uusia ydinreaktioita niiden tiivistyessä ja kuumentuessa edelleen heliumin loputtua. Reaktioissa syntyy yhä raskaampia alkuaineita, ja se, miten pitkälle reaktiosarja jatkuu, riippuu tähden massasta. Massiivisen tähden tiivistyminen pysähtyy jälleen hetkeksi ytimen kuumentuessa pisteeseen, jossa hiiliytimet pystyvät fuusioitumaan magnesiumytimiksi. Magnesiumydin voi hajota usealla tavalla tuottaen monia reaktiotuotteita, kuten neonia, happea ja kalsiumia. Nämä reaktiotuotteet ovat tärkeitä myöhemmille ydinreaktioille. Hiilen loputtua ytimestä tähden on jälleen tiivistyttävä ja kuumennuttava. Ytimessä happi ja neon fuusioituu edelleen piiksi, rikiksi ja yhä raskaammiksi alkuaineiksi. Loppuvaiheissaan massiiviset tähdet koostuvatkin useista sisäkkäisistä eri alkuaineiden kuorista, joissa tapahtuu erilaisia reaktioita. Tähden energiantuotanto perustuu siihen, että ydinten fuusioituminen raskaimmiksi ytimiksi vapauttaa energiaa vastustamaan painovoiman aiheuttamaa kokoonpuristumista. Vapautuvan energian määrä laskee kohti raskaampia alkuaineita, minkä takia heliumin loputtua tapahtuvat myöhemmät ydinreaktiovaiheet kestävät suhteellisen vähän aikaa. Ydinreaktioiden sarja päättyy, kun merkittävä osa tähden ytimestä koostuu raudasta, sillä raudan fuusioituminen raskaammiksi alkuaineiksi, kuten hopeaksi ja kullaksi, ei enää vapauta energiaa, vaan vaatii sitä. Rautaytimen tiheys on noin 1010 g/cm3 ja lämpötila yli miljardi astetta. Uusien ydinreaktioiden puutteessa ydin alkaa luhistua kasaan oman painovoimansa vaikutuksesta. Luhistuvan ytimen tiheydeksi saattaa kasvaa sekunnissa lähes 1014 g/cm3. Kohonnut lämpötila tuhoaa rautaytimet alkutekijöihinsä protoneiksi ja neutroneiksi. Myös vapaat elektronit ja protonit yhdistyvät tuottaen neutroneja ja neutriinoja. Luhistuvan neutroniytimen saavuttaessa maksimitiheytensä se usein ponnahtaa takaisin aiheuttaen suunnattoman shokkiaallon. Tähti päättää kehityksensä räjähtämällä valtavana supernovana, jossa tähden uloimmat osat sinkoutuvat avaruuteen. Räjähdys levittää tähden aiemmin tuottamia alkuaineita avaruuteen, ja itse räjähdyksessä syntyy myös rautaa raskaampia alkuaineita, kuten hopeaa, kultaa ja uraania. Tähden massasta riippuen se saattaa tuhoutua räjähdyksessä kokonaan tai luhistua, kunnes jäänteeksi jää äärimmäisen tiheä neutronitähti, tähden neutroneista koostuva ydin. Äärimmäisen massiivisten tähtien luhistumisprosessi supernovan aikana ei välttämättä pääty ollenkaan painovoiman yliotteen takia, ja ne romahtavat mustiksi aukoiksi, kappaleiksi, joista edes valo ei pysty pakenemaan. Etäisyydet, määrä ja jakauma Paljain silmin yötaivaalta on havaittavissa noin 2500 tähteä edellyttäen, että tarkkailijan näkökyky on virheetön ja havainto-olosuhteet ovat erinomaiset. Kaikki paljain silmin nähtävissä olevat tähdet kuuluvat kotigalaksiimme Linnunrataan, ja useimmat niistä näkyvät pistemäisinä tehokkaimmillakin kaukoputkilla. Yalen yliopiston tutkijoiden vuonna 2010 julkaisemien havaintojen perusteella havaittavassa maailmankaikkeudessa arvioitiin olevan noin triljoonaa (3 × 1023) tähteä. Tarkan arvion tekemiseksi olisi kuitenkin tunnettava muuttujia, joista emme vielä ole varmoja, esimerkiksi maailmankaikkeuden galaksien määrä. Aurinkoa lähin vieras tähti on nimeltään Proxima Centauri, ja se sijaitsee noin 4,24 valovuoden päässä. Lähitähtien etäisyyksiä voidaan määrittää parallaksimenetelmällä. Menetelmässä tähden sijainti määritetään mahdollisimman tarkasti puolen vuoden välein (eli Maan ollessa vastakkaisilla puolilla Aurinkoa). Näiden kahden havaintopisteen väli on noin 300 miljoonaa kilometriä, mikä on riittävän pitkä välimatka tähden sijainnin muutoksen määrittämiseen. Suurin muutos tähden sijainnissa on sen vuotuinen parallaksi, ja tähden etäisyys voidaan laskea tavallisilla trigonometrisillä kaavoilla suorakulmaisesta kolmiosta, jossa vuotuinen parallaksi on kulman suuruus. Parallaksi mitataan taustatähtiä, jotka ovat niin kaukana, että niiden oma parallaksi on merkityksetön, vastaan. Menetelmä ei kuitenkaan toimi luotettavasti kauempana kuin 100-200 pc (330-650 vv) päässä oleviin tähtiin, ja niiden etäisyyden mittaamiseen on käytettävä epäsuoria menetelmiä, joista suuri osa hyödyntää lähitähdistä saatuja parallaksiarvoja. Kaksoistähdet ja tähtijoukot Yksittäisten tähtien lisäksi on olemassa kahdesta tai useammasta tähdestä koostuvia tähtijärjestelmiä. Yksinkertaisin tällainen järjestelmä on kaksoistähti, jossa kaksi tähteä kiertää toisiaan yhteisen massakeskipisteen ympäri. Kolmoistähdet ja suuremmat tähtikokonaisuudet esiintyvät yleensä jonkinlaisena hierarkiana kaksoistähtien pareja. Kaikista suurimpia gravitaationaalisesti toisiinsa sitoutuneiden tähtien ryhmiä kutsutaan tähtijoukoiksi. Noin 80 % massiivisista O- ja B-luokan tähdistä arvioidaan olevan osana gravitaationaalisesti sitoutunutta kahden tai useamman tähden järjestelmää. Punaisista kääpiöistä kuitenkin vain 25 % arvioidaan olevan vastaavasti sitoutuneita. Koska punaiset kääpiöt ovat yleisimpiä tähtiä, on todennäköistä, että suurin osa Linnunradan tähdistä esiintyy yksittäisinä. Energian tuotanto Tähtien sisällä oleva aine on korkeasta paineesta johtuen erittäin kuumaa, ja sen atomit liikkuvat erittäin suurella nopeudella ja törmäilevät jatkuvasti. Olomuodoltaan aine on plasmaa, jossa jatkuva säteilypommitus ja atomien törmäykset ovat ionisoineet sähköisesti neutraalit atomit erillisiksi negatiivisesti varautuneiksi elektroneiksi ja positiivisesti varautuneiksi atomiytimiksi. Tähtien energianlähde on fuusioreaktio, jossa kevyemmät atomiytimet yhtyvät raskaammiksi ytimiksi. Matalassa lämpötilassa tätä ei tapahdu johtuen positiivisesti varautuneiden ydinten sähköisestä poistovoimasta. Tähtien ydinten kuumuudessa suurella nopeudella tapahtuvissa törmäyksissä tämä on kuitenkin mahdollista kvanttimekaanisen tunneloitumisen avulla. Tapahtumassa ydin tunneloituu toisen ytimen "sähköisen suojamuurin" läpi, vaikkei sen energia siihen riittäisikään. Tällöin tapahtuman hallitsevaksi vuorovaikutukseksi tulee vahva ydinvoima, joka vetää ytimiä toisiinsa huomattavasti sähköistä poistovoimaa voimakkaammin. Auringon kaltaisissa tähdissä energian tuotanto perustuu protoni-protoni-ketju -nimiseen fuusioreaktioiden sarjaan. Sarjassa neljä vetyatomin ydintä eli protonia fuusioituu kuvan mukaisesti kaksi neutronia ja kaksi protonia sisältäväksi heliumatomin ytimeksi. Reaktiossa vapautuu energiaa, sillä syntyneen heliumytimen massa on hieman pienempi kuin neljän protonin massa: "kadonnut" massa on muuttunut energiaksi Einsteinin kuuluisan yhtälön E=mc2 mukaisesti. Osassa törmäyksistä vapautuu energiaa säteilynä, osassa syntyy neutriinoita ja osassa taas positroneja sähkövarauksen säilyttämiseksi. Positronit kuitenkin muuttuvat välittömästi säteilyksi, sillä ne annihiloituvat kohdatessaan vapaan elektronin. Jos tähden massa on Aurinkoa vähintään puolitoista kertaa suurempi, sen sisäosat saavuttavat noin 20 miljoonan asteen lämpötilan. Tällöin merkittäväksi energiantuotantomuodoksi nousee hiili-typpi-happi-sykli eli lyhyemmin hiilisykli. Kuten protoni-protoni-ketjussakin, myös tässä reaktiosarjassa vety-ytimet yhtyvät heliumytimiksi. Reaktion katalyytteinä kuitenkin toimivat hiili- happi- ja typpiytimet, joiden kokonaismäärä ei kuitenkaan reaktiossa muutu. Kaikista massiivisimmissa tähdissä voi tapahtua myös uusia fuusioreaktioita, joissa syntyy yhä massiivisempia alkuaineita aina rautaan asti. Energian siirtyminen Fuusioreaktiossa syntyneen lyhytaaltoisen röntgen- ja gammasäteilyn siirtyminen tähden pinnalle kestää kauan, sillä säteilyn fotoneja pommitetaan jatkuvasti muilla hiukkasilla. Tämä muuttaa säteilyn aallonpituutta, kunnes tähden pinnalla suurin osa siitä on noin näkyvän valon kaltaista. Säteilyn siirtymistapa tähden pinnalle riippuu tähden massasta. Pienimassaisissa, Aurinkoa viileämmissä tähdissä energian siirtyminen pinnalle on hitaampaa kuin muissa tähdissä. Säteily liikkuu viileän aineen läpi hitaammin kuin sitä ehtii fuusioreaktiossa syntyä. Aine tähtien sisällä siis kuumenee. Kuumeneva aine virtaa hiljalleen kohti tähden pintaa ja kuljettaa säteilyä mukanaan. Tätä energiansiirtymistapaa kutsutaan konvektioksi. Auringon kaltaisten tähtien sisäosissa lyhytaaltoinen säteily pääsee etenemään melko vapaasti kohti pintaa. Pintaa kohti aine kuitenkin viilenee, ja lähempänä pintää säteilyn siirtymistapa muuttuu pieniä, viileitä tähtiä muistuttaviksi konvektiovirtauksiksi. Massiivisten ja kuumien tähtien sisäosissä energiantuotto on niin voimakasta, että pelkkä säteily pystyisi kuljettamaan riittävästi energiaa kohti pintaa. Näinpä massiivisten tähtien sisäosissa on usein konvektiovirtauksia. Ulommissa kerroksissa energia pystyy jälleen virtaamaan vapaasti, sillä säteily on jakaantunut tarpeeksi laajalle alueelle edetäkseen ilman konvektiota. Osat ovat silti tarpeeksi kuumia säteilyn vapaaseen kulkuun. Fyysiset ominaisuudet Massa ja koko Tähden massa on mahdollista selvittää havainnoimalla sen painovoimakentän vaikutusta muihin lähellä oleviin kohteisiin. Menetelmää on helppo soveltaa kaksoistähtiin, joissa kaksi tähteä kiertää yhteistä massakeskipistettä. Kun tähtien kiertoaika ja etäisyys selvitetään, niiden massat voidaan laskea. Yksittäisen tähden massan selvittäminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta siitä on mahdollista esittää luotettava arvio vertaamalla tähden paikkaa HR-kaaviossa kaksoistähtiin, joiden massa tunnetaan. HR-kaaviossa samalla paikalla olevien tähtien massa on yleensä hyvin samankaltainen. Tähdeksi määriteltävän kohteen massan alaraja on noin 0,08 Auringon massaa, sillä sitä pienemmät kohteet eivät pysty käynnistämään heliumin fuusiota ytimessään, ja ovat siten ruskeita kääpiöitä (jota voi pitää tietynlaisena harmaana alueena tähtien ja kaasujättiläisten välillä). Pienin tunnettu tähti, jonka tiedetään fuusioivan heliumia, on 2MASS J , jonka massan arvioidaan osuvan juuri edellä määritetylle rajalle. Avoimista tähtijoukoista tehtyjen havaintojen perusteella tähtien massan ylärajan taas arvioidaan olevan noin 150 Auringon massaa, sillä ei tunneta tähtiä, joiden massa olisi luotettavasti tätä rajaa korkeampi. R136a-nimisessä tähtijoukon ytimessä tiedetään olevan joitakin tämän massarajan ylittäviä tähtiä, mutta pidetään mahdollisena, että ne olisivat syntyneet kahden massiivisen kaksoistähtikomponentin törmäyksessä. Myös tähden halkaisijan selvittäminen on vaikeaa johtuen niiden todella suuresta etäisyydestä Maahan. Suurimmilla teleskoopeilla on mahdollista saada lähimpiä tähtiä näkymään kiekkoina, mutta tällöinkin ilmakehän aiheuttamat häiriöt tekevät mittaukset käytännössä mahdottomaksi. Niinpä mittaamiseen käytetään interferometria. Vain joidenkin satojen tähtien halkaisija on onnistuttu mittaamaan. Tähtien halkaisijat vaihtelevat halkaisijaltaan 10-20 kilometrin kokoisista neutronitähdistä ja noin Maan kokoisista valkoisista kääpiöistä jopa tuhat kertaa Auringon halkaisijaa suurempiin ylijättiläistähtiin. Tällä hetkellä suurin tunnettu tähti on UY Scuti, jonka halkaisijaksi on arvioitu 1708 ± 192 Auringon halkaisijaa. Lämpötila Tähden pintalämpötila voidaan arvioida sen värin perusteella. Mitä suurempi osa tähden säteilystä on lyhytaaltoista, sitä korkeampi on tähden lämpötila. Esimerkiksi Aurinko, jonka pintalämpötila on noin 6000 K, säteilee suurimman osan energiastaan näkyvänä valona ja näkyy keltaisena. Aurinkoa kuumemmat tähdet näyttävät sinisen sävyisiltä, viileämmät tähdet oransseilta tai punaisilta. Kaikista viileimmät ja kuumimmat tähdet voivat säteillä suurimman osan energiastaan infrapuna- tai ultraviolettisäteilynä. Määrittämällä tähden kahden eri aallonpituuden magnitudiero saadaan sen väri-indeksi, mitä voidaan käyttää pintalämpötilan likimääräiseen arvioimiseen. Tähtien pintalämpötilat vaihtelevat vain noin 2 600 kelvinistä yli 33 000 kelviniin. Tähtien ytimet ovat paljon niiden pintaa kuumempia, usein kymmeniä miljoonia asteita. Punaisten jättiläisten pinta on auringonkaltaisten tähtien pintaa viileämpi, vaikka niiden ytimet ovat huomattavasti kuumempia. Koostumus Keskimääräinen tähti koostuu pääasiassa vedystä. Seuraavaksi yleisin alkuaine on helium, ja muita, raskaampia alkuaineita on vain muutama prosentti. Esimerkiksi Auringon koostumus on 70,68% vetyä, 27,43% heliumia ja 1,89% raskaampia aineita. Tähden iästä saadaan siis vihjeitä sen kemiallisesta koostumuksesta, sillä raskaammat alkuaineet yleistyvät tähtienvälisessä avaruudessa sitä mukaa, kun tähtisukupolvia kuolee räjähdyksissä. Enemmän raskaita alkuaineita sisältävät tähdet kuuluvat siis vanhempiin tähtisukupolviin. Osuutta kutsutaan metallipitoisuudeksi. Vuonna 2005 julkaistun tutkimuksen mukaan tähden korkeampi metallipitoisuus korreloi sitä kiertävien eksoplaneettojen kanssa. Tähtien kemiallisesta koostumuksesta voi saada tietoa analysoimalla niiden spektrissä esiintyviä, tietyille alkuaineille ominaisia absorptio- ja emissioviivoja. Absorptioviivat syntyvät, kun tähden pintakerrosten atomit imevät sen syvemmistä kerroksista tulevasta valosta niille ominaisia aallonpituuksia. Emissioviivoja esiintyy pääasiassa kuumempien tähtien spektreissä, ja ne taas syntyvät, kun pintakerrosten atomien virittyneet elektronit putoavat alemmille energiatasoille. Ikä Suurin osa tähdistä on noin 1-10 miljardin vuoden ikäisiä. Vanhin tunnettu tähti on nimeltään HD 140283 (lempinimeltään "Metusalah-tähti"). Tähden iäksi on määritetty sen etäisyydestä, koostumuksesta, kirkkaudesta ja rakenteesta päätellen noin 14,5 miljardia vuotta, mikä olisi kauemmin kuin maailmankaikkeuden nykyinen ikä (13,8 miljardia vuotta). Tämä ei kuitenkaan ole ristiriidassa alkuräjähdysteorian kanssa, sillä mittauksen epävarmuus on ±800 miljoonaa vuotta. Tähden todellinen ikä voisi siis olla noin sata miljoonaa vuotta maailmankaikkeuden ikää vähemmän. Pienemmät tähdet elävät pidempään kuin suuremmat tähdet, sillä ne käyttävät vetypolttoainettaan säästeliäämmin. Suurimpien tähtien elinikä voi olla vain joitakin miljoonia vuosia, kun taas pienimmät tähdet voivat elää jopa biljoonia vuosia. Katso myös Luettelot tähdistä Luettelo lähimmistä tähdistä Luettelo näennäisesti kirkkaimmista tähdistä Nukleosynteesi Huomautukset Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Kirkkonummen Komeetta: Esitelmä tähtien synnystä Kirkkonummen Komeetta: Esitelmä vetymolekyyleistä ja tähtien synnystä Seulonnan keskeiset artikkelit

1193

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tokio

Tokio

Tokio (, "itäinen pääkaupunki") on Japanin pääkaupunki ja suurin kaupunki. Hallinnollisesti "Tokio"-nimistä kaupunkia ei ole olemassa, vaan Tokion metropoli tai Tokion prefektuuri () on yksi Japanin 47 prefektuurista. Se sijaitsee Kantōn alueella Japanin pääsaaren Honshūn keskiosassa Tyynenmeren ja Tokionlahden rannalla. Suur-Tokio on Japanin ja maailman suurin yhtenäinen metropolialue, ja se toimii Japanin politiikan, talouden ja kulttuurin keskuksena sekä Japanin keisarin asuinpaikkana. Tokion prefektuuriin kuuluu kaupungin ydinalue, 23 erillisaluetta, joita kaikkia hallinnoidaan itsenäisinä kaupunkeina. Tämä alue muodosti ennen vuotta 1943 Tokion kaupungin (). Lisäksi prefektuuriin kuuluu läntinen Taman alue, joka koostuu 30 kunnasta, sekä kaksi Tyynellämerellä sijaitsevaa saariryhmää, Izusaaret ja Ogasawarasaaret, jotka jakautuvat yhdeksään kuntaan. Tokion prefektuurin asukasluku on noin ), erillisalueiden asukasluku ) ja Suur-Tokion asukasluku noin ). Suur-Tokiolla on myös maailman suurin kaupunkitalous, jonka arvo oli vuonna 2008 arviolta 1 479 miljardia dollaria. Historia Varhaishistoria Vanhimmat jäljet ihmisasutuksesta Tokion alueella ovat Jōmon-kaudelta, joka kesti noin 10 000 eaa.-300 eaa. Jōmon-kauden kulttuurin jälkeensä jättämiä jätekumpuja löydettiin ensimmäiseksi Tokion Shinagawan alueelta. Jōmon-kautta seurannut Yayoi-kausi on saanut nimensä Tokion Bunkyōn erillisalueen Yayoin kaupunginosalta, josta kaivettiin esiin kaudelle tyypillistä keramiikkaa. Yayoi-kulttuuri sai kuitenkin alkunsa Japanin länsiosista. Kirjoitetussa historiassa Tokion alue mainitaan ensimmäisen kerran 600-luvulla. Tällöin Japanin hallintojärjestelmää rakennettiin Kiinan mallin mukaiseksi, ja Tokion seutu tulee esiin ritsuryō-hallinnon yhteydessä. Tokio kuului tuohon aikaan Musashin provinssiin, jonka pääkaupungiksi korotettiin vuonna 645 nykyisen Tokion prefektuurin länsiosassa sijaitseva Fuchūn kaupunki. Samana vuonna perustettiin Tokion vanhin temppeli, Asakusan kaupunginosan Sensō-ji. Musashin provinssin 750-luvun lopulla valmistunut päätemppeli sijaitsi kuitenkin nykyisen Kokubunjin kaupungin alueella Fuchūn lähellä. Tokion kaupungilla on juurensa Edon kylässä. Kylä mainitaan ensimmäisen kerran noin vuonna 1300 kirjoitetussa Kamakura-kauden kronikassa, ja sen nimen arvellaan olevan peräisin Heian-kauden loppupuolelta. Kylän perusti Edo-klaani, joka rakensi residenssinsä nykyisen keisarillisen palatsin alueelle. Klaani taantui 1400-luvulla, ja samurai Ōta Sukenaga rakennutti paikalle linnoituksen. Vallihautojen ja muurien rakennustyöt alkoivat vuonna 1457. Edo-kausi Vuonna 1590 Japanin mahtavin sotaherra Toyotomi Hideyoshi tarjosi vasallinsa Tokugawa Ieyasun hallittavaksi kahdeksaa provinssia Kantōn alueella. Ieyasu suostui ja rakensi linnan Edoon vuosina 1593-1636. Kun Ieyasu voitti Hideyoshin pojan Hideyorin Sekigaharan taistelussa vuonna 1600, hänestä tuli shōgun, ja vuoteen 1868 saakka Japania hallitsi Tokugawa-suku Edosta käsin. Heti 1600-luvun alussa Ieyasu perusti Tōkaidō-kauppatien, joka yhdisti Edon ja keisarillisen pääkaupungin Kioton toisiinsa ja joka päättyi Edon Nihonbashi-sillalle. Tokugawa-shōgunaatin perustaminen ja sitä seurannut vakaa Edo-kausi merkitsivät kaupungille suurta vaurautta, japanilaisen kulttuurin renessanssia ja uuden kaupunkilaisluokan ja -kulttuurin syntyä. Uutta kaupunkilaisväestöä viihdyttivät Edossa sumō, kabuki ja punaisten lyhtyjen korttelit. Edon linnan valmistuttua vuonna 1637 kaupungin väkiluku oli kasvanut :een. Suuri Meireki-tulipalo vuonna 1657 surmasi kuitenkin yli henkeä ja tuhosi kaksi kolmasosaa kaupungista, mukaan lukien Edon linnan. Pienemmät palot tuhosivat kaupunkia 1600-luvun loppupuoliskolla, mutta se kasvoi voimakkaasti. 1700-luvun alkupuolen Kyōhō-uudistuksissa muun muassa kaupungin hallintoa uudistettiin, Edoon perustettiin kauppiaskiltoja, palosäännöksiä tiukennettiin ja vuonna 1722 kaupunkiin perustettiin ensimmäinen sairaala uudistuksiin liittyneen meyasubako-aloitelaatikon ansiosta. Vuosisadan loppuun mennessä Edo oli kasvanut jo yli miljoonan asukkaan suurkaupungiksi. Vuonna 1772 Meiwa-suurpalo ja kaksi myrskyä tuhosivat kaupunkia. Kontaktit eristäytyneen Japanin ja ulkomaiden välillä lisääntyivät 1800-luvun alkupuolella, ja lopulta vuonna 1853 Yhdysvaltain laivaston kommodori Matthew Perry saapui laivoineen nykyisen Jokohaman lähelle Edon eteläpuolelle. Seuraavana vuonna allekirjoitettiin sopimus, jossa japanilaisia satamia avattiin ulkomaankaupalle; pian tämän jälkeen vuonna 1855 suuri Ansei-Edo-maanjäristys ja sitä seuranneet tulipalot tuhosivat valtaosan kaupungista. Avautuminen johti seuraavan vuosikymmenen aikana shōgunaatin kaatumiseen ja Meiji-restauraatioon: viimeinen shōgun Tokugawa Yoshinobu jätti Edon vuonna 1867 luovuttaen samalla vallan keisarille. Moderni Tokio Meiji-restauraation yhteydessä vuonna 1868 Edosta tuli Japanin pääkaupunki ja se nimettiin uudelleen Tokioksi ("itäinen pääkaupunki"). Keisari muutti kaupunkiin Kiotosta seuraavana vuonna. Japania ja sen pääkaupunkia alettiin nykyaikaistaa voimakkaasti. Tokion prefektuuri perustettiin vuonna 1871, maan ensimmäinen rautatielinja yhdisti kaupungin Jokohamaan vuonna 1872 ja Tokion metropolin poliisilaitos aloitti toimintansa vuonna 1874. Tokiosta tehtiin virallisesti kaupunki vuonna 1889 (ks. Tokion kaupunki) ja se jaettiin 15 erillisalueeseen. Eurooppalaistyylisiä tiilirakennuksia kohosi nyt entisten feodaaliherrojen kartanoiden paikalle ja kaupungin katuja alettiin päällystää pyörein kivin. Kaupungin ensimmäinen raitiotielinja avattiin 1900-luvun alussa. Taishō-kausi vuosina 1912-1926 merkitsi kaupungin työläisväestön kasvua ja kulutusyhteiskunnan syntyä. Vuoden 1920 väestönlaskennassa Tokion prefektuurin väkiluku oli jo . Pian tämän jälkeen vuonna 1923 kaupunkiin iski kuitenkin jälleen maanjäristys, yksi historian pahimmista. Suuri Kantōn maanjäristys vaati yli uhria ja siinä tuhoutui noin rakennusta. Vaikka Shōwa-kausi alkoikin vuonna 1926 surullisissa tunnelmissa, Tokio jatkoi nopeaa kasvuaan ja kymmenen vuoden päästä kaupungissa asui jo yli kuusi miljoonaa ihmistä. Kaupungin ensimmäinen metrolinja Asakusasta Uenoon avattiin vuonna 1927 ja Hanedan lentoasema valmistui 1930-luvun alussa. Helmikuun 26. päivän välikohtauksessa vuonna 1936 yhteensä 1 400 sotilasta valtasi Tokion keskeiset hallintorakennukset ja yritti vallankaappausta siinä kuitenkaan onnistumatta. Japanin tie sotaan jatkui, ja Tyynenmeren sota Japanin ja Yhdysvaltojen välillä alkoi lopulta vuonna 1941. Sodalla oli suuri vaikutus tokiolaisten elämään. Tokion päällekkäinen kaupungin ja prefektuurin käsittänyt hallintojärjestelmä lakkautettiin sodan vuoksi vuonna 1943 ja Tokion metropoli perustettiin. Tokiota pommitettiin sodan aikana yli sata kertaa; pahimmat pommitukset tapahtuivat 9.-10. maaliskuuta 1945. Tokion pommituksissa kuoli yli ihmistä ja valtaosa kaupungista, etenkin keisarillisen palatsin itäpuoli, tuhoutui. Sodan päättyessä syksyllä 1945 kaupungin väkiluku oli pudonnut puoleen vuodesta 1940. Vuonna 1947 otettiin käyttöön Japanin perustuslaki ja uusi paikallishallintolaki, ja Seiichirō Yasui valittiin metropolin ensimmäiseksi kuvernööriksi. Vähittäinen sodan jälkeinen jälleenrakennus alkoi. Kaupungin väkiluku ylitti kymmenen miljoonan rajan jo vuonna 1962 ja voimakkaan talouskasvun aika käynnistyi; Japanin toipumisen merkkinä kaupungissa pidettiin vuonna 1964 kesäolympialaiset, ja nopea Shinkansen-linja liitti sen nyt Osakaan vain neljässä tunnissa. Uuden teknologian, talouden nousun ja massatuotannon seurauksena tokiolaisten päivittäinen elämä koki valtavia muutoksia. Kansainvälinen opiskelijaliike nosti päätään 1960-luvun lopussa myös Tokiossa, kun Tokion yliopiston opiskelijat mellakoivat. Öljykriisin jälkeen 1980-luvulla Tokion talous kasvoi voimakkaasti aiempaa globaalimman talouden ja informaatioyhteiskunnan kehittymisen myötä. Tokiosta tuli nyt yksi maailman tärkeimmistä kaupungeista, joka tunnetaan muun muassa huipputeknologiastaan, kulttuuristaan ja muodistaan. Vuosikymmenen lopulla maan ja kiinteistöjen hinnat kohosivat huippuunsa Japanin kuplatalouden vuoksi. Kupla puhkesi vuonna 1990 ja Tokion talous kriisiytyi. Kaksi kaupungin symbolia, Tokion metropolin hallintorakennus ja Rainbow Bridge, kuitenkin valmistuivat tähän aikaan. Vuonna 1995 Aum Shinrikyō -kultti iski Tokion metroon sariinikaasulla ja 12 ihmistä sai surmansa. Maantiede ja aluejako Tokion metropoli tai prefektuuri sijaitsee Honshūn saarella Kantōn alueen eteläosassa Tyynen valtameren rannalla. Metropoli rajautuu pohjoisessa Saitaman prefektuuriin, idässä Edogawa-jokeen ja Chiban prefektuuriin, etelässä Tokionlahteen, Tamagawa-jokeen ja Kanagawan prefektuuriin ja lännessä Yamanashin prefektuuriin. Suur-Tokion alueeseen kuuluvat metropolin lisäksi viereiset Kanagawan, Chiban ja Saitaman prefektuurit; näiden prefektuurien alueella sijaitsevat muun muassa Chiban, Kawasakin ja Jokohaman suurkaupungit. Tokion metropoli on pitkänomaisen muotoinen: itä-länsisuunnassa sen pituus on noin 90 kilometriä ja pohjois-eteläsuunnassa leveys noin 25 kilometriä (lukuun ottamatta ulkosaaria). Tokion metropoli vastaa hallinnollisesti muita Japanin prefektuureja, mutta sille on annettu erityisnimitys (, , ). Metropoli muodostettiin vuonna 1943: sitä ennen Tokio oli oma kaupunkinsa (, ks. Tokion kaupunki), joka kuului Tokion prefektuuriin (, lisämääre fu, "urbaani prefektuuri", on edelleen käytössä Kioton ja Osakan prefektuurien nimissä). Entinen Tokion kaupungin alue jakautuu erillisalueisiin (, lyhyemmin ), joita hallitaan itsenäisten kaupunkien tavoin ilman välitasoja. Tokion metropolin hallinto sijaitsee Shinjukun erillisalueella ja se hallinnoi Tokion keskustan pilvenpiirtäjien ja neonviidakkojen lisäksi itäisen Taman alueen vuoristoseutuja ja kaukaisia ulkosaaria. Tokion prefektuurin alue voidaan nykyään jakaa maantieteellisesti ja hallinnollisesti kolmeen alueeseen: 23 erillisalueeseen, jotka muodostavat kaupungin keskustan, niiden länsipuolella sijaitsevaan Taman alueeseen ja Tokion prefektuuriin kuuluviin ulkosaariin. Erillisalueet 23 erillisaluetta kattavat yhteensä 622 neliökilometrin suuruisen alueen. Ne sijaitsevat metropolin itäosassa Tokionlahden rannalla. Niiden alueella on noin 8,8 miljoonaa asukasta (vuonna 2009) ja niiden väestötiheys on keskimäärin 14 152 henkeä neliökilometrillä. Alueen väestö on ollut viime vuosina kasvussa. Erillisalueet toimivat itsenäisten kuntien tavoin muutamin poikkeuksin: metropolihallinto vastaa esimerkiksi erillisalueiden vesi- ja viemärihuollosta sekä palokuntapalveluista. Erillisalueet valitsevat omat pormestarinsa. Suuri osa Tokion talous- ja kauppatoiminnasta on keskittynyt alueelle ja siellä sijaitsee myös valtaosa kaupungin nähtävyyksistä. Erillisalueet ovat seuraavat: Taman alue Taman alue sijaitsee erillisalueiden länsipuolella. Itäosastaan se liittyy saumattomasti Tokion kaupunkialueeseen, mutta länsiosa kohoaa korkealle vuorille ja siellä on järviä, jokia ja luonnonalueita. Alueen koko on 1 160 neliökilometriä ja siellä asuu yhteensä 4,16 miljoonaa ihmistä (vuonna 2009), joten sen väestötiheys on 3 586 asukasta neliökilometrillä. Seuraavat kaupungit kuuluvat Taman alueeseen: Lisäksi alueen länsiosassa sijaitsee Nishi-Taman piirikunta, johon kuuluu kolme maaseutukaupunkia (), Hinode, Mizuho ja Okutama, ja yksi kyläkunta (), Hinohara. Piirikunnassa sijaitsee metropolin korkein vuori, Kumotori, joka kohoaa 2 017 metrin korkeuteen, ja metropolin suurin järvi, Okutamako. Ulkosaaret Tokion prefektuuriin kuuluu lisäksi kaksi Tyynenmeren saariryhmää, Izusaaret ja Ogasawarasaaret. Ne sijaitsevat Japanin pääsaaren Honshūn eteläpuolella maantieteellisesti erillään muusta prefektuurista. Saarten kokonaispinta-ala on noin 406 neliökilometriä ja asukasluku 28 000 henkeä (vuonna 2009), joten niiden keskimääräinen väestötiheys on 68 asukasta neliökilometrillä. Izusaaret sijaitsevat lähempänä Tokiota ja niihin kuuluvat Izu Ōshima, Toshima, Niijima, Shikinejima, Kōzushima, Miyakejima, Mikurajima, Hachijōjima ja Aogashima. Ogasawarasaaret sijaitsevat kauempana noin tuhannen kilometrin päässä Tokiosta ja niihin kuuluvat Chichijima ja Hahajima. Ogasawaran kylään kuuluu hallinnollisesti myös pieni Minamitorishiman saari, joka on Japanin eteläisin piste, ja Nishinotorishiman saari, joka on vuorostaan Japanin itäisin piste. Saaret jakautuvat neljään alaprefektuuriin, kahteen maaseutukaupunkiin ja seitsemään kyläkuntaan: Ilmasto Tokio sijaitsee lauhkealla ilmastovyöhykkeellä. Ilmasto on suhteellisen lempeä koko vuoden. Kesät ovat kuitenkin kuumia ja kosteita, ja sadekausi kestää kesäkuun loppupuolelta heinäkuun puoliväliin. Kesän kuumin kuukausi on elokuu, jolloin lämpötila ei usein yölläkään laske 25 celsiusasteen alapuolelle. Syksyllä, etenkin lokakuussa, Japanin rannikolle saapuu taifuuneja etelästä ja lämpötila laskee vähitellen. Ruska alkaa vuorilta Taman alueelta. Talvella joulu-helmikuussa lämpötila laskee huomattavasti ja lunta saattaa sataa ajoittain, vaikka keskustassa sitä harvoin kertyy maahan. Vuorilla idässä lunta voi sataa paljonkin. Tokion prefektuuriin kuuluvat Ogasawarasaaret sijaitsevat vuorostaan subtrooppisella vyöhykkeellä ja niiden alueella talvilämpötilatkin lähentelevät 20 astetta. Politiikka ja hallinto Tokion prefektuuria johtavat vaaleilla valittu kuvernööri ja metropolin valtuusto tai parlamentti (). Kuvernööri valitaan virkaansa neljäksi vuodeksi kerrallaan ja hän harjoittaa ylintä toimeenpanovaltaa. Erillisalueilla kuvernööri voi toimia pormestarin vastineena. Nykyinen kuvernööri on Yuriko Koike. Metropolin valtuustossa on 127 jäsentä. Myös heidät valitaan suorilla vaaleilla nelivuotiskausiksi. Valtuusto käyttää lainsäädäntövaltaa ja se voi esimerkiksi säätää, muuttaa ja lakkauttaa asetuksia, vahvistaa metropolin budjetin ja nimittää vaalilautakunnan. Kuvernöörin täytyy pyytää valtuustolta lupaa tärkeille nimityksille. Valtuusto perustettiin vuonna 1943, kun Tokion kaupunki ja prefektuuri yhdistyivät. Sen jäsenet järjestäytyvät valtuustoryhmiin poliittisen puolueen mukaan. Edelliset metropolin valtuuston vaalit pidettiin vuonna 2009. Vaaleissa liberaalidemokraattinen puolue menetti asemansa valtuuston suurimpana puolueena ja sai 38 paikkaa entisen 48 sijaan. Japanin demokraattinen puolue sai 20 lisäpaikkaa ja nousi 54 valtuustopaikallaan suurimmaksi puolueeksi. Kōmeitō sai 23 valtuustopaikkaa, Japanin kommunistinen puolue 8, Tōkyō seikatsusha network 2 ja riippumattomat edustajat 2. Äänioikeutettuja vaaleissa oli ja äänestysprosentti oli 54,49, yli kymmenen prosenttia suurempi kuin edellisissä vaaleissa. Japanin pääkaupunkina Tokio on myös koko maan politiikan keskus. Japanin keisari asuu Tokion keskustasta laajan alueen vievässä keisarillisessa palatsissa, jonka paikalla sijaitsi aiemmin Edon linna ja johon liittyy suuri puistoalue. Käytännössä poliittinen valta on kuitenkin Japanin hallituksella, jonka tärkeimmät ministeriöt sijaitsevat viereisessä Kasumigasekin kaupunginosassa. Se on ollut maan tärkein valtakeskittymä Meiji-kaudelta lähtien. Japanin parlamentti ja pääministerin virka-asunto sijaitsevat vuorostaan Kasumigasekin länsipuolella Nagatachōssa. Väestö Tokion prefektuurin väkiluku oli 1. lokakuuta 2009 yhteensä noin . Prefektuurissa asuu kymmenesosa koko Japanin väestöstä. Prefektuuri onkin väkiluvultaan suurin ja myös tiheimmin asutettu: sen väestötiheys on 5 937 henkeä neliökilometriä kohden. Kaksi kolmasosaa prefektuurin väestöstä asuu 23 erillisalueen rajojen sisäpuolella, yhteensä henkeä. Kolmasosa väestöstä asuu Taman alueella erillisalueiden itäpuolella, yhteensä henkeä. Ulkosaarilla asukkaita on vain vähän, noin 28 000. Vuonna 2008 prefektuuriin muutti 83 000 ihmistä enemmän kuin sieltä muutti pois. Vuodesta 1967 lähtien prefektuuri oli kärsinyt muuttotappiosta vuotta 1985 lukuun ottamatta, kunnes vuonna 1997 muuttoliike kääntyi positiiviseksi. Vuonna 2008 prefektuurin alueella oli syntymää ja 98 000 kuolemaa, mutta syntyvyys on ollut laskussa vuodesta 1968, jolloin prefektuurissa syntyi ennätysmäärä ihmisiä, . Prefektuurin väestöstä 11,8 prosenttia on 0-14-vuotiaita, 67,9 prosenttia 15-64-vuotiaita ja 20,2 prosenttia yli 65-vuotiaita. Tokiossa asuvien ulkomaalaisten määrä on ollut kasvussa. Vuonna 2008 prefektuurin alueella asui rekisteröitynyttä ulkomaiden kansalaista, puolet enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Vuonna 2008 ulkomaalaisista 35,6 prosenttia oli kiinalaisia, 28,2 prosenttia korealaisia, 7,8 prosenttia filippiiniläisiä, 4,8 prosenttia yhdysvaltalaisia, 2,3 prosenttia intialaisia, 1,8 prosenttia brittejä, 1,7 prosenttia thaimaalaisia, 1,5 prosenttia ranskalaisia, 1,2 prosenttia nepalilaisia, 1,1 prosenttia burmalaisia ja 13,3 prosenttia muita. Vuonna 2005 Tokion prefektuurin työväestö oli 6,27 miljoonaa henkeä, joista 5,916 miljoonaa oli töissä ja työttöminä. Työllisistä vain 0,4 prosenttia oli töissä alkutuotannon parissa, 18,7 prosenttia jalostuksen parissa ja 77,4 prosenttia palveluiden parissa. Päivisin Tokion väkiluku nousee huomattavasti yli kahdella miljoonalla hengellä 14,978 miljoonaan henkeen, koska opiskelijoita ja työntekijöitä matkustaa viereisistä prefektuureista Tokioon. Tästä väkimäärästä 11,285 miljoonaa on erillisalueiden sisällä, joten Taman alueen väkiluku laskee myös hieman. Suurin nousu koetaan kaupungin keskustan kolmella erillisalueella (Chiyoda, Chūō ja Minato), joissa päiväväestö on 2,410 miljoonaa ja yöväestö vain , yli seitsemän kertaa pienempi. Eniten työläisiä saapuu Tokioon Kanagawan (11,6 prosenttia), Saitaman (10,9 prosenttia) ja Chiban (8,7 prosenttia työväestöstä) prefektuureista. Talous Tokio on maailmankin mittakaavassa tärkeä talouskeskus: Suur-Tokion kaupunkitalous on maailman suurin, ja vuonna 2008 sen arvo oli noin 1 479 miljardia dollaria. Useiden maailman suurimpiin kuuluvien investointipankkien ja vakuutusyhtiöiden pääkonttori sijaitsee Tokiossa. Tokion pörssiä suurempi on vain New Yorkin pörssi - Japanin talouskuplan huipulla 1990-luvun alussa Tokion pörssiin oli keskittynyt yli 60 prosenttia maailman osakkeiden kokonaisarvosta. Fortune 500 -lehden mukaan Tokiossa sijaitsee kaikista maailman kaupungeista eniten suuryritysten pääkonttoreita, 47 kappaletta, yli 20 kappaletta enemmän kuin Pariisissa, jossa niitä oli toiseksi eniten vuonna 2008. Tokion alueella raskas teollisuus on keskittynyt pääasiassa viereisiin Chiban, Kawasakin ja Jokohaman kaupunkeihin, kun taas Tokio toimii kevyen teollisuuden keskuksena. Prefektuurin teollisuuspohja on monipuolinen. Se on esimerkiksi merkittävä kustantamisen, tiedonvälityksen ja elektroniikkateollisuuden keskus. Myös sellaisilla japanilaisilla yrityksillä, joiden pääkonttori tai tuotanto on sijoitettu muihin kaupunkeihin, on yleensä suuri toimistorakennus Tokiossa, usein Marunouchin alueella. Koska Japanissa hallinto ja talouselämä ovat kietoutuneet toisiinsa, läsnäolo Tokiossa maan politiikan keskipisteen lähettyvillä on hyödyllistä tai välttämätöntä. Tämän vuoksi monet yritykset siirtyivätkin Tokioon toisen maailmansodan jälkeisen voimakkaan talouskasvun vuosina esimerkiksi Osakasta, joka on Japanin perinteinen kauppapääkaupunki. Viime vuosina trendi on kuitenkin heikentynyt Tokion korkeiden hintojen ja tilanpuutteen vuoksi. Marunouchin lisäksi myös muun muassa Ōtemachi on tärkeä toimistokaupunginosa, jossa monien suurten yritysten pääkonttori sijaitsee. Tokion prefektuurin alueella harjoitetaan myös metsä- ja maataloutta. Maatalousmaata Tokion alueella on vain 8 000 hehtaaria. Metsää Taman alueen länsiosan vuorilla on kuitenkin runsaasti, mutta tuotanto on laskenut kustannusten kasvun, hintojen laskun ja alueen väestön ikääntymisen vuoksi. Tokionlahti oli myös aiemmin merkittävä kalastusalue; kalastus on kuitenkin siirtynyt pääosin lähisaarille. Liikenne Paikallisliikenne Tokion julkinen liikenne perustuu ensisijaisesti laajaan raideliikenneverkostoon. Tokion ydinalueella 23 erillisalueen rajojen sisällä yhteensä 28,25 miljoonaa henkeä käyttää päivittäin julkista liikennettä. Alueella on kolme merkittävää julkisen liikenteen järjestelmää: Japan Railwaysin ja erinäisten yksityisten rautatieyhtiöiden liikennöimiä rautatielinjoja, jotka yhdistävät keskustan esikaupunkeihin, kaksi eri metroverkostoa ja metropolihallinnon ja yksityisten yritysten liikennöimiä bussi- ja raitiovaunulinjoja. Tokion metroverkko palvelee pääosin erillisalueita. Tokion metropolihallinto liikennöi Toei-metroa, jossa on neljä linjaa ja jota käyttää yli kaksi miljoonaa matkustajaa päivittäin. Lisäksi metropolihallinto liikennöi yhteensä 139 linja-autolinjaa, yhtä raitiotielinjaa ja Nippori-Toneri Liner -automaattimetroa. Yksityinen yhtiö Tokyo Metro liikennöi laajempaa metroverkkoa, johon kuuluu yhdeksän linjaa. Tokyo Metron linjojen yhteispituus on 195,4 kilometriä; Toei-metron linjojen pituus 107 kilometriä. Näiden verkostojen lisäksi Tokion keskustan alueella toimivat Hanedan lentoasemaa palveleva Tokion monorail, joka rakennettiin vuoden 1964 olympialaisia varten, ja Odaiban aluetta palvelevat Yurikamome-automaattimetro ja metronkaltainen Rinkai-linja. Merkittävin rautatieliikennöijä Tokion alueella on Japanin kansalliseen rautatieyhtiöön kuuluva East Japan Railway Company. Sen liikennöimiin rautatielinjoihin kuuluvat muun muassa Tokion eri keskukset toisiinsa yhdistävä ympyrän muotoinen Yamanote-linja, Saitaman ja Jokohaman välillä kulkeva Keihin-Tōhoku-linja ja Länsi-Tokioon kulkeva Chūō-linja. Yhteensä yhtiöllä on Tokion alueella, laskutavasta riippuen, yli 30 rautatielinjaa. Muihin merkittäviin rautatieyhtiöihin kuuluvat Tōkyū-rautatiet, Tōbu-rautatiet, Seibu-rautatiet, Keiō-rautatiet, Odakyū-rautatiet, Keisei-rautatiet ja Keikyū-rautatiet. Monet metrolinjat jatkavat liikennöintiä eri rautatieyhtiöiden verkostoilla lähijunina. Kaukoliikenne Japanin suurimpana kaupunkina Tokio toimii myös liikenteen solmukohtana. Nopea Shinkansen-verkko yhdistää sen muualle Japaniin. Tokion rautatieasemalta lähtevät Kiotoon ja Osakan kulkeva　Tōkaidō Shinkansen (ja sen jatke San'yō Shinkansen Fukuokaan asti), Niigataan kulkeva Jōetsu Shinkansen, Naganoon kulkeva Nagano Shinkansen ja Pohjois-Japaniin kulkeva Tōhoku Shinkansen. Ruuhka-aikoina Osakan suuntaan lähtee parhaimmillaan 12 junaa tunnissa. Tokion rautatieasema ei ole kuitenkaan kaupungin vilkkain, vaan vilkkaimmaksi nousee Shinjukun rautatieasema, jota käyttää JR:n matkustajaa päivässä (2009) ja yksityiset rautatieyhtiöt ja metro mukaan luettuna yli kaksi miljoonaa matkustajaa päivässä. Useat moottoritiet liittävät Tokion muualle Japaniin: niihin kuuluvat esimerkiksi Tōmei-moottoritie ja Chūō-moottoritie Nagoyan suuntaan ja Tōhoku-moottoritie pohjoiseen. Nämä tiet ovat maksullisia. Valtatie 1 seurailee vanhaa Tōkaidō-tietä ja yhdistää Tokion Osakaan. Pitkänmatkan linja-autoja lähtee Tokiosta eri kaupunkeihin useista eri terminaaleista, ja suosituimmilla reiteillä on runsaasti kilpailua. Pidemmät linja-automatkat kaukaisempiin kaupunkeihin ajetaan yön yli. Noin 60 kilometriä Tokion ulkopuolella sijaitseva Naritan kansainvälinen lentoasema on pääasiallinen yhdysväylä kansainvälisille matkustajille. Lentoasemalla on kaksi terminaalia. Tokion sisällä keskustan eteläpuolella sijaitseva Hanedan lentoasema tarjoaa pääosin Japanin sisäisiä lentoja ja yhteyksiä muihin Aasian valtioihin, mutta kansainväliset lennot kentältä ovat lisääntyneet uuden terminaalin ja kiitotien valmistumisen myötä. Lentoasemalla on kolme terminaalia ja se on 60 miljoonalla vuosittaisella matkustajallaan Japanin vilkkain. Tokiosta on lisäksi laivayhteyksiä muun muassa prefektuuriin kuuluville Izu- ja Ogasawarasaarille. Koulutus Tokio on myös Japanin koulutuksen keskus ja suuri osa maan arvovaltaisimmista yliopistoista sijaitsee kaupungissa. Vuonna 2010 Tokion prefektuurin koulutusbudjetti oli noin 765 miljardia jeniä eli 12,2 prosenttia prefektuurin budjetista. Vuonna 2009 prefektuurin alueella oli yhteensä 1 064 päiväkotia, 1 373 ala-astetta, 817 yläastetta, 438 lukiota ja useita kymmeniä erityiskouluja. Tokion prefektuurin alueella on yhteensä 132 yliopistoa. 12 näistä kouluista on "kansallisia yliopistoja" (), 5 muita "julkisia yliopistoja" () ja 115 yksityisiä yliopistoja. Kansallisista yliopistoista tärkeimpiin kuuluvat esimerkiksi Tokion yliopisto, yksi Japanin arvostetuimmista, Tokion teknillinen yliopisto, Tokion taideyliopisto ja Hitotsubashin yliopisto. Yksityisistä yliopistoista tärkeimpiin lukeutuvat muun muassa Wasedan yliopisto ja Keiō-yliopisto, Japanin vanhin. Times Higher Educationin yliopistojen ranking-listaan (200 parasta) pääsi vuonna 2010 kaksi tokiolaista yliopistoa: Tokion yliopisto ja Tokion teknillinen yliopisto. Kaupunkikuva ja -rakenne Tokion arkkitehtuuri ja kaupunkikuva ovat huomattavan moderneja, sillä kaupunki on tuhoutunut 1900-luvulla kahteen kertaan: ensin maanjäristyksessä vuonna 1923 ja sitten pommituksissa vuonna 1945. Lisäksi sodan jälkeinen nopea talouskasvu toi mukanaan laajamittaisen purkamisen ja uudelleenrakentamisen. Tästä huolimatta Tokion kaupunkikuva on monimuotoinen. Kaupungin topografia on vaihteleva, ja se on yhdessä tyypillisen japanilaisen, orgaanisesti kasvaneen kaupunkirakenteen kanssa muodostanut Edo-kaudelta lähtien kaupungin rungon. Vaikka Meiji-kauden alusta saakka Tokio on katsonut länteen hakiessaan malleja arkkitehtuurille ja kaupunkisuunnittelulle, länsimaiset ajatukset on sopeutettu japanilaisen kaupungin kontekstiin kokeilun ja tulkinnan kautta. Nykyinen Tokio onkin pääosin kolmen historiallisen kerrostuman tuote. Ensimmäinen ja varhaisin kerros on Edo-kauden kaupunki, Tokion runko, jonka päälle myöhemmät kerrokset ovat rakentuneet. Toinen kerros Meiji-kaudelta lähtien merkitsi yksittäisten länsimaisten elementtien ja kokeilujen tuomista Edo-kauden kaupunkirakenteeseen. Kolmannen vaiheen aikana Taishō-kaudella kaupunkiin tuotiin laajemmassa mittakaavassa moderneja aiheita - puistoja, aukioita, puistokatuja ja niin edelleen. Tämä vaihe muodostaa nykyisen Tokion prototyypin. Itä-länsisuunnassa Tokio jakautuu kahteen osaan: lännen kukkulaiseen Yamanoteen ("yläkaupunkiin") ja idän tasaiseen Shitamachiin ("alakaupunkiin"). Perinteisesti Yamanote oli varakkaampi ja keskiluokkaisempi alue, jonne asettui koulutettua älymystöä ja joka toimi nykyaikaisten ja länsimaisten vaikutteiden sulattamona. Sitä vastoin Shitamachi, Edo-kauden kaupunkiväestön asuinalue, oli pikemminkin työväestön kaupunginosa ja perinteisempi japanilainen kaupunkialue kauppiaineen ja käsityöläisineen. Tämä jako ei kuitenkaan ollut yksiselitteinen. Entisenkaltaista hierarkiaa alueiden välillä ei enää ole, mutta niiden luonne on edelleen erilainen. Pienimmässä mittakaavassa Tokio koostuu lukemattomista naapurustoista, jotka ovat maantieteellisesti pieniä ja erottuvat toisistaan tilallisesti. Naapurustossa asuu muutamia satoja tai tuhansia asukkaita, ja ne ovat sosiaalisesti yhtenäisiä. Yksittäiset rakennukset ja naapurustot ovat mosaiikki, joka kuitenkin muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, ja usein Tokion sanotaankin koostuvan lukemattomista pienistä kaupungeista tai kylistä. Koska kaupunki on kasvanut orgaanisesti, se rakentuu useiden erillisten mutta laajemman kaupunkirakenteen kautta toisiinsa liittyvien aluekeskusten ympärille - Tokion keskusta on "tyhjä", ja keisarillinen palatsi sijaitsee sen paikalla. Kadut eivät ole useinkaan ruutukaavassa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, eivätkä korttelit suorakulmion muotoisia. Kaupunki muuttuu, taantuu ja uudistuu nopeassa tahdissa: Tärkeimpiä kaupunginosia Seuraavassa luettelossa on esitelty joitakin Tokion keskusta-alueen tärkeimmistä keskuksista. Monet niistä ovat kasvaneet suurten rautatieasemien ympärille. Luettelo kiertää Yamanote-linjaa myötäpäivään Tokion rautatieasemalta lähtien. Marunouchi Tokion rautatieaseman ja keisarillisen palatsin välissä on talouskeskus, jossa sijaitsevat monien yritysten pääkonttorit ja Tokyo International Forum. Myös Nihonbashi aseman toisella puolella on Tokion talouselämän kannalta merkittävä, ja siellä ovat sekä Tokion pörssi että Japanin keskuspankki. Ginza sijaitsee Tokion rautatieaseman eteläpuolella. Se oli ensimmäinen eurooppalaistyylinen alue, jonka rakentaminen aloitettiin Meiji-restauraation jälkeen. Se on nykyisin korkealuokkainen ostosalue tavarataloineen. Tsukijin kalatori sijaitsee Ginzan kaakkoiskulmassa ja Hibiyan alue ja keisarillinen palatsi viheralueineen sen länsipuolella. Odaiba on uusi merelle rakentunut kaupunginosa, jonka liittää keskustaan Rainbow Bridge. Alueella sijaitsevat muiden muassa Fuji TV:n pääkonttori ja Miraikan-tiedekeskus. Roppongi on merkittävä yöelämän alue, jonne on rakennettu kaksi suurta uutta kaupunki- ja kauppakeskusta, Tokyo Midtown ja Roppongi Hills. Shibuya ja Harajuku sen pohjoispuolella ovat Tokion nuorisokulttuurin ja muodin keskuksia. Myös Harajukun rautatieasemalta lähtevä Omotesandō-katu ja Aoyaman alue ovat nousseet muodikkaiden liikkeiden, ravintoloiden, kahviloiden ja "urbaanin chicin" keskukseksi; alueen maamerkiksi kohosi vuonna 2006 Tadao Andōn suunnittelema Omotesando Hills -ostoskeskus. Aseman toisella puolella avautuvat Yoyogi-puisto ja Meiji-jingū-pyhäkkö. Shinjuku on yksi metropolialueen tärkeimmistä keskuksista ja sen rautatieasema on Tokion vilkkain. Rautatie jakaa alueen kahtia: länsipuoli on korkeine pilvenpiirtäjineen ja hotelleineen merkittävä liike- ja hallintokeskus, jossa myös Tokion metropolin hallintorakennus sijaitsee. Itäpuoli on vuorostaan tärkeä viihdekeskus baareineen ja ravintoloineen; täällä on muun muassa Kabukichō-viihdealue. Ikebukuro on kehittynyt tärkeän Ikebukuron rautatieaseman ympärille. Sillä ei ole yhtä selkeää luonnetta kuin monilla muilla alueilla. Aseman ympäristön suurta ostos- ja viihdekeskittymää hallitsevat tavaratalot ja korkeat rakennukset, mutta länsipuolella on myös kulttuuritoimintaa ja kaupunginosan menneisyys temppelikaupunkina on edelleen nähtävillä. Akihabara on tunnettu erityisesti elektroniikkakaupan keskittymänä, joka on viime aikoina noussut myös popkulttuurin keskukseksi. Radioiden ja muiden laitteiden osia myyviä liikkeitä alkoi keskittyä alueelle jo toisen maailmansodan jälkeen. Läheisessä Kandassa on merkittävä antikvariaattialue. Ueno kehittyi temppelikaupungiksi Kan'ei-ji-temppelin ympärille. Nykyisin alueella sijaitsevat muun muassa suuri Uenon rautatieasema, Uenon puisto, Uenon eläintarha, Tokion kansallismuseo ja Ameyoko-ostoskatu. Asakusan alue Uenon itäpuolella on Tokion perinteinen viihdekeskus, joka kukoisti jo Edo-kaudella ja jonka vanha ilmapiiri on edelleen jäljellä. Kaupunginosan tärkein nähtävyys on Tokion vanhin temppeli Sensō-ji. Kaupunginosa rajautuu lännessä Sumidagawa-jokeen. Kulttuuri ja nähtävyydet Keittiö Tokiossa on äärimmäisen monipuolinen ruokakulttuuri ja valtava määrä ravintoloita, jotka tarjoavat kaikkea korkealaatuisesta kaiseki-keittiöstä pikanuudeleihin ja ranskalaisesta haute cuisinesta hampurilaisiin. Jo 1700-luvulla Edossa oli enemmän ravintoloita kuin missään muussa maailman kaupungissa, ja Tokio on nykyisinkin yksi maailman tärkeimmistä ruokakeskuksista: kaupungissa on noin ravintolaa, kuusi kertaa enemmän kuin New Yorkissa. Vuoden 2009 Michelin-oppaaseen otettiin 173 tokiolaista ravintolaa, jotka saivat yhteensä 227 Michelin-tähteä, enemmän kuin missään muualla. Tokiota ympäröivän Kantōn alueen keittiö muodostaa vastaparin Kansain alueen eli Kioton ja Osakan ruokaperinteelle. Kantōn alueella ruoka on ollut Kansaita käsitellympää ja säilötympää. Tällaisia säilöttyjä edolaisen ruokakulttuurin kulmakiviä ovat olleet esimerkiksi kalasta valmistetut kamaboko ja hanpen: kala tuotiin Edoon yleensä kauempaa, joten se täytyi maustaa voimakkaasti. Myös Edon sotilaskulttuuri ja juhlaperinne ovat suosineet säilyvyyttä ja peittäviä makuja. Tokiolaisen keittiön paikallisiin erikoisuuksiin kuuluvat esimerkiksi sumopainijoiden suosiossa ollut chanko-nabe-pata, o-konomiyakin tyyppinen monjayaki-paistos, Asakusasta lähtöisin oleva kaminari-okoshi-keksi, Ōmen kaupungin kuuluisat umeboshi-luumut, edolainen makea misotahna (Edo amamiso) ja niin edelleen. Tokiossa ovat saaneet alkunsa myös muun muassa sellaiset japanilaisen ruokakulttuurin klassikot kuin nigiri-zushi ja tonkatsu. Museot Tokiossa toimii useita Japanin tärkeimpiin kuuluvia museoita. Tokion kansallismuseo Uenossa on Japanin vanhin museo ja se esittelee aasialaista, erityisesti japanilaista, taidetta ja arkeologista esineistöä. Museon kokoelmiin kuuluu yli esinettä, joista 87 on nimetty kansallisaarteiksi. Luonnontieteisiin keskittyy Japanin luonnontieteellinen kansallismuseo aivan Tokion kansallismuseon vieressä; tieteestä kiinnostuneille on tarjolla myös uusinta tiedettä esittelevä Miraikan-tiedekeskus Odaiban alueella. Tokion kaupungin historiasta kertoo vuorostaan 1990-luvun alussa perustettu Edo-Tokio-museo keskustan itäpuolella Sumidan erillisalueella. Tärkeisiin taidemuseoihin lukeutuvat Tokion kansallinen länsimaisen taiteen museo, joka sijaitsee myös Uenossa ja jossa esitellään vanhempaa länsimaista taidetta, kansallinen modernin taiteen museo laajoine japanilaista modernia taidetta esittelevine kokoelmineen, Tokion metropolin taidemuseo, joka on suljettu korjausten vuoksi vuoteen 2012 saakka, ja Tokion nykytaiteen museo. Tokiossa on myös useita muun muassa yksityisten yritysten ylläpitämiä taidemuseoita, kuten esimerkiksi Suntory Museum of Art, Mori Art Museum ja Idemitsu Museum of Arts sekä lukuisia erikoismuseoita. Puistot Tokio on tiiviisti rakennettu kaupunki, mutta sen alueella on silti useita suuria puistoalueita. Tokion keskustan julkisista puistoista vanhimpiin kuuluvat muun muassa vuonna 1873 perustetut Shiban puisto, joka ympäröi Zōjō-jin temppeliä, ja Uenon puisto, joka oli alun perin Kan'ei-jin temppelin aluetta ja jossa sijaitsee useita museoita, Uenon eläintarha ja Ueno Tōshō-gū -pyhäkkö. Tokiossa on kuitenkin tätäkin vanhempia jo Edo-kaudelta peräisin olevia puutarha-alueita, kuten Hama-rikyū-puutarha meren rannalla Ginzan kaupunginosan eteläpuolella. Se toimi Meiji-restauraation jälkeen keisarillisena puutarha- ja palatsialueena. Myös esimerkiksi Koishikawa kōraku-en ja Rikugi-en-puutarhojen rakentaminen on aloitettu jo Edo-kauden alkupuolella. Ensimmäinen varsinainen länsimaalaistyylinen Tokioon rakennettu viheralue oli kuitenkin vuonna 1903 avattu Hibiyan puisto, joka sijaitsee Marunouchin toimistokaupunginosan vieressä. Erillisalueiden suurin puisto on Edogawa- ja Arakawa-jokien suulla levittäytyvä Kasai rinkai -puisto, joka avattiin vuonna 1989. Puistossa on akvaario (Tokyo Sea Life) ja suuri maailmanpyörä, ja Tokion Disneyland sijaitsee aivan sen lähettyvillä. Suurimpiin puistoihin lukeutuu myös Shinjukun eteläpuolella sijaitseva Yoyogin puisto, jossa oli Tokion olympialaisten olympiakylä ja jonka yhteydessä on Meiji-jingū-pyhäkkö. Laaja Mizumoton puisto keskustan koillispuolella on vuorostaan metropolin ainoita joenrantapuistoja. Myös erillisalueiden ulkopuolella Taman alueella sijaitsee merkittäviä viheralueita. Koganein kaupungissa on Koganein puisto, joka on metropolin toiseksi suurin ja joka tunnetaan kirsikkapuistaan. Niitä on lähes kaksi tuhatta. Vuonna 1961 avattu Jindain kasvitieteellinen puutarha (4 500 kasvilajia) Chōfun kaupungissa on puolestaan metropolin toinen kasvitieteellinen puutarha, toinen on Tokion keskustan alueella oleva Koishikawa, joka kuuluu Tokion yliopistoon. Taman alueella sijaitsevat myös 24 kilometriä pitkä Tamagawa jōsui -kanavaa seuraileva vihreä kulkureitti ja Taman eläintarha Hinon kaupungissa. Teatteri Tokiossa on lukuisia teattereita, joissa esitetään sekä perinteisiä japanilaisia teatterin muotoja (nō, bunraku, kabuki) että länsimaista teatteria. Perinteisen teatterin esityspaikkoihin lukeutuvat esimerkiksi Japanin kansallisteatteri, jossa on kaksi näyttämöä ja joka toimii myös perinteisen hovimusiikin ja kansanteatterin areenana, Japanin kansallinen nō-teatteri, kuuluisa Kabuki-za-teatteri, Shinbashi enbujō ja Meiji-za. Perinteistä länsimaista ja modernia teatteria sekä oopperaa ja balettia esitetään esimerkiksi Tokion uudessa kansallisteatterissa. Tōkyō bunka kaikan -kulttuurihalli ja Tokyo Metropolitan Art Space ovat vuorostaan monitoimirakennuksia, joissa voi nähdä kaikkea klassisesta musiikista musikaaleihin ja rakugo-komiikkaan. Muihin teatterin ja klassisen musiikin näyttämöihin lukeutuvat esimerkiksi Bunkamura-monitoimikompleksi ja Tokyo Opera City. Urheilu Suurkaupunkina Tokio toimii useiden urheilujoukkueiden kotipaikkana. Tokiosta on lähtöisin kaksi Japanin korkeimmalla sarjatasolla pelaavaa baseball-joukkuetta, Tokyo Domella pelaava Yomiuri Giants ja Meiji-jingū-stadionilla pelaava Tokyo Yakult Swallows. Myös J. Leaguessa pelaavia jalkapallojoukkueita on kaksi, FC Tokyo ja Tokyo Verdy, jotka pelaavat molemmat Ajinomoton stadionilla. Lisäksi Tokiossa sijaitsee Ryōgoku kokugikan -sumopainiareena, joka toimii Japanin sumoliiton pääpaikkana. Nippon Budōkan -areenalla järjestetään vuorostaan muun muassa jūdō- ja kendōkilpailuja. Tokiossa järjestettiin kesäolympialaiset 1964, minkä vuoksi kaupungissa toteutettiin laajoja infrastruktuurihankkeita. Muiden muassa Tokion olympiastadion ja Kenzō Tangen suunnittelema Kokuritsu Yoyogi kyōgi-jō -sisäurheiluhalli rakennettiin olympialaisia varten; myös aiemmin valmistunutta Tōkyō taiikukan -areenaa käytettiin olympialaisissa. Tokiossa on järjestetty lisäksi useita muita urheilukilpailuja, kuten yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 1991. Tokiossa järjestettiin myös vuoden 2020 kesäolympialaiset. Kansainvälinen yhteistyö Tokion prefektuurilla on yhteensä yksitoista yhteistyö- tai sisarkaupunkia. Jotkin näistä yhteistyösopimuksista on solmittu osavaltioiden kanssa. Lisäksi Tokiolla on vuodesta 2006 lähtien ollut erillinen yhteistyösopimus Lontoon kanssa. Berliini, Saksa, vuodesta 1994 Jakarta, Indonesia, vuodesta 1989 Kairo, Egypti, vuodesta 1990 Moskova, Venäjä, vuodesta 1991 New York, Yhdysvallat, vuodesta 1960 Pariisi, Ranska, vuodesta 1982 Peking, Kiina, vuodesta 1979 Rooma, Italia, vuodesta 1996 São Paulo (osavaltio), Brasilia, vuodesta 1990 Soul, Etelä-Korea, vuodesta 1988 Uusi Etelä-Wales, Australia, vuodesta 1984 Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Tokion metropolin internetsivut Tokyo Travel Guide - japan-guide.com Tokyo Past and Present Nousevan idän pääkaupunki, Kuva, 25.05.1938, nro 11, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot 42 Aasia Seulonnan keskeiset artikkelit

1194

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ernobylin%20ydinvoimalaonnettomuus

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 26. huhtikuuta 1986 Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa Tšernobylin ydinvoimalaitoksessa lähellä Prypjatin kaupunkia. Tuhoutunut ydinreaktori oli vesijäähdytteinen ja grafiittihidasteinen RBMK-1000. Voimalan neljännen reaktorin määräaikaishuollon alkaessa oli sovittu tehtäväksi koe, jonka tarkoituksena oli selvittää, pystyykö hidastuva generaattori tuottamaan sähköä jäähdytysjärjestelmälle niin kauan, että varajärjestelmät saadaan päälle. Jotta koe voitiin tehdä, muun muassa hätäjäähdytysjärjestelmä ja reaktorin pikasulkujärjestelmä kytkettiin määräysten vastaisesti pois päältä. Reaktorin tehoa pudotettiin sallitun raja-arvon alapuolelle. Suunnitteluvirheen takia reaktori oli nyt tilassa, jossa säätösauvojen työntäminen reaktoriin sekä jäähdytysveden kiehuminen kiihdyttivät ketjureaktiota, vaikka niiden pitäisi hillitä sitä. Reaktorin teho nousi hallitsemattomasti ja aiheutti suuren räjähdyksen. Onnettomuus luokiteltiin 7-portaisella INES-asteikolla luokkaan 7 (erittäin vakava onnettomuus). Tšernobylin onnettomuus on tähän mennessä kaikkien aikojen vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus. Voimalaitoksella onnettomuuden aikaan työskennelleistä 134 sairastui säteilysairauteen. Heistä ainakin 32 kuoli säteilyn takia. Voimalaitoksen ympärille muodostettiin 30 kilometrin suojavyöhyke, joka tyhjennettiin ihmisistä. Kansainvälinen asiantuntijaryhmä on arvioinut, että onnettomuuden aiheuttama säteilyaltistus voi aiheuttaa noin 4 000 ylimääräistä syöpäkuolemaa tulevina vuosikymmeninä. Syöpätapauksia on vaikea havaita tilastollisesti, mutta lasten kilpirauhassyöpä on lisääntynyt saastuneella alueella voimakkaasti. Ukraina arvioi onnettomuuden jälkikustannuksiksi 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 1986-2000, mikä on 5-7 % Ukrainan valtion budjetista. Ydinonnettomuus ja sen hoito oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi Neuvostoliitto lakkautettiin vuonna 1991. Hyökättyään Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 Venäjä valtasi onnettomuusalueen ja piti sitä hallussaan maaliskuun loppuun. Säteilytaso alueella nousi, kun Venäjän joukot liikkuivat siellä raskaalla kalustolla. IAEA:n pääjohtaja Rafael Grossi ilmoitti 26. huhtikuuta, että säteilytaso onnettomuusalueella on jälleen normaali. Tšernobylin reaktori Tšernobylin Vladimir Leninin mukaan nimetty ydinvoimala sijaitsee noin 18 kilometrin päässä Tšernobylistä Pripet-joen yläjuoksulla lähellä Prypjatin kaupunkia. Neljä reaktoria tuottivat lähes 4 000 megawatin sähkötehon, joka oli noin kymmenyksen Ukrainan SNT:n sähköntarpeesta. Laitoksen jäähdytysaltaan pituus oli yli neljä kilometriä. Ensimmäisen reaktorin rakentaminen aloitettiin vuonna 1970, ja se otettiin käyttöön vuonna 1977. Vuonna 1986 laitoksessa oli toiminnassa neljä reaktoria ja kaksi rakenteilla. Viidennen oli tarkoitus valmistua onnettomuusvuoden 1986 lokakuussa ja kuudennen vuonna 1988. Laitoksen reaktorit edustivat epävakaaksi tiedettyä RBMK-1000-tyyppiä, joita rakennettiin vain Neuvostoliitossa. Onnettomuuden jälkeen rakenteilla olleiden yksiköiden rakentaminen keskeytettiin. Onnettomuusreaktori oli grafiittihidasteinen, ja siinä käytettävä polttoaine oli sijoitettu 1 600 paineputkeen, joista höyry siirtyi suoraan turbiineille. Itse reaktori oli lujatekoisen betonirakennuksen sisällä osittain maan alla. Reaktorihalli ylettyi 90 metrin korkeuteen, ja yläpinnan läpimitta oli 13 metriä. RBMK-reaktori tunnetaan useista suunnitteluvioistaan ja onnettomuudelle alttiista ratkaisuista. Siinä on 1 600 polttoainekanavaa ja niiden yläpuolella 200 tonnia painava lastausnosturi. Itse reaktorissa oli noin 190 tonnia uraania, 1 700 tonnia grafiittia ja 180 booriteräksistä säätösauvaa. 25. huhtikuuta 1986 voimalaitoksen neljännen reaktorin miehitys oli viikonlopun takia alle 150 henkilöä. Onnettomuuden syyt Tšernobylin onnettomuuden syyt ja kulku ovat olleet onnettomuuden jälkeen intensiivisen kansainvälisen tutkimuksen kohteena. Onnettomuuden kulku tunnetaan sekunnilleen, ja sen tekniset syyt on pystytty johtamaan yksittäisiin reaktorin osiin asti. Myös käytössä, valvonnassa ja turvallisuuskulttuurissa tehdyt onnettomuuden mahdollistaneet virheet on pystytty yksilöimään. Onnettomuuden syitä koskevia tutkimuksia ovat julkaisseet YK:n alainen Kansainvälinen atomienergiajärjestö, OECD:n alainen NEA ja lukuisat yliopistot ja tutkijaryhmät, mukaan lukien Neuvostoliiton onnettomuustutkimuskomissio. Julkaistujen onnettomuusraporttien tulokset tukevat toisiaan, joskin niissä saatetaan painottaa eri syiden merkitystä kokonaisuudessa eri lailla. Tutkimusten tuloksena tiedetään, että Tšernobylin onnettomuuden mahdollistivat vakavat puutteet laitoksen suunnitteluperiaatteissa ja suunnittelussa (mukaan lukien sen ydinteknisen osan), käyttötavoissa, turvallisuuskulttuurissa ja valvonnassa. Kuhunkin luokkaan lukeutuu monia kriittisiä puutteita, joista kunkin korjaaminen ajoissa olisi yksinään riittänyt estämään onnettomuuden tai ainakin rajaamaan sen vaikutukset laitoksen sisälle. Suurin osa puutteista liittyi asioihin, jotka länsimaissa yleisesti käytössä olevissa ydinturvallisuusperiaatteissa on ydinenergian käytön alusta asti tunnistettu kriittisiksi (katso esim.). Neuvostoliitto ja sen seuraajavaltiot siirtyivät länsimaissa käytettyihin suunnittelun, käytön, valvonnan ja turvallisuuskulttuurin toimintatapoihin vasta asteittain Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. Osittain muutos on edelleen kesken. Lisäksi Tšernobylin voimalaitoksessa ja sen käytössä ilmeni huomattava määrä merkittäviä puutteita, jotka pahensivat onnettomuutta ja kasvattivat muunlaisten onnettomuuksien riskiä mutta jotka eivät kuitenkaan olleet suoranaisena syynä onnettomuudelle. Tekniset syyt Tšernobylin ydinvoimalaitoksen suunnittelussa ei noudatettu ydinturvallisuuden perusperiaatteita. Nykyisin rakennetut uudet kevytvesireaktorit ovat immuuneja monille Tšernobylin onnettomuudelle välttämättömänä edellytyksenä olleille ominaisuuksille ja puutteille. Vertailun vuoksi vasemmalla on vakiintuneita turvallisuusominaisuuksia soveltava kevytvesireaktori (LWR, light water reactor). Tärkeimmät onnettomuuteen suoraan vaikuttaneet tekniset erot olivat seuraavat (numerot viittaavat kaavioon): RBMK-reaktorissa hidastinaineena käytettiin tulenarkaa grafiittia (kuvassa punaisella). Puhdas grafiitti ei suoranaisesti pala, mutta ylikuumentunut grafiitti reagoi vesihöyryn kanssa ja muodostaa hiilimonoksidia ja vetyä, jotka palavat. Palokaasut kuljettivat reaktorisydämen radioaktiivisia aineita ympäristöön. Grafiittipalo osoittautui erittäin vaikeaksi sammuttaa, ja se paloi useita päiviä onnettomuuden alun jälkeen. Kevytvesireaktoreissa sitä vastoin hidastinaineena on vesi. Reaktori ja koko reaktorirakennus pidetään vapaana kaikista syttyvistä aineista. RBMK-reaktorissa on niin sanottu positiivinen takaisinkytkentä, joten sen lämpötehoa pitää säätää aktiivisesti säätösauvoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että reaktorissa kiertävän veden tiheyden laskiessa lämpölaajenemisen tai kiehumisen takia reaktorin lämpöteho pyrkii kasvamaan. Tämä, yhdessä sen kanssa, että matalalla tehotasolla reaktorista tulee hyvin epävakaa (ns. ksenonmyrkytyksen takia), aiheutti hallitsemattoman tehopiikin, joka oli onnettomuuden suoranainen fysikaalinen syy. Kevytvesireaktorit ovat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan sellaisia, että takaisinkytkentä on kaikilla tehoalueilla aina negatiivinen. Nopeat tehopiikit eivät ole mahdollisia, koska veden lämpölaajeneminen vaimentaa reaktiota. RBMK-reaktorin säätösauvakoneistossa oli suunnitteluvirhe: sauvojen laskeminen reaktoriin tapahtui hitaasti ja kesti nopeimmillaankin 18-20 sekuntia, joten tehoa korjaavat toimenpiteet vaikuttivat viiveellä. Merkittävämpää oli kuitenkin se, että sauvojen alapuolella oli usean metrin pituinen niin sanottu grafiittiseuraaja, joka ei kuitenkaan ulottunut säätösauvakanavassa aivan reaktorin pohjaan asti, jonne jäi yli metrin mittainen vesitila. Tämä johti siihen, että sauvojen työntäminen reaktoriin ensin kiihdytti reaktorin lämmöntuottoa, päinvastoin kuin olisi pitänyt tapahtua. Kevytvesireaktorien säätösauvat on suunniteltu nopeaan pikapysäytykseen. Säätösauvojen vähäinenkin työntäminen reaktoriin riittää vaimentamaan reaktiota. RBMK-reaktoreita ei ole varustettu lainkaan ilmatiiviillä suojarakennuksella. Käyttöön liittyvät syyt Aluksi raportoitiin, että Tšernobylissä tehtiin onnettomuuden sattuessa koetta, jota eivät olleet hyväksyneet voimalaitoksen suunnittelijat eivätkä laitoksen suunnittelua tarpeeksi tuntevat henkilöt, sillä kokeen suorittaminen edellytti reaktorin käyttämistä tavalla, joka nimenomaan kiellettiin laitoksen käyttömääräyksissä. Edellä mainittu näkemys perustui ilmeisesti neuvostoliittolaisten vuonna 1986 tekemään selvitykseen, jonka he toimittivat IAEA:lle. Näkemys kumottiin kuitenkin vuonna 1992 kansainvälisessä INSAG-7-selvityksessä. Sen mukaan käyttöhenkilökunnan suorittamat toimenpiteet liittyivät pääsääntöisesti viralliseen koeohjelmaan ja he noudattivat muuten vallitsevia toimintatapoja. Käyttöhenkilökunnan tekemäksi virheeksi jää se, että koe aloitettiin tehotasolta, joka oli selvästi koeohjelmassa määritetyn rajan alapuolella ja hyvin vaarallista (mitä he eivät tienneet). Turvallisuuskulttuuri oli syvästi puutteellinen. Länsimaissa voimalaitosreaktoreita ei käytetä kokeisiin muuten kuin kattavan teknisen analyysin, laitoksen suunnittelijoiden kuulemisen ja riippumattoman turvallisuusviranomaisen hyväksynnän jälkeen. Varsinkin laitoksen käyttömääräyksien noudattamatta jättäminen ei olisi mahdollista ohjausautomatiikan ja valvonnan vuoksi. Reaktorin operaattoreilta ja kokeen valvojalta puuttui koulutus reaktorin käyttäytymisestä kokeen alhaisella tehoalueella, jossa reaktion karkaaminen käsistä oli tunnettu vaaratekijä. Neuvostoliitossa voimalaitoksen operaattoreita ei koulutettu simulaattorin avulla toimimaan normaalista poikkeavissa ja yllättävissä tilanteissa toisin kuin länsimaissa. Koetta varten Tšernobylissä kytkettiin tiettyjä voimalaitoksen turvallisuusjärjestelmän osia pois päältä, mutta tämä kuului viralliseen koeohjelmaan, eikä koetta olisi voitu suorittaa ilman tätä. Kevytvesireaktorissa puolestaan osa turvallisuusominaisuuksista perustuu luonnonlakeihin, joten niitä ei voi kytkeä pois missään olosuhteissa. Valvontaan ja turvallisuuskulttuuriin liittyvät syyt Neuvostoliitossa ei reaktoreiden suunnittelussa ja käytössä painotettu turvallisuuden ensisijaista huomioimista kaikissa teknisissä ratkaisuissa ja laitoksen käytössä. Tämä koko neuvostoliittolaisen ydinenergian käytön turvallisuuskulttuurissa vallitseva tyhjiö mahdollisti jokaisen onnettomuuteen johtaneen puutteen ja vian. Tšernobylin reaktorit oli suunniteltu käytettäväksi tietyllä tehoalueella, tiettyjen tarkkojen ohjeiden mukaan. Näin toimien laitokset olisivat olleet onnettomuusalttiita mutta onnettomuus olisi vältetty. Länsimaisten ydinreaktorien suunnittelun lähtökohtana on reaktorin turvallinen toiminta myös normaalin käyttötavan ulkopuolella. Neuvostoliitossa reaktoreita ei suunniteltu eikä operaattoreita koulutettu poikkeustilanteiden hallintaan, vaan reaktorit ja niiden käyttö suunniteltiin välttämään poikkeamat. Sama tavoite on myös länsimaissa, mutta lisäksi reaktoreiden suunnittelulla, voimalaitosten turvallisuusominaisuuksilla ja operaattoreiden koulutuksella varaudutaan poikkeustilanteisiin ja niiden hallintaan. Neuvostoliitosta puuttui kokonaan ydinvoimalaitosten riippumaton valvontaviranomainen, puhumattakaan siitä, että turvallisuudeltaan heikkoja laitoksia olisi suljettu. Länsimaiseen ydinturvallisuusajatteluun kuuluu erottamattomana osana ydintekniikan valvonta. Valvontaviranomaisella on valta määrätä lopetettavaksi ydintekniikan käyttö, jos se ei ole turvallista. Tšernobylissä tehtyä koetta oli aluksi tarjottu testattavaksi Leningradin ydinvoimalaitokselle, mutta kyseisen laitoksen henkilökunta ei suostunut siihen. Onnettomuus Lauantaina huhtikuun 26. päivänä voimalan neljännen reaktorin määräaikaishuollon alkaessa oli sovittu tehtäväksi koe. Kokeessa oli tarkoituksena selvittää, pystyykö hidastuva generaattori tuottamaan sähköä jäähdytysjärjestelmälle niin kauan, että varajärjestelmät saadaan päälle. Jotta koe voitiin tehdä, muun muassa hätäjäähdytysjärjestelmä ja reaktorin pikasulkujärjestelmä kytkettiin määräysten vastaisesti pois päältä. Reaktorin tehoa pudotettiin sallitun raja-arvon alapuolelle. Reaktorin normaali lämpöteho oli 3 200 megawattia. Koe oli tarkoitus tehdä 700 megawatin teholla. Tehon alentaminen aloitettiin 25.4. klo 1.00, mutta se jouduttiin keskeyttämään klo 13 noin 1 600 megawatin tasolle yhdeksäksi tunniksi Ukrainan sähkön tarpeen kattamiseksi. Kun tehon laskua jatkettiin, reaktorin todellinen lämpöteho putosi operaattorivirheen takia 30 megawattiin. Reaktorin normaalisti tuottaman fissiotuotteen ksenon-135:n pitoisuus alkoi nousta. Reaktorin teho saatiin nostettua 200 megawattiin. Ksenon-135:n neutroniabsorption ylittämiseksi säätösauvoja päätettiin vetää reaktorista ulommas kuin turvallisuusmääräykset sallivat. Myös vesipumput, joita generaattorin oli tarkoitus käyttää, oli käynnistetty. Veden virtaus ylitti turvallisuusmääräykset. Koska myös vesi absorboi neutroneja, täytyi sitä kompensoida vetämällä säätösauvoja ulos toimivan reaktion ylläpitämisen vuoksi. Reaktoria käytettiin vaarallisessa ja epävakaassa tilassa. Koe alkoi kello 1.23.04 paikallista aikaa sulkemalla turbiinille johtavan höyrylinjan venttiili. Virtauksen hidastuessa jäähdytysneste kuumeni ja alkoi kiehua, jolloin putkiin syntyi höyrytaskuja. Reaktorin operaattoreilta ja kokeen valvojalta puuttui koulutus reaktorin käyttäytymisestä kokeen alhaisella tehoalueella. Reaktoria ei ollut suunniteltu käytettäväksi niin kuin sitä kokeessa käytettiin. Itse asiassa sen suunnittelijat tiesivät reaktorin epävakaaksi valitulla tehoalueella, minkä vuoksi reaktorin käyttö kokeen tavoin oli kielletty. Kello 1.23.40 operaattorit laukaisivat reaktorin pikasulun ilmeisesti tarkoituksena lopettaa koe, joka näytti sujuneen onnistuneesti. Pikasulussa säätösauvat työnnetään reaktoriin sen pysäyttämiseksi. Länsimaisilla reaktoreilla se tapahtuu lähes välittömästi, mutta RBMK:ssa se kesti noin 18-20 sekuntia. Suunnitteluvirheen takia säätösauvojen alapuolella olevat grafiittijatkeet syrjäyttivät aluksi jäähdytysvettä reaktorin sydämessä, minkä takia reaktorin teho nousi. Lämpötila nousi reaktorissa niin paljon, että sen metalliosat alkoivat pehmetä ja säätösauvat jumittuivat. Kevytvesireaktoreissa jäähdytysveden syrjäytyminen ja kiehuminen vaimentaa itsestään ketjureaktiota, mutta RBMK:n tapauksessa se ruokkii sitä. Reaktorin teho saavutti kolmessa sekunnissa 530 megawatin tason. Noin kello 1.24 reaktorin tehon kasvu eteni räjähdysmäisesti ja katkesi vasta reaktorisydämen tuhoutumiseen. Viimeinen mitattu lukema näytti 33 gigawattia, mutta tehon on arvioitu nousseen jopa 1,3 terawattiin. Ennen tuhoutumistaan reaktori tuotti siis hetkellisesti enemmän fissiotehoa kuin kaikki muut maailman ydinvoimalat yhteensä. Reaktorin jäähdytysputket ja kansi rikkoutuivat hetkessä valtavan paineennousun ja höyryräjähdyksen johdosta. Isotooppianalyysin perusteella on esitetty, että 2-3 sekuntia höyryräjähdyksen jälkeen tapahtunut toinen voimakkaampi räjähdys oli osittainen hallitsematon ketjureaktio eli pienimuotoinen ydinräjähdys, joka seismologisten mittausten mukaan oli teholtaan noin kymmenen tonnia TNT:tä. Ydinräjähdys ei kuitenkaan voinut johtua reaktorin polttoaineesta, sillä rikastusastetta ei ollut tarpeeksi. Tapahtumaa kutsutaan kerkeäksi kriittisyydeksi, joka on reaktorin neljäs toimintatila. Tässä toimintatilassa reaktorin teho kasvaa hyvin nopeasti. Jos reaktorin negatiiviset takaisinkytkennät eivät kykene katkaisemaan tehon kasvua, seurauksena voi olla koko reaktorisydämen tuhoutuminen polttoaineen lämpötilan ylittäessä nopeasti uraanidioksidin sulamispisteen. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa tapahtunut räjähdys aiheutui juuri reaktorin ketjureaktion karkaamisesta kerkeästi kriittiselle alueelle. Tätä ei pidä sekoittaa ydinräjähdykseen, vaikka siinäkin on kyse kerkeästä kriittisyydestä, sillä fissioteho kasvaa ydinräjähdyksessä yli miljoona kertaa reaktorin kerkeästi kriittistä tehotransienttia nopeammin. Toisen räjähdyksen syyksi on myös arveltu vedyn räjähtämistä, kun kuuma zirkonium reagoi kemiallisesti veden kanssa synnyttäen vetyä, joka taas reagoi ensimmäisen räjähdyksen takia reaktoriin päässeen hapen kanssa. Todennäköisesti kyseessä on kuitenkin sarja höyryräjähdyksiä: ensimmäisessä vaiheessa muutamien jäähdytysputkien rikkoutuminen aiheutti pienemmän räjähdyksen, joka johti hetken päästä isompaan räjähdykseen, kun loputkin rakenteista rikkoontuivat. Reaktorin sydämessä ollut ylikuumentunut grafiitti alkoi muodostaa vesihöyryn kanssa hiilimonoksidia ja vetyä, jotka aiheuttivat tulipalon. Neuvostoliitossa ydinvoimalaitoksiin ei rakennettu suojarakennusta, sillä reaktorit oli suunniteltu tavalla, jonka johdosta kunnollisen suojarakennuksen rakentaminen olisi ollut hyvin kallista ja hankalaa. Reaktorista vapautuvien korkeapaineisten radioaktiivisten kaasujen, savun, hiukkasten ja kappaleiden sekamelska pääsi lähes esteettä ulkoilmaan. Radioaktiivinen savusumu nousi noin kilometrin korkeuteen. Yksi työntekijä kuoli räjähdyksessä heti ja toinen kuuman höyryn aiheuttamiin palovammoihin. Räjähdykset lennättivät kuumia polttoaineen ja grafiitin palasia ympäri laitosaluetta, ja ne sytyttivät useita tulipaloja, mukaan lukien kolmosreaktorin rakennuksen bitumikaton. Pelastustoimet Tilanteen vakavuudesta oli aluksi epäselvyyttä. Vasta kun Neuvostoliitto pyysi apua muilta mailta, tilanteen vakavuus alkoi paljastua. Lähes kaikkien ydinlaitoksessa käytettävissä olleiden säteilymittareiden asteikko päättyi 0,001 röntgeniin sekunnissa (R/s). Vain kahden mittarin asteikko riitti ylittämään 1 000 R/s:n, mutta niistä toisen luo ei räjähdyksen takia päästy, kun taas toinen rikkoutui käynnistettäessä. Työntekijät pystyivät näin ollen vain päättelemään, että ydinlaitoksen säteilytaso ylitti noin neljä R/h (3,6 R/h eli noin 34 mSv). Todellinen taso saattoi olla paikallisesti jopa 20 000 R/h (tappava säteilyannos on noin 500 R viiden tunnin aikana eli noin 5 Sv (sievertiä) nykyään käytetyissä yksiköissä). Esimies Aleksandr Akimov uskoi, että reaktori oli ehjä ympäristöön levinneestä grafiitista ja polttoaineesta huolimatta. Kello 4.30 paikalle tuodun säteilymittarin näyttämä hylättiin, koska mittarin pääteltiin olevan rikki. Henkilökunta oli laitoksessa ilman suojavarusteita aamuun asti ja yritti pumpata jäähdytysvettä reaktoriin. Jäähdytysputket olivat kuitenkin rikkoutuneet, ja vesi valui tiloihin, joissa kulki voimalan kaikille yksiköille sähköä syöttäviä kaapeleita. Laitoksessa ei ollut kunnolla varauduttu hätätilanteisiin, eikä kunnollista säteilysuojelua toteutettu. Palomiehet saivat sammutettua tulipalot aamuviiteen mennessä lukuun ottamatta reaktoria, joka paloi jälkilämmön ylläpitämänä levittäen edelleen huomattavia päästöjä savukaasujen mukana. Sulaneesta metallista muodostuva massa valui alas kohti reaktorin alla sijaitsevaa jäähdytysvesiallasta, jonne joutuessaan se olisi voinut synnyttää erittäin voimakkaan höyryräjähdyksen. Kolme vapaaehtoista esti tapahtuman kahlaamalla altaaseen polvensyvyisessä vedessä ja avaamalla venttiilin, joka laski jäähdytysaltaan veden pois. Räjähdys olisi voinut tuhota voimalaitoksen loput kolme reaktoria, jolloin ydinlaskeuma olisi ollut vielä tapahtunutta huomattavasti suurempi. Hallinnon tutkimusryhmä, jota johti Valeri Legasov, saapui reaktorille 26. päivän iltana. Tähän mennessä onnettomuudessa ja pelastustöissä oli kuollut kaksi henkilöä ja 52 oli viety sairaalaan. Seuraavana yönä komitean oli tunnustettava säteilytaso sekä reaktorin tuhoutuminen, ja Prypjat määrättiin evakuoitavaksi. Viranomaisten toiminta Neuvostoliitosta puuttui yksinomaan ydinturvallisuusvalvontaan erikoistunut viranomainen, ja väestönsuojelun toteutus oli suurelta osin myöhässä, epäjärjestelmällistä, improvisoitua ja riittämätöntä. Mitään länsimaissa edellytetyn valmiussuunnitelman mukaisia toimia ei tehty. Ihmiset evakuoitiin vasta, kun pahimmat päästöt olivat jo kulkeutuneet tuulen mukana ohi. Tapahtumista ei tiedotettu Neuvostoliiton sisällä eikä päästöille altistuneille muille valtioille. Kansalaisia ei kehotettu suojautumaan edes hyvin yksinkertaisin toimin, kuten sulkeutumalla asuntoon siihen asti, kunnes ilmaan päässeet radioaktiiviset aineet kulkeutuvat tuulen mukana pois. Joditabletteja ei jaettu ajoissa. 150 kilometrin päässä olevassa Ukrainan NST:n pääkaupunki Kiovassa vietettiin viisi päivää onnettomuuden jälkeen vappua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Väestönsuojelu epäonnistui pahasti, sillä valtaosa myöhemmin ilmitulleista onnettomuuden terveysvaikutuksista olisi voitu estää melko yksinkertaisin ja edullisin toimenpitein. Katastrofin laajuuden rajoittamiseksi hallitus määräsi alueelle työläisiä siivoustöihin. Sotilaita lähetettiin töihin kertomatta määränpäästä. Useimmille työntekijöille ei kerrottu mitään vaaroista. Väkeä kutsuttiin liikaa, eikä heitä ohjeistettu millään tavalla. Sammuttajilla oli normaalit vaatteet, eikä heillä ollut hengityssuojaimia. Jotkut joivat lammikoista vettä, istuivat ja kävelivät säteilevän grafiitin päällä ja ottivat sitä käteen. Suojautuminen ja dosimetria oli puutteellista. Reaktoripalo sammutettiin lopulta 6. toukokuuta mennessä pudottamalla maa-ainesta helikoptereista, jotka lensivät nopeasti reaktorin yli minimoidakseen matkustajien säteilyannoksen. Suuri osa ympäristön rojusta kerättiin reaktorin sisälle ja eristettiin. Reaktorin ja sen sisällyksen ympärille rakennettiin teräksestä ja betonista suojakuori (sarkofagi) eristämään suurimmat säteilylähteet. Sammutustyössä käytetyt säteilevät työkoneet ja helikopterit eristettiin omalle alueelleen odottamaan puhdistusta. Lähialueen maatilalliset kuitenkin tunkeutuivat varastointialueelle ja ottivat siellä olleista kulkuvälineistä osia omiin tarpeisiinsa. 203 onnettomuuspaikalla työssä olleista joutui sairaalaan, ja 28 heistä kuoli. Useat heistä menehtyivät vaikeisiin säteilypalovammoihin. Suurin osa heistä oli palo- ja pelastushenkilöstöä. Alueen asukkaat eivät tiedotuksen ja suojelutyön puuttumisesta huolimatta saaneet tappavia säteilyannoksia, eikä säteilysairauden oireita ollut havaittavissa. Kun voimalaitoksen lähialueet lopulta tyhjennettiin, Prypjatista evakuoitiin 50 000 asukasta ja koko onnettomuuden saastuttamalta alueelta yhteensä . Valtio järjesti asukkaille uudet asunnot ja takasi toimeentulon. Alueen ihmisten terveydentilaa on seurattu hyvin tarkkaan niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Myöhemmin Neuvostoliiton romahtamisen ja sitä seuranneen epäjärjestyksen seurauksena evakuoitujen taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi on kuitenkin selvästi heikentynyt. Slavutytš rakennettiin vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen saastuneesta Prypjatista evakuoitujen asuinpaikaksi. Kaupungin rakennus alkoi vuonna 1986 pian onnettomuuden jälkeen, ja ensimmäiset asukkaat muuttivat sinne lokakuussa 1988. Slavutytš sijaitsee noin 50 kilometrin päässä onnettomuuspaikalta itään. Ennen rakennustöiden alkua alue peitettiin kahdella metrillä puhdasta maata. Terveydelliset vaikutukset Kuolleisuus WHO:n Tšernobyl-raportissa vuodelta 2006 laskettiin, että akuutti säteilysairaus (ARS) diagnosoitiin kaikkiaan 134 henkilöllä. Näistä 28 kuoli vuonna 1986 ja 19 vuosina 1987-2004. WHO:n raportin mukaan väestön saama säteilyannos oli "hyvin paljon alempi" kuin ARS-oireyhtymä edellyttäisi, mistä syystä muiden kuolemantapauksien syy-yhteyttä säteilyyn ei voida osoittaa. Onnettomuuden jälkeen on tutkittu kaikkiaan 61 000 pelastustyöntekijän sairauksia. Vuosina 1991-1995 tässä ryhmässä todettiin kaikkiaan 4 995 eri syistä johtuvaa kuolemantapausta. WHO:n tutkijat selvittivät Venäjän valtion terveysviranomaisen RNMDR:n tilastoista, että kun kuolinsyitä verrataan saadun säteilyannoksen määrään, 4,6 % kaikista kuolemantapauksista voisi olla suoraan tai välillisesti säteilyn aiheuttamia. WHO kuitenkin huomauttaa raportissaan, että suorien johtopäätösten ja syy-yhteyksien osoittamisessa tulee olla varovainen. Syöpäsairauksien synnyssä on yleensä yli kymmenen vuoden kehittymisaika. Lisäksi syöpäsairauksiin vaikuttavat muutkin tekijät, kuten stressi ja elämäntavat sekä etenkin pelastustyöntekijöiden kohdalla muu altistuminen syöpää aiheuttaville aineille. WHO:n raportin mukaan saastuneimmilla alueilla Ukrainassa kuolleisuus on onnettomuuden jälkeen ollut 18,5 henkilöä tuhannesta, kun se muualla Ukrainassa on 16,5 henkilöä tuhannesta. Syy eroon on epäselvä, mutta raportti varoittaa vetämästä tästä sitä johtopäätöstä, että ero johtuisi yksin onnettomuudesta. Ero saattaa johtua esimerkiksi erilaisesta ikäjakaumasta. Säteilypelosta johtuva stressi ja siitä johtuvat psyykkiset ongelmat voivat myös olla syynä. Samoin lisääntynyt tupakanpoltto ja alkoholismi. Raportin mukaan lapsikuolleisuus ei ole onnettomuuden jälkeen kasvanut. WHO:n raportin lisäksi eri tahot ovat esittäneet huomattavasti suurempia arvioita kuolleisuudesta. Venäjän tiedeakatemian mukaan ihmistä kuoli ennenaikaisesti onnettomuuden vuoksi. Greenpeace arvioi kuolemantapausten lukumääräksi jopa 93 000 ihmistä. Venäläinen professori Aleksei Jablokov on esittänyt, että onnettomuuden vuoksi oli jo vuoteen 2008 mennessä kuollut jopa ihmistä. Jablokov on kritisoinut WHO:ta ja IAEA:ta valehtelusta, ja hän katsoo, että WHO on "ydinvoimafriikkien" hallinnassa. Muut terveysvaikutukset Tšernobylin alueen ihmisten terveyttä on seurattu hyvin tarkasti useissa tutkimuksissa, joita ovat tehneet niin paikalliset viranomaiset, yliopistot, eurooppalaiset järjestöt kuin kansainväliset järjestötkin, mukaan lukien YK. Alueen ihmisten saaman väestösäteilyannoksen perusteella ei ole odotettavissa, että eräitä tiettyjä syöpälajeja lukuun ottamatta kuolleisuuden tai sairastuvuuden havaittaisiin nousevan. 20 vuotta onnettomuuden jälkeen havainnot ovat vastanneet ennusteita: kuolleisuuden ei ole havaittu nousseen säteilyn vaikutuksesta, kuten ei sairauksienkaan lukuun ottamatta lasten kilpirauhassyöpää, joka on WHO:n mukaan johtanut vuoteen 2006 mennessä 15 kuolemantapaukseen. Havaittuja onnettomuudesta johtuviksi luokiteltuja syöpätapauksia oli yhteensä 4 837, josta syöpään kuolleisuudeksi tulee 0,3 %. Kilpirauhassyövän hoitotulokset ovat siis erittäin hyviä. Tämän ja myöhempien tutkimusten perusteella on syöpään kuolleisuudeksi arvioitu alle 1 %. Kilpirauhassyöpä johtuu onnettomuuspäästöstä tulleen radioaktiivisen jodi-131:n kertymisestä kilpirauhaseen. Tätä olisi voitu yrittää estää jakamalla kansalaisille joditabletteja, mutta näin ei tehty. Tehokas keino olisi ollut myös lehmien laiduntamisen kieltäminen lyhyeksi aikaa, kuten Suomessa tehtiin, ja laiduntaneiden lehmien tuottaman maidon myynnin ja juomisen kieltäminen. WHO:n ja asiantuntijoiden mukaan suurimmaksi terveysvaikutukseksi väestölle näyttää muodostuvan säteilypelosta ja informaation puutteesta johtuva stressi ja psyykkiset ongelmat. Säteilyturvakeskuksen, Syöpärekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajan seurantatutkimuksen mukaan Tšernobyl-laskeuma ei lisännyt syöpäsairauksien määrää Suomessa. Tšernobylin onnettomuus ei ole myöskään todennäköisesti suurentanut lasten tai nuorten kilpirauhassyövän riskiä Suomessa. Teoreettisen mallintamisen perusteella asiantuntijat kuitenkin arvioivat, että Tšernobyl-laskeuma aiheuttaisi maassa joitakin satoja kuolemaan johtavia syöpätapauksia 80 vuoden aikana (ks. myös seuraava kappale). Arvio on kuitenkin epävarma, koska laskeuman aiheuttamat muutokset säteilytaustassa ovat selvästi pienemmät kuin normaalistikin esiintyvä luonnollinen vaihtelu. Joka tapauksessa sairastumisia tuskin pystytään tilastollisesti osoittamaan, koska arvioitu määrä on hyvin alhainen verrattuna samana aikana luonnostaan esiintyviin sairastumisiin. Vuonna 2013 ICRP:n muistiossa arvosteltiin kovin sanoin ihmisten säteilynsuojaustarkoitukseen tehdyn ns. LNT-mallin käyttämistä hyvin pienten säteilyannosten aiheuttamien syöpätapausten lukumäärän arviointiin suurten ihmismäärien kohdalla (aggregointi). Säteilyturvasta vastaavat kansainväliset järjestöt (ICRP, UNSCEAR) eivät ole pitäneet tällaista käyttöä hyväksyttävänä. Muistiossa tällaisista arvioista käytettiin ilmaisuja: spekulatiiviset, todistamattomat, havaitsemattomat ja haamuluvut. Säteilyasiantuntijat pitävät yleisesti alle 100 millisievertin (mSv) säteilyannoksia niin pieninä, että niiden mahdollisesti aiheuttamia syöpiä ei pystytä tilastollisesti havaitsemaan, kuten em. ICRP:n muistiossa todetaan. Itse LNT-hypoteesiakin kohtaan on esiintynyt lisääntyvää kritiikkiä, sillä sen käytön pienten säteilymäärien kohdalla katsotaan aiheuttavan enemmän haittoja (mm. irrationaalinen säteilypelko) kuin hyötyjä. Hormeesi-teorian kannattajien mielestä sitä vastoin pienet, taustasäteilyn luokkaa olevat säteilyannokset ovat hyödyllisiä. Eläinkunta, mukaan lukien ihmiset ja muut eliöt, ovat heidän mukaansa sopeutuneet miljoonien vuosien kuluessa taustasäteilyyn ja olisivat kuolleet sukupuuttoon ilman sopeutumista. Epidemiologisilla tutkimuksilla ei käytännössä voida osoittaa kumpaakaan näkökantaa (LNT, hormeesi) sen paremmin oikeaksi kuin vääräksi, koska tähän vaadittu otoskoko kasvaa niin suureksi. Suolakaivoksissa syvällä maan alla, jossa taustasäteily on voitu eliminoida, on kuitenkin voitu osoittaa että organismit voivat paremmin ja kasvavat nopeammin, kun niihin kohdistuu taustasäteilyä, verrattuna siihen, että sitä ei ole. Merkittävin elintarvikkeissa esiintyvä, laskeumasta peräisin oleva radioaktiivinen aine on cesium-137. Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan kaloissa ja sienissä EU:n pitoisuussuositukset ylittyivät edelleen. Jälkiseuraukset Kansainvälinen reaktio Neuvostoliiton ulkopuolella onnettomuus havaittiin kaksi päivää myöhemmin, 28. huhtikuuta kello 10 Forsmarkin ydinvoimalassa Ruotsissa, jossa työntekijöiden vaatteista mitattiin poikkeavia säteilyarvoja. Vaikka reaktorirakennuksissa tai ilmastointipiipuissa ei mitattu epänormaaleja säteilytasoja, Forsmarkin ydinvoimalasta evakuoitiin muut kuin välttämättömät työntekijät. Parin tunnin sisällä ruotsalaiset saivat tietoa kohonneista säteilytasoista myös muualla Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Ilmanäytteistä analysoitujen radionuklidien suhteista ruotsalaiset päättelivät, että radioaktiivisuus oli peräisin reaktorionnettomuudesta. Kello 13 aikaan Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitos SMHI sai laskettua tuulen suunnan perusteella, että päästö tuli Neuvostoliitosta. Tilanteen selvittyä länsimaat evakuoivat Neuvostoliitosta noin  kansalaistaan. Suomalaisia oli Kiovassa Lemminkäisen työmaalla, opiskelemassa ja turisteina noin 130. Heitä evakuoimaan lähetettiin Kar-Airin DC-8-matkustajakone OH-LFZ vapaaehtoismiehistöllä. Koneen päällikkönä toimi lentokapteeni Kai Björkman. Suomalaisten evakuointilentoa viivytti presidentti Mauno Koiviston väliintulo. Eräät neuvostoliittolaiset syyttivät suomalaista evakuointimiehistöä maiden välisten suhteiden huonontamisesta. Vaikutukset Suomessa Säteilytason nousu oli havaittu myös Suomessa puolustusvoimien mittausasemalla, mutta ilmiötä arveltiin ensin mittariviaksi. Tulos päätettiin ensin varmistaa toisilla mittalaitteilla, koska syytä nousuun ei tunnettu. Säteilyn annosnopeus ei Pohjoismaissa noussut lähellekään suojautumistoimia edellyttävää tasoa. Korkein Suomessa mitattu annosnopeus oli viisi mikrosieverttiä tunnissa, joka vastaa matkustajalentokoneessa matkalentokorkeudessa vallitsevaa säteilytasoa. Ruotsalaiset olivat ehtineet selvityksissään pidemmälle, ja he ilmoittivatkin ensimmäisinä poikkeavasta säteilystä. Suomessa ensimmäiset havainnot pintailmassa maanpinnan lähellä tehtiin kaksi vuorokautta onnettomuuden jälkeen 27. huhtikuuta. Ensin nousseen säteilytason havaitsi Ilmatieteen laitoksen mittausasema Nurmijärvellä ja sen jälkeen puolustusvoimien mittausasema Kajaanissa. Tieto Säteilyturvakeskukseen (STUK) saatiin 28. huhtikuuta klo 10. STUK laati ensimmäisen lehdistötiedotteen poikkeustilanteesta noin kello 15, ja se luettiin STT:n radiouutisissa maanantaina 28. huhtikuuta kello 16. Syytä tilanteeseen ei vielä tunnettu - kerrottiin vain, että radioaktiivisuutta oli havaittu ja että se oli ilmeisesti peräisin reaktorionnettomuudesta. Neuvostoliitto myönsi Tšernobylin voimalaonnettomuuden maanantai-iltana noin kello 19.30 Suomen aikaa. Tiedon tullessa säteilytaso oli Suomessa jo kääntynyt laskuun. Sittemmin on solmittu kansainvälinen sopimus, joka velvoittaa kaikkia allekirjoittajamaita tiedottamaan vakavista ydinlaitostapahtumista viiveettä. Väestönsuojelutoimia edellyttävää säteilytasoa ei saavutettu missään Neuvostoliiton ulkopuolella, ei myöskään Suomessa. Myöskään ympäristövaikutuksia ei ole havaittu. Laskeuma oli Suomessa havaittavissa vain tarkoitusta varten tehdyillä instrumenteilla. Laskeuman mukana Suomen luontoon tuli erilaisia radioaktiivisia aineita, joista suurin merkitys säteilyvaikutuksen kannalta oli kuitenkin puoliintumisajaltaan lyhytikäisillä aineilla. Heti onnettomuuden jälkeen Suomessa rajoitettiin määräaikaisesti karjan laidunruokintaa, jotta lyhytikäiset radioaktiiviset aineet eivät päätyisi maitoon ja lihaan. Samoin suomalaisia kehotettiin olemaan syömättä ylen määrin sieniä, marjoja ja muita luonnontuotteita silloin, kun ne oli poimittu paljon laskeumaa saaneilta alueilta ja niiden cesiumpitoisuus oli kohonnut. 2000-luvulla merkittävin elintarvikkeissa esiintyvä laskeumasta peräisin oleva radioaktiivinen aine on cesium-137. Pahin laskeuma Suomessa on Pirkanmaalla, Itä-Hämeessä sekä Kymenlaaksossa. Suomalaiseen politiikkaan onnettomuudella oli merkittävät ja pitkäkestoiset vaikutukset. Suunnitteilla ollut hanke uuden ydinvoimalan rakentamiseksi keskeytettiin. (Atomivoimaloiden tilaaminen väheni maailmanlaajuisesti.) Tšernobylin onnettomuuden jälkeen ydinvoiman kannatus Suomessa oli 15 %. Vielä vuonna 1993 eduskunta äänesti ydinvoimahanketta vastaan. Myöhemmin ydinvoiman kannatus palasi onnettomuutta edeltäneelle tasolle. Silti yli puolet suomalaisista vastusti vuonna 2008 Yleisradion teettämän kyselyn mukaan ydinvoiman lisärakentamista. Huoli ilmastonmuutoksesta on nostanut ydinvoiman kannatusta siten, että Energiateollisuus ry:n vuonna 2019 teettämässä kyselyssä 49 % suhtautui myönteisesti ydinvoimaan ja vain 15 % kielteisesti. Suomen kannalta melko kyseenalaista julkisuutta herätti Suomen viranomaisten hidas tiedottaminen onnettomuudesta. Vaikka kohonnut säteilytaso huomattiin jo sunnuntaina, asiasta tiedotettiin vasta maanantaina. Syyksi esitettiin mm. virka-ajan alkamista maanantaina. Koska onnettomuus tapahtui Neuvostoliitossa ja ensimmäiset tiedot siitä saatiin Ruotsin kautta, tiedottamisen hitaus tulkittiin Länsi-Euroopassa - etenkin Ruotsissa - uudeksi oireeksi suomettumisesta, mikä suututti presidentti Mauno Koiviston. On väitetty, että syy tiedonkulun kangerteluun oli Suomessa juuri silloin ollut virkamieslakko, vaikka poliittinen vastuu sysättiin julkisuudessa sisäministeri Kaisa Raatikaisen niskaan. Poliitikot puolestaan syyttivät asiasta Yleisradiota. Vaikutukset Neuvostoliitossa Siinä missä säteilytaso ei Neuvostoliiton ulkopuolella kohonnut suojautumistoimia edellyttävälle tasolle, oli tilanne paikan päällä toinen. Ukrainassa, Venäjällä ja Valko-Venäjällä säteilytasot olivat korkeita. Oheisessa kartassa esitetään cesium-137:n leviämisjakauma Tšernobylin voimalan ympäristössä. Tätä cesium-137:ää kulkeutui tuulen ja sateen mukana myös kauemmaksi - esimerkiksi Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Itävaltaan. On huomattava, että runsaassa 20 kunnassa Suomessakin (esimerkiksi Tampere ympäristöineen) ylittyi kuvan nimettömän vyöhykkeen aktiivisuuden alaraja (37 kBq/m²). Lähialueiden ihmisille merkittävimmän haitan aiheuttaa kuitenkin radioaktiivinen jodi-131-isotooppi, koska se voi kertyä kilpirauhaseen ja aiheuttaa kilpirauhassyövän. Radiojodin puoliintumisaika on kuitenkin lyhyt, vain n. 8 päivää, joten sen radioaktiivisuus alenee alle tuhannesosaan noin 80 päivässä eli alle kolmessa kuukaudessa. Eniten säteilylle altistuivat voimalan työntekijät, paloja sammuttaneet palomiehet sekä ne noin sotilasta, jotka komennettiin raivaustöihin kaivamaan säteileviä grafiitinpaloja maahan ja kääntämään peittoon radioaktiivista pintamaata.  ukrainalaista, venäläistä ja valkovenäläistä evakuoitiin 30 kilometrin säteeltä ja uudelleenasutettiin. Laskeumasta noin 60 % tuli nykyisen Valko-Venäjän alueelle. Vuonna 2017 Process Safety and Environmental Protection -lehden erikoisnumerossa julkaistiin tutkimus, jota johti prof. Philip Thomas Bristolin yliopistossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja johon osallistuivat Manchesterin ja Warwikin yliopistot sekä Lontoon avoin yliopisto. Tutkimuksen mukaan toista evakuointia vuonna 1990, joka koski ihmistä, ei voida pitää perusteltuna nykytiedon perusteella, koska evakuoinnista aiheutui ihmisille enemmän haittaa kuin siitä oli hyötyä. Ilman evakuointia pahiten saastuneella alueella asuneiden 900 ihmisen laskennallinen elinajanodote olisi lyhentynyt tutkimuksen mukaan maksimissaan vain noin 3 kuukautta. Evakuointi aiheuttaa tyypillisesti paljon suuremman keskimääräisen elinajan lyhenemisen tutkimuksen tekijöiden mukaan. Tutkimuksessa arvioitiin, että korkeintaan viidestä - kymmenesosaan Tšernobylin kaikkiaan ihmisen evakuoinneista voidaan pitää perusteltuna. Vertailun vuoksi asuminen Lontoossa lyhentää elinajanodotetta 4,5 kuukautta ilmansaasteiden vuoksi ja vastaavasti Manchesterissa asuminen lyhentää 3,3 vuotta elinajanodotetta verrattuna Pohjois-Lontooseen. Blackpooliin syntyvän pojan elinajanodote on 8,6 vuotta lyhyempi kuin Lontoon Kensingtonissa. Radioaktiivinen päästö oli valtava. 13-30 % reaktorin 190 tonnista polttoainetta arvioidaan levinneen ympäristöön. Saasteella oli selkeitä ympäristövaikutuksia voimalaitoksen lähellä. Ensimmäisenä vuonna onnettomuuden jälkeen alueen kasvillisuudessa ilmeni selviä säteilyvaikutuksia, erityisesti kasvun hidastumista. Seuraavaan kevääseen mennessä luonto oli kuitenkin palautunut ennalleen. Nykyisin yleinen säteilytaso alueella ei poikkea luonnossa normaalisti esiintyvästä vaihteluvälistä. Onnettomuuspaikan luonto on nykyisin toipunut jopa onnettomuutta edeltänyttä tilaa rikkaammaksi. Voimalaitoksen ympärillä on 30 kilometrin suojavyöhyke, jolle pääsy on kielletty. Kieltoa noudatetaan vaihtelevasti mutta kuitenkin riittävästi. Normaali ihmisen toiminta on alueella käytännössä pysähtynyt. Sen seurauksena luonto on vallannut ihmisen käytössä olleita alueita ja ympäristö on kokonaisuudessaan palannut lähemmäs luonnontilaa. Populaatiot ja monimuotoisuus ovat lisääntymässä. Monet eläin- ja kasvilajit ovat yleistyneet, ja eräitä harvinaisia lajeja on palannut alueelle. Tšernobylin ydinlaitoksen ongelmat eivät loppuneet onnettomuuteen. Kakkosreaktori suljettiin vuonna 1991 tulipalon jälkeen. Marraskuussa 1996 ykkösreaktori suljettiin kansainvälisen sopimuksen mukaan ja viimeinen joulukuussa 2000. Tšernobylin onnettomuudesta on otettu oppia ympäri entistä Neuvostoliittoa. Entisillä neuvostomailla on nykyisin itsenäiset ydinturvallisuutta valvovat viranomaiset, kehittyvä ydinturvallisuussäännöstö ja uudistunut halu panostaa turvallisuuteen voimalaitostekniikassa ja koulutuksessa. Entisen Neuvostoliiton maat osallistuvat aktiivisesti niin Tšernobylin onnettomuuden jälkiseurannassa kuin ydinturvallisuuden kehittämisessäkin kansainväliseen yhteistyöhön. Tšernobyliä pidetään osoituksena siitä, mihin varomattomasti suunnitellun tekniikan, vajavaisen turvallisuuden, puutteellisen valvonnan, epäpätevän henkilökunnan, varautumisen puutteen, salailun ja yleisen piittaamattomuuden yhdistelmä voi pahimmillaan johtaa. Töitä tehtiin välittämättä turvallisuudesta ja työntekijöiden sekä heidän perheidensä hyvinvoinnista. Tšernobylin onnettomuus lopetti RBMK-reaktoreiden rakentamisen ja johti kiireellisiin parannuksiin ydinturvallisuudessa ja turvajärjestelyissä entisen Neuvostoliiton alueella. Onnettomuus antoi ympäristöaktivismille kasvupohjaa Venäjällä, ja sen arvellaan myös edesauttaneen Ukrainan ja Valko-Venäjän itsenäistymistä vuonna 1991. Tšernobylin ydinonnettomuus on ylivoimaisesti ydinenergian historian pahin reaktorionnettomuus. Se on sijoitettu luokkaan 7 kansainvälisellä ydinlaitostapaturmien seitsenportaisella INES-asteikolla. Toiseksi pahin kaupallisessa sähköntuotannossa tapahtunut ydinonnettomuus on vuoden 2011 Fukushiman onnettomuus, joka kuuluu myös luokkaan 7 INES-asteikolla. Vaikutukset voimalan lähiluontoon Villieläimiä on Tšernobylin alueella jopa enemmän kuin aiemmin, koska alueella ei metsästetä lainkaan. Myös jäähdytysaltaassa asuvat monnit kasvavat suuremmiksi kuin muualla, koska niitä ei kalasteta. Sen sijaan hyönteiset ovat kärsineet turmasta. On raportoitu, että hyönteisiä ja hämähäkkejä olisi alueella jonkin verran vähemmän kuin ennen ydinonnettomuutta. Onnettomuus vaikutti myös kotieläimiin. Kuuden kilometrin etäisyydelle reaktorista jääneet hevoset kuolivat, samoin osa karjasta kuoli viiden kuukauden sisällä. Eloonjääneessä karjassa havaittiin kilpirauhasen toimintahäiriöitä ja kasvuhäiriöitä. Eläimet myös jäivät pienikasvuisemmiksi. Seuraava karjasukupolvi vaikutti kuitenkin jo normaalilta, ainoastaan eniten säteilylle altistuneiden yksilöiden poikasista osa oli pienempikasvuisia. Syöpäsairauksia eläimillä ei kuitenkaan ole ollut. Neljän kuukauden kuluttua onnettomuudesta evakuointialueen sisällä havaittiin kuitenkin jo 50 eri lintulajia, eikä kuolleita lintuja löydetty lainkaan. Myöskään evakuointialueesta etäämmällä laiduntaneessa karjassa ei ole havaittu merkittäviä muutoksia tai mutaatioita. Taloudelliset seuraukset Ulla Klötzerin mukaan tämä vuonna 1986 tapahtunut onnettomuus maksoi Neuvostoliitolle yli kolme kertaa enemmän kuin kaikki Neuvostoliiton atomivoimalat olivat vuosien 1954-1986 välisenä aikana tuottaneet. Uusi suojakuori Onnettomuuden jälkeen reaktorin päälle rakennettiin pikaisesti betoninen suojakuori, joka valmistui marraskuussa 1986. Rakennustöihin osallistui -  miestä ympäri Neuvostoliittoa. Työvoimaa tarvittiin paljon, koska vaurioituneen reaktorin lähellä ei ollut turvallista olla pitkiä aikoja kerrallaan. Myöhemmin sarkofagi rapautui ja alkoi luhistua. Metalliin syöpyi aukkoja, joista satoi vettä sisään reaktorirakennukseen. Riskinä olivat räjähdykset, ydinketjureaktio ja veden valuminen Pripetiin ja sitä kautta Dnepriin. Myöhemmin sarkofagia vahvistettiin ja katon reikiä tukittiin. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki johti hanketta pikaisesti rakennetun vuotavan kuoren korvaamiseksi uudella. Elokuussa 2007 uutisoitiin, että ranskalainen Novarka-yritys voitti tarjouskilpailun uuden suojakuoren rakentamisesta. Novarka aloitti uuden suojakuoren rakentamisen syyskuussa 2010 asentamalla raiteita, joita pitkin suojakuori siirrettiin paikalleen. Suojarakennelma on 108 metriä korkea. Ennakkoarvio rakennustöiden kustannuksista oli noin 870 miljoonaa euroa. Uusi suojakuori paljastettiin marraskuussa 2016, ja se on maailman suurin siirrettävä metallirakennelma, kolme kertaa painavampi kuin Eiffel-torni. Sen on määrä kestää 100 vuotta, ja projekti maksoi yli kaksi miljardia euroa. Suojakuoren sisäkattoon on asennettu 800 tonnia painava kauko-ohjattu nosturi. Nosturilla puretaan asteittain aluksi vanha sarkofagi ja sen jälkeen vioittunut reaktori. Jatkotoimiin, kuten reaktorin purkuun ja myöhemmin purettujen materiaalien poiskuljetukseen ja käsittelyyn, on varattava vielä useampi miljardi euroa. Katso myös Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus Chernobyl-televisiosarja Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Iltasanomat - Näin Tsernobyl räjähti Laitoksen työntekijä kertoo tunnelmia Chernobyl reactor accident, 1986 Kansainvälinen foorumi onnettomuuden pitkäaikaisvaikutusten seuraamiseksi Tšernobylin ydinvoimalan verkkosivut Vuoden 1986 onnettomuudet Energia Ukrainassa Teollisuuskatastrofit Ukrainan historia Ydinonnettomuudet Seulonnan keskeiset artikkelit Ympäristöterveys

1195

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tanska

Tanska

Tanskan kuningaskunta () eli Tanska (Danmark; []) on parlamentaarinen perustuslaillinen monarkia Pohjois-Euroopassa. Tanskan keskeisin maarajanaapuri on maan eteläpuolella sijaitseva Saksa, mutta Ruotsista sen erottaa vain kapea Juutinrauman salmi, jonka yli on kuitenkin rakennettu maantie- ja rautatiesilta- / tunneliyhteys. Norja sijaitsee Skagerrakin salmen takana maan pohjoispuolella. Kanadalla ja Tanskalla on yhteistä maarajaa. Tanska on pinta-alaltaan laajuinen, joten se on selvästi pienin Pohjoismaa, jos Tanskalle kuuluvaa Grönlantia ei lasketa sen pinta-alaan. Jos laskettaisiin, sen pinta-ala olisi neliökilometriä. Tanskassa asuu 5,9 miljoonaa asukasta, ja se on Pohjoismaista selvästi tiheimmin asuttu (Grönlantia ei lasketa mukaan). Tanskan pääkaupunki on Kööpenhamina. Varsinaisen Tanskan lisäksi kaukana erillään sijaitsevat Grönlanti ja Färsaaret kuuluvat Tanskalle. Tanskan kuningaskunta on kolmesta autonomisesta osasta Grönlannista, Färsaarista ja Tanskasta koostuva perustuslaillinen monarkia. Kolmesta alueesta vain Tanska kuuluu Euroopan unioniin ja Grönlannilla ja Färsaarilla on osittainen itsehallinto. Tanskaa ympäröivät idässä Itämeri ja lännessä Pohjanmeri. Varsinainen Tanska koostuu Pohjois-Saksaan rajoittuvasta Jyllannista samannimisellä niemimaalla sekä lukuisista saarista, joista suurimmat ovat Vendsyssel-Thy, Fyn, Sjælland, Lolland, Falster ja Bornholm. Tanska on hyvin alavaa maata, ja maan korkein kohta, Yding Skovhøj, on vain 172,5 metriä merenpinnasta. Lukuisten saarien takia Tanskan rantaviiva on noin . Tanska on yksi maailman vanhimmista monarkioista, ja vuodesta 1849 lähtien se on ollut perustuslaillinen monarkia. Tanska on perinteinen maatalousmaa, joka tuottaa sianlihaa ja maitotuotteita. Se on myös pitkälle teollistunut, ja tuottaa merkittävän osan maailman tuulivoimaloista. Tanska on yksi maailman vauraimmista ja kehittyneimmistä maista, ja maassa on hyvin laaja sosiaaliturva sekä Transparency Internationalin mukaan erittäin alhainen korruptio. Tanskalaisista kirjailijoista tunnetuin lienee H. C. Andersen. Nimi Tanskan tanskankielinen nimi Danmark mainitaan ensimmäisen kerran 900-luvulla pystytetyissä Jellingin riimukivissä - Jellingin kaupungissa Tanskassa - vanhassa muodossaan tanmaurk. Nimitystä Denamearc käytti kuitenkin jo norjalainen Othere (Ottar) hänen vieraillessaan kuningas Alfred Suuren luona Englannissa vuonna 890. Hieman myöhemmin apotti Regino Prümilainen (kuoli 915) mainitsi nimen Denimerca teoksessaan Chronica. Nimi Danmark koostuu kahdesta osasta. Dan viittaa tanskalaisiin (danir) ja sanalla mark on useita eri mahdollisia merkityksiä. Yksi niistä on "raja-alue", vaikka ei tiedetäkään tarkkaan mihin raja-alueeseen sillä olisi aikamaan viitattu. Yhden teorian mukaan nykyinen Tanska on käsitetty raja-alueena Ruotsiin nähden. Teoria perustuu 500-luvulla eläneen historioitsija Jordanesin kertomukseen siitä, kuinka nykyisen Tanskan saaret asutettiin Ruotsista käsin. Jordanes itse ei kuitenkaan käyttänyt nimeä Danmark. Toisen teorian mukaan nimitys on peräisin frankeilta, jotka käyttivät termiä mark raja-alueista, jotka vaativat erityistä silmällä pitoa. Danmark olisi viitannut näin ollen alun perin alueeseen Eiderjoella Jyllannin eteläosassa. Maantiede Tanska käsittää suurimman osan Jyllannin niemimaasta sekä noin 480 saarta, joista 74 on asuttuja (tammikuu 2015). Mistään kohdasta Tanskaa ei ole merelle matkaa yli 50 kilometriä. Jyllannin niemimaa rajoittuu lännessä Pohjanmereen, pohjoisessa Skagerrakiin, idässä Kattegatiin ja Itämereen. Suurin osa niemimaasta kuuluu Tanskaan, eteläisin osa Saksaan. Tanskan saarista tärkeimpiä ovat Fyn ja Sjælland, jotka sijaitsevat Itämeren Kattegatiin yhdistävien salmien välissä. Nämä salmet ovat Jyllannin ja Fynin välinen Vähä-Belt, Fynin ja Själlannin välinen Iso-Belt sekä Själlannin ja Ruotsin puoleisen mantereen välinen Juutinrauma (Øresund). Kaikkien näiden salmien yli johtavat nykyään sillat. Vähän-Beltin silta valmistui 1935, Ison-beltin silta 1998 ja Juutinrauman silta vuonna 2000. Suunnitteilla on myös ollut silta tai tunneli yli Femen-Beltin Saksan puolelle. Tanskan pääkaupunki Kööpenhamina sijaitsee Sjællandin saaren itärannikolla. Vendsyssel-Thyn saari sijaitsee Jyllannin niemimaan pohjoispuolella, kapean Limvuonon siitä erottamana. Bornholm sijaitsee muista Tanskan saarista erillään Itämeressä Ruotsin kaakkoispuolella. Muita tärkeitä saaria ovat Lolland, Falster, Mors, Als, Langeland ja Møn. Tanskalaista maisemaa hallitsee laakea alanko, joka on paikoin kumpuilevaa. Tanskassa ei ole ylänköjä. Itä-Jyllannissa sijaitseva maan korkein piste Yding Skovhøj on vain noin 172,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Jyllannin itäosasta löytyy myös muita lähes yhtä korkeita mäkiä, kuten Ejer Bavnehøj ja Møllehøj, joka on Tanskan korkein luonnollinen kohta. Jyllannin matalat moreeniharjanteet jakavat niemimaan kahteen osaan. Lännessä on hiekkadyynien ja laguunien hallitsema Pohjanmeren rannikkoalue ja idässä laaja savitasanko. Sisävesiä Tanskassa on yhteensä noin 700 neliökilometriä, ja järvistä suurin on Sjællandin saaren pohjoisosassa sijaitseva Arresø. Tanskan kallioperä on geologisesti melko nuorta, ja se on muodostunut pääosin liitu-, tertiääri- ja kvartäärikaudella löysistä kivilajeista. Tanskan pintamaa koostuu pääosin savesta ja hiekasta. Suurin osa Tanskan pinta-alasta on laidunmaata, mutta myös pienialaisia istutettuja metsäalueita löytyy. Aarniometsistä lähes kaikki on hakattu maatalouden tieltä. Lehtimetsävyöhykkeeseen kuuluvassa Tanskassa ei kasva havupuita juuri luonnostaan. Niitä kuitenkin viljellään joulukuusiksi; Tanska on maailman suurimpia viljeltyjen joulukuusien viejiä, josta lähtee vuosittain joulupuuta ulkomaille. Tanskassa on tavattu sata nisäkäslajia ja 738 lintulajia. Yleisiä eläinlajeja ovat muun muassa saksanhirvi, metsäkauris, jänis ja siili. Tanskan neljä kansallispuistoa on perustettu kaikki 2000-luvulla. Thyn kansallispuisto avattiin vuonna 2008 ja Mols Bjergen kansallispuisto 2009. Skjoldungernen kansallispuisto on puistoista uusin. Vattimeren kansallispuisto liitettiin Unescon maailmanperintölistalle vuonna 2014. Merkittävä luonnonnähtävyys on myös rantatörmät Mønin saarella. Ilmasto Tanskassa vallitsee meri-ilmasto. Maan pienen koon ja vähäisten korkeuserojen takia ilmastossa ei ole juuri alueellisia eroja. Talvet ovat viileitä, mutta pohjoismaisittain lauhoja. Ankarina talvina Tanskan salmet saattavat jäätyä. Lumipeite on maassa keskimäärin 30 päivää, ja lumisuus vaihtelee vuosittain. Kesällä sää on vaihtelevaa, mutta erittäin harvoin tukalan kuumaa. Sateita saadaan melko paljon etenkin syksyisin. Historia Esihistoria Ensimmäiset peuranmetsästäjät saapuivat Tanskaan jääkauden lähestyessä loppuaan noin 13 000 eaa. Pari tuhatta vuotta myöhemmin ilmasto oli tarpeeksi lämmin metsänkasvulle, ja Tanskassa metsästettiin alkuhärkiä. Myöhäiseltä kivikaudelta, noin 4000 eaa. on säilynyt monia esineitä, hautalöytöjä ja taidokkaita saviastioita. Rautakaudella Tanskassa käytiin kansainvälistä kauppaa, ja Rooman valtakunnasta tuotiin ylellisyystavaroita. Viikinkiaika Ensimmäisen kerran tanskalaiset järjestäytyivät valtiollisesti 800-luvulla, kun kuningas Godfred yhdisti heidät torjumaan frankkien aluevalloituksia. 800-luvulta aina 1000-luvulle tanskalaiset tunnettiin Euroopassa viikinkeinä yhdessä ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa. Viikingeillä oli huono maine ryöstelijöinä ympäri Eurooppaa, mutta he harjoittivat myös rauhanomaista kaupankäyntiä. Viikingit levittäytyivät laajalle. He hallitsivat osia Britteinsaarista ja siellä ollutta tanskalaishallintoa 800-luvun alusta 950-luvulle kutsutaan nimellä Danelagen. Ranskan kuningas Kaarle Yksinkertainen luovutti tanskalaisille viikingeille Normandian vuonna 911. Kuningas Harald Sinihammas vakiinnutti kristinuskon aseman maassa ja antoi kastaa itsensä vuonna 965. Hän myös yhdisti Tanskan ja Norjan. Knuut Suuren valtakaudella 1018-1037 Tanskasta tuli Pohjanmeren voimakkain valtakunta. Hän hallitsi Tanskaa, Norjaa, Etelä-Ruotsia, Pohjois-Saksaa ja Englantia. Keskiaika 1100- ja 1200-luvuilla Tanska oli ristiretkien myötä Itämeren alueen voimakkain valtio. Tanska piti ristiretkien jälkeen Viroa hallinnassaan 1300-luvun puoliväliin saakka, jolloin se joutui luovuttamaan Viron saksalaiselle ritarikunnalle. Tämän jälkeen Tanska kamppaili Itämeren herruudesta saksalaista Hansaliittoa vastaan. Kalmarin unionin solmimisen myötä vuonna 1397 Tanska, Norja ja Ruotsi yhdistyivät tanskalaiskuninkaan Erik VII:n kruunun alaisuuteen. Vuonna 1459 Schleswig-Holstein liitettiin Tanskaan. Kalmarin unionissa Tanskalla oli muihin maihin verrattuna korostuneempi asema, mikä ajoi Ruotsin lopullisesti eroamaan unionista 1521 Kustaa Vaasan johdolla. Norja pysyi unionin jäsenenä ja oli 1500-luvulta lähtien suorassa alistussuhteessa Tanskaan. Uskonpuhdistus ja hävittyjä sotia Uskonpuhdistuksen yhteydessä kuningas otti haltuunsa kirkon omaisuuden, joka sekä lisäsi hänen valtaansa ja mahdollisti aktiivisen sodankäynnin. Aatelismiehet saivat aiemmin kirkonmiehille varattuja paikkoja valtionhallinnossa, paikallishallinnossa ja oikeuslaitoksessa. Heidät oli vapautettu veroista armeijapalveluksensa ansiosta. 1600-luvun puolivälissä aatelin sotilaallinen merkitys pieneni, keskiluokka vaurastui ja kuninkaan valta kasvoi. Kuningas Kristian IV rakennutti monia kauniita taloja ja kaupunkeja, mutta arvioi voimansa väärin ja hävisi merkityksellisiä sotia. 1600-luvulla Tanska kävi monta tappiollista sotaa Ruotsia vastaan ja menetti Itämeren valta-aseman sille. Saarenmaan, Gotlannin ja Öölannin lisäksi nykyisen Etelä-Ruotsin maakunnat Skåne, Blekinge ja Halland olivat pitkään osa Tanskaa, mutta ne jouduttiin luovuttamaan suurvallaksi nousseelle Ruotsille Pohjan sodan jälkeen Roskilden rauhassa 1658. Vuonna 1814 Napoleonin sotien jälkeen Tanska joutui luovuttamaan Norjankin Ruotsille. Yksinvalta, Norjan menetys ja kulta-aika Pohjan sodan jälkeen maan talous oli huonossa tilassa, ja varsinkin porvaristo piti aatelia syyllisenä maan alennustilaan. Porvaristo, papisto ja sotilassääty toivoivat uutta perustuslakia. Kuninkuudesta tehtiin perinnöllinen, ja kuninkaasta yksinvaltias. Vuoden 1665 perustuslaki oli voimassa vuoteen 1848 asti. 1700-luvun valistusaikana maassa tehtiin monia uudistuksia ja hyvinvointi kasvoi. Maareformin lisäksi koulutusta uudistettiin ja se tehtiin pakolliseksi kaikille 1814. Rauha loppui, kun britit hyökkäsivät Tanskan laivaston kimppuun. Kööpenhaminan pommitus sai tanskan turvautumaan Napoleoniin, ruotsalaiset liittoutuivat Englannin kanssa. Wienin rauhassa 1815 Norja erosi Tanskasta. Valtionkassa oli vararikon partaalla 1813, mutta kulttuuri kukoisti kultakaudellaan. Ajan nimiä olivat H. C. Andersen, Søren Kierkegaard ja N.F.S. Grundtvig. Teollistuminen ja maailmansodat Wienin kongressin jälkeen Tanskan kuningas hallitsi kuningaskunnan lisäksi Schleswigin, Holsteinin ja Lauenburgin herttuakuntia sekä siirtomaita. Grönlantia lukuun ottamatta ne olivat pinta-alaltaan pieniä, kuten nykyisten Yhdysvaltain Neitsytsaarten alue itäisellä Karibianmerellä 1671-1917 sekä Tranquebar Intiassa 1620-1845. Euroopassa puhjenneiden 1848 vallankumousten jälkeen Tanskan perustuslaki uusittiin 1849. Maasta tuli perustuslaillinen monarkia, ja siihen perustettiin kaksikamarinen parlamentti, Rigsdagen. Tanska miehitti ensimmäisessä Schleswigin sodassa 1848-1851 Schleswig-Holsteinin, joka pyrki irtautumaan Tanskasta. Vuonna 1864 käydyn katkeran toisen Schleswigin sodan jälkeen Tanska joutui luovuttamaan Schleswig-Holsteinin Preussille. Vuoden 1870 paikkeilla alkoi teollistuminen. Maahan rakennettiin rautateitä. Maanviljely tehostui osuuskuntien perustamisen myötä, karjan talviruokinta mahdollisti maidontuotannon ympäri vuoden ja höyrykoneiden pyörittämät separaattorit tuottivat entistä enemmän voita. Myös pekoni nousi tärkeäksi vientituotteeksi. Tanska piti pitkään kiinni puolueettomuudestaan eikä osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan. Saksan Tanskaan kohdistaman uhan vuoksi maa kuitenkin taipui vuonna 1917 myymään Karibianmeren alueella olleet siirtomaaomistuksensa Yhdysvalloille, joka pelkäsi Panaman kanavan turvallisuuden puolesta. Vuonna 1920 Schleswigin pohjoisosa liittyi kansanäänestyksellä takaisin Tanskaan. 9. huhtikuuta 1940 Saksa hyökkäsi puolueettomaan Tanskaan. Saksa miehitti Tanskaa lähes koko toisen maailmansodan ajan, 9. huhtikuuta 1940 - 5. toukokuuta 1945. Aluksi Tanska säilytti itsemääräämisoikeuden sisäisissä asioissa, mutta vuonna 1943 tanskalaisten aktiivinen vastarinta sai saksalaiset ottamaan täyden määräysvallan. Tuhannet Tanskan juutalaiset pääsivät pakenemaan Ruotsiin. Islanti itsenäistyi 1944. Sotien jälkeen Sodan jälkeen Tanska liittyi YK:hon. Se sai Marshall-apua ja liittyi Natoon vuonna 1949. Vuonna 1948 Färsaaret saivat itsehallinnon. Vuonna 1959 Tanska liittyi Euroopan vapaakauppajärjestöön ja vuonna 1973 kansanäänestyksen jälkeen Euroopan yhteisöön. Euroopan unioniin Tanska liittyi vuonna 1973. Grönlanti sai itsehallinnon vuonna 1979. Tanskan politiikan keskeinen vaikuttaja 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella oli sosiaalidemokraatti Anker Jørgensen, joka nautti laajaa arvostusta yli poliittisten rajojen. Jørgensen johti kaikkiaan viittä hallitusta ja hän oli Tanskan pääministeri vuosina 1972-73 ja 1975-83. Hänen valtakaudellaan Tanska taisteli talouden taantumaa vastaan ja jouduttiin toteuttamaan leikkauksia ja säästötoimia, joista huolimatta Jørgensen säilyi suosittuna. Tanska liittyi vuonna 1973 hänen valtakaudellaan EEC:n jäseneksi. 1970-luvulla valuuttapolitiikka ja öljykriisi aiheuttivat talouden alamäkeä, ja 1980-luvun alussa työttömyys nousi yli kymmeneen prosenttiin ja valtionvelka 70 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vuonna 1982 Poul Schlüteristä tuli ensimmäinen konservatiivinen pääministeri sataan vuoteen. Hän erosi 1993 tamilipakolaisiin liittyvän skandaalin vuoksi ja tilalle nousi sosiaalidemokraatti Poul Nyrup Rasmussen. Vuoden 2001 vaalit voitti konservatiivien ja liberaalien vaaliliitto johdossaan Anders Fogh Rasmussen, ja oikeistopopulistinen Tanskan kansanpuolue sai 22 paikkaa. Maahanmuutto oli yksi Rasmussenin vaaliteemoista. Rasmussen menestyi myös vuosien 2005 ja 2007 vaaleissa. 2009 hän siirtyi Naton johtotehtäviin ja hänen tilalleen nousi Lars Løkke Rasmussen. Vuoden 2011 vaalien jälkeen hallituksen muodosti sosialidemokraattien johtaja Helle Thorning-Schmidt, josta tuli myös Tanskan ensimmäinen naispääministeri. Vuodesta 2001 Tanska on osallistunut sotatoimiin Afganistanin sodassa 400 sotilaan voimin. Vuosina 2003-2007 Tanska oli mukana Irakin sodassa. Vuonna 2005 tanskalainen sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi pilapiirroksia profeetta Muhammadista, mikä herätti voimakkaita tunteita islamilaisissa maissa. Helle Thorning Schmidtin hallitus päätti maaliskuussa 2013, että tanskalaiset joukot poistuvat Afganistanista elokuussa 2013. Vuoden 2015 kansankäräjävaalien jälkeen sosialidemokraatit pysyivät suurimpana puolueena, mutta suurin vaalivoittaja oli oikeistopopulistinen ja maahanmuuttovastainen Tanskan kansanpuolue, joka sai 37 paikkaa ja nousi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Vaaleissa 34 paikkaa saaneen keskustaoikeistolaisen Venstren johtaja Lars Løkke Rasmussen muodosti vaalien jälkeen vähemmistöhallituksen. Marraskuussa 2016 pääministeri Rasmussen laajensi hallituspohjaa ottamalla hallitukseensa mukaan myös tukipuolueensa Liberaaliallianssin ja Konservaltiivisen kansanpuolueen, mutta myös laajennettu hallitus oli vähemmistöhallitus ja tarvitsi Tanskan kansanpuolueen tukea. Vaikka Tanskan kansanpuolue ei ole ollut missään vaiheessa itse mukana hallituksessa, keskustaoikeistolaiset hallitukset ovat olleet riippuvaisia sen parlamentaarisesta tuesta. Näin oli myös vaalikauden 2015-2019 vallassa oilleen Lars Løkke Rasmussenin hallituksen kohdalla. Hallitus toteuttikin Tanskan kansanpuoleen linjan mukaista maahanmuuttopolitiikkaa. Tanskan maahanmuuttopolitiikka on ollut erittäin tiukkaa; burkan käyttö on kielletty, poliisille on annettu oikeus takavarikoida turvapaikkaa hakevien isot käteisvarat ja arvokorut, ulkomaalaisväestön asuttamille ongelmalähiöille on laadittu erillislait. Turvapaikkaa odottavien sosiaaliapuja on leikattu ja sidottu ne työvelvoitteeseen ja karkotusta odottaville suunniteltiin perustaa asumisyhteisö asumattomalle saarelle. Tanskan muut valtapuolueet omaksuivat pitkälti Tanskan kansanpuolueen näkemykset maahanmuutosta. Sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi vuonna 2015 valittu Mette Frederiksen teki johtopäätöksen, että hallitsematon maahanmuutto luo sosiaalidemokraattien perinteiseen äänestäjäkuntaan turvattomuuden tunnetta, joka vie äänestäjiä demareilta oikeistopopulisteille. Niinpä Tanskan sosiaalidemokraattien omaksuma tiukka maahanmuuttopolitiikka ei eronnut enää millään kovin olennaisella tavalla oikeistopopulistien linjauksista. Sosiaalidemokraattien tiukkaa maahanmuuttolinjaa perusteltiin sillä, että hyvinvointivaltion ylläpito vaatii maahanmuuton voimakasta rajoittamista. Vaikka vuoden 2019 vaaleissa Tanskan kansanpuolue kärsi murskatappion, sikäli se oli laajemmassa katsannossa voittaja, että muut puolueet olivat omineet sen tiukan maahanmuuttopoliittisen linjan. Kesäkuussa 2019 Mette Frederiksen muodosti sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen ja kolme muuta vasemmistopuoluetta tukivat pääministeri Frederiksenin yhden puolueen sosiaalidemokraattista vähemmistöhallitusta. Hallituksen tukipuolueiden vaatimuksesta maahanmuuttopolitiikassa tapahtui pieniä lievennyksiä, vaikka sosiaalidemokraatit vakuuttivat linjan edelleen pysyvän tiukkana. Politiikka Tanska on perustuslaillinen monarkia ja monipuoluedemokratia. Nykyinen Tanskan perustuslaki on vuodelta 1953 ja se noudattaa vallan kolmijako-oppia. Maan valtionpäämies on kuningatar tai kuningas, joka edustaa Tanskaa ulkomailla ja toimii hallitustyössä, mutta jolla ei ole kuin lähinnä muodollista poliittista valtaa. Nykyinen kuningatar on Margareeta II. Hän astui valtaistuimelle vuonna 1972. Tanskan parlamentti on nimeltään Folketinget eli kansankäräjät, ja sillä on 179 jäsentä, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla. 175 kansanedustajaa valitaan itse Tanskasta, kaksi Färsaarilta ja kaksi Grönlannista. Kansanedustajista 135 valitaan paikallisista vaalipiireistä ja loput 40 koko maan alueelta puolueiden saamien äänimäärien perusteella. Vaalit järjestetään vähintään joka neljäs vuosi, mutta myös pääministeri voi hajottaa kansankäräjät tätä aiemmin. Tanskan hallitus harjoittaa toimeenpanovaltaa ja se muodostetaan kansankäräjien koostumuksen perusteella. Hallituksen nimittää kuningatar ja sitä johtaa Tanskan pääministeri. Mikään puolue ei ole saanut enemmistöä parlamentissa vuoden 1909 jälkeen. Maan hallitukset ovatkin usein olleet monipuoluehallituksia, jotka ovat hallinneet apupuolueiden turvin. Sen vuoksi Tanskan politiikkaa ovat luonnehtineet puolueiden sisäiset kompromissit. Kansankäräjät säätää lakeja yhteistyössä hallituksen kanssa. Kun lakiehdotus on hyväksytty kansankäräjillä, hallituksen ja kuningattaren täytyy vahvistaa se. Kuningatar ei kuitenkaan voi estää lakiehdotuksen läpimenoa, vaan hänen roolinsa on seremoniallinen. Vuonna 2011 valituilla kansankäräjillä suurimmat puolueet ovat Venstre eli Liberaalipuolue (47 paikkaa), Sosiaalidemokraatit (44), Tanskan kansanpuolue (22), Sosiaaliliberaalit (17) ja Sosialistinen kansanpuolue (16). Kesäkuussa 2015 sosiaalidemokraattien johtama blokki menetti enemmistönsä oikeistolle. Oikeiston suurimmaksi puolueeksi kohosi maahanmuuttovastainen Tanskan kansanpuolue, mutta silti keskustaoikeistolaisen Venstren johtaja Lars Løkke Rasmussen muodosti hallituksen. Sosialidemokraattien johtaja Helle Thorning-Schmidt ilmoitti eroavansa puolueensa johdosta. Tanskan kansankäräjävaaleissa kesäkuussa 2019 oikeistopopulistinen Tanskan kansanpuolue kärsi murskatappion. Puolue sai vain 8,7 prosenttia äänistä, kun se oli saanut vuoden 2015 vaaleissa 21,1 prosenttia äänistä. Maahanmuuttoasioissa kansanpuolue jäi tavallaan oman menestyksenä vangiksi. Koska Tanska harjoitti jo erittäin kireää maahanmuuttopolitiikkaa ja niin keskustaoikeistolainen Venstre kuin sosiaalidemokraatitkin olivat omineet kansanpuolueen linjan omakseen, sille ei enää oikein jäänyt entiseen tapaan tilaa. Tanskan kansanpuolue oli saanut yhtä huonon vaalituloksen viimeksi 1990-luvulla. Sosiaalidemokraatit ja Venstre onnistuivat menestyksellisesti yhdistämään kaksi äänestäjien suurinta huolta, ilmastonmuutoksen ja maahanmuuton. Sosialidemokraatit saivat vaaleissa 25,9 prosenttia äänistä ja 48 paikkaa kansankäräjille. Pääministeri Lars Løkke Rasmussenin Venstre-puolue nosti myös kannatustaan lähes neljä prosenttiyksikköä ja sai 23,4 prosenttia äänistä ja 43 paikkaa. Sosiaaliliberaali Radikale Venstre sai 8,6 prosenttia äänistä ja 16 paikkaa, Sosialistinen kansanpuolue taas sai 7,7 prosenttia ja 14 paikkaa. Enhedslisten (Yhtenäisyyslista, vihervasemmisto) sai 7,8 prosenttia ja 14 paikkaa. Konservatiivinen kansanpuolue sai 6,6 prosenttia äänistä ja 12 paikkaa. Yhteensä sosiaalidemokraattien johtama vasemmistoblokki sai 91 paikkaa ja Venstren johtama oikeistoblokki sai 75 paikkaa. Vasemmistoblokin sisällä sosiaalidemokraattien kannatus säilyi vuoteen 2015 verrattuna ennallaan, mutta sekä Radikale Venstre että Sosialistinen kansanpuolue lisäsivät selvästi kannatustaan. Kesäkuussa 2019 sosiaalidemokraattien johtaja Mette Frederiksen muodosti yhden puolueen vähemmistöhallituksen, jolla oli muiden vasemmistoblokin puolueiden parlamentaarinen tuki. 41-vuotiaasta Frederiksenistä tuli samalla Tanskan historian nuorin pääministeri. Aluejako Ennen vuotta 1970 Tanskassa oli 25 amtia (), 86 kaupunkia (købstad) ja noin (sognekommune). Vuoden 1970 kuntauudistuksen jälkeen Tanskassa oli 14 amtia (amt) ja 275 kuntaa (kommune). Vuonna 2007 tehtiin toinen kuntauudistus, jossa Tanska jaettiin viiteen alueeseen (region) ja 98 kuntaan. Vuonna 2019 Tanskassa oli (sogn). Grönlanti ja Färsaaret kuuluvat Tanskalle, mutta niillä on autonominen asema. Kummallakin on kaksi paikkaa Tanskan kansankäräjillä. Talous Tanskan teollistuneen markkinatalouden pohjana ovat ulkomailta tuodut raaka-aineet ja kansainvälinen kauppa. Maan valuuttakurssi on pysynyt vakaana 1980-luvulta. Maan valuuttana on ollut vuodesta 1874 Tanskan kruunu, joka oli aiemmin sidoksissa Saksan markkaan ja nykyisin euroon. Tanskan talous täyttää EMU:n kriteerit, mutta maa on päättänyt ainakin toistaiseksi olla käyttämättä euroa valuuttanaan. Tanska on maailman korruptoitumattomin maa (2018) ja taloudellinen vapaus on Tanskassa maailman yhdeksänneksi korkein. Vuonna 2014 työntekijöiden oikeudet toteutuivat Tanskassa paremmin kuin missään muualla. Tanskan omaisuudensuoja on erittäin vahva ja talous on avoin ulkomaankaupalle ja ylikansallisille sijoituksille. Työllistämisen sivukulut ovat vähäisiä ja irtisanominen on suhteellisen halpaa ja helppoa, mikä parantaa työllistymismahdollisuuksia ja talouskasvua. Pääoma- ja työmarkkinoiden sekä liiketoiminnan sääntely ovat poikkeuksellisen vähäisiä. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Tanskan bruttokansantuote oli vuonna 2021 noin 396 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Asukasta kohden laskettu bruttokansantuote on ostovoimakorjattuna noin 69 000 dollaria vuonna 2022, eli korkeampi kuin Ruotsin ja Suomen, mutta matalampi kuin Norjan. Standard & Poor'sin mukaan Tanskan luottoluokitus on AAA. Tanskan valtion nettovelka on vähäinen, vaihtotase on voimakkaasti ylijäämäinen. Elinkeinot ja tuotanto Maatalous on perinteisesti ollut Tanskan johtava elinkeino, mutta maa on myös hyvin pitkälle teollistunut. Vuonna 2017 palvelut kattoivat noin 75 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, teollisuus noin 15 prosenttia ja maatalous enää alle kaksi prosenttia. Tanska on suuri sianlihan ja maidon tuottajamaa. 2000-luvulla sikojen osuus on noussut entisestään. Vuonna 2005 Tanskassa oli 1,6 miljoonaa nautaa ja 12,6 miljoonaa sikaa. Tanskan maatalous on pitkälti organisoitunut tuottajaosuuskunniksi, joilla on yli 90 prosentin markkinaosuus turkisten, voin, maidon ja perunatärkkelyksen tuotannosta. Tanskan tärkeimpiä teollisuustuotteita ovat tuuliturbiinit, lääkkeet, koneet ja elintarvikkeet. Myös rakentaminen on tärkeä teollisuudenala. Merkittävimmät vientituotteet ovat koneet, lääkkeet, huonekalut ja elintarvikkeet, erityisesti liha-, kala- ja maitotuotteet. Vuonna 2010 viennistä 17,6 prosenttia suuntautui Saksaan, 13,8 prosenttia Ruotsiin ja 8,1 prosenttia Britanniaan. Tanska on maailman johtavia tuulivoimamaita. Valtio on tukenut tuulivoimateollisuutta 1970-luvun lopusta alkaen, ja tanskalaisilla yrityksillään on hallussaan kolmannes maailman tuulivoimalamarkkinoista. Tanska itse saa 19 prosenttia energiastaan tuulivoimasta. Vuonna 2008 maan kotimaisesta sähköstä kaikkiaan 26,7 prosenttia tuotettiin uusiutuvilla energiantuotantomenetelmillä. Tuulivoiman lisäksi maassa tuotetaan bioenergiaa oljesta, polttopuusta ja jätteistä. Vesivoiman osuus on laskenut vuodesta 1994. Tanskan merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu ja kala. Pohjanmeressä on laajoja öljy- ja kaasuesiintymiä, joilla maa täyttää osan energiatarpeestaan. Vuonna 2018 Tanska oli maailman 40. suurin raakaöljyn viejä. Liikenne Tanskan maantieverkko on jaettu valtateihin (statsvej) ja kunnallisteihin (kommunevej). Maanteitä maassa on yli , joista noin on valtateitä. Valtateistä yli on moottoriteitä ja reilut 300 kilometriä moottoriliikenneteitä. Maan läpi kulkevat eurooppatiet E20, E39, E45, E47 ja E55. Myös polkupyöräily on erittäin suosittua, ja maassa on yli pyöräteitä. Tanska sai ensimmäisen rautatielinjansa vuonna 1847, kun Vestbanen avattiin Kööpenhaminan ja Korsørin välillä. Myöhemmin Tanskan rautatieverkko on kasvanut lähes 3 500 kilometrin pituiseksi, ja se kuljettaa vuosittain lähes 200 miljoonaa matkustajaa. Maan sisäisessä liikenteessä juna on edullinen ja suosittu vaihtoehto, pääradoilla kulkee junia noin tunnin välein. Noin neljännes maan rataverkosta on sähköistetty. Maan rautatieverkkoa hallinnoi ja ylläpitää yhtiö Banedanmark. Kööpenhaminassa toimii maan ainoa metrojärjestelmä. Juutinrauman silta välittää niin maantie- kuin rautatieliikennettä Kööpenhaminasta Ruotsin Malmöhön. Ajoaika siltaa pitkin Malmöhön on noin 25 minuuttia.Jyllannista on hyvät maantie- ja rautatieyhteydet Saksan puolelle, mutta Kööpenhaminasta Hampuriin pääsee suorempaa reittiä Rødbyn kautta, josta on lauttayhteys Saksaan. Merkittäviä satamia ovat Itämerellä Aarhusin satama, Frederician satama, Kalundborgin satama ja Kööpenhaminan satama sekä Pohjanmerellä Esbjergin satama. Aalborgin satama on jokisatama ja Enstedissä on hiilisatama. Tanskasta on matkustajalauttayhteyksiä Saksaan, Norjaan, Ruotsiin, Britanniaan, Puolaan, Färsaarille ja Islantiin. Tanskassa on 98 lentokenttää, joista kahdella on yli kolmen kilometrin kiitotie. Kööpenhaminan lentoasema on maan selvästi vilkkain lentokenttä, muita merkittäviä lentokenttiä ovat Billundin ja Aalborgin lentoasemat. Maan kansallinen lentoyhtiö on yhteispohjoismainen lentoyhtiö Scandinavian Airlines. Tanskan pienen koon takia kotimaanlennot ovat vähäisiä, mutta saarille on hyvät laivayhteydet. Väestö Tanskan 5,5 miljoonasta asukkaasta on tanskalaista alkuperää. Maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään on . Heistä länsimaalaisia ja heidän jälkeläisiään on ja on muualta kuin länsimaista (vuonna 2011). Suurimpia maahanmuuttajaryhmiä ovat muun muassa turkkilaiset, puolalaiset, syyrialaiset ja irakilaiset. Tanskan historiallisista vähemmistöistä suurilukuisimmat ovat saksalaiset, joita on noin . Lisäksi muuttajia on tullut Tanskan hallinnoimista Färsaarilta ja Grönlannista: färingejä on Tanskassa arviolta ja inuiteja . Tanskan pääkaupunki on Sjællandin saarella Juutinrauman länsipuolella sijaitseva Kööpenhamina, jonka ympäristössä asuu 1,5 miljoonaa ihmistä eli lähes kolmannes tanskalaisista. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Aarhus, Aalborg, Odense ja Esbjerg. Vuonna 2019 Tanskassa oli (), joissa asui 87,9 prosenttia maan väestöstä. Suurimmat kunnat Seuraavassa taulukossa on lueteltu Tanskan väkiluvultaan suurimmat kunnat ja niiden keskustaajamien väkiluku vuonna 2019. Uskonnot Vuoden 2020 alussa 74,3 prosenttia tanskalaisista kuului luterilaiseen Tanskan kansankirkkoon (). Kööpenhaminalaisista kirkkoon kuului 56,4 prosenttia. Kirkon jäsenosuus on ollut selvässä laskussa. Vuonna 2010 kirkkoon kuului 80,9 prosenttia ja vuonna ,1 prosenttia väestöstä. Vuonna 2018 lasten kasteosuus oli 58,7 prosenttia, kun vielä vuonna 2010 kasteosuus oli 69,2 prosenttia ja vuonna ,2 prosenttia. Kööpenhaminalaisista lapsista kastettiin vuonna 2018 vain 38,2 prosenttia. Nykyään yli 55 prosenttia Tanskan kansankirkon papeista on naisia. Toiseksi yleisin uskonto Tanskassa on islam: noin 5,3 prosenttia maan väestöstä on muslimeja. Muslimien määrä ja osuus ovat nousseet selvästi viime vuosina. Juutalaisia on noin . Tanskan perustuslain 6. artiklan mukaan kuninkaallisten täytyy kuulua kirkkoon. Forn Siðr -uuspakanauskonto tunnustettiin hiljattain valtion taholta. Vuonna 2010 tehdyssä kyselytutkimuksessa 28 prosenttia tanskalaisista ilmoitti uskovansa jumalaan, 47 prosenttia ilmoitti uskovansa johonkin korkeampaan voimaan ja 24 prosenttia ilmoitti etteivät he usko kumpaakaan edellisistä. Kielet Tanskan virallinen kieli on tanska. Saksalla on virallinen vähemmistökielen asema Etelä-Jyllannissa. Fääri on virallinen kieli Färsaarilla, ja grönlanti on virallinen kieli Grönlannissa, jossa tanska ei ole enää vuoden 2009 jälkeen ollut käytössä virallisena kielenä. Koulutus Tanskan koulujärjestelmä (folkeskole) koostuu yhden vuoden esikoulusta, yhdeksän vuoden peruskoulusta ja yhden vuoden vapaaehtoisesta kymmenennestä luokasta. Vuodesta 2009 myös esikoulu on ollut pakollinen, joten oppivelvollisuus kestää Tanskassa nykyisin kymmenen vuotta. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää kuusi vuotta. Tanskassa kaikki julkinen koulutus on ilmaista, mutta maassa on myös maksullisia yksityiskouluja. Kouluvuonna 2008-  prosenttia peruskouluikäisistä kävi kunnallista koulua, 13 prosenttia yksityiskoulua ja neljä prosenttia yksityistä sisäoppilaitosta. Kymmenennen luokan käy noin puolet oppilaista. Peruskoulun jälkeen nuoret voivat jatkaa joko ammattikoulussa tai lukiossa. Näiden jälkeen on valittavana ammatillinen jatkotutkinto, ammattikorkeakoulu tai maisteritasolle jatkuva yliopisto, jossa voi jatkaa vielä tohtoriksi asti. Tanskassa on kahdeksan yliopistoa. Kööpenhaminan yliopisto on yksi Pohjois-Euroopan vanhimmista. Aarhusin yliopisto on aloittanut toimintansa 1930-luvulla, Roskilden yliopisto ja Aalborgin yliopisto 1970-luvulla. Etelä-Tanskan yliopisto syntyi kun Odensen yliopistoon liitettiin joukko muita alueen oppilaitoksia. Kööpenhaminassa toimivat myös Tanskan teknillinen yliopisto, Tanskan IT-yliopisto ja Tanskan kauppakorkeakoulu. Terveys Kuten muissakin Pohjoismaissa, Tanskassa on verovaroin rahoitettu kaikille maassa asuville avoin terveydenhuoltojärjestelmä. Vuonna 2015 tanskalaisten elinajanodote oli 80,6 vuotta (miehillä 78,6 vuotta, naisilla 82,5 vuotta); vuonna 2000 molempien sukupuolten elinajanodote oli 76,9 vuotta. Maa on sijalla 27, hieman Suomea alempana. Yleisimmät kuolinsyyt ovat sydän- ja verisuonitaudit sekä syöpäsairaudet. Erityisalueet Nykyaikaisen maahanmuuton seurauksena Tanskaan on syntynyt vuoteen 2018 tultaessa 55 ongelmalähiötä, joita on alettu kutsua yleisesti ghetoiksi. Niiden väestö kasvaa rinnakkaisessa yhteiskunnassa eikä tunne tanskalaisia arvoja. Tanskan hallitus esitti talvella 2018, että tietyt ongelmalliset asuinalueet julistetaan erityisrangaistusalueiksi. Niillä tehtävistä rikoksista saisi jatkossa kaksinkertaisen rangaistuksen verrattuna muualla maassa tehtyihin vastaaviin rikoksiin. Myös sosiaalidemokraatit kannattivat näitä ghettolakeja ja kieltäytymistä YK:n kiintiöpakolaisista. Kööpenhaminassa sijaitsee 1970-luvulla talonvaltaajien ja hippien haltuunsa ottama entinen kasarmialue, sittemmin vapaakaupungiksi julistautunut Christiania. Kulttuuri Muotoilu ja arkkitehtuuri Ensimmäisiä tunnettuja tanskalaisia suunnittelijoita oli Georg Jensen, joka tunnettiin erityisesti koruistaan ja kankaistaan. Toisen maailmansodan jälkeen tanskalainen muotoilu nousi suurempaan maailmanmaineeseen. Arkkitehti Jørn Utzon muistetaan parhaiten Sydneyn oopperatalosta, ja Arne Jacobsen suunnitteli funktionalististen rakennusten ohella tunnettuja valaisimia ja design-huonekaluja. Tanskalaisessa rakennusperinteessä on kaksi toisistaan poikkeavaa linjaa. Leimallisia ovat niin kodikkaat, olkikattoiset piparkakkumökit puutarhan keskellä kuin modernit, lasiseinäiset pelkistetyt rakennukset. Molemmille on yhteistä mataluus: edes suurkaupungeissa ei ole juurikaan yli viisikerroksisia taloja. Legopalikat, joita on valmistettu vuodesta 1949, kuuluvat tunnetuimpiin tanskalaisiin vientituotteisiin. Nykyisin Lego Group on maailman suurin rakennuslelujen valmistaja ja yksi suurimmista kaikista leluvalmistajista. Kirjallisuus Ensimmäinen merkittävä tanskalainen kirjailija oli Saxo Grammaticus, joka laati muun muassa latinankielisen historiateoksen Gesta Danorum ("Tanskalaisten teot"). Näytelmäkirjailija Ludvig Holberg, jota pidetään Tanskan ja Norjan yhteisenä kansalliskirjailijana, kirjoitti 1700-luvulla monia kansainvälisesti tunnettuja ikivihreitä komedioita. Kaikkein tunnetuin tanskalainen kirjailija on kuitenkin todennäköisesti H. C. Andersen, joka kirjoitti 1800-luvulla satuja, kuten Pieni merenneito, Peukalo-Liisa ja Ruma ankanpoikanen. Samalta vuosisadalta myös J. P. Jacobsen kuuluu tanskalaisen kirjallisuuden suuriin nimiin, ja hänet muistetaan runouden ja proosan uudistajana sekä impressionismin ja naturalismin edustajana. Georg Brandes oli 1800-luvun lopulla merkittävä pohjoismaisen kirjallisen elämän auktoriteetti, jonka luennot herättivät melkoista kohua. Vuonna 1917 Henrik Pontoppidan ja Karl Adolph Gjellerup saivat Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Pontoppidanin romaanit ja novellit antavat realistisen ja yksityiskohtaisen kuvan tanskalaisesta elämästä 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Gjellerup taas muistetaan modernismin edelläkävijänä. Johannes Vilhelm Jensen sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1944 "hänen runoisen mielikuvituksensa harvinaisesta voimasta ja hedelmällisyydestä, johon yhdistyy laaja-alainen älykäs uteliaisuus ja rohkea, tuoreen luovuuden tyyli. Ensimmäinen kaunokirjallisuutta kirjoittanut tanskalainen kommunisti Martin Andersen Nexø tunnetaan työväenluokan elämää käsittelevistä teoksista. Viime vuosisadalta muistetaan myös Karen Blixen, joka kirjoitti useita Afrikkaa käsittelevistä novellikokoelmia ja josta luotiin vuonna 1985 elämäkertaelokuva Minun Afrikkani. Søren Kierkegaard on Tanskan tunnetuimpia filosofeja. Hän on vaikuttanut merkittävästi niin kristilliseen teologiaan, fenomenologiaan kuin eksistentialismiin. Elokuva Tanskalainen elokuva on ollut esillä mykkäelokuvan ajoista lähtien. Ensimmäinen merkittävä tanskalainen näyttelijä oli Asta Nielsen. Nordisk Film perustettiin Tanskassa vuonna 1906. Maailmansotien välisen ajan tunnetuimpia tanskalaisia elokuvaohjaajia on Carl Th. Dreyer, joka muistetaan etenkin elokuvastaan Jeanne d'Arcin kärsimys. Myöhemmin erityisen tunnettuja elokuvaohjaajia ovat olleet etenkin Erik Balling, joka luonnehti 1970-luvulla Olsen Band -elokuvilla sekä Gabriel Axel, joka teki 1950-luvulta alkaen hyvin monenlaisia elokuvia realistista draamoista eroottisiin komedioihin. Bille August on tehnyt 1980-luvulta alkaen useita kansainvälisesti tunnettuja draamaelokuvia. Vuodesta 1995 tanskalaista elokuvaa on leimannut Dogma 95 -tyylisuuntaus, jonka merkittäviä johtohahmoja ovat muun muassa kansainvälistä mainetta niittäneet ohjaajat Lars von Trier ja Thomas Vinterberg. Suuntauksen piirissä kansainväliseen maineeseen on päässyt myös Susanne Bier.n Tunnetuimpia tanskalaisia näyttelijöitä ovat muun muassa Mads Mikkelsen, Connie Nielsen, Jesper Christensen ja Brigitte Nielsen. Musiikki Tanskan ensimmäiset säveltäjät olivat itse asiassa saksalaisia: 1700- ja 1800-luvun taitteessa maineikkaita sävellyksiä tekivät saksalaissyntyiset C. E. F. Weyse ja Friedrich Kuhlau. Vähän myöhemmin tanskalaista musiikkia johtivat Niels Wilhelm Gade, J. P. E. Hartmann ja B.S. Ingemann. Tanskalaisista säveltäjistä kansainvälisesti kuuluisimpia ovat erityisesti viulistina menestynyt Carl Nielsen sekä oopperoistaan tunnettuPer Nørgård. 1900- ja 2000-luvun kansainvälisesti tunnettuja tanskalaisia kevyen musiikin esittäjiä ovat muun muassa Aqua, D-A-D, Grethe & Jørgen Ingmann, Kim Larsen, Mew, Safri Duo ja Volbeat. Tanskassa on seitsemän sinfoniaorkesteria ja konservatoriota. Tärkeimpiä konserttisaleja ovat Tivolin Konserttisali, Aalborghallen ja Musikhuset Århus. Merkittävimmät oopperatalot ovat Tanskan kuninkaallisen teatterin oopperatalo Kööpenhaminassa ja Jyske Opera Århusissa. Klassisen musiikin festivaaleihin kuuluvat muiden muassa Musikhöst ja nykymusiikkiin keskittyvä Numusfestivalen. Kööpenhaminasta tuli 1960-70-luvuilla kansainvälisestikin merkittävä jazzkaupunki, kun yhdysvaltalaisia jazzmuusikoita asettui sinne asumaan. Kaupungin tärkeimpiä jazztapahtumia ovat yli 500 konserttia käsittävä Copenhagen Jazzfestival kesäisin ja Copenhagen Autumn Jazz marraskuussa. Tanskan kuuluisin rockfestivaali on Roskilde Festival, toinen tunnettu rocktapahtuma on Skanderborgin festivaali. Kansanmusiikkijuhlia järjestetään muun muassa Skagenissa ja Tønderissä. Ruoka ja juoma Tanskalaiset syövät ja juovat kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta yhdessä syöminen ja juominen on tärkeämpää kuin se, mitä syödään tai juodaan. Tanskalaisessa keittiössä keskeisiä osia ovat etenkin sianliha, kala, katkaravut, ruisleipä ja perunat. Runsaasti erilaisia täytteitä sisältävä tanskalainen voileipä, smørrebrød, tunnetaan kautta maailman. Jouluaterialle kuuluvat paahdettu sian-, ankan- tai hanhenliha, ruskean sokerin kanssa paistetut perunat, etikkapunakaali ja ruskea kastike. Jouluna ja pääsiäisenä myydään myös erityisiä maustettuja olutlaatuja. Tanskan kansallisjuomina pidetään kuitenkin Carlsbergin ja Tuborgin oluita. Akvaviittia tehdään perunasta Aalborgin kaupungissa. Tanskassa kulutettiin vuonna 2014 9,5 litraa puhdasta alkoholia aikuista kohti, eli hieman enemmän kuin Suomessa. Kuitenkin Tanskassa nuoriso käyttää huomattavasti enemmän alkoholia kuin muissa Pohjoismaissa. Maan alkoholilainsäädäntö on löysempi kuin muissa Pohjoismaissa: Tanskassa olutta ja viiniä voidaan myydä jo 16-vuotiaille ja vahvempia alkoholijuomia 18-vuotiaille, eikä maassa ole minkäänlaista alkoholimonopolia. Hygge Tanskalaiseen kulttuuriin liitetään kiinteänä osana tanskankielinen sana hygge, jolla tarkoitetaan mukavuuden ja kodikkuuden tunnetta ja joka yhdistetään myös hyvinvointiin, rentoon mielialaan ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Nähtävyyksiä Kööpenhaminan Tivoli on Tanskan suosituin matkailukohde. Legoland Billundissa 260 kilometriä Kööpenhaminasta on avattu vuonna 1968. Sen nähtävyydet on tehty 59 miljoonasta muovisesta rakennuspalikasta. Unescon Maailmanperintöluettelossa on Tanskasta neljä kohdetta: Ilulissatin jäävuono Grönlannissa, Jellingin hautakummut, riimukivet ja kirkko 900-luvulta, Kronborgin linna 1400-luvulta ja Roskilden tuomiokirkko 1100-luvulta. Urheilu Tanskan suosituimmat lajit ovat jalkapallo, voimistelu, sulkapallo ja käsipallo. Lisäksi Tanska on menestynyt purjehduksessa, soudussa, pyöräilyssä ja speedwayssä. Tanska on osallistunut St. Louisin olympialaisia 1904 lukuun ottamatta kaikkiin olympiakisoihin. Uimari Inge Sørensen on historian nuorin olympiamitalisti; hän sai 12-vuotiaana olympiapronssia Berliinissä 1936. Jalkapallo on Tanskan kansallislaji, ja sitä harrastaa lähes . Maajoukkueen paras saavutus on Euroopan-mestaruus vuodelta 1992. Maailmanmestaruuskilpailuissa se on edennyt parhaimmillaan puolivälieriin. Myös naisten maajoukkue on voittanut kertaalleen Euroopan-mestaruuden. Käsipallossa naisten joukkue on voittanut kolme olympiakultaa ja yhden maailmanmestaruuden. Sulkapallossa Tanska on yksi menestyneimmistä maista. Lajin ensimmäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa 1977 Flemming Delfs ja Lene Køppen voittivat yksinpelit. Poul-Erik Høyer Larsen voitti lajissa olympiakultaa 1996. Muita menestyneitä tanskalaisurheilijoita ovat neljissä perättäisissä kisoissa olympiakultaa voittanut purjehtija Paul Elvstrøm, kenialaissyntyinen kolminkertainen 800 metrin juoksun maailmanmestari Wilson Kipketer ja speedwayn moninkertainen maailmanmestari Hans Nielsen. Tiedotusvälineet Tanskan valtiollinen yleisradio, Danmarks Radio (DR), lähettää ohjelmaa kahdella televisiokanavalla ja valtakunnallisilla ja alueellisilla radiokanavilla. Sen toiminta rahoitetaan lupamaksuilla. Valtio omistaa myös kaupallisen televisiokanavan. Yksityisiä televisiokanavia jaetaan satelliitilla ja kaapelilla. Kaupallisia ja yhteisöjen hallinnoimia paikallisradioita on noin 250. Päivittäisiä sanomalehtiä on kuusi: Jyllands-Posten, Berlingske ja saman yhtiön tabloidikokoinen BT, Politiken, Ekstra Bladet ja Dagbladet Information. Katso myös Luettelo Tanskan hallitsijoista ja kaupungeista PostNord Danmark Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Tanska Google Maps -karttapalvelussa 41.2 Pohjoismaat Seulonnan keskeiset artikkelit

1196

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelevat%20l%C3%A4%C3%A4nitysvaltiot

Taistelevat läänitysvaltiot

Taistelevien läänitysvaltioiden kausi (戰國時代, yksinkert. 战国时代 zhàn guó shí dài) vallitsi Kiinassa 475-221 eaa. Tällöin Kiina oli jakautunut moneen keskenään taistelevaan valtioon. Rautaa alettiin käyttää myös sota-aseissa. Taistelevat läänitysvaltiot kuuluivat Itäiseen Zhou-dynastiaan, joka oli menettänyt käytännössä kaiken valtansa Kiinassa kantamaansa ulkopuolella. Kauden lopulla sotivien valtioiden johtajat julistautuivat virallisestikin kuninkaiksi. Vahvoja valtioita olivat Chu ja kauden lopulla Qin. Taistelevat valtiot Zhou-dynastian kuninkaat olivat pitkälti menettäneet auktoriteettiasemansa Kevättä ja syksyä -kauden aikana. Taistelevien läänitysvaltioiden kaudella seitsemän valtiota, 秦 Qín, 魏 Wèi, 韓 Hán (韩), 趙 Zhào (赵), 燕 Yān, 齊 Qí (齐) ja 楚 Chǔ taistelivat keskenään, ja sota oli normaali asiaintila, kunnes Qin-valtion kuningas Yíng Zhèng (贏政, yksinkert. 赢政) lopulta kukisti muut ja julisti itsensä ensimmäiseksi keisariksi vuonna 221 eaa. Sotien pituus ja ammattimaisuus kasvoivat vähitellen. Armeijoita johtivat aristokratian sijaan kenraalit ja talonpojat pakotettiin mukaan taistelemaan. Keksittiin uusia aseita, kuten hilpari ja varsijousi; jalkaväellä oli panssarisuojukset ja rautakypärät, heitä tukivat vaunut ja jousiampujat. Läänitysvaltiot perustivat varuskuntia ja pystyttivät muureja rajoilleen, sotilasneuvonantajat taktikoivat vihollisen päänmenoksi ja vaeltelevat suostuttelijat (joista tunnetuin oli Sū Qín 蘇秦, yksinkert. 苏秦) esittivät parhaita liittoutumisvaihtoehtoja muiden valtioiden kanssa ja niitä vastaan. Poliittinen hajanaisuus toi esille huomattavan määrän erilaisia ajattelijoita, mistä tulee nimitys "sata koulukuntaa" (百家 bǎijiā). Kauden alkupuolella merkittävin valtio oli Qi, viimeisellä vuosisadalla Qin, joka lopulta yhdisti koko Kiinan Qin-dynastian alle. Hallitsijat Varsinaisia hallitsijoita kaudella olivat eri läänitysvaltioiden johtajat, Zhou-kuninkailla ei ollut enää lainkaan käytännön valtaa. (Näissä nimissä 王 wáng tarkoittaa kuningasta.) Zhou-kuninkaat Zhou Yuanwang 周元王, 475-469 eaa. Zhou Zhendingwang 周貞定王, 468-441 eaa. (周贞定王) Zhou Kaowang 周考王, 440-426 eaa. Zhou Weiliewang 周威烈王, 425-402 eaa. Zhou Anwang 周安王, 401-376 eaa. Zhou Liewang 周烈王, 375-369 eaa. Zhou Xianwang 周顯王, 368-321 eaa. (周显王) Zhou Shenjingwang 周慎靚王, 320-315 eaa. (周慎靓王) Zhou Nanwang 周赧王, 314-256 eaa. Itäisen Zhoun lordi 東周君, 255-249 eaa. Läänitysvaltioiden johtajat Läänitysvaltioiden johtajista löytyy taulukko täältä: Sodat ja poliittinen kehitys Kauden alussa Kiinan merkittävin valtio, koillinen Jin hajosi 403 eaa. kolmeen osaan: Zhi, Wei ja Zhao, joita johtivat alueen ennestään mahtavimmat suvut. Välillä heikentynyt eteläinen Chu laajeni 334 eaa. Vuosina 334-299 eaa. valtioiden johtajat tunnustautuivat virallisestikin kuninkaiksi. 230-331 eaa. itäinen Qin-valtio valtasi koko Kiinan. Sata koulukuntaa Vaikka (tai koska) Kevättä ja syksyä ja Taistelevat läänitysvaltiot -kausien yhteiskunnallinen hallinto oli hajallaan, aikakaudella syntyi ennennäkemätön määrä uusia ajatussuuntia ja filosofioita, minkä vuoksi aikakaudesta käytetään nimitystä Sata koulukuntaa (諸子百家, yksinkert. 诸子百家 zhūzìbǎijiā). Näihin aikoihin syntyneet filosofiat ovat vaikuttaneet merkittävästi kiinalaisen yhteiskunnan kehitykseen, sillä aikakaudella saivat alkunsa mm. kungfutselaisuus ja taolaisuus. Seuraavassa esitellään joitakin Taistelevat läänitysvaltiot -kauden aikana syntyneitä filosofioita. Käytännölliset koulukunnat Käytännön neuvonantajat olivat suuressa arvossa jatkuvan sotatilan ja yhteiskunnallisten muutosten aikana. Tässä kenties menestyneimpiä olivat legalistit (法家 fǎjiā). Näistä suurin osa toimi Qin-valtiossa. Heitä olivat esimerkiksi Guan Zhong 管仲 ja Shang Yang 商君鞅. Sotilaallinen koulukunta (兵家 bīngjiā) oli merkittävä käytännönläheinen koulukunta. Tätä edusti kuuluisa 孫子 Sunzi (孙子), joka kirjoitti teoksen Sodankäynnin taito (孫子兵法, yksinkert.孙子兵法 Sūnzì bīngfǎ, engl. "The Art of War"). Hänen hengenheimolaisiaan olivat mm. 孫臏 Sūn Bìn (孙膑) ja 吳子 Wúzi (吴子). Diplomatian koulukunta (縱橫家, yksinkert. 纵横家 zōnghéngjiā), yritti suositella erilaisia liittoumia Qin-valtion kanssa tai sitä vastaan. Merkittävin teos on Strategioita taisteleville valtioille (戰國策, yksinkert.战国策, Zhànguócè, engl. "Stratagems for the Warring States Zhanguoce"). Teos sisältää monia suosittelijoiden anekdootteja, minkä vuoksi se on romaaninkaltainen ja miellyttävä lukea. Samaan kategoriaan kuuluu kirja Mestari Yanin kevättä ja syksyä (晏子春秋 Yànzì chūnqiū). Kungfutselaisuus ja taolaisuus Kiinan ulkopuolella tunnetuin kiinalainen koulukunta on kungfutselaisuus (儒家 rújiā). Kungfutse (孔子 Kǒngzi) pyrki vaalimaan vanhaa tietämystä ja tapoja. Hän uskoi, että menneisyyden viisaat johtajat olivat olleet riittävän humaaneja ja oikeudenmukaisia hallinnossaan, että he saivat hallita ilman aseita ja rangaistuksia. Hänen oppilaansa Mengzi 孟子 oletti, että ihminen on luonteeltaan hyvä. Kungfutselaiset uskoivat sosiaaliseen jakoon hallitsijoiden ja palvelijoiden välillä ainoana keinona välttää kaaosta ja sotaa. Tätä vastusti kuitenkin kungfutselaisistakin Xunzi 荀子, jonka mielestä ihmiskunta on luonnostaan paha, ja sitä on siksi ohjattava rituaalein ja säännöin. Kungfutsen sanontojen kokoelma on nimeltään Keskustelut (論語 , yksinkert. 论语 Lúnyǔ). Taolaisuuden (道家 dàojiā) perustana pidetään Laozi:n (老子) teosta Daodejing (道德經, yksinkert. 道德经, Dàodéjīng), joka on peräisin tältä kaudelta. Keskeisenä piirteenä on vetäytyminen maailman menosta ja itsensä kehittäminen sekä luonnonlakien seuraaminen. Tässä on mainittu vain joitakin oleellisimpia lukuisista koulukunnista. Kauden haudoista on löydetty suuria määriä filosofisia kirjoituksia. Yhteiskuntakehitys Siirtyminen Kevättä ja syksyä -kauden aristokraattisesta järjestelmästä byrokraattiseen jatkui. Nyt jopa alempien yhteiskuntaluokkien jäsenillä oli mahdollisuus nousta korkeisiinkin valtion virkoihin. Ihmiset muuttivat usein valtiosta toiseen. Muutamat miehet keräsivät tuhansia kannattajia ja haastoivat valtiaansa vallan. Heitä olivat mm. lordit Mengchang (孟嘗君) Qi-valtiosta, Pingyuan (平原君) Zhao:sta, Xinling (新陵君) Wei:stä ja Chunshen (春申君) Chu-valtiosta. Hallinnon keskittämiseksi ja tehostamiseksi jatkettiin Kevättä ja syksyä -kaudella aloitettuja uudistuksia: upseereille maksettiin palkkaa läänien jakamisen sijaan, ja uusille aluille määrättiin komentajia sen sijaan, että ne olisi annettu aristokraateille. Täten hallitsija saattoi käyttää valtaansa keskitetysti, käskyjen noudattamisesta tuli nopeampaa ja luotettavampaa ja sodankäynti tehostui. Erityisen paljon uudistuksia tehtiin Qin-valtiossa, joka oli luonnonolosuhteiden puolesta melko hyvin eristäytynyt muista, suhteellisen köyhä ja jossa oli varsin vähän valtaapitävää aatelia. Taistelevien läänitysvaltioiden ajanjaksolla Kiinassa kehittyi ajatus laista. Tämä laki oli objektiivinen, julkinen ja kaikkien ihmisten yläpuolella, sillä ohjattiin ihmisiä hierarkkisesti arvostettujen ja ei-arvostettujen tekojen mukaan. Sillä voitiin ohjata kaikkien toimintaa valtion mahdin ja yleisen rauhan suuntaan. Väestö ja talous kasvoivat laajamittaisesta sodankäynnistä huolimatta. Raudan käyttö yleistyi. Valuraudan (jota Euroopassa alettiin käyttää vasta keskiajan lopulla) käyttö synnytti tavaroiden massatuotannon, kun samalla muotilla valmistettiin useita esineitä. Kupari- ja rautakolikoista tuli yleisiä maksuvälineitä. Kaupungeista tuli hallinnollisten keskusten lisäksi markkinapaikkoja ja käsityöläiskeskuksia. Kauppiaat saattoivat kerätä suuriakin omaisuuksia valtioidenvälisessä kaupassa. Rikkaat kauppiaat omistivat kaivoksia ja takomoita. Kaupankäynti ulottui ei-kiinalaisille alueille, kuten Mantšuriaan ja Koreaan; silkkiä myytiin Intiaan saakka. Ruoantuotantoa tehostivat uudet maataloustekniikat kuten keinokastelu. Rikastuminen ei koskenut kaikkia väestönosia. Köyhät maanviljelijät velkaantuivat ja heidät ajettiin joskus pois mailtaan. Vuokraviljelijöiden, maatalouden työläisten ja velkaorjien (rangaistusorjuuden ohella ainoa orjuuden muoto Kiinassa) määrä kasvoi. Maattomat maanviljelijät päätyivät joko uusiin teollisuuden alan töihin tai uusille maa-alueille, joten vanhat kyläyhteisöt rikkoutuivat usein. Tällaiset olosuhteet mahdollistivat suuret uudistukset, jotka johtivat keskitetyn valtion syntyyn. Taistelevat valtiot Seitsemän taistelevaa valtiota olivat Chu (楚, Wade-Giles: Ch'u, Tshu) Han (韓) Qi (齊, Wade-Giles: Ch'i, Tsi) Qin (秦, Wade-Giles: Ch'in, Tsin) Wei (魏) Yan (燕) Zhao (趙) Muita taistelevia valtioita Lu Shu Song Teng Yue Zhongshan Zhou-dynastian alue Zou Qin valtasi Kiinan 230 eaa. Qin valtasi Hanin 225 eaa. Wein 223 eaa. Chun. 222 eaa. Yanin ja Zhaon. 221 eaa., Qin valtasi Qin valtion ja perusti Qin-dynastia. Katso myös Kiinan dynastiat Kiinan historia Seulonnan keskeiset artikkelit

1198

https://fi.wikipedia.org/wiki/Romanian%20parlamenttitalo

Romanian parlamenttitalo

Romanian parlamenttitalo (), alkuperäiseltä nimeltään (Casa Poporului), joskus myös tasavallan palatsi (Casa Republicii), on Romanian entisen diktaattori Nicolae Ceaușescun aikana rakennettu talo Bukarestissa. Ceaușescun entinen hallintopalatsi avattiin yleisölle maaliskuussa 2016. Rakentaminen Rakennustyöt aloitettiin 1984. Rakennus sijoitettiin entisen kukkulan paikalle Centrul Civicin ja Unirii-bulevardin länsipäähän. Suurella koollaan se jakaa kaupungin keskustan käytännössä kahtia. Rakennuksesta oli alun perin tarkoitus tulla Ceaușescun uudistussuunnitelman kohokohta, palatsi, johon keskittyisivät kaikki sosialistisen valtion johtoelimet ja jossa hän suunnitteli myös asuvansa. Palatsi oli juuri valmistumassa 1989, kun Ceaușescut syrjäytettiin ja teloitettiin. Mitat Rakennus on kooltaan 270 × 240 m ja 86 m korkea, ja se ulottuu 92 m maan alle. Sen lattiapinta-ala on neliömetriä, siellä on 1 100 huonetta, 12 maanpäällistä kerrosta ja kuusi kellarikerrosta. Sisätilat Parlamenttitalo on sisustettu ylellisesti. Rakennukseen käytettiin 3 500 tonnia kristallia muun muassa 480 kattokruunuun. Sisukseen on käytetty puuta, terästä ja pronssia. Romanian parlamentti muutti rakennukseen 1994 ja senaatti 2004 oltuaan aiemmin entisessä kommunistisen puolueen keskuskomitean rakennuksessa. Rakennuksessa on myös lukuisia eri tarkoituksiin käytettyjä luentosaleja ja näyttelytiloja. Lähteet Aiheesta muualla Bukarestin rakennukset ja rakennelmat Palatsit Parlamenttitalot

1200

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teknologia

Teknologia

Teknologia on yhteisnimitys joukolle tietyn alan tekniikoita. Voidaan puhua esimerkiksi metallienjalostusteknologiasta, jolloin siihen sisältyy kaikki ne tekniikat, joilla metalleja rikastetaan ja jalostetaan mineraaleista metalleiksi. Teknologia-sanaa käytetään usein tekniikka-sanan synonyymina, ja tekniikan tutkimuksen rahoittamisen sijasta puhutaan teknologian rahoittamisesta. Tähän sisältyy silloin myös uuden tekniikan hankinnan ja käytön rahoittaminen muuhunkin kuin tutkimustarkoituksiin. Etymologia Teknologian etymologisessa alkuperässä yhdistyvät klassisen kreikan sanat tekhne, taito, käsityö ja taitavuus, sekä logos, joka merkitsi tietoa. Etymologiasta johdettavaa teknologian merkitystä 'oppi tekniikasta' ei juuri käytetä. Teknologian talous Rahoitus Teknologian rahoittajina ja kehittäjinä toimivat pääasiassa erilaiset valtiolliset ja yksityiset organisaatiot: tutkimuslaitokset, yliopistot ja teknologiayritykset. Julkinen rahoitus on tärkeä teknologian kehityksen edistäjä monilla tavoilla.Yhdysvaltain hallitus jakaa kymmeniä miljardeja dollareita uuteen teknologiaan vuosittain, etenkin Yhdysvaltain ilmavoimien, DARPAn, Nasan, Energiaministeriön laboratorioiden kautta. Myös osavaltioilla on omia tukiohjelmiaan. Euroopassa Euroopan komission 6. puiteohjelma jakaa noin viisi miljardia euroa vuosittain. Ranskassa on ollut vanha perinne panostaa teknologiaan, mutta sen valtiolliset rahoitusorganisaatiot ovat yhdistyneet vasta 2000-luvun alussa. Saksassa liittovaltion rahoitus kanavoidaan pääosin Helmholtz-tutkimusorganisaation kautta. Suomessa teknologiankehitystä tehdään VTT:n budjettirahoituksella, Tekesin kilpaillulla rahoituksella ja yliopistoissa. Teknologiaa on - etenkin 1900-luvulla - ajanut asevoimien rahoittama aseiden kehitys. Monet ilmailun, elektroniikan jne. sovellukset on kehitetty ensin asevoimien käyttöön ennen siviilikäyttöä. Kylmän sodan päätyttyä muun muassa elektroniikassa siviilisovellutusten teknologiankehitys on ollut nopeampaa kuin kooltaan paljon pienempien asetekniikan markkinoiden. Samaan aikaan esimerkiksi sotilaselektroniikan tuotantolinjoja on ajettu alas niiden huonon kannattavuuden vuoksi. Julkisen sektorin tutkimus ja teknologiankehityksen rahoitusorganisaatiot ovat kasvattaneet osuuttaan. Yksityinen Tutkimus ja kehitys on yrityksen uudistumisen tärkeimpiä väyliä. Ilmailuteollisuudessa tutkimuspanos on jopa 15 % liikevaihdosta. Vastaava panos elektroniikkateollisuudessa on yleensä noin 10 % ja perinteisessä teollisuudessa vielä tätäkin alempi. OECD-maissa teollisuuden osuus tieteen ja teknologian alojen tutkimuksesta ja kehityksestä on noin kaksi kolmasosaa, kun taas yliopistojen osuus on 20 % ja muun julkisen rahoituksen osuus on 10 %. Köyhemmissä maissa, kuten Portugalissa ja Meksikossa, teollisuuden panos on pienempi. Yhdysvallat sijoittaa huomattavan paljon asevoimien tutkimuksen ja kehityksen kautta, jossa yksityisen sektorin panos on pienempi. Suomessa 2/3 tutkimusrahoituksesta on yritysten rahoitusta Nokian, Metson jne. suuryritysten ollessa suurimmat panostajat. Sosiaaliset tekijät ja vaikutukset Teknologialla on lukemattomia vaikutuksia; äärimmäisissä tapauksissa nämä voidaan erottaa tarkoituksellisiin ja tarkoittamattomiin vaikutuksiin. Näkymättömimmät teknologian sivuvaikutukset ovat usein sosiaalisia. Teknologia voi aiheuttaa hitaasti tapahtuvia vaikutuksia yksilöissä, ryhmissä, instituutioissa ja kokonaisissa yhteiskunnissa. Arvot Etiikka Elämäntapa Katso myös Tiede Teknologiansiirto Yleiskäyttöinen teknologia Lähteet Pääesikunnan sotatalousosaston julkisessa kirjassa "Sotatekninen arvio ja ennuste (STAE) ", joka on ilmestynyt 5.10.2004, käsitellään asevoimien teknologiaa vuoden 2020 tähtäimellä. Ensimmäinen osa käsittelee teknologioita ja toinen osa järjestelmiä. Viitteet Aiheesta muualla TEKESin sivuilla on lisää tietoa tekniikan tutkimuksen rahoittamisesta Tekniikka Suunnittelu ja innovaatio Seulonnan keskeiset artikkelit

1202

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tony%20Halme

Tony Halme

Tony Christian "Viikinki" Halme (6. tammikuuta 1963 - 8. tammikuuta 2010 Helsinki) oli suomalainen ammattilaisnyrkkeilijä, showpainija, kirjailija, kansanedustaja, näyttelijä ja muusikko. Halme tuli Suomessa ensi kerran julkisuuteen Gladiaattorit-ohjelman kautta 1993, jossa hän esiintyi nimellä "Viikinki". Ennen Suomessa saatua julkisuutta Halme oli jo toiminut Japanissa showpainijana. Halme nousi perussuomalaisten kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä vuonna 2003 saatuaan vaaleissa 16 390 ääntä, mikä oli enemmän kuin samassa vaalipiirissä ehdolla olleen vaalit voittaneen keskustan silloisen puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen äänimäärä. Syksyn 2004 kunnallisvaaleissa Halme sai runsaat 2 400 ääntä ja tuli valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon. Halme löydettiin kuolleena kotoaan tammikuussa 2010. Halmeesta on tehty Viikinki-dokumenttielokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 2022. Elämänvaiheet Tausta Tony Halme kertoi muistelmissaan lapsuuskotinsa olleen rikkinäinen. Isä oli jättänyt perheensä Tonyn ollessa vain puolivuotias, ja pojan isähahmoksi tuli hänen viisi vuotta vanhempi isoveljensä. Isästään Halme kertoi sittemmin kuulleensa vain pari kertaa. Perheen äiti oli alkoholisoitunut ja hänen miesystävänsä vaihtuivat usein. Vielä aikuistuneenakin Halme piti veljeään ainoana tosiystävänään. Tony Halme vietti lapsuutensa Helsingin Lauttasaaressa, josta hän muutti äitinsä ja veljensä kanssa Espoon Soukkaan 1970-luvun puolivälissä. Muistelmissaan hän kertoi kärsineensä vakavasta koulukiusaamisesta. Poikaiässään Tony harrasti veljensä kanssa urheilua, muun muassa käsipalloa ja jääkiekkoa. 16-vuotiaana Tony Halme jätti lopullisesti lapsuuskotinsa ja muutti asumaan enonsa luo. Halme kävi kansa- ja oppikoulun. Hän kävi myös ruotsinkielistä koulua ja opiskeli Strömbergin konepajakoulun sähköasentajalinjalla. Opinnot jäivät kuitenkin kahden vuoden jälkeen kesken. Halmeella on 17-vuotiaiden kehonrakennuksen SM-hopeaa. Hän oli työskennellyt muun muassa kalakauppiaana, portinvartijana, lasinleikkaajana, laulajana, pikkolona, stuntmanina, tv- ja radiojuontajana sekä valmentajana. Paini-, nyrkkeily- ja näyttelijänura Muutto Yhdysvaltoihin oli kiehtonut Halmetta siitä lähtien, kun hän 12-vuotiaana näki Martin Scorsesen elokuvan Taksikuski. Halme asui 15 vuotta Yhdysvalloissa ja toimi henkivartijana, näyttelijänä, showpainijana ja ammattinyrkkeilijänä. Halme opiskeli ammattipainijaksi Verne Gagnen johdolla. Showpainissa hänen nimenään oli UWF:ssä The Viking ja WWF:ssä "Ludvig Borga". Tony Halme esiintyi vuoden 1993 World Wrestling Federationin (WWF, nykyinen WWE) kiertueella. Borgan rooli oli olla puhtaasta Suomesta saapunut ympäristönsuojelija, joka vihasi Yhdysvaltojen luonnon saastumista. Halmeen hahmo kärsi urheilutoimittaja Juha Kanervan mukaan ilmeisesti uskottavuuden puutteesta: eräällä WWF-sivulla hänen pahan miehen hahmoaan (heel gimmick) luonnehditaan kaikkien aikojen huonoimmaksi ammattipainin historiassa. Amerikkalaisen showpainin WWF-sarjassa "Ludvig Borgalle" suunniteltiin mestaruutta, mutta ura loppui ennen mahdollista titteliottelua. Painiurallaan Halme saavutti kuitenkin Euroopassa Catch Wrestling Associationin mestaruuden (CWA World Heavyweight Championship, 20. joulukuuta 1995 - 21. joulukuuta 1996) ja Japanissa New Japan Pro Wrestlingin tag team -mestaruuden yhdessä Scott Nortonin kanssa Rick ja Scott Steinerilta (NJPW IWGP Tag Team Championship, 21. marraskuuta 1992 - 14. joulukuuta 1992). Borga otteli vielä Razor Ramoniakin vastaan Intercontinental-mestaruudesta ja selätti tämän mutta voitto hylättiin, koska Ramonin jalka oli selätyksessä köyden päällä. Ottelu jatkui, ja Halme voitti taas mutta tuomio peruttiin jälleen, ja lopulta Ramon sai pitää mestaruutensa. Sisääntulomusiikkina Halme käytti Maamme-laulua. Yhdysvalloissa Halme esiintyi mainoksissa ja mainosti ainakin teetä, olutta ja pizzoja. Hän esiintyi elokuvissa Die Hard - Koston enkeli (1995) ja Ponterosa (2001). Halme voitti ammattinyrkkeilyn raskaansarjan Suomen mestaruuden ja WBF-liiton Amerikan-mestaruuden ja hän otteli myös pikkuliitto NBA:n mestaruudesta. Hän on myös ainoana suomalaisena nyrkkeilijänä otellut Las Vegasissa Caesar's Palacessa ammattilaisena. Ottelu käytiin 10. kesäkuuta 1995, ja vastassa oli kiertuemies Brad Powell, jonka Halme tyrmäsi ensimmäisessä erässä. Ainoassa ottelussaan vapaaotteluorganisaatio UFC:ssä vuonna 1997 hän hävisi 56 sekunnissa Randy Couturelle. Halme oli ensimmäinen suomalainen, joka pääsi ottelemaan UFC:ssä. Halme otteli tämän lisäksi neljä vapaaottelua, joista hän voitti yhden. Halme oli naimisissa Katja Taluksen kanssa vuosina 1998-2005. Myöhemmin hän oli lyhyen aikaa kihloissa Minna-nimisen naisen kanssa. 1990- ja 2000-luvulla hän kirjoitti kirjoja ja levytti musiikkialbumin Mestarit salilla. Single "Isätön poika" on Halmeen itse sanoittama. Taluksen vuonna 2015 julkaistujen muistelmien mukaan Halme oli avioliiton aikana väkivaltainen ja uhkasi tätä muun muassa pistoolilla ja kirveellä. Halme toimi reportterina Kolmas pyörä -TV-ohjelmassa vuosina 1998-1999. Eräässä jaksossa hän vierailee Yoko Onon taidenäyttelyssä, johon Ono soittaa. Halme puhuu hänen kanssaan. Kansanedustajana Tony Halme nousi eduskuntaan perussuomalaisten listoilta Helsingin vaalipiiristä. Hän sai 16 390 ääntä, mikä oli pitkäaikaisen pääministerin, SDP:n Paavo Lipposen jälkeen vaalipiirin suurin ja koko maan viidenneksi suurin henkilökohtainen äänisaalis. Halmeen kannatus oli suurinta niillä Helsingin äänestysalueilla, joilla asuivat pienituloisimmat kaupunkilaiset. Esimerkiksi Jakomäessä suorastaan jonotettiin tukemaan Halmetta. Samalla kerralla eduskuntaan pääsi uutena edustajana myös perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Timo Soini Uudenmaan vaalipiiristä. Halme sanoi että hän sai ääniä niiltä jotka eivät uskoneet Osmo Soininvaaraa. Halme toimi kansanedustajana 2003-2007. Hän oli puolustusvaliokunnan jäsen 2003-2007 ja tulevaisuusvaliokunnan jäsen huhtikuusta toukokuuhun 2003. Hän oli tulevaisuusvaliokunnan sekä lakivaliokunnan varajäsen 2003-2007. Eduskuntavaalien 2003 jälkeen Halme totesi Yle Radio 1:n Keskipäivän peili -ohjelman haastattelussa: "Meillä on lesbo presidentti ja meillä on minä kansanedustajana. Kaikki näköjään voi olla mahdollista." Halme pyysi STT:n kautta osoittamallaan kirjeellä presidentti Tarja Haloselta anteeksi, että nimitteli tätä. Hän korjasi määritelmän "lesbo" muotoon "Setan ex-puheenjohtaja". Haastattelu johti Yleisradiossa sisäisiin selvityksiin, joissa pohdittiin, oliko journalistinen kontrolli pettänyt, kun lausunto oli päätynyt uutisiin. Paavo Lipponen kehui Apu-lehden kolumnissaan 5. toukokuuta 2003 Tony Halmeen eduskunnassa 24. maaliskuuta 2003 pitämää neitsytpuhetta, jossa Halme puhui sotaveteraanien hautamaksuista: "Ministeri Mönkäreen vastauspuheenvuoroa kuunnellessani ajattelin, että siinäpä harvinainen tapaus: kansanedustaja saa neitsytpuheenvuorollaan ministeriltä selkeän lupauksen korjata esille ottamansa epäkohdan." Puhekouluttaja Juhana Torkki piti puhetta tyylikkäänä ja klassisten retoriikan oppien mukaan rakennettuna. Vuoden 2003 vaalien jälkeen Halme ja hänen eduskunta-avustajansa Veikko Vallin suunnittelivat oman Viikinki-puolueen perustamista, mutta Timo Soini ja Raimo Vistbacka saivat Halmeen luopumaan ajatuksesta. Vallinin ja perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin välit kiristyivät niin, että Vallin erosi tehtävästään ja Halmeen uudeksi eduskunta-avustajaksi tuli Jonni Sinkkonen. 3. heinäkuuta 2003 Halme laukaisi pistoolin asunnossaan alkoholin ja amfetamiinin vaikutuksen alaisena. Halme oli tapauksen jälkeen kolme viikkoa koomassa ja sai ilmeisesti pysyvän aivovaurion. Poliisin kotietsinnässä hänen kotoaan löytyi luvaton Parabellum P08 -pistooli ja sen patruunoita sekä huomattava määrä testosteronia ja anabolista steroidia sisältäviä lääkevalmisteita. Etsintöjen yhteydessä poliisi tutki myös Halmeen työhuoneen Eduskuntatalossa. Oikeudenkäynnissä Halmeen puolustusasianajajana toimi Heikki Lampela. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Tony Halmeen 29. tammikuuta 2004 salakuljetuksesta, laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä, ampuma-aserikoksesta, huumausaineiden käyttörikoksesta sekä aseen varomattomasta käsittelystä neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 80 päiväsakkoon. Oikeudenkäynti televisioitiin MTV3+-digikanavalla. Käräjäoikeuden tuomion jälkeen Iltalehti tiedusteli eri puolueiden kansanedustajien kantaa Halmeen tilanteeseen. Kukaan haastatelluista ei suoraan vaatinut Halmeen eroa eduskunnasta, vaan he toivoivat tämän harkitsevan asiaa itse. Halme valitti päätöksestä hovioikeuteen, mutta tuomio pysyi ennallaan. Tapauksen jälkeen Halme ilmoitti luopuneensa alkoholista ja tulleensa uskoon. Alkoholista pidättäytyminen kesti Halmeen kertoman mukaan vuoden 2005 kesään asti, jolloin hän nautti julkisesti yhden lasin alkoholia. Halme totesi 7. helmikuuta 2006 eduskunnassa, että "jokaikiseltä pedofiililtä pitäisi leikata munat irti, lyödä ne tapilla perseeseen ja heittää ne loppuiäksi linnaan". Seuraavana päivänä eduskunnan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva antoi Halmeelle huomautuksen muistuttaen häntä kansanedustajalta edellytettävästä vakaasta ja arvokkaasta käytöksestä. Helmikuussa 2006 Halmeen jatkuva alkoholinkäyttö johti maksa- ja haimatulehdukseen. Hän joutui sairauslomalle ja lupasi jälleen ryhtyä raittiiksi. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kehotti Halmetta ryhdistäytymään. 2. maaliskuuta lehdet uutisoivat, että Halme oli joutunut sairaalan psykiatriselle osastolle, mahdollisesti delirium tremensin eli juoppohulluuden vuoksi. 6. maaliskuuta lehdissä luki, että Halme todettiin entistä huonokuntoisemmaksi ja hänet siirrettiin pakkohoitolähetteellä suljetulle osastolle. Halme palasi töihin eduskuntaan 16. toukokuuta 2006. Halme tuomittiin 2. elokuuta 2006 Vakka-Suomen käräjäoikeudessa törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta. Tuomiona oli 80 päivää ehdollista vankeutta, 30 päiväsakkoa (yhteensä 1320 euroa) ja neljän kuukauden ajokielto. Tuomioon johtanut tapaus oli sattunut saman vuoden helmikuussa Laitilassa, jossa Halme oli nauttinut alkoholia ravintolassa ja sen jälkeen lähtenyt ajamaan autolla. Silminnäkijöiden mukaan Halme oli käyttäytynyt humalaisesti ja ajanut holtittomasti. Poliisi ei ollut kuitenkaan puhalluttanut Halmetta, vaan hänet tuomittiin silminnäkijäkertomusten perusteella. Iltapäivälehdistö kertoi myös näyttävästi, että Halme joi oikeusistunnon tauolla kolme pulloa olutta. Timo Soini kommentoi asiaa toivomalla, että Halme osaa tehdä omat johtopäätöksensä poliittisen uran jatkamisesta. Hovioikeudessa joulukuussa Halme sanoi juoneensa vain viisi pulloa lonkeroa, joiden vaikutuksen olisi pitänyt haihtua ajamiseen mennessä. Hän sanoi holtittoman ajon johtuneen vuoden 2003 välikohtauksesta juontuneesta sairaudesta. Hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion ennallaan. Lokakuussa 2006 iltapäivälehdissä oli näkyvästi esillä Halmeen mieltymys matkustaa eduskunnan taksikortilla, vaikka Halme oli kevään 2003 vaalikampanjassaan luvannut olla käyttämättä eduskunnan taksietua. Halme käytti sairauslomansa aikana taksia 2 600 euron edestä. Saman vuoden marraskuun 29. päivänä lehdet ilmoittivat, että Halmeen eduskuntaura on lopullisesti ohi. Hänen olisi pitänyt päästä marraskuun lopussa pitkältä sairauslomalta töihin, mutta lääkäri ei pitänyt häntä työkykyisenä. Halme oli ollut melkein koko vuoden 2006 sairauslomalla. Eduskunnassa hän työskenteli vuoden alkukesästä. Tony Halmeelle myönnettiin työkyvyttömyyseläke tammikuussa 2007. Eläkkeen määrä oli 2 000-2 500 euroa kuukaudessa, vaikka lehtitiedot mainitsivat suuremman summan. Postuumisti julkaistussa teoksessaan Testamentti Halme kertoi ajastaan eduskunnassa: "Mä läksin eduskuntaan ihan tosissani ollen siinä ehkä hieman lapsellisessa uskossa, että yksi ihminen voi muuttaa koko suomalaisen poliittisen kentän, kulttuurin ja rakenteen. Mä ajattelin, että kun mä sivallan sanan säilällä yhtä terävästi ja lujaa kuin aiemmin nyrkeillä kehässä, niin johan alkaa tapahtua." Kaupunginvaltuustoon Halme osallistui syksyllä 2004 kunnallisvaaleihin perussuomalaisten ehdokkaana Helsingissä. Vähän ennen vaaleja Halme sanoi Suomen Kuvalehdelle: "En ole pahemmin ajatellut äänimäärää. Jos 10 000 ääntä tulee, olen ihan tyytyväinen." Halme sai 2 439 ääntä ja hän oli vaalien ainoa perussuomalainen, joka pääsi Helsingin kaupunginvaltuustoon. Valtuustokauden aikana Halme ilmoitti, että hän ei aio osallistua valtuuston toimintaan. Myöhemmät vaiheet Tony Halmeen terveysongelmat pahenivat yhä hänen jäätyään pois kansanedustajan työstä. Vakava maksakirroosi vaurioitti pysyvästi hänen aivojensa puhekeskusta, ja puhe- ja liikuntakyvyn heikkenemisen vuoksi hänen keikkansa vähenivät. Monet hänen ystävistään olivat vuosien mittaan kaikonneet, ja osa hänen entisistä nyrkkeilytovereistaan oli kuollut. Varsinkin juhlapyhien aikaan hän tunsi suurta yksinäisyyttä, ja henkisesti raskainta hänelle oli luopuminen urheiluharrastuksista. Lokakuussa 2009 Tony Halme kärysi huumeista, kun hän oli ajamassa moottoritietä Tampereelta Helsinkiin. Poliisit pysäyttivät epävarmasti ajaneen Halmeen Valkeakoskella ja puhalluttivat hänet. Alkometrin näyttäessä sallittuja lukemia huumetesteri osoitti positiivista tulosta kokaiinille ja amfetamiinille, ja Halme pidätettiin. Tapauksen pohjalta tehdyn kotietsinnän seurauksena Halmeen asunnosta löytyi pieni määrä amfetamiiniksi epäiltyä ainetta sekä pistooli, johon Halmeella ei ollut hallussapitolupaa. Valkeakoskella tapahtuneen pidätyksen ja siitä seuranneen kotietsinnän vuoksi lehdistö kiinnostui loppusyksyn 2009 aikana jälleen Halmeesta. Ensimmäisenä hänen kotiovelleen ilmestyi Hymyn toimittaja, jonka kysymyksiin Halme vastaili hiljaisella äänellä ja epäselvästi. Halme sanoi katselevansa toimittajaa kuin savuverhon takaa ja kertoi, ettei hän päässyt kaikkina päivinä edes sängystä ylös. Samoihin aikoihin ystävänsä kanssa tekemällään automatkalla Halme aavisti elävänsä viimeisiä aikojaan. Värikkäästä elämästä olivat jäljellä vain muistot eikä hän jaksanut enää asettaa uusia tavoitteita entisten tilalle. Halmeen viimeiseksi julkiseksi esiintymiseksi jäi Iissä Pohjois-Pohjanmaalla uudenvuodenaattona 2009 pidetty keikka. Katja Taluksen muistelmien kirjoittaja, tutkija Paula Salomaa on analysoinut Halmeen lapsuuskokemusten vaikuttaneen ratkaisevasti hänen käyttäytymiseensä. Halme ei pystynyt kantamaan vastuuta omista teoistaan, koska kukaan ei ollut kantanut riittävästi vastuuta hänestä itsestään hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Halme kertoi muistelmissaan itsekin eläneensä lapsuuden, jossa kukaan ei ollut huolehtinut riittävästi edes hänen perustarpeistaan, kuten ravinnosta, unesta ja terveydestä. Hän koki, että hänen yhteenkuuluvuuden, nähdyksi tulemisen, myötätunnon ja lohdutuksen tarpeitaan laiminlyötiin jatkuvasti. Salomaan mukaan Halme kaipasi kiihkeästi aitoja ja vastavuoroisia ihmissuhteita samalla kun hän itse oli vaikeiden lapsuuskokemustensa vuoksi lähes kyvytön luomaan ja rakentamaan aitoja rakkaussuhteita. Koska Halme ei pystynyt hallitsemaan ja käsittelemään omia tunteitaan, hän syytti hallitsemattomista reaktioistaan niitä ihmisiä, jotka yrittivät auttaa häntä. Salomaan mukaan Halme rakensi ympäristössään sekä ihailua että pelkoa herättäneen, kovamaineisen ja isomassaisen "Viikingin" imagon suojautuakseen omalta sisäiseltä pelon tunteeltaan. Halmeen vaikeudet hänen omassa elämässään johtivat alkoholi- ja lääkeriippuvuuteen sekä huumeiden käyttöön. Kuolema Jo asuessaan Los Angelesissa vuonna 1996 Halme oli tekemänsä muistiinpanon mukaan uumoillut, ettei hän kenties eläisi pitempään kuin 35-vuotiaaksi. Halme tapasi ihmisiä tiettävästi viimeisen kerran elämässään 6. tammikuuta 2010, jolloin hän oli syntymäpäivälounaalla erään lapsuudenystävänsä äidin luona. Halme löydettiin kotoaan kuolleena sunnuntaina 10. tammikuuta 2010. Poliisin mukaan hän kuoli kotonaan perjantain vastaisena yönä eikä kuolemaan liity rikosta. Halme oli tehnyt itsemurhan. Lehden mukaan Halmeen viereltä löytyi pistooli, johon hänellä ei ollut hallussapitolupaa. Muiden muassa Helsingin Sanomat ja MTV3 uutisoivat Halmeen kuoleman itsemurhana perustuen Ilta-Sanomien käyttämään ilmaisuun "oman käden kautta". Helsingin poliisi ei ole vahvistanut tietoa, jonka mukaan Halme olisi tehnyt itsemurhan. Poliisi on vedonnut vaiteliaisuudessaan lakiin, jonka mukaan kuolemansyyn tutkintaan liittyvät tiedot ovat salaisia. Oikeustieteellisen ruumiinavauksen mukaan Halme kuoli kaksi päivää ennen löytymistään, 8. tammikuuta. Kuolinsyy oli itse aiheutettu ampumavamma. Halmeen kuolleena löytänyt ystävä epäili 7 päivää -lehdessä, että Halmeen ase olisi lauennut vahingossa tai että jos teko oli itsemurha, oli se kroonisista kivuista johtunut hetken päähänpisto. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini luonnehti muistosanoissaan Tony Halmetta aidoksi suomalaiseksi mieheksi hyvine ja huonoine puolineen ja piti Halmeen suurimpana ansiona sitä, että tämä herätti Helsingin lähiöt. Halmeen siunaustilaisuus pidettiin vain lähimpien omaisten läsnä ollessa 8. helmikuuta 2010 ja hänen tuhkansa laskettiin myöhemmin keväällä Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon. Muistotilaisuuteen lähetettiin useita suruadresseja, joista yksi tuli eduskunnasta. Tony Halme oli ennen kuolemaansa kirjoittamassa uutta kirjaa. Keskeneräiseksi jäänyt kirja oli työnimeltään Testamentti. Kirjassa Halme muun muassa kertoo eduskuntatyöstään. Teoksen täydensi julkaisukuntoon toimittaja Seppo Porvali. Tony Halmeen äiti kieltäytyi kommentoimasta kirjaa ja olisi halunnut estää sen julkaisemisen. Testamentti julkaistiin kesäkuussa 2010. Ammattilaisnyrkkeilytilastot Kirjat Diskografia Albumit Mestarit salilla (2001) Singlet I Am Ironman (1998) Viikinki (1999) Mä oon tällainen (2000) Painu pelle hiiteen (2001) Isätön poika (2002) Musiikkivideot Viikinki (1999) Kuningas Voittamaton (2001) Filmografia Lionheart - Liian kova kuolemaan (1990) The Master Demon (1991) Death Match (1994) Fist of the North Star (1995) Die Hard - Koston enkeli (1995) American Tigers (1996) Whatever It Takes (1999) Ponterosa (2001) Kohtalon kirja (2003) Lähteet Salomaa, Paula: Viikingin varjossa: Katja Halmeen tarina. Helsinki: Otava, 2015. ISBN . Viitteet Aiheesta muualla Viikinki - elokuvan traileri (YouTube) Helsingin kaupunginvaltuutetut Helsingin vaalipiiri Kansanedustajat Perussuomalaiset poliitikot Suomalaiset elokuvanäyttelijät Suomalaiset laulajat Suomalaiset nyrkkeilijät Suomalaiset showpainijat Suomalaiset kirjailijat Vuonna 1963 syntyneet Vuonna 2010 kuolleet Seulonnan keskeiset artikkelit

1203

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapulikaupunki

Tapulikaupunki

Tapulikaupunki () oli aikoinaan Ruotsin lakien mukaan kaupunki, jolla oli oikeus käydä ulkomaankauppaa. Ruotsin valtakunnan kaupungit jaettiin 1600-luvun alkupuolella tapulikaupunkeihin ja maakaupunkeihin. Tapulikaupungit jaettiin edelleen ensimmäisen ja toisen luokan tapulikaupunkeihin. Sekä ensimmäisen että toisen luokan tapulikaupunkien porvareilla oli oikeus aktiiviseen ulkomaankauppaan, toisin sanoen purjehtia ulkomaiden satamiin, mutta vain ensimmäisen luokan tapulikaupungeilla oli oikeus myös passiiviseen ulkomaankauppaan eli ulkomaiset kauppalaivat saivat tulla niiden satamiin. Maakaupungeilla taas ei ollut lainkaan oikeutta ulkomaankauppaan. Ruotsissa tapulikaupunkeja oli useita, muun muassa Tukholma, mutta Suomessa ensimmäisen luokan tapulikaupunkeja olivat vuoden 1614 kauppa- ja purjehdussäännön mukaan vain Turku ja Viipuri, ja niiden lisäksi Helsinki ja Porvoo olivat toisen luokan tapulikaupunkeja. Vuonna 1617 Helsinki ja Porvoo saivat kuitenkin määräajaksi oikeuden myös passiiviseen ulkomaankauppaan. Määräaikaa jatkettiin useita kertoja. Kun Helsinki vuonna 1640 siirrettiin Vantaanjoen suulta Vironniemelle, se sai samalla pysyvästi ensimmäisen luokan tapulikaupungin oikeudet, kun taas Porvoo menetti tapulikaupungin asemansa kokonaan. Muiden kaupunkien ulkomaan vienti ja tuonti kulki täysin tapulikaupunkien kautta. Hamina sai tapulioikeudet vuonna 1723, mutta koska Hamina luovutettiin Venäjälle Turun rauhassa 1743, siirrettiin Haminan tapulioikeudet Loviisalle. Vuosina 1765-1766 Suomi sai neljä uutta tapulikaupunkia: Kokkola, Oulu, Pori ja Vaasa. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla ulkomaankauppa alkoi vapautua ja tapulioikeuksia jaettiin useimmille rannikkokaupungeille kuten myös harvinaisen pienikokoiselle Kaskisten kaupungille sekä joillekin sisämaan kaupungeille. Ero tapuli- ja maakaupunkien välillä poistettiin lopullisesti vuonna 1879. Lähteet Suomen asutus- ja yhteiskuntahistoria

1204

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdistyneiden%20kansakuntien%20turvallisuusneuvosto

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on yksi Yhdistyneiden kansakuntien päättävistä elimistä. Turvallisuusneuvosto on YK:n elimistä ainoa, jonka päätöksenteko sitoo kaikkia jäsenmaita, mikä tekee turvallisuusneuvostosta korkeimman auktoriteetin kansainvälisellä areenalla. Lähtökohdat Turvallisuusneuvoston toiminta määräytyy YK:n peruskirjan mukaan ensisijaisesti maailmanrauhan ja turvallisuuden suojelemisessa. Neuvoston päätehtävä on tutkia kansainvälisiä kriisejä koskevia tilanteita, arvioida niiden uhkia ja päättää niihin reagoimisesta ensisijaisesti rauhanomaisin keinoin. Turvallisuusneuvosto päättää sotilaallisen voiman käytöstä kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti ennen kuin kriisiin voidaan vastata tai puuttua voiman käytöllä ulkopuolelta. Turvallisuusneuvosto päättää näin ollen YK:n rauhanoperaatioiden käynnistämisestä konfliktialueella. Turvallisuusneuvoston pääasiallinen tehtävä on taivutella kiistojen osapuolet noudattamaan neuvoston katsomia päätöksiä konfliktien laajenemisen välttämiseksi. Neuvoston pyrkimys on saada sodassa keskenään olevat jäsenvaltiot tukemaan päätöksiä ensisijaisesti rauhanomaisin keinoin kuten talouspakotteiden avulla. Turvallisuusneuvosto on myös mukana YK:n pääsihteerin vallinnassa. Neuvoston pysyvät jäsenvaltiot antavat suosituksen YK:n yleiskokoukselle heidän ehdokkaasta pääsihteeriksi ja siltä pohjalta yleiskokous äänestää pääsihteerin valinnasta. Turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot voivat veto-oikeudella kuitenkin estää pääsihteerin valinnan ja estää myös hänen valintansa mahdolliselle jatkokaudelle. Turvallisuusneuvosto yhdessä yleiskokoukseen kanssa on päättämässä Kansainvälisen tuomioistuimen tuomareiden nimittämisessä. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot esittelevät ehdokkaansa yleiskokoukselle, joka tekee lopullisen päätöksen tuomareiden valinnasta. Neuvosto voi estää yleiskokouksen tuomarinimitykset veto-oikeudella samalla tavalla kuin pääsihteerin valinnassa. Turvallisuusneuvoston toiminta Turvallisuusneuvoston on sääntöjensä mukaisesti kokoonnuttava 14 päivän välein. Turvallisuusneuvosto voidaan kutsua kokoon jopa päivittäin mikäli kansainvälinen tilanne niin vaatii. Turvallisuusneuvoston kaikkien jäsenmaiden pysyvillä edustajilla on läsnäolovelvollisuus YK:n päämajassa ympärivuorokauden, jotta heidät saadaan nopeasti istuntoon mikäli neuvosto joutuu kokoontumaan nopeasti. Turvallisuusneuvostoa johtaa puheenjohtaja joka valitaan neuvoston pysyvien tai kiertävien jäsenvaltioiden edustajien joukosta englanninkielisen aakkosjärjestyksen mukaisesti yhden kuukauden ajaksi. Kiertävien jäsenvaltioiden valinta tapahtuu kukin maan omista maantieteellisistä ryhmistä siten, että Afrikan mailla on kolme, Aasian ja Tyynenmeren mailla kaksi, Latinalaisen Amerikan ja Karibian mailla on kaksi, Itä-Euroopan mailla yksi ja Länsi-Euroopan mailla kaksi edustajaa. Länsi-Euroopan ryhmään kuuluu myös Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti. Arabimaat ovat edustettuina Afrikan tai Aasian ryhmissä. Mikäli turvallisuusneuvosto käsiteltäväksi tuodaan kansainvälistä rauhaa tai turvallisuutta uhkaavaa tilannetta koskeva asia on neuvoston ensi sijaisesti etsittävä asialle rauhanomaista ratkaisua. Turvallisuusneuvosto voi itse myös ryhtyä selvittämään tilannetta tai nimittää siihen ulkopuolinen erityisedustaja jonka tehtävänä on saada rauhanomainen ratkaisu osa puolten välille. Lisäksi turvallisuusneuvosto voi myös esittää YK:n pääsihteeriä kriisin välittäjäksi. Aseellisen konfliktin seurauksena turvallisuusneuvosto voi antaa tulitaukomääräyksen ja lähettää paikan päälle kansainvälisiä rauhanturvaajajoukkoja sekä määrätä talouspakotteita tai valtuuttaa kansainvälisen yhteisön käyttämään sotilaallisista voimaa tilanteen rauhoittamiseksi. YK:n jäsenvaltio, jonka toimet ovat vaatineet turvallisuusneuvoston väliintuloa, voidaan periaatteessa sulkea pois yleiskokouksesta tai jopa erottaa kokonaan YK:sta. Veto-oikeus Veto-oikeuden rajoitukset Ainoastaan pysyvillä viidellä jäsenvaltioilla on veto-oikeus turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin eli resoluutioihin. Turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on oikeus estää minkä tahansa päätöksen syntyminen veto-oikeudellaan neuvostossa. Turvallisuusneuvostossa käsitellään tyypillisesti myös esityksiä, jotka eivät mene yleensä läpi neuvostossa, koska jokin pysyvä jäsenmaa on ilmoittanut ennakkoon vastustavansa asiaa. Jokainen neuvoston päätöslauselma vaatii taakseen vähintään yhdeksän neuvoston jäsenen hyväksynnän. Näin varmistetaan etteivät viisi pysyvää jäsenvaltiota pysty keskenään tekemään päätöslauselmia. Vaihtuvilla jäsenmailla ei ole veto-oikeutta neuvoston päätöksiin, mutta niillä on äänioikeus kun asioista äänestetään neuvoston istunnoissa. Pysyvien ja vaihtuvien edustajien (valtioiden) lisäksi turvallisuusneuvoston istuntoihin osallistuvat usein myös valtioiden tai organisaatioiden edustajat, joilla on puheoikeus mutta ei äänioikeutta-. Veto-oikeutta (yhteensä) käyttäneet valtiot Turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot Turvallisuusneuvoston ensimmäisen istunto järjestettiin 17. tammikuuta 1946 Church Housessa Lontoossa. Neuvoston pysyviksi jäseniksi tulivat toisen maailmansodan voittajavaltiot. Kiinan tasavallan, Taiwanin syrjäytti YK:ssa ja samalla neuvostossa kommunistien hallitsema Kiinan kansantasavalta 1971. Neuvostoliiton paikan sai seuraajavaltio Venäjä 1991. Neuvostoliitto alkoi boikotoida turvallisuusneuvoston istuntoja 10. tammikuuta 1950 alkaen protestiksi Kiinan tasavallan edustusta kohtaan. Tämän vuoksi Neuvostoliitto ei ollut käyttämässä veto-oikeuttaan Korean tilanteen suhteen, mikä mahdollisti Yhdysvaltojen johtamien YK-joukkojen väliintulon Korean sodassa Etelä-Korean puolella. Pysyvää jäsenyyttä ovat tavoitelleet maailmansodan häviäjämaiden jälkeläiset Saksa (YK:n kolmanneksi suurin rahoittaja) ja Japani (YK:n toiseksi suurin rahoittaja). Muita pysyviksi jäsenmaiksi haluavia ovat Intia (maailman toiseksi väkirikkain maa) ja Brasilia (Latinalaisen Amerikan taloudellisesti ja väestöllisesti suurin maa). Käytännössä niiden alueelliset kilpailijat vastustavat tätä. On myös puhuttu Euroopan unionin yhteisestä edustajasta, jolloin Ranskan ja Britannian paikat voitaisiin yhdistää ja myös Saksa pääsisi tätä kautta mukaan neuvoston päätöksentekoon. Brexitin jälkeen tämä kuitenkin vaikuttaa epätodennäköiseltä. Monet haluavat myös Afrikalle oman edustajansa neuvostoon. Tällöin todennäköisimmät vaihtoehdot Afrikan edustajiksi olisivat Etelä-Afrikka, joka on Afrikan taloudellisesti kehittynein valtio tai Nigeria, jolla on Afrikan maista suurin väkiluku. Myös islamilaisen maailman yhteisestä edustajasta on käyty keskusteluja; arabia on yksi YK:n virallisista kielistä. Pysyvät jäsenvaltiot Vaihtuvat jäsenmaat Pysyvien jäsenmaiden lisäksi neuvostossa on kymmenen vaihtuvaa jäsentä, jotka edustavat jokaista maailman mannerta. Vaihtuvilla jäsenmailla ei ole veto-oikeutta. Vaihtuvien jäsenmaiden kausi on kaksivuotinen, mutta maiden valinta on limitetty siten, että kokoonpano vaihtelee vuosittain. Suomi on kuulunut turvallisuusneuvoston vaihtuvien jäsenmaiden joukkoon kahteen otteeseen vuosina 1969-1970 ja 1989-1990. Vuosina 2018-2021 vaihtuvat edustajat ovat: Turvallisuusneuvoston toiminnan arvostelua Turvallisuusneuvostoa on kritisoitu kyvyttömyydestä saada aikaan päätöksiä. Turvallisuusneuvoston uudistamisesta on käyty keskustelua. Uudistamisen oleellisimpana osana pidetään pysyvien jäsenmaiden määrän lisäämistä. Nykyiset pysyvät jäsenmaat eivät enää vastaa voimatasapainoa, sillä niiden kokoonpano on yhä lähes sama kuin silloin, kun se koottiin toisen maailmansodan voittajista, eroina vain että vuonna 1971 pysyvän jäsenmaan paikka siirtyi Kiinan tasavallalta Kiinan kansantasavallalle ja vuonna 1991 Neuvostoliiton hajottua sen pysyvän jäsenmaan paikan peri Venäjä. Näin ulkopuolelle ovat jääneet esimerkiksi Saksa ja Japani niiden Suurvalta-statuksesta huolimatta. Katso myös Luettelo Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston vaihtuvista jäsenvaltioista Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston puheenjohtaja Luettelo veto-oikeuden käytöstä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa Lähteet Aiheesta muualla YK:n turvallisuusneuvoston verkkosivut Yhdistyneiden kansakuntien päättävät elimet Seulonnan keskeiset artikkelit

1205

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tilastotiede

Tilastotiede

Tilastotiede on todennäköisyyslaskentaan perustuva tieteenala, joka tutkii tilastollisten aineistojen keräämistä, käsittelyä ja tältä pohjalta tehtävää päättelyä. Tilastotieteen avulla voidaan mitata havaintoja ja käsitellä mittausten muodostamia aineistoja, ja tilastotiede tuo siten empiriaa erilaisiin tutkimuksiin. Tilastotieteen tulosten pohjalta tehtävä päättely on induktiivista päättelyä eli aineiston pohjalta pyritään yleistämään asioita yksittäisestä yleiseen. Havaintoaineistoja voidaan myös hankkia tietyllä aikavälillä eli tuottaa aikasarja. Tilastotiede voidaan jakaa teoreettiseen ja soveltavaan tilastotieteeseen. Tilastotiedettä käytetään tilastollisten tutkimusten tekemiseen ja nämä jaetaan määrällisiin (kvantitatiivisiin) ja laadullisiin (kvalitatiivisiin) tutkimuksiin. Tilastotieteen harjoittajaa kutsutaan tilastotieteilijäksi. Tilastotiedettä sovelletaan monilla tutkimusaloilla, joihin kuuluvat esimerkiksi luonnon-, yhteiskunta- ja humanistiset tieteet. Tilastollisella päättelyllä on tärkeä osuus tieteellisessä hypoteesin testauksessa. Tilastotiedettä käytetään myös teollisuudessa. Tilastotiedettä hyödynnetään myös valtion ja kuntien virallisissa tilastoissa sekä kansantalouden tilan selvittämisessä, ja historiallisesti julkinen valta oli ensimmäinen tilastojen hyödyntäjä. Vuonna 1749 laadittiin Suomen ensimmäinen väestötilasto. Suomessa Tilastokeskus tuottaa valtaosan Suomen virallisista tilastoista. Muita tilastoviranomaisia Suomessa ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Luonnonvarakeskus sekä Tulli. Myös Suomen Pankki tuottaa merkittävän määrän virallisia tilastoja. Kun tilastotieteen menetelmiä käytetään havaitun aineiston esittämiseen, on kyse kuvailevasta tilastotieteestä. Kun kuvailusta siirrytään aineiston tarkasteluun tai mallinnukseen siten, että aineiston epävarmuus ja havaintojen satunnaisuus otetaan huomioon, puhutaan tilastollisesta päättelystä. Näissä molemmissa tapauksissa on kyse soveltavasta tilastotieteestä. Matemaattinen tilastotiede keskittyy puolestaan tarkastelemaan tilastotieteen teoreettista perustaa. Tilastotieteessä keskeisiä asioita ovat otantamenetelmät, mitta-asteikot, keskiluvut sekä vaihtelun ja riippuvuuden tunnusluvut. Tilastollisten tutkimusten tekeminen edellyttää suunnitelmallisuutta tutkimussuunnitelman muodossa, koska se luo pohjan sille, mitä kerätystä aineistoista voidaan lopulta saada irti. Lähestymistapa Tilastotieteen soveltaminen tarkasteltavaan tieteelliseen, teolliseen tai yhteiskunnalliseen ongelmaan alkaa populaation määrittelyllä. Kyseessä voi olla jonkin maan väestö tai tehtaan valmistamat tuotteet. Toisaalta voidaan havainnoida aineistoa tuottava prosessi eri ajankohtina, jolloin kyseessä on aikasarja. Aineistoa on tavallisesti mahdollista kerätä vain populaation osajoukosta, jolloin tutkimuksen kohteena on otos. Otoksesta voidaan kerätä aineistoa joko havainnoiden tai kokeellisessa asetelmassa. Kun aineisto on kerätty, siitä tehtävä analyysi voidaan jakaa kuvailuun ja päättelyyn, jotka tosin liittyvät usein toisiinsa läheisesti. Otanta Otannalla tarkoitetaan tutkimukseen mukaan tulevien tutkimusyksiköiden valitsemista perusjoukosta. Otannan tavoitteena on saada mahdollisimman edustava otos koko perusjoukosta, jotta päättely voitaisiin yleistää koskemaan myös perusjoukkoa. Otantamenetelmän valinnalla voi olla suuri vaikutus tutkimuksen onnistumiseen. Yksinkertainen ja hyvin yleisesti käytetty otantamenetelmä on yksinkertainen satunnaisotanta. Yksinkertaisessa satunnaisotannassa jokaisella perusjoukon yksiköllä on yhtä suuri todennäköisyys tulla valituksi otokseen. Toinen yksinkertainen otantamenetelmä on systemaattinen otanta, jossa listatusta aineistosta valitaan tietyin välein yksikkö mukaan tutkimukseen. Monesti yksinkertaisimmat menetelmät eivät kuitenkaan tuota parasta mahdollista lopputulosta. Mikäli esimerkiksi tavoitteena on selvittää haastattelututkimuksella kaikkien Suomen kolmasluokkalaisten oppilaiden äidinkielen osaamista, olisi tutkijoilla todella kova työ kiertää kaikki koulut, joista oppilaita valittiin mukaan tutkimukseen. Tällaisissa tapauksissa käytetään usein ryväsotantaa. Ryväsotannassa aineisto jaetaan ryhmiin ja varsinainen otanta tapahtuu näiden ryhmien välillä. Esimerkin tapauksessa voitaisiin jakaa perusjoukko ryhmiin koululuokan perusteella ja arpoa, mitkä luokat valitaan kokonaisuudessaan mukaan tutkimukseen. Perusjoukko voidaan usein jakaa toisensa poissulkeviin osajoukkoihin. Esimerkiksi tehtäessä tutkimusta siitä, ovatko yliopisto-opiskelijat tyytyväisiä pääaineeseensa, voitaisiin ajatella, että tutkimukseen halutaan mukaan kaikkien alojen opiskelijoita. Yksinkertaista satunnaisotantaa käytettäessä aloilta, joilla on vähän opiskelijoita, ei välttämättä tulisi lainkaan opiskelijoita mukaan tutkimukseen. Tämän estämiseksi voitaisiin etukäteen päättää, kuinka monta opiskelijaa halutaan mukaan kultakin alalta ja suorittaa sitten yksinkertainen satunnaisotanta kunkin alan opiskelijoiden kesken. Tätä kutsutaan ositetuksi otannaksi. Ositetussa otannassa on oleellista huomioida, että havaitusta aineistosta lasketut tunnusluvut eivät välttämättä edusta koko perusjoukkoa. Tämä on usein korjattavissa painotuksella. Otantaa voidaan tehdä myös siten, että kunkin yksikön todennäköisyys tulla valituksi riippuu jostain tämän yksikön ominaisuudesta, kuten koosta. Esimerkiksi tehtäessä tutkimusta koko Suomen työttömyydestä yksittäisten kuntien työttömyysprosenttien perusteella on hyvin oleellista, että isoimmat kunnat tulevat valituksi mukaan. Näin ollen voidaan ajatella, että isommilla kunnilla tulisi olla suurempi todennäköisyys tulla valituksi. Tätä kutsutaan otannaksi tilastoyksikön koon mukaan. Aineiston kuvailu Kuvaileva tilastollinen analyysi on havaitun aineiston esittämistä joko numeerisesti tai graafisesti. Havaitusta aineistosta voidaan laskea tunnuslukuja, jotka kuvaavat muuttujien ominaisuuksia, kuten sijaintia, hajontaa, vinoutta tai huipukkuutta. Tyypillisiä sijaintia kuvaavia tunnuslukuja ovat moodi, minimi, maksimi, mediaani, kvantiilit, sekä erilaiset keskiarvot. Usein käytettyjä vaihtelua kuvaavia tunnuslukuja ovat keskihajonta, varianssi, kvartiiliväli ja vaihteluväli. Yleinen tapa esittää aineistoa tiivistetysti on esittää kustakin muuttujasta minimi, maksimi, ala- ja yläkvartiilit sekä mediaani. Näistä viidestä tunnusluvusta piirrettyä kuvaajaa kutsutaan viiksilaatikkokuvaajaksi. Yksittäisen muuttujan jakaumaa voidaan kuvailla graafisesti esimerkiksi histogrammilla. Histogrammin sijasta voidaan käyttää myös ydinestimaattoria, joka voidaan nähdä histogrammin yleistyksenä. Usein ollaan kiinnostuneita myös kahden tai useamman muuttujien välisistä riippuvuussuhteista. Lineaarista riippuvuutta voidaan mitata esimerkiksi kovarianssilla tai korrelaatiolla. Muita riippuvuutta kuvaavia tunnuslukuja ovat muun muassa Kendallin järjestyskorrelaatiokerroin ja Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin. Kahden muuttujan välistä riippuvuutta voidaan havainnollistaa graafisesti sirontakuviolla. Tilastollinen päättely Tilastollisessa päättelyssä pyritään yleistämään aineiston perusteella saatuja tuloksia koko perusjoukkoon. Havaintoihin liittyy usein satunnaisuutta ja tilastollisen päättelyn tavoitteena onkin selvittää, että voiko aineistossa havaittu ilmiö selittyä pelkällä satunnaisvaihtelulla. Päättelyyn voi kuulua esimerkiksi mallin parametrien estimointi sekä tunnuslukujen laskeminen ja niiden tilastollisen merkitsevyyden testaus. Uskottavuusfunktio Hyvin suuri osa tilastollisen päättelyn teoriasta nojaa uskottavuuteen. Uskottavuudella tarkoitetaan sitä, kuinka todennäköistä on havaita havaitun kaltaisia arvoja asetetusta, kiinteästä mallista. Uskottavuutta mitataan uskottavuusfunktiolla joka tulkitaan parametrin funktiona. Uskottavuuspäättelyn perusidea on se, että uskottavuusfunktion arvo on suuri niille parametrin arvoille, joista aineisto on todella peräisin. Usein oletetaan, että havainnot ovat riippumattomia ja samoin jakautuneita. Tällöin havaintoihin perustuva uskottavuusfunktio voidaan kirjoittaa jossa on kunkin satunnaismuuttujan uskottavuusfunktio, eli jatkuvilla muuttujilla tiheysfunktio ja diskreeteillä muuttujilla pistetodennäköisyysfunktio. Uskottavuusfunktio on hyvin paljon käytetty työkalu sekä frekventistisessä että Bayesiläisessä tilastotieteessä. Frekventistinen päättely Frekventistisessä tilastotieteessä ajatellaan, että tapahtuman todennäköisyys on tapahtuman suhteellinen osuus, kun toistojen määrä lähestyy ääretöntä. Näin ollen todennäköisyys on määritelty vain toistettavissa olevien tilanteiden mielessä. Esimerkiksi mallien parametrit ajatellaan kiinteiksi luvuiksi, joilla ei siis ole todennäköisyysjakaumaa. Sen sijaan frekventistisessä päättelyssä lasketaan usein, että kuinka todennäköistä on havaita havaitun kaltaisia tunnuslukujen arvoja jostain tietystä tilanteesta. Suuri osa nykyään käytössä olevista tilastotieteen käsitteistä, kuten harha, tunnusluvun keskivirhe, p-arvo ja luottamusväli, on alun perin määritelty frekventistisessä tilastotieteessä. Bayesiläinen päättely Bayesiläinen tilastotiede perustuu Bayesin teoreemaan, joka määrittelee ehdollisen todennäköisyyden: . Bayesin teoreemassa yhdistetään aineistosta laskettava uskottavuus parametrien priorijakaumaan , jolloin saadaan parametreille posteriorijakauma . Haluttu tilastollinen päättely tehdään tämän posteriorijakauman perusteella. Bayesiläisessä tilastotieteessä siis ajatellaan, että tilastollisiin tunnuslukuihin ja malliparametreihin liittyy epävarmuutta, jota voidaan kuvata todennäköisyysjakaumien avulla. Bayesiläiseen tilastotieteeseen liittyy oleellisesti priorijakauman määrittäminen, joka kuvastaa määrittäjän ennakkotietoa kiinnostuksen kohteena olevasta parametrista. Bayesiläistä tilastotiedettä onkin usein kritisoitu ennakkotiedon sisällyttämisestä priorijakaumaan, mutta määrittämällä priorijakauma sopivasti saadaan sen merkitys posteriorijakaumaan hyvin pieneksi tai jopa olemattomaksi. Monet Bayesiläistä tilastotiedettä harjoittavat eivät kuitenkaan pidä ennakkotiedon käyttöä priorijakauman valitsemisessa ongelmana, vaan pikemminkin työkaluna, jolla mallinnuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi edellisiä tutkimustuloksia samalta alalta. Mallintaminen Tilastollinen malli on todennäköisyysjakauma, jonka avulla pyritään tekemään päätelmiä käyttäen hyödyksi havaittua aineistoa. Mallintamisessa ollaan usein kiinnostuneita siitä, miten yhden tai useamman muuttujan arvot keskimäärin muuttuvat, kun muiden muuttujien arvo muuttuu. Tilastollista mallintamista voidaan esimerkiksi hyödyntää sen tutkimisessa, kasvavatko kuukausitulot keskimäärin, kun koulutuksen kesto pitenee. Tilastollista mallintamista voidaan tehdä sekä frekventistisestä että Bayesiläisestä näkökulmasta. Usein käytettyjä mallinnusmenetelmiä ovat muun muassa Lineaarinen regressiomalli Yleistetty lineaarinen malli Aikasarjamallit Testaaminen Tilastollisilla testeillä testataan tunnusluvuille tai parametreille asetettuja hypoteeseja. Tilastollisessa testissä lasketaan ensin havaittu testisuureen arvo aineistosta ja sen jälkeen lasketaan p-arvo, eli todennäköisyys havaita vähintään näin poikkeavia testisuureen arvoja nollahypoteesin ollessa totta. Mikäli todennäköisyys havaita vähintään näin poikkeavia testisuureen arvoja nollahypoteesin ollessa voimassa on alle ennalta asetetun merkitsevyystason, voidaan nollahypoteesi hylätä valitulla merkitsevyystasolla. Mikäli p-arvo on yli merkitsevyystason, niin voidaan todeta, että ei ole näyttöä siitä, ettei nollahypoteesi olisi voimassa. Huomion arvoista on, ettei yli merkitsevyystason olevaa p-arvoa voida tulkita niin, että nollahypoteesi on totta. Merkitsevyystaso kuvaa testin todennäköisyyttä hylätä nollahypoteesi virheellisesti. Tyypillisesti käytettyjä merkitsevyystasoja ovat 10 %, 5 %, 1 % ja 0,1 %. Testin voima on oleellinen käsite tilastollisessa testaamisessa. Testin voima on todennäköisyys, millä nollahypoteesi hylätään kun vaihtoehtoinen hypoteesi on tosi. Näin ollen mitä lähempänä lukua 1 testin voima on, sitä herkemmin testi havaitsee eroavaisuuden nollahypoteesista. Yleisesti käytettyjä tilastollisia testejä ovat muun muassa t-testi Khii toiseen -testi Merkkitesti F-testi Monesti testisuureen otantajakauma on hankala tai jopa mahdoton laskea. Tällöin voidaan käyttää laskennallisia menetelmiä, kuten nollahypoteesin mukaisen jakauman simulointia tai pelkkään havaittuun aineistoon perustuvaa bootstrap-menetelmää. Kausaalisuus Tilastotieteessä on tärkeää tehdä ero kausaliteetin ja korrelaation välillä. Kausaliteetti eli syy-seuraussuhde tarkoittaa tilastollisessa yhteydessä, että yhden muuttujan arvosta seuraa toisen muuttujan arvo. Kahden muuttujan välinen korrelaatio taas tarkoittaa, että niiden arvot vaihtelevat aineistossa yhdessä, mutta kausaliteetin suuntaan ei oteta kantaa. Esimerkiksi tulojen ja eliniän tutkimus voi osoittaa, että rikkaat elävät köyhiä pidempään. Tällöin tulot ja elinikä ovat aineistossa korreloituneita. Tästä ei voida kuitenkaan johtaa kausaalisuhdetta, jonka mukaan varallisuus lisäisi elinikää. Korrelaatio voi syntyä kolmannen havaitsemattoman muuttujan vaikutuksesta, joka saattaisi olla esimerkiksi terveyspalveluiden saatavuus. Perinteisesti ollaan ajateltu, että kausaalipäättely on mahdollista vain siinä tapauksessa, että selittävän muuttujan arvoja pystytään kontrolloimaan. Viime aikoina ollaan kuitenkin pyritty kehittämään menetelmiä, joilla kausaalipäättelyä pystytään tekemään myös havainnoivassa tutkimuksessa. Pearlin kausaalimalli perustuu ajatukseen siitä, että muuttujien väliset vuorovaikutukset ja niiden suunta tunnetaan ja tämän perusteella pystytään joissain tapauksissa kausaalilaskennan säännöillä poistamaan tarve kontrolloida selittävän muuttujan arvoja. Tilastotieteen sovelluksia Lotto Lotossa pelaaja valitsee yhteen riviinsä seitsemän numeroa 39 vaihtoehdon joukosta. Arvonnassa 39 numeron joukosta valitaan 7 numeroa ja 3 lisänumeroa. Voittoluokat ovat 7 oikein, 6 oikein + lisänumero, 6 oikein, 5 oikein ja neljä oikein. Tarkasteltaessa sitä, kuinka monta erilasta lottoriviä on olemassa, on selvitettävä kuinka monella tavalla seitsemän numeroa voidaan valita 39 joukosta. 39 numerosta voidaan muodostaa 39*38*37* …*2*1 erilaista yhdistelmää. Lukusarjaa kutsutaan 39:n kertomaksi, 39!. Vastaavasti seitsemästä luvusta voidaan muodostaa 7! erilaista yhdistelmää. Riviin kuulumattomat 32 numeroa voidaan valita 32! eri tavalla. Erilaisten seitsemän numeroa sisältävien rivien määrä voidaan laskea seuraavasti: 39!/(7!*32!) = . Erilaisia lottorivejä on siis reilut 15 miljoonaa. Samalla laskukaavalla voidaan selvittää myös kuinka monta erilaista voittoyhdistelmää on. Erilaisia neljä oikein yhdistelmiä voidaan seitsemän oikean numeron joukosta muodostaa 7!/(4!*3!) = 35 kappaletta. Arpomatta jääneet kolme numeroa voidaan lisäksi valita 32!/(3!*29!) = 4 960 tavalla. Erilaisten neljä oikein rivien määrä saadaan näiden tulosten tulona eli 35*4 960 = . Samalla kombinaatioihin perustuvalla menetelmällä saadaan erilaisten voittoyhdistelmien lukumäärät: 7 oikein 1 6+1 oikein 21 6 oikein 203 5 oikein oikein Todennäköisyys sille, että yhdellä rivillä voittaa yhdellä kierroksella jotain voidaan laskea jakamalla kaikkien voittoyhdistelmien summa erilaisten rivien lukumäärällä eli (1 + 21 + 230 + 10 416+ ) / = 0.012 eli hieman yli 1%. Koska jokaisella rivillä tapahtuu varmasti jompikumpi tapahtuma, joko tulee voitto tai ei tule voittoa, on niiden yhteenlaskettu todennäköisyys yksi. Todennäköisyys olla voittamatta mitään voidaan laskea vähentämällä voittotodennäköisyys yhdestä. Yhden rivin todennäköisyys olla voittamatta on siis 1 - 0.012 = 0.988 eli 98.8%. Tietokonetomografia Lääketieteellisissä tutkimuksissa käytetään (esim. syöpäkasvaimia etsittäessä) apuna tietokonetomografiaa. Menetelmän avulla ihmisen kudoksista tai elimistä tuotetaan tomografi-nimisellä laitteella ns. viipale- tai tasokuvia. Kuvat perustuvat sähkömagneettisen tai hiukkassäteilyn mittaamiseen säteilyn kulkiessa kudosten tai elinten läpi. Kuvaa muodostettaessa tomografiin ohjelmoitu algoritmi ratkaisee inversio-ongelmaksi kutsutun matemaattisen ongelman, joka voidaan luontevimmin tulkita Bayesläisten tilastollisten menetelmien muodostamassa kehikossa. Kyselytutkimukset Kyselytutkimusten suunnittelussa, toteutuksessa ja tulosten analysoinnissa sovelletaan tilastollisista menetelmistä mm. otantaa, estimointia ja testausta. Esimerkiksi ihmisten mielipiteitä erilaisiin yhteiskuntaa koskeviin kysymyksiin voidaan selvittää kyselytutkimuksilla. Kohteeksi poimitaan tyypillisesti 1000 - 2000 suomalaista, ja tavoitteena on tehdä kyselyn tulosten perusteella johtopäätöksiä mielipiteiden jakautumisesta kaikkien suomalaisten joukossa. Kyselyn tulokset voidaan yleistää koskemaan kaikkia suomalaisia, jos kyselyn kohteiksi poimittujen suomalaisten joukko muodostaa edustavan pienoiskuvan suomalaisista. Pienoiskuva on edustava, jos mielipiteet jakautuvat kyselyn kohteiksi poimittujen joukossa samalla tavalla kuin kaikkien suomalaisten muodostamassa perusjoukossa. Kyselyn kohteiden valinta arpomalla on ainoa menetelmä (satunnaisotanta), joka mahdollistaa edustavan pienoiskuvan saamisen. Arvonnan käyttö kyselyn kohteiden poiminnassa merkitsee sitä, että kyselyn tulokset ovat satunnaisia: Jos arvontaa toistettaisiin, kysely tuottaisi (suurella todennäköisyydellä) joka kerran erilaiset tulokset, koska eri arvonnoissa kyselyyn poimittaisiin (suurella todennäköisyydellä) eri henkilöt. Jos kyselyn kohteiden poiminnassa on käytetty satunnaisotantaa, kyselyn tuloksiin sisältyvälle epävarmuudelle ja satunnaisuudelle voidaan muodostaa tilastollinen malli, joka mahdollistaa sekä kyselyn tulosten yleistämisen että yleistyksen luotettavuuden arvioinnin. Ajoneuvotilastot Suomessa Trafi ja Tilastokeskus muun muassa laativat ajoneuvo- ja ajokorttitilastoja. Ajoneuvoliikennerekisterin ajoneuvotietoja julkaistaan rekisterissä olevien ja liikennekäytössä olevien ajoneuvojen määrinä. Tilastojen perusteella tehdään erilaisia päätelmiä esimerkiksi kansantalouden tilasta. Taloustilanteen ollessa huono ajoneuvoja ei hankita tai uusita yhtä paljon kuin paremmassa taloustilanteessa. Viralliset tilastot, väestötieteen perusteet, indeksit ja kansantalouden tilinpito Tilastokeskuksen ja muiden tahojen tuottamat viralliset tilastot kuvaavat maan taloudellisia ja sosiaalisia oloja, kuten sekä tulonjakoa ja yritystoimintaa. Myös väestönkehitystä kuten syntyvyyttä, kuolevuutta ja muuttoliikettä sekä työmarkkinatilannetta kuvataan erilaisien tilastojen avulla. Tilastotieteen menetelmiä sovelletaan myös erilaisten indeksien, kuten hinta-, kustannus- ja määräindeksien, laskemisessa. Kansantalouden tilinpito on kansantalouden toimintaa kuvaava tilastojärjestelmä, joka perustuu kansainvälisiin sopimuksiin. Sen avulla voidaan kuvata historiaa ja nykytilaa sekä tehdä erilaisia kansainvälisiä vertailuja. Tutkimusalueita Aikasarja-analyysi Bayesiläinen tilastotiede Biometria (biotieteiden sovelluksia) Data-analyysi Ekonometria (taloustieteen sovelluksia) Epidemiologia (terveyteen vaikuttavien tekijöiden tutkimus) Otantateoria Spatiaalinen tilastotiede Ohjelmistoja Vapaita tilasto-ohjelmistoja: R GNU Octave JAGS Kaupallisia tilasto-ohjelmistoja: GAUSS SAS Splus SPSS Stata Survo Mathematica MATLAB MS Excel WinBUGS Katso myös Todennäköisyysjakauma William Sealy Gosset Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Matemaattiset aineet (Opintoluotsi) Verkkokoulu . Tilastokeskus. Tilastollisia menetelmiä Etälukio: Pitkä matematiikka: Todennäköisyys ja tilastot Seulonnan keskeiset artikkelit

1206

https://fi.wikipedia.org/wiki/Topologia%20%28matematiikka%29

Topologia (matematiikka)

Topologia on matematiikan alue, joka käsittelee topologisiksi avaruuksiksi kutsuttuja pistejoukkoja ja niiden sellaisia ominaisuuksia, jotka säilyvät homeomorfismeissa, toisin sanoen sellaisissa jatkuvissa bijektiivisissä kuvauksissa, joiden käänteiskuvaukset ovat myös jatkuvia. Tyypillisiä topologisia ominaisuuksia ovat kuvauksen jatkuvuus ja raja-arvo sekä alueen yhtenäisyys, samoin alueessa mahdollisesti olevien "reikien" lukumäärä. Sen sijaan monet tärkeät geometriset käsitteet kuten etäisyydet ja kulmat eivät ole topologisia käsitteitä, sillä ne eivät yleensä säily homeomorfismeissa. Geometrisessa topologiassa kaksi oliota ovat samat eli homeomorfiset, jos ne voidaan muuttaa toisikseen "jatkuvalla muunnoksella" Avoimet joukot ja topologia On osoittautunut, että kaikki topologiset käsitteet voidaan määritellä avoimen joukon käsitteen avulla. Tämän vuoksi tämä käsite on nykyisin otettu topologian peruskäsitteeksi. Teknisenä terminä topologialla tarkoitetaan sellaista kokoelmaa jonkin perusjoukon osajoukkoja, joka täyttää seuraavat ehdot: Koko perusjoukko ja tyhjä joukko kuuluvat siihen, Se sisältää joukkojensa mielivaltaiset yhdisteet, ja Se sisältää joukkojensa äärelliset leikkaukset. Tällöin kyseisen kokoelman alkioita sanotaan (perusjoukon) avoimiksi joukoiksi ja perusjoukon ja sen topologian muodostamaa paria topologiseksi avaruudeksi. Diskreettitopologia ja minitopologia Ensimmäisestä ehdosta nähdään, että avaruuden topologiaan kuuluvat ainakin alkiot ja . Edelleen näiden joukkojen kokoelma toteuttaa myös kaksi muuta topologian ehtoa, jolloin kyseistä topologiaa kutsutaan minitopologiaksi tai indiskreetiksi topologiaksi. Myös :n potenssijoukko on eräs :n topologia, diskreetti topologia. Siten :n indiskreettitopologia on aina :n diskreetin topologian osajoukko. Saman avaruuden topologiat Yleisesti jos ja ovat joukon kaksi topologiaa ja , sanotaan että on karkeampi eli heikompi kuin . Vastaavasti topologia on hienompi eli vahvempi kuin . Jos on annettu kaksi saman avaruuden topologiaa joista kumpikaan ei ole toisen osajoukko, ei näiden kahden topologian karkeutta voida vertailla keskenään. Metrisen avaruuden topologia Jokainen metrinen avaruus eli joukko, jossa kahden pisteen välille on määritelty etäisyys, metriikka, on samalla topologinen avaruus. Tällöin avoimia joukkoja eli perusjoukon topologiaan kuuluvia joukkoja ovat ne, joissa joukon jokaisella pisteellä on ympäristö, joka kokonaan kuuluu kyseiseen joukkoon, toisin sanoen jokaista joukon pistettä x kohti voidaan valita sellainen positiivinen luku , että jos d (x, y) < , niin y kuuluu myös kyseiseen joukkoon. Tällaisten avointen joukkojen muodostamaa topologiaa sanotaan kyseisen metriikan määräämäksi topologiaksi. Samassa joukossa voidaan kuitenkin määritellä useita täysin eri metriikkoja, jotka määräävät saman topologian. Metriikka sinänsä ei olekaan avaruuden topologinen ominaisuus. Toisaalta on olemassa topologisia avaruuksia, joiden topologiaa ei voida määrätä minkään metriikan avulla; tällaiset avaruudet eivät ole metristyviä. Esimerkkejä Reaalilukujen joukossa nimitetään tavanomaiseksi topologiaksi' metriikan d(x, y) = | y - x | määräämää topologiaa. Tässä metriikassa siis lukujen tai niitä vastaavien lukusuoran pisteiden etäisyys on yksinkertaisesti niiden erotuksen itseisarvo. Tällöin avoimia joukkoja ovat muun muassa kaikki avoimet välit sekä joukot, jotka saadaan tällaisten yhdisteinä. Vastaavasti jokaisessa euklidisessa avaruudessa tavanomaiseksi topologiaksi nimitetään luonnollisen metriikan määräämää topologiaa. Näissä tapauksissa kaikki avointen joukkojen avulla määriteltävät topologiset käsitteet kuten kuvauksen jatkuvuus ja raja-arvo osoittautuvat yhtäpitäväksi sen kanssa, miten vastaavat käsitteet voidaan määritellä lukujen erotuksen tai avaruuden pisteiden etäisyyden avulla. Historia Topologian alaan kuuluvia käsitteitä käytettiin differentiaali- ja integraalilaskennassa jo 1600-luvulla. Seuraavalla vuosisadalla muun muassa Leonhard Euler käsitteli eräissä artikkeleissaan topologian alaan kuuluvia kysymyksiä. Järjestelmällisesti topologiaa alettiin kuitenkin kehittää vasta 1800-luvun lopulla. Avoimen joukon käsitteen otti euklidisissa avaruuksissa käyttöön Georg Cantor 1880-luvulla. Metrisen avaruuden käsitteen määritteli Fréchet vuonna 1906. Topologisen avaruuden käsitteen määritteli periaatteessa ensimmäisenä Hausdorff vuonna 1914, joskin hänen antamaansa määritelmään sisältyi eräs lisäehto, jonka täyttäviä avaruuksia sanotaan nykyään Hausdorff-avaruuksiksi. Yleisemmän topologisen avaruuden käsitteen, jossa tämä lisäehto ei välttämättä ole voimassa, määritteli Kazimierz Kuratowski vuonna 1922. Käsitteitä Avaruus Kompaktius Yhtenäisyys Polkuyhtenäisyys Jatkuva kuvaus Avoin joukko Suljettu joukko Homeomorfismi Lineaarikuvaus Piste Täydellisyys Algebrallinen topologia Yleinen topologia Eräitä topologian alaan kuuluvia erityiskysymyksiä Möbiuksen nauha Königsbergin siltaongelma Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Seulonnan keskeiset artikkelit

1207

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maankaltaistaminen

Maankaltaistaminen

Maankaltaistaminen eli terraformaatio, terraformointi tai maantaminen tarkoittaa vielä tällä hetkellä hypoteettista jonkin planeetan olojen muokkaamista Maan kaltaiseksi. Sana tulee latinasta: Terra tarkoittaa Maata, forma hahmoa, muotoa tai ulkonäköä. Marsia pidetään planeettana, joka voitaisiin muuttaa ainakin jossain määrin elinkelpoiseen kuntoon esimerkiksi kylvämällä sen kaasukehään lämmittäviä kasvihuonekaasuja, ja maaperään mikrobeja. Venusta saatettaisiin maankaltaistaa Kuusta louhitulla alumiinipölyllä ja myöhemmin mikrobeilla. Huolimatta monista visioista ei olla täysin varmoja siitä pystytäänkö Marsia taikka Venusta maankaltaistamaan. Myös muita taivaankappaleita, jopa kaasukehätöntä kääpiöplaneetta Cerestä tai Kuuta, on ehdotettu maankaltaistettaviksi kohteiksi. Maankaltaistamiseen saattaavat ainakin alussa riittää olosuhteet, joissa esimerkiksi kasvit pystyvät kasvamaan planeetan pinnalla, vaikka ihminen ei kykene hengittämään kuin esimerkiksi happinaamarilla. Maankaltaistaminen olisi joka tapauksessa melko hidas tapahtumasarja, koska se vaatisi kaasukehän ja maaperän muutokseen tarvittavien aineiden, kaasujen ja bakteerien teollista tuottamista valtavissa määrin. Marsin maankaltaistamisen uskottaisiin vievän vähintään 100, kenties jopa vuotta. Koska terraformaatiota ei ole kokeiltu, ei myöskään maankaltaistamisen kaikkia vaikutuksia tunneta tarkasti. Ei voida varmuudella sanoa, tuottaisiko esimerkiksi Marsin aiottu maankaltaistaminen todellisissa oloissa Marsista kasveille sopivan elinympäristön. Lisäksi jos jokin planeetta pystytäisiin maankaltaistamaan, olisi epävarmaa jäisivätkö aiheutetut muutokset pysyviksi. On myös keskusteltu siitä, onko oikein tuhota planeettojen alkuperäinen ympäristö ihmisen tarpeita silmällä pitäen. Marsin maankaltaistaminen Marsin kaasukehässä on hiilidioksidia hiukan, mutta runsaammin napalakeissa ja maaperässä ikiroutana. On esitetty ajatus, että Marsin napalakissa oleva hiilidioksidijää voitaisiin haihduttaa nostamalla Marsin kaasukehän lämpötilaa ilmakehään kylvettävillä kasvihuonekaasuilla, muun muassa tehokkailla halokarboneilla, joita ovat CFC- ja PFC-yhdisteet. Toinen vaihtoehto napalakin lämmittämiseen ja höyrystämiseen olisi valtava yli 100 km:n läpimittainen Marsin kiertoradalle sijoitettu peili. Arviolta jopa niinkin pieni kuin 4 C lämmitys vapauttaisi napalakin hiilidioksidin Marsin kaasukehään. Näin Marsin ilmakehän kaasunpaine nousisi 50-150 millibariin ja lämpötila muutaman asteen. Marsin maaperästä, regoliitista vapautuu ehkä 450-900 mbar:n verran hiilidioksidia, ja lämpötila nousisi 55 C. Jo 10 astetta lisälämpöä nostaisi Marsin kaasunpainetta 200-300 mbariin. Tällä tavoin Marsiin pystytään luomaan ehkä kaasukehä, jonka paine on Maan kaasukehästä, mikä vastaa kaasunpainetta Mount Everestin huipulla. Marsiin uskotaan syntyvän happinaamarilla hengitettävä kaasukehä 500 vuodessa, ja maan ilmanpaine 1500-2500 vuodessa. Kasvit vaativat noin 50 mbar:n paineen. Silloin Marsin pinnalla voisi olla lämpimimmissä kohdissa nestemäistä vettä. Seuraavassa vaiheessa Marsiin tuotettaisiin säteilyltä suojaava otsonikerros. Kasveille sopiva ympäristö luotaisiin lämmittämällä planeettaa. Suuri määrä happea syntyisi planeetan ilmakehään pitkän ajan kuluessa, kun kasveja kasvatettaisiin entistä laajemmalla alueella. Toisaalta tämä taas johtaisi hiilidioksidin vähenemiseen, ja hapen lisääntymiseen ilmakehässä. Marsin maankaltaistaminen kasveille sopivaksi voisi viedä 100- vuotta. Väitetään, että Maan kaltainen typestä ja hapesta koostuva kaasukehä olisi Marsille liian kylmä, kasveille paremmin sopisi 1-3 Maan ilmakehän paineinen hiilidioksidikaasukehä, joka nostaisi planeetan lämpötilaa yli 50 astetta. Marsiin voitaisi hankkia kasvihuonekaasuja ja vettä myös ohjaamalla jäisiä asteroideja tai komeettoja aurinkokunnan ulko-osista syöksymään Marsin napalakkeihin. Törmäykset suurilla nopeuksilla aiheuttaisivat valtavia räjähdyksiä, jotka sulattaisivat Marsin napalakkien jään ja hiilidioksidi vapautuisi Marsin kaasukehään. Haittavaikutus olisi napalakeissa olevan pölyn vapautuminen Marsin kaasukehään, jolla on toisaalta lämpöä tasaavaa ja viilentävää, mutta ehkä myös planeetan yöpuolta lämmittävää vaikutusta. Maankaltaistamisen ongelmia Maankaltaistaminen on kiistanalainen aihe erityisesti tarpeellisuutensa osalta. Potentiaalisilta planeetoilta näyttää puuttuvan monia Maa-planeetan asuinkelpoiseksi tekeviä ominaisuuksia. Maassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta säätää osaltaan laattatektoniikka, jossa uusiutuviin mannerlaattoihin sitoutuu hiilidioksidia. Marsissa ei ole mannerlaattoja eikä laattatektoniikkaa, joka voisi säädellä hiilidioksidin määrää. Venuksen maankaltaistamista vaikeuttaa planeetan vesivarojen puute. Sekä Marsin että Venuksen omien magneettikenttien suojaava vaikutus on huomattavan heikko verrattuna maan magneettikenttään, jonka vahvuus osaltaan estää aurinkotuulta puhaltamasta maan kaasukehää avaruuteen. Maankaltaistamisen pahimpina esteinä ovat tämänhetkinen teknologian taso, suuret kustannukset ja maankaltaistamisprosessin pituus. On asia erikseen rakennella paikallisia suojakuvun sisällä olevia biosfäärejä toisille taivaankappaleille, kuin muuttaa kokonaisen planeetan ilmakehää, puhumattakaan sellaisen luomisesta. Ei tiedetä täysin, tuottaisiko maankaltaistaminen halutun vakaan ja pysyvän lopputuloksen. Jotkut pelkäävät Marsin maankaltastamisen tuottavan vielä elinkelvottomamman planeetan kuin mitä Mars nyt on. Marsin tiedetään kadottaneen aikaisemman kaasukehänsä Auringon ultraviolettisäteilyn hajottavan vaikutuksen, aurinkotuulen, pienen painovoiman ja lähes olemattoman suojaavan magneettikentän takia. Esimerkiksi lämmittävien CFC-kaasujen pysyvyyttä Marsin kaasukehän oloissa ei tunneta. Maankaltaistettavaksi ehdotettuja taivaankappaleita Tieteiskirjallisuus käyttää maankaltaistamista käsitteenä varsin vapaasti, sillä mielikuvituksessa voidaan matkata kaukaisiin tähtijärjestelmiin asti. Todellisuudessa olemme nykyoloissa aika pitkälle kahlittuja omaan aurinkokuntaamme. Siten mahdollisia maankaltaistettavia Auringon kiertolaisia ovat lähinnä Mars ja kenties jotkut suurimmat jättiplaneettojen kuut. Alla on lueteltu eri syistä maankaltaistettaviksi ehdotettuja planeettoja ja kuita. Monilla näistä kappaleista on niin pieni painovoima, että pysyvää kaasukehää ei synny. Mars Venus Kuu Merkurius Jupiterin suuret kuut Titan Maailmojen luokitus Ehdotettu maailmojen asuinkelpoisuusluokitus Asuinkelpoinen Elinkelpoinen Helposti maankaltaistettava Historia Tieteiskirjailija Olaf Stapledon mainitsi 1930 julkaistussa kirjassaan "Viimeiset ja ensimmäiset" (Last and First Men) mahdollisuuden maankaltaistaa Venus. Kirjassa Venus maankaltaistetaan pitkän ja tuhoisan sodan jälkeen. Sanaa "terraform" käytettiin ensi kertaa 1942 Jack Williamsonin Astounding Science Fictionin erässä tarinassa. Sanaa käytettiin myös Jack Williamsonin science fiction -kirjassa Seetee Shock (1949). Vuonna 1961 tunnettu tähtitieteilijä ja tieteen popularisoija Carl Sagan julkaisi artikkelin, jossa hän väitti Venuksen olevan maankaltaistettavissa kylvämällä planeetan ilmakehään mikroskooppisia leviä. Sagan oli ensimmäisenä todennut Venuksen korkean pintalämpötilan. Sagan visioi 1970-luvulla mahdollisuuksia maankaltaistaa Mars. Muutamat muutkin tutkijat ovat julkaisseet artikkeleitaan maankaltaistamisesta. Vuonna 1985 Martyn J. Fogg alkoi julkaista maankaltaistamista käsitteleviä artikkeleitaan. Katso myös Elinkelpoinen planeetta Marsin asuttaminen Merkuriuksen asuttaminen Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Red Colony. Terraformers Society of Canada Visualizing the steps of solar system terraforming Research Paper: Technological Requirements for Terraforming Mars The Terraforming Information Pages The Terraforming of Worlds (pdf) (pdf) Terraformation de Mars Astrobiologia Planeetat Avaruuden asuttaminen

1208

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taikonautti

Taikonautti

Taikonautti on termi, jota käytetään Kiinan avaruuslentäjistä. Kiinalaiset viranomaiset ja uutislehdet käyttävät kiinankielistä nimitystä yuhangyuan (宇航員), joka voidaan karkeasti kääntää avaruussuunnistajaksi. Termin kehittivät länsimaiset joukkotiedotusvälineet sanasta taikong (太空), joka on avaruus mandariinikiinaksi. Toisin kuin aikoinaan neuvostoliittolaiset, kiinalaiset eivät pyri saamaan englanninkielistä mediaa käyttämään tiettyä englanninkielistä nimitystä taikonauteista. Lennot Kiina teki vuonna 2001 useita miehittämättömiä koelaukaisuja Shenzhou-avaruusaluksellaan. 2. tammikuuta Shanghain avaruuskeskuksen johtaja Yuan Jie ilmoitti, että Kiina aikoo laukaista ensimmäisen miehitetyn lennon vuoden 2003 toisella neljänneksellä. Yang Liweistä tuli Kiinan ensimmäinen taikonautti 15. lokakuuta 2003 hänen lennettyä Shenzhou 5 -avaruusaluksella. Vuonna 2005 kiinalaiset laukaisivat toisen miehitetyn lennon avaruuteen. Shenzhou 6 -aluksella lensi kaksi miestä, Fèi Jùnlóng ja Niè Hǎishèng. Lennolla tehtiin muun muassa ratamuutoksia ja kokeiltiin aluksen kiertorataosaa. Lento kesti noin viisi vuorokautta. 25. syyskuuta 2008 Kiina laukaisi Shenzhou 7 -aluksen, jossa oli kolmen hengen miehistö. Kiinan historian ensimmäinen avaruuskävely tapahtui perjantaina 26. syyskuuta 2008, jolloin lennon komentaja Zhai Zhigang suoritti vajaan 20 minuutin avaruuskävelyn Kiinan lipun kanssa. Tapaus nähtiin myös suorana lähetyksenä Kiinan televisiossa. Naistaikonautti Liu Yang laukaistiin 16. kesäkuuta 2012 ensimmäisenä naistaikonauttina avaruuteen lennolla Shenzhou 9. Wang Yaping, 32-vuotias Kiinan ilmavoimien kuljetuslentäjä, on toinen taikonauttikoulutukseen 2010-luvulla valituista naisista. Katso myös Astronautti Kosmonautti Lähteet Aiheesta muualla Kiinan avaruustoiminta

1210

https://fi.wikipedia.org/wiki/Theravada

Theravada

Theravada-buddhalaisuus (pālia; devanagari: थेरवाद, theravāda) on vanhin olemassa olevista buddhalaisista koulukunnista, joka on levinnyt Etelä- ja Kaakkois-Aasiaan. Se on Sri Lankan, Myanmarin, Kambodžan, Thaimaan ja Laosin valtauskonto. Lisäksi Intiassa ja Vietnamissa on theravada-buddhalaisia. Maailmanlaajuisesti theravada-buddhalaisia on yli 100 miljoonaa. Alkuperä Theravāda-koulukunta juontaa juurensa Vibhajjavāda-koulukuntaan, joka kehittyi vanhemmasta Sthavira-koulukunnasta kolmannen buddhalaisen neuvoston aikaan n. 250 eKr. Yhtä neljästä Vibhajjavādan ryhmittymistä kutsuttiin Tāmraparnīyaksi eli Sri Lankan buddhalaisuudeksi, joka omaksui myöhemmin Theravāda-nimikkeen. Pālīn sana thera on merkitykseltään yhtenevä sanskritin sthavira-sanan kanssa; molemmat tarkoittavat "vanhempia", ja siten Theravāda tarkoittaa vanhempien oppia, jota onkin pidetty puhdasoppisimpana buddhalaisuuden eri suuntauksista. Filosofia Theravāda opettaa vibhajjavādaa eli "erottelun opetusta", jonka mukaan ymmärryksen odotetaan syntyvän seuraajan kokemuksesta, kriittisestä tutkiskelusta ja päättelystä sokean uskon sijaan. Theravāda-perinteen kirjoitukset kuitenkin painottavat myös viisaan neuvon seuraamista, sen pohtimista ja omien kokemustensa arviointia kriteereinä, joiden avulla toimintaa voidaan arvottaa. Theravāda ymmärtää olemassaolon ja kärsimyksen juuren olevan janoaminen (tanha), joka tuo muassaan saasteita kuten vihan, pahan tahdon, vieroksunnan, ahneuden, kateuden, petollisuuden, pelon, aistillisen toiveen, pakkomielteen, intohimon, ärsytyksen, häiriintymisen, koston, murehdinnan ja ruumiillisen kiintymyksen. Nämä saasteet ovat vahingollisia niin itselle kuin muillekin. Näiden saasteiden uskotaan olevan tietämättömyydestä (avijja) syntyneitä tapoja, jotka täyttävät kaikkien valaistumattomien olentojen mielet. Tietämättömyydestä johtuen valaistumattomat otaksuvat tämän psyykeen virran sekä karkean kehon olevan konkreettinen itse. Tosiasiassa molemmat ovat ainoastaan toisistaan riippuvaa, tilapäistä materian virtaa. Vapautuakseen kärsimyksestä näistä saasteista sekä niiden juurella olevasta toiveesta on pysyvästi hankkiuduttava eroon. Tie vapautukseen tunnetaan jalona kahdeksanosaisena polkuna, johon sisältyvät oikea ymmärrys, oikea aie, oikea puhe, oikea toiminta, oikea elinkeino, oikea ponnistelu, oikea tarkkaavaisuus ja oikea valppaus. Meditaatio Eräs Theravāda-koulukunnan tunnetuimmista piirteistä on sen kehittynyt meditaatiojärjestelmä. Meditaation kaksi osa-aluetta ovat mielen täsmentämiseen tähtäävä keskittymismeditaatio (samatha) ja viisautta kehittävä valppausmeditaatio (vipassana). Keskittymismeditaatio ottaa kohteekseen minkä tahansa perinteisistä 40:tä meditaatiokohteesta (kammatthana), tätä nykyä useimmiten hengityksen, ja tähtää täydellisen keskittymisen eri tasoille (jhana) aina pisteeseen, jossa tietoisuus on saavuttanut maksimaalisen ykseyden ja liikkumattomuuden tilan. Valppausmeditaatio tähtää filosofisen tiedostamisen kautta ehdollistuneen tilan uusiutumisen lakkaamiseen. Alkuperäisten kaanoniin kuuluvien kirjoitusten ohella Buddhaghoshan Vishuddhimagga (n. 400-500 jaa.) on eräs tärkeimmistä meditaatiomenetelmien lähdeteoksista. Luostarilaitos Theravāda-perinteen luostarilaitos korostaa alkuperäisten sääntöjen täsmällistä, ja usein pikkutarkkaakin noudattamista. Munkit noudattavat 227 ohjesääntöä, ns. vinaya, joiden pohjana on Buddhan itsensä kirjaamat säännöt luostarilaitoksen moitteettoman toiminnan edistämiseksi. Nunnilla on 311 ohjesääntöä, joiden sisältö on suurin piirtein sama (jotkut säännöt mm. kieltävät nunnia palvelemasta maallikoita tai munkkeja). Kirjoitukset Pālīnkielellä ensimmäisellä vuosisadalla eaa. koottu vanhimpien buddhalaisten kirjoitusten kokoelma, Tripitaka, on säilynyt nykypäivään aina ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. Sri Lankan Theravāda-luostarilaitoksen vaalimana. Tripitaka tarkoittaa "kolmea koria", ja koostuu nimensä mukaisesti kolmesta osasta: Vinaya Pitaka - Erilaiset säännöt ja ohjeet Sutta Pitaka - Buddhan ja hänen oppilaidensa opetukset Abhidhamma Pitaka - Järjestelmälliset filosofiset periaatteet Käytännössä kaikki buddhalaisuuden suuntaukset pitävät Tipitakan teoksia autenttisina Buddhan opetuksina, joskin jotkut mahayana-buddhalaisuuden suuntaukset pitävät niiden arvovaltaa vähäisempänä niiden ollessa ristiriidassa myöhempien mahayana-sutrien kanssa. Lähteet Aiheesta muualla accesstoinsight.org Laaja Theravada-buddhalaisuuden tekstikokoelma Theravada Seulonnan keskeiset artikkelit

1211

https://fi.wikipedia.org/wiki/Televisio

Televisio

Televisio eli TV on liikkuvan kuvan ja siihen liittyvän äänen sähköistä lähettämistä ja vastaanottamista. Sana televisio on uudismuodoste kreikan sanasta tele 'kaukana' ja latinan sanasta visio 'näkeminen'. Televisiota nimitettiin Suomessa vielä 1950-luvulla myös näköradioksi. Toiminta Televisiokuva kuvataan ja lähetetään liikkumattomina kuvina, joiden nopea peräkkäinen esittäminen muodostaa illuusion liikkeestä. Kameran valoherkkä tunnistin muuttaa valon sähköiseksi signaaliksi. Kuva muodostetaan viivoittain pyyhkäisten kuva-alan yli eli skannaamalla. Viivojen lukumäärä sekä viivan pituudella olevien pisteiden määrä kertoo kuvan tarkkuudesta. Lisäksi kuvanlaatuun vaikuttaa pisteiden valovoimakkuuksien erottelukyky. Televisiolähetyksiä katsotaan televisiovastaanottimesta eli televisiosta. Televisiolähetys voidaan siirtää vastaanottimiin radioteitse radiomastojen ja tietoliikennesatelliittien kautta, jolloin lähetys vastaanotetaan antennin avulla. Toisena vaihtoehtona on radiotaajuisen sähköisen signaalin lähettäminen kaapelia pitkin. Lähetysmuoto voi olla joko analoginen tai digitaalinen. Maailmanlaajuisesti analoginen lähetystekniikka on vielä toistaiseksi digitaalista yleisempi, mutta digitaalinen lähetystekniikka on nopeasti syrjäyttämässä analogisen tekniikan. Suomi siirtyi maanpäällisissä lähetysverkoissa pelkästään digitaalitelevisiolähetyksiin 1. syyskuuta 2007. Televisiokuvaa voidaan välittää myös internetin kautta. Yle ehdotti vuonna 2020, että antennitelevisioista siirryttäisiin 2020-luvun aikana langattoman laajakaistaverkon avulla tapahtuviin televisiolähetyksiin. Tämä voi kuitenkin toteutua vasta sitten, kun koko maassa on häiriöttömästi toimiva mobiiliverkko. Historia Pian lennättimen keksimisen jälkeen oivallettiin, että sillä voidaan lähettää myös kuvatietoa ja tämä varhainen telefax-idea patentoitiin 1843. Vuonna 1860 esiteltiin pantelegrafi, jolla voitiin siirtää nimikirjoitus lennättimen avulla, kun toisessä päässä oli sähköinen ja tahdistettu kynä. Ranskassa esitettiin pian puhelimen keksimisen jälkeen vuonna 1878 ajatus videopuhelimesta nimellä telephonoscope. Televisio on radion edelleen kehitetty muoto. Kuvan lähettämiseksi sähköisessä muodossa se pitää ensin hajottaa osiin. Tätä varten Paul Nipkow (1860-1940) kehitti vuonna 1884 kuvanhajottimen, jossa pyörivä ja rei'itetty levy toimii alkeellisena skannerina. Reiät olivat siinä spiraalilla, jolloin yhdellä kierroksella saadaan luettua yksi viiva pistejonosta muodostuvana säteenä. Koko kuvan lukeminen edellyttää luettavan kuvan siirtymistä pisteaskeleen ja uutta viivan lukua. Säteistä muodostuneessa kuvassa ovat uloimpien kaarien pisteiden väli suurempi kuin sisempien. Television varhaisessa vaiheessa hyödynnettiin tätä mekaanista skanneria, ja puhutaankin elektromekaanisesta televisiosta. Jo 1920-luvulla tutkittiin myös kokonaan sähköisiä järjestelmiä. Nykyaikaiset televisiojärjestelmät pohjautuvat jälkimmäiseen, mutta elektromekaanisiin laitteisiin panostetusta työstä saatu tieto oli erittäin tärkeää myös täysin sähköisten televisioiden kehityksessä. Skotlantilainen John Logie Baird (1888-1946) kykeni ensimmäisenä muuttamaan liikkuvan kuvan sähköiseksi signaaliksi valokennon avulla, ja kehitti ensimmäisen laitteen, jolla signaali voitiin näyttää kuvana vuonna 1926. Laite oli elektromekaaninen hyödyntäen Nipkowin levyä, ja sen juovaluku oli aluksi vain 30. Nipkow ehti nähdä Bairdin Televisor-järjestelmän demonstraation Berliinissä vuonna 1928. Yhdysvalloissa Nipkowin menetelmää käytti Charles Francis Jenkins (1867-1934), jonka oma laite valmistui Bairdin jälkeen. Jenkins aloitti televisiolähetykset 1928, jolloin lähettävät ja vastaanottavat laitteet perustuivat elektromekaaniseen tekniikkaan. Ääni lähetettiin erikseen radiotekniikalla ja synkronoitiin vastaanottimessa. Kuvan laatu oli niin huono, että tekniikka sai murska-arvostelut ja yritys meni konkursiin vuonna 1932. Englannissa BBC aloitti lähetykset Bairdin tekniikalla 1930 ja käytti tätä tekniikkaa vuoteen 1937 saakka. Vuonna 1927 venäläinen keksijä Léon Theremin asuessaan Yhdysvalloissa kehitti kuvan lomituksen. Lomituksella saadaan piennettyä kuvan välkyntää. Kokonaan sähköistä televisiota kehittivät Philo Farnsworth (1906-1971), Vladimir Zworykin (1888-1982) Yhdysvalloissa ja Kálmán Tihanyi (1897-1947) Unkarissa. Farnsworthin "kuvadissektoria" käyttävää laitetta esiteltiin 1927-1929. Zworykin työskenteli Westinghousella kehittäen "ikonoskooppia". Zworykinin laite patentoitiin ensimmäisenä 1925, mutta se pystyi esittämään vain liikkumatonta kuvaa. Farnsworth ja Zworykin patentin hankkinut RCA joutuivat patenttiriitaan. Sähköinen televisio toimi ensi kerran vuonna 1926, kun Zworykin ja Farnsworthin patentit yhdistettiin Tihanyin kameraputkeen. Tihanyi oli kehittänyt kameraputkeaan radioskooppiaan varten vuonna 1926. Ensimmäiset yleiset televisiolähetykset aloitettiin mustavalkoisina Saksassa vuonna 1934. Teknologiaa oli kokeiltu jo vuodesta 1929 asti äänettömänä. Werner Flechsig patentoi maskijärjestelmällä () toimivan väritelevision Saksassa vuonna 1938, ja se esiteltiin kansainvälisessä radionäyttelyssä Berliinissä vuonna 1939. Useimmat kuvaputkiväritelevisiot, joita käytetään nykyisin, perustuvat tähän tekniikkaan. Vielä toisen maailmansodan aikana 16. elokuuta 1944 Baird sai toimimaan ensimmäisen täysin sähköisen väritelevisiovastaanottimen näytön. Hänen 600-juovainen televisionsa perustui "läpäisymenetelmään" (beam penetration). Televisio tuli Suomeen 1950-luvulla: ensimmäinen antennien välityksellä esitetty lähetys toteutettiin 24. toukokuuta 1955 Helsingissä. Säännölliset televisiolähetykset alkoivat Suomessa vuonna 1957 Tekniikan Edistämissäätiön (TES) tukemana nimellä TES-TV. Lähetykset tehtiin Helsingin Ratakadulla sijaitsevassa insinööriseurojen toimitiloissa, jonne rakennettiin studio. Lähetysantenni sijaitsi Albertinkadulla sijaitsevassa tiilisessä tornissa. TES:n lähetykset olivat mainosrahoitteisia. Yleisradio reagoi tilanteeseen kankeasti, mutta saman vuoden aikana aloitettiin kuitenkin Ylen koelähetykset Pasilan Ilmalassa sijaitsevaan vesilaitoksen rakennukseen tehdyssä studiossa. Lähetysantenni oli Stadionin tornin huipulla, joka 72 metriä korkeana oli tuolloin Helsingin korkein rakennus. Yleisradio aloitti säännölliset televisiolähetykset 1. tammikuuta 1958 nimellä Suomen Televisio. Televisio herätti vastustusta varsinkin konservatiivissa uskonnollisissa piireissä. Tämä johti joskus surkuhupaisiinkin tapahtumiin, kuten television pilkkomiseen kirveellä. 1970-luvulta alkaen lähes jokaisessa suomalaisessa kotitaloudessa on ollut vähintään yksi televisiovastaanotin. Televisiovastaanottimien lukumäärä Suomessa vuonna 1970 oli noin kappaletta, kun väkiluku samaan aikaan oli noin 4,78 miljoonaa. Väritelevisio yleistyi 1970- ja 1980-luvuilla siten, että yli puolella Suomen kotitalouksista oli väritelevisio 1980-luvun alkupuolella. Sisältö Televisiokanavat Televisiokanavaksi sanotaan lähetystaajuutta. Vapaat maanpäälliset kanavat jaetaan kansainvälisillä sopimuksilla. Jaon tarkoitus on olla häiritsemättä lähialueiden lähetyksiä. Kanavia on sekä kaupallisia että julkisia. Kanavilla on tavallisesti yksilöllinen visuaalinen ilme, johon kuuluu oma kanavalogo. Suomessa maksuttomia kanavia ovat julkiset Yle TV1, Yle TV2, Yle Teema & Fem sekä kaupalliset MTV3, Nelonen, Sub, TV5, Liv, Jim, Kutonen, TLC, Fox, AVA, Hero, Frii ja National Geographic. Ohjelmat Pääosa television kautta välitettävästä sisällöstä koostuu erilaisista ohjelmista, kuten televisiosarjoista, urheilulähetyksistä, dokumenteista, ajankohtaisohjelmista ja uutisista. Televisiossa näytetään usein myös elokuvia. Televisio-ohjelmat jakaantuvat kahteen pääluokkaan: käsikirjoitettuihin sekä käsikirjoittamattomiin (osittain tai kokonaan) ohjelmiin. Käsikirjoitetut ohjelmat ovat lähes kaikki elokuvia tai televisiosarjoja. Mainokset Lähes kaikilla kaupallisilla kanavilla näytetään mainoksia. Nämä on lähes aina keskitetty mainoskatkoille, jotka kestävät keskimäärin neljä minuuttia. Televisiomainonta sai alkunsa vuonna 1941, kun rannekelloja valmistava Bulova Watch Company maksoi WNBT:lle mainoksensa lähettämisestä baseball-ottelun aikana. Vuosina 2002-2006 MTV3:lla ja Nelosella mainoskatkot kestivät tuntia kohden 9-12 minuuttia. Kritiikkiä Erään tutkimuksen mukaan TV:n katsominen lisää epäsosiaalista käytöstä varsinkin jos lapset katsovat televisiota. Tekniikka Televisiojärjestelmä koostuu lähetinpäästä ja vastaanottimesta. Nämä voidaan toteuttaa joko digitaalisesti tai analogisesti. Seuraavassa on esitetty yksinkertaisen televisiojärjestelmän välttämättömät elementit: Kuva- ja äänilähde, useimmiten käytössä on nämä yhdistävä televisiokamera. Kooderi/Lähetin, joka tuottaa ja lähettää kuva- ja ääni-informaation sisältävät radioaallot. Lähetysantenni Vastaanottoantenni Radiotaajuusvastaanotin Dekooderi, joka muuttaa radioaallot kuva- ja äänisignaaleiksi Näyttö, jolla kuva esitetään Äänentoistojärjestelmä Yllä oleva järjestelmä on analoginen, antenniverkossa toimiva järjestelmä. Suomessa lähetys- ja vastaanotinteknologia on digitaalinen, joten laitteisto on hieman monimutkaisempi: Kuva- ja ääni-informaatio A/D-muunnin, koodaa informaation digitaaliseksi Kooderi / Lähetin Lähetysantenni Vastaanotinantenni Radiotaajuusvastaanotin, kuten Digiboksi eli digitaalisovitin, joissakin televisioissa sisäänrakennettu, eli digivirittimellä varustettu Dekooderi, joka muuttaa radioaallot biteiksi, lähetetään analogisena näyttölaitteelle (analoginen televisio), tai suoraan näytölle (digiviritin) Näyttö- ja äänentoistolaitteet Tämä järjestelmä on digitaalinen, antenniverkossa toimiva. Antenniverkon lisäksi käytetään myös kaapeli- ja satelliittiverkkoja. Televisiovastaanotin Televisioissa käytetään yleensä TFT-nestekide- tai OLED-näyttöelementtejä. Aiempia näyttötekniikoita ovat energiasyöppö plasmanäyttö ja suuremman tilan vaativat projektiotelevisio ja kuvaputkitelevisio. Videotykkiä unohtamatta. Nestekidenäyttö koostuu sähköisesti ohjatusta, valoa polarisoivasta nesteestä, joka on suljettu soluihin kahden läpinäkyvän suorassa kulmassa olevan polarisoivan levyn väliin. Kun sähkökenttää ei ole, nesteen molekyylit ovat lepotilassa, ja ne kiertyvät luonnostaan suoran kulman ääripäästä toiseen. Valo polarisoituu ensin yhdessä levyssä, kiertyy sitten niin, että lopuksi valo kulkee toisen levyn läpi. Koko yhdistelmä on lähes läpinäkyvä; vain ensimmäisen polarisaatiolevyn läpäistessään valo himmenee hieman. Kun soluun muodostetaan sähkökenttä, nesteen molekyylit kääntyvät kentän suuntaisiksi estäen polarisoituneen valon kiertymisen. Kun valo osuu omaa polarisaatiotasoaan vasten kohtisuorasti polarisoivaan levyyn, solu näyttää tummalta. LCD-televisio sisältää taustavalon toisella puolella, kuin mistä sitä katsotaan. Aktivoidut kiteet näkyvät mustina, kun taas aktivoimattomat kiteet ovat kirkkaita. OLED-näyttö on itsevalaisevista LED-kuvapisteistä rakentuva näyttö, jonka etuna on voimakas kontrasti. OLED-tekniikkaa ei pidä sekoittaa LED TV-tekniikkaan, jossa LED-valaisinta käytetään nestekidenäytön taustavalona. Plasmatelevisiossa sadattuhannet pienet solut sijaitsevat kahden lasilevyn välissä. Nämä solut sisältävät sekoituksen neonia ja ksenonia. Solun läpi kulkeva sähkövirta ionisoi kaasun muuttaen sen plasmaksi. Plasma säteilee ultraviolettivaloa, joka puolestaan saa fluoresoivan materiaalin tuottamaan näkyvää valoa. Kuvaputkitelevision näyttö muodostuu kuvaputkesta, jossa poikkeutuskelojen ohjaama elektronisuihku piirtää kuvan kuvaputken pinnan loisteaineeseen ylhäältä alas (PAL-järjestelmässä 2 x 25 kertaa sekunnissa (50 Hz); jokainen kuva on jaettu vaakajuoviin ja ensin piirretää 'parittomat' juovat ja sitten 'parilliset' juovat. Kaso Kuvan lomitus). Kuvia on siis 25 per sekunti, mutta kuvia piirretään 50 kertaa sekunnissa. Ensimmäiset kaupalliset mustavalkoiset kuvaputkitelevisiot toi myyntiin saksalainen Telefunken vuonna 1934. Britit ja yhdysvaltalaiset seurasivat parin vuoden päästä perässä. Väritelevisiossa on kolmen loistepisteen ryhmiä: punainen (R), vihreä (G) ja sininen (B), jotka elektronisuihku saa loistamaan. Jokaiselle värille on oma elektronisuihkunsa (3 kpl; katso RGB). Kuvaputkitelevisio vaatii syvyytensä vuoksi LCD- ja plasmatelevisioita enemmän tilaa. Katso myös Analogisen televisiotekniikan standardit: PAL ('läntinen Eurooppa') NTSC ('Tyynenmeren maat') SECAM (Ranska ja itäinen Eurooppa) SDTV kuvataajuus Katodisädeputki Digitaalitelevisio Televisiomaksu Katsotuimmat televisiolähetykset Suomessa Televisioteollisuuden historiasta Suomessa artikkeleissa Finlux, Asa Radio, Salora ja Valco. Lähteet Kirjallisuutta Nikkinen, Are; Vacklin Anders: Television runousoppia. Like Kustannus Oy,2012. Aiheesta muualla Nostalgia-TV - suomalainen televisiohistoriaa dokumentoiva sivusto Television historiaa - ensimmäiset 75 vuotta . Kaukonäkö tulossa jokamiehen kotiin, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 18.03.1928, nro 12, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Kaukonäkeminen ei ole mitään "kortista katsomista". Tämän hetken nykyaikaisimpaan televisiolaitokseen tutustumassa. B.B.C. lähettää nyt säännöllisesti televisio-ohjelmaa, Helsingin Sanomat, 16.10.1936, nro 280, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Seulonnan keskeiset artikkelit

1212

https://fi.wikipedia.org/wiki/TVT-Tampere

TVT-Tampere

TVT-Tampere (vuoden 2004 joulukuuhun TV-Tampere) oli Tampereella toiminut sekä kaapelin että antennin kautta ohjelmaa lähettänyt alue-tv. 13. tammikuuta 1994 aloittaneen silloisen TV-Tampereen näkyvyysalue kattoi melkein koko Pirkanmaan. Näkyvyysalue ulottui 40-60 kilometrin päähän Tampereen keskustasta VHF-kanavalla 6 sekä lähikuntien kaapeliverkoissa kanavalla 12. Lähetykset tavoittivat noin pirkanmaalaista, joista 89 % antennin ja kaapelin välityksellä. Kanavan suosituin ohjelma oli Pirkanmaan paikallisuutiset. Uutisia seurasi päivittäin noin 95 000 katsojaa. TVT-Tampereen lähetin sijaitsi Pyynikillä ja sen teho oli 2 kW ERP. Vuonna 1994 lupa myönnettiin Skycom Oy:lle, vuodesta 2000 lähtien se oli Janton Oyj:llä Skycomin mentyä konkurssiin ja vuodesta 2004 lähtien Tuotantoyhtiö Kuvaputki Oy:llä. TVT-Tampere lopetti toimintansa 1. heinäkuuta 2006 ja sen tilalla kaapelissa nähtiin valtakunnallisen Diggari-kanavan ohjelmia. Lähteet Aiheesta muualla TVT-Tampere kanavan verkkosivut arkistoituna Diggari-kanavan verkkosivut arkistoituna Suomalaiset televisiokanavat Tampereen media Vuonna 1994 perustetut televisiokanavat Vuonna 2006 lakkautetut televisiokanavat

1213

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6v%C3%A4enpuolue

Työväenpuolue

Työväenpuolue on työväenliikkeen piirissä alkunsa saaneista poliittisista liikkeistä kehittynyt puolue. Nimityksen sijasta käytetään yleensä nimityksiä sosiaalidemokraattinen puolue (sosiaalidemokratia) ja kommunistinen puolue (kommunistinen liike). Nimeä "Työväenpuolue" käyttävät muun muassa seuraavat puolueet: Työväenpuolue (Australia) Työväenpuolue (Alankomaat) Työväenpuolue (Brasilia) Työväenpuolue (Gibraltar) Työväenpuolue (Espanja) Työväenpuolue (Israel) Työväenpuolue (Liettua) Työväenpuolue (Norja) Työväenpuolue (Irlanti) Työväenpuolue (Liettua) MPLA Työväenpuolue (Puola) Työväenpuolue (Ruotsi) Työväenpuolue (Salomonsaaret) Työväenpuolue (Venäjä) Työväenpuolue (Yhdistynyt kuningaskunta) Työväenpuolue (Yhdysvallat) Katso myös Vasemmisto Lähteet Puolueet Työväenliike

1214

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tanssi

Tanssi

Tanssi on taide- ja urheilumuoto, jossa ihminen liikuttaa vartaloaan, yleensä rytmikkäästi musiikin mukaan, tuottaakseen esteettisiä elämyksiä, huvitellakseen, sosiaalisena toimintana tai ilmaistakseen tanssillaan jotain. Tanssia voi nähdä myös uskonnollisissa ja muissa hengellisissä tilaisuuksissa. Toisaalta eräät uskonnolliset ryhmät suhtautuvat tanssiin torjuvasti ja pitävät sitä syntinä. Tanssi voi olla sekä ennakolta määrättyjen askelkuvioiden noudattamista tai täysin improvisoitua liikkumista, usein musiikin tahtiin. Askelkuviot liittyvät usein perinteisiin tansseihin kuten valssi, foxtrot ja poloneesi. Tanssi voi olla myös taiteellinen esitys, jolloin sillä on usein ennalta määrätty koreografia. Tanssiesitys voi myös perustua joko osin tai kokonaan improvisaatioon. Tanssin elementtejä käytetään myös poikkitaiteellisesti muun muassa teatterin, sirkustaiteen kuin erilaisten performanssienkin yhteydessä. Tanssia voidaan harrastaa pareittain, yksin, tai ryhmässä. Tanssin määritelmään vaikuttavat sosiaaliset, kulttuuriset, esteettiset ja moraaliset määritelmät ja rajat. Tanssina voidaan pitää niin kuviokelluntaa kuin kamppailulajien harrastajien kata-liikesarjoja. Amerikkalainen antropologi Judith Lynne Hanna määrittelee tanssin olevan "ihmisen käyttäytymistä, joka tanssijan näkökulmasta koostuu merkityksellisistä, harkitusti rytmitetyistä ja kulttuurin muokkaamista sanattomien ruumiinliikkeiden jaksoista, jotka poikkeavat tavallisista liiketoiminnoista siinä, että liikkumiseen on sisäinen ja esteettinen tarve". Eläimillä tanssi voi olla osa pariutumisrituaalia, mehiläiset ovat tunnettuja tanssistaan, jolla kertovat muille pesän mehiläisille mistä löytyy mettä. Kurkien soidintanssi on erityisen komeaa katsottavaa. Tanssiksi voidaan myös kutsua esimerkiksi tuulen aikaansaamaa liikettä puiden lehdissä ja muissa kasveissa. Tällöin liikkeestä käytetään ilmaisua kuvaannollisesti. Tiettyjä musiikkityylejä kutsutaan erityisesti tanssimusiikiksi. Tanssitaide Taidetanssiin kuuluvat esittävän tanssin (näyttämötanssin) eri muodot. Niitä ovat muun muassa baletti, jazztanssi, moderni tanssi, nykytanssi ja tanssiteatteri. Myös kansantanssin, flamencon ja stepin piirissä tehdään nykyään tanssitaiteeksi luettavia teoksia. Länsimaissa ensimmäisenä tanssitaiteen muotona voidaan pitää balettia, jonka piirissä tanssiin tulivat ensimmäistä kertaa taiteelliset tavoitteet, tanssin siirtäminen näyttämölle ja tanssiin erikoistuneet esittäjät. Myös monia esimerkiksi aasialaisen kulttuurin perinteisiä teatterimuotoja voidaan hyvin katsoa tanssitaiteeksi, koska ne suurelta osin perustuvat liikeilmaisuun. Tanssi taidemuotona on siitä erikoinen, että tanssin luoja on samalla itse taideteos ja taiteen välineenä on hänen oma kehonsa ja kaikki sen liikkeet. Kinesteettisen aistin kautta ne vaikuttavat katsojan lihaksiin. Kun tanssi on ohi se on myös lopullisesti kadonnut, eikä siihen ole enää mahdollista palata. (Tämä hetkellisyys on osaltaan vaikuttanut siihen, että tanssia tutkittu sen pitkästä historiasta huolimatta suhteellisen vähän.) Tanssitaide pyrkii jatkuvasti uudistumaan ja löytämään tuoreita ilmaisutapoja. Sen eri lajit ottavat vaikutteita toisiltaan ja myös taiteidenvälisyys luo sille uusia ilmenemismuotoja, jotka eivät mahdu vanhoihin määritelmiin. Nykytaiteelle tyypilliseen tapaan se pyrkii rikkomaan sille asetettuja rajoja, joten määritelmät vanhenevat nopeasti. Toisaalta joillakin sen muodoilla on vuosisatojen perinteet, joiden puitteissa uudistuminen on maltillista ja tiukastikin vanhoihin esteettisiin ihanteisiin pohjautuvaa. Länsimaisen esittävän tanssin varhainen historia Tarkkaa tietoa siitä, milloin ihmiset alkoivat tanssia, ei ole, mutta on hyvä syy olettaa sen alkaneen jo esihistorian hämärissä. Lähes kaikkien säilyneiden heimokulttuurien piirissä esiintyy tansseja, joissa on järjestyneitä kuviota, rytmillisiä jaksotuksia, erityinen esiintymispaikka ja ne on suunniteltu tekemään tietty vaikutus katsojiin. Yleisönä saattavat olla vain jumalat, joilta tanssija pyytää sadetta, ja näyttämönä ruohoaukio, mutta näistä rituaaleista on esittävä tanssi saanut alkunsa. Antiikin Kreikan teattereissa esitettiin dityrambeja, laulu- ja tanssiesityksiä, keväisissä Dionysos-juhlissa. Niissä aikaisempaa improvisaatiota alettiin korvata varta vasten suunnitelluilla lauluilla ja tansseilla, jolloin rituaalille muodostui tarkempi rakenne. Vuonna 585 eaa. järjestetty dityrambikilpailu innosti ryhmiä kehittämään esityksiään. Harjoittajana toimi choregus (koreografin kantasana) ja ne esitettiin ulkoilmateatterin ympyränmuotoisella tanssille tarkoitetulla orchestralla. Samaan aikaan Dionysos-juhlissa kehittyi puhutun draaman muoto, jossa laulaja-tanssijat muodostivat tapahtumiin reagoivan ja niitä kommentoivan kuoron. Heidän tyyliteltyjä symbolisia eleitään kutsuttiin nimellä cheironomia. Dionysos-juhlien esiintyjät olivat amatöörejä, mutta Kreikassa oli myös ammattitanssijoita, orjia, jotka viihdyttivät illallisväkeä temppuilemalla. Jonglöörauksen ja akrobatian lisäksi he esittivät myös lyhyitä jumaltaruihin pohjautuvia miimiesityksiä. Näiden tanssijoiden esityksissä yhdistyivät siis dityrambien kehittyneet taidot ja kuorojen draamallisuus. Ammattimainen tanssi kehittyi edelleen antiikin Roomassa, jonka pantomiimiviihteen aloittivat 22 jaa. kaksi taiteilijaa: Pylades ja Batyllus. He ansioituivat esittämällä kokonaisia tragedioita ja myyttejä sooloteoksina, joissa he näyttelivät tarinaan kuuluvat roolit käyttäen apunaan sopivaa musiikkia ja vaihtelevia pukuja ja naamioita. Sanattomalla miimillä toteutettuja roolitulkintoja elävöittivät taidokkaat pyörähdykset, taivutukset ja loikat. Fyysisten taitojen esittely ei kuitenkaan noussut pääasiaksi, vaan esiintymistaidoissa tärkeänä pidettiin kaikkien eleiden ja liikkeiden ilmaisullista merkityksellisyyttä. Niinpä jo tuolloin olivat nähtävissä kaikki näyttämötanssin elementit: liikkeissään taitava esiintyjä, esitettävä rooli, näyttämö, musiikki, puvustus ja lavastus sekä yleisö. Näiden osa-alueiden keskinäisestä tärkeysjärjestyksestä käyty keskustelu onkin leimannut seuraavien vuosisatojen tanssin historiaa. Erityispiirteenä tanssin kehittymisessä on ollut tanssijan taituruuden kehittämispyrkimys. Näyttelijöiden fyysinen potentiaali on pysynyt käytännössä muuttumattomana, mutta tanssijat ovat pyrkineet laajentamaan kapasiteettiaan tavoittelemalla yhä nopeampia, korkeammalle nousevia ja monimutkaisempia liikkeitä. Tämä pyrkimys on vaatinut tehokkaampaa ja pitkäjännitteisempää, lopulta myös tieteellisempää, harjoittelua, jonka ansiosta käytettävissä oleva liikesanasto on jatkuvasti laajentunut. Rooman imperiumissa suosittu pantomiimiteatteri joutui kristillisen ajan kirkkoisien epäsuosioon. He opettivat seurakuntalaisilleen, että koska paholainen järjesti helvetissä näyttämöhuveja, ne tuli maan päällä kieltää. Vaikka tämä oppi vähensikin ammattiesiintymistä, tavallinen kansa jatkoi tanssimista. Kirkon vaikutuksesta vanhojen rituaalien maaginen merkitys väheni ja niistä tuli sosiaalista ajanvietettä. Samaan aikaan alkoi kehittyä kristillispohjaisia spektaakkeleja, joissa raamatullisia tapahtumia kerrottiin sanattomien näytelmien muodossa. Renessanssin myötä herännyt kiinnostus antiikin mytologiaan innoitti yhdistämään maalliset huvitukset ja uskonnolliset kulkueet trionfeissa. Lorenzo di Medici järjesti tällaisia juhlakulkueita, jotka käsittelivät myyttisiä aiheita. Niissä naamioihin pukeutuneet esiintyjät lausuivat runoja, lauloivat ja tanssivat ja lopuksi kaikki esiintyjät yhtyvät kulkueen päätteeksi suureen yhteistanssiin. Italialaiset herttuakunnat kilpailivat hovijuhliensa mahtavuudella ja järjestivät samantyyppisiä esityksiä illallisväelle. Jokaisen uuden ruokalajin esitteli sopivan jumalhahmon pieni esitys: Neptunus merenneitoineen kalaruoan, Atalanta villisian ja hedelmät Pomona. Näistä esityksistä periytyy ranskalainen sana entrée, sisääntulo, joka yhä on käytössä nykypäivän menuissa. 1500-luvulla ensimmäisen kerran tanssiin viitataan sanalla balletti, jolloin sillä tarkoitettiin yksinkertaisesti kuvioitua tanssia, jossa esiintyjille oli suunniteltu jaksoittain vaihtuvia muodostelmia. Ensimmäiset ballettiit olivat siis puolittain näyttämöllistettyä oman aikansa seuratanssia, jotka oli löyhästi liitetty yhteiseen mytologiseen aiheeseen. Tällaisista hoviväen tanssihuveista sai alkunsa baletti sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme. Sen myöhempää kehitystä on kuvattu artikkelin baletti yhteydessä. Nykytanssin historiasta ja sen eri muodoista sekä tanssiteatterista on myös omat artikkelinsa. Seuratanssi Tanssintutkija Raili Laineen mukaan seuratanssi tarkoittaa modernin (teollistuneen) yhteiskunnan julkista paritanssitilannetta, jossa ennestään tuntemattomat ihmiset voivat tanssia toistensa kanssa. Esimerkkeinä seuratansseista voi pitää lava- ja ravintolatansseja, salsailtoja, argentiinalaisen tangon tanssiaisia ja muita tilanteita, jotka ovat yleisölle avoimia paritanssitapahtumia. Seuratanssi on suora käännös saksan kielen Gesellschaftstanz-sanasta. Sanaa seuratanssi on käytetty ensimmäisen kerran vuonna 1921 Elo Kuosmasen tanssikoulun kurssi-ilmoituksessa. Maalaistanssin varhaisvaiheet Suomessa Rahvaan keskuudessa tanssikulttuuri pääsi alkuun ensimmäisenä Etelä-Pohjanmaalla. Esikuvat saatiin ilmeisesti Ruotsista, sillä maakunnan rannikkokaupungeissa oli tanssitupia jo 1600-luvun puolivälissä tai vähän sitä ennen. Närpiössä lienee tanssittu 1660-luvulla, ja vuodelta 1670 on säilynyt erään pappismiehen valitus tanssihuoneista ja muusta pitäjässä vallitsevasta säädyttömyydestä. Kuitenkin 1600- ja 1700-luvun vaihde oli tanssin suhteen vielä siirtymävaihetta, sillä kun viuluista oli puutetta, jouduttiin turvautumaan lauluääneen tai huilumusiikkiin. Eri tiedoista voidaan päätellä, että Ruotsissa jopa talonpojat hallitsivat 1600-luvun lopulla kolmelta suunnalta tullutta tanssiperinnettä: puolalaisperäisiä tansseja, ranskalaisalkuista menuettia ja englantilaista kontratanssia. Näitä on ruotsalaisen esimerkin mukaan saatettu tanssia myös Etelä-Pohjanmaalla. Silti vahvinta perinnettä edustivat puolalaiset polskat, poloneesit ja proportiot. Kun tanssiminen yleistyi isonvihan jälkeen, tanssin kuviot muotoutuivat sellaisiksi, että menuetti jäi rannikkoväen tanssiksi, ja polskasta tuli suomenkielisen väestön tanssi. Polska vakiinnuttikin asemansa miltei kahdeksi vuosisadaksi. Tanssin yleistyttyä Etelä-Pohjanmaan viranomaiset ja varsinkin papisto koettivat estää tai hillitä nuorten tanssihaluja, koska niihin väitettiin liittyvän erilaisia häiriöitä ja ilkivaltaa. Erityisesti vastustettiin tansseja sunnuntai- ja juhlapäivinä, koska silloin rikottiin sapattimääräyksiä. Uskonnollisissa piireissä tanssimista pidettiin syntinä ja sitä vastustettiin sen takia. Joka tapauksessa tanssi merkitsi yhdessä yöjuoksun ja nuorison sakkiutumisen kanssa tietynlaista nuorison heräämistä omaksi ryhmäkseen sekä samalla huvittelukulttuurin alkua. Etelä-Pohjanmaalta tanssiongelmat siirtyivät 1700-luvun jälkipuoliskolla pienellä viiveellä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle, Satakuntaan, läntiseen osaan Hämettä sekä Varsinais-Suomeen, joissa kirkkokurin keinoin koetettiin rajoittaa nuorten tansseja. Eteläisissä maakunnissa nuoriso kokoontui tanssin ohella myös leikkimään kyläkeinuille. Itä-Suomeen tanssiharrastukset levisivät vasta 1800-luvulla. Etelä-Pohjanmaan rintapitäjissä tanssin rajoittamistoimet liitettiin 1700-luvun lopulta alkaen pitäjänsopimuksiin ja kyläjärjestyksiin sekä samalla osaksi pitäjäkuria, jolloin tanssisääntöjen rikkomisesta joutui käräjille. Luvaton tanssi näin kriminalisoitiin. Niinpä vuosina 1840-1889 rangaistiin Etelä-Pohjanmaan kihlakunnanoikeuksissa lähes 400 henkeä luvattomasta tanssimisesta tai tanssin järjestämisestä. Sakkoja saivat paitsi tanssijat myös ne isännät, jotka olivat sallineet talossaan tanssit. Paikallisia eroja eri pitäjien säännöissä silti oli: Ilmajoella sakotettiin vain tansseja sallineita isäntiä ja pelimanneja, Lapualla tanssitilojen luovuttajia sekä tanssijoita. Lapuan laki rajoitti tanssinpitoa seuraavasti: "Sunnuntai- ja Juhla- ja Lukukinkeripäiwinä ei saada pitää häitä, naittajaisia, hyppy kokouksia eli muita ryhisewiä ajankuluja Neljän Ruplan kahdeksankymmenen kopeikan sakon haastolla hopiasa sille, joka sellaisiin laitoksiin kiellettyinä aikoina antaa huoneensa; mutta joka mainituisa laitoksisa oleskelee sakotettakoon yksi Rupla hopiasa. (Hallitussääntö 11. §.) Tanssin parisataavuotinen kujanjuoksu päättyi 1880-luvun lopussa, jolloin uuden rikoslain myötä käräjien tanssisakot jäivät pois käytännöstä. Nyt myös nuorisoseuraliikkeen piirissä tanssi sallittiin aikaisempaa vapaammin, mikä luultavasti lisäsi liikkeen kannatusta. Erilaisia tanssimuotoja Tanssi videopeleissä Tanssi on muun muassa inspiroinut videopelikehittäjiä. Tanssipelit, kuten Dance Revolution ja In the Groove, muistuttavat pelitavaltaan tanssimista, joskin pelaamista harvemmin pidetään varsinaisena tanssimisena. Tanssipeleissä on normaalisti vain askelsarjoja. Katso myös Tanssitaide Suomessa Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Georg Schwarz, Kulturexperimente im Altertum, Berlin 2010. Aiheesta muualla Tanssin tiedotuskeskus - Finnish Dance Information Centre Finnish Dance Organization Rossi, Leena: Lavatanssikertomuksia ja refleksiivistä etnografiaa. Kirja-arvostelu teoksesta Saarikoski, Helena: Silloin tanssittiin tangoa: Tanssikansan kertomaa 1900-luvulta. Kulttuuriosuuskunta Partuuna, 2014. (Agricolan kirja-arvostelut, 15.6.2015) Varto, Juha: Kohti tanssin filosofista tarkastelua. niin & näin 4/1995, 38-42. Itkonen, Matti: Tanssin filosofiaa. Keskustelu Jaana Parviaisen kanssa. niin & näin 1/1999, 48-50. Seulonnan keskeiset artikkelit

1215

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedostoj%C3%A4rjestelm%C3%A4

Tiedostojärjestelmä

Tiedostojärjestelmä on käyttöjärjestelmän tarjoama palvelu, jonka avulla muut ohjelmistot voivat varastoida dataa tietokoneen massamuistiin. Tiedostojärjestelmän tärkein tehtävä on peittää massamuistilaitteen tekninen rakenne ja saada sen sisältö näkymään helpommin käsiteltävinä tiedostoina ja hakemistoina. Tiedostojärjestelmä luodaan tyypillisesti massamuistille tai kiintolevyn osiolle. Windows-käyttöjärjestelmässä osiot näkyvät eri levyasemakirjaimina. Unix-tyyppisissä käyttöjärjestelmissä eri tiedostojärjestelmiä ei oteta automaattisesti käyttöön kuin järjestelmän käynnistyksen vaatimat. Loput tiedostojärjestelmät liitetään () hakemistopuuhun hakemistojen alle. Esimerkiksi hakemisto /home voi olla liitoskohta (mount point) tiedostojärjestelmälle joka sisältää käyttäjien omat tiedot. Myös uudemmat Windows-käyttöjärjestelmät osaavat liittää tiedostojärjestelmiä hakemistopuuhun. Historia Tiedostojärjestelmät voidaan jakaa sukupolviin seuraavasti: sukupolvi 0: ei järjestelmää, vain tietovirta. Esimerkiksi reikäkortti tai C-kasetti. sukupolvi 1: varhainen hajasaanti. Useampia nimettyjä tiedostoja ilman hakemistoja tai metatietoa. sukupolvi 2: varhainen järjestäminen (hakemistot, kansiot). Paljon tiedostoja. sukupolvi 3: metatiedot kuten käyttäjäoikeudet ja omistajuus. Useiden käyttäjien tuki. sukupolvi 4: journalointi, joka parantaa vikasietoisuutta ongelmatilanteissa ja tekee epätodennäköisemmäksi tietojen menettämisen. Viidennen sukupolven määrittää sisäänrakennettu taltionhallinta, lohkokohtainen tarkistussumma, itsekorjaava RAID, copy-on-write tilannekuvat, asynkroninen replikointi ja tulevaisuuteen skaalautuvuus. Tiedostojärjestelmän ikä ei vastaa sen sukupolvea: uudet sulautettuihin järjestelmiin suunnatut tai muut erikoistuneet tiedostojärjestelmät eivät sisällä uudemman sukupolven ominaisuuksia kuten zonefs:ssä. Ensimmäinen käyttöjärjestelmä, jossa oli hierarkkinen tiedostojärjestelmä, oli mahdollisesti Multics. Multicsin tiedostojärjestelmästä kerrottiin vuonna 1965, jossa mainittiin että tiedosto oli vain lineaarinen taulukko dataa, johon voidaan viitata symbolisellä nimellä. Unixissa oli hierarkkinen tiedostojärjestelmä, joka salli minkä tahansa syvyyden hakemistopuulle. Hakemistot ja tiedostot Nykyiset tiedostojärjestelmät sisältävät käyttäjälle näkyviä tiedostoja, jotka organisoituvat hierarkkiseksi (tai joskus jopa verkkomaiseksi) järjestelmäksi hakemistojen () avulla. Teknisestä näkökulmasta hakemistot ovat tiedostoja, joissa on luettelo tiedostoista. Tyypillisesti tiedostot ovat tiedostojärjestelmän kannalta vain yksiulotteinen joukko tavuja ilman tiettyä rakennetta. Graafisissa käyttöliittymissä hakemistot esitetään usein kansioina () tai laatikostoina (). Tiedostojärjestelmän perustaso on niin sanottu juurihakemisto (), joka sisältää kaikki tiedostot ja hakemistot. Sisäkkäisistä hakemistoista muodostuu haarautuva, puumainen kokonaisuus, joka usein esitetään ylösalaisin, niin että juurihakemisto on ylhäällä ja hakemistopuu haarautuu alaspäin. Vaihtoehtoisesti juurihakemisto voi olla vasemmalla, jolloin hakemistopuu haarautuu ensisijaisesti oikealle. Tiedostoihin ja hakemistoihin viitataan hakemistopolun avulla eli luettelemalla sisäkkäiset hakemistot tiedostojärjestelmän juuresta lähtien. Tällöin hakemistot tyypillisesti erotetaan toisistaan ja tiedostosta vinoviivalla (/) tai kenoviivalla (\) joskin muitakin tapoja on käytetty: /etc/apt/sources.list A:\ATK\OMAT\Sol.exe x.Y (OpenVMS) Hard Drive:My Folder:My Document ("Classic" Mac OS) Tiedostojärjestelmä voi sisältää symbolisia tai kovia linkkiä tiedostoihin: tiedostolla voi olla useampia nimiä ja samaan tiedostoon voidaan viitata myös eri hakemistosta. Kovalinkityllä tiedostolla on sama inode riippumatta nimestä ja sitä ei voida tehdä hakemistolle. Symbolinen linkki (myös pehmeä linkki) ei sisällä kohteen tietoja ja kohde voi sijaita myös esimerkiksi verkkolevyllä. Tilanvaraus Tiedostojärjestelmän tärkeä ominaisuus on hallita massamuistin vapaata ja varattua tilaa. Tämä koskee tietokoneeseen liitettyä fyysisista mediaa, ei niinkään verkkotiedostojärjestelmiä (niiden tilanvaraus tapahtuu palvelinkoneen massamuistilla). Tyypillisesti massamuisti jaetaan määräkokoisiin lohkoihin, varausyksiköiksi (). Varausyksiköt ovat tyypillisesti 512 tavun kerrannaisyksikköjä (2x, 4x, 8x, 16x, jne.), mutta niiden tarkka koko riippuu tiedostojärjestelmästä ja sen parametreista. Pieni varausyksikkö lisää levyn kirjanpitoon kuluvaa tilaa ja saattaa hidastaa toimintaa. Suuri varausyksikkö taas tuhlaa tilaa pieniä tiedostoja tallennettaessa. Joissain tiedostojärjestelmissä kierretään ongelma tallentamalla useita pieniä tiedostoja yhteen varausyksikköön tai varatun tilan koko voi vaihdella tarvittaessa, esimerkiksi Btrfs (). Yksittäisten lohkojen sijaan voidaan käyttää extent -lohkoja suurien jatkuvien osien varaamiseen suurille tiedostoille, jolloin vältetään yksittäisten lohkojen varaamiset: esimerkiksi JFS ja Ext4 tukevat tätä ominaisuutta. Tiedostot pyritään tallentamaan siten että niille varattu tila on yhtenäinen. Jos näin ei voida tehdä, sanotaan että tiedosto fragmentoituu eli pirstoutuu. Tämä on haitallista etenkin levymuisteilla, koska tiedostoa luettaessa joudutaan lukupäätä siirtämään, mikä vie aikaa ja hidastaa toimintoa. Tilanvaraus on vaikeaa, koska käyttöjärjestelmä ei yleensä tiedä tiedoston kokoa kun sitä aletaan kirjoittaa. Lisäksi vanhoja tiedostoja poistettaessa myös tiedostojärjestelmän tyhjä tila fragmentoituu. Tämä vuoksi joissain käyttöjärjestelmissä on mukana erityinen ohjelma tiedostojärjestelmän tiedostojen tai/ja tyhjän tilan eheyttämiseksi eli defragmentoimiseksi. Yksi tilanvaraukseen liittyvä erikoiskysymys on vapaan tilan hallinta. Vapaa tila voidaan käsittää tilaksi, joka ei ole minkään tiedoston käytössä (esim. MS-DOSin FAT). Vapaa tila voi myös olla erikoinen tiedosto tai tiedostoja, joista siirretään tilaa muille tiedostoille tarvittaessa. Eräissä käyttöjärjestelmissä voidaan myös rajoittaa osa tilasta vain ylikäyttäjän käyttöön siten että tavallinen käyttäjä ei voi täyttää levyä ja kaataa tärkeitä palvelinohjelmistoja. Tiedostojärjestelmän tallentamat tiedot Tiedostojärjestelmä tallentaa tiedostojen data lisäksi myös muita tietoja. Tiedoston nimi on tyypillisin. Lisäksi tiedostojärjestelmä pitää kirjaa tiedostoihin liittyvistä aikaleimoista kuten luontipäivä, muutospäivä tai viimeisin lukupäivä (tiedoston avaus) tai sen tilan muutos. Muita tiedostoihin liittyviä tietoja ovat niiden tyypit ja tietoturvaan liittyvät tiedot, kuten tiedoston omistaja/luoja ja pääsylistat. Tilanvaraukseen liittyviä tietoja ovat tiedoston koko ja sille varatut varausyksiköt. Käsitteitä Journalointi eli lokinpito tarkoittaa tiedostojärjestelmän kykyä säilyttää tiedon johdonmukaisuus vaikka tietokoneen toiminta katkeaisikin virtakatkokseen tai ohjelmistovirheeseen. Tämä saavutetaan pitämällä kirjaa tehdyistä muutoksista erityisellä tiedostojärjestelmän osalla (loki, engl. journal), josta tiedot päivitetään transaktion päättymisen jälkeen varsinaiseen tiedostojärjestelmään. Ilman journalointia tiedostojärjestelmän eheyttäminen erilaisilla työkaluilla, kuten fsck Unixin kaltaisissa järjestelmissä, on hitaampaa eikä välttämättä yhtä tuloksellista. Osio () on yhdelle massamuistille luotu alue, jolle luodaan erillinen tiedostojärjestelmä kapasiteetin jakamiseksi Tilannekuva () tarkoittaa hetkellisen tilanteen jäädyttämistä, jotta tilanteeseen voidaan palata myöhemmin. Tämä voi myös helpottaa varmennuksien tekemistä. Taltio () viittaa useiden levyjen kapasiteetin yhdistämiseen virtuaaliseksi levyksi, vähintään yhden osion kapasiteetti. Klusteroitu tiedostojärjestelmä tarkoittaa levyjärjestelmää, joka kattaa useiden tietokoneiden levykapasiteetin. Klusteroituja tiedostojärjestelmiä on pääasiassa kahta tyyppiä: hajautettu levyjärjestelmä sekä jaettu levyjärjestelmä. Tiedostojärjestelmä voi rakentua esimerkiksi TCP/IP protokollan päälle tai muiden kuten Fibre Channel, iSCSI, InfiniBand. Klusteroitua tiedostojärjestelmää kutsutaan toisinaan myös verkkotiedostojärjestelmäksi. Verkkotiedostojärjestelmä: katso Klusteroitu tiedostojärjestelmä inode on Unix- ja Unixin kaltaisissa käyttöjärjestelmissä käytetty tietorakenne, joka sisältää tiedostosta kaiken muun tiedon paitsi sen nimen ja varsinaisen sisällön (datan) Unix-tyyppisten käyttöjärjestelmien tiedostojärjestelmiä Kategoriaan kuuluvat nimenomaan Unix-tyyppisille käyttöjärjestelmille kehitettyjä tiedostojärjestelmiä, joita voidaan tukea myös muunkaltaisilla alustoilla. Unix Filesystem (UFS) UFS on Unixin alkuaikojen tiedostojärjestelmä, joka vakiinnutti nykyisen käytännön joka sallii tiedoston käyttää minkä vain määrän tavuja (ei sidottu "tietueen" kokoon). UFS on levinnyt laajasti eri käyttöjärjestelmiin (BSD, Nextstep, Mac OS X ja Solaris). Alkuaikojen tiedostojärjestelmä oli hyvin yksinkertainen toteuteukselta ja myös hyvin hidas. Siihen on tarpeen vaatiessa kehitetty lisäominaisuuksia kuten journalointi ja soft-updates. Ei yhtä standardia toteutusta: paljon eri variaatioita. Fast File System (FFS) Uudelleen toteutettu UFS nimellä "Fast File System for UNIX" BSD 4.2:ssa. UFS2 FreeBSD:n tiedostojärjestelmä UFS2 AdvFS Digital Equipment Corporationin AdvFS-tiedostojärjestelmä Digital Unixissa (myöhemmin Tru64 UNIX) BFS UnixWaren Boot File System EFS SGIn IRIX käyttöjärjestelmässä, korvasi aiemman tiedostojärjestelmän (System V -tyyppisen) myöhemmin korvattu XFS tiedostojärjestelmällä Hi Performance FileSystem (HFS) HP-UX käytössä ollut tiedostojärjestelmä (eri kuin Mac OS:n Hierarchical File System) Variaatio alkuperäisestä Unix UFS-tiedostojärjestelmästä LFS Log-structured File System on Berkeleyssä kehitetty lokirakenteinen tiedostojärjestelmä QNX4FS, QNX6FS QNX käyttöjärjestelmän tiedostojärjestelmä Veritas File System (VxFS) 1988 lähtien perustunut UFS:ään alkuaikoina, myöhemmin BSD FFS useille alustoille, mm. HP-UX XFS XFS on Silicon Graphicsin (SGI) kehittämä journaloiva tiedostojärjestelmä, joka on kehitetty SGI:n IRIX-käyttöjärjestelmälle. Täysin 64-bittinen journaloiva tiedostojärjestelmä. Otettiin mukaan viralliseen Linux-kerneliin kehitysversiossa 2.5.36, mutta oli saatavilla ja yleisesti käytössä jo 2.4-sarjan aikana kernelistä 2.4.23 lähtien. ZFS Sun Microsystemsin kehittämä alun perin Solaris-käyttöjärjestelmälle. lähdekoodit on julkaistu CDDL-lisenssillä OpenSolaris projektissa vuonna 2010 Oracle Corporation jatkoi kehitystä suljetussa haarassa, jolloin avoimen lähdekoodin versio jatkui OpenZFS projektina Linuxin tiedostojärjestelmät Linux osaa käyttää kymmeniä eri tiedostojärjestelmiä VFS (Virtual File System) -abstraktiokerroksen ansiosta. Listassa (paitsi minix) nimenomaan Linuxille kehitettyjä tiedostojärjestelmiä. Minix, xiafs Linuxin alkuperäinen tiedostojärjestelmä oli Minix-käyttöjärjestelmän tiedostojärjestelmä. Seuraavan sukupolven tiedostojärjestelmiä olivat muun muassa xiafs ja extfs, jotka ovat nykyään jääneet käytöstä. ext2fs, ext3fs, ext4fs Versiot ovat yhteensopivia siltä osin kuin uusia ominaisuuksia ei käytetä, esimerkiksi voi ext3fs:n liittää ext2fs:nä, jolloin journali ei sillä kerralla ole käytössä. Ext2 korvasi aiemman Extfs:n vuonna 1993. Ext2 on vielä suosittu esimerkiksi Flash- ja USB-muisteilla. Ext3 kehittyi laajennuksena aiemmalle Ext2:lle vuonna 1998. Ext3 tukee journalointia. Ext4 kehittyi edelleen Ext3:sta ja julkaistiin Linux versiossa 2.6.28 vuonna 2008. Ext4 tukee journalointia. F2FS Samsungin kehittämä tiedostojärjestelmä Linuxille, joka on suunniteltu käyttöön Flash-muistia käyttävillä massamuisteilla kuten SSD-levyt, eMMC ja SD-kortit. ReiserFS ja Reiser4 ReiserFS oli ensimmäinen journaloiva tiedostojärjestelmä, joka otettiin mukaan Linuxiin (versiossa 2.4.1-pre4). Sen alkuperäinen nimi oli TreeFS, mutta erinäisten syiden vuoksi se nimettiin lopulta suunnittelijansa Hans Reiserin mukaan. ReiserFS:n erityispiirteitä ovat muun muassa mahdollisuus pakata useita pieniä tiedostoja samalle varausyksikölle, puurakenteesta johtuva hyvä suorituskyky käytettäessä paljon pieniä tiedostoja sisältäviä hakemistoja sekä dynaamisten varausyksiköiden käyttö. Näiden piirteiden vuoksi sitä käytetään usein uutisryhmäpalvelimissa ja muissa vastaavissa kohteissa. Hans Reiserin pidätyksen ja murhatuomion jälkeen ja hänen yrityksensä ajauduttua konkurssiin tiedostojärjelmän kehitys ja käyttö on lakannut. Alkuvuodesta 2023 Linux-kehittäjät päättivät poistaa tiedostojärjestelmän Linuxista ja sen käyttö antaa varoituksen, jonka mukaan tiedostojärjestelmä poistuu vuoden 2025 aikana. Reiser4 on pääosin saman kehittäjäryhmän toteuttama kokonaan uusi tiedostojärjestelmä, jota ei ikinä otettu mukaan Linux-ytimeen. Tiedostojärjestelmää kehittää edelleen entinen Namesysin työntekijä Edward Shishkin, joka julkaisi 2019 uuden Reiser5:n. Btrfs Btrfs on uutta kehitystä edustava tiedostojärjestelmä suunniteltu tukemaan copy-on-write mekanismia. Tiedostojärjestelmän kehityksen aloitti Oracle Corporation Linuxia varten vuonna 2007. Btrfs tukee levyjärjestelmiä 16 eksatavuun saakka, joko suurina levyinä tai levyryhminä. Tiedostojärjestelmän käyttäjiä ovat mm. Facebook. Myös Jolla Oy:n Sailfish OS käyttää tiedostojärjestelmää. NILFS NILFS () on lokirakenteinen tiedostojärjestelmä, joka on kehitetty Linuxille. Lokirakenteiset tiedostojärjestelmät kirjoittavat rengaspuskurin tapaan aina loppuun, joka on nopea kirjoittaa mutta hitaampaa lukea. Ominaisuuksiin kuuluu tilannekuvat. FUSE Linuxin FUSE () mekanismin avulla tuetaan tiedostojärjestelmiä, joiden lähdekoodit eivät lisenssiltään yhteensopivia suoraan ytimeen liittämiseksi. Ubuntu käyttää tätä NTFS tuen kanssa. Microsoftin tiedostojärjestelmät FAT (File Allocation Table) Sijainti osion nollauralla Pitää kirjaa muun muassa tiedoston nimestä, koosta, tiedostoattribuuteista ja varausyksiköistä, jotka sisältävät itse tiedoston tiedot. Kiintolevyn (tai paremminkin sen osion) koko vaikuttaa varausyksikön kokoon. Tiedostojärjestelmään on myöhemmin lisätty ominaisuuksia jotka mahdollistavat yli 8+3 merkin tiedostonimet (ns. VFAT) ja yli 2 GB levyosiot (ns. FAT32). NTFS (New Technology File System) Kehitetty IBM:n kehittämän HPFS-tiedostojärjestelmän pohjalta Varausyksikön kokoon voi itse vaikuttaa riippumatta levyosion koosta Tilanvaraustaulu toteutettu binääripuuna → Haku nopeutuu. Applen tiedostojärjestelmät Macintosh File System (MFS) Alkuperäisen Mac OS:n Macintosh File System Hierarchical File System (HFS/HFS+) Alkuperäisen Mac OS:n Hierarchical File System HFS Plus (HFS+) lisäsi tuen journaloinnille OS X käyttöjärjestelmässä myös nimellä Mac OS Extended Apple File System (APFS) Mac OS X:ssä esitelty Apple File System korvasi edeltävän HFS/HFS Plus tiedostojärjestelmän vuonna 2017 IBM:n tiedostojärjestelmät Hierarchical File System (IBM MVS) IBM z/OS käyttämä tiedostojärjestelmä eri kuin HP-UX tai Mac OS tiedostojärjestelmät (jotka myös lyhennetään HFS) HPFS OS/2:n käyttämä HPFS JFS IBM:n kehittämä journaloiva tiedostojärjestelmä, julkaistu AIX-käyttöjärjestelmän versiossa 3.1. Kaksi merkittävää versiota: 32-bittinen JFS (JFS1) ja 64-bittinen Enhanced JFS (JFS2) Julkaistu myös OS/2:lle Linuxille julkaistu täysin 64-bittinen GPL-lisenssillä Otettiin mukaan viralliseen Linuxin epävakaassa kehitysversiossa 2.5.6-pre2 julkaisuun ja 2.4-sarjassa 2.4.20-pre4 julkaisuun. zFS (IBM) IBM:n z/OS järjestelmässä käytetty (eri kuin Sun/Oracle ZFS) Muiden alustojen tiedostojärjestelmät BeFS BeOS:n tiedostojärjestelmä Files-11 OpenVMS:n tiedostojärjestelmät Perinteinen ODS-2 ja uudempi ODS-5 OFS/FFS Amigan AmigaOS:n tiedostojärjestelmät nimet Old File System ja Fast File System Hajautetut levyjärjestelmät AFS (Andrew Filesystem) NFS (Network Filesystem) Sun Microsystemsin kehittämä, avoin IETF standardi (RFC) SMB (Server Message Block) IBM:n ja Microsoftin kehittämä 9P Plan 9 käyttöjärjestelmään kehitetty protokolla xFS Berkeleyn yliopiston hajautettu tiedostojärjestelmä Jaetut levyjärjestelmät GFS/GFS2 Global File System on kehitetty aluksi IRIX:lle, sitten siirretty Linuxille GFS2 on myöhemmin uudestaan kirjoitettu versio (Red Hat) GPFS IBM:n kehittämä jaettu levyjärjestelmä suurtietokonekäyttöön julkaistu alun perin IBM:n AIX -käyttöjärjestelmälle 1998, Linuxeille 2001 ja Microsoft Windows Server 2003 R2 (64-bit) vuonna 2008 OCFS/OCFS2 Oracle Corporation kehittämä jaettu levyjärjestelmä nimi Oracle Cluster File System julkaistu Linuxille Muut tiedostojärjestelmät ISO 9660 CD-ROM standardi tiedostojärjestelmä myös laajennuksia kuten Rock Ridge, Joliet UDF Universal Disk Format, ISO/IEC 13346 pakettipohjainen DVD-ROM tiedostojärjestelmä Universal Flash Storage (UFS) JEDECin määrittelemä tiedostojärjestelmä flash-muistin kanssa käyttöön Katso myös Filesystem Hierarchy Standard Tiedostopääte Lähteet Seulonnan keskeiset artikkelit

1217

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taloustiede

Taloustiede

Taloustiede on yhteiskuntatiede, joka tutkii lähinnä taloudellisia päätöksiä tekevien toimijoiden kannustimia ja käyttäytymistä, sekä niiden perusoletuksista johdetuilla malleilla ja teorioilla erilaisia taloudellisia ilmiöitä. Tavallisia tutkimuksen kohteita ovat hyödykkeiden kulutus, tuotanto ja allokointi, markkinoiden toiminta sekä aina kokonaistalouteen liittyvät kysymykset kuten talouskasvu ja inflaatio. Suomeksi taloustiedettä on aikaisemmin kutsuttu rinnakkain myös kansantaloustieteeksi erotuksena liiketaloustieteistä. Akateemisen taloustieteen tutkinnon suorittanutta kutsutaan ekonomistiksi. Taloustieteilijä on henkilö, joka on suorittanut tieteellisen jatkotutkinnon talous- tai jossakin lähitieteessä ja tekee aiheeseen liittyvää tutkimusta. Taloustiede jaetaan tyypillisesti kahteen laajaan kokonaisuuteen: mikrotaloustieteeseen ja makrotaloustieteeseen. Mikrotaloustiede selvittää yksittäisten taloudellisten toimijoiden käyttäytymisen lainalaisuuksia. Yleensä tarkastelun kohteena on yksilö, kotitalous tai yritys. Mikrotaloustieteellä on yleisesti hyväksytty ja taloustieteen opetusohjelmissa systemaattisesti käytetty yhtenäinen uusklassiseen taloustieteeseen perustuva teoriapohja. Valtavirtataloustieteen teoria on sovellettua matematiikkaa. Teoria perustuu ihmisten käyttäytymisestä tehdyille oletuksille, kuten preferenssien rationaalisuudelle. Makrotaloustiede puolestaan on kehittynyt kansantalouden tilinpidon pohjalta ja se tarkastelee kokonaistaloudellisia ilmiöitä. Makrotaloustiede ei pohjaudu yhtenäiseen teoriapohjaan vaan se koostuu joukosta erillisiä malleja. Taloudellisesta aineistosta tilastollisin menetelmin tehtävää empiiristä tutkimusta kutsutaan ekonometriaksi. Tämän koulukunnan mukaan toimijoita ohjaavat kannusteet ja pyrkimys hyödyn maksimointiin. Osa taloustieteen koulukunnista ei hyväksy joko uusklassista teoriaa tai matemaattista lähestymistapaa. Taloustieteessä tehdään usein ero positiivisen ja normatiivisen tutkimuksen välillä. Positiivinen taloustiede pyrkii selvittämään talouden toimintamekanismeja ja kehittämään teorioita. Normatiivinen taloustiede puolestaan ottaa kantaa siihen, miten taloutta pitäisi hoitaa ja millaiseen järjestelmään tulisi pyrkiä. Akateeminen tutkimus on yleensä positiivista, kun taas poliittinen keskustelu on normatiivista. Taloustieteen tutkimus on valtaosaltaan käyttäytymisvaikutusten ja kannusteiden tutkimusta. Mikrotaloustiede Mikrotaloustiede tutkii yksittäisten taloudellisten toimijoiden, kuten yksittäisten henkilöiden, kotitalouksien ja yritysten taloudellista käyttäytymistä. Mikrotaloustieteen päämääränä on selvittää, miten yksittäiset taloudelliset toimijat tekevät päätöksiä niukkuuden vallitessa sekä miten nämä päätökset vaikuttavat toisiin talouden toimijoihin. Keskeisenä kiinnostuksen kohteena on, miten hinnat määräytyvät markkinoilla. Mikrotaloustieteen teoriapohja Yleisesti ottaen taloustieteen valtavirta hyväksyy mikrotaloustieteen uusklassiseen teoriaan perustuvan yhtenäisen teoriapohjan. Teorian perustana on oletus hyödyn maksimoinnista: jokainen taloudellinen toimija pyrkii käyttämään resurssinsa mahdollisimman tehokkaasti. Teorian mukaan yritykset pyrkivät maksimoimaan voittonsa ja kuluttajat puolestaan oman hyötynsä. Kuluttajien oletetaan saavan hyötyä kulutuksesta: mitä enemmän kuluttajilla on tarpeelliseksi kokemiaan hyödykkeitä, sitä enemmän kuluttajilla on hyötyä. Hyödyn maksimoinnin taustalla on oletus kuluttajien preferenssien rationaalisuudesta. Sillä tarkoitetaan, että kuluttajien tulee olla valinnoissaan johdonmukaisia. Lisäksi kuluttajilla pitää olla käytössään täydellinen informaatio markkinoista ja tulevista tapahtumista. Nämä oletukset eivät ole aina realistisia, minkä vuoksi niitä yritetään väljentää teorian laajennuksissa. Yksi teorian tärkeimpiä tuloksia on, että kuluttajien luoma kysyntä ja yritysten tarjonta johtaa vapailla markkinoilla tasapainohintaan, joka tuottaa tehokkaan tuloksen. Tehokkuus ei ole yksiselitteinen käsite, ja tässä yhteydessä se tarkoittaa Pareto-optimaalisuutta eli sitä, että kenenkään asemaa ei voida parantaa heikentämättä samalla jonkun toisen asemaa. Tulos pätee vain, kun kaikille hyödykkeille on markkinat, vallitsee täydellinen kilpailu ja kaupankäynnin kustannukset eli transaktiokustannukset ovat pieniä. Teoria toimii hyvin olosuhteissa, joissa tuotannossa vallitsee nousevien rajakustannusten periaate - eli hyödykkeiden tuotantokustannukset kasvavat tuotantomäärien kasvaessa. Tällaiset olosuhteet vallitsivat esimerkiksi Adam Smithin elinaikana, mutta nykyisin vallitsevassa tuotantorakenteessa rajakustannukset ovat usein laskevia. Tällainen tilanne puolestaan johtaa siihen, että kysyntä- ja tarjontakäyrät eivät välttämättä kohtaa, tai siihen, että niillä on useita leikkauspisteitä. Kuluttajan valinta Mikrotaloustieteen perusolettamus on, että yksittäiset kuluttajat pyrkivät maksimoimaan oman hyvinvointinsa. Tyypillisesti kuluttajan hyöty on sitä suurempi, mitä enemmän hyödykkeitä hän kuluttaa. Koska kuluttajalla on kuitenkin rajallinen määrä rahaa, ei hän voi kuluttaa kaikkia hyödykkeitä rajattomasti. Kuluttaja joutuu näin ollen päättämään, kuinka paljon hän mitäkin hyödykettä kuluttaa. Tämä päätöksentekoprosessi tunnetaan mikrotaloustieteessä kuluttajan ongelmana. Mikrotaloustieteellisen analyysin ratkaisu kuluttajan ongelmaan perustuu kuluttajan preferenssien tutkimiseen. Oletetaan, että kuluttaja voi hankkia vain kahta eri hyödykettä A ja B. Kuluttaja on valmis luopumaan osasta hyödykettä A jos hän saa tilalle riittävästi hyödykettä B ja päinvastoin. Luonnollisesti kuluttaja on tyytyväisempi, jos hän saa enemmän kumpaa tahansa hyödykettä luopumatta toisesta hyödykkeestä. Ne hyödykeyhdistelmät, joihin kuluttaja on yhtä tyytyväinen muodostavat indifferenssikäyrän. Laskevan rajahyödyn periaatteen mukaan kuluttaja saa jokaisesta lisäyksiköstä hyödykettä vähemmän hyötyä kuin edellisestä. Näin ollen indifferenssikäyrien oletetaan olevan koveria eli konvekseja. Kuluttaja valitsee siis sellaisen hyödykeyhdistelmän, joka maksimoi hänen hyötynsä käytettävissä olevien varojen rajoissa. Tämän analyysin perusteella voidaan johtaa kuluttajan kysyntäkäyrä tai kysyntäfunktio, joka osoittaa kuinka paljon kuluttaja on valmis hankkimaan tiettyä hyödykettä kullakin hinnalla. Kysyntäkäyrät ovat yleensä alaspäin laskevia, sillä kuluttajien oletetaan haluavan ostaa kutakin hyödykettä sitä enemmän mitä matalampi sen hinta on. Yrityksen valinta Yritysten oletetaan pyrkivän tuottamaan omistajilleen mahdollisimman suuren hyödyn maksimoimalla voittonsa. Yritys ottaa huomioon kohtaamansa kysynnän määrän eri hinnoilla ja mahdolliset tuotantovaihtoehtonsa eli tuotantomahdollisuuksien käyrän. Tuotannossa ajatellaan vallitsevan vähenevä rajatuottavuus, joka tarkoittaa että suurilla tuotantomäärillä toiminta muuttuu tehottomammaksi. Jos markkinoilla vallitsee täydellinen kilpailu, jokainen yritys tekee nollavoittoa, joka kuitenkin kattaa sijoitetulle pääomalle vaadittavan koron, mikä poikkeaa kirjanpidossa tarkoitettavasta nollatuloksen määritelmästä. Jos jokin yritys onnistuisi tekemään suurempaa voittoa, tulee markkinoille lisää kilpailua ja hinta laskee. Yritysten, jotka tekevät vähemmän voittoa, oletetaan poistuvan markkinoilta. Käytännössä täydellistä kilpailua vastaava tilanne ei markkinoilla toteudu. Epätäydellisen kilpailun tapauksessa yrityksiä toimii markkinoilla rajallinen määrä ja niillä on hinnoitteluvoimaa. Tällöin yritysten kannattaa nostaa hintaa voittojen kasvattamiseksi ja kuluttajien saama hyöty vähenee. Tiettyjä epätäydellisen kilpailun muotoja, kuten monopoleja ja kartelleja, pidetään erityisen haitallisina, ja niitä pyritään usein säätelemään lainsäädännöllä. Mikroteorian laajennuksia Mikrotaloustieteen teoriaa on laajennettu tarkastelemaan tilanteita, jotka ovat ajassa muuttuvia tai joissa yksi tai useampi perusteorian oletus ei pidä paikkaansa. Markkinahäiriöllä tarkoitetaan tilanteita, joissa markkinoilla ei ole täydellistä kilpailua tai markkinoita ei ole. Häiriöiden katsotaan yleensä olevan peruste valtion puuttumiselle markkinoiden toimintaan. Taloudellisella toiminnalla voi olla myös niin sanottuja ulkoisvaikutuksia, jolloin toiminta vaikuttaa johonkin kolmanteen osapuoleen. Tällöin kyseisen ulkoisvaikutukselle pitäisi olla markkinat, jotta lopputulos olisi optimaalinen. Tyyppiesimerkki negatiivisesta ulkoisvaikutuksesta ovat saasteet ja positiivisesta koulutus. Perusteoria koskee lähinnä markkinoiden tasapainon määräytymistä eli mallit ovat staattisia. Se ei siis sovellu tarkastelemaan ajassa muuttuvia eli dynaamisia ilmiöitä. Ihmisten käyttäytyminen elinkaaren aikana on yleinen mikrotalouden mallien tarkastelun kohde. Tällöin on otettava huomioon, että ihmiset preferoivat nykyistä kulutusta tulevaan. Tämä preferenssi otetaan huomioon diskonttaamalla tuleva hyöty nykyarvoon. Jos kuluttajan preferenssit ovat aikakonsistentit, on diskonttaus eksponentiaalista. Tarkasteltaessa tulevaisuuteen liittyviä valintatilanteita, on luonnollista pyrkiä väljentämään täydellisen informaation oletusta. Yleisemmin tehdään oletus, että kuluttajat pystyvät ennustamaan keskimäärin oikein, mutta voivat kohdata satunnaisia shokkeja. Tällöin mallitetaan odotetun hyödyn maksimointia. Analyysissa olennainen kysymys liittyy kuluttajien riskinottohaluun eli riskiaversioon. Riskiin liittyvissä kysymyksissä ihmisten on todettu olevan ainakin jossain määrin epäjohdonmukaisia. Toinen epätäydellisen informaation muoto on epäsymmetrinen informaatio. Se tarkoittaa kaupankäynnin tilanteita, joissa joko myyjällä tai ostajalla on enemmän informaatiota. Epäsymmetrinen informaatio on yksi markkinahäiriöiden lähde. Tunnetuin esimerkki liittyy autokauppaan, jossa ostajat eivät pysty erottamaan hyviä autoja huonoista. Markkinoilla voi tällöin tapahtua haitallista valikoitumista, jolloin myyjät eivät saa tarpeeksi hyvää hintaa hyvistä autoista. Muita yleisiä epäsymmetrisen informaation tilanteita ovat päämies-agentti-ongelma ja vakuutusten yhteydessä yleinen moraalisen hasardin ongelma. Monia mikrotaloustieteen valintatilanteita analysoidaan peliteorian avulla. Esimerkkejä peliteorian sovelluskohteista ovat esimerkiksi huutokauppateoria, neuvottelut, oligopolien toiminta sekä äänestäminen. Teorian ratkaisumallit, kuten Nash-tasapaino, perustuvat yleensä pelaajien rationaalisuuteen. Peliteoria kehitettiin alun perin juuri taloustieteen ongelmien ratkaisuun. Se on erityisen hyödyllinen työkalu myös epätäydellisen tai epäsymmetrisen informaation tilanteiden analyysiin. Makrotaloustiede Makrotaloustiede tutkii taloutta kokonaisuutena. Makrotaloustieteen päämääränä on selittää kokonaistaloudellisten ilmiöiden, kuten inflaation, työllisyyden ja talouskasvun syitä, seurauksia sekä keskinäistä yhteyttä. Toisin kuin mikrotaloustieteellä, nykyaikaisella makrotaloustieteellä ei ole yleistä teoriapohjaa. Erityyppisten kysymysten analysointiin on makrotalouden tutkimuksessa kehitetty useita erillisiä malleja. Makrotaloustieteen tarkastelemat kysymykset liittyvät aggregaattisuureisiin eli ne ovat summa yksittäisten toimijoiden taloudellisista toimista. Perinteisesti tarkasteltuja käsitteitä ovat olleet kulutusfunktio, säästämisaste, investoinnit ja kokonaistuotantofunktio. Nykyään yleinen näkemys on, että makrotalouden malleilla tulisi olla hyvät mikrotaloustieteelliset perusteet. Makrotaloustiede erkani selkeästi omaksi tutkimussuunnaksi 1930-luvun laman aiheuttaman talouskriisin ja sitä seuranneen tutkimuksen seurauksena. Erityisen merkittävän työn teki John Maynard Keynes, joka kehitti kokonaiskysyntään perustuvan mallin yrittäessään selittää laman aikaisia ongelmia. 1970-luvulle tultaessa keynesiläinen taloustiede alkoi kohdata kasvavassa määrin arvostelua uusklassiselta koulukunnalta. Tunnetuimpia arvostelijoita on Robert Lucas, joka painotti rationaalisten odotusten hypoteesin merkitystä ja kuluttajien käyttäytymisen mallintamisen merkitystä. Jälkimmäinen tunnetaan Lucasin kritiikkinä. Koska makrotalouden mallit pyrkivät usein vastaamaan suoraan talouspolitiikan kysymyksiin, on se tutkimusalana laajemman poliittisen mielenkiinnon kohteena kuin mikrotaloustiede. Tämä näkyy makrotaloustieteen jakautumisessa useisiin koulukuntiin. Nykyään taloustieteen valtavirtatutkimus on yhdistelmä uusklassisen ja keynesiläisen taloustieteen näkemyksiä. Makrotaloustieteen tunnetuimmat mallit Talouskasvun tutkimus Talouskasvun teoria on tutkituimpia taloustieteen kysymyksiä. Nykyisistä makrotaloustieteessä käytetyistä malleista Ramsey-malli on yksi vanhimpia. Se tutkii, kuinka paljon kansantalouden pitäisi säästää, jotta kulutus maksimoitaisiin jokaisen sukupolven aikana. Mallin esitti ensimmäisenä Frank Ramsey vuonna 1928. Solow'n malli on yleisnimitys eksogeenisen kasvun malleille, joiden tavoitteena on selittää pitkän aikavälin talouskasvua. Se tarkastelee talouskasvua laajemmin kuin Ramsey-malli ottaen huomioon esimerkiksi teknologisen kehityksen ja väestönkasvun, vaikka se on säästämisen suhteen yksinkertaisempi. Malli on saanut nimensä Robert Solow'lta, joka laajensi ja teki tunnetuksi eksogeenisen kasvun mallia ja sai työstään taloustieteen Nobelin palkinnon. Myöhemmin on kehitetty endogeenisen kasvun malleja, jotka pyrkivät kuvaamaan teknologista kehitystä tarkemmin. Suhdannevaihtelun tutkimus Yksi makrotaloustieteellisen tutkimuksen perusaloja on suhdannevaihtelun tutkimus. Se pyrkii selittämään talouden kokonaiskysynnässä ja -tuotannossa tapahtuvia muutoksia. Tavoitteena on tarjota talouspolitiikan tekijöille oikeat menetelmät suhdannevaihtelun tasaamiseen. Perinteisesti makrotaloustieteilijät käyttävät suhdannevaihtelujen selittämiseen kolmea vaihtoehtoista makrotaloudellista mallia: AS-AD-malli, joka selittää suhdannevaihteluja talouden kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan avulla. IS-LM-malli, joka pyrkii esittämään matemaattisesti keynesiläisen talousteorian perusteet. Mallin laajennus on pientä avointa kansantaloutta kuvaamaan pyrkivä Mundell-Fleming-malli. Tuorein tunnustusta saanut teoria on niin sanottu "Real business cycle" -teoria. Teorian tunnetuimmat kehittäjät ovat Finn Kydland ja Edward Prescott. Teorian nimi viittaa siihen, että se pyrki alun perin mallittamaan suhdannevaihteluita reaalisilla suureilla. Alkuperäistä mallia pidettiin puutteellisena, koska se ei sisältänyt rahapolitiikan lisäksi myöskään markkinoiden tehottomuutta eikä työttömyyttä. Myöhemmin mallia on laajennettu ja sen käytännön toimivuus on aktiivisen tutkimuksen kohteena. Rahapolitiikan tutkimus Rahapolitiikka on hallituksen tai keskuspankin väline inflaation, valuuttakurssin, työttömyyden tai talouskasvun hallintaan säätelemällä korkoa sekä rahan tarjontaa. Rahan tarjontaa voidaan muuttaa esimerkiksi suoraan ohjauskoron kautta, epäsuorasti avomarkkinaoperaatioiden avulla, muuttamalla pankkien varantovaatimuksia tai käymällä valuuttakauppaa. Useat keskuspankit ovat enemmän tai vähemmän itsenäisiä ja ne keskittyvät erityisesti inflaation hallintaan. Yleensä tasaista ja matalaa inflaatiota pidetään hyvänä, koska se tuo joustoa niille talouden sektoreille, joilla on hintajäykkyyttä. Negatiivista inflaatiota eli deflaatiota taas pidetään huonona, koska se vähentää kannusteita investointiin ja kulutukseen. Keskuspankit saavat tuloa rahan liikkeelle laskusta. Rahan kvantiteettiteorian mukaan rahan määrää voidaan lisätä halutun inflaation ja taloudellisen aktiviteetin lisääntymisen verran. Setelirahoituksen vaarana on liiallinen rahamäärän lisäys ja inflaation nousu. Korkea inflaatio on taloudelle haitaksi, koska se tekee valuutan hallussapidosta epäedullista ja lisää rahan kiertokulkua. Tällöin vaarana on inflaation jatkuva nopeutuminen eli hyperinflaatio ja siitä seuraava taloudellisten toimijoiden luottamuksen menetys. Rahapolitiikkaan liittyy myös kiinteästi valuuttajärjestelmä. Kiinteiden kurssien tapauksessa keskuspankki päättää valuutan arvosta suhteessa muihin valuuttoihin ja käy kauppaa valitsemallaan hinnalla. Tällöin devalvointia ja revalvointia voidaan käyttää talouspolitiikan välineinä. EMU sekä useat maat antavat kuitenkin valuuttansa arvon määräytyä vapaasti markkinoilla, jolloin valuuttaa sanotaan kelluvaksi. Ekonometrinen tutkimus Ekonometria on empiiristä taloustieteellistä tutkimusta, jossa sovelletaan tilastotieteen menetelmiä. Ekonometrisen tutkimuksen avulla voidaan arvioida taloudellisia riippuvuussuhteita, testata taloustieteen teorioita käytännössä sekä arvioida julkisen tai yksityisen sektorin tekemien uudistusten taloudellisia vaikutuksia. Ekonometrian ja teoreettisemman suuntauksen välillä vallitsee usein erimielisyyksiä mielekkäästä tutkimusmetodista valtavirran taloustieteen sisäisissä keskusteluissa. Taloustieteellisessä tutkimuksessa on vain harvoin mahdollista käyttää kontrolloituja kokeita. Tämän vuoksi ekonometriassa on keskitytty tutkimaan erityisesti sellaisia tilastollisia malleja, jossa selittävät muuttujat ovat kiinteiden sijaan satunnaismuuttujia. Ekonometrisissä malleissa on usein endogeenisiä muuttujia. Endogeenisella selittävällä muuttujalla tarkoitetaan sitä, että selittävä muuttuja on korreloitunut virhetermin kanssa. Teoreettinen ekonometrinen tutkimus liittyy usein muuttujien endogeenisyydestä aiheutuvien ongelmien korjaamiseen. Mikroaineiston tapauksessa endogeenisyydestä aiheutuvaa harhaa korjataan yleisimmin instrumenttimuuttujien avulla. Ekonometriset menetelmät jaotellaan usein tarkasteltavan aineiston mukaan. Kun tutkimusyksikkö on yksilö, kotitalous tai yritys, puhutaan mikroaineistosta. Tällaisia ovat esimerkiksi poikkileikkausaineistot ja paneeliaineistot. Kun aineisto on aggregoitu esimerkiksi koko kansantalouden tasolle, on kyseessä aikasarja-aineisto. Taloustieteen tutkimussuuntia Taloustieteellinen tutkimus jakaantuu useille osa-alueille. Näistä tunnetuimpia ovat: Julkistaloustiede keskittyy tulonjakoon, talouden tehokkuuteen ja muihin talouspoliittisiin kysymyksiin. Näihin liittyy hyvinvointitaloustieteen lisäksi monia kysymyksiä kuten ulkoisvaikutuksista johtuvat markkinahäiriöt ja verotuksen kannustevaikutukset. Kansainvälinen talous analysoi kansainvälistä kauppaa sekä kansainvälisiä rahoitus- ja valuuttamarkkinoita. Kehitystaloustiede sisältää kehitysmaiden talouksiin liittyvät erityiskysymykset. Terveystaloustiede on terveydenhuollon ja terveyden taloudellista tutkimusta. Toimialan taloustiede on yrityksien toimintaan ja markkinarakenteisiin keskittyvää tutkimusta. Erityisesti kiinnostuksen kohteina ovat markkinahäiriöt sekä tuottavuus ja tuotekehitys. Työn taloustiede on talouden suurimman yksittäisen osa-alueen, työmarkkinoiden, tutkimusta. Tärkeimpiä kysymyksiä ovat palkanmuodostus, työttömyys ja koulutus. Ympäristötaloustiede on ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvien kysymyksien tutkimusta taloustieteen näkökulmasta. Tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi saasteiden tehokas kontrollointi, ympäristön arvo ja etenkin Suomessa optimaalinen puunkorjuu. Muita tutkimussuuntia ovat muun muassa: Aluetaloustiede on alueellisesta näkökulmasta tehtyä tutkimusta. Käyttäytymistaloustiede tai behavioraalinen taloustiede tutkii päätöksenteon rationaalisuutta ja epärationaalisen käyttäytymisen malleja. Kansantalouden tilinpitoa tutkitaan parempien makrotaloudellisten indikaattorien muodostamiseksi. Kaupunkitaloustiede tutkii ihmisten ja yritysten sijaintiin liittyviä kysymyksiä ja kaupunkien toimivuutta. Kokeellinen taloustiede pyrkii testaamaan mikrotaloustieteen perushypoteeseja ja peliteoriaa käytännössä, mielellään laboratorio-olosuhteissa. Oikeustaloustiede soveltaa taloustieteellisiä menetelmiä oikeustieteen tutkimuskohteisiin kuten juridisiin instituutioihin. Poliittinen taloustiede termiä käytetään useissa merkityksissä, mutta yleensä sillä tarkoitetaan poliittisen toiminnan tarkastelua esimerkiksi ottamalla malleissa huomioon ihmisten äänestyskäyttäytyminen. Sosiaalitaloustiede on sosiaalihuollon kustannusvaikuttavuuden ja tehokkuuden tutkimusta. Taloustieteen oppihistoria Modernin taloustieteen isänä pidetään skotlantilaista valistusajan filosofia Adam Smithiä. Vuonna 1776 julkaistussa teoksessaan Kansojen varallisuus hän kuvaili ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle merkantilismille. Smithin keksimä on muun muassa metaforinen näkymätön käsi, joka ohjailee ihmisten toimintaa vapaassa taloudessa. Ennen Adam Smithiä lukuisat filosofit ja yhteiskunnalliset ajattelijat olivat tehneet havaintoja taloudesta. Antiikin filosofeista tässä suhteessa yksi merkittävimpiä oli Aristoteles. Suomalainen Anders Chydenius julkaisi teoksen Kansallinen voitto vuonna 1765, jossa hän hahmotteli Smithin näkymätöntä kättä vastaavan teorian. Chydenius ei kuitenkaan ole lainkaan yhtä tunnettu taloustieteilijänä kuin Adam Smith. Adam Smithin ja hänen aikalaistensa katsotaan muodostavan niin sanotun klassisen taloustieteen koulukunnan. He toimivat teollisen vallankumouksen aikoihin, jolloin taloudellinen toiminta ja kaupankäynti oli vilkkaassa kasvussa. Tänä aikana luotiin teoriapohja monille taloustieteen peruskäsitteille ja luotiin pohjaa myöhemmälle matemaattiselle lähestymistavalle. Englantilainen David Ricardo kehitti eteenpäin Smithin tuotantokustannuksiin perustuvaa tavaroiden ja palveluiden arvon määräävää työarvoteoriaa. Hän ajatteli Thomas Malthusin hengessä koko kansantaloudessa vallitsevan vähenevän rajatuottavuuden, koska viljelyä jouduttiin laajentamaan aina vain huonommalle maalle. Ratkaisuna tähän hän esitti tulleista luopumista ja vapaakaupan sallimista. Hänen kuuluisin teoriansa on suhteellisen edun teoria kansainvälisen kaupan hyödyllisyydestä. Arvosteluna teollisesta vallankumouksesta seuranneelle työolojen kurjistumiselle ja pääomavallalle, saksalainen Karl Marx julkaisi vuonna 1867 teoksensa Pääoma: kansantaloustieteen arvostelua ensimmäisen niteen. Hänen työnsä tunnetumpi osa ennustaa kapitalistisen talousjärjestelmän sortumista omaan mahdottomuuteensa, mutta hän kehitti myös taloustieteen teoriaa, kuten lisäarvoteorian. 1800-luvun lopulla useat taloustieteilijät kehittivät mikrotalousteoriaa samanaikaisesti. Tämän uusklassisena vallankumouksena tunnetun vaiheen aikana kehitettiin muun muassa marginalismin ja vaihtoehtoiskustannuksen ajatukset. Erityisen vaikutusvaltainen oli englantilaisen Alfred Marshallin vuonna 1890 julkaistu teos Principles of Economics, jossa hän käytti ensimmäisenä kysyntä- ja tarjontafunktioita hinnan määrittämisessä. Muita tunnettuja aikalaisia olivat englantilainen William Stanley Jevons, itävaltalainen Carl Menger ja sveitsiläinen Leon Walras. Makrotaloustiede erkani mikrotaloustieteestä 1920-luvulla englantilaisen John Maynard Keynesin työn myötä. Hänen merkittävin teoksensa on vuonna 1936 julkaistu General Theory of Employment, Interest and Money, jossa hän nostaa kokonaiskysynnän muutokset suhdannevaihtelujen tärkeimmäksi lähteeksi. Keynesiläisen taloustieteen keskeistä näkemystä kuvaavan IS-LM-mallin kehitti englantilainen John Hicks. Keynesiläinen taloustiede on Keynesin ajatusten ja uusklassisen taloustieteen synteesiä, ja se hylkää monia Keynesin keskeisiä ajatuksia. Makrotaloustieteessä keynesiläisyys oli hallitsevassa asemassa aina 1970-luvulle asti. Keynesiläinen teoria antaa perusteet julkisille investoinneille taloutta tasapainottavana tekijänä. Lähestymistapaa arvostelivat monetaristit, joiden keulahahmona pidetään chicagolaista Milton Friedmania. Monetaristien keskeinen argumentti on, että ihmiset pystyvät ennakoimaan keynesiläisen elvytyspolitiikan seuraukset. Elvytyksestä seuraa verojen nosto, jonka vuoksi julkisilla investoinneilla on lähinnä haitallinen, muun muassa inflaatiota nostava, vaikutus. 1960-luvulla keynesiläiset ja monetaristit kiistelivät inflaation syistä ja vaikutuksesta työllisyyteen (ks. Phillipsin käyrä), rahan kysynnän korkojoustosta ja siitä, "onko finanssipolitiikalla toivottua vaikutusta kokonaiskysyntään". Kiista "ratkesi empiiristen tosiasioiden avulla - - monetaristien voittoon. - - keynesiläisten usko rahapolitiikan ylivertaiseen kykyyn hoitaa työttömyysongelma on kuollut - - Optimistikaan ei enää luota keynesiläiseen ajatukseen kysynnän aktiivisesta hienosäädöstä". Taloustieteen koulukuntia Nykypäivänä taloustieteen voidaan katsoa jakautuvan taloustieteen valtavirtaan sekä useisiin pienempiin koulukuntiin. Taloustieteen valtavirtana pidetään uusklassista taloustiedettä, jossa on vaikutteita keynesiläisyydestä. Yleensä taloustieteilijät hyväksyvät markkinahäiriöiden olemassaolon ja lähestyvät ongelmia mikrotasolla peliteorian sekä epäsymmetrisen informaation näkökulmasta. Uusklassinen taloustiede Varsinaisia uusklassisia taloustieteilijöitä voidaan katsoa olevan sellaisten taloustieteilijöiden, jotka uskovat hyödyn maksimoinnin ohjaavan myös hyvin pitkän aikavälin sekä ei-taloudellisia päätöksiä. Useat taloustieteilijät pitäisivät esimerkiksi kysymystä "Kuinka kauan aikaa minun pitäisi viettää lapsieni kanssa?" liian pitkälle menevänä rationaalisuutena ja hyödyn maksimointina. Nykyään valtavirran taloustiedettä kutsutaan usein uusklassiseksi taloustieteeksi. Uuskeynesiläinen taloustiede Tämän koulukunnan edustajat pyrkivät rakentamaan malleilleen mikrotaloudelliset perusteet, mutta painottavat analyysissaan keynesiläisiä teemoja kuten hinta- ja palkkajäykkyyttä. Esimerkiksi yhdysvaltalaisia Joseph Stiglitziä ja George Akerlofia voidaan pitää tämän koulukunnan edustajina. Muita suuntauksia Muihin koulukuntiin kuuluu useita erilaisia, usein huomattavasti valtavirrasta poikkeavia, näkemyksiä omaavia taloustieteilijöitä. Näistä tunnetuimpia ovat marxilaiset, sosialistiset, vihreät, itävaltalaiset, jälkikeynesiläiset ja vanhakeynesiläiset taloustieteilijät. Taloudellinen toiminta Taloudellinen toiminta tarkoittaa käytettävissä olevien varojen sopeuttamista parhaalla mahdollisella tavalla tarpeita silmällä pitäen. Taloudellista toimintaa on luonteeltaan kahdenlaista: hyödykkeitä tuottavaa eli tuotantoa ja hyödykkeitä kuluttavaa eli kulutusta. Taloudellisen toiminnan perimmäisenä tarkoituksena on tarpeiden tyydyttäminen. Koska tarjolla olevat hyödykkeet eivät koskaan riitä kaikkiin tarpeisiin, mikä merkitsee niukkuutta, on ihmisten pakko noudattaa tiettyä tarpeiden tärkeysjärjestystä taloudellisen periaatteen muodossa. Tämän mukaan mahdollisimman suuri tulos on saatava aikaan kulloinkin käytettävissä olevien niukkojen varojen avulla. Taloudellisen toiminnan tulos mitataan tavallisesti hyödykemääränä, mutta pohjimmiltaan on kysymys tarpeiden tyydyttämisen määrästä, jota on vaikea mitata luotettavasti. Taloustieteen 10 perusperiaatetta Gregory Mankiw esittää seuraavat 10 taloustieteen perusperiaatetta taloustieteen perusoppikirjassaan. Vastaavat periaatteet löytyvät myös suomenkielisestä taloustieteen perusoppikirjasta (esim. Pekkarinen & Sutela 2007). Talouden toimijoiden (kotitaloudet, yritykset, julkinen sektori) on tehtävä valintoja. Jokaisen valinnan kustannus on se, mistä joutuu luopumaan saadakseen haluamansa (sis. välittömät ja vaihtoehtoiskustannukset). Rationaaliset ihmiset valitsevat rajahyötyjä ja rajakustannuksia vertaamalla. Ihmiset reagoivat kannusteisiin. Vaihdanta kannattaa (kaikki voivat hyötyä). Markkinat ovat pääsääntöisesti hyvä keino organisoida taloudellista toimintaa. Julkinen valta voi joskus parantaa markkinoiden toimintaa (esim. ulkoisvaikutukset, monopolivoima, tulonjaon oikeudenmukaisuus). Elintaso perustuu kansantalouden kykyyn tuottaa hyödykkeitä (työn tuottavuus ja työn määrä). Rahan määrä on inflaation perimmäinen syy. Yhteiskunnan on lyhyellä aikavälillä valittava inflaation ja työttömyyden kesken. Taloustieteen vaikutus Tieteenfilosofi Jaakko Kuorikosken mukaan taloustieteilijät pääsevät ratkaisemaan muidenkin yhteiskuntatieteiden ongelmia, koska he eivät vain kuvaile vaan pyrkivät myös testaamaan hypoteeseja, selvittämään syitä ja löytämään erot aiheuttavia tekijöitä. Koska sosiaalitutkimuksessa on vaikea järjestää ihmiskokeita, taloustieteilijät usein etsivät luonnollisen kokeen, joka jakaa ihmiset vertailukelpoisiin ryhmiin. Katso myös Kansantalous Suomen talous Talouspolitiikka Taloustieteen filosofia Näkymätön käsi Kolmen sektorin hypoteesi Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Kanniainen, Vesa: Taloustieteessä ei laadita suhdanne-ennusteita. Tieteessä tapahtuu 3/2009 Talous-teema lehdessä niin & näin 2/2002. Talous & demokratia -teema lehdessä niin & näin 3/2012. Seulonnan keskeiset artikkelit

1218

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teatteri

Teatteri

Teatteri eli näyttämötaide on taidemuoto, jossa näyttelijät esiintyvät yleisön edessä puhetta, musiikkia, tanssia, liikkeitä ja eleitä hyödyntäen. Tavanomaisen kerronnan lisäksi teatterilla on useita eri muotoja, kuten ooppera, operetti, baletti, pantomiimi, kiinalainen ooppera ja kabuki. Teatteriesityksiä esitetään usein teatterissa, joka on niitä varten suunniteltu rakennus tai tila. Näyttämöä voidaan muunnella erilaisilla lavasteilla tai esitys voidaan toteuttaa ulkona, esimerkiksi kesäteatteri. Teatterin historia Teatteri antiikin Kreikassa Länsimaisen teatterin historia ulottuu antiikin Kreikkaan ja kreikkalaiseen teatteriin. Erilaisten teatteriesitysten kustannuksiin osallistuminen kuului antiikin kaupunkivaltiossa kansalaisten velvollisuuksiin. Vaikka varhaisemmillakin kulttuureilla oli ollut jumalmyytteihin liittyviä esityksiä, joihin kuului tanssia ja laulua, vasta antiikin Kreikassa teatteri sai nykyisenkaltaisia institutionaalisia piirteitä. Näyttelijät hyödynsivät teatteriesityksissä erilaisia naamioita ja näyttelijöinä saattoivat toimia ainoastaan miehet. Kreikassa teatteritaide kiinnittyi laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin ja näytelmät sisälsivät elementtejä uskonnollisista rituaaleista ja poliittisesta vaikuttamisesta. Nykyisessä teatterisanastossa on edelleen käytössä antiikin kulttuurista peräisin olevaa sanastoa. Esimerkkinä voidaan mainita alkujaan kreikkalaisen teatterirakennuksen katsomoa tarkoittanut sana theatron (), josta useissa kielissä tunnettu teatteri on peräisin. Varhaisimmat teatterimuodot olivat tragedia, komedia ja satyyrinäytelmä. Tunnetuimpia antiikin näytelmäkirjailijoita ovat tragediakirjailijoista Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, ja komediakirjailijoista Aristofanes ja Menandros. Ensimmäisiin teatteritaiteen teoreetikoihin lukeutuu Aristoteles, joka tarkasteli teatterin erilaisia muotoja Retoriikka-teoksessaan. Nykyinen teatteri on lainannut antiikista myös näytelmäaiheita, teatterikritiikin periaatteita ja klassisia henkilökohahmoja. Teatteriarkkitehtuuri on saanut vaikutteita antiikista, jossa teatterikatsomot rakennettiin ulos rinteisiin ja ne hyödynsivät luonnon omia akustisia ominaisuuksia. Teatterin muotoja Perinteisen puheteatterin lisäksi teatterilla on useita muita muotoja. Esimerkiksi musikaaliteatterissa esiintyjät myös laulavat. Tanssia, teatteria, musiikkia ja toisinaan sirkustaidettakin yhdistellään poikkitaiteellisesti tanssiteatterissa. Myös ooppera ja operetti juontavat juurensa teatteriin. Yhteisöteatteri on teatterimuoto, jossa teatterin keinoja käytetään mm. yhteisön ongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen. Yhteisöteatterissa on myös tavallista, että yhteisön jäsen osallistuu toimintaan, pelkän katsomisen sijaan. Tunnetuimpia yhteisöteatterin muotoja ovat mm. prosessidraama ja Augusto Boalin kehittämä Forum-teatteri. Muita teatterimuotoja ovat nukketeatteri ja naamioteatteri. Harrastajateatteri on yksi teatterin muoto, kuten yliopisto-opiskelijoiden tekemä osallistava musiikkiteatteri, nimeltään speksi. Teatterilaitokset Suomessa Suomessa vuonna 2019 on 57 valtionosuusteatteria sekä Suomen Kansallisteatteri ja Suomen Kansallisooppera joiden kaikkien toimintaa tuetaan julkisista varoista. Lisäksi Suomessa on 107 rekisteröitynyttä teatteri- ja orkesterilain ulkopuolella olevaa ammattiteatteria. Niiden etuna on mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi kantaesityksiä tai muuta kokeilevampaa ohjelmistoa laitosteattereita paremmin. Tunnettuja suomenkielisiä teattereita ovat Helsingissä sijaitseva Suomen Kansallisteatteri, Tampereen Työväen Teatteri sekä Helsingin, Turun, Lahden, Oulun, Jyväskylän ja Kuopion kaupunginteatterit. Teatteri- ja orkesterilain ulkopuolisista teattereita ovat mm. Rakastajat-teatteri, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja Universum. Suomessa toimii 160 erityyppistä ammattiteatteria ja näiden lisäksi lukuisia joukko harrastajateattereita. Teatteritaiteen tiedotuskeskuksen mukaan vuonna 2009 harrastajateatterien esityksissä kävi yhteensä katsojaa. Suurimman harrastajateatterin tittelin saa vuoden 2009 katsojamäärien perusteella Nokian Työväen Teatteri miltei 15 000 katsojalla. Suomessa on myös lukuisia harrastajateattereita, joista tunnetuimpia lienevät Kellariteatteri sekä Ylioppilasteatteri. Teatteritaiteen koulutuksesta Suomessa Suurista teattereista löytyy jopa sata erilaista työnimikettä. Teatteri työllistää esimerkiksi seuraavia ammattinimikkeitä tuottaja, ohjaaja, dramaturgi, näyttämömestari, valosuunnittelija, valaistusmestari, äänisuunnittelija, lavastaja, lavastemestarit ja -puusepät, kapellimestari, näyttelijä, tanssitaiteilija, pukusuunnittelija, puvustonhoitaja, pukija, kuiskaaja, maskeeraaja, parturi-kampaaja jne. Teatterialalle on yleisesti ottaen runsaasti pyrkijöitä huolimatta siitä, että ala on fyysisesti ja psyykkisesti raskas. Teatterialan ammatillista korkeakoulutusta annetaan Teatterikorkeakoulussa Helsingissä ja Tampereen yliopistossa (Näty). Yliopistotasolla on myös kaksi erityistä teatteria tutkivaa oppiainetta, teatteritiede Helsingin yliopistossa sekä teatterin ja draaman tutkimus Tampereen yliopistossa - nämä aineet kuitenkin ennen kaikkea tutkivat teatteria, eivätkä anna suoraa ammatillista pätevyyttä teatteriammatteihin. Lisäksi Jyväskylän yliopistossa voi opiskella draamakasvatusta, mikä yhdessä pedagogisten opintojen kanssa pätevöittää toimimaan draamaopettajana. Myös monet ammattikorkeakoulut ja muut oppilaitokset tarjoavat teatterialan koulutusta, kuten musiikkiteatterin ja teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusta. Alan ammatillista täydennyskoulutusta Suomessa järjestää Teatterikorkeakoulun koulutus- ja kehittämispalvelut. Muutamissa kansanopistoissa, kuten Lahden kansanopistossa ja Seurakuntaopistolla Järvenpäässä, järjestetään teatterin ja sitä lähellä olevien alojen koulutusta, jotka antavat valmiuksia alan ammatillisiin opintoihin ja toimivat samalla valmennuskursseina korkeakouluopintoihin. Bertolt Brechtin jako Aristoteelinen teatteri Eeppinen teatteri Erilaisia teattereita Antiikin Kreikan teattereiden katsomot rakennettiin luonnonrinteisiin. Keskusta varattiin laululle ja tanssille, pieni näyttämö näytelmillä. Roomalaiset teatterit rakennettiin puusta tai kivestä puoliympyräksi. Näyttelijöiden suojaksi näyttämöllä oli katto. Renessanssin teatterit muistuttivat kaukaa Rooman teattereita, mutta yleisö oli vain yhdellä puolella. Elisabetin ajan Englannissa näyttämöllä oli monta sisäänkäyntiä, joita tarvittiin mutkikkaissa juonikuvioissa. Nykyajan näyttämöt voidaan muunnella. Eräässä versiossa yleisö ympäröi näyttämön joka puolelta. Pyynikin kesäteatterissa Tampereella katsomo pyörii mahdollistaen eri lavastusten yhtäaikaisen käytön luonnonmaisemassa Katso myös Commedia dell'arte Draama Dramatisointi Forum-teatteri Japanilainen teatteri: no-teatteri, kabuki-teatteri Kiinalainen teatteri Neljäs seinä Näytelmä Näyttelijä Teatteri-ilmaisun ohjaaja Yleisötyö Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Seulonnan keskeiset artikkelit

1220

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedonpakkaus

Tiedonpakkaus

Tiedon pakkaamisella tarkoitetaan tietojenkäsittelytieteessä jotakin menetelmää, jonka avulla tietoaineksen kuvaus korvataan lyhyemmällä kuvauksella. Kuvaus voi olla häviöllinen tai häviötön riippuen siitä, muuttuuko tietoaineksen sisältö käsittelyn yhteydessä vai ei. Tietoaineksen pakkaaminen on mahdollista, koska lähes kaikki tallennettava informaatio on tilastollisesti redundanttia eli se sisältää vähemmän todellista informaatiota kuin sen kuvaamiseen on käytetty. Useimmissa merkistöissä, kuten ASCIIssa, jokainen kirjain kuvataan samalla bittimäärällä. Toisaalta kirjainten esiintymistiheydet eroavat suurestikin, esimerkiksi suomen kielessä kirjain 'k' on huomattavasti yleisempi kuin kirjain 'g'. Voidaan myös huomata, että on todennäköisempää, että vokaalia seuraa konsonantti kuin toinen vokaali. Kun nämä havainnot tehdään tilastollisin menetelmin pakattavaksi tarkoitetusta datasta, saadaan täsmällistä tietoa, jota varsinainen pakkausalgoritmi hyödyntää. Tiedon pakkaaminen on tärkeää, koska se vähentää kalliin tallennus- ja tiedonsiirtokapasiteetin käyttöä. Kuitenkin tiedon pakkaaminen vaatii laskentatehoa. Tehokkaat laitteet voivat olla kalliita. Siksi pakkausmenetelmien soveltaminen käytäntöön vaatii monien asioiden huomioimista, etenkin jos kyseessä on häviöllinen menetelmä. Häviötön ja häviöllinen pakkaus Häviötön pakkausmenetelmä tarkoittaa, että tietoaines ei muutu lopullisesti vaan se kuvataan toisella tavalla pakkaamisen yhteydessä. Kun pakkaus puretaan, saadaan alkuperäinen tietoaines. Häviötön pakkaus tuottaa alkuperäistä pienemmän tietoaineksen silloin, kun pakattava data sisältää riittävästi redundanssia. Merkkejä suuresta redundanssista ovat esimerkiksi toistuvat merkkijonot tai ennustettavuus. Yksinkertaisin tilastollinen pakkaus, Huffmanin koodaus, perustuu siihen että useammin esiintyviä symboleja merkitään lyhyemmällä symbolilla. Häviöllisessä pakkausmenetelmässä sen sijaan tiedon muuttuminen sallitaan, pyrkien kuitenkin mahdollisimman pieneen muutokseen ihmisen saaman kokemuksen kannalta. Esimerkiksi television katselija ei todennäköisesti havaitse, jos taustalta poistetaan joitakin yksityiskohtia tilanteessa, jossa hänen katseensa kohdistuu etualalla keskusteleviin henkilöihin. Myöskään ihmisen kuulo ei ole täydellinen; monet erilaiset ääninäytteet voivat kuulostaa samalta, vaikka ovatkin hyvin erilaisia tietokoneanalyysin mukaan. Kun löydetään sellaiset korvaavat palaset, jotka voidaan kuvata vähemmällä tietomäärällä kuin toiset, ja ne kuitenkin havainnoitsijasta tuntuvat samalta kuin alkuperäiset, voidaan saavuttaa pienempiä tiedostokokoja. Periaatteessa häviöllinen pakkaus heikentää aina tallenteen laatua verrattuna alkuperäiseen. Pakattaessa siten, että laatuero ei suurinta osaa ihmisistä vielä häiritse, häviölliset menetelmät kuitenkin kykenevät yleisesti huomattavasti parempiin pakkaussuhteisiin kuin häviöttömät menetelmät. Usein ihmiset kokevat häviöllisen pakkauksen miellyttävämmäksi vaihtoehdoksi kuin suuremman levytilan tai kaistanleveyden käytön. Tietyissä tapauksissa, kuten GSM-puhelimessa, äänen pakkaus mahdollistaa pienempien tiedonsiirtomäärien ansiosta matalamman lähetystehon ja useampien puhelimien yhtäaikaisen käytön samalla taajuuskaistalla. Häviöllistä pakkausmenetelmää ja sen asetuksia valittaessa on otettava huomioon ainakin suorituskyvyn tarve, pakatun tiedon määrä ja häviöllisyyden tuntuma. Sovelluksia Häviöllisessä äänenpakkauksessa käytetään hyväksi psykoakustiikkaa, jonka avulla pystytään äänestä poistamaan osia, jotka ovat vaikeasti tai eivät lainkaan kuultavissa. Ihmisäänen pakkaamiseen sovelletaan vielä tästäkin erikoistuneempia menetelmiä ja siksi puheen pakkaamiseen käytetään erikoistuneita menetelmiä. Puheenpakkausmenetelmiä käytetään etenkin matkapuhelinverkoissa ja Internet-puheluissa kun puolestaan musiikin pakkaamiseen erikoistuneita äänenpakkausmenetelmiä käytetään esimerkiksi arkistoitaessa CD-levyn sisältö kiintolevylle. Yleisiä häviöllisiä menetelmiä ovat MP3 ja Ogg. Häviöttömässä äänenpakkauksessa sama äänisignaali voidaan palauttaa äänen laadun kärsimättä. Yleinen häviöttömään pakkaukseen käytetty menetelmä on FLAC. Kuvanpakkauksessa käytetty yleinen häviöllinen pakkausmenetelmä on JPEG. Yleisiä häviöttömiä menetelmiä ovat PNG ja TIFF. Myös GIF on häviötön, mutta sen väriavaruus rajoittuu 256 väriin. DVD-levyissä käytetään häviöllistä MPEG-2-pakkausmenetelmää videon ja äänen pakkaamiseen. Yleisessä tiedoston pakkauksessa ei voida soveltaa häviöllistä pakkausta. Tämä sisältää symbolisen tiedon, eli esimerkiksi tekstin, taulukoiden tai ohjelmakoodin pakkauksen, koska nämä eivät joitakin poikkeustapauksia lukuun ottamatta kestä yhdenkään bitin muuttamista. Häviöllistä pakkausta ei kannata myöskään käyttää esimerkiksi lääketieteellisten tai muiden ehdotonta tarkkuutta vaativien kuvien tallentamiseen, sillä se voi tuoda kuvaan ikäviä artefakteja eli pakkaushäviöstä johtuvia virheitä. Diagrammi- ja muissa vastaavissa kuvissa häviöllinen pakkaus ei välttämättä edes anna parempaa pakkaustulosta. Teoria Informaatioteoria, algoritmiikka ja hävikkiteoria () muodostavat tiedon pakkaamisen teoreettisen pohjan. Tälle pohjan loi Claude Shannon julkaistessaan alan ensimmäiset teokset 1940- ja 1950-lukujen taitteessa. Doyle ja Carlson vuonna 2000 kirjoittivat tiedonpakkauksesta yhtenä yksinkertaisimmista ja hienostuneimmista tieteenaloista. Kryptografia ja koodausteoria liittyvät myös läheisesti pakkausmenetelmiin. Tiedon pakkaamisen ajatus liittyy myös tilastolliseen päättelyyn ja Suurimman uskottavuuden estimointiin (MLE). Monet häviöttömät pakkausmenetelmät voidaan kuvata nelivaiheisena mallina. Häviöllisissä menetelmissä on useimmiten vielä useampia vaiheita, kuten ennustaminen, taajuusmuunnos ja kvantisointi. Eräs yksinkertaisimmista pakkausmenetelmistä on juoksupituuskoodaus (RLE). Se perustuu ajatuksen, että usein tiedostoissa esiintyy samaa arvoa peräkkäisissä kohdissa. Etenkin piirrostyylisissä kuvissa esiintyy usein samaa väriarvoa rivin peräkkäisissä kuvapisteissä. Tällöin yksi samanvärinen juova, jossa muuten kuvattaisiin jokaisen pisteen väri erikseen, korvataan tiedolla käytetystä väristä ja juovan pituudesta. Tämä on malliesimerkki kuvien häviöttömästä pakkauksesta. Häviöttömyys on tärkeää täsmällisen tiedon, kuten tekstin, tietokoneohjelmien ja mittaustuloksien säilyttämisessä, koska pienikin sisällön muutos voi aiheuttaa virheellistä tulkintaa. Lempel-Ziv (LZ) -pakkausmenetelmä on suosituin häviötön pakkausmenetelmä. Deflate-algoritmi on LZ:n muunnos, joka on optimoitu nopeaa pakkauksen purkamista ja parempaa pakkaussuhdetta silmällä pitäen. Tosin pakkausajat voivat olla Deflatella LZ-menetelmää pitemmät. Deflatea käytetään esimerkiksi PKZIP:ssä, PNG-kuvaformaatissa. Lempel-Ziv-Welch-menetelmä (LZW) on ollut Unisysin patentoima useissa länsimaissa kesäkuuhun 2003 saakka ja sitä on käytetty GIF-kuvien pakkaamisessa. Unisysin patentti ei ollut koskaan voimassa Suomessa. Mainitsemisen arvoinen on myös LZR-menetelmä (LZ-Renau), joka on Zip-menetelmän taustalla. Lempel-Ziv-menetelmät taulukoivat usein toistuvaa dataa, joka useimmissa menetelmissä kerätään aiemmasta datasta. Taulukko itsessään on usein Huffman-koodattu (esimerkiksi SHRI ja LZX). LZX on saanut alkunsa Amiga-tietokoneelle tehdyssä pakkausohjelmassa ja on käytössä ainakin Microsoftin Cabinet-pakkausmuodossa. Kuten muunkin viestinnän yhteydessä, tiedon välittäminen pakattuna vaatii tuen sekä lähettäjältä että vastaanottajalta. Kirjoitetunkin tekstin osalta pitää ymmärtää tekstissä käytetty kieli, jotta tekstiä voisi lukea. Sama pätee myös tiedonpakkaukseen, eli molempien osapuolien pitää hallita käytetty pakkausmenetelmä. Vastaanottajan pitää myös tietää, millä pakkausmenetelmällä tieto on pakattu niiden kaikkien menetelmien joukosta, jotka on vastaanottajan hallussa. Käytetyn pakkausmenetelmän ja parametrien vuoksi tiedostomuoto sisältää tarvittavan tiedon pakatun purkamiseen: pakkaukseen käytettävät algoritmit voivat käyttää sanastoa tai parametreja, jotka on tunnettava kun tieto puretaan. Tiedon pakkaamisen tyypit kuvanpakkaus puheen pakkaaminen videonpakkaus äänenpakkaus tekstuurien pakkaus tietokonegrafiikassa Pakkausmenetelmiä Häviöttömät pakkausmenetelmät Juoksupituuskoodaus (RLE) - käytössä mm. PCX-kuvissa Sanakirjamenetelmät Lempel-Ziv (LZ) Deflate - (yhdistelmä Huffmanin koodausta ja LZ77:tä) - Käytössä ZIP:ssä, PNG-kuvissa Lempel-Ziv-Welch (LZW) - käytössä Unixin vanhassa compress-työkalussa (tiedostopääte .Z ) sekä GIF-kuvissa Lempel-Ziv-Oberhumer (LZO) - Pakkausmenetelmä, joka on nopea ja tarvitsee hyvin vähän muistia Lempel-Ziv-Ross-Williams (LZRW) Lempel-Ziv-Stac (LZS) Lempel-Ziv-Storer-Szymanski (LZSS) Lempel-Ziv-Markov chain algorithm (LZMA) Statistical Lempel-Ziv Lohkopakkausmenetelmät Burrows-Wheeler-muunnos bzip2 - yhdistelmä Burrows-Wheeleriä ja Huffman-koodausta Ennustava pakkaus Entropiakoodaus Huffmanin koodaus - yksinkertainen, käytetään usein pakkauksen viimeisenä vaiheena Aritmeettinen koodaus - monimutkaisempi Lineaarinen ennustava koodaus TTA - käytetään häviöttömässä äänenpakkauksessa FLAC - käytetään häviöttömässä äänenpakkauksessa Dynamic Markov Compression (DMC) Shannonin koodaus Häviölliset pakkausmenetelmät diskreetti kosinimuunnos (DCT) JPEG - kuvanpakkausmuoto, joka käyttää diskreetin kosinimuunnoksen lisäksi kvantisointia ja lopuksi Huffmanin koodausta MPEG - äänen ja videon pakkausmuoto, joka on hyvin laajassa käytössä. Soveltaa diskreetin kosinimuunnoksen lisäksi liikkeen ennustusta videonpakkauksen yhteydessä MP3 - osana MPEG-1-standardia äänen ja musiikin pakkaamista varten. Käyttää kaistaerottelua ja MDCT:tä, havaintomallinnusta, kvantisointia ja Huffmanin koodausta AAC - osana MPEG-2:n ja MPEG-4:n äänenpakkauksen määritystä, käyttää MDCT:tä, havaintomallinnusta, kvantisointia ja Huffmanin koodausta Ogg Vorbis - AAC:n kaltainen pakkausmuoto, ei käytä patentoituja menetelmiä Wavelet-pakkaus JPEG 2000 - waveletteihin, kvantisointiin, ja entropiakoodaukseen perustuva menetelmä tekstuurien pakkaukseen (tietokonegrafiikassa) on kehitetty useita häviöllisiä menetelmiä 3Dc ASTC ETC FXT1 PVRTC S2TC S3TC Puheen pakkaamiseen tarkoitettuja menetelmiä Lyra Speex Lähteet Tilastotieteen ja todennäköisyyslaskennan sanasto Aiheesta muualla How File Compression Works, lyhyt johdatus pakkausmenetelmien toimintaan Pakkausformaattien tiedostopäätteitä Pakkausmenetelmien vertailuja CompressionRatings.Com Large Text Compression Benchmark sekä Generic Compression Benchmark Koodausmenetelmät Seulonnan keskeiset artikkelit

1221

https://fi.wikipedia.org/wiki/Turvallisuuspolitiikka

Turvallisuuspolitiikka

Turvallisuuspolitiikka ("TURPO") on politiikan osa-alue, jossa tavoitteena on valtion turvallisuuden ylläpito. Perinteisessä katsannossa ulkopuolisia uhkia torjutaan maanpuolustuksella ja ulkopolitiikalla; sisäisiä talouspolitiikalla ja yhteiskuntapolitiikalla. Valtion ulkoinen turvallisuus koostuu ulkopolitiikasta ja sotilaallisesta maanpuolustuksesta. Niillä halutaan estää maan joutuminen sotaan ja luoda edellytykset puolustautumiselle. Valtion ulkoinen turvallisuus voidaan perustaa myös kokonaan tai osittain jäsenyydellä jonkun ulkoisen turvallisuusryhmittymän kanssa. Sellaisia ovat muun muassa Nato ja OBKB tai EU:n jäsenmaille EUMC. Joskus erityistä kriisiä varten perustettuun koalitioon osallistuminen. Valtion sisäinen turvallisuus koostuu talouspolitiikasta ja erilaisista yhteiskuntapolitiikan aloista, kuten yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito sekä ympäristönsuojelu. Turvallisuuspoliittinen kehitys Suomessa Sana turvallisuuspolitiikka tuli Suomessa käyttöön 1960-luvun puolivälissä. Suomen turvallisuuspolitiikassa ulkopolitiikka sai kylmän sodan aikaan keskeisen aseman. Turvallisuuspolitiikan päämääränä oli ennen kaikkea Suomen pitäminen erossa suurvaltaselkkauksista. Kylmän sodan päättymisen ja Suomen EU-jäsenyyden myötä turvallisuuspolitiikka on laajentunut kattamaan myös kansainvälistä toimintaa, jolloin on jouduttu ottamaan kantaa muun muassa suomalaisten sotilaiden käyttöön ulkomaantehtävissä ja osallistumiseen unionin turvallisuuspolitiikan kehittämiseen. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 1997 Suomen turvallisuuspolitiikan perustekijöiksi todettiin: sotilaallinen liittoutumattomuus, itsenäinen puolustus ja Euroopan unionin jäsenyys. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 2001 Suomen turvallisuuspoliittinen toimintalinja kiteytettiin seuraavaksi: Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen. Pysyttäytyminen vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti liittoutumattomana. Osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi. Vuoden 2001 selonteossa otettiin myös kantaa Euroopan unionin merkitykseen Suomen turvallisuudelle: "Yhteisvastuuseen perustuva, vahva unioni tukee Suomen turvallisuutta, ehkäisee mahdollisten Suomea koskevien kriisien syntymistä ja parantaa Suomen kykyä selviytyä niistä …" Kokonaismaanpuolustuksen osa-alueita (poikkeusoloihin varautumisen kannalta): Huoltovarmuus ja taloudellinen maanpuolustus Sosiaali- ja terveydenhuolto Väestönsuojelu Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito Rajaturvallisuuden ylläpito Sähköinen viestintä Maanpuolustustiedotus Sotilaallinen maanpuolustus Maanpuolustusta tukee laaja vapaaehtoinen järjestötyö. Turvallisuuspoliittinen keskustelu Suomessa Turvallisuuspoliittisen keskustelun aiheena ovat yleensä kehityssuuntaukset sekä näistä kehityssuuntauksista tehtävät johtopäätökset. Kehityssuuntauksista vallitsee yleensä laajempi yhteisymmärrys kuin johtopäätöksistä ja kehitystoimenpiteistä. Täten väittely keskittyy yleensä johtopäätöksien argumentointiin. Huomattavaa on, että usein turvallisuuspoliittisessa keskustelussa erilaisia johtopäätöksiä saatetaan perustella samoilla argumenteilla (esimerkiksi vetoamalla historiallisiin tapahtumiin). Globaalistuvan Suomen ympäristötekijöiden kehitystrendejä voidaan kuvata esimerkiksi seuraavien väittämien avulla: Turvallisuuspolitiikka kohdistuu entistä suuremmassa määrin Suomen alueen ulkopuolelle tai yleensä kohteisiin, jotka eivät ole riippuvaisia valtionrajoista. Turvallisuuspolitiikkaa harjoitetaan entistä enemmän yhteistyössä muiden valtioiden samoin kuin alueellisten ja maailmanlaajuisten järjestöjen kanssa. Turvallisuuspolitiikan välineiden käyttö on entistä vähemmässä määrin vain Suomen määräysvallan asia. Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa sivutaan monia muitakin aiheita, mutta usein julkisessa keskustelussa aiheet liittyvät edellä esitettyihin väittämiin. Yleensä näitä kehityssuuntauksia ei kiistetä vaan keskustelussa argumentoidaan jonkun kehitystoimenpiteen puolesta. Kaikkien keskustelijoiden tavoitteena turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on yleensä Suomen turvallisuuden sekä päätöksiin kohdistuvan määräysvallan kasvattaminen. Ehdotettavat keinot näiden kahden tavoitteen edistämiseksi vaihtelevat merkittävästi. Euroopan unioniin liittyvä keskustelu on myös usein turvallisuuspoliittista keskustelua. Esimerkiksi kansalaismielipide on antanut tukensa EU:n puolustusulottuvuuden vahvistamiseksi 1990-luvun lopulta lähtien. Yksityiskohtien tasolla kansalaismielipiteessä on tosin ajoittain havaittu ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi vuonna 2000 tehdyssä kyselyssä selvä enemmistö suomalaisista kannatti turvatakuujärjestelmän liittämistä EU:n perussopimuksiin samalla, kun vain viidesosa kannatti unionin muuttamista sotilasliitoksi . Edellisen kappaleen esimerkki on hyvä osoitus turvallisuuspoliittisen keskustelun moniulotteisuudesta ja siitä kuinka turvallisuuspoliittinen keskustelu saattaa usein sotkeutua omiin käsitteisiinsä ja niiden erilaisiin tulkintoihin. Sotilaallinen maanpuolustus Sotilaallisen maanpuolustuksen suunnitteluperustana on malli sotilaallisesta uhasta, uhkamalli. Uhkat riippuvat vallitsevasta geopoliittisesta tilanteesta, valtion strategisesta asemasta ja sen ulkopuolisten asevoimien käyttömahdollisuuksista sekä arvioista näiden kehittymisestä. geopoliittinen tilanne → maailmanlaajuinen, naapurimaiden poliittinen tilanne strateginen asema → esimerkiksi jäsenyys erilaisissa yhteisöissä (EU) ja sotilaallisissa järjestelyissä (Suomi ei ole Naton jäsen) ja naapurimaiden vastaavat järjestelyt ja esimerkiksi sotilaallinen voima strategia (l. 'taktiikka') → keino tai tapa, jolla pyritään valittuun tavoitteeseen Sotilaallisen maanpuolustuksen uhkamallit Sotilaallisessa suunnittelussa Suomi varautuu neljään uhkamalliin: alueellinen kriisi, jolla voi olla vaikutuksia Suomeen poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus, johon voi liittyä sotilaallisella voimalla uhkaaminen sekä sen rajoitettu käyttö yllätykseen perustuva strateginen isku, jolla pyritään pakottamaan valtakunnan johto haluttuihin ratkaisuihin kohdistamalla lamauttavia voimia yhteiskunnan elintärkeisiin kohteisiin ja toimintoihin sekä puolustusjärjestelmään laajamittainen hyökkäys, jonka tavoitteena on strategisesti tärkeiden alueiden valtaaminen tai Suomen alueen hyväksikäyttö kolmatta osapuolta vastaan Katso myös kokonaisturvallisuus Noopolitik, pehmeä politiikka Lähteet Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2004. Web Archive 2016. Visuri, P. 2003. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset. Helsinki: Otava. Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 1997 Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2001, Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 13.6.2001 Viitteet Aiheesta muualla

1222

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talousmaantiede

Talousmaantiede

Talousmaantiede on kulttuurimaantieteen haara, joka tarkastelee taloudellisten toimintojen sijaintia, alueellista organisoitumista ja toimintojen välisiä suhteita. Kiinnostuksen kohteena on talouden toimijoiden ja alueellisen toimintaympäristön vuorovaikutus. Tarkastelun taso voi vaihdella paikallisesta globaaliin, ja keskeiset käsitteet tutkimusaiheesta riippumatta ovat alue, paikka ja sijainti. Suomessa talousmaantiedettä voi opiskella Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Uusi talousmaantiede Uusi talousmaantiede sai alkunsa 1991 kun Paul Krugman, kansainvälisen kaupan teoreetikko, kehotti taloustieteilijöitä kiinnittää enemmän huomiota talousmaantieteeseen kirjassaan Geography and Trade. Krugman esitti keskittymisen johtavan taloudellisiin etuihin, jotka olivat aiemmin jääneet vähälle huomiolle. Krugmanin julkaisut uudistivat taloustieteilijöiden mielenkiinnon aluetieteeseen. "Uuden talousmaantieteen" ominaispiirteinä on kvantitatiivisten menetelmien yhdistäminen muihin menetelmiin tutkimuksessa. Krugman lanseerasi kotimarkkinavaikutuksen (engl. home market effect) käsitteen, jonka mukaan taloudellisen toiminnan keskittyminen on seurausta tuotannon mittakaavaeduista: alueet joilla on eniten tuotantoa tuottavat suurimmat voitot ja siten houkuttelevat entistä enemmän tuotantoa. Krugmannin mukaan sen sijaan että tuotannolla olisi taipumusta jakautua tasaisesti ympäri maailman, se keskittyy rajalliseen joukkoon maita, alueita ja kaupunkeja, joissa väestön keskittymisen rinnalla tapahtuu tulojen nousua. Kaupunkialueen kasvaessa myös eri hyödykkeiden kysyntä kasvaa, mikä houkuttelee alueelle uusia yrityksiä. Tätä ilmiötä kutsutaan takaisinkytkennäksi (eng. backward linkage). Paikallisesti tuotetut hyödykkeet syrjäyttävät tuontihyödykkeitä, mikä sekä alentaa yksikkökustannuksia että kasvattaa reaalituloja ja siten kysyntää entisestään. Alueen houkuttelevuus sekä yrityksille (alemmat kustannukset) että asukkaille (suuremmat reaalitulot) kasvaa. Hyödykekirjon ja reaalitulojen kasvun aiheuttamaa houkuttelevuutta asukkaille kutsutaan eteenpäinkytkennäksi (engl. forward linkage). Katso myös Aluetiede Lähteet Aiheesta muualla

1226

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tytt%C3%B6

Tyttö

Tyttö on nuori nainen, usein lapsi tai teini. Termiä tyttö voidaan myös käyttää kuvatessa nuorta naista ja varsinkin puhekielessä on joskus synonyymi tyttärelle. Lähteet Aiheesta muualla Lapsuus Nainen Seulonnan keskeiset artikkelit

1228

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karvoitus

Karvoitus

Karvoitus tarkoittaa erityisesti nisäkkäille ominaisia keratiinisäikeitä, jotka kasvavat eläimen ihosta. Karvat ovat pituudeltaan muutamasta millimetristä yli metriin. Lähes kaikilla nisäkkäillä on jonkin verran karvoitusta. Monet ihmiset poistavat osan karvoituksestaan. Karvojen synty ja rakenne Karvat kiinnittyvät eläimen ihossa oleviin karvatuppiin, jotka ovat noin 4 mm syviä onkaloita ja ulottuvat orvaskedesta verinahkaan. Karva kiinnittyy tupen sisällä olevaan karvanystyyn eli papillaan, joka kytkee karvan eläimen hermostoon ja verenkiertoon. Karvanystyyn välittyy verisuonia pitkin ravintoaineita, ja sen solujen tuottamat kuona-aineet vastaavasti poistuvat verenkiertoon. Karvanystyn pinnalla ja reunilla on ohut tyvisolukerros, jonka solut tuottavat karvan pintakerroksen suomusoluja. Nystyn keskellä on puolestaan kuitusoluja tuottavia tyvisoluja. Karvan kasvuvaiheessa tyvisolut tuottavat jatkuvasti uusia hiussoluja mitoosin eli solunjakautumisen tuloksena. Tyvisolukerroksen yhteydessä on myös melanosyyttisoluja, joiden muodostama väripigmentti eli melaniini antaa hiusten luonnollisen värin. Karvanystyn päällistä osaa kutsutaan karvasipuliksi. Sipulissa tapahtuu keratinisoituminen, jossa tyvisoluista irtaantuneet keratinosyyttisolut tuottavat solut vähitellen täyttävää keratiinia, joka on hyvin erilaistunut, liukenematon valkuaisaine. Keratiini kovettaa solun tuman ja hävittää vähitellen muutkin soluelimet, ja kun solu on käyttänyt kaikki energiavarastonsa keratiinin tuottamiseen, se kuolee. Karvan varsi muodostuu näistä kovettuneista keratiinia sisältävistä soluista, jotka muodostavat useita samankeskisiä kerroksia. Esimerkiksi ihmisen hiuksissa voidaan erottaa kolme erityyppistä solukerrosta: ydinkerros (medulla), kuori- eli kuitukerros (korteksi) ja pintakerros (kutikula). Ytimessä on verraten vähän keratiinia sisältäviä solukimppuja, joiden välissä on ilmaa. Ihon sisäpuolella ydinkerroksessa on solunestettä sisältäviä eläviä soluja. Kuorikerroksessa on pitkiä, karvan suuntaisia kuitusoluja, joiden keratiinipitoisuus on korkea. Kuorikerros koostuu pääosin keratiiniproteiiniketjuista ja hiustupen melanosyyttisoluissa syntyneistä väripigmenteistä eli melaniinirakeista. Karvan pintakerroksessa on litteitä suomuisia suomusoluja joiden ulommat reunat suuntautuvat kohti hiuksen kärkeä. Karvatupen yhdellä sivulla on lisäksi aina talirauhanen, joka tuottaa hiusta suojaavia rasvahiukkasia, sekä karvankohottajalihas, jonka avulla karva voi nousta pystyyn. Esimerkiksi pelkotilanteessa hermosto voi tuottaa karvatupille signaalin, jonka tuloksena karvat nousevat pystyyn. Ihmisen tapauksessa puhutaan tällöin myös ihon menemisestä kananlihalle. Kasvuvaiheessaan karvat kasvavat yleensä verrattain nopeasti, esimerkiksi ihmisen vartalokarvat 0,1-0,3 mm päivässä. Kasvunopeus on kuitenkin yksilöllistä ja riippuu karvan tyypistä. Kunkin kasvujakson jälkeen karvatuppi siirtyy lyhyen välivaiheen kautta lepovaiheeseen, jolloin karva irtoaa helposti. Kasvu- ja lepovaiheet sisältävä karvojen elinkierto kestää ihmisellä yleisimmin 2-5 kuukautta, ja esimerkiksi kulmakarvat uusiutuvat keskimäärin kahdesti vuodessa. Hiusten kasvujakso on kuitenkin paljon pitempi ja koko elinkierto saattaa kestää 3-5 vuotta. Karvapeite Useimmilla nisäkkäillä on tiheä ihoa suojaava karvapeite, jota kutsutaan eläimen turkiksi. Sen tehtävänä on suojata eläintä ja toimia eristekerroksena. Karvoituksen lasketaan olevan peräisin nisäkkäiden varhaisen kehityksen ajoilta, jolloin ne olivat aktiivisia pääosin öiseen aikaan ja lämpöä eristävästä kerroksesta oli erityistä hyötyä. Karvapeite voidaan yleensä jakaa kahteen osaan. Sisemmässä osassa on hienosta villakarvasta koostuva sisäturkki, joka toimii lämpö- ja valoeristeenä. Villakarvat ovat hyvin ohuita ja joustavia, eikä niissä ei ole varsinaista karvan ydinosaa. Niiden pintakerroksen solut ovat ylöspäin kihartuneita suomuisia soluja, joiden ansiosta karvat takertuvat toisiinsa ja muodostavat huopamaisen peitteen. Ulompi karvapeite eli päällysturkki puolestaan koostuu pitkistä, paksuista ja jäykistä peitinkarvoista, joiden pintakerros on sileä. Pitkät ja vahvat peitinkarvat suojaavat eläintä muun muassa mekaanisilta kolhuilta ja sateelta. Muun muassa siilien ja piikkisikojen piikit ovat suuria ulomman karvapeitteen karvoja, joihin on muodostunut tarkoitukseen sopiva kova pintakerros, ja myös muurahaiskäpyjen suomumaiset levyt ovat kehittyneet karvapeitteestä. Karvoitus uusiutuu joillakin lajeilla varsin tasaisesti ympäri vuoden, kun taas toisilla lajeilla on tiettyinä vuodenaikoina karvanlähtöaika, jolloin suuri osa karvoituksesta uusiutuu. Vanhan, pois irronneen karvan tilalle kasvaa yleensä välillä levossa olleesta karvatupesta uusi karva. Joillakin nisäkäslajeilla, kuten valailla, karvoitus kuitenkin häviää lähes kokonaan sikiö- ja poikasvaiheen jälkeen. Karvoitus toimii paitsi suojaavana ja eristävänä kerroksena myös feromonien erityksen apuvälineenä, mitä pidetään yhtenä selityksenä sille, että ihmiselläkin on säilynyt runsas häpy- ja kainalokarvoitus, vaikka muuten ihmisen karvoitus on huomattavasti vähäisempää kuin useimmilla maanisäkkäillä. Karvoitus on selvästi vähentynyt myös monilta muilta nisäkkäiltä, kuten esimerkiksi virtahevoilta, vyötiäisiltä ja norsuilta. Karvoituksen väritys ja kuviot auttavat nisäkkäitä suojautumaan pedoilta ja sulautumaan ympäristöön. Nisäkkäiden vatsapuolen karvoitus on usein muuta ruumista vaaleampi, mikä tavanomaisessa valaistuksessa hämää saalistajia, sillä väritys heikentää syvyyssuuntaista havaitsemista. On myös tavallista, että karvoituksessa on kuvioita, joilla eläin joko pyrkii näyttämään samanlaiselta kuin saalistaja tai viemään saalistajan huomion. Väritys on tavallisesti ominainen kullekin lajille ja usein myös lajin eri sukupuolille, mikä helpottaa pariutumista saman lajin eri sukupuolta olevien yksilöiden välillä. Turkin väritys voi vaihdella vuodenajan mukaan etenkin kesä- ja talviturkin välillä. Nisäkkäiden tuntokarvat viestittävät niiden läheisyydessä olevista kappaleista, mistä on hyötyä varsinkin hämärissä olosuhteissa. Ihmisen karvoitus Karvoituksen kehitys Kädellisistä apinoista kehittynyt ihminen näyttäisi menettäneen aikojen saatossa suurimman osan karvoituksestaan, mutta todellisuudessa ihmislajin karvakato ei ole läheskään niin merkittävä kuin ensisilmäyksellä näyttäisi. Useimmilla ihmisillä täysin karvattomia ovat limakalvojen lisäksi vain kämmenet, jalkapohjat, huulet ja useimmilla naisilla pienet häpyhuulet ja miehillä siitin. Lisäksi alkuperäiset ihmisapinat olivat varsin pieniä otuksia, joten osa karvoituksen harvenemisesta selittyy sillä, että ihmislajin yksilökoon kasvaessa karvoituksen tuuheus ei ole pysynyt perässä. Kuitenkin esimerkiksi gorillat jotka ovat olleet pitemmän ajan isokokoisia yksilöriippumattomasti, ovat verkkaisen kasvun myötä kehittäneet suurikokoisellekin apinalajille vahvan karvapeitteen, joten nimenomaisesti ihmisen kehitys huomattavan pienestä apinasta erityisen nopeasti on ollut keskeistä ihmisen karvoituksen jälkijättöisyyteen suhteessa yksilökokoon. Ihmisen karvattomuuteen on etsitty selitystä paremmasta lämmön haihtumisesta savanniolosuhteissa. Toisen teorian mukaan täiden, kirppujen ja muiden loisten levittämät taudit saivat aikaan valintapaineen, joka suosi vähemmän karvaisia yksilöitä. Ihmiset ovat ainutlaatuinen laji siinä mielessä, että sillä on pidemmät karvat kuin millään muulla lajilla. Nämä ihmisen pitkät karvat kasvavat päälaella ja niitä kutsutaan hiuksiksi. On arveltu, että pitkillä hiuksilla oli niiden kehittymisaikaan funktiona pariutumiskumppanin houkutteleminen. Näin ihmisen hiukset olisivat vähän samanlainen asia kuin vaikka riikinkukon komea pyrstö. Ihmisen karvat Androgeenit, kuten testosteroni, ovat vastuussa ihmisen karvojen kasvattamisesta ja siitä johtuu se, että tietyillä alueilla ihokarvat kasvavat näkyvämmiksi ja paksummiksi. Testosteronia esiintyy miestyypillisten elimistössä enemmän kuin naisten, minkä takia miesten karvoitus on monesti paksumpaa ja tummempaa. Kaikilla ihmisillä on silti suurin piirtein saman verran karvoja, jos ei ole esimerkiksi alopeciaa. Tukka eli hiukset ovat päälaella kasvavaa karvoitusta. Jotkut miespuoliset ja harvat naispuoliset henkilöt saattavat menettää karvoituksensa päälaeltaan. Tätä kutsutaan kaljuuntumiseksi. Hiukset kasvavat pidemmiksi kuin muut ihmisen karvat. Kulmakarvat estävät hien valumisen silmiin, mutta ovat myös merkittävä elekielen väline. Silmäripset ovat silmäluomien päässä sijaitsevia erikoistuneita karvoja, jotka tehokkaasti estävät roskia joutumasta silmiin, ja jos roskat sinne kuitenkin päätyvät, voivat ne räpytellessä tarttua silmäripsiin. Korvakarvat suojelevat korvia lialta. Korvakarvat saattavat alkaa ikääntymisen myötä kasvaa kiihtyvää tahtia ja ovatkin liki ainoita karvoja, joita on enemmän vanhemmalla iällä kuin nuorena. Nenäkarvat suojaavat nenää lialta. Silmäripsien ohella ne ovat kenties ihmisen karvoista hyödyllisimpiä, sillä nenän limakalvojen lisäksi ne suojaavat myös keuhkoja turhalta roskalta. Parta on enimmäkseen leuassa ja poskilla esiintyvää karvoitusta, jonka kasvu alkaa yleensä murrosiässä. Kaikilla ihmisillä on partakarvoja, mutta naisilla ne ovat ohuempia, lyhyempiä ja monesti huomaamattomampia. Naisille voi kasvaa tummempia partakarvoja etenkin vaihdevuosien jälkeen. Parrankasvu jatkuu monilla miehillä vielä parikymppisenä. Monilla ihmisillä on pulisongit poskien reunalla korvien vieressä. Viikset ovat ylähuulen yläpuolella kasvavaa karvoitusta, jota on kaikilla ihmisillä. Monilla naisilla viikset ovat hennommat ja lyhyemmät, kun taas miehillä ne kasvavat androgeeni-hormonin takia paksummiksi. Viikset voidaan mieltää osaksi partaa, mutta ne ovat sikäli erilliset, että monilla murrosikäisillä pojilla ne alkavat kasvaa huomattavasti aikaisemmin kuin parta muuten ja suurella osalla naisista, joille varttuneehkolla iällä ilmaantuu hieman parrankasvua tuo parrankasvu on enimmäkseen viiksien kasvua. Moni mies ajaa partansa ja viiksensä päivittäin, kun taas jotkut haluavat trimmata sitä tai jättää sen luonnolliseen tilaan. Kainalokarvat ilmaantuvat samoihin aikoihin kuin häpykarvat. Kainalokarvojen tarkoitus piilee lisääntymisessä, sillä hiessä olevat seksuaaliset houkuttimet, feromonit, tarttuvat paremmin karvaiselle kuin sileälle iholle. Monet ihmiset haluavat poistaa kainalokarvansa. Rintakarvoitus on yläkehon etupuolella sijaitsevaa karvoitusta, jota on kaikilla ihmisillä. Naisilla voi usein kasvaa paksumpia yksittäisiä karvoja nännipihan alueella. Miehillä rintakarvoitus voi tummentua ja paksuuntua usein vasta noin 30 vuoden iässä. Osa miehistä poistaa rintakarvansa. Häpykarvoitus on karvoitusta ihmisruumiin etupuolella, sukupuolielinten alueella. Miehillä sitä on myös kivespussien iholla ja naisilla ulompien häpyhuulien sisäpinnalla. Häpykarvoitus kasvaa nuorille murrosiän myötä. Karvoitus suojaa sukupuolielimiä bakteereilta. Häpykarvoituksen poistaminen osittain tai kokonaan on tapana joillakin ihmisillä. Häpykarvoitus jatkuu välilihan alueelta peräaukon puolelle. Takamuskarvoitus on takamusvaossa kasvavaa karvoitusta, joka on samanlaista paksua karvaa kuin sukupuolielinten alueella. Ihmisellä on karvoja myös pakaroissa, selässä ja niskassa. Niskakarvoja kutsutaan monesti "niskavilloiksi". Käsi- ja sormikarvat ovat käsivarsilla ja sormien päällyspuolella nivelten välissä kasvavaa karvoitusta. Naisten käsikarvat ovat yleensä ohuempia ja hennompia. Käsikarvat kasvavat jo varhaisella iällä ja ovat ilmeisesti jäänne ajalta, jolloin laji oli kauttaaltaan karvainen. Säärikarvat ovat säärissä kasvavaa karvoitusta. 1950-luvulla Suomessa ne olivat tavanomaisia kummallakin sukupuolella, mutta nykyään monet ihmiset poistavat niitä eri tavoin. Jalkapöydän päällä ja varpaissa kasvaa myös karvoja. Monet naiset ovat halunneet kyseenalaistaa naiskehon karvojen poistamisen kulttuurista normia ja jättää omat karvansa kasvamaan. Karva-aktivismi on lisääntynyt 2000-luvulla. Liikakarvoitus eli hirsutismi tarkoittaa naisen huomattavaa ja tavallista vahvempaa karvankasvua. Hirsutismi johtuu mieshormonien (androgeenien) liikatuotannosta tai karvatupen herkistymisestä androgeeneille. Hirsutismi voi olla merkki hoitoa vaativasta sairaudesta. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) on yleisin syy androgeenien liikatuotantoon. Harvinaisia hirsutismin syitä ovat lisämunuaisen sairaudet. Lähteet Hiukset. Ihmisten ja eläinten karvat. Heureka 2004 Olendorf, Donna (toim.): Grzimek's Animal Life Encyclopedia: Mammals I (Volume 12). Thomson, 2004. ISBN Toivonen-Gräsbeck, Minna 2009. Auringon vaikutus ihoon. Tikkurila: Laurea Ihon apuelimet Viitteet Aiheesta muualla Kauneudenhoito Karvat Seulonnan keskeiset artikkelit bg:Косъм io:Haro iu:ᓄᔭᐃᑦ/nujait pt:Pêlo

1229

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taolaisuus

Taolaisuus

Taolaisuus on kiinalainen filosofia ja samanniminen uskonto. Kiinassa taolaisuus on ollut yksi kolmesta merkittävästä opista kungfutselaisuuden ja buddhalaisuuden rinnalla. Taolaisuus korostaa filosofista moniarvoisuutta, yksilökeskeisyyttä sekä luonnonmystiikkaa, mikä erottaa sen kungfutselaisuudesta. Laozin ja Zhuangzin nimiin laitetut taolaisuuden klassiset kirjoitukset syntyivät vuosien 500−300 eaa. aikana, ja taolaisuuden filosofiana ja uskontona katsotaan syntyneen ajanlaskun ensimmäisten vuosisatojen aikana. Tunnetuin taolainen teos on kirjoituskokoelma Daodejing. Taolaisuuden peruskäsite on dao, todellisuuden perusta, jota voi kuvailla vain paradoksein. Taolaisuudessa perinteinen luontoa sieluttava ajattelutapa kehittyi opiksi, joka mietiskelyn ja luonnonmukaisen elämän avulla pyrkii todellisuuden alkusyiden spontaaniin tajuamiseen ja kokemiseen. Jako filosofiaan ja uskontoon Taolaisuus jaetaan filosofiaan dàojiā, kiinanmerkein 道家 ja uskontoon dàojiào, kiinanmerkein 道教. Kummallakin arvioidaan olevan samat juuret muinaisessa šamanismissa, jota ne ovat kehittäneet eri suuntiin. Toisin kuin pinyin-latinisointijärjestelmässä, vanhassa Wade-Gilesin järjestelmässä dao ('polku') kirjoitetaan tao. Historia Tausta Osa tutkijoista katsoo, että taolaisuuden syntyyn on vaikuttanut pohjois-Kiinan šamanismi. Taolaisten suuriin tarinoihin kuuluu kertomuksia muinaisista šamaanihallitsijoista kuten Fu Hsistä, Nua Kuasta ja Shen-nungista. Heitä seurasivat "viisi kunnianarvoisaa keisaria", joita taolaiset edelleen kunnioittavat, erityisesti "Keltaista keisaria" Huang-dia (noin 2500 eaa.). Kiinalaisille tärkeiden astrologian ja kalenterin tarkkailun kautta taolaisuuteen omaksuttiin inhimillisen käyttäytymisen ja ihmisten odotusten sovittaminen suurempaan yleismalliin, ja luonnon tien (dao) asettamien rajojen sisään jäävän toimintatilan hyödyntäminen.Kuolemattomuuden ja pitkäikäisyyden tavoittelu, joka oli noussut 400-luvulle eaa. mennessä erottamattomaksi osaksi kiinalaista uskomus- ja toivomusajattelua, siirtyi myös taolaiseen ajatteluun niin että se alettiin pian jopa yhdistää nimenomaan taolaisuuteen. Muita taolaisuuden syntyyn vaikuttaneita tekijöitä muinaisessa Kiinassa olivat etenkin taikuus, manaus ja ennustaminen. Taolaisuuden synty filosofiana Daon käsite alkoi muodostua filosofiaksi ja uskomusjärjestelmäksi mahdollisesti joskus ensimmäisen vuosituhannen eaa. alkupuolella. Ensi kerran se mainittiin hengellisessä tai vertauskuvallisessa merkityksessä Kiinan historiateoksessa Shu ching, joka on kirjoitettu etupäässä vuosien 1028-221 eaa. välillä. Muinaisen Kiinan tunnetuimmassa uskonnollisessa ja mystisessä teoksessa Yijing ('Muutosten kirja'), taoa ei kuitenkaan mainita kertaakaan sen vuoden 1000 eaa. tienoilla kirjoitetussa perusosassa, vaan vasta vähän myöhemmässä Suuressa selitysteoksessa. 500-luvulle eaa. tultaessa daon pohdinta kuitenkin yleistyi, ja syntyi tarve käsitteen määrittelemiselle. Laozin ja Zhuangzin nimissä olevat taolaisuuden klassiset kirjoitukset syntyivät 500-300-luvuilla eaa. Varsinaisesti taolaisuuden katsotaan nykyisin syntyneen omana luokituksenaan Han-dynastian (206 eaa.-221 jaa.) jälkipuoliskolla. Ensimmäiset kirjalliset viitteet itseään "taolaisiksi" kutsuneista ihmisistä ovat vasta 400-luvulta jaa. Taolainen filosofia kehittyi kolmannella ja neljännellä vuosisadalla uustaolaisuudeksi (xuan xue, 'mystinen oppi'). Siihen kuului oppineisiin tutkimuksiin vetäytyminen, jolla paettiin Kiinan sen ajan epävakaita ja sotaisia oloja. Uustaolaisuuden merkittävimpiä kirjoittajia olivat Wang Bi (226-249) ja Guo Xiang (k. 312). Myöhemmin taolainen filosofia vaikutti ratkaisevasti etenkin zen-buddhalaisuuden syntyyn. Filosofian klassikot Taolaisuuden perustajaksi filosofiana 500-luvulla eaa. väitetään Laozia. Hänen kerrotaan olleen Zhou-dynastian hovin arkistonhoitaja, mutta hänen elämästään ei ole varmoja tietoja. Tarun mukaan Laozin kirjoitti viisauskokoelmansa Daodejing valtion läntisellä rajalla ja antoi sen vartiomiehelle ennen lähtöään pois. Tuon ajan Kiinassa oli varsin tavallista laittaa kirjoitus tai muu hengentuote alkuperäisen mestarin nimiin, ja Daodejingissa onkin luultavasti ajatuksia ja opetuksia yli sadan vuoden ajalta. Taolaisen filosofian tärkeimpänä muotoilijana pidetään "filosofi Zhuangzia" (Chuangtse, oik. Zhuang Zhou) (noin 369, Meng [nykyään Shangqiu, Henanin maakunta] - 286 eaa.). Hänen pääteoksensa on kirja Zhuangzi, jonka seitsemän ensimmäisen luvun (teoreettisemmat "sisäluvut") kirjoittajan väitetään olleen eteläkiinalainen filosofi nimeltä Zhuangzi ja muista (soveltavammat "ulkoluvut") osan tämän oppilaita. Vaikkei Zhuangzin olemassaolosta ole varmuutta, sisälukuja pidetään muun muassa yhtenäisyytensä vuoksi yhden henkilön kirjoittamina, mutta tästäkään ei ole yksimielisyyttä. "Ulkolukujen" anekdoottien perusteella Zhuangzi olisi ollut omalaatuinen, arvaamaton ja huolettomasti pukeutuva tietäjä, joka ei piitannut omasta mukavuudestaan tai julkisuuskuvastaan. Hän kieltäytyi Chu-valtion pääministerin tehtävistä välttääkseen hoviuran sitoumukset ja katsoi, että todella hyveellinen ihminen ei ole sitoutunut perinteisiin tai tarpeeseen parantaa maailmaa. Hänen ihanteenaan oli riippumaton ihminen, joka oli yhtä daon kanssa. Kolmas taolaisen filosofian klassikko on Liezi, joka nojaa kuitenkin vahvasti Laoziin ja etenkin Zhuangziin. Taolaisuuden synty uskontona Vuoden 208 eaa. ja ensimmäisen vuosisadan jaa. välillä Kiinassa tapahtui suuri uskonnollisuuden, noituuden ja ennustamisen merkityksen kasvu. Taolainen uskontokin syntyi tänä aikana kun šamanismi, kuolemattomuuden tavoittelu ja taolainen ajattelu sekoittuivat toisiinsa. Vuoden 100 jaa. tienoilla varhaisessa taolaisuudessa (siihen aikaan vielä nimellä huang-lao) Laozia palvottiin jumaluutena, ja sata vuotta myöhemmin häntä pidettiin jo ensimmäisenä ihmisenä, joka antoi maapallolle elämän. Myös Daodejingistä oli tullut hengellinen teos, jota käytettiin jopa taikakaluna pahojen henkien karkottamiseen. Suomalaiset taolaisuuden tuntijat Pertti Nieminen ja Kai Nieminen arvioivat tämän vaiheen filosofian taantumiseksi "vulgaaritaolaisuudeksi" vielä kansanuskomustenkin siihen yhdistyessä. Ensimmäinen uskonnollisen taolaisuuden perusteiden yhdistäjä oli sichuanilainen "taivaallinen mestari" Zhang Daoling 100-luvulla. Hän organisoi oppilaansa 24:ksi "uskon ryhmäksi" ja antoi taolaisuudelle sen oman pelastusmallin. Zhang on edelleen kansanomaisen taolaisuuden kunnioitetuin hahmo, jota palvotaan ja kutsutaan avuksi kaikkialla kiinalaisessa maailmassa. Zhangin jälkeen hänen pojanpoikansa, sotilasjohtaja Zhang Lu kehitti taolaista uskoa edelleen. Hän myös perusti 30-vuotisen itsenäisen taolaisen teokratian, jossa lait ja hallinto olivat huomattavasti Kiinaa lempeämpiä. Ensimmäiset taolaiset temppelit ja papisto perustettiin 100-luvulla. "Keltaiset turbaanit" oli tuona aikana merkittävä taolainen liike, joka johti lopulta tukahdutettua kansannousua Han-dynastiaa vastaan. Tianshi dao -liikkeestä tuli vuodesta 215 lähtien virallinen taolaisen uskonnon edustaja. Myöhempinä vuosisatoina taolaisuus on jakautunut useisiin suuntauksiin, joista tärkein Song-kaudesta (960-1279) alkaen on ollut Quanzhen-koulukunta. Se vastustaa varhaisempien aikojen alkemiaa ja taikuutta, ja korostaa niiden sijaan kolmen opin (taolaisuus, buddhalaisuus ja kungfutselaisuus) ykseyttä. Taolaisuuden nousu ja taantuminen Taolaisuuden merkitys on vaihdellut kiinalaisessa yhteiskunnassa vuosisatojen aikana. Ming-dynastian aikana (1368-1644) taolaisuus oli hallitsijoiden suosiossa ja sillä oli merkittävää vaikutusta maan sosiaalisessa ja poliittisessa elämässä. Sitä seuranneen Qing-dynastian aikana taolaisjohtajat kuitenkin menettivät asemansa ja taolaisten järjestöjen asemaa rajoitettiin. 1900-luvulle tultaessa taolaisuus oli jo hiipunut merkittävästi, ja kulttuurivallankumous (1966-1977) pysäytti sen alkaneen elvyttämisen. Vuoden 1978 jälkeen taolaisuus on kuitenkin jatkanut elpymistä etenkin Taiwanissa. Kiinassa taikauskon kielto vaikeuttaa taolaisen uskonnon harjoittamista. Filosofia Taolainen filosofia on naturalistis-mystinen elämänfilosofia, joka korostaa ihmisen yhteyttä luontoon ja kaikkeuteen. Siinä suhteessa se eroaa samoihin aikoihin syntyneestä kungfutselaisuudesta, joka keskittyy ihmisen ja yhteiskunnan suhteeseen. Taolaisuuden ja kungfutselaisuuden on Kiinassa toisaalta katsottu täydentävän toisiaan. Dao tarkoittaa tietä ja saa aikaan sopusoinnun, joka ei kuitenkaan ole vakaa tila, vaan alati yinin ja yangin vuorovaikutuksessa muuttuva tila. Yin edustaa olemassaolon feminiinisiä piirteitä ja yang maskuliinisia. Ne koostuvat qistä, joka puolestaan nousee daosta. Jin ja jang -ajattelun perusteos on Yijing eli Muutosten kirja. Sitä käyttävät taolaisten ohella muun muassa kungfutselaiset. Taolaisuuden klassikko Daodejing kuvaa daoa, jota ei oikeastaan voi sanoin kuvailla ja ohjaa toimimaan sopusoinnussa daon kanssa. Daoa kuvataan passiiviseksi vedeksi, joka levittäytyy kaikkialle ja ajan kuluessa hioo sileäksi kovimmankin kiven. Toisaalta taolaisten mukaan dao, jota voitaisiin kuvata, ei olisi "oikea dao". Zhuangzi ylistää "mystistä" uppoutumista toimintaan, esimerkiksi työnsä tai "tiensä" täydelliseen suorittamiseen. Uppoutuminen tuottaa luonnollisen yhteyden omaan taohon. Tämä piirre yhdistää taolaisuutta ja siitä vaikutteita saanutta buddhalaisen filosofian haaraa, zeniä. De De on toinen taolaisuuden keskeinen käsite. Se käännetään yleensä hyveeksi, mutta taolaisille se voi olla hyvä tai paha. Taolaisuudessa te liittyy potentiaalisuuden ideaan: se on asioiden ja olioiden olemukseen sisältyvää luontaista voimaa. Wu wei Wu wei ('teoton toiminta', 'ei-toiminta') merkitsee taolaisille toimintaa, joka ei ole luonnonvastaista. Se on taon ja ten toteutumista yksilön, yhteiskunnan ja ihannehallituksen tasolla, ja sitä kautta taolaisten toimintamalli hallitsijalle. Suuri osa kaikesta Kiinan vanhasta filosofiasta onkin juuri hallitustaidon opettamista. Daodejingin paras tapa hallita on olla hallitsematta. "Hallitse suurta maata kuin paistaisit pientä kalaa"ref name="conf"/> ja "Mitä enemmän kieltoja, sitä köyhemmiksi ihmiset tulevat." Taolainen filosofia suhtautuu kielteisesti kungfutselaisuuden tukemaan feodaaliseen yhteiskuntajärjestelmään kuten myös legalistien valtaa, kovia rangaistuksia ja palkintoja korostavaan yhteiskuntanäkemykseen. Moniarvoisuus ja auktoriteettien vastustus Zhuangzin teksti osoitti, ettei ole taota perimmäisempiä auktoriteetteja, ja päätyi relativismin kautta skeptismiin, suvaitsevaisuuteen ja politiikanvastaisuuteen. Myöhemmin taolaisuus on täten yhdistetty liberalismiin, laissez-faire-hallintoon ja individuaalianarkismiin. Zhuangzin moniarvoisuus sopii heikosti yhteen Kiinassa perinteisen poliittisen auktoriteetin kanssa. Kilpailevat koulukunnat, kungfutselaisuus ja mohismi, olivat erimielisiä siitä, mitä daoa pitäisi seurata, mutta yksimielisiä siitä, että koko yhteiskunnan pitäisi seurata yhtä ja samaa daoa. Zhuangzi vastusti tätä: ihmiset voivat toimia eri tavoin, mikään ei vaadi yhdenkään sellaisen taon sortamista, joka toimii jostain näkökulmasta. Zhuangzi kehotti avoimuuteen daon erilaisia ääniä, näkemyksiä kohtaan. Hän esittää usein ennemmin retorisia kysymyksiä kuin johtopäätöksiä. Uskonto Taolainen uskonto yhdistää taolaiseen filosofiaan monenlaisia uskomuksia, kultteja ja tekniikoita. Se syntyi järjestäytyneenä liikkeenä 100-luvulla, ja se on ollut aina luonteeltaan esoteerinen ja yhteisöllinen, mutta joskus myös messianistinen ja eskatologinen. Uskontona taolaisuus korostaa moraalisia ihanteita kuten epäitsekkyyttä, nöyryyttä ja daon mukaista elämää. Taolainen kaanon Daozang sisältää muun muassa taolaisuuden historiaa, elämäkertoja, loitsuja, jumalaluetteloita, alkemistisia tekstejä ja uskonnollisia kommentaareja Laozin Daodejingistä. Taolaisen uskonnon tärkeimpiä osia on kuolemattomuuden tavoittelu, jota edistetään esimerkiksi joogalla ja mietiskelyllä, oikeanlaisella ruokavaliolla sekä pidättyvyydellä. Kahdeksan kuolematonta Kiinalaiset ovat pitäneet arvossa ja rukoilleet "kahdeksaa kuolematonta". He ovat kiinalaisen yhteiskunnan ala- ja keskiluokkien läpileikkausta edustavia myyttisiä hahmoja, jotka auttavat selviytymään vaikeuksista ja taistelevat sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Jumalat Taolaisen jumalaiston lukuisilla jumalilla on keisarillisen Kiinan järjestelmästä periytynyt hierarkia. Jumalten hierarkian huipulla on Jadekeisari. Hänet nähdään kolminaisuutena: alkujen alun taivaallinen viisas, daon ylläpitävä ja suojeleva henki, sekä Taivaallinen viisas Jadeaamunkoitto, joka edustaa tulevaisuuden ja daon elementtejä. Tämän alkujen alun lisäksi kolminaisuuteen käsitetään joskus myös Laozi ja Keltainen keisari. Jadekeisari ei ole kaikkivaltias jumala, vaikka hänen vastuullaan onkin kaikki olemassa oleva, niin aineellinen kuin henkinenkin. Aina hän ei kuitenkaan saa tahtoaan läpi, vaan joutuu turvautumaan apuvoimiinsa. Jadekeisarin taivaan hovissa on myös kokonainen byrokratia lukuisine ministeriöineen, kuten ukkosen ja tuulen, sodan, varallisuuden ja kirjallisuuden ministeriöt. Ministeriöiden alapuolella on se hierarkia, joka vallitsee maan päällä ja vesissä. Niitä hallitsevat Itäisen huipun suuri keisari sekä lohikäärmekuninkaat. Suuren keisarin alla on vielä joukko paikallisia jumaluuksia, jotka ovat yleensä todellisia historiallisia hahmoja. Yksi suosituimmista jumaluuksista on sotajumala Guandi, oikeassa elämässään Guanyu, 200-luvulla elänyt sotilas, joka julistettiin jumalaksi 1594. Taolaisuuden kuoleman jälkeisessä maailmassa on kymmenen helvetin kuningasta. Lisäksi taolaisuudessa on kolme onnellisuuden jumalaa, joiden hahmot esiintyvät useimmissa kiinalaisissa kodeissa, ravintoloissa, työpaikoilla ja lomapaikoissa. Heidän palvontansa uskotaan tuovan onnea. Merkitys Taolaisen filosofian ja uskonnon merkitys on vuosituhansien aikana tullut elimelliseksi osaksi kiinalaista ajattelutapaa ja elämänkäsitystä, ja sen vaikutus näkyy lähes kaikilla elämänaloilla. Taolaisten oppineiden pohdintojen on katsottu auttaneen alkuun Kiinan luonnontieteiden kehityksen esimerkiksi lääketieteen, kemian sekä eläin- ja kasvitieteen alalla. Myös kiinalainen taideteoria on saanut selviä vaikutteita taolaisesta filosofiasta, ja kiinalaisessa maisemamaalauksessa on nähtävissä taolainen käsitys ihmisen vähäpätöisyydestä luonnon kokonaisuudessa. Levinneisyys Eniten taolaisia suhteessa maan koko väestöön Taiwan 33-80 % Kiina 30 % Hongkong 28 % Macao 13,9 % Singapore 8,5 % Malesia 2,6 % Etelä-Korea 0,2-1 % Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Daoist Philosophy. Internet Encyclopedia of Philosophy. Salmenkari, Taru: Sopuisa pantheon - Kiinan uskontojen synteesi. Kiina sanoin ja kuvin 2/1989. Seulonnan keskeiset artikkelit

1231

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tammikuu

Tammikuu

Tammikuu on gregoriaanisessa ja juliaanisessa kalenterissa vuoden ensimmäinen kuukausi. Se on pohjoisella pallonpuoliskolla keskimäärin vuoden kylmin kuukausi, keskitalvea, mistä myös kuukauden nimen on esitetty johtuvan, sillä esimerkiksi hämäläismurteissa sana tammi on tarkoittanut myös sydäntä tai ydintä ("sydänpuu") ja toisaalta napaa tai akselia. Tammikuuta on kutsuttu myös sydänkuuksi. Kalevalaisessa runoudessa esiintyvä Iso tammi on jättimäinen, taivaan peittävä puu, maailmanpuu. Tammikuussa on 31 päivää ja sitä seuraa helmikuu. Kuukauden latinankielinen nimi Ianuarius tai Januarius merkitsee Janukselle pyhitettyä kuukautta. Janus oli roomalainen porttien, ulko-ovien sekä kaiken alkamisen jumala, jonka tunnuksena oli kaksikasvoinen pää. Tammikuu on toinen niistä uusista kuukausista, jotka Rooman kuningas Numa Pompilius muinoin lisäsi roomalaiseen kalenteriin, kun siirryttiin 10-kuukautisesta 12-kuukautiseen kalenterivuoteen. Alkujaan roomalaiset aloittivat vuoden maaliskuusta, mutta kun Julius Caesar otti käyttöön juliaanisen kalenterin, tammikuusta tuli vuoden ensimmäinen kuukausi. Tammikuu Suomessa Tammikuussa on joulun vieton lopetuspäivät loppiainen 6. päivä ja nuutinpäivä 13. päivä. Etelä-Suomessa tammikuu on lyhyiden mutta alati pidentyvien päivien, pakkaskelien ja hankien kasvamisen aikaa. Pohjoisessa tammikuu on kylmintä keskitalvea ja kaamoksen päättymisen aikaa. Tammikuun keskilämpötilat eri puolella Suomea vaihtelevat. Vantaalla tammikuun keskilämpötila on noin −5 astetta, Lahdessa noin −7 astetta, Tampereella −8 astetta, Kuopiossa −9 astetta, Oulussa −9,5 astetta ja Sodankylässä −13,5 astetta. Pysyvä lumipeite kattaa tammikuussa jo yleensä koko Suomen, vain merialueet jatkavat jäätymistään; jos tammikuu on leuto, Suomenlahti ja Selkämeri pysyvät avoimina. Tammikuussa lämpötilat laskevat edelleen. Pohjois-Suomessa on usein kireää pakkasta, Etelä-Suomessa on leudompaa, useimmiten vain pikkupakkasta, tosin myös kireitä yli −15 asteen pakkasjaksojakin on usein. Erilaisten säätyyppien ja ilmavirtausten vaihtelun johdosta lämpötilat saattavat muutaman päivän sisällä vaihdella päivisin kahdestakymmenestä pakkasasteesta muutamaan lämpöasteeseen. Toisinaan tämä lämpötilojen heilahtelu äärilaidasta toiseen voi jatkua koko tammikuun ajan. Viimeksi näin kävi vuonna 2011. Lännestä Skandien yli kohti Suomea virtaava Föhn-tuuli aiheuttaa toisinaan lämpöpiikkejä - etenkin Pohjanmaalla ja Länsi-Lapissa. Tammikuun alussa päivät pitenevät hitaasti, kuun lopussa vauhti on jo melko nopeaa, etenkin pohjoisessa. Tammikuun viimeisenä vuorokautena päivän pituus jää silti eteläisimmässäkin Suomessa hieman alle kahdeksan tunnin. Etelä-Suomessa aurinko nousee tammikuun puolessa välissä suoraan kaakosta ja laskee suoraan lounaaseen. Oulun korkeudella vastaava tilanne on kuun lopussa. Auringon teho on tammikuussa hyvin alhainen, minkä johdosta säätyyppi on yleensä pilvinen. Toisinaan arktiset purkaukset tuovat kireän pakkasen ja aurinkoista säätä Etelä-Suomeenkin saakka. Tällöin tuulen pitää käydä pohjoisen ja luoteen väliltä. Koillisvirtauksessa voi lämmin Vienanmeri tuoda sumupilvisyyttä Suomen itä- ja eteläosaan. Lähteet Aiheesta muualla Tammikuu on talven napa Asko Palviainen, Yliopiston almanakkatoimisto 12.01.2017. Seulonnan keskeiset artikkelit

1232

https://fi.wikipedia.org/wiki/Turkki

Turkki

Turkki (), virallisesti Turkin tasavalta (), on euraasialainen valtio, joka ulottuu Anatolian niemimaalta Lounais-Aasiasta Balkanin alueelle Kaakkois-Eurooppaan. Turkilla on kahdeksan naapurimaata: Bulgaria luoteessa, Kreikka lännessä, Georgia koillisessa, Armenia, Iran sekä Azerbaidžanin Nahitševanin eksklaavi idässä ja Irak sekä Syyria kaakossa. Lisäksi Turkki rajautuu Mustaanmereen pohjoisessa, Aigeianmereen lännessä ja Välimereen etelässä. Turkin alueella sijaitsee myös Marmaranmeri, jonka kautta kulkee Euroopan ja Aasian välinen raja, joten valtiolla on aluetta kahdella maanosalla. Turkin alueella on syntynyt useita merkittäviä sivilisaatioita, kuten Bysantti ja Osmanien valtakunta. Maan kulttuuri on sekoitus itäistä ja läntistä perinnettä, sillä Turkki sijaitsee kahden maanosan risteyskohdassa. Kulttuuria onkin usein kuvattu sillaksi kahden maailman välillä. Voimakkaan alueellisen läsnäolonsa vuoksi Turkki on alkanut muodostua strategisesti yhä merkittävämmäksi valtioksi. Turkki on virallisesti demokraattinen, sekulaarinen ja perustuslaillinen tasavalta. Sen poliittinen järjestelmä perustettiin vuonna 1923 Mustafa Kemal Atatürkin johdossa ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyjen aikana, kun Osmanien valtakunta oli kaatunut. Tämän jälkeen Turkki integroitui enenevässä määrin länteen, mutta on pitänyt samanaikaisesti yllä suhteitaan itäiseen maailmaan. Turkin johtajana ensin pääministerinä vuodesta 2003 ja nyt presidenttinä vuodesta 2014 toimineen Recep Tayyip Erdoğanin kaudella Turkin hallinto on kuitenkin muuttunut autoritäärisemmäksi, sananvapauden tila on heikentynyt, sekulaarisia perinteitä on purettu islamistisempaan suuntaan, opposition toimintaa on tukahdutettu ja vaaleja on syytetty vilpillisiksi. Maa on Yhdistyneiden kansakuntien, Islamilaisen konferenssin, OECD:n ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön perustajajäsen, Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 1949 ja Naton jäsen vuodesta 1952. Turkki on käynyt jäsenyysneuvotteluja Euroopan unionin kanssa vuodesta 2005 lähtien, liitännäisjäsen maa on ollut vuodesta 1963. Turkki on jäsen myös G20:ssä, joka tuo yhteen maailman 20 suurinta taloutta. Nimi Valtion nimi turkin kielellä, Türkiye, voidaan jakaa kahteen sanaan, joista alkuosa türk tarkoittaa osmanin kielellä "vahvaa" ja viittaa yleensä joko Turkin asukkaisiin, turkkilaisiin tai turkkilaisten kansojen jäseniin,. Jälkimmäinen osa -iye on omistukseen tai sukulaisuuteen viittaava abstrakti suffiksi. Türk on myöhäisempi muoto sanasta "tu-kin", joka on kiinalaisten jo vuonna 177 eaa. antama nimitys Keski-Aasian Altaivuoriston eteläpuolella asuville kansoille. Termiä "Türk" tai "Türük" käytettiin ensimmäisen kerran kansan omana nimenä gökturkkilaisten Orkhon-kirjoituksissa Keski-Aasiassa. Suomen kieleen sana Turkki on lainautunut saksasta ruotsin kielen kautta, ja sitä on käytetty ensimmäisen kerran jo 1500-luvulla Mikael Agricolan rukouskirjassa. Historia Antiikki Suurimman osan nykyisestä Turkista muodostava Anatolian niemimaa (joka tunnetaan myös nimellä Vähä-Aasia) on yksi maailman vanhimmista jatkuvasti asutetuista alueista, sillä se sijaitsee Aasian ja Euroopan risteyskohdassa. Kaakkois- ja Etelä-Turkissa oli kivikaudella varhaiseen maanviljelyn ja karjanhoidon keksimiseen ja leviämiseen liittyviä niin sanottuja neoliittisia kyliä, joista Çatal Hüyük (keraaminen neoliittinen) oli huomattavan suuri. Muita arkeologien löytämiä varhaisia maanviljelykyliä olivat Çayönü (esikeraaminen neoliittinen A-keraaminen neoliittinen), Nevali Cori (esikeraaminen neoliittinen B), Hacilar (keraaminen neoliittinen), Göbekli Tepe (esikeraaminen neoliittinen A) ja Mersin, jotka kuulunevat maailman vanhimpien ihmisasutuskeskusten joukkoon. Asutus Troijassa alkoi neoliittikaudella ja jatkui rautakaudelle. Kirjoitetun historian aikana anatolialaiset ovat puhuneet indoeurooppalaisia, seemiläisiä, eteläkaukasialaisia ja turkkilaisia kieliä sekä lisäksi useita alkuperältään tuntemattomia kieliä. Indoeurooppalaisten heetin ja luuvin kielten vanhuuden perusteella jotkut tutkijat ovat esittäneet Anatoliaa indoeurooppalaisen kielikunnan hypoteettiseksi alkukodiksi. Alueen ensimmäisen merkittävän valtakunnan muodostivat heettiläiset, 1700-1200-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Myöhemmin hallitsivat fryygialaiset, indoeurooppalainen kansa, kunnes kimmerialaiset tuhosivat heidän valtakuntansa 600-luvulla eaa. Fryygiaa seuraavista valtiosta voimakkaimpia olivat Lyydia, Kaaria ja Lyykia. Lyydialaiset ja lyykialaiset puhuivat indoeurooppalaisia kieliä, mutta molempiin kieliin oli sulautunut ei-indoeurooppalaisia elementtejä ennen heettiläis- ja helleenikausia. Anatolian rannikolle asettui asumaan samoihin aikoihin joonialaisia. Rannikkoalue nimettiin myöhemmin Jooniaksi. Persialainen akemenidien valtakunta valloitti koko alueen 500- ja 400-luvuilla eaa. ja se joutui myöhemmin Aleksanteri Suuren haltuun vuonna 334 eaa. Anatolia jaettiin tämän jälkeen useisiin pieniin hellenistisiin kuningaskuntiin, joihin kuuluivat Bithynia, Kappadokia, Pergamon ja Pontos. Kuningaskunnat joutuivat Rooman haltuun vuoteen 50 eaa. mennessä. Vuonna 330 Rooman keisari Konstantinus Suuri valitsi Byzantionin Rooman valtakunnan uudeksi pääkaupungiksi ja nimesi sen uudelleen Konstantinopoliksi (nykyisin İstanbul). Länsi-Rooman sortumisen jälkeen kaupungista tuli Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan keskus. Turkkilaiset ja osmanien valtakunta Pääartikkeli: Osmanien valtakunta Seldžukkien dynastia oli Oğuz-turkkilaisten Kınık-heimon haara, joka 800-luvulla eli islamilaisen maailman reunalla, Kaspianmeren ja Araljärven pohjoispuolella Oğuz-liiton Yabghun suurkaanikunnassa. 900-luvulta alkaen seldžukit muuttivat kotialueeltaan Anatolian itäosiin. Kun turkkilaiset olivat voittaneet Bysantin armeijan Manzikertin taistelussa vuonna 1071 he alkoivat hylätä paimentolaisjuuriaan, saivat pysyvämmän roolin Anatoliassa ja synnyttivät Seldžukkien valtakunnan. Valtakunta ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä vuoteen 1243 mennessä mongolit olivat voittaneet seldžukkiarmeijat, ja hiljalleen valtakunnan mahti hiipui. Seldžukkien vanavedessä Osman I:n hallitsema pieni turkkilainen ruhtinaskunta kehittyi osmanien valtakunnaksi ja täytti romahtaneiden seldžukkien ja bysanttilaisten jättämän tyhjiön. Jo 1300-luvulla osmanien valtakuntaan kuului suurin osa sekä Anatoliasta että Balkanin niemimaasta. Bysantti pysyi kuitenkin itsenäisenä pienvaltiona vuoteen 1453 saakka, jolloin osmanit valloittivat loputkin siitä ja tekivät sen pääkaupungista, Konstantinopolista, oman pääkaupunkinsa, jonka nimeksi tuli İstanbul. Osmanien valtakunta oli 623-vuotisen historiansa aikana vuorovaikutuksessa niin itäiseen kuin läntiseenkin maailmaan. 1500- ja 1600-luvuilla se kuului maailman voimakkaampiin poliittisiin entiteetteihin, ja joutui usein törmäyskurssille Itä-Euroopan valtioiden kanssa hankkiessaan tasaisesti lisää alueita Balkanilta ja Puola-Liettuan eteläosista. Valtakunta kuitenkin heikkeni 1800-luvulla, ja sen alue pieneni. Ensin siitä itsenäistyi Kreikka, myöhemmin Romania, Bulgaria ja Serbia, ja lisäksi se menetti Pohjois-Afrikassa sijainneet alueensa eurooppalaisille siirtomaavalloille. Myös Venäjä kävi monta sotaa Turkkia vastaan ja tavoitteli Konstantinopolinkin valloitusta. Turkkia nimitettiinkin Euroopan sairaaksi mieheksi. Vuosina käydyissä Balkanin sodissa Turkki menetti suurimman osan jäljellä olleistakin Euroopan-puoleisista alueista Kreikalle, Bulgarialle ja Serbialle, ja samalla myös Albania itsenäistyi. Vuosia kestäneen taantumisen jälkeen osmanien valtakunta liittyi ensimmäiseen maailmansotaan osmanien-Saksan liiton kautta vuonna 1914 - sotaan, jonka se lopulta hävisi. Sodan jälkeen voitokkaat ympärysvallat alkoivat jakaa osmanien valtakuntaa Sèvresin sopimuksen kautta. Vuosina 1915-1917 Osmanien valtakunnan hallitus tappoi ja pakkosiirsi sadoista tuhansista yli miljoonaan armenialaista armenialaisten kansanmurhassa sekä lukuisia assyrialaisia assyrialaisten kansanmurhassa. Tasavallan aika Ympärysvaltojen miehitykset İstanbulissa ja İzmirissä ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyjen aikana vaikuttivat Turkin kansallisliikkeen syntyyn. Mustafa Kemal Paššan, Gallipolin taistelussa kunnostautuneen sotilaskomentajan, johdolla käytiin Turkin itsenäisyyssota, jonka tarkoituksena oli Sèvresin sopimuksen ehtojen kumoaminen. 18. syyskuuta 1922 mennessä miehitysarmeijat oli karkotettu, ja maahan syntyi uusi turkkilainen valtio. 1. marraskuuta 1922 vastaperustettu parlamentti lakkautti muodollisesti sultanaatin ja lopetti samalla osmanien valtakunnan 623 vuoden mittaisen valtakauden. Lausannen sopimus vuonna 1923 johti vastamuodostetun Turkin tasavallan suvereenisuuden tunnustamiseen osmanien valtakunnan seuraajavaltiona. Tasavalta julistettiin virallisesti syntyneeksi 29. lokakuuta 1923 uudessa pääkaupungissa Ankarassa. Lausannen rauhansopimus palautti Turkille Smyrnan (nyk. Izmirin) seudun sekä Itä-Traakian, jotka Sèvresin rauhassa olivat joutuneet Kreikalle. Näillä seuduilla vanhastaan asunut kreikkalaisväestö joutui suurimmaksi osaksi poistumaan maasta. Kun Kemal Pašša oli noussut tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi, hän aloitti useita radikaaleja uudistuksia perustaakseen uuden maallisen Turkin sen osmanimenneisyyden jäänteistä. Sukunimilain mukaisesti Turkin parlamentti antoi Mustafa Kemalille vuonna 1934 kunnianimen "Atatürk" (Turkkilaisten isä). Atatürkin jäädessä lapsettomaksi ei nimellä ole täten ollut toista kantajaa. Turkki liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle sodan loppuvaiheissa seremoniallisena eleenä. Maasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuonna 1945. Vuonna 1947 Yhdysvallat julisti ottavansa käyttöönsä Trumanin opin, kun Neuvostoliitto oli vaatinut sotilastukikohtia Turkin salmista ja kreikkalaiset olivat joutuneet vaikeuksiin yrittäessään kukistaa kommunisteja sisällissodassa. Opissa tuotiin julki Yhdysvaltojen aikeet taata Turkin ja Kreikan turvallisuus, ja tuloksena oli suurimittainen sotilaallinen ja taloudellinen tuki. Kun Turkki oli osallistunut Yhdistyneiden kansakuntien joukkojen kanssa Korean sotaan, maa liittyi vuonna 1952 Natoon. Maasta tuli Välimerellä suojamuuri Neuvostoliittoa vastaan. Kyproksen saaren vuosikymmenen kestäneiden väkivaltaisuuksien ja niitä seuranneen Kreikan tukeman vallankaappauksen jälkeen Turkki aloitti vuonna 1974 sotilasoperaation, jonka seurauksena saarelle syntyi vuonna 1975 itsenäisen hallinnon luonut separatistinen, vain Turkin tunnustama Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta, joka julistautui vuonna 1983 itsenäiseksi valtioksi. Yksipuoluejärjestelmän aikakauden päätyttyä vuonna 1945 maahan syntyi monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin kärsi seuraavien vuosikymmenten aikana jännitteistä. Oikeisto- ja vasemmistoryhmien välisistä kahnauksista johtunut poliittinen epävakaus 1960-1980-luvuilla synnytti useita vallankaappauksia vuosina 1960, 1971, 1980 ja lisäksi "postmodernin vallankaappauksen" vuonna 1997. Turkin talouden 1980-luvulla alkanut vapautuminen muutti maan näkymiä; seuraavia vuosikymmeniä leimasivat peräkkäiset voimakkaan talouskasvun kaudet ja kriisit. Turkin politiikan näkyvimpiä vaikuttajia olivat sosiaalidemokraatti Bulent Ecevit, joka toimi viisi kertaa Turkin pääministerinä neljän vuosikymmenen aikana vuosien välillä sekä Ecevitin poliittinen kiistakumppani, konservatiivi Suleyman Demirel, joka vaikutti Turkin politiikassa viidellä vuosikymmenellä ollen seitsemän kertaa maan pääministeri vuosien välillä sekä presidentti vuosina . Turkin kurdit ovat vaatineet laajempia oikeuksia koko tasavallan ajan. Tämä on johtanut vuosikymmenten aikana aseellisiin konflikteihin Turkin viranomaisten ja kurdiaktivistien välillä. Konflikti on aiheuttanut kärsimyksiä myös kurdisiviileille ja sivullisille turkkilaisille. Vuosina lähtien kurdiseparatistien PKK kävi avointa sotaa Turkin hallituksen kanssa, ja konflikti jatkui kurdien tekeminä terrori-iskuina jälleen vuodesta 2004 alkaen. Maaliskuussa 2013 solmittiin tulitauko. Islamistinen AKP-puolue sai ylivoimaisen vaalivoiton vuoden 2002 parlamenttivaaleissa ja siitä lähtien Turkin johdossa on ollut Recep Tayyip Erdoğan, josta tuli maan pääministeri vuonna 2003. Presidentti Ahmet Necdet Sezerin virkakausi päättyi 2007. Turkin presidentinvaali 2007 aiheutti konflikteja ja mielenosoituksia. Valituksi tuli Abdullah Gül. Vuoden 2014 presidentinvaalit voitti suuri ennakkosuosikki ja vuodesta 2003 pääministerinä toiminut Recep Tayyip Erdoğan. Osa maan sotilasjohdosta yritti vallankaappausta 15. heinäkuuta 2016 alkaneessa kaappausyrityksessä, jossa sai surmansa ainakin 160 siviiliä ja poliisia, sekä yli 100 vallankaappaukseen osallistunutta henkilöä. Ainakin 6000 on pidätetty, mukana kymmeniä upseereita ja ainakin 34 kenraalia . Turkin hallitukselle uskolliset joukot kukistivat vallankaappausyrityksen nopeasti, ja sen jälkeen maassa alkoivat laajat puhdistukset, joissa kymmeniä tuhansia ihmisiä erotettiin viroistaan tai pidätettiin. Kaappausyritys heikensi armeijan vaikutusvaltaa. Armeija on perinteisesti ollut Kemal Atatürkin johdolla luodun Turkin maallisen hallintomallin puolustaja. Turkin hallituksen mukaan kaappauksen takana oli Yhdysvalloissa asuva turkkilainen muslimijohtaja Fethullah Gülen tukijoineen. Gülen kiisti tämän ja sanoi Erdoğanin lavastaneen koko kaappausyrityksen. Huhtikuussa 2018 presidentti Erdogan ilmoitti, että maan presidentin- ja parlamenttivaalit järjestetään ennenaikaisesti kesäkuussa 2018. Edellisenä vuonna kansanäänestyksessä niukasti hyväksytty presidentin valtaa lisäävä perustuslain uudistus astuisi myös voimaan ennenaikaisesti vaalien jälkeen. Turkin presidentinvaaleissa kesäkuussa 2018 presidentti Recep Tayyip Erdoğan voitti ja voimaan astui perustuslain uudistus, joka lisäsi huomattavasti presidentin valtaa. Samassa yhteydessä pidettiin parlamenttivaalit, joissa hallitseva puolue, Erdoganin AKP sai liittolaisineen parlamenttiin enemmistön. Istanbulissa on ollut runsaasti mielenosoituksia maaliskuun 2019 pormestarinvaalien jälkeen, sen jälkeen kun ne voitti opposition ehdokas Ekrem Imamoğlu, mutta pääministeri Recep Tayyip Erdoğan leimasi tuloksen vääristellyksi ja halusi uusintavaalit. Erdoğan on itse Istanbulin entinen pormestari ja valtapuolueen häviö on hänelle takaisku. Uusintavaalissa kesäkuussa Imamoğlu voitti vielä suuremmalla äänierolla saatuaan noin 54 prosenttia äänistä. Politiikka Turkki on presidentillinen demokratia. Sen jälkeen kun tasavalta perustettiin vuonna 1923 maa on kehittänyt vahvan sekularistisen perinteen. Turkin perustuslaki asettaa perusteet lainsäädännölle Turkissa. Se määrittelee maan hallinnon pääperiaatteet ja tekee Turkista keskitetyn yhtenäisvaltion. Nykyinen perustuslaki on ratifioitu kansanäänestyksellä vuonna 1982, ja siihen on tehty viime vuosina lukuisia lisäyksiä. Presidentti Turkin valtionpäämies on tasavallan presidentti. Presidentti Erdogan on 2010-luvulla pyrkinyt vahvistamaan presidentin valtaoikeuksia, vaikkakaan hänen valtapyrkimyksensä eivät ole täysin toteutuneet. Presidentin valitsi aiemmin seitsemän vuotta kestäneelle kaudelle maan parlamentti, mutta presidentin ei tarvinnut olla parlamentin jäsen. Toimeenpanovaltaa Turkissa harjoitti pääministerin ja ministerineuvoston muodostama hallitus, kun taas lainsäädäntövalta on yksikamarisella parlamentilla, Turkin suurella kansankokouksella. Oikeuslaitos on itsenäinen, ja perustuslakituomioistuin päättää lakien ja asetusten yhteensopivuudesta maan perustuslain kanssa. Turkin valtioneuvosto on korkein oikeusaste hallintoon liittyvissä tapauksissa. Helmikuussa 2017 presidentti Erdoğan hyväksyi ehdotuksen uudesta perustuslaista, joka keskittäisi valtaa presidentille. Uusi perustuslaki antaa mahdollisuuden muun muassa ministereiden erottamiseen ja nimittämiseen sekä poikkeustilan julistamiseen, minkä lisäksi presidentti voisi pysyä vallassa aiempaa pidempään. Huhtikuussa 2017 järjestettiin kansanäänestys uudesta perustuslaista ja tuo laki hyväksyttiin 51,4 prosentin enemmistön äänestettyä kyllä-vaihtoehtoa. Turkin keskusvaalilautakunta vahvisti äänestyksen tuloksen. Perustuslain oli määrä astua voimaan marraskuussa 2019. Tuloksen mukaisesti perustuslaki jakoi vahvasti mielipiteitä. Oppositio vaati tuloksen mitätöimistä ja päätöstä kritisoitiin monelta taholta. Presidentin valtaa lisäävä perustuslain uudistus astui kuitenkin voimaan kesäkuussa 2018 sen jälkeen, kun presidentti Recep Tayyip Erdoğan oli voittanut presidentinvaalit. Uudistetun perustuslain mukaan presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä ja presidentin virkakausi on viisi vuotta. Sama henkilö voidaan valita korkeintaan kaksi kertaa, mutta tähän ei lasketa mukaan Erdoganin kautta ennen uudistetun perustuslain astumista voimaan. Turkissa nousi kohu marraskuussa 2014 Ankaran liepeille nousseesta mahtipontisesta uudesta presidentinpalatsista. Palatsikompleksin pinta-ala on neliömetriä ja siinä on 1000 huonetta. Palatsin nimi on Ak Saray eli Valkoinen palatsi ja se oli tullut maksamaan noin 500 miljoonaa euroa. Turkin hallitus Pääministeri on yleensä vaalit voittaneen puolueen johtaja, ja hänet valitaan virkaansa parlamentissa luottamusäänestyksen kautta. Pääministerinä toimi vuodesta 2003 vuoteen 2014 İstanbulin entinen pormestari Recep Tayyip Erdoğan, jonka islamilais-konservatiivinen Oikeus ja kehitys -puolue AKP voitti 34 prosentin ääniosuudella yli puolet paikoista Turkin parlamenttiin vuoden 2001 talouskriisin jälkeen järjestetyissä vaaleissa. Kesäkuussa 2011 pidetyissä vaaleissa AKP sai noin 50 % annetuista äänistä, ja sai noin 325 paikkaa eli vajaan 2/3 parlamentista. Pääministerin tai muiden ministerien ei tarvitse olla parlamentin jäseniä, vaikkakin he tavallisesti ovat (merkittävä poikkeus oli Kemal Derviş, talousministeri vuoden 2001 talouskriisin jälkeen). Kesällä 2013 Istanbulissa syntyi laajoja hallituksen vastaisia mellakoita. Ne alkoivat vastalauseensa Taksimin aukion lähellä sijaitsevan Gezin puiston rakentamista vastaan, mutta poliisin kovakouraisten otteiden vuoksi protesti yltyi mielenosoitukseksi konservatiivista hallituspolitiikkaa vastaan. Vuoden 2013 lopussa hallitusta horjutti korruptioskandaali, jonka vuoksi kymmeniä AKP-puoluetta lähellä olevia eliitin jäseniä pidätettiin ja asetettiin syytteeseen korruptiosta. Syytettyjen joukossa olivat muun muassa sisäministeri Muammer Gülerin ja talousministeri Zafer Çağlayanin pojat, ja kyseiset ministerit joutuivat eroamaan 25.12.2013. Vuonna 2018 astui voimaan kansanäänestyksessä edellisenä vuonna hyväksytty perustuslain uudistus, joka lopetti pääministerin viran ja keskitti vallan presidentille. Parlamentti Parlamentin jäsenet valitaan viisivuotiskausiksi suhteellisella vaalitavalla. Kansallinen äänikynnys on 10 prosenttia. 85 vaalipiiriä edustaa Turkin 81 hallinnollista maakuntaa (İstanbul on jaettu kolmeen vaalipiiriin, kun taas Ankara ja İzmir on molemmat jaettu kahteen näiden kaupunkien suuren väkiluvun vuoksi). Jotta parlamentin hajautuminen vältettäisiin, vain vaaleissa yli 10 prosentin ääniosuuden saaneilla puolueilla on oikeus edustukseen parlamentissa. Tämän kynnyksen seurauksena vain kaksi puoluetta pääsi parlamenttiin edellisissä vaaleissa. Riippumattomat ehdokkaat voivat myös yrittää parlamenttiin, mutta heidänkin täytyy saada vaalipiirissään vähintään 10 prosenttia äänistä tullakseen valituiksi. Molempia sukupuolia koskeva yleinen äänioikeus on ollut voimassa Turkissa vuodesta 1930 ja oikeus asettua ehdolle vuodesta 1934. Jokaisella 18 vuotta täyttäneellä Turkin kansalaisella on joitain poikkeuksia lukuun ottamatta oikeus äänestää. Vuonna 2004 maassa oli 50 rekisteröitynyttä poliittista puoluetta, joiden ideologiat vaihtelevat äärivasemmistosta äärioikeistoon. Perustuslakituomioistuin voi riistää sen mielestä sekularisminvastaisilta tai separatistisilta puolueilta julkisen rahoituksen tai kieltää niiden toiminnan kokonaan. Kesäkuun 2018 parlamenttivaaleihien oppositio muodosti yhteisen vaaliliiton haastaakseen presidentti Recep Tayyip Erdoğanin, jonka vastustaminen oli oppositiota yli ideologisten jakolinjojen yhdistävä asia. Opposition vaaliliitossa olivat Turkin suurin oppositiopuolue, sekulaari ja tasavaltalainen CHP, islamilais-vanhoillinen Saadet ja kansallismielinen IYI-puolue. Sitä tuki myös pieni keskustaoikeistolainen DP. Kurdipuolue HDP ei kuulunut oppositon vaaliliittoon. HDP pääsi ensi kertaa parlamenttiin vuonna 2015, jolloin se onnistui keräämään ääniä paitsi kurdeilta, myös vähemmistöjä ja feminismiä korostavalla politiikallaan. Toisella puolella oli presidentti Erdoganin AKP:n ja sen liittolainen äärioikeistolainen MHP. Äänikynnys parlamenttiin oli 10 prosenttia. Vaaleissa Turkkia hallitseva AK-puolue sai 42,5 prosenttia äänistä. Yhdessä liittolaistensa kanssa se sai parlamenttiin 53,6 prosentin enemmistön.Oppositiossa myös kurdimielinen HDP-puolue onnistui ylittämään kymmenen prosentin äänikynnyksen, vaikka osa sen johtajista kampanjoi vankilasta käsin. Turkin armeijan vaikutus politiikkaan Turkin armeija on perinteisesti ollut poliittisesti voimakas instituutio, ja sitä on pidetty Atatürkin tasavallan ylläpitäjänä. Turkin perustuslain ja maan yhtenäisyyden suojelu on annettu lailla maan asevoimille, joten sillä on muodollinen poliittinen rooli sekulaarisen yhtenäisvaltion ja Atatürkin uudistusten vartijana Kansallisen turvallisuuden neuvostossa. Neuvoston kautta armeija osallistuu suosituksiin maan puolustuspolitiikasta mitä tahansa Turkkiin kohdistuvaa uhkaa, kuten etnistä separatismia tai uskonnollista ekstremismiä vastaan. Viime vuosina EU:n vaatimukset ja lisääntynyt siviililäsnäolo turvallisuusneuvostossa ovat saaneet aikaan uudistuksia ja yrityksiä vähentää armeijan perustuslaillisia velvollisuuksia. Huolimatta vaikutuksesta, jonka armeijalla nähdään olevan siviiliasioihin, Turkin asevoimilla on vahva kannatus ja sitä pidetään maan luotetuimpana instituutiona. Vapauksien kehitys Freedom Housen vuoden 2022 määrittelyn mukaan Turkki ei ole vapaa maa. Presidentti Recep Tayyip Erdoğanin Oikeus- ja kehityspuolue (AKP) on hallinnut Turkkia vuodesta 2002. Alun perin hyväksyttyään joitakin vapauttavia uudistuksia, AKP:n hallitus osoitti kasvavaa halveksuntaa poliittisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia kohtaan ja on vuodesta 2016 lähtien jatkanut laajaa kriitikoiden ja vastustajien tukahduttamista. Vuonna 2017 perustuslakimuutokset keskittivät vallan presidentin käsiin poistamalla keskeiset vallan tasapainottamiset. Samalla kun Erdoğan hallitsee edelleen Turkin politiikkaa, syvenevä talouskriisi ja mahdollisuudet edelleen lujittaa poliittista valtaa ovat antaneet hallitukselle uusia kannustimia tukahduttaa erimielisyydet ja rajoittaa julkista keskustelua. Sananvapaus Muun muassa EU on arvostellut Turkin sananvapaustilannetta. Useita kirjailijoita ja taiteilijoita, mukaan lukien Nobel-kirjailija Orhan Pamukia on syytetty oikeudessa maan rikoslain pykälän 301 nojalla "turkkilaisuuden halventamisesta". Turkkilaisen identiteetin loukkaamisesta vuonna 2005 tuomittu, armenialaisten kansanmurhasta kirjoittanut kirjailija Hrant Dink murhattiin tammikuussa 2007. Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksin mukaan Turkki oli vuonna maan luettelossa sijalla 149. Turkissa oli voimassa kaikkien Wikipedian versioiden julkaisemisen esto huhtikuusta 2017 lähtien. Wikimedia Foundation haastoi Turkin toukokuussa 2019 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jonka jälkeen Turkin perustuslaillinen oikeus totesi eston laittomaksi. Wikipedian julkaiseminen vapautettiin tammikuussa 2020 sen kestettyä 991 päivää. Syksyllä 2022 todettiin, että turkinkielisen Wikipedian muokkaus ja käyttö ei ollut palautunut estoa edeltävälle tasolle. Ulkosuhteet Turkin poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset suhteet suuntautuivat länteen tasavallan perustamisen jälkeen. Turkki otti toisen maailmansodan jälkeen atlantistisen kannan moniin alueellisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin, kun maa oli osallistunut sodan aikana Kairon toiseen konferenssiin, osallistunut Korean sotaan ja myöhemmin liittynyt Natoon vuonna 1952. Kylmän sodan aikana maa oli osa länsiblokkia Neuvostoliiton johtamaa itäblokkia vastaan. Turkkiin sijoitetut Naton ohjukset saivat Neuvostoliiton sijoittamaan ohjuksia Kuubaan ja laukaisivat Kuuban kriisin. Berliinin muurin murtumisen jälkeen Turkki on osallistunut useisiin Naton johtamiin rauhanturvaoperaatioihin. Monien historiallisten ja kulttuuristen syiden vuoksi tämä on johtanut toisistaan eroaviin suuntauksiin maan ulkopolitiikassa. Turkki on ainoa Islamilaisen yhteistyöjärjestön jäsen, joka kuuluu Natoon, ja sen suhteet Israeliin ovat yksi Lähi-idän merkittävimmistä yhteistyösuhteista. Euroopan unioni on Turkin suurin kauppakumppani, ja vakiintuneen turkkilaisen diasporan läsnäolo Euroopassa on osaltaan vaikuttanut Turkin ja EU:n välisten suhteiden kehittymiseen. Turkista tuli Euroopan neuvoston jäsen vuonna 1949, ja vuonna 1959 maa haki Euroopan yhteisön (EU:n edeltäjän) liitännäisjäsenyyttä, jollaisen se sai vuonna 1963. Vuosikymmeniä kestäneiden neuvottelujen jälkeen Turkki haki EY:n täysjäsenyyttä vuonna 1987. Maa teki tullisopimuksen EU:n kanssa vuonna 1995 ja aloitti virallisesti jäsenyysneuvottelut 3. lokakuuta 2005. Jäsenyysprosessia arveltiin jo alun perin pitkäksi Turkin koon ja joissakin asioissa vallitsevien syvien erimielisyyksien vuoksi. Historiallisesti Turkin ja naapurimaa Kreikan suhteissa on ollut jännitteitä. Kiistat Egeanmeren alueen ilma- ja merirajoista ovat yhä yksi tärkeimmistä kiistakysymyksistä naapurien välillä. Tästä huolimatta valtioiden väliset suhteet ovat parantuneet vuoden 1999 Turkissa ja Kreikassa tapahtuneiden peräkkäisten maanjäristysten sekä molempien osapuolten nopeiden avunanto- ja pelastustoimien jälkeen. Kreikka on tukenut aktiivisesti Turkin liittymistä Euroopan unioniin. Turkin eteläpuolella pitkäaikainen Kyproksen jaon aiheuttama kiista on yksi merkittävimpiä ongelmia Turkin EU-jäsenyysneuvotteluissa. Turkki ei ole suostunut avaamaan satamiaan liikenteelle Kyproksen tasavallasta. Turkin sekulaaristen perinteiden vuoksi jotkin alueen maat ovat perinteisesti suhtautuneet maahan epäilevästi. Jännitteitä on syntynyt erityisesti Turkin ja sen suurimman naapurimaan Iranin välille. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Turkki on aktiivisesti rakentanut suhteitaan Itä-Euroopan ja Keski-Aasian entisiin kommunistisiin valtioihin. Tämä on konkretisoitunut moniin kaksipuolisiin investointeihin ja muuttoliikkeeseen näiden maiden ja Turkin välillä. Suhteet Turkin naapurimaahan Armeniaan ovat kuitenkin yhä kireät armenialaisten kansanmurhan vuoksi. Kiistoja on aiheuttanut myös Armenian ja sen turkkilaiskieltä puhuvan naapurin Azerbaidžanin Vuoristo-Karabahista käymä sota. Turkin hallituksen virallisen kannan mukaan nuorturkkilaisten toimet, jotka johtivat arviolta satojen tuhansien-yli miljoonan armenialaisen pakkosiirtoihin ja kuolemaan osmanien valtakunnan hajotessa, eivät muodosta kansanmurhaa. Hallituksen mukaan kuolemat johtuivat armenialaisten sisäisistä konflikteista, taudeista ja nälänhädästä. Turkin ja Armenian välinen raja on edelleen suljettu. Vaikka Turkki osallistuikin Naton johtamaan rauhanturvaoperaatioon Afganistanissa syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen, Irakin sota kohtasi Turkissa voimakasta vastustusta. Hallituksen esitys, joka olisi sallinut Yhdysvaltojen joukkojen hyökätä Irakiin Turkin kaakkoisrajalta, ei saanut Turkin parlamentissa vaadittua 276 äänen enemmistöä taakseen: lopullinen tulos oli 264 puoltavaa ja 250 kielteistä ääntä. Tämä johti Turkin ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden viilentymiseen ja pelkoihin suhteiden vahingoittumisesta Irakin tilanteen vuoksi. Turkki suhtautuu erityisen varovaisesti epävakaasta Irakista mahdollisesti syntyvään itsenäiseen Kurdistaniin. Maa on aiemmin ollut arviolta 37 000 henkeä tappaneessa sissisodassa omalla maaperällään Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta vastaan. Vuosia jatkuneen Syyrian sisällissodan seurauksena Turkkiin on paennut yli kaksi miljoonaa syyrialaispakolaista. Syyrian sisällissodassa Turkki on tukenut presidentti Bashar al-Assadin hallintoa vastaan taistelevia kapinallisia ja Venäjä on tukenut al-Assadin hallintoa. Marraskuussa 2015 Turkki ampui alas venäläisen hävittäjäkoneen ja maiden välit kiristyivät äärimmilleen. Kesästä 2016 lähtien välit taas lämpenivät tämän maiden keskinäiset suhteet jäädyttäneen tapahtuman jäädessä taka-alalle. Maiden välien taas lämmettyä Turkki tilasi heinäkuussa 2019 Venäjältä pitkän matkan paikallisten ilmaohjusten torjuntajärjestelmän, mikä puolestaan kiristi Turkin suhteita Nato-liittolaiseen Yhdysvaltoihin. Maaliskuussa 2020 Venäjä ja Turkki sopivat tulitauosta Syyrian Idlibissä. Syyrian hallituksen joukot olivat edenneet Venäjän ilmapommitusten tuella Turkin tukemien Syyrian kapinallisten viimeisellä vahvalla alueella Idlibissä koko alkuvuoden 2020. Turkki ja Syyria kävivät hetken alueella avointa sotaa, kun Turkki kosti kolonnaansa vastaan tehdyn tuhoisan iskun, jossa kuoli virallisten tietojen mukaan 34 turkkilaista sotilasta. Tulitauon lisäksi sovittiin myös, että Idlibin lävitse kulkevalle M4-moottoritielle tulee yhteensä 12 kilometriä leveä suojavyöhyke. Venäjän ja Turkin joukot alkavat sopimuksen mukaan valvoa osaa moottoritiestä yhdessä. Turkki on Yhdistyneiden kansakuntien, Naton, Maailman kauppajärjestön, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD), Euroopan neuvoston, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, G20:n, D-8:n, Islamilaisen yhteistyöjärjestön, Mustanmeren talousjärjestön ja Turkkilaisten maiden neuvoston jäsen. Hallinnollinen jako Turkin alue on jaettu hallinnollisia tarkoituksia varten 81 maakuntaan. Jokainen maakunta on vuorostaan jaettu piirikuntiin, joita on maassa yhteensä 923. Maakunnilla on yleensä sama nimi kuin niiden pääkaupungeilla, joita kutsutaan myös keskuspiirikunniksi; poikkeuksia ovat Hatayn (pääkaupunki Antakya), Kocaelin (pääkaupunki İzmit) ja Sakaryan (pääkaupunki Adapazarı) maakunnat. Väkiluvultaan suurimmat maakunnat ovat İstanbul (yli 14 miljoonaa), Ankara (yli 5 milj.), İzmir (yli 4 milj.), Bursa (yli 2,8 milj.), Antalya (yli 2,2 milj.), Adana (yli 2,1 milj.) ja Konya (yli 2,1 miljoonaa asukasta, 2015).> Maakunnat on järjestetty seitsemään alueeseen väestönlaskentoja varten, mutta näillä alueilla ei ole hallinnollista merkitystä. Suurimmat kaupungit Turkin pääkaupunki on Ankara (4,6 milj. as., 2014); suurin kaupunki ja tasavaltaa edeltänyt pääkaupunki on kuitenkin İstanbul (14,0 milj. as., 2014), joka toimii maan talouden ja kulttuurin sydämenä. Muita yli miljoonan asukkaan kaupunkeja (2014) ovat İzmir, Bursa, Adana, Gaziantep, Konya ja Antalya. Merkittäviä, yli asukkaan kaupunkeja ovat Diyarbakır, Mersin, Kayseri, Eskişehir, Şanlıurfa, Denizli, Samsun ja Batman. Maailmanpankin arvion mukaan 73 prosenttia Turkin väestöstä asuu kaupunkialueilla. Maantiede Sijainti ja maastonmuodot Turkin alue on yli 1 600 kilometriä pitkä ja 800 kilometriä leveä, ja maalla on suorakulmiomainen muoto. Turkin pinta-ala, järvet mukaan luettuina, on yhteensä neliökilometriä, josta neliökilometriä on Lounais-Aasiassa ja 23 764 neliökilometriä Euroopassa. Maalla on siis aluetta kahdella mantereella. Turkki on pinta-alalla mitattuna maailman 36. suurin valtio Mosambikin jälkeen. Maa on jonkin verran suurempi kuin Chile ja hieman pienempi kuin Suomi ja Ruotsi yhdessä. Meret ympäröivät Turkkia kolmelta puolelta: Egeanmeri lännessä, Mustameri pohjoisessa ja Välimeri etelässä. Myös Marmaranmeri sijaitsee Turkin alueella. Turkin Eurooppaan kuuluva alue maan luoteisosassa, Itä-Traakia, rajoittuu Kreikkaan ja Bulgariaan. Maan Aasiaan kuuluva osa, Anatolia (myös Vähä-Aasia), koostuu korkeasta keskusylängöstä kapeine rannikkokaistaleineen. Alue sijaitsee Köroğlun ja Itä-Mustanmeren vuoristojen sekä eteläisten Taurusvuorten välissä. Itä-Turkin pinnanmuodostus on vuoristoisempi, ja alueella saa alkunsa useita jokia, kuten Eufrat, Tigris ja Araks. Itä-Turkissa sijaitsevat myös suuri Vanjärvi ja Turkin korkein vuorenhuippu, 5 165 metriin kohoava Ararat. Turkki jaetaan maantieteellisesti seitsemään alueeseen: Marmaran, Egeanmeren, Mustanmeren, Keski-Anatolian, Itä-Anatolian, Kaakkois-Anatolian ja Välimeren alueisiin. Vuoristoinen pohjoisen Anatolian alue Mustanmeren rannikolla muistuttaa pitkää, kapeaa vyötä. Tämä alue muodostaa noin kuudenneksen Turkin maa-alueesta. Turkin vaihteleva maisema on monimutkaisten, aluetta vuosituhansien aikana muokanneiden maansisäisten voimien tulosta. Alueella on yhä suhteellisen usein maanjäristyksiä ja satunnaisesti tulivuorenpurkauksia. Bosporinsalmi ja Dardanellit ovat syntyneet Turkin läpi kulkevien ja Mustanmeren synnyttäneiden mannerlaattojen saumakohtien ansiosta. Maan pohjoisosassa kulkee maanjäristyksiä aiheuttava siirroslinja lännestä itään. Ilmasto Turkin ilmasto on välimerellinen lauhkea ilmasto. Rannikolla kesät ovat kuumia ja suhteellisen kuivia ja talvet viileitä ja kosteita, mutta ilmasto voi olla huomattavasti ankarampi maan kuivemmissa sisäosissa. Rannikon vuoristot estävät Välimeren vaikutusta sisämaassa, joten Turkin sisäosissa vallitsee mannermainen ilmasto selkeine vuodenaikoineen. Keski-Anatolian tasanko on rannikkoalueisiin verrattuna alttiimpi äärilämpötiloille. Erityisesti tasankoalueen talvet voivat olla ankaria. Idän vuoristoalueilla lämpötila voi pudota −30-40 celsiusasteeseen, ja maa saattaa pysyä lumen peittämänä 120 päivää vuodessa. Lännessä Istanbulin ympäristössä keskimääräinen talvilämpötila on 4 C, mutta lämpötila voi pudota nollan alapuolelle. Vuosittainen sademäärä on keskimäärin noin 500-800 millimetriä. Todelliset määrät riippuvat maan korkeudesta. Kuivimmat alueet ovat Konyan ja Malatyan tasangot, joilla usein sataa vuosittain alle 300 millimetriä - kostein alue vuorostaan on Mustanmeren rannikko, jossa sademäärä voi kohota 2 200 millimetriin. Luonto ja luonnonsuojelu Turkin kasvillisuus jakautuu kolmeen vyöhykkeeseen: Välimeren lähellä on välimerenkasvillisuutta, euro-siperialainen vyöhyke ulottuu Mustanmeren seudulle, ja loppuosa maasta kuuluu iranoturanilaiseen vyöhykkeeseen. Monien viljelykasvien alkumuodot kasvavat villeinä Turkissa. Näihin kuuluvat tulppaani, kikherneet, linssit ja aprikoosit. Turkki on tärkeällä muuttolintujen reitillä. Harvinaisimpiin eläinlajeihin kuuluvat munkkihylje ja kilpikonnat. Turkissa on 33 kansallispuistoa ja 16 muuta luonnonsuojelualuetta. Talous Suurimman osan tasavallan aikaisesta historiastaan Turkki on noudattanut näennäisesti valtiojohtoista talouspolitiikkaa. Valtio on säädellyt tiukasti yksityistä sektoria, ulkomaankauppaa ja suoria ulkomaisia investointeja. 1980-luvulla Turkki kuitenkin aloitti pääministeri Turgut Özalin johdolla sarjan talousuudistuksia, joiden tarkoituksena oli siirtyä eristyneestä, valtiojohtoisesta järjestelmästä yksityissektoria suosivampaan markkinatalouteen. Uudistukset johtivat nopeaan talouskasvuun, jonka kuitenkin keskeyttivät lamat ja taloudelliset kriisit vuosina 1994, 1999 (samana vuonna tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen) ja 2001. Vuosina 1981-2003 maan vuotuinen talouskasvu oli keskimäärin neljä prosenttia. Uusien reformien puute, suuri ja kasvava julkisen sektorin vaje sekä laajamittainen korruptio johtivat korkeaan inflaatioon, heikkoon pankkisektoriin ja makrotalouden kasvaneeseen volatiilisuuteen. Vuoden 2001 talouskriisistä ja tuon ajan talousministerin Kemal Dervişin aloittamista uudistuksista lähtien Turkin inflaatio on pudonnut yksinumeroisiin lukuihin. Investoijien luottamus ja ulkomaiset investoinnit ovat kohonneet, ja työttömyys vähentynyt. Turkki on asteittain avannut markkinoitaan talousuudistusten kautta vähentämällä valtion valvontaa ulkomaankaupassa ja investoinneissa. Julkisessa omistuksessa olevien yhtiöiden yksityistäminen sekä useiden alojen avaaminen yksityiselle ja ulkomaiselle kilpailulle on jatkunut poliittisen keskustelun siivittämänä. Vuonna 2005 Turkin bruttokansantuotteen kasvuvauhti oli 7,4 prosenttia, mikä teki Turkista yhden maailman nopeimmin kasvaneista talouksista. Turkki sijoittuu BKT:lla mitattuna 17. sijalle maailmassa ja se kuuluu maailman 20 suurinta taloutta yhteen tuovaan G20-ryhmään. Maan taloutta eivät enää hallitse perinteiset maaseudun elinkeinot, vaan pikemminkin maan läntisten maakuntien suurkaupunkeihin keskittynyt dynaaminen teollisuus ja kehittynyt palvelusektori. Vuonna 2012 maatalous muodosti 9 prosenttia Turkin BKT:stä, teollisuus 27 prosenttia ja palvelut 64 prosenttia. Turismi on kasvanut nopeasti viimeisen 20 vuoden aikana ja muodostaa nykyään tärkeän osan maan taloudesta. Vuonna 2013 Turkissa kävi 35 miljoonaa ulkomaista vierailijaa, jotka jättivät maahan 32 miljardia dollaria. Eniten turisteja tulee Saksasta, Venäjältä ja Britanniasta. Turkin talouden muita merkittäviä aloja ovat rakennus-, auto-, elektroniikka- ja tekstiiliteollisuus. Inflaation hillitsemiseksi ponnisteltiin 2000-luvun alussa. Talousuudistusten vakiinnuttamiseksi ja epävakaan talouden perinnön poispyyhkimiseksi maassa laskettiin liikkeelle uusi rahayksikkö. 1. tammikuuta 2005 Turkin liiran korvasi Uusi Turkin liira, kun vanhasta rahasta pudotettiin pois kuusi nollaa (1 UTL= TL). Jatkuvien talousuudistusten seurauksena inflaatio on laskenut 7,6 prosenttiin vuonna 2013, ja työttömyysaste 9,3 prosenttiin. Kun Turkin bruttokansantuote oli 15 300 dollaria henkeä kohti vuonna 2013 maa sijoittui maailmassa BKT:n mukaan laskettuna sijalle 69. Yksi Turkin suurimmista talousongelmista on varallisuuden epätasainen jakautuminen. Vuonna 2008 arvioitiin, että vauraimmalla 10 prosentilla väestöstä oli käytettävissään 30 prosenttia kotitalouksien käyttövaroista, kun taas köyhimmällä 10 prosentilla vain 2 prosenttia. Turkin tärkeimmät kauppakumppanit ovat Euroopan unioni (52 prosenttia viennistä ja 42 prosenttia tuonnista vuonna 2005), Yhdysvallat, Venäjä ja Japani. Turkki on käyttänyt hyödykseen vuonna 1995 allekirjoitettua Euroopan unionin ja Turkin tulliunionia kasvattaakseen vientiin tarkoitettua teollisuustuotantoaan. Maa on hyötynyt samaan aikaan EU:sta tulevista suorista investoinneista, joiden määrä jäi kuitenkin alle odotusten. EU:n päätös aloittaa jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa vuonna 2004 lisäsi jälleen ulkomaisten investointien määrää. Vuosina Turkin viennistä 53 prosenttia ja 51 prosenttia tuonnista muodostui EU- ja EFTA-maiden kanssa käydystä kaupasta. Vuonna 2005 maan viennin arvo oli 73,5 miljardia dollaria ja tuonnin 116,8 miljardia dollaria. Nousua oli 16,3 ja 19,7 prosenttia vuoteen 2004 verrattuna. Vuonna 2006 vienti nousi 85,8 miljardiin dollariin, mikä merkitsi 16,8 prosentin nousua edelliseen vuoteen verrattuna. Vuosien ajan suorat ulkomaaninvestoinnit olivat Turkissa alhaisella tasolla. Vuonna 2005 Turkki onnistui houkuttelemaan maahan 8,5 miljardia dollaria näiden investointien kautta, ja odotettu luku vuodelle 2006 on vielä suurempi. Investointien kasvuun ovat vaikuttaneet sarja suuria yksityistämisiä, Turkin Euroopan unionin jäsenyysneuvottelujen alkamisen tuoma vakaantuminen, vahva ja vakaa talouskasvu sekä rakennemuutokset pankkitoiminnassa, vähittäismyynnissä ja tietoliikennealalla. Liikenne Turkissa on kaikkiaan 98 lentokenttää, joista 16:lla on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Istanbulia palvelee kaksi lentoasemaa. Istanbul-Atatürkin kansainvälinen lentoasema on Turkin suurin ja Lähi-idän toiseksi vilkkaimmin liikennöity lentoasema. Halpalentojen suosima Sabiha Gökçenin kansainvälinen lentoasema hiukan kauempana Istanbulista kasvaa nopeasti. Rautatietä on 12 000 kilometriä. Istanbuliin on junayhteys Romanian Bukarestista Bosphorus Express -linjalla, Iranin Teheranista Trans-Asya Ekspresi -linjalla ja Syyrian Aleppoon Toros Express -linjalla. Maan sisäinen rautatieverkosto on suunniteltu ottomaanien aikana, mutta joitakin linjoja on sen jälkeen oikaistu, jotta niitä pitkin voisi ajaa nopeammilla junilla. Rautatieverkko kattaa maan keski- ja itäosat varsin hyvin, mutta ei juuri palvele rannikoita. Linja-autot ovatkin suosituin liikkumismuoto kotimaan matkustajaliikenteessä. Matka Istanbulista Van-järvelle kestää junalla 40 tuntia, linja-autolla 24 tuntia ja lentäen noin kaksi tuntia. Kauppalaivastoon kuuluu 629 alusta. Suurimmat merisatamat ovat Aliağa, Ambarlı, Diliskelesi, Ereğli, Izmir, Kocaeli (Izmit), Mersin (İçel), Limanı ja Yarimca. Ambarlista kulkee vuosittain yli kaksi miljoonaa TEU:ta rahtia, Mersinistä yli miljoona TEUta. Moniin satamiin on autolauttaliikennettä Kreikasta, Italiasta ja Venäjältä. Väestö Vuonna 2014 Turkin väkiluku oli noin 81,6 miljoonaa ja väestönkasvu 1,12 prosenttia vuodessa. Turkin väestö on suhteellisen nuorta, sillä 25,5 prosenttia kuuluu 0-14-vuotiaiden ikäryhmään. Hallituksen vuonna 2005 julkaisemien tilastojen mukaan elinajanodote on miehille 68,9 vuotta, naisille 73,8 vuotta ja molemmille sukupuolille keskimäärin 71,3 vuotta. Koulutus on Turkissa pakollista ja ilmaista 12 vuotta. Lukutaitoaste on miehillä 95,3 prosenttia ja naisilla 79,6 prosenttia. Keskiarvo on 87,4 prosenttia. Alhainen luku johtuu osittain maan arabien ja kurdien asuttamissa kaakkoisissa maakunnissa vallitsevista naisiin kohdistuvista asenteista. Koulujärjestelmään kuuluu 6-14-vuotiaiden peruskoulutus sekä vähintään kolmivuotinen toisen asteen koulutus. Yliopistoon haku Turkissa tapahtuu kolmituntisessa 180 kysymyksen Ögrenci Seçme Sınavı -monivalintakokeessa (ÖSS). Turkin perustuslain artikla 66 määrittelee "turkkilaiseksi" jokaisen, joka on "sitoutunut Turkin valtioon kansalaisuuden siteen kautta"; siispä termin "turkkilainen" käyttö lakitekstissä eroaa sen etnisestä määritelmästä. Enemmistö Turkin väestöstä on kuitenkin etnisesti turkkilaisia. Muita suuria etnisiä ryhmiä ovat kurdit, tšerkessit, romanit, arabit ja kolme virallisesti tunnustettua vähemmistöä (Lausannen sopimuksen mukaan): kreikkalaiset, armenialaiset ja juutalaiset. Suurin ei-turkkilainen etninen ryhmä on kurdit, jotka ovat perinteisesti asuneet maan kaakkoisosassa. Vähemmistöillä ei kolmea virallista vähemmistöä lukuun ottamatta ole minkäänlaisia erikoisoikeuksia. Vaikka termi "vähemmistö" onkin Turkissa arkaluontoinen, assimilaation aste eri virallisten vähemmistöjen ulkopuolisten etnisten ryhmien keskuudessa on korkea. Turkin kantaväestön keskuudesta voidaan löytää eroja myös väestön erilaisten turkkilaisten (kansojen) alkuperien perusteella. Luotettavaa tietoa maan tarkasta etnisestä jakaumasta ei ole tarjolla, sillä Turkin väestönlaskennoissa ei luokitella ihmisiä etnisyyden mukaan. Euroopan toisen maailmansodan jälkeisen suuren työvoimatarpeen vuoksi monet Turkin kansalaiset muuttivat Länsi-Eurooppaan (erityisesti Länsi-Saksaan). Alueelle onkin syntynyt merkittävä turkkilainen vähemmistö. Viime aikoina myös Turkista on tullut lukuisten maahanmuuttajien kohdemaa, erityisesti Berliinin muurin murtumisen ja alueelle syntyneen liikkumisvapauden jälkeen. Nämä maahanmuuttajat tulevat yleensä entisistä neuvostoblokin valtioista mutta myös naapureina olevista muslimimaista, joko asettuakseen työskentelemään Turkkiin tai jatkaakseen matkaansa eteenpäin Euroopan unioniin. Turkki on maan ainoa virallinen kieli. Luotettavia tietoja väestön kielellisestä jakautumisesta ei ole tarjolla yllä mainittujen syiden vuoksi. Turkin julkinen yleisradioyhtiö TRT lähettää ohjelmaa alueellisilla kielillä ja murteilla, arabiaksi, bosniaksi, tšerkessiksi ja kurdiksi, muutaman tunnin viikossa. Uskonto Turkin väestöstä 99,8 prosenttia on muslimeja, ja heistä valtaosa noudattaa sunnalaisuutta. Merkittävä vähemmistö väestöstä kuuluu alevilaiseen suuntaukseen. Väestön loppuosa on ateisteja tai noudattaa jotain muuta uskontoa, erityisesti kristinuskon eri haaroja (kreikkalainen ortodoksikirkko, Armenian apostolinen kirkko ja syyrialais-ortodoksinen kirkko), juutalaisuutta tai jesidismiä. Sekularismilla on Turkissa vahva perinne. Vaikka valtiolla ei ole virallista uskontoa eikä se edistä minkään uskonnon harjoittamista, se valvoo uskontojen välisiä suhteita aktiivisesti. Perustuslaki tunnustaa uskonnonvapauden yksilöille, kun taas uskonnolliset yhteisöt ovat valtion suojeluksessa. Perustuslaki yksiselitteisesti kieltää yhteisöjä osallistumasta poliittiseen toimintaan (esimerkiksi muodostamalla uskonnollisen puolueen) tai perustamasta uskonnollisia kouluja. Yksikään puolue ei voi väittää edustavansa mitään uskontoa; tästä huolimatta uskonnollisuus on edustettuna maan politiikassa yleensä konservatiivisten puolueiden kautta. Turkki on kieltänyt lailla hijabin ja uskonnollis-poliittisten symbolien käytön molemmilta sukupuolilta hallintorakennuksissa, kouluissa ja yliopistoissa; Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti lain olevan oikeutettu 10. marraskuuta 2005 jutussa Leyla Şahin vastaan Turkki. Myös homoseksuaalisuus on Turkissa sallittua ja Istanbulissa on järjestetty Pride-tapahtumia, jotka ovat kuitenkin välillä johtaneet yhteenottoihin. Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaan kristityt kokevat Turkissa hyvin korkeaa vainoa. Järjestön mukaan uskonnollinen nationalismi on Turkissa erittäin vahvaa ja kasvavaa. Järjestön mukaan Turkin hallitus on karkottanut maasta ulkomaisia kristittyjä, jotka ovat naimisissa Turkin kansalaisten kanssa. Vaikka kristinuskoon kääntyminen ei ole Turkissa laitonta, kohtaavat käännynnäiset todennäköisesti perheensä ja paikallisyhteisönsä vastustusta ja painetta. Kulttuuri Turkilla on erittäin monipuolinen kulttuuri, joka on sekoitus Oğuz-turkkilaisia, osmanien valtakunnan aikaisia, länsimaisia sekä islamilaisia kulttuureja ja perinteitä. Kun Turkki oli muuntautunut onnistuneesti uskontoon pohjaavasta osmanien valtakunnasta moderniksi kansallisvaltioksi, joka noudattaa tiukkaa uskonnon ja valtion välistä erottelua, taiteelliset ilmaisutavat monipuolistuivat ja lisääntyivät. Tasavallan alkuvuosina valtio investoi suuria summia korkeakulttuuriin, kuten museoihin, teattereihin ja arkkitehtuuriin. Erilaisilla historiallisilla tekijöillä on merkittävä rooli modernin turkkilaisen identiteetin määrittelyssä. Turkkilainen kulttuuri on muodostunut paitsi yrityksestä olla "moderni" ja länsimaalainen, myös tarpeesta pitää yllä perinteisiä uskonnollisia ja historiallisia arvoja. Turkin musiikki ja kirjallisuus ovat hyviä esimerkkejä eri kulttuurivaikutteiden sekoituksista. Osmanien valtakunnan sekä islamilaisen maailman ja Euroopan välisen vuorovaikutuksen seurauksena useat eri musiikin lajit ovat suosittuja Turkissa, "arabeskista" hip hop -musiikkiin. Modernissa turkkilaisessa musiikissa onkin vaikutteita paitsi keskiaasialaisista ja islamilaisista myös eurooppalaisista perinteistä. Turkki on voittanut Eurovision laulukilpailut vuonna 2003. Turkin kirjallisuuteen vaikuttivat osmanikaudella arabiankielinen kirjallisuus ja erityisesti persialainen kirjallisuus, vaikkakin valtakunnan loppuvaiheilla sekä turkkilaisen kansanperinteen että eurooppalaisen kirjallisen perinteen vaikutukset lisääntyivät. Kulttuurivaikutteiden sekoitus dramatisoituu esimerkiksi vuoden 2006 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan Orhan Pamukin teoksissa. Ruotsin akatemia ilmaisi hänen "etsiessään kotikaupunkinsa melankolista sielua löytäneen uusia symboleita kulttuurien törmäyksestä ja lomittumisesta". Myös Turkin arkkitehtuuri muistuttaa alueella vuosisatojen ajan vaikuttaneesta ainutlaatuisesta perinteiden sekoituksesta. Perinteinen bysanttilainen arkkitehtuuri on läsnä lukuisissa Turkin osissa. Esimerkkejä myöhäisemmästä, paikallisia ja islamilaisia perinteitä huolellisesti sekoittavasta osmanien arkkitehtuurista on nähtävillä paitsi Turkissa myös muissa valtakunnan entisissä osissa. 1700-luvulta alkaen Turkin arkkitehtuuriin ovat vaikuttaneet yhä voimakkaammin länsimaiset tyylit, mikä on nähtävissä erityisesti Istanbulissa, jossa Sinisen moskeijan ja Dolmabahçen palatsin kaltaisten rakennusten vierellä kohoaa lukuisia moderneja pilvenpiirtäjiä, kaikki edustaen eri perinteitä. Viestimet Turkin suurin sanomalehti on Zaman, jonka viranomaiset ottivat haltuunsa maaliskuussa 2016. Turkin jo ennestään heikko lehdistönvapaus kapeni tapauksen vuoksi olemattomiin. Urheilu Turkin ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on jalkapallo, jonka jotkin kansalliset ja ammattiottelut vetävät kymmeniä miljoonia katselijoita television ääreen. Tästä huolimatta myös muut urheilulajit, kuten koripallo ja moottoriurheilu (sen jälkeen kun Istanbul Racing Circuit otettiin Formula 1 -kisoihin) ovat lisänneet suosiotaan viime aikoina. Perinteinen turkkilainen kansallisurheilulaji on ollut Yağlı güreş (öljypaini) osmanien valtakunnan ajoista lähtien. Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Turkki Ylen Elävässä arkistossa Turkin perustuslaki, virallinen englanninkielinen käännös vuodelta 2019 Moderni turkkilainen runous, Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti, 2010: nro 3 (Myös arkistossa) (pdf) Seulonnan keskeiset artikkelit 42 Aasia

1235

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tekno

Tekno

Tekno (engl. techno) on tasaiseen rytmiin ja kolkkoon, minimalistiseen teollisuushallien estetiikkaan pohjaava lauluton elektronisen tanssimusiikin suuntaus, joka syntyi Yhdysvaltojen Detroitissa 1980-luvun puolivälin ja lopun välissä. Sanaa käytettiin nykymerkityksessä ensimmäisen kerran vuonna 1988. Teknolla on suuri määrä alalajeja, mutta Detroitin tekno on niiden kantaisä, johon sen muut tyylit perustuvat. Teknomusiikin harrastajat ja siitä kirjoittavat journalistit tekevät yleensä selvän eron teknon, housen ja trancen välille. Etenkin 1990-luvulla oli tyypillistä, että medioissa käytettiin sanaa "tekno" virheellisesti nimityksenä tanssipopille. Tekno on vahvasti toistoon perustuvaa instrumentaalimusiikkia, joka on usein tarkoitettu katkeamattoman DJ:n soittaman kappaleiden "setin" osaksi. Yleensä rytmi on tasainen 4/4, jossa bassorumpu soittaa tahdin jokaisella neljäsosanuotilla, virveli tai clap (käsien yhteenlyöntiä muistuttava ääni) tahdin toisella ja neljännellä nuotilla, ja avoin hi-hat joka toisella kahdeksasosa nuotilla. Tempo vaihtelee suunnilleen 120 ja 150 bpm:n (iskua minuutissa) välillä riippuen teknon alalajista. Musiikin tuotantoteknologian, kuten rumpukoneiden, syntetisaattorien ja digitaalisten audiotyöasemien, käyttö nähdään tärkeänä osana teknon estetiikkaa. Monet tuottajat käyttävät vanhoja elektronisen musiikin laitteita luodakseen soundin, jota he pitävät autenttisena. 1980-luvun rumpukoneet, kuten Rolandin TR-808 ja TR-909, sekä vanhojen laitteiden emulaatio tietokoneilla on suosittua teknomusiikin tuottajien keskuudessa. Tekno syntyi Detroitissa, kun afroamerikkalaisia tyyliä, kuten Chicago housea, funkia, electroa ja sähköistettyä jazzia yhdisteltiin sen tyyppiseen elektroniseen musiikkiin, jota artistit, kuten Kraftwerk, Giorgio Moroder ja Yellow Magic Orchestra tekivät. Teknon synnyn voi sälyttää kolmikon Juan Atkins, Derrick May ja Kevin Saunderson ylle. He kävivät samaa koulua Detroitissa, olivat kiinnostuneita musiikista ja halusivat luoda uutta. Myös house vaikutti vahvasti, varsinkin Chicagon klubikulttuuri. Laajempana kulttuurisena elementtinä tähän kuuluivat futuristiset ja fiktiiviset teemat, jotka liittyvät Yhdysvaltain myöhäiskapitalistiseen yhteiskuntaan. Tässä suhteessa Alvin Tofflerin kirjaa The Third Wave on pidetty keskeisenä lähteenä. Alan pioneereihin kuuluva Juan Atkins on siteerannut Tofflerin käsitettä "techno rebels" (teknokapinalliset), joka inspiroi häntä käyttämään "tekno" -sanaa musiikkityylistä, jota hän oli mukana luomassa. Kulttuuristen vaikutteidensa vuoksi tekno on liitetty "afrofuturismina" tunnettuun esteettiseen suuntaukseen. Tuottaja Derrick Maylle hengen siirtyminen ruumista koneeseen on teknossa keskeinen konsepti. Tässä kyse on teknologisen hengellisyyden ilmaisusta ja tätä kautta teknon on nähty asettuvan Theodor Adornon kuvaaman modernin yhteiskunnan "mekanisaation" vieraannuttavan vaikutuksen vastaiseksi elementiksi. Tekno Suomessa Suomeen teknomusiikki rantautui 1980-luvulla muun muassa Hyperdelic Housersin, F-Clefin, DJ Eliot Nessin ja DJ Joken ansiosta. Suomen ensimmäisiä niin sanottuja warehouse-tapahtumia järjestettiin Turussa kesällä 1989; silloin musiikki oli kuitenkin housea ja acidia, ei varsinaisesti teknoa. Näin myös Helsingissä, missä ensimmäinen warehouse-tapahtuma järjestettiin Salmisaaren tehtaalla lokakuussa 1989. Ensimmäisiä teknojuhlia järjestettiin Suomessa vasta vuosien 1990-1991 vaihteessa. Edelläkävijöitä olivat Helsingin, Turun, Oulun ja Vaasan aktiivit, jotka järjestivät juhlia esimerkiksi yhdistysten "syyskokouksina". Oulussa uranuurtajana toimi Oulu Warehouse ja Vaasassa Wasa Party Syndicate. Vaasan juhlissa levysoitinten takana oli useimmiten Dj Jocka, joka tunnetaan nykyisin hieman muista yhteyksistä. Myös Dj Ace B, Dj Sane ja MC Hyper M esiintyvät tuon ajan tapahtumia mainostaneissa flaijereissa. Helsingissä teknoaikaan siirryttiin jo 1988, jonka jälkeen niin sanottuja "laittomia bileitä" oli viikoittain muun muassa Kuvataideakatemian kellarissa, Kaapelitehtaan ja Lepakon tiloissa. Varsinainen teknobuumi alkoi Suomessa vuoden 1993 alkupuolella. Helsingissä järjestettiin tosin muun muassa Suomen ensimmäiset acid-bileet jo vuonna 1988 Njassan ja Joken johdolla. 1990-luvulla tekno-aktiivit järjestivät "laittomia" tapahtumia mm. Salmisaaren Kaapelitehtaalla. Tilan vuokraaminen oli suhteellisen vaivatonta, ja kaveripiirissä jaetut "flyerit" ts. lentolehtiset takasivat riittävän määrän osallistujia vuokrakulujen kattamiseksi. 1990-luvulla omaa teknomusiikkia julkaisivat esimerkiksi Marko Laine ja Leo Laker sekä myöhemmin 2010-luvulla Hannu Ikola. Kuuluisia artisteja Juan Atkins Carl Cox Carl Craig Ricardo Villalobos Richie Hawtin Robert Hood Kenny Larkin Jeff Mills Sven Väth Levy-yhtiöitä Tresor Underground Resistance M_nus Plus8 Katso myös Roland TB-303 Roland TR-808 Roland TR-909 Lähteet Kirjallisuutta Sam Inkinen (toim.) Tekno - digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia ja tulevaisuus, Hämeenlinna:Oy Aquarian Publications. 1994 ISBN Simon Reynolds: Energy Flash: a Journey Through Rave Music and Dance Culture, Pan Macmillan, 1998, ISBN , julkaistu myös nimellä Generation Ecstasy: Into the World of Techno and Rave Culture, Routledge, 1999, ISBN Dan Sicko: Techno Rebels: The Renegades of Electronic Funk, Billboard Books, 1999 ISBN Aiheesta muualla Pohjoisen teknon historia - Heikki Kortin kirjoitus Kaltio-lehdessä 5/01 Teknomusiikin määritelmistä Sounds Like Techno - Laaja sivusto teknon historiasta ja nykypäivästä Ishkur's Guide - Flash-animaatioin toteuteuttu humoristinenkin sivusto, joka kertoo lyhyesti jotain kustakin elektronisen musiikin alalajista ääninäyttein Detroit-teknon alkuperäiset pioneerit kuvissa , Detroitin historiallisen museon sivuilla Ylen Elävä arkisto: Teknoharrastajat saivat ekstaasileiman otsaan Ylen Elävä arkisto: Tekno ja sen johdannaiset olivat 1990-luvun rock 'n' rollia Seulonnan keskeiset artikkelit

1237

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ekki

Tšekki

Tšekin tasavalta () eli Tšekki (), joskus myös Tšekinmaa, on sisämaavaltio Keski-Euroopassa. Sen naapurivaltioita ovat Saksa, Itävalta, Slovakia ja Puola. Tšekin 10,6 miljoonasta asukkaasta suuren enemmistön muodostavat slaaveihin lukeutuvat tšekit. Maan pääkaupunki on Vltavajoen varrella sijaitseva Praha. Historiallisista Böömistä, Määristä ja Sleesian kaakkoisosasta muodostuva Tšekki on historiansa aikana ollut osa Habsburgien valtakuntaa sekä 1900-luvulla osa Tšekkoslovakiaa. Nykyisin Tšekki kuuluu Euroopan unioniin ja sen passivapaaseen Schengen-alueeseen sekä Natoon. Maantiede Tšekin maantiede on vaihtelevaa. Läntinen Böömi muodostaa alangon, jota ympäröivät matalat vuoret, kuten Sudeetit. Elbe (tšekiksi Labe) ja sen sivujoki Vltava kuljettavat vedet pois alueelta. Elben lähteillä Sudeeteilla, Krkonošella sijaitsee 1 602 metriä korkea Sněžka, joka on Tšekin korkein kohta. Määri, Tšekin itäinen osa, on mäkistä, ja sieltä vedet laskevat enimmäkseen Moravajoen kautta, mutta myös Oderjoen lähde on Määrissä. Ilmasto on leuto, tyypillinen keskieurooppalainen väli-ilmasto, merellisemmän Länsi-Euroopan ja Venäjän mantereisen ilmaston väliltä. Kesät ovat varsin lämpimiä, mutta kovat helteet harvinaisia. Tšekin luonto edustaa tyypillistä keskieurooppalaista luontoa. Luonnonoloihin vaikuttavat korkeat vuoristot ja mantereinen sijainti, ja pääosa maan metsistä on havupuuvaltaisia. Alkuperäisen tšekkiläisen metsän, joita on nykyisin noin kolmannes maan metsistä, tyypilliset puulajit ovat tammet, kuuset ja pihdat. Monia metsiä on muutettu viljellyiksi kuusimetsiksi. Nykyisin puuston tilavuudesta on kuusta 63 prosenttia ja mäntyä 15 prosenttia. Yleisimpiin villieläimiin kuuluvat jänis, saukko ja näätä. Metsissä ja pelloilla näkee fasaaneja, pyitä, villisikoja, kauriita, sorsia ja hanhia. Toisinaan tavataan myös kotkia ja haikaroita. Määrin pohjoisosassa on joitakin susia ja karhuja. Suurimmat kaupungit Tšekin seitsemän suurinta kaupunkia vuoden 2015 lopussa olivat: Praha  as.) on Tšekin pääkaupunki. Brno  as.) on vanha kaupunki maan kaakkoisosassa. Ostrava  as.) on raskaan metalliteollisuuden keskus maan itäosassa. Plzeň  as.), joka antoi nimensä pilsneri-oluelle, sijaitsee maan länsiosassa. Liberec  as.) on talviurheilukeskus maan pohjoisosassa. Olomouc  as.) on Määrin perinteinen pääkaupunki maan itäosassa. České Budějovice (93 513 as.) on oluestaan tunnettu kaupunki maan eteläosassa. Historia Nykyinen Tšekki koostuu kolmesta historiallisesta alueesta: Böömistä, Määristä ja Sleesian kaakkoisosasta. Alueen ensimmäisiin asukkaisiin kuului 500-luvulla eaa. boii-niminen kelttiheimo, jonka mukaan Böömi (Bohemia) on saanut nimensä. Kelttejä seurasivat germaanit, ja heitä slaavit jotka saapuivat alueelle noin 400-luvulla jaa. Slaavien rauhaisa elämä keskeytyi, kun avaarit hyökkäsivät alueelle 500-luvulla. Määrin alueen tšekkiläiset heimot auttoivat Kaarle Suurta karkottamaan avaarit ja pääsivät hänen suojelukseensa. Määrien vasallivaltiosta kehittyi kuningaskunta, jota kutsuttiin laajimmillaan Suur-Määriksi. Sen kuningas kutsui Kyrilloksen ja Methodioksen levittämään bysanttilaista uskoa torjuakseen germaanien kasvavan vaikutuksen. Methodioksen kuoltua Määri siirtyi kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon vaikutuspiiriin, ja kyrillisen kirjoituksen sijasta alettiin käyttää latinalaista kirjaimistoa. Suur-Määri kukistui vuonna 907 unkarilaisten hyökkäyksiin. Asemansa parantamiseksi Böömin heimot tunnustivat germaanien (myöhemmän Saksan) kuninkaat yliherroikseen. Herttua Venceslaus Pyhä (921-929) kääntyi roomalaiskatoliseen uskoon ja tunnusti keisari Henrik I:n ylivallan ja sai vastineeksi hallita omia alueitaan. Böömin kuninkaan arvonimen saivat ensimmäisinä Vratislav II (1085) ja Vladislav II (1158), perinnöllinen arvonimestä tuli Ottokar I Přemyslista (1198) alkaen. Ottokar II Přemyslin (kuningas 1253-1278) aikana Böömin kuningaskunta oli laajimmillaan ja käsitti muun muassa myös nykyiseen Itävaltaan kuuluvista maakunnista suurimman osan. 1200-luvulla alueelle alkoi muuttaa saksalaisia. Matkallaan Puolasta Unkariin vuonna 1241 mongolit karttoivat Tšekinmaata. Vuonna 1346 kuninkuuden peri Kaarle, josta sittemmin järjestysnumerolla IV tuli myös keisari. Kaarle IV perusti Keski-Euroopan ensimmäisen yliopiston hallituskaupunkiinsa Prahaan, joka oli tuolloin Euroopan merkittävimpiä kaupunkeja. Tšekkiläinen katolinen pappi Jan Hus (noin 1370-1415) oli ensimmäisiä uskonpuhdistajia ja hänet poltettiin lopulta roviolla katolisen kirkon Konstanzin kirkolliskokouksen yhteydessä. Paavin julistaessa ristiretken harhaoppisuutta vastaan Husin kannattajat eli hussilaiset nousivat kapinaan hussilaissodissa. Habsburgien vallassa Böömin kruunu siirtyi vuonna 1526 vuosisatojen ajaksi Habsburg-suvulle ja alueesta tuli jälleen kiinteämmin osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Böömin aateliston ja Habsburg-keisarien välinen kamppailu vallasta johti lopulta yhteenottoon vuonna 1618, josta käynnistyi koko Keski-Eurooppaa riepotellut kolmikymmenvuotinen sota. Tšekkien oikeuksien kannalta lopputulos oli katastrofi: Valkeavuoren taistelun jälkeen (1620) alakynteen jääneet protestanttiset aateliset menettivät pitkälti valtansa ja vastedes myös "Böömin kruunun maiden" asioista päätettiin Wienissä. Tšekin kirjakielen käyttö tyrehdytettiin, ja uudelleen kieltä alettiin kehittää vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, jolloin alkanut kansallinen herääminen johti 1800-luvun mittaan nykyaikaisen tšekkiläisen kansakunnan syntyyn. Kansallismielisen liikkeen keskeisiä hahmoja olivat František Palacký ja Johan Amos Comenius. Vuoden 1848 jälkeen Hapsburgien valtakunta jakaantui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi, ja Tšekki ja Slovakia alkoivat erkaantua toisistaan. Slovakia oli osa Unkaria, kun taas Tšekkiä hallittiin Wienistä. Böömi oli Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita, ja vähitellen tšekkiläinen enemmistö syrjäytti saksankielistä vähemmistöä taloudellisista valta-asemista. Ensimmäisestä maailmansodasta nykyaikaan Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävaltaan kuuluneista Böömin kruunun maista sekä Unkarin slovakialaisesta alueesta, Ruteniasta ja muistakin Unkarin alueista muodostettiin uusi Tšekkoslovakian valtio. Sen ensimmäiseksi presidentiksi tuli Tomáš Masaryk ja pääkaupungiksi Praha. Valtioon jäi erittäin suuri saksalaisvähemmistö. Ennen toista maailmansotaa Saksa liitti itseensä länsivaltojen suostumuksella syyskuun 1938 Münchenin sopimuksen mukaan Tšekkoslovakian saksalaisenemmistöiset niin sanotut sudeettialueet. Pian tämän jälkeen Saksa miehitti jäljelle jääneen Tšekin ja muodosti tšekkien asuinalueesta Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraatin (Reichsprotektorat Böhmen und Mähren), joka oli Saksan hallinnon alainen, samalla kun Slovakiasta tuli muodollisesti itsenäinen Saksan vasallivaltio. Protektoraatin johtaja oli SS:n tiedustelupalvelun SD:n johtaja Reinhard Heydrich, kunnes hänet brittiläis-tšekkoslovakialaisessa operaatiossa 27. toukokuuta 1942 surmattiin. Toisen maailmansodan lopussa Prahassa olleet Vlasovin saksalais-venäläiset joukot kääntyivät saksalaisia vastaan ja kaupungissa taisteltiin lyhyen aikaa. Kenraali Pattonin johtama 3. armeija vapautti Tšekkoslovakian läntisimmät osat ja puna-armeija loput. Amerikkalaisjoukot vetäytyivät Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Sodan jälkeen kommunistien asema oli niin vahva, että heidän onnistui Neuvostoliiton tuella kaapata valta vuonna 1948. Tšekkoslovakiasta tuli käytännössä Neuvostoliiton satelliittivaltio. Tšekkoslovakian kommunistinen puolue käynnisti vuosina 1967-1968 poliittisen uudistusprosessin (Prahan kevät), jonka Neuvostoliitto rusensi elokuussa 1968 niin kutsutun Brežnevin opin mukaisesti miehittämällä valtion. Vuonna 1969 Tšekkoslovakia jaettiin kahteen osavaltioon, Tšekkiin ja Slovakiaan. Valtio siirtyi demokratiaan marraskuun 1989 lähes verettömällä "samettivallankumouksella". Patoutuneet kansallisuuskiistat halvaannuttivat demokratian oloissa liittovaltion toimintaa niin, että se lakkautettiin parlamentaarisella päätöksellä 1. tammikuuta 1993 alkaen samettierossa, jolloin molemmat osavaltiot muuttuivat itsenäisiksi valtioiksi. Tšekki liittyi Natoon vuonna 1999, ja sekä Tšekki että Slovakia kuuluvat niihin kymmeneen valtioon, joista tuli Euroopan unionin jäseniä 1. toukokuuta 2004. Vuosina 1993-2003 Tšekin presidenttinä toimi kirjailija ja entinen toisinajattelija Václav Havel. Hänen seuraajanaan jatkoi vuosina 2003-2013 Václav Klaus. Tšekit valitsivat presidentin ensimmäisen kerran suoralla kansanvaalilla tammikuussa 2013. Toisella kierroksella entinen pääministeri Miloš Zeman sai 55 prosenttia äänistä. Konservatiiveja edustaneen ulkoministeri Karel Schwarzenbergin äänisaalis jäi 45 prosenttiin. EU- ja maahanmuuttovastaisena sekä Venäjä-myönteisenä tunnettu presidentti Zeman valittiin uudelleen tammikuussa 2018. Vuodesta 2017 lähtien Tšekin tasavallan pääministerinä oli Andrej Babiš, jolle talouslehti Forbes antoi nimen "Tšekin Donald Trump". Babiš on Forbesin mukaan Tšekin toiseksi rikkain ihminen, joka pyörittää noin kahtasataa yritystä maataloudesta mediaan. Trumpin tavoin Babiš on rikas, populisti ja ulkopuolinen, joka siirtyi suoraan politiikan huipulle. Vuonna 2014 Babišista tuli valtiovarainministeri ja vuonna 2017 vaalivoiton jälkeen hänestä tuli maan pääministeri. Politiikka Tšekin tasavalta on parlamentaarinen demokratia, jonka valtion pää on presidentti. Presidentti valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Presidentillä on oikeus määrätä perustuslakituomioistuimen tuomarit. Maaliskuussa 2013 presidentiksi valittiin Miloš Zeman, ja maaliskuussa 2018 hänet valittiin uudelleen. Tammikuun 2023 presidentinvaalit voitti kenraali Petr Pavel. Tšekin parlamentti (Parlament) on kaksikamarinen, edustajainhuoneessa (Poslanecká sněmovna) on 200 edustajaa, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskaudelle. Ylähuoneen eli senaatin (Senát) 81 edustajaa valitaan kierrosvaalitavalla kuusivuotiskausille, yksi kolmasosa edustajista vaihtuu kahden vuoden välein. Vuoden 2017 vaalien jälkeen alahuoneen paikkajako on ANO , kansalaisdemokraattinen puolue (Občanská demokratická strana, ODS) 25, piraatit 22, Suoran demokratian puolue 22, kommunistit (KSČM) 15, sosiaalidemokraatit (ČSSD) 15, kristillisdemokraatit (KDU-ČSL) 10, TOP 09 7 ja STAN 6. Korkein vetoomustuomioistuin on korkein oikeus. Perustuslakituomioistuin ratkaisee perustuslailliset kysymykset, sen presidentin valitsemat jäsenet nimitetään kymmenvuotiskausille. Tšekissä on monenlaisia puolueita uudistetusta kommunistipuolueesta äärioikeiston nationalistisiin puolueisiin. Äärioikeistolainen Työväenpuolue kiellettiin helmikuussa 2010, koska se oli muukalaisvihamielinen, juutalaisvastainen ja homokielteinen, ja piti yhteyksiä uusnatseihin. Vuoden 2010 vaalien jälkeen kaksi hallitusta kaatui epäluottamusäänestyksissä, ja vuonna 2013 järjestettiin ennenikaiset alahuoneen vaalit. Uuden keskusta-vasemmistohallituksen pääministeriksi tuli vaalivoittajapuolue sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Bohuslav Sobotka. Uusi hallitus aloitti 29. tammikuuta 2014. Hallituskumppaneina sosiaalidemokraateilla olivat kristillisdemokraattinen puolue ja miljardööriliikemies Andrej Babišin vuonna 2011 perustama ANO 2011 -liike. Babiš toimi hallituksessa valtiovarainministerinä, Lubomír Zaorálek ulkoministerinä ja Bohuslav Sobotka pääministerinä. Sobotka erosi toukokuussa 2017, minkä jälkeen Babiš valittiin pääministeriksi. Vuoden 2017 vaaleissa ANO nousi suurimmaksi puolueeks ja sen johtaja Babiš muodosti uuden hallituksen. Babišin hallitus sai tammikuussa 2018 epäluottamuslauseen maan parlamentilta, joka syytti pääministeriä korruptiosta. Ainoastaan Babišin oman Ano-puolueen edustajat antoivat luottamusäänestyksessä tukensa hallitukselle. Tämä johti hallituksen hajoamiseen. Babiš muodosti kuitenkin uuden hallituksen, josta useita ministereitä vaihdettiin. Samoin erotettiin muun muassa sairaaloiden johtajia. Vuodesta 2021 alkaen maan pääministerinä on toiminut Petr Fiala kansalaisdemokraattisesta puolueesta (ODS). Tšekin puolustusvoimat koostuvat maavoimista ja ilmavoimista. Maa osallistuu kansainvälisiin operaatioihin osana Naton ja EU:n joukkoja. Vuodesta 2005 alkaen maassa on ollut ammattiarmeija, ja pakollisista kutsunnoista on luovuttu. Tšekin ilmavoimat käyttävät JAS Gripen C -lentokoneita: ensimmäiset koneet on otettu käyttöön vuonna 2005. Hallinnollinen jako Tšekin länsiosa muodostuu historiallisesta Böömin maakunnasta ja itäosa Määristä, koilliskulmassa on pieni osa historiallista Sleesiaa. Tšekin tasavallassa on 13 lääniä (kraj) sekä pääkaupunkialue (hlavní město): Talous Tšekki on yksi entisen itäblokin vauraimpia ja menestyksekkäimpiä maita. Se oli tätä jo ennen kommunismia, maan vauraus oli syntynyt paljon aiemmin. Teollistuminen alkoi jo 1800-luvulla, ja Böömi ja Määri olivat Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita. Nykyisin tärkeimmät teollisuudenalat ovat raskas teollisuus, konepajateollisuus, rauta- ja terästuotanto, metallituotteet, kemikaalit, elektroniikka, ajoneuvot, tekstiilit, lasi, keramiikka ja lääkkeet. Volkswagen-konsernin vuonna 1991 ostama Škoda Auto on pyrkinyt eroon sosialistisen ajan kehnosta maineestaan varsin menestyksekkäästi. Tšekin lentokonetehdas Aero on pystynyt ylläpitämään lentokonetuotantonsa. Evektor-Aerotechnik on puolestaan kevytilmailun koneiden markkinajohtajia. Elintarviketeollisuudessa tärkeimpiä ovat sokerijuurikas, rehut, perunat, vilja ja humala. Maa on kuulu oluistaan; tunnetuimmista tšekkiläisistä oluista valtion omistama Budweiser Budvar on pitkään kiistellyt tuotemerkkioikeuksista amerikkalaisen Anheuser-Busch-panimon Budweiser-olutmerkin kanssa. Tšekin ainoa merkittävä kotimainen energianlähde on hiili, ja 880 miljoonan tonnin hiilivaroista noin 90 prosenttia on ruskohiiltä. Lisäksi maassa on hiukan omaa maakaasun tuotantoa. Vuonna 2016 hiilellä tuotettiin 55 prosenttia sähköstä, ydinvoimalla lähes 30 prosenttia ja maakaasulla neljä prosenttia. Uusiutuvien energianlähteiden osuus oli 12 prosenttia. Kommunismin aikana valtio omisti 97 prosenttia yrityksistä, vuonna 1998 jo 80 prosenttia oli yksityisessä omistuksessa. Yksityistäminen hoidettiin arvoseteleillä, joita jokainen kansalainen sai lunastaa kohtuuhintaan ja käyttää ne valtionyhtiöiden osakkeisiin. Vuonna 2009 Tšekin viennin suurimmat kohdemaat olivat Saksa (32,25 %) ja Slovakia (9,02 %), joita seurasivat 4-6 prosentin osuuksilla Puola, Ranska, Britannia, Itävalta ja Italia. Myös tuonti keskittyy Saksaan (30,67 %), jota seuraavat Puola, Slovakia, Alankomaat, Kiina, Itävalta, Venäjä ja Italia. Merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, ruskohiili, grafiitti, kaoliini ja puutavara. Prahan pörssi on Keski- ja Itä-Euroopan toiseksi suurin pörssi. Liikenne Tšekissä on yhteensä 44 lentokenttää, joissa kaikissa on päällystetyt kiitotiet, ja kahden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä. Vesireittejä on 664 kilometriä, pääosin kulkukelpoisilla joilla, kuten Elbellä, Vltavalla ja Oderilla. Tärkeimmät satamat ovat Děčín, Praha ja Ústí nad Labem. Rautateitä on 9 620 kilometriä. Praha ja Brno sijaitsevat Berliinistä ja Dredenistä Budapestiin kulkevan junaradan varrella. Myös Frankfurtiin ja Varsovaan on hyvät junayhteydet. Väestö Väestöjakauma Heinäkuussa 2017 Tšekissä asui maan tilastokeskuksen mukaan henkiöä. Tšekit ovat vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan selvästi suurin etninen ryhmä. Heitä oli 64,3 prosenttia väestöstä. Vuoden 2001 väestönlaskennassa tšekkejä oli 90,4 prosenttia, mutta kymmenen vuotta myöhemmin määrittelemättömien osuus oli noussut 1,7 prosentista 25,3 prosenttiin. Suurin vähemmistöryhmä oli määriläiset, joita oli 5,0 prosenttia. Slovakkeja oli 1,4 prosenttia, ukrainalaisia 0,5 prosenttia ja puolalaisia 0,4 prosenttia väestöstä. Valtakieli oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan tšekki, jota puhui äidinkielenään 88,8 prosenttia väestöstä. Suurimmat kielivähemmistöt olivat slovakki puhujaa), ukraina (48 250 puhujaa) ja puola (33 597 puhujaa). Vuoden 2011 väestölaskennassa tšekkiläisistä 10,3 prosenttia oli katolilaisia, 0,8 prosenttia protestantteja ja 9,4 prosenttia edusti muita uskontoja. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 34,2 prosenttia ja 45,2 prosenttia jätti vastaamatta. Ennen toista maailmansotaa Tšekin alueella eli juutalaista. Heistä noin 80 000 kuoli natsien keskitysleireillä. Lähinnä ne, jotka menivät naimisiin ei-juutalaisten kanssa tai onnistuivat pakenemaan ulkomaille, pelastuivat. Vain harvat heistä ovat palanneet. Kansanterveys WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Tšekissä käytetään maailman kolmanneksi eniten alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna yli 16 litraa aikuista kohti. Vain Luxemburgissa ja Ugandassa kulutus on vielä runsaampaa. Vuonna 2007 arvioitiin, että Tšekki saavuttaa todennäköisesti kaikki YK:n vuosituhattavoitteet. Vuonna 2007 Tšekissä oli noin 1 500 HIV-positiivista ihmistä. Kantajien määrä kasvaa hitaasti, kuusi vuotta aiemmin heitä oli 1 300. AIDS-kuolemien määrä oli huipussaan vuonna 1995, mutta nopean laskun jälkeen se on alkanut taas nousta hitaasti 2000-luvulla. Koulutus Tšekin suurin ja vanhin yliopisto on Kaarlen yliopisto (Univerzita Karlova v Praze) Prahassa. Se on perustettu vuonna 1348. Ennen toista maailmansotaa on perustettu seitsemän muuta yliopistoa. Vuoden 1989 jälkeen useimpien yliopistojen toisella paikkakunnalla sijaitsevat osastot ovat itsenäistyneet, ja maahan on syntynyt yhdeksän uutta yliopistoa. Kaikkiaan Tšekissä on yli yliopisto-opiskelijaa, joista viidennes eli 42 400 opiskelijaa on Kaarlen yliopistossa. Peruskoulu on maksuton ja pakollinen 6-15-vuotiaille. Vuonna ,9 prosenttia ikäluokasta kävi koulua. Romanilapset käyvät koulua vähemmän säännöllisesti kuin valtaväestö. Kulttuuri Kulttuuriperinteet ja arkikulttuuri Tšekki on ollut historiansa aikana jaettu saksalaisten ja slaavien välillä, joten maan kulttuuriperinteet ovat sekoitusta sekä saksalaisesta että slaavilaisesta kulttuurista. Toisaalta esimerkiksi renessanssin ja barokin arkkitehtuurissa voi nähdä runsaasti italialaisia vaikutteita. Henkilömäärään suhteutettuna Tšekissä juodaan eniten olutta maailmassa. Tšekkiläinen keittiö tarjoaa melko liha- ja rasvapitoisia ruokia, jotka sopivat yhteen oluen kanssa. Tuoreet vihannekset ja kala ovat vähemmällä huomiolla. Knöödelit ja perunaletut ovat omaleimaisia lisukkeita. Taiteet Tšekinkielinen kirjallisuus on ollut tärkeää jo 1800-luvun lopusta Itävalta-Unkarin ja myöhemmin natsien ja kommunistien hallituskausilla. Ehkä kuuluisin böömiläinen kirjailija Franz Kafka kirjoitti kuitenkin tuotantonsa pääasiassa saksaksi, vaikka hän tunsikin tšekin kielen. Toinen kuuluisa tšekkiläissyntyinen kirjailija, Milan Kundera, pakeni vuonna 1975 Ranskaan ja on kirjoittanut vuodesta 1989 ranskaksi. Muita kuuluisia kirjailijoita ovat Karel Čapek, Bohumil Hrabal, Pavel Kohout, Václav Havel ja Ivan Klíma. Kuuluisa on myös Jaroslav Hašek, jonka Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa on laajalti tunnettu. Tšekkiläiset säveltäjät ovat olleet tunnettuja jo 1700-luvulta lähtien. Jan Stamic oli perustamassa Mannheimin koulukuntaa ja vaikutti suuresti sinfoniamuotoon. 1800- ja 1900-lukujen tunnettuja säveltäjiä ovat olleet Bedřich Smetana, Antonín Dvořák, Leoš Janáček ja Bohuslav Martinů. Kansanmusiikin alalta Böömi on lahjoittanut maailmalle polkan. Euroviisuihin Tšekki on osallistunut vasta kahdeksan kertaa ja menestys on ollut varsin heikkoa. Kuvataiteilijat ovat seurailleet 1800-luvulta lähtien yleisiä eurooppalaisia suuntauksia, mutta realismi on pääsääntöisesti ollut johtava tyylisuunta. Josef Mánes oli 1800-luvun tunnetuimpia taiteilijoita, ja vuosisadan vaihteessa nousi esille art nouveau -maalari on Alfons Mucha, joka tunnetaan etenkin Sarah Bernhardtille tehdyistä teatterijulisteista. Elokuva-alalta tunnetuimmat hahmot ovat olleet ohjaajat Miloš Forman, Jiří Menzel ja Jan Svěrák. Tšekki on tunnettu myös animaatioelokuvista. Tunnetuimmat animaattorit ovat Jiří Trnka ja Jan Švankmajer. Urheilu Tšekki on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin vuodesta 1994 alkaen. Vuoden 1996 kesäolympialaisista alkaen maa on saanut 3-11 mitalia, joukossa aina myös kultamitaleita. Kateřina Neumannová on saanut yhteensä kuusi olympiamitalia maastohiihdosta. Tšekkiläiset urheilijat osallistuivat jo ennen itsenäistymistä Tšekkoslovakian olympiajoukkueeseen. Heistä tunnetuimpia ovat pitkän matkan juoksija Emil Zátopek, joka voitti kolme kultaa Helsingissä 1952, ja useita olympiamitaleita voittanut voimistelija Věra Čáslavská. Tšekin jääkiekkomaajoukkue on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden vuosina 1996, 1999-2001, 2005 ja 2010 sekä olympiakultaa vuonna 1998. Tunnetuimpia tšekkiläisiä jääkiekkoilijoita ovat muiden muassa Dominik Hašek ja Jaromír Jágr. Tšekin jalkapallomaajoukkueen paras arvokisasaavutus on EM-hopea vuoden 1996 Englannin kisoista. Tenniksessä tšekkiläispelaajista menestystä ovat saavuttaneet Jaroslav Drobný, Jan Kodeš, Martina Navrátilová, Ivan Lendl ja Hana Mandlíková. Lähteet Aiheesta muualla Virallinen Tšekin portaali 41.3 Keski-Eurooppa Seulonnan keskeiset artikkelit

1238

https://fi.wikipedia.org/wiki/TJ

TJ

Tj tarkoittaa seuraavia asioita: toimitusjohtaja, tj. tai toim.joht., yrityksen toimeenpaneva johtaja toiminnanjohtaja, tj. tai toim.joht., järjestön tai yhdistyksen toimintaa johtava henkilö työnjohtaja, tj., työntekoa valvova ja ohjaava toimihenkilö tykistön tulenjohto, tykistön ohjaamisesta vastaava henkilöstö tänään jäljellä, TJ, Suomessa asevelvollisuudessa jäljellä olevat aamut eli toisin sanoen palveluspäivät varusmiehenä TJ Group, nykyinen Westend ICT.

1239

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapio%20Rautavaara

Tapio Rautavaara

Kaj Tapio Rautavaara (8. maaliskuuta 1915 Pirkkala - 25. syyskuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen laulaja, keihäänheiton olympiavoittaja, jousiampuja ja elokuvanäyttelijä. Rautavaara on yksi Suomen pidetyimmistä laulajista, ja häntä on kuvailtu laulelman mestariksi. Rautavaaran ääniala oli bassobaritoni. Hänen lauluäänensä oli väriltään tumma ja melankolinen. Tunnettuja Rautavaaran laulamia kappaleita ovat muun muassa "Reppu ja reissumies", "Päivänsäde ja menninkäinen", "Sininen uni" ja "Yölinjalla", ja hän teki erityisesti monet Reino Helismaan sanoittamat ja Toivo Kärjen säveltämät kappaleet tunnetuiksi. Rautavaara voitti keihäänheitossa kultamitalin Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 ja pronssia Oslon EM-kisoissa 1946. Suomen mestaruuden hän voitti viisi kertaa. Jousiammunnassa Rautavaara voitti maailmanmestaruuden joukkuekilpailussa 1958. Lisäksi hän voitti Suomen mestaruuden henkilökohtaisessa kilpailussa 1955 ja joukkuekilpailussa 1956. Rautavaara esiintyi vuosina 1945-1970 yhteensä 22 elokuvassa. Rautavaaran työ elokuvanäyttelijänä on jäänyt laulajan uran varjoon, vaikka hänen elokuvansa olivatkin aikanaan suosittuja. Elämäkerta Lapsuus Tapio Rautavaara syntyi Pirkkalassa (myöhemmin Pohjois-Pirkkala; nykyisin Nokia), josta hänen äitinsä Hilda Rautavaara oli kotoisin. Hilda asui vakituisesti Helsingin maalaiskunnan Oulunkylässä, jonne hän palasi kolmeviikkoisen Tapion kanssa. Perhe oli köyhä, ja Tapion lapsuutta varjosti puute ruoasta ja vaatteista. Tapion äiti oli ammatiltaan ompelija, ja hän eli viisi vuotta Tapion isän kanssa avoliitossa, mikä oli tuolloin harvinaista. Isä Henrik Kerttula oli harvoin kotona, kunnes lähti kokonaan omille teilleen, eikä Tapiolle jäänyt lapsuuden ajoilta juurikaan mielikuvaa tai muistoja isästään. Tapio muutti kuusivuotiaana äitinsä kanssa Tampereelle. Vuonna 1925 Hilda muutti takaisin Oulunkylään, mutta kymmenvuotias Tapio joutui jäämään noin vuodeksi Tampereelle Rauhaniemen lastenkotiin. Kun hän muutti takaisin äitinsä luo, taloudellinen tilanne oli parantunut, sillä äiti oli saanut työtä Oulunkylän kartanosta ja edullisen vuokramökin. Tapio harrasti lapsena ahkerasti kivenheittoa, mikä huolestutti hänen äitiään, koska siitä tuli hankaluuksia. Muuten hän oli heikko urheilija eikä menestynyt koulun kilpailuissa. Keihäänheitosta Tapio innostui Oulunkylän kunnanlääkärin neuvottua häntä syksyllä 1926, että olisi syytä ryhtyä harrastamaan urheilua tai "muuten tulee Noutaja". Tapiolla oli aiemmin ollut aliravitsemuksesta johtunut riisitauti, ja hän oli yhä heikossa kunnossa. Hän ryhtyi harrastamaan myös kuulantyöntöä ja pituushyppyä, ja 12-vuotiaana hän liittyi vasta perustettuun urheiluseura Oulunkylän Tähteen. Nuoruus Rautavaara kävi kuusivuotisen kansakoulun. Hän olisi halunnut käydä koulua enemmän, mutta se ei ollut taloudellisesti mahdollista, ja 13-vuotiaana hän aloitti työt lehtien ja kirjojen myyjänä junissa Rautatiekirjakaupan palveluksessa. Hän oli jo Tampereella asuessaan ollut kesätyössä lehtien myyjänä rautatieasemalla. Rautavaara luki nuorena paljon, muun muassa kaikki kirjastosta löytämänsä Shakespearen näytelmät. Hän opiskeli viulunsoittoa Kansankonservatoriossa hyvällä menestyksellä ja harrasti myös mandoliininsoittoa. Kitaran hän hankki vuonna 1934, jolloin hän myös luopui viulunsoitosta. Laman aikana Rautavaara menetti työpaikkansa, kun matkustajilla ei ollut enää varaa ostaa lukemista. Hän oli kolmena talvena vuosina 1931-1934 hätäaputöissä kivenmurskaajana Oulunkylän urheilukentän rakennustyömaalla. Työ pakkasessa oli raskasta, ja Rautavaara inhosi sitä. Palkka maksettiin lipukkeina, joilla sai kaupasta ruokaa. Vuosina 1932-1934 Rautavaara työskenteli myös kaivontekijän apumiehenä, tukkijätkänä ja koskenperkaajana, radankorjaustöissä ja Elannon kasvisvarastossa ja makkaratehtaan varastossa. Näihin aikoihin hän myös esiintyi ensimmäiset kerrat laulajana, urheiluseuran tilaisuuksissa ja pikkujouluissa. Syksyllä 1934 Rautavaara lähti töihin Kerkkooseen, Suomen Urheilutarpeiden tehtaaseen. Työnjohtaja lupasi, että Rautavaaralle riittää töitä pula-ajasta huolimatta, jos hän vaihtaa urheiluseuraa ja liittyy Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon kuuluneeseen Kerkkoon Nuorisoseuran Urheilijoihin. Rautavaara ei kuitenkaan halunnut hylätä Oulunkylän Tähteä eikä Työväen Urheiluliittoa. Kesällä 1935 hän palasi Oulunkylään ja pääsi töihin Elannon vihannesvarastolle. Syksyllä Rautavaara siirtyi Osuustukkukaupan palvelukseen työskennellen aluksi peltisepän apulaisena ja myöhemmin jauhovarastossa. Hän kävi usein työpäivän jälkeen Heikki Klemetin laulu- ja puheopin luennoilla. Rautavaara suoritti varusmiespalveluksensa 1936-1937 laivastossa. Varusmiesajan jälkeen hän nousi paikalliseksi suosikiksi, kun hän lauloi erilaisissa tilaisuuksissa Oulunkylän seudulla ja joskus kauempanakin. Sota-aika Syksyllä 1939 järjestettiin ylimääräiset kertausharjoitukset, ja Rautavaarakin sai liikekannallepanomääräyksen, mutta laivastolla ei ollut hänelle tehtäviä. Oli talvi, ja muutenkin laivoja oli liian vähän reserviläisten määrään nähden. Rautavaara jatkoi talvisodan ajan työssään OTK:ssa ja toimi lisäksi ilmavalvontatehtävissä. Jatkosodan alkaessa hän sai määräyksen siirtyä maavoimiin, ja sen jälkeen hän oli noin vuoden ajan etulinjassa JR 4:ssä. Kesällä 1942 Rautavaara pyrki viihdytysjoukkoihin Maaselän Radion kuuluttajaksi, ja hänet valittiin tehtävään, jossa hän toimi lähes sodan loppuun asti. Hän juonsi ohjelmia, soitti levyjä ja lauloi, ja niin hänen äänensä tuli ensi kertaa laajemmin tutuksi suomalaisille. Jatkosodan aikana Rautavaara sai parin viikon lomia opiskelua varten, jolloin hän kävi kursseja SF:n filmikoulussa ja Suomen teatterikoulussa. Kesällä 1944 Rautavaaran komppania vetäytyi Itä-Karjalasta Suomen puolelle, jossa Maaselän Radio jatkoi vähän aikaa toimintaansa Joensuussa. Sen jälkeen Rautavaaran radioura päättyi. Sota-aika jätti Rautavaaraan lähtemättömät jäljet: Sota-ajan jälkeen Tapio Rautavaara meni naimisiin sota-aikana 1942 Saima Elisabet "Liisa" Handellin (1911-1990) kanssa. Heille syntyi kolme tytärtä: Irma (1943), Marja (1946) ja Leena (1948). Leena Rautavaara toimi myöhemmin Tapio Rautavaara -seuran puheenjohtajana. Vuonna 1948 Rautavaara osti Oulunkylästä tontin, jolle valmistui omakotitalo vuonna 1951. Hän asui talossa kuolemaansa asti. Leski myi talon vuonna 1988 ja omistajaksi tuli myöhemmin oopperalaulaja Raimo Sirkiä, joka purki talon vuonna 2002 uudisrakennuksen tieltä. Tapausta pidettiin tuolloin jopa kulttuuriskandaalina. Rautavaaran isä Heikki muutti 1940-luvun alussa Oulunkylään pieneen mökkiin, ja Tapio sai tietää hänen olleen naimisissa ja jääneen leskeksi. Suhde isään jäi edelleen etäiseksi, vaikka hän osallistui jonkin verran Rautavaaran uuden perheen elämään. Tapio Rautavaarasta tuli kuuluisuus ja kansan suosikki 1940-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Hän esiintyi ensimmäisen kerran elokuvassa 1945 ja teki ensimmäisen levytyksensä vuonna 1946. Viikonloppuisin hän kiersi esiintymismatkoilla ystävänsä Reino Helismaan kanssa. Vuoden 1948 olympialaisissa hän voitti keihäänheiton kultamitalin, mikä lisäsi suuresti hänen suosiotaan myös laulajana. Vuonna 1949 Rautavaara jäi pois työstään OTK:n myllyllä, jossa hän oli ylennyt konttorin esimieheksi, ja jäi vapaaksi taiteilijaksi. Liisa-vaimo hoiti Tapion laulajan työhön liittyvät käytännön asiat, eikä ohjelmatoimistoja juurikaan tarvittu. Rautavaara kutsuttiin yleensä esiintymään soittamalla kotiin, jossa vaimo tai joku tyttäristä otti tilauksen vastaan. Kirjanpito hoidettiin ruutupaperivihkoon. Järjestely toimi hyvin, eikä Rautavaaralla ollut koskaan ongelmia verojen kanssa, toisin kuin joillakin muilla ajan taiteilijoilla. Muusikon tulonsa Rautavaara käytti perheensä hyväksi, rakennuttamalla tilavan omakotitalon, hankkimalla erilaisia nykyajan mukavuuksia ja ulkomaanmatkoja. Hänelle tärkeä paikka oli 1950-luvun lopulla Sipoosta hankittu kesämökki. Rautavaaran äiti kuoli 1965, samana vuonna kuin Reino Helismaa. Tapio Rautavaara ehti tavata lapsenlapsistaan kaksi ensimmäistä, tyttärenpojat jotka syntyivät vuosina 1974 ja 1976. Kuolema Rautavaara kaatui 24. syyskuuta 1979 Tikkurilan uimahallissa Vantaalla ja löi päänsä lattiaan. Kaatumisen syy ja Rautavaaran saama hoito herättivät julkista keskustelua. Rautavaaran on väitetty olleen humalassa kaatuessaan, mutta yksimielisyyttä tästä ei vallitse. Hänen terveyskeskuksessa saamaansa kohtelua on kuvailtu töykeäksi ja välinpitämättömäksi. Valokuvaaja Pentti Pekkala oli kuvaamassa Rautavaaraa kirjaan Kultaa, kunniaa, kyyneleitä. Kuvauksissa kului koko iltapäivä, eikä Pekkala omien sanojensa mukaan huomannut tuona aikana Rautavaaran juovan alkoholia. Päivän päätteeksi Pekkala ja Rautavaara lähtivät uimahalliin tarkoituksenaan ottaa vielä kuvia uima-altaalla. Kassissaan Rautavaaralla oli viinapullo, josta hän luultavasti joi jonkin verran uimahallin pukuhuoneessa. Pekkala jäi odottamaan uima-altaalle, kun Rautavaara kävi pukuhuoneessa ja saunassa. Saunasta tultuaan hän liukastui kapeassa, suihkuun vievässä käytävässä, iski takaraivonsa rajusti lattiaan ja menetti tajuntansa. Terveyskeskuksessa Rautavaaran päähän ommeltiin tikit ja häntä neuvottiin olemaan vuorokauden verran liikkumatta. Häntä ei otettu tarkkailuun terveyskeskukseen, vaikka hän oli niin huonossa kunnossa, ettei pystynyt kävelemään ulos omin jaloin. Hänet vietiin kotiin Pekkalan autolla. Kun Rautavaaraa nostettiin autoon, hän löi päänsä oven karmiin, mikä mahdollisesti aiheutti lisää vahinkoa. Rautavaara kuoli seuraavana yönä kello yksi aivoverenvuotoon kotonaan Oulunkylässä. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle. Musiikkiura Esiintyjä Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa tutustuivat Puistolan työväentalolla sodan jälkeen vuonna 1945. Heidän yhteistyönsä tuloksena syntyi seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana monia lauluja, jotka jäivät suomalaisen musiikin historiaan: esimerkiksi vuonna 1949 Rautavaara levytti Helismaan säveltämät ja sanoittamat laulut "Reissumies ja kissa" ja "Päivänsäde ja menninkäinen". Rautavaaran ja Helismaan perheystävyys muodostui hyvin läheiseksi, ja perheet vierailivat usein toistensa luona. Vuonna 1948 Lempi ja Reino Helismaa kutsuttiin Rautavaaran nuorimman tyttären Leenan kummeiksi. Samana vuonna keskosena syntynyt Helismaan poika, joka eli vain neljä päivää, sai hätäkasteessa nimet Reino Tapio. Rautavaara, Helismaa ja Esa Pakarinen kiersivät Suomea yhteisillä kiertueilla 1940-luvun ja 1950-luvun vaihteessa. Rautavaaran ja Helismaan välit tulehtuivat kuitenkin vuonna 1951, kun Rautavaara lopetti yhteiskiertueet. Hänen mielestään heidän oli taloudellisesti järkevämpää esiintyä erikseen, sillä esiintymistilaisuuksia riittäisi kolmelle kokoonpanolle ja jokainen voisi olla oman yhtyeensä johtaja. Helismaa ei kuitenkaan uskonut menestyvänsä yhtä hyvin ilman Rautavaaraa ja ajatteli Rautavaaran pettäneen hänet. Lasse Erolan kirjoittaman Rautavaaran elämäkerran mukaan Rautavaaran ja Helismaan välirikko ei ollut kuitenkaan niin pitkä tai dramaattinen kuin joissakin lähteissä väitetään. Helismaa jatkoi kiertueita Pakarisen ja Jorma Ikävalkon kanssa sekä sai työtä sanoittajana Toivo Kärjen yhteistyökumppanina, ja hän myönsi Rautavaaralle jo pari vuotta yhteiskiertueiden loppumisen jälkeen, että tämä oli toiminut järkevästi. Helismaan lapset Markku Helismaa ja Satu Kiurunen ovat kiistäneet jyrkästi isänsä ja Rautavaaran välien katkeamisen. Markku Helismaan mukaan sekä hänen isänsä että Rautavaaran tilanne oli samanlainen: kummallakin oli vaimo ja kolme lasta, kumpikin oli hankkinut ison omakotitalon ja sen vuoksi kummallakin oli valtavat velat niskassa, ja laskut piti maksaa ajallaan, jotta vouti ei veisi taloa ja tonttia. Rautavaara arvosti Helismaata paljon, mitä kuvaa hänen lausumansa: "Sellaista miestä kuin Reino Helismaa oli, ei ole vielä tässä maassa ollut tällä alalla - ja kestää kauan ennen kuin toinen hänenlaisensa tulee. Mielestäni hän oli ajanvietetyössä nerouden rajoilla ja kun menee aikaa ja tulee välimatkaa häneen, hänen neroutensa kyllä huomataan." Kolmikon hajottua Rautavaara palkkasi pitkäaikaisiksi kiertuekumppaneikseen Olavi Ritalan ja Toivo Sahlströmin. Myöhemmin säestäjät ja avustavat esiintyjät vaihtuivat usein, ja välillä Rautavaaran mukana kiersi Masa Niemi. Esiintymismatkat tuntuivat joskus raskailta ja yksitoikkoisilta, vaikka myös värikkäitä tilanteita riitti. Seurueet kiersivät esiintymispaikkoja Rautavaaran autolla ja yöpyivät ankeissa matkustajakodeissa tai sellaisen puuttuessa maalaistaloissa. Vuosina 1959 ja 1960 Rautavaara teki kaksi pitkää kiertuetta Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Rautavaaran suosion huippuaikaa olivat 1950-luku ja 1960-luvun alkuvuodet. Rautavaaran ystävän ja esiintyjäkollegan Veikko Lavin mukaan Rautavaara ei joutunut esiintyjänä kokemaan 1950-luvulla samaa kohtaloa kuin esimerkiksi Lavi, Erkki Junkkarinen tai Henry Theel. Kun iltamat kuihtuivat ja ulkomaisten iskelmien suosio nousi tuntuvasti, moni sotien jälkeisen ajan laulaja joutui levymarkkinoilla useiksi vuosiksi sivuraiteelle. Lavin mukaan Rautavaara säästyi useimpiin muihin laulajiin kohdistuvalta vähättelyltä ja suoranaiselta pilkalta siksi, että hänellä oli takanaan myös näyttävä urheilu-ura olympiavoittoineen. Rautavaaran kiertueet loppuivat vuonna 1963, kun television yleistyttyä vanhempi väki pysyi kotona iltaisin ja pop- ja rautalankayhtyeet valloittivat esiintymispaikat. Rautavaara esiintyi kuitenkin tanssipaikoilla taukolaulajana kitarayhtyeiden välissä. Sittemmin Rautavaaran musiikki jäi humppa- ja tangolaulajien varjoon. Hän esiintyi kuitenkin säännöllisesti aina kuolemaansa asti. Kun kiertueita ei enää ollut, Rautavaara esiintyi useimmiten pienimuotoisesti esimerkiksi tavarataloissa, valintamyymälöissä, harjannostajaisissa ja perhejuhlissa. Hän kävi vielä kerran Pohjois-Amerikassa kiertueella vuonna 1972. Rautavaaran viimeiseksi jäänyt julkinen esiintyminen oli Virke Oy:n harjannostajaisissa Orimattilassa 21. syyskuuta 1979. Levytykset Ensimmäinen Rautavaaran levytys oli vuonna 1946 julkaistu venäläinen romanttinen sävelmä "Lokki". Se julkaistiin B-puolena salanimellä T. Rantanen, ja levyn A-puolella oli Georg Malmsténin kappale "Jäähyväiset". Levy ei herättänyt huomiota. Seuraavaksi Rautavaara levytti yhdessä Helismaan kanssa J. Alfred Tannerin lauluja. Joidenkin mielestä Tannerin humoristiset kupletit eivät sopineet Rautavaaran jäyhään ja totiseen tyyliin. Rautavaara levytti silti Tannerin tuotantoa myöhemmin useaan otteeseen. Tannerin vakavasta laulusta "Laulu on iloni ja työni" tuli Rautavaaralle erityisen läheinen, ja sitä hän esitti myöhemmin keikoillaan koko uransa ajan. Ensimmäinen klassikoksi muodostunut levytys oli maaliskuussa 1949 tehty "Päivänsäde ja menninkäinen", joka oli todennäköisesti Rautavaaran useimmin esittämä laulu. Saman vuoden syyskuussa hän levytti toisen uransa kestosuosikin "Reissumies ja kissa", joka oli heti menestys. Rautavaara teki monet Reino Helismaan sanoittamat ja Toivo Kärjen säveltämät kappaleet tunnetuiksi. Suuren osan sovituksista teki Kärki, mutta Rautavaaran kappaleita sovittivat myös muiden muassa George de Godzinsky ja Georg Malmsten. Rautavaaran ja Helismaan väitetystä välirikosta puhuttaessa on siteerattu useimmin Toivo Kärkeä, josta hieman tapauksen jälkeen tuli Helismaan kiinteä työpari. Kärki sanoi Maarit Niiniluodon toimittamassa elämäkerrassa, että miesten välit eivät enää koskaan myöhemmin palanneet ennalleen, ja esitti todisteena, ettei Rautavaara kelpuuttanut levytettäväkseen juuri hänelle tehtyjä lauluja "Reppu ja reissumies", "Kulkurin iltatähti" ja "Lapin jenkka". Kärki jätti kuitenkin mainitsematta, että Rautavaara levytti - Kärjen toimiessa levytyskapellimestarina - lokakuussa 1952 Kärjen ja Helismaan tekemät kappaleet "Laivat puuta, miehet rautaa" (Rallinelosten kanssa) ja "Lauluni aiheet"; etenkin jälkimmäisestä tuli yksi Rautavaaran tunnuskappaleista. Luultavasti hän ei levyttänyt tarjottuja kappaleita siksi, että ne edustivat hänen mielestään rillumareikulttuuria. Hän halusi olla vakavammin otettava taiteilija ja keskittyä laulelmiin. Rautavaara ei arvostanut myöskään iskelmämusiikkia. Hänen mielestään laulussa piti olla tarina, alku ja loppu. Rautavaara levytti useille eri levy-yhtiöille. Erityisen paljon hänen levytyksiään julkaisivat Levytukku ja Musiikki-Fazer. 1950- ja 1960-luvun vaihteessa hän levytti molemmille yhtiöille hieman vastentahtoisesti muutamia iskelmiä, jotka istuivat hänen tyyliinsä huonosti. Fazer piti 1960-luvun alussa Rautavaaraa jo sammuneena tähtenä eikä halunnut panostaa levytyksiin. Rautavaara oli tuonut Amerikan-kiertueeltaan countrylevyjä, joita päädyttiin kokeilemaan Levytukulla suomenkielisinä versioina. Countrya ei vielä tuolloin juurikaan tunnettu Suomessa. Levytyksiä on jälkeenpäin pidetty onnistuneina, mutta aikanaan ne eivät menestyneet kaupallisesti. Poikkeus oli "Yölinjalla", josta tuli yksi Rautavaaran tunnetuimmista kappaleista. Rautavaara palasi Musiikki-Fazerille ja levytti vielä muutaman listoille nousseen menestyskappaleen. Helismaan ja Kärjen tekemä "Tuopin jäljet" ilmestyi joulukuussa 1963, ja erittäin suosituksi tulleen "Häävalssin" Rautavaara levytti 1965. Samoihin aikoihin hän levytti myös Kärjen ja Helismaan 1952 tekemät laulut, joita ei ollut aiemmin halunnut ottaa ohjelmistoonsa. Vuonna 1966 Rautavaara levytti suomalaisia kansanlauluja sisältäneen albumin Kansanlauluja 1, jota on kiitetty sekä tulkinnoiltaan että sovituksiltaan onnistuneeksi. Sovitukset teki Toivo Kärki. Sen jälkeen ilmestyi vielä kaksi kansanlaulualbumia, jotka ovat tyyliltään vauhdikkaampia. Rautavaara sävelsi ja sanoitti myös itse esittämiään kappaleita, joista tunnetuin on "Isoisän olkihattu". Lisäksi hän teki sävellyksiä runoihin; tunnetuimpia ovat P. Mustapään "Sininen uni" ja "Ontuva Eriksson", jonka teksti on Oiva Paloheimon runosta "Kerjäläislegenda". Muita tunnettuja Rautavaaran esittämiä kappaleita ovat muun muassa "Korttipakka", "Juokse sinä humma", "Kulkuri ja joutsen" ja "Anttilan keväthuumaus". Rautavaaran oma suosikki oli "Sininen uni". Suurelle yleisölle hieman tuntemattomammaksi jäänyt "Danakil" oli Rautavaaran mielestä hänen tulkinnallisesti parhain levytyksensä. 1970-luvulla Rautavaaralta ilmestyi kolme albumia, joissa oli sekä uusia lauluja että tulkintoja vanhoista, tutuista kappaleista. Hänen viimeiseksi levytyksekseen jäi Reino Markkulan säveltämä ja Juha Vainion sanoittama valssi "En päivääkään vaihtaisi pois". Rautavaara oli vuonna 1972 levyttänyt saman nimisen, Toivo Kärjen säveltämän ja Vexi Salmen sanoittaman kappaleen. Se ei kuitenkaan ollut juuri herättänyt huomiota, joten Kärki antoi Markkulalle ja Vainiolle luvan käyttää samaa laulun nimeä. Rautavaara lauloi 33 vuotta kestäneen laulajanuransa aikana levylle 328 laulua. Hän sai uransa aikana kultalevyt levyttämistään kappaleista "Isoisän olkihattu" , "Vain merimies voi tietää" ja "Häävalssi". Rautavaaran myydyin levy on vuonna 1979 ilmestynyt kokoelmatupla-albumi Reissumiehen taival, jota on myyty yli kappaletta. Urheilu-ura Keihäänheitto Rautavaara voitti kesällä 1934 Työväen Urheiluliiton keihäänheittomestaruuden tuloksella 59,90 metriä. Oulunkylän Tähden puheenjohtaja huomasi Rautavaaran lahjakkuuden ja arveli, että tällä voisi olla mahdollisuuksia kehittyä merkittäväksi urheilijaksi. Tulevina vuosina Rautavaara harjoitteli ja kohensi kuntoaan iltaisin työn jälkeen. Hän voitti TUL:n mestaruuden myös vuosina 1935 ja 1936. Rautavaara luki Matti Järvisen kirjan Tieni keihäänheiton maailmanmestariksi ja painoi tarkoin mieleensä kirjasta löytyvät neuvot. Vuonna 1937 hän osallistui työläisolympialaisiin Belgian Antwerpenissa ja sijoittui toiseksi Erkki Autosen jälkeen. Sota-aikana Rautavaaralle tarjoutui mahdollisuus harjoitella Karhumäellä Itä-Karjalassa radiojuontajan työn ohella, kun hän ei enää ollut taistelujoukoissa. Syksyllä 1943 hän oli kovassa heittokunnossa, ja harjoitellessaan hän heitti epävirallisen ennätyksensä 80,97 metriä, joka oli yli kaksi metriä yli Yrjö Nikkasen silloisen maailmanennätyksen. Samana vuonna hän voitti jälleen TUL:n mestaruuden. Karhumäellä häntä valmensi Mikko Kajaani, jonka neuvoilla on arvioitu olleen ratkaiseva merkitys Rautavaaran kehitykselle. Sodan jälkeen Rautavaara halusi asettaa tavoitteensa Lontoon olympialaisiin, vaikka häntä pidettiinkin liian vanhana. Hän voitti Suomen mestaruuden keihäänheitossa vuosina 1944, 1945 ja 1947 sekä TUL:n mestaruuden 1947. Oslon EM-kisoissa 1946 hän heitti 66,40 metriä ja sai pronssia. Rautavaara arveli, että pystyäkseen voittamaan olympialaisissa hänen pitäisi harjoitella päivisin samaan kellonaikaan kuin keihäskilpailun karsinta ja finaali olisivat Lontoossa. Hän saikin luvan harjoitella puoli tuntia kerrallaan kaksi kertaa työpäivän aikana. Hän heitti lyijykuulaa myllyn yläkerran tyhjässä varastohuoneessa. Lontoossa keihäänheittopaikka osoittautui huonoksi. Vauhdinottorata oli tehty leikkaamalla nurmesta pois neliön muotoisia kappaleita, ja niiden alta paljastui upottava multa. Vain neljä karsintaan osallistunutta kilpailijaa ylitti 64 metrin karsintarajan, mutta finaaliin otettiin 12 parasta kilpailijaa. Rautavaara tutki heittopaikan tarkasti ennen finaalia: hän siirteli multaa sivuun ja kokeili maata keihään kärjellä, ja niin hän löysi radan vasemmasta reunasta neliömetrin suuruisen lujan kohdan. Hän merkitsi kohdan ja harjoitteli vauhdinottoa ja osumista oikealle kohdalle. Rautavaara osui ensimmäisellä heitollaan lujaan kohtaan, eikä kukaan pystynyt ylittämään hänen tulostaan. Sinänsä 69,77 ei ollut kovin hyvä tulos, ja Rautavaarakin yritti parantaa sitä toisella kierroksella mutta loukkasi kätensä liukastuessaan multaan. Seuraavien kierrosten aikana vauhdinottorata pehmeni lisää ja tulokset jäivät vaatimattomiksi. Toiseksi tullut Steve Seymour heitti 67,56 metriä. Rautavaara oli TUL:n ensimmäinen olympiavoittaja. Olympiavuonna Rautavaara voitti myös Suomen mestaruuden ja TUL:n mestaruuden, ja samoin 1949. Hän osallistui vielä Brysselin EM-kisoihin vuonna 1950 ja tuli viidenneksi tuloksella 66,20 metriä. Rautavaaran virallinen ennätys keihäänheitossa on 75,47 vuodelta 1945. Jousiammunta Kun Rautavaara oli lopettelemassa keihäänheittäjän uraansa, hänen ystävänsä näyttelijä Uljas Kandolin suositteli siirtymistä jousiammuntaan, jossa iäkkäämmälläkin urheilijalla oli menestymisen mahdollisuuksia. Rautavaaralla oli edelleen kova halu kilpailla. Ruuminrakenteeltaan Rautavaara oli ihanteellinen jousiammuntaan: pitkä ja voimakas, ja hänellä oli vahvat käsivarret. Ura esiintyvänä taiteilijana vaikutti siten, että häneltä puuttui monia jousiampujia vaivaava esiintymisjännitys. Uusi laji vaati erilaisen asenteen ja taktiikan. Rautavaaran mukaan "keihäässä ollaan suoritusvaiheessa raivon rajamailla", kun taas jousiammunta on "pelkkää kylmää harkintaa, tietämistä ja ankaralla harjoittelulla hankittujen lihasten laskelmoitua hyväksikäyttämistä". Hän osti jousen ja nuolet 1951 ja ryhtyi harjoittelemaan. Neljä vuotta myöhemmin 1955 hän voitti jousiammunnan Suomen mestaruuden, ja vuonna 1956 Suomen mestaruuden joukkuekilpailussa. Maailmanmestaruuden joukkuekilpailussa hän voitti Brysselissä 1958 yhdessä Olavi Kallionpään ja Väinö Ansalan kanssa. Työväen urheiluliitto Rautavaara pysyi koko urheilu-uransa ajan Työväen urheiluliittoon kuuluneen seuran jäsenenä, vaikka häntä yritettiin useasti houkutella liittymään SVUL:n seuraan. Elokuvaura Rautavaaran elokuvaura alkoi heti sodan päätyttyä 1945 romanttisessa melodraamassa Vain sinulle, ja hän esiintyi vuosina 1945-1970 yhteensä 22 elokuvassa. Seuraavat elokuvat Synnin jäljet (1946) ja Kuudes käsky (1947) ovat moralisoivia tarinoita holtittomasta sukupuolielämästä ja aviorikoksesta. Kultamitalivaimo (1947) on melko sovinistinen elokuva, jossa paheksutaan naisten urheiluharrastusta. Muutaman rakkaustarinaelokuvan jälkeen tehtiin musiikkipitoinen Rion yö (1951). Me tulemme taas (1953), Kummituskievari (1954) ja Kahden ladun poikki (1958) ovat tukkilaiselokuvia. Villi Pohjola (1955) ja sen jatko-osa Villin Pohjolan salattu laakso (1963) ovat seikkailuelokuvia, joissa villin lännen elokuvien maailma on siirretty Suomen Lappiin. Veteraanin voitto (1955) on raittiuden edistämiseksi tehty elokuva, jossa Rautavaaran esittämä juopotteluun sortunut urheilijanuorukainen ryhdistäytyy. Kun televisio alkoi viedä yleisöä elokuvilta, yritettiin katsojia houkutella elokuvateattereihin musiikkielokuvilla. Rautavaara esiintyi kahdessa tällaisessa lähes vain musiikkiesityksiä sisältäneessä kokeilussa: Suuri sävelparaati (1959) ja Tähtisumua (1961). Viimeinen elokuvarooli oli vuonna 1970 Jörn Donnerin ohjaamassa elokuvassa Anna, jossa Rautavaara esittää alkoholisoitunutta kansandemokraattista poliitikkoa. Rautavaaran työ elokuvanäyttelijänä on jäänyt laulajan uran varjoon, vaikka hänen elokuvansa olivatkin aikanaan suosittuja. Peter von Baghin mukaan Rautavaaralle annettiin usein melodramaattisia rooleja, jotka eivät olleet hänelle luontevia. Rautavaara ei itsekään arvostanut elokuviaan korkealle, vaikka nauttikin niiden tekemisestä. Lasse Pöysti arvioi muistellessaan ohjaamaansa Salakuljettajan laulua (1952), että "Tapio ei ollut mikään näyttelijä eikä sellaista kuvitellutkaan, mutta hän replikoi luontevasti ja esitti sympaattista minäänsä". Henkilökuva Rautavaaraa on kuvailtu jäyhäksi ja rehdiksi perisuomalaiseksi mieheksi, joka kuitenkin uskalsi näyttää tunteensa ulospäin. Hän oli luonteeltaan surumielinen ja synkkäkin, ja pohdiskeli asioita omaperäisellä tavallaan. Laulajanuran edetessä Rautavaarasta tuli melko varakas, mutta hän halusi antaa itsestään vaatimattoman kuvan ja muistutti mielellään miten köyhistä oloista hän oli noussut kansan suosikiksi. Vaikka Rautavaara käytti paljon rahaa perheensä elintason nostamiseen, ei rahankäytöllä ylpeilty, vaan sitä yritettiin jopa hieman peitellä. Köyhä lapsuus vaikutti kuitenkin siten, että Rautavaara ei ollut tuhlaileva tai varomaton rahan käytön suhteen. Hän oli esimerkiksi päättänyt, ettei koskaan lainaa rahaa kenellekään eikä pelaa korttia rahasta. Tämän kiertuekumppanitkin ymmärsivät, sillä vipit ja pelivelat olisivat saattaneet aiheuttaa turhia riitoja. Muuten Rautavaaran nuukuus joissakin asioissa ihmetytti esimerkiksi Helismaata. Lasse Erolan mukaan Rautavaara ei aina puhunut täysin totta haastatteluissa, sillä hän ajatteli, että "hyvä tarina on aina parempi kuin tylsä totuus". Usein Rautavaara liioitteli sekä väritti ja dramatisoi muistelmia elämästään. Toivo Kärjen mielestä Rautavaarassa oli nuorempana teennäisyyttä ja "tekomiehekkyyttä". Rautavaara ei nuorena juonut alkoholia, ja hän otti elämänsä ensimmäisen viinaryypyn sota-aikana 28-vuotiaana. Sen jälkeenkään hän ei juonut pitkään aikaan juuri lainkaan, koska ei pitänyt sitä sopivana urheilijalle. Ensimmäisen viinapullonsa hän osti 38-vuotiaana vuonna 1953. Vuosina 1963-1968 Rautavaaran elämässä oli noin viiden vuoden ajanjakso, jolloin hän joi runsaasti alkoholia. Alkoholinkäyttö loppui, kun hän Toivo Kärjen ja Liisa-vaimon patistamana hankkiutui sairaalahoitoon alkoholismin vuoksi. Kolmen viikon sairaalahoidon jälkeen hän alkoi käydä AA-kerhossa ja oli yli kolme vuotta täysraitis. Vuoden 1972 Pohjois-Amerikan matkalla Rautavaara alkoi taas juoda. Tämän jälkeen alkoholismi oli kausittaista. Hän katosi juopottelemaan kertomatta etukäteen: hän saattoi esimerkiksi lähteä yhdelle keikalle, mutta oli poissa useamman päivän, tai lähdettyään viikon kiertueelle hän olikin poissa kaksi viikkoa. Palattuaan hän ei suostunut kertomaan, missä oli viipynyt. Tämä ärsytti Liisaa niin paljon, että hän harkitsi avioeroa. Lähes kaikki Rautavaaran keikoilla 1970-luvun aikana mukana olleet ovat kertoneet hänen olleen hieman humalassa. Näin on muistellut esimerkiksi harmonikansoittaja Veikko Ahvenainen, joka esiintyi useaan otteeseen yhdessä Rautavaaran kanssa: "Kyllä Tapsa melkein aina pienessä hönössä oli. Autonkuljettaja kuskasi häntä usein, mutta työnsä hän hoiti aina hienosti." Rautavaaralla oli kuitenkin pitkiä raittiita kausia. Välillä hän yritti myös alkoholin kohtuukäyttöä kotona, mutta suhde alkoholiin pysyi hänelle ongelmana elämän loppuun saakka. Muistelmissaan Rautavaara tunnusti: Merkitys Urheilijana ja laulajana Rautavaara oli kansan suosikki, jossa yhdistyi monta suomalaisia kiehtovaa piirrettä. Hän loi merkittävän uran sekä laulajana että urheilijana. Komea ulkonäkö avasi hänelle tien myös elokuviin. Rautavaaran lauluääni oli suomalaisiin vetoava: luonteva, väriltään tumma, mollivoittoinen ja melankolinen. Tapio Rautavaaraa on kutsuttu laulelman mestariksi. Peter von Baghin mukaan vain Olavi Virta on vaikuttanut suomalaiseen suureen yleisöön yhtä voimakkaasti ja kestävästi. Rautavaaran tärkeimmät levytykset jakautuvat pitkälle ajanjaksolle, jolloin Suomi muuttui parissa vuosikymmenessä enemmän kuin koskaan aiemmin. Rautavaaran levytykset ovat muistoja siirtymäkaudesta, jolloin pula-ajan Suomi muuttui vauraaksi. Merkittäviä olivat myös Suomen jokaiseen kolkkaan ulottuneet kiertueet, joiden ansiosta koko kansa näki Rautavaaran elävänä. Esiintymisessään Rautavaara pyrki luomaan kontaktin yleisön kanssa ei pelkästään esiintymällä vaan myös keskustelemalla. Muistaminen Peter von Bagh teki syksyllä 1979, Rautavaaran kuolinvuonna, televisiodokumentin Tapsa - viiltoja reissumiehen elämästä, jonka ensi-ilta televisiossa oli 1980. Osa dokumentista on kuvattu vain muutamaa päivää ennen hänen kuolemaansa. Rautavaarasta on tehty myös vuonna 1999 elokuva Kulkuri ja joutsen, jonka ohjasi Timo Koivusalo. Rautavaaraa esitti elokuvassa Tapio Liinoja. Oulunkylään perustettiin vuonna 1981 Tapio Rautavaaran puisto. Oulunkylän torille pystettiin vuonna 2000 Tapio Rautavaaran muistomerkki, jonka teetti Tapio Rautavaara -seura. Veikko Myllerin tekemä veistos Kulkurin uni käsittää kaksi hahmoa, kitaraa soittavan Rautavaaran näköispatsaan sekä joutsenen. Rautavaarasta julkaistiin vuonna 1999 postimerkki. Yleisradion vuonna 2004 järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä hänet valittiin 35. suurimmaksi suomalaiseksi. Diskografia Albumit Tapio Rautavaaran uusimpia laulelmia (1964) Tapio Rautavaara (1965) Kansanlauluja ) Tapsa laulaa ja laulattaa (1967) Tapio Rautavaara laulaa ja laulattaa ) Muistoissain muuttumaton (1971) Tänään ei lauluja synny (1973) Unohtumaton ilta (1976) Tribuuttilevyt Sunnuntaina sataa aina (1989) Mestaria kunnioittaen - Tribuutti Tapio Rautavaaralle (2008) Elokuvat Vain sinulle (1945) Synnin jäljet (1946) Kuudes käsky (1947) Kultamitalivaimo (1947) Sinut minä tahdon (1949) Aila - Pohjolan tytär (1951) Rion yö (1951) Salakuljettajan laulu (1952) Pekka Puupää (1953) Kaksi hauskaa vekkulia (1953) Me tulemme taas (1953) Kummituskievari (1954) Veteraanin voitto (1955) Villi Pohjola (1955) Kaunis Kaarina (1955) Ingen morgondag (1957) Kahden ladun poikki (1958) Suuri sävelparaati (1959) Molskis, sanoi Eemeli, molskis! (1960) Tähtisumua (1961) Villin Pohjolan salattu laakso (1963) X-Paroni (1964) Anna (1970) Lähteet Rautavaara, Tapio: En päivääkään vaihtaisi pois (toim. Juha Numminen). Helsinki: Kirjayhtymä, 1978. ISBN Kultaa kunniaa kyyneleitä: suomalainen olympiakirja, osa 3. Turku: Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN Pennanen, Jukka & Mutkala, Kyösti: Reino Helismaa : jätkäpoika ja runoilija. Porvoo ; Helsinki ; Juva: WSOY, 1994. ISBN Teronen, Arto & Vuolle, Jouko: Suomalaisia urheilijakohtaloita: kiveen hakatut. Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN Erola, Lasse: Tapsa - Tapio Rautavaaran elämä. Porvoo; Helsinki: Helsinki-kirjat 2012. ISBN Ignatius, Hannu & Tomi Lindblom, Tomi: Tapsa - Koko kansan reissumies. Helsinki: Aviador Kustannus, 2020. ISBN Viitteet Aiheesta muualla Tapio Rautavaara Pomus.netin tietokannassa Sininen laulu: Tapio Rautavaara Tapio Rautavaara Ylen Elävässä arkistossa Vuonna 1915 syntyneet Vuonna 1979 kuolleet Seulonnan keskeiset artikkelit

1240

https://fi.wikipedia.org/wiki/Turku

Turku

Turku (, ) on Lounais-Suomen suurin kaupunki ja Varsinais-Suomen maakuntakeskus. Se sijaitsee Aurajoen suulla Saaristomeren rannikolla. Kaupungin asukasluku oli henkilöä {#time: j. F\t\a Y | } ja Turun seutukunnan noin ). Täten Turku on asukasluvultaan Suomen kuudenneksi suurin kunta ja kolmanneksi suurin kaupunkialue. Turku syntyi Aurajoen suulle jo ennen 1200-lukua ja se on Suomen vanhin kaupunki. Kaupungin perustamisvuotena pidetään vuotta 1229, jolloin paavi Gregorius IX mainitsee bullassaan ensimmäistä kertaa kaupungin nimeltä Aboa (Turun latinankielinen nimi). Jo sitä aikaisemmin arabialainen maantieteilijä Al Idrisi viittaa Abuan kaupunkiin kaukana pohjoisessa. Turku oli pitkään Suomen merkittävin asutuskeskus, maan epävirallinen pääkaupunki vuosina 1809-1812 ja 1840-luvulle saakka Suomen suurin kaupunki. Turku on yhä alueensa paikallishallinnollinen, taloudellinen ja kulttuurinen keskus. Kaupunki on Lounais-Suomen aluehallintoviraston päätoimipaikka ja Varsinais-Suomen maakuntakeskus. Ruotsin vallan aikana Turku oli valtakunnan itäosan hallintokeskus. Venäjän vallan alussa Helsinki valittiin Suomen pääkaupungiksi itäisemmän sijaintinsa vuoksi ja useimmat virastot siirrettiin sinne. Arkkipiispanistuin jäi Turkuun ja lähes 800-vuotias Turun tuomiokirkko on edelleen maan kansallispyhättö. Vuonna 1640 perustettu Turun Akatemia eli maan vanhin yliopisto siirrettiin vuoden 1827 Turun palon jälkeen Helsinkiin ja tunnetaan nykyään Helsingin yliopistona. Turkua on perinteisesti pidetty Suomen porttina länteen. Aurajoen suulle syntynyt kaupunki on aina ollut merkittävä kaupallinen satamakaupunki. Turun satamasta on tiheä matkustajalauttaliikenne Maarianhaminaan ja Tukholmaan. Turun lentoasema on Suomen neljänneksi vilkkain ja rahtimääriltään toiseksi suurin lentoasema. Vuonna 2011 Turku oli Euroopan kulttuuripääkaupunkina yhdessä Viron pääkaupungin Tallinnan kanssa. Lounais-Suomi on yksi Suomen tärkeimmistä valmistavan teollisuuden tuotantokeskittymistä ja meriteollisuuden ydinalue. Tuotanto on voimakkaassa kasvussa ja kasvunäkymät ulottuvat yli 2020-luvun puolivälin. Lääketeollisuus on toinen Turun merkittävä teollisuuden ala. Sekä meri- että lääketeollisuuden voimakkaat kasvunäkymät ovat luoneet korkeasuhdannetta myös muille toimialoille, erityisesti rakentamiseen. Kaupunki on virallisesti kaksikielinen. Vuoden 2018 lopussa sen asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia 5,4 prosenttia eli noin 10 300 henkeä. Turun naapurikuntia ovat Aura, Kaarina, Lieto, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Parainen, Pöytyä, Raisio ja Rusko. Näistä Naantalin ja Paraisten kanssa Turulla on vain merirajaa ja Pöytyän, Mynämäen, Maskun ja Nousiaisten kanssa rajaa vain yhdessä pisteessä Kuhankuonon rajakivellä. 1900-luvulla Turkuun on liitetty Maarian, Paattisten ja Kakskerran kunnat sekä alueita muiden muassa Kaarinasta ja Raisiosta. Nimen alkuperä Suomenkielisen nimityksen kaupungille uskotaan periytyvän muinaisitäslaavilaisesta kauppapaikkaa tarkoittavasta sanasta tǔrgǔ. Nykyinen käsitys on se, että sanan toivat Fennoskandian alueelle novgorodilaiset kauppiaat. Turkua käytetään edelleen tietyissä murteissa samaisesta sanasta aikoinaan periytyneen torin merkityksessä, vaikkakin Turku nykyään ymmärretään useammin kaupungin nimeksi kuin toria tarkoittavaksi sanaksi. Tämä merkitys näkyy myös sanonnoissa "turuilla ja toreilla" ja "Suomen Turku", joka myös viittaa asemaan historiallisen Suomen maakunnan eli Varsinais-Suomen kaupunkina. Viroksi kaupungin nimi on Turu, joka on omistusmuoto toria tarkoittavasta sanasta "turg". Turun ruotsinkielinen nimi Åbo, alun perin Aboa, tulee mahdollisesti jokea tarkoittavasta alusta å ja loppuosasta asukas eli bo(a). Historia Keskiajan Turku Turun historia aloitetaan usein kirjeestä, jonka paavi Gregorius IX päiväsi 23. tammikuuta 1229. Kirjeessä annettiin lupa siirtää Suomen piispanistuin soveliaampaan paikkaan. Ilmeisesti tämä tarkoitti siirtoa Nousiaisista Koroisiin. Aurajokilaakso oli ollut vaurasta ja suhteellisen tiheästi asuttua aluetta jo rautakaudella, joten ei ole yllättävää, että hiippakunnan keskus siirrettiin sinne. Varsinainen Turun kaupunki muodostui 1200-luvun lopulla hieman Koroistenniemeä alemmas Aurajoen varteen Unikankareen kummun läheisyyteen. Arkeologi Markus Hiekkanen on arvellut, että kaupunki perustettiin kuninkaan, piispan ja vuonna 1249 perustetun dominikaanikonventin yhteisestä aloitteesta. Kaupunkia ei kuitenkaan perustettu asumattomalle maalle, vaan paikalla oli peltoja ja luultavasti myös talonpoikaiskylä. Kaupungin tarkkaa perustamisvuotta ei tiedetä, koska mitään aiheeseen liittyvää asiakirjaa ei ole säilynyt. Unikankareelle rakennettu tuomiokirkko vihittiin käyttöön vuonna 1300. Piispanistuimen ja dominikaaniluostarin sijaintipaikkana Turku oli keskiaikaisen Suomen kirkollinen ja opillinen keskus. Keskiaikainen Turku oli myös vilkas kaupan ja merenkulun keskus. Se oli Suomen suurin ja samalla koko Ruotsin valtakunnan suurimpia ja tärkeimpiä keskiaikaisia kaupunkeja. Kaupungin lähellä sijainnut Turun linna oli tärkeimpiä maallisen vallan tukikohtia Suomen alueella. Linnan antamasta suojasta huolimatta kaupunki joutui keskiajalla useita kertoja sotanäyttämöksi. Novgorodilaiset ryöstivät kaupunkia vuonna 1318 ja tanskalaiset 1509 ja 1522. Turku 1500-luvulta Ruotsin vallan loppuun Keskiajan jälkeenkin Turku säilytti asemansa Suomen suurimpana kaupunkina. Juhana-herttuan pitäessä hoviaan Turun linnassa vuosina 1556-1563 turkulaiset saivat nähdä välähdyksiä keskieurooppalaisesta loistosta. Turun linnaa piiritettiin 1500-luvulla yhteensä kuusi kertaa Ruotsin valtataistelujen yhteydessä, mutta 1600-luvulla kaupungin olot olivat paljon rauhallisemmat. Turun asema laajan alueen keskuksena korostui 1600-luvun aikana, kun sinne perustettiin lukuisia koulu- ja hallintolaitoksia. Esimerkiksi lääninhallitus perustettiin Turkuun vuonna 1617 ja Suomen ensimmäinen hovioikeus, Turun hovioikeus vuonna 1623. Kuningatar Kristiina antoi käskyn perustaa Turkuun Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, vuonna 1640. Turussa asui 1600-luvulla noin 3 000 asukasta, jotka olivat paitsi pappeja, kauppiaita, käsityöläisiä ja palvelijoita, nyt myös virkamiehiä, opiskelijoita ja yliopiston henkilökuntaa. Kreivi Pietari Brahe toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1637-1640 ja 1648-1654 tehtävänään alueen hallinnon hoitaminen. Tätä tehtävää varten Turun linnassa oli kenraalikuvernöörin virasto. 1600-luvun suotuisa kasvu tyrehtyi vuosina 1700-1721 suuren Pohjan sotaan ja sitä seuranneeseen isoonvihaan eli venäläiseen miehitykseen. Turku oli isonvihan aikana venäläisen miehityshallinnon keskus. Vuosina 1742-1743, hattujen sodan aikana, kaupunki miehitettiin jälleen pikkuvihan myötä. Pikkuviha päättyi Turun rauhana tunnettuun rauhansopimukseen. 1700-luvun jälkipuolisko oli rauhaisampaa, ja sitä leimasi Turussa teollisuuden kasvu. Turussa toimi 1700-luvulla kaksi valtakunnan suurimpiin kuulunutta tupakkatehdasta. Laivojen rakentaminen alkoi Turussa vuonna 1732 perustetulla Åbo Gamla Skeppswarf -telakalla, ja telakkateollisuudesta kehittyi aikaa myöten kaupungin merkittävin teollisuudenhaara. Kaupungin asukasluku nousi ja oli vuosisadan vaihtuessa jo noin 11 000. 1700-luvun lopulla kulttuuri ja tiede kukoistivat kaupungissa. Tästä esimerkkeinä olivat esimerkiksi ensimmäisen kasvitieteellisen puutarhan ja laboratorioiden perustaminen ja Suomen vanhimman sanomalehden Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyminen vuonna 1771. Vuonna 1790 Turussa perustettiin Suomen vanhin yhä toimiva yhdistys, Musikaliska Sällskapet i Åbo eli Turun Soitannollinen Seura. Venäjän vallan aika Turussa ei ryhdytty minkäänlaiseen vastarintaan venäläisten marssiessa kaupunkiin lokakuussa 1809 Suomen sodan yhteydessä. Elämä Turussa jatkui miehityksestä huolimatta rauhallisena. Turun hovioikeus jatkoi venäläisten saapuessa istuntoaan ja myöhemmin keväällä Turun piispa Jacob Tengström ja Turun akatemian opettajakunta vannoivat uskollisuudenvalan keisarille. Turusta tuli 1809 Suomen suuriruhtinaskunnan keskushallinnon sijoituspaikka eli autonomisen Suomen pääkaupunki. Turussa oli historiallisen asemansa vuoksi entuudestaan tärkeitä virastoja. Turun tuomiokapituli ja piispa olivat maan johtava kirkollinen auktoriteetti. Turussa sijaitsi yliopisto, ja kaupunki oli Suomen kaupan ja merenkulun keskus. Pääkaupunki siirrettiin kuitenkin Helsinkiin vuonna 1812, koska keisari Aleksanteri I:n mielestä Turku oli ruotsalaismielinen ja liian lähellä entistä emämaata. Myöhemmin Carl Erik Mannerheim, jota pidetään Suomen ensimmäisenä pääministerinä, kommentoi muistelmissaan, että pääkaupungin siirtäminen Turusta Helsinkiin oli hänen mielestään virhe, johon olivat vaikuttaneet suomalaiset "onnenonkijat ja projektimaakarit". Arkkipiispanistuinta lukuun ottamatta viimeisetkin keskushallinnon elimet ja Turun akatemia siirrettiin uuteen pääkaupunkiin vuoden 1827 Turun suuren palon jälkeen. Pohjoismaiden historian tuhoisimman kaupunkipalon jälkeen uuden asemakaavan Turkuun laati Carl Ludvig Engel. Jälleenrakennuksen jälkeen kaupunki oli arkkitehtuuriltaan Euroopan yhtenäisimpiä kokonaisuuksia. Turku pysyi Suomen suurimpana kaupunkina 1840-luvulle asti. 1800-lukua leimasi kaupungin uuden nousun lisäksi kansallinen herätys, fennomania. Perusta liikkeelle oli niin sanotussa Turun romantiikassa. Suomen itsenäistymisen jälkeen Heti Suomen itsenäistymisen jälkeen alkaneessa Suomen sisällissodassa Turku oli muiden suurten kaupunkien tapaan punaisten hallinnon alla. Sota oli kuitenkin lyhyt, ja kevään 1918 aikana Turussa olleet punaiset vetäytyivät. Talvi- ja jatkosodan aikana Turku kärsi Neuvostoliiton pommituksista. Muun muassa Turun linna kärsi tuhoa, ja sen lähialue sekä Martin kaupunginosa pommitettiin lähes täysin maan tasalle. Neuvostoliitto pudotti talvisodan aikana kaupunkiin 4 000 pommia, jotka tuhosivat tai vaurioittivat yli 600 rakennusta. Pommituksissa kuoli 52 ja haavoittui 151 henkeä. Turku olikin Viipurin jälkeen talvisodan pommitetuin kaupunki. Presidentti, marsalkka Mannerheim oli sodan jälkeen sitä mieltä, että pääkaupunki pitäisi siirtää Helsingistä Turkuun, sillä Suomi joutui Moskovan välirauhassa vuonna 1944 luovuttamaan aivan Helsingin vierestä Porkkalan Neuvostoliitolle tukikohdaksi. Sodan jälkeen Turun väkiluku kasvoi voimakkaasti suurten ikäluokkien synnyn ja maaltamuuton myötä. Turkuun on liitetty kokonaan kolmen naapurikuntaa ja osia kahdesta naapurikunnasta ajanjaksolla 1930-luvulta 1970-luvulle. Noina 40 vuotena Turku kymmenkertaisti pinta-alansa. Vielä 1930-luvulla Turkuun kuului lähes yksinomaan kantakaupungin ruutukaava-alue. Sitä ympäröineet Aurajoen pohjois- tai länsipuoliset alueet kuuluivat Maariaan, etelä- tai itäpuoliset Kaarinaan. Vuonna 1939 Turkuun liitettiin osa Kaarinan ja vuonna 1944 osa Maarian kunnasta. Näissä liitoksissa molempien kuntien kirkonkylätkin liitettiin Turkuun, samoin kuin Nummenmäen, Vähä-Heikkilän ja Raunistulan taajaväkiset yhdyskunnat, joista Raunistula oli kuulunut Maariaan, muut Kaarinaan. Vuonna 1967 Turkuun liitettiin loputkin Maarian kunnasta, vuotta myöhemmin Kakskerran saaristokunta ja vuonna 1973 Paattisten kunta. Raisiosta Turkuun on liitetty Mälikkälän, Pahaniemen, Artukaisten, Pansion ja Pernon kaupunginosat. Viimeisimpänä näistä liitettiin Perno alueelle rakennettavan Wärtsilän telakan vuoksi. Tämän jälkeen kaupungin laajentuminen maa-alueilla on pysähtynyt naapurikuntien, etenkin Raision ja Kaarinan haluttomuuteen tehdä kuntarakenneselvityksiä Turun kanssa ja luovuttaa uusia maa-alueita Turulle. Vuonna 2006 valtioneuvosto määräsi kuitenkin Turun lähialueen kunnat yhteiseen selvitystyöhön kuntarakenteen uudistamisesta. Asia nousi uudestaan pinnalle 2010-luvulla ja vuonna 2015 Turun lähikunnat Raisio, Kaarina, Rusko ja Lieto päättivät hylätä kuntien yhdistymisen Suur-Turuksi. 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alkupuolella Turku on kehittynyt vilkkaaksi kauppa- ja matkailukaupungiksi. 2000-luku Vuonna 2017 Turussa tapahtui Suomen ensimmäinen jihadistisessa tarkoituksessa toteutettu terrori-isku, jossa kuoli kaksi ihmistä ja loukkaantui kymmenen. Kaupunkikuva Ympäristö Turun pinta-ala oli maanmittauslaitoksen mittausten mukaan  km², josta  km² on maata,  km² sisävesialueita ja loput  km² merivesialueita. Turun rajanaapurikuntia ovat Aura, Kaarina, Lieto, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Pöytyä, Raisio ja Rusko. Mäet ovat etelästä pohjoiseen Kakolanmäki, Puolalanmäki, Samppalinnanmäki, Aninkaistenmäki, Yliopistonmäki, Vartiovuorenmäki ja Kerttulinmäki. Kaupungin korkein kohta on Karhunsauna (89 metriä) joka sijaitsee Tortinmäessä. Turku tunnetaankin seitsemän kukkulan kaupunkina. Kukkulat ovat Carl Ludvig Engelin nimeämiä. Turun pohjoisimmasta kolkasta eteläisimpään on matkaa yhteensä 45 kilometriä. Sen pohjoisin osa, kaupunkiin 1973 liitetty entisen Paattisten kunnan alue, ulottuu pitkän ja kapean kiilan muotoisena Kuhankuonon kahdeksan kunnan rajapyykille, joka on Turun pohjoisin kohta. Turun alueen suurin leveys sen sijaan on vain 15 kilometriä. Turun lounaisosa koostuu saarista, joista suurimmat ovat Ruissalo, Hirvensalo, Satava ja Kakskerta. Saarten metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia, mutta niissä on myös reheviä lehtoja. Ruissalon saari Turun edustalla on sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan arvokas ja monipuolinen alue koko Suomessa ja Turun tärkeimpiä luonnonsuojelullisia kohteita. Sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja lähes koko saari liitettiin Natura 2000 -verkostoon vuonna 2000. Jo ennen Natura-verkkoon liittämistä saarelle oli perustettu Ruissalon ja Marjaniemen luonnonsuojelualueet, joiden yhteispinta-ala on noin 85 hehtaaria. Ruissalo mukaan lukien Turun kaupungin alueella sijaitsee 12 luonnonsuojelualuetta. Pähkinäisten saaresta Naantalissa Turku omistaa itäisen puoliskon. Luonnonsuojelualueiden yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on 603 hehtaaria. Aivan Turun pohjoisimmassa kärjessä sijaitsee osa Kurjenrahkan kansallispuistosta. Vesistöt, merialue ja saaret Turku sijaitsee Saaristomeren rannalla Aurajoen suulla. Kaupungin keskustan halki virtaava Aurajoki on Suomen merkittävimpiä ja Varsinais-Suomen suurimpia jokia. Aurajokilaakson ikivanha kulttuurimaisema on kansallismaisema. Joki on vaikuttanut Turun historiaan merkittävästi. Kaupunki syntyi joen itäpuolelle (eli eteläpuolelle), ja siellä sijaitsevat tai ovat sijainneet muun muassa Turun tuomiokirkko, Turun akatemia, Vanha Suurtori, Raatihuone ja ensimmäiset koulut. Paikalliset kutsuvat sen vuoksi Aurajoen itäpuolta nimellä "täl pual jokke" ja nykyisen ydinkeskustan ja Kauppatorin puolta nimellä "tois pual jokke". Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi ("täl pual") ja Turuksi ("tois pual") kaupungin yliopistojen (Turun yliopisto ja Åbo Akademi) vanhojen sijaintipaikkojen mukaan. Nimiä käytetään erityisesti, kun kerrotaan förin vievän ihmisiä risteilylle reitillä Turku-Åbo-Turku. Aurajoki virtaa Turussa hieman alle yhdeksän kilometrin matkan itä-länsi-suunnassa. Se on keskimäärin noin 50 metriä leveä. Turun keskustan kohdalla joen syvyys on 2,5-5 metriä, mutta tuomiokirkolta ylöspäin veneilykelpoinen uoma kapenee ja madaltuu huomattavasti. Joen ylittää Turun alueella yhdeksän siltaa ja lisäksi lautta, Föri. Paikoin rautatiesillan jälkeen Nummessa olisi mahdollista ylittää joki juuri ja juuri kävellen. Veneilyä Tuomiokirkkosillasta yläjuoksulle päin haittaavat karit. Aurajoki soveltuu kuitenkin hyvin melontaharrastukseen. Aurajoen lisäksi kaupungissa on useita pienempiä jokia ja ojia. Vähäjoki saa alkunsa Paattisilta Paattistenjoen nimellä, josta se virtaa Maarian läpi ja yhtyy Aurajokeen Koroisissa. Raisionjoki laskee mereen Ruissaloa vastapäätä Artukaisissa. Järvijoki kulkee Tortinmäen poikki ja laskee Aurassa Aurajokeen. Suurimmat järvet ovat Kakskerran saaressa sijaitseva Kakskerranjärvi, Hirvensalon saaressa sijaitseva Illoistenjärvi ja tekojärvi Maarian allas. Nunnanoja ja Haaraoja yhtyvät Ikkalassa Paattistenjoeksi. Jaaninoja laskee Lausteelta Laukkavuoren ja Kuralan poikki Aurajokeen. Topinojan reitti kulkee Metsämäestä Halisten ja Räntämäen kautta Vähäjokeen. Vähäjokeen laskee myös Piipanoja, joka saa alkunsa Saramäestä ja yhtyy Vähäjokeen Orikedolla. Kuninkoja saa alkunsa Raisiosta, mutta virtaa Turussa muun muassa Länsikeskuksen ja Pläkkikaupungin ohitse ja sen jälkeen tunnelia pitkin sataman alitse Pohjoissalmeen. Sikaoja on entinen Aurajoen sivuhaara, joka juoksi Kupittaalta Vähäheikkilän läpi Aurajokeen, mutta se on nyttemmin suljettu viemäriputkeen. Aurajoki virtaa savisten viljelymaiden halki, joten sen vesi on sameaa ja sisältää ravinteita ja kiintoaineita. Sen ekologinen tila on välttävä. Joessa on ajoittain sinileväkukintoja ja hygieenisiä ongelmia. Merialueen tilaan vaikuttavat jokien tuomat ravinteet ja asutuksen jätevedet, teollisuuden kuormitus on vähäistä. Turun merialue ulottuu lännessä Airiston selälle. Sen ja keskustan välissä ovat Turun suurimmat saaret Hirvensalo ja Ruissalo sekä Hirvensalon eteläpuolella Satava ja Kakskerta. Turun satama sijaitsee pääosin Aurajoen suun ja Ruissalon sillan välisellä alueella, ja sinne johtava laivaväylä kulkee Hirvensalon ja Ruissalon välistä Pukinsalmea pitkin. Pohjoispuolisesta manneralueesta Ruissalon erottaa pitkä ja paikoitellen kapea Pohjoissalmi, jonka manteren puoleisella rannalla on myös osa Turun rahtilaivasatamaa. Ilmasto Turun ilmasto on suhteellisen merellinen ja leuto. Vuoden keskilämpötila on noin 6 C, ja sademäärä on tyypillisesti 700 mm vuodessa. Pysyvä lumipeite saadaan yleensä vasta vuodenvaihteen tienoilla, ja valkea joulu tulee vain 6-8 kertaa kymmenestä. Toisinaan Aurajoki jäätyy niin, että sen jään päällä voi kävellä, hiihtää tai luistella, mikä on varsin suosittua. Aurajoen jäiden lähtemistä on tilastoitu vuodesta 1800: jäät lähtevät joesta yleensä maalis-huhtikuun vaihteessa. Vaihtelua kuitenkin esiintyy: vuonna 1875 jäät lähtivät vasta toukokuussa ja 1990 jo helmikuussa. Vuosi 2008 oli hyvin poikkeuksellinen, sillä ensimmäistä kertaa koko seuranta-aikana Aurajoki ei varsinaisesti jäätynyt lainkaan. Turussa on mitattu myös yksi Suomen kaikkien aikojen korkeimmista lämpötiloista: 35,9 C 9. heinäkuuta 1914. Lämpötila oli koko maan suurin mitattu lämpötila heinäkuun 2010 loppuun saakka, jolloin tämä kyseinen ennätys rikottiin Liperissä Joensuun lentoasemalla 37,2 asteella. Vuonna 2018 Turussa rikottiin Suomen lämpösummaennätys. Lämpösummaksi Turun Artukaisten havaintoasemalla saatiin 1974 astevuorokautta. Turku on asettanut kaupunginvaltuuston hyväksymässä kestävän kehityksen ohjelmassa tavoitteekseen olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2029 mennessä. Kaupunginosat Turussa on 87 kaupunginosaa. Kaupunginosajako on perinteinen aluejako. Toinen eli uudempi aluejako perustuu tilastoaluejakoon, jossa on kolme tasoa: suuralue, tilastoalue ja pienalue. Turun kaupunki on jaettu yhdeksään suuralueeseen, joihin kuuluu 45 tilastoaluetta. Kussakin tilastoalueessa on yksi tai useampi pienalue, joita Turussa on yhteensä 134. Erityisesti 1960-luvulla ja osittain myös 1950-luvulla Turkuun rakennettiin suuria lähiöitä edellä mainittujen pientaloalueiden ulkopuolelle. Turkulaisia lähiöitä ovat Patterinhaka, Iso-Heikkilä, Uittamo, Ilpoinen, Harittu, Luolavuori, Lauste, Varissuo, Pääskyvuori, Kurala, Kohmo, Halinen, Runosmäki, Hepokulta, Teräsrautela, Nättinummi, Länsinummi, Suikkila, Härkämäki, Jyrkkälä, Pansio, Perno ja Jäkärlä. Näistä Iso-Heikkilän kaupunginosassa sijaitseva Patterinhaka on Turun vanhin kerrostalolähiö. Jäkärlä sijaitsee muusta kaupunkirakenteesta erillään pohjoisessa Liedon rajan lähellä. 1990-luvulta alkaen Turussa on rakennettu pientaloja varsinkin Hirvensalon, Satavan ja Kakskerran saarille sekä pohjoiseen Moision ja Yli-Maarian kaupunginosiin. Toisaalta jo rakennettuja alueita on pyritty tiivistämään täydennysrakentamisella. Turun keskusta-alue muodostuu ruutukaava-alueesta, jonka C. L. Engel suunnitteli Turun palon jälkeen vuonna 1827. Tämä alue jakautuu yhdeksään numeroituun kaupunginosaan. Katuverkon suunnan perustaksi tuli Linnankatu, jonka mukaan muut kadut rakennettiin joko sen kanssa yhdensuuntaisiksi tai sitä vastaan kohtisuoriksi. Kaavoitettu kaupunkialue rajautui lounaassa mereen, kaakossa Itäiseen Linjakatuun eli nykyiseen Kupittaankatuun ja luoteessa Läntiseen Linjakatuun eli nykyiseen Ratapihankatuun, joka tuolloisen suunnitelman mukaan olisi ulottunut merenrantaan saakka. Engelin kaavan mukainen rakentaminen kesti vuosikymmeniä, ja jotkin kaupunginosat kuten Port Arthur rakennettiin pääosin vasta 1900-luvun alussa. 1900-luvun aikana kaupunki laajentui tasaisesti pohjoiseen, itään ja etelään. Turun saarille kaupunki alkoi laajentua enemmän vasta 1980- ja 1990-luvuilla, ja etenkin Hirvensalossa on edelleen paljon keskeneräisiä kaavoitettuja alueita. Turun keskustan suuralueella asuu noin 55 000 ihmistä. Muiden suurten suomalaisten kaupunkien tapaan Turun keskusta on tiheästi ja suhteellisen korkeasti rakennettua. Korkein rakennus Turun keskustassa on Turun tuomiokirkko, jonka torni nousee 86 metriin. Korkeimmat asuinrakennukset ovat Puutarhakatu 11-13:ssa sijaitsevat vuonna 1956 rakennetut 44 ja 47 metriä korkeat kaksoistornit. Jos mennään keskusta-alueelta pois, niin korkein asuinrakennus on Majakkarantaan 2001 valmistunut Airiston tähti, joka on 58 metriä korkea. Korkein rakennelma Turussa on Pääskyvuoren linkkitorni 122 metriä ja keskusta-alueella Turku Energian savupiippu 101 metriä. Virkistysalueita on säilynyt keskustassa etenkin kukkuloilla ja joen rannassa. Ruutukaava-alue vastaa monissa paikoin myös Turun vanhaa kuntarajaa. Keskustaa ympäröi pientalovaltaisten kaupunginosien kehä. Alueet olivat alun perin köyhän työväestön asuinalueita (muun muassa Nummi, Raunistula ja Vähäheikkilä), mutta nykyisin ne ovat etenkin lapsiperheiden suosimia. Pientaloalueena on pysynyt myös VIII kaupunginosa eli Port Arthur. Alue on pysynyt matalana puutaloalueena, koska Turun asukkaat ovat kiivaasti vastustaneet alueen puutalojen purkua. Alue on hyvin arvostettu, ja Suomen Kotiseutuliitto valitsi sen vuoden kaupunginosaksi vuonna 2001. Toisen kerran voitto tuli Turkuun vuonna 2013 Kakskerran valinnan myötä. Arkkitehtuuri Turun kaupunkimaiseman vanhimmat rakennukset ovat keskiaikaiset Turun tuomiokirkko ja Turun linna. Turun kaupungin vanhin asemakartta on 1630-luvulta. Keskiaikaista kaupunkialuetta laajennettiin ruutukorttelimalliin perustuvalla asemakaavalla, jonka laati maanmittari Hans Hansson vuonna 1652 Pietari Brahen käskystä. C. L. Engel uusi ruutukaavan vuonna 1828 heti Turun suuren palon jälkeen. Kaupungin alueella on myös alkuperäisiä Turun palosta selvinneitä rakennuksia, joista tunnetuin kokonaisuus lienee Turun Luostarinmäen käsityöläismuseon puutaloalue. Uuden asemakaavan mukaiset pääkadut olivat 45 kyynärää ja sivukadut 30 kyynärää levät. Asemakaavan mukaan pää- ja jokikatujen samoin kuin torien ja aukioiden reunoille tuli rakentaa vain kivitaloja. Engel on asemakaavan lisäksi suunnitellut kaupunkiin myös tunnettuja yksittäisiä rakennuksia, kuten Vartiovuoren tähtitornin ja Ortodoksisen kirkon. Palon jälkeen uudelleen rakennettu Tuomiokirkonpuisto ja Vanhan Suurtorin ympäristö puistoineen on laajin uusklassisen arkkitehtuurin kokonaisuus kaupungin alueella. Siellä sijaitsevat esimerkiksi Trappin talo (Åbo Akademin päärakennus) Katedralskolan, vanha raatihuone ja Hjeltintalo sekä Brinkkala, jonka julkisivut muutettiin 1880-luvulla uusrenessanssityyliseksi. Uusklassismia kaupungissa edustaa myös Suomen vanhin teatteri, kauppatorin laidalla sijaitseva Åbo Svenska Teater. Suomen itsenäistymisen jälkeen Turun arkkitehtuurin merkittävimpiin kehittäjiin kuuluivat etenkin Alvar Aalto ja Erik Bryggman. Heidän suunnittelemiensa töiden ja Turun vuoden 1928 messujen näyttelyrakenteiden ansiosta Turkua pidetään funktionalistisen arkkitehtuurin läpimurtopaikkana. Funktionalismia Turussa edustavat muun muassa Aallon suunnittelemat Turun Sanomien lehtitalo Kauppiaskadulla ja Lounais-Suomen Maalaistentalo Humalistonkadulla sekä Bryggmanin suunnittelemat Hospits Betel Yliopistonkadulla ja Åbo Akademin kirjatorni. Turun hautausmaalla sijaitseva Ylösnousemuskappeli kuuluu Bryggmanin tuotannossa vaiheeseen, jolloin funktionalismin suorapiirteisyys väistyi pehmeään, romanttissävyiseen arkkitehtuuriin. Sotien jälkeen kaupungin arkkitehtuurin suunta ja painopiste muuttuivat, kun tarvittiin nopeasti paljon uusia asuntoja. Betonirakentaminen kehittyi ja kaupunkiin rakennettiin ensimmäiset lähiöt, esimerkiksi Iso-Heikkilä, Uittamo ja Pääskyvuori. Turusta purettiin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä useita vanhoja rakennuksia, joiden tilalle rakennettiin uusia ja entisiä korkeampia. Turun tauti on käsite, jolla tarkoitetaan vanhojen rakennuksien purkamista uusien ja aikalaisten rumina pitämien rakennusten tieltä sekä tähän liittyvää poliittista korruptiota. Suomen lehdistö alkoi käyttää käsitettä 1980-luvulla Turun kunnallispolitiikkaa ruotineissa kirjoituksissa. 1970-luvulla pyrittiin suojelemaan vanhoja puutaloja ja puutaloalueita kerrostalorakentamiselta. 1980-luvulla painopiste siirtyi takaisin kaupunkikuvan kehittämiseen ja arkkitehdit palasivat suunnittelemaan Turkuun rakennuksia. Arkkitehti Benito Casagrande on suunnitellut kaupunkiin useita rakennuksia 1970-luvulta lähtien. Tunnetuimpia kaupunkikuvassa lienevät kauppakeskus Hansakortteli ja esimerkiksi Turku Science Parkin alueen rakennukset Data-City ja Bio-City. Uusimpia arkkitehtonisia kokonaisuuksia kaupungissa ovat esimerkiksi uusi Turun kaupunginkirjaston pääkirjasto, Turun yliopistollisen keskussairaalan T-sairaala, Turun korkein asuinrakennus Airiston Tähti ja opiskelijoiden tornitalo Ikituuri. Turkuun on 2010-luvulla rakennettu useita vanhaa ja uutta rakentamista yhdistävistä kohteita. Tällaisia ovat muun muassa arkkitehtitoimisto LPR:n suunnittelema kokonaisuus Köysitehdas, Turun taideakatemia ja Sigyn -sali (useita palkintoja), arkkitehtitoimisto JKMM:n suunnittelema Turun pääkirjasto, arkkitehtitoimisto Siggen suunnittelema Arken ja Arkkitehtitoimisto Vapaavuoren suunnittelema Logomo. Puistot Turku tunnetaan lehtevien puistojen kaupunkina ja puistokulttuurin edelläkävijänä. Kupittaanpuisto on paitsi Turun myös koko Suomen vanhin ja laajin kaupunkipuisto. Puistossa on mahdollista harrastaa erilaisia liikunnallisia aktiviteetteja, sinne suuntaavat palloilijat, skeittaajat, uimarit, rullaluistelijat, jumppaajat, joogaajat ja keilaajat. Talvisin Kupittaalla voi harrastaa jääkiekkoa ja luistella tekojääradalla vauhtimadolla. Kupittaalla sijaitsevat myös Seikkailupuisto ja lasten liikennekaupunki. Myös Ruissalon kansanpuistolla on pitkä historia. Kun Ruissalo oli jaettu palstoihin 1800-luvulla, yksi palstoista oli päätetty jättää kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön. Tämä sai nimen Allmänna promenaden, ja nykyisin alue tunnetaan nimellä Ruissalon kansanpuisto. Alue tunnetaan valtakunnallisesti Ruisrock-festivaalista. Turun hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1807, ja sitä on laajennettu sen jälkeen useita kertoja. Alueen pinta-ala on 59,2 hehtaaria, ja sillä sijaitsee noin 45 000 hautaa. Hautausmaalle on haudattu useita merkkihenkilöitä, ja sen haudoilla on tunnettujen kuvanveistäjien suunnittelemia veistoksia ja muistomerkkejä. Alueella on viiden uskontokunnan hautausmaat. Vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä puistoja elävöitettiin rakentamalla lapsille leikkikenttiä ja kahluualtaita sekä Kupittaanpuistoon lintulammikoita. 1970-luvulta lähtien kaupunkiin on rakennettu myös koirapuistoja, joista ensimmäiset sijaitsivat Raunistulassa ja Iso-Heikkilässä. Muita Turussa sijaitsevia puistoja ovat muun muassa Asemanpuisto, Barkerinpuisto, Fleminginpuisto, Linnanpuisto, Puolalanpuisto, Runeberginpuisto, Samppalinnanpuisto, Urheilupuisto ja Vanhan Suurtorin kolmen puiston kokonaisuus eli Tuomiokirkonpuisto, Mannerheiminpuisto, Brahenpuisto ja Porthaninpuisto. Turun kansallinen kaupunkipuisto perustettiin 2013. Se on laaja ja yhtenäinen arvoalueiden kokonaisuus, johon kuuluvat mm. Ruissalo, Aurajokivarsi, keskustan historialliset puistot, kukkulapuistot, Kupittaanpuisto sekä Halisten ja Kuralan historialliset kylät. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Eri puolilla maata sijaitsevat kohteet kuvaavat rakentamisen kehitystä eri ajanjaksoina. Valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä on koko Suomessa yli 1200, Turussa yli 30. Kyseessä on Museoviraston laatima inventointi, joka on otettu käyttöön valtioneuvoston päätöksellä 2009. Aurajokisuun satama-, telakka- ja teollisuusalue Brinkhallin kartano Bryggmanin huvilat (Villa Staffans, Villa Erstan, Villa Solin, Solinin vierasmaja, Villa Ekman, Villa Warén) Halisten kylämäki Heikkilän kasarmialue Hospits Betel -hotelli ja Atriumin talo Kakolanmäki Kakskerran kirkko Koroistenniemi Kupittaan ruotsalaistaloalue Kuralan kylämäki Maarian kirkko ja pappila Martin kirkko Pansion Laivateollisuuden asuinalue Port Arthurin puutalokorttelit ja Mikaelinkirkko Puolalanmäki ja Turun taidemuseo Pyhän Katariinan kirkko ympäristöineen Ruissalon huvila-alue Sirkkalan kasarmit Turun hautausmaa siunauskappeleineen Turun linja-autoasema ympäristöineen Turun linna Turun läntinen ylioppilaskylä Turun Piispankatu Turun rautatieympäristöt Turun Sanomien toimitalo Maalaistentalo ja Standardivuokratalo Turun tuomiokirkko ja historiallinen ydinalue Turun yliopisto Turun yliopistollinen keskussairaala Varkaantie Vartiovuorenpuisto, Turun Akatemian observatorio ja Luostarinmäen käsityöläiskorttelit Kunnalliset asiat Päätöksenteko Turun kaupunginjohtajana on toiminut vuoden 2017 lopusta Minna Arve (kok). Turun hallinto muodostuu kaupunginjohtaja Arveen johtamasta konsernihallinnosta sekä neljästä toimialasta (hyvinvointi-, kaupunkiympäristö-, sivistys- ja vapaa-aikatoimiala). Kaupunginjohtajan varahenkilönä toimii apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen (sd). Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on kaupunginvaltuutettu Sini Ruohonen (kok.), 1. varapuheenjohtaja Jukka Vornanen (vihr.) ja 2. varapuheenjohtajana Mika Maaskola (sd). Turun 67 edustajan kaupunginvaltuusto johtaa kunnan hallintoa hyväksymiensä Turku-strategian ja strategisten ohjelmien mukaan. Valtuutetut varajäsenineen valitaan joka neljäs vuosi kunnallisvaaleissa. Kaupunginhallitus koostuu 14 valtuuston valitsemasta jäsenestä. Hallituksen tehtävänä on vastata kaupungin hallinnosta ja taloudenhoidosta ja panna täytäntöön valtuuston tekemät päätökset. Kaupunginvaltuuston puolueet ovat vuoden 2021 kuntavaalien jälkeen suuruusjärjestyksessä: Kansallinen Kokoomus 16 paikkaa, Suomen Sosialidemokraattinen puolue 13 paikkaa, Vasemmistoliitto 11 paikkaa, Vihreät 10 paikkaa, Perussuomalaiset yhdeksän paikkaa, Keskusta kolme paikkaa, Ruotsalainen kansanpuolue kolme paikkaa, Liike Nyt yksi paikka, ja Kristillisdemokraatit yksi paikka. Kuntaliitokset Vuonna 1930 Turun maa-alueen pinta-ala oli 2 333 hehtaaria, alle kymmenesosa nykyisestä. Kaupunki käsitti tuolloin vain nykyisen keskikaupungin ruutukaava-alueen ja jonkin verran niin sanottuja takamaita sen välittömässä läheisyydessä. Sitä ympäröivät alueet Aurajoen eteläpuolella kuuluivat Kaarinaan, pohjoispuolella Maariaan, mutta niiden alueelle oli jo muodostunut laajaa esikaupunkiasutusta. Vuonna 1939 Turkuun liitettiin laaja osa Kaarinan ja vuonna 1944 Maarian kunnasta, muun muassa näiden kuntien kirkonkylät sekä Raunistulan, Nummenmäen ja Vähäheikkilän taajaväkiset yhdyskunnat. Myös eräitä Raisioon kuuluneita alueita on vuosina 1931, 1949 ja 1957 liitetty Turkuun. Vuonna 1967 siihen liitettiin loputkin Maarian kunnasta sekä vuonna 1968 Kakskerta ja vuonna 1973 Paattinen. Pienempiä alueita Turkuun on liitetty myös Ruskosta ja Liedosta. Varsinais-Suomen liitto on 2000-luvun alusta lähtien hahmotellut Turun kaupunkiseudusta nauhamaista suurkaupunkia. Vuonna 2015 valmistui erityinen kuntajakoselvitys Auran, Kustavin, Liedon, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Ruskon, Sauvon, Taivassalon, Tarvasjoen ja Vehmaan kuntien sekä Kaarinan, Naantalin, Paimion, Raision ja Turun kaupunkien välillä. Turun kaupunginvaltuusto puolsi, mutta muut kunnat vastustivat yhdistymisesitystä. Väestö Kaupungin asukasluku oli {#time: j. F\t\a Y | }. Turku on asukasluvultaan Suomen kuudenneksi suurin kaupunki, ja Turun seutu on kolmanneksi suurin kaupunkiseutu. Aurajokilaakso on ollut vaurasta ja suhteellisen tiheästi asuttua aluetta jo rautakaudella Turku oli Suomen suurin kaupunki 1840-luvulle saakka, jolloin Helsinki kasvoi sen ohi. 1900-luvulla väkiluku kasvoi voimakkaasti kaupungistumisen ja kuntaliitosten myötä. Kaupungin väkiluku kasvoi jatkuvasti 1970-luvun puoleen väliin asti, minkä jälkeen se alkoi laskea hitaasti. Väkiluvun kasvu on taas jatkunut 1990-luvun alusta. Muuttotilastoissa näkyy erittäin selvästi, että korkeakoulut tuovat Turkuun runsaasti 18-30-vuotiaita uusia asukkaita. Turun ongelmana on ollut nuorten opiskelijoiden poismuutto kaupungista valmistumisen jälkeen. Eniten Turusta muutti asukkaita vuonna 2016 Helsinkiin, Kaarinaan ja Raisioon. Eniten muuttovoittoa Turku sai Salosta, Raumalta, Porista ja Oulusta. Turku on sijoittunut kolmesti peräkkäin kärkikolmikkoon Taloustutkimuksen muuttohalukkuutta mittaavissa tutkimuksissa. Vuoden 2018 tutkimuksessa Turku sijoittui toiseksi Tampereen jälkeen. Turun suuralueiden väkiluvut olivat vuonna 2016: Keskusta 54 490, Hirvensalo-Kakskerta 10 920, Skanssi-Uittamo 23 242, Varissuo-Lauste 17 950, Nummi-Halinen 21 431, Runosmäki-Raunistula 14 755, Länsikeskus 22553, Pansio-Jyrkkälä 9 288 ja Maaria-Paattinen 9 462. Turun seutukuntaan kuuluvat Kaarina, Lieto, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Paimio, Raisio, Rusko, Sauvo ja Turku. Seutukunnassa on runsaat asukasta. Turku ja naapurikunnat ovat kilpailleet asukkaista, mikä on ajoittain haitannut yhteistyötä. Kilpailun ja osaoptimoinnin vähentämistä on käytetty perusteluna kuntien yhdistymiselle, joka voisi parantaa alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta ja asukkaiden arjen sujuvuutta ja ympäristön kestävää kehitystä. Vuonna 2016 kaupungin asukkaista 39,7 % oli Turussa syntyneitä, 18,1 % muuttanut muualta Varsinais-Suomesta, 32,4 % muualta Suomesta ja 9,8 % ulkomailta. Turun väestöstä hieman yli viisi prosenttia on ruotsinkielisiä. Muita kieliä kuin suomea ja ruotsia puhuvia Turussa asuvista on n. 11 %. Turun suurimmat ulkomaalaisryhmät tulevat suuruusjärjestyksessä Virosta, Venäjältä, Irakista, Somaliasta ja Iranista. Turku on laatinut kotouttamisohjelman, jonka tavoitteena on estää Turkuun saapuvien maahanmuuttajien syrjäytyminen ja perehdyttää heitä suomalaiseen yhteiskuntaan. Taajamat Vuoden 2017 lopussa Turussa oli asukasta, joista asui taajamissa, 1 759 haja-asutusalueilla ja 3 454:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Turun taajama-aste on 99,1 %. Turun taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken: Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Turun keskustaajama ulottuu Turun lisäksi usean naapurikunnan alueelle. Yhteensä Turun keskustaajamassa on asukasta ja sen pinta-ala on 280,82 neliökilometriä. Jäkärlän ja Paattisten taajamat ulottuvat pieniltä osin myös Liedon kunnan alueelle. Koulutus Turku on Suomen vanhin koulukaupunki. Turun katedraalikoulun perustamisvuotena pidetään vuotta 1276. Vuonna 1630 Turkuun perustettiin Collegium aboense eli Turun kymnaasi, josta vuonna 1640 muodostui Turun akatemia. Vuoden 1827 Turun palon jälkeen akatemia siirrettiin Helsinkiin, ja omat yliopistonsa Turku sai, kun ruotsinkielinen Åbo Akademi syntyi vuonna 1918 ja suomenkielinen Turun yliopisto 1920. Turussa järjestetään perusopetusta ja lukiokoulutusta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kunnallisten koulujen lisäksi kaupungissa toimivat muun muassa Turun yliopiston alaisuudessa toimiva Turun normaalikoulu ja steinerpedagogisiin arvoihin pohjautuva Turun Steiner-koulu. Ammatillista koulutusta varten on Turun ammatti-instituutti ja useita muita oppilaitoksia, kuten Paasikivi-Opisto ja Turun konservatorio. Vuoden 2018 alussa syntyi uusi ammatillinen erityisoppilaitos, Ammattiopisto Spesia. Spesian opiskelijat ovat nuoria ja aikuisia, jotka tarvitsevat erityistä tukea opintoihinsa. Turussa toimii kaksi yliopistoa ja neljä ammattikorkeakoulua. Eniten opiskelijoita, noin 20 000, on Turun yliopistossa. Yliopistoja ovat Turun yliopisto ja Åbo Akademi, ammattikorkeakouluja Turun ammattikorkeakoulu, Diakonia ammattikorkeakoulu, Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Yrkeshögskolan Novia. Yhteensä kaupungissa on yli 40 000 korkeakouluopiskelijaa. Turun yliopisto on mukana kolmessa Suomen Akatemian kansallisessa huippuyksikössä kaudella 2018-2025: pelikulttuurien tutkimuksen-, kestävän avaruustieteen ja -tekniikan- sekä kvanttiteknologian huippuyksiköissä. Terveydenhuolto Turussa toimii kuusi terveysasemaa, kaksi lähipalvelupistettä ja ruotsinkielinen vastaanotto. Pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on mahdollisuus ensivaiheen terveyspalveluihin ulkomaalaistoimistossa. Turku kuuluu Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin (VSSHP), jonka keskussairaalana ja yliopistosairaalana toimii Turun yliopistollinen keskussairaala eli TYKS. Turussa TYKSiin kuuluu myös Turun kaupunginsairaalan yhteydessä Mäntymäellä toimiva TYKS Kirurginen sairaala. TYKSin Kantasairaalan alueella Kiinanmyllynmäen ympäristössä sijaitsevat A-, U- ja T-sairaala sekä muita rakennuksia, joissa on potilaiden vastaanotto- ja hoitotiloja. Sairaanhoitopiiriin kuuluu myös Kaskenkadun varrella sijaitseva Turunmaan sairaala, joka palvelee pääosin Paraisten ja Kemiönsaaren potilaita. Turussa toimii Kunnallissairaalantiellä Turun kaupunginsairaala, joka tarjoaa perustason erikoissairaanhoitoa. Kunnallisen terveydenhuollon lisäksi Turussa on useita yksityisiä lääkäriasemia. Talous Turku on taloudellisessakin mielessä Turun seutukunnan keskus. Alueella on monipuolinen elinkeinorakenne, mitä tukee laaja-alainen koulutustarjonta. Turun seutukunnan bruttokansantuote vuonna 2015 oli 37 780 euroa asukasta kohti. (koko maan keskiarvo 41 921  euroa asukasta kohti). Talouden kasvu Varsinais-Suomessa on ollut 2010-luvun puolivälistä lähtien hyvässä nosteessa. Meri- ja lääketeollisuuden vahvat näkymät heijastavat korkeasuhdannetta myös useille muille toimialoille, erityisesti rakentamiseen. Positiivinen rakennemuutos kaipaa panostamista koulutukseen. Ammattitaitoista väestöä onkin pyritty lisäämään kasvattamalla tekniikan alan paikkoja ja järjestemällä muuntokoulutuksia. Turun ongelmana on ollut aivovuoto, jolla tarkoitetaan korkeakoulusta valmistuneiden virtaamista pääkaupunkiseudulle. Lounais-Suomessa on meneillään Töihin tänne -kampanja, jolla yritetään lisätä alueen vetovoimaa, kun nykyinen työvoimareservi ja koulutuskapasiteetti eivät yksin kykene tyydyttämään osaajatarvetta. Suomalaisten pörssiyhtiöiden pääkonttoreista Turun seudulla sijaitsevat muun muassa Raision, Telesten ja HKScanin pääkonttorit. Liikevaihdoltaan suurimpia yrityksiä Turun seudulla ovat vuonna 2018 muun muassa HKScan, Meyer Turku, Veritas Eläkevakuutus, Turun Osuuskauppa, Bayer Schering Pharma, Raisio, Nordkalk, TS-Yhtymä, Turku Energia, Teleste, Apetit, PerkinElmer, Fläkt Woods, Finnsementti, Finnfeeds Finland, Burger-In ja Felix Abba. Henkilökuntamääriltään suurimpia työllistäjätoimialoja ovat (2015) teollisuus, tukku- ja vähittäiskauppa, hallinto- ja tukipalvelutoiminta, ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä kuljetus ja varastointi. Tärkeimmät vientituotteet ovat laivat, koneet ja laitteet, elintarvikkeet, juomat ja lääketeollisuuden tuotteet, diagnostiikka- ja tietoliikennetuotteet. Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Bayer Schering Pharma, Suomen Laatuasunnot Oy ja PerkinElmerOy. Wärtsilän päätös sulkea Turun dieseltehdas vuonna 2004 ja siirtää tuotanto Italian Triesteen oli kova pala kaupungille, mutta monet työntekijät ovat sittemmin saaneet työtä Turun telakalta, jolta ovat valmistuneet muun muassa vuonna 2009 silloin maailman suurimmat matkustaja- ja risteilyalukset Oasis of the Seas ja sen sisaralus Allure of the Seas. Niitä edelsivät kolme valmistumisaikanaan maailman suurinta risteilijää, Freedom-sarjan Freedom of the Seas, Liberty of the Seas ja Independence of the Seas, joka valmistui vuonna 2008. Vuoden 2017 lopussa Turun telakan tilauskannassa oli kahdeksan laivaa, joista viimeisin luovutetaan 2024. Varsinais-Suomessa panostetaan teknisen alan koulutukseen ja aloituspaikkoja on lisätty useissa oppilaitoksissa, jotta kasvavalle alalle riittäisi työntekijöitä. Meriteollisuuden lisäksi Turussa panostetaan vahvasti myös lääketeollisuuteen, terveysteknologiaan, kiertotalouteen ja matkailuun. ICT-ala ei ole perinteisesti ollut yhtä vahva kuin monissa muissa suurissa kaupungeissa. Tämän takia 1990-luvun taloudellinen buumi pääosin sivuutti sen, vastaavasti 2000-luvun alun ICT-kriisi pääasiassa kiersi kaupungin. Nykyään kaupunki panostaa ICT-alaan muun muassa koulutuksella. Bio- ja ICT-aloja on kehittänyt myös Turku Science Park Oy, joka on rakennuttanut yrityksille suuren määrän toimitiloja Helsingintien ja Kupittaan rautatieaseman lähistölle. Yksi Turun kaupungin kärkihankkeista (2018) on Turun Tiedepuisto, jonka tarkoituksena on luoda kansainvälinen korkeanteknologian osaamiskeskittymä juuri tuolle yliopiston, Helsingintien ja Kupittaan rautatieaseman liepeille. Metalliteollisuus, erityisesti laivanrakennus, on ollut perinteisesti vahva ala. Kaupungin elinkeinopolitiikkaa on 2006 valmistuneen osaamis- ja elinkeinostrategian mukaisesti suunnattu uudelleen tukemaan meriklusterin menestysedellytyksiä. Meriklusterin kehittämisestä vastaa Koneteknologiakeskus Turku Oy, joka veti myös valtakunnallisen osaamiskeskusohjelman meriklusteriosiota vuoteen 2013 asti. Turun työttömyysaste kohosi Suomen 1990-luvun alun laman aikana korkealle ja saavutti huippunsa vuonna 1994, jolloin se oli 22,1 prosenttia. Tämän jälkeen työttömyysaste laski ja oli matalimmillaan 9 prosenttia vuonna 2008. Tämän jälkeen maailmanlaajuinen taantuma vaikutti Turun ja koko Suomen työttömyyden kasvuun. Työttömyyden kasvu jatkui muutaman vuoden tasaisesti, mutta on jo kääntynyt laskuun. Turussa oli 2018 huhtikuussa 11 137 työtöntä, jossa oli laskua 1 774 edellisen vuoden huhtikuuhun verrattuna. Työttömyysaste oli 11,9 %, jossa oli laskua vastaavasti 2,0 %-yksikköä. Suurimpien kaupunkien vertailussa Turun työttömyysaste on neljänneksi korkein. Kärkihankkeet Turun kaupungilla on seuraavat kolme kärkihanketta: keskustan kehittäminen, Turun Tiedepuisto ja Smart and Wise Turku. Keskustan kehittämisen taustalla on visio keskustan laajenemisesta ja sitä tukeva käyttäjälähtöinen kasvun mahdollistava liikennejärjestelmä. Keskustan ruuhkapisteitä helpottamaan rakennetaan joukkoliikenneterminaaleja, joiden avulla pystytään ohjaamaan asukkaita leveämmälle sektorille. Torista on tarkoitus rakentaa elävä tapahtumien keskus ja monikäyttöinen kohtaamispaikka. Terassoiminen ja istuinportaiden rakentaminen pienentävät torin mittakaavaa, mutta samalla mahdollistavat myös toimintaa ja tapahtumia ympäri vuoden. Aurajoen itärannasta tulee ilta-aurinkoon avautuva rantapromenadi ja vanhastakaupungista kuoriutuu eurooppalainen kohtaamisten keidas. Turun Tiedepuiston ideana on luoda kansainvälisesti kiinnostava osaamiskeskittymä, joka on logistisesti vetovoimainen ja toiminnoiltaan monipuolinen. Itäharjun suuntaan laajentuva kokonaisuus, joka alkaa yliopiston kampusalueelta ja jatkuu Kupittaan työpaikkakeskittymään, on kaupungin merkittävin osaamisen ja korkean teknologian työpaikkojen kasvukeskus. Logistinen sijainti mahdollistaa keskuksen liittämisen tulevaisuudessa Tunnin juna -hankkeen avulla pääkaupunkiseudun työskentelyalueeseen. Smart and Wise Turku -kärkihankkeessa yhdistyvät tavoite kaupungin hiilineutraaliudesta vuonna 2029 ja Smart City-ajattelu. Hyödyntämällä laajamittaisesti digitalisaatiota ja sen tuottamaa dataa luodaan edellytykset sosiaalisesti, ympäristöllisesti ja taloudellisesti kestävälle kaupungin ja sen palvelujen kehittämiselle (Smart City). Teknisen kehityksen rinnalla tuetaan kaupunkilaisten valmiuksia käyttää digitaalisia palveluita ja osallistumista yhteiskuntaan (Wise City). Liikenne Turun seudulla sijaitsee kaksi merkittävää satamaa: Turun satama ja Naantalin satama. Yhdessä ne muodostavat Suomen johtavan kappaletavaran satamakokonaisuuden. Turun satama on sijaintinsa johdosta tärkeässä asemassa ulkomaankaupan kannalta. Turku on sijaintinsa ja hallinnollisen asemansa vuoksi vanhastaan ollut Suomen portti länteen ja Euroopan sillanpää itään. Turun satama on erikoistunut suuryksikköliikenteeseen. Tiheimmin liikennöidään Tukholmaan, jonne on neljä lauttavuoroa vuorokaudessa. Helsingin sataman jälkeen Turun satama onkin matkustajaliikenteessä toiseksi suurin satama. Tavaraliikenteessä sen osuus on huomattavasti pienempi. Laivaliikennettä Tallinnaan, Riikaan ja Visbyyn on ollut ajoittain, ja ympärivuotinen reittiliikenne Tallinnaan on ollut suunnitteilla vuodesta 2006. Nopeasti kasvanut läheinen Naantalin satama on huomattava teollisuussatama. Se on jo pitkään tunnettu erityisesti neste- ja kuivabulkkisatamana, mutta viime aikoina Naantalin satamasta on kehittynyt myös keskeinen suuryksikköliikennesatama. Turun seudulla toimivia merkittävimpiä laivanvarustamoja ovat Alfons Håkans, Baltic Line, Birka Cruises, Finnlines, Mann Lines, Meriaura, Rederi Ab Engship, Bore, SeaWind Line, Tallink Silja, Team Lines, Viking Line ja RMS. Aurajoesta lähtee myös saaristolaivoja ja vesibusseja Turun saaristoon. Kesällä Turusta Naantaliin höyryää kahdesti päivässä Suomen rannikon viimeinen reittiliikenteessä oleva matkustajahöyrylaiva, S/S Ukkopekka. Turkuun saatiin rautatie vuonna 1876 osana Hämeenlinna-Tampere-Turku-linjaa. Rautatien rakentaminen pääsi käyntiin vasta vuonna 1874 yli kymmenen vuotta kestäneiden linjauksia koskeneiden erimielisyyksien ja rahoitusongelmien takia. Rantarata Karjaalle valmistui vuonna 1899 ja Helsinkiin 1902. Uudenkaupungin rata valmistui vuonna 1924. Matkustajaliikenne Uudenkaupungin radalla loppui vuonna 1992, mutta radalla on edelleen vähäistä tavaraliikennettä. Suomen ensimmäiset Pendolinot alkoivat kulkea Turun ja Helsingin välillä vuonna 1995. Välillä kulkee vuosittain noin 1,2 miljoonaa matkustajaa. Turku-Toijala-radalla on matkustajia (2016) noin . Turku on Suomen ainoa kaupunki, jossa on kolme kaukoliikenteen rautatieasemaa (satama, päärautatieasema ja Kupittaa). Turun lentoasema on sijainnut vuodesta 1956 kahdeksan kilometriä Turun keskustan pohjoispuolella. Vuonna 2016 aseman kautta kulki matkustajaa ja 8 012 tonnia rahtia, joten se on matkustajamääriltään Suomen lentoasemista neljänneksi vilkkain ja rahtimääriltään toiseksi suurin. Lentoasemalta on kotimaanlentoja Helsinkiin, Maarianhaminaan ja Kittilään sekä ulkomaille esimerkiksi Tukholmaan, Riikaan ja Gdańskiin. Tieliikenteen tärkeimmät väylät ovat keskustasta säteittäin erkanevat valtatiet 1, 8, 9 ja 10 sekä Turkua kiertävä ohikulkutie eli kantatie 40. Yksi Suomen ensimmäisistä moottoriteistä, valtatie 8 Turusta Raisioon, valmistui vuonna 1963. Nykyään valtatie 8 on Turusta Nousiaisiin asti moottoritietä. Myös valtatiellä 9 on Turusta alkava moottoritieosuus, joka päättyy Liedon asemanseudulle. Valtatie 10 on Turun kehätien eritasoliittymälle asti nelikaistainen. Turun ohikulkutie eli kantatie 40 on nelikaistainen Raision ja Piikkiössä sijaitsevan valtatien 1 eritasoliittymän välillä. Valtatie 1 on moottoritie koko matkallaan Turun ja Helsingin välillä. Europpatiet E8 ja E63 alkavat Turusta. E18 kulkee Turun ja Naantalin kautta. Nykyisin kaupungin joukkoliikenteen selkärangan muodostaa linja-autoliikenne. Heinäkuun 2014 alussa Turussa ja lähiseuduilla toteutettiin merkittävä joukkoliikenneuudistus, kun kuuden kunnan (Turku, Raisio, Kaarina, Naantali, Lieto ja Rusko) yhdessä toteuttama Föli-liikenne aloitti toimintansa. Yhtenäisen joukkoliikennealueen tasataksa yhdessä muiden uudistusten kanssa on kasvattanut joukkoliikenteen matkustajamääriä. Vuosina 2014 ja 2016 Fölissä tehtiin ennen-jälkeen-tutkimus, jonka mukaan matkustajamäärät ovat uudistuksen myötä kasvaneet tutkituilla yhteysväleillä yli 20 % ja kasvu jatkuu yhä. Vuonna 2017 Föli-alueella tehtiin yli 27 miljoonaa matkaa. Turussa bussilippujen vaihto-oikeus kestää 2 tuntia (2018). Föli-liikenteeseen liittyi vuoden 2017 kesällä vesibussi keskustasta Ruissaloon. Pysäkkeinä ovat Martinsilta, Forum Marinum, Pikisaari, Ruissalon telakka ja Ruissalon kansanpuisto. Turun kaupunkipyörät eli Föli-fillarit otettiin käyttöön keväällä 2018. Raitioliikenne Turussa oli pitkään myös raitiotieverkosto, ensin hevosraitiotiet vuodesta 1890 vuoteen 1892 ja sittemmin sähköraitiotiet vuodesta 1908. Raitioteitä kehitettiin vaiheittain aina 1950-luvulle asti. Ennen raitiotieverkon alasajoa laajuus oli noin 18 km ja vuoroväli arkisin klo 6-22 yleensä kuusi minuuttia. Verkoston lakkautusta ehdotettiin ensimmäistä kertaa 1960-luvun alussa, kun kehittämissuunnitelmat oli hylätty. Lakkautuksen perusteena käytettiin muun muassa investointitarpeita infrastruktuuriin ja kalustoon, matkustajamäärien laskua sekä autoistumista ja sen edellyttämää katutilaa. Raitiotien ensimmäisen linjan lakkautuksesta tehtiin yksimielinen päätös kaupunginvaltuustossa 14. kesäkuuta 1965. Viimeisenä lopetettiin keskustan rengaslinja vuonna 1972. Turun raitiotien lakkautuksia valmisteltaessa 1960-luvun alussa yleinen mielipide oli raitiotievastainen ja kaupunkia haluttiin kehittää modernimpaan suuntaan. Raitiotien lakkautuksia alettiin vastustaa vasta 1970-luvun vaihteessa. Turun seudulle on tehty suunnitelma Turun pikaraitiotiestä, joka kuljettaisi matkustajia keskustaan sekä Turun lähiöistä että naapurikunnista. Kilpailevana vaihtoehtona on superbussi, jonka oletetaan olevan raitiotiejärjestelmää halvempi. Linjausvaihtoehdot ovat molemmille samat. Kaikki lähtevät Varissuolta, mutta toiselle päälle on neljä vaihtoehtoa: Raisio, Länsikeskus, Runosmäki ja Matkakeskus. Aikaisimmillaan liikennöinti voisi alkaa noin vuonna 2025. Vesi-, jäte- ja energiahuolto Ennen vesijohtoverkoston saamista Turkuun, vettä otettiin hygienian tasoltaan useimmiten puutteellisista kaivoista ja lähteistä. Koko kaupungin laajuinen toimiva vesijohtojärjestelmä Turkuun saatiin muuhun Eurooppaan verrattuna varsin myöhään, vasta vuonna 1903. Tuolloin otettiin käyttöön Turun vesilaitoksen ensimmäinen vesitorni, Vartiovuoren vesisäiliö ja Kaarningon vesijohtolaitos. Vesijohtoverkoston saamisen vaikeuksina ovat olleet muun muassa Turun hidas päätöksenteko ja kuntalaisten kielteinen suhtautuminen Aurajoen puhdistetun veden käyttöön juomavetenä. Aurajoen veden laatu on ollut huono koko sen käytön ajan. Vesijohtoverkoston auettua aluksi käytettiin pohjavettä, mutta vuodesta 1923 lähtien enimmäkseen uuden Halisten vesilaitoksen Aurajoesta puhdistamaa vettä. Tuolloin kaupungin vähäinen vedenkulutus lähti nousuun, voimistuen entisestään 1940-luvulla ja saavuttaen huipun vuonna 1973, jonka jälkeen vedenkulutus on laskenut. Turussa on vähän raakavesilähteitä, joten raakavesivarantojen puutteen vuoksi on kaupungissa ollut koko sen historian ajan ajoittaista puutetta vedestä. Tämän seurauksena Aurajokeen laskeva Savojärvi padottiin vuonna 1952 ja raakavettä hankittiin myös muista paikoista. 1970-luvulta lähtien etsittiin vaihtoehtoisia raakavesilähteitä Aurajoen tilalle ja lopulta Turun Seudun Vesi Oy:n tekopohjaveden tuotanto Virttaankankaalla käynnistyi vuonna 2011, josta Turku ja sen naapurikunnat ovat saaneet vuodesta 2013 lähtien kaiken vetensä. Turussa on neljä vesitornia: Yliopistonmäellä, Juhannuskukkulalla, Parolanpuistossa ja Luolavuoressa. Vesitorneilla on verkostossa kaksi tärkeää tehtävää: veden varastointi kulutushuippuja varten ja sopivan paineen ylläpito. Kaupungissa ei ollut viemäreitä, jolloin jätteet heitettiin avo-ojiin jotka edelleen saastuttivat juomaveden. Turun keskellä sijaitseva Aurajoki kärsi vakavista saasteongelmista ja hajuhaitoista, jotka johtuivat sinne lasketuista jätevesistä. Joen alajuoksu alkoi jo muistuttaa avoviemäriä ja lopulta kaupungin ensimmäinen jätevesipuhdistamo, Turun jätevedenpuhdistamo Iso-Heikkilässä, otettiin käyttöön vuonna 1968. Se puhdisti Turun länsipuolen jätevedet ja vuonna 1972 Aurajoen alittavan viemäritunnelin valmistuttua myös itäpuolen jätevedet. Tällöin lähes kaikki Turun jätevedet käsiteltiin ja viemäriverkosto kattoi suurimman osan Turusta. 1970-luvulla alkoi vesistöjen selvä puhdistuminen ja niiden virkistyskäyttö lisääntyi, etenkin Aurajoen. Turun seudun asukkaan jätevedet on puhdistanut vuodesta 2009 alkaen Kakolan jätevedenpuhdistamo. Jäteveden puhdistaminen alusta loppuun kestää korkeintaan kaksi päivää. Puhdistettu vesi valuu satama-altaaseen. Puhdistamon käyttöönoton jälkeen Turun merialueen fosforikuormitus on vähentynyt 72 prosenttia. Turku Energia on kaupungin omistama energiayhtiö. Sen toimintaan kuuluu lämmön- ja sähköntuotanto, jakelu ja myynti sekä niihin liittyvät palvelut. Yrityksen tuotteita ovat sähkö, lämpö, höyry ja jäähdytys. Turun jätteenpolttolaitos lopetti toimintansa 2014. Orikedolla toiminut jätteenpolttolaitos oli käytössä 40 vuotta, ja sen piippu oli osa turkulaismaisemaa. Topinojan kaatopaikalla on yli 30 eri lajitteluvaihtoehtoa. Ystävyyskaupungit Turun pohjoismaisia ystävyyskaupunkeja Bergeniä, Göteborgia ja Aarhusia sekä Venäjän Pietaria yhdistää se, että ne ovat kaikki maidensa "kakkoskaupunkeja". Kaikki kaupungit sijaitsevat lisäksi rannikolla, ja niillä on pitkä historia ja tärkeä kulttuurillinen, taloudellinen ja hallinnollinen asema omassa maassaan. Näiden ominaisuuksien vuoksi Turussa koetaan yhteenkuuluvuutta mainittuihin kaupunkeihin. Suikkilan kaupunginosassa on ystävyyskaupunkien mukaan nimettyjä katuja. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pätkä Leningradinkadusta muutettiin Pietarinkaduksi. Turun ystävyyskaupungeista etenkin Pietari on noussut viime vuosina tärkeäksi, ja yhteistyömahdollisuudet ovat kasvaneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Pietarissa on järjestetty Turku-päivät ja vastavuoroisesti Turussa on järjestetty Pietari-päivät. Kaupungit tekevät yhteistyötä myös talouden, kulttuurin, koulutuksen, terveydenhuollon ja matkailun saralla. Helmikuun lopussa 2022 Turku keskeytti toistaiseksi ystävyyskaupunkiyhteistyön Pietarin kanssa vastauksena Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan. Meneillään olevat ja tulevat tapahtumat peruttiin, ja Pietarissa sijaitseva Turku-keskus suljettiin. Turun Puolalanpuistossa on Leningradin ja Turun ystävyyden patsas. Teos pystytettiin vuonna vuotta kestäneen ystävyyskaupunkitoiminnan kunniaksi. Patsaassa kuvataan neljää toisiaan halaavaa ja tervehtivää ihmishahmoa. Göteborgin kanssa Turku on tehnyt yhteistyötä jo ennen ystävyyskaupunkisuhteiden solmimista. Virallisesti Göteborgista tuli Turun ystävyyskaupunki vuonna 1946, mutta Turun kummikaupunkina se oli ollut jo 1940-luvun alusta asti. Vuonna 1945 lähes kaikki turkulaiset saivat joulupaketin Göteborgista. Turku kiitti Göteborgin kaupunkia anteliaisuudesta sodan jälkeen tilaamalla Wäinö Aaltoselta kookkaan veistoksen. Kun ystävyyssuhteet solmitaan paljastettiin Göteborgissa toukokuun alussa 1955, ja kauppaneuvos Leo Weinstein lahjoitti veistoksen kaksoiskappaleen Turun kaupungille. Kaksoiskappale paljastettiin Turussa muutama viikko Göteborgin jälkeen. Turun ystävyyskaupungit: 1946 Bergen (Norja), Göteborg (Ruotsi), Aarhus (Tanska) 1953 (yhteistyö toistaiseksi keskeytetty Ukrainan sodan vuoksi) Pietari (Venäjä) 1958 Gdańsk (Puola), Constanța (Romania) 1959 Rostock (Saksa) 1963 Varna (Bulgaria) 1967 Köln (Saksa) 1971 Szeged (Unkari) 1976 Bratislava (Slovakia) 1992 Firenze (Italia) 2008 Tartto (Viro) Näiden ystävyyskaupunkien lisäksi Turulla on voimassa oleva yhteistyösopimus Tianjinin (Kiinan kansantasavalta) kaupungin kanssa. Kulttuuri Imago ja turkulaisuus Vanha ja historiallinen kuvaavat ihmisten mielikuvia Turusta. Vuoden 2011 kulttuuripääkaupunkivuosi vahvisti Turun julkisuuskuvaa ja kohensi imagoa maailmalla. Leikkimielisen turkulaisen sanonnan mukaan turkulaiseksi ei voi tulla, vaan ainoastaan syntyä - ja turkulaiseksi voi syntyä ainoastaan Heidekenin synnytyssairaalassa, joka kylläkin lakkautettiin vuonna 1995. Stereotypioista huolimatta Turulla on ollut varsin kansainvälinen ja monikulttuurinen väestöpohja kautta historiansa. Kaupungin asukkaista 39,7 % oli syntyperäisiä turkulaisia vuonna 2016. Ulkomailla syntyneitä oli 9,8 %. Turkulaisuuden kanssa törmäyskurssilla ovat kansanperinteen mukaan tamperelaiset. Tampereen teknillisessä yliopistossa on jopa Ei-Turkulainen osakunta (ETO ry), jonka tavoitteena on yhdistää kaikki Tampereen tiedekorkeakoulujen ei-turkulaiset opiskelijat. Turkuseura-Åbosamfundet ry on vuonna 1957 perustettu 2 200-jäseninen kaksikielinen, poliittisesti sitoutumaton kotiseutuyhdistys, joka vaalii turkulaisuutta ja Turun murretta, tallettaa perinteitä ja turkulaista paikallishistoriaa. Seuran tavoitteena on vaikuttaa Turun myönteisen imagon ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Seura järjestää Turkuun liittyviä retkiä, esitelmätilaisuuksia, näyttelyitä ja kilpailuja sekä julkaisee kotiseutulehteä Suomen Turku - Åbo, vår stad, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Turkuseura harjoittaa myös kustannustoimintaa ja julkaisee Turku-aiheista kirjallisuutta. Seuralla on oma kauppa, Föripuoti, jossa myydään omien julkaisujen lisäksi myös muiden kustantamaa Turku-aiheista kirjallisuutta sekä postikortteja ja lahjatavaroita. Nähtävyydet Vuonna 2016 Turun kaupungin alueella sijaitsevista museoista ja nähtävyyskohteista suosituimmat olivat: Turun kaupunginkirjaston pääkirjasto on myös suosittu käyntikohde, vaikkei sitä sinänsä olekaan laskettu tähän nähtävyyksien listaan. Vuonna 2017 pääkirjastossa oli kävijöitä noin 1,3 miljoonaa. Tunnettuja muusikoita, kirjailijoita ja kuvataiteilijoita Musiikin puolella useita vuosikymmeniä kansansuosiota ovat nauttineet Matti ja Teppo, veljeään Seppoa unohtamatta. Vee Pee Lehdon kynästä ovat hitit Et voi tulla rajan taa, Mä joka päivä töitä teen ja Näitä polkuja tallaan. Tuula Amberla löi aikoinaan läpi Lulu-hitillään. Muita kuuluisia turkulaisia artisteja ovat muiden muassa Kauko Röyhkä, Anna Hanski, Tamara Lund ja Karita Mattila. Elektronisen musiikin puolella turkulaisia tai Turussa vaikuttaneita nimiä ovat Jori Hulkkonen, Darude, Jaakko Salovaara, Jori Sjöroos ja Bomfunk MC's -yhtyeen Dj Gismo. Ressu Redford ja Tommi Läntinen ovat keikkaillet yksinkin, mutta heidät muistetaan 80-luvun bändeistä Bogart Co. ja Boycott. Pääkköset räppäsi Eläinrääkkäyksestä ja Ritarikunta kyseli Kuka sua kuskaa. 90-luvulla vaikuttaneita yhtyeitä olivat Xysma ja Disgrace. 2000-luvulla kansainvälisestikin pärjäsi Teemu Brunilan The Crash. 2010-luvulla ovat keikkailleet mm. Robin, Tippa-T ja Sammal. Hanoi Rocksin Michael Monroe on asunut 1990-luvun lopulta Turussa. Turkulaisia kirjailijoita tai runoilijoita ovat muiden muassa Jarkko Laine, Markku Into, Jukka Parkkinen, ja Reijo Mäki. Murrerunoilija Heli Laaksonen on kotoisin Turusta vaikka asuukin nykyään muualla. Turkulainen sanoittaja Sinikka Svärd on tehnyt tekstit useisiin suomalaisiin huippuiskelmiin. Näitä ovat muun muassa Katri Helenan Vie Minut, Finlandersin Oikeesti ja Anna Erikssonin Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista. Sarjakuvataiteilija Jussi "Juba" Tuomola on saavuttanut suursuosion Viivi ja Wagner -sarjakuvallaan. Myös Nanna-sarjakuvan luoja Tuuli Hypén on turkulainen. Turkulaisista taiteilijoista Wäinö Aaltonen on Suomen tunnetuimpia kuvanveistäjiä. Myös Simo Heleniuksen teoksia on ympäri Turun katuja ja pihoja. Saara Ekstömin säänkestävästä corten-teräksestä valmistettu Kertosäe-taideteos on Vähätorin laidalla. Tunnettuja taidemaalareita ovat esimerkiksi Helge Stén, Nina Alhstedt, Sulho Sipilä, Matti Karjula, Edwin Lydén, Heikki Marila ja Elsa Salminiitty. Tapahtumat Turussa järjestetään monipuolisesti tapahtumia ympäri vuoden. Joka neljäs vuosi Turun Soitannollinen Seura järjestää helmikuussa valtakunnallisen Turun sellokilpailun, joka on lajissaan Suomen ainoa. Alkuvuodesta maaliskuussa järjestetään vuosittain myös Turku Jazz -tapahtuma, jota on järjestetty vuodesta 1969 eri tapahtumapaikoissa ympäri kaupunkia kuitenkin keskittyen viime vuosina Logomoon. Kevään perinteisiin kuuluu myös Turun kalamarkkinayhdistyksen järjestämät Saaristolaismarkkinat. Tapahtuma kerää huhtikuussa Aurajokirantaan kalastajia ja käsityöläisiä erityisesti Turun saaristosta. Turun messu- ja kongressikeskuksessa järjestetään keväällä useita messuja, muun muassa Turun taide- ja antiikkimessut. Urheilun osalta perinteinen kevään tapahtuma on huhtikuinen Turun Sanomien kortteliajot -pyöräkilpailu, jonka Turun Urheiluliitto on järjestänyt vuodesta 1957 alkaen. Uudempia kevään tapahtumia ovat muun muassa Suomalaisen elokuvan festivaali ja toukokuussa järjestettävä Turku Biennaali -nykytaiteen näyttely. Turun kesän festivaalitarjonnan aloittaa kesäkuun alussa Kuusistossa pidettävä Saaristo Open -musiikkitapahtuma. Sitä seuraa Neitsytperunafestivaali, jolloin Panimoravintola Koulun pihalla odotetaan kesän ja varhaisperunan saapumista. Kesäkuun puolivälissä järjestetään lasten kaksipäiväinen taide- ja musiikkijuhla Seikkisrock Kupittaan Seikkailupuistossa. Samoihin aikoihin, kaupungin tunnetuimman urheilijan Paavo Nurmen syntymäpäivän tienoilla, järjestetään paljon urheilutapahtumia, joihin lukeutuu Paavo Nurmi Games -yleisurheilutapahtuma. Kesäkuun lopettaa vuosittain valtavasti kävijöitä keräävä Turun keskiaikaiset markkinat, joka on järjestetty vuodesta 1996 Vanhalla Suurtorilla. Heinäkuun alussa Ruissalon saarella Kansanpuistossa järjestetään Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti jatkunut rockfestivaali Ruisrock. Samaan aikaan Brinkhallin kartanolla on kamariorkesteri Refugium musicumin järjestämä Brinkhall soi -festivaali, jonka tarkoituksena on elävöittää kulttuurihistoriallisesti merkittävän kartanon miljöötä. Heinäkuun puolivälin tienoilla Turun keskustassa on elektronisen ja tanssimusiikin kaupunkifestivaali Turku Modern, joka jatkaa Turun kaupungissa järjestettävien tanssimusiikin festivaalien perinnettä. Heinäkuun lopettaa kaupunkifestivaali Down By The Laituri (DBTL), joka kerää väkeä Turun kaupunkikeskustaan. The Tall Ships Races -tapahtuma tuo suuret purjelaivat Itämerelle neljän vuoden välein. Turku on toiminut järjestäjänä useamman kerran viime vuosikymmeninä. Kesän loppupuolella elokuussa järjestetään kaksi viikkoa kestävä Turun musiikkijuhlat, jonka laaja ohjelmatarjonta keskittyy suuriin, erityisesti Turun filharmonisen orkesterin konsertteihin sekä oopperaan, kamarimusiikkiin, resitaaleihin, jazziin, ulkoilmatapahtumiin ja lasten konsertteihin. Elokuun alussa järjestetään Kupittaanpuistossa Aura Fest, joka kuuluu Suomen suurimpien hiphop-festivaalien joukkoon. Kun musiikkijuhlat päättyvät, järjestetään kaupungissa Turun Taiteiden yö. Urheilussa kesän viimeisiä tapahtumia ovat Turun urheiluliiton järjestämä Turku Touring -pyöräily, Paavo Nurmi Marathon ja Challenge Turku -triathlonkisa. Elokuun lopussa Luostarinmäen käsityöläismuseossa järjestettävä Käsityötaidon päivät on museon vuoden kohokohta. Syksyllä vietetään Turun omaa kotiseutupäivää eli Turun päivää, jota juhlitaan vuosittain syyskuun kolmantena sunnuntaina. Turun päivänä kaupunkilaisille tarjotaan monia mahdollisuuksia tutustua omaan kotikaupunkiinsa, Kauppatorilla on suuret perinteikkäät Heikinmarkkinat, paitsi ei vuonna 2018 toriremontin vuoksi, ja samoihin aikoihin järjestetään messukeskuksessa myös Turun messut. Turun päivänä valitaan myös tulevaksi vuodeksi Turun Flikka ja Poika ja päivä päätetään suureen ilotulitukseen Aurajokirannassa. Syksyllä on kaupungissa vielä kaksi perinteikästä urheilutapahtumaa: vuodesta 1927 lähtien järjestetty Aurasoutu -soutukilpailu sekä Ruissalojuoksut, joka on järjestetty Ruissalossa vuodesta 1972 lähtien. Lokakuun alussa Turun Messukeskuksessa järjestetään Turun kansainväliset kirjamessut ja ruokamessut Lokakuussa on myös kevään tapaan kalamarkkinat eli Turun silakkamarkkinat Aurajokirannassa. Marraskuun alusta Nuutinpäivään kaupungissa järjestetään erilaisia jouluun liittyviä tapahtumia. Keskeisimpänä tapahtumana ovat Vanhan Suurtorin joulumarkkinat. Marraskuussa Turussa järjestetään Pohjoismaiden suurin nuorisolle tarkoitettu kristillinen musiikkitapahtuma, Maata näkyvissä -festarit. Turku on Suomen virallinen joulukaupunki, jossa on jo 1300-luvulta lähtien luettu joulurauhanjulistus. Media ja viestintä Turun seudun merkittävin mediakonserni on Ketosen suvun omistama TS-Yhtymä. TS-yhtymän omistama Turun Sanomat, joka on vuonna 1904 perustettu sitoutumaton sanomalehti, on Turun alueen tärkein viestintäkanava. Turun sanomilla on päivittäin , viikoittain lukijaa (vuonna 2018). TS-yhtymä omistaa myös Aamuset-ilmaislehden. Turussa toimii paikallisesti tärkeiden lehtien lisäksi myös useita valtakunnallisten medioiden toimituksia. Kaupungissa on muun muassa Helsingin Sanomien, Kansan Uutisten ja Suomen Tietotoimiston alueelliset toimitukset. Turussa ilmestyy myös ilmaislehti Turkulainen, jota julkaisee Etelä-Suomen Media Oy, joka kuuluu Keskisuomalainen-konserniin. Lehteä jaetaan keskiviikkoisin kappaletta ja viikonloppuisin . Turun lisäksi lehti jaetaan Raisioon, Kaarinaan, Naantaliin, Lietoon, Paraisille, Maskuun, Ruskolle ja Nousiaisiin. Lehti on ollut koko ilmestymisensä ajan riippumaton ja sanoo olevansa puolueeton turkulaisuuden äänenkannattaja. Lehti on valittu kolme kertaa Suomen parhaaksi kaupunkilehdeksi vuosina 1998, 2003 ja 2006. Turun seudun tärkein ruotsinkielinen viestintäkanava on Suomen vanhin yhä ilmestyvä sanomalehti Åbo Underrättelser, jonka ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1824. Lehden kohdealueita ovat Turku, Kaarina, Parainen ja Kemiönsaari. Lehteä julkaisee muun muassa Åbo Akademin säätiön omistama Förlags Ab Sydvästkusten. Lehden levikki oli vuonna kpl. Lehti ilmestyy viisi kertaa viikossa tiistaista lauantaihin. Auran Aallot on TS-Yhtymän ja Mediatakojat Oy:n omistama paikallisradiokanava. Auran Aallot aloitti vuonna 1985 toimintansa yhtenä Suomen ensimmäisistä kaupallisista radiokanavista. Kanavalla on alueellisesti kuuntelijoita 52 000 viikossa. Yle Turku on yksi Yle Radio Suomen maakuntaradioista. Kanava välittää ajankohtaisesti maakuntaa koskevia tapahtumia ja uutisia sekä tasatunnein Radiouutiset. Turussa taajuus on 94,3 MHz. Yleisradion Turun toimitus muutti kesällä 2015 Kauppatorin laidan KOP-kolmiosta kulttuurikeskus Logomoon. Logomon mentyä kesällä 2020 remonttiin Ylen toimitus siirtyi väliaikaistiloihin Rauhankadulle, ja seuraavana vuonna se muutti Kauppatorin pohjoisreunalle. Uskonto Luterilaiset seurakunnat Vuoden 2018 aluejaon mukaan Turussa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat: Maarian seurakunta Paattisten seurakunta Turun Henrikinseurakunta Turun Katariinanseurakunta Turun Martinseurakunta Turun Mikaelinseurakunta Turun tuomiokirkkoseurakunta Åbo svenska församling Nämä seurakunnat kuuluvat Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymään (). Åbo svenska församling toimii myös Kaarinan kaupungin alueella. Turun piispa on myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii Turussa muun muassa Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Herättäjä-Yhdistys, lestadiolaisuus ja Kansan Raamattuseura. Muut kristilliset seurakunnat Muihin kristillisiin kirkkoihin lukeutuvat muun muassa katolinen Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin seurakunta, Suomen ortodoksisen kirkon Turun ortodoksinen seurakunta ja Lähetyshiippakuntaan kuuluvat Pyhän Paavalin luterilainen seurakunta ja Sankt Gabriels församling. Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Turussa toimivat Kristillinen seurakunta Uusipesula ja Turun Helluntaiseurakunta. Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Turussa toimii Turun Kotikirkko. Muut uskonnot Muita merkittäviä uskontokuntia Turussa edustavat Turun juutalainen seurakunta, jolla on oma synagoga, Suomen vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunta, jolla on temppeli Moisiossa, ja Turun Islamilainen Yhdyskunta. Turussa toimii useita kymmeniä uskonnollisia yhteisöjä. Turussa on järjestetty vuodesta 2016 lähtien kesän alussa uskontojen yhteinen rauhankävely, jonka tarkoituksena on osoittaa, että erilaiset uskonnolliset yhteisöt voivat elää sovinnossa keskenään. Entiset seurakunnat Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Turun kaupungin nykyisellä alueella. Kakskerran seurakunta (liitetty Turun Martinseurakuntaan 1959) Urheilu Joukkuelajeista Turussa merkittävimmät ovat jalkapallo ja jääkiekko. Menestynein turkulainen palloiluseura on vuonna 1922 perustettu Turun Palloseura (TPS). Turun yliopiston sosiologian professori Hannu Ruonavaara on tutkinut turkulaista jääkiekkoyleisöä ja todennut, että TPS kytkeytyy vahvasti turkulaisuuteen. Ruonavaaran mukaan seura liitetään turkulaisuuteen niin Turussa kuin muuallakin Suomessa. Jalkapallossa TPS on voittanut Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa ja Suomen Cupin kolmesti. Toinen jalkapallon liigatasolla pelaava turkulaisseura on vuonna 1990 perustettu FC Inter Turku, joka voitti jalkapallon Suomen mestaruuden 2008 ja Suomen Cupin vuonna 2009. Jääkiekossa TPS on voittanut Suomen mestaruuden yksitoista kertaa. TPS on voittanut SM-liigan mestaruuden kahdesti kolmena perättäisenä vuonna: 1989-1991 ja 1999-2001. Muita jääkiekon korkeimmalla tasolla pelanneita turkulaisseuroja ovat olleet TuTo, TuPK, ÅIFK, Turun Riento, Kiekko-67 ja Turun Pyrkivä. TuTo on pelannut jääkiekon SM-sarjassa kymmenen ja -liigassa kahden kauden ajan. Muita merkittäviä turkulaisia seuroja palloilulajeissa ovat olleet pesäpallossa Turku-Pesis, koripallossa Turun NMKY, salibandyssa FBC Turku ja futsalissa Turun Pallokerho. Turussa on myös Suomen mittakaavassa menestyksekäs lacrosseseura, Turku Titans. Yleisurheilussa kaupunkia edustaa näkyvimmin Turun Urheiluliitto, joka on 12 kertaa ollut Kalevan kisojen paras seura, viimeksi 2005. Seuran menestynein urheilija on kestävyysjuoksija Paavo Nurmi, jonka mukaan on nimetty Urheilupuistossa sijaitseva yleisurheilustadion. Stadionilla on järjestetty useaan kertaan Kalevan kisat ja vuodesta 1957 lähes katkeamattomasti vuosittain Paavo Nurmi Games. Erityinen tuki kaupungin urheiluelämälle on ollut Aurajoen urheilulukio, jonka tunnetuimpia opiskelijoita ovat olleet muun muassa jääkiekkoilija Saku Koivu ja tennispelaaja Jarkko Nieminen. Turun Urheilutoimittajien Kerho listasi tunnetuimmat turkulaiset urheilijat. Edellä mainittujen lisäksi listalle pääsivät ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarinen, yleisurheilijat Harri Larva, Veikko Karvonen ja Voitto Hellsten, painija Kaarlo Mäkinen, Jääkiekkoilija Timo Nummelin ja jalkapalloilija Kalevi Lehtovirta. Turussa on runsaasti tiloja ja alueita eri urheilulajien harrastamiseen. Kupittaan alue, keskustan tuntumassa sijaitseva Turun Urheilupuisto ja Impivaara ovat kaupungin monipuolisimmat liikunta- ja urheilualueet. Kupittaalla on useiden jalka- ja pesäpallokenttien lisäksi muun muassa liikunta- ja keilailuhalli, Veritas Stadion -jalkapallostadion, velodromi, rullalautailualue ja BMX-rata. Vuonna 2006 Kupittaalle valmistui uusi Kupittaan jäähalli ja vuonna 2017 Kupittaan palloiluhalli. Urheilupuistossa sijaitsee Paavo Nurmen stadion, jossa käydään pääosin yleisurheilukilpailuja. Lisäksi puistossa on kentät pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa ja useita muita lajeja varten. Urheilupuiston kupeessa sijaitsee Samppalinnan maauimala. Urheilupuistossa on rikottu useita Suomen- ja maailmanennätyksiä. Kolmas tärkeä urheiluareena on kaupungin jäähalleista suurin, vuonna 1990 valmistunut 11 820-paikkainen Turkuhalli eli Gatorade Center, jonka aiempia markkinointinimiä ovat olleet Typhoon, Elysée Arena ja HK Areena. Areenalla järjestetään urheilun lisäksi muitakin tapahtumia. Kupittaan ja Turkuhallin lisäksi Turussa on useita pienempiä jäähalleja mm. Varissuolla ja Impivaarassa, jossa sijaitsee myös jalkapallo-, uima- ja tennishalli. Yhteensä Turun kaupunki ylläpitää reilua 200 erilaista liikuntapaikkaa (2016 tilanne). Turussa järjestetään vuosittain useita urheilutapahtumia, joista kansainvälisesti suurimpia ovat yleisurheilun puolella Paavo Nurmi Games ja triathlonissa Challenge Turku. Ruokakulttuuri Turkulainen perinneruoka on samalla varsinaissuomalaista perinneruokaa. Rusinamakkara, kala eri muodoissaan (erityisesti silakka), hapanleipä ja saaristolaisleipä ovat alueelle tyypillisiä perinneruokia. Turkua on jo välillä tituleerattu Suomen ruokapääkaupungiksi. Ruokamatkailu on ollut hyvässä nosteessa ja Turkuun on noussut tasokkaita ravintoloita. Michelin-oppaaseen maininnan on saanut Kaskis, jolle myös Suomen Gastronominen Seura antoi Vuoden ravintola 2018 -tunnustuksen. Pikaruokaketju Hesburger on alkujaan turkulainen perheyritys, kuten myös Dennis Rafkinin perustama Pizzeria Dennis. Turun kauppahallissa on muutaman ravintolan keskittymä ja se onkin lounasaikaan suosittu ruokapaikka. Kauppahallissa on yhä myös useita ruokaan liittyviä erikoiskauppoja. Lähiruoka on muun maan tavoin ollut hyvin esillä 2010-luvulla. Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 ruokakulttuurihankkeilla haluttiin tuoda esille lähiruokaa ja paikallisen ruuan ja ravintolakulttuurin erityispiirteitä. Turussa järjestetään vuoden aikana useita ruokatapahtumia. Turku Craft Beer -festivaali järjestetään maaliskuussa. Maalis-huhtikuussa pidetään Saaristolaismarkkinat jokivarressa ja kesäkuussa vietetään Neitsytperunafestivaaleja. Elokuussa on aika maistella vegaaniruokia, suuren suosion saanut Vegånia järjestetään vuonna 2018 toistamiseen Vanhalla Suurtorilla. Samassa yhteydessä pidetään Turun Panimofestivaali. Syksyllä ajankohtaisia ovat Ruokamessut ja Food and Fun -festivaali. Perinteiset Turun silakkamarkkinat pidetään jokivarressa lokakuun lopulla. Katso myös Luettelo Turun julkisista taideteoksista Varsinais-Suomen historiallinen maakunta Varsinaissuomalaiset Lounaismurteet Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Turun kaupungin kotisivut Turun seudun karttapalvelu Turun kaupungin viralliset matkailusivut Lonely Planet - Turku Seulonnan keskeiset artikkelit 41.1 Suomi

1241

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tanskan%20kieli

Tanskan kieli

Tanskan kieli (omakielinen nimi: dansk) on indoeurooppalaiseen kielikunnan pohjoisgermaaniseen haaraan kuuluva kieli. Se on läheistä sukua ruotsin ja norjan kielille. Tanskan kieli on virallinen kieli Tanskassa ja toinen Färsaarten virallisista kielistä. Saksan Schleswig-Holsteinissa puhutaan myös tanskaa ja se on siellä virallisesti suojeltu vähemmistökieli. Erityispiirteitä Piirteitä, jotka erottavat tanskan muista skandinaavisista kielistä: Vanhat spirantit ovat osittain säilyneet vokaalien jälkeen. Vanhat klusiilit /k/ ja /ɡ/ ovat säilyneet sanan alussa. "stød" (suomen glottaaliklusiilia vastaava "tauko") vastaa ruotsin ja norjan musikaalista aksenttia kaikki konsonantit lausutaan lyhyinä Tanskan aakkoset Tanskassa käytetään latinalaisia aakkosia ja kolmea muuta kirjainta: Æ/æ, Ø/ø ja Å/å. Ennen vuoden 1948 reformeja aa:ta käytettiin å:n sijasta. Vanhoissa nimissä aa saattaa yhä esiintyä, jolloin se on aakkosjärjestyksessä samanarvoinen å:n kanssa. A, a - a B, b - be C, c - se D, d - de E, e - e F, f - æf G, g - ge H, h - hå I, i - i J, j - jåd K, k - kå L, l - æl M, m - æm N, n - æn O, o - o P, p - pe Q, q - ku R, r - ær S, s - æs T, t - te U, u - u V, v - ve W, w - dobbelt-ve X, x - æks Y, y - y Z, z - sæt Æ, æ - æ Ø, ø - ø Å, å - å Historiaa Tanska ja ruotsi alkoivat erottautua muista skandinaavisista kielistä vuoden 1000 paikkeilla. Noihin aikoihin tapahtui seuraavia muutoksia: vanhoista diftongeista tuli monoftongeja (ai → e, au → ö/o, eu → ö) 3-sukujärjestelmästä siirryttiin 2-sukujärjestelmään substantiivien taivutus yksinkertaistui huomattavasti Ruotsi ja tanska eriytyivät toisistaan 1500-luvulla , kun Raamattua alettiin kääntää kansankielille. Ruotsalainen Kustaa Vaasan Raamattu julkaistiin 1541, ja sen kääntäjät halusivat tarkoituksella kirjoittaa mahdollisimman puhtaalla ruotsin kielellä, jossa ei olisi tanskalaisia vaikutteita. Tanskan kirjakielen perusta oli Kristian III:n käännös, joka valmistui vuonna 1550. Aikaisemmin tanskassa aloitettiin saksan tavoin jokainen substantiivi isolla alkukirjaimella. Kieli oli toinen Grönlannin virallisista kielistä kunnes grönlannista tuli ainut virallinen kieli kansanäänestyksellä vuonna 2009. Fonologia Vokaalit Useimmissa tanskan muodoissa analysoidaan nykyään olevan 12 pitkää ja 13 lyhyttä vokaalia sekä kaksi švaa-vokaalia, jotka esiintyvät vain painottomissa tavuissa. Näin ollen tanskassa on yhteensä 27 vokaalifoneemia, joka on maailman mittapuulla poikkeuksellisen suuri määrä. Lisäksi diftongeja on ainakin 19, joista kaikkien alkusegmentti on lyhyt vokaali ja loppusegmentti , tai . Konsonantit Useimmilla konsonanttifoneemeista on huomattavan erilaisia allofoneja riippuen siitä, sijaitseeko se tavun alussa vai koodassa. Foneettisesti klusiilien välillä ei ole eroa soinnillisuudessa, vaan konsonanttien ja välinen ero ilmenee enemmänkin aspiraatiossa sekä fortis-leenis-erona. Tavun alussa soinnilliset konsonantit ääntyvät aspiroituneina tavun alussa. Tavun lopussa ääntyvät , kun taas voi ääntyä tai ; esimerkiksi bage, bagværk ja bagt ääntyvät . Tavunloppuinen ääntyy . Äänne esiintyy muun muassa sanoissa sekä . Se analysoidaan joskus omaksi foneemikseen, mutta yleensä sitä pidetään :n allofonina konsonanttien jäljessä. Tavunalkuinen ääntyy , mutta tavun lopussa se ääntyy vokaalina tai yhdistyy edeltävään vokaaliin. Prosodia Foneemisen sanapainon lisäksi tanskassa esiintyy suprasegmentaalinen stød, jota merkitään yleensä yläindeksissä olevalla glottaaliklusiilin merkillä . Stød ilmenee yleensä laryngalisaationa, mutta se voi ilmetä myös glottaaliklusiilina. Stødillä on foneeminen merkitys: esimerkiksi sanat ven 'ystävä' ja vend 'käänny' (imperatiivi) äännetään ja . Numerot Tanskassa lukusanat eroaa muun muassa suomen ja ruotsin lukusanojen muodostamisesta. Ensinnäkin 20:n jälkeen ykkösluvut luetaan ennen kymmenlukuja, eli esimerkiksi 21 on en-og-tyve (yksi-ja-kaksikymmentä). Toisekseen 49:ään asti kantalukuna toimii kymmenen, kun taas 50:stä 99:ään 20. Tanskalaiselle siis 50 ei ole 5 × 10 vaan 2½ × 20. Kielinäyte Lähteet Aiheesta muualla Danish 101 Learn Danish online Seulonnan keskeiset artikkelit

1242

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toinen%20maailmansota

Toinen maailmansota

Toinen maailmansota oli vuosina 1939-1945 käyty maailmanlaajuinen konflikti, jonka pääasialliset osapuolet olivat Saksan, Italian ja Japanin johtamat akselivallat sekä Britannian, Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltain johtamat liittoutuneet. Yhteensä 70-85 miljoonaa ihmishenkeä vaatinut toinen maailmansota on ihmiskunnan historian tuhoisin ja tappavin sota. Toinen maailmansota päättyi liittoutuneiden voittoon. Toisen maailmansodan syttymiseen vaikutti ensimmäisen maailmansodan jälkeen solmittu Versailles'n rauhansopimus, joka ei ratkaissut Euroopan ongelmia. Historioitsijoiden mukaan toisen maailmansodan siemen kylvettiin tuon rauhansopimuksen solmimisessa. Rauhansopimuksen negatiivisena seurauksena olivat saksalaisten kokema epäreilu kohtelu ja Saksan ajautuminen talousahdinkoon. Tämä johti Saksan kansallissosialistiselle työväenpuolueelleen ja sen johtajan Adolf Hitlerin kannatuksen lisääntymiseen. Hitler varustautui sotaan, liitti naapurimaita Saksaan ja teki Neuvostoliiton kanssa Molotov-Ribbentrop-sopimuksen, jolla maat jakoivat Euroopan itäosan etupiireihinsä. Toinen maailmansota käynnistyi Saksan hyökätessä Puolaan vuonna 1939. Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939. Neuvostoliitto hyökkäsi vajaan kahden viikon kuluttua Puolaan ja miehitti sen itäosan Molotov-Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettu Kansainliitto ei kyennyt estämään sodan syttymistä. Toinen maailmansota oli ensimmäinen ja ainoa sota, jossa käytettiin ydinasetta, kun Yhdysvallat pudotti kaksi atomipommia Japaniin. Toisen maailmansodan jälkeiset sodat eivät ole olleet samankaltaista totaalista sotaa, sillä ydinsodan uhka muutti sotien luonnetta. Sodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet kansakunnat (YK), kansainvälinen rahajärjestelmä uudistui Bretton Woodsin järjestelmällä, ja Länsi-Euroopan maat sitoutuivat Yhdysvaltoihin Marshall-avulla, jonka jakamiseen perustettiin lyhytaikainen OEEC, josta kehittyivät Euroopan hiili- ja teräsyhteisö sekä OECD. Sodan tausta Ensimmäisen maailmansodan rauhanteko Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä voittajavaltioiden edustajat kokoontuivat 1919-1922 Pariisiin päättämään rauhanehdoista. Pariisin rauhankonferenssin keskeisiä hahmoja olivat neljä suurta, jotka olivat Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson, Britannian pääministeri Lloyd George, Ranskan pääministeri Georges Clemenceau ja Italian pääministeri Vittorio Emanuele Orlando. Konferenssissa presidentti Wilson korosti kansojen itsemääräämisoikeutta ja oikeudenmukaisia aluejärjestelyjä (ns. Neljäntoista kohdan ohjelma). Clemenceau vaati puolestaan ankaraa kohtelua hävinneille osapuolille ja pyrki heikentämään Saksaa pysyvästi. Versailles'n rauhan - kuin myös "häpeärauhan" () - nimeä kantava rauha saatiin solmittua konferenssissa Ranskan Versailles'ssa 28. kesäkuuta 1919. Toisen maailmansodan kannalta merkittävintä sopimuksessa oli Saksan kohtalo; Saksa tuomittiin sotasyylliseksi ja määrättiin maksamaan suuret sotakorvaukset. Sopimuksen nojalla Saksa menetti myös kaikki siirtomaansa, Reininmaan alue demilitarisointiin, armeija rajoitettiin enintään mieheen ja asevelvollisuus kiellettiin. Saksa menetti myös alueitaan, minkä myötä moniin sen naapurimaihin syntyi suuri saksalainen vähemmistö. Tämä kaikki johti katkeruuteen saksalaisten keskuudessa. Saksan keisari Vilhelm II oli luopunut vallasta, siirtynyt maanpakoon Alankomaihin ja maa oli julistettu tasavallaksi. Olot olivat epävakaita; Weimarin tasavalta ei suoriutunut ajallaan sotakorvauksistaan, Ranska ja Belgia miehittivät Ruhrin alueen 1923 ja hinnat nousivat hyperinflaation (heinä-marraskuu) aikana  prosenttia. Ääriliikkeitä Saksa oli ollut Euroopan johtava teollisuusmahti aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sodan lopussa ruoka- ja tarvikepulasta kärsivässä maassa puhkesi niin oikeistolaisia kuin vasemmistolaisiakin kapinoita. Keisari Vilhelmin eroamista ja sodan loppua seurasivat kohtuuttomina pidetyt rauhanehdot ja sotakorvaukset. Veteraanien keskuudessa suosittua selkäänpuukotusteoriaa noudattanut Adolf Hitler syytti sodan häviöstä juutalaisten, sosiaalidemokraattien ja kommunistien muodostamaa "salaliittoa". Nuori tasavalta suistui poliittisen epävakauden tilaan, joka avasi tien valtaan vuonna 1919 perustetulle, sittemmin Hitlerin johtamalle Saksan kansallissosialistiselle työväenpuolueelle (NSDAP). Voimakas keskiluokan kurjistuminen ennakoi voimakkaita poliittisia reaktioita, jolloin kommunistien ja kansallismielisten välit tulehtuivat monissa Saksan kaupungeissa sodan partaalle. Kansalaisten usko demokratiaan hiipui jatkuvan kurjistumisen seurauksena. Epätoivoinen taloustilanne ja yleinen tyytymättömyys loivat otolliset olosuhteet. Hitlerin syyttävä ja uhmakas esiintyminen alkoi kiinnostaa myös niitä, jotka pitivät häntä vain itävaltalaisena populistina. Myös Italiassa koettiin sodan jälkeen vakavia talousvaikeuksia, ja vuosina 1919 ja 1920 (Biennio rosso) pelättiin sosialistien vallankumousta. Vaara väistyi kun kuningas Viktor Emanuel III kutsui vuonna 1922 fasistien johtaja Benito Mussolinin muodostamaan hallitukset. Fasisteilla oli ollut oma puolisotilaallinen joukkonsa, jonka avulla he taistelivat anarkisteja, kommunisteja ja sosialisteja vastaan. Muutamassa vuodessa Mussolini hankki itselleen diktaattorin valtuudet ja muutti Italian poliisivaltioksi. Adolf Hitler valtaan Saksassa 1920-luvun lopussa alkanut maailmanlaajuinen suuri lama nosti työttömien määrän Saksassa kuuteen miljoonaan. Adolf Hitlerin johtama natsipuolue lupasi äänestäjille poistaa työttömyyden, kumota häpeärauhan ja lopettaa Saksan ongelmista syyttämiensä juutalaisten "juonittelut". Hitlerin tavoitteisiin kuului myös Saksan alueiden laajentaminen varsinkin idässä, koska hänen mukaansa Saksan kansa tarvitsi lisää elintilaa (). Vuonna 1932 NSDAP sai eniten paikkoja vaaleissa ja 1933 Saksan presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi. Päästyään valtaan Hitler kielsi muut puolueet ja von Hindenburgin kuoltua yhdisti presidentin ja valtakunnankanslerin virat, nousten Saksan diktaattoriksi. Saksan koko hallintojärjestelmä uudistettiin ja perustettiin ensimmäiset keskitysleirit, jotka oli tarkoitettu poliittisille toisinajattelijoille ja rikollisille. Hitlerin etenemistä jarruttavat henkilöt ja organisaatiot raivattiin tieltä tarvittaessa väkivalloin. Esimerkiksi kommunistit eliminoitiin syyttämällä heitä Berliinin valtiopäivätalon palosta. Elokuusta 1934 eteenpäin uskollisuutta vannottiin Saksan valtion sijaan Führerille - kolmas valtakunta oli saanut alkunsa. Führeriksi noustuaan Hitler rikkoi Versailles'n rauhansopimuksessa määrättyä Saksalle asetettuja määräyksiä, jotka rajoittivat maan asevoimien suuruutta. Yleisen asevelvollisuuden voimaanpano ja naisten poisto työmarkkinoilta paransivat työllisyystilannetta, kuten myös laajat julkiset rakennushankkeet ja vuonna 1939 kolmannessa valtakunnassa oli enää työtöntä. Armeijan uudelleenkehittäminen alkoi Geneven aseriisuntakongressien epäonnistuttua vuonna 1932-1934. Koska muut vallat eivät vähentäneet aseitaan Saksan tasolle, Hitler ilmoitti aseistavansa Saksan niiden tasolle. Vuoteen 1935 mennessä asevarustelu olikin täydessä vauhdissa. Asevarustelu huolestutti Ranskaa, joka varusti uudelleen vuosina 1929-1934 rakennetun Maginot-linjan. Puolustuslinja ulottui Belgian rajalta Sveitsin rajalle, mutta Saksa oli jo ensimmäisessä maailmansodassa kiertänyt linnoitetun alueen hyökkäämällä Belgian kautta. Ilman Britannian tukea Ranska joutui seuraamaan vierestä Saksan varustautumista. Aluksi Britannia kannatti Saksan varustautumista ja allekirjoitti muun muassa kesäkuussa 1935 Hitlerin ehdottaman englantilais-saksalaisen laivastosopimuksen, jossa Saksan laivaston tonnisto sallittiin lisättäväksi korkeintaan 35 prosenttiin Kuninkaallisen laivaston koosta. Laivastosopimus sopi hyvin yhteen Britannian Itämeren alueella sotien välillä harjoittaman tasapainopolitiikan kanssa. Tässä ajatuksena oli, että Saksa ja Neuvostoliitto tasapainottavat alueen voimasuhteet. Ensimmäisen maailmansodan jälkeenhän Britannia oli itse joutunut operoimaan Itämeren alueella, joten Saksan kanssa tehty sopimus näytti takaavan sotilaallisen tasapainon säilymisen alueella. Kun nämä maat toteuttivatkin keskinäistä yhteistyötä, jonka huipennuksena voidaan pitää Molotov-Ribbentrop-sopimusta, seurauksena oli Britanniaan tukeutuneiden maiden miehitys Skandinaviassa ja Itä-Euroopassa, tai kuten Suomen tapauksessa talvisota ja myöhempi pakkovalinta yhteistyöstä jommankumman, Saksan tai Neuvostoliiton kanssa. Hitler kokeili uusia aseitaan menestyksekkäästi Espanjan sisällissodassa 1936-1939 lähettäen Francisco Francon avuksi Luftwaffen Condor-legioonan. Italian ja Saksan hallitsevien ryhmien samankaltaiset aatteet johtivat vuonna 1936 Rooman-Berliinin akseliksi kutsutun epämuodollisen liiton solmimiseen, minkä mukaan niitä alettiin kutsua akselivalloiksi. Toukokuussa 1939 maat solmivat muodollisen sotilasliiton niin sanotulla terässopimuksella. Japani liittyi liittoon vuonna 1940 kolmen vallan sopimuksella. Versailles'n rauhansopimuksen mukaisesti Reininmaa oli demilitarisoitu alue. Hitler rikkoi myös tätä määräystä vuonna 1936, jolloin hän marssitti 30 000 miestä Kölniin 7. maaliskuuta 1936. Ranska seurasi jälleen vierestä Britannian hyväksyessä Saksan marssin "omalle takapihalleen". Militarisoinnin jälkeen Hitler järjesti kansanäänestyksen, jossa 98,8 % äänestäjistä tuki hänen toimiaan. Tämän jälkeen hän rakensi oman puolustuslinjansa, "Westwallin" Ranskaa vastaan. Kun Neville Chamberlainista tuli Britannian pääministeri 28. toukokuuta 1937, hän jatkoi Saksan toimet hyväksyvää politiikkaa, uskoen Hitlerin aikeena olevan vain yhdistää saksankieliset kansat. Chamberlain ei uskonut Saksan ryhtyvän sotaan. Hitleriä pidettiin tehokkaana esteenä kommunismin leviämiselle ja hänen ulkopolitiikkansa olikin kansallissosialistinen versio suositusta kansainyhteisön aatteesta. Hitler pystyikin pitkään, taitavalla ulkopolitiikallaan, valtaamaan Saksalle laajoja alueita asevoimia suoranaisesti käyttämättä. Itävallassa ajatus maan liittämisestä Saksaan (Anschluss) oli saanut runsaasti kannatusta jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun entisestä laajasta valtakunnasta olivat jääneet jäljelle vain sen saksankieliset alueet. Yhdistyminen oli kuitenkin Versailles'n sopimuksessa kielletty. Sen jälkeen, kun Hitler oli noussut valtaan Saksassa, ajatusta kannattivat varsinkin Itävallan kansallissosialistit, mutta Itävallan konservatiivinen kansleri Kurt von Schuschnigg yritti pitää maan itsenäisenä. Italia oli aiemmin tukenut Itävaltaa, mutta Italian liittouduttua Saksan kanssa antikomintern-sopimuksella esteet Itävallan liittämiselle Saksaan poistuivat. Saksan ja Italian välejä hiertänyt kiista Tirolin alueen saksankielisten asemasta ratkaistiin Hitlerin luvattua siirtää heidät tulevaisuudessa idästä valtaamalleen elintilalle. Ilman ulkovaltojen tukea von Schuschnigg tapasi Hitlerin Berliinissä ja hyväksyi Hitlerin tukijan Arthur Seyss-Inquartin sisäministeriksi. Mellakointi Wienissä yltyi, ja Schuschnigg pakotettiin eroamaan. Seyss-Inquart kutsui Hitlerin joukot apuun, ja 13. maaliskuuta 1938 Wehrmachtin joukot ylittävät rajan. Kansanäänestyksessä Itävallan liittäminen Saksaan, Anschluss, sai 99,07 prosentin tuen. Itävalta oli menettänyt kolmen miljoonan saksankielisen asuttamat sudeettialueet Saint-Germainin sopimuksessa 1919 Tšekkoslovakialle. Anschlussin jälkeen sudeettisaksalaisten johtaja Konrad Henlein vaati liittoa Saksan kanssa. Tšekkoslovakia oli yksin, mutta se varautui sotaan. Sodan välttämiseksi Chamberlain neuvotteli Hitlerin kanssa kolme kertaa Berchtesgadenissa, Godesburgissa ja Münchenissä. Münchenin sopimus allekirjoitettiin 29. syyskuuta 1938 Hitlerin, Mussolinin, Chamberlainin ja Ranskan Édouard Daladierin kesken. Tšekkoslovakian pääministeri Edvard Beneš ei ollut läsnä. Sopimuksessa sovittiin Saksan saavan sudeettialueet kansanäänestyksen jälkeen, Unkarin ja Puolan saavan alueita Tšekkoslovakialta ja Britannian ja Saksan solmivan luottamussopimuksen. Chamberlainin palattua Lontooseen hän julisti saavuttaneensa "rauhan meidän aikanamme". Hitler oli tyytymätön ja julisti Chamberlainin pilanneen hänen marssinsa Prahaan. Maaliskuussa 1939 Hitler pakotti Liettuan luovuttamaan saksankielisen Memelin Saksalle. Seuraavaksi hän uhkasi pommittaa Prahaa, jolloin Tšekkoslovakia antautui. Chamberlain tajusi sopimuksen epäonnistuneen. Britannia antoi Puolalle takuut tuestaan ja aloitti varustautumisen. Hitler keskittyi seuraavaksi Puolaan ja alueisiin, jotka se oli saanut rauhansopimuksessa, erityisesti Danzigin alueeseen, joka erotti Itä-Preussin muusta valtakunnasta. Hitlerin useista vaatimuksista huolimatta Puola ei suostunut alueluovutuksiin, vaan tukeutui Ranskan ja Britannian kanssa solmimiinsa puolustusliittoihin. Hitlerille kostautui nyt Böömin ja Määrin miehitys, jota ei voitu perustella saksalaisella väestöllä. Sudeettialueiden ja niiden saksankielisen väestön liittäminen piti olla Saksan viimeinen laajentuminen Euroopassa. Julkisesti Hitler ilmoitti, ettei halua tšekkejä valtioonsa, joten Hitler toimi nyt suoraan lupauksensa vastaisesti. Miehityksen ansiosta Saksan sotilaallinen asema parani huomattavasti, mutta vastaavasti länsimaissa tehtiin päätös Hitlerin voittokulun pysäyttämisestä ja sotilaallisesta varustautumisesta. Kansainliitto epäonnistuu rauhantakaajana Kansainliitto perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen huolehtimaan kansainvälisestä rauhasta. Järjestön tehtäviin kuului aseistariisunta, valtioiden välisten asioiden ratkaiseminen ja elinolosuhteiden ylläpito. Britannian ulkoministerin Edward Greyn kehittelemä ja Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin ajama järjestö perustettiin 25. tammikuuta 1919 osana Versailles'n rauhansopimusta. Pian kuitenkin selvisi, että järjestöllä ei tulisi olemaan sellaista auktoriteettia kuin oli suunniteltu. Yhdysvallat ei liittynyt Kansainliittoon, koska maan kongressissa oli vallalla kansainvälistä eristäytymistä kannattava isolationistinen suuntaus. Myöskään hylkiövaltioina pidettyjä maailmansodan hävinnyttä Saksaa ja bolševistista Neuvosto-Venäjää ei huolittu vielä mukaan. Kansainliiton tärkeimmässä elimessä neuvostossa selkeimmin valtaa piti aluksi neljä pysyvää jäsentä: Britannia, Ranska, Italia ja Japani, joista kahden ensimmäisen voi sanoa olleen ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ajan rauhan takaajina. Saksa pääsi Kansainliittoon mukaan vuonna 1926 ja Neuvostoliitto puolestaan liittyi järjestöön vuonna 1934, mutta monetkaan hallitukset eivät kunnioittaneet järjestön päätöksiä. 1930-luvulla useat maat päättivät erota Kansainliiton jäsenyydestä. Japani erosi Kansainliiton esitettyä vuonna 1933 vastalauseen maan hyökkäyksestä Kiinan Mantšuriaan, Saksa erosi samana vuonna Adolf Hitlerin noustua valtaan, Italia 1937. Kansainliitto ei pystynyt ratkaisemaan vakavia konflikteja. Järjestöllä ei ollut omia sotavoimia, ja sen määräämiä talouspakotteita saattoi kiertää käymällä kauppaa järjestön ulkopuolisten maiden kanssa. Kansainliitto toimi sen ajatuksen varassa, että Britannian ja Ranskan sotilaallisen väliintulon pelote estäisi sodat. Käytännössä järjestö ei onnistunut estämään esimerkiksi Italian hyökkäystä Abessiniaan tai Japanin hyökkäystä Kiinaan. Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 1939 Kansainliitto erotti maan jäsenyydestään ja kehotti jäsenvaltioita antamaan Suomelle apua. Koska järjestö kykeni antamaan lähinnä vain julkilausumia, usko sen toimintakykyyn sotien estäjänä romahti lopullisesti toisen maailmansodan alkumetreillä ja samalla järjestön toiminta hiipui. Stalinin tarjoukset liittoutumisista Vuodesta 1935 Neuvostoliiton Josif Stalin yritti rakentaa taktista rintamaa Hitleriä vastaan yrittäen vakuuttaa Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan hallitukset kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän rakentamisen tarpeesta. Asiasta keskusteltiin vielä 15. huhtikuuta 1939 Moskovassa, jossa paikalla oli Ranskan ja Britannian delegaatiot. Neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin, myöhemmin Britannian Winston Churchill kirjoitti muistelmissaan, että Stalinin ehdotus kolmen valtion allianssista olisi kannattanut tuolloin hyväksyä. Länsimaille hyväksymisen teki kuitenkin mahdottomaksi Neuvostoliiton vaatimus oikeudesta puuttua lähinaapuriensa politiikkaan ennakolta. Suomi ja Baltian maat olivat itsenäisiä kansakuntia, jotka (varsinkaan Suomi) eivät antaneet Saksan, Britannian tai Neuvostoliiton puuttua maiden sisäisiin asioihin.} Molotov-Ribbentrop-sopimus Elokuun 23. päivänä vuonna 1939 Saksa solmi Neuvostoliiton kanssa yllättäen hyökkäämättömyyssopimuksen (Molotov-Ribbentrop-sopimus), jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin etupiirijaosta. Suomi, Baltian maat, Puola ja osittain Romaniakin (Bessarabia) olivat jaon kohteina. Näin suurvallat pystyisivät ilman toistensa uhkaa laajentamaan alueitaan. Lisäpöytäkirjan solmimisesta seuranneet tapahtumat laajenivat suursodaksi. Eniten tarjonnut osapuoli (Saksa) oli voittanut sopimuksen ja sai vapaat kädet toimia niin Puolassa, kuin lännessäkin. Sotatapahtumat Puolan sota Saksa hyökkäsi 1. syyskuuta 1939 Puolaan, Gdańskiin. Ranska ja Britannia julistivat 3. syyskuuta Saksalle sodan Puolalle antamiensa turvatakuiden mukaisesti, mikä katsotaan toisen maailmansodan alkamishetkeksi. Brittiläisen kansainyhteisön jäsenmaat Australia, Kanada, Uusi-Seelanti ja Etelä-Afrikka julistivat hieman myöhemmin sodan Saksalle. Ranska teki ponnettoman hyökkäyksen Saarin alueelle ja Saksa asetettiin kauppasaartoon, mutta muuten tuki Puolalle oli vain poliittista sympatiaa. Neuvostoliitto hyökkäsi ja miehitti Puolan itäosat 17. syyskuuta alkaen allekirjoitettuaan rajakiistat päättäneen tulitaukosopimuksen Japanin kanssa. Neuvostoliitolle läntiset suurvallat eivät kuitenkaan, vaikka esiintyivät Puolan takaajina, enää sotaa julistaneet. Puolan vastarinnan lakattua 6. lokakuuta Saksan ja Neuvostoliiton miehittämien alueiden rajaksi tuli suunnilleen Curzonin linja, jota jo vuonna 1919 oli ehdotettu Puolan itärajaksi. Puola perusti pakolaishallituksen Britteinsaarille ja noin sotilasta pakeni Romanian ja Baltian maiden kautta liittyäkseen Saksaa vastaan taisteleviin joukkoihin. Talvisota ja Baltian maiden miehitys Puolan itäosien miehityksen jälkeen Neuvostoliitto, Molotov-Ribbentrop-sopimukseen nojautuen, painosti Baltian maita ja Suomea alue- ja tukikohtaluovutuksiin. Baltian maat taipuivat painostuksen edessä, jonka seurauksena Neuvostoliitto sijoitti sotilastukikohtia niiden alueille ja myöhemmin miehitti ne. Kun suomalaiset eivät suostuneet rajamuutoksiin ja tukikohdan vuokraamiseen Hangossa, Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta 1939 aloittaen talvisodan, joka päättyi Moskovan rauhaan 13. maaliskuuta 1940. Talvisodassa Suomi menetti pääosin Karjalan ja Sallan-Kuusamon alueen sekä joutui luovuttamaan sotilastukikohdan Hangosta. Talvisotaa seurattiin tarkkaan kansainvälisessä lehdistössä, koska muualla käytiin vain vähäisiä paikallisia taisteluja. Myöhemmin kesäkuun puolessa välissä Neuvostoliitto miehitti Baltian maat ja käynnisti terrorikampanjan, jossa maiden vanha yhteiskuntarakenne tuhottiin. Elokuun ensimmäisen viikon aikana maat julistettiin neuvostotasavalloiksi. Romanialle esitettiin uhkavaatimus Bessarabian alueen ja Pohjois-Bukovinan luovuttamista neljässä päivässä 26. kesäkuuta 1940. Romanian taivuttua Neuvostoliitto muodosti alueista Moldavian SNT:n ja itäosa liitettiin Ukrainan SNT:aan. Saksan länsirintaman sotaoperaatiot Vaikka Britannia ja Ranska julistivatkin jo 3. syyskuuta 1939 sodan Saksalle, ne eivät juuri käynnistäneet hyökkäysoperaatioita Westwallin taakse linnoittautuneita saksalaisia vastaan. Saksan ja Ranskan rajalla oli käynnissä ns. valesota, jota on nimitetty myös "hullunkuriseksi sodaksi" (). Liittoutuneet arvelivat Saksan uusivan ensimmäisen maailmansodan aikaisen suunnitelman Ranskan linnoituslaitteiden kiertämisestä Belgian kautta, joten brittiläinen siirtoarmeija ja vahvat ranskalaiset joukot ryhmitettiin Pohjois-Belgiaan. Saksa hyökkäsi huhtikuussa 1940 Tanskaan ja Norjaan (ks. operaatio Weserübung), koska Britannia ja Ranska tiettävästi suunnittelivat jo Suomen talvisodan aikana Norjan satamien valloittamista ja aluevesien miinoittamista sekä Narvik-Kiiruna-Luulaja-rautatien haltuunottoa katkaistakseen Saksalle elintärkeät rautamalmitoimitukset. Tanska kukistui kuuden tunnin taisteluiden jälkeen (ks. Tanskan miehitys) ja Norja kahdessa kuukaudessa (ks. Taistelu Norjasta). 10. toukokuuta 1940 Saksa käynnisti hyökkäyksen länsirintamalla. Tämä edesauttoi Britannian pääministeri Neville Chamberlainin eroa ja samana päivänä kuningas nimitti pääministeriksi Chamberlainin politiikkaa vastustaneen Winston Churchillin. Liittoutuneiden sodanjohto piti Ardenneja läpitunkemattomana alueena modernille sodankäynnille, joten alueen puolustus oli laiminlyöty. Saksalaiset osoittivat oletuksen vääräksi, ja vahva panssarihyökkäys mursi alueen puolustuksen ja saksalaiset joukot etenivät vauhdikkaasti Englannin kanaalin rannalle, eristäen kiilan pohjoispuolelle jääneet liittoutuneiden joukot. Saksa hyökkäsi myös Alankomaihin, joka oli sodan alussa julistautunut puolueettomaksi. Hollantilaisten oletettua tehokkaamman vastarinnan vuoksi saksalaiset pommittivat Rotterdamia pakottaakseen sen antautumaan. Kaupungin antautumisesta oli jo sovittu, mutta saksalaislentäjät eivät olleet saaneet asiasta tietoa. Alankomaat antautui 15. toukokuuta ja Belgia 28. toukokuuta. Britit onnistuivat kuitenkin evakuoimaan suuren osan joukkojaan Dunkerquesta kanaalin yli pommituksen alla. Myös Ranskan puolustus oli revitty auki tällä liikkeellä, ja muutamassa viikossa Saksa miehitti laajat alueet Länsi-Ranskaa aina Bordeaux'hon saakka, ja lopulta Ranska antautui 22. kesäkuuta. Aseleposopimuksen mukaan koko Pohjois-Ranska ja Atlantin rannikko jäi Saksan miehittämäksi. Etelä-Ranskaa ja siirtomaita hallitsi tämän jälkeen Philippe Pétainin johtama Vichyn hallitus. Itä-Euroopassa Neuvostoliitto miehitti Baltian 15. kesäkuuta - 17. kesäkuuta ja Romanian Bessarabian 28. kesäkuuta. Ranskan sotaretken jälkeen Hitler alkoi valmistella hyökkäystä Neuvostoliittoon. Saksan Luftwaffe pommitti rajusti Britanniaa ja yritti lamaannuttaa Kuninkaalliset ilmavoimat, mutta ei kuitenkaan onnistunut siinä. Taistelu Britanniasta oli hävitty ja Hitler siirsi Englannin miehityksen eli operaatio Merileijonan tulevaisuuteen. Balkan Syyskuussa 1940 Italia hyökkäsi Kreikkaan Albaniasta, mutta sotamenestys oli surkea. Keväällä 1941 Jugoslaviassa tapahtunut Saksalle vihamielinen vallankaappaus provosoi Hitlerin toimimaan. Saksa, Italia, Unkari, Romania ja Bulgaria hyökkäsivät Jugoslaviaan, jonka puolustus romahti hetkessä. Jugoslavian sotavoimia ei kuitenkaan onnistuttu tuhoamaan, vaan kommunistit ja kansallismieliset serbit muodostivat sissiosastoja, jotka ahdistelivat miehittäjiä sodan loppuun asti (ks. Jugoslavian partisaanit). Sissien lukumäärä on arvioitu yli sadaksituhanneksi. Balkanin miehittäminen sitoi runsaasti Saksan joukkoja. Osia Jugoslaviasta liitettiin naapurimaihin, ja lopusta muodostettiin itsenäinen Kroatian valtio ja Serbia. Kroatiaa hallitsivat kiihkokansalliset kroaatit Ante Pavelićin johdolla. Kroatian alueella asuvia serbejä murhattiin joukoittain keskitysleireissä. Myös Kreikka vallattiin maalis-huhtikuussa 1941. Raskaimmat taistelut käytiin Kreetan hallinnasta, joka saksalaisten oli vallattava laskuvarjojääkäreillä. Itärintama Saksan itärintaman sota tunnettiin Neuvostoliitossa ja nykyään Venäjällä nimellä suuri isänmaallinen sota. Saksa aloitti Operaatio Barbarossan eli suurhyökkäyksen Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941. Saksan liittolaisina sotaa kävivät Romania, Unkari ja Italia. Myös Suomi kävi jatkosotaa Neuvostoliittoa vastaan, antoi Saksalle luvan hyökätä Pohjois-Suomesta ja sai sotamateriaaleja Saksalta. Virallisen linjauksensa mukaan Suomi kuitenkin kävi erillistä sotaa eikä ollut Saksan liittolainen. Saksan tarkoituksena oli vallata Neuvostoliiton Euroopan puoleinen osa Astrahanin-Arkangelin linjalle asti. Hyökkäyksen alkuvaihe sujui hyvin ja paljon puna-armeijan joukkoja joutui vangeiksi. Saksan joukot saartoivat Leningradin ja etenivät lähelle Moskovaa, mutta eivät pystyneet valloittamaan kaupunkia ja talven 1941-1942 aikana puna-armeija pystyi lukuisiin vastahyökkäyksiin. Länsivaltojen sotamateriaaliapu auttoi Neuvostoliittoa kestämään pahimman pulan yli. Kesällä 1942 Saksan hyökkäyksen painopiste siirtyi etelään kohti Kaukasuksen öljykenttiä, sillä panssarijoukot kärsivät polttoaineen puutteesta. Saksa valloitti Kaukasuksen öljykentät, mutta heitä kohtasi pettymys, sillä neuvostoliittolaiset olivat peräännyttyään sytyttäneet koko öljykentän tuleen. Panssarijoukoille ei löydetty polttoainetta ja tilanne kävi vaikeaksi, sillä polttoaine ei riittänyt enää hyökkäyksiin tai taisteluihin. Syksyllä eteneminen päättyi veriseen kolmen kuukauden taisteluun Stalingradin kaupungista Volgan varrella. Kun taistelu kaupungista oli käynnissä, Neuvostoarmeija keräsi joukkoja saartaen saksalaisen 6. armeijan Stalingradin alueelle (operaatio Uranus). Operaatiossa saksalaissotilasta motitettiin raunioituneeseen kaupunkiin. Hitler ylensi 6. armeijan johtajan Friedrich Pauluksen marsalkaksi, määräten epäsuorasti tämän komentamat joukot puolustamaan kaupunkia viimeiseen mieheen. Myöhemmin von Mansteinin johtama armeijaryhmä Don yritti auttaa saksalaisia Stalingradissa, päästen jopa noin 50 kilometrin päähän kaupungista. Pauluksen joukot eivät kuitenkaan lähteneet vastaan, mikä olisi voinut pelastaa 6. armeijan täydelliseltä tuholta. Lopulta armeijaryhmä ajettiin takaisin, ja saksalaisten taistelu Stalingradista alkoi olla toivotonta. Pauluksen armeijan rippeet, 91 000 miestä antautuivat 2. helmikuuta 1943. Ankarien olojen vuoksi vangeista kuoli talven aikana yli puolet, ja lopullinen kuolleisuus oli 95 prosenttia. Se oli ensimmäinen kerta, kun saksalainen marsalkka on koskaan historiassa antautunut viholliselle. Hitler totesi Pauluksen ylennyksen olevan viimeinen kerta, kun hän ylentää ketään marsalkaksi sodan aikana. Keväällä saksalaiset hyökkäsivät jälleen ja valtasivat takaisin Harkovan kaupungin. Heinäkuussa 1943 Kurskin kaupungin lähellä käytiin historian suurin panssaritaistelu saksalaisten hyökätessä Neuvostoliiton linnoitettua rintamaa vastaan. Maihinnousu Italiaan ja Neuvostoliiton vastahyökkäys pakottivat saksalaiset keskeyttämään hyökkäyksen saavuttamatta tavoitteitaan. Aloite itärintamalla siirtyi lopullisesti Neuvostoliitolle. Vuoden lopulla puna-armeija oli jo edennyt Smolenskiin ja Kiovaan. Vuoden 1944 alussa Neuvostoliiton joukot saavuttivat jo Puolan rajan ja päättivät Leningradin saarron. Kesäkuussa alkoi hyökkäys Karjalankannaksella, josta seuranneet rajut taistelut saivat lopulta Suomen ja Neuvostoliiton solmimaan erillisrauhan 19. syyskuuta. Hieman tätä ennen tapahtunut saksalaisten maihinnousuyritys suomalaisjoukkojen hallussa olleeseen Suursaareen johti Lapin sotaan. 22. kesäkuuta alkoi Neuvostoliiton operaatio Bagration; 2,5 miljoonan sotilaan ja 6 000 panssarivaunun hyökkäys 700 km:n pituisella rintamalinjalla. Saksan sotilaan Keskustan armeijaryhmä tuhottiin täysin ja 85 000 sotilasta jäi vangeiksi. Romania antautui elokuussa ja akselivaltoihin kuulunut Bulgaria syyskuussa. Saksalaiset vetäytyivät Balkanilta ja onnistuivat säilyttämään asemansa Unkarissa helmikuuhun 1945 asti. 14. huhtikuuta 1945 neuvostojoukot valtasivat Wienin. Lopullinen hyökkäys Berliiniin alkoi 16. huhtikuuta päättyen Berliinin valtaukseen 2. toukokuuta 1945. Itärintaman suurta merkitystä toisessa maailmansodassa kuvaa hyvin se, että peräti 80 prosenttia Saksan miestappioista tuli itärintamalla. Pohjois-Afrikka Pohjois-Afrikassa 1940 britit olivat torjuneet Italian hyökkäykset Egyptiin, ja onnistuneet vastahyökkäyksissään hyvin, joten Saksa joutui lähettämään joukkoja Italian avuksi. Akselivallat kävivät välillä menestyksellistäkin sotaa vuoteen 1942 asti Erwin Rommelin johdolla, kunnes liittoutuneiden joukot löivät saksalais-italialaiset joukot El Alameinin taistelussa loka-marraskuussa 1942. Tunisiassa vastarinta päättyi toukokuussa 1943. Vuoden 1941 lopulla Yhdysvallat oli tullut mukaan sodankäyntiin Japanin iskettyä tuhoisasti Pearl Harbourin tukikohtaan Havaijilla. Josif Stalin vaati länsivaltoja avaamaan Euroopassa toisen rintaman. Eteneminen aloitettiin kuitenkin ensiksi Pohjois-Afrikassa maihinnousulla 8. marraskuuta 1942. Saksa päätti vallata Ranskan miehittämättömätkin osat ranskalaisiin kohdistuneen epäluulon takia. Kun saksalaiset oli karkotettu Pohjois-Afrikassa, seurasi maihinnousu Sisiliaan 10. heinäkuuta 1943. Italiassa oltiin tyytymättömiä sotaan, ja maa vetäytyi sodasta: Mussolini pakotettiin eroamaan ja Italia solmi aselevon 3. syyskuuta 1943. Liittoutuneet pääsivät Roomaan 4. kesäkuuta 1944, mutta Pohjois-Italian sosiaalista tasavaltaa saksalaiset pitivät hallussaan toukokuuhun 1945 asti. Pohjois-Afrikka käsitti myös laajaa laivastosodankäyntiä. Brittien selviytyminen oli kiinni laivasaattueista, joita saksalaiset lentokoneet ja Italian laivasto kykenivät häiritsemään. Vaikka Italian laivastoa ei katsottu kovin todennäköiseksi uhaksi, sillä oli käytössä kuitenkin riittävästi aluksia pitämään Kuninkaallinen Laivasto varpaillaan Välimerellä. Siksi britit järjestivät ilmaiskun Taranton satamaan lentotukialukselta. Lentokoneet oli varustettu pommein ja torpedoin, ja ne lamauttivat italialaisen pintalaivaston lähes täysin vain kahden Swordfish-koneen tappiolla. Italia vuodesta 1943 Pohjois-Afrikan taisteluiden päätyttyä Tunisiassa olleiden akselivaltojen joukkojen antautumiseen, liittoutuneet aloittivat valmistelut toisen rintaman muodostamiseksi. Sisilian maihinnousu oli Churchillin ehdotus, joka lopettaisi samalla Maltan saarron. Sisilian valtauksen jälkeen joukot siirrettiin Italian mantereelle Salernoon, mistä aloitettiin eteneminen kohti pohjoista. Liittoutuneiden eteneminen pysäytettiin Monte Cassinossa, jossa käytiin kiivaita taisteluita. Linjan murruttua eteneminen jatkui kohti pohjoista Roomaan. Länsirintama sodan loppuvaiheessa 6. kesäkuuta 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Normandiassa, mikä yllätti saksalaisten puolustuksen. Elokuussa 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun Rivieralle. Liittoutuneet pääsivät Pariisiin 25. elokuuta 1944. Vuoden 1944 lopulla taisteluja käytiin jo Alankomaissa ja Elsass-Lothringenissa. Vastoinkäymisten takia saksalaisten upseerien keskuudessa oli syntynyt salaliitto, joka yritti surmata Hitlerin pommilla 20. heinäkuuta 1944. Vastarintaliike murskattiin ja saksalaiset kokosivat joukkonsa ja tekivät vastahyökkäyksen länsirintamalla Ardenneilla. Alkumenestyksestä huolimatta huolto-ongelmat ja polttoainepula pysäyttivät Wehrmachtin panssarikärjen ja hyökkäys tyrehtyi. Päämäärä Antwerpen jäi vain 100 kilometrin päähän. Liittoutuneiden painostuksen alla Saksalla ei enää ollut voimia pitää saavuttamiaan asemia, vaan se joutui aloittamaan lopullisen perääntymisen Reinin ylitse. Saksan alueen puolustus murtui tammi-huhtikuussa 1945. Liittoutuneet olivat sopineet miehitysrajaksi Elbe-joen, ja puna-armeija ja länsiliittoutuneiden joukot kohtasivat siellä 25. huhtikuuta 1945. Mussolini surmattiin 28. huhtikuuta ja Hitler teki itsemurhan 30. huhtikuuta. Saksa antautui lopullisesti 8. toukokuuta. Sota Euroopassa oli päättynyt liittoutuneiden voittoon. Saksa jaettiin Ranskan, Britannian, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kesken miehitysalueisiin. Myös Saksan pääkaupunki Berliini, joka jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle jaettiin kolmen voittajavallan ja Ranskan välillä vyöhykkeiksi. Liittoutuneet jakoivat Itävallan neljäksi miehitysalueeksi, jotka myöhemmin itsenäistyivät Itävallan valtiona. Myöhemmin Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden välit kiristyivät, mikä johti kylmään sotaan. Tyynenmeren sota Keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat pommitti Yhdysvaltain laivastotukikohtaa Pearl Harborissa 7. joulukuuta 1941. Hyökkäys tuhosi suurimman osan Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastosta ja aiheutti Yhdysvaltain liittymisen sotaan liittoutuneiden puolella. Japani aloitti seuraavaksi suurhyökkäyksen Malesiaan, Borneoon ja Filippiineille, vallaten muun muassa Singaporen briteiltä. Japanilaisten voittokulku jatkui toukokuuhun 1942, jolloin Port Moresbyn valtaus epäonnistui Yhdysvaltain laivaston vastustuksen ansiosta. Kuukautta myöhemmin Japani lähetti voimakkaan laivasto-osaston valtaamaan keskellä Tyyntämerta sijaitsevaa Midwayn tukikohta-atollia, mutta yllättäen amerikkalaisten ilma-ase onnistui upottamaan neljä japanilaista lentotukialusta Midwayn taistelussa osittain hyvän onnen, osittain paremman taktiikan ja tiedustelun takia - syöksypommittajat saivat rauhassa pommittaa lentotukialuksia, joiden kannet olivat täynnä pommeja, torpedoja ja polttoainetta. Suonenisku merkitsi Japanin joutumista puolustuskannalle. Pitkän ja raskaan kampanjan avulla liittoutuneet valtasivat takaisin Japanin valtaamia alueita. Merijalkaväki ja laivasto olivat avainasemassa, kun muun muassa Iwo Jima ja Okinawa vallattiin verisissä taisteluissa. Alakynteen joutuneet japanilaiset turvautuivat kamikaze-taktiikkaan, lentokoneiden ja baka-pommien itsemurhaiskuihin yhdysvaltalaisia aluksia vastaan. B-29-pommittajia vastaan kehitettiin erityisiä taktiikoita, kuten törmäämistä (ramming). Vallatuilta saarilta Yhdysvallat aloitti voimakkaan ilmatoiminnan Japanin pääsaaria vastaan ja esimerkiksi Tokion pommitus muodostui siihen asti suurimmaksi operaatioksi lajissaan. Vuonna 1945 myös Neuvostoliitto julisti sodan Japania vastaan, vallaten takaisin Mantšurian. 15. elokuuta 1945, viikko Hiroshiman ja Nagasakin atomipommitusten jälkeen, Japani antautui ja miehitettiin. Sodassa kuolleet Toisessa maailmansodassa kuoli enemmän ihmisiä kuin missään sodassa sitä ennen tai sen jälkeen. Arviot menehtyneiden määrästä vaihtelevat 50 miljoonan ja 70 miljoonan välillä. Sotilaita sai surmansa 22-25 miljoonaa, ja siviiliuhreja oli 40-52 miljoonaa. Sodan seuraukset Eurooppa Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa oli poliittisessa, taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kriisissä. Monet ennen sotaa kukoistaneet suurkaupungit oli hävitetty rauniokasoiksi ja miljoonat ihmiset olivat jääneet kodittomiksi. Infrastruktuuri, maatalous ja teollisuus kärsivät suunnattomia tuhoja erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa. Britannia ja Ranska kuuluivat sodan voittajavaltioihin, mutta sodankäynti oli tuhonnut niiden aseman maailmanlaajuisina suurvaltoina. Yhdysvaltain ulkoministeri George C. Marshall käynnisti hänen mukaansa nimetyn Marshall-suunnitelman, jonka tarkoituksena oli rahoittaa Euroopan jälleenrakentaminen Yhdysvaltain lahjoittamalla 13 miljardilla dollarilla (noin sata miljardia dollaria nykyisillä vaihtoarvoilla). Neuvostoliitto ei suostunut osallistumaan talousohjelmaan ja epäsi kehitysavun itäblokin mailta. 1950-luvulla Marshall-suunnitelmaan osallistuneet Länsi-Euroopan maat ylittivät sotaa edeltävät tuotantoluvut, ja niistä oli tullut Yhdysvaltain poliittisia ja sotilaallisia liittolaisia. Sodan jälkeen Länsi-Euroopan maat hylkäsivät aatteen valkoisesta ylivallasta ja tuomitsivat ihmisoikeusloukkausten ja sotarikosten suorittamisen. Ne alkoivat rakentaa ihmisoikeuksille, demokratialle, egalitarismille, laillisuusperiaatteelle ja multilateralismille perustuvia oikeusvaltioita. Länsi-Euroopan maat halusivat lujittaa demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamista perustamalla yhteistyöjärjestöksi Euroopan neuvoston vuonna 1949. Vuonna 1951 Ranska, Saksan liittotasavalta, Italia, Alankomaat, Belgia ja Luxemburg perustivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, jotta Euroopan valtiot eivät pysty vapaasti saamaan hiiltä ja terästä asevarusteluun. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön tarkoituksena oli myös lopettaa vihamielisyydet Ranskan ja Saksan välillä. Euroopan valtioiden yhteistyöjärjestöjen perustaminen johti Euroopan yhdentymiseen seuraavina vuosikymmeninä. Euroopan yhdentyminen puolestaan huipentui Euroopan unionin perustamiseen vuonna 1992. Liittoutuneet miehittivät Saksan ja jakoivat maan miehitysvyöhykkeisiin, jotka olivat Yhdysvaltain, Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton valvonnassa. Maan pääkaupunki Berliini jaettiin erikseen miehitysvyöhykkeiksi. Berliinin infrastruktuuri oli kokenut vakavia tuhoja kaupunkitaistelun jäljiltä ja muut Saksan merkittävät asutuskeskukset, kuten Essen, Dortmund, Dresden, Frankfurt am Main, München, Hampuri, Köln ja Stuttgart, oli hävitetty maan tasalle ilmapommituksissa. Yhdysvaltalaiset takavarikoivat Saksasta teknologisen tietotaidon ja kaikki patentit (ks. Operaatio Paperclip). Ruhrin teollisuusalue oli kansainvälisessä valvonnassa ja vuoteen 1957 asti Saarland oli ranskalaisten hallussa. Saksalaisten oli maksettava sotakorvauksia osittain pakkotyöllä Keski-Euroopassa ja Neuvostoliitossa. Saksan yhteiskunta koki paitsi infrastruktuurin romahduksen myös syvän kansallisen nöyryytyksen. Entisen kansallissosialistisen järjestelmän purkamiseen suunnatussa denatsifikaatiossa saksalaiset laitettiin tuntemaan kollektiivista syyllisyyttä Hitlerin valtaannoususta, sodan syttymisestä ja natsien tekemistä joukkomurhista. Saksan symboleiden, kuten hakaristin ja Heil Hitler -tervehdyksen, julkisesta esittämisestä tehtiin lailla rangaistavia tekoja. Miljoonat Saksan kansalaiset ja etniset saksalaiset ajettiin pois Saksan miehittämistä maissa operaatio Keelhaulissa, jossa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kylmän sodan kiristyessä länsivallat sallivat saksalaisten Saksan alueelle perustettavaksi 1948 Saksan parlamentaarisen komitean, joka laati vuonna 1949 perustuslain Saksan liittotasavallalle (Länsi-Saksa), joka oli kapitalistinen. Vastaavasti Neuvostoliiton miehittämässä osassa Saksan aluetta syntyi kommunistinen Saksan demokraattinen tasavalta (Itä-Saksa), jonka johtajat pääosin tulivat neuvostojoukkojen mukana Saksaan sodan lopulla. Myöhemmin Berliinin kahtia jakaneesta muurista (1961-1989) tuli Euroopan kapitalistiseen länteen ja kommunistiseen itään jakavan rautaesiripun ja koko kylmän sodan symboli. Saksan diktatuurin lakkauttaminen johti poliittisiin muutoksiin: Saksan liittotasavalta demokratisoitui nopeasti ja omaksui Weimarin tasavallassa jo olleen monipuoluejärjestelmän, kun taas Itä-Saksasta eli DDR:stä tuli kommunistinen yksipuoluediktatuuri. Liittotasavallan talous vaurastui 1950-luvulla ja maalla oli yksi Euroopan vakaimmista talouksista, mutta DDR:n talous oli heikko Neuvostoliitolle maksettujen sotakorvausten takia ja sen suunnitelmatalous ei ollut yhtä kilpailukykyinen kuin Saksan liittotasavallan avoin markkinatalous. Vuonna 1989 Berliinin muuri murtui ja vuonna 1990 Saksat yhdistyivät Saksan liittotasavallaksi eli DDR liitettiin Saksan liittotasavaltaan. Itävalta oli myös liittoutuneiden miehityksessä ja koki denatsifikaation, mutta miehitys päätyi lopullisesti jo vuonna 1955. Maa omaksui sekatalouden ja puolueettomuuspolitiikan nousten Euroopan kehittyneiden teollisuusmaiden joukkoon. Britannian ja Ranskan hiipuessa Neuvostoliitosta tuli poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen maailmanmahti, mutta se oli myös sodan tuhoja pahiten kärsinyt valtio. Itärintama oli ollut koko sodan laajamittaisin taistelutanner, koska se oli tapahtumapaikka sodan tuhoisimmille taisteluille ja joukkomurhille sekä lähes kaikille kuolemanmarsseille, tuhoamisleireille ja getoille. Neuvostoliitto rahoitti jälleenrakentamisen akselivalloilta saaduilla sotakorvauksilla ja aloitti taloudellisen toipumisen. Neuvostoliitto myös saavutti huomattavia aluelaajennuksia liittämällä Euroopassa Baltian maat kokonaisuudessaan, Suomelle ennestään kuuluneet Suomenlahden ulkosaaret, Sallan ja Kuusamon kuntien itäosat, Petsamo sekä enemmistön Suomelle kuulunutta Karjalaa, puolet Saksalle ennestään kuuluneesta Itä-Preussista (Kaliningradin alue), Puolalle kuuluneet Curzonin linjan itäpuoliset alueet, Romanialle ennestään kuuluneet Bessarabia ja Pohjois-Bukovina sekä Aasiassa Japanille kuuluneet Etelä-Sahalinin ja Kuriilit. Toisaalta Puolaan liitettiin itäisin osa Saksan entisistä alueista Oder-Neisse-linjalle saakka. Näiltä Puolaan liitetyiltä alueilta samoin kuin Tšekkoslovakialle palautetuilta sudeettialueilta karkotettiin sodan jälkeen koko niissä asunut saksalaisväestö. Saksan hyökkäyssodan toistumisen pelossa Neuvostoliitto päätti luoda puskurimaiden suojavyöhykkeen esteeksi uusille hyökkäyksille lännestä. Sodan loppuvaiheessa Neuvostoliitto miehitti Saksan valloittamina olleet Puolan ja Tšekkoslovakian sekä myös akselivaltoihin kuuluneet Romanian, Unkarin, ja Bulgarian, ja näihin maihin jäi neuvostojoukkoja sodan jälkeenkin. Neuvostoliiton tuella kommunistiset puolueet nousivat sodan jälkeen valtaan kaikissa näissä maissa samoin kuin DDR:ssä, ja he pysyivät vallassa 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen asti. Saksan toimeenpanemat joukkomurhat aiheuttivat valtavaa tuhoa siviiliväestölle kaikkialla Itä-Euroopassa. Natsit yrittävät tuhota Puolan kansallisvaltion täysin saksalaista uudisasutusta varten pakkosiirtäen väestöä keskitysleireille ja ryöväten kaikki taloudelliset resurssit. Yli puolet Puolan aatelistosta, papistosta, älymystöstä ja akateemisesti koulutetuista ihmisistä murhattiin. Valko-Venäjä menetti neljänneksen väestöstään ja lähes koko juutalaisvähemmistön. Ukrainan ja Jugoslavian väestöt kokivat myös suunnatonta hävitystä. Neuvostoliitossa siviilejä kuoli miljoonittain paitsi taisteluissa ja joukkomurhissa myös nälänhädässä ja natsien orjatyöohjelmassa. Saksan tavoitteena oli tuhota Neuvostoliiton valtio, asuttaa Venäjä saksalaisilla uudisraivaajilla ja alistaa slaavit saksalaisten pakkotyövoimaksi. Maailman 15 miljoonasta juutalaisesta kolmasosa hävitettiin lopullisen ratkaisun viimeisessä vaiheessa, holokaustissa. Aškenasijuutalaisten sydänmaan Puolan kolmesta miljoonasta juutalaisesta tapettiin jopa 90 prosenttia. Holokaustissa kuoli myös miljoonia muiden etnisten ryhmien jäseniä kuten slaaveja ja romaneja sekä poliittisesti ja yhteiskunnallisesti ei-toivottuja henkilöitä. Aasia Japanin antautuminen liittoutuneille johti Yhdysvaltain miehityshallintoon. Japanin yhteiskunta oli ensimmäiset miehitysvuodet sekasorron tilassa ja pommitetuissa kaupungeissa vallitsi kodittomuus ja elintarvikkeiden pula. Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman nimitti kenraali Douglas MacArthurin Japanin miehityshallinnon ylipäälliköksi ja SCAP-valvontakomission komentajaksi johtamaan maan demokratisoitumista ja aseistariisuntaa. Miehitykseen osallistui yhdysvaltalaisten lisäksi myös kansainvälisiä joukkoja Brittiläisestä kansainyhteisöstä. Vuonna 1952 Japanista tuli suvereeni valtio, mutta Okinawa oli Yhdysvaltain hallussa vuoteen 1972 asti ja saarella on toiminut nykypäivään asti yhdysvaltalainen sotilastukikohta. Alueluovutuksissa Japani menetti 1900-luvun alussa valtaamansa Korean Yhdysvalloille ja Neuvostoliitolle, Taiwanin saaren Kiinalle, Etelä-Sahalinin ja Kurillit Neuvostoliitolle ja Ryūkyūsaaret Yhdysvalloille, mutta viimeksi mainitut annettiin takaisin Japanille Okinawan miehityksen päätyttyä. Mantšukuossa, Koreassa ja Taiwanissa asuneet japanilaiset karkotettiin kotimaahansa. MacArthur jätti keisari Hirohiton ja keisarillisen perheen sotarikosoikeudenkäyntien ulkopuolelle saadakseen symbolin Japanin kansan yhtenäisyydelle. Keisarin virasta tuli seremoniallinen instituutio ja keisarikultin purkamiseksi Hirohiton oli ilmoitettava kansalle, ettei hän ollut jumalallista alkuperää. Sotatappio oli suunnattoman kansallisen häpeän ja syvän nöyryytyksen aihe japanilaisille, joilla oli ikivanhoista kansanperinteistä juontuva vahva kunniantunto. Yhdysvallat aloitti Japanin modernisoimisen ja länsimaalaistamisen, joka kulminoitui pasifistiseen vuoden 1947 perustuslakiin. Sen mukaan Japani on parlamentaarinen demokratia ja ihmisoikeuksia noudattava oikeusvaltio. Perustuslain yhdeksännessä artiklassa varmistettiin Japanin demilitarisointi kieltämällä Japanilta sodankäynti kaikissa poliittisissa ja sotilaallisissa selkkauksissa sekä asevoimien ylläpito. Maassa myös annettiin naisille äänioikeus, hajotettiin zaibatsuiksi kutsutut konglomeraatit ja toimeenpantiin maa- ja koulutusreformit. 1950-luvulla Japani koki ilmiömäisen talouskasvun yhdeksi maailman teknologisesti kehittyneimmistä maista ja johtavista talousmahdeista. Japanin keisarikunnan sotilasmahdin murtumisella ja sen valloittamien maiden miehitysvallan päättymisellä oli kauaskantoisia poliittisia vaikutuksia Itä- ja Kaakkois-Aasian maihin. Sodan aikana Japani oli miehittänyt monet Euroopan maille kuuluneet Kaukoidän siirtomaat ja lakkauttanut niiden eurooppalaisen kolonialistisen hallinnon. Sodan jälkeen emämaat yrittivät valloittaa siirtomaansa takaisin, mutta näissä maissa vaikuttaneiden itsenäisyysliikkeiden vaikutuksesta emämaat eivät enää saavuttaneet poliittista jalansijaa. Vuonna 1947 itsenäistyi Britannian tärkein siirtomaa Intia, jonka itsenäistymissopimus loi hinduenemmistöisen Intian ja muslimienemmistöisen Pakistanin valtiot. Ranskan yritys saada takaisin Indokiinan siirtomaiden hallinta johti Indokiinan sotaan. Vuoden 1954 Geneven konferenssissa Ranska tunnusti Vietnamin itsenäisyyden, ja Ranskan häviö sodassa johti myös Laosin ja Kambodžan itsenäistymiseen. Vietnamin kahtiajako Pohjois- ja Etelä-Vietnamiin kuitenkin johti myöhemmin Vietnamin sotaan. Vuonna 1949 Alankomaiden Itä-Intian paikalle syntyi itsenäinen Indonesian valtio. Aasian maiden itsenäistymisaalto johti osaltaan siihen, että muuallakin maailmassa siirtomaat itsenäistyivät muutaman seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Japanin miehitysvallan päätyttyä Filippiinit jatkoi itsenäisyysprosessin loppuun ja muuttui suvereeniksi valtioksi vuonna 1946. Vuonna 1948 Korean miehitysvyöhykkeille syntyivät kapitalistinen Korean tasavalta (Etelä-Korea) ja kommunistinen Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea). Etelä- ja Pohjois-Korea kävivät vuosina 1950-1953 Korean sodan, josta ei allekirjoitettu lopullista aseleposopimusta. Kiinassa kenraali Tšiang Kai-šek hävisi sisällissodan Mao Zedongille, joka vuonna 1949 perusti Kiinan kansantasavallan. Tšiang Kai-šek kannattajineen pakeni Taiwanin saarelle, joka itsenäistyi vuonna 1950 Kiinan tasavallaksi. 1960-luvulla Etelä-Korea, Taiwan, Hongkong ja Singapore muuttuivat taloudellisesti kehittyneiksi "Aasian tiikereiksi", ja Kiinan kansantasavallasta tuli Aasian poliittinen ja sotilaallinen mahtimaa. Saksan aikainen kiivas antisemitismi ja juutalaisten kansanmurha holokaustissa voimistivat sionismin kannatusta ja vaatimuksia itsenäisen valtion perustamisesta turvapaikaksi maailman juutalaisille. 29. marraskuuta 1947 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous päätti juutalaisvaltion luomisesta Palestiinan brittiläiselle mandaatille Lähi-idässä, joka oli laajalti selvinnyt sodan tuhoista koskemattomana. Suunnitelman mukaan entiselle mandaattialueelle oli perustettava juutalaisvaltion viereen myös valtio islaminuskoisille arabeille. Juutalaisyhteisö hyväksyi suunnitelman, mutta vastaavasti lähes kaikki arabijohtajat torjuivat sen, koska he eivät suostuneet jakamaan Palestiinaa juutalaisten kanssa. Ristiriitaa sionismin ja arabinationalismin välillä syvensi uskonnollinen kiista Palestiinassa sijaitsevasta Jerusalemista, joka on sekä juutalaisuuden että islamin pyhä kaupunki. Vuonna 1948 Israelin juutalaisvaltio antoi itsenäistymisjulistuksen, jota seurasivat Israelin itsenäisyyssota arabimaita vastaan ja Palestiinan pakolaiskysymys maanpakoon lähteneiden palestiinalaisten kohtalosta. Arabien-Israelin konfliktiksi kutsuttu vihamielisyys ja poliittinen jännitys arabimaiden ja Israelin välillä on jatkunut nykypäivään saakka. Maailmanpolitiikka Toisen maailmansodan jälkeen voittajavaltiot halusivat lujittaa kansojen välistä yhteisymmärrystä ja taata kansainvälisen rauhan ylläpitämisen allekirjoittamalla 26. kesäkuuta 1945 Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja perustamalla 24. lokakuuta 1945 Yhdistyneet kansakunnat Kansainliiton seuraajaksi. Kansainliitto oli perustettu rauhanjärjestöksi estämään ensimmäistä maailmansotaa seuraava suursota, mutta sen katsottiin epäonnistuneen tehtävässä ja organisaatio lakkautettiin vuonna 1946. Vuonna 1948 Yhdistyneiden kansakuntien kolmas yleiskokous hyväksyi Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jossa korostettiin ihmisoikeuksien merkittävyyttä maailmanrauhalle ja ihmiskunnan hyvinvoinnille. Julistuksen sanoma heijasti maailman vallinnutta yksimielisyyttä, jossa tuomittiin Saksan aloittama hyökkäyssota ja holokausti. 18. heinäkuuta 1950 Unesco antoi The Race Question -nimisen lausunnon, jossa tuomittiin rotusyrjintä ja rotuhygieniapolitiikka kaikissa muodoissaan ja kumottiin perättömiksi 1900-luvun alkupuoliskolla vallinneet kiihkonationalistiset ja näennäistieteelliset käsitykset tiettyjen ihmisrotujen alempiarvoisuudesta. Kansainvälisiä suhteita korostavassa uudessa maailmanpoliittisessa ilmapiirissä totalitarismille, militarismille, nationalismille ja rasismille perustavat äärioikeistolaiset poliittiset aatteet eivät enää saavuttaneet jalansijaa Euroopan maissa, paitsi falangistisessa Espanjassa, joka demokratisoitui diktaattori Francisco Francon kuoleman jälkeen vuonna 1975. 1930-luvulla vallinneet fasismi ja kansallissosialismi katosivat Euroopan poliittiselta kartalta lähes täysin, ja erityisesti natseja alettiin vieroksua Saksan laajentumispolitiikan vaikutuksesta maailmansodan syttymiseen, aggressiivisesta sodankäynnistä ja etnisten vähemmistöjen kansanmurhasta. Sodan voittajavaltiot katsoivat akselivaltojen äärioikeistolaisten hallitusten kansansuosion syyksi 1930-luvun laman taloudellisen kaaoksen ja sitä seuranneen yhteiskunnallisen ahdingon, joten Kansainvälinen valuuttarahasto, Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehittämispankki ja Bretton Woodsin järjestelmä perustettiin maailmantalouden uuden romahduksen estämiseksi. Sodan päätyttyä liittoutuneet järjestivät Euroopassa ja Aasiassa sotarikosoikeudenkäyntejä akselivaltojen poliittisille ja sotilaallisille johtajille osoittaakseen, että kansainvälinen oikeus ei hyväksy sodan sääntöjen rikkomista. Saksassa kansallissosialistinen työväenpuolue, Gestapo, SS ja SD julistettiin laittomiksi rikollisjärjestöiksi, joiden jäsenet oli vangittava ja tuomittava sotarikoksistaan ja ihmisoikeusloukkauksistaan. Vuonna 1946 käydyissä Nürnbergin oikeudenkäynneissä Saksan korkea-arvoisimmat sodasta selvinneet poliitikot ja sotilasjohtajat tuomittiin kuolemaan tai vankeusrangaistuksiin. Nürnbergin oikeudenkäynnit olivat ensimmäinen kansainvälinen sotarikostuomioistuin. Oikeudenkäynneillä laadittu Nürnbergin säännöstö on yksi nykyaikaisen lääketieteen etiikan kulmakivistä. Oikeudenkäynneillä myös luokiteltiin määritelmät "rikos ihmisyyttä vastaan" ja "rikos rauhaa vastaan" vakaviksi ihmisoikeusloukkauksiksi, joihin syyllistyneet henkilöt on saatettava kansainvälisen oikeuden tuomittaviksi. Puolassa järjestetyissä seitsemässä sotarikosoikeudenkäynnissä julistettiin entinen Puolan kenraalikuvernementti laittomaksi ja langetettiin kuolemanrangaistuksia kenraalikuvernementissa holokaustiin osallistuneille natsisotarikollisille. Euroopassa käytiin oikeudenkäyntejä myös Saksan liittolaisten johtajille ja yhteistoiminnalla saksalaisten miehittäjien kanssa maanpetokseen syyllistyneille poliitikoille, kuten Romanian diktaattorille Ion Antonesculle, Vichyn Ranskan valtionpäämiehelle Philippe Pétainille ja Norjan nukkehallituksen pääministerille Vidkun Quislingille. Tokion kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa Japanin keisarikunnan hallituksen jäsenet ja sotilasjohtajat tuomittiin vastaavanlaisiin rangaistuksiin kuin Nürnbergissä Euroopassa. Tokion kansainvälisen sotarikostuomioistuimen oikeudenkäynneissä tuomittiin myös Mantšuriassa, Filippiineillä ja muilla Japanin miehittämillä alueilla sotarikoksiin osallistuneita keisarillisen Japanin armeijan päällystön jäseniä. Sotarikosoikeudenkäyntien tuomiot perustuivat vuoden 1928 Kellogg-Briand-sopimukseen, joka kielsi sodankäynnin politiikan välineenä. Toinen maailmansota vaikutti osaltaan vuosisatoja kestäneen imperialismin ja kolonialismin sekä erityisesti eurooppalaisten siirtomaavallan päättymiseen. Liittoutuneet olivat korostaneet sodassa kansojen itsemääräämisoikeutta ja vapautta, joten länsivaltojen oli vaikea perustella siirtomaavaltaansa. Lisäksi sodan aikana esimerkiksi Britannia oli luvannut monille siirtomaille itsenäisyyden sodan jälkeen. Sota oli rasittanut siirtomaita ja ne joutuivat rahoittamaan emämaidensa uudelleenrakentamista. Emämaiden politiikka herätti närää siirtomaissa, joissa toisen maailmansodan katsottiin pääasiassa olevan Euroopan sota, eikä heidän sotansa. Aasialaisen Japanin keisarikunnan menestys toisessa maailmansodassa oli myös osoittanut, etteivät eurooppalaiset siirtomaaisännät ole voittamattomia, mikä osaltaan rohkaisi siirtomaita vaatimaan itsenäisyyttä. Euroopan siirtomaiden itsenäistymispyrkimykset aloittivat 1900-luvun loppuun asti jatkuneen dekolonisaation Aasiassa ja Afrikassa. Vielä 1900-luvun alussa kukoistaneen Brittiläisen imperiumin lopullinen murtuminen johtui paitsi sodan taloudellisista menetyksistä myös siirtomaiden dekolonisaatiosta. Itsenäistymisen jälkeen Brittiläisen imperiumin entiset siirtomaat kuitenkin päättivät liittyä Kansainyhteisöön, jonka Britannia ja sen eräät jo aikaisemmin itsenäistyneet entiset siirtomaat olivat perustaneet vuonna 1931. Britannian, Ranskan, Saksan ja Japanin paikalle johtaviksi valtioiksi nousivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, joiden maailmanlaajuinen poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen vaikutusvalta teki niistä supervaltoja. Yhdysvallat oli säästynyt sodassa infrastruktuurin ja teollisuuden tuholta, joten se oli heti sodan päätyttyä maailman voimakkain ja teknologisesti kehittynein valtio. Neuvostoliitto kuitenkin saavutti sotilaallisen ja poliittisen yliherruuden miehittämällä Itä-Euroopan ja perustamalla uusia kommunistidiktatuureja eli kansandemokratioita. Saksan romahdettua Eurooppa oli jaettu ideologisesti kapitalistiseen länteen ja kommunistiseen itään, ja supervaltojen väliset poliittiset ja taloudelliset erimielisyydet johtivat lähes seuraavat viisi vuosikymmentä kestäneeseen kylmään sotaan. Supervallat hankkivat liittolaisia kolmannen maailman kehitysmaissa ja kävivät niissä epäsuoraa sodankäyntiä sijaissodan keinoin. Ne myös perustivat eurooppalaisten liittolaisten kesken sotilasliitot, Yhdysvallat Naton ja Neuvostoliitto Varsovan liiton. Molemmilla supervalloilla oli myös hallussaan toisessa maailmansodassa keksitty ydinase, joka antoi ensimmäistä kertaa ihmiskunnalle kyvyn hävittää itsensä sukupuuttoon hyvin lyhyellä aikavälillä. Itä-Euroopan kommunistidiktatuurien kaatuminen vuoden 1989 vallankumouksissa ja Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 päättivät kylmän sodan. Presidentti Harry S. Truman julisti vihollisuudet Saksan kanssa loppuneen 31. joulukuuta 1946. 10. helmikuuta 1947 solmitussa Pariisin rauhansopimuksessa Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto neuvottelivat rauhansopimukset akselivaltoihin kuuluneiden Italian, Romanian, Unkarin, Bulgarian ja Suomen kanssa. 8. syyskuuta maata allekirjoitti San Franciscon sopimuksen, joka astui voimaan 28. huhtikuuta 1952. Sopimus lopetti muodollisesti toisen maailmansodan, solmi rauhan Japanin ja liittoutuneiden välille sekä määräsi sotakorvauksia Japanin sotarikosten uhreille. Sotatila Yhdysvaltain ja Saksan välillä päättyi presidentti Trumanin ja Yhdysvaltain kongressiin päätöksellä 19. lokakuuta 1951, mutta sotatila Neuvostoliiton ja Saksan välillä päättyi vasta vuonna 1955. 12. syyskuuta 1990 Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Neuvostoliitto, Länsi-Saksa ja Itä-Saksa solmivat Saksojen yhdistymissopimuksen, joka astui voimaan 15. maaliskuuta 1991. Sopimus teki Saksan liittotasavallasta täysin suvereenin valtion, antoi sille itsemääräämisoikeuden pääkaupunkiin Berliiniin ja päätti lopullisesti toisen maailmansodan Euroopassa. Neuvostoliiton hajottua Venäjän federaation asevoimien viimeiset joukot poistuivat Saksasta vuonna 1994. Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Richard Sasuly: I.G. Farben (1947) George Seldes, Facts and Fascism (1943) Antony Beevor, The Second World War (2012) Aiheesta muualla Mannerheim.fi: Toinen maailmansota - lyhyt yleiskatsaus Värikuvia toisesta maailmansodasta The Senate Military Affairs Subcommittee on War Mobilization (Kilgore Committee), headed by Senator Harley M. Kilgore, held several hearings throughout the second half of 1945 that focused on German economic penetration of neutral countries, elimination of German resources for war, German's resources for a third world war, etc. Archives are at NARA's Center for Legislative Archives in the Archives I building. See the National Archives finding aid for Holocaust research. Asiakirjoja IG Farbenin oikeudenkäynnistä Yle Areena: Elävä arkisto: Toinen maailmansota (audiot) Seulonnan keskeiset artikkelit

1243

https://fi.wikipedia.org/wiki/Terrorismi

Terrorismi

Terrorismi (latinankielisestä sanasta terror, 'kauhu') on yksilön tai ryhmän harjoittamaa suunnitelmallista väkivaltaa, jonka tarkoitus on viranomaisten uhkaamisen ja yleisöön kohdistuvan pelon avulla vaikuttaa päätöksentekoon. Sanaa käytetään yleensä kuvaamaan ei-valtiollisten tahojen toimintaa, ja niin sanottu valtioterrorismi rajataan usein sen ulkopuolelle. Määritelmät Terrorismin määrittely on edelleen kiistanalainen. Käsitteelle on useita määritelmiä, joita käytetään eri merkityksessä ja tarkoituksessa julkisessa keskustelussa, oikeudellisissa yhteyksissä ja akateemisessa tutkimuksessa. Tutkimuksen laajassa määritelmässä terrorismilla tarkoitetaan "suunnitelmallista väkivallantekoa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa teon suoraa kohdetta laajemman ihmisjoukon asenteisiin ja käyttäytymiseen ja sitä kautta edistää poliittisia tai uskonnollisia tavoitteita". Tähän määritelmään ei sisälly käsitystä siitä, onko teko oikeutettu vai ei. Tutkimuksen suppeassa määritelmässä terrorismiksi määritellään vain ei-valtiolliset toimijat, ja valtioiden teot jätetään sen ulkopuolelle. Julkisessa keskustelussa terrorismilla tarkoitetaan poliittisesti tai uskonnollisesti perusteltuja väkivallantekoja, kuten pommi-iskuja, summittaista ihmisten ampumista ja sieppauksia. Terrorismi-sanan käyttö julkisessa keskustelussa riippuu siitä, katsotaanko teko oikeutetuksi, ja terrorismiksi kuvataankin vain sellaisia tekoja, jotka ovat tuomittavia. Sen sijaan terrorismiksi ei yleensä määritellä omina liittolaisina pidettyjen ryhmien tekemiä tai jollain tavalla oikeutettuja tekoja, vaikka ne olisivatkin väkivaltaisia. Länsimaissa terrorismiksi kutsutaan eritoten sellaista toimintaa, jonka länsimaat ovat määritelleet keskeiseksi turvallisuusuhaksi itselleen. 2000-luvulla tämä tarkoittaa tyypillisesti radikaali-islamistista väkivaltaa. Yhdysvaltojen julistettua niin kutsutun terrorisminvastaisen sodan vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen, sanaa ovat alkaneet käyttää esimerkiksi Venäjä tšetšeenikapinallisista ja Kiina uiguuriseparatisteista. Terrorismi on määritelty myös kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä. On haluttu pystyä antamaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista kovempia rangaistuksia kuin ilman sellaista tarkoitusta tehdyistä rikoksista. Määritelmää on myös tarvittu perustelemaan viranomaisten tavanomaisia laajempia keinoja terrorismirikosten ehkäisemisessä. Suomen rikoslakiin lisättiin vuonna 2003 terrorismirikoksia koskeva luku 34a Euroopan unionin puitepäätöksen velvoittamana. Lainsäädäntöä on sen jälkeen laajennettu uusien kansainvälisten sopimusten myötä. Euroopan unionin puitepäätöksen sisältämä terrorismin määritelmä perustuu teon tarkoitukseen. Rikoksentekijällä on terroristinen tarkoitus, jos tarkoituksena on: aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin oikeudettomasti kumota jonkin valtion valtiosääntö tai muuttaa sitä tai horjuttaa vakavasti valtion oikeusjärjestystä taikka aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille perusrakenteille aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille. Terrorismi-sanan ongelmien vuoksi monet ovat pyrkineet välttämään koko sanan käyttöä. Viranomaistoiminnassa ja poliittisessa keskustelussa käytetään usein käsitettä "väkivaltainen ekstremismi", joka on laajempi käsite kuin terrorismi. BBC ohjeistaa toimittajiaan välttämään terrorismi-sanaa ja sen sijaan keskittymään kuvaamaan itse tapahtumia niitä tuomitsematta ja käyttämään sanoja "asemies", "hyökkääjä" tai "pommittaja". Reuters käyttää terrorismin käsitettä vain yleisellä tasolla mutta ei yksittäisten tekojen tai tekijöiden kohdalla. Keijo Korhonen on esittänyt sanan terrorismi korvaamista sanoilla henkirikos ja valtioton väkivaltajärjestö. Historia Varhaishistoriaa Nykyajan terrorismia muistuttavia tekoja tapahtui jo vuosituhansia sitten, vaikkakaan niitä ei omana aikanaan kutsuttu terrorismiksi. Useimmat varhaiset esimerkit ovat vallanpitäjien harjoittamaa terroria alamaisiaan kohtaan. Alamaisten harjoittamasta terrorista ei ole säilynyt juurikaan esimerkkejä, osittain siksi, että vanhat kirjalliset lähteet koskevat yleensä hallitsijoiden toimintaa. Sen lisäksi olosuhteet terrorismille tulivat otollisiksi vasta joskus 1700-luvun jälkeen. Ennen sitä väkivallanteoilla oli useammastakin syystä vaikeaa saada aikaiseksi laajaa huomiota ja reaktioita. Palestiinassa 50-70-luvuilla toiminut Sikarius-liike on varhaisin toistuvasti kirjallisuudessa mainittu esimerkki nykyterrorismia muistuttavasta toiminnasta. Roomalaisvaltaa vastustaneet sikariukset muun muassa surmasivat julkisilla paikoilla niitä juutalaisia, jotka tekivät roomalaismiehittäjien kanssa yhteistyötä. Murhien lisäksi Sikarius-liike otti vaikutusvaltaisia juutalaisia panttivangeiksi ja vaati vangittuina olleiden toveriensa vapauttamista. Keskiajalla Šiialaiset assassiinit salamurhasivat 1000- ja 1100-luvulla uskonnollisia ja poliittisia vastustajiaan levittääkseen pelkoa ja radikalisoidakseen muita muslimeja. Uuden ajan alussa Englannissa paljastui vuonna 1605 niin sanottu ruutisalaliitto, jossa ryhmä protestantismia vastustaneita katolisia suunnitteli räjäyttävänsä pommin parlamenttitalon kellarissa surmatakseen kuninkaan ja parlamentin edustajia. Intialaiset maantie- ja jokirosvot muodostivat kuristajien veljeskunnan, josta on aineistoa 1600-luvulta. He hyökkäilivät matkustajien kimppuun ja surmasivat heitä juoksusilmukoillaan. Veljeskunta käsitti niin hinduja kuin muslimeitakin. Jotkut suurmaanomistajat suojelivat kuristajia. Ranskan vallankumouksen terrori Terrorismin historian voidaan katsoa alkaneen 1700-luvun lopulla, jolloin sana terrorismi tuli käyttöön ja ilmiön olemassaolo tunnistettiin. Alkuaan terroriksi kutsuttua toimintaa harjoittivat Ranskan suuren vallankumouksen myötä valtaan nousseet radikaalit jakobiinit, jotka teloittivat todellisia ja luuloteltuja poliittisia vastustajiaan giljotiinilla. Ranskalaiset itse viittaavat tuohon ajanjaksoon sanalla La Terreur. Jakobiinijohtaja Maximilien Robespierre näki sanassa myönteisen merkityksen ja hänen mukaansa terrori edusti oikeutta ja hyvettä. Yksi ensimmäisiä sanaa terroristi käyttäneistä oli englantilainen konservatiivi Edmund Burke, joka käytti sitä vuonna 1795 arvostellessaan Ranskan vallankumousta. Sana terrorismi esiintyi vuonna 1795 ensimmäisen kerran Oxford English Dictionaryssa, jossa terrorismin käsitteellä tarkoitettiin nimenomaan valtion harjoittamaan terroria juuri Ranskan tapahtumien takia. 1800-luvulla 1800-luvun lopulla sanoja terrori ja terrorismi alettiin käyttää myös muiden kuin valtioiden toiminnasta. Nykyisenkaltaisen terrorismin yhteiskunnalliset edellytykset syntyivät 1800-luvun lopulla, kun modernit yhteiskunnat alkoivat muotoutua. Yksi tärkeimmistä muutoksista oli joukkotiedotusvälineiden kehittyminen, minkä ansiosta väkivallan avulla pystyttiin viestimään laajalle yleisölle nopeasti ja helposti. Terrorismia helpottivat myös liikenneyhteyksien ja räjähteiden kehittyminen. Aikaan kuului myös entisten alamaisten näkeminen nyt aktiivisina kansalaisina sekä kansasta vallan lähteenä. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Euroopassa ja muualla maailmassa tehtiin useita iskuja, joissa kuoli kuninkaallisia, ministereitä ja oikeuslaitoksen edustajia. Tätä vaihetta kutsutaan anarkistisen terrorismin aalloksi. Anarkistien lisäksi iskuja tekivät muun muassa Venäjän narodnikit sekä Balkanin nationalistit. Bosnialaisten separatistien tekemästä Itävalta-Unkarin kruununprinssin salamurhasta vuonna 1914 alkoi ensimmäinen maailmansota. Siirtomaavallan purkautumisen terrori Siirtomaavallan purkautumiseen 1900-luvun aikana liittyi joissain maissa terrori-iskuja. Palestiinassa toimi siionistinen juutalaisjärjestö Irgun, jonka tavoite oli ajaa britit pois maasta. Kyproksella kreikkalaisnationalistinen EOKA yritti iskujen avulla ajaa britit pois saarelta ja liittää se Kreikkaan. Algeriassa itsenäisyyttä ajanut FLN teki iskuja maan kaupungeissa ranskalaisia vastaan. Afrikassa terroria harjoitti muun muassa Kenian mau-mau-liike. Apartheid-järjestelmän aikaan ANC:n ja Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen yhteinen sotilaallinen siipi Umkhonto we Sizwe teki joitain terrori-iskuja Etelä-Afrikassa. Näistä tunnetuimpia on Pretoriassa 20. toukokuuta 1983 tehty Church Streetin autopommi-isku, jossa kuoli 21 ihmistä ja loukkaantui 217. ANC:n poliittinen johto ei kuitenkaan missään vaiheessa hyväksynyt siviileihin kohdistuneita operaatioita. Euroopassa 1970-luvulla Euroopassa terrorismi alkoi kiihtyä 1960-luvun lopulla. Tähän vaikutti esimerkiksi televisiolähetysten yleistyminen ja kehittyminen, jolloin terroristit pystyivät saamaan entistä enemmän näkyvyyttä. Palestiinalaiset, kuten PLO, tekivät Euroopassa useita terroritekoja, kuten lentokonekaappauksia ja hyökkäyksen Münchenin olympiakylään vuonna 1972. Terrori-iskuja tekivät myös esimerkiksi armenialaiset ASALA ja JCAG, baskien ETA, irlantilainen IRA sekä vasemmistolaiset Punainen armeijakunta Saksassa ja Punaiset prikaatit Italiassa. Nykyisin länsimaissa Vähennyttyään länsimaissa 1980-luvun aikana terrorismi alkoi jälleen yleistyä 1990-luvulla. Radikaalimuslimit räjäyttivät vuonna 1993 pommin New Yorkin World Trade Centerissä. Japanilainen uskonlahko Korkein totuus teki vuonna 1995 Tokiossa sariinimyrkkyhyökkäyksen. Oklahoma Cityssä räjäytettiin vuonna 1995 liittovaltion rakennus. Syyskuun 11. päivän 2001 iskut Yhdysvalloissa vaativat tuhansia kuolonuhreja ja saivat erittäin paljon mediahuomiota. Sen jälkeenkin länsimaissa on tapahtunut suuria terrori-iskuja, vaikkakin kuolonuhrien määrä on ollut pienempi kuin 1970- ja 1980-luvuilla. Lukumääräisesti 2010-luvun aikana suurin osa terrori-iskuista on tapahtunut Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Etenkin uskonnollisesti motivoitunut terrorismi on yleistynyt. Myös äärioikeistolaiseksi luokiteltu terrorismi on yleistynyt, mutta äärivasemmistolainen terrorismi on vähentynyt merkittävästi huippuvuosista. Nykyajan terrorismi ei ole enää alueellisesti keskittynyttä kuten ennen, vaan etenkin jihadistista toimintaa esiintyy hyvin monessa länsimaassa. Nykyajan terroristit käyttävät usein sosiaalista mediaa ihmisten radikalisoimiseen ja värväämiseen terroristeiksi sekä terrori-iskujen suunnitteluun, rahoitukseen ja toteutukseen. Euroopan union terrorismin vastaisella yhteistyöllä on vuonna 2004 tapahtuneiden Madridin terrori-iskujen jälkeen pystytty estämään kymmeniä terrori-iskuja. Vuoden 2021 lopulla Euroopassa terrori-iskujen uhka on suurin Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Suomessa 1900-luvun alussa Venäjän vallan aikana toimineita nationalistisia aktivisteja on myös toisinaan pidetty joiltain osin terrorismin tunnusmerkit täyttävinä. Tunnetuin vuosisadan alun isku oli kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murha 1904, jonka toteutti aktivisteja lähellä ollut Eugen Schauman. Aktivisti Lennart Hohenthal murhasi prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen vuonna 1905. Punakaartit tappoivat niin sanotussa punaisessa terrorissa 1 650 siviiliä vuonna 1918 ja lisäksi yli 3 000 sotilasta. Monet katsovat, että Suomessa terrorismia on edustanut lähinnä 1920- ja 1930-luvun vaihteen Lapuan liike, joka suoritti lukuisia kidnappauksia, pahoinpitelyjä ja tuhotöitä sekä neljä poliittista murhaa. Myös ministeri Heikki Ritavuoren murhan vuonna 1922 voi katsoa olleen oikeistolaisen terrorismin ilmentymä Suomessa. Vuonna 2002 "Myyrmannin pommina" tunnettu teko vastasi ulkoisilta tunnusmerkeiltään itsemurhaterrori-iskua. Tekijän aikomukset ja motiivit jäivät kuitenkin selvittämättä. Suomen vastarintaliike -niminen uusnatsijärjestö voidaan nähdä terroristijärjestönä. Kun Isis oli alkanut tehdä terrori-iskuja Euroopassa vuonna 2014 ja kun jihadistit iskivät Tukholmassa ja Pietarissa vuonna 2017, Suojelupoliisi nosti kesäkuussa 2017 terrorismin uhka-arviota. Elokuussa 2017 nuori kielteisen päätöksen saanut marokkolainen turvapaikanhakija puukotti kymmentä ihmistä Turussa. Näistä kaksi kuoli, kaksi haavoittui vakavasti. Tämän katsottiin olleen Suomen ensimmäinen jihadistinen terroriteko. Terrorismin tyyppejä Euroopan unionin jäsenmaiden poliisiorganisaatioiden yhteenliittymä Europol luokittelee terroriteot viiteen kategoriaan: jihadistinen terrorismi etnonationalistinen ja separatistinen terrorismi vasemmistolainen ja anarkistinen terrorismi oikeistolainen terrorismi yhden asian liikkeet Separatistinen ja nationalistinen terrorismi Separatistinen terrorismi tavoittelee alueellista itsenäisyyttä tai autonomiaa hyökkäämällä yhteiskunnan laitoksia, kuten poliisia, yksittäisiä poliitikkoja tai armeijaa vastaan. Vaikutin on yleensä kansallismielinen. Pelon ilmapiirin saavuttamiseksi hyökkäykset kohdistetaan emämaan muille alueille (ei yleensä omaa kansaa vastaan). Joissain tilanteissa tämäntyyppisen terrorin harjoittajia pidetään vapaustaistelijoina. Separatistisia terrorijärjestöjä ovat olleet esimerkiksi Baskimaan itsenäisyyttä vaatinut ETA, Pohjois-Irlannin Irlantiin liittämistä vaatinut IRA, palestiinalaisten järjestöt, Algerian FLN, sionistinen Irgun sekä Kurdistanin työväenpuolue. Myös Korsikassa ja Etelä-Tirolissa on ollut separatistista terrotitoimintaa. Nationalistinen terrorismi käsitettynä erilleen separatistisesta terrorismista tarkoittaa toimintaa, jolla pyritään yhdistämään hajallaan oleva kansakunta yhdeksi valtioksi. Separatistisen tai nationalistisen terrorismin uhreina kuoli vuosina 1968-2005 yhteensä 8 736 ihmistä. Uskonnollinen terrorismi Uskonnollisen terrorismin tavoitteet ja oikeutus perustuvat uskontoon. Uskonnollista terrorismia edustaa nykyisin pääasiassa radikaali islam, jonka nimissä suurin osa Aasian ja Afrikan terrori-iskuista tehdään. Myös länsimaissa radikaali-islamistinen terrorismi aiheuttaa eniten kuolonuhreja, vaikka iskujen määrässä se on vähemmistössä. Vuosina 1968-2005 uskonnollisen terrorismin uhreina kuoli maailmassa 11 839 ihmistä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa hallituksen teettämän terrorismin ja väkivaltaisen ääriajattelun rahoitusta käsittelevän raportin tiivistelmän mukaan maan terrorismin ja väkivaltaisen ääriajattelun merkittävin rahoitus tulee maassa toimivilta nimettömiltä lahjoittajilta. Lahjoittajat tukevat terrorismia pienillä summilla, mutta pieni joukko järjestöistä saa merkittävää tukea tai rahoitusta myös ulkomailta. Myös lukuisat pienet kultit ovat liittäneet uskontoonsa väkivaltaisen toiminnan muita ihmisryhmiä kohtaan. Esimerkkeinä buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen etäisesti liittyvä Japanin Korkein totuus, joka suoritti sariinikaasuiskun Tokion metrossa vuonna 1995, jossa kuoli 12 ihmistä ja 6 000 hakeutui lääkärin hoitoon. Tähän luokkaan voidaan lukea myös kristittyjen fundamentalistien hyökkäykset väkivaltaisesti aborttiklinikoita ja niissä toimivia lääkäreitä vastaan. Näissä iskuissa on kuollut kuusi ihmistä . Kritiikkiä uskonnollisen terrorismin mielikuvaa ja uskonnon roolin väheksymistä kohtaan Chicagon yliopiston tutkija Robert Pape on analysoinut kaikki dokumentoidut itsemurhapommitustapaukset vuosilta 1980-2003. Pape päätyy kirjassaan Dying to Win: The Strategic Logic of Suicide Terrorism (2005) esittämään että toisin kuin media antaa ymmärtää, itsemurhapommituksilla ei ole juurikaan tekemistä islamilaisen fundamentalismin tai muiden uskonnollisten liikkeiden kanssa, vaan niiden syyt löytyvät poliittisista konflikteista. Israelilaisen konfliktintutkimuslaitoksen tutkija Shmuel Bar on kritisoinut uskonnon roolin väheksymistä, koska sen väheksyminen jättää huomiotta terrorismin leviämistä edistävän uskonnollisen kulttuurin ja erityisesti islamiin liittyvän käsitteen din wa-dawlah, jonka mukaan islam ohjaa myös politiikkaa. Islamilaisen terrorismin oikeutus tulee uskonnollisista määräyksistä fatwoista ja terroristit ovat usein itse korostaneet toimineensa kuten fatwat määräävät. Professori Vincenzo Olivetin mukaan uskonnon roolin väheksyminen sivuuttaa myös wahhabi- eli salafisti-liikkeen leviämisen, sen suhtautumisen terrorismiin ja tämän uskonnollisen ryhmän dominoivan roolin sunniterrorismissa. Toisaalta Oliveti kritisoi myös terrorismin liittämistä islamiin kokonaisuudessaan huomauttaen, että vain 5 % muslimeista on äärimielisiä ja vain 0,01 % tuosta 5 %:sta on osoittanut taipumusta terrorismiin tai uskonnolliseen väkivaltaan. Toisaalta eräät tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi 20 % Isossa-Britanniassa asuvista muslimeista tunsi sympatiaa Lontoossa 7. heinäkuuta 2005 pommi-iskun tehneille terroristeille ja heidän asenteilleen ja motiiveilleen. Toisen tutkimuksen mukaan pommi-iskua piti oikeutettuna lähes 25 % maan muslimiväestöstä. Ison-Britannian muslimiväestöstä 3 % on sitä mieltä, että siviileihin kohdistunut väkivalta, kuten pommi-iskut ja itsemurhaiskut ovat usein oikeutettuja. Toisinaan ne ovat oikeutettuja 12 %:n, harvoin 9 %:n, ei koskaan 70 %:n mielestä. Ranskassa vastaavat osuudet olivat 6 %, 10 %, 19 % ja 64 %; Saksassa 1 %, 6 %, 6 % ja 83 %; Espanjassa 6 %, 10 %, 9 % ja 69 %. Eri maiden muslimeilta kysyttiin, olivatko itsemurhaiskut siviilejä vastaan oikeutettuja, jos tarkoitus on puolustaa islamia Terroritekoja puolustettiin "usein tai joskus" yleisimmin Palestiinassa (40 %), Afganistanissa (39 %) Egyptissä (29 %) ja Bangladeshissä (26 %), mutta missään tutkitussa maassa ei päästy nollaan. Selvimmin terrorismi torjuttiin Kazakstanissa, missä 93 % muslimeista ei pitänyt sitä koskaan oikeutettuna. Palestiinan muslimeista 34 % torjui terrorin käytön kaikissa tilanteissa. Poliittinen terrorismi Europolin raportin mukaan vuonna 2019 eniten terrori-iskuja (57) tekivät etnonationalistit ja separatistit, toiseksi eniten vasemmistolaiset (26), sitten jihadistit (21), oikeistolaiset (6), yhdenasianliikkeet (3) ja muut (6). Kahtena edellisenä vuonna suuruusluokat olivat samat ensimmäistä ryhmä lukuun ottamatta. Siitä nimettiin PKK, IRA-sirpaleryhmät (DR), ETA, jonka ase- ja räjähdekätköjä löydettiin, Korsikan sirpaleryhmät ja Tamilitiikerit. Näistä "nationalisteista ja separatisteista" ainakin PKK, ETA ja Tamilitiikerit ovat julkisesti sosialistisia. Myös ainakin osa Korsikan ja IRA:n sirpaleryhmistä on avoimesti vasemmistolaisia. Silti nationalistit usein lasketaan oikeistoon, samoin islamilainen antisemitismi. Äärivasemmistolainen terrorismi Vasemmistolaiset ryhmät ovat pyrkineet terrorin avulla kaatamaan kapitalistisen hallituksen ja perustamaan kommunistisen tai sosialistisen järjestyksen. Tunnetuimpia näistä ovat Saksan Punainen armeijakunta, Italian Punaiset prikaatit ja baskien ETA, sekä Yhdysvalloissa The Weather Underground. Monessa maassa on tai on ollut useitakin kommunistisia terroristijärjestöjä, sekä marxilais-leniniläisiä että maolaisia. Vuosina 1962-2005 vasemmistolaisten ryhmien laskettiin tehneen 3 738 terrori-iskua, joissa kuoli 2 576 uhria. Vasemmistolaiset tai anarkistit tekivät iskuja etenkin Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa 2015-2019. Vuonna 2019 heistä tehtiin Italiassa 71 pidätystä liittyen vasemmistolaisten tai anarkististen terrori-iskujen valmisteluun tai suorittamiseen vuonna 2019. Heidän pidätyksiään oli paljon myös Kreikassa, Ranskassa ja Espanjassa 2017-2019. Antifasistinen terrorismi Äärivasemmistolainen terrorismi on 2000-luvulla liittynyt länsimaissa etupäässä anarkistiseen tai antifasistiseen liikehdintään. Antifasistisia AFA- ja Antifa-ryhmittymiä on vaadittu luokiteltavaksi terroristijärjestöiksi. Tällaisen lausunnon antoi muun muassa Australian pääministeri Malcolm Turnbull sen jälkeen kun Antifa Australia oli hyökännyt toimittaja Andrew Boltin kimppuun Melbournessa kesäkuussa 2017. Samanlaista keskustelua on käyty myös Yhdysvalloissa Antifan osallistuttua mellakoihin, jotka alkoivat Washingtonissa erään oppilaitoksen kyseenalaistettua kampukselleen suunnitteilla olleen day without white people -tempauksen ('päivä ilman valkoisia ihmisiä'). Samaa on vaadittu Yhdysvalloissa myös muissa yhteyksissä. Kesäkuussa 2017 Department of Homeland Security -virasto luokitteli Antifan maan sisäiseksi terroristijärjestöksi New Jerseyn osavaltiossa. Äärioikeistolainen terrorismi Äärioikeistolainen terrorismi on yleensä kohdistunut valtion sijasta etnisiin vähemmistöihin. Toisinaan oikeistoterroristit ovat pyrkineet tukemaan olemassa olevaa yhteiskuntajärjestystä. Tästä esimerkkinä toimivat Etelä-Amerikan puolisotilaalliset järjestöt, jotka ovat usein hallitusten palveluksessa ja pyrkivät murhaamaan poliittiset vastustajansa, tai näitä tukevat ihmisryhmät. Oikeistoon kuuluivat myös Nicaraguan Contrat (vastavallankumoukselliset), jotka aloittivat 1980-luvun alussa taistelun vasemmistolaista sandinisti-hallitusta vastaan. Italiassa äärioikeistolaiset terroristit pyrkivät 1970-luvulla kylvämään terrorin avulla epäluottamusta vasemmistoa ja hallitusta vastaan sekä vahvistamaan vaatimuksia oikeistolaisesta vallankaappauksesta järjestyksen palauttamiseksi. Bolognan rautatieaseman pommi-isku Italiassa vuonna 1980 oli näistä iskuista tuhoisin. Äärioikeistolaista väkivaltaa ei aina ole luokiteltu terrorismiksi kuten muita terrorismin muotoja. Myöskään äärioikeistolaista motiivia ei aina ole ollut helppo tunnistaa terrori-iskun takana. Äärioikeistolaiseksi väkivallaksi tai terrorismiksi on luettu 2000-luvulla esimerkiksi Malmön maahanmuuttajamurhat, Norjan iskut 2011 ja Christchurchin moskeijaiskut 2019. Uusnatsien kaikissa väkivallanteoissa on Saksassa kuollut yli sata ihmistä vuoden 1990 jälkeen. Vuosina 1962-2005 oikeistolaiset ryhmät tekivät 141 terrori-iskua, joissa kuoli 289 uhria. Terrorismitutkija Leena Malkin mukaan olisi parempi äärioikeiston sijasta puhua maahanmuuttovastaisista tai radikaalinationalisteista ja äärivasemmiston sijasta puhua vasemmistoanarkisteista tai antifasisteista. Kummassakin ryhmässä on väkivaltaa hyväksyvää puhetta mutta jälkimmäisessä ei yhtä laajasti Suomessa. Rasistinen terrorismi Rasistiset ryhmät toteuttavat muun muassa kansallissosialismin rotuoppeja hyökäten muita alempina pitämiensä ihmisrotujen edustajina pitämiään ihmisiä vastaan. Tavoitteena on usein etninen puhdistus, keinona muun muassa muiden kansallisuuksien pelotteleminen pois maasta. Uusnatsiryhmät ja islamilaiset terroristiryhmittymät hyökkäävät myös usein juutalaisia tai Israelin valtion omaisuutta vastaan. Uusnatsistinen terrorismi on suuntautunut myös oman etnisen ryhmän sisällä olevia poliittisiin vastustajiin, esimerkkinä Björn Söderbergin murha Ruotsissa 1999. Tämäntyyppinen terrorismi ei ole välttämättä pitkälle organisoitua, ja sen kohteet eivät ole useinkaan yksilöityjä.{ Turkkilaisen Harmaat sudet -järjestön ideologia on nationalistis-rasistista, hyvin lähellä kansallissosialismia. Järjestöä epäillään lukuisista terrori-iskuista. On esitetty, että islamistiryhmittymien antisemitistinen ideologia, jonka pohjana on ajatus juutalaisten kansainvälisestä salaliitosta, ei ole peräisin arabikulttuurista tai islamista, vaan kansallissosialismista ja muista eurooppalaisista rasistisista virtauksista. Rasistisen terrorismin laskettiin aiheuttaneen seitsemän kuolonuhria vuosina 1968-2005. Suurvaltojen tukemat terroristit Kylmän sodan aikana suurvallat tukivat omaa ideologiaansa kannattavia terroristijärjestöjä joko suoraan tai epäsuorasti. Neuvostoliitto tuki PLO:ta, joka puolestaan toimitti aseita Euroopan vasemmistolaisille järjestöille. Eräät muutkin marxilaiset terrorijärjestöt ympäri maailmaa olivat Neuvostoliiton tukemia ja jopa kouluttamia. Jotkin Etelä-Amerikan oikeistolaisista terrorijärjestöistä olivat suoraan Yhdysvaltain tukemia. Yhdysvallat ja Saudi-Arabia tukivat myös Afganistanissa Neuvostoliittoa vastaan taistelevia mujahideen-taistelijoita joista osa sittemmin muodosti Al-Qaidan ja Taliban-liikkeen. Yhdysvaltain ja eräiden muiden länsimaiden tiedustelupalveluiden muodostaman salaisen Gladio-verkosto on myös katsottu olleen yhteydessä äärioikeistolaiseen terrorismiin erityisesti Italiassa. Anarkistinen terrorismi 1900-luvun taitteessa Anarkistien terroria tapahtui 1870-1920-luvuilla. Anarkistien murhaamina kuolivat Venäjän Aleksanteri II (1881), Italian Umberto I (1900) ja Yhdysvaltain presidentti William McKinley (1901). Anarkististen terroristien motiivit olivat osin vaihtelevat, esimerkiksi valtiollisen väkivallan kostaminen tai pyrkimys nostattaa alistetut kapinaan. Ekoterrorismi Ekoterrorismilla saatetaan viitata ihmisten tai omaisuuden vahingoittamiseen ympäristöaktivismin nimissä. Valtioterrorismi Valtioterrorismilla viitataan useimmiten tilanteeseen, jossa jokin valtion organisaatio syyllistyy tekoihin, jotka täyttävät terrorismin piirteet. Tällaisia ovat mitkä tahansa salaiset tai laittomat toimet, jotka voivat kohdistua jopa täysin syyttömiin ihmisiin tai ulkopuolisiin. Turkin hallitusta on syytetty kymmeniä vuosia valtioterrorismin harjoittamisesta, tukemisesta ja suojelemisesta. Vuonna 2011 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen julkaiseman raportin mukaan Turkki oli eniten rangaistuksia saanut valtio. Osa rangaistuksista liittyi valtioterrorismiin, muuan muassa journalistien pidättämiset ja salamurhat. Yhdysvaltain ulkoministeriö on määritellyt termin tiukemmin tarkoittamaan valtion tukea yleisesti terroristiryhminä pidetyille organisaatioille. Tämän määritelmän mukaan Yhdysvallat on luokitellut viisi valtiota, Kuuban, Iranin, Pohjois-Korean, Sudanin ja Syyrian terroristeja tukeviksi. Myös Yhdysvaltain hallitusta on syytetty terrorismin harjoittamisesta, tukemisesta ja suojelemisesta. Syytöksiä ovat esittäneet muun muassa tunnettu yhdysvaltalainen toisinajattelija Noam Chomsky, joka pitää Yhdysvaltoja maailman johtavana terrorivaltiona. Väitteellään Chomsky viittaa muun muassa Yhdysvaltain toimiin diktatuurien tukemisessa, aggressioihin eri maita vastaan ja terroristien tukemiseen. Samantyylistä kritiikkiä ovat esittäneet muun muassa William Blum kirjassaan Roistovaltio ja toimittaja John Pilger dokumenteissaan, artikkeleissaan ja haastatteluissa. Terroristien menetelmät Itsemurhaiskut Itsemurhaterrorismi on nykyajan terrorismin tuhoisin muoto. Vuosien 1980-2003 aikana tapahtuneet 315 itsemurhaiskua aiheuttivat puolet kaikista terrori-iskujen kuolonuhreista. Itsemurhaiskuja tekevät paljon etenkin islamilaiset terrorijärjestöt ja srilankalainen Tamilitiikerit. Nykyajan itsemurhapommitusten aallon aloitti islamilainen Hizbollah Libanonissa 1980-luvun alussa. Islamilaiset itsemurhapommittajat ovat olleet vastuussa esimerkiksi vuoden 2001 New Yorkin iskuista, vuoden 2004 Madridin iskuista ja vuoden 2005 Lontoon iskuista. Itsemurhaiskussa terroristi tietää kuolevansa itse iskunsa yhteydessä. Hänen ei siis tarvitse vaarantaa teon onnistumista tai tehoa sillä, että hän jättäisi itselleen pakotien. Usein itsemurhaterroristi asettuu lähelle uhrejaan ja räjäyttää mukanaan olevan räjähteen. Vuoden 2001 New Yorkin iskuissa itsemurhaterroristit ohjasivat lentokoneita kohteisiinsa. Myös autoja ja kuorma-autoja on käytetty itsemurhaiskuissa. Vaikka suurin osa itsemurhaterroristeista onkin miehiä ja poikia, naisia on heistä suhteellisesti suurempi osa kuin muissa terrorismin muodoissa. Yksi syy tähän on se, että nainen on vähemmän epäilyttävä ja pääsee siten lähemmäs kohdettaan kuin mies. Esimerkiksi Intian pääministeri Rajiv Gandhin surmasi naispuolinen itsemurhaterroristi, joka sai pääministerin pysähtymään ojentamalla tälle kukkia. Yleisesti ottaen itsemurhaterroristit ovat usein hyvin koulutettuja ja toisilleen lojaaleja ihmisiä, joilla on yhteisönsä tuki takanaan. Monesti heidät nähdään marttyyreinä, jotka taistelivat jalon asian puolesta. Lentokonekaappaukset Palestiinalaismieliset terroristit alkoivat kaapata lentokoneita 1960-luvulla. Matkustajalentokone on otollinen kaapattavaksi, sillä se on ilmassa hyvin haavoittuvainen, ja lentokonekaappauksen kautta terroristit saavat myös paljon mediajulkisuutta. Vuosien 1970-1979 välillä lentokonekaappauksissa kuoli 1 255 ihmistä. Parantuneet turvatoimet ovat sen jälkeen vähentäneet lentokonekaappauksia, mutta vuoden 2001 iskut osoittivat niiden olevan yhä mahdollisia. Panttivangit Terroristit kidnappaavat ihmisiä ja ottavat panttivankeja useista syistä. Jotkut ryhmät haluavat painostaa hallitusta myönnytyksiin tai pakottaa miehittäjän häipymään maasta. Joidenkin tarkoituksena on osoittaa hallituksen voimattomuus oman kansansa suojelemisessa. Jotkut ryhmät haluavat saada mainetta säälimättömän väkivaltaisina. Jotkut ryhmät kiristävät panttivangeilla rahaa. Muut menetelmät Muita terroristisiin tarkoituksiin sopivia menetelmiä ovat esimerkiksi iskut liikennevälineisiin kuten juniin, metroon, linja-autoihin ja laivoihin, öljynjakeluketjuun, asejärjestelmiin ja tietoverkostoihin. Terroristien pelätään myös saavan käsiinsä joukkotuhoaseita, kuten ydinaseita, kemiallisia aseita ja biologisia aseita. Terrorismin taustatekijöitä ja syitä Terrorismin syitä on pohdittu paljon, jotta terrorismia voitaisiin ehkäistä ennalta, ja jotta jo alkanut terrorismi pystyttäisiin lopettamaan. Terrorismin syille ei ole kuitenkaan löydetty helppoja yleispäteviä selityksiä. Terrorismin tutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että terrorismia tulisi selittää monitasoisilla selitysmalleilla, joissa huomioidaan yhteiskunnalliset olosuhteet, tekijöiden ja valtion vuorovaikutukset, tekijöiden strateginen laskelmointi sekä mukana olevien henkilöiden roolit ja polut liittyä toimintaan. Terrorismin niin sanotuiksi juurisyiksi on usein tarjottu esimerkiksi köyhyyttä, taloudellista eriarvoisuutta, demokratian puutetta, kansalaisvapauksien ja oikeusvaltion heikkoutta, syrjintää sekä korruptoitunutta hallintoa. Näiden syiden on arveltu mahdollistavan terrorismin, joskaan ei vielä itsessään johtavan siihen. Tilastot ja tutkimukset eivät osoita terrorismin olevan yleisintä köyhimmissä maissa vaan keskituloisissa maissa. Myöskään yksilötasolla ei köyhyydellä ole johdonmukaista yhteyttä terrorismiin. Sen sijaan taloudellinen eriarvoisuus korreloi tilastollisesti terrorismin yleisyyden kanssa. Terrorismi on suhteellisesti yleisempää väkiluvultaan suurissa maissa kuin pienissä. Terrorismin riskiä lisää myös nuorten ikäluokkien suhteellinen suuruus. Konfliktialueilta tulevalla maahanmuutolla on yhteys terrori-iskujen määrään, mutta maahanmuutolla yleisemmin ottaen ei ole, tiettyjä erikoistapauksia lukuun ottamatta. Terrorismia on havaittu esiintyvän enemmän osittaisissa demokratioissa kuin autokratioissa ja täysin kehittyneissä demokratioissa. Kehittyneistä demokratioista terrorismista kärsivät eniten sellaiset maat, jotka ovat tehneet muihin maihin sotilaallisia interventioita tai miehityksiä, kuten Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska. Yksi syy terroritekoihin ryhtymiseen ovat taloudelliset ja sosiaaliset epäkohdat. Ei kuitenkaan ole selvää, miksi ratkaisua ongelmiin on haettu juuri terroritoiminnasta ja miksi tekoihin tyypillisesti ryhtyvät ihmiset, jotka eivät ole epäkohtien suurimpia uhreja. Ei ole myöskään kokemusperäistä näyttöä epäkohtien korjaamisen vaikutuksesta terrori-iskujen jatkumiselle. Jokin tietty väkivaltainen ideologia tai uskonto voi tuottaa ihmisryhmän jäsenille jaetun kokemuksen epäkohdista ja epäoikeudenmukaisuudesta, ja tämä aiheuttaa protestiliikkeen syntymisen. Terrorismiin on historian aikana liittynyt monenlaisia maailmankuvia. Terroritekoja tehneiden liikkeiden uskomusjärjestelmää on usein luonnehdittu ekstremistiseksi, eli niiden piirissä ideologiset tulkinnat ovat jyrkkiä. Viime kädessä olosuhteet eivät aiheuta terrorismia, vaan terrorismissa on kyse tarkoituksellisista teoista. Terroristeilla on harkittu taktiikka ja strategia. Heillä on lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita, ja he uskovat terrori-iskujen palvelevan näitä tavoitteita jollain tavoin. Terroristien taustat ja radikalisoituminen Euroopan ulkopuolella terroristit ovat usein olleet varsin hyvin toimeentulevia ja koulutettuja, mutta Euroopassa useammin heikompiosaisia. Terroristeja on yritetty luonnehtia epäsosiaalisiksi, mutta tämän mallin puute on se, että terroristisessakin järjestössä toimiminen edellyttää sosiaalisuutta, joustavuutta ja itsekuria. Terroristeja on kaikenikäisiä, mutta valtaosa on 20-30-vuotiaita. Suurin osa on miehiä. Naisia on suhteellisesti eniten mukana vasemmistolaisessa ja nationalistis-separatistisessa terrorismissa, mutta äärioikeistolaisessa ja jihadistisessa vähemmän. Naiset ovat harvoin mukana itse iskuissa, vaan heillä on useammin tukeva rooli taustalla esimerkiksi koulutuksessa ja viestinnässä. Ihminen saattaa liittyä terroritoimintaan, kun hän radikalisoituu ajatuksiltaan tai toiminnaltaan. Omaksuessaan entistä jyrkempiä poliittisia tai uskonnollisia näkemyksiä hän voi alkaa käyttää väkivaltaisia toimintatapoja. Suurin osa terroristeista on ajatuksiltaan radikalisoituneita vapaaehtoisia ja oma-aloitteisia, mutta pieni osa heistä on pakotettu mukaan ilman radikalisoitumista. Tutkimusten mukaan yleisimpiä syitä terroritoimintaan osallistumiseen ovat käsitys tai kokemus epäkohdista tai epätasa-arvosta, halu kostaa, halu saada statusta, jännityksen ja toiminnan kaipuu, sosiaaliset suhteet, sekä omaan elämäntilanteeseen ja henkilökohtaisiin tarpeisiin liittyvät syyt. Viimeksi mainittuihin kuuluu esimerkiksi se, miten yksilö kokee oman elämänsä merkityksellisyyden. Joskus liittymistä edeltää ja radikalisoimista vauhdittaa jokin käänteentekevä tapahtuma. Terrorismin elinkaari Jotkin terroristiryhmät jatkavat toimintaansa vuosikymmeniä, mutta suurin osa toiminnasta kestää vain lyhyen aikaa. Vuosina 1970-2013 tilastoiduista kaikista ryhmistä 71 prosenttia harjoitti terroristista toimintaa alle vuoden ajan ja teki sinä aikana korkeintaan yhden iskun. Jotkin ryhmät tosin harjoittavat terrorismin ohella muunkinlaista aseellista toimintaa. Pitkään toimivat etenkin suuret ryhmät sekä nationalistis-separatistiset ryhmät. Pitkiä terrorikampanjoita ovat harjoittaneet esimerkiksi Ku Klux Klan (1866-), IRA (1919-n. 2000) ja ETA (1968-2010). Harva terrorikampanja saavuttaa tavoitteensa, ja suurin osa kampanjoista päättyy tappioon tai epäonnistumiseen. Onnistujista suurin osa on ollut siirtomaavallan vastaisia taisteluita, joissa niitä auttoi kansainvälinen paine siirtomaavaltoja kohtaan. Joskus terrorikampanja jatkuu sen jälkeenkin, kun tavoite on jo saavutettu. Terrorismin loppumiselle voi olla useita ja yhtä aikaa vaikuttavia syitä, kuten viranomaisten vastatoimet, kannattajakunnan menetys, strateginen virhelaskelmointi tai ryhmän sisäiset kiistat. Viranomaisten vastatoimet ovat olleet yleinen syy etenkin pienten ryhmien toiminnan loppumisessa. Terroristiryhmän toiminnan aikana ryhmän jättäminen on yleistä, mutta joskus se voi olla vaikeaa ja vaarallista. Kun ryhmä lopettaa toimintansa, osa sen jäsenistäkin lopettaa terrorismin. Jäsenten normaaliin elämään siirtymistä on joskus helpotettu rauhansopimuksiin liittyvillä järjestelyillä. Joskus terroristi joutuu vankilaan. Siitä on vain vähän tutkimustietoa, mitä terroristit tekevät terroristin uransa jälkeen. Jotkut ovat jatkaneet politiikassa tai muissa ammateissa, mutta osa siirtyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Seuraukset ja vaikutukset Terrori-iskut saavat usein hyvin suuren näkyvyyden kansainvälisessä mediassa. Joskus ne johtavat vastareaktioihin, kuten Charlie Hebdoa vastaan tehdyt iskut Ranskassa vuonna 2015 johtivat marsseihin. Yhdysvallat aloitti vuonna 2001 laajamittaisen terrorismin vastaisen sodan jouduttuaan iskujen kohteeksi. Terrori-isku voi saada ihmiset tuntemaan olonsa uhatuiksi silloinkin, kun vaara iskun kohteeksi joutumisesta on tilastollisesti pieni. Iskun todistajat kärsivät usein pitkäaikaisista psykologisista vaikutuksista. Myös tapahtumaa median kautta seuranneet ovat raportoineet kokeneensa merkittävää stressiä, joka tosin jää lähes aina lyhytkestoiseksi. Monet kertovat iskujen aiheuttaneen heissä vihaa, huolta, hämmennystä tai häpeää. Terrori-iskulla on usein jonkinlainen taloudellinen vaikutus, joka voi aiheutua omaisuuden tuhoutumisesta, pelastustöistä, loukkaantuneiden hoitamisesta tai katkoksista liiketoimintaan. Esimerkiksi syyskuun 11. päivän iskujen laskettiin maksaneen suoraan 47 miljardia Yhdysvaltojen dollaria ja Lontoon vuoden 2015 pommi-iskujen 44 miljoonaa puntaa. Terrorismin hintaa lisäävät myös epäsuorat taloudelliset vaikutukset, kuten turismin ja investointien väheneminen. Terrorismin on havaittu lisäävän ennakkoluuloja ja syrjintää vähemmistöjä kohtaan. Länsimaissa tapahtuneet terrori-iskut ovat voimistaneet muslimeihin kohdistuneita ennakkoluuloja. Toisaalta terrorismi vahvistaa ainakin lyhytaikaisesti solidaarisuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä lisää esimerkiksi hyväntekeväisyyden ja vapaaehtoistyön määrää. Terrorismin on todettu siirtävän poliittisia mielipiteitä oikealle ja konservatiivisiksi. Luottamus poliittisiin johtajiin usein vahvistuu ainakin lyhytaikaisesti. Terrorismin "toimivuutta" tekijöiden tavoitteisiin nähden on vaikea arvioida. Tekijöiden tavoitteita ei yleensä tunneta yksityiskohtaisesti, eikä ole helppoa tietää, mikä vaikutus juuri terrorismilla on ollut tapahtuneisiin asioihin. Palestiinalaiset onnistuivat 1970-luvun terrorismillaan tuomaan jo unohtuneen asiansa julkisuuteen. Jotkin terrorijärjestöt ovat saaneet myönnytyksiä vastustajiltaan, kuten lunnasrahoja tai vankien vapauttamisia. Espanjan junapommi-iskuilla vuonna 2004 uskotaan olleen vaikutus kolme päivää myöhemmin järjestettyihin parlamenttivaaleihin, jotka voitti sosialistinen työväenpuolue. Terroristit ovat myös usein onnistuneet horjuttamaan rauhanneuvotteluja. Moni separatistinen tai muunlainen terrorijärjestö ei kuitenkaan ole onnistunut vuosikymmenienkään terrorikampanjan jälkeen saavuttamaan haluamaansa. Katso myös Islamilainen terrorismi Likainen pommi Luettelo terroristijärjestöistä Luettelo terrori-iskuista Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Keskisarja, Teemu: Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista (Atena, 2010) Laitinen, Kari & Lumio, Milla: Terroristin synty ja terrorismin torjunta - Näkökulmia väkivaltaiseen radikalisoitumiseen. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 78/2009. Aiheesta muualla Stanford Encyclopedia of Philosophy: Terrorism Seulonnan keskeiset artikkelit

1244

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toukokuu

Toukokuu

Toukokuu on gregoriaanisessa ja juliaanisessa kalenterissa vuoden viides kuukausi. Suomessa sen käsitetään yleensä olevan kevään viimeinen kuukausi. Siinä on 31 päivää. Toukokuuta edeltää huhtikuu ja kesäkuu tulee toukokuun jälkeen. Toukokuu on saanut suomenkielisen nimensä siitä, että silloin tehdään toukotyöt eli viljan kylvö ja sen valmistelut, kyntö ja äestys. Toukokuussa touot tehdään. Suomessa toukokuu on etelässä kukkaloiston, puiden lehteentulon ja kesän alkamisen aikaa. Pohjoisessa se on kevättulvien, luonnon heräilemisen ja lumien sulamisen aikaa. Toukokuiset juhlapäivät Monissa maissa vietetään toukokuun ensimmäisenä päivänä vappua ja toisena sunnuntaina äitienpäivää. Suomessa ne ovat liputuspäiviä samoin kuin Snellmanin päivä 12. toukokuuta ja kaatuneiden muistopäivä toukokuun kolmantena sunnuntaina. Myös helatorstai on useimmiten toukokuussa, samoin helluntai, jos helatorstai on viimeistään 21. toukokuuta. Toukokuun latinankielinen nimi Maius tulee siitä, että kuukausi oli omistettu kreikkalaisten jumalattarelle Maialle, jonka sanotaan olleen roomalaisten Bona Dean, eli hedelmällisyyden jumalattaren, esikuvana. Bona Dean juhlaa vietettiin toukokuussa ja joulukuussa. Sääolot Suomessa toukokuussa Keskilämpötila Toukokuun keskilämpötilat vaihtelevat eri puolilla Suomea. Vantaalla toukokuun keskilämpötila on noin +10 astetta, Lahdessa noin +10 astetta, Tampereella noin +9 astetta, Kuopiossa noin +8 astetta, Oulussa noin +7 astetta ja Sodankylässä noin +4 astetta. Etelä-Suomessa tyypillinen päivälämpötila toukokuun alussa on noin 10-15 astetta ja lopulla noin 15-18 astetta. Pohjois-Suomessa päivälämpötila on toukokuun alussa yleensä noin 7-10 astetta ja kuun lopulla noin 12-16 astetta. Yöpakkaset ovat Pohjois-Suomessa hyvin tyypillisiä vielä toukokuussa, sen sijaan Etelä-Suomessa niitä on enää harvoin toukokuun puolenvälin jälkeen. Hellepäiviä esiintyy Etelä-Suomessa toukokuussa noin joka toinen vuosi, ja Lapissa noin joka kymmenes vuosi. Toukokuulla hellepäivät ovat yleensä yksittäisiä, pidemmät hellejaksot ovat harvinaisia, mutta näinkin on käynyt, viimeksi vuonna 2018. Sademäärät Toukokuu on pohjolassa aurinkoisin ja kuivin kuukausi, mikä johtuu siitä, että talven pakkasten jälkeen ilmasto on edelleen kuiva, mutta alkaa hiljalleen kostua alkavan kesän aikana. Toukokuussa ei mitata juuri koskaan Suomen sisämaassa suuria tuulennopeuksia tai myrskyjä, ja toukokuu onkin kokonaisuudessaan tyyni kuukausi. Toukokuussa mitataan hellelukemia kahtena kolmesta vuodesta ainakin jossain päin Etelä-ja Keski-Suomea. Auringonpaistetunteja saadaan toukokuussa runsaasti koko Suomessa. Toukokuun puolestavälistä heinäkuun puoleen väliin on aurinkoisinta aikaa Suomessa, tänä aikana saadaan keskimäärin eniten auringonpaistetunteja päivisin jokaisena vuorokautena. Lapissa alkaa toukokuussa yötön yö Etelä-Suomen kokiessa viimeiset pimeät yöt ennen valoisien kesäöiden alkamista. Toukokuun sademäärätkin ovat Suomessa alhaisia, vaikka lämpötilat ovatkin jo melko korkeita päivisin, joten suhteellisesti toukokuu lienee kasvien kannalta ainakin Etelä-Suomessa vuoden kuivinta aikaa. Sadepäiviä kertyy Suomessa toukokuun aikana vähiten: Etelä-Suomessakin keskimäärin vain 8 päivää toukokuusta on sadepäiviä, ja pohjoisempana Suomessa niitä on taas noin 10 päivää toukokuusta. Kevään eteneminen Toukokuun ensimmäiset viikot ovat luonnolle nopeinta kasvun aikaa Etelä-Suomessa, jossa luonnon herääminen on alkanut jo huhtikuussa. Puut alkavat tulla nopeassa tahdissa lehteen, ja valkovuokot kukkivat kaikissa Etelä-Suomen vähänkin lehtomaisissa metsissä runsaasti. Etelä-Suomessa keväinen luonto muuttuu toukokuun aikana kesäiseksi. Keskiosissa maata, esimerkiksi Oulussa, luonto vihertyy eniten toukokuun puolessa välissä, ja Lapissa vasta kesäkuun alussa. Lapissa lumet sulavat pois vasta toukokuun aikana, ja ensimmäiset leskenlehdet kukkivat Pohjois-Lapissa vasta toukokuun lopulla. Viimeiset muuttolinnut saapuvat Suomeen vasta toukokuun lopulla. Näitä ovat muun muassa tervapääsky. Arktinen muutto, arktika, eli lähinnä pohjoisella tundralla kesäisin pesivien vesilintujen kuten tundrahanhien massamuutto kulkee toukokuussa Suomen yli kohti pohjoista. Muuta Toukokuu on yleisin kuukausi tehdä itsemurha muun muassa Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lähteet Aiheesta muualla Seulonnan keskeiset artikkelit

1247

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiina%20%28kirjasarja%29

Tiina (kirjasarja)

Tiina-kirjasarja on Anni Polvan kirjoittama tytöille suunnattu kirjasarja. Siitä on ilmestynyt 29 osaa. Tiina-sarja on kirjoitettu vuosina 1956-1986. Kirjasarjan kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta. Tiina-kirjat käsittelevät tamperelaisen Tiina Lehtolan elämää. Tapahtumat sijoittuvat Tammelan kaupunginosaan, ja kirjojen näyttämönä toimii usein Tiinan pihapiiri, jossa naapuruston lapset leikkivät ja kasvavat yhdessä. Tiina kuvataan oikeudenmukaisena, rehellisenä, hyväsydämisenä ja kapinallisenakin poikatyttönä. Kirjat perustuvat Anni Polvan omiin lapsuudenmuistoihin. Tiinan paras ystävä on naapurin Juha, joka on komea ja Tiinan mielestä reilu kaveri. Hänen kanssaan Tiina kokee seikkailuja, viettää kesäisin aikaa mummolassa ja järjestää urheilukilpailuja naapuruston poikien kanssa. Kirjan muita henkilöhahmoja ovat esimerkiksi turhamainen Leila, äitinsä kurin alla elävä Kalle ja tunnollinen Elvi. Kirjoissa esiintyy myös Tiinan veli Veli, jonka kanssa Tiina on jatkuvasti tukkanuottasilla, joskin heidän välillään kuvataan myös sisarellisia ja lämpimiä tunteita. Lisäksi Tiinan perheeseen kuuluvat isä ja äiti. Tiinan perheessä työt jaetaan perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti: isä käy töissä ja antaa työstä ansaitut rahat äidin käyttöön, joka hoitaa kotia. Perheen äidillä on kuitenkin sanottavanaan viimeinen sana. Perheen malli heijastelee kirjojen kirjoittamisajankohdan perinteisiä arvoja. Tiinan toiminta ja hänen ainainen pulaanjoutumisensa asettavat haasteita ajan tyttöihanteelle. Kirjojen tapahtumat saavat ajan mukaisen kulttuurisen merkityksen, mutta ne kuvaavat myös ajattomia ilmiöitä, kuten ystävyyttä, vanhemmuutta ja moraalista päätöksentekoa. Tiina-kirjat Tiina (1956) Tiina aloittaa oppikoulun (1957) Tiina kesälaitumilla (1958) Tiina toimii (1959) Tiina ei pelkää (1960) Tiinalla on hyvä sydän (1961) Tiina epäilee Juhaa (1962) Tiina seikkailee (1963) Tiina on aina Tiina (1964) Tiinan uusi ystävä (1965) Tiina saa ehdot (1966) Tiinastako näyttelijä (1967) Tiinaa harmittaa (1968) Tiinalla on hauskaa (1969) Tiinaa ei ymmärretä (1970) Tiinan ampiaiskesä (1971) Tiinaa tarvitaan (1972) Tiina joutuu sairaalaan (1973) Tiinakin ratsastaa (1974) Tiina ottaa vastuun (1976) Tiinalle otetaan pikkusisko (1978) Tiina ei löydä Tinttamaria (1979) Tiina saa suukon (1980) Tiina eksyy (1981) Tiina etsii juuriaan (1982) Älä itke, Tiina (1983) Tiina ja vieras poika (1984) Tiina vauhdissa (1985) Taitaa olla rakkautta, Tiina (1986) Tiina ja Juha (2000) - sisältää teokset Tiina, Tiina epäilee Juhaa ja Taitaa olla rakkautta, Tiina Lähteet Aiheesta muualla Tiina-sarja Ylen Elävässä arkistossa Tiina-raitti kirjailija Anni Polvan lapsuudenmaisemissa Tiina-kirjasarjaan pohjautuva televisiosarja Yle Areenassa Kirjasarjat Suomalaiset lastenkirjat

1248

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tampereen%20Seudun%20Siviilirekisteriyhdistys

Tampereen Seudun Siviilirekisteriyhdistys

Tampereen Seudun Siviilirekisteriyhdistys oli Tampereella ja lähialueilla toiminut yhdistys, jonka päätavoitteet olivat tieteellisen maailmankuvan levittäminen ja vakaumusten tasa-arvon ajaminen. Yhdistys lakkautettiin vuonna 1939 ja sen toimintaa jatkaa nykyään Tampereen vapaa-ajattelijat ry. Yhdistys kuului jäsenenä nykyiseen Vapaa-ajattelijoiden liittoon (silloinen Suomen Siviilirekisteriyhdistysten keskusliitto). Historia Tampereen Seudun Siviilirekisteriyhdistyksen edeltäjänä voidaan pitää Tampereen kirkostaeronneiden yhdistystä, joka perustettiin vuonna 1930, mutta se ei liene pitänyt montakaan kokousta ja joutui myöhemmin lakkautetuksi. Sen puheenjohtajana oli Arvi Stenman ja sihteerinä Aino Koponen, jäsenmäärän ollessa tiettävästi 52. Tampereen Seudun Siviilirekisteriyhdistys perustettiin syksyllä 1936. Siihen liittyi heti yli sata jäsentä, ja sen jäsenmäärä kasvoi muutamassa vuodessa lähes viiteensataan. Yhdistys julkaisi syksystä 1937 alkaen lehteä nimeltä Ajatuksen Vapaus. Lehti levisi muille samaan aikaan syntyneille siviilirekisteriyhdistyksille, ja pian lehden ympärille syntyikin valtakunnallinen liitto. Virallisesti lehti siirtyi liiton julkaisemaksi vuoden 1939 alusta, vaikka käytännössä jo aiemmin osa työstä oli hoidettu muualla kuin Tampereella. Kun myös perustetun liiton, Suomen Siviilirekisteriyhdistysten Keskusliiton, kotipaikka oli Tampere, voidaan sanoa että nykyinen Vapaa-ajattelijain liitto syntyi Tampereella. Talvisodan lähestyessä asenteet kiristyivät ja hallitusta vaadittiin lakkauttamaan epäilyttäviksi katsottuja järjestöjä. Silloinen sisäministeri Urho Kekkonen suostui lopulta ja lähetti lakkauttamisvaatimuksen, jonka nojalla nostettiin syyte ja lopulta yhdistys lakkautettiin. Viralliseksi syyksi tuli jumalanpilkka ja hyvien tapojen vastainen käytös. Keskusliittoa ei koskaan lakkautettu, mutta Tampereen yhdistyksen lakkauttaminen lähestulkoon lopetti toiminnan jo hieman ennen talvisotaa. Liiton kotipaikka siirrettiin Turkuun, ja tiettävästi varsinaista toimintaa liiton tasolla oli seuraavan kerran vasta keväällä 1942. Kunnolla toiminta ymmärrettävästi jatkui vasta jatkosodan jälkeen 1945. Tamperelaiset järjestöt Suomalaiset uskonnottomien järjestöt

1249

https://fi.wikipedia.org/wiki/Topaz

Topaz

Topaz on Alfred Hitchcockin ohjaama yhdysvaltalainen vakoiluelokuva vuodelta 1969. Elokuva perustuu Leon Urisin menestysromaaniin, jonka Hitchcock valitsi paremman puutteessa, jotta voisi aloittaa jälleen elokuvan tekemisen. Käsikirjoituksen elokuvaan teki Samuel A. Taylor, joka oli aiemmin käsikirjoittanut Hitchcockin Vertigon. Topaz on kylmän sodan aikaan sijoittuva vakoiludraama, jossa matkataan Ranskasta Yhdysvaltoihin ja Kuubaan. Ohjaaja Alfred Hitchcock käytti elokuvassa autenttista kuvamateriaalia Havannan puoluejuhlallisuuksista. Elokuvassa vilahtavat lyhyesti Che Guevara ja Fidel Castro. Rooleissa Vastaanotto Topaz sai ensi-iltanaan murskaavan vastaanoton. Kriitikot teilasivat sen täysin, eikä sillä ollut yleisömenestystäkään. Aikalaisarvioiden mukaan elokuvassa on muutamia hyviä kohtauksia, mutta kokonaisuutena se on valju ja helposti unohtuva. Huhujen mukaan Hitchcock olisi kuvannut peräti viisi erilaista loppua, mutta vain kolme on säilynyt. Elokuva valittiin vuonna 1996 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia. The New York Timesin kriitikot valitsivat Topazin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa. Lähteet Viitteet Alfred Hitchcockin ohjaamat elokuvat Vuoden 1969 yhdysvaltalaiset elokuvat Poliittiset trillerit Vakoiluelokuvat

1250

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teologia

Teologia

Teologia () tarkoittaa alun perin jumaluusoppia eli järjestelmällistä jumalan ja jumalaan liittyvien aiheiden tutkimusta (, theos, "jumala", + , logos, "sana", "järki", "keskustelu", "oppi"). Nykyisin teologia voidaan sanana jakaa kahteen merkitysluokkaan. Tieteenalana teologia ei ole uskonnon harjoittamista, vaan uskontoa, erityisesti kristinuskoa, uskomuksia ja uskonnollisuutta tutkiva oppiala. Uskonnollinen teologia puolestaan on jonkun tietyn uskonnon opillista järjestelmää tai ajattelua koskevaa, uskonnollisen yhteisön itsensä harjoittamaa tutkimusta. Nykyaikainen akateeminen teologinen tutkimus on luonteeltaan kuvailevaa, toisin sanoen se tutkii kohteena olevan uskonnon uskomuksia käyttäen apunaan myös muiden tutkimusalojen menetelmiä. Se eroaa normatiivisesta eli uskon sisältöä määrittävästä teologiasta, joka tähtää oppijärjestelmien luomiseen, kehittämiseen ja arvioimiseen, ja kuuluu uskonnollisille yhteisöille itselleen. Jaottelu ei kuitenkaan ole aina ehdoton. Tieteenalana teologia eroaa uskontotieteestä ennen kaikkea kahdella tavalla. Ensiksi, teologia rajautuu yleensä tutkijoiden omaan uskonnolliseen perinteeseen, usein kristinuskoon. Tällöin tutkitaan kristinuskon perusteita, kuten sen historiaa, sisältöä ja ilmenemismuotoja. Uskontotieteen tutkimuskohteena ovat puolestaan kaikki maailman uskontoperinteet. Toiseksi, teologia ei tavallisesti "vertaile" uskontoja. Uskontojen vertailua voidaan tehdä uskontotieteen alalla. Suomessa teologian maisteriksi valmistunutta kutsutaan teologiksi. Useimmat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeista ovat suorittaneet vähintään teologian maisterin tutkinnon, osalla on aikaisempi korkeakoulututkinto sekä teologian kandidaatin opinnot. Historia Termin historia Sanan 'teologia' alkuperä on antiikin Kreikassa, jossa se tarkoitti jumalallisia asioita koskevaa oppia, kaikenlaista jumalien ja kaikkeuden pohdintaa. Termin merkitys on kuitenkin muuttunut huomattavasti sinä aikana kun sitä on käytetty, pääasiassa kristillisessä ajattelussa. Aristoteles luki teologian matematiikan ja fysiikan ohella yhdeksi teoreettisen filosofian osa-alueeksi, ja korkea-arvoisemman kohteensa ansiosta näitä kahta muuta korkea-arvoisemmaksi. Teologian kohteena olivat kaikkein jumalallisimmat kysymykset, kuten "ensimmäisen liikuttajan" tutkiminen. Tätä kautta termi on päätynyt lukuisiin läntisiin ja itämaisiin uskonnollisiin perinteisiin. Plotinokselle teologia oli ainoa tiede, joka oli tieteen nimen arvoinen. Roomalainen kirjailija Varro jakoi teologian kreikkalaisiin lähteisiin perustuen kolmeen lajiin: myyttiseen, joka käsitteli kreikkalaisiin jumaliin liittyviä myyttejä; järkiperäiseen, johon kuului filosofinen tutkimus jumalista ja kosmologiasta; ja yhteiskunnalliseen, johon kuuluivat uskonnolliset menot. Varhaiskristillisenä aikana teologia ymmärrettiin antiikin perintönä opiksi Jumalasta ja tämän ominaisuuksista. Kristinuskossa keskeinen osa oli tällöin oppi Jumalan olemuksesta ja kolminaisuusopin mukaisista persoonista. Alkukirkon aikana teologiaa ei pidetty yleensä tieteenä, vaan osana uskonnon harjoitusta. Varhaiskristilliset kirjoittajat ovat kuitenkin käyttäneet termiä myös useissa hieman erilaisissa merkityksissä. Kreikkalaisessa perinteessä theologia on tarkoittanut usein Jumalaa koskevaa puhetta. Tämä erotetaan ekonomiasta, joka on Jumalan pelastustekoja koskevaa puhetta. Esimerkkinä tästä on Gregorios Nyssalaisen ajattelu. Joillekin kreikkalaisille kirkkoisille theologia tarkoitti Jumalan puhetta. Esimerkiksi Uuden testamentin käsikirjoituksissa Johanneksen ilmestyksen otsikoksi on kirjattu apokalypsis ioannou tou theologou, "Johannes Teologin ilmestys". 'Logos' tarkoittaa tässä luultavimmin "sanaa" tai "viestiä". Ho theologos tarkoittaa siis, että kirjoittaja on esittänyt Jumalan paljastaman ilmestyksen, logoi tou theou eli Jumalan sanat. Termi liittyy tiukasti Johanneksen evankeliumin alussa olevaan logos-aiheeseen, jossa Kristusta kutsutaan nimellä Logos. Jotkut latinalaiset kirkkoisät, kuten Tertullianus ja Augustinus, seurasivat Varron kolmijakoa. Keskiajan skolastiikassa termi alkoi merkitä kristillisen uskon oppien järkiperäistä tutkimista, ja vielä tarkemmin yliopistollista tieteenalaa, joka piti Jumalan olemuksen tutkimuksen lisäksi sisällään muun muassa sakramenttiopin, pelastusopin ja kirkko-opin. Teologiaa vastaavana ilmaisuna saatettiin käyttää termiä sacra doctrina eli pyhä oppi. Keskiaikaisen tieteen peruslauseina saattoivat toimia järkiperäisen perustelun ohella myös ilmoituksen kautta uskotut totuudet. Nykyaikana eräs teologian määritelmä on, että teologia on kristinuskoa tai erityisesti kristinuskoa koskevien käsitysten järjestelmällistä tarkastelua, erilaisten uskonnollisten käsitysten erittelyä ja vertailua. Teologialla voidaan viitata myös yhteisön tai henkilön uskonnollisten uskomusten kokonaisuuteen; näin voidaan puhua esimerkiksi apostoli Paavalin teologiasta tai katolisesta teologiasta. Uskonnollisen teologian historian vaiheita Klassinen teologia Klassinen kreikkalainen teologia (noin 700 eaa.-323 eaa.) Hellenistinen teologia (323 eaa.-529 jaa.) Juutalainen teologia Kristillinen teologia Varhaiskristillinen teologia (noin vuoteen 500) Uuden testamentin teologia, apostolit Patristinen teologia (noin 100 - noin 500) Nikean kirkolliskokousta edeltäneet kirkkoisät Nikean kirkolliskokouksen jälkeinen teologia Khalkedonin kirkolliskokouksen jälkeinen teologia Keskiajan teologia (noin 500 - noin 1500) Skolastiikka Bysanttilainen teologia Reformaatio, vastauskonpuhdistus ja reformaation jälkeinen aika (noin 1500 - noin 1750) Protestanttisen puhdasoppisuuden aika (muun muassa luterilainen ortodoksia) Valistusajan teologia (noin 1750 - noin 1900) Moderni teologia (noin 1900-) Islamilainen teologia Buddhalainen ajattelu Hindulainen filosofia Teologian tieteellisyys Kokemuksellinen testattavuus on eräs tieteen perusperiaatteista. Jumala, kuolemanjälkeinen elämä ja näiden kaltaiset väitteet ovat kokemukseen perustumattomia. Filosofi Sami Pihlström on sanonut, että jos teologia on tunnustuksellista ja pyrkii uskontotieteen kaltaisen kulttuuritutkimuksen sijasta olemaan tiedettä jostakin yliluonnollisesta, se muuttuu tieteestä uskonnonharjoittamiseksi. Uskontotieteilijät puhuvat menetelmällisestä ateismista, jossa todellisuutta koskeviin kuvauksiin vältetään sekoittamasta mitään viittauksia yliluonnolliseen. Suomessa luterilaisen kirkon edustama uskonnollisuus on Pihlströmin mukaan pyrkinyt "rauhanomaiseen rinnakkaiseloon" tieteen kanssa. Ilkka Niiniluodon mukaan rauhanomainen rinnakkaiselo uskonnon ja tieteen todellisuuskäsitysten välillä ei kuitenkaan ole mahdollista. Hänen mukaansa uskontojen pyhiin kirjoituksiin nojautuva käsitys todellisuutta koskevan tiedon muodostamisesta on väistämättä ristiriidassa tieteen epädogmaattisen menetelmän kanssa. Nykyaikaisten teologien mukaan teologia oppina jumalasta (eli teologia antiikin merkityksessä) tai teologia, joka käyttää peruslauseinaan ilmoituksen kautta uskottuja totuuksia (eli teologia keskiaikana hyväksytyssä merkityksessä), eivät kuulu tieteelliseen tutkimukseen. Sen sijaan ne ovat nykyaikaisen akateemisen teologian, erityisesti systemaattisen teologia, tutkimuskohteita. Puolueettoman, tieteellisen teologisen tutkimuksen mahdollisuutta on kuitenkin myös arvosteltu. Esimerkiksi Wolfhart Pannenberg on katsonut, että teologian tehtävänä on etsiä sitä, mitkä Jumalaa ja jumalallisia asioita koskevat asiat ovat tosia ja mitkä epätosia. Opetus ja tutkimus Teologia on vanhassa akateemisessa arvojärjestyksessä ensimmäinen ja teologiset tiedekunnat ovat länsimaiden yliopistoissa usein vanhimpia. Monissa maissa teologiset tiedekunnat ovat tunnustuksellisia, mutta Pohjoismaissa on yleisesti noudatettu periaatetta teologisen tiedekunnan tunnustuksettomuudesta. Suomessa suurin osa teologian opiskelijoista on luterilaisia. Akateemisen teologian tutkimuskohteena on ihmisten uskonnollisen uskon ilmaukset ja erilaiset yksityiset ja yhteiskunnalliset uskon ja uskonnollisen käyttäytymisen ilmenemismuodot menneisyydessä ja nykyaikana. Teologia luetaan humanististen alojen joukkoon siinä merkityksessä, että teologia tutkii ihmisen ajattelua ja toimintaa. Teologia ei tutki ensisijaisesti uskonnollisen uskon psykologisia syntyprosesseja, sillä se kuuluu psykologian ja uskontotieteen alaan. Kuitenkin on olemassa esimerkiksi uskonnonpsykologiaa ja pastoraalipsykologiaa, joita harjoitetaan teologian piirissä. Jumalan olemassaolon kysymyksiä tutkitaan uskonnonfilosofiassa. Teologia yliopistoissa Euroopassa teologiaa on perinteisesti opetettu yliopistoissa ja pappisseminaareissa. Suurin osa Länsi-Euroopan keskiajalla perustetuista yliopistoista kasvoivat katedraalikouluista ja muista kirkon perustamista laitoksista. Ne oli perustettu nuorten miesten kouluttamiseksi kirkon palvelukseen teologian ja lainopin (usein kanonisen lain) aloilla. Teologia oli näin yliopistojen tärkein oppiaine ja sitä pidettiin "tieteiden kuningattarena" (regina scientiae). Muita aineita, kuten filosofiaa ja vapaita taiteita, opetettiin ensi sijassa teologian tueksi. Valistusaikana yliopisto-opetus alkoi muuttua humanistiseksi. Teologia ei ollut enää yliopistojen pääaine, vaan yliopistot alkoivat palvella myös muita tarpeita kuin papiston koulutusta. Näin teologiasta tuli ainoa oppiaine, joka säilytti tunnustuksellisen perustan muutoin maallistuneissa laitoksissa. Teologialla yliopistollisenakin oppiaineena on kahtalainen luonne. Teologian opetuksen historia on voimakkaasti sidoksissa kristillisten kirkkojen pappiskoulutukseen. Useissa maissa teologinen yliopistollinen tutkimus tapahtuu edelleen kirkkokuntien ylläpitämissä teologisissa tiedekunnissa, joissa teologialla saattaa olla enemmän tai vähemmän tunnustuksellinen luonne. Tällaisissa tilanteissa akateemista ja kokemusperäistä tiedettä on yleensä edustanut uskontotiede tai filosofiassa harjoitettava uskonnonfilosofia. Yhdysvalloissa teologiaa ei harjoiteta valtion tuella perustuslain luonteen vuoksi. Teologisia opintoja voi harjoittaa useissa yksityisissä yliopistoissa, mutta niissä teologien akateeminen vapaus voi olla rajoitettu. Mikäli yliopistoa ylläpitävä kristinuskon suuntaus katsoo teologin olevan harhaoppinen, hänen urakehityksensä saattaa vaikeutua. Yhdysvallat on kuitenkin maailmansotien jälkeen noussut merkittäväksi akateemisen teologian maaksi. Protestanttiset valtionkirkot ovat yleensä järjestäneet pappien koulutuksen yhdessä yliopistojen kanssa, kun taas katolinen kirkko on käyttänyt seminaareja. Euroopan maallistuminen on kuitenkin johtanut teologisten tiedekuntien sulkemiseen useissa maissa, kun taas katolinen kirkko on lisännyt yliopisto-opetusta perustamalla useita omia yliopistoja. Saksaa on perinteisesti pidetty yliopistoteologian johtavana maana. Tärkeimmät modernit teologit tulivat Saksasta ja monia teologisia menetelmiä on kehitetty siellä. Erityisesti Suomessa ja Ruotsissa valtionyliopistojen teologiset tiedekunnat kouluttavat teologeja muun muassa uskonnonopettajiksi ja tutkijoiksi kirkkojen tehtäviin suuntautuvien rinnalla. Koska yliopistollinen teologia Pohjoismaissa on akateeminen oppiala, teologisista tiedekunnista valmistuneet ovat voineet työllistyä myös muun muassa liike-elämän, markkinoinnin ja hallinnon palvelukseen. Teologian opetus ja tutkimus Suomessa Suomessa teologiaa voi opiskella kolmessa eri yliopistossa, jotka ovat: Helsingin yliopisto (Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta) Itä-Suomen yliopisto (Itä-Suomen yliopiston filosofinen tiedekunta: läntisen teologian ja ortodoksisen teologian koulutusohjelmat) Åbo Akademi (Teologiska fakulteten) Suomen yliopistojen teologiset tiedekunnat ovat tunnustuksettomia, uskonnollisiin katsomuksiin nähden sitoutumattomia vapaita tiedeyhteisöitä, ja ne ovat virallisesti sitoutuneet tieteen menetelmiin ja periaatteisiin muiden tieteenalojen tavoin. Suomessa teologian opetus on vanhastaan jaettu viiteen osa-alueeseen: Eksegetiikka tutkii sekä Vanhaa että Uutta testamenttia niiden alkukielillä, eli hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi, sekä Raamatun ulkopuolisia tekstejä, joiden syntyajankohdat ajoittuvat suunnilleen samoille ajanjaksoille. Tällöin tekstejä tutkitaan niiden alkukielisissä muodoissa esimerkiksi koptiksi. Eksegetiikan metodeita ovat muun muassa redaktio-, kirjallisuus-, muoto- ja traditiokritiikki sekä arkeologia. Eksegetiikan tutkijaa kutsutaan eksegeetiksi. Kirkkohistoria tutkii kristinuskon historiaa. Kirkkohistorioitsija tutkii esimerkiksi kirjoja, lehtiä, virallisia asiakirjoja, kirjeitä, muistiinpanoja tai vaikkapa esineitä ja taideteoksia. Kirkkohistorian tutkimuksessa käytetään kaikkia yleisiä historian tutkimusmenetelmiä. Systemaattinen teologia tutkii kristinuskon historian henkilöiden ja yhteisöjen uskon ilmaisuja ja uskonnollista ajattelua kirjallisissa lähteissä. Menetelmänä käytetään systemaattista analyysia, jonka avulla etsitään tekstin tai useiden tekstien sisäistä teologista tai filosofista järjestelmää. Systemaattinen teologia tutkii myös aatehistoriaa. Myös systemaattinen teologia tutkii tekstejä niiden alkukielillä ja siksi latina on tärkeä kieli systemaatikolle. Teologinen uskontotiede tutkii eri uskontojen ilmenemismuotoja. Uskontotieteen lähestymistavat voidaan jakaa ymmärtävään, kriittiseen ja selittävään. Ymmärtävässä lähestymistapaan kuuluu esimerkiksi uskontofenomenologia. Kriittisestä tutkimuksesta esimerkki on feministinen tutkimus. Selittävä teologinen uskontotiede pyrkii saavuttamaan uskonnollisista ilmiöistä tieteellistä tietoa, ja kokoamaan niistä koeteltuja teorioita. Käytännöllinen teologia tutkii yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan uskonnollista toimintaa ja muodostaa tästä tieteellisiä teorioita ja tutkimustuloksia. Käytännöllisen teologian tutkimuksessa käytetään esimerkiksi määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Käytännöllisen teologian alaan kuuluvat esimerkiksi tutkimukset suomalaisten uskonnollisuudesta. Esimerkiksi Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta jaettiin aiemmin tämän jaon mukaisiin laitoksiin. Uskontotieteen oppiaine on yhteinen teologisen tiedekunnan ja humanistisen tiedekunnan kanssa. Näiden lisäksi yliopistossa on tutkimustyötä harjoittava Katariina-instituutti. Itä-Suomen yliopistossa on puolestaan teologian osasto, joka jakaantuu läntisen teologian ja ortodoksisen teologian koulutusohjelmiin. Ortodoksisen teologian osalta Itä-Suomen yliopisto on Pohjoismaiden ainoa ortodoksista teologiaa opettava akateeminen oppilaitos. Åbo Akademissa opetusta antavat kuusi laitosta: dogmatiikka, Vanhan testamentin eksegetiikka ja judaistiikka, Uuden testamentin eksegetiikka, kirkkohistoria, käytännöllinen teologia sekä teologinen etiikka ja uskonnonfilosofia. Åbo Akademin erikoisuus on judaistiikka, jota ei opeteta muualla Suomessa. Helsingissä voi kuitenkin opiskella erikseen seemiläisiä kieliä ja kulttuureita humanistisen tiedekunnan Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksella. Suomen teologiset tiedekunnat valmistavat teologian kandidaatteja ja maistereita, jotka valmistuvat lähinnä kirkkojen teologisiin tehtäviin, uskonnonopettajiksi ja teologian tutkijoiksi. Virallisesti teologinen tiedekunta ei valmista pappeja, koska kristillisillä kirkoilla ja yhdyskunnilla on omat kelpoisuusvaatimuksensa papeille. Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papiksi haluavan kelpoisuusehdoista päättää kirkon piispainkokous. Nykyisin Suomen luterilaisen kirkon pappisvihkimys edellyttää pääsääntönä teologian maisterin tutkintoa, joka sisältää piispainkokouksen erikseen määrittelemät teologisten oppiaineiden vähimmäisopinnot. Opettajalinjalla maisterin tutkintoon kuuluu vuoden mittaiset pedagogiset opinnot käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa, ja kahden aineen opettajilla toisen opetettavan aineen opinnot. Kirkon toiminnan ulkopuoliselle uralle pyrkivällä on laajempi valinnan vapaus oman tutkintonsa rakentamisessa. He voivat opiskella useita sivuaineita muissa tiedekunnissa. Valmistuneiden yleisimpiä ammattinimikkeitä työelämässä ovat seurakuntapastori, pastori, pappi, kappalainen ja opettaja. Työpaikat ovat tavallisimmin seurakunnissa, järjestöissä ja kunnissa. Teologia ja muut uskonnot kuin kristinusko Akateemisissa teologisissa piireissä on keskusteltu siitä, onko teologia lähinnä kristinuskolle ominainen tutkimusala. Tällöin kristillinen teologia tulisi erotella muista. Monet ovat katsoneet teologian tutkimusalana soveltuvan nimensä mukaisesti lähinnä jumalan (theos) ja jumaluskon tutkimiseen, jolloin se ei soveltuisi samassa määrin uskontoihin, jotka rakentuvat toisella tapaa, kuten uskontoihin, joissa ei ole jumaluuksia tai jotka kieltävät, että asioita voi tutkia loogisesti. Esimerkiksi buddhalaisuutta tutkivat suosivat usein nimitystä "buddhalainen filosofia" buddhalaisen teologian sijaan, koska buddhalaisuudessa ei ole samanlaista ajatusta jumalasta kuin suurissa yksijumalisissa uskonnoissa. Termin 'teologia' soveltaminen kristinuskoa muistuttaviin uskontoihin voi olla yhtä lailla harhaanjohtavaa. Islamin piirissä kristillistä teologista keskustelua vastaava teologis-filosofinen keskustelu on ollut vähäistä ja jopa jossain määrin huonomaineista toimintaa nimeltään kalam. Islamin varsinainen oma vastine kristilliselle teologialle olisi pikemminkin islamilaisen lain tutkimus eli fiqh. Juutalaisuudessa poliittisten mahtien puute on johtanut siihen, että teologinen keskustelu on sijoittunut enimmäkseen juutalaisiin yhteisöihin ja synagogiin akateemisten laitosten sijaan. Juutalainen teologia on kuitenkin ollut historiallisesti hyvin toimeliasta ja vaikuttanut paljon sekä kristilliseen että islamilaiseen teologiaan. Myös juutalaisuuden tapauksessa kristillinen teologia vertautuisi parhaiten rabbiiniseen keskusteluun juutalaisesta laista sekä juutalaisiin raamattukommentaareihin. Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitos toteaa, että sen alueeseen kuuluvat kristillisten tai muiden oppien ja käsitysten sisältöä sekä rakennetta tutkivat teologiset tieteet. Laitoksella on myös tehty systemaattisen teologian alaan kuuluva islamia käsittelevä väitöskirja. Katso myös Liberaaliteologia Luonnollinen teologia Neuroteologia Raamattuteologia Teologia uskontotieteessä Teologiset yliopistotutkinnot Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Teologia.fi. Suomalaista yliopistoteologiaa esittelevä palvelu. Teologiset tiedekunnat Suomessa Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta. Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologinen osasto. Åbo Akademi, teologiska fakulteten . Teologinen Aikakauskirja. Computer-Assisted Theology. Internet Resources for the Study and Teaching of Theology. Seulonnan keskeiset artikkelit

1251

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A9a%20Leoni

Téa Leoni

Téa Leoni (oik. Elizabeth Téa Pantaleoni, s. 25. helmikuuta 1966 New York, New York) on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka on esiintynyt useissa televisiosarjoissa ja elokuvissa. Ura Leoni sai vuonna 1995 pääroolin tilannekomediasarjassa Paparazzi vasten tahtoaan. Sarja jatkui vuoteen 1998 asti. Hän on näytellyt elokuvissa Pahat pojat (1995), Deep Impact (1998), Family Man - perhe on paras (2000), Jurassic Park III (2001) ja Taalat taskuun, Dick & Jane (2005). Lisäksi Leoni näyttelee pääosaa televisiosarjassa Rouva Ministeri. Yksityiselämä Leoni solmi ensimmäisen avioliittonsa Neil Tardion kanssa vuonna 1991. Liitto päättyi eroon neljän aviovuoden jälkeen vuonna 1995. Leoni meni naimisiin näyttelijä David Duchovnyn kanssa vuonna 1997. Heillä on kaksi lasta, tytär ja poika. Vuonna 2008 parin ilmoitettiin eronneen, ja olleen asumuserossa jo kuukausia ennen eroilmoitusta. He halusivat pitää eronsa yksityisasianaan lastensa vuoksi. Erosta huolimatta pari näyttäytyi yhdessä. Pari palasi nopeasti yhteen vuoden 2008 eroilmoituksen jälkeen, mutta vuonna 2011 heidän ilmoitettiin jälleen olevan asumuserossa. He hakivat avioeroa vuonna 2014, ja se astui voimaan saman vuoden kesäkuussa. Filmografia Lähteet Aiheesta muualla Yhdysvaltalaiset elokuvanäyttelijät Amerikanitalialaiset Amerikanpuolalaiset Vuonna 1966 syntyneet Elävät henkilöt Seulonnan keskeiset artikkelit

1252

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietokone

Tietokone

Tietokone on laite, joka käsittelee numeeris-loogista tietoa ohjelmointinsa mukaisesti. Arkikielessä tietokoneella tarkoitetaan yleensä yleiskäyttöistä laitetta, joka on tarkoitettu suorittamaan monenlaisia tietojenkäsittelytehtäviä. Myös esimerkiksi pelikonsolit ja matkapuhelimet ovat perusluonteeltaan tietokoneita, vaikka erikoistuneiden käyttötarkoitustensa takia niitä ei sellaisiksi yleensä kutsuta. Myös sulautetuissa järjestelmissä on laitteen sisällä tietokone, vaikka käyttäjä ei aina ole siitä edes tietoinen. Tietokoneiden edeltäjinä voidaan pitää yhtäältä reikäkorttien käsittelyyn tarkoitettuja reikäkorttikoneita ja toisaalta esimerkiksi mekaanisia laskimia. Ensimmäiset varsinaiset ohjelmoitavat tietokoneet rakennettiin 1940-luvulla ja niitä käytettiin muun muassa toisen maailmansodan aikaan salakirjoitusten murtamiseen (brittiläinen Colossus), tykistön ammusten ratojen laskentaan (yhdysvaltalainen ENIAC) ja lentokonesuunnittelun lujuuslaskentoihin (saksalainen Z3). Tietokoneen toiminta Matematiikan professori Charles Babbage kehitti jo 1800-luvulla mekaanisen tietokoneen nimeltä Analyyttinen kone. Yksi tunnetuimmista tietokoneen matemaattisista malleista on Turingin kone, jonka kehitti englantilainen matemaatikko Alan Turing. Tietojenkäsittelyn ekvivalenssiperiaatteen mukaan kaikki tietokoneet pystyvät suoriutumaan samoista tehtävistä, mikäli käytössä on riittävästi tallennustilaa ja aikaa. Jos siis koneella tai formaalilla järjestelmällä (esimerkiksi ohjelmointikielellä) voi toteuttaa Turingin koneen, sillä voi toteuttaa myös minkä tahansa algoritmin tai ohjelman, jonka Turingin kone pystyy ratkaisemaan. Nykyaikaiset yleiskäyttöiset tietokoneet perustuvat John von Neumannin mallin mukaiseen rakenteeseen. Erikoissovelluksissa voi olla käytössä Neumannin mallista poikkeavia tietokoneita. Esimerkiksi signaalinkäsittelyyn tarkoitetut suorittimet ovat usein Harvard-arkkitehtuurin mukaisia. Useimmat tietokoneet toteuttavat John von Neumannin mallia, jossa sekä ohjelma että sen käsittelemä tieto ovat samaan muistiin tallennettua dataa. Harvinaisemmassa Harvard-arkkitehtuurissa ohjelma ja sen käsittelemä tieto ovat omissa muisteissaan. Varhaisissa tietokoneissa käytettiin kymmenjärjestelmää ennen binäärijärjestelmän yleistymistä, jota von Neumann ehdotti EDVAC:in ratkaisuna. Nykyään suorittimien alkeellisimmat perusosat suorittavat Boolen algebraan kuuluvia perusoperaatioita. Koska Boolen algebra perustuu kahteen totuusarvoon, on luontevaa käyttää niitä kaiken käsiteltävän tiedon ilmaisemiseen: esimerkiksi lukuja on teknisesti yksinkertaisinta käsitellä, jos ne on esitetty binäärijärjestelmän avulla. Yksittäisestä totuusarvosta (binäärijärjestelmän numerosta 1 tai 0) käytetään nimitystä bitti (lyhenne englannin sanoista binary digit, binääriluku). Tietokoneen toimintaa ohjaa suoritin eli prosessori, joka tulkitsee konekielisiä käskyjä ja ohjaa niiden mukaan tietokoneen eri toimintoja. Suoritin suorittaa ohjelmaa lukemalla peräkkäisiä muistipaikkoja alueelta johon ohjelmakoodi on tallennettu, ja tulkitsemalla lukemansa bittijonot konekielisiksi käskyiksi. Käsky suorittaa yleensä jonkin yksinkertaisen alkeisoperaation, kuten luvun lukemisen muistipaikasta, kahden luvun välisen laskutoimituksen tai ohjelman suoritusosoitteen ehdollisen vaihtamisen. Käskyn suorituksen päätteeksi suorittimen sisäisissä muistipaikoissa, ns. rekistereissä sijaitsevat laskennan lopputulokset tallennetaan toisella käskyllä takaisin muistiin. Mekaanisten tietokoneiden (kuten Babbagen Analyyttinen tietokone) sijaan elektroniikkaan perustuvat tietokoneet yleistyivät. Digitaalinen tietokone korvasi analogiset tietokoneet. 1940-luvulla tietokoneet olivat releisiin tai elektroniputkiin perustuvia. Näiden jälkeen tulivat transistoritietokoneet, joita seurasivat useita transistoreja integroivat mikropiireihin perustuvat tietokoneet. Nykyiset tietokoneet perustuvat integroituihin piireihin eli mikropiireihin. Nykyään yhdelle mikropiirille integroitu mikroprosessori voi sisältää monta suoritinta - puhutaan suoritinytimistä tai vain ytimistä. Henkilökohtaisissa tietokoneissa on tyypillisesti 1-8 suoritinydintä yhdellä integroidulla piirillä. Suurissa palvelimissa ja supertietokoneissa suoritinytimiä on tuhansia. Suorittimien lisäksi tietokoneessa on yleensä myös muita piirejä tai apusuorittimia, jotka suorittavat erikoistuneempia tietojenkäsittelytehtäviä ja vapauttavat siten varsinaiset suorittimet näistä tehtävistä. Esimerkiksi: näytönohjain muuttaa näyttömuistiin tallennetun kuvan näyttölaitteelle sopivaksi ajoitetuksi signaaliksi; monet näytönohjaimet osaavat myös itse piirtää grafiikkaa näyttömuistiin. Käytännössä tällaiset laitteet sisältävät oman suorittimensa grafiikkaprosessorin ja monien näytönaohjainten grafiikkaprosessoreita voidaankin käyttää myös muun laskennan tukena silloin, kun niitä ei tarvita grafiikan muodostamiseen. Digitaalinen signaaliprosessori on erityisesti matkapuhelimissa ja verkkolaitteissa yleinen erikoispiiri, joka käsittelee jatkuvaa datavirtaa ja tekee sille operaatioita, esim. salauksen tai pakatun äänen purkamisen. Vaikka kaikki tietokoneet pystyvätkin periaatteessa suorittamaan samat tehtävät, jotkin ovat huomattavasti soveltuvampia joihinkin tehtäviin kuin toiset. Suorituskykyä erityyppisissä tehtävissä mitataan vertaillen profiloimalla ja suorituskykymittauksilla. Riittävän suorituskyvyn lisäksi merkittäviä tekijöitä ovat muun muassa koneen vakaus, vikasietoisuus, virrankulutus, fyysinen koko, ohjelmistoyhteensopivuus sekä hankinta- ja käyttökustannukset. Arkipuheessa tietokoneita asetetaan usein paremmuusjärjestykseen vertailemalla suoraan esimerkiksi suorittimien kellotaajuuksia. Kellotaajuus voi antaa suurpiirteisen vihjeen esimerkiksi henkilökohtaisen tietokoneen teknisestä iästä ja siten sen yleisestä suorituskyvystä ja luotettavuudesta useimmissa tehtävissä, mutta pelkkiin numeerisiin suureisiin katsominen voi esimerkiksi koneen ominaisuuksia arvioitaessa olla hyvinkin harhaanjohtavaa. Suorittimen arkkitehtuurilla on käytännössä erittäin suuri vaikutus siihen miten paljon työtä prosessori saa yhden kellojakson aikana tehtyä, ja mikä lopullinen suorituskyky tulee olemaan. Suurtietokoneiden painopiste on transaktioprosessoinnissa, jossa laitteisto I/O-nopeus voi olla merkittävämpi tekijä kuin suorittimen nopeus. Virran kulutus voi olla sulautetuissa järjestelmissä ja mobiililaitteissa merkittävämpi tekijä kuin suoritusnopeus. Tietokoneiden luokittelu Historiallisesti tietokoneet on luokiteltu kokoluokan mukaan usein eri tavoin: Suurtietokone (mainframe) Minitietokone Mikrotietokone Supertietokoneella tarkoitetaan tietokonetta, joka valmistuessaan on tehokkaimpien tietokoneiden joukossa. Muita luokitteluja ovat muun muassa käyttötavan (mm. henkilökohtainen tietokone) ja teknisen ratkaisun mukaan. Tietokoneet on jaoteltu tekniikan mukaan eri sukupolviin. Tietokoneluokat syntyivät ensimmäisen ja toisen sukupolven tietokoneiden myötä ja kehittyivät kolmannen sukupolven suoritintekniikan myötä. Mikroprosessoreista on tullut yksittäinen määrittävä teknologia kaikissa tietokoneluokissa. Tietokoneiden historia Tietokoneen kehitys vuosikymmenittäin 1940-luvulla tietokone kehitetään ja niitä käyttävät vain valtiot, käyttötarkoituksena oli lähinnä sotilaskäyttö. Elektroniputki on yleinen tekniikka. 1950-luku oli tietokoneen perustekniikan ja teorian kehityskautta, IBM julkistaa ensimmäisen sarjavalmisteisen tietokoneen. Transistori yleistyy. 1960-luvulla puolijohteet alkoivat pienentää ja nopeuttaa tietokonetta. Havainto Mooren laista julkaistaan. Mikropiiri yleistyy. Ensimmäiset minitietokoneet kuten PDP-8. 1970-luvulla tietokonetta käytetään lähinnä tekniseen laskentaan. Mikroprosessori yleistyy. "Vuoden 1977 kolmikko" Apple II, Commodore PET ja TRS-80 ja ensimmäiset mikrotietokoneet esitellään. Unix ja Berkeley Software Distribution julkaistaan. 1980-luvulla mikrotietokoneet yleistyvät voimakkaasti. Isotkin tietokoneet olivat enää huonekalun kokoisia ja kirjoituskone korvautuu henkilökohtaisella tietokoneella. 1990-luvulla tietokone muuttuu jokaisen pienyrityksen päivittäiseksi apuvälineeksi ja tietoliikenteen kehitys laajentaa käyttötapoja. Tietokone siirtyy myös osaksi autoja ja kodinkoneita. 2000-luvulla tietokoneita käytetään työssä ja kotona päivittäin, kannettavat tietokoneet riittävät vaativiinkin työtehtäviin. Tietokone on olennainen väline monessa työssä ja tietokoneen rikkoutuminen estää työnteon konttoritöissä. 2010-luvulla taulutietokoneet eli tabletit yleistyvät. Myös älypuhelimet kehittyvät voimakkaasti muuttuen käytännössä mobiilitietokoneiksi. Ohjelmoitavuus Tietokoneen merkittävin etu taskulaskimeen verrattuna on mahdollisuus ohjelmoitavuuteen ja mahdollisuus suorittaa eri ohjelmia. Taskulaskimella on helppo laskea muutama luku yhteen, mutta tuhansien lukujen laskeminen on työlästä. Tietokoneohjelma suoriutuu tehtävästä lyhyellä komentosarjalla. Churchin-Turingin teesin mukaan "kaikki laskettavissa oleva on laskettavissa Turingin koneella." Seuraava esimerkki on kirjoitettu MIPS-suorittimen assembly-kielellä. Kyseinen ohjelma laskee kokonaislukujen 1 - 1000 summan: begin: addi $8, $0, 0 # summa on alussa nolla addi $9, $0, 1 # ensimmäinen yhteenlaskettava luku on 1 loop: slti $10, $9, 1000 # tarkista, onko luku vähemmän kuin 1000 bne $10, $0, finish # jos luku on 1000 tai yli, lopeta laskeminen # (mutta MIPSissä seuraava käsky ehditään vielä suorittaa) add $8, $8, $9 # laske yhteen summaan addi $9, $9, 1 # siirry seuraavaan lukuun j loop # aloita silmukka alusta (slti-käskyn kohdalta) finish: add $2, $8, $0 # sijoita summa tulosrekisteriin Tietokonearkkitehtuuri Tietokonearkkitehtuureista yleisimmät ovat Von Neumannin arkkitehtuuri ja Harvardin arkkitehtuuri. Näiden lisäksi on muita luokitteluja. Tietokoneen osat Tietokonejärjestelmään kuuluvat ohjelmisto ("softa", ) laitteisto ("rauta", ). Ohjelmisto jaetaan edelleen kiinteisiin laiteohjelmiin (), jotka kytkeytyvät laitteistoon ja säätelevät muun muassa tietokoneen käynnistymisen alkuvaiheita käyttöjärjestelmään, joka käsittelee laitteistoa ja useita muita toimintoja sovellusohjelmien puolesta käyttöjärjestelmän päällä toimiviin sovellusohjelmiin Laitteisto Tietokoneen laitteiston perusrakenne (niin sanottu Von Neumannin arkkitehtuuri) on säilynyt suunnilleen samana aina 1940-luvulta asti. Laitteistoon kuuluvat suoritin (prosessori, ), joka suorittaa ohjelmaa muisti (), johon tallentuvat sekä ohjelmat että niiden käyttämät tiedot oheislaitteet (), joita voidaan käyttää tiedon syöttöön ja tulostukseen Tietokoneen tulevaisuudesta Mooren lakina tunnettu kehitys on ollut voimassa useita vuosikymmeniä, mutta kehitys on hidastunut. Painopiste on siirtynyt suurempaan rinnakkaisuuteen ja tämä vaikuttaa myös ohjelmistojen kehitystapaan. Tämä kehitys merkitsee: teknisen älykkyyden radikaalin kasvun jatkumista (ks. Epistemologia: Tekninen ja inhimillinen tieto) yhä älykkäämpien, suurempien ja ajantasaisempien tehtävien siirtymistä tietokoneille tekniikan ja ihmiskunnan tietokoneistumista. Tietokoneiden tulevaisuus on tietokoneverkoissa. Mullistusta tietokonetekniikassa on esitetty kvanttitietokoneista. Katso myös Luettelo käyttöjärjestelmistä Oheislaiteliitännät Tietotekniikka Kannettava tietokone Minitietokone Tietokoneverkot Supertietokone Sulautettu järjestelmä Tietokonesimuloinnin keinot Tietokoneet ja mallintaminen Suomen ensimmäiset tietokoneet Amiga Henkilökohtainen tietokone Macintosh Puolijohdeteollisuus Viihde-elektroniikka Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Matemaattiset apuvälineet 1900-luvun sähkötekniikan keksinnöt Seulonnan keskeiset artikkelit

1256

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota

Talvisota

Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 - 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään 14. joulukuuta 1939. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aikaisemmin Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan. Koska länsirintamalla oli käynnissä vähätapahtumainen valesota, länsimaiden lehdistö seurasi talvisotaa tarkasti. Termeistä sisu ja Molotovin cocktail tuli kansainvälisesti tunnettuja. Nimitys talvisota tuli käyttöön vasta jatkosodan aikana, muun muassa Mannerheimin päiväkäskyssä n:o 1 kesäkuussa 1941, mutta ei vakiintunut heti. Varhaisempia ja osin rinnakkaisia nimityksiä olivat muun muassa Suomen sota 1939-40 ja Suomen ja Venäjän sota 1939-40. Sota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939-1940 oli vuosisadan kylmimpiä), puna-armeijan valtavista miestappioista, suomalaisten mottitaktiikasta sekä "talvisodan hengestä". Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle noin kymmenesosan maa-alueistaan ja neljänneksi suurimman kaupunkinsa Viipurin (31.12.1939 Helsingin asukasluku oli , Tampereen 78 012, Turun 75 578 ja Viipurin 74 403). Talvisodan synnyttämä revanssihenki oli osaltaan viemässä Suomea jatkosotaan. Tausta Suurvallat Saksa ja Neuvostoliitto Ensimmäinen maailmansota merkitsi Saksalle ja Neuvosto-Venäjälle suurvalta-aseman menetystä. Molemmat maat toipuivat 1930-luvulla tultaessa diktatuureina takaisin suurvaltojen joukkoon, ja alkoivat tavoitella menettämiään alueita takaisin. Euroopan demokraattiset suurvallat Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat poliittisesti heikkoja. Suomen ja Viron itsenäistyttyä Venäjä oli menettänyt Kronstadtia lukuun ottamatta kaikki Suomenlahden rannikkolinnoitukset, mikä heikensi Leningradin puolustuksellista asemaa. Samaten Suomen ja Neuvostoliiton välinen valtakunnanraja kulki Rajajoella kaupungista vain noin 32 kilometrin etäisyydellä. Suomen valtaaminen tarjoaisi Neuvostoliitolle useita etuja: se voisi uhata Saksalle elintärkeän rautamalmin tuontia Pohjois-Ruotsista, hallita Itämerta, sekä saada Suomesta teollisuutta ja malmivarantoja. Heti valtaannousunsa jälkeen Saksan johtaja Adolf Hitler aloitti järjestelmälliset toimet Versailles'n rauhansopimuksen luoman maailmanjärjestyksen purkamiseksi. Maaliskuussa 1935 Saksa sanoutui irti sen asevoimia rajoittavista sopimuksen määräyksistä ja julisti yleisen asevelvollisuuden sekä miehitti maaliskuussa 1936 Reininmaan. Tämä johti osaltaan siihen, että Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroon jäsen ja NKP:n Leningradin piirin sihteeri, kenraalieversti Andrei Ždanov vertasi uhkaavan sävyisessä puheessaan marraskuussa 1936 Leningradia länteen avautuvaan ikkunaan, jonka takaa kuului yhä äänekkäämpänä "fasismin pedonulvonta ja hammasten purenta". Ždanovin puhe oli Neuvostoliiton läntisille naapureille varoitus siitä, että sotaan valmistautuva itäinen suurvalta ei sallinut Suomelle ja Baltian maille sellaista ylellisyyttä kuin puolueettomuus. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet Suomi oli kuulunut Venäjän keisarikuntaan vuosina 1809-1917. Suomen suuriruhtinaskunnan ja emämaa Venäjän väliset suhteet olivat olleet vakaat ja rauhalliset aina venäläistämis- eli sortokausiin ja ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Suursota hajotti Venäjän keisarikunnan vuonna 1917, ja mullistuksen yhteydessä Suomi itsenäistyi, mutta sitä seurasi sisällissota, jossa neuvosto-Venäjä tuki punakaartia ja Saksa osasto Brandensteinin ja Saksan Itämeren divisioonan voimin valkoisia. Sisällissodan jälkeen suomalaisia vapaaehtoisjoukkoja tunkeutui Venäjän alueelle niin sanottujen heimosotien yhteydessä. Sodan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita leimasivat epäluulo ja kaunaisuus, joita Suomessa 1920-1930-luvuilla esiintynyt oikeistoradikalismi ja Neuvostoliiton sekaantuminen Suomen sisäisiin asioihin kommunistien toimintaa tukemalla pahensivat. Neuvostoliiton vahvistuessa se alkoi kiinnostua entisten reuna-alueidensa palauttamisesta. Muodollisesti maiden väliset suhteet paranivat muun muassa vuonna 1932 solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen myötä, mutta käytännössä välit olivat toista maailmansotaa ennen varsin viileät. Vuoden 1939 syyskuun tilanteessa suomalaiset pyrkivät lähinnä tukeutumaan kansainväliseen yhteisöön, Kansainliittoon ja Pohjoismaiseen yhteistyöhön. Neuvostoliitossa seurattiin tarkoin Lapuanliikkeen, Isänmaallisen Kansanliikkeen ja Akateemisen Karjala-Seuran taholta harjoitettua kommunistien vainoa, saksalaisystävällisyyttä ja Suur-Suomi -haaveilua. Haaveet Suur-Suomesta saivat vakavan sävyn, kun venäläisten käsityksen mukaan niiden toteuttamisen taustavoimaksi oli kaavailtu Saksaa. Keväällä 1938 Neuvostoliiton Helsingin-suurlähettiläs Vladimir Derevjanski kiinnitti Moskovaan lähettämässään raportissa huomiota siihen, että Helsingin vapauttamisen 20-vuotisjuhlassa 16. toukokuuta 1938 kenraali Rüdiger von der Goltz, joka oli toiminut saksalaisten apujoukkojen komentajana vuonna 1918, oli ottanut marsalkka Gustaf Mannerheimin kanssa vastaan juhlaparaatin Kaartin soittokunnan soittaessa saksalaista "Alte Kameraden" (Vanhat toverit) -marssia. Kallion hallituksen ulkoministeriksi tullut Rudolf Holsti pyrki parantamaan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita vierailemalla Moskovassa, mikä toteutui helmikuussa 1937. Holstin matkaa kannattivat kotimaassa poliittinen vasemmisto ja keskusta, sitä vastaan olivat oikeisto ja sotilaspiirit. Kyseessä oli ensimmäinen Suomen ulkoministerin vierailu Neuvostoliitossa 20 vuoteen. Vierailun aikana Neuvostoliiton puolustusministeri, marsalkka Kliment Vorošilov kysyi Holstilta, mitä Suomi tekisi, jos jokin kolmas valtio käyttäisi Suomen aluetta hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Holsti vastasi henkilökohtaisena kantanaan, että Suomi taistelee jokaista maahantunkeutujaa vastaan. Holstin kannan vahvisti virallisesti presidentti Kyösti Kallio virkaanastujaispuheessaan eduskunnassa maaliskuun alussa 1937. Kallion valinta presidentiksi ja Cajanderin hallituksen nimittäminen nostivat Suomen johtoon henkilöitä, jotka eivät olleet Moskovan silmissä niin saksalaismielisiä kuin edeltäjänsä. Liennytyksen kausi jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Neuvostoliitto halusi diplomaattisen lähentymisen lisäksi konkreettisia turvallisuuspoliittisia tuloksia. Neuvostoliiton propaganda pyrki ottamaan kaiken hyödyn irti suomalaisten oletetuista hyökkäyssuunnitelmista Itä-Karjalaan välittämättä siitä, että tällaisesta haaveili vain pieni äärioikeistolainen vähemmistö. Neuvostoliiton oma toiminta syksyllä 1939 osoitti, ettei se voinut odottaa suomalaisten pystyvän hyökkäämään, kun se ei uskonut suomalaisten kykenevän edes puolustamaan omaa maataan. Sen sijaan Neuvostoliitto pelkäsi saksalaisten sivustaiskua Suomen kautta Leningradia vastaan samoin kuin keisarillinen Venäjä oli ensimmäisen maailmansodan aikana pelännyt saksalaisten hyökkäystä Pietariin Etelä-Suomen kautta, jolloin puolustuskyvyttömäksi oletettu Suomi olisi avuton ottamaan itsenäistä kantaa asioihin. Jukka L. Mäkelän mukaan Suomi oli Moskovan näkökulmasta sotilaallinen tyhjiö, joka Neuvostoliiton oli täytettävä ennen kuin sen tekisi jokin toinen suurvalta. Suomen ja Saksan suhteet Saksa oli Ruotsin ohella tärkein vaikutteiden lähde Suomessa 1930-luvulla. Kansallissosialistien kannatus oli Suomessa kuitenkin marginaalista. Maaliskuussa 1937 nimitetylle Cajanderin punamultahallitukselle ei ollut lainkaan samantekevää, millainen järjestelmä Saksassa vallitsi ja miten vallanpitäjät siellä menettelivät. Saksan Helsingin-lähettiläs Wipert von Blücher raportoi Berliiniin suomalaisten nuivasta asenteesta Saksaa kohtaan ja etenkin sosialidemokraattisten lehtien harjoittamasta Saksalle vihamielisestä propagandasta työväestön keskuudessa. SDP:n pää-äänenkannattaja Suomen Sosialidemokraatti tuomitsikin maaliskuussa 1938 jyrkin sanoin Anschlussin eli Itävallan liittämisen Saksaan, vaikka tämä olikin tapahtunut näennäisen "kansanäänestyksen" nojalla. Tšekkoslovakian valloitus keväällä 1939 nähtiin Suomessa vieläkin pahempana osoituksena suurvallan häikäilemättömyydestä pienempiä valtioita kohtaan. Se järkytti jopa suomalaisia oikeistopiirejä, koska tätä toimenpidettä ei voinut perustella kansallisuusaatteella. Tämän jälkeen von Blücher totesi Berliiniin lähettämässään raportissa Kolmatta valtakuntaa kohtaan tunnetun arvonannon painuneen Suomessa alimmilleen. Max Jakobson onkin todennut, että "jos Saksan Helsingin-lähettilään von Blücherin raportit vuosilta 1937-1939 olisivat vahingossa eksyneet Moskovaan, olisi siellä tuskin enää nähty painajaisunia suomalais-saksalaisesta salaliitosta". Saksan propaganda suhtautui nuivasti Suomen apuun länsivalloilta, oli jopa sitä vastaan. Asiaan on mitä ilmeisimmin vaikuttanut hyökkäämättömyyssopimuksen salainen lisäpöytäkirja. Kun presidentti P. E. Svinhufvud aikoi lokakuussa 1939 matkustaa Saksaan hankkimaan Suomelle tukea, lähettiläs Wipert von Blücher sai esimiehiltään Berliinistä kehotuksen estää se: "Huomauttakaa hänelle, että Saksa ei ole kiinnostunut Suomen ja Neuvostoliiton välisistä ongelmista." Päin vastoin Saksa kehotti Suomea järkeviin myönnytyksiin, sillä liika itsepäisyys johtaisi sotaan, jonka seurauksena Suomesta olisi pian jäljellä "vain liikuttava sankaritaru". Akselivaltioihin kuuluva Italia ei katsonut Saksan toimia suopeasti, vaan yritti asetoimituksin auttaa Suomea siinä suuremmin onnistumatta. Pohjoismainen suuntaus, Ahvenanmaan linnoitussuunnitelmat ja suunnitelma pohjoismaisesta vapaaehtoisosastosta Vuonna 1921 Suomi solmi Varsovassa sopimuksen, joka liitti Suomen Puolan johtamaan itäeurooppalaiseen valtioryhmään. Tämä valtioryhmä muodosti puskurivyöhykkeen Ranskan ja Neuvostoliiton välille. Suomi ei kuitenkaan ratifioinut sopimusta, jonka se koki sisältävän vaaroja turvallisuuden sijasta, ja 1930-luvulle tultaessa tämä niin sanottu balttilainen suuntaus hiipui Suomessa. Pohjoismaisen yhteistyön pohjaksi ei sen sijaan tarvittu muodollisia sopimuksia. Suomi liittyi vuonna 1933 ns. Oslo-valtioihin, joihin kuului Pohjoismaiden lisäksi Benelux-maat. Seuraavana vuonna Suomi osallistui ensimmäistä kertaa Pohjoismaiden ulkoministerien kokoukseen. Pohjoismainen yhteistyö kehittyi ns. pohjoismaiseksi suuntaukseksi, joka korosti puolueettomuutta. Joulukuussa 1935 pohjoismainen suuntaus valittiin Suomen viralliseksi ulkopoliittiseksi linjaksi. Suomen hyväksyminen Pohjoismaihin ei ollut itsestään selvää, sillä epäilyksiä aiheuttivat erityisesti Kivimäen hallituksen aikana (1932-1936) Suomen demokratian aitous, suhteet Saksaan ja ruotsin kielen asema. Varsinkin Cajanderin hallituksen aikana (1937-1939) näitä epäilyksiä onnistuttiin hälventämään ja yhteistyö Pohjoismaiden kanssa syveni. Pohjoismaiden yhteistyön kehittyminen näkyi esimerkiksi ulkoministerien tapaamisten lisääntymisenä, kaupallisen yhteistoiminnan esteiden poistamisena, yhteisellä suunnitelmalla kriisiaikojen huollon turvaamiseksi, yhdenmukaistetulla esiintymisellä Kansainliitossa ja yhteisenä suhtautumisena esimerkiksi Espanjan sisällissotaan. Vuonna 1938 hyväksyttiin yhteiset puolueettomuussäännöt, joiden kautta maailman toivottiin tunnustavan Pohjoismaat "rauhoitetuksi alueeksi, jossa ei kannattaisi metsästää". Pohjoismainen yhteistyö ei johtanut kuitenkaan puolustusliittoon, koska sille ei ollut poliittisia edellytyksiä. Suomi pelkäsi Neuvostoliittoa, Ruotsi Neuvostoliittoa ja Saksaa, Tanska Saksaa, ja Norja kuvitteli, ettei sen sijaintinsa puolesta tarvinnut pelätä ketään. Norja kuitenkin Saksan mielestä liittyi Pohjanmeren hallintaan oleellisella tavalla ja Tanskan salmiin, joten se ei hyväksynyt Norjan Englantia ymmärtävää puolueettomuuspolitiikkaa. Saksan varustautumiselle oleellista olivat yhteydet Ruotsiin ja rautamalmin hankinta sieltä. Vaikka puolustusliittoa ei syntynytkään yhteisen vihollisen puuttuessa, Pohjoismaita yhdisti pyrkimys välttää sotaan joutuminen. Siksi vuonna 1938 alettiin puhua "sotilaallisiin toimenpiteisiin asti ulotetusta puolustusvalmiudesta". Lopulta pohjoismaisesta puolustusliitosta jäi jäljelle vain Ruotsin ja Suomen pyrkimys sotilaalliseen yhteistyöhön Ahvenanmaan saaristossa. Syksyllä 1939 P. E. Svinhufvud, Toivo Kivimäki, Antti Hackzell, Mauri Honkajuuri, K. N. Rantakari ja Ragnar Nordström perustivat yksityisen poliittisen klubin, joka kokoontui perjantai-iltaisin Hotelli Kämpissä keskustelemaan sodan vuoksi heikentyneestä turvallisuustilanteesta. He päättivät keskenään toimia pohjoismaisista vapaaehtoisista koostuvan sotajoukon valmistelemiseksi tarkoituksenaan lähettää tuo sotajoukko Pohjois-Suomen puolustukseksi Neuvostoliiton mahdollista hyökkäystä torjumaan. Nordström ja Hackzell tekivät syksyn aikana yhteensä kolme matkaa Tukholmaan ja saivat hankkeeseen mukaan ruotsalaisen majuri Allan Wingen. Ruotsin hallitus ei kuitenkaan sallinut vapaaehtoisten värväystä. Vapaaehtoisten värväys saatiin käyntiin vasta, kun talvisota oli jo syttynyt. Tukholmassa perustettiin Svenska Frivilligkåren, joka toimi ruotsalaisen kenraali Ernst Linderin alaisuudessa ja johon myös majuri Winge oli liittynyt. Ruotsalaisen vapaaehtoisosaston esikuntapäällikkönä toimi everstiluutnantti Carl August Ehrensvärd. Jartsev-neuvottelut Suomessa 14. huhtikuuta 1938 saapui Neuvostoliiton Helsingin lähetystön toinen sihteeri Boris Jartsev tapaamaan ulkoministeri Rudolf Holstia. Jartsevin mukaan neuvostohallitus oli varma, että Saksa suunnitteli hyökkäystä Neuvostoliittoon ja että suunnitelmiin kuului sivustaisku Suomen kautta. Siten Suomen suhtautuminen saksalaisten maihinnousuun oli tärkeää Neuvostoliitolle. Puna-armeija ei jäisi odottamaan Rajajoelle, mikäli Suomi sallisi maihinnousun. Toisaalta mikäli Suomi vastustaisi saksalaisten maihinnousua, Neuvostoliitto antaisi sotilaallista ja taloudellista apua, sillä Suomen kykyyn torjua saksalaisten maihinnousu omin voimin ei luotettu. Jartsev-neuvottelujen aloittamiseen johti Anschluss eli Itävallan liittäminen Hitlerin Saksaan maaliskuussa 1938, mikä Moskovan näkökulmasta merkitsi ensimmäistä repeämää Neuvostoliiton läntisessä puskurivyöhykkeessä. Seuraavien viiden kuukauden aikana Jartsev keskusteli useita kertoja muun muassa pääministeri A. K. Cajanderin ja valtiovarainministeri Väinö Tannerin kanssa. Suomen vakuutus siitä ettei Suomi sallisi, että sen koskemattomuutta loukataan tai sen kautta hyökättäisiin Neuvostoliittoon, ei ollut riittävä Neuvostoliitolle. Neuvostoliitto vaati salaista sopimusta, joka mahdollistaisi sen osallistumisen Suomen - ja ennen kaikkea sen merirajojen - puolustamiseen Saksan hyökätessä sekä Ahvenanmaan linnoittamiseen; lisäksi se olisi halunnut myös saada linnoitetun ilma- ja meripuolustustukikohdan Suursaareen. Suomi torjui Jartsevin ehdotuksen elokuun lopulla 1938. Maaliskuussa 1939 Neuvostoliitto ilmoitti, että haluaa vuokrata 30 vuodeksi Suursaaren, Lavansaaren, Tytärsaaret ja Seiskarin. Myöhemmin saarten vastineeksi tarjottiin maa-aluetta Itä-Karjalasta. Mannerheim oli valmis luovuttamaan saaret, joita tosiasiassa ei olisi pystytty puolustamaan, sekä rajantarkistuksiin Kannaksella. Näiden neuvottelujen katkeaminen 6. huhtikuuta 1939 johti Moskovan neuvotteluihin syksyllä 1939. Moskovan neuvottelut Suomen alueesta 23. elokuuta allekirjoitetun Molotovin-Ribbentropin-sopimuksen jälkeen Suomessa tunnettiin aluksi helpotusta siitä, että Saksan ja Neuvostoliiton välinen konflikti ja sen myötä Suomen joutuminen mukaan suursotaan näytti olevan vältetty. Varsin pian alettiin kuitenkin epäillä, minkä hinnan Hitler oli maksanut selustansa turvaamisesta. Hinta oli piilotettu sopimuksen salaiseen lisäpöytäkirjaan, joka osoittautui Suomelle ja Baltian maille kohtalokkaaksi: yhdessä Puolan itäosan kanssa ne luettiin kuuluviksi Neuvostoliiton etupiiriin. Stalin puolestaan osti sopimuksella lisäaikaa varustautumiseen, sillä hän - samoin kuin Hitler - tiesi sopimuksen vain lykkäävän Saksan ja Neuvostoliiton yhteenottoa tuonnemmaksi. Syyskuun alussa 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan ja toinen maailmansota alkoi Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan julistettua Puolalle antamansa lupauksen mukaisesti sodan Saksalle. Sodanjulistukseen yhtyivät Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluneet Intia, Australia ja Uusi-Seelanti. Neuvostoliitto hyökkäsi Molotov-Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti Puolaan reilu viikko Saksan jälkeen. Sille Puolan takaajat eivät sotaa enää julistaneet. Neuvostoliitto kutsui Suomen edustajat neuvottelemaan Moskovaan "konkreettisista poliittisista kysymyksistä" 5. lokakuuta 1939. Neuvottelut käytiin kolmessa jaksossa, 12.-14. lokakuuta, 3.-4. marraskuuta ja 9. marraskuuta 1939. Suomen neuvottelijoina ensimmäisellä kerralla olivat lähettiläs, valtioneuvos J. K. Paasikivi, Suomen Moskovan lähettiläs Aarno Yrjö-Koskinen, ulkoministeriön jaostopäällikkö Johan Nykopp ja sotilasasiantuntijana eversti Aladár Paasonen. Toisella ja kolmannella matkalla suomalaisvaltuuskunnassa oli toisena pääneuvottelijana Paasikiven rinnalla valtiovarainministeri Väinö Tanner. Kolmannella matkalla oli mukana vielä valtioneuvos Rafael Hakkarainen. Neuvostoliitto esitti, että Suomi luovuttaisi Neuvostoliitolle osia Karjalankannakselta ja Suomenlahden ulkosaaret sekä näiden lisäksi Hangon ja Lappohjan sataman. Vastaavasti Neuvostoliitto tarjosi aluevaihtoa, jossa Suomi olisi saanut laajempia alueita Itä-Karjalan Repolasta ja Porajärveltä. Repola ja Porajärvi olivat alueita, jotka olivat pyrkineet itsenäistymään 1918-1920 Venäjästä, mutta jotka Tarton rauhansopimuksessa jäivät neuvosto-Venäjälle. Suomen valtioneuvosto ei suostunut vaihtokauppaan esitetyssä laajuudessa, koska sekä yleinen mielipide että eduskunta vastustivat sitä, vaan tarjosivat Neuvostoliitolle vain Leningradia lähinnä olevia alueita, Kuokkalan mutkaa ja Terijokea. Neuvottelut katkesivat 9. marraskuuta. Suomalaisneuvottelijat palasivat Helsinkiin mielessään Neuvostoliiton ulkoministerin Vjatšeslav Molotovin viimeisen neuvottelukierroksen aikana lausumat pahaenteiset sanat: "Nyt ovat siviiliviranomaiset käsitelleet asiaa, ja kun ei ole päästy sopimukseen, täytyy asia antaa sotilaiden haltuun." Nykyisen venäläisen historiankirjoituksen mukaan neuvottelutulos olisi ollut mahdollinen lokakuun loppuun, jolloin Suomen vastaisen sodan suunnitelma hyväksyttiin lopullisesti. Neuvostoliitto oli esittänyt aikaisemmin vastaavat vaatimukset Baltian maille, jotka suostuivat luovuttamaan puna-armeijalle tukikohtia alueillaan. Suomalaiset valitsivat toisin: Suomi kutsui reservinsä sotilaat 10. lokakuuta 1939 alkaen ylimääräiseen kertausharjoitukseen, joka merkitsi käytännössä liikekannallepanoa. Neuvottelut päättyivät tuloksettomina marraskuussa. Lopulta Neuvostoliitto lavasti 26. marraskuuta 1939 Mainilan laukaukset, joilla Neuvostoliitto perusteli sotaa puolustuksellisena toimenpiteenä. 28. marraskuuta Neuvostoliitto sanoutui irti hyökkäämättömyyssopimuksesta ja katkaisi diplomaattisuhteet maiden väliltä 29. marraskuuta. Neuvostoliiton hyökkäysvalmistelut Jo kevään 1939 neuvottelujen päätyttyä tuloksettomina oli Neuvostoliiton johdossa harkittu sotilaallisen konfliktin mahdollisuuksia. Kesäkuussa 1939 Stalin kiinnitti Leningradin sotilaspiirin komentajan kenraali Kirill Meretskovin huomiota siihen vaaraan, jonka Suomen "neuvostovihamielisyys" aiheutti. Kun Stalin korosti odottavansa Saksan taholta vakavia toimia vielä samana kesänä, hän antoi Meretskoville tehtäväksi laatia rajojensuojaamis- ja vastahyökkäyssuunnitelman Suomen puolustusvoimia vastaan, jos nämä tekisivät sotilaallisen provokaation. Leningradin sotilaspiirin liikekannallepano aloitettiin hyvissä ajoin, kun reservejä alettiin kutsua palvelukseen 1.8.1939 lähtien. Myös puhdistuksista selvinneitä ja Karjalan kansallisissa joukoissa palvelleita suomalaisia sotilaita ja punaupseereita ryhdyttiin uudelleen rekisteröimään puna-armeijan reserviin. Toisen maailmansodan sytyttyä syyskuun alussa 1939 Neuvostoliitto julisti liikekannallepanon, jonka yhteydessä myös Suomen vastaisilla rajoilla olleita joukkoja vahvistettiin. Sota-asiainkansankomissaari marsalkka Kliment Vorošilovin ja esikuntapäällikkö Šapošnikovin antamilla käskyillä määrättiin 11. ja 14. syyskuuta Leningradin sotilaspiirin sotaneuvostoa keskittämään joukot hyökkäyksen lähtöalueille. Myös ilmavoimat keskitettiin sotilaspiirin kentille ja saatettiin taisteluvalmiuteen. Ilmeisesti varsinaiset sotaan tähdänneet keskitykset aloitettiin vasta sitten, kun neuvostojohdolle oli selvinnyt Suomen taipumattomuus. Tätä tukee se, että Neuvostoliiton konkreettiset sotatoimet Suomea vastaan alkoivat kaksi viikkoa sen jälkeen, kun suomalaisten ja neuvostoliittolaisten väliset neuvottelut olivat katkenneet. Kun Puolan sotaretki osoittautui odotettua lyhemmäksi ja kun Baltian tukikohdat saatiin nopeasti miehitetyiksi, voitiin näille suunnille alun perin tarkoitettuja joukkoja siirtää Suomen itärajan tuntumaan. Ensimmäinen operaatiosuunnitelma Suomen valtaamiseksi allekirjoitettiin 29.10.1939. Stalin ei hyväksynyt yleisesikunnan päällikkö Šapošnikovin esittelemää suunnitelmaa, vaan siirsi suunniteltujen operaatioiden johdon Leningradin sotilaspiirille, koska yleisesikunnan tuli hoitaa tärkeämpiä tehtäviä. Lisäksi Stalin siirsi Šapošnikovin lomalle. Moskovan diplomaattipiireissä kiersi marraskuun puolivälissä julkisena salaisuutena tieto, että Suomen rajalle oli keskitetty jo 18 puna-armeijan divisioonaa. Neuvostoliittolaiset sotavangit kertoivat talvisodan aikana, että Suomen rajoille keskitetyissä puna-armeijan joukko-osastoissa oltiin marraskuun puolivälistä lähtien varmoja sodan syttymisestä. Samaan aikaan Moskovan yleisesikunta-akatemian opetus keskeytettiin ja sekä kaikki kurssilaiset että heidän opettajansa komennettiin välittömästi Leningradin sotilaspiirin esikunnan käytettäviksi. Sota-asiainkomissaari marsalkka Vorošilov antoi 17. marraskuuta käskyn Leningradin sotilaspiirin saattamisesta täyteen sotavalmiuteen 20. marraskuuta mennessä. Leningradin sotilaspiirin esikunnan laatima lopullinen operaatiosuunnitelma valmistui 20. marraskuuta. Valmisteluihin kuuluivat sekä suomenkielisen toimituksen perustaminen marraskuussa Moskovan radioon (Radio Moskva) sotapropagandan lähettämiseksi että Neuvostoliiton edustustojen käynnistämä Suomen valuutan osto. Neuvostoliiton lähetystö Helsingissä osti 20.-27. marraskuuta Pohjoismaiden Yhdyspankista ja Kansallis-Osake-Pankista yli 41 miljoonaa markkaa uusina 1000 markan seteleinä. Markkoja tarvittiin siviiliväestön kanssa tekemisiin joutuvien joukko-osastojen sotakassoihin. Neuvostojohdon ennakkokäsityksen mukaan sodasta Suomea vastaan ei pitänyt tulla vaikeaa eikä pitkäaikaista. Saksa pysyisi varmasti Molotov-Ribbentrop-sopimukselle uskollisena eikä puuttuisi asiaan, eikä Ruotsikaan auttaisi Suomea. Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov määräsi Neuvostoliiton Tukholman-lähettilään Aleksandra Kollontain nimenomaan huolehtimaan siitä, että Ruotsi, Norja ja Tanska eivät sekaantuisi Suomen ja Neuvostoliiton väliseen selkkaukseen, ja kehotti ivallisesti muita Pohjoismaita vain "pitämään kiinni rakkaasta puolueettomuudestaan". Suomen omasta puolustuskyvystä eivät odottaneet ihmettä muut kuin suomalaiset itse. Etenkin Leningradin puoluesihteeri, kenraalieversti Andrei Ždanov sai Stalinin vakuuttuneeksi siitä, että Suomi voitaisiin hoitaa "siististi" Leningradin sotilaspiirin voimin. Suomen työväestön oletettiin nousevan kapinaan porvarihallitusta vastaan ja ottavan puna-armeijan vastaan "vapauttajana", mikä olisi vapauttanut Neuvostoliiton kiusallisesta hyökkääjänä esiintymisen painolastista. Pari kuukautta aiemmin puna-armeija oli vastarinnatta miehittänyt Itä-Puolan, jonka väestö oli pääosin ukrainalaisia ja valkovenäläisiä. Siellä se oli esiintynyt heimoveljien vapauttajana näiden jouduttua Puolan valtion hajoamisen seurauksena alttiiksi "kaikenlaisille vaaroille", joten yhtä hyvin se voisi marssia Suomeen vapauttamaan "proletaareja". Propagandahyökkäys sodan aattopäivinä Suomalaisten ja neuvostojohdon välisten neuvottelujen katkettua Neuvostoliiton sanomalehdistö aloitti marraskuun puolivälissä 1939 voimakkaan Suomea vastaan suunnatun arvostelu- ja parjauskampanjan. Lehdissä julkaistiin tahallisesti ja tarkoituksellisesti väritettyjä, Suomen näkökulmasta käsittämättömiltä tuntuneita uutisia. Kampanjan tarkoituksena oli suureksi osaksi Neuvostoliiton väestön mielialan muokkaaminen kannattamaan Suomeen tehtävää hyökkäystä. Kirjoituksissa kerrottiin muun muassa suomalaisten sotilaiden karkaamisista varuskunnistaan ja kapinoinnista upseereitaan kohtaan, reserviläisten ja suojeluskuntalaisten välisistä kahakoista, jotka olivat vaatineet kuolonuhreja, sekä eräänä ääriesimerkkinä Tampereella muka toteutetusta 1 500 ateistin likvidoinnista. Suomalaisten yleisen mielipiteen sanottiin vastustavan Suomen valtuuskunnan asennetta Moskovan neuvotteluissa ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen yllyttävän taloudellisen mahtiasemansa turvin Suomen hallitusta sotaisiin seikkailuihin. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pää-äänenkannattajassa Pravdassa 26. marraskuuta 1939 julkaistussa kirjoituksessa pääministeri A. K. Cajanderia solvattiin "tunkiolla kiekuvaksi kukoksi", "kiemurtelevaksi käärmeeksi", "ahneeksi pikkupedoksi", "imperialistien sätkynukeksi" ja "päällään seisovaksi sirkusklovniksi". Suomen Moskovan-lähettiläs Aarno Yrjö-Koskinen, joka oli kutsuttu saman päivän iltana ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin luo, aikoi esittää tälle vastalauseensa Pravdan kirjoituksesta, mutta ennen kuin Yrjö-Koskinen sai puheenvuoron, Molotov luki hänelle Neuvostoliiton hallituksen Suomen hallitukselle osoittaman jyrkän nootin Mainilan laukausten johdosta. Kun Molotov 28. marraskuuta ilmoitti Kremliin jälleen kutsutulle Yrjö-Koskiselle Neuvostoliiton irtisanovan yksipuolisesti Suomen kanssa tekemänsä hyökkäämättömyyssopimuksen "Suomen vihamielisen asenteen johdosta", Yrjö-Koskinen huomautti, ettei sopimusta ollut mahdollista irtisanoa ennen vuotta 1945. Tähän Molotov ei vastannut mitään. Suomalaiset, jotka tunsivat tulleensa loukatuiksi, eivät pysyneet mukana tässä tapahtumaketjussa, vaan pohtivat oikeudellisia näkökohtia, joilla ei ollut todellisuuden kanssa enää paljonkaan tekemistä. Hitlerin Saksa oli kuitenkin menetellyt aivan samalla tavoin kolme kuukautta aiemmin ennen hyökkäystä Puolaan, ja puna-armeija puolestaan oli viivyttänyt marssiaan Itä-Puolaan, kunnes oli voitu todeta Puolan hallitusvallan jääneen vaille käyttäjää ja ukrainalaisten ja valkovenäläisten "kaipaavan suojelua". Tätä taustaa vasten oli yhdentekevää, oliko Mainilassa ammuttu vai ei. Sotilaallinen ja poliittinen hyökkäys Puna-armeijan hyökkäys Suomeen alkoi 30. marraskuuta 1939. Punatykistö avasi tulen Karjalankannaksella kello 6.50. Jäämeren rannalla ja Sallassa hyökkäyksen voidaan kuitenkin katsoa alkaneen jo muutamia päiviä aiemmin. Kello 9 Viipurissa annettiin ensimmäinen ilmahälytys. Ensimmäisen päivän aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Suomessa 16 paikkakuntaa, muun muassa Helsinkiä kahdesti. Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov piti myöhään illalla radiopuheen ja kertoi, että neuvostohallitus oli käskenyt puna-armeijaa varmistamaan Neuvostovaltion ulkoisen turvallisuuden. Suomessa presidentti Kyösti Kallio luki eduskunnan päätöksen sotatilasta radiossa kello 13.30. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton järjestöstä 14. joulukuuta 1939. Neuvostojohto muodosti 1. joulukuuta Otto Wille Kuusisen johtaman Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan Terijoen hallituksen vuoden 1918 sisällissodan jälkeen neuvosto-Venäjälle paenneista punaisista. Neuvostoliitto ilmoitti tunnustavansa Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan hallituksen Suomen ainoaksi viralliseksi hallitukseksi, käyvänsä sotaa valkosuomalaisia kapinallisia joukkoja vastaan ja kieltäytyi neuvottelemasta Risto Rytin 1. joulukuuta muodostaman uuden hallituksen kanssa. Terijoen hallituksen asettaminen paljasti, että Neuvostoliiton tavoitteena oli vallata koko Suomi. Terijoen hallituksen piti toimia myös poliittisena hyökkäyskiilana, joka avaisi puna-armeijalle tien Helsinkiin. Kävikin toisin ja ulkopuolinen uhka yhdisti suomalaiset luokkarajoista riippumatta puolustautumaan Neuvostoliittoa vastaan. Suomen suurlähetystön henkilökunta sai 7. joulukuuta 1939 luvan, talvisodan jo riehuessa, matkata Moskovasta junalla Latvian kautta Saksaan. Siellä Suomen suurlähetystön henkilökuntaan kuuluvat sotilasasiamiehet kuulivat hälyttäviä uutisia. Sotilasasiamiesten kanssa illasti majuri Kaarlo Somerron saksalaistuttava, Saksan yleisesikunnan ulkomaanosastossa työskentelevä everstiluutnantti. Hän kertoi että yleisesikunnan kokouksessa Adolf Hitler olisi halunnut julistaa Neuvostoliiton rinnalla sodan Suomelle. Sodanjulistus kariutui kuitenkin marsalkka Herman Göringin ehdottoman kielteiseen vastustukseen. Suomalaiset arvelivat kyseessä olevan Saksan ajatuksen miehittää demilitarisoitu Ahvenanmaa ja siten turvata malmikuljetukset Pohjois-Ruotsista. Joukot Suomen armeija Kannaksen armeija II armeijakunta (II AK, 3 divisioonaa ja Ratsuväkiprikaati) III armeijakunta (III AK, 2 divisioonaa) Lisäksi reservissä yksi divisioona IV armeijakunta (IV AK, 2 divisioonaa) Pohjois-Suomen Ryhmä Lapin Ryhmä Sodan aikana muodostettiin vielä I armeijakunta, joka kuului kannaksen armeijaan. Puna-armeija 7. armeija 8. armeija 9. armeija 14. armeija Suomen rintamalle lähetettiin sodan aikana vielä 13. armeija ja 15. armeija. Kaksi vaihetta Talvisota voidaan jakaa kahteen eri vaiheeseen: puna-armeijan hyökkäysten epäonnistuminen ja Suomen puolustusvoimien menestyksellinen torjuntataistelu joulukuussa 1939 kaikilla rintamaosuuksilla. neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen paineen aiheuttama suomalaispuolustuksen asteittainen murtuminen Karjalankannaksen länsiosassa ja Viipurinlahdella helmi-maaliskuussa 1940. Rajallisten miehistö- ja materiaalisten resurssien vuoksi Suomen puolustusvoimien taistelukyky oli korkeimmillaan joulukuun lopussa ja, riittävien täydennysten puuttuessa, se aleni sodan loppua kohden. Puna-armeijan tilanne oli päinvastainen; sodan alussa havaittu vihollisen taistelukyvyn vakavaa aliarviointia ja omien kykyjen yliarviointia pyrittiin korjaamaan resurssien lisäyksillä tammi-helmikuussa 1940. Tavoitteet Suomi oli keskittänyt ensivaiheen puolustuksen suojajoukot itärajalle jo Moskovan-neuvottelujen aikana ja YH:n varjolla merkittävä osa kenttäarmeijasta oli sodan alkaessa puolustusasemissa. Neuvostoliiton strategiana oli hyökätä Suomeen kuudesta itärajan kohdasta: Karjalankannas, Laatokan Karjala, Kuhmo (ja Lieksa), Suomussalmi, Salla ja Petsamo. Päätavoite oli Karjalankannaksella, josta tuli edetä Viipuriin ja edelleen Helsinkiin. Toinen tärkeä suunta oli Laatokan Karjala, josta voitiin uhata Karjalankannasta ja Etelä-Suomea. Kolmas keskeinen tavoite oli katkaista Suomen "vyötärö" sen kapeimmasta kohdasta ja edetä Ouluun. Lapissa tavoitteena oli vallata Sallan kautta Rovaniemi ja saavuttaa Ruotsin raja. Petsamoa tavoiteltiin lähinnä alueen malmivarojen ja sataman takia. Puna-armeija kykeni käyttämään vahvempia joukko-osastoja kuin Suomen sodanjohto oli odottanut: kokonaisia, osin moottoroituja divisioonia, Laatokan pohjoispuolen ja Petsamon välisellä alueella. Suomen armeijan taistelukyvyn suhteen ensimmäistä sotaviikkoa leimasi tottumattomuus sotaan sekä muun muassa tankkikauhut eli vihollisen panssarivoimien aiheuttamat paniikkitilanteet, jotka johtivat suunniteltua nopeampaan vetäytymiseen valtakunnan rajalta. Suomalaisten hyvä improvisointikyky (motti- ja joukko-osastojen paloittelutaktiikka) ja torjuntavälineistön nopea kehittäminen (muun muassa polttopullot) sekä puna-armeijan joukkojen sotaliikkeiden lähes täydellinen sitoutuminen tiestöön muuttivat tilanteen suomalaisille edullisemmaksi ja kohotti Suomen sotilaiden itseluottamusta. Sodan paine aiheutti myös henkilövaihdoksia puna-armeijassa. Suomen torjuntavoitot joulu- ja tammikuussa Karjalankannas Karjalankannaksella puna-armeijan hyökkäys pysähtyi suojajoukkotaisteluiden päätyttyä 5. joulukuuta Mannerheim-linjalle, jossa Suomen tykistön pitkälle kehitetty taktiikka ja sen yhteistoiminta jalkaväen kanssa pääsi esille - niin kauan kuin tykistön ammuksia oli riittävästi. Karjalankannasta puolusti Kannaksen armeija jaettuna II armeijakuntaan länsikannaksella ja III armeijakuntaan itäkannaksella. Ensin mainittuun kuuluivat 4., 5., ja 11. divisioonat ja jälkimmäiseen 8. ja 10. divisioona. Kannaksen armeijan ja Päämajan reservinä olivat 1. ja 6. divisioonat. Neuvostoliiton 7. armeijan yhtymät aloittivat ensimmäisen läpimurtoyrityksen Itä-Kannaksella Taipaleenjoella 6. joulukuuta, mutta hyökkäys päättyi epäonnistumiseen 8. joulukuuta 1939. 7. armeijaan kuului yhdeksän jalkaväkidivisioonaa, panssariarmeijakunta ja kolme panssariprikaatia. Uusi yritys tehtiin 15.-17. joulukuuta päättyen suomalaisten torjuntavoittoon. Taistelut puna-armeijan painopistesuunnassa Summan kylässä länsikannaksella alkoivat 17. joulukuuta ja ne kestivät 22. joulukuuta asti. Kamppailu päättyi puna-armeijan raskaisiin tappioihin. Taisteluissa oli tyypillistä, että neuvostopanssarit tunkeutuivat helposti tykistökeskityksen suojassa suomalaisten asemiin, mutta suomalaiset kykenivät tykistötulella ja tehokkaalla jalkaväkitulella pitämään puna-armeijan jalkaväen ja panssarivoimat erillään toisistaan. Kun jalkaväki oli tuhottu piikkilankaesteille, panssarintorjujat tuhosivat tankit polttopulloilla ja kasapanoksilla. Kun puna-armeijan hyökkäys oli pysäytetty Karjalankannaksella joulukuussa, marsalkka Mannerheim antoi luvan käynnistää vastahyökkäyksen neuvostoliittolaisasemia kohti. Kannaksen armeijan II armeijakunta vahvistettuna kahdella reservidivisioonalla suoritti vastahyökkäyksen 23. joulukuuta 1939. Se kuitenkin epäonnistui ja II armeijakunta kärsi raskaita tappioita. Tapahtuma nimettiin "hölmön tölväykseksi". Laatokan Karjala Laatokan Karjalassa Suomea kohti hyökkäsi 8. armeija, kuuden divisioonan ja yhden panssariprikaatin voimin. Ne etenivät Laatokan pohjoisrantaa myöten ja hieman pohjoisempaa reittiä, Suojärven strategisesti tärkeän alueen kautta Sortavalaa kohti. Suomalaiset vastustivat hyökkäystä IV armeijakunnan 12. ja 13. divisioonalla. Suojärvi vallattiin nopeasti, ja epäonnistuneiden vastahyökkäysten jälkeen suomalaispuolustus vakaantui Kollaanjoelle 7. joulukuuta alkaen. Laatokan rantamilla Suomen armeija vetäytyi aluksi Salmin-Pitkärannan kautta, mutta puna-armeija pysäytettiin Kitilän-Koirinojan alueelle 11.-15. joulukuuta. Joulukuussa suomalaiset aloittivat vastahyökkäykset, jotka johtivat lopulta Kitilän-Koirinojan-Lemetin mottien syntyyn tammikuun 1940 alussa. Niissä taistelut jatkuivat talvisodan loppuun saakka. Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan torjuntavoittojen lisäksi ensimmäisen hyökkäyksellisen ja strategisesti merkittävän voiton Suomen armeija saavutti 12.-22. joulukuuta Tolvajärvellä Raja-Karjalassa. Taisteluissa Ryhmä Talvela, eversti Paavo Talvelan johtamana, rintamakomentajanaan everstiluutnantti Aaro Pajari, löi puna-armeijan 139. jalkaväkidivisioonan, mikä esti puna-armeijan iskun Laatokan Karjalassa taistelleiden suomalaisjoukkojen selustaan. Pohjois-Suomi Suurimmat hyökkäyssotaan perustuneet ja merkittävää kansainvälistä huomiotakin herättäneet voitot suomalaiset saivat Suomussalmen taistelussa 27.-29. joulukuuta 1939 ja sitä seuranneessa Raatteentien taistelussa 1.-7. tammikuuta 1940. Taistelutoimista vastasi suomalaisten puolella 9. divisioona eversti Hjalmar Siilasvuon johdolla. Kamppailussa tuhottiin suhteellisen vähäisin suomalaisjoukoin Neuvostoliiton 163. ja 44. jalkaväkidivisioona sekä saatiin huomattava sotasaalis. Raatteen tiellä saatiin näyte neuvostojoukkojen virheeksi osoittautuneesta voitonvarmuudesta - tuhottu divisioona oli nimittäin ottanut mukaan sotilassoittokunnan soittimineen, nuotteineen ja julisteineen voittoparaatia varten. Laatokan Karjalan ja Suomussalmen välisen alueen taistelut ovat hyviä esimerkkejä tehokkaasta maaston ja olosuhteiden hyväksikäytöstä sodassa ja mottitaktiikasta. Raskaiden tappioiden seurauksena Neuvostoliitto luopui tavoitteestaan katkaista Suomi Oulun tasalta. Kuhmon-Lieksan alueella suomalaisprikaati Vuokko esti puna-armeijan 54. jalkaväkidivisioonan tunkeutumisen Kajaanin ja Pielisjärven suuntiin 8.-28. joulukuuta 1939 käydyissä korpitaisteluissa. Suomussalmen taisteluiden jälkeen 9. divisioona siirrettiin tammikuussa 1940 Kuhmon-Lieksan alueelle, jossa se koetti tuhota edellä mainitun neuvostodivisioonan. Yritys kuitenkin epäonnistui, joten alueella päädyttiin sodan loppuun asti jatkuneeseen mottisotaan. Joulukuun 1939 aikana Osastot Roininen ja Suoranta pysäyttivät Sallassa Neuvostoliiton 122. (ja 88.) jalkaväkidivisioonan hyökkäykset Kemijärven alueelle. Samoin Petsamossa suomalaisosasto Pennanen pysäytti neuvostoliittolaisten 52. jalkaväkidivisioonan ja 104. vuoristodivisioonan etenemisen Nautsin-Höyhenjärven alueelle. Puna-armeijan suurhyökkäys helmikuussa Neuvostoliiton valmistelut Puna-armeijan epäonnistuminen Suomen valtausoperaatiossa joulukuussa 1939 johti tilanteen perinpohjaiseen uudelleen arviointiin vuodenvaihteessa 1939-1940. Taistelutoiminta laantui huomattavasti lähes kuukaudeksi ja Suomea vastaan alettiin koota Neuvostoliitonkin resursseihin nähden merkittävää voimaryhmää. Puna-armeijan ylijohto Stavka perusti 7. tammikuuta 1940 Luoteisrintaman Esikunnan johtamaan sotaa suomalaisia vastaan ja sen johtoon nimitettiin 1. luokan armeijankomentaja Semjon Timošenko. Karjalankannaksen rintama jaettiin kahteen osaan ja 7. Armeijalle määrättiin rintamavastuu alueen länsiosasta, jonne sijoitettiin suurhyökkäyksen painopiste. Kannaksen itäosaan luotiin uusi 13. Armeija, jonka johtoon nimitettiin Wladimir Gröndahl. Neuvostodivisioonien kokonaismäärä Karjalankannaksella kasvoi kymmenestä 21-26:een ja lisäksi Timošenko sai käyttöönsä viisi uutta panssariprikaatia ja 11 tykistörykmenttiä sekä lisää ilmavoimien tukea. 11.2.1940 puna-armeijalla oli käytettävissään Karjalankannaksella 1558 panssarivaunua. Leningradin alueelle muodostettiin vielä ylimääräinen ylijohdon reservi 28. Armeijakunnasta. Summan alueelle luotiin 6 kilometriä leveä painopiste, jossa hyökkäsi 50. Armeijakunta, kolme divisioonaa tukenaan 500-1 000 tykkiä ja 200 panssarivaunua, sivustoilla hyökkäsivät 10. ja 19. Armeijakunta. Tykistön tiheys oli suurimmillaan noin 50-100 tykkiä rintamakilometrillä. Suomen puolella päähyökkäyksen otti vastaan yksi, Satakunnassa ja Hämeessä muodostettu 3. divisioona, sivustoillaan 4. ja 2. divisioona (tammikuun alussa 1940 joidenkin suomalaisdivisioonien numerointia muutettiin: 6 D. → 3. D., 10 D. → 7 D., 11 D. → 2 D.). Suurhyökkäys murtaa Mannerheim-linjan kannaksella Puna-armeija aloitti 1. helmikuuta 1940 offensiivia alustaneen voimakkaan ja jatkuvan tykistötoiminnan, erityisesti Summan lohkolla. Siihen liittyivät myös jalkaväen ja panssarivoimien ympärivuorokautiset hyökkäilyt. Lopputuloksena oli suomalaisten asemien vaurioituminen ja vähäisillä reserveillä varustettujen joukkojen väsyminen jo ennen päähyökkäyksen alkua. Jatkuvan taistelukosketuksen vuoksi joukkoja ei voitu vaihtaa. Varsinainen yleishyökkäys alkoi 11. helmikuuta aamulla kello 8.40 tykistötulen kiihtyessä voimakkaaksi rumputuleksi. Iltapäivään mennessä neuvostoliittolaiset saivatkin aikaan ratkaisevaksi muodostuneen läpimurron Summassa Lähteen lohkolla. Puna-armeijassa tykistön, panssarivoimien ja jalkaväen yhteistyö oli parantunut merkittävästi, ja suomalaiset puolestaan kärsivät vakavasta tykistön ammusten ja panssarintorjuntatykkien puutteesta. Polttopullot ja kasapanokset eivät enää riittäneet, koska neuvostojalkaväki suojasi tehokkaasti tulellaan panssarivaunuja. Suomalaisten vastahyökkäykset epäonnistuivat ja lopulta ylipäällikkö Mannerheim antoi 15. helmikuuta Kannaksen 2. Armeijakunnalle käskyn vetäytyä väliasemaan linjalle Samolanlahti-Näykkijärvi-Muolaanjärvi-Äyräpäänjärvi-Vuoksi. 3. Armeijakunta jäi paikoilleen Mannerheim-linjaan sodan loppuun asti. Puna-armeijan käyntiin saama tehokas vyörytys kuitenkin mursi väliaseman ja joukot määrättiin vetäytymään taka-asemaan linjalle Viipuri-Tali-Noskuanselkä-Kuparsaari-Vuoksi 27. helmikuuta 1940. Luoteisrintaman Esikunnan komentaja Timošenko antoi 26. helmikuuta joukoilleen käskyn Viipurin kaupungin valtaamisesta. 7. Armeijan tuli suorittaa operaatio kaksipuolisena saarrostusliikkeenä ja suorana rintamahyökkäyksenä. 10. ja 28. Armeijakunnan tuli edetä Viipurin länsipuolelle jäätyneen Viipurinlahden yli ja 19. Armeijakunnan oli määrä edetä kaupungin itäpuolelle. 34. ja 50. Armeijakunta hyökkäsivät suoraan Viipuria kohti. Lisäksi 13. Armeijan tehtäväksi tuli ylittää Vuoksi Äyräpään-Vuosalmen kohdalta ja saartaa itäkannaksella Mannerheim-linjalla taistellut Suomen 3. Armeijakunta. Viipurin ja Viipurinlahden taistelut Taka-aseman puolustuksen kannalta rintamalinjan laajeneminen länteen Viipurinlahdelle oli suomalaisten Kannaksen armeijalle vakava isku. Viipurin ympäristö oli maastollisesti edullisempi alue puolustajalle kuin Etelä- ja Keski-Kannas, mutta osa edusta menetettiin paksussa jäässä olleen Viipurinlahden takia. Suomen puolustusvoimain vakaasti huvenneet voimavarat sekä miehistön että materiaalin suhteen ja joukkojen fyysinen väsyminen vei suomalaisten taistelukyvyn äärirajoille talvisodan viimeiseksi kahdeksi viikoksi. Viipurin alueelle oli saatu tueksi uusi 23. divisioona ja 21. divisioona itäkannakselle, mutta ne olivat taisteluarvoltaan muita divisioonia heikompia täydennysjoukkoja. Neuvostoliittolaisten onnistunut strateginen läpimurto Viipurinlahdella olisi uhannut koko Etelä-Suomen puolustusta suomalaisjoukkojen ollessa edelleen syvällä alueen itäpuolella. Viipurinlahdella suomalaiset 4. divisioonan joukot eivät kyenneet estämään neuvostoliittolaisten maihinnousua lahden länsirannalle Häränpäänniemeen ja Vilaniemeen, jossa puna-armeija katkaisi Viipuri-Helsinki-valtatien 9. maaliskuuta. Suomalaispuolustajat kestivät ja estivät läpimurron laajenemisen. Rauhan tullessa 13. maaliskuuta tilanne oli kuitenkin kriittinen: 7. Armeija siirsi 3. Ratsuväkiarmeijakunnan 11. maaliskuuta jo Koivistolle, tavoitteena ratkaisevan ylivoiman luominen Viipurinlahden länsirannalle, mutta rauha keskeytti toiminnan. Viipurissa 3. ja 5. divisioona menettivät esikaupunkialueet ja etulinja siirtyi Patterinmäelle 12. maaliskuuta. Saarrostusuhka kaupungin itäpuolella muodostui vakavaksi puna-armeijan tunkeuduttua Tammisuolle ja murrettua Talin kannaksen puolustuksen tukilinjaan 7.-9. maaliskuuta 1940, mutta hyökkäys onnistuttiin vielä pysäyttämään Portinhoikkaan. Talissa neuvostoliittolaistykistön ankara rumputuli ja panssarivoimat aiheuttivat ylirasittuneiden suomalaisten joukossa jo pakokauhuakin. Puna-armeijan 13. armeija hyökkäsi maaliskuun alusta lähtien vähintään kuuden divisioonan voimin Äyräpäässä-Vuosalmella, jota puolustivat vajaalukuiset 2. ja 21. divisioona. Äyräpäänharjun keskiosa ja kirkonmäki Vuoksen länsipuolella menetettiin 4. maaliskuuta ja Vuoksen Vasikkasaari 5. maaliskuuta. Neuvostojoukot onnistuivat lopulta ylittämään Vuoksen 8.-11. maaliskuuta ja luomaan noin 500 metriä syvän sillanpään joen itärannalle, mutta rauhantulo ratkaisi kriittisen tilanteen. Taipaleenjoella suomalaisten 7. divisioona kesti puna-armeijan rajut hyökkäykset 11.-20. helmikuuta ja pääosin säilytti alkuperäiset asemansa sodan loppuun asti. Moskovan rauha Tie rauhaan Suomen armeijan sotilaiden joulukuun 1939 aikana aikaansaama odottamaton käänne sodassa, torjuntavoitto puna-armeijasta, toi konfliktiin osaratkaisun. Neuvostoliitto joutui arvioimaan uudelleen sodan tavoitteet ja suunniteltua pidemmäksi venyneen selkkauksen kokonaisvaikutukset. Se alkoi suunnitella paremmin valmisteltua uutta suurhyökkäystä tammi-helmikuulle 1940. Suomalaisten menestyksellisen taistelun aiheuttama positiivinen kansainvälinen huomio häiritsi Stalinia vakavasti jo joulukuun alusta lähtien. Tiedot Ison-Britannian ja Ranskan suunnitelmista tukea Suomea talvisodassa sekä sotajoukoin että materiaalisesti asetti NL:n aivan uuden tilanteen eteen. Läntisten suurvaltojen puuttuminen sotaan uhkasi laajentaa konfliktin Neuvostoliiton kannalta epäedulliseen suuntaan. Stalin oli laskenut, että maailmansota laajenisi vuoden 1940 aikana Saksan ja länsiliittoutuneiden väliseksi, mikä olisi tarjonnut Neuvostoliitolle uusia toimintamahdollisuuksia. Sodan venyminen yli vuodenvaihteen sekä tiedot länsivaltojen operaatiohankkeesta Suomeen, Jäämerelle ja Kaukasiaan saivat neuvostojohdon luopumaan tavoitteesta miehittää Suomi ja asettaa Suomeen neuvostohenkinen Terijoen hallitus . Se avasi mahdollisuuden kompromissirauhaan, ja neuvostojohto ilmoitti Ruotsin välityksellä Suomelle 29. tammikuuta 1940 aiemman linjansa vastaisesti Stalinin olevan valmis aseleponeuvotteluihin Risto Rytin hallituksen kanssa. Ilmoitusta edelsivät kirjailija Hella Wuolijoen ja Neuvostoliiton Tukholman-lähettilään Alexandra Kollontain väliset salaiset tunnustelut 10.-21. tammikuuta 1940. Neuvostoliitto kuitenkin edellytti - koska "verta oli virrannut" - että Suomi on valmis suurempiin myönnytyksiin kuin mitä NL oli syksyllä 1939 vaatinut. Suomen hallitus vastasi Neuvostoliiton tarjoukseen 30. tammikuuta ja ilmoitti, että Suomi olisi periaatteessa halukas rauhaan, mutta vain joihinkin pieniin rajatarkistuksiin Karjalankannaksella ja mahdollisesti myös Suomenlahden demilitarisointiin. Hyvä tilanne rintamilla vähensi suomalaisten halua lisämyönnytyksiin. Suomen aseman heikkeneminen ja taipuminen rauhanehtoihin Suomen asema muuttui, kun puna-armeija aloitti suurhyökkäyksen tulivalmistelut 1. helmikuuta ja varsinaisen yleishyökkäyksen 11. helmikuuta 1940 ja suomalaisten puolustus alkoi horjua. Neuvostojohdon rauhantarjous ja suurhyökkäys olivat ilmeisesti osa kokonaissuunnitelmaa, jonka avulla toisaalta vielä yritettiin ainakin rajoitettua sotilaallista ratkaisua rintamilla, mutta toisaalta pyrittiin neuvotteluteitse estämään konfliktin laajeneminen. Helmikuun alussa 1940 suomalaiset päätyivät rauhaan asti jatkuneeseen tasapainotteluun, jossa harkittiin rauhanteon ja sodan jatkamisen välillä. Puna-armeijan hyökkäyksen aiheuttama paine sekä oman armeijan fyysinen väsyminen ja tappiot sekä reservien puute puolsivat rauhansopimusta. Toisaalta Britannian ja Ranskan avunantotarjous houkutteli jatkamaan sotaa. Ranskan virallisen ilmoituksen mukaan länsivallat olisivat olleet valmiit lähettämään 50 000 miestä, jotka olisivat saapuneet Suomeen maaliskuun lopussa. Avun katsottiin olleen sotilaallisesti riittämättömän ja tulevan liian myöhään, jotta Neuvostoliiton hyökkäys voitaisiin torjua. Lisäksi ongelmana oli, ettei voitu olla varmoja, sallisiko Ruotsi näiden sotilaiden läpikulun alueensa kautta. Heikki Ylikangas on puolestaan esittänyt, että Suomi torjui länsivaltojen sotilasavun ja myöntyi rauhaan siksi, että hallituksen keskeiset ministerit uskoivat Saksan voittavan meneillään olevan suursodan. Hallituksen ratkaisuun vaikutti myös marsalkka Hermann Göringin Suomen Saksan-lähettiläs T. M. Kivimäelle 22. helmikuuta antama suullinen kehotus suostua rauhaan millä ehdoilla hyvänsä (ks. Hermann Göring: Talvisodan neuvot). Ylikankaan mukaan Suomessa toimittiin tämän neuvon mukaan siksi, että poliittinen johto uskoi saavansa rauhanneuvotteluissa menetetyt alueet korkoineen takaisin sen jälkeen kun Saksa hyökkäisi Neuvostoliittoon. Puna-armeijan panssarivaunujen ja tykistön rumputulen vyöryttäessä suomalaisten puolustusasemia Karjalassa neuvostojohto antoi 23. helmikuuta Suomelle minimiehdot rauhanneuvottelujen aloittamiseksi. Niissä vaadittiin Suomea luovuttamaan Neuvostoliitolle ainakin Karjalankannas ja Viipuri sekä Laatokan koillispuoli Sortavala mukaan lukien. Rintamatilanteen jatkuvasti huonontuessa ja muun muassa Ruotsin yhä evätessä siihen kohdistuneet Suomen avunpyynnöt, maan hallitus päätti aloittaa neuvottelut rauhasta 29. helmikuuta ja myöntyi Neuvostoliiton ehtoihin 5. maaliskuuta. Ruotsin motiiveina puolueettomuuteen lienee ollut maan säilyminen suursodan ulkopuolella, rautamalmin vienti ja Saksan suhteet, joita länsivaltojen interventio Skandinaviaan olisi uhannut. Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska olivat päättäneet sotilaallisesta puuttumisesta talvisotaan 5. helmikuuta ja ne odottivat Suomen virallista avunpyyntöä 5. maaliskuuta 1940 mennessä. Suomen sotilasjohto kuitenkin arvioi, että lännen apu olisi ollut riittämätöntä eikä se olisi ehtinyt ajoissa. Pelättiin myös, että avun hyväksyminen olisi siirtänyt koko toisen maailmansodan painopisteen Pohjois-Eurooppaan, mikä olisi ollut erittäin raskasta siviileille (vrt. Puolan tilanne, jossa taisteltiin koko sodan ajan). Neuvostoliitto painosti Suomea ankarasti rauhaan siitä huolimatta, että taistelut olivat maaliskuun alkupäivinä jo kääntymässä ratkaisevasti sen eduksi. Syynä oli, että Stalin piti liian suurena riskinä jatkaa taistelua, joka oli johtamassa Neuvostoliittoa länsivaltoja vastaan suursodan kokonaisasetelmassa. Hän laski, ettei Suomen välitön miehittäminen ollut sen riskin arvoista, ja Suomen alue voitaisiin ottaa haltuun joskus myöhemminkin tilaisuuden tullen. Rauha olisi Neuvostoliitolle arvovaltatappio, mutta sekin olisi pienempi harmi kuin joutuminen sotaan Ranskaa ja Britanniaa vastaan. Saksalaisten päämotiivina tilanteen rauhoittamiseen lienee ollut länsiliittoutuneiden avustussuunnitelmat, jotka uhkasivat rautamalmin saantia Pohjois-Ruotsista. Hitlerin päätavoitteena oli bolševismin lyöminen ja elintilan hankkiminen idästä. Siten talvisota ravisteli suursodankin asetelmia. Maaliskuun 1940 alkuun mennessä Suomen armeija oli kuitenkin tullut pisteeseen, jossa sen taistelukyky uhkasi romahtaa ja siksikin pääministeri Risto Rytin johtama valtuuskunta alistui Moskovassa sanelurauhaan 8.-10. maaliskuuta 1940. Rauha Suomen hallitus ja ulkoasiainvaliokunta hyväksyivät Neuvostoliiton laatiman rauhansopimuksen 11. maaliskuuta ja Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin illalla 12. maaliskuuta 1940. Taistelutoiminta rintamilla päättyi seuraavana päivänä asteittain klo 11 alkaen. Kello 10:45 neuvostojoukkojen tykistö ja kranaatinheittimistö avasivat yllättäen tulen suomalaisten asemiin. Keskityksillä ei ollut mitään suoraa sotilaallista päämäärää, ja ne olivatkin puhdas kostotoimi. Tulituksen johdosta satoja suomalaisia kuoli tai haavoittui. Sallan rintamalla loppuhetken tykistökeskitys oli ankaraa ja vielä kello 12 neuvostolentokoneet pommittivat suomalaisten asemia. Rintamavastuussa olleesta ruotsalaisten vapaaehtoisten yksiköstä kaatui kymmenen ja haavoittui 30 miestä. Rauhansopimuksen mukaan Suomi luovutti Neuvostoliitolle osan Sallaa ja Kuusamoa, Kalastajasaarennon Petsamosta, Suomenlahden ulkosaaret ja suuren osan Karjalaa mukaan lukien Viipurin, maan toiseksi suurimman kaupungin, käytännössä vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhan rajalinjaa seuraillen. Suomi joutui myös vuokraamaan Hangon Neuvostoliitolle tukikohdaksi 30 vuodeksi ja rakentamaan Kantalahden ja Sallan välille rautatien. Lisäksi tilanne synnytti merkittävän väestöpoliittisen ongelman, kun kaikkiaan suomalaista lähti evakkoon Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta. Osapuolten heikkoudet ja vahvuudet Suomen armeijan vahvuudet ja heikkoudet Suomen armeijalla oli puolellaan maaston tuntemus sekä taito liikkua, majoittua ja taistella kovassa pakkasessa ja lumisessa maastossa. Erityisen merkittäviä edellä mainitut taidot olivat Laatokan pohjoispuolella, noin tuhat kilometriä pitkällä erämaa-alueella, jossa oli harvassa teitä ja vähän asutusta. Apuna toimivat sukset, ahkio, teltta, kamiina ja Suomi-konepistooli. Näitä varusteita ja niiden käyttöön liittyvää taktiikkaa oli kehitelty 1920- ja 1930-luvuilla. Suomen armeijan kehitti saarrostukseen pohjautuvan strategian mm. ulkomaisten taistelujen pohjalta jo vuoteen 1932 mennessä, koska alivoimaisen armeijan ei uskottu kykenevän kukistamaan neuvostoliittolaisten suurta armeijaa suorilla rintamahyökkäyksillä. Tämä aiheutti metsässä liikkuvan sodankäyntitavan kehittämisen jo ennen sotaa. Suomalaiset pystyivätkin sodassa tekemään metsästä sissi-iskujen tyyppisiä yllätyshyökkäyksiä mm. nuotiolla lämmittelevien neuvostoliittolaisten kimppuun. Taktiikkaan kuului polttaa viholliselle jätettävät kylät ja erilliset rakennukset, jottei vihollinen voisi majoittua niihin. Suomalainen sotilastaktiikka perustui tilanteen mukaan toimimiseen. Hyökättiin saarrostavasti missä voitiin, puolustauduttiin rintamassa kun oli pakko. Suomalaisten merkittävä vahvuus oli myös radiotiedustelu eli vihollisen radioliikenteen sieppaus, paikantaminen ja salakirjoitussanomien avaaminen. Radiotiedustelun avulla suomalaiset pystyivät muun muassa motteja laukaistessaan keskittämään voiman ulosmurtokohtiin ja jättämään muut alueet motin ympärillä lähes ilman miehitystä. Suomalaisten liikkuvuus aiheutti myös sen, että partiot joutuivat kulkemaan joskus pitkiä matkoja nälän partaalla. Suomalaisten suurin ongelma talvisodassa oli panssarintorjuntavälineiden puute. Telamiinat olivat tehokkaita, mutta niiden suojaksi ei ollut riittävästi jalkaväkimiinoja tai ne puuttuivat kokonaan. Panssarintorjuntatykkejä oli vain kolmannes suunnitellusta määrästä. Suunniteltu panssarintorjuntakiväärien hankinta ei toteutunut ennen sodan alkamista hankinnasta päättäneiden osapuolien riidellessä sen kaliiperivalinnasta. Tilapäiset panssarintorjuntavälineet, kuten polttopullo, koivun halko ja kasapanos, eivät olleet aina käyttökelpoisia suojattomassa maastossa. Panssarintorjunnan heikkoudet saivat aikaan jalkaväen taistelutahdon alenemisen. Toisinaan esiintyi suoranaista pakokauhua. Suomen armeija ei ollut tehokas suunniteltua, jättimäistä hyökkäystä vastaan Kannaksella talvisodan lopussa. Koska suomalaisilla oli vain vähän joukkoja, nekin kuluneita, murtui suomalaisten rintama neuvostoliittolaisten lisätessä painetta. Neuvostoliittolaiset olivat oppineet virheistään ja käyttivät panssarivaunuja ryhmissä murtamaan juoksuhaudat. Kenttätykistön tuli oli tarkkaa, mutta ammuksia oli aivan liian vähän. Vertailun vuoksi voi mainita, että suomalaisen tykistön koko sodan ammuskulutus vastasi puna-armeijan kahden päivän kulutusta. Karjalankannaksella neuvostoliittolaisen tykistön tulivoima oli seitsemän kertaa suomalaisia vahvempi. Yleisestikin Suomen huoltotilanne oli kriittinen. Vihollisuuksien alkuvaiheessa Suomen sotatarvikkeiden riittävyydeksi arvioitiin: Puna-armeijan vahvuudet ja heikkoudet Puna-armeijalla oli puolellaan musertava kalusto- ja miesylivoima. Varsinkin tykistö oli tehokas ase suomalaisia vastaan, lisänä olivat panssarivaunut ja lentokoneet. Toisaalta puna-armeijan taktiikka oli peräisin Neuvostoliiton keskialueilta eli aroilta, jossa se käytti avointa hyökkäystä vihollista vastaan. Niinpä mekanisoidun armeijan oli pakko tukeutua aukeille ja teihin. Neuvostoliittolaiset hyökkäsivät suurin joukoin aukeiden yli "uraata" huutaen suomalaisten tuleen. Tätä junnaavaa, kaavamaista ihmisaaltotaktiikkaa sovellettiin vielä sodan lopussakin, vaikka sitä oli korjailtu kokemuksien perusteella tehokkaammaksi. Metsäsodankäynnin erikoisoloista oli ylijohdolla käsitys, mutta joukkoja ei ehditty kouluttaa ennen sodan syttymistä. Upseerit olivat liian sidottuja ohjesääntöihin. Puna-armeijan mekanisoitu kalusto oli osin soveltumatonta metsäsodankäyntiin, toimi vain aukeilla ja teillä eikä useinkaan kestänyt kovia pakkasia. Toisaalta jätettiin tekemättä ohjeiden mukaisia turvatoimia, esimerkiksi metsätiellä ei viitsitty raivata metsistä kaistoja puuttomiksi. Prikaatin komentokeskus saattoi jäädä vartioimatta. Luotettiin omaan voimaan, suomalaisten ei uskottu pystyvän merkittäviin vastatoimiin eikä osattu tiedustella, olla varovaisia ja valppaita. Myös eri yksiköiden ja komentajien välisessä yhteistyössä oli joskus kitkaa. Eri aselajien yhteistyö ei ollut saumatonta ja tehokasta. Puna-armeijan perusajatus oli hyökkäys, jonka uskottiin onnistuvan lyhyessä ajassa. Puna-armeijalla oli Suomeen hyökätessään puutteellinen talvivarustus, armeijan yksiköitä oli siirretty Puolan rintamalta. Huolto ei aina pelannut toivotulla tavalla. Suksia ei yleensä osattu käyttää, majoituskalustoa ei useinkaan ollut. Neuvostoliittolaisilla oli hyvin vähän maastouttavia lumipukuja. Miehet joutuivat hytisemään maakuopissa ja lämmittelemään avotaivaan alla. Suomalaisten nuotiopaikoille tekemillä sissi-iskujen tyyppisillä yllätyshyökkäyksillä oli monesti passivoiva vaikutus, koska neuvostoliittolaiset eivät useinkaan nähneet lumipukuisia pimeästä konepistoolilla tulittavia sotilaita. Merkittävä talvisodan kulkuun vaikuttava tekijä oli Stalinin puhdistukset vuosina 1937-1938, joissa tapettiin tai vangittiin Neuvostoliiton uuteen mekanisoituun sodankäyntiin koulutettu upseerikunta lähes kokonaan. Puna-armeija oli salaisesti kehittänyt mekanisoitua ja aselajien yhteistoiminnallista sodankäyntiä yhdessä Saksan kanssa 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa. Talvisodassa ei kuitenkaan käytetty uutta strategiaa. Talvisodassa samoin kuin ei jatkosodassakaan käytetty myöskään Neuvostoliitossa 1930-luvulla kehitettyjä maahanlaskuoperaatioita puolustajan linjojen taakse, vaikka Neuvostoliitto oli kehityksessä kansainvälinen edelläkävijä. Mottitaistelut Suomalaiset käyttivät omia taktiikoitaan ja vihollisen virheitä tehokkaasti hyödyksi. Hyökkääjän kolonnat motitettiin metsäteille. Raatteen tiellä tuhottiin kokonainen moottoroitu divisioona ja saatiin iso sotasaalis. Neuvostoliittolaisten motit puolustautuivat sitkeästi ja sitoivat suomalaisia, joita olisi tarvittu muualla. Katastrofista joutui vastuuseen puna-armeijan sotatoimiyhtymien korkein johto. Kenraaleita ja politrukkeja teloitettiin. Suomussalmen suunnalla taistelleen 163. divisioonan ylin komissaari Lev Mehlis menetti asemansa väliaikaisesti mutta sai säilyttää henkensä. Hänet kutsuttiin vuonna 1941 puna-armeijan ylimmäksi komissaariksi Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Sodan jälkeen hän toimi muun muassa Neuvostoliiton valtion tarkastusviraston pääjohtajana. Hän kuoli vuonna 1953. Talvisodan sotatalous Suomessa Suomen valmistautuminen sodanajan oloihin oli 1930-luvun lopussa vielä hyvin puutteellista tai keskeneräistä. Suurimmat puutteet olivat materiaalisessa valmistautumisessa. Joitakin lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimenpiteitä oli toki ehditty suorittamaan, mutta päätökset ja käytännön toimet olivat auttamattomasti myöhässä. Suomalaisen yhteiskunnan valmius sotaan oli siis huono, josta vastuun kantoivat sekä poliitikot että sotilaat. Poliittiset ristiriidat valtion varojen käytöstä johtivat toisaalta puolustusmenojen laiminlyöntiin, mutta mitä ilmeisimmin johtivat samalla myös eri yhteiskuntaluokkien integroitumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan, joka taas omalta osaltaan mahdollisti ns. talvisodan hengen muodostumiseen. Sotilaiden maanpuolustuksen kehittämistä haittaava osuus koostuu muun muassa keskinäisestä kiistelyistä ja salailunhalusta. Esimerkkinä vaikkapa kiistely pst-kiväärin kaliiperista, joka saatiin sovittua vasta keväällä 1939 ja talvisotaan mennessä vain aseen prototyyppi ehdittiin kehittää. Talvisodan aikana laadittiin ne suunnitelmat joiden perusteella suomalainen talouselämä ja teollisuus mobilisoitiin valtakunnan sodankäyntiä tukevaksi. Samalla havaittiin puolustuskyvyn kannalta merkittäviä laiminlyöntejä, joihin pyrittiin nopeasti puuttumaan. Tärkeiden raaka-aineiden varastot olivat lähes mitättömiä, kuljetusten suunnittelu ja toteutus vaati paljon enemmän resursseja kuin niihin oli varattu jne. jne. Suomalaisen yhteiskunnan sopeuttamiseksi sodan ajan olosuhteisiin ryhdyttiin laatimaan erilaisia suunnitelmia, joita ryhdyttiin käytännössä soveltamaan ns. välirauhan aikana. Osapuolten tappiot Suomalaisten tappiot talvisodassa olivat 26 662 sotatoimissa kuollutta ja noin tuhat siviiliä. Neuvostoliitto ilmoitti sodan jälkeen tappioikseen 48 745 kaatunutta ja haavoittunutta, mutta nykyään tiedetään varmuudella näiden lukujen olevan aivan liian pieniä. Everstiluutnantti Grigori Fedotovitš Krivošejevin 1990-luvulla johtama tutkimusryhmä tutki kaikki neuvostoarkistoissa olleet tiedot Neuvostoliiton sodissa kärsimistä tappioista (tutkimus on julkaistu englanniksi nimellä Soviet Casualties and Combat Losses in the Twentieth Century). Ryhmä totesi, että tarkkoja tappioita ei voida varmuudella sanoa tietojen ristiriitaisuuksien takia, mutta antaa kuitenkin kaksi eri lukua kaatuneista: Yksiköiden tappioilmoitukset sisältävät 95 348 kaatunutta, kadonnutta ja haavoihinsa kuollutta. Vuosina 1949-1951 kerätty puna-armeijan tappioluettelo sisältää nimeä. Ryhmän mukaan jälkimmäinen on todennäköisesti lähempänä oikeata. Haavoittuneiden punasotilaiden luvuksi ryhmä ilmoittaa miestä. Venäläisessä ja neuvostoliittolaisessa kirjallisuudessa on esitetty suurempiakin lukuja, kuten - kaatunutta, huippuna Nikita Hruštšovin mainitsemat miljoonan miehen tappiot. Nämä luvut eivät kuitenkaan perustu arkistolähteisiin. Mannerheim arvioi muistelmissaan muun muassa tuhottujen divisioonien perusteella kaatuneiden neuvostosotilaiden määräksi . Joidenkin suomalaispitäjien miehiä kaatui talvisodassa moninkertainen määrä toisiin verrattuna, mikä selittyy tuolloin puolustusvoimissa käytössä olleella aluejärjestelmällä. Jatkosodassa joukko-osastot muodostettiinkin jo toisin, osittain juuri talvisodan kokemusten perusteella. Talvisodan alussa puna-armeijan nopean hyökkäyksen vuoksi kaikkia siviilejä ei ehditty evakuoida. Heidän kohtalonaan oli jäädä neuvostoliittolaisten valloittamalle alueelle. Heitä oli Petsamosta alkaen rajaa myöten Suojärvelle saakka. Sotavankeina rajan yli siirrettyjen määrä oli yhteensä noin 2 500. Heidät siirrettiin yleensä työleirille. Osa heistä sairastui ja kuoli vaikeissa olosuhteissa. Hengissä selvinneet palautettiin kesän alussa 1940 takaisin kotimaahansa. Hyvin pieni osa jäi Venäjälle, mutta useimmat heistäkin palasivat myöhemmin Suomeen. Sota ja unenpuute aiheuttivat tuhansille miehille psyykkisiä ongelmia. Ville Kivimäen Murtuneet mielet -kirjan mukaan mielen häiriöistä kärsiviä ei hoidettu sodan aikana juuri lainkaan eikä heille tavallisesti myönnetty sotainvalidikorvauksia. Kun sodassa haavoittuneita kohdeltiin sankareina, psyykkisesti sairastuneet miellettiin usein pelkureiksi. Sotatraumojen ajateltiin johtuvat sotilaista itsestään, ei sodan aiheuttamista kokemuksista. Tämä oli toisaalta ymmärrettävää, sillä jos normaalien miesten psyykkinen murtuminen olisi hyväksytty samanlaiseksi rintamalta vapautuksen periaatteeksi kuin haavoittuminen, olisi sodan jatkaminen ollut vaikeaa. Toisaalta psyykkisten sairauksien diagnosointiin ei juuri ollut resurssejakaan. Talvisodan traumat näkyivät usein viiveellä: jatkosodan aikaisina hermoromahduksina sekä sodanjälkeisenä aikana veteraanien alkoholismina tai heidän näkeminään painajaisina. Alueluovutukset ja väestön uudelleensijoitus Sodan seurauksena Suomi menetti Sallan ja Kuusamon itäosat, suuren osan Karjalasta, Suomenlahden ulkosaaret ja Kalastajasaarennon länsiosan. Kaiken kaikkiaan luovutetut alueet olivat 12 % Suomen pinta-alasta. Suomi joutui myös vuokraamaan Neuvostoliitolle Hangon sotilastukikohdaksi. Kotinsa menetti noin suomalaista eli noin 12 % koko väestöstä. Kotinsa menettäneille pyrittiin löytämään uudet asuinpaikat muualta Suomesta säätämällä pika-asutuslaki. Sodan jälkeen perustettu Karjalan Liitto pyrki puolustamaan karjalaisevakkojen etuja. Ulkomaiden roolit ja apu Suomi sai paljon myötätuntoa ympäri maailman jo lokakuussa ennen talvisotaa, ja sodan alku synnytti suurta neuvostovastaisuutta. Erityisesti Etelä-Amerikan valtiot ja Ranska tuomitsivat Neuvostoliiton hyökkäyksen vihamielisin sanoin. Tärkeätä apua Suomi sai kansainväliseltä lehdistöltä, joka seurasi sotaa tarkasti ja oli kommunistisia lehtiä lukuun ottamatta Suomen puolella. Kansainliitto kutsuttiin joulukuun alussa koolle Suomen ehdotuksesta käsittelemään Neuvostoliiton hyökkäystä. Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta ja jäsenmaita kehotettiin auttaman Suomea. Päätöksellä oli huomattava merkitys erityisesti Länsi-Euroopan maiden keskuudessa, sillä ne saivat sen ansiosta selvän poliittisen mandaatin ja kehotuksen auttaa Suomea. Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta päättivät helmikuun 5. päivänä retkikunnan lähettämisestä Suomen avuksi. Ensimmäisten joulukuussa tehtyjen suunnitelmien mukaan Petsamon vesille olisi lähetetty liittoutuneitten laivasto-osasto ja mahdollisesti jopa joukkoja valtaamaan takaisin Neuvostoliiton miehittämän Petsamon manneralue. Petsamon merkitys ymmärrettiin kuitenkin pian Suomelle vähäiseksi, ja lisäksi se ei olisi antanut länsivalloille tilaisuutta pysäyttää Saksan elintärkeä rautamalmituonti Kiirunan-Jällivaaran alueelta. Sen vuoksi helmikuun 5. päivänä päätetty operaatio koostui maihinnoususta Norjan rannikolle, etenemisestä Pohjois-Ruotsin malmialueille ja tilanteen salliessa pienemmän osaston jatkamisesta Suomeen. Viimeisen vaiheen olisi voineet estää Saksan voimakkaat vastatoimet Ruotsissa. Operaation perusongelmana oli, että Ruotsin ja Norjan suhtautuminen niiden alueiden käyttöön oli kielteistä. Erityisesti Britannia arkaili käynnistää operaatiota ilman Ruotsilta ja Norjalta saatuja takuita vapaasta läpikulusta. Lisäksi Suomikaan ei ollut yksiselitteisen halukas pyytämään julkisesti retkikuntaa avukseen, koska se ei olisi ollut ratkaiseva sotilaallinen apu, mutta olisi saattanut kietoa Suomen mukaan suursotaan. Ranska ja Britannia myös esittivät erillisiä tarjouksia ja antoivat avun määrästä ja ajankohdasta ristiriitaisia tietoja, mikä teki suomalaiset varautuneiksi. Aikataulun mukaan liittoutuneiden osastot, noin kolmen divisioonan vahvuus, oli lähtenyt liikkeelle satamistaan 15. maaliskuuta ja aloittanut maihinnousun Norjassa viisi päivää myöhemmin. Suomen rauhanneuvottelujen kestäessä Ranska ehti jo määrätä operaation sen joukkojen osalta käynnistetyksi 12. maaliskuuta, ja myös britit valmistautuivat noina päivinä liikkeellelähtöön. Suomen tekemä rauha kuitenkin keskeytti molempien toiminnan 13. maaliskuuta. Ruotsin ilmavoimien varustama ruotsalaisvapaaehtoisista koottu lentolaivue Flygflottilj 19 (F19) vastasi Pohjois-Suomen ilmatilan puolustuksesta vajaalla parillakymmenellä koneella tammikuusta 1940 lähtien. Suomalaistunnusten alla lentäneen omavaraisen ruotsalaislaivueen ansiosta asutuskeskuksille saatiin suojaa pommituksilta ja Suomen ilmavoimien omat koneet saattoivat keskittyä eteläisen Suomen puolustamiseen. Sodan jälkeen lentokoneet palautettiin Ruotsiin. Yksikkö toi Ruotsin ilmavoimille merkittävää kokemusta taistelutoiminnasta. Talvisodan ulkomaalaiset vapaaehtoiset Talvisodan päättyessä Suomen armeijan palvelukseen oli ilmoittautunut (virallisen tilaston mukaan) noin 11 660 ulkomaalaista. Kaikkiaan heitä oli 28 maasta. Sotilaallista merkitystä ulkomaalaisista vapaaehtoisista oli käytännössä vain Ruotsista ja Norjasta saapuneilla vapaaehtoisilla Svenska Frivilligkårenilla. Varsinaisiin taistelutoimiin osallistui heidän lisäkseen pieni joukko amerikansuomalaisia. Lisäksi taisteluihin otti osaa karjalaisista ja Inkerin suomalaisista koottu Sissipataljoona 5. Talvisodan seurauksista ja merkityksestä Talvisota oli sekä Suomen että Neuvostoliiton kansoille raskas koettelemus: henkilö- ja aineelliset tappiot olivat molemmissa maissa suuret. Lisäksi maiden väliset suhteet olivat sodan jälkeen siihen asti huonoimmassa tilassa, eikä kumpikaan pyrkinyt välien parantamiseen, vaan etsi ratkaisuja ristiriitoihin muuta kautta. Koska Saksa oli miehittänyt Tanskan ja Norjan, olivat Suomen mahdollisuudet saada tukea länsiliittoutuneilta kadonneet, joten Suomi tukeutui Saksaan, mikä sytytti jatkosodan Suomen ja Neuvostoliiton välille. Toinen maailmansota jatkui, ja sen kehitys vaikutti ratkaisevasti myös Neuvostoliiton ja Suomen väliseen tilanteeseen. Raskaista menetyksistä huolimatta Neuvostoliitto ei luopunut suunnitelmista valloittaa Suomea. Neuvostojohtajat eivät myöskään olisi epäröineet käyttää sotavoimaansa säälimättömästi vastarinnan murskaamiseksi. Tehostaakseen esittämäänsä uhkavaatimusta ulkoministeri Vjatšeslav Molotov sanoi Liettuan ulkoministerille kesäkuussa 1940: "Teidän täytyy olla sen verran realisti, että ymmärrätte pienten valtioiden ajan olevan ohi." Neuvostojoukkojen komentajana talvisodassa toiminut marsalkka Kliment Vorošilov myönsi myöhemmin, että hänellä itsellään, yleisesikunnalla sen enempää kuin Leningradin sotilaspiirin johdollakaan ei syksyllä 1939 ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millaiseen sotaan he olivat lähteneet. Sittemmin Neuvostoliiton presidenttinä toiminut Vorošilov antoi tunnustuksen vastapuolelle: "Suomen armeija, joka oli hyvin järjestäytynyt, aseistautunut ja koulutettu paikallisia olosuhteita silmällä pitäen, osoittautui erittäin liikkuvaksi, puolustuskykyiseksi ja kurinalaiseksi." Suomen ulkoministeri Eljas Erkko oli ennen talvisodan syttymistä rauhoitellut alaisiaan vakuuttamalla, että "eivät venäläiset talvea vasten lähde hyökkäämään". Stalin puolestaan halusi mahdollisimman nopeasti selvittää välinsä Suomen kanssa varmistaakseen Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa Neuvostoliitolle varatut edut, sillä hänen korviinsa oli kantautunut huhuja, joiden mukaan Saksa olisi valmistellut rauhaa länsivaltojen kanssa ja kääntäisi pian aseensa itään, Neuvostoliittoa vastaan. Stalinilla oli kiire myös toisesta syystä, sillä Saksan kanssa tehtyyn kauppaan sisältynyt Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan kysymys, joka odotti yhä vuoroaan, oli strategisesti Suomen asiaa huomattavasti tärkeämpi. Huhtikuussa 1940 Stalinin johdolla pidetyssä kritiikkikokouksessa Suomen rintaman komentajat kehuivat Suomen armeijaa, mutta Stalin vaiensi heidät toteamalla, ettei Suomen armeijaa voitu pitää "täysin nykyaikaisena armeijana", koska se oli koulutettu puolustusta eikä hyökkäystä varten. Talvisodan aikana ja sen jälkeen on puhuttu "talvisodan ihmeestä". Sen mukaan pienen Suomen urhoollinen taistelu ja menestys suurta ylivoimaa vastaan oli yli-inhimillinen suoritus, jossa Jumala varjeli ja auttoi Suomea. Tasavallan presidentti Kyösti Kallio kehotti Suomen armeijaa lukemaan Raamattua, ja myös puolisonsa Kaisa Kallion kanssa Suomen kansaa rukoilemaan. Kerrotaan, että ihmiset julkisestikin kaupassa polvistuivat itkien rukoilemaan. Suomen sotilaat uskoivat vakaasti Jumalan auttaneen mm. Pelkosenniemen taistelussa jossa he saivat yllätysvoiton. Tästä taistelusta on 25 vuotta talvisodan päättymisen jälkeen pystytetty muistomerkki, jossa lukee "Pelkosenniemen taistelu 18.12.1939, Tässä auttoi Herra". Talvisota toi esille kansakunnan henkisten voimavarojen merkityksen sodankäynnissä. Sodan jälkeen Suomen kansa oli sisäisesti yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin maan siihenastisessa historiassa. Myös poliittisella rintamalla pyrittiin kansaa yhtenäistävien toimien tukemiseen ja edistämiseen. Muun muassa 1930-luvulla käydyt kiistat Suomen armeijan rahoituksesta ja ylläpidosta väistyivät voimakkaan varustautumispyrkimyksen tieltä. Suomen johto pyrki kuitenkin kaikin keinoin välttämään talvisodassa koettua tilannetta, jossa maa oli joutunut yksin sotaan suurvaltaa vastaan. Suomalaisille talvisota oli lähinnä puolustuksellinen sota, mutta alue- ja henkilömenetykset nostattivat hyökkäysmielialaa. Suomessa jo aiemmin vallalla olleet epäluulot Neuvostoliittoa kohtaan kärjistyivät ryssävihaksi, jossa kaikki NL:n toimet tulkittiin negatiivisesti. Talvisodan historia tarjoaa hyvän esimerkin suurvaltapoliittisista toimintaperiaatteista. Sekä Saksan että Neuvostoliiton 1930-luvulla esittämät aatteelliset motiivit ja niiden keskinäiset vastakkainasettelut osoittautuivat propagandaksi, jonka avulla peiteltiin suurvaltojen todelliset valtapyrkimykset. Bolševismin ja kansallissosialismin tunnukset siirrettiin syrjään, kun suurvaltain etu niin vaati. Tämän tosiasian oivaltaminen oli eräs keskeinen tekijä talvisodan hengen syntymisessä suomalaisten kesken.Yhteiskunnassa tapahtuvan poliittisen mielipiteenmuodostuksen suhteen talvisota ja vuoden 1918 Suomen sisällissota ovat mielenkiintoinen vertailukohta. Vuoden 1917 aikana sisä- ja suurvaltapoliittiset virtaukset veivät suomalaisia erilleen toisistaan ja vahvistivat poliittisen kentän äärilaitoja sekä oikealla että vasemmalla. Vuonna 1939 kehitys oli päinvastainen: sisäpolitiikassa tapahtui yhdentymistä ja oikeistoradikalismin sekä vasemmiston ääriryhmien kannatus vähenivät, ja virta vei suomalaisten enemmistöä yhteisten ulkopoliittisten ja maanpuolustuksellisten tavoitteiden taakse ja lopulta taisteluun epäoikeudenmukaisiksi koettuja toimia vastaan. Suomalaisten kokeman "yksituumaisuuden" tai asevelihengen on monissa yhteyksissä arvioitu vaikuttaneen Suomessa myös toisen maailmansodan jälkeen. Talvisota saattoi vaikuttaa toiseen maailmansotaan merkittävästi, koska Hitler arvioi Neuvostoliiton "savijaloilla seisovaksi jättiläiseksi", mikä osaltaan vahvisti saksalaisten päätöstä hyökätä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Toisaalta neuvostoliittolaiset ottivat opikseen jäykän taktiikan ja heikkojen komentosuhteiden aiheuttamista tappioista sekä jalkaväen koulutuksen puutteista. Myös Suomi-konepistoolein varustettujen iskujoukkojen menestys Raatteentiellä johti konepistoolin sekä suksien merkityksen uudelleenarviointiin Neuvostoliitossa. Neuvostoliitto ryhtyi varustamaan jalkaväkeään automaattikiväärien ohella myös itse valmistamillaan PPŠ-41-konepistooleilla, minkä ansiosta tulivoima kasvoi. Sodan aikana Neuvostoliitossa sitä kutsuttiin "suomalaiseksi sodaksi" tai "Suomen kampanjaksi". Toisen maailmansodan jälkeen YYA-aikana terminologiaa pehmennettiin ja puhuttiin "vuosien 1939-1940 neuvostoliittolais-suomalaisesta paikallisesta aseellisesta konfliktista". Huomattava on, että jo vuoden 1963 neuvostoliittolaisissa tietosanakirjoissa Neuvostoliitto nimettiin hyökkääjäksi. Vuonna 1976 julkaistussa Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan osassa 24.I (s. 41) on kolmen palstan artikkeli Neuvostoliittolais-suomalainen sota 1939-40 sekä yksi sivu talvisotaan liittyviä karttoja. Artikkelissa korostetaan Leningradin turvallisuusnäkökulmaa "vihamielisten voimien" mahdollista hyökkäystä vastaan sodan syynä. Neuvostoliiton intressejä vastaan toimineena valtiona mainitaan myös Saksa. Perestroikan myötä 1980-luvulla talvisodasta tuli jälleen sota ja nimi "zimnjaja voina" (, talvisota) tuli muotiin. Kunniamerkit Talvisotaan osallistuneille jaettiin talvisodan muistomitali. Muita aikaan liittyneitä mitaleita ovat mm. aseveliristit, kuten Kainuun risti, Keski-Kannaksen risti, Koiviston risti, Kollaan risti, Laatokan mitali, Lapin risti, Länsi-Kannaksen risti, Muolaan risti, Pitkärannan risti, Summan risti, Taipaleen risti ja Tolvajärven risti. Talvisota taiteessa ja viihteessä Heti sodan päätyttyä Otava järjesti talvisota-aiheisen kirjoituskilpailun. Sen voitti Viljo Sarajan Lunastettu maa, toiseksi sijoittui Eino Hosian Tuliholvin alla ja kolmanneksi Pentti Haanpään Korpisotaa. Haanpää oli osallistunut sotaan JR 40:n riveissä Pelkosenniemellä ja sodan loppuvaiheissa Kannaksella. Korpisotaa onkin realistinen ja omiin kokemuksiin perustuva kuvaus sodan vaiheista sotamiehen näkökulmasta. Runoudessa talvisotaa kuvasi komppanianpäällikkönä Taipaleenjoella toiminut Yrjö Jylhä kokoelmassa Kiirastuli. Antti Tuuri kirjoitti romaanin Talvisota, jonka pohjalta Pekka Parikka ohjasi 1989 samannimisen elokuvan. Yhdysvaltalainen Chuck Pfaffer ilmoitti loppukesästä 2010 aikomuksestaan tehdä elokuva talvisodan pohjalta. Ruotsalaisen power metal -yhtye Sabatonin vuonna 2008 julkaistulla albumilla The Art of War oli Talvisota-niminen kappale. Sodanaikaisista propagandalauluista yksi parhaiten tunnettuja on Reino Palmrothin (Palle) sanoittama kappale Silmien välliin, jonka Palle kirjoitti heti talvisodan päätyttyä. Katso myös Talvisodan diplomatia Talvisodan pommitukset Talvisodan merisotatoimet Talvisodan ilmasotatoimet Suomen talvisodassa saama sotasaalis Rautasormus Maan Turva Lähteet Kirjalähteet Verkkolähteet Viitteet Kirjallisuutta Etelä-Pohjanmaan sankarivainajat . Muistojulkaisu. Osakeyhtiö Vaasa, 1941. Mononen, Väinö: Kiannan kirous: Neuvostojoukot Suomussalmella . Helsinki: Books on Demand, 2022 ISBN . Mononen, Väinö: Talvisota Suomussalmella I. Helsinki: Books on Demand, 2021 ISBN . Mononen, Väinö: Talvisota Suomussalmella II. Helsinki: Books on Demand, 2021 ISBN . Mononen, Väinö: Talvisota Suomussalmella III. Helsinki: Books on Demand, 2021 ISBN . Mononen, Väinö: Talvisota Suomussalmella IV. Helsinki: Books on Demand, 2021 ISBN . Mononen, Väinö: Talvisota Suomussalmella V. Helsinki: Books on Demand, 2021 ISBN . Mononen, Väinö: Talvisota Kuhmossa I. Helsinki: Books on Demand, 2020 ISBN . Mononen, Väinö: Talvisota Kuhmossa II. Helsinki: Books on Demand, 2020 ISBN . Mononen, Väinö: Talvisota Kuhmossa III. Helsinki: Books on Demand, 2020 ISBN . Mononen, Väinö: Talvisota Kuhmossa IV. Helsinki: Books on Demand, 2020 ISBN . Mononen, Väinö: Talvisota Kuhmossa V. Helsinki: Books on Demand, 2020 ISBN . Mononen, Väinö: Tulta ja tulikiveä: Taunon tarina talvisodasta. Helsinki: Books on Demand, 2019 ISBN . Mononen, Väinö: Dolinin hiihtoprikaati: Kuoleman kuriiri Kuhmossa. Helsinki: Books on Demand, 2018 ISBN . Mononen, Väinö: Tuonelan tulenliekit: Tauno Pirhosen talvisota Lieksassa ja Kuhmossa. Helsinki: Edico Oy, 2011. ISBN . Aiheesta muualla Ylen Elävä arkisto - Suomi sodassa: Talvisodan ankarat päivät 1939-1940 Svenska Filminstitutet - Filmarkivet: Fyrmaktsmötet i Stockholm (1939). Pres. Kallion vierailu Pohjolan valtionpäämiestapaamisessa Suomen puolustusvoimat: Talvisodan sähkeet Ylen 12-osainen radiosarja Suomi talvisodassa Luettelo kuolleista neuvostosotavangeista sodan aikana (135 kpl) Arkistolaitos. Talvi- ja jatkosodan henkilöhistorialliset lähteet Arkistojen portti. SA-kuva-arkisto Talvisodan 105 päivää reaaliajassa. Yleisradion #sota39 päivittää sodan vaiheet päivä päivältä Twitterissä. 75 vuoden takaiset tapahtumat kerrotaan maan sotatilahallituksen käymien todellisten keskustelujen ja päätösten kautta twiiteiksi tiivistettynä. Talvisota.fi Talvisodan tietokeskus. Sotamuseo. Talvisodan kansallisen muistomerkin valokuvat - talvisota- .fi Seulonnan keskeiset artikkelit

1257

https://fi.wikipedia.org/wiki/Totalitarismi

Totalitarismi

Totalitarismi on poliittinen järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille. Totalitarismi on autoritarismin äärimmäinen muoto. Totalitarismiin kuuluu dominoiva johtaja, joka esitetään hyväntahtoisena kansan etujen ajajana. Hallinto perustuu joko suuren yhteiskunnallisen muutoksen tavoitteluun tai ideologiaan, jonka pohjalta rakennetaan ihanneyhteiskuntaa. Käsitteen historia Käsitteitä totalitarismi ja totalitaarinen järjestelmä alettiin käyttää satunnaisesti 1930-luvulla sellaisista diktatorisista valtioista, joille on ominaista tietyn poliittisen aatteen ehdoton valta, muun poliittisen toiminnan tukahduttaminen sekä yhteiskunta- ja talouselämän valjastaminen palvelemaan tämän poliittisen suuntauksen tavoitteita. Totalitaristisiksi on luonnehdittu Josif Stalinin aikaista Neuvostoliittoa, Benito Mussolinin fasistista Italiaa ja Adolf Hitlerin johtamaa natsi-Saksaa. Myös Mussolini itse puhui totalitaarisesta valtiosta (). Toisen maailmansodan jälkeen käsite levisi tutkijoiden käytöstä nopeasti yleiseen käyttöön sekä tiedotusvälineissä että poliitikkojen puheissa. Nykyajan ainoana totalitaristisena valtiona pidetään Kimien dynastian johtamaa Pohjois-Koreaa. Piirteitä Z. K. Brzezinskin mukaan totalitarismi on diktatuuri, jossa teknologisesti edistyneitä poliittisen vallan välineitä käyttämällä keskitetty hallinto tai eliitti edistää rajoittamattomasti totaalista yhteiskunnallista vallankumousta, johon kuuluu pakotettu yksimielisyys sekä ihmisten ehdollistaminen tietynlaisten mielivaltaisten ideologisten oletusten pohjalta. Totalitarismin erottaa muusta autoritarismista se, että totalitarismissa on totalistinen ideologia, jota noudattaa maan yksi ja ainoa puolue, jolla on johtaja eli diktaattori, sekä se, että totalitarismilla on täysin kehittynyt salainen poliisi sekä monopoli joukkotiedotuksessa, aseistuksessa ja organisaatioissa. Juan Linzin mukaan järjestelmä on totalitaristinen ensinnäkin silloin, kun sillä on monistinen muttei monoliittinen valtakeskittymä, josta kaikkien instituutioiden ja ryhmien mahdollinen moniarvoisuus saa laillisuutensa, joka toimii niiden välittäjänä, ja joka on enimmäkseen poliittinen luomus eikä edeltäneen yhteiskunnan dynamiikasta kasvanut. Toisekseen, totalitarismissa on yksityiskohtainen ja itsenäinen ideologia, johon hallitsijat ja puolue identifioituvat, ja jota ne käyttävät politiikkansa perustana, ja joka tarjoaa perimmäisen merkityksen, historiallisen tarkoituksen tunnun, sekä tulkinnan yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Kolmanneksi, totalitarismissa kansalaiset mobilisoidaan, eli heidän poliittista ja yhteiskunnallista toimintaansa rohkaistaan, vaaditaan, palkitaan ja ohjaillaan, ja pelkästään passiivista tottelua ei pidetä suotavana. Linzin työhön perustuen Paul C. Sondrol Coloradon yliopistossa Colorado Springsissä on vertaillut totalitaaristen diktatuurien ominaispiirteitä autoritaarisiin: Hannah Arendtin mukaan 1900-luvun alkupuolella nousseet totalitaariset järjestelmät erosivat aikaisemmista diktatorisista järjestelmistä muun muassa siinä, että poliittiset laitokset toimivat niissä ainoastaan todellista valtaa pitävän ryhmän lavasteina ja että aate oli vallanpitäjille pelkkä väline kansan hallitsemiseen. Totalitaristiset valtiot ovat käyttäneet hallintakeinoinaan valtioterrorismia, terroritekoja, vangitsemisia ja laajamittaista propagandaa. Saksassa, Italiassa, Neuvostoliitossa ja Pohjois-Koreassa johtajan henkilökohtaista asemaa on pönkitetty myös henkilöpalvonnalla. Katso myös Poliisivaltio Totalitaristinen taide Vuonna 1984 Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Seulonnan keskeiset artikkelit

1258

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietokonevirus

Tietokonevirus

Tietokonevirus on haittaohjelma, joka monistaa itseään ja leviää tietokoneesta toiseen isännän eli dokumentin tai suoritettavan ohjelman mukana ihmisen toimen yhteydessä. Mato on toinen tunnettu haittaohjelmatyyppi, mutta toisin kuin virus leviää ilman isäntää eikä tarvitse ihmisen toimintaa sen levittämiseen. Virukset voivat levitä esimerkiksi tietokoneverkon tai tiedontallennusvälineen mukana tulleen tiedoston kautta. Toisinaan virus on naamioitunut Bad Sectoriksi (levyeditorilla luettavuus erottaa tällaisen viruksen oikeasta vikakohdasta). Virus voi aiheuttaa haittaa myös vahingossa tai epäsuorasti esimerkiksi siten, että sen aiheuttama liikenne tukkii verkon heikoimpia kohtia tai lukitsee järjestelmiä salasanojen lukuisten avausyritysten takia. Pahimmillaan virus saattaa tuhota tietokoneen BIOS-muistin, jolloin tietokone ei enää käynnisty. Tietokoneviruksia vastaan on kehitetty erityisiä virustorjuntaohjelmia. Luokitus Tietokonevirukset voidaan jakaa niiden kohteiden mukaan tiedostoviruksiin, makroviruksiin, komentojonoviruksiin ja käynnistyslohkoviruksiin. Virukset voivat kuulua samanaikaisesti useaan eri ryhmään. Tiedostovirukset tarttuvat suorituskelpoisiin tiedostoihin. Nämä leviävät tietokoneeseen, kun siinä suoritetaan viruksen saastuttama ohjelma. Komentojonovirukset puolestaan käyttävät leviämiseen järjestelmän tarjoamia komentojonoja. Makrovirukset leviävät erilaisten dokumenttien sisältämien makrojen mukana. Joskus makrot saattavat käynnistyä automaattisesti dokumentin avaamisen jälkeen, mikä mahdollistaa virukselle helpon tien saastuttaa tietokone. Käynnistyslohkovirukset puolestaan tarttuvat levykkeiden ja kiintolevyjen käynnistysalueelle, jolla on ohjelmakoodia, joka suoritetaan tietokoneen käynnistyessä. Levykkeellä oleva virus voi siirtyä koneeseen, kun tietokone avataan levykkeen kautta. Toiminta Viruksilla on yleensä yksi tai kaksi toimintavaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa se pyrkii levittämään itsestään kopioita ja esimerkiksi kopioimaan itsensä tietokoneessa käytetyille levykkeille. Toisessa osassa virus aktivoituu, mutta kaikilla viruksilla ei ole aktivoitumisvaihetta, vaan osa viruksista pyrkii vain levittämään itseään. Jotkut virukset aktivoituvat jo leviämisensä yhteydessä. Virukset, jotka vain levittävät itseään, eivät käytännössä aiheuta varsinaisesti tahallista vahinkoa. Nekin voivat silti aiheuttaa yhteensopivuusongelmia, koneen toiminnan hidastumista ja tiedostojen tuhoutumisia. Virusten aiheuttama yleisin haitta on tietojen hävittäminen. Virus voi esimerkiksi tyhjentää kiintolevyn nollaamalla tilavaraustaulukon, jolloin informaatio ei kuitenkaan ole fyysisesti kadonnut. Toinen tapa tuhota tietoa on kirjoittaa hiljalleen kiintolevylle roskakoodia. Tällöin tuhot saattavat olla suuria, sillä myös varmuuskopiotkin saattavat saastua. Historia Ensimmäisenä varsinaisena tietokoneviruksena pidetään vuonna 1982 kirjoitettua Elk Cloneria, joka levisi Apple II -tietokoneissa levykkeeltä toiselle Apple DOSissa. Elk Cloner syntyi sen tekijän Rich Skrentan mukaan käytännön pilana. Vanhin tunnettu IBM PC -yhteensopivien virus oli vuonna 1986 kirjoitettu (c)Brain, joka pyrki piiloutumaan matkimalla DOSin toimintoja. Ensimmäisen laajan matoepidemian Internetissä synnytti marraskuussa 1988 liikkeelle lähtenyt Morris-mato, joka levisi verkkoon liitetystä Unix-järjestelmästä toiseen. Tietokoneverkkojen kehittyminen ja niiden laajamittainen käyttö 1990-luvun alussa lisäsi myös tietokoneviruksia kirjoittavien hakkereiden ja ohjelmoijien määrää. Ensimmäinen laajamittaista vahinkoa tehnyt tietokonevirus oli vuoden 1999 Melissa. Samoihin aikoihin tietokonekäyttäjät alkoivat keskittyä aikaisempaa enemmän virustorjuntaan. 2000-luvun alussa oli liikkeellä useita tunnettuja viruksia ja matoja, jotka levisivät verkoissa (muun muassa Blaster, SQL Slammer ja Sasser). Mydoom-virus vahingoitti 2004 miljoonia koneita houkuttelemalla ihmisiä avaamaan erään sähköpostin liitetiedoston. Kiristyshaittaohjelmat ovat uudempaa kehitystä, joissa tavoitteena on uhrin kiristäminen rahallisen hyödyn saamiseksi. Madot ja virukset voidaan jakaa neljään aaltoon seuraavasti (vuonna 2004): ensimmäinen aalto vuodesta -luvun alkuun toinen aalto 1990-luvun alusta vuoteen 1998 kolmas aalto vuodesta 1999 vuoteen 2001 neljäs aalto vuodesta 2001 vuoteen 2004 Nämä aallot viittaavat kausiin, jolloin teknologiset trendit alkoivat ja ilmestyivät merkittävissä määrissä. Esimerkiksi kolmannessa aallot sähköpostin välityksellä leviävät virukset ja madot yleistyivät. Erityisen tunnettuja viruksia Joulukuusivirus CIH Iloveyou Melissa Brain Katso myös Aikajana merkittävistä tietokoneviruksista ja madoista Mato (haittaohjelma) Matkapuhelinvirus Virustorjunta Core War Ohjelmistosodankäynti Troijalainen Lähteet Aiheesta muualla Ylen Elävä arkisto: Ensimmäinen nettimato kirvoitti viruskeskustelun Suomessakin Ylen Elävä arkisto: Virusliiga-kaappaus tietokoneella Seulonnan keskeiset artikkelit

1260

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taajuus

Taajuus

Taajuus (vanhalta nimeltä jaksoluku ) kuvaa jonkin ilmiön tapahtumien määrää aikayksikköä kohti. Taajuus merkitään tunnuksella f. Taajuuden SI-yksikkö on hertsi (tunnus Hz), joka on sekunti-1, eli 1 Hz = 1 / s. Yksikön nimi tulee saksalaisen fyysikon Heinrich Rudolf Hertzin nimestä. Yksi hertsi kertoo yhden tapahtuman kestoksi yhden sekunnin. Kymmenellä hertsillä tapahtuma toistuu säännöllisesti kymmenen kertaa sekunnissa; jokaisen yksittäisen jakson pituus on . Ilmiön taajuus Jonkin ilmiön taajuus voidaan selvittää mittaamalla yhden jakson pituus sekunteina ja ottamalla siitä käänteisluku. Jos ajanjaksona tapahtuu n tapahtumaa, mutta tapahtumien jaksonaika vaihtelee, niin kyseessä ei ole taajuus ensinkään. Sähkösignaalin taajuus Ennen puolijohde-elektroniikan kehittymistä sähkösignaalin taajuus mitattiin resonaattoreilla. Matalilla taajuuksilla käytettiin mekaanisia värähtelijöitä, jotka herätettiin mitattavan virran syöttämällä sähkömagneetilla. Korkeammilla taajuuksilla käytettiin LC-resonanssipiirejä, joiden imemä virta mitattiin. Hyvin korkeilla taajuuksilla (yli GHz) käytettiin onteloresonaattoreita. Resonanssissa virta saavutti maksimiarvon. Nykyään matalia taajuuksia mitataan määrittämällä jännitteen kahden nollakohdan välinen aikaero ja korkeita taajuuksia laskemalla aikaväliin osuneiden jännitteen merkinvaihtojen lukumäärä. Elektroniset taajuusmittarit voidaan helposti tehdä hyvin tarkoiksi. Ne ovatkin tarkimpia yleisesti käytettyjä mittareita. Monia eri taajuuksia sisältävän signaalin eri komponentit voidaan erottaa toisistaan spektrianalysaattorilla. Kulmataajuus Sähkötekniikan sinimuotoisten signaalien yhteydessä puhutaan usein kulmataajuudesta. Taajuuden f ja kulmataajuuden ω välillä on seuraava riippuvuus: ω = 2π·f. Täsmällisemmin ilmaistuna sinimuotoisen aaltoliikkeen kulmataajuudelle ω on määritelmä: ω = dΦ / dt missä Φ on kiertokulma. Kulmataajuuden merkitys näkyy siinä, että taajuudeltaan f olevan virran suuruus I noudattaa kaavaa I=Ip sinωt, jossa Ip on virran huippuarvo ja t on aika. Katso myös Aallonpituus Aalto Aaltoloukku Fourier-muunnos Siniaalto Sähkömagneettinen spektri Lähteet Aiheesta muualla Aaltoliike Suureet Seulonnan keskeiset artikkelit

1262

https://fi.wikipedia.org/wiki/Telnet

Telnet

Telnet on yhteysprotokolla pääteyhteyksiin Internetin ylitse. Telnet on myös telnet-protokollaa käyttävä hyvin yleinen ohjelma. Usein pääteyhteys muodostetaan asiakkaan tietokoneesta palvelimen komentorivipalveluihin, jolloin päästään käyttämään palvelimen ohjelmia ja palveluita, esimerkiksi lukemaan sähköpostia. Telnet-ohjelma löytyy käytännössä kaikilta käyttöjärjestelmiltä vakiona lukuisien Internetistä löytyvien hyvien pääte-emulaattorien lisäksi. Koska telnet-protokollan asiakaspuoli ei oletusarvoisesti liikennöi palvelinpuolelle mitään protokollakohtaista, voi telnet-ohjelmia käyttää myös yksinkertaisten puhtaiden TCP-yhteyksien ottamiseen tiettyihin palveluihin vaikkapa niiden testaamista varten. Telnet ei salaa liikennettä (mukaan luettuna salasanoja) millään tavalla, ja muutenkin protokollan tietoturvan taso on heikko. Muun muassa tämän vuoksi telnetin käyttö pääteyhteyksiin on 1990-luvun lopulta alkaen vähentynyt jyrkästi. SSH-protokolla on monissa käyttötarkoituksissa käytännössä korvannut telnetin. Katso myös netcat - Telnet-ohjelmaa monipuolisempi testaustyökalu portti - mm. esimerkki Telnet-ohjelman käytöstä Standardointi - Telnet Protocol Specification OSI-sovelluskerros Seulonnan keskeiset artikkelit Internet-standardit Etähallintaohjelmistot

1263

https://fi.wikipedia.org/wiki/Virginiantupakka

Virginiantupakka

Virginiantupakka eli tupakka (Nicotiana tabacum) on Keski-Amerikasta ja pohjoisesta Etelä-Amerikasta kotoisin oleva koisokasvi, jonka kuivattuja lehtiä on eri tavoin valmistaen käytetty vuosituhansien ajan nautintoaineena ja rituaalien elementtinä. Intiaanit viljelivät alun perin ns. palturitupakkaa (Nicotiana rustica) eli kessua (mahorkkaa) Pohjois-Amerikassa ja virginiantupakkaa Keski- ja Etelä-Amerikassa. Virginiaan laji tuli Länsi-Intiasta eurooppalaisten mukana. Kasvi sisältää myrkyllisiä alkaloideja kuten nikotiinia ja sen rakenteellista isomeeria anabasiinia. Tupakan kasvatus Virginiantupakka kasvaa 125 cm korkeaksi. Sillä on punaiset, torvimaiset kukat. Kasvina tupakka pystyy tulemaan toimeen hyvinkin vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa ja suurehko osa sen viljelystä tapahtuukin Yhdysvaltain pohjoisvaltioissa kuten Virginiassa, vaikka aromikkaimpia lajikkeita kasvaakin lämpimimmillä leveysasteilla. Luonnonvaraisena virginiantupakka kasvaa Meksikossa, Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Intiassa. Nicotianaksi tupakkaa on alettu kutsua ranskalaisen diplomaatin Jean Nicot'n mukaan. Hän toi tupakan Ranskaan vuonna 1560. Nautintoainekäytön lisäksi tupakkaa kasvatetaan koristekasvina, ja Suomen perinnekasviyhdistys pyrkii pitämään tupakan kasvatuksen osaamista elossa. Käyttö Tupakkaa viljellään nikotiinipitoisten lehtiensä takia pääasiassa tupakkateollisuuden tarpeisiin, joka tuottaa tupakkatuotteita. Alun perin tupakan käyttö on ollut lääkinnällistä, mutta nykyään kaupoissa myytävä tupakka on täynnä erilaisia synteettisiä aineita lisäämään sen tehoa päihteenä. Tupakalla on hoidettu monia vaivoja kuten ihottumaa, munuaissairauksia, kivunhoidossa ja jopa matoihin. Savukkeiden jälkeen suosituimpia tapoja nauttia tupakasta ovat piippu, sikari, bidi ja suunuuska. Harvinaisempia muotoja ovat nenänuuska ja varsinainen purutupakka. Katso myös Tupakan synty (suomalainen kertomus) Lähteet Aiheesta muualla Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet: Virginiantupakka (Nicotiana tabacum) Tupakan lääkinnällinen käyttö Den virtuella floran: Virginiantupakka (Nicotiana tabacum) United States Department of Agriculture (USDA): Nicotiana tabacum Flora of China: Nicotiana tabacum Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Nicotiana tabacum Tupakat Viljelyskasvit Tupakointi

1264

https://fi.wikipedia.org/wiki/Typpihappo

Typpihappo

Typpihappo (aiemmin sievesi eli salpietarihappo) eli HNO3 on väritön, voimakkaasti syövyttävä happo. Typpihappo on myös vahva hapetin. Joissakin tilanteissa typpihaposta voidaan käyttää nimitystä aqua fortis eli "voimavesi". Typpihappoa käytetään paljon lannoitteiden, räjähdysaineiden, väriaineiden ja lääkkeiden valmistamiseen. Typpihapon muodostamia suoloja kutsutaan nitraateiksi (NO3− on nitraatti-ioni). Nitraatit ovat vesiliukoisia. Valmistus Väitetään, että ensimmäisenä typpihapon synteesin kirjasi ylös arabialainen filosofi ja alkemisti Jabir ibn Hayyan noin vuonna 800. Monet asiat, jotka ovat menneet Jabir ibn Hayyanin nimiin ovat kuitenkin todellisuudessa peräisin Espanjassa 1300-luvulla eläneeltä henkilöltä, joka otti käyttöönsä Jabarin latinisoidun nimen Geber saadakseen ajatuksilleen enemmän arvovaltaa. William Newman arvelee, että Geber oli Paulus Tarentolainen, italialainen fransiskaanimunkki. Nykyään typpihappoa valmistetaan polttamalla ammoniakkia sopivan katalyytin läsnä ollessa. Kun reaktiossa syntyneisiin typen oksideihin sumutetaan vettä, oksidit liukenevat muodostaen typpihappoa. Reaktioyhtälöksi saadaan: 2NH3 + 3O2 → 2HNO3 + 2H2 Valmistus tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensin ammoniakki poltetaan (hapetetaan) kuumentamalla sitä hapen kanssa. Katalyyttinä reaktiossa käytetään platinaa ja rodiumia. Reaktiossa muodostuu typpioksidia ja vettä. Reaktio on erittäin eksoterminen, eli siinä vapautuu paljon lämpöä (ΔH = −950 kJ). 4 NH3(g) + 5 O2(g) → 4 NO(g) + 6 H2O(g) Toisessa vaiheessa syntynyttä typpioksidia hapetetaan edelleen typpidioksidiksi: 2 NO(g) + O2(g) → 2 NO2(g) Tämän jälkeen saatu typpidioksidi sekoitetaan veteen, jolloin muodostuu typpihappoa. Sivutuotteena syntyvä typpioksidi kierrätetään ja siitä valmistetaan taas typpidioksidia: 3 NO2(g) + H2O(l) → 2 HNO3(aq) + NO(g) Vaihtoehtoisesti, jos reaktio toteutetaan ilmassa, typpioksidi laitetaan reagoimaan hapen ja veden kanssa: 4NO2(g) + O2(g) + 2 H2O(l) → 4 HNO3(aq) Kemialliset reaktiot Typpihappo on vahva happo ja myös voimakas hapetin. Sen pKa on −1,4, joten laimeissa vesiliuoksissa se on lähes kokonaan protolysoituneena nitraatti-ioneiksi: HNO3 + H2O → NO3− + H3O+ Typpihappo on vahvasti syövyttävä aine. Se liuottaa hapettamalla kaikki metallit kultaa ja eräitä platinametalleja lukuun ottamatta. Muista hapoista poiketen ei typpihapon reagoidessa metallin kanssa vapaudu vetyä, sillä varsinaisena hapettimena ei toimi protolyysissä vapautunut vetyioni vaan nitraatti-ioni, joka on vetyionia vahvempi hapetin. Tämän vuoksi se pystyy hapettamaan useita sellaisiakin metalleja, jotka ovat metallien jännitesarjassa vedyn jäljessä. Esimerkiksi kupari reagoi väkevässä typpihapon liuoksessa seuraavasti: Cu + 2 NO3− → Cu2+ + 2 NO2 + 2 H2O Nitraatti-ionissa oleva typpi pelkistyy siis tällöin hapetusasteelta +V hapetusasteelle +III. Laimeassa liuoksessa tai voimakkaammin pelkistävän metallin ollessa kyseessä se saattaa pelkistyä pidemmällekin, jolloin voi syntyä typpioksidia, dityppioksidia tai jopa ammoniumioneja. Esimerkiksi sinkki reagoi hyvin laimeassa liuoksessa seuraavasti: 4 Zn + 10 HNO3 → 4 Zn(NO3)2 + NH4NO3 + 3 H2O Typpihapon ja suolahapon seos, kuningasvesi, hapettaa ja liuottaa myös kullan ja platinan. Typpihappo hapettaa myös useat epämetallit kuten rikin, fosforin ja jodin. Esimerkiksi rikin reagoidessa typpihapon kanssa syntyy rikkihappoa, typpidioksidia ja vettä: S + 6 HNO3 → H2SO4 + 6 NO2 + 2 H2O Typpihapolla on myös taipumus sitoa itseensä proteiineja, jolloin esimerkiksi iho värjäytyy keltaiseksi jouduttuaan kontaktiin typpihapon kanssa. Lähteet Aiheesta muualla OVA-ohje Kemian työsuojeluneuvottelukunta (KETSU): Typpihappo PubChem: Nitric Acid KEGG: Nitric acid ChemBlink: Nitric acid Epäorgaaniset hapot Nitraatit Seulonnan keskeiset artikkelit

1265

https://fi.wikipedia.org/wiki/ThinkPad

ThinkPad

ThinkPad on alun perin IBM:n valmistama ja markkinoima kannettavien tietokoneiden sarja. Vuonna 2005 IBM myi henkilökohtaisten tietokoneiden valmistuksensa kiinalaiselle Lenovolle. ThinkPadeissä on perinteisesti ollut TrackPoint-tappihiiri. Useimmat mallit ovat mustan värisiä, mutta joitakin malleja on saatavilla muun muassa punaisen ja sinisen värisenä. ThinkPadin nimi tuli nahkaisista taskumuistikirjoista, joita jaetaan kaikille IBM:n työntekijöille. Niiden kannessa oli yhtiön motto, eli "Think" (ajattele). IBM:n nimitiimi alusta lähtien vastusti nimeä, sillä siihen asti kaikki IBM-tietokoneet oli tunnettu mallinumeroilla nimien sijaan, mutta vaihtoi mielipidettä kun huomattiin miten tunnetuksi ThinkPad tuli mediassa. Suunnittelutyön ensimmäisille ThinkPadeille teki IBM:n japanilainen Yamato-suunnittelukeskus. ThinkPadien puhtaat mustat linjat on ilmeisesti otettu perinteisestä japanilaisesta shoukadou bentou -lounaslaatikosta. Kuvia Lähteet Aiheesta muualla Lenovo - ThinkPad ThinkPad Wiki Kannettavat tietokoneet IBM:n tietokoneet Tietotekniikan tuotemerkit

1266

https://fi.wikipedia.org/wiki/Theodore%20Roosevelt

Theodore Roosevelt

Theodore Roosevelt (27. lokakuuta 1858 - 6. tammikuuta 1919) oli Yhdysvaltain 26. presidentti vuosina 1901-1909. Hänet tunnetaan myös nimellä T.R. ja Teddy. Roosevelt toimi presidentti William McKinleyn varapresidenttinä kunnes tämä murhattiin, ja 42-vuotiaana hänestä tuli Yhdysvaltain nuorin presidentti. Roosevelt oli republikaanipuolueen uudistaja, joka muutti puolueensa konservatiivisia ajatuksia 1900-luvun mukaisiksi. Roosevelt oli ensimmäinen yhdysvaltalainen Nobel-palkinnon vastaanottaja: hän sai rauhanpalkinnon vuonna 1906 Venäjän-Japanin sodan menestyksellisestä rauhanneuvottelutyöstä. Nuoruus Roosevelt syntyi 27. lokakuuta 1858 varakkaaseen perheeseen New Yorkissa. Hän oli vanhempiensa, Theodore vanhemman ja Marthan, neljästä lapsesta toinen. Theodore Roosevelt matkusteli lapsuudessaan pitkiä aikoja vanhempiensa kanssa Euroopassa ja Lähi-idässä. Hänen varhaiskasvatuksensa perustui yksityisten opettajien antamaan kotiopetukseen. Theodore Roosevelt kärsi lapsena astmasta, minkä vuoksi hän sairasteli usein. Teini-ikäisenä Roosevelt alkoi kuitenkin harrastamaan aktiivisesti liikuntaa ja jatkoi liikuntaharrastustaan koko elämänsä ajan. Liikuntaharrastuksen ansiosta Roosevelt oli fyysisesti vahva. Vuonna 1876 Roosevelt aloitti opiskelun Harvardin yliopistossa. Harvardissa ollessaan Roosevelt opiskeli laajasti erilaisia oppiaineita aina saksasta luonnonhistoriaan. Harvardissa ollessaan Roosevelt tapasi varakkaaseen pankkiiriperheeseen kuuluneen Alice Hathaway Leen ja avioitui tämän kanssa lokakuussa 1880. Avioitumisen jälkeen Roosevelt alkoi opiskella lakia Columbian yliopistossa, mutta lopetti opiskelut jo vuoden päästä lähteäkseen mukaan politiikkaan. Poliittisen uran alku ja pako länteen Roosevelt valittiin vuonna 1882 New Yorkin osavaltion lainsäädäntöelimeen, jossa hän toimi kahden kauden ajan vuoteen 1884 asti. 12. helmikuuta 1884 Alice Lee synnytti pariskunnan esikoistytön, joka sai saman nimen kuin äitinsä. Kaksi päivää synnytyksen jälkeen Theodore Rooseveltin oma äiti kuitenkin kuoli lavantautiin. Vain muutamaa tuntia tämän jälkeen Rooseveltin vaimo Alice menehtyi munuaisongelmien vuoksi. Kahden läheisen ihmisen menettäminen järkytti Rooseveltia syvästi ja hän pakeni seuraavien kuukausien ajaksi surua työhönsä politiikan parissa. Roosevelt päätti lopulta luopua työstään ja lähteä länteen Dakotan territorioon. Roosevelt jätti tyttärensä siskonsa hoidettavaksi ja muutti asumaan Dakotan erämaihin. Dakotassa Roosevelt osti itselleen kaksi karjatilaa ja tuhatpäisen karjalauman. Roosevelt vietti aikaansa ratsastaen, metsästäen, hoitaen karjaansa ja jahdaten sheriffinä Dakotan lainsuojattomia. Roosevelt muutti takaisin itään vuonna 1886, mutta vieraili tämänkin jälkeen useita kertoja Dakotan erämaissa. Takaisinmuuttoon vaikutti suuresti se, että Roosevelt oli tutustunut uudelleen Edith Kermit Carowiin, johon Roosevelt oli ollut nuorempana ihastunut. Pari meni naimisiin Lontoossa joulukuussa 1886 ja muutti asumaan New Yorkin Oyster Bayhyn. Pariskunta sai yhteensä viisi omaa lasta, joiden lisäksi he huolehtivat Rooseveltin esikoistyttärestä Alice Leesta. New Yorkissa Roosevelt alkoi kirjoittaa ahkerasti kirjoja. Hän kirjoitti useita teoksia muun muassa merisodankäynnistä, Thomas Hart Bentonista ja Gouverneur Morrisista. Paluu politiikkaan ja sota Espanjaa vastaan Roosevelt palasi politiikkaan vuonna 1886, kun hän pyrki New Yorkin kaupungin pormestariksi. Roosevelt ei kuitenkaan voittanut vaaleja. Kaksi vuotta myöhemmin Roosevelt kampanjoi republikaanien Benjamin Harrisonin puolesta presidentinvaaleissa. Harrison voitti vaalit ja nimitti Rooseveltin henkilöstökomissioon (United States Civil Service Commission), jossa hän jatkoi vielä seuraavan presidentin, demokraattien Grover Clevelandin alaisuudessa vuoteen 1895. Tuolloin Rooseveltistä tuli New Yorkin kaupungin poliisikomission (New York City Police Board) johtaja. Poliisikomissiossa Roosevelt muun muassa kitki korruptiota poliisilaitoksesta ja kielsi viinan myymisen sapattina. Republikaanipresidentti William McKinley nimitti Rooseveltin laivaston varaministeriksi vuonna 1897. Vuonna 1898 Yhdysvaltain laivaston alus USS Maine räjähti Havannan satamassa vieden mukanaan 266 yhdysvaltalaissotilasta ja Roosevelt asetti Yhdysvaltain laivaston täyteen hälytystilaan. Yhdysvaltalaisessa mediassa Espanjaa syytettiin laivan upottamisesta, vaikka todellisuudessa Espanjalla ei ollut mitään osuutta asiaan. Mediassa velloneiden syytösten vuoksi Roosevelt alkoi kuitenkin valmistaa laivastoa sotaan Espanjaa vastaan. Kun sota Espanjaa vastaan lopulta alkoi, niin Roosevelt erosi laivastoministeriöstä ja järjesti eversti Leonard Woodin kanssa ensimmäisen vapaaehtoisen ratsuväkirykmentin, jolle lehdistö antoi nimen "Rough riders". Roosevelt johti rykmenttiä yhdessä Santiagon taistelun hyökkäyksistä, minkä seurauksena hänestä tuli sodan jälkeen suuri sotasankari. Sodasta palattuaan Rooseveltia pyydettiin republikaanien ehdokkaaksi New Yorkin kuvernöörinvaaleihin demokraattien ja Tammany Hallin suosittua Judge Augustus van Wyckia vastaan. Republikaanien puoluekoneiston ja erityisesti republikaanipuolueessa merkittävässä asemassa olleen Thomas C. Plattin voimakkaan tuen ansiosta Roosevelt voitti vaalit täpärästi. Kuvernööriksi noustuaan Roosevelt kuitenkin toimi usein juuri päinvastoin kuin republikaaninen puolue olisi toivonut: Roosevelt muun muassa kieltäytyi nimittämästä Plattin haluamia puolueaktiiveja tiettyihin julkisiin virkoihin ja tuki julkista infrastruktuuria pyörittäneiden yritysten verotuksen kiristämistä. Tämän seurauksena Rooseveltin ja Plattin välit tulehtuivat. Platt ei halunnut Rooseveltin pyrkivän enää toiselle kuvernöörikaudelle, minkä vuoksi hän päätti vuonna 1900 ehdottaa Rooseveltia istuvan presidentin William McKinleyn varapresidenttiehdokkaaksi seuraaviin vaaleihin. Roosevelt suostui ehdotukseen, koska hän ajatteli sen tarjoavan väylän lähteä presidenttiehdokkaaksi vuoden 1904 vaaleissa. Presidentinvaalit 1901 ja McKinleyn murha Demokraatit asettivat vuoden 1900 presidentinvaaleissa McKinleyn ja Rooseveltin vastaehdokkaiksi William Jennings Bryanin ja Adlai E. Stevensonin. Roosevelt kampanjoi ahkerasti ja kiersi kampanjansa aikana puhumassa yli 500 eri kaupungissa. Vaaleissa McKinley ja Roosevelt löivät vastaehdokkaansa selvästi saaden yli ääntä enemmän ja vieden valitsijamiehet äänin 292-155. McKinleyn presidenttikausi jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä anarkisti Leon Czolgosz ampui McKinleytä 6. syyskuuta 1901, ja tämä kuoli viikkoa myöhemmin. Roosevelt vannoi virkavalansa 14. syyskuuta 1901 Näin 43-vuotiaasta Rooseveltista tuli maan historian nuorin presidentti. Presidenttinä Roosevelt toimi presidenttinä lopulta vajaan kahden kauden ajan. Vuoden 1904 presidentinvaaleissa Roosevelt voitti demokraattiehdokkaan Alton B. Parkerin selvästi valitsijamiesäänin 336-140. Sisäpolitiikka Presidentiksi noustuaan Roosevelt lupasi leikata trustien valtaa Yhdysvalloissa. Roosevelt nosti kahden presidenttikautensa aikana yhteensä 44 syytettä suuryrityksiä vastaan, mistä hän sai lempinimen "trust-busteriksi". Trustien vastainen Sherman Antitrust Act oli säädetty jo vuonna 1890, mutta sitä ei ollut ennen Rooseveltin presidenttikautta juurikaan käytetty. Vuonna 1902 Yhdysvaltain oikeusministeriö kuitenkin haastoi John Pierpont Morganin johtaman The Northern Security Company -rautatieyhtiön oikeuteen. Yhtiö oli fuusioiden kautta saanut itselleen monopoliaseman, minkä vuoksi Yhdysvaltain korkein oikeus määräsi sen vuonna 1904 purettavaksi. Lisäksi Rooseveltin presidenttikaudella hyväksyttiin useita yritysten toimintaa sääteleviä uusia lakeja: Hepburn Act määritteli 1906 suurimmat lippujen hinnat rautateillä. Pure Food and Drug Act ja Meat Inspection Act määräsivät elintarvikkeiden tarkastamisesta sekä tehtaiden hygieniasta. Trustien purkamisen lisäksi Roosevelt otti aktiivisen roolin työtaistelujen selvittämisessä, vaikka hänellä ei ollutkaan muodollista valtaa sopia työtaisteluja. Toukokuussa 1902 hiilityöläiset ryhtyivät lakkoon, mikä uhkasi monien amerikkalaisten lämmöntuotantoa. Roosevelt kutsui työnantajien ja -tekijöiden edustajat neuvottelemaan Valkoiseen taloon. Lisäksi hän uhkasi ottaa kaivokset liittovaltion hallintaan armeijan avulla ja sopi suurten investointiyritysten kanssa, että nämä lopettaisivat hiiliyhtiöiden rahoittamisen, jos lakkoa ei saataisi päätökseen. Uhkailu tehosi ja osapuolet pääsivät sopimukseen, joka lopetti lakon. Roosevelt antoi tälle taktiikalle nimen "square deal", jonka hän myös otti vuoden 1904 presidentinvaaleissa kampanjasloganikseen. Roosevelt puhui myös aktiivisesti luonnonsuojelun puolesta. Rooseveltin presidenttikaudella Yhdysvaltoihin luotiin viisi uutta kansallispuistoa ja suojeltujen luontoalueiden määrä maassa vähintään nelinkertaistui. Roosevelt myös kasvatti liittovaltion metsistä huolehtivan Forest Servicen vaikutusvaltaa. Rooseveltin suhtautuminen afroamerikkalaisiin oli kaksijakoinen. Roosevelt uskoi joidenkin yksittäisten afroamerikkalaisten olevan lahjakkaampia kuin yksittäiset valkoihoiset ja halusi tarjota näille mahdollisuuden todistaa omat kykynsä, mutta toisaalta hän piti afroamerikkalaisia yleensä valkoihoisia heikompana rotuna. Presidenttikautensa alussa Roosevelt sai etelävaltioiden median vihat niskoilleen, kun hän kutsui tummaihoisen Booker T. Washingtonin keskustelemaan Valkoiseen taloon etelävaltioiden poliittisista virkanimityksistä. Vuonna 1906 Roosevelt taas erotti kunniattomasti ("dishonorable discharge") kolmen komppanian verran tummaihoisia sotilaita Yhdysvaltain armeijasta ilman oikeudenkäyntiä, koska pieni osa miehistä oli osallistunut yhden valkoihoisen miehen surmaan, eikä kukaan sotilaista tunnustanut syyllisyyttään. Ulkopolitiikka Rooseveltin omasta mielestä hänen koko presidenttikautensa tärkein saavutus oli Yhdysvalloille strategisesti hyvin merkittävän Panaman kanavan rakennustöiden aloittaminen. Koska Panama tuolloin kuului Kolumbialle, Yhdysvallat tuki Panaman itsenäisyyttä ajaneita vallankumouksellisia - kolumbialaisille sotilaille muun muassa tarjottiin 50 dollaria taistelusta luopumisesta. Panaman itsenäistyttyä Yhdysvallat ja Panama allekirjoittivat vuonna 1903 Hay-Bunau-Varillan sopimuksen, jossa Yhdysvallat maksoi Panamalle kanavasta 10 miljoonan dollarin kertamaksun ja dollarin vuosittaisen korvauksen. Roosevelt lisäsi merkittävästi laivaston kokoa. Kuudentoista taistelulaivan "Great White Fleet" kiersi maailmaa 1907-1909 esittelykierroksella. Roosevelt lisäsi Monroen oppiin "Rooseveltin korollaarin", jonka mukaan Yhdysvaltain piti avustaa Karibiaa, jos maiden hallitusten asioiden hoito tekisi asian välttämättömäksi. Roosevelt keräsi kansainvälistä tunnustusta neuvottelemalla Venäjän-Japanin sotaan rauhan, mistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Myöhemmin hän selvitteli Ranskan ja Saksan välejä Marokon kriisin yhteydessä. "Ted-setä" antoi suostumuksensa Eleanor Rooseveltin ja viidennen serkkunsa, Franklin D. Rooseveltin, avioliitolle New Yorkissa maaliskuussa 1905. Presidenttiyden jälkeen Afrikan safari Pian kautensa jälkeen Roosevelt matkusti yli vuodeksi safarille Afrikkaan metsästämään suurriistaa ja keräämään eläinnäytteitä uuteen luonnontieteelliseen museoon ja eläintarhaan. Matkan olivat rahoittaneet Smithsonian Institute ja National Geographic Society. Matka sai maailmanlaajuista huomiota, sillä sen aikana tapettiin tai vangittiin 23 151 eläintä. Progressiivipuolueen presidenttiehdokkaana vuonna 1912 Vuoden 1912 presidentinvaaleissa Roosevelt sai 4,1 miljoonaa (27 prosenttia) ja Taft 3,5 miljoonaa ääntä. Presidentinvaalit voitti kuitenkin Wilson 6,3 miljoonalla äänellä. Jos republikaanien äänet eivät olisi jakaantuneet Taftin ja Rooseveltin kesken, Wilson olisi hävinnyt vaalit. Seuraavana vuonna Roosevelt teki tutkimusmatkan Etelä-Amerikkaan. Hän kuvaa matkaansa vuonna 1913 ilmestyneessä suositussa kirjassa Through the Brasilia Wilderness. Ensimmäinen maailmansota Roosevelt pettyi presidentti Woodrow Wilsonin ulkopolitiikkaan. Hän hyväksyi Ison-Britannian, Ranskan ja muiden ympärysvaltojen toiminnan taistelussa sivilisaation puolesta. Hän päätti koota sotaan oman vapaaehtoisdivisioonan, mutta silloinen presidentti Wilson hylkäsi hankkeen. Rooseveltin terveys oli huonontunut trooppisten sairauksien vuoksi, ja hän kuoli 60-vuotiaana 6. tammikuuta 1919 Oyster Bayssa. Lähteet Aiheesta muualla Theodore Rooseveltin teoksia Gutenberg-projektissa Kuinka Roosevelt sai Teddy-nimensä. Artikkeli "Tuotteistettu karhu" teoksesta Robert E. Bieder: Pieni karhukirja. Ajatus Kirjat, 2008. New Yorkin kuvernöörit Nobelin rauhanpalkinnon saajat Yhdysvaltain presidentit Yhdysvaltain varapresidentit Yhdysvaltalaiset ornitologit Yhdysvaltalaiset republikaanipoliitikot Yhdysvaltalaiset sotilaat Vammaiset poliitikot Amerikanirlantilaiset Vuonna 1858 syntyneet Vuonna 1919 kuolleet Seulonnan keskeiset artikkelit

1267

https://fi.wikipedia.org/wiki/Trivial%20Pursuit

Trivial Pursuit

Trivial Pursuit on tietokilpailulautapeli, jonka kehittivät joulukuussa 1979 Chris Haney ja Scott Abbott Montrealissa, Quebecin osavaltiossa Kanadassa. Varsinaisesti peli julkaistiin vuonna 1981. Trivial Pursuitin suosion siivittämänä siitä on tehty useita muunnelmia. Normaali painos on nimeltään Genus-painos. Trivial Pursuit -tavaramerkin omistaa ja -pelejä valmistaa Hasbro. Pelin kulku Pelin perusajatuksena on edetä pelilaudalla nopan heittojen mukaan kunkin pelaajan osalta niin kauan, kuin pelaaja osaa vastata värillisiä peliruutuja vastaaviin tietokilpailukysymyksiin. Pelaajat lähtevät laudan keskeltä, ja yrittävät myös palata sinne kerättyään kuusi värillistä lohkoa omaan pelinappulaansa. Lohkot saa vastaamalla oikein kutakin lohkoa vastaavassa ruudussa laudan kehällä. Perinteisen Trivial Pursuitin lohkoja ja peliruutuja vastaavat kysymysten aihealueet ovat maantiede, viihde, historia ja yhteiskunta, kirjallisuus ja taide, luonto ja tiede sekä urheilu ja vapaa-aika. Historia Pelin julkaisemisen aikaan idea lukuisia kysymyksiä sisältävästä koteihin tarkoitetusta tietokilpailupelistä oli uusi. Pelin julkaisuun alun perin liittyneet vaikeudet juontuivat esimerkiksi pelissä tarvittavien kysymyskorttien painamiseen. Trivial Pursuitin suosion siivittämänä siitä on tehty useita muunnelmia. Normaali painos on nimeltään Genus-painos. Vuonna 1984 Fred L. Worth haastoi pelin julkaisijat oikeuteen, koska katsoi, että suuri osa alkuperäisen pelin trivia-kysymyksistä perustui hänen julkaisemansa kirjan The Complete Unabridged Super Trivia Encyclopedian sisältöön. Peliin oli otettu myös Worthin tarkoituksellisesti kirjaan lisäämä virheellinen trivia-fakta. Worthin tekijänoikeudet eivät kuitenkaan koske kirjassa mainittuja faktoja, vaan niiden esitystapaa. Tekijät myönsivät käyttäneensä faktoja Worthin teoksesta, mutta Worth hävisi oikeudenkäynnin, koska oikeus katsoi, että kysymysmuotoinen peli ei ollut tarpeeksi samankaltainen trivia-faktoja luetelleen kirjan kanssa, että tekijänoikeuksia olisi loukattu. Pelin luojat perustivat pelin markkinointia varten Horn Abbot -nimisen yrityksen. Trivial Pursuit kasvoi nopeasti suureksi menestykseksi. Vuonna 1984 peliä myytiin Yhdysvalloissa 24 miljoonaa kappaletta. Vuonna 1988 Parker Brothers alkoi valmistaa peliä lisenssillä. Yrityskauppojen myötä Parker Brothers päätyi Hasbron omistukseen vuonna 1991. Valmistettuaan peliä lisenssillä usean vuoden ajan Hasbro osti vuonna 2008 täydet oikeudet Trivial Pursuittiin Horn Abbot Internationalilta 80 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla. Versiot Trivial Pursuitista on julkaistu useita erilaisia painoksia useilla eri kielillä. Seuraavalla listalla on lähinnä versioita, jotka on julkaistu myös suomeksi. Lapsille on tehty oma painos, jossa on helpompia kysymyksiä. Perhepainoksessa on eri kysymykset aikuisille ja lapsille. 1980-luvun puolivälin jälkeen julkaistiin suuri lisäkysymyspakkaus Genus II sekä erillinen lisäkysymyssarja viihteestä. Vuosituhannen vaihteessa julkaistiin Millennium-painos ja vuonna 2003 eri maanosiin liittyviin kysymyksiin keskittynyt Globetrotter-painos. Vuonna 2005 julkaistiin pieniä sarjoja lisäkysymyksiä, joista erikoisimpana julkkiskysymyksiä sisältävä 100 kortin kysymyssarja. Vuonna 2011 julkaistiin Trivial Pursuit Master. Uutena pelissä on ajastin, joka rajoittaa vastausaikaa. Viimeisin versio sisältää DVD:n, jossa on osa pelin kysymyksistä. Vuonna 2017 julkaistiin Classic Edition joka sisältää 2 400 uutta kysymystä. Trivial Pursuitin suomenkieliset versiot ovat Genus, Mestari Genus- Peruspainos 1900, Junior ja Classic (2017) Lisäosat: Genus 2, julkaistu vuonna 1987 - sisältää 6 000 lisäkysymystä, sekä Kansallispainos julkaistu vuonna 1991 - sisältää 1 500 lisäkysymystä. Lähteet Aiheesta muualla Arvostelu pelistä Lautapelaaja.net-sivuilla Tietokilpailulautapelit

1268

https://fi.wikipedia.org/wiki/Annuiteettilaina

Annuiteettilaina

Annuiteettilainalla tarkoitetaan lainaa, jossa jokainen takaisinmaksuerä on alkutilanteessa yhtä suuri. Maksuerään sisältyy sekä lyhennys että korko. Annuiteettilaina eroaa tasaerälainasta eli kiinteästä tasaerälainasta siten, että koron muuttuessa myös maksuerä muuttuu, mutta laina-aika pysyy samana. Tasaerälainassa laina-aika lyhenee koron laskiessa ja pitenee koron noustessa, mutta maksuerä pysyy koko ajan samana. Mikäli lainan korko on sovittu kiinteäksi, maksuerä on samankokoinen riippumatta siitä, onko kyseessä annuiteetti- vai tasaerälaina. Laina-ajan alussa suuri osa maksuerästä kuluu korkoihin, kun taas lainan pääoma lyhenee hitaasti. Ajan kuluessa koron osuus maksuerästä pienenee ja vastaavasti lyhennyksen osuus kasvaa. Annuiteettilaina on yleisesti käytetty lainan lyhennystapa: esimerkiksi Nordeasta otetuista lainoista jopa yli 80 prosenttia on annuiteettilainoja. Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju suosittelee valitsemaan lyhennystavaksi joko annuiteetin tai kiinteän tasaerän. Annuiteettilaina on hyvä vaihtoehto silloin, kun lainan ottaja haluaa tietää tarkan laina-ajan etukäteen ja hänen maksukykynsä kestää mahdollisen koron nousun. Eri lyhennystapojen eroja pohtiessa syntyy helposti sekaannuksia, koska lyhennystapojen nimitykset ja kuvaukset muistuttavat toisiaan. Lisäksi eri pankkien käyttämät termit ovat ristiriitaisia. Esimerkiksi annuiteettilainoja kutsutaan myös tasaerälainoiksi, vaikka joissakin pankeissa kiinteää tasaerääkin nimitetään lyhyesti vain tasaeräksi. Kaavoja ja esimerkkejä Maksuerä voidaan laskea kaavalla missä on lainasumma, korkokanta prosentteina ja maksuerien määrä. Esimerkki Pankin asiakas ottaa 20 000 euron kulutusluoton. Maksuaika on kuusi vuotta ja vuosikorko kiinteä 4,9 prosenttia. Laina maksetaan takaisin kuukausittaisin tasaerin. Tällöin , ja . Takaisinmaksettava summa on näin ollen ja kokonaiskorko Korko voidaan laskea kaavalla missä on jäljellä oleva pääoma, vuotuinen korkokanta prosentteina ja aika vuosina. Näin ollen ensimmäisestä maksuerästä korkoa on ja lyhennystä Katso myös Tasaerälaina Tasalyhennyslaina Korkolaskenta Lähteet Pankkitoimi

1269

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tasalyhennyslaina

Tasalyhennyslaina

Tasalyhennyslainassa maksuerä koostuu kiinteästä lyhennysosasta sekä kertyneestä korosta. Tämä tarkoittaa sitä, että lainan alussa kuukausittaiset maksuerät (lyhennysosa + korko-osa) ovat suuria. Jos korkotaso pysyy samana, jokainen maksuerä on edellistä pienempi, koska koron osuus pienenee. Lähteet Katso myös Tasaerälaina Pankkitoimi

1270

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tippukivi

Tippukivi

Tippukivi on puikkomainen muodostuma kalkkikiviainesta. Erityisen tippukiviluolan kattoon syntyneistä puikkomaisista muodostumista käytetään nimitystä stalaktiitti, kun taas niiden alapuolelle luolan pohjalle muodostuvista muodostumista käytetään nimitystä stalagmiitti. Stalagmiitti voi lopulta kasvaa kiinni stalaktiittiin, joten niistä voi muodostua yhtenäinen kivipylväs. Tippukivien muodostuminen voi kestää tuhansia vuosia ja ne voivat kasvaa jopa 20-metrisiksi. Tippukiviluolia esiintyy erityisesti seuduilla, missä kallioperä on kalkkikiveä. Kalkkikivi koostuu enimmäkseen kalsiitista. Tippukivet muodostuvat, kun luolan katosta tippuu kalsiittipitoista vettä. Kiviaines voi saostua kattoon puikkomaiseksi muodostumaksi, joka muistuttaa muodoltaan monille tutumpaa jääpuikkoa. Tippukivien muodostumisprosessi käynnistyy, kun sadevesi reagoi maaperän hiilidioksidin kanssa, jolloin muodostuu hiilihappoa. Pieneliöiden aineenvaihdunnan seurauksena maaperässä on noin 30 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin ilmassa. Hiilihappo liuottaa kalkkikiveä, ja kalkkikivestä vapautuvat kalkki- ja bikarbonaatti-ionit kulkeutuvat syvemmälle maahan. Osa niistä päätyy luolien kattoon. Veden haihtuessa ionit reagoivat luolassa olevan ilman kanssa. Tällöin ne alkavat saostua ja kalsiumkarbonaatti jähmettyy uudestaan kalkkikiveksi, josta muodostuu aluksi pillimäinen tappi, minkä jälkeen se alkaa kasvattaa kokoaan puikoksi. Kun alun pillimäisen muodostuman suuaukko tukkeutuu, vesi alkaa kulkea muodostuman ulkoreunoilla ja stalaktiitin muoto muuttuu porkkanamaiseksi. Lähteet Tieteen Kuvalehti 14/2006 Luolageologia Seulonnan keskeiset artikkelit

1271

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tislaus

Tislaus

Tislaus on toisiinsa liuenneiden aineiden erottamiseksi käytetty menetelmä, joka perustuu seoksessa olevien aineiden eri haihtuvuuksiin. Tislaus on kemiantekniikassa yksikköoperaatio eli siinä ei tapahdu kemiallista reaktiota. Tislaamalla saadaan erotetuksi toisiinsa liuenneet nestemäiset aineet sekä haihtumattomat aineet haihtuvista aineista. Tislauksen tuotetta kutsutaan tisleeksi ja haihtumatonta osaa pohjatuotteeksi tai jatkuvatoimisessa tislaimessa alitteeksi. Tislaus on monimutkaisempi versio haihduttamisesta, jossa haihtumattomat aineet erotetaan haihtuvista. Tislaus on energiaa runsaasti kuluttava prosessi, mutta siitä huolimatta tislausta käytetään paljon teollisuudessa. Öljyteollisuudessa raakaöljy tislataan jakeiksi, joilla on kullakin omat ominaisuutensa ja käyttötarkoituksensa. Nesteytettyä ilmaa tislataan hapen, typen, argonin ja muiden kaasujen erottamiseksi. Kemianteollisuudessa aineita puhdistetaan käyttöön raaka-aineista sekä fermentointi- tai reaktioseoksista. Tislattuja alkoholijuomia valmistetaan tislaamalla fermentointiseoksesta. Muita prosesseja Haihdutus on yksinkertaisempi prosessi, jossa rikastetaan haihtumattoman aineen ja haihtuvan aineen seosta. Tislauksella voidaan erottaa myös useita haihtuvia aineita toisistaan. Kuivatislaus eli pyrolyysi ei nimestään huolimatta ole tislaus eikä yksikköoperaatio, vaan pelkistysreaktio, jossa kiinteää orgaanista ainetta kuumennetaan pelkistävässä atmosfäärissä ja siitä vapautuvat reaktiotuotteet otetaan talteen. Puun kaasutus, häkäpönttö, tervan poltto ja biodieselin valmistus käyttävät pyrolyysia. Ali-ilmamäärällä tai hapettomassa tilassa kuumennettu orgaaninen aine reagoi hiileksi ja vedyksi, joita voidaan saattaa esimerkiksi katalyytillä halutuiksi hiilivedyiksi. Tätä käytetään metanolin valmistuksessa, jossa höyryreformaatiota(SMR) voidaan hyödyntää hiilimonoksidin muodostamisessa. Historia Islamin saavutuksia esittelevä näyttely "1001 Inventions" kertoo, että islamilainen tiedemies Jabir ibn Hayyan keksi tislaamisen vuoden 800 tienoilla, muutti alkemian kemiaksi ja löysi monia kemiallisia perusasioita, jotka ovat edelleen käytössä. Todellisuudessa tislaaminen ilmeisesti tunnettiin jo Babyloniassa 1 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tislauksen tunsivat myös Aleksandrian alkemistit ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla. Monet asiat, jotka ovat menneet Jabir ibn Hayyanin nimiin ovat todellisuudessa peräisin Espanjassa 1300-luvulla eläneeltä tiedemieheltä, joka otti käyttöönsä Jabarin latinisoidun nimen Geber saadakseen kirjoilleen enemmän arvovaltaa. Geberin työt heijastelevat siten 1300-luvun eurooppalaista kemian tutkimusta. William Newman arvelee, että Geber oli Paulus Tarentolainen, italialainen fransiskaanimunkki. Joidenkin kirjoittajien mukaan tislaaminen liittyy etenkin alkoholiin, jonka nimi tulee arabian sanoista al-kohol. Arabialainen sana tarkoittaa kuitenkin hienojakoisia aineita yleensä. A.J. Liebmann katsoo, että kun legendat jätetään sivuun, alkoholin tislaamista eivät keksineet arabit, vaan löytö tehtiin Etelä-Italiassa 1000-1100-luvuilla. Tällöin tislaustaito kehittyi siten, että viinistä pystyttiin tislaamaan niin väkevää alkoholia, että se paloi. Arabien väitetään tislanneen ensimmäisinä raakaöljyn. Teoria Tislaus perustuu aineiden eri haihtuvuuksiin. Eri aineilla on erilainen höyrynpaine eri lämpötiloissa. Koska kahden erilaisen aineen mooliosuudet ovat ideaalisesti samoja kuin niiden osapaineet samoissa lämpötiloissa, aineet voidaan erottaa fraktioimalla eli jakamalla ne höyrynpaineen mukaan. Tislauksessa seosta keitetään, jotta saataisiin aikaan mahdollisimman paljon haihtumista. Tislaus ei perustu aineiden eri kiehumispisteisiin, kuten yleensä luullaan. Aineseoksella on oma kiehumispisteensä, joka riippuu sen koostumuksesta enemmän kuin yksittäisten komponenttien kiehumispisteistä puhtaana. Aineseos kiehuu tässä lämpötilassa, mutta tuotetussa höyryssä haihtuvampi komponentti on rikastuneena. Panostislauksessa tämä havaitaan niin, että seoksen kiehumispiste nousee jatkuvasti, kun höyry vie mukanaan enemmän kevyempää komponenttia ja jättää nesteeseen enemmän raskaampaa komponenttia. Kaikissa seoksissa haihtumisnopeudet eivät ole erilaisia eri aineille: näitä seoksia sanotaan atseotroopeiksi. Esimerkiksi 96 % etanoli-vesi-seos (väkiviina) on atseotrooppi, jota haihduttamalla saadaan 96-prosenttista etanolihöyryä, eikä rikastumista tapahdu. Molekulaarisella tasolla tämä käytös voidaan selittää sillä, että vahvasti poolisena liuottimena vesi sitoutuu vetysidoksilla ensinnäkin etanoliin, mutta myös koheesiona itseensä. Laimeissa etanoliliuoksissa vesi siis ajaa etanolin pois höyrynä, koska veden koheesio on vahvempi, mutta toisaalta vahvoissa liuoksissa etanoli taas imee vettä, koska etanolikin on jonkin verran poolinen liuotin. Erittäin puhtaita aineita voidaan erottaa monikomponenttitislauksella. Siinä tislataan samanaikaisesti kolmea tai useampaa eri nestettä, joiden atseotroopeilla on erilaiset höyrynpaineet. Näin voidaan esimerkiksi valmistaa vedetöntä (absoluuttista) etanolia. Absoluuttisen alkoholin valmistuksessa käytetään kolmantena komponenttina bentseeniä, joka syrjäyttää tislauksessa veden, ja vesi-bentseenhöyryseos kiehuu atseotrooppina. Näin saadaan yli 99% etanolipitoisuuksia. Etanoliin jää kuitenkin tällöin muutama miljoonasosa bentseeniä, joka on myrkyllistä, joten tätä etanolia ei voi juoda tai käyttää muuhun kuin teknisiin tarkoituksiin. Tislaus on aineensiirron yksikköoperaatio, ja siinä voidaan käyttää samoja fysiikan lakeja ja kaavoja kuin muissakin aineensiirron yksikköoperaatioissa, kuten uutossa. Tislauskolonni voidaan suunnitella samojen periaatteiden pohjalta kuin uuttokolonnikin. Laitteisto Tislauslaitteiston peruskokoonpano on kiehutin, kolonni ja lauhdutin. Neste lämmitetään lämmittimessä höyryfaasiin, josta se nousee kolonniin, jossa tapahtuu erottuminen. Herkemmin haihtuva faasi nousee edelleen jäähdyttimeen, jossa se tiivistyy takaisin nesteeksi vaikeammin haihtuvan faasin vajotessa takaisin lämmittimeen. Kolonnin huipulta kerättävää fraktiota kutsutaan tisleeksi ja pohjalta kerättävää alitteeksi. Mikäli laitteistossa ei ole kolonnia, kuten tislattaessa esimerkiksi viskiä tai konjakkia, laitteistoa kutsutaan retortiksi. Pontikkapannu on yksinkertainen ja alkeellinen retortti. Lämmitin voi olla joko kolonnin pohjalla oleva säiliö, jota lämmitetään, tai kantajafaasi voidaan johtaa erillisestä lämmittimestä suoraan kolonniin käyttöviivan mukaan määritetylle ideaalipohjalle. Kolonneja on kahta päätyyppiä: pohja- ja täytekappalekolonnit. Pohjakolonnissa on tietty määrä seula- tai nousuputkipohjia, kun taas täytekappalekolonnissa on onton putken sisällä täytekappalekerros, jonka korkeus on määritelty niin, että lopputuotteesta saadaan haluttu konsentraatio. Laboratorioissa käytetään myös usein Vigreux-kolonnia, jossa lasisen kolonnin sisäpinnalla on ulokkeita niin, että kolonnin sisäpinta-ala kasvaa. Jäähdytin on lämmönsiirrin, jonka tehtävänä on tiivistää tisle takaisin nesteeksi. Yleisimmin käytetty jäähdytin on Liebig-jäähdytin, joka koostuu kahdesta sisäkkäisestä putkesta, joiden välin muodostuvassa annuluksessa on vesivaippa. Sisemmästä putkesta sisään tuleva höyry jäähtyy ja tiivistyy nesteeksi. Lopputuotteen tislaaminen haluttuun väkevyyteen tehdään ideaaliaskelina. Jokainen ideaaliaskel vastaa yhtä uudelleentislausta (arkikielessä "kirkastamista"). Haluttuun väkevyyteen pääseminen voidaan määrittää Raoultin lain mukaisesta tasapainokäyrästä ja konsentraatioiden mukaan piirretystä kolonnin käyttöviivasta McCabe-Thiele-menetelmällä, tai se voidaan laskea konsentraatioiden sekä tasapainokäyrän päätepisteiden logaritmien kautta. Kun ideaaliaskelet jaetaan kolonnin kokonaishyötysuhteella, saadaan tarvittavien reaaliaskelten määrä. Näin voidaan määrittää kolonnissa tarvittavien pohjien lukumäärä tai integroida täytekappalekerroksen korkeus. Yleisimmin täytekappaleina käytetään Raschig-renkaita, Pall-renkaita, Berl-satuloita tai Intalox-satuloita. Muita yleisesti käytettyjä täytekappalemateriaaleja ovat ruostumattomasta teräksestä valmistetut mutterit tai jousialuslevyt, lasimurska, lasikuulat tai teräsvilla. Täytemateriaalilla on oltava suuri pinta-ala, mutta sen halutaan myös olevan suurimmaksi osaksi tyhjää, koska tisle virtaa siinä tyhjässä tilassa. Piirroksessa on kuvattu yksinkertainen laboratorioissa käytettävä tislauslaitteisto. Siinä lämmin höyry nousee kolvissa ylöspäin ja joutuu jäähdyttimeen, jossa jäähtymisen vuoksi kaasumaisessa olomuodossa oleva aine tiivistyy takaisin nesteeksi. Laboratoriossa liuottimien talteenottoon tislaamalla voidaan käyttää vakuumipyöröhaihdutinta. Siinä viistossa kulmassa oleva haihdutuskolvi on laakeroitu niin, että se pääsee pyörimään vapaasti akselinsa ympäri. Laitteisto pyörittää kolvia, jolloin tislattava neste tarttuu kolvin sisäpinnalle kalvoksi, jolla on suuri haihtumispinta-ala. Laitteistoon synnytetään alipaine, jolloin nesteen kiehumispiste laskee ja höyrystyminen tapahtuu alhaisemmassa lämpötilassa. Höyry johdetaan jäähdyttimeen, jossa se lauhtuu nesteeksi ja valuu keruukolviin. Katso myös Jakotislaus Tyhjötislaus Vesihöyrytislaus Lähteet Aiheesta muualla TKK Laboratorio-opas: Mitä on tislaus? Tislaus Yksikköoperaatiot Seulonnan keskeiset artikkelit

1272

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietokoneen%20kotelo

Tietokoneen kotelo

Tietokoneen kotelo on kotelo, johon asennetaan tietokoneen sisäiset osat, kuten emolevy, laajennuskortit, massamuistit (kiintolevy, optinen asema) ja virtalähde. Tietokoneen kotelon rakennusmateriaalina käytetään yleensä terästä tai alumiinia, mutta epätavallisempia materiaaleja kuten puuta ja jopa Lego-palikoita on nähty käytettävän kotitekoisissa koteloissa. Standardit IBM PC -yhteensopivien tietokoneiden yleistyessä useiden eri valmistajien välisen yhteensopivuuden vuoksi kotelot ja virransyöttö on standardoitu. Varhaisin "standardi" oli ns. AT-kotelo. AT-nimellä nimitettiin aluksi IBM PC/AT -tietokonetta ja sen klooneja. AT-standardia ei ilmeisesti ole kirjoitetussa muodossa ja se lienee syntynyt muiden valmistajien kopioidessa IBM:n ratkaisut. Täysikokoinen AT-emolevy on kooltaan 12" × 13,8". Ns. Baby-AT on kooltaan 8,57" × 13,04", eli samankokoinen kuin IBM PC/XT:n emolevy, mutta sen ruuvinreiät ovat eri paikoissa, jotta emolevyn voi kiinnittää AT-koteloon. Tehontarpeen kasvaessa virransyötön ja lämmönhallinnan merkitys on kasvanut, joka on vaikuttanut uudempien koteloiden ratkaisuihin. Vuonna 1995 otettiin käyttöön standardoidut ATX-kotelot, jossa virransyöttöä parannettiin ja emolevyn liittimet siirrettiin kustannusten vähentämiseksi näkymään suoraan kotelon takareunasta ulos. Uusin kotelon ja virransyötön määrittely on BTX (Balanced Technology Extended), jota suunniteltiin ATX:n korvaajaksi vuosien 2004 ja 2005 aikana. BTX voi käyttää samaa virtalähdettä kuin ATX, mutta sen lämmönhallintaan on kehitetty erityistä huomiota. BTX-koteloiden myyminen kuluttajille on lopetettu ja arkkitehtuuri on käynyt tarpeettomaksi uusien vähävirtaisten 64-bittisten suorittimien myötä. Kuitenkin esimerkiksi Applen Mac Prossa on BTX-kotelo. Sekä ATX- että BTX-määrittelyn on tehnyt Intel. Räkkiasennusta varten kotelon ulkoiset mitat ovat määritelty räkkiyksikkönä. Räkkiä käytetään erityisesti palvelinkoneille. Sommittelu Tietokoneen kotelossa on yleensä metallilevystä rakennetut paikat virtalähteelle ja levyasemille, kuten myös takapaneeli, johon kiinnitetään emolevyn lisälaiteliittimet ja laajennuskortit. Useimmissa koteloissa on virtanappi tai -kytkin, reset-nappi ja kovalevy- ja verkkoaktiivisuutta ilmaisevat LED-valot. Myös tietokoneen virtatilaa ilmaiseva LED on tavallinen. Joidenkin koteloiden etupaneelissa on sisäänrakennettuja I/O-portteja, kuten USB- ja kuulokeliitäntöjä, jotka kiinnitetään johdoilla emolevyyn. Pääkomponenttien sijainti Emolevy on yleensä ruuvattu kiinni kotelon suurimpaan tahkoon, joka on kotelon kokoluokasta ja asennosta riippuen joko pohjalla tai sivulla. Kokoluokissa kuten ATX takapaneeliin on leikattu reiät emolevyyn integroituja oheislaitteita ja laajennuskortteja varten. Virtalähde sijaitsee usein ylhäällä tai alhaalla koneen takaosassa. Yleensä se kiinnitetään paikalleen neljällä ruuvilla. Levyasemien paikat ovat useimmiten kotelon etuosassa. Tyypillisessä kotelossa napit ja LEDit sijaitsevat etuosassa; joissain koteloissa on I/O-portteja ja lämpötilaa ja/tai prosessorin kellotaajuutta ilmaisevia näyttöjä samoilla alueilla. Tuuletusaukot sijaitsevat usein edessä, takana ja joskus kotelon sivussa. Joissain koteloissa on myös tuuletinpaikkoja alhaalla ja ylhäällä. Ulkonäkö 1990-luvulla useimmat kotelot olivat vaalean kellanruskeita suorakaiteen muotoisia laatikoita. Tällaisia koteloita käytetään nykyään useissa edullisissa tietokoneissa, jotka on koottu tavanomaisista komponenteista. 2000-luvulla tunnetut valmistajat ovat siirtyneet perinteisistä vaalean kellanruskeasta värisistä tyypillisesti mustiin, tummanharmaisiin ja hopeanvärisiin koteloihin. Kotelon modaus on toimenpide, jonka tarkoituksena on tehdä tietokoneen kotelosta ulkoisesti hienomman näköinen ja usein myös kiinnittää huomiota korkeatasoisten tai epätavallisten osien käyttöön. 2000-luvulta lähtien joissain koteloissa on ollut läpinäkyviä paneeleita tai akryyli-ikkunoita jotta käyttäjä voi katsoa kotelon sisälle tietokoneen ollessa käytössä. Modatuissa koteloissa voi myös olla sisäinen valaistus ja paranneltu jäähdytys. Myös kotelon maalaaminen on yleistä. Jotkut harrastajat rakentavat kotelon itse käyttämällä raaka-aineina esim. alumiinia, terästä, akryyliä tai puuta. Katso myös Kokoluokka (tietotekniikka) Tietokonetekniikka

1274

https://fi.wikipedia.org/wiki/Urheilu

Urheilu

Urheilu on liikuntamuoto, jota harjoitetaan fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, virkistykseksi tai sääntöjen mukaisena kilpailuna. Siihen kuuluvat myös huvi- tai kilpailumielessä harrastetut suoritukset, joissa mekaanisten laitteiden tai eläinten osuus on merkittävä. Kilpaurheilun näkyvin osa on huippu-urheilu. Kilpaurheilulle tyypillistä on yksilön tai joukkueen taidoissa tai ylivertaisuudessa kilpaileminen. Urheilu voidaan jakaa tulos- ja sääntöurheiluun: tulosurheilussa tärkeintä on saavutetun tuloksen suuruus, kun taas sääntöurheilussa pyrkimyksenä on suorituksen muodon sääntöjen mahdollisimman tarkka noudattaminen kuten voimistelussa, tanssissa tai uimahypyissä. Urheilulajeja on runsaasti, ja ihmiset käyttävät niihin nykyään merkittävän osan ajastaan, rahastaan ja huomiostaan joko harrastajina, kilpailijoina tai katsojina eli "penkkiurheilijoina". Urheilu on myös merkittävä mediaviihteen muoto. Maailman seuratuimpia urheilutapahtumia ovat jalkapallon, kriketin ja rugbyn maailmanmestaruuskilpailut, jalkapallon Mestarien liiga ja Maanosaliittojen Cup, kesäolympialaiset, Aasian kisat ja pyöräilykilpailu Ranskan ympäriajo. Etymologia Suomen kielen sana urheilu perustuu joko adjektiiviin urhea tai tämän kantasanaan urho. Se vakiintui laajaan käyttöön 1800-luvun lopulla sen jälkeen, kun Kotikielen Seura oli suositellut sitä vuonna 1886. Aikaisemmin puhuttiin kilvasta ja kilvoituksesta. Jo Mikael Agricola käytti sanaa kilpa, mutta siitä johdettu verbi kilpailla tuli käyttöön vasta 1800-luvulla. Monissa muissa kielissä käytetään sanaa sport, jonka taustalla on vanha ranskankielinen sana desport. Määrittely Urheilu määritellään suppeammin kilpailulliseksi liikuntamuodoksi, jossa voidaan myös käyttää erilaisia laitteita kuten moottoriajoneuvoja tai aseita, taikka eläimiä, kuten hevosia tai koiria. Laajemmin urheiluun voidaan lukea myös elektroninen urheilu, jota harjoitetaan pelaamalla videopeliä. Urheilupiireissä monet eivät kuitenkaan pidä elektronista urheilua oikeana urheiluna sillä perusteella, että siinä ei juurikaan liikuta. Kansainvälisen olympiakomitean vuonna 2017 antaman linjauksen mukaan elektroninen urheilu voidaan kuitenkin laskea "oikeaksi urheiluksi". Myös älypelien kuten shakin asema urheiluna on kiistanalainen. Shakki on Kansainvälisen olympiakomitean tunnustama urheilulaji, mutta olympialajiksi sitä ei ole otettu, koska siitä puuttuu fyysinen elementti. Historia Urheilulajit Monia urheilulajeja on harjoitettu tuhansien vuosien ajan. Kolmannella ja toisella vuosituhannella eaa. urheilua harrastettiin jo Egyptissä: seinämaalauksissa ja reliefeissä on kuvauksia voimistelusta, painista, painonnostosta ja pallopeleistä, sekä jousiammunnasta, ratsastuksesta ja purjehduksesta. Kreetalta minolaisen kulttuurin ajalta on löydetty sinettikiviä, jotka kuvaavat voimistelijoita ja härkähyppääjiä. Myös nyrkkeily ja paini olivat minolaisten suosiossa. Heitä seuranneet mykeneläiset harrastivat lisäksi juoksukilpailuja ja hevosajoja jo ennen vuotta 1000 eaa. Homeroksen 700-luvulla eaa. luomat eepokset Ilias ja Odysseia mainitsevat urheilun ensimmäisinä kirjallisina lähteinä. Iliaassa on hautajaiskohtaus, jonka yhteydessä järjestetään kahdeksan lajin kilpailut: hevosvaljakkoajoissa, nyrkkeilyssä, painissa, juoksussa, asetaistelussa, kiekonheitossa, jousiammunnassa ja keihäänheitossa. Odysseia puolestaan huipentuu jousiammuntakilpailuun. Varhaiset urheilulajit ovat usein liittyneet valmentautumiseen taisteluihin, mutta monissa kulttuureissa urheilulla on ollut myös uskonnollinen elementti: urheilua jumalan tai jumalten kunniaksi. Antiikin Kreikassa tunnettuja urheilulajeja olivat nyrkkeily, paini, juoksu, ratsastus, kilpa-ajo hevosella ja viisiottelu, jonka lajeja olivat kiekko, keihäs, pituushyppy, juoksu ja paini. Rooman valtakunnan suosituin urheilu oli vaunukilpa-ajot. Roomalaiset korostivat suuresti urheilun sotilaallista merkitystä ja harjoittivat myös nyrkkeilyä, painia, keihäänheittoa ja juoksua. Keskiajan Euroopassa suosittua oli erilainen markkinoilla harjoitettu voimailu kuten kivien tai säkkien nostelu. Kylien välillä järjestettiin niittyjen yli käytyjä jalkapallo-otteluita, jotka saattoivat olla hyvin väkivaltaisia. Porvaristo kilpaili muun muassa jousiammunnassa ja ritarit turnajaisissa. Myös Euroopan ulkopuolella kehittyi monenlaisia omaperäisiä urheilulajeja, kuten Itä-Aasian lukuisat taistelulajit ja japanilainen sumo. Afrikassa suosittua oli etenkin paini eri muodoissaan, kuten myös juoksu. Nykyaikainen urheilu syntyi ja kehittyi paljolti Englannissa 1600-luvulta 1800-luvulle. Englannissa tai Skotlannissa keksittyjä tai siellä nykymuotoonsa kehitettyjä urheilulajeja ovat esimerkiksi jalkapallo, sulkapallo, tennis, pöytätennis, golf, kriketti, rugby, curling ja squash. Englannissa kehitettiin myös lähes kaikki yleisurheilun kenttälajit sekä aitajuoksu ja estejuoksu. Lisäksi englantilaiset määrittivät juoksumatkojen, uinnin, soudun ja hevosurheilun kilpailumatkojen pituudet sekä monet muut urheilussa käytettävät mitat, painot ja materiaalit. Englantilaiset valmistivat ensimmäiset kilpapurjeveneet ja -sotuveneet, jalkapallomaalit, nyrkkeilyhanskat, sekuntikellot ja useimmat muutkin urheilussa käytettävät välineet. Englannissa laadittiin myös lähes kaikkien joukkuepelien kirjalliset säännöt sekä keksittiin monet urheiluun liittyvät käsitteet, kuten tasoitukset, vedonlyöntikertoimet, amatööriurheilun käsite, reilun pelin käsite sekä ennätykset. Yhdysvalloissa 1800-luvulla kehitettyjä lajeja ovat baseball, softball, koripallo, lentopallo ja amerikkalainen jalkapallo. Jääkiekko kehitettiin Kanadassa 1800-luvulla, telinevoimistelu kehitettiin Saksassa 1700-luvulla, ja urheilumiekkailu kehitettiin Ranskassa 1800-luvulla. Näiden lajien lisäksi etenkin 1800-luvulla ryhdyttiin kilpailemaan myös monessa ikivanhassa liikuntamuodossa, kuten soudussa, uinnissa ja hiihdossa. Monet urheilumuodot levisivät 1900-luvulla maailmanlaajuisiksi, ja nykyisin niitä harjoittavat kaikki kansat ja yhteiskunnalliset ryhmät. Usean lajin suosio on silti säilynyt vain paikallisena. Kilpailut Kreikassa järjestettiin satojen vuosien ajan Olympian kisat neljän vuoden välein aina vuoteen 393 asti, jolloin ne lakkautettiin. Skotlannissa on järjestetty jo 1000-luvulta alkaen Ylämaan kisoja, joissa miehet mittelevät voimiaan. Englantilainen kapteeni Dover järjesti 1600-luvulla vuotuiset urheilukilpailut nimeltään Cotswold Olympick Games, ja muutkin englantilaiset kaupungit alkoivat järjestää omia vastaavia kisojaan. Ruotsissa järjestettiin vuosina 1834 ja 1836 Jeux Olympiques Scandinaves -kilpailut, Kreikassa vuosien 1859-1870 välillä Zappaan olympialaiset, ja Englannissa vuodesta 1850 alkaen Wenlockin olympialaiset kisat. Palloilusarjat ja maaottelut alkoivat englanninkielisissä maissa 1800-luvulla. Nykyaikaiset olympialaiset perustuvat useita vuosisatoja Kreikassa jatkuneiden antiikin olympiakisojen perinteeseen. Nykyaikaiset olympialaiset järjestettiin ensimmäisen kerran Ateenassa vuonna 1896. Vuodesta 1924 alkaen kisat on jaettu erillisiin kesä- ja talviolympialaisiin ja vuoteen 1992 saakka kesä- ja talvikisat järjestettiin samana vuonna. Tämän jälkeen rytmiä muutettiin siten, että seuraavat talvikisat olivat 1994 ja siitä lähtien neljän vuoden välein. Suomen varhainen urheiluhistoria on liittynyt sotilaskoulutukseen. Ensimmäiset urheiluseurat ovat olleet purjehdusseuroja; vanhimpana niistä Poriin perustettu Segelföreningen i Björneborg vuodelta 1856. Metsästysseura järjesti ampumakilpailut vuonna 1868. Voimistelu oli alusta asti koulujen opetusohjelmassa ja ensimmäinen voimisteluseura perustettiin vuonna 1875. Jaottelu Urheilu jakaantuu useisiin urheilumuotoihin ja lajiryhmiin, joissa puolestaan on useita urheilulajeja. Kilpailujen osanotto-oikeus voidaan rajata monin eri tavoin, esimerkiksi osanottajien kansallisuuden, sukupuolen, iän tai menestyksen mukaan. Kansallisissa sarjoissa järjestetään kansallisia mestaruuskilpailuja. Kansainvälisistä kilpailuista suurimpia ovat maailmanmestaruuskilpailut ja olympialaiset, joihin urheilijat voivat lajista riippuen osallistua yksilöinä tai oman maansa edustajina. Osanottajien henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan rajattuja kilpailusarjoja ovat esimerkiksi naisten urheilu, junioriurheilu, veteraaniurheilu, vammaisurheilu ja opiskelijaurheilu. Kansallisissa palloilusarjoissa on yleistä jakaa joukkueet sarjatasoihin. Ammattilaisurheilija ansaitsee urheilusta elantonsa. Suurimmissa ammattilaissarjoissa kaikki kilpailijat saattavat olla ammattilaisurheilijoita, mutta alemmilla tasoilla kilpailijat ovat yleensä amatöörejä. Olympialaiset olivat pitkään vain amatööriurheilijoille, mutta nykyisin niihin voivat osallistua myös ammattilaisurheilijat. Sponsorointi ja kaupallisuus Huippu-urheilun kaupallisuus on laajennut 1980-luvulta alkaen. Huippu-urheilijoiden palkkiot ovat kasvaneet huimasti ja yritysten harjoittama sponsorointi on laajentunut urheiluliiketoiminnaksi. Suomessa urheilusponsorointiin käytettiin 100 miljoonaa euroa vuonna 2010, siis 5 % mainonnasta (Ruotsissa 15 % ja Norjassa 16 %). Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee liikuntaa 130 miljoonalla eurolla (2010), josta 19 miljoonaa euroa on huippu-urheiluun käytettäviä veikkausvoittovaroja. Lieveilmiöitä Teollisen vallankumouksen jälkeen perustettiin työväen urheiluseuroja, ja urheilun kahtiajako työväen urheiluun ja porvareiden urheiluun säilyi pitkään. Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton valtapiiri kilpaili omissa kisoissaan, Spartakiadeissa. Olympialaisiin on liittynyt useita näyttäviä boikotteja poliittisista syistä. 28 Afrikan maata boikotoi vuoden 1976 olympialaisia protestina Etelä-Afrikan osallistumista vastaan. Vuoden 1980 kisoja Moskovassa boikotoitiin laajasti protestina Neuvostoliiton Afganistanin-sotaa vastaan. Neuvostoliitto liittolaisineen boikotoi vastaavasti vuoden 1984 olympialaisia Los Angelesissa. Doping ja vedonlyöntiin liittyvä kilpailumanipulaatio näyttävät muodostuneen pysyviksi lieveilmiöiksi. Ympäristövaikutukset Liikunnan ja urheilun ympäristövaikutukset voidaan jakaa liikuntasuoritukseen liittyviin vaikutuksiin (muun muassa maaston kuluminen ja päästöt ilmaan), liikuntapaikkojen rakentamisen ja ylläpidon aiheuttamiin vaikutuksiin (muun muassa maankäytön vaikutukset ja energiankulutus) sekä liikunnan harrastamiseen liittyvien toimintojen aiheuttamiin vaikutuksiin (muun muassa liikenteen päästöt ja tapahtumissa syntyvät jätteet). Tiettyjä urheilumuotoja on arvosteltu siitä, että ne vaativat kalliita välineitä, tuhlaavat luonnonvaroja ja saastuttavat ympäristöä. Kestävän kehityksen näkökulmasta liikuntaharrastuksen eri muotoja ei voi suoraan jakaa suositeltaviin tai ei-suositeltaviin. Toiminta, joka koetaan jollakin alueella uhaksi, voi olla mahdollista toisaalla kestävän kehityksen vaarantumatta. Suurimmat ympäristövaikutukset aiheuttaa lajien harrastamiseen liittyvä liikenne. Suuressa mittakaavassa tarkasteltuna suomalaisen liikunnan ja urheilun ympäristövaikutukset ovat vähäisiä. Euroopan neuvoston urheilun peruskirjaan on Suomen aloitteesta kirjattu tarve kestävän kehityksen esille nostamiseen urheilussa. Artikla edellyttää, että urheilukulttuurin tulee olla sopusoinnussa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Tämä tarkoittaa luonnon ja ympäristöarvojen ottamista huomioon urheilupaikkoja suunnittelussa, urheilujärjestöjen kestävän kehityksen mukaisen toiminnan tukemista ja ihmisten tietoisuuden lisäämistä urheilun ja kestävän kehityksen välisestä suhteesta. Katso myös Erotuomari Kuntoilu Suomen Liikunta ja Urheilu Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Suomen urheiluhistoriallinen seura YLE Elävä arkisto - Urheilu Seulonnan keskeiset artikkelit

1275

https://fi.wikipedia.org/wiki/Urho%20Kekkonen

Urho Kekkonen

Urho Kaleva Kekkonen () oli kahdeksas Suomen tasavallan presidentti ja suomalainen poliitikko. Hän oli tasavallan istuva presidentti yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 alkuvuoteen 1982, yli 25 vuoden ajan. Viimeinen presidenttikausi jäi kesken sairauden takia. Kekkonen on Suomen historian pitkäaikaisin presidentti. Hän on ensimmäinen, joka toimi tasavallan presidenttinä kaksi kokonaista kautta ja ainoa, joka on valittu toimeensa useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi. Ennen presidenttiyttään Kekkonen toimi muun muassa oikeusministerinä, eduskunnan puhemiehenä sekä viiden hallituksen pääministerinä, ja ennen poliittista uraansa hän oli poliisi, juristi ja yleisurheilija. Presidentin valitsijamiehenä, kansanedustajana ja ministerinä Kekkonen oli valitsemassa Kyösti Kalliota vuonna 1937, Risto Rytiä vuosina 1940 ja 1943, Gustaf Mannerheimia vuonna 1944 sekä J. K. Paasikiveä vuonna 1946. Elämäkerta Sukutausta Kekkoset ovat vanha savolainen suku. Urho Kekkosen varhaisimmat tunnetut esi-isät asettuivat Savon seudulle mahdollisesti jo ennen 1500-lukua. On epäselvää, mistä Kekkoset ovat saapuneet Savoon. Koska Kekkosia tiedetään muinoin eläneen Karjalankannaksella ainakin Muolaassa ja Valkjärvellä, on arveltu, että he ovat lähtöisin Karjalasta, mutta Urho Kekkonen itse piti mahdollisena myös sitä, että Kekkoset saattavat olla lähtöisin läntisestä Suomesta, esimerkiksi Hämeestä, missä on jo 1400-luvulta lähtien ollut Kekkosten nimeen liittyviä paikannimiä. Kekkosen varhaisin nykyisin nimeltä tunnettu esi-isä oli hänen isoisoisoisoisoisoisoisänsä Tuomas Kekkonen (syntynyt noin 1630), joka mainitaan ensimmäisen kerran pieksämäkeläisissä asiakirjoissa 1673. Hän oli mahdollisesti kotoisin joko Kangasniemeltä tai Joroisista. Urho Kekkosen esivanhemmat aina kahdenteentoista sukupolveen saakka olivat kaikki vanhojen itäsuomalaisten talonpoikaissukujen jälkeläisiä. Kekkosen suku isän puolelta oli kaskimaiden valtaajia ja äidin puolelta omilla maillaan pysynyt talonpoikaissuku. Isoisä Eenokki, Urho Kekkosen isän isä, kuului kuitenkin 1800-luvulla kasvaneeseen tilattomien ryhmään ja hankki elatuksensa tilapäistöillä ja renkinä. Palveltuaan eri taloissa Eenokki Kekkonen vei vihille Anna-Liisa Koskisen. Heille syntyi kolme poikaa, jotka saivat nimet Taavetti (s. 1865), Juho (s. 1873) ja Alpertti (s. 1875). Juho Kekkonen, Koivujärven Vainikan talon mäkitupalaisen keskimmäinen poika oli Urho Kekkosen isä. Isoisä Aatu Pylvänäinen, Urho Kekkosen äidin isä, joka viljeli Kangasniemen Tarkkalan tilaa, avioitui kesällä 1878 tuolloin vasta 16-vuotiaan Amanda Mannisen kanssa. Heidän lapsensa, kolme tytärtä ja kaksi poikaa, olivat Emilia, Elsa, Siilas, Tyyne ja Eetu. Isä Juho Kekkonen joutui tilattoman perheen poikana lähtemään metsätöihin ja päätyi vuonna 1898 tukkityömaalle Kangasniemelle. Siellä Kuvasmäen Tarkkalan talon sisarusparven vanhin tytär Emilia paimensi karjaa Haahkalan maiden rantalaitumilla. Samoilla rannoilla liikkuvassa tukkimiesporukassa liikkui myös Juho Kekkonen. Nuoret tutustuivat ja heidät vihittiin vuonna 1899. Pariskunta muutti Otavaan, mistä Juho Kekkonen oli saanut töitä Halla Oy:n Koivusahalla. Myöhemmin hän yleni metsätyönjohtajaksi ja tukkiasioitsijaksi. Nuoripari siirtyi työmaan mukana Pielavedelle, mistä Juho Kekkonen vuokrasi savutuvan ja kamarin käsittävään torpan, jota hän vähitellen korjaili ja laajensi kunnolliseksi taloksi. Kuopion läänin henkikirjojen mukaan Juho Kekkonen oli Pielaveden talon n:o 5 Niskalan torppari, eikä siten koskaan omistanut rakennusta. Hän rakensi tupaan savupiipun vähän ennen esikoispoikansa Urhon syntymää. Talon takana olevan kauniin lepikon takia taloa alettiin kutsua Lepikon torpaksi. Pihapiirissä sijaitsi savusauna, jossa Urho Kekkonen syntyi 3. syyskuuta 1900. Lepikon torpassa perhe asui kuusi vuotta ja Siiri-tytär syntyi vuonna 1904. Juho Kekkosen savotoiden mukana perhe muutti vuonna 1906 Kuopioon ja 1908 Lapinlahdelle. Tiukkaa oli, mutta puutetta ei kärsitty. Perheen kuopus Jussi syntyi vuonna 1910. Lapsuus ja nuoruus "Sain lahjaksi onnellisen lapsuuden" on Urho Kekkonen sanonut lapsuudestaan. Koulun Urho Kekkonen aloitti Lapinlahdella. Käytyään kolme vuotta kansakoulua hän sai pyrkiä Iisalmen yhteiskouluun. Iisalmesta muutettiin jo seuraavana vuonna Kajaaniin, minne vuosisadan vaihteessa oli perustettu saha ja selluloosatehdas. Isä Juho pääsi Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön tukkiasioitsijaksi ja niin syksyllä 1911 Urho siirtyi Kajaanin Yhteiskoulun toiselle luokalle. Hän oli luokan nuorin oppilas. Hän ei ollut mallioppilas, vaan kuriton ja vallaton. Yläluokilla hän oli koulun toverikunnan johdossa ja toimitti sen lehteä Mielikkiä ja sai vuosijuhlissa harjoitella puheiden pitämistä. Hän luki myös innokkaasti historian ja kaunokirjallisuuden teoksia. Hän sai myös 12-vuotiaasta alkaen olla mukana isänsä uittotyömailla. Urho Kekkonen oli innokas kirjoittaja. Ensimmäiset tekstit ilmestyivät vuoden 1914 puolella. Niitä julkaisi kaupungin vanhasuomalainen sanomalehti Kaikuja Kajaanista. Seuraavana vuonna hän suomensi käyttämänsä nimimerkin Esaias Ranstakan Kohennuskepiksi ja alkoi kirjoittaa kaupungin vanhimpaan lehteen, nuorsuomalaiseen Kajaanin Lehteen. Myöhemmin Kekkonen alkoi käyttää koulutovereidensa keksimiä nimiä Känä ja Urho Sorsimo. Vanhemmilla oli varaa kouluttaa poikansa ylioppilaaksi. Kekkosella oli kaksi nuorempaa sisarusta: vakuutusvirkailijana myöhemmin toiminut Siiri Kekkonen (1904-1969) ja majuri, toimitusjohtaja Uuno Johannes (Jussi) Kekkonen (1910-1962). Vuonna 1949, kun Kekkosesta ryhdyttiin toden teolla tekemään presidenttiä, Lepikon torpan valokuvasta retusoitiin savupiippu pois tarkoituksena esittää Kekkonen "savupirtin poikana" ja luotiin muutenkin tarpeelliseksi katsottu kuva Kekkosesta kansan syvistä riveistä nousseena "sivistyneenä jätkänä". Lukiolaisena Kekkonen liittyi Kajaanin suojeluskuntaan ja osallistui Suomen sisällissotaan Kajaanin sissirykmentin mukana valkoisten joukoissa. Hän osallistui Kuopion ja Varkauden valtauksiin, Mäntyharjun rintaman ja Viipurin taisteluihin sekä johti sodan loppuvaiheessa Haminassa yhdeksän punaisen teloittamista. Kekkonen kaljuuntui suhteellisen nuorella iällä. Tämän väitettiin johtuneen siitä, että hänen ollessaan vähän toisella kymmenellä perheen vuokraemäntä Kajaanissa antoi hänelle niin kovaa tukkapöllyä. Urheilu-ura Kekkonen oli nuorena miehenä kansallisen huipputason yleisurheilija. Vuonna 1924 hän voitti vauhdittomien hyppyjen SM-kisoissa korkeushypyn ja kolmiloikan. Saman vuoden Kalevan kisoissa hän voitti korkeushypyn ja sijoittui toiseksi sivulajissaan 100 metrin juoksussa. Korkeushypyssä Kekkonen saavutti lisäksi kolme pronssia Kalevan kisoissa vuosina 1923, 1927 ja 1928. Hänen hallussaan oli vauhdittoman kolmiloikan Suomen ennätys (972 cm). Kekkosen muita henkilökohtaisia ennätystuloksia olivat korkeushypyn 185 cm, kolmiloikan 14,06 metriä ja 100 metrin juoksun 11,0 sekuntia. Urheilijanuransa jälkeen Kekkonen toimi Suomen Olympiakomitean ja Suomen Urheiluliiton (SUL) johdossa. Vuoden 1932 olympiakisoissa Los Angelesissa Kekkonen toimi Suomen olympiajoukkueen johtajana. IAAF puheenjohtajanaan ruotsalainen Sigfrid Edström sulki näiden kisojen aikana Paavo Nurmen kisoista ammattilaissyytösten vuoksi. Kekkonen taisteli sinnikkäästi ja jopa ärsytystä herättävän jääräpäisestikin Nurmen osallistumisen puolesta. Seurauksena oli, että Suomen ja Ruotsin yleisurheilumaaottelut keskeytyivät useaksi vuodeksi. Riita leimautui vahvasti Edströmin ja Kekkosen väliseksi kiistaksi. Ansioistaan Suomen urheilun hyväksi Urho Kekkoselle myönnettiin Suomen urheilun suuri ansioristi vuonna 1950. Opiskeluaika ja poliittisen uran alku Ylioppilaaksi Kekkonen kirjoitti Kajaanin Lyseosta vuonna 1919. Asevelvollisuutensa hän suoritti Helsingin autopataljoonassa ja kotiutui kersanttina. Hän muutti Helsinkiin vuonna 1921, opiskeli nopeasti ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1926. Hän oli aktiivinen Pohjois-Pohjalaisessa Osakunnassa sekä lainlukijoiden riennoissa ja toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1927-1928. Hän sai varatuomarin arvonimen vuonna 1928. Lakitieteen ylioppilaana ja varatuomarina Kekkonen työskenteli Etsivässä keskuspoliisissa. Hän perehtyi kommunisminvastaiseen toimintaan. Kommunisteihin välirikon tehneen Arvo Tuomisen mukaan Kekkonen oli vastustajiaan kohtaan asiallinen ja ammattitaitoinen. Etsivästä keskuspoliisista Urho Kekkonen myös löysi puolisokseen konekirjoittajana toimineen Sylvi Uinon, joka oli kannakselainen papintytär. Vuonna 1928 heille syntyivät kaksospojat Taneli ja Matti. Poliisivuosista puhuessa Kekkosella on toisinaan ollut ankaran, väkivaltaisen kommunistien kuulustelijan maine. Hän itse kertoi ottaneensa humaanin "hyvän poliisin" roolin vanhempien ja väkivaltaisempien kollegoidensa vastapainoksi. Jotkut hänen kuulustelemansa kommunistit ovat puoltaneet jälkimmäistä kuvausta, toiset taas syyttivät Kekkosta erityisen kovakätiseksi. Myöhemmin ministerinä Kekkosen sanotaan käyneen tekemässä rauhaa erään kuulustelussa pahoinpitelemänsä kommunistin kanssa Suomussalmella. Kirjailija Timo J. Tuikka selittää näiden lausuntojen ristiriitaisuutta Kekkosen kuulustelumenetelmien ja sosiaalisten taitojen kehityksellä: "Hän oppi sen strategisen tavan, että nyrkki ei ole välttämättä se kaikista tehokkain väline, vaan viina, sauna ja jutustelu ovat paljon parempia tiedonhankintavälineitä." Nämä paljastavat kokemukset olisivat vaikuttaneet suuresti hänen myöhempään uraansa ja lähestymistapaansa. Kekkonen alkoi suunnitella omaa väitöskirjaansa salaisen poliisin toiminnasta. Hän kuitenkin joutui itse eroamaan Etsivästä keskuspoliisista ehdotettuaan julkisesti, että se pitäisi lakkauttaa ja yhdistää rikospoliisiin. Kekkonen siirtyi vuonna 1927 Maalaiskuntien liiton lakimieheksi, mutta hänen julkinen esiintymisensä johti siihen, että työsuhde purettiin vuonna 1932. Kekkonen väitteli lakitieteen tohtoriksi 1936. Väitöskirja käsitteli kunnallista vaalioikeutta Suomen lain mukaan. Urho Kekkosen aatteelliset juuret olivat kansallismielisessä ylioppilaspolitiikassa, ja sille oli luontevaa jatkoa myös toimiminen Akateemisessa Karjala-Seurassa (AKS). Kansan eheyttäminen, ryssäviha, aitosuomalainen kielitaistelu ja Itä-Karjalan kysymys olivat hänelle tärkeitä. Kekkonen kirjoitti pakinoita AKS:n lehteen Suomen Heimoon, ja vuonna 1930 hänestä tuli AKS:n kolme vuotta aiemmin valtaaman Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja. Vuonna 1932 Kekkonen kuitenkin erosi AKS:stä yhdessä monien muiden keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Hän jatkoi pakinointia Suomalaisuuden Liiton lehdessä Suomalaisessa Suomessa (myöhemmin Kanava), jossa hän keskittyi ajamaan etenkin yliopiston suomalaistamista. Siirtyminen puoluepolitiikkaan Kekkonen vieraili Saksassa vuonna 1932 ja todisti Adolf Hitlerin valtaannousua. Ilmeisesti nämä kokemukset vaikuttivat siihen, että hän liittyi seuraavana vuonna Maalaisliittoon ja julkaisi poliittisen pamflettinsa "Demokratian itsepuolustus". Hän varoitti äärioikeiston noususta ja esitti muun muassa, että valtiovalta voi joutua rajoittamaan sananvapautta tietyssä määrin voidakseen estää demokratian luhistumisen. Työelämässä Kekkonen siirtyi maatalousministeriön nuoremmaksi hallitussihteeriksi vuonna 1933 ja yritti samana vuonna ensimmäisen kerran eduskuntaan mutta ei tullut valituksi. Maalaisliitossa Kekkonen nousi nopeasti merkittävään asemaan toimien puolueen keskushallituksen jäsenenä vuodesta 1935 alkaen presidentiksi valintaansa asti. Vuonna 1936 hän yritti toisen kerran eduskuntaan ja tuli valituksi Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä. Hänet nimitettiin heti oikeusministeriksi (1936-1937) Kyösti Kallion hallitukseen ja sen jälkeen A. K. Cajanderin punamultahallitukseen sisäasiainministeriksi (1937-1939). Hän yritti lakkauttaa äärioikeistolaisen Isänmaallisen Kansanliikkeen 1938, ja tässä epäonnistuneessa operaatiossa tuli tunnetuksi käsite Kekkosen konstit. IKL:n näkyvimpiin hahmoihin kuulunut professori Bruno Salmiala viittasi siihen vielä vuonna 1968 ja syytti Kekkosta IKL:n häpäisemisestä presidentinvaalikampanjassa. Vuonna 1938 Sylvi ja Urho Kekkonen ostivat Vahvialasta Etelä-Karjalasta Paarmakallio-nimisen maatilan. Urho Kekkosen oli näin osaltaan tarkoitus luoda yhteyksiä vaalipiirinsä äänestäjäkuntaan. Tilan metsät oli hakattu ja rakennukset olivat huonokuntoisia, mutta vielä ennen sotaa Kekkoset ehtivät aloittaa tilan kunnostamisen. Talvisodan päättäneen Moskovan rauhan mukaisen alueluovutuksen nojalla uusi raja jakoi tilan siten, että rakennukset ja suurin osa viljelyksistä jäivät Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle. Talvisodan hallituksessa Kekkonen ei ollut. Eduskunnassa hän vastusti Moskovan rauhantekoa maaliskuussa 1940 ja kannatti sodan jatkamista. Vuosina 1940-1943 hän oli Siirtoväen Huollon Keskuksen johtaja ja vuosina 1943-1945 valtiovarainministeriön virastovaltuutettu. Tällöin hänen toimenaan oli valtionhallinnon järkeistäminen. Vuoden 1942 alussa Kekkonen ryhtyi kirjoittamaan Suomen Kuvalehteen nimimerkillä Pekka Peitsi katsauksia ulkopolitiikkaan ja maailmansodan tapahtumiin. Aikaisemmin niitä oli kirjoittanut majuri Wolf H. Halsti, joka oli joutunut lopettamaan niiden kirjoittamisen päämajan vaatimuksesta. Uusi nousu, pääministeristä presidentiksi Kekkosen ulkopoliittinen ajattelu sai lopullisen muotonsa sotavuoden 1941 kuluessa. Hänen uusi ajattelunsa oli sangen realistista ja keskittyi Neuvostoliiton epäluulojen hälventämiseen ja keskinäisen luottamuksen lisäämiseen. Vuoden 1942 lopulta alkaen hän lähestyi piirejä, jotka seuraavana vuonna tulivat muodostamaan niin kutsutun rauhanopposition. Myöhemmin Kekkosta luonnehdittiin yhdeksi tämän ryhmän "kärkihahmoista". Maalaisliiton puoluekokouksessa vuonna 1944 Kekkonen vaati, että arvokonservatiivinen ja kansallismielinen puolue ottaisi suunnan, joka soveltuu uuteen maailmanjärjestykseen. Tämä Kekkosen suunta tuli myöhemmin tunnetuksi niin sanottuna K-linjana. Linja jakoi ensin Maalaisliiton ja sitten koko suomalaisen poliittisen elämän sen mukaan, kuinka "ulkopoliittisesti luotettavana" kutakin pidettiin, eli millaiset suhteet kullakin oli Neuvostoliittoon ja Kekkoseen. Kahtiajako jatkui Kekkosen uran loppuun. Kekkonen palasi lopullisesti vallan sisärenkaaseen, kun hän pääsi Paasikiven hallituksen oikeusministeriksi marraskuussa 1944 ja samalla valvontakomission vaatimat sotasyyllisyysoikeudenkäynnit tulivat hänen hoidettavikseen. Kun Paasikivi valittiin presidentiksi 1946, Maalaisliitto esitti Kekkosta pääministeriksi, mutta SKDL:n vastustus esti aikeen. Kekkonen nimitettiin kuitenkin Suomen Pankin johtokuntaan ja myöhemmin eduskunnan ensimmäiseksi varapuhemieheksi 2. huhtikuuta. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin vuoksi Kekkonen joutui Paasikiven sijaiskärsijäksi. Valvontakomissio uskoi oikeudenkäynnin Suomen sodanaikaisia johtavia poliitikkoja vastaan osoittavan suomalaisille ja ulkomaailmalle, että Suomen sotavuosien politiikka oli ollut väärää, suorastaan rikollista, ja aiheuttanut suomalaisille paljon vahinkoa. Käytännössä oikeudenkäynnistä muodostui kuitenkin syytettyjen rohkeiden puolustuspuheenvuorojen vuoksi neuvostovastainen näytelmä. Väinö Tannerin joutuminen syytetyksi, mikä tapahtui valvontakomission puheenjohtajan Andrei Ždanovin nimenomaisesta vaatimuksesta, aiheutti sosialidemokraattien keskuudessa syvää katkeruutta Kekkosta kohtaan, ja se lietsoi Kekkos-kaunaa, jota Kekkosen kääntymys "ryssän" vihaajasta Neuvostoliiton ystäväksi oli levittänyt poliittisiin piireihin. Kekkonen suhtautui ensin kommunisteihin epäluuloisesti, mutta hänen suhtautumisensa muuttui ilmeisesti sen jälkeen, kun kesällä 1948 muodostettiin K.-A. Fagerholmin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus ja sekä Maalaisliitto että SKDL jäivät oppositioon. Kekkonen valittiin eduskunnan puhemieheksi 22.7.1948. Hänet valittiin myös 1. helmikuuta 1950 vuoden 1950 valtiopäivien puhemieheksi. Presidentinvaalissa 1950 Kekkonen oli Maalaisliiton ehdokas ja kilpaili kampanjassaan etenkin istuvan presidentin J. K. Paasikiven kanssa. Vaaleissa Kekkonen sai 62 valitsijamiestä, SKDL:n Mauno Pekkala 67 ja vaalit voittanut Paasikivi 171. Vaikka Kekkonen ei voittanutkaan vaalia, hänen onnistui laajoilla vaalikiertueillaan pohjustaa voittonsa seuraavissa presidentinvaaleissa. Kun Fagerholmin hallitus kaatui 1. maaliskuuta 1950, Kekkonen kävi keskustelemassa Paasikiven kanssa hallituskysymyksestä. Kekkonen sai tehtäväkseen muodostaa hallitus ja hänen ensimmäinen hallituksensa nimitettiin 17. maaliskuuta 1950. Tätä seurasi vielä neljä muuta Kekkosen hallitusta, joista osa jäi poliittisesti rikkinäisenä aikana lyhytikäisiksi. Jo ensimmäistä hallitustaan muodostaessaan Kekkonen perusteli sekä omaa johtavaa rooliaan että hallituksen kokoonpanoa ensi sijassa Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kannalta. Ensimmäisen hallituskautensa loppupuolella Kekkonen alkoi korostaa yhä enemmän Suomen ja Neuvostoliiton välille 1948 solmittua YYA-sopimusta. Siitä muodostui myöhemmin suorastaan fundamentalistinen teksti Suomen poliittisessa elämässä. Kekkonen alkoi turvata poliittista asemaansa idänsuhteilla, ja niin hän onnistui kerta toisensa jälkeen torjumaan sekä hallitusten kaatoyritykset että pysymään itse pääministerinä. Kun Kekkonen onnistuttiin kampeamaan pääministerin paikalta vuonna 1953, hän vihjasi Neuvostoliiton saattavan menettää luottamuksensa Suomeen. Presidentti Paasikiven mielestä tällainen kytkentä oli "poliittisesti vaarallinen". Maaliskuussa 1953 Kekkonen, toinen ulkoministeri Ralf Törngren ja opetusministeri Reino Oittinen edustivat Suomea Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin hautajaisissa Moskovassa. Saman vuoden kesäkuun alussa Kekkonen edusti Suomea kuningatar Elisabet II:n kruunajaisissa Lontoossa. Vuonna 1954 nimitettiin Kekkosen V hallitus, joka toimi Kekkosen presidentiksi valitsemiseen asti maaliskuussa 1956. Ministeri Reinhold Svento tallensi muistelmateokseensa Ystäväni Juho Kusti Paasikivi (1960) J. K. Paasikiven hyvän arvioinnin Urho Kekkosesta: Aika presidenttinä 1956-1962: Ensimmäinen kausi Tasavallan presidentiksi Urho Kekkonen valittiin vuonna 1956, jolloin hän voitti valitsijamiesäänin 151-149 vastaehdokkaansa, sosiaalidemokraattien K.-A. Fagerholmin. Presidentinvaaleissa Kekkonen oli saanut taakseen 88 valitsijamiestä, joten hän tarvitsi tukea muilta valitsijamiesryhmiltä. Ratkaiseva tuki oli, että SKDL:n valitsijamiesryhmä äänesti häntä yksimielisesti, samoin enemmistö Kansanpuolueesta. Puuttuvaa "yhden äänen" antajaa ei ole koskaan saatu selville luotettavasti. Mahdollisena pidetään myös sitä, että ääniä annettiin rintaman yli useita ja molemmilta puolilta. KGB-kenraali Viktor Vladimirovin mukaan Kekkosen voiton takasi Neuvostoliiton lahjonta, puuttuvat äänet ostettiin ja Kekkosen valinta varmistettiin. Yhdysvallat kieltäytyi onnittelemasta Kekkosta. Ulkoministeri John Foster Dulles lausui, että "Kekkosen virkaanastumisen johdosta emme esitä onnitteluita". SAK julisti yleislakon, joka alkoi uuden presidentin virkaanastujaispäivänä 1. maaliskuuta 1956. SAK ei ole koskaan myöntänyt lakon olleen poliittinen, mutta Kekkosen valinnan on väitetty vaikuttaneen työtaisteluun. Presidenttikautensa alussa Kekkonen yrittikin pitää matalaa profiilia, etenkin sisäpolitiikassa. Kekkosen presidenttikausi merkitsi uuteen aikakauteen siirtymistä osaltaan myös sen vuoksi, että hänen ensimmäisen virkavuotensa päättyessä yksikään hänen edeltäjistään ei enää ollut elossa. Risto Ryti oli kuollut lokakuussa ja Paasikivi joulukuussa 1956. Urho Kekkosen presidenttikausi alkoi maailmanpoliittisen "suojasään" aikana. Suomi koki tulikasteensa Yhdistyneiden kansakuntien jäsenenä kuitenkin jo Kekkosen ensimmäisen presidenttivuoden lopulla, kun järjestön yleiskokouksen käsiteltäväksi tuli Unkarin kansannousu. Suomi tuki YK:ssa päätöslauselmaehdotusta, jossa ei esitetty pakotteita Neuvostoliittoa vastaan, vaan vedottiin unkarilaisten vapauden ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Kekkonen määräsi Suomen YK-valtuuskunnan pidättymään äänestyksistä aina, jos päätöslauselmassa arvosteltiin Neuvostoliittoa. Ratkaisevassa äänestyksessä, josta Suomi pidättyi, yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa vaadittiin Neuvostoliittoa lopettamaan puuttuminen Unkarin sisäisiin asioihin ja vetämään heti joukkonsa kriisialueelta. Dosentti Juhani Suomi paljasti Kekkos-elämäkerrassaan vuonna 1992 Kekkosen tarjoutuneen välittäjäksi Unkarin kriisissä; tästä Kekkonen ei ollut kertonut itse koskaan julkisesti. Neuvostoliitto ei ollut vastannut Kekkoselle mitään, koska kyse oli sen mukaan ollut kommunistileirin sisäisestä asiasta. Max Jakobsonin mukaan Unkari-äänestyksen myötä Suomi alkoi noudattaa YK:ssa "geopoliittista äänestysmallia", mikä tuli jälleen esille Afganistanin sodan yhteydessä vuonna 1980. 28.1.1957 kello 18 sattui Porvoon maantiellä 18 kilometriä Helsingistä itään kolari, jossa kolme sai surmansa. Paikalle osunut Kekkonen käski autonkuljettajansa Kalle Westerlundin kuljettamaan yhden loukkaantuneista (ambulanssin kuljettaja) Helsinkiin presidentin virka-autossa. Kekkosen toisena presidenttivuonna 1957 tapahtui ampumavälikohtaus, jossa tuntemattomaksi jäänyt tekijä ampui kohti presidentin kesäasuntoa Naantalin Kultarannassa Kekkosen perheineen viettäessä juhannusta. Tiettävästi Kekkosen henkilökohtaisesta pyynnöstä tapauksesta vaiettiin täysin. Kekkoseen henkilökohtaisesti kohdistuneet uhkaukset olivat yleisiä, ja presidentin on tulkittu halunneen välttää mielialojen kiihdyttämistä entisestään. Kultarannan päiväkirjaan tapaus merkittiin ikkunan särkymisenä. Kun elokuussa 1958 muodostettiin Fagerholmin laajapohjainen enemmistöhallitus, jota kutsuttiin myöhemmin yöpakkashallitukseksi, Neuvostoliitto osoitti hiljaisesti mieltään sitä vastaan. Presidentti Kekkonen yhtyi kritiikkiin ja vaikutti osaltaan siihen, että hallitus kaatui joulukuussa. Tutkijat eivät ole yksimielisiä Kekkosen motiiveista. Fagerholmin hallituksen kaatumisen vuoksi enemmistöhallitusten muodostaminen tuli vaikeaksi eikä siihen kyetty vähään aikaan. Siksi oli pakko turvautua vähemmistöhallituksiin, jotka nojasivat lähinnä maalaisliittoon. Sosiaalidemokraattien sisäiset erimielisyydet lisäsivät sisäpolitiikan hajanaisuutta. Kekkonen pyrki silti sitkeästi yhdistämään oman uudelleenvalintansa, enemmistöhallituksen muodostamisen ja ulkopoliittiset tavoitteensa ja lähetti neuvostojohdolle viestejä, joista kukaan muu Suomessa ei tiennyt. Lokakuussa 1961 Kekkonen matkusti kolmen viikon valtiovierailulle Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Yhdysvalloissa vierailun isäntänä oli alkuvuodesta 1961 presidentin virkaan astunut John F. Kennedy. Vierailun aikana Kekkonen piti YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa puheen, jossa hän luonnehti Suomen roolia kansainvälisten kriisien ratkaisemisessa pikemminkin lääkäriksi kuin tuomariksi. Vierailun ohjelmaan sisältyi myös useita tapaamisia amerikansuomalaisten kanssa ja sen lopuksi Kekkonen matkusti rentoutumaan Havaijille. Kekkonen suunnitteli jo huhtikuussa 1961 hajottavansa eduskunnan ja vaikuttavansa niin liittoumaan, joka uhkasi nousta häntä vastaan presidentinvaaleissa ehdokkaanaan entinen oikeuskansleri Olavi Honka. Neuvostoliitto lähetti lokakuun lopussa nootin, jossa se vetosi kärjistyneeseen kansainväliseen tilanteeseen ja vaati YYA-sopimuksen mukaisia sotilaallisia konsultaatioita. Nootin tullessa Kekkonen oli Havaijilla, mutta hän ei keskeyttänyt Yhdysvaltain-vierailuaan, vaan lähetti ulkoministeri Ahti Karjalaisen Moskovaan ottamaan selkoa nootin taustoista ja palasi itse kotimaahan alkuperäisen aikataulun mukaisesti muutamia päiviä myöhemmin. Esimerkiksi Tuure Junnilan, Veikko Vennamon, Anatoli Golitsynin, Viktor Vladimirovin sekä Hannu Rautkallion mukaan nootin oli suunnitellut Kekkonen yhdessä KGB:n kanssa. Honka luopui ehdokkuudesta ja Kekkonen sai tammikuussa 1962 pidetyssä presidentin valitsijamiesvaalissa 111 valitsijamiestä. Hänet valittiin uudelleen vuoden 1962 vaaleissa presidentiksi 199 äänellä. 1962-1968: Toinen kausi Noottikriisin seurauksena on pidetty sitä, että Suomessa ei ollut enää todellista oppositiota ja Kekkonen saavutti Suomen poliittisena johtajana vahvan aseman, joka sai myöhemmin jopa kyseenalaisia piirteitä. Kekkonen yritti saada puolueiden enemmistön tuen taakseen, sillä ilman sitä presidentti ei olisi voinut pitkään käyttää valtaansa täysipainoisesti. Jotta puolue pääsisi hallitusvastuuseen, sen piti osoittaa Kekkoselle "ulkopoliittinen luotettavuutensa" eli hyväksyä Kekkonen ja hänen ulkopoliittinen linjansa. Esimerkiksi kokoomus pääsi Johannes Virolaisen hallitukseen noottikriisin jälkeen, kun se oli osoittanut lojaaliutensa Kekkosta kohtaan. Keväällä 1964 Kekkonen viestitti vanhalle puolueelleen maalaisliitolle, että puoluetta koko sotien jälkeisen ajan johtanut V. J. Sukselainen oli syrjäytettävä, ja kesän 1964 puoluekokouksessa Johannes Virolainen voitti puheenjohtajavaalissa Sukselaisen niukalla äänten enemmistöllä. Saman vuoden syksyllä Helsingin työväentalossa pitämässään puheessa Kekkonen ilmaisi olevansa valmis tulemaan sosialidemokraatteja puolitiehen vastaan Pitkänsillan yli ja tarvittaessa ylikin. Näin SDP, jonka puheenjohtajaksi oli edellisenä vuonna tullut Rafael Paasio, alkoi taas näyttää todelliselta vaihtoehdolta hallituspuolueeksi. SDP saavutti suurvoiton vuoden 1966 eduskuntavaaleissa ja 18 vuoden tauon jälkeen muodostettiin kansanrintamahallitus Rafael Paasion johdolla ja Urho Kekkosen tuella. Kekkonen käytti paljon valtaa myös henkilökohtaisten suhteiden avulla. Hän piti säännöllisesti yhteyttä opiskeluaikaisiin tovereihinsa, mutta myös metsästys-, kalastus- ja hiihtokavereihinsa. Nuorille hän piti niin sanottuja lastenkutsuja virka-asunnossaan Tamminiemessä. Hän kasvatti itselleen luottomiehiä valtiohallintoon, kaikkiin merkittäviin puolueisiin ja liike-elämään, etenkin valtionyhtiöihin. Hänellä oli myös paljon taiteilijaystäviä. Kekkonen oli luonteeltaan välitön, ja hän osasi seurustella erilaisten ihmisten ja yhteiskuntapiirien kanssa jo kauan ennen kuin verkostoitumisesta tuli muotikäsite. Jukka Tarkan luonnehdinnan mukaan Kekkonen oli tavallisille kansalaisille heidän huoliaan herkällä korvalla kuunteleva isähahmo, mutta myös jyrisevä kartanonherra, joka ei sietänyt epäjärjestystä tiluksillaan. Julkinen kritiikki painoi ja närkästytti presidenttiä, mutta hänen virallinen asemansa rajoitti hänen mahdollisuuksiaan osallistua avoimeen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vapaa-aikansa Kekkonen vietti mieluiten muiden kuin poliitikkojen ja poliittisten avustajiensa parissa. Vakiintunut kalastusseurue, jonka keskipisteenä Kekkonen oli, oli alun perin aito kaveriporukka. Seurueen kokoonpano muuttui 1970-luvun alkuvuosina, jolloin siihen liittyi yritysjohtajia, jotka kustansivat kaukomatkat ja isännöivät presidentin käyntejä Lapin kelomökeissä. Maksumiehet osallistuivat pyyntirituaaleihin kuitenkin vain muodon vuoksi, koska todellisuudessa he pyrkivät presidentin myötävaikutuksella edistämään yritystensä etuja ja myös omaa urakehitystään. Neste Oy:n pääjohtaja Uolevi Raade ohjasi yhdysvaltalaisen Lummus-yhtiön järjestämään presidentille kalastusmatkoja Alaskaan ja Etelä-Amerikkaan. Kekkosen toisella kaudella saksankielisestä Keski-Euroopasta käsin suomalaiseenkin poliittiseen puheeseen suodattui käsite "suomettuminen". Osana sitä oli käsitys, että vain Kekkosella oli yksinoikeus tulkita Neuvostoliiton viestejä. Max Jakobson ja Jukka Tarkka ovat huomauttaneet, että Kekkonen hoiti yhtä henkilökeskeisesti Suomen suhteita länsimaihin, etenkin Ranskaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Vietnamin sodan aikana Kekkonen varoi arvostelemasta julkisesti Yhdysvaltain Vietnamin-politiikkaa, vaikka päiväkirjamerkintöjensä mukaan hän tuomitsi sen jyrkin sanoin. Myös Suomen suhteet Ruotsiin olivat Kekkosen erityisessä suojeluksessa, ja hänen suhteensa Ruotsin kuningashuoneeseen ja pitkäaikaiseen pääministeriin Tage Erlanderiin olivat hyvin läheiset. Sen sijaan Erlanderin seuraaja Olof Palme jäi Kekkoselle huomattavasti etäisemmäksi, mikä johtui sekä ikäerosta että henkilökemioista. Maaliskuussa 1964 Kekkonen teki vierailun Viroon, jossa isäntänä oli Viron puoluejohtaja Johannes Käbin. Kekkosen seurueeseen kuuluivat hänen nuoruudenaikaiset ystävänsä akateemikko Kustaa Vilkuna, Helsingin yliopiston suomen kielen professori Lauri Hakulinen ja itämerensuomalaisten kielten professori Lauri Posti, joiden kanssa hän oli laatinut Tarton yliopistossa pidettävän tervehdyspuheen virolaisille. Vierailua arvosteltiin tuoreeltaan Ruotsissa ja Länsi-Saksassa, koska Kekkosen katsottiin näin tunnustaneen Baltian maiden kuulumisen Neuvostoliittoon. Arvosteluun yhtyivät kotimaan lehdistä muiden muassa Helsingin Sanomat ja Kauppalehti sekä ulkovirolaiset. Max Jakobsonin mukaan vasta paljon myöhemmin ilmeni, että Kekkosen vierailulla oli tosiasiassa ollut vahva henkinen vaikutus eristyksissä eläneisiin virolaisiin. Suomen valtionpäämiehen käynti osoitti, että heitä ei ollut Suomessa unohdettu, ja se antoi heille jälleen uskoa omaan kansalliseen tulevaisuuteensa. Vierailun konkreettinen tulos oli matkustajalaivaliikenteen alkaminen Helsingin ja Tallinnan välillä yli neljännesvuosisadan tauon jälkeen toukokuussa 1965. 1968-1978: Kolmas kausi Vuoden 1968 vaaleihin Kekkonen sai oman puolueensa Maalaisliiton lisäksi jo etukäteen tuekseen 1966 muodostetun kansanrintamahallituksen, johon kuuluivat Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP), SKDL ja Työväestön ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto (TPSL). Kun kansanrintamahallitukseen kuuluneiden puolueiden tekemä poikkeuslakiehdotus ei saanut riittävää enemmistöä, ne asettivat Kekkosen ehdokkaakseen. Hänet valittiin vaalien ensimmäisellä kierroksella 201 valitsijamiehen tuella. Kekkosta kuitenkin närkästytti vastaehdokkaansa ja pitkäaikaisen poliittisen kilpakumppaninsa Veikko Vennamon menestys (33 valitsijamiestä) ja tämän avoimesti Kekkosta vastaan suuntautunut vaalikampanja. Jos Kekkonen olikin sisäpolitiikassa sidottu yhteistyöhön, ulkopolitiikassa hän saattoi toimia suvereenisti. Hän ei toisinaan käyttänyt muita avustajia kuin itse valitsemiaan luottohenkilöitä, jotka tulivat useimmiten ulkoministeriöstä. Kekkonen teki 1960-luvulla ulkopoliittiset aloitteet Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, rajarauhasta Norjan kanssa sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta. Tavoitteena oli välttää YYA-sopimuksen soveltaminen niin, että Suomi ja Neuvostoliitto olisivat alkaneet sotilaalliseen yhteistyöhön, ja siten vahvistaa Suomen pyrkimystä puolueettomuuspolitiikkaan. Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen vuonna 1968 puolueettomuus oli entistä hankalampaa. Kekkonen teki korkean tason valtiovierailun Neuvostoliittoon helmikuussa 1970. Zavidovossa neuvostojohdon kanssa käydyissä keskusteluissa oli kyse Suomen aikeesta liittyä pohjoismaiseen Nordek-hankkeeseen, minkä tavoitteen suhteen ei yksimielisyyttä Neuvostoliiton kanssa saavutettu. Myöhemmin keväällä Suomen hallitus päätti jättää Nordek-sopimuksen allekirjoittamatta. Kekkonen ilmoitti vuonna 1970 Neuvostoliitolle, ettei jatka presidenttinä eikä YYA-sopimusta jatketa, ellei Neuvostoliitto jatkossakin suostu tunnustamaan Suomen puolueettomuutta. Vuoden 1970 eduskuntavaalit merkitsivät kansanrintamayhteistyön päättymistä. Veikko Vennamon johtaman SMP:n vaalivoitto oli Kekkoselle pettymys. Kekkonen aktivoitui sisäpolitiikassa toimien jopa tosiasiallisena pääministerinä ja osallistui muun muassa tulopoliittisten neuvottelujen tekoon niin sanotun UKK-sopimuksen muodossa. Taustalla oli vuoden 1971 Metalliliiton lakko, joka innoitti Neuvostoliiton aktiivista Suomen-suurlähettilästä Aleksei Beljakovia lietsomaan jopa vallankumouksen järjestämistä maassa. Sisäpoliittisen tilanteen rauhoituttua Beljakov palasi kotimaahansa vähin äänin. Kekkosen kolmatta presidenttikautta jatkettiin poikkeuksellisesti. Kauden oli aluksi tarkoitus jatkua vain vuoteen 1974. Tammikuussa 1973 säädettiin poikkeuslaki, jolla kautta jatkettiin neljällä vuodella. Se oli Suomessa kolmas kerta, jolloin valtionpäämies valittiin virkaansa ilman vaaleja ja vastaehdokkaita. Aikaisemmin Gustaf Mannerheim valittiin Suomen valtionhoitajaksi joulukuussa 1918, kun haluttiin irtautua saksalaissuuntauksesta, ja presidentiksi elokuussa 1944, kun haluttiin irtautua jatkosodasta ja siteistä Saksaan. Poikkeuslain taustasta on historiantutkimuksessa erilaisia käsityksiä. Martti Häikiön tulkinnan mukaan Kekkonen pakotti ensin Ahti Karjalaisen ehdottamaan jatkoaikaa tammikuussa 1972. Tämän jälkeen hän nimitti helmikuussa Rafael Paasion vähemmistöhallituksen ja vaati poikkeuslakia huhtikuussa, ennen kuin suurimmat puolueet, sosiaalidemokraatit ja keskustapuolue, asettaisivat omat ehdokkaansa kesän puoluekokouksissa. Tästä kärsivät etenkin Ahti Karjalainen, jota oli pidetty Kekkosen manttelinperijänä, ja Johannes Virolainen, joka oli kentällä suosittu ja keskustan puheenjohtaja. Poikkeuslakia ei ollut helppo viedä läpi, sillä se voitiin säätää vain 5/6:n eduskuntaenemmistöllä. Jotta enemmistö saataisiin lain taakse, sen tueksi luotiin poliittinen paketti, jossa oli kolme osaa: poikkeuslaki, vapaakauppasopimus Euroopan talousyhteisön EEC:n kanssa ja valtion taloudellista säätelyvaltaa lisäävät suojalait, joita vasemmisto kannatti. Paketista huolimatta Kalevi Sorsan hallitus ei saanut tarvittavaa määräenemmistöä kokoon, joten Kekkonen uhkasi joulukuussa, ettei olisikaan käytettävissä presidentiksi. Julkisesti hän väitti syyksi lokakuussa julkisuuteen vuotanutta niin sanottua Zavidovo-muistiota, joka koski hänen ja neuvostojohdon keskusteluja. Poikkeuslaki hyväksyttiin tammikuussa 1973 äänin 170-28 ja Kekkosen toimikautta jatkettiin neljällä vuodella vuoteen 1978. Urho Kekkosen suhteet valtakunnan suurimpaan sanomalehteen Helsingin Sanomiin pysyivät viileinä pitkään sotien jälkeen, mutta lämpenivät 1970-luvun alkuvuosina. Kekkonen ja HS:n pitkäaikainen voimahahmo Eljas Erkko olivat kumpikin istuneet sotia edeltäneessä Cajanderin hallituksessa, ja molemmat olivat olleet äärioikeistolaisen liikehdinnän näkyviä vastustajia. Sotien jälkeen Kekkosen ja Erkon käsitykset isänmaan edusta erosivat jyrkästi; Kekkosen mielestä Moskovan mahti oli tunnustettava tosiasiana, kun taas Erkko haki Suomelle tukea lännestä. Kylmät välit jatkuivat vielä Eljas Erkon pojan Aatos Erkon kaudella. Kun poikkeuslakihanke nousi esiin keväällä 1972, HS vastusti sitä aluksi jyrkästi. Suhtautuminen muuttui kuitenkin, kun Kekkosen kauden pidentämiseen kytkettiin vapaakauppasopimus EEC:n kanssa. Vuoden 1974 alussa voimaan astunut sopimus vei Suomea Erkon haluamalla tavalla voimakkaasti kohti länttä, ja HS:n asenne Kekkosta kohtaan pehmeni. Heinäkuussa 1969 Kekkonen teki kuusipäiväisen valtiovierailun Isoon-Britanniaan ja kutsui kuningatar Elisabet II:n vierailulle Suomeen. Elisabet II ja prinssi Philip saapuivat valtiovierailulle Suomeen toukokuussa 1976, jolloin Kekkonen toimi vierailun isäntänä. Kyseessä oli ensimmäinen Ison-Britannian hallitsevan monarkin vierailu Suomessa. Sylvi Kekkosen kuolema joulukuun alussa 1974 oli Urho Kekkoselle hyvin raskas isku. Muun muassa Johannes Virolaisen mukaan Kekkosen sisäpoliittiset otteet muuttuivat siitä lähtien entistä rajummiksi. Vuonna 1975 Kekkonen isännöi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) Helsingissä. Tapahtumaa pidetään Kekkosen uran huipentumana. Tuona vuonna Kekkonen oli esillä yhtenä varteenotettavimmista ehdokkaista Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi; Ruotsin keskustapuolueen puheenjohtaja Thorbjörn Fälldin oli ehdottanut palkintoa Kekkoselle jo tammikuun lopussa ennen ETYKiä. Norjan suurkäräjien Nobel-komitea myönsi palkinnon kuitenkin neuvostoliittolaiselle ydinfyysikolle Andrei Saharoville. Päiväkirjamerkintöjensä mukaan Urho Kekkonen alkoi itse huolestua terveydentilastaan jo 1970-luvun alkuvuosina. Vuonna 1972 hän oli havahtunut hetkittäisiin outoihin muistinmenetyksiin ja keskustellut niistä henkilääkärinsä, neurologian professori Erkki Kivalon kanssa. Vaikka Kivalo ja toinen Kekkosen henkilökohtainen lääkäri, sisätautiopin professori Pentti Halonen rauhoittelivat tekemiensä tutkimusten jälkeen presidenttiä vakuuttamalla, ettei mitään suuria ongelmia ollut, kohtaukset jatkuivat seuraavina vuosina ja Kekkonen purki ahdistustaan päiväkirjoihinsa. 1978-1982: Neljäs kausi Kun vakavasti otettavia vastustajia ja todellisen vaihtoehdon tarjoavia kilpailijoita ei ilmaantunut, Kekkosen valta laajeni eräiden arvioiden mukaan jopa joiltain osin liian vahvaksi. Tämän vallankäytön huipentumana voidaan pitää vuotta 1975. Kekkonen oli hajottanut eduskunnan ja isännöi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) Helsingissä. Hän antoi jo tuossa vaiheessa valita itsensä sosiaalidemokraattien ja keskustan presidenttiehdokkaaksi vuoden 1978 vaaleihin. SDP ehti pyytää valtionpäämiestä ehdokkaakseen jo ennen tämän taustapuoluetta keskustaa. Syksyllä Kekkonen "runnoi" televisiokameroiden edessä läsnä olleet kansanrintamapuolueiden johtajat Martti Miettusen johtamaan hätätilahallitukseen. Vuoden 1978 presidentinvaalit olivat riemuvoitto istuvalle presidentille. Kun myös Kansallinen Kokoomus asetti Kekkosen ehdokkaakseen, hän sai neljän suuren puolueen tukemana 82 prosenttia äänistä ja 260 valitsijamiestä. Kauneusvirheeksi jäi Kekkos-koalition kannalta vain yhden kokoomusloikkarin lipeäminen Suomen Kristillisen Liiton ehdokkaan Raino Westerholmin taakse. Kesällä 1978 Kekkonen ja puolustusvoimain komentaja kenraali Lauri Sutela torjuivat Suomessa vierailleen Neuvostoliiton puolustusministerin, marsalkka Dmitri Ustinovin ehdotuksen Suomen ja Neuvostoliiton yhteisistä sotaharjoituksista. Kesällä 1979 syntyi niin kutsuttu juhannuspommi, kun Urho Kekkonen moitti eduskunnan puhemiestä Johannes Virolaista siitä, että tämä oli Suomen Kuvalehdelle myöntämässään haastattelussa "antanut väärän todistuksen Suomen ulkopolitiikasta". Kekkosen mukaan Virolainen oli jälleen nostattanut täyteen voimaansa keskustelun suomettumisesta, jonka Kekkonen katsoi hieman aiemmin Saksan liittotasavaltaan tekemänsä valtiovierailun aikana onnistuneensa sammuttamaan. Kekkosen toukokuussa 1979 Länsi-Saksaan tekemä vierailu oli hänen ensimmäinen käyntinsä maassa. Max Jakobsonin mukaan Kekkosen mielessä oli vuosikymmenien ajan pysynyt Hitlerin Saksan ja toisen maailmansodan kokemusten synnyttämä sitkeä epäluulo Saksaa kohtaan. Vielä 1970-luvun alkupuolella Kekkonen oli luonnehtinut Länsi-Saksan silloista liittokansleria Willy Brandtia epäluotettavaksi huijariksi, vaikka tämä pyrki hyviin suhteisiin Neuvostoliiton johtajien kanssa. Jakobsonin mukaan Kekkonen oli omaksunut suhtautumisensa Saksaan neuvostojohtajilta, jotka kuitenkin lopulta tekivät sovinnon Saksan kanssa kauan ennen Kekkosta. 1970-luvun mittaan alkoi liikkua huhuja valtionpäämiehen terveyden heikkenemisestä ja henkisen vireen vaihteluista. Esimerkiksi televisioiduissa uudenvuoden puheissa presidentin tilan heikkeneminen oli usein selvästi havaittavissa, ja joidenkin valtiovierailujen aikana Kekkonen näytti saavan kiusallisia poissaolokohtauksia: näin kävi esimerkiksi Yhdysvaltain varapresidentin Walter Mondalen vierailun aikana huhtikuussa 1979. Julkisuus ja media kuitenkin pyrkivät vaientamaan näitä huhuja pääsääntöisesti, koska halusivat kunnioittaa valtionpäämiehen yksityisyyttä. Viikoittain perjantaisin pidettävissä presidentin esittelyissä valtioneuvostossa oli pantu merkille, että Kekkosella alkoi toistuvasti olla vaikeuksia havaita, mitä asiaa hänelle milloinkin oltiin esittelemässä. Oikeusministeriössä alettiin kaikessa hiljaisuudessa varautua siihen mahdollisuuteen, että Kekkonen joutuisi jättämään virkansa ennen vuotta 1984, ja kansliapäällikkö Kai Korte talletti Kyösti Kallion ja Gustaf Mannerheimin eroihin liittyneet asiakirjat. Kekkosen kunnon kerrottiin jälkeenpäin olleen erityisen huono talvella 1980. Joulun alla 1980 presidentti sai lievän aivoverenvuodon, josta hän kuitenkin vielä toipui. Presidentin kanslian tiedotteen mukaan kyseessä oli ollut flunssa. Talven ja kevään 1981 aikana presidentin vointi vaihteli voimakkaasti ja tällöin hän harkitsi vakavasti virkakautensa keskeyttämistä. Toimittajat Antti Blåfield ja Pekka Vuoristo ovat kuvanneet Urho Kekkosen virkakauden lopun tilannetta: "Vahvan presidentin vähittäinen heikkeneminen oli johtanut hiljaiseen ja piinalliseen odottamiseen, joka aiheutti valtarakenteiden jäykistymisen. Vahva presidentti oli luonut koneiston ja sille menettelytavat. Kun presidentti ei tätä koneistoa enää johtanut, se muuttui vallankäytön välineestä oman asemansa vaalijaksi." Kekkosen suvereenin vallankäytön päättymistä on monen mielestä merkinnyt huhtikuu 1981, jolloin pääministeri Mauno Koivisto kieltäytyi eroamasta, vaikka häntä oli Tamminiemestä tähän varsin selväsanaisesti kehotettu. Koivisto rikkoi Kekkosen ajan kaavan huomauttamalla, että perustuslain mukaan Suomessa hallituksen tulee nauttia ensi sijassa eduskunnan eikä presidentin luottamusta. Tapahtuman on katsottu merkinneen myös alkua Kekkosen niin henkisen kuin fyysisenkin kunnon lopulliselle romahtamiselle. Presidentti koki kärsineensä niin vakavan julkisen arvovaltatappion, ettei hän enää toipunut sen aiheuttamasta järkytyksestä. Kuitenkin vielä heinäkuussa 1981 sisäministeri Eino Uusitalo esitti julkisesti toivomuksen, että Urho Kekkonen olisi käytettävissä myös vuonna 1984 päättyvän virkakautensa jälkeen. Kekkosen kaatumisesta lentokentällä vuonna 1980 nousi kohu toukokuussa 2011, kun Yleisradio ei halunnut näyttää pätkää kokonaisuudessaan Pressiklubi-ohjelmassa. Eri näkemysten mukaan kyse oli joko sensuurista tai vanhan ihmisen kunnioittamisesta. Kekkosen adjutantin Juha Engströmin mukaan kaatuminen johtui häikäistymisestä ja vahvoista silmälaseista, joiden vuoksi presidentti ei nähnyt lentokoneen portaiden alinta askelmaa. Kuvia tilanteesta ei myöskään tapahtuma-aikaan julkaistu. Kekkonen johti virkakautensa viimeiseksi jääneen presidentin esittelyn valtioneuvostossa perjantaina 4. syyskuuta 1981. Läsnä olleiden ministerien mukaan presidentti oli tuolloin melko virkeässä kunnossa. Tässä istunnossa Kekkonen suoritti myös viimeisen virkanimityksensä; kyseessä oli talousjohtaja Asko Saviahon nimitys Posti- ja telelaitoksen postiylijohtajan virkaan lokakuun 1981 alusta lukien. Samana päivänä Kekkonen kävi myös viimeisen kerran Presidentinlinnassa, jossa uusi Kolumbian Helsingin-suurlähettiläs jätti valtakirjansa. Maanantaista 7. syyskuuta 1981 lähtien presidentti peruutti kaikki tapaamisensa kuumeen vuoksi. Kekkosen terveys petti näkyvästi ensimmäisen kerran Islannin kalastusmatkalla elokuussa 1981. Syyskuussa hän jäi sairauslomalle ja joutui pyytämään eroa lokakuussa . Tämän jälkeen hän ei enää näyttäytynyt julkisuudessa. Vuosia myöhemmin julkisuuteen on tihkunut tietoja siitä, miten presidentin horjuvaa terveyttä salattiin kansalta samalla kun kulisseissa käytiin kovaa peliä seuraajakysymyksestä. Oikeusoppineiden kesken käytiin Kekkosen sairausloman aikana väittelyä siitä, miten presidentin pysyvä estyneisyys virkansa hoitamiseen olisi todettava. Hallinto-oikeuden professori Veli Merikoski katsoi, että hallituksen olisi saatettava kysymys presidentin pysyvästä estyneisyydestä eduskunnan ratkaistavaksi, mille hallitusmuodon säännökset eivät kuitenkaan antaneet pohjaa. Virallisesti Kekkonen erosi tasavallan presidentin virasta 27. lokakuuta 1981. Presidentin kansliapäällikkö Juhani Perttunen sai toisella yrittämällä suostuteltua vastahakoisen Kekkosen allekirjoittamaan etukäteen valmistellun eroanomuksen. Oikeusministeriön kansliapäällikkö Kai Korte esitteli Kekkosen eron valtioneuvostolle nojautumalla sekä presidentin omaan ilmoitukseen että hänen henkilökohtaisten lääkäriensä Pentti Halosen ja Erkki Kivalon lausuntoon. Näin vältettiin pohdinta siitä, oliko presidentti eroilmoituksensa antaessaan ollut oikeustoimikelpoinen. Esittelytapahtuma herätti suurta huomiota ja se televisioitiin ympäri Eurooppaa. Kekkonen oli muodollisena valtionpäämiehenä aina siihen asti kunnes hänen seuraajakseen valittu Mauno Koivisto vannoi virkavalan tasavallan presidenttinä 27. tammikuuta 1982. Vuoden 1982 presidentinvaalissa Kekkonen ei käynyt äänestämässä. Kun valitsijamiesten suorittaman vaalin tulos julistettiin 26. tammikuuta 1982, tasavallan presidentin lippu laskettiin Tamminiemen lippusalosta viimeisen kerran. Kekkonen ei myöskään ollut läsnä uuden presidentin Mauno Koiviston virkaanastujaisissa eduskunnassa 27. tammikuuta 1982. Muutama tunti sen jälkeen, kun Koivisto oli antanut juhlallisen vakuutuksensa, hän kävi viimeisen kerran tervehtimässä Kekkosta Tamminiemessä. Tämän jälkeen Urho Kekkosesta tuli yksityishenkilö, eikä hänen terveydentilastaan enää annettu tiedotteita. Kekkosen nimittämät hallitukset Viimeiset vuodet Kun Kekkonen oli jäänyt pois presidentin virasta, presidentin virka-asunto Tamminiemi muutettiin hänen palvelukodikseen. Viimeisinä vuosinaan Kekkonen pitäytyi erossa politiikasta eikä ottanut kantaa ajankohtaisiin asioihin. Heikentyneen terveytensä vuoksi hän ei enää voinut ulkoilla ilman avustajia. Saamiinsa kirjeisiin hän ei jaksanut vastata. Kekkonen kuoli aivorungon verenkiertohäiriöön 31. elokuuta 1986 kotonaan Tamminiemessä, Helsingissä kolme päivää ennen 86-vuotissyntymäpäiväänsä. Uutisen Kekkosen kuolemasta luki televisiossa uutisankkuri Kari Toivonen. Kekkonen siunattiin näyttävin valtiollisin menoin Helsingin tuomiokirkossa ja haudattiin 7. syyskuuta Hietaniemen hautausmaalle. Muistopuheen piti tasavallan presidentti Mauno Koivisto ja ruumiinsiunauksen toimitti arkkipiispa John Vikström. Vikström vertasi siunauspuheessaan Kekkosta yksinäiseen hiihtäjään, joka hiljalleen umpeutuvaa latua myöten katoaa horisonttiin. Hautajaisissa oli suurena poikkeuksena normaalikäytäntöön nähden se, ettei vainajalle ammuttu kunnialaukauksia tykeillä hautaan laskettaessa kuten edeltäjille; koska Kekkonen oli nimenomaan rauhanpoliitikko, hänen lähtöään kunnioitettiin toisella tavalla: kun hautaussaatto lähti Tuomiokirkolta kohti Hietaniemeä, kaikkien Helsingin kirkkojen kellot soittivat sielunkelloja. Kekkosen sairaudesta ei ole julkaistu lääketieteellistä selvitystä. Presidentin henkilääkärin Erkki Kivalon ja Meilahden sairaalan sisätautien ylilääkärin Pentti Halosen Kekkosen tilasta antamat lausunnot olivat äärimmäisen diplomaattisia. Vuonna 2001 paljastui lisäksi, että Meilahden sairaalan arkistossa säilytettävä Kekkosen sairauskertomuskansio oli melkein tyhjä, koska siitä puuttuivat Pentti Halosen laatimat potilasasiakirjat. Käytettävissä olevien tietojen valossa kyse oli ilmeisesti ateroskleroosiin liittyvästä vaskulaarisesta dementiasta. Sairauden vaikutusta viranhoitoon ei kuitenkaan ole osoitettu. Kekkosen kuoltua Tamminiemestä tehtiin Urho Kekkosen museo, joka avattiin yleisölle vuonna 1987. Yksityiselämä Perhe Urho Kekkonen oli vuodesta 1926 alkaen naimisissa Sylvi (Sylvia Salome) Uinon (1900-1974) kanssa. Vuonna 1928 heille syntyivät kaksospojat Taneli (k. 1985) ja Matti (k. 2013). Taneli Kekkonen toimi suurlähettiläänä ja oli naimisissa K.-A. Fagerholmin tyttären Britan kanssa vuodesta 1952. Matti Kekkonen oli kansanedustaja ja valtionhallinnon virkamies sekä isänsä avustaja ja tämän perinnön vaalija. Kekkosen lapsenlapsista Brita ja Taneli Kekkosen poika Timo Kekkonen on elinkeinoelämän vaikuttaja. Naissuhteet Urho Kekkosella tiedetään olleen vilkas seuraelämä. Eräs Kekkosen naisystävistä oli suurlähettiläs Jaakko Hallaman puoliso Anita Hallama, joka on julkaissut päiväkirjojaan ja otteita Kekkoselta saamistaan kirjeistä. Kekkosen suhteita Hallamaan sekä toimittaja Anne-Marie Snellmaniin on kuvattu Raija Orasen romaaneissa. Orasen mukaan Kekkosella oli rakkaussuhde myös itseään 47 vuotta nuorempaan toimittajaan Maarit Tyrkköön. Tyrkkö itse on kertonut tästä vuonna 2014 ilmestyneessä kirjassaan Tyttö ja nauhuri. Kirjailija Jari Tervo on luonnehtinut Anne-Marie Snellmania, Anita Hallamaa ja Maarit Tyrkköä "Kekkosen kovaksi naiskolmikoksi". Tervon mukaan Kekkosella oli silmää naiskauneudelle, mutta kolmikkoa yhdisti myös älykkyys. Historiantutkija Timo Soikkasen mukaan Kekkonen pyrki ja pystyi yhdysvaltalaisen uutistoimiston Associated Pressin (AP) Helsingin-kirjeenvaihtajana toimineen Anne-Marie Snellmanin kautta vaikuttamaan siihen, millaisia uutisia Suomesta lähti maailmalle. Lisäksi Snellman opetti Kekkoselle ruotsia ja kaksikon keskinäinen kirjeenvaihto tapahtui yksinomaan ruotsiksi. Sen sijaan Anita Hallamalle ei Soikkasen mukaan riittänyt pelkkä rakastajattaren rooli, vaan hän pyrki Kekkosen rinnalle ja jopa painosti tätä myöntämään hänelle ja miehelleen Jaakko Hallamalle erilaisia etuja. Keijo Korhonen on kirjoittanut saaneensa vaikutelman, että varsinkin myöhempinä vuosinaan Kekkonen suorastaan pelkäsi hyvin voimakasluonteista Anita Hallamaa. Urho Kekkosen suhdetta 1950- ja 1960-lukujen kohukaunottareen Tabe Sliooriin on spekuloitu vuosikymmeniä, mutta Timo Soikkasen mukaan kyseessä oli ainoastaan Slioorin palava halu saada julkisuutta. Soikkasen mukaan Kekkonen oli Sliooriin viitaten sanonut muun muassa Ahti Karjalaiselle, että "niin suureen miinaan" ei hänkään astu. Presidentin adjutantin mukaan Slioor saattoi ajoittain olla valokuvaajan kanssa Tamminiemen lähimaastossa väijymässä Kekkosen lähtöä päivälenkilleen. 1960-luvun alussa Slioor julkaisi Jallu-lehdessä kymmenosaista paljastuskirjoitussarjaa otsikolla "Miehet ja minä", jossa myös Kekkonen oli mukana. Historioitsija Kimmo Rentolan mukaan Kekkonen pelkäsi tosissaan Jallu-lehden paljastuksia ja lähetti Supon etsivän kirjapainoon tarkistamaan vedoksia. Autot Vaikka Urho Kekkonen suoritti asevelvollisuutensa autokomppaniassa, hän ei koskaan suorittanut ajokorttia eikä ajanut autoa. Kekkosen presidenttikauden aikana virka-auton käyttö lisääntyi huomattavasti, sillä hän teki enemmän maakuntamatkoja kuin edeltäjänsä. Virkakauden alkaessa Kekkosen käytössä olivat Paasikiven aikana hankitut kaksi Cadillacia vuosilta 1950 ja 1952. Ensimmäinen Kekkosen kaudella tullut uusi virka-auto oli vuoden 1962 Cadillac, jota seurasivat kaksi Chrysler New Yorkeria vuosina 1963 ja 1972 sekä kaksi Cadillacia vuosina 1968 ja 1979. Urho Kekkonen sai myös useita autolahjoituksia. Ollessaan pääministerinä vuonna 1955 Kekkonen sai Neuvostoliiton lahjana ZIS-110 -auton, joka oli hänen käytössään vuoteen 1962 saakka. Auto siirrettiin tämän jälkeen Kaartin pataljoonaan, ja nykyisin se kuuluu tieliikennemuseo Mobilian kokoelmiin. Merkitys ja vaikutus Jälkimaine ja perintö Urho Kekkosen suurimpana ansiona on pidetty Suomen idänsuhteiden ansiokasta hoitamista maailmanpoliittisesti vaikealla aikakaudella. Poliitikkona Kekkonen ei tyytynyt vain hakemaan kompromisseja, vaan nujersi monet sisäpoliittiset kilpailijansa, osan kovinkin ottein. Hän hyödynsi henkilökohtaisia idänsuhteitaan sisäpolitiikassa siten, että jopa monet poliittiset vastustajat alkoivat pitää häntä korvaamattomana. Kekkosta onkin kritisoitu Suomen hankalan aseman hyödyntämisestä henkilökohtaisen edun tavoittelussa. Politiikan strategisessa valtapelissä Kekkonen oli taituri. Ruotsalainen Expressen-iltapäivälehti piti pääkirjoituksessaan 25. syyskuuta 1977 Kekkosen liiallista vaikutusvaltaa Suomen politiikassa vahingollisena. Professori Timo Vihavaisen mukaan erityisen pahaa oli se, että "itsenäisen valtionpäämies alentui käyttämään ulkomaista apua omissa poliittisissa juonitteluissaan", ei se, että hän hoiti suhteet Neuvostoliittoon sen salaisen palvelun kautta. Läntisissä demokratioissa Kekkosen presidenttikausi oli poikkeuksellisen pitkä. Tätä on selitetty karismalla, häikäilemättömällä taktikoinnilla, kansansuosiolla ja kylmän sodan aikakauden poliittisella herkkyydellä. Suomen politiikkaa varjosti miltei koko Kekkosen presidenttiyden ajan suurvaltojen valtapeli, jossa Suomen sijainti ainoana länsimielisenä Neuvostoliiton rajanaapurina oli strategisesti herkkä. Kekkonen säilytti suurvaltojen painostuksenkin alla asemansa arvostettuna valtiomiehenä sekä idässä että lännessä. Hänen poliittisen uransa suurimpana kansainvälisenä tunnustuksena voidaan pitää Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi ETYKin järjestämistä Helsingissä 1975, jossa Kekkonen isännöi suurvaltojen huippukokousta kylmän sodan lievittämiseksi. Urho Kekkosen kuoltua media alkoi kirjoittaa hänestä vapaammin. Sittemmin on myös julkaistu useita häntä käsitteleviä kirjoja ja hänen päiväkirjansa vuosilta 1958-1981. Kekkosen jälkeen Suomen presidentin valtaoikeuksia on kavennettu. Niitä on 1980-luvulta lähtien siirretty eduskunnalle ja hallitukselle. Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa presidentin päätehtäväksi jäi ulkopolitiikan hoito yhdessä valtioneuvoston kanssa. Kekkosen viimeisen kauden keskeytymisen jälkeen myöhemmät presidentit ovat ottaneet tavakseen tiedottaa julkisuuteen terveydentilastaan. Vuonna 2004 järjestetyssä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Urho Kekkonen sijoittui kolmanneksi 57 456 äänellä edellään Carl Gustaf Emil Mannerheim ja Risto Ryti. Kunnianosoituksia Huomionosoitukset elinaikana Kekkonen sai jo eläessään osakseen useita sellaisia kunnianosoituksia, jotka on tavallisesti varattu vain edesmenneille suurmiehille. Hänen syntymäkotinsa Lepikon torppa Pielavedellä muutettiin museoksi jo hänen toisen presidenttikautensa aikana vuonna 1966. 75-vuotispäivänsä kunniaksi hän sai kuvansa viidensadan markan seteliin. Tämä seteli laskettiin liikkeelle Kekkosen syntymäpäivänä 3. syyskuuta 1975 ja se oli käytössä vuoteen 1986 asti. Vuonna 1980, Kekkosen täyttäessä 80 vuotta, Helsingin kaupunki muutti hänen pitkäaikaisen kotikatunsa Kampinkadun nimen Urho Kekkosen kaduksi. Samanniminen katu on myös Kajaanissa ja Haminassa on Kekkosenkatu. Tampereella avattiin liikenteelle tieosuus nimeltä Kekkosentie 1970-1980-lukujen vaihteessa. Kekkosentiet ovat myös Saarijärvellä, Kankaanpäässä, Salossa ja Nurmeksessa. Otaniemen teekkarit nimittivät presidentti Kekkosen vastavalmistuneen Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskuntatalon eli Dipolin kunniatalonmieheksi vuonna 1967. Liikuntatieteen kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1969. Pohjois-Ruotsissa nimettiin 1970-luvulla eräs tunturinhuippu Kekkonen-toppeniksi. Neuvostoliitto myönsi Kekkoselle vuonna 1980 Leninin rauhanpalkinnon (Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto) "merkittävistä ansioista toiminnassa rauhan säilyttämisen ja lujittamisen puolesta". Kekkonen vastaanotti palkinnon viidennen ja viimeiseksi jääneen, Neuvostoliittoon suuntautuneen valtiovierailunsa yhteydessä tuon vuoden marraskuussa. Leninin kunniamerkin hän oli saanut jo vuonna 1964. Paasikivi-seura kutsui Urho Kekkosen kunniajäsenekseen. Vuonna 1973 seuran kerrottiin teettävän hänestä suurikokoisen muotokuvan, jonka maalasi tunnettu venäläinen taidemaalari Ilja Glazunov. Teos herätti huomiota jo keskeneräisenä ja Glazunovia alettiin kutsua "Kekkosen hovimaalariksi". Paasikivi-seura luovutti teoksen Finlandia-talolle, mistä se siirrettiin seuran omiin tiloihin. Nykyisin se on Urho Kekkosen museossa Tamminiemessä. Jälkeenpäin toimittaja Mauri Lintera on paljastanut maalauksen tilauksen ja ennakkokohun olleen osa uuden naistenlehden julkisuuskampanjaa. Keväällä 1981 julkaistiin 50 markan juhlaraha Urho Kekkosen 25 vuotta kestäneen presidenttikauden kunniaksi. Kolikon suunnitteli Nina Terno. Vuonna 1983, Kekkosen jätettyä presidentin tehtävät ja vetäydyttyä eläkkeelle, hänen mukaansa nimettiin Suomen toiseksi suurin kansallispuisto, Urho Kekkosen kansallispuisto. Kekkosen kuoltua 1986 hänen virka-asuntonsa Tamminiemi, jossa hän oli asunut kolmekymmentä vuotta, muutettiin kotimuseoksi. Vuonna 1987 Tamminiemessä avattu Urho Kekkosen museo esittelee Kekkosen henkilöhistorian lisäksi Suomen lähihistoriaa. Patsaat ja muistomerkit Kekkoselle pystytetyistä patsaista ja muistomerkeistä huomattavin on kuvanveistäjä Pekka Jylhän suunnittelema Urho Kekkosen muistomerkki Helsingin Hakasalmen puistossa. Muistomerkki paljastettiin Kekkosen satavuotispäivänä 3. syyskuuta 2000. Kekkosen nuoruuden kotikaupungissa Kajaanissa on kuvanveistäjä Pekka Kauhasen käsialaa oleva Kekkosen muistomerkki Suuri aika, joka paljastettiin 1990. Toistaiseksi ainoan julkisen näköispatsaansa Kekkonen on saanut Raaheen. Kuvanveistäjä Matti Peltokankaan veistämä Presidentti Urho Kaleva Kekkosen patsas paljastettiin 2008 ja kunnioittaa Kekkosen roolia Rautaruukin Raahen-tehtaan perustamisessa. Syksyllä 2009 Tallinnan kaupunki ilmoitti, että Tallinnan matkustajasataman A-terminaalin edessä oleva aukio tullaan nimeämään Helsinki-aukioksi ja sinne pystytetään Urho Kaleva Kekkosen patsas. Lisäksi Eduskuntatalon valtiosalissa on Aimo Tukiaisen veistämä Kekkosen pronssinen rintakuva vuodelta 1966. Politiikka Vaikka Kekkosta on usein kritisoitu "suomettumisesta", liiallisesta vallankäytöstä sekä vasemmiston suosimisesta, oli tämä ilmeisesti osa hänen taktiikkaansa pitää Suomi puolueettomana. Kekkonen oli poliittisesti ilmeisesti vuosien karttuessa käytännöllisesti asennoituva, vaikka kuuluikin alun perin Maalaisliiton oikeistosiipeen, vuoden 1944 jälkeen vasemmistolaisimpaan siipeen 1950-luvulla ja tunsi myötätuntoa 1960-1970-luvun radikaaleja nuoria kohtaan. Kekkosen tavoite oli omien sanojensa mukaan eheyttää maa poliittisesti vasemmalta oikealle, ja hän yritti siinä onnistumatta usein luoda kaikkien puolueiden yhteisiä koalitiohallituksia (virkamieshallitukset olivat käytännössä sellaisia). Kokoomuksen osalta tämä ei onnistunut vasemmistopuolueiden ankarasta vastustuksesta johtuen, ja Kekkonen yrittikin viimeisinä aktiivisina kuukausina kaataa Koiviston II hallitus ja luoda tilalle Keskustan ja Kokoomuksen muodostaman porvarihallituksen. Hän perusteli tätä samoin kuin SKP:n ottamista hallitukseen aikoinaan: "neljäsosaa kansasta ei voi eristää poliittisesta päätöksenteosta", ja Kokoomuksen valtaosa oli Kekkosen kannalla jo hyvän matkaan 1970-luvulta. Terveytensä romahdettua hän ei kuitenkaan voinut toteuttaa tätä. Kekkonen katsoi hyvin tärkeäksi vaalia hyviä suhteita itään, ja onnistuikin tekemään/myötävaikuttamaan moniin Suomelle erittäin edullisiin kauppasopimuksiin. Kekkosen voidaan siis katsoa olevansa katsomukseltaan lähinnä keskustavasemmistolainen pragmaatikko. Kekkosella oli myös tavoitteena saada sopimusteitse Karjala palautettua Suomelle. Tutkimus Kekkonen huolehti itse arkistojensa tallentamisesta tutkijoiden käyttöön. Urho Kekkonen perusti Tasavallan Presidentin arkistosäätiön 18. elokuuta 1970. UKK-arkiston paikaksi tuli Hovilan kartano Orimattilassa. Kekkosen päiväkirjamerkintöjen mukaan Hovilasta oli tarkoitus tulla hänen ja Sylvi Kekkosen eläkevuosien koti ja paikka, jossa presidentti olisi voinut keskittyä muistelmiensa kirjoittamiseen. Urho Kekkosen kuoltua suuri osa hänen ja Sylvi Kekkosen jäämistöstä siirrettiin Tamminiemestä Orimattilaan. Koska mukana on paljon ulkopoliittista materiaalia, sen käyttöä rajoitettiin kuitenkin pitkään. Vuodesta 1995 vuoteen 2000 asti arkiston käyttöoikeus vaati tutkimusluvan. Vuodesta 2001 alkaen lähes kaikki aineisto on ollut tutkijoiden vapaasti käytettävissä. Kekkosta koskevat tutkimus on painottunut hänen vallankäyttöönsä ja ulkopolitiikkaansa. Juhani Suomi käytti arkistoa apunaan laatiessaan kahdeksanosaisen Kekkosen "virallisen" elämäkerran, joka ilmestyi 1986-2000. Hannu Rautkallio pääsi kotimaisten arkistojen lisäksi käyttämään Neuvostoliiton keskuskomitean arkistoa. Myös Kimmo Rientola tutki Kekkosen idänsuhteita. Lasse Lehtinen ja Timo J. Tuikka ovat tutkineet Kekkosen sisäpolitiikkaa väitöskirjoissaan. Urho Kekkosesta ilmestyy edelleen vuosittain useita uusia tutkimusteoksia ja väitöskirjoja. Taiteessa ja populaarikulttuurissa Suomalaisessa taiteessa ja populaarikulttuurissa Kekkosta on käsitelty runsaasti. Kekkosesta on tehty esimerkiksi romaaneja, oopperoita, laulunäytelmiä, televisiosarjoja, elokuvia, kaskukirjoja, sarjakuvia ja pilapiirroksia. Kekkosen merkitys juutalaisille ja romaneille 22. elokuuta vuonna 1938 Kekkosen toimiessa sisäministerinä Suomi kieltäytyi päästämästä noin 60 itävaltalaista juutalaispakolaista kuljettanutta m/s Ariadne -alusta Suomeen. Nämä Suomesta käännytetyt juutalaispakolaiset on opittu tuntemaan "Kekkosen juutalaisina", sillä Kekkonen kantoi viime kädessä vastuun tapahtuneesta. 10. helmikuuta 1939 äärioikeistolainen Isänmaallinen kansanliike esitti eduskuntakyselyssään huolensa siitä, että on kohtuutonta, että Suomeen tulee pysyvästi juutalaisia pakolaisjoukkoja nauttimaan turvapaikkaoikeutta samalla kun suomalaiset ovat työttömänä. Sisäasiainministeri Kekkonen vastasi, että "kyselyssä tarkoitettujen pakolaisten lukumäärä on Suomessa suhteellisen alhainen, mikä johtuu siitä että Hallitus on ajoissa ryhtynyt kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, ettei Keski-Euroopan pakolaisvirta pääsisi suuntautumaan maahamme". Kekkosen mukaan "Hallituksen tarkoituksena on luonnollisesti kuitenkaan rikkomatta valtiollista turvapaikkaoikeutta koskevia kansainvälisiä tapoja, jatkuvasti estää pakolaisten joukkosiirtymiset maahamme, mikä ei merkitse sitä, etteikö maahantulolupia voitaisi yksittäistapauksissa myöntää." Toimiessaan syksyllä 1942 Siirtoväen huollon keskuksen johtajana Kekkonen totesi, että "mustalaisia (romaneja) varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä". Samoihin aikoihin hän kirjoitti Suomen Kuvalehdessä nimimerkillä Pekka Peitsi, kuinka romanit ovat ryhmä työtä vieroksuvia, toimettomina kierteleviä joukkioita, joka "muodostaa räikeän epäsoinnun siinä työn ja ponnistuksen soitossa, jota maa on tulvillaan". Kekkosen leiriehdotus pantiin toimeen ja tammikuussa 1943 aloitti toimintansa Suomen ensimmäinen romanimiehille tarkoitettu työleiri. Myös romaninaiset joutuivat vastaavanlaiselle leirille. Moni määrättiin sinne vuoden 1936 irtolaislain perusteella. Pakkotyötä tekeville maksettiin pientä palkkaa, josta vähennettiin majoitus-, ruoka- ja vaatetuskulut. Metsätyöleireillä oli tehtävä vähintään 75 mottia, ennen kuin pois pääsyä saatettiin harkita. Kumpikaan leiri ei toiminut pitkään. Leirejä ei luokitella keskitysleireiksi. Kirjallinen tuotanto Tuottelias kirjoittaja Kekkonen oli merkittävä myös kirjallisena vaikuttajana. Hän kirjoitti sekä omalla nimellään että nimimerkeillä, joita olivat muun muassa Esaijas Kohennuskeppi, Esaijas Ranstakka, K.Y. Laaksonen, Känä, Lakimies, Lautamies, Liimatainen, Mies suomalainen, Olli Tampio, Pekka Peitsi, Urho Sorsimo ja Veljenpoika. Vuonna 1976 Kekkonen julkaisi jossakin määrin kohua herättäneen kaksiosaisen kokoelman kirjeenvaihtoaan nimellä Kirjeitä myllystäni. Kirjekokoelman julkaiseminen sai aikaan, että termi myllykirje vakiintui useiksi vuosiksi poliittiseen kielenkäyttöön. Teokseni nimi yhdistettiin ranskalaisen Alphonse Daudet'n novellikokoelman nimeen Kirjeitä myllyltäni. Kekkonen kuitenkin kiisti näiden Kirjeitä myllystäni -kirjeiden liittyvän mitenkään vuonna 1869 julkaistuun Daudet'n novelleihin, sillä hänen myllynsä poikkeaa täysin Daudet'n romanttisesta runoilijan piilopaikasta, josta lähetetään "vastaanottajan kannalta anonyymejä kirjelmiä". Sen sijaan Kekkonen luonnehti kirjemyllynsä olevan "pauhaava, ryskivä, jyskivä ja jauhava mylly, josta myllystä kirjeet sinkoavat tarkoin määriteltävissä oleville vastaanottajille". Kekkonen suunnitteli kolmiosaista muistelmasarjaa, josta hän ehti julkaista vain ensimmäisen osan, vuoteen 1936 ulottuvan Vuosisatani 1, ennen kuin hänen terveytensä petti. Kekkosen vuonna 1980 julkaisemaa Tamminiemeä, johon hän kokosi sisä- ja ulkopoliittisia linjanvetojaan, on pidetty hänen poliittisena testamenttinaan. Teokset Urho Kekkonen Nimimerkillä Pekka Peitsi Muiden kirjoittamat Katso myös Paasikiven-Kekkosen linja Urho Kekkosen museo Urho Kekkosen arkisto Luettelo presidentti Kekkosen valtiovierailuista Kekkostiet UKK-instituutti Lähteet Jyväskylän yliopiston kunniatohtorit. Viitteet Kirjallisuutta Juhani Suomen kirjat Muita kirjoja Fiktio Salo, Arvo: Vallan miehet (näytelmä, televisio-ooppera), 1986. Kassila, Matti: Jäähyväiset presidentille, 1987. Aiheesta muualla Vuonna 1900 syntyneet Vuonna 1986 kuolleet Seulonnan keskeiset artikkelit

1276

https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto

Uskonto

Uskonto tarkoittaa uskoa ja siihen liittyvää pyhyyden kokemusta, joka on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina (yhteisöllisinä) tapoina ja (palvonta)menoina. Uskonnon määritelmä Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä. Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan uskonto on käsitteellistys, joka on tehty suuresta määrästä erilaisia uskomuksia, käyttäytymistaipumuksia ja kokemuksia. Uskontojen jaottelua Uskontoja voidaan jaotella monin eri perustein. Jumalakäsityksen mukaan teistiset eli jumalauskoiset uskonnot voidaan jakaa yksijumalaisiin (esimerkiksi länsi-Aasiassa syntyneet juutalaisuus, kristinusko ja islam) sekä monijumalaisiin (kuten hindulaisuus) ja monistisiin uskontoihin (useat Itä-Aasian uskonnot: buddhalaisuus, taolaisuus, kungfutselaisuus ja šintolaisuus). Sosiologisessa analyysissa uskontoja voidaan jaotella sen yhteiskuntatyypin mukaan, jossa ne ovat syntyneet. Shamanistiset uskonnot liittyvät keräily- ja paimentolaistalouksiin, kirjauskonnot maatalousyhteiskuntiin. Hindulaisuuden yhteyttä Intian niemimaan yhteiskunnalliseen rakenteeseen osoittaa se, että hindulaisuus ei ole kyennyt leviämään sen ulkopuolelle. Erikoistapauksen muodostaa islam, joka nähtävästi sai alkunsa jakautumalla kristillisestä kirjauskonnosta, mutta muokkaantui palvelemaan lähinnä paimentolaisuuteen perustuvien klaaniyhteiskuntien tarpeita. Uskontoja Uskonto Suomessa Suomessa 69,8 % väestöstä kuului vuoden 2018 lopussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1,1 % ortodoksiseen kirkkokuntaan. Muihin uskontokuntiin kuului 1,7 % väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 27,4 prosenttia väestöstä. Uskonnollisuus Vuonna 2009 julkaistun Gallup Internationalin mielipidekyselyn mukaan vähiten uskonnollisia ovat virolaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset ja norjalaiset. Suomalaiset ovat naapurikansojaan uskonnollisempia ollen vertailussa 14. vähiten uskonnollinen maa. Suomessa 29 prosenttia vastaajista piti uskontoa tärkeänä elämässään ja 70 prosenttia vastaajista ei pitänyt uskontoa tärkeänä elämässään. Tutkimuksen mukaan uskonnollisuudella on taipumus vähetä, mitä enemmän yhteiskunta vaurastuu. Länsimaista uskonnollisimpiin kuuluu Yhdysvallat, jossa 65 prosenttia vastaajista piti uskontoa tärkeänä. Maan sisällä uskonnollisuus vaihteli itäisen Vermontin 42 prosentista etelävaltioiden Mississipin 82 prosenttiin. Ninian Smart on esittänyt, että monissa uskonnoissa olisi seitsemän uskonnon ulottuvuutta. Näitä ovat Smartin mukaan käytännön ja uskonnollisten menojen ulottuvuus, kokemuksen ja tunteen ulottuvuus, kertomusten ja myyttien ulottuvuus, opin ja ajattelun ulottuvuus, moraalin ja säädösten ulottuvuus, yhteisöjen ja laitosten ulottuvuus ja aineellinen ulottuvuus. Käytännön ja rituaalien ulottuvuus tarkoittaa erilaisiin rituaaleihin osallistumista. Myös ajatustasolla hyväksyttyjen oppien noudattaminen on osa käyttäytymistasoa. Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus tarkoittaa sitä, että uskonnossa esiintyy erilaisia yksilöllisiä tunne-elämyksiä ja vakaumuksia. Näitä ovat esimerkiksi mystiikka, tunne jumalan läsnäolosta ja vaikutuksesta, erilaiset näyt ja valaistumiset. Kertomusten ja myyttien ulottuvuus tarkoittaa, että uskontoihin kuuluu joko kirjoittamattomia tai kirjoitettuja kertomuksia ja myyttejä, joihin rituaalit pohjautuvat. Opin ja filosofian ulottuvuus viittaa uskonnon teologiaan ja oppiin. Etiikan ja säädösten ulottuvuus tarkoittaa, että uskontoihin kuuluu moraalikäsityksiä ja sääntöjä, jotka liittyvät rituaalien toimittamiseen ja sääntelevät uskonnollisen ihmisen elämää. Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuudella tarkoitetaan, että henkilön uskonto on osa ympäröivän ryhmän kulttuuria ja toimii vuorovaikutuksessa sen kanssa. Tällaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi kirkko, lahko ja kultti. Materiaalisella ulottuvuudella tarkoitetaan, että uskonto näkyy kulttuurissa ja vaikuttaa siihen. Uskonto vaikuttaa usein laajasti muun muassa tapoihin ja taiteeseen kuten arkkitehtuuriin, kirjallisuuteen, musiikkiin ja kuvataiteeseen. Ninian Smartin luokittelun kaltaisia tutkimukseen perustumattomia luokitteluja on arvosteltu siitä, että ne ovat mielivaltaisia. Smart ei ilmaise täsmällistä kokemusperäistä menetelmää jäsennysten muodostamiseksi. Hän ei esitä perusteluja sille, miksi kyseiset ulottuvuudet on valittu. Teorioita uskonnon alkuperästä Uskonnon syntyä pohti antiikin runoilija Lucretius. Hänen mukaansa uskonto syntyi siitä, että ihmiset eivät ymmärtäneet heidät synnyttäneen kaikkeuden toimintaa ja luonnon ilmiöiden syitä, kuinka ihmiset olivat syntyneet ja miksi heidän elinolosuhteensa vaihtelivat onnessa ja onnettomuudessa. Sosiologiset teoriat Ranskalainen sosiologi Émile Durkheim julkaisi vuonna 1912 teoksen Uskontoelämän alkeismuodot, jossa hän katsoi, että jumala on yhteiskunnan vertauskuva. Uskonnossa yhteisö palvoo viime kädessä itseään ja jaettuja normejaan. Historioitsijat McNeill ja McNeill yhdistävät suurten kirjauskontojen syntymisen kaupunkien kasvuun ja yhteiskuntien monimutkaistumiseen.  Niitä edeltäneet, yleensä shamanistiset uskonnot palvelivat yksinkertaisempien yhteisöjen uskonnollisia tarpeita, kun ne antoivat ihmisille mahdollisuuden esi-isien palvontaan ja vuorovaikutukseen jumalien kanssa. Yhteiskuntien monimutkaistuminen toi mukanaan hierarkkisen luokkayhteiskunnan ja laajamittaisen sosiaalisen sorron. Voittajiksi alkoivat päätyä sellaiset uskonnot, jotka kykenivät jakamaan ihmisille tuonpuoleista toivoa ja lohtua. Siitä kirjoitti 25-vuotias Karl Marx: "Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän, hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia." Marxin sanat "Sie ist das Opium des Volkes" käännetään säännöllisesti mutta virheellisesti muotoon "oopiumia kansalle", mikä muuttaa niiden merkityksen. Eräät tutkimustulokset osoittavat jaetun uskonnon toimivan voimakkaana keskinäisen luottamuksen lisääjänä ja yhteistoimintaan liittyvien ongelmien ratkaisijana. Keskeisessä asemassa ovat sitoutumista ilmaisevat uhraukset. Tutkimukset osoittavat muun muassa uskonnollisten yhteisöiden olevan pitkäikäisempiä kuin sekulaarit verrokkinsa. Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että yhteinen uskonnollinen identiteetti on saanut koehenkilöt käyttäytymään avuliaammin toisiaan kohtaan. Antropologi Richard Sosis ja evoluutiobiologi David Sloan Wilson ovatkin esittäneet taipumuksen uskonnolliseen käyttäytymiseen kehittyneen ja säilyneen, koska se on edistänyt ihmisen selviytymistä evoluutiossa. Evoluutio selityksenä 2000-luvulla tieteellinen keskustelu uskonnon merkityksestä ihmisen evoluutiossa on ollut kiivasta: onko kyse ihmisyksilöiden tai -ryhmien selviytymistä edesauttaneesta adaptaatiosta vai merkityksettömästä tai haitallisesta evoluution sivutuotteesta. Biologi Richard Dawkinsin mukaan uskonnot edustavat evoluution näkökulmasta voimavarojen tuhlausta. Yleensä eläimet säästävät voimavaroja, sen sijaan uskonnot ovat tuottaneet esimerkiksi sotia ja vainoja. Ihmiset välittävät informaatiota kielellisesti sukupolvelta toiselle. Dawkins kuvailee, kuinka ainakin lapsille on eduksi, jos he tottelevat kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Tämän vuoksi ihmisillä on taipumus uskoa myös perustelemattomiin väitteisiin. Dawkinsin mielestä uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole evoluution näkökulmasta mitään merkitystä. Anthony C. Lunn ei ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat. Hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia. Pascal Boyer Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan evoluutio on luonut ihmisille mielellisen rakenteen, joka kannustaa käyttäytymään tietyllä tavalla. Kognitiivinen uskontotiede tarkastelee uskontoa ihmisen mielen toimintana. Boyerin mukaan "Uskonto on kognitiivinen loinen, joka pesii aivoissa." Boyerin mukaan uskonnolliset käsitteet voidaan yksinkertaistaen selittää siten, että niiden arkiajattelun vastaiset piirteet loukkaavat ihmismielen muodostamien käsitysten ominaisuuksia. Arkiajattelua vastaamaton piirre voi olla esimerkiksi kuollut esi-isä, joka vaeltaa näkymättömänä ihmisten keskuudessa. Arkiajattelun vastaisuutta ei kuitenkaan saa olla liikaa, vaan juuri sopiva määrä, koska liian arkiajattelun vastaiset käsitykset ovat vaikeita käsitellä mielessä ja ne unohtuvat nopeasti. Sen sijaan sopivassa määrin arkiajattelun vastaiset käsitykset loisivat aivoissa. Boyerin mukaan uskonnossa on jotain, mikä saa sen välittymään sukupolvelta toiselle. Kyse on elinkelpoisten ajatusten siirrosta, jota on luonnehdittu meemin eli mielen viruksen käsitteen avulla. Katso myös Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Uskonnot Uskontotiede Aiheesta muualla Etälukio: Uskonto . Opetushallitus. Adherents.com . Religioustolerance.org . Religions. BBC. Seulonnan keskeiset artikkelit

1277

https://fi.wikipedia.org/wiki/Uralilaiset%20kielet

Uralilaiset kielet

Uralilaiset kielet muodostavat kielikunnan, johon kuuluvia kieliä nykyään puhutaan laajalla alueella kahden puolen Ural-vuoristoa ja Euroopassa. Uralilaisia kieliä on yli 30 ja niiden puhujia noin 20,7 miljoonaa. Niitä puhuvat uralilaiset kansat. Myös suomen kieli kuuluu uralilaisen kielikunnan itämerensuomalaiseen haaraan. Muita uralilaiseen kielikuntaan kuuluvia valtiokieliä ovat viron kieli ja unkarin kieli. Muut uralilaiset kielet ovat vähemmistökieliä, joista suurinta osaa puhutaan Venäjällä. Uralilaisia kieliä tutkiva kielitieteen haara on fennougristiikka. Joskus nimitykset "uralilaiset kielet" ja "suomalais-ugrilaiset kielet" ovat synonyymeja, joilla tarkoitetaan koko kielikuntaa. Levinneisyys Kielikunnan päähaarat ja niihin kuuluvat kielet Perinteisen käsityksen mukainen uralilaisten kielten sukupuu perustuu muun muassa M. A. Castrénin ja Otto Donnerin esittämiin näkemyksiin. Tässä sukupuussa uralilaisen kantakielen ja kielikunnan yleisesti hyväksyttyjen nykyisten päähaarojen (saame, itämerensuomi, mordva, mari, permi, unkari, mansi, hanti, samojedi) välillä oletetaan olleen suuri joukko välikantakieliä (suomalais-ugrilainen välikantakieli, suomalais-permiläinen välikantakieli, suomalais-volgalainen välikantakieli, volgalainen välikantakieli, suomalais-saamelainen välikantakieli, kantaugri, kantaobinugri). Uusin tutkimus kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi joko kaikkien tai joidenkin välikantakielten olemassaolon. Vanha oletus uralilaisten kielten kahtiajaosta suomalais-ugrilaisiin kieliin (pääasiassa Uralin länsipuolella, poikkeuksena Länsi-Siperiassa puhuttavat obinugrilaiset kielet) ja samojedikieliin (pääasiassa Uralin itäpuolella, tundranenetsi myös Euroopan puolella aina Kaninin niemimaalle asti) perustuu lähinnä siihen havaintoon, että samojedi jakaa selvästi vähiten yhteisiä sanoja muiden kielihaarojen kanssa. Vaikka joitain äännetason piirteitäkin on ehdotettu vanhan kahtiajaon tueksi, on ehdotusta myös kritisoitu ja esitetty toisenlainen tulkinta, jossa äännetason perusteella pikemminkin samojedi- ja ugrilaiskielet palautuisivat yhteiseen kantakieleen. Äännetasolta ei siis löydy selvää tukea vanhalle kahtiajaolle, ja pelkkä sanaston lukumääräero voi selittyä niinkin, että samojedi olisi vaihtanut sanastoaan suuremmassa mitassa kuin läntisemmät kielihaarat. Tästä syystä useimmat tutkijat ovat nykyisin sitä mieltä, että samojedikielten ja suomalais-ugrilaisten kielten välinen etäisyys ei ole niin suuri kuin on aikaisemmin oletettu ja että kielikunnan jako samojedilaiseen ja suomalais-ugrilaiseen päähaaraan on kyseenalainen. Grünthalin ym. 2021 esittämän näkemyksen mukaan samojedikielten eriytyminen muista uralilaisista kielestä olisi tapahtunut vain vähän ennen kuin muut uralilaiset kielet alkoivat eriytyä toisistaan ja myöhemmät uralilaisten kielten päähaarojen kantakielet alkoivat kukin erikseen ottaa vastaan lainasanoja indoiranilaisista kielistä noin 4 200-3 900 vuotta sitten. Ehkä parhaiten perusteltu välikantakielitaso on suomalais-permiläinen kantakieli (joka olisi saamen, itämerensuomen, mordvan, marin ja permin yhteinen kantakieli), koska sille on esitetty sekä sanastollista että äännetason tukea Suomalais-volgalainen välikantakieli (joka olisi saamen, itämerensuomen, mordvan ja marin yhteinen kantakieli) ja volgalainen välikantakieli (joka olisi mordvan ja marin yhteinen kantakieli) ovat nykyään yleisesti hylättyjä ainakin suomalaisten tutkijoiden keskuudessa. Kiistanalainen on myös suomalais-saamelainen välikantakieli, jonka olemassaoloa Pekka Sammallahti ja Ulla-Maija Kulonen ovat kannattaneet ja Terho Itkonen vastustanut. Kantaugrin ja kantaobinugrin olemassaoloa ovat kannattaneet László Honti ja Ulla-Maija Kulonen sekä vastustanut Tapani Salminen. Tapani Salmisen esittämässä latteassa sukupuussa (kampamallissa) kiistattomien alimman tason kantakielten (kantasaame, kantasuomi, kantamordva jne.) ja kantauralin väliin ei rekonstruoitaisi mitään välikantakielitasoja. Ulla-Maija Kulosen "sukupensas"-malli edustaa kompromissiratkaisua vanhan monitasoisen sukupuun ja liiasta latteudesta syytetyn kampamaisen sukupuun välillä, sillä siinä hyväksytään neljä perinteisen mallin seitsemästä välikantakielestä (suomalais-permiläinen kantakieli, suomalais-saamelainen kantakieli, kantaugri ja kantaobinugri). Jaakko Häkkisen mallissa hyväksyttiin alun perin viisi välikantakieltä, mutta ryhmittely poikkesi melkoisesti perinteisestä (obinugrilaisen ja suomalais-permiläisen kantakielen lisäksi myös ugrilais-samojedilainen, marilais-permiläinen ja suomalais-mordvalainen kantakieli). Häkkisen mallin uudemmassa versiossa kantauralin oletetaan jakautuneen kolmeen kantakieleen: länsiuralilaiseen (kantasaame, kantasuomi ja mordva), keskiuralilaiseen (mari ja kantapermi) ja itäuralilaiseen (kantaugri ja kantasamojedi). Alemman tason välikantakielinä mainitaan myös mordvalais-suomalainen ja mansilais-unkarilainen kantakieli. Vanhoja nimityksiä voidaan edelleen käyttää viittaamaan maantieteellisesti määriteltyihin kieliryhmiin, ilman että oletetaan näille yhteistä kantakieltä. Niinpä voidaan puhua suomalais-ugrilaisista, suomalais-permiläisistä, suomalais-volgalaisista, volgalaisista, suomalais-saamelaisista, ugrilaisista ja obinugrilaisista kielistä silloin kun on tarpeen erottaa nämä kielikunnan kokonaisuudesta. Kielen ja murteen välinen ero on uralilaisissa kielissä (kuten muissakin kielissä) hyvin epäselvä. Usein erottelu perustuu pikemminkin poliittisiin ja historiallisiin syihin sekä vakiintuneen kirjakielen olemassaoloon kuin kielimuotojen keskinäiseen ymmärrettävyyteen. Hanti ja mansi on perinteisesti katsottu yhtenäisiksi kieliksi. Kumpikin näistä on todellisuudessa kuitenkin ryhmä kieliä, joiden puhujat jakavat yhteisen kansallisen identiteetin. Hantin kieli jakaantuu kolmeen (tai jopa viiteen) kielimuotoon, jotka eivät ole keskenään erityisen ymmärrettäviä, mansin kieli neljään kielimuotoon. Venäjällä komipermjakkia pidetään komista erillisenä kielenä, mutta länsimaissa tätä näkemystä ei tavallisesti hyväksytä. Saamea on aikaisemmin pidetty yhtenä kielenä, mutta nykyisin jako yhdeksään elävään ja kahteen kuolleeseen saamelaiskieleen on vakiintunut. Lyydiä voidaan pitää joko yhtenä karjalan kielen päämurteista tai itsenäisenä kielenä. Inkeroisen asema karjalasta (tai suomesta) erillisenä kielenä on vakiintunut vasta viime vuosikymmeninä. Tuoreimpia esimerkkejä halusta nostaa aikaisemmin murteena pidetty kielimuoto itsenäiseksi kieleksi ovat meänkielen ja kveenin asemasta käydyt keskustelut Ruotsissa ja Norjassa. Seuraavassa luettelossa uralilaiset kielet ja niiden murteet on lajiteltu yhdeksään täysin kiistattomana pidettyyn ryhmään (sulkeissa kielten vanhentuneet nimitykset). 1. Samojedikielet Pohjoissamojedilaiset kielet Enetsin kieli (jeniseinsamojedi; ks. enetsit) tundraenetsin murre metsäenetsin murre Nenetsin kieli (jurakki; ks. nenetsit) tundranenetsin murre metsänenetsin murre Nganasanin kieli (tavgi; ks. nganasanit) Avamin murre Vadejevin eli Hatangan murre Juratsin kieli (kuollut 1800-luvulla; ks. juratsit) Eteläsamojedilaiset kielet Selkupin kieli (ostjakkisamojedi; ks. selkupit) Tazin murre Tymin murre Ketin murre Kamassin kieli (viimeinen puhuja kuollut 1989; ks. kamassit) Matorin kieli (kuollut 1800-luvulla; ks. matorit) 2. Unkarin kieli (madjaari; ks. unkarilaiset) unkarin länsimurteet Tonavan murteet unkarin etelämurteet Tiszan murteet unkarin luoteismurteet unkarin koillismurteet Keski-Transylvanian murteet Itä-Transylvanian eli Székely-murteet (ks. székelyt) Csángó-murteet (ks. csángót) 3. Hantin kieli (ostjakki, todellisuudessa useita eri kieliä; ks. hantit) pohjoishanti Keski-Obin eli Šerkalin murre Kazymin murre Berjozovon eli Šuryškaryn murre Uralin eli Obdorin murre etelähanti (kuollut 1900-luvulla) Irtyšin murre itähanti Vahin-Vasjuganin murre Surgutin murre Salymin murre 4. Mansin kieli (voguli, todellisuudessa useita eri kieliä; ks. mansit) pohjoismansi Sosvan murre Sygvan murre Ylä-Lozvan murre etelämansi (kuollut 1900-luvulla) Tavdan murre itämansi Ala-Kondan murre Keski-Kondan murre Ylä-Kondan murre länsimansi (kuollut 1900-luvulla) Ala-Lozvan murre Keski-Lozvan murre Pelymin murre Vagimin murre 5. Permiläiset kielet Komin kieli (syrjääni; ks. komit) komisyrjääni Ižman murre (ks. ižmalaiset) Syktyvkarin murre Keski-Sysolan murre Ylä-Sysolan murre Petšoran murre (ks. petšoralaiset) Luzan-Letkan murre (ks. luzalaiset) Ala-Vytšegdan murre Ylä-Vytšegdan murre Vymin murre Udoran murre (ks. udoralaiset) komipermjakki (ks. komipermjakit) komipermjakin pohjoismurre komipermjakin etelämurre Zjuzdinin murre (ks. Zjuzdinin komit) Jazvan murre (ks. Jazvan komit) Udmurtin kieli (votjakki; ks. udmurtit) udmurtin pohjoismurteet Sarapulin murre Glazovin murre Slobodskoin murre besermanin murre (ks. besermanit) udmurtin etelämurteet Ufan murre Jelabugan murre Uržymin murre Malmyžin murre 6. Marin kieli (tšeremissi; ks. marit) niittymari Morkin-Sernurin murre Joškar-Olan murre Volžskin murre itämarin murre vuorimari Jaranskin murre Kozmodemjanskin murre 7. Mordvalaiset kielet (ks. mordvalaiset) Ersän kieli Kozlovin murre Alatyrin murre Suran eli Šugurovon murre Staryje Turdakin eli Tašton-Murzan murre Drakinon murre Mokšan kieli Spasskin murre Krasnoslobodskin-Temnikovin murre Insarin murre 8. Saamelaiskielet (ks. saamelaiset) Länsisaamelaiset kielet Eteläsaame (ks. eteläsaamelaiset) Luulajansaame (ks. luulajansaamelaiset) Piitimensaame (ks. piitimensaamelaiset) Pohjoissaame (ks. pohjoissaamelaiset) ruijansaamen murre tornionsaamen murre merisaamen murre (ks. merisaamelaiset) Uumajansaame (ks. uumajansaamelaiset) Itäsaamelaiset kielet Inarinsaame (ks. inarinsaamelaiset) Kiltinänsaame (kildininsaame; ks. kiltinänsaamelaiset ja Kuolan saamelaiset) Koltansaame (koltta; ks. koltat) Turjansaame (ks. turjansaamelaiset ja Kuolan saamelaiset) Akkalansaame (viimeinen puhuja kuollut 2003; ks. akkalansaamelaiset ja Kuolan saamelaiset) Keminsaame (kuollut 1800-luvulla; ks. keminsaamelaiset) 9. Itämerensuomalaiset kielet Inkeroisen kieli (ks. Inkerikot) Soikkolan murre Hevaan murre Ala-Laukaan murre Ylä-Laukaan murre (kuollut 1900-luvulla) Karjalan kieli (ks. karjalaiset) varsinaiskarjalan murteet vienankarjala eteläkarjala Itä-Karjalan keskiosan ja Raja-Karjalan murteet tytärkarjalaiset murteet Tihvinän murre (ks. tihvinänkarjalaiset) Valdain murre (ks. valdainkarjalaiset) Tverin murre (ks. tverinkarjalaiset) aunuksenkarjalan eli livvin murteet lyydin murteet (ks. lyydiläiset) Kontupohjan murre eli pohjoislyydi Prääsän murre eli keskilyydi Kuujärven murre Liivin kieli (ks. liiviläiset) Kuurinmaan liivi itäliivin murre (kuollut 1900-luvulla) länsiliivin murre (viimeinen puhuja kuollut 2013) Liivinmaan liivi Salatsin murre (kuollut 1800-luvulla) Suomen kieli (ks. suomen murteet ja suomalaiset) suomen länsimurteet suomen lounaismurteet (ks. varsinaissuomalaiset) hämäläismurteet (ks. hämäläiset) eteläpohjalaiset murteet (ks. pohjalaiset) keski- ja pohjoispohjalaiset murteet (ks. pohjalaiset) peräpohjalaiset murteet (sisältävät kveenin ja meänkielen; ks. lappilaiset, kveenit ja länsipohjalaiset) suomen itämurteet savolaismurteet (ks. savolaiset ja karjalaiset) suomen kaakkoismurteet (ks. Suomen karjalaiset ja inkeriläiset) Vatjan kieli (ks. vatjalaiset) itävatjan murre (kuollut 1900-luvulla) länsivatjan murre Kukkosin murre kreevinin murre (kuollut 1800-luvulla; ks. Kreevinit) Vepsän kieli (ks. vepsäläiset) äänisvepsän murre keskivepsän murre etelävepsän murre itävepsän murre (kuollut 1800-luvulla) Viron kieli (ks. viron murteet ja virolaiset) viron pohjoismurteet viron keskimurteet viron länsimurteet viron saarimurteet viron itämurteet viron koilliset rantamurteet viron etelämurteet tai eteläviron kieli Mulgin murteet Tarton murteet Võron murteet (sisältävät setun; ks. võrolaiset ja setukaiset) Uralilaisten kielten puhujamäärät ja puhuja-alueet Varhain kuolleita uralilaisia kieliä Edellä lueteltujen lisäksi tunnetaan historiallisista lähteistä eräitä varhain kuolleita uralilaisia kieliä nimeltä. Tällaisia ovat muun muassa merjan kieli, muroman kieli, metserän kieli ja tšuudin kieli. Näistä tšuudien kieltä on vanhastaan pidetty itämerensuomalaisena, edellisiä kolmea taas yleisemmin suomalais-volgalaisina. Tšuudin osalta käsitys on kuitenkin muuttunut, ja uusimpien tutkimusten mukaan tšuudeiksi kutsutuista kansoista vain niin sanotut taipaleentakaiset tšuudit näyttäisivät puhuneen erilaisia itämerensuomalaisia kielimuotoja, kun taas niin sanottujen Olhavan tšuudien kielet eivät olisi olleet itämerensuomalaisia vaan muihin suomalais-ugrilaisiin kieliin kuuluvia sisältäen lännessä samankaltaisuuksia mordvaan ja kantasuomeen ja idässä merjaan ja saameen. Näiden lisäksi muita kadonneita suomalais-ugrilaisia kieliä tai kieliryhmiä olivat muun muassa toimalaiset, Valkeajärven lopilaiset ja nykyisen Tverin alueella asunut nimeltä tuntematon ryhmä "tveriläiset". Näiden kansojen ja kieliryhmien olemassaolo on tulkittu Luoteis-Venäjän paikannimistössä ja paikallisissa venäläismurteissa. Uralilaisen kieliyhteyden löytäminen Jo 1600-luvun lopulla muun muassa Gottfried Leibniz ja Martin Fogel olivat tietoisia siitä, että suomen ja unkarin kielet ovat rakenteeltaan samankaltaisia ja että näitä läheisesti muistuttavia kieliä puhutaan laajalti Euraasiassa. Uralilaisen kieliyhteyden löytäjänä kunnioitetaan kuitenkin yleisesti János Sajnovicsia, joka vertaili keskenään saamen, unkarin ja suomen keskeisiä kieliopillisia tunnuksia ja perussanastoa ja totesi näiden olevan yhteistä alkuperää. 1800-luvulle tultaessa kielikuntaan yhdistettiin myös samojedikielet, joiden puhujat asuvat Länsi-Siperiassa sekä Euroopan-puoleisen Venäjän pohjoisimmissa osissa Jäämeren rannikolla. Samojedikielten ja muiden uralilaisten kielten välisen sukulaissuhteen tieteellisenä todistajana pidetään M. A. Castrénia. Koko kielikuntaa kutsuttiin pitkään suomalais-ugrilaiseksi sen maantieteellisten ääripäiden mukaan. Nimitys uralilainen on vakiintunut tieteellisessä kielenkäytössä 1900-luvun jälkipuoliskolla. Uralilainen kieliyhteys on yritetty myös kiistää lukuisia kertoja. 1800-luvun loppupuoliskolla erityisesti Unkarissa vaikutti lingvistejä, jotka uskoivat unkarin kuuluvan turkkilaiskieliin. Nykyisin tiedeyhteisössä vallitsee yksimielisyys, että unkarin ja turkkilaiskielten lukuisat samankaltaisuudet perustuvat kauan jatkuneisiin lainakosketuksiin, eivät kielisukulaisuuteen. 1990-luvulla muun muassa Ago Künnap ja Angela Marcantonio ovat esittäneet, että uralilaisten kielten yhteydet olisivat saattaneet syntyä kielten rinnakkaiskehityksen ja lainakosketusten myötä. Koska oletus uralilaisten kielten yhteydestä kuitenkin perustuu historiallis-vertailevan kielitieteen standardimetodien käyttöön, sitä on vaikea kumota, ellei näitä metodeja aseteta kyseenalaisiksi. Yhteydet muihin kielikuntiin Vaikka uralilaisen kielikunnan kielten on esitetty olevan sukua monille eri kielikunnille, on tutkijoiden enemmistö sitä mieltä, että yksikään esitetyistä etäsukulaisuushypoteeseista ei ole riittävästi perusteltu. Varsinkin vanhemmissa lähteissä näkee puhuttavan "ural-altailaisesta kielikunnasta", eli oletetaan uralilaisten kielten olevan sukua ns. altailaisten kielten kanssa. Uudempi valtavirtauralistiikka suhtautuu ural-altailaiseen hypoteesiin kriittisesti, koska ns. altailaisten kielten keskinäistä sukulaisuuttakaan ei ole kyetty todistamaan. Uralilaiset ja altailaiset kielet kuuluvat samaan typologiseen kielityyppiin ja keskeiset kieliopilliset suhteet ilmaistaan niissä samoin keinoin, mutta historiallis-vertaileva kielitiede ei ole kyennyt osoittamaan niiden palautuvan yhteiseen kantakieleen. Ns. nostraattihypoteesin mukaan uralilaiset, altailaiset, indoeurooppalaiset ja muutamat muutkin Euraasian kielikunnat olisivat kaikki sukua keskenään, mutta tämä hypoteesi on vielä kiistanalaisempi. Jotkut tutkijat, muun muassa Björn Collinder, ovat olettaneet siperialaista jukagiirin kieltä uralilaisten kielten sukulaiseksi, mutta tämäkään hypoteesi ei ole saanut tutkijoiden valtavirran tukea. Hiljattain Jaakko Häkkinen on esittänyt, että jukagiirisissa kielissä olisi esikantauralilainen substraatti. Tämä viittaisi Häkkisen mukaan esikantauralin aasialaiseen alkukotiin huolimatta siitä, että kantauralia on puhuttu Euroopassa. Ante Aikio ei pidä hypoteesille esitettyjä perusteluja pätevinä vaan katsoo osoitetuiksi vain lainat kantasamojedista ja esikantasamojedista kantajukagiiriin. On esitetty myös uralilaisten kielten yhteyttä eskimokieliin, mutta tämäkin on todistamattoman hypoteesin tasolla. Toisinaan on hypoteettiseen uralilais-siperialaiseen kielikuntaan luettu näiden lisäksi myös tšuktšilais-kamtšatkalaiset kielet. Toisinaan myös sumerin kieltä on väitetty uralilaisten kielten sukulaiseksi. Joidenkin sanastollisten yhtäläisyyksien ohella todisteeksi on esitetty sekä sumerille että monille uralilaisille kielille tyypillinen agglutinaatio. Teorian esittivät jo 1800-luvulla Oppert, Lenormant ja Hommel, ja Suomessakin sen tekivät tunnetuksi J. W. Lagus ja Yrjö Koskinen. Käsitys tuli kansallisista ja poliittisista syistä suosituksi varsinkin Unkarissa, mutta useimmat kielitieteilijät pitävät sitä perusteettomana. Käsitystä, että sumeri kuuluisi uralilaisiin kieliin, on vielä vuonna 2016 kannattanut suomalainen assyriologi Simo Parpola kirjassaan Etymological Dictionary of the Sumerian language. Tämäkään näkemys ei kuitenkaan ole saanut kannatusta. Valtavirtauralistiikka on aiemmin hyväksynyt ajatuksen, jonka mukaan uralilaista kantakieltä olisi puhuttu indoeurooppalaisen kantakielen lähettyvillä, sillä näiden kahden kielimuodon välillä on katsottu olleen lainakosketuksia. 2020-luvun alussa varmojen lainojen katsottiin kuitenkin tulleen vasta indoiranilaista kielistä kantauralin hajoamista edeltäneeseen murrejatkumoon. Näin lainsanayhteydet osoittaisivat todennäköisimmin vain pikemminkin kielikuntien likimain yhtä suurta ikää. Yhteydet itse kantakielten välillä sen sijaan ovat kiistanalaisia: Ante Aikion mukaan muutamat jo kantakieliin johdetut mahdolliset yhteiset kuten "vesi" ja "nimi" olisivat joko voineet tulleet vasta indoiranilaisista kielistä uralilaisen kantakielen hajoamista edeltäneeseen murrejatkumoon, välittyä tuntemattoman kolmannen kielen kautta tai ne johtuisivat sattumasta. Kolmas kieliryhmä, jolla on pieni määrä sanastollisia yhteyksiä uralilaisiin kieliin, ovat eskimo-aleuttilaiset kielet. Myös tätä yhteyttä tulisi Ante Aikion mukaan tutkia yhtä perusteellisesti kuin uralilaisten kielten yhteyttä indoeurooppaalaisiin ja jukagiirisiin kieliin. Kantauralin ajoitus ja paikannus Uralilaisen kantakielen eli kantauralin ajoitukset ovat eri tutkijoilla vaihdelleet noin välillä 7000-3500 eaa. Nykyisin monet tutkijat ovat taipuvaisia kannattamaan myöhäisempiä ajoituksia. Tärkeimpänä perusteena ovat välittömästi kantauralin hajoamisen jälkeen alkaneet lainakosketukset indoeurooppalaisen kielikunnan eri haaroihin, joiden ajoittamiseen on yksityiskohtaisempia kriteerejä. Uralilainen kantakieli on paleolingvistiikan ja areaalilingvistiikan metodein paikannettu jonnekin Venäjän havumetsävyöhykkeelle. Tutkijoiden kannat eroavat siinä, onko uralilaisten kielten lingvistinen alkukoti sijainnut Uralin länsi- vai itäpuolella. Uralin itäpuolella sijainnutta alkukotia puolustavat tutkijat (mm. Juha Janhunen) viittaavat siihen, että uralilaiset kielet muistuttavat typologisesti tämän alueen muita kielikuntia, ennen kaikkea turkkilaisia kieliä, mongolikieliä ja tunguusikieliä. Uralin länsipuolella sijainnutta alkukotia puolustavat tutkijat (mm. Jorma Koivulehto ja Asko Parpola) viittaavat siihen, että indoeurooppalaisten ja uralilaisten kielten välillä on ollut vanhoja lainakosketuksia. Kun indoeurooppalainen kantakieli nykyisin tavallisimmin paikannetaan Ukrainaan, täytyy uralilaista kantakieltä olettaa puhutun tämän pohjoispuolella. Tätä "Volgan-mutkan" teoriaa ovat kannattaneet jo muun muassa Paavo Ravila ja Erkki Itkonen. Toisinaan on myös esitetty, että kantakieltä on alun perin puhuttu laajalla alueella Uralilta Baltiaan saakka. Mm. Kalevi Wiikin paljon julkisuutta saaneen mallin mukaan uralilaisia kieliä olisi puhuttu jääkauden aikana suunnilleen nykyisen Ukrainan alueilla, ja kieli olisi levittäytynyt sieltä ensimmäisten nykyihmisten mukana keskiseen ja pohjoiseen Eurooppaan. Wiikin ajoitukset ja paikannukset poikkeavat suuresti fennougristien esittämistä, eivätkä ne suuresta julkisuudesta huolimatta ole saavuttaneet tieteellistä kannatusta. On korostettu, että Wiikin käyttämä metodi on epäluotettava, koska siinä ei piitata kielitieteen tuloksista ja koska menetelmällä saadaan keskenään ristiriitaisia tuloksia. Aikaisemmin paljon keskustelua on käyty myös siitä, tuleeko uralilaisten kielten alkukodin olettaa olleen suhteellisen suppea vai melko laaja. Laajaa aluetta puoltavana väitteenä on esitetty, että Uralilta Itämerelle ulottuva kampakeraaminen kulttuuripiiri olisi ollut kieleltään suomalais-ugrilainen. Nykyisin useimmat fennougristit kannattavat kuitenkin suppeaa alkukotia perusteenaan ennen kaikkea se, että kaikki historiasta tunnetut kielelliset alkukodit ovat melko pieniä . Viime vuosina esitetyt kielitieteellisesti perustellut näkemykset ovatkin viitanneet siihen suuntaan, että kantauralin leviäminen on oletettua myöhäisempi tapahtuma eikä siis voisikaan enää liittyä kampakeraamiseen kulttuuriin. Vuonna 2021 Riho Grünthal, Juha Janhunen, Janne Saarikivi, Johanna Nichols ym. ovat esittäneet että perustelut uralilaisten kielten alkukodin sijainnille Ural-vuorten itäpuolella läntisessä Siperiassa ovat vahvemmat kuin sen sijainnille Volgan mutkassa. Kantauralin jakautumisen ja leviämisen he ajoittavat käyttäen vertailukohtana kolmea tapahtumaa: Kuivuus noin 4 200 vuotta sitten, Seima-Turbino-ilmiö sekä uralilaisten kielten kontaktit indoiranilaisiin kieliin. Tutkimusparadigmat Uralilaisten kielten menneisyyden tutkimuksessa voidaan havaita erilaisten tutkimusparadigmojen vaihtelua. Viime vuosikymmenet suomalaista uralistiikkaa on hallinnut maltillinen jatkuvuusteoria, joka on lähtökohtaisesti arkeologinen malli. Jatkuvuusteoria rakentuu oletukselle, että jatkuvuus arkeologisessa aineistossa vastaisi kielellistä jatkuvuutta. Koska siis asutuksen jatkuvuus Suomessa ulottuu kivikaudelle, olisi suomen kielen esimuotoa puhuttu Suomessa jo tuhansien vuosien ajan. Arkeologisen jatkuvuuden todistusvoimaa kielellisen jatkuvuuden suhteen on epäilty alusta saakka, eli niin kauan kuin arkeologit ovat jatkuvuusperusteluja esittäneet (esimerkiksi jo Y. H. Toivonen 1950-luvulla). Kuitenkin vuonna 1980 järjestetyssä monitieteisessä suomalaisten juuria käsittelevässä symposiumissa iso osa kielentutkijoistakin vihdoin kallistui maltillisen jatkuvuusteorian kannalle. Tämän näkemyksen mukaan suomen kielen esimuoto olisi levinnyt Suomeen tyypillisen kampakeramiikan mukana (ajoitus kalenterivuosina noin 3900 eaa.). Tuolloin tämän näkemyksen ei katsottu olevan ristiriidassa kielitieteen tulosten kanssa, joten sen hyväksymiselle ei nähty esteitä. Viime vuosina on kuitenkin yhä kasvavassa määrin esitetty kannanottoja jatkuvuusteoriaa vastaan. Yhtäältä on entistä painokkaammin korostettu, että arkeologinen jatkuvuus ei voi luotettavasti todistaa kielellisestä jatkuvuudesta, ja toisaalta on esitetty, että kielitieteen tulosten perusteella suomen kielen esimuodon leviäminen Suomeen näyttäisi olevan oletettua myöhäisempi tapahtuma. Yhä useammat suomalaiset kielentutkijat ovatkin hiljattain kyseenalaistaneet jatkuvuusteorian uskottavuuden. Eräänä merkittävänä tekijänä maltillisen jatkuvuusteorian perustelujen heikkouden osoittamisessa voidaan pitää ns. radikaalia jatkuvuusteoriaa, jonka mukaan jo Suomeen heti jääkauden jälkeen (kalenterivuosina noin 8500 eaa.;) saapunut väestö olisi puhunut uralilaista kieltä. Tätä näkemystä on 1990-luvun puolimaista lähtien äänekkäimmin kannattanut Kalevi Wiik (ks. Kalevi Wiikin teoria suomalaisten alkuperästä). Radikaali jatkuvuusteoria nimittäin vetoaa aivan samaan argumenttiin kuin maltillinenkin jatkuvuusteoria eli arkeologiseen jatkuvuuteen: arkeologisessa aineistossa näkyvä asutuksen jatkuvuus voidaan ulottaa maamme alkuasuttajiin saakka. Kielentutkijoiden mielestä sellainen menetelmä, jolla saavutetaan näinkin ristiriitaisia tuloksia, ei voi olla luotettava. Tällä hetkellä jatkuvuusteoriat ovatkin menettämässä suosiotaan. Menetelmän yleisen epäluotettavuuden lisäksi jatkuvuusteorioiden heikkoutena ovat ristiriidat kielitieteen tulosten kanssa. Esimerkiksi itämerensuomessa ja saamessa saakka on iranilaisten lainasanojen kerrostuma, jonka myöhäisimmät lainat ajoittuvat arjalaisen kronologian perusteella vasta vuoden 2000 eaa. jälkeisiksi. Koska iranilaisen kielialueen ei oleteta milloinkaan ulottuneen Ylä-Volgan luoteispuolelle, tämä kerrostuma olisi hyvin vaikea selittää, mikäli oletettaisiin suomen kielen esimuotoa puhutun Suomessa jo kaksi vuosituhatta aikaisemmin. Koska nämä lainasanat ovat suurimmaksi osaksi äänteellisesti säännöllisiä, ne on omaksuttu sellaiseen kielentasoon, jossa kantasuomen ja kantasaamen äänteellinen erilliskehitys ei vielä ollut alkanut. Siinäkin tapauksessa, että nämä lainasanat olisivat kulkeutuneet Ylä-Volgalta Suomeen saakka, ne voisivat olla pikemminkin vain joitain satoja vuosia myöhäisempiä kuin suomen kielen edeltäjän leviäminen Suomeen. Niinpä maltillisen jatkuvuusteorian mukainen oletus, että kantasuomalainen kehitys olisi alkanut Lounais-Suomessa jo nuorakeraamisen eli vasarakirveskulttuurin vaikutuksesta pian vuoden 3200 eaa. jälkeen, on monien kielentutkijoiden mielestä epäuskottava. Uralilaisten kielten historiaa Suurinta osaa uralilaisista kielistä puhutaan nykyisin Euraasian havumetsävyöhykkeellä. Niissä uralilaisissa kielissä, jotka ovat levinneet tundravyöhykkeelle, on huomattava määrä melko nuoria lainasanoja kuolleista kielimuodoista, mikä viittaa siihen, että uralilainen kielimuoto on levinnyt näille alueille melko myöhään. Tällaisia kieliä ovat ennen kaikkea obinugrilaiset kielet, samojedikielet ja saamelaiskielet Suurin osa uralilaisista kielistä on ollut pitkään jatkuneissa lainakosketuksissa indoeurooppalaisen kielikunnan eri haaroihin. Erityisesti kielikunnan läntisiin haaroihin kuuluvien kielten sanastoa luonnehtivat monet indoeurooppalaiset lainasanakerrostumat (mm. arjalainen, iranilainen, balttilainen, germaaninen ja slaavilainen kerrostuma). Toinen kielikunta, joka on huomattavasti vaikuttanut erityisesti Keski-Venäjän uralilaisiin kieliin on turkkilaiset kielet. Siperian uralilaiset kielet ovat puolestaan olleet kontaktissa muun muassa tunguusikieliin ja paleosiperialaisiin kieliin. Riho Gräunthalin ym. 2021 esittämän näkemyksen mukaan uralilaisten kielten leviäminen alkoi, kun kuivuus noin 4200 vuotta sitten ja sitä seurannut rutto autioitti paimentolaiselinkeinoja harjoittaneiden indoeuroppalaisten kielten puhujien asuttamaa metsäaroa Volgan ja sen sivujokien varsilla. Metsästäjä-keräilijäelinkeinoilla eläneisiin ja tämän takia harvassa asuneisiin uralilaisten kielten puhujiin nämä katastrofit vaikuttivat vähemmän. Samaan aikaan ja saman kuivuuden seurauksena osa siihen asti yksinomaan paimentolaiselinkeinoja harjoittaneista indoeurooppalaisten kielten puhujista asettui paikoilleen ja alkoi harjoittaa metallurgiaa. Uralilaisten kielten puhujat toimivat tällöin arvovyöhykkeen pohjoispuoliselle taigavyöhykkeelle muodostuneen metallien kauppaan perustuvan kauppaverkoston, Seima-Turbino-ilmiön välittäjinä ja samalla uralilaiset kielet levisivät edelleen eri suuntiin. Grünthalin ym. mukaan ilmiö osui vaiheeseen, jossa nopeasti länteen levinneen kantauralin kielen jakautuminen tytärkieliksi, joista sittemmin muodostuivat uralilaisten kielten eri päähaarat, oli juuri alkanut. Tämän osoittaa Grünthalin ym. mukaan etenkin se, että lainasanat indoiranilaisista kielistä ovat lainautuneet uralilaisten kielten eri haaroihin erikseen samalla kun ne lähes kokonaan puuttuvat samojedikielistä, jotka kuitenkin rakenteeltaan muuten muistuttavat uralilaisten kielten muita päähaaroja niin paljon, että myös samojedikielten erkanemisen muista uralilaisista kielistä on voinut tapahtua ehä noin 500 vuotta ennen kuin kontaktit indoiranilaisiin kieliin ovat muodostuneet. Näin muodostui Volgan ja sen sivujokien ympäristöön se yhtenäinen uralilaisten kielten puhuma-alue, jonka vasta venäjän kielen leviäminen myöhemmin marginalisoi. Ilmeisesti näin muodostunut suomalais-ugrilaisten kielten puhuma-alue on ollut melko yhtenäinen vielä noin 1000 vuotta sitten. Se alkoi hajota ennen muuta turkkilaisten kielten voimakkaan ekspansion myötä noin 500 jaa. Uralilaisia kieliä puhuvista kansoista unkarilaiset omaksuivat turkkilaisille heimoille ominaisen elämäntavan ja siirtyivät taigavyöhykkeeltä arovyöhykkeelle. Näin unkarin kielessä on paljon lainasanoja turkkilaiskielistä, ja myöhemmin, unkarilaisten asetuttua Karpaattien altaan alangolle, sinne aiemmin levinneistä slaavilaisista kielistä. Läntisimmissä uralilaisissa kielissä, etenkin itämerensuomalaisissa ja saamelaiskielissä taas on lainoja germaanisista kielistä ja balttilaisista kielistä ja etenkin itämerensuomalaisissa kielissä myös slaavilaisista kielistä. Itäslaavin leviäminen nykyisen Venäjän alueelle ja venäjän kielen muodostuminen noin 800 eaa. alkaen pirstoi suomalais-ugrilaista kielialuetta entisestään ja johti sen laajojen osien slaavilaistumiseen. Monia suomalais-ugrilaisia kieliä kuoli niiden puhujien assimiloituessa venäjään. Historiallisista lähteistä tunnetaan nimeltä eräitä varhain kuolleita uralilaisia kieliä. Tällaisia ovat muun muassa merjan kieli, muroman ja mestserän kielet sekä tšuudilaiset kielet. Samanaikaisesti jatkui uralilaisten kielten leviäminen pitkin taigavyöhykettä pohjoiseen aina tundravyöhykkeelle ja Pohjoisen jäämeren rannoille asti. Näin kävi ainakin samojedikielille, permiläisille kielille, ja saamelaiskielille. Näistä kielistä ainakin saamelaiskielessä ja samojedikielissä on tämän seurauksena paljon arktisen alueen luontoon ja luonnonoloihin liittyviä substraattisanoja näillä alueilla aiemmin puhutuista, mihinkään nykyään olemassa olevaan kielikuntaan kuuluvista kielistä. Tutkijoiden näkemykset siitä, milloin uralilainen kielimuoto levisi nykyisen Suomen alueelle ovat eronneet huomattavasti. Itämerensuomalaisten kielten ja germaanisten kielten varhaisiin kosketuksiin viitaten on muun muassa Jorma Koivulehto kannattanut varhaisia ajoituksia (n. 2000-1500 eaa.). Itämerensuomalaisten kielten vähäisiin keskinäisiin eroihin ja kantasuomen oletettuun myöhäiseen hajoamisajankohtaan viitaten on muun muassa Juha Janhunen kannattanut huomattavasti myöhäisempiä ajoituksia (n. 0-500 jaa.). Suurimmassa osassa Suomea kielellinen uralilaistuminen on tapahtunut ainakin kahdessa vaiheessa, jossa varhaisinta edustivat saamelaiskielet, myöhäisempää itämerensuomalaiset kielet. Kirjoitusjärjestelmät Pisin kirjallinen historia on unkarin kielellä, jonka vanhimmat kielenmuistomerkit ovat 900-luvulta jaa. Itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettuja fragmentteja esiintyy hieman myöhemmissä Novgorodin tuohikirjeissä. 1300-luvulla luotiin myös muinaispermin kirjakieli, jonka käyttö loppui 1600-luvulla. Suurinta osaa Venäjällä puhuttavista uralilaisista kielistä alettiin käyttää kirjallisesti vasta 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Kaikilla itämerensuomalaisilla kielillä ja useimmilla saamelaiskielillä on latinalaiseen kirjaimistoon perustuva ortografia. Venäjällä puhuttavilla suomalais-ugrilaisilla kielillä, itämerensuomalaiset kielet pois lukien, on kyrilliseen kirjaimistoon perustuva ortografia. Eräille pienimmistä kielistä, kuten vatjalle, piitimensaamelle ja turjansaamelle ei ole kehitetty lainkaan kirjakieltä; eräillä kielillä, kuten karjalalla ja komilla, taas on useampi kirjakieli. Uralilaisten kielten tieteellistä kuvaamista varten on kehitetty suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus (SUT). Samaa tarkekirjoitusta on käytetty myös turkkilaiskielten ja muiden altailaisten kielten kuvaamisessa. Kielisukulaisuus ja geneettinen sukulaisuus Uralilainen sukulaisuus perustuu kielten keskinäisiin vastaavuussuhteisiin, joita tutkii historiallis-vertaileva kielitiede. Uralilaisten kielten kieliopissa (esimerkiksi taivutuspäätteissä) ja perussanastossa on runsaasti yhteisiä aineksia, jotka on peritty yhteisestä kantakielestä. Kyseessä ei siis ole näiden kielten puhujien geneettinen sukulaisuus, sillä kielten ja geenien leviämisen dynamiikka on erilainen. Esim. suomen puhujien geneettisiä lähisukulaisia ovat virolaisten lisäksi nimenomaan germaanikielten ja balttilaisten kielten puhujat. Vastaavasti esimerkiksi mokšan, marin ja udmurtin puhujien perimässä on paljon yhteyksiä turkkilaisten kielten puhujiin, joka on kuitenkin kampakeramiikan ajan jälkeistä geneettistä muutosta. Saamelaisten geeniperimä on muista Euroopan kansoista suuresti poikkeava. On oletettu, että tämä olisi yhteydessä Fennoskandian pohjoisosien asuttamiseen alun perin lännestä kivikaudella mannerjään reunaa pitkin, kun taas muut suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvat kansat ovat levinneet nykyisille puhuma-alueilleen idästä. Kuitenkin myös yhteinen uralilainen perimän komponentti on DNA-tutkimuksella ja muinais-DNA:n tutkimuksella kyetty osoittamaan, vaikka se etenkin läntisimmissä uralilaisten kielten puhujien ryhmissä on hävinnyt lähes olemattomiin. Typologia Uralilaisilla kielillä on monia tyypillisiä piirteitä, jotka ovat yhteisiä suurelle osalle kielikuntaa (yksittäinen piirre ei useinkaan ole yhteinen koko kielikunnalle). agglutinaatio suuri sijamuotojen määrä uralilainen sijajärjestelmä vokaalisointu kieliopillisen suvun puuttuminen kieltoverbi liudennus tonaalisuuden puuttuminen yhteinen sanasto omistusliitteet possessiivipronominien puuttuminen kaksikko eli duaali monikko eli pluraali omistusrakenne Agglutinaatio eli erilaisten johdinten, tunnusten ja päätteiden käyttö esiintyy voimakkaana monissa uralilaisissa kielissä. Tunnuksia ja päätteitä ovat muun muassa verbin pääluokkien, tapaluokkien ja aikamuotojen tunnukset, persoona- ja sijapäätteet, possessiivisuffiksit eli omistusliitteet sekä liitepartikkelit. Suuri sijamuotojen määrä Uralilaisissa kielissä on keskimäärin 13-14 sijamuotoa. Sijamuotojen määrä vaihtelee kuitenkin suuresti eri kielissä (sekä eri kielioppitraditioissa; sijamuodon ja adverbinjohtimen raja on epäselvä, ja esimerkiksi unkarissa luetaan perinteisesti sijapäätteiksi suffikseja, jotka suomessa on katsottu johtimiksi). Suomessa on 15 produktiivista sijaa, mutta unkarissa jopa 24, kun taas jotkin kielet tulevat toimeen jopa kolmella sijamuodolla. Sijamuotojen määrä muutamissa kielissä on seuraava: ersä: 12 inarinsaame: 9 komi: 18 mokša: 13 nenetsi: 7 pohjoissaame: 6 - 7 suomi: 14 (tai enemmän) udmurtti: 16 unkari: 24 (tai enemmän) vepsä: 24 viro: 14 Uralilainen sijajärjestelmä Uralilainen sijajärjestelmä on pohjana kaikille uralilaisille kielille. Monissa kielissä sijamuotojen määrä on lisääntynyt runsaasti, kun taas toisissa se on pysynyt maltillisena tai jopa vähentynyt. Uralilainen sijajärjestelmä käsittää kolme yleissijaa ja kolme paikallissijaa. Yleissijoja ovat nominatiivi, akkusatiivi ja genetiivi ja paikallissijoja lokatiivi, separatiivi ja latiivi. Vokaalisointu eli vokaaliharmonia on useimpien tutkijoiden mielestä ollut jo uralilaisessa kantakielessä. Nykyisistä uralilaisista kielistä vokaalisoinnun tuntevat monet itämerensuomalaiset kielet kuten suomi (virossa se puuttuu yleiskielestä mutta esiintyy varsinkin etelämurteissa), unkari sekä murteittain mari, ja joistain muistakin uralilaisista kielistä voidaan ainakin murteittain osoittaa vokaalisoinnun jälkiä. Kieliopillisen suvun puuttuminen Uralilaisten kielten substantiiveilla ei ole kieliopillista sukua kuten monilla indoeurooppalaisilla kielillä, joissa substantiivit jaetaan yleensä maskuliineihin, neutreihin ja feminiineihin. Kieltoverbi esiintyy useimmissa uralilaisissa kielissä. Kieltoverbi on taipuva verbi, jonka avulla muodostetaan verbien kieltomuodot. Kieltoverbi esiintyy muun muassa suomessa, karjalassa, pohjoissaamessa, inarinsaamessa, niittymarissa, komissa, nenetsissä, enetsissä, nganasanissa ja kamassissa. Unkarissa on käytössä pelkkä kieltosana. Liudennus Uralilaisessa kantakielessä oletetaan joillakin konsonanteilla olleen liudentunut vastineensa, esimerkiksi n:n rinnalla liudentunut n'. Nykyisistä uralilaisista kielistä jotkin (esimerkiksi unkari) ovat laajentaneet liudennuksen vaikutusalaa, jotkin taas (kuten itämerensuomalaiset kielet) menettäneet alkuperäisen liudennuksen kokonaan. Joissain itämerensuomalaisissa kielissä on sittemmin kehittynyt uusi liudennus alkuperäisen i:n tai j:n edelle, näin esimerkiksi virossa tai suomen itämurteissa. Tonaalisuuden puuttuminen Uralilaiset kielet eivät ole tonaalisia kuten esimerkiksi jeniseiläiskielet, joiden puhuma-alue on Ural-vuoriston itäpuolella. Yhteinen sanasto Yhteisellä sanastolla on olennainen merkitys kielisukulaisuutta tutkittaessa. Uralilainen kantakieli on ollut täysimittainen kieli, jonka sanasto ei ole ollut olennaisesti niukempi kuin nykyisten kielten, mutta tästä sanastosta on tytärkielissä ilmeisesti säilynyt vain pieni murto-osa. Tämä uralilainen sanasto sisältää kriittisimpien nykytutkijoiden mukaan noin 200 sanaa. (On kuitenkin otettava huomioon, että kaikkien uralilaisten kielten sanastoa ei ole tutkittu yhtä perusteellisesti kuin esimerkiksi suomen tai unkarin. Lisäksi jotkin vanhat sanat ovat saattaneet säilyä vain esimerkiksi yhden tytärhaaran kielissä, jolloin niitä ei voida todistaa ikivanhoiksi.) Sanan katsotaan olevan uralilaista alkuperää, mikäli se esiintyy sekä suomalais-ugrilaisissa että samojedikielissä eikä kyse ole lainasanasta kummassakaan kieliryhmässä. Yhteinen sanasto sisältää muun muassa ruumiinosien, sukulaisuussuhteiden, eläinten ja luontoon liittyvien asioiden nimityksiä sekä pronomineja, pieniä lukusanoja ja yleisiä verbejä. Koska nämä sanat ovat keskeistä perussanastoa, myös niistä muodostettuja johdoksia on nykyisissä uralilaisissa kielissä runsaasti. Kielinäytteitä Oheisissa kielinäytteissä esitetään YK:n kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen ensimmäinen pykälä yhdeksällä uralilaisella kielellä. Suomi Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. Livvi Kai rahvas roittahes vällinny da taza-arvozinnu omas arvos da oigevuksis. Jogahizele heis on annettu mieli da omatundo da heil vältämättäh pidäy olla keskenäh, kui vellil. Vepsä Kaik mehed sünduba joudajin i kohtaižin, ühtejiččin ičeze arvokahudes i oiktusiš. Heile om anttud mel' i huiktusentund i heile tariž kožuda toine toiženke kut vel'l'kundad. Viro Kõik inimesed sünnivad vabadena ja võrdsetena oma väärikuselt ja õigustelt. Neile on antud mõistus ja südametunnistus ja nende suhtumist üksteisesse peab kandma vendluse vaim. Liivi Amād rovzt attõ sindõnd brīd ja īdlizt eņtš vǟrtitõks ja õigiztõks. Näntõn um andtõd mūoštõks ja sidāmtundimi, ja näntõn um īdtuoisõ tuoimõmõst veļkub vaimsõ. Pohjoissaame Buot olbmot leat riegádan friddjan ja olmmošárvvu ja olmmošvuoigatvuođaid dáfus. Sii leat jierbmalaš olbmot geain lea oamedovdu ja sii gálggaše leat dego vieljačagat. Komi Bydös otirys čužöny vol'nöjеzön da ötkoddеzön dostoinstvoyn da pravoèzyn. Nylö sеtöm myvkyd da sovеst' ovny ötamödnysköt kydz vonnèzlö. Nenetsi Et xibjari nenėc' sojamarianta xurkari pravada tnjava, ṇoboj nenėcja nidu nic' tokalba, ṇybtamba ilevatu tara. Unkari Minden emberi lény szabadon születik és egyenlő méltósága és joga van. Az emberek, ésszel és lelkiismerettel bírván, egymással szemben testvéri szellemben kell hogy viseltessenek. Katso myös Uralilaisten kielten alkukoti Lähteet Aiheesta muualla Daniel Abondolo (ed.) 1998: The Uralic Languages. London: Routledge. Suomalais-ugrilaisten kansojen informaatiosivusto Suomalais-ugrilaiset kielet ja niiden puhujat Suomen ja unkarin kielen sukulaisuudesta Gyula Weöres (1935) Tieteen termipankki 17.04.2015: Kielitiede:uralilaiset kielet. Seulonnan keskeiset artikkelit

1278

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ujous

Ujous

Ujous on arkuutta uusien ihmisten edessä tai yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa. Tällöin ujo ihminen kiusaantuu ja tuntee itsensä epämukavaksi, ja hänen on vaikea olla vuorovaikutuksessa ja ilmaista itseään. Tuntemukseen voi liittyä nolostumista ja häpeää. Usein ujous liittyy vain kohtaamisen alkuvaiheeseen ja hälvenee kun henkilö tutustuu toisiin. Ujous voi olla synnynnäinen temperamenttipiirre eli luonteenpiirre, jolla on biologinen pohja. Lapsilla on ujo ja varautunut ikäkausi ennen kuin he ovat saaneet itsevarmuutta toimia ryhmässä ja vuorovaikutuksessa. Ujous kehittyy eri tavoin eri ympäristöissä. Oman ujoutensa ilmenemiseen voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellään, kuten näyttämällä itsevarmalta ja puheliaalta. Ujous voi johtaa siihen elämää rajoittavaan haitalliseen kierteeseen, että ihminen alkaa vältellä kaikkia uusia ja ahdistusta aiheuttavia tilanteita. Ujouteen liittyy usein herkkyyttä, myötätuntoa ja kykyä kuunnella ja ymmärtää muita. Ujous ei välttämättä kerro rohkeuden puutteesta, huonosta itsetunnosta tai haluttomuudesta olla muiden ihmisten kanssa. Ujo ihminen voi vaikuttaa ylimieliseltä tai vihamieliseltä silloinkin kun ei sitä ole. Ujo ihminen saattaa yrittää kätkeä ujoutensa sarkasmiin ja kriittisyyteen, jolloin hänestä syntyy kuva kylmänä ja tunteettomana. On usein mahdotonta piilottaa ujous muilta ihmisiltä. Ujouden merkkejä voivat olla esimerkiksi puhevaikeudet, änkytys, mumina, epäröinti, punastelu, vapina ja hikoilu. Lähteet Kirjallisuutta Mattila, Juhani: Ujoudesta, yksinäisyydestä (WSOY 2004) ISBN Aiheesta muualla Ujot soturit, näkökulmia ujouteen. Ylen Elävä arkisto. Kosonen, Laura: Psykiatri Juhani Mattila: Ujo on johtaja-ainesta. Kodin kuvalehti 8.7.2015. Sosiaalipsykologia Tunteet Seulonnan keskeiset artikkelit

1282

https://fi.wikipedia.org/wiki/USB

USB

USB () on sarjaväyläarkkitehtuuri oheislaitteiden liittämiseksi tietokoneeseen. Kotikäyttäjälle näkyvin hyöty on saman liitännän sopiminen useisiin eri laitteisiin; ennen USB-väylää esimerkiksi hiiren ja näppäimistön saattoi kytkeä ristiin, ja tulostimilla oli omanlaisensa liitäntätapa. Väylä tukee kytke ja käytä -tekniikkaa (), jolloin esimerkiksi tulostin kertoo tietokoneelle mallinsa, ja tietokone voi tämän perusteella asentaa automaattisesti oikean ohjelmiston. Aiemmin käyttäjän piti kertoa käyttöjärjestelmälle asennetun tulostimen merkki ja malli. Vuonna 1995 johtavat laite- ja ohjelmistovalmistajat (mm. Intel, Microsoft, NEC ja Compaq) perustivat USB Implementers Forumin. Liitäntä eri versioineen on laajasti käytetty pienistä akkukäyttöistä laitteista kuten matkapuhelimista ja MP3-soittimista lähtien. USB-C-liitäntä tukee käyttöä myös virtalähteen kytkemiseen sekä videokuvan siirtämiseen (näytöt). USB-arkkitehtuuri USB-arkkitehtuurissa keskenään kytketyt laitteet noudattavat isäntä/laite-jakoa (). Aiemmin tietokone oli aina isäntä (master) ja siihen kytkettävät laitteet sille alisteisia (slave). Nykyisin isäntinä voi olla myös muunlaisia laitteita, kuten tulostimia ja äänentoistolaitteita. USB-standardit ja yhteensopivuus USB-standardeja ovat: USB 1.0-1.1, USB 2.0, USB 3.0 ja USB4. USB OTG (On-The-Go) on USB-standardiin tehty lisäys, jossa sama laite voi olla sekä isäntä että laite riippuen siitä, kuinka käyttäjä sitä käyttää. USB OTG:ssa laite on joko USB-A tai USB-B laite riippuen siitä, miten päin kaapeli kytketään laitteiden välille. USB-A on oletuksena isäntä ja riippumatta siitä, onko se isäntä vai laite, se syöttää USB-väylälle virtaa. WUSB on USB 1.1:n ja 2.0:n kanssa yhteensopiva langaton liitäntä. USB Power Delivery (USB PD) on noin vuodesta 2012 lähtien mukana ollut määrittely, jonka mukaan USB-väylä voi välittää virtaa jopa 240 wattia (5 ampeeria) esimerkiksi kannettavalle tietokoneelle. USB PD on lisätty samaan aikaan USB-C liittimen kanssa ja siitä on julkaistu vuoteen 2022 mennessä kolme versiota (1.0, 2.0 ja 3.0). USB PD 3.1 vuonna 2021 lisäsi uusia kiinteitä jännitteitä ja virtamääriä standardiin. Alternate Mode -moodin kautta väylä voi kuljettaa eri protokollia kuten DisplayPortia. Eri protokollien käyttöä USB-väylän välityksellä on kehitetty pitkään. USB-kaapelin sähköinen rakenne Datajohtopari on usein vihreä ja valkoinen. Lisäksi USB-kaapelin sisällä on käyttöjännitettä varten punainen +5 V johto ja musta maajohto. USB-kaapelissa datasignaalit muodostavat pareja, joista toisella on vastakkainen suunta. Vastaanottopäässä käänteisvaiheinen signaali käännetään takaisin ja signaalit summataan, jolloin matkan aikana syntynyt häiriö kumoutuu. USB käyttää linjakoodauksessa NRZI-koodausta. Standardin mukainen virransyöttö (esimerkiksi tietokoneesta) on 500 mA versioon USB 2.0 saakka ja 900 mA USB 3.0 -liittimen kautta. Liittimet USB-kaapeleissa on käytetty useita erilaisia liittimiä, jotka jatkossa korvaa USB-C -liitin. Micro-USB on ollut yleinen muun muassa älypuhelimien lataukseen. USB-C eli USB Type-C on 24-nastainen datan ja energian siirtoon käytettävä USB-liitin. Se julkaistiin vuonna 2013 korvaamaan aiemmat USB-liittimet. Aiemmista versioista poiketen USB-C sopii liitäntään kummin päin tahansa. Myös Intelin kehittämä Thunderbolt 3 käyttää USB-C-liitintä. Standardiversiot USB 1.x Tammikuussa 1996 julkaistiin USB:n ensimmäinen valmis versio 1.0. Se tukee 1,5 Mb/s (Low Speed) ja 12 Mb/s (Full Speed) nopeuksia. Ensimmäinen laajalti käyttöön otettu versio, USB 1.1, julkaistiin elokuussa 1998. USB 2.0 Huhtikuussa 2000 julkaistu USB 2.0 tukee nopeampaa tiedonsiirtotilaa High Speed, joka kasvattaa väylän maksiminopeuden 480 megabittiin sekunnissa. Tähän USB-määrittelyyn on myöhemmin tehty muutamia muutoksia, joista tärkeimmät on jälkeenpäin otettu osaksi USB 2.0 -standardia: Mini-A ja Mini-B -liittimet Mikro-USB kaapelit ja liittimet, versio 1.01 Mikropiirien väliseen tiedonsiirtoon tarkoitettu InterChip USB USB On-The-Go (OTG) mahdollistaa kahden laitteen välisen tiedonsiirron ilman erillistä isäntää Tuki dedikoiduille latureille Mahdollisuus jopa 1,5 A latausvirtaan yhtä aikaa nopean tiedonsiirron kanssa. Mahdollistaa 5 A maksimivirran. Väylän lepotila virran säästämiseksi USB 3.0 Vuonna 2008 julkaistu USB 3.0 mahdollistaa USB 2.0:n verrattuna jopa yli kymmenen kertaa nopeamman tiedonsiirron. USB 3.0:n erottaa USB 2.0:sta sinisestä väristä tai liittimessä olevasta SS-merkinnästä. Lisäksi USB 3.0:ssa on kaksi tiedonsiirtokanavaa, kun taas aiemmissa versioissa on vain yksi. USB 3.0-versiossa (SuperSpeed) siirtonopeus on 5, 10 tai 20 gigabittiä sekunnissa sukupolvesta riippuen. Uudemmat määrittelyversiot ovat USB 3.1 ja USB 3.2. USB4 USB4-määrittely on julkaistu 3. syyskuuta 2019. USB4 on taaksepäin yhteensopiva USB 3.2:n, USB 2.0:n ja Thunderbolt 3:n kanssa. USB4 käyttää USB-C -liitintä. Määrittely tukee 10, 20 ja 40 Gbps nopeuksia. USB4 Version 2.0 on syyskuussa 2022 julkaistu versio, joka päivittää standardia 80 Gbps nopeudelle ja yhteensopivaksi muiden standardien uudempien versioiden kanssa (DisplayPort ja PCI Express). Ohjelmistotuki Windows 95 OSR 2.1 ja sitä uudemmat Windows-käyttöjärjestelmät tukevat USB:tä. Linux on tukenut USB:tä versiosta 2.2.18 alkaen. Myös Mac OS 9 ja macOS tukevat USB:tä. Laitteistotuki Lähes kaikki tietokonevalmistajat varustavat uudet konemallinsa USB-liitännöillä. USB-liittimellä varustetaan myös osa näytöistä. Xbox-konsolin ohjaimissa käytetään USB-liitäntää, mutta liitin on muotoiltu siten, että se ei sovi tavallisiin tietokoneisiin. PlayStation 2:ssa ja PlayStation 3:ssa on lisälaitteiden liittämiseksi USB-portteja: PS2:ssa niitä on kaksi ja PS3:ssa 2-4 konsolin mallista riippuen. Microsoftin Xbox 360 -konsoli käyttää USB-portteja, joten ohjaimet voidaan kytkeä myös tietokoneeseen; langattomat Xbox 360 -ohjaimet voi liittää konsoliin tai tietokoneeseen USB-kaapelilla, mutta ohjaimissa itsessään on epästandardi B-liitäntä ja liittäminen vaatii erikoiskaapelin. Xbox One käyttää puolestaan ohjaimissa standardinmukaista USB micro-B -liitintä, joten ne voidaan liittää konsoliin tai tietokoneeseen tavallisella kaapelilla. PlayStation Portablessa on käytettävissä tiedonsiirtoon USB-kaapeli ja Nintendon Wii-konsolissa on kaksi USB-porttia. Osassa digibokseista on USB-liitäntä kuvien sekä musiikin siirtämiseen tietokoneen ja digiboksin välillä. Erilaiset kannettavat musiikkisoittimet varustetaan lähes aina USB-liitännällä. Liitäntä on myös useissa televisioissa sekä autoradioissa. USB-portin etuja Plug and Play: Automaattinen asennus ja USB-ajurien asennus. Hot-Plug-ominaisuus: Laitteen voi milloin tahansa kytkeä toimivaan tietokoneeseen eikä uudelleenkäynnistystä tarvita. Samaan USB-porttiin voi kytkeä jopa 127 laitetta samaan aikaan. Suuri nopeus verrattuna perinteiseen sarjaporttiin. Vaikutus USB on korvannut useita muita tietokoneissa aiemmin käytettyjä liitäntöjä: sarjaportti rinnakkaisliitäntä peliportti PS/2-liitin Apple Desktop Bus FireWire (IEEE -luvulla USB-korvasi muuta tekniikkaa, esimerkiksi levykeasemat jäivät pois USB-muistien yleistyessä. USB:stä tuli myös keino kytkeä muita ulkoisia oheislaitteita kuten Wi-Fi-sovittimia. FireWire (IEEE 1394) oli USB:n alkuaikana nopeampi, mutta se oli myös kalliimpi toteuttaa sekä nimen käyttö vaati lisenssimaksun maksamista Applelle. Tästä johtuen standardi hajaantui ja eri ratkaisut tarvitsivat eri kaapeleita. eSATA (External SATA) oli SATA-väylän laajennus ulkoisille kiintolevyille. Käytännössä USB-väylän nopeutumisen vuoksi se ei ikinä yleistynyt. Katso myös USB-keskitin WUSB Oheislaiteliitännät Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Uski, Juho: Usb monena versiona, MikroPC 8/2006, s. 50-52 Tietoliikenneprotokollat Väylät ja liitännät Seulonnan keskeiset artikkelit

1283

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukraina

Ukraina

Ukraina () on valtio Itä-Euroopassa. Ukraina on pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin ja samalla suurin kokonaan Euroopassa oleva maa ja väkiluvultaan Euroopan seitsemänneksi suurin valtio. Ukrainan rajanaapureita ovat idässä Venäjä, pohjoisessa Valko-Venäjä, lännessä Puola, Slovakia ja Unkari ja lounaassa Romania ja Moldova. Etelässä maa rajoittuu Mustaanmereen. Maan väkiluku on 45,5 miljoonaa ja virallinen kieli on ukraina. Enemmistö maan asukkaista on ukrainalaisia. Ukraina on enimmäkseen aroa ja ylänköä lauhkean mannerilmaston alueella. Ukrainan merkittävin joki on maan itäiseen ja läntiseen osaan jakava Dnepr. Suuri osa maasta on viljelykelpoista ja runsasravinteista. Ukrainan pääkaupunki on 2,8 miljoonan asukkaan Kiova. Toiseksi suurin kaupunki on Koillis-Ukrainassa sijaitseva Harkova. Myös Mustanmeren rannalla sijaitseva noin miljoonan asukkaan Odessa on merkittävä kulttuuri-, tiede- ja teollisuuskeskus. Keskiajalla Kiovan Rus muodosti laajan valtakunnan, joka joutui suureksi osaksi mongolien vallan alle 1200-luvulla. Mongolivallan väistyessä 1500-luvulla Ukrainaan muodostui kasakkayhteisöjä. Itsenäisen kasakkahetmanaatin aika jäi lyhyeksi ja maa jaettiin Puola-Liettuan ja Venäjän kesken. Ukraina itsenäistyi Neuvostoliitosta 1991 ja sen nykyinen presidentti on Volodymyr Zelenskyi. Vuodesta 2014 Venäjä on käynyt sotaa Ukrainaa vastaan, jonka osana Venäjä on miehittänyt Krimin niemimaan, käynyt sijaissotaa Itä-Ukrainassa sekä hyökännyt Ukrainaan vuonna 2022. Maantiede ja ilmasto Välimeren ilmastosta nauttivaa eteläistä Krimiä lukuun ottamatta Ukrainassa vallitsee lauhkea mannermainen ilmasto. Sademäärä ei jakaudu tasaisesti vaan on runsaampaa valtion länsi- ja pohjoisosissa ja vähenee kohti kaakkoa. Talvet ovat Mustanmeren rannikolla viileitä, sisämaassa kylmiä. Kesät ovat suurimmassa osassa maata lämpimiä, aivan etelässä kuumia. Ukraina on enimmäkseen tasankoa ja ylänköä, vain Karpaateilla ja Krimin niemimaalla on vuoristoa. Pohjoisessa ja lännessä on metsäaroa, aron ja lehtimetsän vaihettumiskasvillisuutta. Suurinta osaa Ukrainasta hallitsevat arot. Jopa 58 prosenttia pinta-alasta on viljelykelpoista. Krimin etelärannalla kapealla kaistaleella, Krim-vuorten katveessa, suojassa pohjoisilta arotuulilta, kasvillisuus on subtrooppista rehevää välimerenkasvillisuutta, kuten laakeripuita, pistaaseja, mansikkapuita ja sitruspuita. Korkein huippu on Itä-Karpaateilla, Karpaattien kansallispuistossa sijaitseva Hora Hoverla, 2 061 m. Krimin korkein huippu on Roman-Koš, 1 545 m. Ukrainan merkittävin joki on maan itäiseen ja läntiseen osaan jakava Dnepr. Se on Euroopan kolmanneksi pisin joki Volgan ja Tonavan jälkeen. Muita suuria jokia ovat Donets, Dnestr ja Etelä-Bug. Nämä joet virtaavat Mustaanmereen tai Asovanmereen. Tonavan suisto muodostaa rajan Romanian kanssa. Maan luoteiskulmalla, Puolan rajajokena virtaa Itämereen laskevan Veikselin vesistöön kuuluva Läntinen Bug. Järviä on 3 000, mutta ne ovat pieniä. Järvien keskimääräinen pinta-ala on 0,67 neliökilometriä. Yhdessä erityisesti Dneprin varrelle rakennettujen useiden tekojärvien kanssa maan järvet kattoivat vuonna 1986 yhteensä 11 730 neliökilometrin pinta-alan. Meren läheisyydessä sijaitsevat maan suurimmat järvet. Niistä monet ovat matalia ja niiden vesi sisältää suolaa; osa rannikon järvistä on laskujoettomia suolajärviä. Historia Nykyisen Ukrainan alueella ovat antiikin aikana asuneet vuorotellen muun muassa kimmerialaiset, skyytit, sarmaatit ja gootit. Mustanmeren rannikot olivat antiikin aikana osa kreikkalaista maailmaa, ja nykyisen Ukrainan alueella sijaitsevalla Mustanmeren pohjoisrannikollakin oli kreikkalaisia siirtokuntia jo 600-luvulla eaa. Hunnien ajettua gootit Ukrainasta 300-luvulla sinne asettui muun muassa avaareja, kasaareja ja bolgaareja, mutta myös itäslaaveja. Itäslaavien ja viikinkien perustama Kiovan suuriruhtinaskunta taisteli alueelle tulleita turkinsukuisia petsenegejä ja kumaaneja vastaan ja loi Mustaltamereltä Itämerelle ulottuneen valtakunnan, jonka perinnöstä syntyivät Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina. Mongolien etujoukot tekivät 1222-1223 sotaretken Asovanmeren pohjoispuolitse Krimille ja Ukrainan eteläosiin. Kalkajoella (Kaltšyk) he löivät kiptšakit ja näiden avuksi tulleiden Kiovan Rusin, Tšernihivin ja Galitsian ruhtinaiden joukot keväällä 1223. Mongolijoukot kuitenkin palasivat itään jo samana vuonna. Varsinainen mongolien invaasio Kiovan Rusin alueelle alkoi 1237. Moskovan, Jaroslavlin ja Tverin kukistettuaan joukot suuntasivat etelään. Vuosina 1238-1240 joukot viipyivät Donin ja Donetsin välisillä mailla nykyisen Ukrainan itäosissa. Useiden hyökkäysten jälkeen Tšernihiv kaatui syksyllä 1239. Joulukuussa 1240 Kiova vallattiin usean viikon piirityksen jälkeen. Mongoliarmeija jatkoi länteen kahtena sotajoukkona. Eteläisempi ryhmä suuntasi Halytšiin ja toinen Volodimiriin, Volynian länsiosiin. Molemmat kaupungit kaatuivat lyhyiden piiritysten jälkeen. Sotajoukot jatkoivat edelleen lännemmäksi. Batu-kaanin johtama pääjoukko jatkoi Halitšista Karpaattien yli Unkariin. Pohjoisempi mongolijoukko jatkoi Puolaan (muun muassa Krakova) ja kierteli laajalti Puolan, Tšekinmaan ja Unkarin alueella. Vuonna 1242 joukot yhdistyivät Unkarissa ja pääjoukko jatkoi Tonavalle ja sieltä Mustanmeren pohjoispuolitse itään Volgan alajuoksulle. Sinne perustettiin uuden valtakunnan, Kultaisen ordan, keskus. Ukraina jäi pääosin mongolien perustaman Kultaisen ordan haltuun. Ainoastaan Galitsia-Volynian ruhtinaskunta, myöhemmin kuningaskunta, pystyi seuraavina vuosina menestyksekkääseen vastarintaan tataarivaltaa vastaan, vaikkakin oli muodollisesti Kultaisen ordan alainen. Vastarinnassa apua saatiin yhteistyöstä Unkarin, Liettuan ja Puolan kanssa. 1340-luvulla Galitsia kuitenkin ajautui Puola-Liettuan hallintaan. Mongolivallan väistyessä 1500-luvulla Ukrainaan muodostui kasakkayhteisöjä. Hetmani Bohdan H'melnytskyin johtama vuonna 1648 alkanut kapina Puolaa vastaan johti Ukrainan irtautumiseen Puola-Liettuasta ja kasakkahetmanaattina tunnetun autonomisen valtion perustamiseen. Vuonna 1654 H'melnytskyin kasakat solmivat liiton Venäjän tsaarin kanssa tunnustaen tämän muodollisen ylivallan saadakseen suojelijan katolista länttä vastaan tilanteessa, jossa myös turkkilainen ja islaminuskoinen Osmanien valtakunta muodosti painetta etelästä. Andrusovon rauhassa 1667 Itä-Ukraina ja Kiova liitettiin Venäjän yhteyteen ja länsiosa Puola-Liettuaan. Suuren Pohjan sodan yhteydessä hetmani Ivan Mazepa pyrki Ruotsin tuella itsenäisyyteen Venäjästä, mutta Pultavan taistelun seurauksena kasakkojen Ukraina liitettiin entistä tiiviimmin Venäjään. Puolan vaikutus Ukrainaan hiipui vähitellen vuodesta 1772 alkaen, ja päättyi lopulta, kun Puola-Liettuan aatelistasavallan muodostanut Puolan kuningaskunta jaettiin vuonna 1795 jälkeen kokonaan Preussin (sittemmin Saksa), Itävallan (sittemmin Itävalta-Unkari) ja Venäjän kesken. Pääosa Länsi-Ukrainaa liitettiin Venäjään, joskin Itä-Galitsia ja Bukovina joutuivat osaksi Itävalta-Unkaria. Aleksanteri II lakkautti alun perin puolalaisen aatelin voimaansaattaman ja Venäjän Katariina II:n lopullisesti vahvistaman maaorjuuden vasta 1861. Ukrainalainen kansallisuusaate alkoi nousta 1840-luvulta alkaen, mutta joutui Venäjän hallinnon tukahduttamistoimien kohteeksi 1870-luvulta alkaen. Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen yhteydessä alkoi Ukrainan itsenäistyminen. Länsi-Ukrainassa ukrainalaiset kokivat kansallisen herätyksen 1800-luvun lopun tapaan puolalaisten kanssa, mutta vastustivat myös puolalaisten kaupunkien valtaa Galitsiassa ukrainalaiseen maaseutuun nähden. Ukrainan ja Venäjän välistä historiaa on Venäjällä tulkittu yksipuolisesti ja valheellisesti. Ukrainalla on yhteistä historiaa sekä Venäjän kanssa että Puolan ja Liettuan kanssa. Venäjän keisarikunta 1800-luvun lopulla vähätteli Ukrainan omaa ja sen pitkää yhteistä historiaa läntisten Puolan ja Liettuan kanssa perustellessaan alueen kuulumista keisarikuntaan. Venäjän presidentti Vladimir Putin puolestaan unohti kokonaan 22. helmikuuta 2022 pitämässään esitelmässä Ukrainan yhteisen historian Puolan ja Liettuan sekä Saksan keisarikunnan kanssa. Ukrainan ja Venäjän historian erottaa toisistaan myös Venäjän yhteinen historia Aasian kanssa, joka taas puuttuu Ukrainalta kokonaan. Nämä historialliset seikat ovat avaintekijöitä itsenäisen Ukrainan muodostumiselle. Ensimmäisen maailmansodan lopussa Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa sekä Itävalta-Unkari onnistuivat valloittamaan suuren osan Ukrainaa. Helmikuun vallankumouksen jälkeen ukrainalainen kulttuurielämä alkoi vilkastua, ja maaliskuussa 1917 Kiovassa perustettiin keskusneuvosto eli Keskus-Rada, joka valitsi historioitsija Myh'ailo Hruševskyin puheenjohtajakseen. Radan vaikutusvallan kasvaessa Venäjän väliaikainen hallitus joutui tunnustamaan sen ja myönsi Ukrainalle heinäkuussa autonomian. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Rada kieltäytyi tunnustamasta neuvostovaltaa ja julisti Ukrainan kansantasavallan perustetuksi, tarkoituksena liittoutua tulevan demokraattisen Venäjän kanssa. Samoihin aikoihin ensimmäinen yleisukrainalainen neuvostojen kokous julisti Harkovassa Ukrainan neuvostotasavallaksi. Kun bolševikkien joukot alkoivat edetä kohti Kiovaa, Kansantasavalta julistautui 22. tammikuuta 1918 itsenäiseksi. Brest-Litovskin rauhan jälkeen puna-armeija joutui kuitenkin vetäytymään Ukrainasta. Radan hallitus palasi Kiovaan Saksan ja Itävalta-Unkarin joukkojen tuella, mutta se oli saksalaisille liian vasemmistolainen, ja huhtikuussa 1918 tapahtui Saksan tukema vallankaappaus, joka julisti Ukrainan monarkiaksi ja kenraali Pavlo Skoropadskin sen hetmaniksi. Saksalaisten tukema hallinto kesti loppuvuoteen, jolloin Saksan keisarikunta antautui ensimmäisen maailmansodan lopuksi ja sen joukot joutuivat vetäytymään. Kiovassa nousi uudelleen valtaan ukrainalaisten sosialistien ja nationalistien johtama Kansantasavallan direktoraatti, jossa vallan keskitti omiin käsiinsä Symon Petljura. Ukrainan kansantasavalta julisti 22.1.1919 yhdistyvänsä Länsi-Ukrainan kansantasavallan kanssa, mutta Puolan joukot valtasivat sen. Joulukuussa 1919 Petljura pakeni vähine joukkoineen bolševikkeja Puolaan ja solmi Puolan kanssa sopimuksen, jossa hän luovutti Galitsian Puolalle vastineeksi tuesta bolševikkeja vastaan. Puolalaisten hyökkäys eteni Kiovaan asti, joka vallattiin toukokuussa 1920. Tällä välin Ukraina oli keskellä punaisten, Anton Denikinin ja Pjotr Wrangelin johtaman Etelä-Venäjän armeijan valkoisten ja Nestor Mahnon johtamien anarkistien sisällissotaa. Keväällä puna-armeija sai haltuunsa suuren osan Ukrainasta, lukuun ottamatta Puolan miehittämiä Volyniaa ja Länsi-Podoliaa. Kevään 1920 Puolan-Neuvosto-Venäjän sota ja puna-armeijan tappio Varsovan taistelussa johti Ukrainan jakoon Riian rauhassa 18. maaliskuuta 1921. Ukrainan länsiosa joutui Puolalle. Kun Saksa ja Neuvostoliitto toisen maailmansodan alkuvaiheessa syyskuussa 1939 jakoivat Molotov-Ribbentrop-sopimuksella Puolan, nämä alueet liitettiin Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Neuvostoliiton aikana Ukrainan neuvostotasavallasta tuli vuonna 1922 Neuvostoliiton perustajajäsen. Alkuvuosinaan hallitseva Ukrainan kommunistinen puolue (bolševikit) oli venäläisten ja juutalaisten johtama; ukrainalaisten osuus nousi viidennekseen kun Borotbisty-puolue liitettiin siihen 1920. Ukrainalaisten määrä lisääntyi 1920-luvun ukrainalaistamisen myötä vuosikymmenen loppuun mennessä puoleen, mikä aiheutti huolta Moskovassa. Puolan ja Romanian alaisuuteen jääneet ukrainalaiset joutuivat kokemaan sulauttamisyrityksiä ja syrjintää. Puolassa perustettiin maanalainen Ukrainalaisten nationalistien järjestö 1929, joka 1930-luvun lopulla jakaantui maltillisempaan Andri Melnykin ja radikaaliin Stepan Banderan johtamaan siipeen. Tšekkoslovakiaan jääneet ukrainalaiset pärjäsivät paremmin monikulttuurisessa ja teollistuneessa valtiossa. Hitlerin paloiteltua Tšekkoslovakian 1938 ukrainalaiset saivat jopa autonomian Karpato-Ukrainassa ennen Unkarin miehitystä. Vuosina 1930-1932 neuvosto-Ukrainan maatalous kollektivisoitiin Josif Stalinin määräysten mukaisesti ja suuret viljan pakkoluovutukset aiheuttivat holodomoriksi kutsutun nälänhädän, johon kuudesta seitsemään miljoonan arvioidaan kuolleen Ukrainassa. Toisessa maailmansodassa Ukraina joutui natsi-Saksan miehittämäksi 1941-1944. Lvivissä Bandaran liikkeen kansallismieliset julistivat 30. kesäkuuta 1941 itsenäisen valtion, mutta Saksa ei kuitenkaan ollut enää valmis myöntämään Ukrainalle edes muodollista itsenäisyyttä, vaan saksalaisten aluksi puolalaisesta vankilasta vapauttama Stepan Bandera lopulta vangittiin. Saksan miehityshallinto alisti Ukrainan suoraan Saksan valtaan. Toisen maailmansodan natsimiehityksen aikana arviolta - Ukrainan juutalaista tuhottiin, heistä 34 000 kahden päivän aikana Babi Jarissa Kiovan lähellä syyskuussa 1941. Puna-armeijan vastahyökkäys Ukrainaan alkoi kesällä 1943. Ukrainan vapautusta fasistisista hyökkääjistä muistetaan 28. lokakuuta (1944). Toisen maailmansodan jälkeen 1945 Ukrainaan liitettiin vielä Tšekkoslovakian itäisin osa, Karpatorutenia, joka yhdisti lopulta kaikki kansallisuudeltaan ukrainalaisten asumat alueet saman hallinnon alle. Kansallismielisten aseellinen toiminta Neuvostoliittoa vastaan jatkui kuitenkin vielä sodan jälkeisinä vuosinakin Länsi-Ukrainassa. Toisen maailmansodan jälkeen aloitettiin tuhoutuneen talouden uudelleenrakennustyö ja Länsi-Ukrainan siirtäminen neuvostovaltaan. Vuonna 1946 viranomaiset hajottivat katolisen kirkon alaisen ortodoksisen uniaattikirkon. Vuodet 1946-1948 tunnetaan nimellä ždanovštšina Andrei Ždanovin mukaan. Tuolloin käytiin kampanjaa ukrainalaista nationalismia vastaan. Vuonna 1949 pitkäaikainen Ukrainan puoluejohtaja Nikita Hruštšov nousi Neuvostoliiton johtoon, ja hänen jälkeensä kaikki neuvostotasavallan johtajat olivat kansallisuudeltaan ukrainalaisia. Etenkin Petro Šelest (1963-1972) tunnetaan Ukrainan taloudellisten etujen ja kulttuurin ajajana, kunnes hänet erotettiin virastaan syytettynä pehmeästä suhtautumisesta nationalismiin. Hänen seuraajansa Volodymyr Štšerbytskyi aloitti kansallismielisten puhdistuksilla ja venäläistämistoimilla, ja hänen alaisuudessaan KGB saikin toisinajattelijaliikkeen murskattua 1970-luvun lopulla. Tšernobylin ydinvoimalassa Pripjatin lähellä tapahtui historian vakavin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986. Štšerbytskyin vuoksi glasnost ei juuri vaikuttanut Ukrainassa ennen vuonna 1988, jolloin Lvivissä ja Kiovassa pidettiin joukkomielenosoitukset. Seuraavana vuonna muodostui Ruh-liike, ja monet merkittävistä puoluejohtajista hävisivät vaaleissa. Ukrainan korkeimman neuvoston vaalit 1990 mursivat kommunistipuolueen aseman ja Ruh ilmaisi avoimesti pyrkimyksensä itsenäisyyteen. Itsenäinen Ukraina Ukraina itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Leonid Kravtšuk, jonka kaudella kuitenkin huikea inflaatio ja levottomuudet pakottivat ennenaikaiset vaalit järjestettäviksi. Vuonna 1992 pääministerinä aloittanut Leonid Kutšma nousi Ukrainan presidentiksi 1994. Kutšmankin kausi oli täynnä skandaaleita, vaikka talous hieman parantuikin hänen aikanaan. Vuonna 1996 hyväksyttiin perustuslaki, jonka mukaan maa jaettiin 25 hallintoalueeseen. Oranssi vallankumous ja poliittisesta kriisistä toiseen Vuonna 2004 Ukrainassa järjestettiin presidentinvaalit. Vaalien ensimmäisellä kierroksella ei kumpikaan pääehdokkaista, Länsi-Ukrainan tukema länsimielinen Viktor Juštšenko eikä maan itäosan venäjänkielisten seutujen ja Venäjän tukema Viktor Janukovytš, onnistunut keräämään yli puolta annetuista äänistä. Vaalien toinen kierros käytiin 21. marraskuuta 2004. Vaalien järjestelyissä ilmenneiden epäselvyyksien aiheuttamien joukkoprotestien vuoksi, joita ryhdyttiin kutsumaan oranssiksi vallankumoukseksi, Ukrainan korkein oikeus päätyi vaalien toisen kierroksen uusimiseen. Vaalien toinen kierros uusittiin 26. joulukuuta 2004, ja niiden voittajaksi tuli opposition ehdokas Juštšenko, joka sai runsaat 52 prosenttia äänistä. Ukrainan pääministeriksi nimitettiin vaalien jälkeen Juštšenkon liittolainen Julija Tymošenko. Perustuslakia muutettiin 10.1.2006 lähtien entistä parlamentaarisempaan suuntaan: presidentin valtaoikeuksia vähennettiin ja pääministerin lisättiin. Oranssit voimat ajautuivat kuitenkin pian keskinäisiin riitoihin, ja Tymošenkon hallitus erotettiin syyskuussa 2005. Tymošenkon lyhytaikaiseksi seuraajaksi tuli Juri Jehanurov, joka jatkoi virkaa tekevänä pääministerinä uuden hallituksen muodostamiseen asti. Maaliskuun 2006 parlamenttivaaleissa Janukovytš johti Alueiden puolueen vaalivoittoon ja suurimmaksi puolueeksi. Maaliskuun vaalien jälkeen jouduttiin kuukausien pattitilanteeseen, jossa toimivaa hallitusta ei saatu muodostettua. Oranssien yhteishallitus Meidän Ukrainamme, Julija Tymošenkon ryhmittymän ja Ukrainan sosialistipuolueen kesken hajosi keväällä 2006 sosialistien loikattua Alueiden puolueen puolelle "antikriisikoalitiohallituksen" muodostamiseksi ja valittua oman miehensä Oleksandr Morozin Radan puhemieheksi. Juštšenko kieltäytyi nimittämästä kilpakumppaniaan pääministeriksi, kunnes uusi vaalien järjestämisen mahdollistava aikaraja tuli vastaan. Tällöin Alueiden puolue liittolaisineen uhkasi presidentin viraltapanolla. Juštšenko nimitti viimein Janukovytšin pääministeriksi ja muodostamaan "kansallisen yhtenäisyyden koalitiohallituksen" Meidän Ukrainamme kanssa 3. elokuuta 2006. Parlamentti hyväksyi Janukovytšin pääministeriksi äänin 271-9 opposition boikotoidessa äänestystä. Kolmen puolueen hallituskoalitio sai 239 paikkaa 450-jäseniseen Radaan. Verh'ovna Rada erotti 1. joulukuuta 2006 presidentin nimittämän ulkoministeri Borys Tarasjukin asemastaan. Presidentti Juštšenko ei hyväksynyt tätä ja väitti ministerin erottamisen olevan presidentin vastuulla. Piirinoikeus kumosi Radan päätöksen, mutta parlamentin mukaan alioikeuden päätös ei voi muuttaa sen päätöksiä. Janukovytšin hallitus laajensi vähitellen kannatuspohjaansa myöntämällä hallituspaikkoja opposition tukijoille, jotka näin siirtyivät hallituksen taakse. Erityisesti Juštšenkoa huolestutti hänen entisen tukijansa Anatoli Kinahin nimitys valtiovarainministeriksi, mikä sai 23. maaliskuuta 2007 kymmenen opposition edustajaa loikkaamaan hallituksen tukijoiksi. Janukovytš ja puhemies Moroz lupasivat koalition kasvavan kesään mennessä kahteen kolmasosaan tai 300 edustajan suuruiseksi, mikä mahdollistaisi presidentin veto-oikeuden kumoamisen tai perustuslain lisäykset. Juštšenko määräsi 2. huhtikuuta Verh'ovna Radan hajottamisesta, jota hallitus ja parlamentin enemmistö pitivät perustuslain vastaisena ja jatkoivat työskentelyään. Juštšenkon mukaan parlamentti oli edustajien loikkausten myötä muuttunut laittomaksi. Perustuslaillinen oikeus tutki tapausta, mutta Juštšenko peruutti ensimmäisen päätöksensä ja korvasi sen myöhemmin uudella. 24. toukokuuta Juštšenko erotti Ukrainan valtakunnansyyttäjän syyttäen tätä perustuslain rikkomisesta. Presidentti ilmoitti myös ottavansa hallintaansa Janukovytšia tukevalta sisäministeri Vasyl Tsuškolta Berkut-erikoisjoukkojen sotilaat. Juštšenkon kaudesta Janukovytšin kauteen Uusien vaalien ajankohdaksi sovittiin 30. syyskuuta 2007. Vaaleissa Janukovytšin Alueiden puolue sai jälleen eniten ääniä ja paikkoja (175-11), vaikka menettikin hieman. Tymošenkon blokki lisäsi paikkamääräänsä (156+27) ja presidentti Juštšenko tukipuolue Meidän Ukrainamme jatkoi alamäkeään (72-9). Niin sanotuilla oransseilla puolueilla oli niukka enemmistö (228/450), joka olisi riittänyt hallituksen muodostamiseen, mutta osa Meidän Ukrainamme edustajista kieltäytyi allekirjoittamasta yhteistyösopimusta Tymošenkon blokin kanssa. Pitkällisen viivytyksen jälkeen Tymošenko nousi uudelleen pääministeriksi 18. joulukuuta 2007. Juštšenkon ja Tymošenkon välit heikkenivät taas, kun Tymošenko kieltäytyi tukemasta Georgiaa Venäjän ja Georgian elokuun 2008 konfliktin aikana. Presidentinhallinnon edustaja Andriy Kyslynskyi syytti Tymošenkoa "maanpetturuudesta ja korruptiosta". Presidentti Juštšenko tukipuolue Meidän Ukrainamme jätti hallituksen 4. syyskuuta 2008, kun Tymošenkon blokki liittoutui Alueiden puolueiden ja kommunistien kanssa ajamaan läpi lait, jotka vähensivät presidentin valtaa ja helpottivat hänen erottamistaan. Hallituksen kaatumisen jälkeen uudet vaalit oli määrä järjestää 14. joulukuuta, mutta niitä siirrettiin eteenpäin Ukrainaankin iskeneen kansainvälisen talouskriisin vuoksi. Ukraina ajautui vakavaan talouskriisiin syksyllä 2008 kansainvälisen talouskriisin yhteydessä. Lokakuussa 2008 kolmen viikon aikana pankeista nostettiin 32 miljardia hryvniaa ja maan valuutan arvo romahti 23 prosenttia. Kansainvälinen valuuttarahasto myönsi maalle 16,5 miljardia dollaria lainaa. Hallituskriisi näytti helpottavan 9. joulukuuta 2008, kun Rada valitsi Volodymyr Lytvynin uudeksi puhemieheksi. Helmikuun 2010 presidentinvaaleissa Janukovytš julistettiin voittajaksi. Tymošenko syytti häntä vaalivilpistä ja erosi pääministerin paikalta. Kesäkuussa 2010 parlamentti päätti luopua Nato-jäsenyyden tavoittelusta. Joulukuussa 2010 Tymošenko ja entinen sisäministeri Juri Lutsenko joutuivat oikeuteen syytettyinä valtion varojen väärinkäytöstä. Tymošenkon syytteisiin lisättiin myöhemmin vallan väärinkäyttö kaasukaupoissa Venäjän kanssa. Hänet tuomittiin vankeuteen lokakuussa 2011. EU vaati Tymošenkon vapauttamista ja piti tuomiota poliittisena. Vallankumous 2014 ja Petro Porošenkon kausi 2014-2019 Venäjä vastusti mahdollista Ukrainan lännettämistä, ja koki länsimaisia arvoja sisältävien "värivallankumousten" uhkaavan itseään. Marraskuussa 2013 presidentti Viktor Janukovytš hylkäsi EU:n kauppa- ja yhteistyösopimuksen Venäjän mieliksi. EU ei ollut suostunut tinkimään oikeusvaltiokriteereistä. Ainakin Janukovytšiin pettynyttä mielenosoittajaa valtasi Kiovan kadut. Mielenosoitukset yltyivät tammikuussa 2014 väkivaltaisiksi. Helmikuun kolmannella viikolla yhteenotot poliisin ja mielenosoittajien välillä leimahtivat entistä vakavammiksi, parikymmentä ihmistä kuoli ja satoja loukkaantui. Janukovytš erotettiin 21. helmikuuta. Ukrainan valtiontalous joutui koetukselle, kun valtaan noussut hallitus kertoi, että Janukovytšin hallitus oli ryöstänyt yli 50 miljardia euroa valtion varoja. Yhdysvallat ja Eurooppa antoivat Ukrainalle tämän jälkeen talousapua ja lainoja. Toukokuun lopussa 2014 järjestettiin presidentinvaalit. Petro Porošenko voitti vaalit ensimmäisellä kierroksella; hän sai yli puolet annetuista äänistä. Ukrainan korruptiota kitkevät uudistukset kuitenkin pysähtyivät pian. Vuoden 2014 vallankumouksen jälkeen aloitetut uudistukset tapahtuivat lähinnä paperilla, ja vanha oligarkkivalta sekä omien etujen ajaminen politiikassa jatkuivat entisellään. Poroshenkon ja hänen taustapuolueensa suosio laskivat. Krimin miehitys 2014 ja Itä-Ukrainan sota Vallankumouksen myötä Krimillä alkoi uuden hallituksen vastaisia mielenosoituksia niemimaan autonomian vahvistamisen puolesta. Venäjä käynnisti sotaharjoituksen Ukrainan vastaisella rajalla ja siirsi sotajoukkoja Sevastopolin tukikohtaan. Venäjä liitti pian Krimin niemimaan itseensä kansanäänestyksen vahvistamana, vaikka Ukraina ja länsimaat sekä YK:n yleiskokouksen enemmistö tuomitsivat sekä kansanäänestyksen että liitoksen laittomina. Maalis-huhtikuussa Venäjä-mieliset mielenosoittajat ja aseelliset separatistit valtasivat Donetskin, Luhanskin ja Harkovan alueilla monia hallintorakennuksia. Tämä laukaisi uuden konfliktin Ukrainan sisällä. Ukraina syytti Venäjää separatismin lietsomisesta Itä-Ukrainan kriisissä 2014 ja "Donetskin kansantasavallan" tukemisesta. Ukrainan armeija menestyi hyvin kesällä 2014 taistelussa separatisteja vastaan. Tappiolle jääneet separatistit pyysivät apua Venäjältä. Kalusto- ja miehistöapu muuttivat taistelujen kulun separatisteille edulliseksi. Noin kaksi miljoonaa alueen asukasta pakeni taisteluja. Vuoden 2019 loppuun mennessä jopa 16 000 henkeä oli kuollut alueen taisteluissa. Volodymyr Zelenskyin kausi vuodesta 2019 lähtien Huhtikuussa 2019 Ukrainan presidentinvaaleissa istuva presidentti Petro Porošenko sai vain vajaat 25 prosenttia äänistä ja haastaja Volodymyr Zelenskyi sai ylivoimaisen runsaan 73 prosentin voiton. Tv-koomikkona tunnetuksi tulleen Zelenskyin poliittinen kokemattomuus ei estänyt hänen nousuaan presidentiksi, sillä kansa oli väsynyt Ukrainan poliittiseen eliittiin. Zelenskyi astui presidentin virkaan toukokuussa 2019 ja ilmoitti heti virkaanastujaispuheessaan hajottavansa maan parlamentin. Samalla hän kertoi tulitauon saamisen Itä-Ukrainaan olevan hänen ensimmäinen tehtävänsä. Ukrainan parlamenttivaaleissa heinäkuussa 2019 Zelenskyin Kansan palvelija -puolue sai enemmistön. Puolue sai Ukrainan parlamentin 450 paikasta 251. Kansan palvelijan lisäksi neljä muuta puoluetta ylitti parlamenttiin pääsemiseen vaaditun viiden prosentin alarajan. Yksi niistä puolueista oli Venäjä-myönteinen Elämän puolesta -puolue, joka tuli toiseksi noin 13 prosentin ääniosuudella. Ukrainan entisen presidentin Petro Porošenko Euroopan solidaarisuus -puolue ja entisen pääministerin Julia Timošenkon Isänmaa-puolue pääsivät parlamenttiin noin kahdeksan prosentin ääniosuudella. Elokuussa 2019 presidentti Zelenskyi nimitti pääministeriksi Oleksi Hontšarukin. Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi tapasivat joulukuussa 2019 Pariisissa, ja he sopivat muun muassa kattavasta tulitauosta, vankien vaihdosta ja uusien rajanylityspaikkojen luomisesta. Ukrainan sota 2022- Ukraina kirjasi perustuslakiinsa päätöksen tulevasta Natoon liittymisestä. Venäjä vastusti Ukrainan liittymistä Natoon. Venäjä piti vuonna 2021 suuren sotaharjoituksen lännessä. Keväällä ja syksyllä 2021 Venäjä jätti miehiä ja kalustoa rajoilleen sotaharjoitusten jälkeen. Marraskuussa 2021 maa alkoi keskittää lisää joukkojaan Ukrainan rajan lähelle. Epäilykset alkavasta sodasta heräsivät. Venäjä vaati joulukuussa 2021, ettei Nato enää hyväksy uusia jäsenmaita Itä-Euroopassa. Putin kiisti tulevan sodan alkamisen vielä 15. helmikuuta 2022. Venäjä tunnusti 21. helmikuuta 2022 Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat ja lähetti niihin sotilaita "rauhanturvaajiksi". Venäjän asevoimat tunkeutuivat Ukrainaan pohjoisesta Valko-Venäjän alueelta, etelästä Krimin suunnasta ja idästä 24. helmikuuta 2022 kello 5:00. Ukraina sanoi Venäjän sotilasoperaatiota täysimittaiseksi sodaksi. Ukraina pani koko armeijansa liikekannalle hyökkäyspäivää seuraavana yönä. Hyökkäys tuomittiin jyrkästi lännessä ja ympäri maailmaa nopeasti. Venäjä syytti Ukrainaa järjestelmällisestä venäläisvähemmistönsä kansanmurhasta ja sen hallintoa natsismista. Putinin mukaan sen tavoite ei ollut Ukrainan miehittäminen, vaan sen "demilitarisointi". Venäjä myös syytti Ukrainaa aikomuksesta hankkia ydinaseita. Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin mukaan kansanmurhaväitteet olivat valheellisia ja naurettavia. Lännessä ajateltiin, että Venäjä pyrki mahdollisesti vaihtamaan Ukrainan hallinnon venäläismieliseen. Venäjän hyökkäys eteni, mutta ukrainalaiset tekivät odotettua kovempaa vastarintaa. Salamasota epäonnistui. Venäläiset siirtyivät sen jälkeen suuremman tulivoiman käyttöön. Länsimaat lähettivät Ukrainalle aseita, muttei joukkojaan maahan. Venäjä ilmoitti asettaneensa ydinaseensa korkeimpaan valmiustilaan. Länsi kiristi Venäjän talouspakotteita, mihin Venäjä vastasi omilla pakotteillaan. Pakotteiden rajuus yllätti Venäjän. Neuvottelut sodan lopettamiseksi eivät tuottaneet tuloksia. Venäjä toimeenpani laajan sotasensuurin. Sodan vastaisia mielenosoituksia oli eri puolilla maailmaa. Ukrainasta pakeni parin viikon aikana kaksi miljoonaa ulkomaille. Venäjän tiedotus väitti, ettei armeija kajoa siviilikohteisiin. Kuvat ukrainalaisten puolella olleista vaurioituneista ja tuhotuista rakennuksista kertoivat toista: iskujen kohteissa on muun muassa lukuisia kouluja ja sairaaloita. Kahden viikon jälkeen oli kuollut Ukrainan arvion mukaan tuhansia ukrainalaisia siviilejä. Venäjän armeijan yritys vallata Kiova epäonnistui. Siksi maa veti joukkonsa pohjoisesta Ukrainasta huhtikuussa. Saarretussa Mariupuolissa oli humanitaarinen katastrofi. Toukokuussa 2022 Venäjä lopulta valtasi raskaiden taistelujen jälkeen saartamansa Mariupolin. Kesällä Venäjän joukot etenivät yhä vallaten muun muassa Lysytsanskin kaupungin Donetskin-Luhanskin alueella. Syksyllä tasapaino kuitenkin kääntyi Ukrainalle edullisemmaksi. Syyskuussa 2022 Ukraina hyökkäsi menestyksellä Harkovan alueella, kun Venäjän armeija vetäytyi ylivoiman edessä paniikissa. Venäjä pani tämän jälkeen liikkeelle osan armeijastaan ja alkoi pommittaa laajalti Ukrainan infrastruktuuria. Ukraina kärsi suuria tappioita Hersonin alueella. Marraskuussa Venäjän armeija vetäytyi Hersonin alueelta Dnepr-joelle paremmin puolustettaviin asemiin. Politiikka Hallinto Ukrainan lainsäädäntöelin eli parlamentti on Verh'ovna Rada. Valtionpäämiehenä toimii suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle valittava presidentti. Presidentti nimittää Verh'ovna Radan suostumuksella pääministerin, joka johtaa kabinettia, jonka ministerit presidentti myös nimittää. Ukrainan presidenttinä on vuodesta 2019 lähtien toiminut Volodymyr Zelenskyi, ja pääministerinä vuodesta 2020 lähtien Denys Šmyhal. Puoluepolitiikka Ukrainan puoluepolitiikka on keskittynyt muutaman karismaattisen henkilön johtamien ryhmien ympärille. Niillä ei ole yhtenäistä ideologiaa, tai kattavia puolueohjelmia, joihin edustajat sitoutuisivat, vaan ne keräävät kannatuksensa lähinnä maantieteellisiin perustein. Suosituimpia ryhmittymiä olivat vuonna 2007 syrjäytettyä presidentti Viktor Janukovytšia tukeva ja maan itäosan teollistuneilta ja venäjänkielisiltä seuduilta tukensa keräävä Alueiden puolue, aiemman pääministeri Julija Tymošenkon ympärille kokoontunut Julija Tymošenkon ryhmittymä sekä Viktor Juštšenkoa tukeva Meidän Ukrainamme (vuoden 2007 vaaleissa Meidän Ukrainamme - Kansan itsepuolustus), jonka kannatus keskittyy Länsi-Ukrainaan. Myös Ukrainan kommunistinen puolue ja Ukrainan sosialistinen puolue keräävät jonkin verran ääniä. Kommunistinen puolue kiellettiin vuonna 2015. Ukrainan parlamenttivaaleissa heinäkuussa 2019 presidentti Volodymyr Zelenskyin Kansan palvelija -puolue sai enemmistön. Puolue sai Ukrainan parlamentin 450 paikasta 251. Rekisteröityjen puolueiden määrä - 198 kappaletta vuoden 2013 alussa - kuvaa osaltaan poliittisen kentän sekavuutta. Ukraina hakee paikkaansa idän ja lännen välistä Ukrainassa tasapainottelu yleensä venäjänkielisen ja raskasteollisen Itä-Ukrainan eli (Dneprin) "vasemman rannan" ja jo Andrusovin rauhassa "lännelle" eli Puolalle joutuneen (Dneprin) "oikean rannan" välillä jatkui 2010-luvulla. Taloudellisesti tarkastellen Itä-Ukrainan ja Länsi-Ukrainan jako oli osittain pohjois-etelä-jako, missä pohjoiset alueet kannattivat kansallisempia ja läntisempiä linjauksia ja eteläisemmät alueet kiinteämpää yhteistyötä Venäjän kanssa. Taloudellisesti Itä-Ukraina oli riippuvainen Venäjän toimittamasta energiasta kaivosteollisuuden ja terästeollisuuden vuoksi samoin kuin Neuvostoliiton ajalta periytyvän sotateollisen kompleksin vuoksi. Viktor Juštšenkon vuoden 2004 vaalivoiton jälkeen Ukraina pyrki lähestymään Natoa ja Euroopan unionia saavuttaakseen riippumattomamman aseman Venäjään nähden. Länsimielisten mielestä Ukrainan piti Puolan tapaan pyrkiä EU:n ja Naton jäseniksi, kun taas historiallista yhteyttä Venäjään vaalivien mielestä oli taloudellisesti tärkeintä olla taloudellisessa yhteistyössä Venäjän kanssa. Kesäkuussa 2010 Ukrainan parlamentti päätti luopua Nato-jäsenyyden tavoittelusta. Loppuvuonna 2013 Ukraina jätti allekirjoittamatta valmiiksi laaditun kauppasopimuksen Euroopan unionin kanssa, mikä aiheutti laajoja mellakoita pääkaupungissa Kiovassa. EU ja Yhdysvallat yrittivät vahvistaa Ukrainan demokratisoitumista, kun taas Venäjä yritti pitää kiinni historiallisesta vaikutusvallastaan Ukrainaan. Venäjä yritti houkutella Ukrainaa mukaan suunniteltuun Venäjän johtamaan Euraasian unioniin. Ukraina jätti Euroopan unionin jäsenhakemuksen helmi-maaliskuussa 2022. Pikajäsenyyttä ei kuitenkaan ole luvassa. Neuvostoliiton Mustanmerenlaivaston aiheuttama kiista Neuvostoliiton Mustanmeren laivaston jakaminen, sijainti ja rahoitus hiersivät Venäjän ja Ukrainan välejä, samoin Sevastopolin laivastotukikohdan asema Venäjän laivaston tukikohtana jälleen itsenäistyneessä Ukrainassa. Kiistan tuloksena Neuvostoliiton alukset jaettiin Venäjän ja Ukrainan laivastojen kesken. Venäjän laivastolle myönnettiin vuonna 1997 oikeus käyttää määräaikaisesti Sevastopolin laivastotukikohtaa Krimillä vuoteen 2017. Vuonna 2010 vuokrasopimusta Venäjän kanssa jatkettiin 25 vuodella vuoteen 2042 saakka, johon osapuolet voivat sopia viiden vuoden jatkokausia. Ukrainan hallintojärjestelmässä Sevastopolin kaupunkipiiri oli pääkaupunki Kiovan tapaan erityisasemassa oleva kaupunkialue. Ratkaisuilla pyrittiin takaamaan Sevastopolin venäjänkielisen väestön ja samalla siellä toimivan osittaista laivastotukikohdan autonomiaa Ukrainan keskushallinnosta. Ukrainan maakaasukysymys Ukraina on energian nettotuojana riippuvainen Venäjän Gazpromin pääasiassa Turkmenistanista toimittamasta maakaasusta. Suuri osa Venäjältä länteen tulevasta kaasusta kulkee Ukrainan läpi. Erityisesti Italia, Turkki, Saksa, Tšekki, Unkari ja Slovakia ovat riippuvaisia reitistä Ukrainan kautta. Alueet ja suurimmat kaupungit Ukrainan eri osat pääpiirteittäin Ukrainaa voi tarkastella esimerkiksi kymmenenä kulttuurisena alueena. Jaottelu vaihtelee kuitenkin eri perustein tarkasteltaessa. Esimerkiksi luonnonmaantiedettä, historiaa, politiikkaa tai taloutta käsiteltäessä nimitysten merkitys ja aluerajaukset vaihtelevat lähteestä toiseen. Kulttuurielämän tarkastelussa kuvataan usein pääkaupunki Kiova ja sen ympäristö, Ukrainan Polesia pohjoisessa Valko-Venäjän läheisyydessä, Podolia Moldovan rajalla, Luoteis-Ukrainan Galitsia ja Volynia, monien kansallisuuksien asuttama vuoristoinen Karpaattien alue, merellinen Mustanmeren rannikko etelässä, kasakkaperinteestään kuuluisa ja raskaan teollisuuden alue Dneprjoen alajuoksu, Sloboda koillisessa Venäjän rajalla sekä maan itäisimmän kolkan teollistunut, kielellisesti venäläisenemmistöinen Donetsin allas (Donbass). Kaupungistumisen näkökulmasta suuralueiden välillä on selviä eroja. Esimerkiksi Itä-Ukrainan kolmen alueen (Luhanskin, Donetskin, Harkovan alueet) väestöstä 86,7 prosenttia oli kaupunkilaisia, kun Ukrainan läntisimmän kahdeksan alueen väestöstä heitä oli vain 49,6 prosenttia (2013 väestöarvio). Ukrainan hallinnollinen jako Ukraina jakautuu 24 alueeseen, Krimin autonomiseen tasavaltaan ja kahteen kaupunkiin (): Sevastopol ja Kiova. Aluehallinnon toisella tasolla Ukrainan alueet ja Krimin autonominen tasavalta on jaettu piireihin (), joita on heinäkuusta 2020 lähtien ollut yhteensä 136. Suurimmat kaupungit Ukrainan vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Ukrainassa oli 454 kaupunkia. Väestöstä 67,2 % (eli 32,574 miljoonaa) oli tuolloin kaupunkilaisia ja 32,8 % (15,883 miljoonaa) maaseudun asukkaita. Kaupungeista viidessä asui yli miljoona ihmistä. Yli asukkaan kaupunkeja oli yhteensä 37. Alla olevassa taulukossa on esitetty yli asukkaan kaupungit vuoden 2001 väestönlaskennan tai vuosien 2013 ja 2021 väestöarvion mukaan. Suurimien kaupunkien sijainti, samoin kuin väkiluvultaan alle :ta pienempien aluekeskusten sijainti käy ilmi oheisesta kartasta. Kartan symboleiden valinnassa on käytetty Ukrainan tilastokeskuksen vuoden 2013 väkilukuarvioita kaupungeista.* Ukrainan yli 20 000 asukkaan kaupungit (2021 väestöarvion mukaan) on lueteltu artikkelissa Luettelo Ukrainan kaupungeista. Talous Talouselämän kehityslinjoja Neuvostoliiton tasavallat, mukaan lukien Ukrainan neuvostotasavalta, olivat keskusjohtoisen talouden vuoksi enemmän riippuvaisia toisistaan ja Venäjästä kuin läntisen Euroopan maat keskenään. Ukraina oli osa Neuvostoliiton vilja-aittaa, tuotti niin raaka-aineita ja sähköä kuin lentokoneita ja ohjuksia. Venäjältä ja muilta neuvostotasavalloilta tuotiin kulutushyödykkeitä ja öljyä. Vaikka toisen maailmansodan saksalaismiehitys vaurioitti Ukrainaa erittäin paljon, pian sodan jälkeen maa rakennettiin uudestaan sotaa edeltäneiden voimavarojen varaan. Vilja, sähköenergia ja raskas metalliteollisuus olivat Ukrainan talouden perusta 1990-luvun alkuun asti. Ukrainan tasavallan itsenäistymisen jälkeen siirtyminen markkinatalouteen oli vaikeaa. Kilpailukykyisiä vientituotteita ei juuri ollut ja kauppa Venäjän federaation kanssa toi poliittisia kytkentöjä. Siirtymäkausi kesti 1990-luvun alun. Tuolloin puolitiehen jätetyt rakenteelliset uudistukset johtivat laajaan työttömyyteen. Palkanmaksu saattoi keskeytyä kuukausiksi. Valtio päästi markkinoille lisää rahaa, mikä edesauttoi huippukorkeaa inflaatiota. Kuten Venäjällä, valtionyritysten yksityistäminen merkitsi pienen vähemmistön rikastumista ja tuloerojen räjähdysmäistä nousua. Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti sen, ettei mustanmullan maa Ukrainan maataloustuotanto mennyt Venäjälle ilman kaupallista kilpailua. Venäjän konepaja- ja puolustusvälineteollisuuden romahdettua Ukrainan on täytynyt hakea Itä-Ukrainassa tuotetulle teräkselle uusia markkinoita esimerkiksi Aasiasta. Maa on edelleen merkittävä vetureiden, rautatiekaluston ja lentokoneiden valmistaja. Antonovin lentokonetehdas toimii Ukrainassa. Avaruusteknologiassa maa osallistui esimerkiksi Zenit-kantorakettien valmistamiseen yhdessä Venäjän kanssa. Korruptio on ollut suurongelma. Vuoden 2016 alussa julkaistussa Transparency International -järjestön vuoden 2015 maavertailussa Ukraina sijoittui koetun korruption CPI-indeksillä arvioituna Euroopan alhaisimmalle sijalle eli jäi jaetulle 130. sijalle vertailluista 168 maasta. Ajoittain osa ulkomaisista sijoittajista on lopettanut liiketoimintansa Ukrainassa byrokratian, korruption tai muun rikollisen toiminnan takia. Sittemmin korruption kitkemistä on painotettu ainakin julkisissa puheissa. Ukraina sai markkinatalouden aseman Euroopan unionilta ja Yhdysvalloilta 2005-2006. Päätökset avasivat ukrainalaistuotteille uusia markkinoita EU:n ja Yhdysvaltain alueella. Ukraina pääsi Maailman kauppajärjestö WTO:n jäseneksi 2008. Janukovytšin valtakaudella ukrainalaisten pankkien omistajat varastivat pankkien asiakkaiden talletuksia kymmenien miljardien Yhdysvaltain dollareiden arvosta. Varastetut rahat siirrettiin veroparatiiseihin. Maailmanpankin mukaan tämä on historian suurin pankkisektorin väärinkäyttö. Vuosina 2014-2015 Ukrainan talous romahti. Venäjän kauppa tyrehtyi ja monet merkittävät kaivokset jäivät miehitetyille alueille. Bruttokansantuote romahti 16 prosenttia. Luonnonvaroja Taloudellisesti merkittäviin luonnonvaroihin kuuluvat muun muassa: rautamalmi, kivihiili, mangaani, maakaasu, öljy, suola, rikki, grafiitti, titaani, magnesium, kaoliini, nikkeli, elohopea, puutavara ja peltomaa. Vienti ja tuonti Ulkomaankauppa oli tavaraviennin osalta vuonna 2012 vahvasti alijäämäinen. Ukrainan tavaraviennin suuruus oli tuolloin 68,8 miljardia ja tuonnin 84,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD). Dollarimääräisesti merkittävin tavarakaupan kumppani oli Venäjä, jonne osuus viennistä oli 25,6 % (17,6 mrd USD) ja tuonnista 32,4 % (27,4 mrd USD). Muita tärkeitä vientimaita vuonna 2012 olivat Turkki 5,4 %, Egypti 4,2 %, Puola 3,7 %, Italia, 3,6 %, Kazakstan 3,6 %, Intia 3,3 ja Valko-Venäjä 3,3 % osuuksilla Ukrainan viennistä. Tuontimaista Venäjän jälkeen merkittävimpiä olivat Kiina 9,3 %, Saksa 8,0 % Valko-Venäjä 6,0 %, Puola 4,2 % ja Yhdysvallat 3,4 % osuuksilla. Vuonna 2012 vienti Suomeen oli vain 0,1 prosenttia (48,2 milj. USD) Ukrainan viennin kokonaisarvosta. Suomesta Ukraina toi 0,6 prosentin osuuden (485,2 milj. USD) ulkomaankaupan tuonnistaan. Tärkeisiin vientituoteryhmiin kuuluvat perusmetallit ja niiden jalosteet (27,5 % viennistä, erityisesti rauta ja teräs), kasvinviljelytuotteet (13,4 %, lähinnä hiutaleet 10,2 % sekä öljykasvien siemenet ja hedelmät 2,5 %), mineraalituotteet (11,1 %, sis. mineraaliöljyt, polttonesteet ja öljynjalostustuotteet 5,3 %; malmit yms. 4,8 %), koneet ja laitteet (10,2 %), kuljetusvälineet (8,7 %, lähinnä rautatiekalusto 6,0 % ja ilma-alukset 1,3 %), kemianteollisuus (7,4 %) ja eläin- ja kasvisrasvat (6,1 %). Tuonnissa suurimmat tuoteryhmät olivat mineraalituotteet (32,5 %, erityisesti maakaasu 16,6 % koko tuonnista), koneet ja laitteet (15,5 %), kemianteollisuuden tuotteet (10,1 %, esimerkiksi lääkkeet ja lääkeaineet 3,9 %), liikennevälineet (9,5 % erityisesti ajoneuvot) ja perusmetallit ja niiden jalosteet (6,2 %). Sen sijaan palvelujen vienti ylitti selvästi Ukrainan ulkomailta hankkimien palvelujen määrän. Palveluja vietiin 13,5 miljardilla ja niitä tuotiin 6,7 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Liikenteen osuus oli 63,0 prosenttia palveluviennistä, mutta vain 25,0 prosenttia palvelutuonnista. Liikenteessä suurin yksittäinen viennin osa-alue olivat putkikuljetukset Ukrainan kautta (3,2 mrd USD). Myös rautatie- (1,6 mrd USD), lento- (1,5 mrd USD, sisältää ylilentomaksut) ja meriliikenteen (1,2 mrd USD) merkitys oli suuri positiivisen palvelutaseen muodostumisessa. Valuutta, bruttokansantuote ja keskipalkka Uusi rahayksikkö Ukrainan hryvnia (lyhenne: UAH) otettiin käyttöön syyskuussa 1996, josta lähtien se on pystytty pitämään suhteellisen vakaana. Tärkeä uudistus on ollut yksityisyritysten verolainsäädännön yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen. Uusia yrityksiä on syntynyt paljon koska yksityisyrittäjien ei enää tarvitse kärsiä satunnaisista ja mielivaltaisista veroista. Yksi hryvnia oli vuoden 2013 lopulla arvoltaan noin 0,09 euroa. Vuonna 2011 Ukrainan bruttokansantuote (BKT) oli 1 302 miljardia hryvniaa (UAH) eli vuoden 2011 lopun vaihtokurssein noin 126,4 miljardia euroa. Jokaista ukrainalaista kohden tämä oli keskimäärin 28 488 hryvnaa eli 2 766 euroa tuona vuonna. Korkein alueellinen BKT-osuus, noin 7 742 euroa vuodessa henkeä kohden, tehtiin Kiovassa. Kiovan osuus koko maan BKT-kertymästä oli 17,2 prosenttia. Määrällisesti merkittäviin lukeutuivat myös Donetskin (12,4 %), Dnipropetrovskin alue et (10,8 %) ja Harkovan alueet (5,9 % osuus maan BKT-kertymästä). Alhaisinta alueellisen bruttokansantuotteen kertyminen (noin 1 285 euroa henkeä kohden vuonna 2011) oli Tšernivtsin alueella. IMF:n tilastojen ja ennusteiden mukaan Ukrainan bruttokansantuotteen arvioitiin vuosina 2012-2013 saavuttaneen vuoden 2009 lamaa edeltävän tason. IMF:n tilastoissa henkeä kohti laskettu BKT oli 28 555 hryvnaa (eli lähellä kansallisesti ilmoitettua arvoa) eli 3 584 Yhdysvaltain dollaria (USD) ja ostovoimakorjattu BKT-arvo likipitäen kaksinkertainen eli 7 210 dollaria. Keskimääräinen henkeä kohti laskettu BKT-osuus on Ukrainassa maantieteellisen Euroopan matalimpia, joskin ainakin naapurimaa Moldovassa (3 382 USD/ henki) ostovoimakorjattu BKT-taso asukasta kohden jäi alle puoleen Ukrainan arvosta. Ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohden oli selvästi korkeampi esimerkiksi Valko-Venäjällä (15 056 USD/henki) ja Venäjällä (16 768 USD/henki). Keskimääräinen kuukausipalkka oli Ukrainassa vuonna 2013 noin 2 766 hryvniaa eli vuoden 2013 lopun vaihtokurssein 296 euroa. Keskimääräinen kuukausipalkka vaihteli aluetasolla Ternopilin alueen 214 ja Kiovan 453 euron välillä. Elintason mataluuden ja useita naapurimaitaan heikomman talouskehityksen johdosta Ukrainasta on muuttanut miljoonia asukkaita pois 1990-luvun alun jälkeen. Energia Ukrainan sähköntuotanto pohjautui vuonna 2020 pääosin ydinvoimaan (52 %) ja hiilivoimaan (28 %). Ydinvoiman osuus sähköntuotannosta on maailman korkeimpia; maa sijoittuu suhteellisessa vertailussa kolmanneksi maailmassa. Ukrainan sähköntuotannoksi vuonna 2020 arvioitiin 134 TWh. Samana vuonna Suomen sähköntuotanto oli 67 TWh, joka vastaa puolta Ukrainan sähköntuotannosta. Lämpöenergian tuotannossa maakaasu oli vuonna 2011 hallitseva polttoaine 83,9 prosentin tuotanto-osuudella. Hiilellä tai turpeella tuotettiin 12,7, biopolttoaineilla 1,5, ydinvoimalla 1,1 ja öljyllä 0,9 prosenttia Ukrainan lämmitysenergiasta. Ukraina on vahvasti riippuvainen energiantuonnista Venäjältä, vaikka onkin 2000-luvulla pyrkinyt lisäämään omaa maakaasun ja -öljyn tuotantoaan ja öljynjalostustaan. Vuonna 2012 maan oman tuotannon arvioitiin kattavan runsaan kolmanneksen Ukrainan käyttämästä öljystä ja maakaasusta. Maa oli tuolloin määrällisesti maailman 10. suurin maakaasun tuoja Yhdysvaltojen, Japanin, useiden EU-maiden, Etelä-Korean ja Turkin jälkeen. Myös Krimin niemimaan alueelta ja sen läheisiltä merialueilta on löydetty merkittävästi maaöljyä ja -kaasua. Ensimmäiset löydöt Krimin hiilivetyvaroista tehtiin jo 1886. Sittemmin painopiste on siirtynyt Krimin autonomisen tasavallan läntisimpään osaan ja niemimaan lounaisille merialueelle, joskin maakaasua porataan esimerkiksi Kertšin niemimaan pohjoispuolella, lähellä Štšolkinea. Ukraina sopi 2010-luvulla suurten länsimaalaisten öljyn- ja kaasunporausyhtiöiden kanssa yhteistyöstä merenalaisten, Krimin niemimaan lounaispuolen esiintymien tutkimisessa ja hyödyntämisessä. Tällä Ukraina on tähtäsi Venäjä-riippuvuutensa pienentämiseen polttoainehuollossaan. Ukrainan raaka-ainevarat ja maan pitäminen riippuvana Venäjän energiatuonnista oli eräs Venäjän kiinnostustekijä vuoden 2014 Krimin kriisissä. Suurimmat hyödyntämättömät maakaasuvarat Ukrainassa liittyvät liuskekaasuun, jota olisi tarkoitus vapauttaa maaperästä vesisärötyksellä eli rikkomalla huokoista maanalaista kivikehää paineistetun veden ja kemikaalien avulla. Optimistisimpien arvioiden mukaan Ukraina olisi voinut vapautua näiden liuskekaasuesiintymien avulla useiksi vuosikymmeniksi täysin maakaasun tuontitarpeestaan. Tammikuussa 2013 Ukrainan presidentti allekirjoitti 10 miljardin Yhdysvaltain dollarin pitkäaikaisen tuotanto-osuussopimuksen Shell-yhtiön kanssa Koillis-Ukrainan Dneprin-Donetskin altaan Juzovskan liuskekaasuesiintymän hyödyntämisestä. Juzovskan esiintymän ydinalueet sijaitsivat esitutkimuksen perusteella Donetskin alueen Slovjanskin ja Harkovan alueen Izjumin seudulla. Väestö Ukrainan itsenäistyessä vuonna 1992 maan väkiluku oli yli 52 miljoonaa. Vuonna 2010 se oli supistunut 45 miljoonaan, ja YK:n ennusteiden mukaan vuonna 2030 Ukrainassa on 39 miljoonaa asukasta. Etninen jakauma Vuonna 2001 Ukrainan suurimmat kansallisuudet eli etniset ryhmät olivat: ukrainalaiset (77,8 %), venäläiset (17,3 %), valkovenäläiset (0,6 %), moldovalaiset (0,5 %), Krimin tataarit (0,5 %), bulgarialaiset (0,4 %), unkarilaiset (0,3 %), romanialaiset (0,3 %), puolalaiset (0,3 %), juutalaiset (0,2 %) ja muut (1,8 %). Varsinkin Krimin autonominen tasavalta on etnisesti monimuotoinen. Äidinkieli Vuonna 2001 väestönlaskennan mukaan Ukrainan väestöstä 67,5 % puhui äidinkielenään ukrainaa ja 29,6 % venäjää. Venäjän asema väestön äidinkielenä oli supistunut 3,2 prosentilla vuosien 1989 ja 2001 väestönlaskentojen välisenä aikana. Ukrainassa puhutaan myös useita vähemmistökieliä. Vuoden 2001 väestönlaskennassa jonkin muun kielen kertoi äidinkielekseen 2,9 prosenttia vastaajista. Vähemmistökieltä puhuvien määrä oli noussut vuosien 1989 ja 2001 välillä 0,4 prosentilla. Tätä selittää esimerkiksi Krimin tataarien paluumuutto. Vähemmistökielistä puhujia on eniten ruteenilla , vuoden 2000 tieto), romanialla ), valkovenäjällä ), krimintataarilla , 2006 tieto), bulgarialla ), turkilla ) ja unkarilla ) ja puolalla ). Vuonna 2012 säädettiin kielilaki, jota erityisesti venäläisissä tiedotusvälineissä pidettiin merkittävänä syynä venäjänkielisen väestönosan tyytymättömyyteen. Aiempi laki oli sallinut useamman virallisen kielen käyttämisen alueilla, joissa yli 10 prosenttia väestöstä puhui muuta kuin maan virallista kieltä ukrainaa. Työllisyys ja YK:n vuosituhattavoitteet Vuonna 2012 Ukrainan virallinen työttömyysprosentti oli 2 %, mutta suuren osan työttömyydestä arvellaan olevan piilotyöttömyyttä. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) määritelmä todellinen työttömyysprosentti oli vuonna 2012 7,5 prosenttia. Alhaisimmillaan työttömyys oli Kiovassa (5,5 %), Krimin autonomisessa tasavallassa ja Odessan alueella (5,8 %) sekä Sevastopolissa (5,7 %). Korkeimmillaan työttömyys oli puolestaan Rivnen, Ternopilin ja Tšernihivin alueilla (9,8 %) sekä Žytomyrin alueella (9,7 %). Maailmanpankin tilastojen mukaan 2,9 % väestöstä eli vuonna 2008 kansallisesti määritellyn köyhyysrajan alapuolella. Työjärjestö ILO totesi vuoden 2013 yhteenvedossaan, että 3,4 % Ukrainan työikäisestä väestöstä eli noin 1,2 miljoonaa ukrainalaista oli muuttanut maastaan työn perässä. Nämä 15-70-vuotiaat ukrainalaiset asuivat tammikuun 2010 ja kesäkuun 2012 välisenä aikana kotimaansa ulkopuolella työn vuoksi. Kaksi kolmasosaa työn vuoksi muuttaneista oli miehiä ja kolmannes naisia. Suosituimmat työskentelymaat oli Venäjä (43,2 %), Puola (14,3 %), Italia (13,2 %) ja Tšekki (12,9 %). Vuonna 2007 arvioitiin, että Ukraina on saavuttanut YK:n vuosituhattavoitteista kolme: köyhyyteen, koulutukseen ja tasa-arvoon liittyvät tavoitteet. Pidettiin todennäköisenä, että se saavuttaa myös lapsikuolleisuuteen ja odottavien äitien terveyteen liittyvät tavoitteet, ja mahdollisena myös kahden muun tavoitteen saavuttamista. Uskonto Vuoden 2006 kyselyssä ukrainalaisista 62,5 prosenttia oli uskontokuntiin kuulumattomia. Ortodokseja oli 26,8 prosenttia, katolilaisia 5,9 prosenttia, protestantteja 0,9 prosenttia ja muita uskontoja oli 1,0 prosenttia väestöstä. 2,6 prosenttia ei tiennyt vakaumustaan ja 0,3 prosenttia ei vastannut kyselyyn. Ortodoksisuus on jakaantunut kolmeen kilpailevaan kirkkoon. Jaon taustalla on halu irrottautua myös kirkollisesti Venäjän vaikutusvallasta. Mielipidekyselyn mukaan Ukrainan suurin uskonnollinen yhdyskunta on Ukrainan ortodoksinen kirkko - Kiovan patriarkaatti. Se on vuonna 1992 perustettu, patriarkka Filaretin johtama kirkkokunta. Filaret oli vuoteen 1991 asti Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksisen kirkon Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta, mutta menetti pappisvihkimyksen ja suljettiin ehtoollisyhteydestä vuonna 1997 "skismaattisesta toiminnasta". Muut ortodoksiset kirkot eivät ole tunnustaneet Filaretin johtamaa Kiovan patriarkaattia. Ukrainan ortodoksinen kirkko - Moskovan patriarkaatti on Venäjän ortodoksisen kirkon eli Moskovan patriarkaatin alainen, vuodesta 1990 lähtien autonomisesti toiminut kirkko. Kolmas ortodoksinen kirkkokunta on Ukrainan autokefalinen ortodoksinen kirkko, joka syntyi 1920-luvulla Ukrainan lyhyen itsenäisyyden aikana ja selvisi Neuvostoliiton aikana diasporassa ulkomailla. Ukrainan itsenäistymisen jälkeen se aloitti uudelleen toiminnan Ukrainan alueella. Keskustelua Kiovan patriarkaatin ja Ukrainan autokefalisen ortodoksisen kirkon yhdistymisestä heräteltiin keväällä 2015. Länsi-Ukrainassa on myös merkittävä määrä Ukrainan kreikkalaiskatoliseen kirkkoon kuuluvia uniaatteja, jotka noudattavat ortodoksista jumalanpalvelusperinnettä, mutta tunnustavat paavin aseman ja ovat näin osa katolista kirkkoa. Protestanttisista uskonsuunnista suurimpia ovat baptistit ja helluntailiike, joilla molemmilla on satojatuhansia jäseniä eri seurakuntaliitoissa. Protestanttisuus on keskittynyt maan länsiosaan, josta käsin on myös harjoitettu laajaa lähetystyötä eri puolilla Neuvostoliittoa. Katolisen kirkon osuus on samoin suurin maan länsiosassa, joka ennen toista maailmansotaa kuului Puolalle, erityisesti Lvivin (Lvovin) alueella. Maassa on myös juutalaisia ja muslimivähemmistöjä, jälkimmäisistä merkittävän osan muodostivat Krimin tataarit. Kulttuuri Musiikki Ukrainan kansallissoitin on luuttua muistuttava bandura. Ukrainalaisessa kansanmusiikissa mollisävelmät ovat yleisiä. Laulumusiikki on rikasta ja monipuolista. Pelimanniyhtyeissä on yleensä kolme soittajaa. Dnipropetrovskin alueen kasakkalaulut on liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin (2016). Ripaska ja hopak ovat ukrainalaisia kansantansseja. Klassisen musiikin koulutuksen luomisessa Mykola Lysenkolla oli suuri rooli. Taidemusiikin säveltäjistä Dmitri Bortnjanski ja Sergei Prokofjev ovat ukrainalaissyntyisiä, vaikka elivät ja sävelsivät pääasiassa Venäjällä. Ukrainalaisista taidemusiikin esittäjistään kuuluisimpia ovat viulistit David ja Igor Oistrah ja pianistit Vladimir Horowitz ja Svjatoslav Richter. Eurovision laulukilpailussa Ukraina on menestynyt varsin hyvin. Ruslana Lyžytško voitti Euroviisut vuonna 2004 Istanbulissa Turkissa kappaleellaan "Wild Dances". Niinpä Ukraina järjesti vuoden 2005 Euroviisut. Vuonna 2007 euroviisuissa Vjerka Serdjutška sijoittui toiseksi ja vuonna 2008 Ani Lorak tuli myös toiseksi. Vuoden 2016 Tukholmassa järjestetyissä euroviisuissa Ukraina voitti Jamalan esittämällä kappaleella "1944". Vuonna 2022 Ukraina osallistui Euroviisuihin kappaleella Stefania ja voitti kisan. Kirjallisuus Monet venäläisen kulttuurin mestarit olivat syntyjään ukrainalaisia. Ukrainan alueella syntyivät esimerkiksi Mihail Bulgakov, Nikolai Gogol ja Anna Ahmatova. Kuuluisimpia ukrainalaisia kirjailijoita ovat 1800-luvulla elänyt runoilija Taras Ševtšenko ja vuonna 1916 kuollut kirjailija Ivan Franko. Ivan Franko oli merkittävä kirjailija ja poliitikko, joka perusti Ukrainan sosialistisen liikkeen. Oman kirjallisen tuotannon lisäksi hän käänsi muun muassa Victor Hugon, William Shakespearen ja Goethen teoksia ukrainan kielelle. Taras Ševtšenkoa pidetään nykyaikaisen ukrainalaisen kirjallisuuden isänä. Hän kirjoitti myös venäjäksi ja kirjallisen tuotannon lisäksi oli myös taitava taidemaalari. Hänet tuomittiin karkotukseen vuonna 1847 johtuen hänen venäläisten ukrainalaisiin kohdistuvia sortotoimia kuvaavista satiirisista runoistaan. Kuvataide Taidemaalari Ilja Repin syntyi Ukrainassa. Petrykivkan koristemaalaus (2013), Kosivin maalatun keramiikan perinne (2019) ja Krimin tataarien örnek-ornamentit (2021) on liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin. Teatteri Ukrainalaisen teatterin perustaja on teatteri- ja elokuvaohjaaja Les Kurbas. Hän perusti 1917 kokeellisen Molodyi Teatr -nimisen nuorisoteatterin, jossa esitettiin näytelmiä eri puolilta maailmaa eri kulttuureista.Kurbas teki pääasiallisen elämäntyönsä harkovalaisessa Berezil-teatterissa. Hänen nimeään kantaa kiovalainen Les Kurbas -teatteri. Ruoka Ruoka on merkittävä osa ukrainalaista kulttuuria ja maan eri kolkista löytyy paljon alueellisia erikoisuuksia. Tunnetuimpia ukrainalaisia ruokalajeja ovat borssi (punajuurista valmistettu keitto), varenyky (raviolin tapainen ruokalaji), golubtsi (täytettyjä kaalikääryleitä) ja deruny (raastetusta perunasta valmistettuja pannukakkuja). Joulun ja pääsiäisen viettoon liittyy monia ruokalajeja, joita ei valmisteta muulloin. Ukrainalainen tumma ruisleipä on myös tunnettua. Ukrainalainen borssi on liitetty myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin (2022). Urheilu Vaikka tarvittava urheiluinfrastruktuuri ei ole monien Euroopan maiden tasolla, Ukraina on menestynyt hyvin kansainvälisessä huippu-urheilussa, erityisesti yleisurheilussa, voimistelussa, purjehduksessa, nyrkkeilyssä, painissa, uinnissa, judossa ja shakissa. Maan tunnetuimpia urheilijoita ovat nyrkkeilijät Vitali ja Volodymyr Klytško, Vasyl Lomachenko sekä seiväshyppääjä Serhi Bubka. Olympialaisissa menestynein urheilija on neljä kultamitalia saavuttanut uimari Jana Klotškova. Ukrainalla on vuodesta 1994 alkaen ollut joukkue sekä kesä- että talviolympialaisissa, ja maa on saanut vuoteen 2018 mennessä kaikkiaan 37 kultamitalia. Ukrainan suosituin urheilulaji on jalkapallo, jossa urheiluseurat Kiovan Dynamo, Donetskin Šah'tar ja Dnipropetrovskin Dnipro ovat saavuttaneet kansainvälistäkin menestystä. Maan jalkapallojoukkue selviytyi vaikeasta karsintalohkosta (muun muassa Turkki, Kreikka ja Tanska) ykkösenä jatkoon vuoden 2006 MM-kilpailuihin, joissa sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon. FIFA:n rankigissa se oli helmikuussa 2022 sijalla 27. Kiovan Sokol on maan tunnetuin jääkiekkojoukkue. Ukrainan jääkiekkomaajoukkue on pelannut 2000-luvulla jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen A-sarjassa. Kansainvälinen jääkiekkoliitto laskee maassa olevan 5340 rekisteröityä pelaajaa. Miesten maajoukkue on vuonna 2022 IIHF:n rankingissa sijalla 27. Juhlapäivät Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Suomen Ulkoministeriön matkustustiedote Ukraina (um.fi) Ukrainan presidentti. Ukrainan hallinnon portaalisivu. Ukrainan parlamentti. Ukrainan kartta 1:1 milj (jpg). ja Seulonnan keskeiset artikkelit

1284

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisen%20ulkon%C3%A4k%C3%B6

Ihmisen ulkonäkö

Ihmisen ulkonäkö tarkoittaa ihmisen kaikkia ulkoisia piirteitä ja ulkomuotoa. Siihen kuuluvat niin perinnölliset ja synnynnäiset piirteet kuin elämän aikana hankitut piirteetkin, kuten myös vaatetus ja itsensä koristelu. Osatekijät Ihmisen ulkonäköön vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi: Pysyvät fysiologiset piirteet: sukupuolen mukaan määräytyvät erot perinnöllisesti määräytyvät erot - kehon ja ruumiinosien koko ja muoto, ihonväri, hiustyyppi ja hiusten väri, silmien väri ym. syntymän jälkeen muodostuneet erot - ravitsemuksen vaikutukset, sairauksien ja vammojen jäljet ym. Vanhenemisen seuraukset: ihomuutokset (ryppyyntyminen, värimuutokset ym.), kaljuuntuminen, hiusten harmaantuminen ym. Vaihtelevat piirteet: kehon koostumus (lihasmassa, rasvakerros ym.), ihon karvoitus (ihokarvat, hiukset, parta, viikset ym.), rusketus, sairauksien ja vammojen aiheuttamat ohimenevät muutokset (näppylät, mustelmat ym.) ym. Hetkelliset muutokset: ilmeet, punastuminen, kalpeneminen ym. Koristautuminen: vaatetus, korut, kampaus, värjäys, ehostus, tatuoinnit, kehonmuokkaus ym. Merkitys Ulkonäön merkitystä yksilön itsensä kannalta on tutkittu paljon. Usein arvellaan, että ulkonäöllä on erityisen paljon merkitystä esimerkiksi parisuhde- ja ystävyyssuhdemarkkinoilla, työhönotossa ja työssä menestymisessä sekä politiikassa. Ihanteellisen ulkonäön kriteerit vaihtelevat paljon esimerkiksi tilanteen, sukupuolen, aikakauden ja yhteiskuntaluokan mukaan. Evan vuoden 2022 asennetutkimuksessa ulkonäkö oli keskeinen identiteetin rakennusosa 36 prosentille vastanneista. Ulkonäkö oli tärkeä 55 prosentille 18-25-vuotiaista, mutta sen merkitys väheni iän kasvaessa. Katso myös Fenotyyppi Kauneus Näkö Lähteet Aiheesta muualla Ulkonäkö

1285

https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnottomuus

Uskonnottomuus

Uskonnottomuus on elämänkatsomus, joka ei ole uskonnollinen. Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Ajatuksenvapaus, jonka periaatteet ilmaistaan kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, suojaa sekä uskonnottomia että uskonnollisia vakaumuksia. Suomen valtionkirkkojen erityisasema kuitenkin syrjii uskonnottomia ja muita uskontokuntia. Siksi muun muassa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä niillä ei tulisi olla mitään julkisoikeudellista asemaa eikä erioikeuksia. Ajatuksenvapaus Uskonnotonta vakaumusta suojaa ajatuksenvapaus, jonka periaatteen ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus ja Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus. Ajatuksen, uskonnon ja elämänkatsomuksen vapaus koskee sekä uskonnollisia että uskonnottomia käsityksiä. Uskonnonvapaus on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa. Ateismi Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa uskonnotonta käsitystä, jonka mukaan jumalia tai jumalaa ei ole olemassa. Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi. Valistuksen ja tieteellisen vallankumouksen johdosta ateismi voimistui länsimaissa saavuttaen merkittävän yhteiskunnallisen aseman 1900-luvulla ajatuksenvapauden turvaavan lainsäädännön myötä. Ateismin historia Länsimaista uskonnotonta ajattelua tunnetaan muinaisesta Intiasta ja antiikista alkaen. Uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen vaikutukseen yhteiskunnassa ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen, on kutsuttu vapaa-ajatteluksi. Vapaa-ajattelua kehittivät valistuksen ajan ajattelijat ja sitä ovat edustaneet yleensä ateistit Uskonnottomien syrjintä Sekularismi Kirkon ja valtion ero Uskonnottomuus Suomessa Uskonnoton tapakulttuuri Uskonnottomaan tapakulttuuriin kuuluvat elämänkaarijuhlat kuten häät, nimiäiset, aikuistumisjuhla, hautajaiset sekä vuotuisjuhlat. Ihmisyhteisöissä tavalliset vuodenaikaisjuhlat toistuvat vuodenajoittain, seuraten auringon asemaa. Muun muassa Amerikan ateistit ovat ehdottaneet, että maailman valtiot pitäisivät juhlapäivinä koko maapallolle yhteisiä luonnonkierron tapahtumia: kevätpäiväntasausta ja syyspäiväntasausta sekä talvipäivänseisausta ja kesäpäivänseisausta. Lapsen synnyttyä voidaan järjestää nimiäiset, joissa lapsi esitellään suvulle ja perheystäville. Uskonnottomien järjestöt ovat järjestäneet nuoria aikuisuuteen valmistavaa koulutusta 1800-luvulta alkaen. Saksalainen aikuistumiskoulu eli Jugendweihe päätetään juhlalla. Osallistuneille on annettu kunniakirja ja lahja, esimerkiksi rintakoru. Norjassa vuonna 2006 noin 17 % ikäluokasta kävi humanistisen aikuistumiskoulun. Uskonnottomiin hautajaisiin kuuluu perinteisesti musiikkia, saattopuhe ja kukkatervehdykset. Uskonnollisesta hautauksesta uskonnoton tilaisuus eroaa siinä, että siinä ei ole uskonnollisia piirteitä kuten ristejä, virsiä eikä uskonnollisia puheita.Kuolinilmoituksissa uskonnottomien tunnuksia ovat kristillisen ristin sijasta muut kuva-aiheet, uskonnottomien ja heidän järjestöjensä omien tunnusten lisäksi esimerkiksi kukat kuten kielo sekä linnut. Sekulaari humanismi Sekulaari humanismi on nimitys uskonnottomalle humanismille. Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan "humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä." Brights-liike Bright (, vapaasti suomennettuna välkky) on 2000-luvun alussa kehitetty englanninkielinen uudissana, joka on keksijöidensä mukaan tarkoitettu myönteissävytteiseksi kattokäsitteeksi kuvaamaan kaikkia ihmisiä, joilla on luontoon perustuva todellisuuskäsitys ilman yliluonnollisia tai mystisiä piirteitä. Tunnettuja käsitteen kannattajia ovat muun muassa Richard Dawkins, Steven Pinker, Daniel Dennett, Penn & Teller ja James Randi. Erkki Hartikainen pitää sanoja 'humanisti', 'rationalisti', 'vapaa-ajattelija' ja 'bright' huonoina peiteniminä. Ateismista on puhuttava ateismina tai vielä mieluummin jumalattomuutena. Jos jotain muuta sanaa halutaan käyttää, ateistit voivat kutsua itseään sivistyneiksi. Hartikaisen mielestä "jumalaton" eli ateisti on parempi sana kuin "uskonnoton", koska hänen mukaansa sanalla "usko" on paljon tunnemerkityksiä. Sana 'jumalaton' on hyvä sana täysin samassa merkityksessä kuin 'tahraton'." Richard Dawkins on muodostanut sanaa geeni eli perintötekijä käyttäen uuden sanan "meemi" eli mielen virus, jolla hän tarkoittaa helposti leviävää ja suosittua harhakäsitystä. "Meemitön" olisi siis ihminen, joka on esimerkiksi jumalaton. Uskonnottomien määrä Vuonna 2010 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 20 % Euroopan unionin asukkaista ei uskonut minkäänlaiseen jumalaan, henkeen tai elämänvoimaan. 51 prosenttia sanoi uskovansa jumalaan ja 26 % jonkinlaiseen henkeen tai voimaan. Ruotsalaisista 18 % uskoi jumalan olemassaoloon, 45 % uskoi jonkinlaiseen henkeen tai voimaan ja 34 % ei uskonut mihinkään jumalaan, henkeen tai voimaan. BBC:n vuonna 2004 kymmenessä eri maassa tekemässä kyselyssä tutkituissa maissa väestöstä keskimäärin 17 % on uskonnottomia. Britanniassa uskonnottomia oli 39 %. Tiedelehti Naturessa vuonna 1997 julkaistun tutkimuksen mukaan haastatelluista biologeista, fyysikoista (astronomeista) ja matemaatikoista 45,3 % olivat uskonnottomia, 14,5 % epäilijöitä ja 39,3 % uskoi henkilökohtaiseen jumalaan. Uskovien osuus oli pienentynyt vuoden 1916 vastaavasta kyselystä 1,5 prosenttiyksikköä. Samat tukijat julkaisivat Naturen correspondence-palstalla vuonna 1998 jatkeen, jonka mukaan Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan valituista huippututkijoista vain 7 % oli uskovia. 72,2 % oli ateisteja ja 20,8 % epäileviä. Vuoden 2006 kyselytutkimukseen vastanneista Britannian tiedeakatemian Royal Societyn jäsenistä vain 3,3 prosenttia uskoi vahvasti persoonalliseen jumalaan. 78,8 % oli vahvasti eri mieltä väitteestä, että jumala on olemassa. Eniten uskonnottomien ja ateistien määrä suhteessa maan koko väestöön : 71-82% (76,5%) : 72% : 46-82% (64%) : 44-81% (62,5%) : 60,9% : 54-61% (57,5%) : 57% : 55% :43-64% (53,5%) :31-72% (51,5%) :47% :39-55% (47%) :28-60% (44%) :31-52% (41,5%) (25% Englanti&Wales) : 30-52% (41%) : 32-46% (39%) : 42-43% (38,75%) : 34-40% (37%) : 35-38% (36,5%) : 34,7% :13-48% (30,5%) Katso myös Ateismi Agnostismi Kirkosta eroaminen Suomessa Sekularismi Uskonnoton etiikka Uskonnoton kasvatus Uskontokritiikki Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Secular Web. National Secular Society. Seulonnan keskeiset artikkelit

1286

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ulla-Maj%20Wideroos

Ulla-Maj Wideroos

Cecilia Ulla-Maj Wideroos (o.s. Staffans, s. 22. lokakuuta 1951 Pietarsaari) on suomalainen poliitikko, RKP:n entinen kansanedustaja (1995-2015) ja ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Wideroos on myös toiminut Folktingetin puheenjohtajana. Hän toimi toisena valtiovarainministerinä Jäätteenmäen hallituksessa ja Vanhasen I hallituksessa vuosina 2003-2007. Wideroos valmistui merkonomiksi Vaasan kauppaoppilaitoksesta vuonna 1971 ja hän on suorittanut opintoja Svenska social- och kommunalhögskolanissa. Hän valmistui ylioppilaaksi Närpiön lukiosta keväällä 2013. Wideroos ei asettunut ehdolle enää vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Lähteet Aiheesta muualla Kansanedustajat Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen poliitikot Suomen valtiovarainministerit Oravaisten kunnanjohtajat Närpiön kaupunginvaltuutetut Vaasan vaalipiiri Vuonna 1951 syntyneet Elävät henkilöt

1287

https://fi.wikipedia.org/wiki/Uusikaupunki

Uusikaupunki

Uusikaupunki (, alun perin Kalainen) on rannikkokaupunki Suomessa. Se kuuluu Varsinais-Suomen maakuntaan ja Vakka-Suomen seutukuntaan. Uusikaupunki on seutukuntansa pääkeskus. Kaupunki tunnetaan muun muassa autotehtaasta ja ruutukaavaan perustuvasta puutalokeskustasta. Kuningas Kustaa II Aadolf perusti kaupungin vuonna 1617, joten Uusikaupunki on Suomen 12. vanhin kaupunki. Uudellakaupungilla on myös osansa Euroopan historiassa, sillä suuren Pohjan sodan rauha julistettiin siellä vuonna 1721. Kaupunki kukoisti erityisesti 1800-luvulla, jolloin elettiin laivanrakennuskautta. Uudenkaupungin keskustan lisäksi kaupunkiin kuuluvat entiset kunnat Uudenkaupungin maalaiskunta, Kalanti, Lokalahti ja Pyhämaa. Naapurikunnat ovat Kustavi, Laitila, Pyhäranta, Taivassalo ja Vehmaa. Maantiede Uusikaupunki sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa, Vakka-Suomen seutukunnassa. Se on Pohjanlahden rannalla, 70 kilometriä Turusta luoteeseen. Uudenkaupungin pinta-ala oli maanmittauslaitoksen mittausten mukaan  km², josta  km² on maata,  km² sisävesialueita ja loput  km² merivesialueita. Kaupungin korkein kohta on Kuuanvuori (48,6 m). Kaupungin halki virtaa Sirppujoki, joka laskee kaupungin pohjoisosassa olevaan Uudenkaupungin makeavesialtaaseen. Allas rakennettiin vuonna 1965, kun Velhoveden ja Ruotsinveden lahdet padottiin merestä. Altaan pinta-ala on noin 40 km², ja kaupunki sekä osa Vakka-Suomesta saa talousvetensä siitä. Makeanveden altaan happamuus on aiheuttanut jonkun verran kalakuolemia sekä vesikasvien liikakasvua. Vuonna 2011 Uudenkaupungin ulkosaaristoon perustettiin Selkämeren kansallispuisto. Suomen suurimmaksi merelliseksi kansallispuistoksi mainittu alue alkaa etelässä Kustavin saaristosta ja päättyy pohjoisessa Merikarvian saaristoon. Kaupunkikuva ja nähtävyydet Uudenkaupungin keskusta on rakennettu niin sanotun ruutuasemakaavan mukaan ja se on maan parhaiten säilyneitä empire-tyylin puutalokorttelialueita. Kortteleita on jäljellä nykyään yhteensä 40. Tältä osin alueelle on leimallista leveät kadut ja suuret korttelit palokujineen. Vuonna 1649 tehdyssä asemakaavassa keskustassa oli 27 korttelia, joiden mukaan asuintalot piti rakentaa. Kaupunki oli rakennettu tiiviisti punamultaisista taloista, eikä tontteja pidetty mielellään autioina. Kaupunki laajeni myös kaupunginlahden pohjukan ympärille, jonne rakennettiin esikaupunkiasutusta. Viheralueita alettiin perustaa kaupunkiin vasta 1850-luvulla, jolloin kaupungin uusi asemakaava suunniteltiin. Kaupungin autotehtaan yhteydessä toimii automuseo, jossa on maailman laajin Saab-kokoelma. Uudenkaupungin keskustassa sijaitsee Bonk-museo, jossa on kokoelma fiktiivisen Bonk Business -yhtiön tuotteita. Lisäksi kaupungissa on kulttuurihistoriallinen museo. Keskustan läheisyydessä sijaitsee Myllymäen puisto, jonne on sijoitettu erilaisia tuulimyllyjä. Uudessakaupungissa sijaitsi Suomen ensimmäinen lasitehdas, joka tuhoutui vuonna 1685. Merkittävä rakennus kaupungin keskustassa on Frans Sjöströmin suunnittelema Wallila, joka sijaitsee mäen päällä lähellä merta. Paikka oli 1700-luvulla venäläisten vallittama, mutta nykyisin sitä käytetään esimerkiksi Crusell-viikon tapahtumissa. Kaupungissa toimi vuosina 1853-1900 Uudenkaupungin Tupakkatehdas Myllykadulla sijaitsevassa rakennuksessa. Museoviraston mukaan kaupungin merkittävimpiä julkisia rakennuksia ovat Seikowin koulurakennus sekä Uudenkaupungin kirjastorakennus. Seikowin uusrenessanssityylinen rakennus oli Suomen vanhimpia koulurakennuksia. Kaupungin kirjaston arvellaan olevan maan vanhimpia toimivia kirjastorakennuksia. Kirjasto perustettiin vuonna 1861. Keskusta-alueen lisäksi kaupunkiin kuuluvat taajama-alueet kaupungista itään päin Kalanti, etelään Lokalahti ja pohjoiseen omalla saarella sijaitseva Pyhämaa. Historia Keskiajalta kaupungin perustamiseen Puuastioiden valmistus oli alueen merkittävä elinkeino jo varhaiskeskiajalla, jolloin nykyisen Kalannin kirkonkylän alueella sijaitsi Männäisten merkittävä kauppapaikka. Kauppaa käytiin muiden Itämeren maiden kanssa ja vastineeksi saatiin suolaa. Kaupankäynnin laillistamiseksi paikalle perustettiin uusi kaupunki, Uusikaupunki. Kaupungin perusti Kuningas Kustaa II Aadolf 19. huhtikuuta 1617 Ruokolan, Mäyhölän ja Pietolan kylien alueelle, ja lähialueen talonpojat muuttivat tämän jälkeen kaupunkialueelle. Pian perustamisen jälkeen kaupunkiin valmistui ensimmäinen kirkko vuonna 1627. Kaupungin asemakaava luotiin 1600-luvun puolivälissä, ja kaupungin keskusta rakentuikin perinteisen ruutuasemakaavan pohjalle. Vuosina 1646-1681 Uusikaupunki oli Vasaborgin kreivikunnan pääkaupunki. 1700- ja 1800-luku Suuren Pohjan sodan aikaisen isonvihan aikana valtaosa kaupungin väestöstä pakeni Ruotsiin ja venäläiset miehittivät kaupungin vuonna 1713. Kaupungin länsipuoli ehdittiin jo vallittaa ennen sodan päättymistä. Sodan jälkeen venäläissotilaat vetäytyivät kaupungista, mutta tuhosivat rakennuksia ja muuta omaisuutta. Ruotsin ja Venäjän välinen rauha solmittiin venäläisten vaatimuksesta Uudessakaupungissa vuonna 1721. Rauhansopimusta on myöhemmin alettu kutsua Uudenkaupungin rauhaksi. Rauhan jälkeen kaupunkia jälleenrakennettiin ja sen asukasluku nousi merkittävästi. Uuteenkaupunkiin syntyi pian tontti- sekä asuntopula, jonka myötä kaupunki laajeni noudattamatta keskustan ruutukaavaa. Uudet asuinalueet olivat laajalti merimiesten asuttamia, ja asuinalueiden nimiä lainattiin Ruotsista. Uudellekaupungille myönnettiin tapulioikeudet 1830-luvulla, jolloin kaupankäynti vapautui. Oikeuksien myötä väkiluku nousi kasvuun, ollen 1850-luvulla noin 3 000. Samalla alueen merenkulku nousi merkittäväksi elinkeinoksi, ja kaupungissa rakennettiin laivoja, joiden merkittävimmät kohdesatamat olivat Tukholma sekä Kööpenhamina. Suuren laivanrakennuskauden aikana vuosina 1857-1876 kaupungissa toimi jopa viisi laivanveistämöä. Laivanrakennuskauden lopussa Uudenkaupungin kauppalaivasto oli Suomen kolmanneksi suurin Viipurin ja Raahen jälkeen. Teollistumisen myötä kaupungin kulta-aika purjelaivoissa päättyi 1800-luvun lopulla. Muiden puutalokaupunkien tapaan myös Uusikaupunki kärsi tulipaloista. Merkittäviä tulipaloja tapahtui 1700-luvulta lähtien, mutta tuhoisimmat olivat 1800-luvulla. Vuoden 1855 tulipalon jälkeen kaupunkiin haluttiin uusi asemakaava. Georg Theodor von Chiewitzin suunnittelema asemakaava hyväksyttiin vuonna 1856. Hän suunnitteli samalla myös kaupungin uuden kirkon. Asemakaavan myötä kaupunki laajeni pohjoiseen ja kaupunkialueelle suunniteltiin puistoja sekä puuistutuksia. Kaupungin nykyinen puutaloalue pohjautuukin tähän asemakaavaan. 1900-luvulta nykypäivään 1900-luvun alussa kaupungin asukasluku ei juurikaan noussut, mutta Uudenkaupungin ja Turun välinen rautatie avattiin vuonna 1924. Uutta teollisuutta alkoi muuttaa kaupunkiin vasta 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin kaupunki oli investoinut liikenteeseen, makeanvedenaltaaseen sekä satamaan. Silloinen Rikkihappo Oy (myöhemmin Kemira, nykyisin Yara) rakensi kaupungin edustalle Hangon saarelle lannoitetehtaan, jonka tuotanto käynnistyi vuonna 1965. Kaupungin autotehdas aloitti toimintansa 1960-luvun lopulla ja tehtaan myötä väkiluku kasvoi merkittävästi 1970-luvulla. Vuosikymmentä myöhemmin asukasmäärä oli noussut jo 14 000:een. Vuonna 1974 aloitti toimintansa Salora Oy:n tytäryhtiö, päätehtaalle Saloon komponentteja toimittanut Salcomp Oy. 1970-luvulla kaavailtiin Neste Oy:n uuden öljynjalostamon rakentamista Pyhämaan Ketteliin, mihin liittyi Pyhämaan kunnan pakkoliitos Uuteenkaupunkiin vuoden 1974 alussa. Jalostamohanke kuitenkin kariutui. Uudessakaupungissa toteutettiin myös paljon kuntauudistuksia: Uudenkaupungin maalaiskunta (1969), Pyhämaa (1974), Lokalahti (1981) ja Kalanti (1993) liitettiin kaupunkiin. 2000-luvulla kaupunki kärsi talousongelmista, mutta sitä ei ole luokiteltu kriisikunnaksi. Lisäksi kuntaliitoksia lähikuntien kanssa on kartoitettu. Väestö Uudenkaupungin väkiluku on ollut laskusuunnassa 1990-luvulta lähtien. Ikärakenne on ennustettu vinoutuvan nopeasti tulevaisuudessa niin, että lapsia syntyy vähemmän ja työikäisten ja vanhusten määrä kasvaa muita kuntia nopeammin. Uudenkaupungin huoltosuhde vuonna 2010 oli 0,544 ja koko maassa lukema oli 0,516. Lukeman on ennustettu nousevan vuoteen 2020 mennessä 0,809:aan. Vuonna 2017 väkiluku kääntyi lievään nousuun johtuen pääasiassa autotehtaan aloittamista massiivisista rekrytoinneista. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen. Taajamat Vuoden 2017 lopussa Uudessakaupungissa oli 15 752 asukasta, joista 11 895 asui taajamissa, 3 660 haja-asutusalueilla ja 197:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Uudenkaupungin taajama-aste on 76,5 %. Uudenkaupungin taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken: Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Hallinto Politiikka Uudenkaupungin nykyinen kaupunginjohtaja Atso Vainio (sit.) on toiminut virassa vuodesta 2012 lähtien. Uudessakaupungissa kaupungin hallinnon ylin päätösvalta on kaupunginvaltuustolla, johon kuuluu 43 valtuutettua. Lisäksi kaupungissa on yhdeksän lautakuntaa. Uudessakaupungissa toimii myös niin sanottu nuorisovaltuusto, jossa on yhdeksäntoista jäsentä. Kaupungin suosituin puolue kunnallisvaaleissa on ollut SDP, joka on ollut esimerkiksi vuosina 1976-2012 eniten ääniä saanut puolue. Suurimmillaan kannatus oli vuoden 2004 kunnallisvaaleissa, joissa puoluetta kannatti 39,8 %. Samana aikavälinä Vasemmistoliiton kannatus on pudonnut kolmannekseen ja Kokoomus on pysynyt toiseksi suosituimpana puolueena. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset oli SDP:tä niukasti suurempi 25,4 %:n kannatuksellaan. Palvelut Uudessakaupungissa on oma terveysasema, joka palvelee myös lähikuntia. Vakka-Suomen sairaala, jota ylläpitää Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, sijaitsee Uudessakaupungissa. Kaupungissa on kuusi peruskoulua, joista neljä on alakouluja ja kaksi yhtenäiskouluja. Tämän lisäksi kaupungista löytyy Uudenkaupungin lukio, ammattioppilaitos Novida sekä kansalaisopisto. Rakenteilla on monitoimijatalo Wintteri, jonne tulee tiloja varhaiskasvatukselle, peruskoululle sekä lukiolle sekä kansalaisopistolle ja musiikkiopistolle sekä muulle harrastustoiminnalle. Kaupungin keskustassa torin laidalla toimii kirjasto. Kaupunginlahden eteläpuolella sijaitsee kansainväliset kriteerit täyttävä urheilukenttä. Lisäksi kaupungissa on uimahalli. Talous Uudenkaupungin verotulot ovat 2000-luvulla olleet maan keskitasoa alempana, vaikka 1990-luvulla verotulot olivat keskitasoa korkeammat. Tämä on johtanut tuloverojen nostamiseen. Kaupungin tärkein toimiala on teollisuus, joka työllistää 32,7 % työllisistä. Myös palvelut (27,8 %) sekä kauppa (11,0 %) työllistävät ihmisiä paljon. Vuosien 1999-2009 aikana työpaikkojen määrä kaupungissa on laskenut yli 1 100:lla. Uudenkaupungin työttömyys laski 2000-luvulla siten, että vuonna 2008 se oli jo alle maan keskitason. Globaalin taantuman myötä työttömien määrä kasvoi, mutta laski uudestaan 2010-luvulla alle maan keskitason. Syyskuussa 2011 kaupungin työttömyysaste oli 7,6 %. Merkittävimmät työllistäjät Merkittävin työllistäjä kaupungissa on Uudenkaupungin autotehdas, jolla on vuoden 2018 loppupuolella noin 4 500 työntekijää. Valmet Automotiven tehtaalla on valmistettu 1960-luvun lopulta lähtien muun muassa Saabin, Talbotin, Opelin, Ladan, Porschen sekä Think Cityn autoja sekä sähköauto Fisker Karmaa. Syksystä 2013 alkaen tehdas on valmistanut Mercedes-Benzin henkilöautoja, etenkin A-sarjaa, ja laajentunut jatkuvasti. Kaupunkiin avataan syksyllä 2013 Uudenkaupungin soijajalostamo, jonka on tarkoitus työllistää 140 henkeä. Muita suuria työllistäjiä ovat Yaran lannoitetehdas, sekä Uudenkaupungin Työvene. Liikenne Kantatie 43 johtaa koillisen suunnasta Laitilasta Kalannin kautta päättyen Uuteenkaupunkiin. Seututie 196 kulkee Taivassalosta pohjoiseen Lokalahden kautta Uuteenkaupunkiin jatkaen pohjoiseen Pyhärantaan. Tavaraliikennöity rautatie Turusta kulkee kaupungin halki päättyen Hangonsaareen, jossa toimii Yaran lannoitetehdas. Rahtilaivaliikennettä hoidetaan kaupungin länsipuolella Uudenkaupungin satamasta. Veneilijöitä varten sijaitsee aivan kaupungin keskustassa vierasvenesatama, joka on kolmesti palkittu Suomen parhaana. Junarataa esitettiin ensimmäistä kertaa Uuteenkaupunkiin 1880-luvulla. Tällöin ehdotettiin, että Tampereen-Porin radalta rakennettaisiin haararata Uuteenkaupunkiin. Hanke ei kuitenkaan edennyt, joten myöhemmin ehdotettiin Uudenkaupungin ja Turun välistä rautatietä. Rautatie hyväksyttiin rakennettavaksi vuonna 1909, ja vuonna 1925 rata vihittiin käyttöön. Radan henkilöjunaliikenne lakkautettiin vuoden 1992 lopussa. 2000-luvulla henkilöliikenteen uudelleenavaamisesta on tehty selvityksiä, mutta radan sähköistämistä on pidetty kannattamattomana pienen liikennemäärän takia. Uudenkaupungin radan sähköistämisestä päätettiin keväällä 2017. Työt alkoivat alkuvuodesta 2018 ja valmistuivat heinäkuussa 2021. Sähköistäminen ei suoraan liity henkilöliikenteen avaamiseen, mutta tekee sen mahdolliseksi. Suomen Lähijunat kertoo olevansa valmiita avaamaan lähijunaliikenteen Turun ja Uudenkaupungin välille Kupittaan rataremontin valmistuttua vuoden aikana. Myös VR kertoo harkitsevansa lähijunaliikenteen aloittamista Turun alueella ja neuvottelevan hankkeesta lähikuntien kanssa. Hankkeen valmistuessa reitillä on tarkoitus ajaa 18 junavuoroa vuorokaudessa aamukuuden ja puolenyön välisenä aikana. Linja-autoliikenne alkoi Uudessakaupungissa jo vuonna 1906, ensimmäisenä Suomessa. Tällöin kauppiaiden hankkimalla linja-autolla harjoitettiin paikallisliikennettä Turun ja Uudenkaupungin välillä. Kokeilu loppui kuitenkin vuonna 1907, ja vuonna 1914 liikennöintiä tehtiin postilinjan autolla. 1920-luvulla linja-autoliikenne laajentui entisestään. Uudenkaupungin linja-autoasema sijaitsee nykyisin torin länsilaidalla. Etäisyyksiä Uudestakaupungista Helsinki 230 km Pori 100 km Rauma 50 km Tampere 170 km Turku 70 km Kulttuuri Media Yksi kaupungin merkittävimpiä sanomalehtiä on kolmesti viikossa ilmestyvä Uudenkaupungin Sanomat. Sanomalehteä alettiin julkaista jo vuonna 1890, mikä tekee siitä yhden Suomen vanhimmista sanomalehdistä. Muita kaupungissa ilmestyviä sanomalehtiä ovat Vakka-Suomen Sanomat ja Vakka-Suomen Aluesanomat. Entisiä kaupungissa ilmestyneitä sanomalehtiä olivat ruotsinkieliset Nystads Tidning ja Nya Tag. Uudessakaupungissa toimii myös paikallis-tv, joka tunnetaan nimellä VakkaTV. Se näkyy noin 8000 kotitaloudessa. Uskonto Seurakunnat Vuoden 2018 aluejaon mukaan Uudessakaupungissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat: Uudenkaupungin seurakunta Kalannin kappeliseurakunta Lokalahden kappeliseurakunta Pyhämaan kappeliseurakunta Uudenkaupungin kappeliseurakunta Entiset seurakunnat Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Uudenkaupungin nykyisellä alueella. Kalannin seurakunta (liitetty Uudenkaupungin seurakuntaan 2009) Lokalahden seurakunta (liitetty Uudenkaupungin seurakuntaan 2009) Pyhämaan seurakunta (liitetty Uudenkaupungin seurakuntaan 2009) Uudenkaupungin kaupunkiseurakunta (yhdistetty Uudenkaupungin maaseurakunnan kanssa Uudenkaupungin seurakunnaksi 1969) Uudenkaupungin maaseurakunta (yhdistetty Uudenkaupungin kaupunkiseurakunnan kanssa Uudenkaupungin seurakunnaksi 1969) Herätysliikkeet ja muut kirkkokunnat Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä vaikuttaa paikkakunnalla ainakin herännäisyys. Kaupungin hautausmaa ja siunauskappeli sijaitsevat itäisen sisääntuloväylän varrella sekä Kalannissa, Pyhämaassa että Lokalahdella. Lisäksi kaupungissa sijaitsee 1800-luvulla käytössä ollut venäläisten hautausmaa. Muita kirkkokuntia edustaa helluntaiherätykseen kuuluva Uudenkaupungin helluntaiseurakunta sekä Suomen Vapaakirkkoon kuuluva Uudenkaupungin vapaaseurakunta. Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Uudenkaupungin alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta. Musiikki ja taiteet Kaupungissa toimii Uudenkaupungin teatteri, joka esiintyy pääasiassa Kulttuurikeskus Crusellissa. Parhaimmillaan teatteri keräsi katsojia noin 15 000 vuonna 2009. Lisäksi kaupungin alueella on kesäisin kesäteattereita. Uudenkaupungin merkittävimpiä musiikkitapahtumia ovat rockfestivaali Karjurock ja Crusell-viikko. Crusell-viikko järjestetään vuosittain heinäkuun lopulla. Puupuhaltimille omistetussa musiikkitapahtumassa järjestetään muun muassa kansainvälinen soitinkilpailu jollekin puupuhaltimelle. Kesän alussa kaupungissa järjestetään Merefestit, jotka ovat kesäkauden avajaiset. Parhaimmillaan keskustassa järjestettävillä festivaaleilla on ollut 15 000 vierailijaa. Merkittäviä kaupungissa syntyneitä taidemaalareita ovat muun muassa Robert Wilhelm Ekman sekä Arvid Liljelund. Ruokakulttuuri Uudenkaupungin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla fiinemäs silakamperuna (suolasilakkaa ja perunaa), ohrankryynivelli ja perunmakkar (perunamakkara). Urheilu Uudenkaupungin tunnetuin urheiluseura on Korihait, joka pelaa koripalloa Suomen pääsarjatasolla eli Korisliigassa. Se voitti lajinsa Suomen mestaruuden vuonna 1990, jolloin seura toimi vielä nimellä Uudenkaupungin Urheilijat (UU). Korihait pelaa ottelunsa Uusikaupunki Areenalla. Kalannin Pallo -65 pelaa salibandya naisten 1-divisioonassa. Kaupungin jääkiekkojoukkue Jää-Kotkat on pelannut seitsemän kauden ajan Suomen toisella sarjatasolla. Nykyisin seura pelaa alemmilla sarjatasoilla. Rullakiekossa kaupunkia edusti Roller Eagles, joka voitti parhaimmillaan Suomen-mestaruuden lajissaan. Uudenkaupungin Salibandy on pelannut korkeimmillaan I-divisioonaa, mutta pelaa nykyisin alemmilla sarjatasoilla. Uuteenkaupunkiin valmistui hiihtoputki vuonna 2005, ja se oli valmistuessaan Suomen neljäs hiihtoputki. Vahterusring-nimellä tunnetun hiihtoputken yhteydessä on myös juoksurata sekä curling-rata. Ystävyyskaupungit Varberg, Ruotsi Sandefjord, Norja Haderslev, Tanska Antsla, Viro Szentendre, Unkari Novgorod, Venäjä Östhammar, Ruotsi (yhteistyökaupunki) Tunnettuja uusikaupunkilaisia Uudessakaupungissa syntyneitä: A. K. Cajander, kolminkertainen pääministeri, metsätyyppiopin kehittäjä Bernhard Henrik Crusell, säveltäjä Sami Kuronen, juontaja Aleksi Lehtonen, arkkipiispa Arvid Liljelund, taidemaalari Johan Jakob Nervander, runoilija Ilmari Saarelainen, näyttelijä Martti Simojoki, arkkipiispa Kari Takko, jääkiekkomaalivahti Uudessakaupungissa toimineita: Anna Eriksson, laulaja Raija Nokkala, taidemaalari Jussi Rainio, Neon 2 -yhtyeen laulaja Yrjö Sjöblom, teollisuusneuvos Katso myös Luettelo Uudenkaupungin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä Lähteet Aiheesta muualla Uudenkaupungin kaupungin kotisivut Tilastokeskus - Uudenkaupungin avainluvut Uusikaupunkiopas verkossa 41.1 Suomi Seulonnan keskeiset artikkelit

1288

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ulysses%20S.%20Grant

Ulysses S. Grant

Ulysses S. Grant (syntyjään Hiram Ulysses Grant, 27. huhtikuuta 1822 - 23. heinäkuuta 1885) oli Yhdysvaltain sisällissodassa pohjoisvaltioiden armeijaa johtanut kenraali sekä Yhdysvaltain 18. presidentti (1869-1877). Hän toimi ennen presidentiksi nousuaan Unionin armeijassa ja nousi lopulta koko maan asevoimien komentajaksi. Presidentiksi noustessaan hänellä ei juuri ollut poliittista kokemusta: hän toimi ennen presidenttikauttaan vain muutaman kuukauden ajan Yhdysvaltain sotaministerinä. Presidenttinä Grantin merkittävin saavutus oli Yhdysvaltain ja Ison-Britannian välien parantaminen. Grantin hallinto kärsi kuitenkin laajasta korruptiosta ja erityisesti intiaanien asema heikkeni Grantin kauden aikana huomattavasti. Nuoruus Hiram Ulysses Grant syntyi 27. huhtikuuta 1822 Point Pleasantissa, Ohiossa. Hän kuitenkin muutti vanhempiensa, Jesse ja Hannah Simpson Grantin, kanssa jo seuraavana vuonna Georgetowniin, jossa Jesse pyöritti tavernaa. Vuonna 1839 Jesse järjesti Hiram Ulyssesille paikan maineikkaaseen West Pointin sotilasakatemiaan. West Pointissa toiminut kongressiedustaja Thomas L. Hamer merkitsi Hiramin nimen virheellisesti muotoon Ulysses Simpson Grant. Hiram ei koskaan korjannut virhettä, vaan ryhtyi käyttämään virheellistä nimeään. West Pointissa ollessaan Grant tuli tunnetuksi taitavana hevosmiehenä, joskin muuten häntä pidettiin keskivertoa heikompana opiskelijana. Hän valmistui akatemiasta vuonna 1843. Valmistumisensa jälkeen Grant määrättiin second lieutenantiksi (vastaa suurin piirtein aliluutnanttia) 4. jalkaväkirykmenttiin, jonka tukikohta sijaitsi Barracksissa, Missourissa. Vuonna 1844 hän tapasi West Pointissa olleen opiskelijatoverinsa siskon, Julia Dentin. Kaksi vuotta myöhemmin Grant taisteli rykmenttinsä mukana Meksikon-Yhdysvaltain sodassa, josta hän palasi Missouriin sodan päätyttyä vuonna 1848. Samana vuonna hän meni naimisiin Julia Dentin kanssa; pari sai yhteensä neljä lasta, jotka kaikki selvisivät aikuisikään asti. Avioliiton solmimisen jälkeen Grant joutui viettämään aikaa erossa perheestään, kun hänet aina välillä kutsuttiin armeijan palvelukseen. Hän erosi armeijasta vuonna 1852. Sisällissota ja paluu armeijaan Erottuaan armeijasta Grant muutti perheensä kanssa White Havenin maatilalle Missouriin, jossa Julia oli viettänyt nuoruutensa. Grant yritti White Havenissa ollessaan ensin viljellä maata ja myöhemmin toimia kiinteistökauppiaana, epäonnistuen kummassakin. Vuonna 1860 Grant muutti perheineen Galenaan, Illinoisiin, jossa hän sai töitä isänsä nahkakaupasta. Kun sisällissota syttyi huhtikuussa 1861, Grant värväytyi Illinoisin 21. vapaaehtoisjalkaväkirykmenttiin, jossa hänestä tehtiin eversti ja rykmentin komentaja. Pian tämän jälkeen Grant kävi joukkoineen ensimmäisen taistelunsa, kun Grant hyökkäsi Konfederaation joukkoja vastaan Missourissa. Myöhemmin saman vuoden kesänä presidentti Abraham Lincoln teki Grantista prikaatikenraalin. Grant tuli tunnetuksi ympäri Unionia, kun hän löi Konfederaation joukot Fort Henryssä ja Fort Donelsonissa. Kun Konfederaation komentaja kysyi Fort Donelsonin taistelun lopussa Grantilta antautumisen ehtoja, tämä lausui kuuluisat sanansa: "No terms except an unconditional and immediate surrender can be accepted" (). Grant sai tästä lempinimensä Unconditional Surrender. Huhtikuussa Konfederaation joukot yllättivät Grantin Tennesseessä, ja tämän joukot kärsivät suuria tappioita. Grant sai kuitenkin apuvoimia ja pakotti Konfederaation joukot vetäytymään seuraavana päivänä. Vaikka voitto olikin Unionille strategisesti hyvin tärkeä, monet syyttivät Grantia liian suurista tappioista. Lincoln kuitenkin seisoi Grantin rinnalla: hän arvosti Grantin aggressiivista sodankäyntiä, joka pakotti Konfederaation puolustuskannalle. Grantin omalaatuinen käyttäytyminen taisteluiden keskellä ällistytti lähes kaikki hänen seurassaan olleet; hän pysyi koko taistelun ajan tyynenä, poltteli sikareita, antoi komentajilleen yksinkertaisia ohjeita eikä muuten puuttunut näiden taisteluihin. Heinäkuussa 1863 Grant, joka oli tuolloin niittänyt mainetta sinnikkäänä ja päättäväisenä johtajana, saavutti yhden uransa merkittävimmistä voitoista, kun hän kukisti Konfederaation joukot Vicksburgin taistelussa. Grant oli ensin yrittänyt hyökätä Vicksburgin linnoitusta vastaan pohjoisesta, mutta huomattuaan tämän toivottamaksi hän marssitti joukkonsa Mississippi-joen toiselle puolelle. Hän löi Konfederaation puolustuksen Jacksonissa sekä Champion Hillillä ja pääsi piirittämään Vicksburgia. Kuuden viikon piirityksen jälkeen linnoitus antautui. Maaliskuussa 1864 Lincoln nimitti Grantin kenraaliluutnantiksi ja koko Unionin armeijan komentajaksi. Grant siirrettiin Washingtoniin, jossa hänen toivottiin saavan paras kokonaiskuva sodasta. Grant päätti kuitenkin pian lähteä Washingtonista sotakentälle kenraali George Meaden joukkojen tueksi. Grantin ja Meaden johtamat joukot kärsivät suuria tappioita Wildernessissä, Spotsylvaniassa ja Cold Harborissa, jonka takia demokraattien lehdistö antoi Grantille liikanimen The Butcher (). Grant kuitenkin jatkoi sotaretkeään ja sai saarrettua Konfederaation armeijan pääjoukot Richmondissa huhtikuussa 1865. 9. huhtikuuta Konfederaation joukkojen komentaja Robert E. Lee antautui ja sisällissota päättyi. Viisi päivää myöhemmin presidentti Abraham Lincoln salamurhattiin Ford's Theatherissa. Myös Grant oli kutsuttu mukaan teatteriin, mutta hän oli kieltäytynyt. Salamurhan jälkeen presidentiksi nousi orjuutta kannattanut Andrew Johnson. Nousu presidentiksi Sisällissodan päättymisen jälkeen Grantista tuli Yhdysvalloissa kansallissankari. Vuonna 1866 presidentti Johnson nimitti Grantin maan ensimmäiseksi neljän tähden kenraaliksi. Samalla Johnsonin ja kongressin välit kuitenkin kiristyivät, kun kongressi syytti Johnsonia orjuuden lakkauttamisen hidastamisesta. Kesällä 1867 Johnson erotti hänen politiikkaansa kritisoineen sotaministeri Edwin Stantonin ja nimitti Grantin tämän tilalle. Tammikuussa 1868 Johnson erosi virastaan, minkä vuoksi hänen ja Grantin välit menivät poikki. Toukokuussa kongressi nosti Johnsonia vastaan 11 virkasyytettä, jotka kuitenkin hylättiin senaatissa yhden äänen erolla. Myöhemmin samassa kuussa republikaanit nimesivät Grantin presidenttiehdokkaakseen demokraattien nimetessä hänen vastaehdokkaakseen entisen New Yorkin kuvernöörin Horatio Seymourin. Vaaleissa Grant voitti sekä valitsijamiesäänestyksen (äänin 214-80) että kansanäänestyksen (52 % äänistä). Hän nousi Yhdysvaltain 18. presidentiksi ollessaan vasta 46-vuotias; tämä teki hänestä maan siihenastisen historian nuorimman presidentin. Grantin vannoessa virkavalansa vuonna 1869 Yhdysvalloissa elettiin jälleenrakennuksena tunnettua ajanjaksoa: sisällissodan hävinneet Etelävaltiot pyrittiin palauttamaan takaisin Unioniin. Presidenttinä Grant pyrki tekemään Etelävaltioiden takaisinliittymisestä mahdollisimman rauhanomaista. Hän armahti useita Konfederaation korkeita virkamiehiä, mutta pyrki samalla turvaamaan vapautettujen mustien oikeuksia Etelävaltioissa. Vuonna 1870 kongressi hyväksyi perustuslain 15. lisäyksen, joka takasi kaikille mustille äänioikeuden kaikkialla Yhdysvalloissa. Lisäyksen ansiosta niin kutsutut Black Codes -lait saatiin estettyä. Grant hyväksyi myös useita ääriliikkeiden, kuten kuuluisaksi nousseen Ku Klux Klanin, toimintaa rajoittavia lakeja. Hän myös joutui turvautumaan usein liittovaltion asevoimiin mustien ja valkoisten välisten konfliktien taltuttamiseksi. Tästä syystä osa kansalaisista arvosteli Grantia osavaltioiden oikeuksien rikkomisesta, osa taas liian löyhästä suhtautumisesta rasistisiin liikkeisiin. Jälleenrakennukseen liittyvien toimien lisäksi Grant perusti Yhdysvaltain oikeusministeriön, Weather Bureaun (nykyinen National Weather Service) ja Yhdysvaltain ensimmäisen kansallispuiston, Yellowstonen kansallispuiston. Grant pyrki myös, vaihtelevalla menestyksellä, parantamaan liittovaltion suhteita intiaaneihin. Yksi Grantin hallinnon merkittävimmistä saavutuksista oli Washingtonin sopimus Ison-Britannian kanssa vuonna 1871: sopimus paransi huomattavasti maiden välejä, jotka olivat aiemmin olleet erittäin huonot. Yksi Grantin kauden epäonnistumisista oli yritys liittää Santo Domingo (nykyinen Dominikaaninen tasavalta) Yhdysvaltoihin. Intiaanien suhteen Grant ajoi presidenttikausillaan rauhanpolitiikkaa. Grant pyrki amerikkalaistamaan intiaanit auttamalla heitä talojen rakentamisessa reservaatteihin ja kannustamalla heitä maanviljelyyn. Lisäksi Grant perusti intiaanien asemaa ajaneen Board of Indian Commissionersin. Se onnistui muun muassa saamaan Yhdysvaltoihin uuden lain, joka lopetti intiaaniasiamiesten poliittisen nimittämisen. Grantin hyvistä aikeista huolimatta intiaanien asema huononi hänen presidenttikautensa aikana edelleen: valkoiset uudisasukkaat, joilla oli takanaan liittovaltion tuki, ajoivat intiaanit yhä ahtaammalle, eivätkä intiaanit pystyneet maanviljelyyn heille määrätyillä huonoilla mailla. Tämän vuoksi intiaanit ja liittovaltion asevoimat ajautuivat usein aseellisiin konflikteihin, kuten kuuluisaan Little Bighornin taisteluun Montanassa. Vuonna 1872 ryhmä republikaaneja, jotka vastustivat Grantin politiikkaa ja uskoivat tämän olleen korruptoitunut, perusti uuden Liberal Republican -puolueen. Puolue asetti yhdessä demokraattien kanssa ehdokkaakseen vuoden 1872 vaaleihin newyorkilaisen Horace Greeleyn. Grant voitti valitsijamiesvaalit äänin 286-66 ja kansanäänestyksen noin 56 % kannatuksella. Hänen toista kauttaan varjostivat Yhdysvaltoja ravistellut talouslama ja lukuisat skandaalit. Grant ei hakenut enää kolmannelle kaudelle, vaan vuonna 1876 presidentiksi nousi republikaanien Rutherford Hayes. Skandaalit Grantin kausia presidenttinä varjostivat useat skandaalit ja korruptio, vaikka Grant ei niihin itse osallistunutkaan. Hänen ensimmäisen kautensa aikana ryhmä pörssikeinottelijoita, joista tunnetuimmat olivat James Fisk ja Jay Gould (1836-1892), pyrki vaikuttamaan Grantin hallinnon toimintaan ja siten manipuloimaan kullan arvoa. Seurauksena oli mustana perjantaina 24. syyskuuta 1869 tunnettu pörssiromahdus. Vaikka Grant ei itse ollut tietoinen keinottelusta, hänen maineensa heikkeni, koska hän tunsi sekä Fiskin että Gouldin henkilökohtaisesti. Toinen merkittävä skandaali sattui vuonna 1875, kun Yhdysvalloissa paljastui miljoonien arvoinen verohuijaus. Tislaajat ja alkoholin jälleenmyyjät tienasivat miljoonia dollareita, kun liittovaltion viranomaiset auttoivat heitä kiertämään alkoholiveroja. Yksi salaliittolaisista oli Grantin henkilökohtainen ministeri Orville E. Babcock. Tästä huolimatta Grant vapautettiin kaikista tapaukseen liittyvistä syytteistä. Grantin presidenttikauden aikana oli tullut tavaksi, että virkoihinsa päässeet poliitikot palkitsivat kannattajiaan nimittämällä näitä muihin virkoihin. Grant pyrki estämään tätä perustamalla korruptiota vastaan toimineen virkamieskomission, jonka tarkoitus oli saada liittovaltion virkoihin ihmisiä pätevyyden eikä poliittisten syiden perusteella. Kongressi kuitenkin vastusti komissiota, minkä vuoksi sen rahoitus lopetettiin vuonna 1876. Ratkaisu virkamiesongelmaan saatiin vasta vuonna 1883, kun presidentti Chester Arthur hyväksyi Pendleton Civil Service Act -lakiehdotuksen. Myöhemmät vuodet ja kuolema Jätettyään Valkoisen talon vuonna 1877 Grant lähti perheensä kanssa kiertelemään ympäri maailmaa kahden vuoden ajaksi. Tänä aikana Grant kävi myös Suomessa ja vieraili Turussa Phoenix-hotellissa ja Helsingissä Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa rehtori Topeliuksen vieraana. Grant palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1879, ja seuraavana vuonna hän oli ehdolla republikaanien presidenttiehdokkaaksi. James A. Garfield kuitenkin voitti kilpailun ja nousi myöhemmin Yhdysvaltain 20. presidentiksi. Vuosina Grant toimi myös NRA:n puheenjohtajana vuosina 1883-1884. Hän oli myös ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka kuului kyseiseen yhdistykseen. Vuonna 1881 Grant muutti Upper East Sidelle New Yorkiin, jossa hän sijoitti säästönsä finanssialan yritykseen yhdessä poikansa kanssa. Yhtiön toinen omistaja kuitenkin huijasi siihen sijoittaneita ihmisiä, ja yritys ajautui vuonna 1884 konkurssiin. Taatakseen perheensä toimeentulon Grant päätti ryhtyä kirjoittamaan muistelmiaan. Myöhemmin samana vuonna hänellä diagnosoitiin kurkkusyöpä. Grant sai muistelmansa lopulta valmiiksi vain muutamaa päivää ennen kuolemaansa 23. heinäkuuta 1885 Adirondackin vuoristossa. Hänen ystävänsä Mark Twain julkaisi muistelmat myöhemmin samana vuonna, ja niistä tuli valtava taloudellinen menestys. Muistelmien tyyli on hillitty ja vaatimaton, mutta ne osoittavat myös Grantin hyvän huumorintajun, ja teos on edelleen arvostettu. Grantin hautajaismenoja New Yorkissa seurasi yli miljoona ihmistä. Hänet haudattiin Riverside-puistoon Manhattanille, jonne myös hänen vaimonsa Julia haudattiin vuonna 1902. Kenraali Grantin kansallinen muistomerkki rahoitettiin lahjoitusten turvin: noin 90 000 henkilö ympäri maailmaa lahjoitti yhteensä dollaria, joilla muistomerkki, ja siihen kuuluva Grantin hauta, rakennettiin. Kolme Yhdysvaltain kongressin jäsentä esitteli vuonna 2021 ehdotuksen, että Grant ylennettäisiin postuumisti General of the Armies of the United States -sotilasarvoon. Samaa arvoa ei ole myönnetty aiemmin kuin kahdelle muulle henkilölle, jotka ovat George Washington ja John J. Pershing. Ehdotus on otettu osaksi 2023 National Defense Authorization Act -asetusta, mutta ylennyksen päivämäärä on taannehtivasti 27. huhtikuuta 2022, jolloin Grantin syntymästä oli kulunut 200 vuotta. Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Ulysses S. Grant Valkoinen talo Ensimmäinen virkaanastujaispuhe Toinen virkaanastujaispuhe U. S. Grantin henkilökohtaiset muistelmat (1885) Project Gutenbergistä Grant ja orjuus Yhdysvaltain presidentit Yhdysvaltain sisällissodan pohjoisvaltioiden kenraalit Yhdysvaltalaiset republikaanipoliitikot Vuonna 1822 syntyneet Vuonna 1885 kuolleet Seulonnan keskeiset artikkelit 99.3 Yhteiskuntaelämän edustajat

1289

https://fi.wikipedia.org/wiki/Usenet

Usenet

Keskusteluryhmät, uutisryhmät eli nyyssit ( tai Internet news groups) ovat Internetin julkisia keskustelu-, tiedotus ja tiedonvaihtopalstoja. Järjestelmä koostuu lukemattomien eri tahojen ylläpitämien palvelinten verkostosta, samaan tapaan kuin sähköposti, paitsi että jokainen viesti välitetään jokaiselle palvelimelle, niiden keskusteluryhmien osalta, joista kukin palvelin on kiinnostunut. Keskusteluryhmät on järjestetty hierarkkisesti aiheen mukaan, toisaalta maailmanlaajuisiin hierarkioihin (tietokoneet, tiede, harrastukset jne.), toisaalta maakohtaisiin hierarkioihin, joissa usein on vastaava jako. Myös yksittäisten tahojen ylläpitämiä hierarkioita esiintyy. Yksittäisiä ryhmiä on kymmeniätuhansia. Viestien lukemiseen ja lähettämiseen tarvitaan keskusteluryhmiä varten tehty ohjelma, joskin myös useat verkkoselaimet ja sähköpostiohjelmat sisältävät tämän toiminnallisuuden. Uutisryhmien käyttö oli vilkkaimmillaan 1990-luvulla. Vuodesta 2005 useat suuret palveluntarjoajat lopettivat niiden jakelun keskustelun siirryttyä erilaisille webin foorumeille. Historia Jim Ellis, Tom Truscott ja Steven M. Bellovin kehittivät Usenetin vuonna 1979 UUCP-protokollan mahdollistaessa yhteydenpidon eri Unix-koneiden välillä. Ensimmäiset solmut olivat Pohjois-Carolinan yliopisto ja Duken yliopisto. Nykyisin artikkelit välitetään NNTP-protokollan avulla, joka toimii TCP/IP-protokollapinon päällä. Vuonna 1993 suuri yhdysvaltalainen operaattori America Online alkoi tarjota uutisryhmiä asiakkailleen. Tätä ennen uutisryhmät olivat olleet lähinnä yliopistojen henkilökunnan ja opiskelijoiden käytössä. Tapahtuma muutti merkittävästi uutisryhmien keskustelua ja siitä alettiin käyttää nimeä "ikuinen syyskuu." Tämä viittaa yliopistojen lukukauden alkamiseen, jolloin uudet opiskelivat pääsivät käyttämään uutisryhmiä ja käyttäytyivät aluksi epäkypsästi. Vuodesta 2005 lähtien monet palveluntarjoajat lopettivat uutisryhmien tarjoamisen asiakkailleen. AOL lopetti palvelun vuoden 2005 alussa. Kesällä 2008 useat suuret yhdysvaltalaiset palveluntarjoajat päättivät alt.-hierarkian jakelun vedoten uutisryhmissä levitettyyn tekijänoikeusloukkauksia sisältävään materiaaliin ja lapsipornoon. PC Magazinen kolumnisti Sascha Segan ja Slashdot ehtivätkin julistaa Usenetin kuolleeksi. Syyskuussa 2008 Comcast lopetti kokonaan uutisryhmien jakelun. Keväällä 2010 uutisoitiin Duken yliopiston lopettavan alkuperäisen Usenet-palvelimensa. Usenetin kahdeksaa suurinta hierarkiaa ylläpiti Big-8 Management Board. Sen jäsenet valittiin viimeisen kerran vuonna 2015. Jäsenten toimikausi oli 18 kuukautta, mutta uusia jäseniä ei ole valittu. Yleistä Keskusteluryhmät ovat maailmanlaajuinen hajautettu viestintäjärjestelmä, jossa sen käyttäjien välinen keskustelu tapahtuu artikkeleiksi kutsuttujen tekstimuotoisia sähköpostiviestejä muistuttavien tekstisanomien avulla. Lukuisat palvelimet pitävät järjestelmää yllä ja tallentavat ja välittävät uusia viestejä toisille palvelimille. Keskusteluryhmiä on kymmeniä tuhansia, joten useimmille merkittäville aihepiireille löytyy oma ryhmänsä. Esimerkiksi suomalainen python-ohjelmistosuunnittelija voi seurata mielenkiinnolla ryhmiä comp.lang.python ja sfnet.atk.ohjelmointi. Matemaatikoille on ryhmä sfnet.tiede.matematiikka ja talviurheilijoille rec.sports.skiing ja rec.sports.skating. Ryhmät on nimetty hierarkkisen järjestelmän mukaan seuraavasti: pääryhmä.aliryhmä[.aliryhmä2[.aliryhmä3] missä [.] osoittaa valinnaisuutta. Esimerkkinä comp. -hierarkia käsittelee tietotekniikkaa (computing), comp.os käyttöjärjestelmiä (operating systems) ja comp.os.linux Linux-käyttöjärjestelmää. Useimmat tunnetut ryhmät käsittävät kolme hierarkiatasoa, kuten comp.lang.ruby. Usenet sai nykyisin muotonsa Suuren Uudelleennimeämisen (Great Renaming) myötä 1987, jolloin luotiin hierarkiat comp, misc, news, rec, sci, soc ja talk ja uutisryhmät järjestettiin niiden alle. Pian luotiin kahdeksas hierarkia alt. Sen oli tarkoitus olla täysin vapaa ja kuka tahansa voi luoda uusia ryhmiä. Yksittäiset artikkelit muistuttavat rakenteeltaan sähköpostiviestejä. Niissä on toisaalta tietoa viestin aiheesta, halutusta levityksestä, kirjoittajasta, päivämäärästä yms., toisaalta itse käyttäjän kirjoittama viesti. Viestit ovat useimmissa ryhmissä pelkkää tekstiä; liitetiedostot korvataan viitteellä joko WWW-palvelimelle tai tähän tarpeeseen erikseen luotuihin ryhmiin. Myös merkistön osalta ollaan konservatiivisempia kuin sähköpostissa, Latin-1 on vielä paras merkistökoodaus useimmissa ryhmissä. Palvelu on maailmanlaajuinen eikä minkään yksittäisen tahon ylläpitämä, toisin kuin erilaiset www-pohjaiset keskustelufoorumit, jotka ovat yhteisö- ja palvelinkohtaisia. Erilaiset keskusteluryhmien lukuohjelmat pitävät kirjaa luetuista artikkeleista ja esittävät ryhmien sisällön havainnollisesti. Tällaisia ohjelmistoja ovat esimerkiksi Tin, MS Outlook, Mozilla Thunderbird, slrn, Gnus sekä www-pohjainen Google News. Myös monet verkkoselaimet ja sähköpostiohjelmat osaavat käyttää keskusteluryhmiä. Ohjelmien kyky näyttää oleelliset viestit, auttaa netiketin seuraamisessa yms. vaihtelee suuresti. Jos ryhmään lähetetty viesti on vastaus toiseen viestiin, niin se näkyy Subject -rivin "Re:"- etuliitteestä (alun perin latinaa, aiheesta, nykyisin myös englannin regarding (koskien) tai reply (vastaus). Silloin edellisestä viestistä lainattu osa on merkitty > -merkillä lainatun rivin edessä. Seuraavassa esimerkki viestistä: From: "Hupsik" < > Subject: Punaiset yrittävät valloita maailma … Date: 1999/07/29 Newsgroups: sfnet.atk.sodat Taas ne kommunistit ovat likellä, yrittävät valloita maailma. L.T. on muuttanut venäjälle ja antaa käskynsä Kremlistä, käyttöjärjestelmänsä avulla. Ensimmäiset kommunistiset liikkeet ovat muodostuneet ulkomailla ja yksin suurista, PunainenHattu on jo toiminut muutaman vuoden. Myös suomessa toimi yksi sosiaali-kommunistinen liike nimellä SOT, joka yrittää iskeä myös puolueettomalle naapurimaalle, ja on vaihtanut nimensä ettei kukan tunnistaisi sitä. Mutta me emme anna periksi punaisille, koska evät meidän vaarimme antaneet periksi. Jos on tarpeen käytämme myös taistelussamme Linuksinkoktailia. Muistakaa että meidän rikkain kapitalisti B.G. on kansamme. Ja me vielä marssimme punaiselle torille lippumme alla, jolla on sininen taivas ja valkoiset pilvet. Hupsik was here. Ryhmien luonne Ryhmien luonne vaihtelee hyvin paljon. On virallisia tiedotusryhmiä (comp.answers, news.announce) ja hyvinkin vapaamuotoisia keskusteluryhmiä (sfnet.huuhaa). Joissakin ryhmissä on ystävällinen tuttavallinen ilmapiiri, toisissa lähes sota. Joissakin ryhmissä rupatellaan, toisissa ratkotaan ongelmia. Osassa roskapostien määrä estää lähes täysin satunnaisen lukemisen (esimerkiksi useimmissa seksiin liittyvissä ryhmissä), toisissa roskaposteja on vain satunnaisesti. Yksittäisen ryhmän luonne ei useinkaan selviä pelkästään sen nimestä, vaan ryhmään kannattaa ennen siihen kirjoittamista tutustua lukemalla ryhmässä käytävää keskustelua, ryhmän virallinen kuvaus ja aiotun kysymyksen aihepiirin osalta ryhmän FAQ ("vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin"). Viestien lukeminen ja kirjoittaminen ei vaadi minkäänlaista rekisteröitymistä. Viestin alkuperää voi yleensä tarvittaessa selvittää melko tarkasti, mutta viestin lukemisesta ei jää merkintöjä kuin mahdollisesti oman palvelimen lokiin. Aktiivisia kirjoittajia on useimmissa ryhmissä hyvin paljon vähemmän kuin lukijoita. Häiriköinti on helppoa, mutta häiriköt oppii melko nopeasti tunnistamaan ja jättämään huomiotta. Häiriköiden kanssa kinastelu tai vastaaminen asiattomiin viesteihin häiritsee useimmiten ryhmän toimintaa enemmän kuin itse häiriköiden viestit (katso trolli). Jos mielenkiintoisessa ryhmässä on häiritsevän paljon epäasiallisia viestejä, kannattaa tutustua käyttämänsä ohjelman suodatustoimintoihin. Netiketti Koska viesti lähetetään tuhansille palvelimille ja sitä saattaa lukea tuhannet ihmiset, yhteisten pelisääntöjen, netiketin, kunnioittamista pidetään monessa keskusteluryhmässä hyvinkin tärkeänä. Näihin kuuluu yleinen kohteliaisuus ja riitojen välttäminen, huolellisuus viestejä kirjoitettaessa sekä teknisten käytäntöjen kunnioittaminen. Teknisistä käytännöistä mainittakoon Lähettäjätiedot: Lähettäjätiedoissa tulee vähintään olla sähköpostiosoite, mielellään nimi tai vakiintunut nimimerkki. Lähettäjätietojen ei pidä vaihdella viestistä toiseen. Jos sähköpostiosoite ei ole toimiva, sen pääverkkotunnuksena pitää olla .invalid Ristiinpostaus: viesti, joka aihepiiriltään sopisi moneen ryhmään, lähetetään korkeintaan muutamaan ja näihin yhdellä yhteisellä viestillä, ohjaten jatkokeskustelu yleensä vain yhteen ryhmään. Lainaukset: vastauksissa lainataan relevantit rivit siitä viestistä, johon vastataan, vakiintuneita käytäntöjä noudattaen. Omaa sanomista ei saisi olla huomattavasti vähempää kuin lainattua. Viestin muoto: useimmissa ryhmissä käytetään pelkkiä tekstiviestejä, joiden rivipituus on alle 80 merkkiä, mieluiten ehkä 60-72 merkkiä. HTML:ää, liitetiedostoja tms. ei pidä käyttää. Useimmiten Latin-1 on paras merkistövalinta. Allekirjoitus mahdollisine yhteystietoineen ja mietelauseineen on korkeintaan muutaman rivin pituinen ja erotetaan muusta viestistä rivillä, jolla on kolme merkkiä: "- " Moderointi Jotkut ryhmät, joiden aihe vetää puolensa epäasiallisia kirjoituksia, ovat moderoituja: kirjoituksia ei julkaista suoraan, vaan vasta läpäistyään tarkistuksen, joko niin että moderointitiimin jäsen lukee ja hyväksyy sen tai niin että botti hoitaa hyväksynnän. Muitakin ratkaisuja esiintyy. Kriteerit siitä, mitkä kirjoitukset hyväksytään ovat usein hyvin teknisiä; sensuuria kaihdetaan keskusteluryhmissä hyvin yleisesti ja roska, jota tahdotaan välttää, lähetetään useimmiten yksittäisten ryhmien luonteesta ja moderointikriteereista välittämättä. Ryhmähierarkioita (Asteriski eli *-merkki vastaa mitä tahansa merkkijonoa) Suomenkieliset sfnet.* (hallinnoitu) finet.* (hallinnoimaton) Muunkielisiä alt.* (epävirallisempi hierarkia: uusia ryhmiä voi luoda vapaasti) comp.* (tietokoneisiin liittyvät keskusteluryhmät) humanities.* misc.* (sekalaiset keskusteluryhmät) news.* (uutisiin liittyvät keskusteluryhmät) rec.* (harrastukset) sci.* (tieteisiin liittyvät keskusteluryhmät) soc.* (sosiaaliset keskusteluryhmät) talk.* Näiden "virallisten", laajalle leviävien, hierarkioiden lisäksi on maakohtaisia tai yksittäisten tahojen ylläpitämiä hierarkioita. Anonyymiys keskusteluryhmissä Keskusteluryhmissä voi esiintyä vapaavalintaisella nimimerkillä, koska varsinaisia lähettäjätietoja ei yleensä tarkasteta mitenkään. Tämä ei kuitenkaan mitenkään takaa sitä, etteikö tietyn viestin tai, vielä helpommin, tiettyjen viestien lähettäjää voisi selvittää. Täydellinen anonyymiuden saavuttaminen vaatii ymmärrystä ja tarkkaavaisuutta. Eri asiakas- ja palvelinohjelmat jättävät jonkin verran vaihtelevasti lähettäjän selvittämiseen tarvittavia tietoja. Tiedot riippuvat myös ohjelmien asetuksista. Tässä esimerkkiviesti, huomaa erityisesti rivit From (yleensä asetettavissa), Path, Message-ID (yleensä asetettavissa, huolimaton asetus saattaa aiheuttaa toisten viestien katoamista), NNTP-Posting-Host, X-Complaints-To ja X-Trace. Path: g2news1.google.com! news3.google.com!news1.google.com! news.glorb.com!nntpserver.com! zeus.nntpserver.com! 61.88.178.82.MISMATCH! news1.optus.net.au!optus!news.optus.net.au! 53ab2750!not-for-mail From: XXXXX XXXXXXX < > Newsgroups: sfnet.atk References: < > Subject: Re: XXXXXXXXXXXXXXX … Followup-To: sfnet.harrastus.audio+video.satelliitti, sfnet.harrastus.lemmikit.koirat,sfnet.matkustaminen MIME-Version: 1.0 Content-Type: text/plain; charset=ISO-8859-1 Content-Transfer-Encoding: 8bit Message-ID: < > Cache-Post-Path: nntp0.iseek.com.au! X-Cache: nntpcache 3.0.2 (see Lines: 45 Date: Sun, 16 Mar :51:29 GMT NNTP-Posting-Host: 20X.83X.X64.1X X-Complaints-To: X-Trace: news.optus.net.au .83.64.15 (Sun, 16 Mar :51:29 EST) NNTP-Posting-Date: Sun, 16 Mar :51:29 EST Organization: iseek Communications Pty. Ltd. - reports relating to abuse should be sent to Aiheeseen liittyviä artikkeleita Terminologiaa FAQ X-No-Archive Godwinin laki Huomattavia henkilöitä Suomalaisia Jukka Korpela Niilo Paasivirta Ulkomaisia Serdar Argic "Kibo" (James Parry) Gene Spafford Brad Templeton Lähteet Aiheesta muualla Google Groups - Googlen Usenet-arkisto Internet Archiven Usenet-arkisto Seulonnan keskeiset artikkelit

1292

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viro

Viro

Viron tasavalta () eli Viro on valtio, joka sijaitsee Pohjois-Euroopassa Itämeren itärannalla Suomenlahden eteläpuolella Baltiassa. Se on Baltian maista pohjoisin. Virolla on maaraja Venäjän ja Latvian kanssa. Virossa on asukasta. Pääosan maan asukkaista muodostavat virolaiset, ja merkittävä vähemmistö on vironvenäläiset. Noin kolmannes ) Viron asukkaista asuu maan pääkaupungissa Tallinnassa. Tallinnan jälkeen suurimpia kaupunkeja ovat yliopistokaupunki Tartto (98 449 asukasta), teollisuuskaupungit Narva (59 049 asukasta) ja Kohtla-Järve (37 198 asukasta) sekä kesäkaupunki Pärnu (40 005 asukasta). Viro on alavaa maata, jonka maisemaa hallitsevat metsät ja suot. Maahan kuuluvista saarista suurimmat ovat maan länsirannikolla sijaitsevat Saarenmaa ja Hiidenmaa. Viron suurin järvi on maan itäosassa, osittain Venäjän puolella sijaitseva Peipsijärvi. Toisen vuosituhannen aikana vuorotellen niin Ruotsin, Saksan kuin Venäjän vallan alla ollut Viro itsenäistyi ensimmäisen kerran Neuvosto-Venäjästä vuonna 1918, mutta toisen maailmansodan aikana maa joutui noin vuodeksi Neuvostoliiton ja tämän jälkeen kolmeksi vuodeksi Natsi-Saksan miehityksen kohteeksi. Vuosina 1944-1991 maa oli yksi neuvostotasavalloista. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Viron talous ja elintaso ovat kohonneet merkittävästi, joskaan ne eivät ole saavuttaneet Pohjoismaiden tasoa. Muihin entisiin neuvostotasavaltoihin verrattuna Virossa on korkein elintaso, toimivin demokratia ja vähiten korruptiota. Maa liittyi Euroopan unioniin ja sotilasliitto Natoon vuonna 2004 sekä Euroopan yhteisvaluutta-alueeseen vuonna 2011. Maantiede Viron pinta-ala on noin 45 339 neliökilometriä. Alueeltaan se on näin ollen Baltian maista pienin. Se on suurempi kuin esimerkiksi Alankomaat, Sveitsi tai Tanska. Idästä länteen Virolla on leveyttä 350 kilometriä ja pohjoisesta etelään pituutta 240 kilometriä. Muiden valtioiden pääkaupungeista Tallinnaa lähinnä on Helsinki: Suomenlahden yli matka on noin 85 kilometriä. Viron maaseutua täplittävät yli 1 500 järveä, joista suurin on Venäjän rajalla oleva Peipsijärvi. Viron suurimmat joet ovat Narvanjoki ja Emajoki. Virossa on noin 800 saarta. Pinnanmuodoiltaan Viro on melko tasainen. Korkein kohta on Iso Munamäki () Etelä-Virossa, 318 metriä meren pinnan yläpuolella. Keskimäärin Viro on vain 50 metriä merenpinnan yläpuolella, ja alle 10 prosenttia maan pinta-alasta on yli 100 metrin korkeudella merenpinnasta. Pohjois- ja Länsi-Viro ovat pinnanmuodoiltaan tasaisia, mutta Etelä-Viron pinnanmuodot ovat vaihtelevampia. Länsi-Viron manneralueen pääosa kuuluu Länsi-Viron alankoon, joka on vanhaa merenpohjaa. Pohjois- ja Länsi-Virossa on laaja kalkkikivitasanko, joka on osa Baltian klinttiä. Tasangon reunan kalkkikivitörmästä muodostuu jyrkänteitä, joista korkein on Koillis-Virossa sijaitseva Ontika, jolla on korkeutta 56 metriä. Ontikaa matalampi, mutta kuuluisampi on Saarenmaan Pangan rantatörmä, jolla on pituutta 2,5 kilometriä ja korkeutta 21 metriä. Pohjois- ja Länsi-Viron nummilla on kalkkikiven hajotessa syntyneitä karstiluolia. Sedimenttikerrostumat ovat ohuita lukuun ottamatta Etelä-Viroa, jossa sedimenttikerrostumien paksuus voi olla jopa 76 metriä. Huomattavimmat luonnonmaantieteelliset piirteet Virossa on muovannut mannerjäätikkö, joka vetäytyi Virosta 13 000-10 000 vuotta sitten. Ilmasto Viro kuuluu mantereisen ja merellisen ilmaston siirtymävyöhykkeeseen. Ilmasto on lauhkea, kesät ovat lämpimiä ja talvet leutoja. Viron ilmastoon vaikuttavat muun muassa Suomenlahti, Itämeri, sekä Golfvirran ja Atlantin läheisyys. Viron vuotuinen sademäärä on noin 670 mm. Pysyvä lumipeite saapuu ensiksi itäiseen Viroon, yleensä joulukuun alussa, ja viimeisenä Saarenmaalle, yleensä vasta tammikuun puolella. Lumipeite pysyy suurimmassa osassa maata noin 100 päivän ajan, mereisillä alueilla se pysyy lyhyimmän aikaa. Pisimpään lumipeite pysyy Haanjan ylängöllä. Lumet ovat sulaneet lounaisesta Virosta ja Saarenmaalta yleensä maaliskuun viimeiseen päivään mennessä, ja muualta Virosta huhtikuun alkupäivinä. Keväät ovat kuivia ja aurinkoisia, terminen kesä alkaa keskimäärin toukokuun puolessavälissä. Heinäkuu on lämpimin kuukausi, jolloin keskimääräinen lämpötila on 17,4 astetta. Kylmin on helmikuu, jolloin keskilämpötila on −4,5 astetta. Yli puolet vuodesta sää on liikkuvien matalapaineiden takia pilvinen, tuulinen ja sateinen, etenkin syyskuukausina. Sateisin kuukausi on elokuu. Tuulet puhaltavat enimmäkseen lounaasta, mutta keväällä ja alkukesällä tuuli puhaltaa lännestä ja koillisesta. Luonto Kasvillisuus Suot kattavat noin 22 prosenttia Viron pinta-alasta, mikä on toiseksi eniten maailmassa Suomen jälkeen. Yli yhden hehtaarin kokoisia soita Virossa on noin 10 000. Valtaosa Viron soista on pieniä, 1-10 hehtaarin kokoisia soita. Vanhimmat suot ovat 7 000-8 000 vuotta vanhoja. 66 prosenttia kaikista soista on syntynyt maan soistuessa. Loput ovat umpeen kasvaneita järviä. Tyypillisiä piirteitä Viron soille ovat paksu turvekerros ja suonsilmäkkeet. Soiden suojelu alkoi 1970-luvulla kun huolestuttiin niiden ojittamisesta. Nykyisin suojeltua suota on Virossa noin hehtaaria. Soista noin 1 600 on riittävän suuria turpeentuotantoon. Turvetta nostetaan 103 paikasta, ja sitä käytetään lämmitykseen ja maataloudessa. Metsät kattavat Viron maapinta-alasta noin 49 prosenttia. Suurimmat metsät sijaitsevat Lounais- ja Koillis-Virossa. Kaikista metsistä noin 20 prosenttia on suojeltu. Viro on taiga- ja lehtimetsien rajavyöhykettä. Yleisimpiä puulajeja ovat mänty, kuusi, koivu, haapa ja tervaleppä. Metsäpinta-alasta 33 % on mäntymetsää ja 31 % koivumetsää. Tammi, saarni, lehmus ja vaahtera ovat Virossa selvästi yleisempiä kuin Suomessa. Länsi-Virossa on lehtoniittyjä, jolla kasvaa monia harvinaisia pohjoisen lehtipuulajeja. Monet lehtoniityt ovat muuttumassa lehtometsiksi. Parhaiten säilyneitä lehtoniittyjä on suojeltu. Länsi-Virossa on lehtoniittyjen lisäksi rantaniittyjä, joilla aiemmin kasvatettiin maitokarjaa. Karjanpidon loputtua monet niistä ovat vesakoituneet. Luonnonsuojelualueilla tätä on yritetty välttää tuomalla alueelle lihakarjaa. Eläimet Virossa tavataan noin 20 000 eri hyönteislajia, sekä 65 kala-, 10 sammakkoeläin- ja viisi matelijalajia. Sammakkoeläimistä suurin osa on harvinaisia ja rauhoitettuja. Selkärankaisia on yhteensä noin 500 lajia. Nisäkkäistä yleisimpiä ovat metsäkauris (40 000 kpl), rusakko, metsäjänis ja villisika (13 000 kpl). Petoeläimistä Virossa on muun muassa 1 100 ilvestä, 800 karhua ja noin 600 sutta. Harmaahylkeitä on Viron merialueella yli 2 000, norppia on alle 1 000. Viroon on tuotu maasta hävinneitä lajeja, kuten euroopanmajava ja saksanhirvi, sekä kokonaan uusia lajeja, kuten piisami, supikoira ja minkki. Vesikko on Suomen tapaan hävinnyt Virosta, mutta Hiidenmaata on puhdistettu minkeistä ja vesikkoa on istutettu takaisin sinne. Virossa on tavattu 331 lintulajia, joista 207 pesii Virossa säännöllisesti. Lehti- ja sekametsissä elää monia lintulajeja, mutta erityisesti eri varpuslintuja. Yleisimpiä niistä ovat peippo, sirittäjä, tiltaltti, punarinta, metsäkirvinen ja rautiainen. Saaristossa ja rannikolla on muun muassa lokkeja, tiiroja ja hanhia. Soilla pesii muun muassa riekko, kapustarinta, isolepinkäinen ja muuttohaukka. Isot petolinnut menestyvät suurten luonnonsuojelualueiden takia. Kotkapareja maassa pesii noin 250. Kattohaikarat pesivät muun muassa vanhoissa savupiipuissa ja puhelinpylväiden päällä. Virossa tavataan myös mustahaikaraa, joka on pääasiassa erämaiden asukki. Historia Esihistoria Viimeisen jääkauden hellittäessä vetäytyi mannerjää pohjoiseen siten, että nykyisen Viron alue vapautui jääpeitteestä noin 10 000 vuotta eaa. Pian maanpinnan paljastumisen jälkeen alkoi myös ihmisasutus levitä etelästä tälle alueelle. Baltiaan syntyi Kundan kulttuuriksi sanottu kivikautinen asutus. Asutus on jatkunut tähän päivään asti. Varhaisimman asujaimiston kielestä ei ole yksimielisyyttä. Vuoden 5000 eaa. tienoilla Suomenlahden molemmille puolille levinneen niin kutsutun kampakeraamisen kulttuurin on usein arveltu olleen suomalais-ugrilainen, joskin muitakin näkemyksiä on. Kivikautta seurasivat Virossakin pronssikausi (1500-500 eaa.) ja rautakausi (500 eaa. - 1200 jaa.), joilta on runsaasti arkeologisia löytöjä. Rautakaudelle ajoittuvat esimerkiksi maalinnoiksi kutsutut linnoitukset. Nykyisten Viron ja Suomen alueiden välillä vallitsivat jo tällöin vilkkaat yhteydet. Viron alue oli tähän aikaan tiheämmin asuttu, todennäköisesti myös kehittyneempi ja vauraampi kuin asukasluvultaan pienempi Suomen alue. Keskiaika ja uuden ajan alku Saksalaisvalloitus Saksalaiset alkoivat työntyä itään 1100-luvulla. Lyypekki perustettiin vuonna 1159, mikä avasi portin itään. Alustyyppi koggi mahdollisti suurten matkustaja- ja tavaramäärien kuljetuksen. Saksalaisia tuli vuoden 1159 paikkeilla Väinäjoen suulle. Vuonna 1182 alueelle tuli piispa Meinhard, joka aloitti paikallisten käännytyksen. Saksalaisvallan alle Baltian alueen toi Liivinmaan kolmas piispa Albert von Buxhövden, joka tuli alueelle vuonna 1200. Hänellä oli mukanaan ristiretkeläisiä, ja vuonna 1201 hän perusti Riian alueen keskukseksi. Liiviläiset ja latvialaiset alistettiin suhteellisen nopeasti. Virolaisten alistaminen alkoi vuonna 1208. Virolaiset tekivät kostoiskun latvialaisten tekemän iskun johdosta nykyisen Latvian alueelle, mitä seurasivat puolestaan latvialaisten ja saksalaisten kostoretket. Vuonna 1217 käytiin Matinpäivän taistelu, jossa virolaisten yhdistyneet joukot kärsivät tappion Lembitun johdolla saksalaisille. Tanskalaiset valtasivat Pohjois-Viron Lyndanisen taistelun myötä vuonna 1219. Viimeinen vapaa virolainen alue Saarenmaa kukistui vuonna 1227. Saksalaisvallan aika Saksalaishallinnon alussa Viroon syntyi vasallisto eli aateli. Heidän luokkansa syntyi alueiden läänittämisen myötä. Vasallit olivat pääosin saksalaisia, ja he muodostivat vasallien enemmistön myös Tanskan omistamilla alueilla. Läänitysten myötä virolaiset talonpojat joutuivat lääninherrojen vallan alaisuuteen. Virolaisten jatkuvaan kapinointiin kyllästyneenä Tanska myi omat alueensa Virossa Saksalaiselle ritarikunnalle vuonna 1350, viimeisenä Saarenmaan. Saksalaisvallan aikana alkoi syntyä yhä suurempia kaupunkeja. Reformaatio alkoi 1500-luvun alkupuolella. Vanha-Liivinmaa romahti Liivinmaan sodan aikana 1558-1561 ja se jaettiin Ruotsin ja Puolan kesken Puolan saadessa Etelä- ja Ruotsin Pohjois-Viron. Sodan aikana Viroa koetteli rutto. Ruotsalaisvallan aika Puolan Liivinmaa liitettiin Ruotsiin vuonna 1629 ja Saarenmaa vuonna 1645, jolloin Ruotsi omisti koko Viron. Pohjois-Viro muodosti Viron herttuakunnan Etelä-Viron muodostaessa nykyisen Latvian pohjoisosien kanssa Liivinmaan kenraalikuvernöörikunnan. Ruotsi läänitti alueita ruotsalaisille ja suomalaisille sotaherroille heikentäen samalla saksalaisten asemaa. Vuonna 1668 voimaan tullut poliisiasetus alisti talonpojat maaorjuuteen. Ruotsin vallan aikana perustettiin Tarton yliopisto. Ruotsi menetti Baltian Venäjälle suuressa Pohjan sodassa Uudenkaupungin rauhalla vuonna 1721. Venäjän vallan aika ja kansallistunteen nousu Viron alue siirtyi Venäjän valtaan suuren Pohjan sodan seurauksena Uudenkaupungin rauhassa 1721. Virosta eli Vironmaasta, joka käsitti Pohjois-Viron, Liivinmaasta, johon Viron eteläosa liitettiin, sekä Kuurinmaasta muodostettiin yhtenäinen alue Itämerenmaakunnat, jossa talonpoikaisväestö oli maaorjuudessa 1800-luvulle saakka. Maaorjuuden vähittäinen poistaminen alkoi talonpoikaislaeilla, joista Virossa käytetään nimitystä Iggaüks. Alue säilyi 1800-luvun loppupuolelle saakka melko autonomisena suhteessa Venäjään ja sitä hallitsivat baltiansaksalaiset kartanonherrat tsaarien vahvistamien etuoikeuksien pohjalla. Venäjän keskushallinto kasvatti hiljalleen valtaansa Baltiassa saksalaisten aatelisten kustannuksella, ja vuonna 1876 itsehallintojärjestelmä lakkautettiin. Tämän kehityksen osana Viron talonpojat vapautettiin maaorjuudesta vuosien 1816-1819 välisenä aikana. Kuitenkin vasta 1860-luvulla talonpojat saivat oikeuden ostaa viljelemänsä maat itselleen. Kansallinen herääminen alkoi Virossa 1800-luvulla muun muassa maaorjuuden lakkauttamisen myötä. Vironkielisiä kouluja perustettiin ja Viron kansalliseepos Kalevipoeg luotiin. 1880-luvulla keskushallinto aloitti venäläistämisohjelman, jonka johdosta monet baltiansaksalaiset instituutiot lopetettiin tai muutettiin pelkästään venäjänkielisiksi, kuten Tarton yliopisto. Venäläistämisohjelman aikana myös vironkielisiä sanomalehtiä, kouluja ja kansallismielisiä seuroja lakkautettiin. Maailmansota - Venäjän valta kaatuu Venäjän keisarikunnan luhistuttua ensimmäisessä maailmansodassa Virossa tapahtui helmikuun vallankumouksen jälkeen useita vallanvaihtoja nopeassa tahdissa. Pian helmikuun vallankumouksen jälkeen Viro sai laajemman autonomian, kun 12. huhtikuuta 1917 perustettiin Viron autonominen kuvernementti johtajanaan kuvernementtikomissaari Jaan Poska. Aikaisemman Vironmaan kuvernementin lisäksi siihen kuului myös siihenastisen Liivinmaan kuvernementin pohjoisosa, ja täten Viro sai suurin piirtein nykyiset rajansa. Kesällä virolaiset 1917 loivat ensimmäisen kansallisen parlamentin, Viron maapäivät, joka lähti suunnittelemaan kansallista, virolaista hallintoa. Bolševikkien lokakuun vallankumouksen jälkeen virolaiset bolševikit tekivät Viktor Kingisseppin ja Jaan Anveltin johdolla vallankaappauksen ja ottivat vallan käsiinsä yhdessä bolševikkisotilaiden kanssa kolmeksi kuukaudeksi. Bolševikit perustivat niin sanotun Viron työkansan kommuunin. Samaan aikaan maapäivissä valtaa pitäneet poliittiset voimat, bolševikkien vastavoimat, lähtivät suunnittelemaan Viron itsenäisyyttä. Maapäivillä valtaa pitäneet poliittiset voimat julistivat Viron itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918. Tähän aikaan bolševikit halusivat ainoana poliittisena virolaisvoimana säilyttää yhteyden Venäjään. Venäjällä oli tässä vaiheessa vallassa Leninin johtama bolševikkihallitus. Saksan keisarillinen armeija oli aloittanut Neuvosto-Venäjän kanssa käynnissä olevien Brest-Litovskin rauhanneuvottelujen venymisen vuoksi etenemisen Väinäjoen eteläpuolelta vallaten Latvian pohjoisosan ja Viron suuret saaret, Saarenmaan, Muhun ja Hiidenmaan, syksyyn 1917 mennessä. Helmikuussa 1918 eteneminen jatkui Viron manneralueella niin, että helmikuun 25. päivä saksalaiset valtasivat Tallinnan. Maaliskuun alkuun mennessä saksalaiset olivat vallanneet Viron alueen - Narvan 4. maaliskuuta 1918. Alkoi saksalaisten miehityshallinto, ja itsenäisyyden julistaneet voimat painuivat maan alle. Samalla bolševikkivoimat perääntyivät Venäjälle. Viron vapaussota 1918-1920 Saksalaisten romahdettua sodan lopuksi Saksassa puhjenneeseen vallankumoukseen 2. marraskuuta 1918 ja liittoutuneiden kanssa solmittuun aseleposopimukseen 11. marraskuuta 1918 Neuvosto-Venäjän bolševikkihallitus mitätöi saksalaisten kanssa maaliskuussa 1918 tehdyn rauhansopimuksen 13. marraskuuta 1918 ja puna-armeija hyökkäsi Baltian maihin. Saksalaismiehityksen aikana Tallinnassa toimi tehokas lähinnä suurten tehtaiden venäläisistä työläisistä koostunut bolševikkeja kannattava ryhmä, joka hakeutui yhteistoimintaan Leninin hallituksen kanssa. He liittyivät innolla virolaisten kommunistien kanssa niin sanottuihin kansanneuvostoihin, jotka yllyttivät työläisiä auttamaan maahan tunkeutunutta venäläistä puna-armeijaa. Hyökkäystä seurasi virallisesti 28. marraskuuta 1918 - 3. tammikuuta 1920 käyty Viron vapaussota, jossa 4 000 miehen vahvuisilla vapaaehtoisilla suomalaisjoukoilla, I Suomalaisella Vapaajoukolla ja Pohjan Pojilla, oli suuri merkitys. Viron vapaussota on itämerensuomalaisten kansojen käymiä heimosotia. Myös Britannia lähetti virolaisten tueksi laivasto-osaston. Puna-armeija lyötiin takaisin, kuten myös saksalaiset Freikorps-joukot. Viro ja Neuvosto-Venäjä solmivat vuoden 1919 lopulla välirauhan. Vuonna 1920 solmittiin Tarton rauha, jossa Viro ja Neuvosto-Venäjä tunnustivat toisensa. Suomi tunnusti Viron de jure kesäkuussa 1920; de facto itsenäisyys oli tunnustettu jo vuotta aiemmin elokuussa 1919. Virolaisen kulttuurin ja talouden perusta luotiin seuraavina vuosikymmeninä. Maahan järjestettiin tehokas vironkielinen alkeisopetus. Tarton yliopisto muutettiin vironkieliseksi jo vuonna 1919. Maauudistuksessa kartanoiden maat jaettiin talonpojille. Vuonna 1921 Viro liittyi Kansainliittoon. Kommunistien kansannousu tukahdutettiin joulukuussa 1924. Viro maailmansotien välillä Viron vuoden 1920 perustuslaki oli erittäin parlamentaristinen. Presidenttiä ei ollut, vaan pääministeri eli riigivanem ('maanvanhempi') hoiti myös valtionpäämiehen tehtävät. Vaikka virolaiskommunistit eli bolševikit olivat kokeneet tappion vapaussodassa ja joutuneet perääntymään kesään 1919 mennessä takaisin Neuvostoliittoon, he kokivat tilanteen mahdolliseksi vallanotolle. Niinpä 1. joulukuuta 1924 Neuvostoliiton tukemat bolševikit yrittivät vallankaappausta, joka kuivui kuitenkin kokoon muutamassa tunnissa. Asian jatkokäsittelyssä Viron parlamentti kielsi Viron kommunistisen puolueen toiminnan maanpetoksellisena. Suuren laman aikana 1930-luvun alussa työttömyys nousi ja kruunua jouduttiin devalvoimaan. Laman seurauksena Viro ajautui sisäpoliittiseen kriisiin. Tyytymättömyys demokraattisen järjestelmän saamattomuuteen kanavoitui äärioikeiston kannatukseksi, kuten monessa muussakin Euroopan maassa. Virossa oikeisto-oppositiota nousi edustamaan Viron vapaussotureiden liitto, niin sanottu vapsit. Vapsit saivat suuren vaalivoiton syksyllä 1933 ja liikkeen painostuksesta hyväksyttiin vuonna 1933 uusi perustuslaki, joka teki riigivanemista itsenäisen toimeenpanovallan haltijan, jolla oli laajat valtaoikeudet. Suomen ja muiden Baltian maiden tavoin Viro solmi Neuvostoliiton uuden politiikan aloitteesta hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa vuonna 1932. Sopimuksilla oli tarkoitus varmistaa Neuvostoliiton ulkorajat. Samaan aikaan Baltian maissa oli vallalla reunavaltiopolitiikka, missä Puola, Liettua, Latvia ja Viro hakivat toisistaan turvaa puolustusyhteistyötä tiivistämällä. Baltian maat solmivat puolustusliiton 12. syyskuuta 1934. Näin muodostui Baltian entente. Vapsien aloitteesta perustuslakia muutettiin siten, että presidentin valtaa lisättiin huomattavasti. Uusi perustuslaki astui voimaan 1934. Ylimenokauden hallituksen johtaja, keskustaa edustava Konstantin Päts, huolestui kuitenkin vapsien yhä kasvavasta voimasta, ja käyttäen uusia valtionpäämiehen valtaoikeuksiaan hyväksi hän julisti kenraali Johan Laidonerin kanssa ja armeijan tuella maan 23. maaliskuuta 1934 poikkeustilaan ja lakkautti koko vapsien järjestön ja vangitutti liikkeen johdon. Kansanedustuslaitos hajotettiin syksyllä 1934 ja kaikki puolueet lakkautettiin 1935. Diktaattorina hallinnut Konstantin Päts perusti ylhäältä johdetun Isänmaan liitto (Isamaaliit) -puolueen. Joulukuussa 1935 vapsit suunnittelivat vallankaappausta suomalaisen Sinimustat-järjestön tuella, mutta viranomaiset saivat siitä vihiä ja juonijat pidätettiin. Konstantin Päts hallitsi Viroa varsin yksinvaltaisesti vuoteen 1938, jolloin hänet nimitettiin uuden, vuonna 1937 säädetyn perustuslain mukaiseksi presidentiksi, ja hän palasi perustuslailliseen hallintotapaan. Helmikuussa 1936 kansanäänestyksessä kannatettiin paluuta demokratiaan. Perustuslaillisuuteen palaaminen ei kuitenkaan tuonut juurikaan muutosta vallanpitoon, ja Päts jatkoi presidenttinä. Neuvostoliiton ja Britannian neuvotellessa sopimusta huhtikuussa 1939 Viro ja Latvia solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa. Toinen maailmansota Toisen maailmansodan alkaessa Viro tahtoi pysytellä puolueettomana, mutta katsoi olevansa pakotettu tekemään Neuvostoliiton kanssa yhteistyö- ja tukikohtasopimuksen 28. syyskuuta 1939. Viroon siirrettiin 25 000 Neuvostoliiton sotilasta suljettuihin tukikohtiin 18. lokakuuta 1939 alkaen. Virolla itsellään oli tuolloin rauhanaikaisena vahvuutena jatkuvasti palveluksessa 15 000 sotilasta. Kesäkuussa 1940 Molotov esitti Virolle uhkavaatimuksen, jossa syytettiin Viroa yhteistyösopimuksen rikkomisesta ja vaadittiin saada tuoda lisäjoukkoja maahan. Viron hallitus piti vastarintaa toivottomana, minkä vuoksi vaatimus hyväksyttiin. 17. kesäkuuta - 21. kesäkuuta 1940 maahan tuotiin noin 90 000 neuvostosotilasta lisää, jolloin Virossa olevien puna-armeijan joukkojen määrä oli jo yli sotilasta. Elokuussa 1940 Virosta tuli yksi neuvostotasavalloista. Presidentti Konstantin Päts vangittiin, ja hän kuoli 18. tammikuuta 1956 psykiatrisessa sairaalassa Buraševossa Tverin alueella. Neuvostomiehitys keskeytyi kolmeksi vuodeksi Saksan vallattua jälleen Baltian kesällä 1941. Saksalaismiehityksen aikana Virossa toimi saksalaisten alaisuudessa virolainen hallinto. Sen johdossa oli näennäisesti vapaussoturien liikkeen (vapsien) johtohahmoihin kuulunut Hjalmar Mäe. Saksan miehityksen aikana Viro oli ensimmäinen maa, mistä juutalaiset (noin 950-1 000 henkilöä) poistettiin kokonaan vuoden 1941 aikana, mikä todettiin Wannseen pöytäkirjoissa 20. tammikuuta 1942. Puna-armeija miehitti Viron uudelleen syyskuussa 1944 sen jälkeen, kun Suomi oli tehnyt syyskuun alussa 1944 Neuvostoliiton kanssa aselevon. Neuvosto-Viro Varsinaisesti neuvostojärjestelmä vakiinnutettiin toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun lopulla. Kymmeniä tuhansia virolaisia karkotettiin Siperiaan, ja maatilat muutettiin kollektiiveiksi. 1950-luvulla Viron kulttuurielämä alkoi vilkastua. Viron sosialistinen neuvostotasavalta oli melko suljettu 1960-luvun loppupuoliskolle asti. Vähitellen virolaiset alkoivat katsella maan pohjoisosissa myös Suomen televisiota. Suomen television katselu oli luvatonta, mutta siitä huolimatta sitä katseltiin erikoisesti tätä tarkoitusta varten tehdyllä laitteella. Ideologisen taistelun tehostamiseksi Viron kommunistisen puolueen pääsihteeriksi nimitettiin 1978 Karl Vaino. Vuoden 1980 Moskovan kesäolympialaisten eräitä tapahtumia, kuten purjehdus, järjestettiin Tallinnassa. Moskovan keskushallinto pyrki venäläistämään neuvostotasavaltaa. 1980-luvun lopulle tultaessa virolaisten osuus maan väestöstä oli romahtanut 1930-luvun lähes 90 prosentista noin 60 prosenttiin. Vuonna 1988 Mihail Gorbatšovin pääsihteerikaudella vaihtui myös Viron kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri. Uusi pääsihteeri oli kansallismielinen Vaino Väljas. Uusi itsenäisyys Marraskuussa 1988 Viron korkein neuvosto julisti maan suvereeniksi. Toukokuussa 1990 osa vuoden 1938 perustuslaista palautettiin voimaan ja maan nimi muutettiin Viron tasavallaksi. Kansanäänestyksessä suurin osa kansasta kannatti itsenäisyyden palauttamista. Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20. elokuuta 1991, kun Neuvostoliitossa tapahtui kommunistien epäonnistunut vallankaappausyritys. Suomen ja Viron diplomaattisuhteet solmittiin uudelleen 29. elokuuta 1991. Vuonna 1993 Viron hallitus määritteli maan asukasta ulkomaalaisiksi ja määräsi heidät hakemaan oleskelulupaa. Viimeiset Venäjän armeijan joukot vetäytyivät elokuuhun 1994 mennessä. Kun Viro itsenäistyi uudelleen, se ei saanut takaisin kaikkia niitä alueita, joita maahan kuului vuosina 1920-1940, eli Viron Inkeriä, Petserinmaata ja Setumaan itäosaa, eli se on maapinta-alaltaan noin 5 prosenttia pienempi kuin tuolloin. 1990-luvun lopulla suomalaisten matkailijoiden määrä kasvoi valtaisasti Pohjois-Virossa. Viron talous alkoi kasvaa kovaa vauhtia. Muun muassa kiinteistösijoituksilla oli suuri merkitys Viron talouden nousussa. Suomen salainen tuki Heikki Rausmaan väitöskirjan mukaan Viro alkoi vuodesta 1988 rakentaa demokraattisen markkinatalouden perustaa. Tällöin Suomi linjasi salaa tukevansa Viroa maksimaalisesti. Presidentti Mauno Koivisto ohjeisti ministereitä, että tuen voi kanavoida kulttuurin nimissä. Poliittisempi rahoitus hoidettiin helmikuusta 1989 Tuglas-seuran kautta, ja seurasta tulikin virolaisten tukikohta Helsingissä. Myöhemmin Viron presidenttinä tunnettu, mutta tuolloin ulkoministerinä toiminut Lennart Meri oli ahkera vierailija. Muut Suomen ministeriöt tukivat Viron infrastruktuuria, yksityistiloja, koulutusta, terveydenhoitoa ja paikallishallinnon uudistamista. Viisumien määrä Suomeen nousi 4 200:sta peräti 94 000:een vuosina 1988-1990. Myös kunnat, järjestöt, puolueet ja yksityishenkilöt tukivat Viroa. Helmikuussa 1990 Viro julisti päämääräkseen täyden itsenäisyyden, mutta Koivisto ja Harri Holkerin hallitus jatkoivat tukea hiljaisesti sen jälkeenkin. EU-Viro hyväksyttiin keväällä 2004 kuuden muun maan kanssa sotilasliitto Naton jäseneksi. Toukokuun alusta Virosta tuli myös Euroopan unionin jäsenvaltio yhdeksän muun maan kanssa. Vuosina 2003-2011 Viro soti Irakissa Yhdysvaltojen rinnalla. Vuonna 2009 Virolla oli joukkoja Irakissa noin 40 miestä. Sodassa kuoli kaksi ja haavoittui parikymmentä virolaista. Koko 2000-luvun kiihkeänä jatkunut talouskasvu päättyi vuonna 2007, jolloin Viron talous romahti ja maa painui syvään lamaan. Romahdus johtui maan kaikkien taloussektoreiden - niin tehdasteollisuuden, rakentamisen, vähittäiskaupan kuin vienninkin - nopeasta heikentymisestä. Vuoden 2011 alussa Viron valuutaksi vaihdettiin euro. Aiempi valuutta oli Viron kruunu. Raja Venäjään Viro solmi uuden rajasopimuksen 2005. Sopimuksessa rajat noudattivat neuvostotasavallan rajoja siten, että Virolle ennen toista maailmansotaa kuuluneet osa Setumaata ja Narvanjoen itäranta jäivät Venäjälle. Mielipidetiedustelujen mukaan sopimusta vastusti 80 prosenttia virolaisista. Venäjän duuma ei kuitenkaan ratifioinut sopimusta, koska Viro oli liittänyt sopimuksen ratifiointilain esipuheeseen maininnan neuvostomiehityksestä. Tämä olisi Venäjän federaation mukaan estänyt sopimuksen olemasta lopullinen, koska maininta olisi tarjonnut mahdollisuuden myöhemmin esittää, että sopimus olisi ollut seurausta pätemättömästä oikeustilasta, miehityksestä, jolloin olisi jälleen ollut mahdollisuus palata Tarton rauhansopimukseen vuodelta 1920. Näin ollen sopimus ei astunut voimaan. Viro puolestaan ei pitänyt lisäystään neuvostomiehityksestä sopimuksen ratifioinnin perusteluihin merkityksellisenä. Rajasopimus allekirjoitettiin vihdoin helmikuussa 2014. Sopimus vaatii vielä parlamentin hyväksynnän astuakseen voimaan. Sopimusta ei ollut solmittu vielä marraskuussa 2019, vaan parlamentin puhemies Henn Põlluaas vaatii Tarton rauhansopimuksen ratifioimista ja Tarton rauhansopimuksessa määriteltyjen alueiden palauttamista Venäjältä. Vuonna 2021 Viro vahvisti maan Venäjän vastaista rajaa Valko-Venäjän ja Euroopan unionin rajakriisin vuoksi piikkilangoittamalla sitä 40 kilometrin verran ja kutsumalla lähes 1 700 reserviläistä valmiusharjoitukseen. Tämä on nähty viestinä sekä Valko-Venäjälle että myös sitä tukeneelle Venäjälle, että Viro on kykeneväinen puolustamaan omia rajojaan. Politiikka Viron kansalaiset valitsevat 101-paikkaisen yksikamarisen parlamentin riigikogun joka neljäs vuosi. Vaaleissa käytetään suhteellista vaalitapaa. Parlamentti valitsee presidentin, jonka on saatava taakseen kaksi kolmasosaa äänistä. Jos parlamentti ei pysty valitsemaan presidenttiä kolmen äänestyskerran jälkeen, valinta siirtyy valitsijakokoukselle. Valitsijakokous koostuu parlamentin jäsenistä ja paikallisten itsehallintoelinten edustajista. Presidentin virkakausi kestää viisi vuotta. Sama henkilö voidaan valita presidentiksi kahdeksi kaudeksi peräkkäin. Presidentti on myös Viron puolustusvoimien ylipäällikkö. Viron presidenttinä on toiminut lokakuusta 2021 lähtien Alar Karis. Uudelleen itsenäistyneen Viron presidentteinä ovat toimineet: Lennart Meri 6.10.1992-8.10.2001, Arnold Rüütel 8.10.2001-9.10.2006, Toomas Hendrik Ilves 9.10.2006-10.10.2016 ja Kersti Kaljulaid 10.10.2016-11.10.2021 ja Alar Karis 11.10.2021 lähtien. Parlamenttivaaleissa on viiden prosentin äänikynnys. Heti uudelleenitsenäistymisen jälkeisinä vuosina Viron puoluekartta oli pirstoutunut: vajaata puoltatoista miljoonaa ihmistä edusti runsaat kymmenen puoluetta. Puolueiden määrä on laskenut sittemmin noin puoleen. Valtakunnallisissa vaaleissa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kaikilla yli 18-vuotiailla Viron kansalaisilla. Kolmen vuoden välein pidettävissä paikallisvaaleissa saavat äänestää kansalaisuudesta riippumatta kaikki 18 vuotta täyttäneet asukkaat. Riigikogussa on ollut vuoden 2015 vaalien jälkeen edustettuina kuusi puoluetta, jotka ovat suuruusjärjestyksessä Reformipuolue, Keskustapuolue, Sosiaalidemokraattinen puolue, Isänmaan ja Res Publican liitto, Vapaapuolue sekä Konservatiivinen kansanpuolue. Reformipuoluetta edustanut ja vuodesta 2014 pääministerinä toiminut Taavi Rõivas erosi hävittyään luottamuslauseäänestyksessä hallituskoalitionsa hajottua marraskuussa 2016. Taustalla oli hallituskumppanien halu muodostaa yhteinen hallitus Reformipuolueen sijasta Keskustapuolueen kanssa sen jälkeen, kun Keskustapuolueen johtoon oli valittu kiistellyn Edgar Savisaarin tilalle Jüri Ratas. Keskusta suhtautui Reformipuolueen lailla myönteisesti EU:hun ja sotilasliitto Natoon, mutta se oli halukas siirtämään Viron sisäpolitiikka hieman vasemmalle mm. korvaamalla maan 20 prosentin tasaveron progressiivisella mallilla. Viron pääministerinä toimi marraskuusta 2016 alkaen keskustapuolueen Jüri Ratas, jonka ensimmäisen hallituksen muodostivat vuosina 2016-2019 Viron keskustapuolue, Sosiaalidemokraattinen puolue ja Isänmaan ja Res Publican liitto. Vuoden 2019 vaaleissa oikeistoliberaali Reformipuolue sai 34 paikkaa, Keskustapuolue sai 26 paikkaa, Konservatiivinen kansanpuolue Ekre sai 19 paikkaa, konservatiivinen Isänmaa-puolue sai 12 paikkaa ja Sosiaalidemokraatit sai 10 paikkaa. Populistinen Ekre nousi Viron kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, ja myös Kaja Kallasin johtama Reformipuolue lisäsi kannatustaan ja säilyi Riigikogun suurimpana puolueena. Oppositiossa ollut Reformipuolue oli aiemmin ollut hallituksessa yhtäjaksoisesti vuosina 1999-2016. Huhtikuussa 2019 pääministeri Jüri Ratas muodosti uuden hallituksen, jossa olivat mukana keskustavasemmistolainen Keskustapuolue sekä oikeistokonservatiiviset Viron konservatiivinen kansanpuolue Ekre ja Isänmaa-puolue. Oppositioon jäivät Reformipuolue ja Sosiaalidemokraattinen puolue Pääministeri Jüri Ratasin edellisessä hallituksessa hänen johtamansa Keskustapuoleen hallituskumppaneina olivat Isänmaa-puolue sekä Jevgeni Ossinovskin johtamat sosiaalidemokraatit. Nyt oikeistopopulistinen Ekre nousi ensimmäistä kertaa Viron hallitukseen. Uuden hallituksen 15:stä ministeristä naisia oli vain kaksi. Ekren puheenjohtaja Mart Helme tuli Viron sisäministeriksi ja hänen poikansa, puolueen varapuheenjohtaja Martin Helme valtiovarainministeriksi. Isänmaa-puolueen Urmas Reinsalu tuli hallituksen ulkoministeriksi. 2020-luvulle tultaessa Viron poliittinen ja yhteiskunnallinen ilmapiiri oli kärjistynyt liberaalien ja konservatiivien väliseen voimakkaaseen kahtiajakoon. Konservatiivisella puolella olivat talouspoliittisesti vasemmalla olevat, mutta hyvin arvokonservatiiviset Ekre ja Keskusta. Liberaalilla puolella taas olivat oikeistoliberaali Reformi ja vasemmistoliberaali Sosiaalidemokraattinen puolue sekä liberaalia kansainvälisyyttä edustava presidentti Kersti Kaljulaid. Tammikuussa 2021 pääministeri Ratasin hallitus kaatui korruptio-skandaaliin, ja Reformipuolueen johtaja Kaja Kallas muodosti uuden kahden puolueen hallituksen, jossa olivat mukana Reformipuolue ja Keskustapuolue. Kallas on Viron ensimmäinen naispääministeri. Heinäkuussa 2022 muodostettiin uusi hallitus, jonka muodostavat reformipuolue, sosiaalidemokraatit ja Isänmaa-puolue. Aluejako Viro jakaantuu hallinnollisesti maakunniksi (), jotka muodostuvat kunnista (vald) ja kaupungeista (linn). Virossa on 15 maakuntaa, 15 kaupunkia ja 64 kuntaa. Kuntien ja kaupunkien määrä väheni vuoden 2017 kuntauudistuksessa 213:sta 79:ään. Maakunnat Viro jakautuu viiteentoista maakuntaan. Eniten asukkaita on Harjumaalla asukasta 1.1.2018), vähiten Hiidenmaalla (9 580 asukasta 1.1.2018). Kaupunkeja on eniten Harjumaalla ja Itä-Virumaalla (4 kpl). Hiidenmaalla, Jõgevamaalla, Põlvamaalla, Raplamaalla, Saarenmaalla ja Valgamaalla ei ole yhtään kaupunkia. Kuntia on eniten Harjumaalla (12 kpl). Kaupungit Virossa on 15 kaupunkia, joissa oli vuoden 2018 alussa yhteensä henkeä. Niiden lisäksi Virossa on 32 entistä kaupunkia, joista kuntaliitosten myötä on tullut epäitsenäisiä kaupunkeja, joilla ei ole hallinnollista merkitystä. Oheisessa kartassa näkyy 15 suurimman kaupungin ja viiden maakuntakeskuksen (Jõgeva, Jõhvi, Kärdla, Põlva, Rapla) sijainti. = yli asukkaan kaupungit: 1 kpl, Tallinna = 30 000… asukkaan kaupungit: 4 kpl, Tartto, Narva, Pärnu ja Kohtla-Järve = 10 000…30 000 asukkaan kaupungit: 8 kpl = alle 10 000 asukkaan kaupungit: 17 kpl (ei kaikkia kartassa) Kunnat Virossa on yhteensä 64 kuntaa. Asutut paikat Viron kunnat koostuvat kylistä (küla), kauppaloista (alev), pienkauppaloista (alevik) ja epäitsenäisistä kaupungeista (vallasisene linn). Kaupungit voidaan jakaa kaupunginosiksi (asum). 4. marraskuuta 2016 Virossa oli yhteensä 4 699 asuttua paikkaa: 30 oli kaupunkia, 17 epäitsenäistä kaupunkia, 12 kauppalaa, 188 pienkauppalaa ja 4 452 kylää. Talous Bruttokansantuote Viron bruttokansantuote vuonna 2018 on noin 29 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Ostovoimakorjattuna luku on noin 44 miljardia dollaria. Lukujen välinen ero supistui huomattavasti vuonna 2007, sen jälkeen ero on vaihdellut vuosittain, mutta pysynyt keskimäärin selkeästi aiempaa pienempänä. Viron bruttokansantuote per capita on 2010-luvulla ollut edelleen merkittävästi matalampi kuin Pohjoismaissa, myös ostovoimakorjaus huomioiden. Energia Viro on yliomavarainen sähkön tuotannon suhteen, ja sähköä on viety 2000-luvulla lähinnä Latviaan, satunnaisesti myös Liettuaan ja Suomeen. Viron sähkö oli 2000-luvun alkuvuosina euroalueen halvinta. Hinta on kuitenkin noussut niin, että vuonna 2014 pienkuluttajan (2,5-5 MWh/vuosi) maksama hinta oli vuonna 2014 noussut lähelle EU-maiden keskitasoa (Viro 13 snt/kWh, Suomi 15 snt/kWh, EU-maiden mediaani 17 snt/kWh). Koillis-Virossa, Narvan seudulla, louhitaan öljyliusketta, joka on maan tärkein energianlähde. Palavankiven osuus Viron sähköntuotannosta on noin 90 prosenttia. EU:n päästösäädösten takia öljyliuskevoimaloiden omistaja, Eesti Energia, on uusinut voimalaitoksiaan vuosina 2014-2015 muun muassa suomalaisen Metson ja Fortumin kanssa. Luonnonvarat Viron merkittävimmät luonnonvarat ovat öljyliuske ja metsät. Turpeella on jonkin verran merkitystä lämmön tuotannossa. Koska Viron mineraalivarat ovat niukat, sen talous perustuu pitkälti kevyeen teollisuuteen ja palveluihin, joita ovat matkailu, kauppa ja pankkitoiminta. Viro sijaitsee idän ja lännen välisen vilkkaan kauppareitin varrella, ja maassa on aina ollut hyviä satamia: transitoliikenteellä ja ulkomaankaupalla onkin yhä kasvava merkitys Viron taloudelle. Viime vuosina myös informaatioteknologiasektori on kehittynyt nopeasti. Hyvin nopean kasvun jälkeen talous supistui jyrkästi vuonna 2009, mutta elpyi hiljalleen seuraavalla vuosikymmenellä. Valuutta Viron valuutta on euro vuoden 2011 alusta lähtien. Vuoden 2010 loppuun valuuttana ollut kruunu oli sidottu euroon suhteessa 1 EUR = 15,6466 EEK, josta tuli myös lopullinen euron ja kruunun välinen muuntokerroin. Aikaisemmin kruunu oli sidottu kiinteällä vaihtokurssilla Saksan markkaan. Viron, kuten myös muiden Baltian maiden, pankkisektori on käytännössä lähes kokonaan ulkomaisten pankkien omistuksessa. Euron käyttöönottoa edelsi Viron liittyminen yhdessä Liettuan ja Slovenian kanssa Euroopan unionin valuuttakurssimekanismi ERM II:een 27. kesäkuuta 2004. Verotus Viro otti ensimmäisenä maana käyttöön tasaveron vuonna 1994. Tuloveroprosentti oli silloin 29 prosenttia riippumatta henkilön tuloista. 1. tammikuuta 2005 vero alennettiin 24 prosenttiin, 1. tammikuuta prosenttiin ja edelleen 1. tammikuuta prosenttiin. Vuonna 2017 tulovero (tulumaks) on 20 % ja arvonlisävero (käibemaks) myös 20 %. Lisäksi työnantajan tulee maksaa eläke- ja terveysvakuutusmaksu (sotsiaalmaks), joka on 33 % bruttopalkasta. Tärkeimpiä teollisuusalueita ovat pääkaupunki Tallinna, sitä ympäröivät alueet sekä Koillis-Viro. Suurimmat työnantajat ovat paperi-, puutavara- ja tekstiiliteollisuudessa. Yksi kahdestakymmenestä virolaisesta ansaitsee elantonsa maataloudella, kalastuksella ja metsänhoidolla. Maanviljelyssä harjoitetaan muiden viljelykasvien kasvatuksen lisäksi muun muassa rapsin kasvatusta rapsiöljyn tuotantoon ja mansikanviljelyä. Talouden rakennemuutos kannustaa etsimään muita elinkeinoja perinteisen karjanhoidon ja maanviljelyn ohella. Oheiselinkeino maaseudulla on muun muassa maatilamatkailu. Elintarvikeostoksilla virolaiset yleensä suosivat kotimaisia tuotteita, mutta kotimaisen ruoan suosio on laskenut Virossa tasaisesti, ja virolaiset ostavat yhä enemmän ulkomaista ruokaa. Viro vie ulkomaille kojeita, sähköteknisiä laitteita ja niiden osia sekä moottoriajoneuvojen turvavarusteita. Pieni ja keskisuuri teollisuus ovat vallitsevia. Ulkomaankauppa Viron ulkomaankauppa on 2010-luvulla ollut vuosittain 12-14 mrd. euroa. Kauppatase on ollut viime vuosina jatkuvasti negatiivinen (1-3 mrd. euroa). Vuonna 2015 viennin arvo oli 11,6 mrd. euroa, ja tuonti 13,1 mrd. euroa. Viron suurimmat kauppakumppanit ovat Suomi (16 % viennistä ja 15 % tuonnista vuonna 2015) ja Ruotsi (19 % viennistä ja 8 % tuonnista). Merkittävimmät vientituotteet olivat vuonna 2015 koneet ja laitteet (29 %), puu ja puunjalostustuotteet (10 %), maataloustuotteet (10 %) sekä kivennäistuotteet (9 %). Arvoltaan suurimmat tuotavat tuoteryhmät olivat lähes samoja: koneet ja laitteet (28 %), kivennäistuotteet (11 %) ja maataloustuotteet (11 %). Vaihtotase 2000-luvun alussa Viron vaihtotase oli voimakkaasti alijäämäinen. Suurimmillaan - vuosina 2006 ja 2007 - alijäämä oli noin 15 prosenttia. 2010-luvulla vaihtotase on ollut lievästi ylijäämäinen. Väestö Etniset ryhmät Viron suurin etninen ryhmä ovat virolaiset, joita oli vuoden 2015 alussa 69,1 prosenttia väestöstä. Suurin vähemmistöryhmä ovat venäläiset, joita oli vuonna 2015 noin eli 25,1 prosenttia. Seuraavaksi suurimmat vähemmistöryhmät ovat ukrainalaiset (1,7 prosenttia), valkovenäläiset (0,9 prosenttia), suomalaiset (7 321 henkilöä eli 0,6 prosenttia) sekä juutalaiset (0,2 prosenttia) ja tataarit (0,2 prosenttia). Vuonna 2018 Viroon asukkaaksi rekisteröityneitä Suomen kansalaisia oli noin 8 800 ja Inkerin alueelta lähtöisin olevia suomalaisia eli inkeriläisiä noin 7 500. Vironinkeriläisillä on Virossa vähemmistökansoille kuuluva kulttuuriautonomia. Sitä toteuttaa vaaleilla valittava kulttuurineuvosto. Viimeksi kulttuurineuvostovaalit järjestettiin vuonna 2017. Joskus virolaisiin luettava vähemmistö ovat setukaiset Viron kaakkoisosassa. Uskonnoltaan he ovat ortodokseja ja he ovat säilyttäneet joitakin vanhoja kansanperinteitä. Toinen tärkeä vähemmistö on võrolaiset. Historiallisia vähemmistöjä ovat muun muassa vironruotsalaiset ja baltiansaksalaiset, joista vain rippeet säilyivät Virossa toisen maailmansodan jälkeen. Kielet Viron ainoa virallinen kieli on viro (). Vuoden 2011 väestötutkimuksen mukaan vironkielisiä eli etnisesti virolaisia oli 68,5 prosenttia maan vakinaisesta väestöstä. Muita merkittäviä kieliryhmiä olivat lopulla venäjänkieliset (29,6 prosenttia), ukrainankieliset (0,6 prosenttia), suomenkieliset (0,2 prosenttia) ja valkovenäjänkieliset (0,1 prosenttia). Kaakkois-Virossa puhutaan myös virolle lähisukuisia võron ja seton kieliä, joita varsinkin aikaisemmin on pidetty vain viron murteina, sittemmin eteläviron kieliryhmän kielinä. Kielellisesti etniset virolaiset kuuluvat itämerensuomalaisiin ja suomalais-ugrilaisiin kansoihin yhdessä suomalaisten kanssa. Kielipolitiikka Nykyinen Viron kielilaki on vuodelta 1995. Siihen on tehty voimaantulon jälkeen 17 korjausta. Aiemmin venäjänkieliset tekstit olivat kiellettyjä julkisilla paikoilla, ja esimerkiksi kauppa sai ikkunassaan kertoa vain viroksi, mitä siellä myydään. Myöhemmin lakia lievennettiin niin, että myös vähemmistökieliset tekstit sallittiin, kunhan sama asia on kerrottu myös viroksi ja vironkielinen teksti on ensin. Lain noudattamista on valvonut "kielipoliisi", kielen tarkastusvirasto. Viroon on suunnitteilla uusi kielilaki, jonka tehtävä on varmistaa, että kansalaiset saavat palvelunsa viroksi ja kielen kehittyminen taataan. Lailla yritetään myös estää liiallista englannin käyttöä esimerkiksi turismikohteissa, kuten Tallinnan vanhassa kaupungissa. Myös murteiden käyttö kirjakielessä on tarkoitus estää. Lakiluonnosta on arvosteltu ankarasti sensuroivana ja sananvapautta rajoittavana. Kansalaisuuspolitiikka Viron itsenäistyessä uudelleen 1991 maan kansalaisuuden saivat automaattisesti kaikki, joilla oli Viron kansalaisuus ensimmäisen itsenäisyyskauden aikana sekä heidän jälkeläisensä. Muiden on Viron kansalaisuuden saadakseen osattava viron kieltä sekä tunnettava maan historiaa ja lainsäädäntöä. Suurimmalla osalla vironvenäläisistä on nykyään Viron kansalaisuus, mutta merkittävällä osalla alueen venäjänkielisistä on ainoastaan muukalaispassi ja Amnesty Internationalin raportti vuodelta 2013 syyttää Viroa edelleen venäjänkielisen vähemmistön sortamisesta. Kansalaisuudet Virossa Valtaosa Viron vakinaisista asukkaista on nykyisin Viron kansalaisia: uudelleenitsenäistymisen jälkeen vuonna 1992 Viron kansalaisten osuus asukkaista oli 68 prosenttia, mutta vuonna 2015 jo yli 84 prosenttia. Ilman kansalaisuutta olevien osuus on vähentynyt vuoden prosentista 6 prosenttiin vuonna 2015. Venäjän kansalaisia asui Virossa joulukuussa 2015 noin 91 000. Terveys Unicefin tilaston mukaan Virossa oli vuonna 2013 Euroopan maista suhteellisesti eniten HIVin kantajia, noin 1,3 % aikuisväestöstä eli kaikkiaan noin 8 000 henkilöä. Tämä liittyy venäläisenemmistöisen Narvan kaupungin ongelmiin, kuten köyhyyteen. Koulutustaustaan liittyvät erot elinajanodotteissa olivat Virossa vuonna 2008 Eurostatin tilastoimista maista suurimmat: 30-vuotiaiden korkean koulutuksen saaneiden miesten elinajanodote oli noin 20 ja naisten noin 10 vuotta pidempi kuin alhaisen koulutuksen saaneiden. Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Virossa käytettiin puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna 9,85 litraa aikuista kohti. Uskonto Virossa ei ole valtionkirkkoa. Kirkkokunnista merkittävimmät ovat evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko. Uskonto ei juurikaan näy jokapäiväisessä elämässä, ja Viro onkin varsin maallistunut maa. Vuoden 2005 Eurobarometrin kyselyn mukaan 16 prosenttia virolaisista uskoo Jumalaan, kun taas 54 prosenttia uskoo olevan olemassa jonkinlaisen henkiolennon tai elämänvoiman, ja 26 prosenttia ei usko, että olisi olemassa minkäänlaista henkiolentoa, jumalaa tai elämänvoimaa. Tämän tutkimuksen mukaan virolaiset ovat Euroopan unionin vähiten uskonnollinen kansa. Vuoden 2011 väestölaskennassa Viron aikuisväestöstä 54 prosenttia ilmoitti olevansa uskonnottomia ja 29 prosenttia tunnustavansa jotain uskoa, enimmäkseen kristinuskoa. Noin 16 prosenttia ei halunnut tai osannut vastata. Uskontokunnista yleisimmät olivat ortodoksit (16 prosenttia) ja evankelis-luterilaiset (10 prosenttia). Valtion 2000-luvulla teettämässä kyselyssä 11 prosenttia väestöstä kertoi harjoittavansa maavaldia, vanhaa virolaista luonnonuskoa. Valtio on rauhoittanut useita satoja pyhiä luonnonkohteita, jotka ovat yleensä puita tai lähteitä. Maauskoa edustaa Maavalla Koda -järjestö. Tarton yliopisto julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jonka mukaan 58 prosentilla virolaisista on "oma usko, joka on riippumaton kirkkokunnista ja järjestäytyneistä uskonnoista". 61 prosenttia piti luonnonuskontoa Viron kansan oikeana uskontona, vaikka vain neljä prosenttia kertoi harjoittavansa sitä. Ateisteiksi ilmoittautui kymmenen prosenttia. Kulttuuri Viron kulttuuri on saanut vaikutteita Baltian maiden, Suomen ja erityisesti saksalaisesta kulttuurista. Vahva kulttuurillinen vaikutus on ollut myös entisillä hallitsijamailla Ruotsilla ja Venäjällä. Kirjallisuus Kansainvälisesti tunnetuimpia ja käännetyimpiä virolaisia kirjailijoita ovat Jaan Kross ja Jaan Kaplinski. Erityisesti Kross oli merkittävä ja häntä pidettiin mahdollisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajana. Kansallisia suuria nimiä ovat A. H. Tammsaare ja Friedrich Reinhold Kreutzwald, joka kirjoitti virolaisen kansanrunouden pohjalta ja Kalevalan innoittamana Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin. Musiikki Suurin ja merkittävin virolainen kulttuuritapahtuma on kerran neljässä vuodessa pidettävät laulu- ja tanssijuhlat, Yleinen laulu- ja tanssijuhla (Üldlaulupidu ja Üldtantsupidu). Juhlien päätapahtuma järjestetään Tallinnan Laululavalla (Lauluväljak). Kuoro- ja kansantanssikulttuuri yleisestikin ovat tärkeässä asemassa Virossa. Ensimmäiset laulujuhlat pidettiin vuonna 1869. Vuonna 2014 järjestetyissä 24. laulujuhlissa esiintyi 1 046 ryhmää, joissa oli yhteensä yli 30 000 esiintyjää. Virolaissyntyistä Arvo Pärtiä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä säveltäjistä. Muita tärkeimpiä virolaisia säveltäjiä ovat muun muassa sinfonikko Eduard Tubin sekä nuoremmasta polvesta Erkki-Sven Tüür. Maailmankuuluja kapellimestareita ovat Eri Klas ja Neeme Järvi, sekä jälkimmäisen pojat Paavo ja Kristjan Järvi. Kevyen ja klassisen laulun tärkein nimi Virossa oli Georg Ots. Viihdemusiikissa virolaiset tunnetaan Tanel Padarin, Dave Bentonin ja 2XL -yhtyeen vuoden 2001 Euroviisu-voitosta kappaleella Everybody. Ruokakulttuuri Virolainen keittiö on perinteisesti noudattanut vuodenaikojen rytmiä. Kesällä syödään puutarhan antimia, kuten uusia perunoita. Heinä-elokuussa syödään paljon esimerkiksi kampelaa. Syksyn tullen aletaan suosia raskaampia ruokia, kuten hapankaalia, uunipaistia, lihahyytelöitä, verimakkaraa sekä täyteläisiä keittoja ja pataruokia. Tyypillisiä virolaisia ruokia ovat esimerkiksi hapatettu ruisleipä ja hapankaali sekä sian- ja vasikanlihasta virolaisittain valmistettu lihahyytelö (sült). Suosituinta lihaa on sianliha, jota nautitaan tavallisimmin perunan ja haudutetun hapankaalin kanssa. Suosittuja juomia ovat olleet maltainen kotikalja, sima ja olut. Jouluisin Virossa syödään perinteiseen tapaan hyvin runsaasti. Viestimet Pieneksi maaksi Viroon on itsenäistymisen jälkeen noussut hyvin runsas tarjonta joukkoviestimiä. Virossa on kolme maanlaajuista televisioyhtiötä: julkinen Viron televisio (ETV, vuodesta 1955) ja yksityiset Kanal ) ja TV ). Jälkimmäiset ovat ulkomaalaisten omistuksessa. Useat paikalliset kaapelikanavat tarjoavat venäjän-, suomen-, ruotsin- ja latviankielisiä ohjelmia. Julkiset radiolähetykset aloitti 1926 Viron radio (Eesti Raadio). Vuonna 1992 aloittaneen Radio Kukun myötä yksityisten kanavien määrä lisääntyi nopeasti ja 2008 maassa oli 31 radiokanavaa, joista viisi julkisia Viron radion kanavia. Vuonna 2007 julkiset Viron televisio ja Viron radio yhdistyivät Eesti Rahvusringhääling -yhtiöksi (ERR). Virossa ilmestyy satoja sanoma- ja aikakauslehtiä. Suurimpia sanomalehtiä ovat päivälehdet Postimees (23,6 prosentin markkinaosuus vuonna 2007) ja Eesti Päevaleht (12,9 prosenttia) sekä iltapäivälehti Õhtuleht (23,6 prosenttia). Viikkolehdistä suurin levikki on Eesti Ekspressillä (14 prosenttia), joka jo ennen Viron itsenäistymistä, 1989 alkoi ilmestyä ensimmäisenä riippumattomana virolaisena lehtenä. Toiseksi suurin viikkolehti on Maaleht (11,6 prosenttia). Yksityisten televisio- ja radioyhtiöiden tapaan virolaiset lehdetkin ovat ulkomaisen pääoman kiinnostuksen kohde. Kanal 2:n omistava norjalainen Schibsted and Modern Times Group omistaa puolet Õhtuleht-lehdestä ja suurimman osan Postimeesistä. Ruotsalainen Bonnier Group omistaa maan suurimman talouslehden Äripäevin. Viroa kutsutaan joskus E-stoniaksi, viitaten internetin, matkapuhelinten ja sähköisten palvelujen yleisyyteen ja suosioon maassa. Yksi suurimmista virolaisista menestyshankkeista viestinnän ja teknologian saralla on VoIP- ja pikaviestintäpalveluna tunnettu Skype, joka nousi Viron ensimmäiseksi miljardiyritykseksi. Maassa toimii kaksi uutistoimistoa. Baltic News Service on yksityinen vuonna 1990 perustettu uutistoimisto, jonka omistaa suomalainen Alma Media. Baltic News Servicen toiminta kattaa Viron, Latvian ja Liettuan. Eesti Rahvusringhääling ylläpitää julkisen sektorin rahoittamaa ETV24-uutistoimistoa. Kansallisia symboleita Haarapääsky valittiin kansallislinnuksi 1960-luvun alussa. Viron luonnonsuojeluyhdistyksen vuonna 1968 järjestämässä kilpailussa valittiin kansalliskukaksi selvällä enemmistöllä ruiskaunokki. Kansalliskiveksi valittiin 1992 harmaa kalkkikivi. Epävirallisena kansallispuuna pidetään tammea. Juhlapäivät Valtakunnalliset juhlapäivät ja vapaapäivät (riigipühad): 1. tammikuuta uusi vuosi (uus aasta) 24. helmikuuta Viron itsenäisyyspäivä (Eesti iseseisvuspäev). Maapäivien valtuuttama Viron pelastuskomitea julisti Viron itsenäiseksi Tallinnassa 24.2.1918. pitkäperjantai (suur reede) ja pääsiäispäivä (ülestõusmispühad) 1. toukokuuta vappu (töörahvapüha) helluntai (nelipühad) 23. kesäkuuta voitonpyhä (voidupüha), vuoden 1919 Cēsisin taistelun muistoksi. 24. kesäkuuta juhannus (jaanipäev) 20. elokuuta uudelleen itsenäistymisen vuosipäivä (taasiseseisvumispäev). Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20.8.1991. 24.-26. joulukuuta joulu (jõulud) Valtakunnalliset merkkipäivät (riiklikud tähtpäevad): 6. tammikuuta loppiainen (kolmekuningapäev) 2. helmikuuta Tarton rauhan vuosipäivä (Tartu rahu aastapäev) 14. maaliskuuta äidinkielen päivä (emakeele päev) toukokuun toinen sunnuntai: äitienpäivä (emadepäev) 4. kesäkuuta Viron lipun päivä (Eesti lipu päev) 14. kesäkuuta surupäivä (leinapäev). Kyyditysten, pommitusten ja muiden 2. maailmansodan tapahtumien uhrien muistopäivä. Neuvostoliitto aloitti virolaisten suurkyydityksen 14.6.1941. 23. elokuuta kommunismin ja natsismin uhrien muistopäivä (kommunismi ja natsismi ohvrite mälestuspäev). Molotov-Ribbentrop-sopimus solmittiin 23.8.1939. syyskuun toinen sunnuntai: isovanhempien päivä (vanavanemate päev) 22. syyskuuta vastarintataistelun päivä (vastupanuvõitluse päev). Saksalaisten vetäydyttyä ja ennen Neuvostoliiton miehitystä muodostettiin Tiefin hallitus 23.9.1944. lokakuun kolmas lauantai: heimopäivä (hõimupäev). Virolaisten alkuperän, kielen, kulttuurin ja suomalais-ugrilaisten kansojen päivä. 2. marraskuuta pyhäinpäivä (hingedepäev) marraskuun toinen sunnuntai: isänpäivä (isadepäev) 16.11. uudelleen syntymisen päivä (taassünni päev). Viron SNT:n suvereenisuusjulistus 16.11.1988. Urheilu Viron miesten koripallomaajoukkue on selviytynyt neljä kertaa lajin EM-kilpailuihin. Virolaisista koripalloilijoista Martin Müürsepp on pelannut NBA:ssa ja Tiit Sokk voitti olympiakultaa Neuvostoliiton koripallomaajoukkueessa 1988. Miesten lentopallomaajoukkue pelasi EM-kisoissa toistaiseksi ainoan kerran vuonna 2009. Joukkue ei selviytynyt lohkosta jatkoon. Viron jalkapallomaajoukkue ei ole osallistunut kansainvälisiin arvoturnauksiin. 1.6.2017 julkaistussa FIFA-rankingissa se on sijalla 93. Virolainen jalkapallolehti Jalka valitsi 100 parasta virolaista jalkapalloilijaa vuonna 2016, listan kärjessä olivat Mart Poom, Ragnar Klavan ja sotaaedeltävän ajan maalivahti Evald Tipner. Viro on ollut omalla joukkueellaan mukana olympialaisissa vuosina 1920-1936 ja uudelleen vuodesta 1992. Eniten maan 40 olympiamitalista ovat saaneet hiihtäjät Andrus Veerpalu ja Kristina Šmigun-Vähi, jotka ovat saavuttaneet kolme mitalia. Kristjan Pajusalu voitti kultaa sekä vapaapainissa että kreikkalais-roomalaisessa painissa 1936. Erika Salumäe voitti kultaa ratapyöräilyssä 1988 Neuvostoliiton joukkueessa ja 1992 Viron joukkueessa. Viro on menestynyt myös yleisurheilussa; kymmenottelija Erki Nool on voittanut olympiakultaa vuonna 2000, ja kiekonheittäjistä Gerd Kanter on voittanut kultaa 2008 ja pronssia 2012 ja Aleksander Tammert pronssia 2004. Nimitykset Viro ja Eesti Eesti on Viron vironkielinen nimi. Nimi esiintyy jo roomalaisen Tacituksen Germania-teoksessa aesti-kansan nimessä. Useimmat tutkijat kuitenkin otaksuvat, että rautakautinen nimitys aesti viittasi Itämeren kaakkoisrannikon (Liettua ja Kaliningradin alue) balttilaista kieltä puhuvaan väestöön eikä varsinaisiin virolaisten esivanhempiin. Keskiajalle tultaessa nimi oli kuitenkin "vaeltanut" pohjoiseen, sillä 1200-luvun skandinaavisissa lähteissä Estland- tai Ehstland-nimeä käytetään Virosta. Yleisesti Viroa kuitenkin kutsuttiin keskiajalla ja uuden ajan alussa Liivinmaaksi. Virolaiset itse käyttivät itsestään nimeä maarahvas ja kielestään nimeä maakeel. Historiallinen nimi "Eesti" tuli käyttöön vasta 1700-luvulla. Kirjakieleen nimitys Eesti tuli 1800-luvun puolessavälissä, kun Johann Voldemar Jannsen julkaisi vuonna 1857 ensimmäisen vironkielisen lehden ensimmäisen numeron tervehdysrunon: "Terre armas Eesti rahwas!". Suomessa Viroa kutsuttiin Eestiksi varsinkin 1920- ja 1930-luvulla heimoaktivistien keskuudessa ja toisen maailmansodan jälkeen neuvostovallan aikana vasemmistossa. Myös Neuvostoliitossa julkaistussa suomenkielisessä kirjallisuudessa puhuttiin aina Neuvosto-Eestistä tai Eestin SNT:sta. Yleisradion ohjelmaneuvosto teki vuonna 1971 yksimielisen päätöksen Eesti-nimityksen käytöstä radiossa vastoin kielitoimiston suositusta. Suomeen vakiintunut sovinnaisnimi on kuitenkin Viro. Muun muassa Viron edesmennyt entinen presidentti, kielentutkija Lennart Meri ja Kielitoimisto suosittavat suomeen vakiintuneen Viro-nimen käyttöä. Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen amanuenssi Erkki Lyytikäinen perustelee näin: "Suomen kielenhuolto vierastaa Eesti-nimeä siksi, että se on turha raakalaina. Saman periaatteen mukaan Ruotsista pitäisi käyttää nimeä Sverige, Saksasta Deutschland ja Venäjästä Rossija. Eesti-nimi poikkeaa edellisistä vain sikäli, että suomalaisen on se helppo ääntää." Suomen kielen lautakunta ja Kielitoimisto hyväksyvät myös nimet Eesti ja eestin kieli, mutta asettavat Viron ja viron kielen ensi sijalle. Viro-nimitys on tullut suomen kieleen Koillis-Viron historiallisesta Virumaan maakunnasta. Virun alueella on kaksi nykymaakuntaa: Länsi-Viru ja Itä-Viru (Lääne-Viru ja Ida-Viru). Katso myös Viron ilmavoimat Viron rautatiet Luettelo Viron lentoasemista Viron tienumerointijärjestelmä Viron instituutti Viron taide Viron taidemuseo Eesti Pank Eesti Post Viron kylmä sota Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Yle Elävä arkisto: Viro - tasavalta maailmanpolitiikan myrskyissä Suomen Viro-yhdistysten liitto Seulonnan keskeiset artikkelit

1293

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaasa

Vaasa

Vaasa (, vuosina 1855-1917 virallisesti Nikolainkaupunki) on Suomen kaupunki ja Pohjanmaan maakuntakeskus, joka sijaitsee Pohjanlahden rannikolla, Pohjanmaan maakunnassa. Vaasa on yliopistokaupunki ja merkittävä suomenruotsalaisen kulttuurin keskus. Vaasa oli yksi Suomen merkittävimmistä ja asukasluvultaan suurimmista kaupungeista Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Vaasassa toimi Suomen senaatti sisällissodan aikaan 29. tammikuuta - 3. toukokuuta 1918, ja kaupunki toimi Helsingin sijaan Suomen väliaikaisena pääkaupunkina kyseisen ajanjakson. Kaupungissa on asukasta. Vaasan naapurikuntia ovat Isokyrö, Laihia, Maalahti, Mustasaari ja Vöyri. Nimen alkuperä Vaasa sai nykyisen nimensä ja vaakunansa Vaasan hallitsijasuvun mukaan vuonna 1611. Vuosina 1855-1917 kaupungin virallinen nimi oli Nikolaistad (Nikolainkaupunki) edesmenneen suuriruhtinaan Nikolai I:n mukaan. Historia Rajoitetut kauppaoikeudet (1606-1765) Mustasaaren alue oli jo keskiajalla yksi Pohjanlahden vilkkaimmista kauppapaikoista. Seurakunta syntyi alueelle viimeistään 1300-luvulla ja vuosisadan loppuun mennessä Pohjanlahden hallintokeskus Korsholman linna. Kaarle IX perusti Mustasaaren kaupungin 2. lokakuuta 1606 vanhalle kauppa- ja satamapaikalle Mustasaaren eli Mussarin kirkonkylään, nykyiseen Vanhaan Vaasaan. Perustamisensa yhteydessä vuonna 1606 Vaasan kaupunki sai maa-alueikseen nykyisen Vanhan Vaasan asemakaava-alueen lisäksi sen pohjoispuolella sijaitsevia takamaita. Vaasan perustaminen johtui aikakauden keskittämiseen tähdänneestä merkantilistesta talouspolitiikasta. Vuoden 1611 privilegiokirjeessä kaupunki sai nykyisen nimensä Vaasa. Kaupunki muodosti yhdessä Mustasaaren kanssa yhteisen seurakunnan ja käytti sen keskiaikaista, 1650- ja 1750-luvuilla laajennettua kirkkoa 1850-luvulle asti. Korsholman kartano korvaantui kuninkaankartanolla, jonka maat kaupunki sai 1630- ja 1640-luvulla käyttöönsä. Kaupungin talousalueen muodostivat Merenkurkun rannikko sekä Kyrönmaa, jotka perinteisesti olivat Pohjanmaan vauraimpia, pisimpään ja tiheimpään asuttuja alueita. Vaasasta oli jo tähän aikaan vilkkaat meriyhteydet Ruotsiin sekä maantiet Satakuntaan ja Hämeeseen. Vaasassa käytiin kauppaa erityisesti tervalla ja maataloustuotteilla. Merkantilistinen talouspolitiikka myös hidasti kaupungin kehitystä. Vuosina 1614-1617 toteutettu Pohjanlahden kauppapakko antoi ainoastaan tapulikaupungeille oikeuden rajoittamattomaan ulkomaankauppaan. Vaasan oli tyydyttävä viemään tuotteensa tapulioikeudet omanneisiin Turkuun tai Tukholmaan. Vuosina 1648-1714 tervakomppanialle annettiin lisäksi etuoikeus ostaa kaupunkien terva. Rajoitusten johdosta Vaasan väkiluku kasvoi hitaasti ja 1740-luvulla kaupungissa oli runsas 700 asukasta. Vaasa oli Oulun ohella toinen tärkeä tervakaupan keskus Pohjanmaalla. Vaasa kehittyi kuitenkin alueensa keskukseksi. Vuonna 1624 kaupunkiin perustettiin ensimmäinen koulu, pedagogio. Vuonna 1684 koulu korvattiin Uudestakaarlepyystä siirretyllä triviaalikoululla. Vuonna 1634 Vaasasta tuli Pohjanmaan läänin hallintokeskus ja jatkoi täten Korsholman linnan ja kuninkaankartanon perinteitä. 1700-luvun ison- ja pikkuvihanaikaiset venäläismiehitykset vaikuttivat kaupunkiin: Napuen taistelun 1714 jälkeen venäläisjoukot marssivat kaupunkiin ja hävittivät suuria osia kaupungista. Pääosa väestöstä pakeni Ruotsin puolelle. Kauppakaupungin nousu (1765-1852) Kauppapakon purkamisen jälkeen Vaasan kehitys alkoi kukoistamaan. Kaupungista kehittyi vauras kaupunki sekä hallinnon ja kulttuurin keskus. Kaupunki kasvoi tervan, puutavaran, maataloustuotteiden sekä kankiraudan kaupalla. Erityisen tuottavaa toimintaa oli ulkomainen rahtiliikenne. Vaasalaisalusten satamia olivat Amsterdam, Lontoo sekä Välimeren ja Mustanmeren kaupungit. Kaupungin väkiluku kasvoi 1850-luvulla jo lähes 4 000 asukkaaseen. Ajanjaksolla luotiin edellytykset Vaasan 1800-luvun jälkipuoliskon entistä nopeammalle kasvulle. Kaupungin tunnetuimpia liikemiehiä olivat Abraham Falander (aateloituna Wasastjerna) sekä Carl Gustaf Wolff. Falander perusti mm. Seinäjoen syntyyn vaikuttaneen Östermyran ruukin ja omisti muutaman Pohjanmaan rautaruukin. Wolffilla oli puolestaan oma telakka, jolla hän rakennutti yli 40 alusta. Wolff oli tuohon aikaan mahdollisesti Pohjolan suurin laivanvarustaja. Vaasan merkityksen kasvua osoittaa myös Suomen toisen hovioikeuden perustaminen Kustaa III:n toimesta juuri Vaasaan vuonna 1776. Myöhemmin Mustasaaren kirkkona tunnettu hovioikeuden rakennus on Suomen 1700-luvun lopun arkkitehtuurin huomattavimpia saavutuksia. Kaupungin ja elinkeinoelämän tarpeet näkyivät myös koululaitoksessa. 1800-luvun alkuvuosikymmeninä Vaasaan perustettiin mm. merenkulkuoppilaitos, teknillinen reaalikoulu sekä kauppakoulu. Vuonna 1841 triviaalikoulu muutettiin yläalkeiskouluksi ja sai vuonna 1844 rinnalleen gymnaasin. Vuosina 1794-1845 Vaasassa toimi Suomen ensimmäinen yleinen kirjasto, niin sanottu lukukirjasto, joka korvattiin vuonna 1851 varsinaisella kaupunginkirjastolla. Vaasan ensimmäinen sanomalehti Wasa Tidningen ilmeistyi vuosina 1839-1847. Maankohoamisen vuoksi Vaasalla oli jatkuvia vaikeuksia pitää satamansa merikelpoisena. Vuonna 1789 satama muutettiin kaupungin ulkopuolelle Palosaarelle ja 1840- ja 1850-luvulla kaivettiin kanava vanhaan satamaan. 3. elokuuta 1852 Vaasa paloi: kaupungin keskustasta säilyivät vain vuosina 1780-1781 rakennettu Wasastjernan talo ja hovioikeuden rakennus vuodelta 1786. Kirkon, raatihuoneen, kellotornin ja triviaalikoulun rauniot ovat vieläkin näkyvillä Vanhassa Vaasassa. Wasastjernan (entinen Falander) talossa toimii museo, silloinen hovioikeuden päärakennus on nykyisin Mustasaaren seurakuntien kirkko. Entistä hovioikeutta vastapäätä on Korsholman kukkula, jolle 1300-luvulle perustettiin Chryssenborgin linna. Palon aikaan sinne oli rakenteilla uusi lääninhallituksen rakennus ja maaherran residenssi. Kehittyvä kaupunki (1852-1899) Palon jälkeen kaupunki siirrettiin liikenteellisesti edullisempaan paikkaan. Kaupunki siirrettiin vuonna 1855 seitsemän kilometriä lännemmäksi nykyiselle paikalleen Klemetsön saarelle. Ruotsista Vaasaan muuttanut lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg laati kaupungin asemakaavan. Uusi kaupunki sai nimekseen Nikolainkaupunki, jolla se tunnettiin virallisesti vuoteen 1917 asti. Nimitys ei kuitenkaan juurtunut tavalliseen käyttöön. Uudesta Vaasasta kasvoi leimallisesti teollisuuskaupunki. 1850-luvulla August Alexander Levónin perustamat laitokset synnyttivät kaupunkiin elintarvike- ja tekstiiliteollisuuden, Vaasan myllyn ja Finlaysonin tehtaat. Vaasan ensimmäiset sanomalehdet olivat ruotsinkielisiä ja perinnettä jatkamaan perustettiin vuonna 1856 Vasabladet. Kaupungin alue kasvoi vuoden 1862 siirroksen yhteydessä, jolloin uuden asemakaava-alueen seutu liitettiin Mustasaaren pitäjästä kaupunkiin. Teollistumisen ja väkiluvun kasvun myötä myös kulttuurielämä ja harrastustoiminta vilkastui. Kaupungin kansakoululaitos syntyi vuonna 1869. Yläalkeiskoulu ja gymnaasi yhdistettiin vuonna 1870 ruotsalaiseksi lyseoksi. Vaasasta tuli 1870-luvulla vapaakirkollisuuden keskus, jolloin kaupunkiin rakentui myös allianssikirkon talo. Allianssin johtohahmoihin kuuluivat vaasalaiset Hellmanin sisarukset, jotka olivat myös raittiusliikkeen alullepanijoita. Allianssiin liittyivät muun muassa Mathilda Wrede, Orisbergin patruuna Edvard Björkenheim ja Vaasan kirkkoherra Abel Nyholm. 1880-luvulla Vaasassa käytiin voimakasta kielitaistelua suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Vuonna 1880 perustettiin suomalainen lyseo. 1800-luvun alussa perustetuista erikoiskouluista kehittyi vähitellen keskiasteen oppilaitoksia, esimerkiksi teknillinen reaalikoulu muuttui vuonna 1885 teollisuuskouluksi. Vaasa oli vuonna 1883 valmistuneen Pohjanmaan radan päätepiste. Vaasasta muodostui 1890-luvulla isänmaallisen herätyksen keskus erityisesti Ossian Ansaan sekä Gustaf Ignatiuksen ansiosta. Vaasaan syntyi suomalaisuuskysymyksen merkeissä noin vuonna 1890 oma Kansallisseura sekä pian tämän jälkeen Suomalainen Klubi. Kirjastolaitos sai rinnalleen museon, josta on myöhemmin kasvanut nykyinen Pohjanmaan museo. Museon kokoelmien perustan loi Karl Hedmanin keräilyharrastus. Tunnettu mesenaatti oli Frithiof Tikanoja. Vuonna 1893 satamavaikeudet ratkaistiin perustamalla Vaskiluodon ulkosatama. Vaasa oli koko 1800-luvun ajan varuskuntakaupunki, jonka merkittävimmän joukon muodosti suomalaisen tarkk'ampujarykmentin majailu kaupungissa 1880-luvulta 1900-luvun alkuun. 1800-luvun aikana jo edellisellä vuosisadalla hovioikeuden virkamiehistön sekä koulujen virkistämä musiikki- ja teatteriharrastus sai järjestäytyneempiä muotoja. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa teollistuminen oli vilkkaimmillaan, ja alkunsa saivat sekä metalli- että sähköteollisuus. Vaasa tuli tunnetuksi muun muassa venemoottoreista sekä Kymi-Strömbergin sähkölaitteista. Kaupunkikulttuuria (1900-1938) Vuosisadan vaihteessa Vaasan asukasluku oli yli 15 000. 1900-luvulla Vaasan maantieyhteyksiä parannettiin ratkaisevasti, minkä lisäksi myös Vaasan lentoasemasta tuli vilkas lentoliikenteen keskus. Väkiluvun kasvaessa kaupunki kasvoi ulos Klemtetsöltä, aluksi pohjoiseen ja myöhemmin itään ja kaakkoon. Aikaisemmin ruotsinkielisten hallitsemasta kaupungista kehittyi enemmistöltään suomenkielinen. Suomenkielinen Pohjalainen perustettiin vuonna 1903. Alueen teknologinen kehitys alkoi vuonna 1906, kun Amerikassa autoja ja venemoottoreita valmistanut John Wickström palasi Suomeen ja perusti veljensä kanssa venemoottoritehtaan. Ensimmäinen eri kieliryhmille tarkoitettu yhteiskoulu perustettiin vuonna 1907. Suomen sisällissodan alussa kaupunki siirtyi Vaasan valtauksen myötä valkoisten hallintaan. Osa senaatin jäsenistä siirtyi Vaasaan ja muodosti Vaasan senaatin, joka toimi 29. tammikuuta - 3. toukokuuta 1918. Vaasa oli tuolloin Valkoisen Suomen pääkaupunki ja Saksasta tulleet Suomen jääkärit nousivat maihin Vaasassa 25.2.1918. Senaatin istuntosalina oli Vaasan kaupungintalo ja tästä kiitokseksi senaatti myönsi toukokuun alussa 1918 kaupungille augmentin eli oikeuden liittää kunnialisäyksenä Vaasan vaakunaan vapaudenristin suurristin miekkojen kera. Ruotsinkielinen teatteri perustettiin vuonna 1919. Sotavuodet 1939-1944 Vaasa 1945-1999 Vuonna 1945 kaupungissa alkoi toimia Pohjanmaan Jääkäripataljoona (PohmJP). Suomenkielinen näyttämö aloitti teatteritoimintansa sotien jälkeen. Vuonna 1950 Vaasassa oli yli 36 000 asukasta. Vaasan Rannikkopatteristo (VaaRPsto) alkoi toimia Vaasassa vuonna 1952. Vaasasta oli tuollut Suomen moottoriteollisuuden keskus. Alueen johtava yritys, Wickströmin-Veljesten Moottoritehdas Oy työllisti noin 200 henkilöä. Uuden vaiheen Vaasan kehityksessä käynnisti korkeakoulutoiminnan käynnistyminen 1960-luvulla. Pohjanmaan Jääkäripataljoona (PohmJP) toimi Vaasassa vuoteen 1964 asti. Vaasan kauppakorkeakoulusta kehittyi 1980-luvulla Vaasan korkeakoulu ja vuodesta 1992 lähtien Vaasan yliopisto. Vaasan Rannikkopatteristo toimi Vaasassa vuoteen 1998 asti. Vuonna 1966 Vaasassa avattiin liikenteelle noin 3 kilometrin pätkä moottoritietä Hietalahden ja Pitkämäen välillä. Vuonna 1994 valmistui moottoritien jatko Mustasaaren Helsingbyhyn asti. 1990-luvun lopussa kaupunkiin perustettiin energiateknologiaan keskittynyt klusteri, EnergyVaasa. Se syntyi alueelle syntyneen moottoriteknologiaan, tehoelektroniikkaan ja sähköalan ja -verkon komponentteihin keskittyneiden yritysten ympärille. Klusteriin otettiin mukaan myös muiden alueiden yrityksiä, auttamaan esimerkiksi markkinoinnissa tai toimituksissa. Klusterin ydinyrityksiä olivat Wärtsilä ja ABB, jotka alkoivat rakentaa 1990-luvulta alkaen alihankkijaverkostoa. 2000- 2000-luvulla ammattikorkeakoulutusta alkoivat tarjota Vaasan ammattikorkeakoulu ja Yrkeshögskolan Novia. Vaasassa oli myös Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta ja Åbo Akademin sekä Hankenin toimipisteet. Vaasan ja Uumajan välillä 2000-luvulla liikenöinnyt RG Line hakeutui konkurssiin vuonna 2011. Vuonna 2012 Vaasan suurimmat yritykset olivat Wärtsilä ja ABB, jotka kuuluivat tuotekehitysinvestoinneissa Suomen kärkikolmikkoon Nokian kanssa. Vuonna 2014 valtatielle 8 Vaasaan valmistui uusi Sepänkylän ohikulkutie. Tie alkaa Kotirannasta ja päättyy Mustasaaren Stormosseniin ollen koko matkallaan nelikaistainen ja eritasoliittymin varusteltu. Uusi ohikulkutie siirsi raskaan liikenteen pois vanhalta Kokkolantieltä (nyk. Mustasaarentie) ja sujuvoitti Vaasan ohitse kulkevaa tieliikennettä. Vuoteen 2018 mennessä EnergyVaasa-klusterin 140 yritystä työllistivät 11 000 ihmistä. Yhtiöiden liikevaihto oli 4,4 miljardia ja viennin osuus oli yli 80 prosenttia. Luku vastasi noin kolmannesta koko Suomen energiateknologiaviennistä. Yhtiöiden joukossa on muun muassa Arcteq, Danfoss, The Switch, Vacon, VAMP ja VEO. Wasalinen uusi autolautta Aurora Botnia aloitti liikennöinnin Vaasan ja Uumajan välillä vuonna 2021. Kaupunkikuva Ympäristö Vaasa sijaitsee Merenkurkun itärannalla. Merenkurkku on Suomen ainoa luonnonperintökohde Unescon maailmanperintöluettelossa. Alueen tekee ainutlaatuiseksi jääkauden muovaama, jatkuvasti ja nopeasti kohoava kivikkoinen saaristo. Alueen maankohoamisilmiö tulee esille parhaiten koko maailmassa nopeutensa ansiosta. Saaristo lisättiin Unescon luetteloon vuonna 2006. Vaasan naapurikuntia ovat Isokyrö, Laihia, Maalahti, Mustasaari ja Vöyri. Kaupunki sijaitsee Länsi-Suomen läänin pohjoisosassa. Vaasan pinta-ala oli maanmittauslaitoksen mittausten mukaan  km², josta  km² on maata,  km² sisävesialueita ja loput  km² merivesialueita. Rantaviivaa sillä on 409 kilometria, joista 313 sijaitsee saarissa. Maantieteellisesti Vaasa jakautuu kahtia Eteläisen Kaupunginselän koillis- ja lounaispuolille. Kaupungin keskusta sijaitsee koillisessa, lounaassa sijaitsevassa Sundomissa sijaitsee muun muassa kyliä, maa- ja metsätalousvaltaisia alueita ja Söderfjärden-törmäyskraatteri. Eteläisen Kaupunginselän suulla sijaitsee Vaskiluoto-saari, jonka edessä on Pohjoinen Kaupunginselkä eli Varisselkä. Ilmasto Vaasan ilmasto on hyvin samankaltainen kuin muualla Suomen etelä- ja keskiosissa, tosin meren läheisyydestä johtuen leudompi kuin monissa muissa saman leveyspiirin paikkakunnissa. Itämeri ja lounaistuulet lämmittävät talvella Vaasan ilmastoa enemmän kuin maan sisäosia. Talvikuukausien keskilämpötilat ovatkin useita asteita korkeammat kuin esimerkiksi Jyväskylässä tai Kuopiossa. Leudomman talven vuoksi myös koko vuoden keskilämpötila on leveyspiiriin nähden korkea, samaa luokkaa kuin Etelä-Suomen sisämaassa. Vaasassa vuoden kylmin kuukausi on sisämaasta poiketen helmikuu eikä tammikuu, mikä selittyy usein vielä sulan meren lämmittävästä vaikutuksesta alku- ja keskitalvella. Vaasan ilmastoon vaikuttaa myös Skandien vuoristossa syntyvä föhn-tuuli, joka voi kohottaa lämpötiloja yllättävästi talvella. Lisäksi föhn-tuuli vähentää pilvisyyttä. Pohjanmaalla föhn-tuuli esiintyy noin viisi kertaa talvessa, mutta joinain talvina sitä ei ole esiintynyt lainkaan. Kesällä Vaasan ilmasto on keskilämpötiloiltaan verrattavissa muihin maan keskiosan paikkakuntiin. Meren läheisyys tosin tasaa vuorokauden sisäisiä lämpötilanvaihteluita. Rannikolla harvoin mitataan yhtä korkeita hellelukemia kuin sisämaassa. Toisaalta yölämpötilat ovat usein sisämaata korkeampia. Meren lämmetessä hallaa ei enää heinä- ja elokuussa tyypillisesti esiinny. Vaasaa sanotaan usein Suomen aurinkoisimmaksi kaupungiksi. Tästä ei ole todisteita, koska Vaasasta ei enää saada mittauksia. Rannikkoalueilla saadaan joka tapauksessa enemmän auringonpaistetunteja kuin sisämaassa. Usein loppukeväällä ja alkukesällä kylmä meri estää pilvien muodostumista, mutta toisaalta viilentää iltapäivän lämpötiloja rannikolla maan ja meren lämpötilaeron synnyttämän merituulen vaikutuksesta. Merituuli ulottuu Pohjanlahden rannikolla jopa 50 kilometriä sisämaahan. Kesällä Vaasassa saadaan toisaalta myös runsaimmat sateet. Vuoden sateisimmat kuukaudet ovat heinä-, elo- ja lokakuu. Terminen kevät alkaa Vaasassa keskimäärin maaliskuun lopussa ja terminen kesä toukokuun loppupuolella. Terminen kesä kestää keskimäärin syyskuun puoleen väliin saakka, jolloin alkaa terminen syksy. Terminen talvi alkaa keskimäärin marraskuun puolivälissä. Terminen kasvukausi kestää keskimäärin huhtikuun lopulta lokakuun loppupuolelle. Ensilumi saadaan Vaasaan keskimäärin marraskuun alussa ja pysyvä lumipeite joulukuun puolenvälin tietämillä. Yhtenäinen lumipeite katoaa huhtikuun puoleen väliin mennessä. Vaasan vuotuinen keskilämpötila lentoasemalla mitattuna jaksolla 1981-2010 oli 4,2 C. Keskimääräinen ylin lämpötila kyseisellä jaksolla oli 7,9 C ja keskimääräinen alin lämpötila oli 0,2 C. Vaasan lämpöennätys on Ilmatieteen laitoksen Klemettilän säähavaintoasemalla 18.7.2018 mitattu 33,7 C. Vaasan pakkasennätys, −38,6 C, mitattiin 3.2.1966. Vaasan lentoaseman suurin vuosisademäärä 708 mm on vuodelta 1981. Vuodessa sataa keskimäärin 556 mm. 14. maaliskuuta 1981 lumensyvyydeksi mitattiin Vaasassa ennätykselliset 93 cm. Lauhana talvena 1974-1975 lumipeiteaika kesti rannikolla Vaasassa vain 18 päivää (9.-27.2.). Runsaslumisina talvina, kuten 1965-1966 ja 1980-1981, lumipeiteajan pituus on ollut Vaasassakin 165-170 päivää, kestäen marraskuun 10. päivän tienoilta huhtikuun 25.-30. päivään saakka. Kaupunginosat Tilastointia varten Vaasa on jaettu 12 suuralueeseen, jotka on jaettu 60 pienalueeseen. Oheisessa luettelossa on suuralueiden asukasluvut vuodelta 2013. Keskustan suuralue (14 000 asukasta): 1. Keskusta | 2. Hietalahti Vöyrinkaupungin suuralue (3 100 as.): 3. Vöyrinkaupunki | 4. Klemettilä Vaskiluodon suuralue (360 as.): 5. Satama | 6. Sokeri | 7. Niemeläntie Palosaaren suuralue (5 700 as.): 8. Yliopisto | 9. Onkilahden ranta | 10. Sunti | 11. Palosaaren keskus | 12. Vikinga Gerbyn suuralue (10 600 as.): 13. Isolahti | 14. Vetokannas | 15. Länsimetsä | 16. Vanha Gerby | 17. Kortelaakso | 18. Lillby | 19. Pukinjärvi | 20. Rajarinne | 21. Gerbyn niemi | 22. Gerby | 23. Västervik | 24. Gerbyn saaristo Kotirannan suuralue (4 300 as.): 25. Kustaala | 26. Kotiranta | 27. Metsäkallio | 28. Böle Huutoniemen suuralue (8 600 as.): 29. Asevelikylä | 30. Purola | 31. Huutoniemi | 32. Teeriniemi | 33. Melaniemi Ristinummen suuralue (7 600 as.): 34. Alkula | 35. Haapaniemi | 36. Vanha Vaasa | 37. Ristinummi | 38. Vanha satama Höstveden suuralue (400 as.): 39. Pilvilampi | 40. Höstvesi | 41. Runsor Suvilahden suuralue (3 900 as.): 42. Korkeamäki | 43. Suvilahti Sundomin suuralue (2 400 as.): 44. Yttersundom | 45. Översundom | 46. Sundomin saaristo Vähänkyrön suuralue (4 600 as.): 47. Merikaarto | 48. Kirkonkylä | 49. Tervajoki Arkkitehtuuri Vaasan kaupungin katsotaan jakautuvan kolmeen erityyppiseen rakennettuun alueeseen: ruutukaavoitettu kantakaupunki sen ympärillä sijaitsevat asunto- ja työpaikka-alueet sekä Kyrönjoen ja Sundomin maaseutumaiset alueet Carl Axel Setterberg laati uuden Vaasan asemakaavan, joka on yksi 1800-luvun kaupunkihistorian merkkitöistä. Kaavassaan Setterberg uudisti empiren kaupunki-ihanteen pyrkimällä tiiviimpään kaupunkirakenteeseen, korkeampaan katutilaan, luonnon käyttämiseen kaupunkirakenteen korostettuna elementtinä sekä julkisten rakennusten ryhmittämsieen kahden esplanadin muodostamalle akselille. Vanhassa Vaasassa käytettyä ruutukaavaa sovellettiin uudella tavalla. Setterbergin vaikutus näkyy myös itse arkkitehtuurissa, julkisissa rakennuksissa ja porvaristaloissa. Monumentaalinen hovioikeuden rakennus on goottilaistyylinen tiililinna. Puistot Vaasan puistojen yhteispinta-ala on yli 150 hehtaaria. Vanhan Vaasan kirkkokujanne on Suomen vanhin säilynyt edelleen käytössä oleva julkinen puisto. Se perustettiin hovioikeuden yhteyteen, jonka kuningas Kustaa III määräsi rakennettavaksi vuonna 1775. Hovioikeuden puistikon suunnittelijan Carl Fredrik Aldercrantzin toiveesta puiston nelirivinen puukuja muodostui haavoista. Ne korvattiin vuosina 1836-1842 lehmuksilla. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Museoviraston inventoinnin mukaan Vaasassa on 15 valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä: Huutoniemen kirkko Höstveden raitti Merikaarron myllykosket, jokivarsiasutus ja Kolkin kartano Palosaaren satama-, telakka- ja tehdasalue Strömbergin teollisuus- ja asuinalue Suomen Sokerin Vaasan tehdas ja sen asuinalueet Söderfjärdenin viljely- ja kylämaisema Vaasan keskuspuistikot ja palokadut Vaasan rantapuistovyöhyke, sen julkiset rakennukset ja Vaasan Höyrymylly Vaasan rautatieasema Vaasan tarkka-ampujakasarmit Vaasan vanha hautausmaa Vanha Vaasa ja Mustasaaren kirkko Vaskiluodon rautatieasema-alue Vähänkyrön kirkonmäki, Kirkkosaari ja pappila Kunnalliset asiat Päätöksenteko Vaasan kaupunginjohtajana on vuodesta 2011 toiminut Tomas Häyry. Vaasan hallinto muodostuu kaupunginjohtaja Häyryn johtamasta konsernihallinnosta sekä kolmesta toimialasta (sivistys-, sosiaali- ja terveys- ja tekninen toimiala). Kaupungin hallintoa johtaa 11-jäseninen kaupunginhallitus, joka valmistelee valtuuston käsittelemät asiat valvoo kaupungin etuja huolehtii kaupungin palvelusta ja varainhoidosta. Vuonna 2022 kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimii Maria Tolppanen, 1. varapuheenjohtajana Marko Heinonen ja 2. varapuheenjohtajana Anne Rintamäki. Vaasan 55 edustajan kaupunginvaltuusto johtaa kunnan hallintoa hyväksymänsä strategian mukaan. Kaupunginvaltuuston puolueet ovat vuoden 2021 kuntavaalien jälkeen seuraavat: Ruotsalainen kansanpuolue 16 paikkaa, Suomen Sosialidemokraattinen puolue 11 paikkaa, Kansallinen Kokoomus 10 paikkaa, Perussuomalaiset 9 paikkaa, Vihreät 3 paikkaa, Vasemmistoliitto 2 paikkaa, Keskusta 2 paikkaa ja Kristillisdemokraatit 2 paikkaa. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii Joakim Strand, 1. varapuheenjohtajana Tommi Mäki ja 2. varapuheenjohtajana Päivi Karppi. Pormestarit ja kaupunginjohtajat Pormestarit 1690: Kristian Backman 1691-1693: Lars Rivelius 1707-1728: Herman Ross 1750-1761: Jakob Zollin 1761: G. H. Peldan 1762-1779: Erik Ludolf Leopold 1779-1788: K. J. Fagerström 1789-1803: Fredrik Adolph Björkman 1803-1823: Jonas Högman 1824-1833: H. G. Zidén 1834-1849: J. J. Neuman 1850-1864: J. G. Withander 1864-1876: K. O. Elfving 1876-1887: Isidor Eskil Henrik Taucher 1888-1899: Gustaf Viktor Cajanus 1899-1934: Ivar Wilhelm Hasselblatt 1934-1937: Otto Jacobsson 1937-1944: Gunnar Ahlbäck 1945-1961: Axel E. Laxén Kaupunginjohtajat 1929-1932: Harald Boucht 1933-1953: Eino Rostén 1953-1979: Lauri Järventaka 1979-1984: Eilo Eriksson 1984-1990: Martti Ursin 1990-1996: Juhani Turunen 1997-2001: Seppo Sanaksenaho 2001-2011: Markku Lumio 2011-edelleen: Tomas Häyry Kunta- ja alueliitokset Vuonna 1936 Vaasaan liitettiin Mustasaaren kuntaan kuuluneet, vuonna 1907 taajaväkisiksi yhdyskunniksi muodostetut Huutoniemen ja Vetokannaksen esikaupunkialueet, jotka sijaitsivat kaupungin pohjois- ja koillispuolella. Osa Mustasaaren Runsorin kylistä liitettiin Vaasaan vuonna 1955 osana Vaasan lentokentän pakkolunastusta. Vuonna 1973 Vaasaan liitettiin Sulvan luoteisosassa sijainnut Sundomin alue sekä Mustasaaren kunnasta Gerbyn, Mustasaaren, Västervikin ja Runsorin kylät sekä Purolan ja myöhemmin rakennetun Metsäkallion alueet. Samalla Vaasan pieniä eksklaaveja siirrettiin Mustasaareen, johon yhdistettiin myös Björköbyn, Kouvulahden ja Raippaluodon kunnat sekä loput Sulvan kunnasta. Vuonna 2013 Vähäkyrö liittyi osaksi Vaasaa. Kunnilla ei ollut yhteistä rajaa, joten Vähästäkyröstä tuli Mustasaaren alueen erottama Vaasan kaupungin eksklaavi. Joulukuussa 2018 Vaasa ja Mustasaari esittivät liitossopimusta. Liitoshanke kuitenkin kaatui Mustasaaren valtuuston äänestäessä sitä vastaan. Väestö Kaupungin asukasluku on , joista suomenkielisiä on  %, ruotsinkielisiä  % sekä muita  %. Vaasa on kielisuhteiltaan poikkeus ympäristössään: kaupungin keskustan sisältävän yhtenäisen alueen naapurikunnissa ruotsinkieliset ovat enemmistönä ja myös koko Pohjanmaan nykymaakunnan asukkaista yli puolet on ruotsinkielisiä. Sen sijaan Vähänkyrön eksklaaviin rajoittuvat Isokyrö ja Laihia ovat suomenkielisiä. Vuoden 2020 lopussa Vaasassa asui 4 128 ulkomaan kansalaista ja he muodostivat 6,1 % väestöstä. Vaasan verrattain suuri määrä vieraskielisiä johtuu siitä, että kaupungissa on myös runsaasti ulkomaalaisia Vaasan ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijoita. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty kuntajako on 1.1.2017 tilanteen mukainen eli luvuissa ovat mukana myös Vaasaan vuoden 2013 alussa liitetyn Vähänkyrön asukkaat. Tilastokeskuksen vuoden 2012 väestöennusteen mukaan Vaasassa olisi (1.1.2013 kuntajaolla) vuonna 2020 asukkaita 69 803, vuonna 2030 asukkaita 73 667 sekä vuonna 2040 asukkaita 76 450. Vaasan seutuun kuuluvan, Vaasaa ympäröivän ja Vaasan ja Vähänkyrön eksklaavin välissä sijaitsevan Mustasaaren kunnan asukasluvun ennustetaan myös kasvavan. Mustasaaren asukasluvun (muutos 2011- ,2 %) ennustetaan kasvavan voimakkaammin kuin Vaasan (muutos 2011- ,3 %). Ennusteista huolimatta Vaasan väestönkehitys kääntyi tappiolliseksi 2010-luvun jälkipuoliskolla. Tammi-kesäkuussa 2020 Vaasan väestötappio vain syveni, jolloin se menetti eniten asukkaita koko Suomessa. Etenkin suomenkielisen väestön on havaittu muuttavan pois ja välttävän Vaasaa, syyksi on arvioitu Vaasan ruotsinkielistä mainetta. Taajamat Vuoden 2017 lopussa Vaasassa oli 67 392 asukasta, joista 65 906 asui taajamissa, 1 018 haja-asutusalueilla ja 468:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Vaasan taajama-aste on 98,5 %. Vaasan taajamaväestö jakautuu seitsemän eri taajaman kesken: Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Vaasan keskustaajama sekä Merikaarron ja Sundomin taajamat ulottuvat osittain myös Mustasaaren kunnan alueelle, sekä Vähänkyrön kirkonkylä Isonkyrön kunnan alueelle. Laihian kirkonkylä ulottuu pääosin Laihian kunnan alueelle. Tervajoki on kasvanut yhteen Vähänkyrön kirkonkylän kanssa. Koulutus Vuonna 2015 Vaasassa asui 12 000 korkeakouluopiskelijaa ja 4 000 ammattikouluopiskelijaa. Vaasan yliopiston ja ammattikorkeakoulujen lisäksi Vaasassa on oma yliopisto sekä laitoksia muista yliopistoista. Korkeakoulut Vaasan yliopisto Helsingin yliopiston oikeustieteellinen koulutus Svenska handelshögskolan Åbo Akademi, Kasvatustieteiden ja hyvinvointialojen tiedekunta Yrkeshögskolan Novia Vaasan ammattikorkeakoulu Länsi-Suomen muotoilukeskus Muova, nykyään Vaasan ammattikorkeakoulun hallinnoima, aikaisemmin osa Aalto-yliopistoa. Ammattioppilaitokset Vamia Yrkesakademin i Österbotten Lukiot Vaasan lyseon lukio Vaasan Rudolf Steiner-koulu Vasa Gymnasium Vasa Övningsskolas gymnasium ml. International Baccalaureate-linja JAKK Aikuiskouluttaja ja kehittäjä Terveydenhuolto Vaasassa toimii viisi terveysasemaa, kaksi lähipalvelupistettä ja ruotsinkielinen vastaanotto. Vaasa kuuluu Pohjanmaan hyvinvointialueeseen ja siellä toimii Vaasa keskussairaala. Talous Vaasa on teollisuuskaupunki, jossa on useita teollisuusalueita. Vaasa on erikoistunut energiateollisuuteen. Vuonna 2015 Vaasan seudun energia-alan yrityksissä oli 11 000 työntekijää eli noin neljäsosa Suomen koko energia-alan työvoimasta. Alueen energiateknologiayritysten tuotannosta vientiin menee 80 prosenttia. EnergyVaasa-energiateknologiaklusteri, Vaasanseudun Kehitys-elinkeino- ja kehitysyhtiö ja noin 30 muuta organisaatiota järjestävät Vaasassa vuosittain kansainvälisen energia-alan tapahtuman EnergyWeekin. Vaasan energiaklusteri sai vuonna 2022 EU:n alaiselta klustereita auditoivalta valtuustolta Gold label-sertifikaatin. Vuonna 2020 Vaasan seudun yritysten liikevaihto vuositasolla oli noin 8,4 miljardia euroa. Teollisuusalueita: 1940-luvulla perustettu Strömberg Park on yksi Suomen merkittävimmistä teollisuus- ja teknologiapuistoista. Teollisuusalueen nimi juontuu Strömberg-yrityksestä, jonka ABB myöhemmin osti. Toimitiloiltaan Strömberg Park on Vaasan suurin yrityspuisto, jossa on tuotanto- ja toimistotilaa yhteensä noin neliömetriä. Vuonna 2018 työntekijöitä oli alueella yli 3 000, kaksi kolmannesta ABB:n palveluksessa. Vaasan lentoaseman ja eteläsuuntaisen moottoritien vieressä sijaitseva Vaasa Airport Parkissa oli 2010-luvulla toimitilaa lähes neliömetriä ja yli 4 000 työpaikkaa. Näistä 3 800 työskenteli Runsorissa, missä toimi noin 80 yritystä. Yrityspuistossa toimivat muun muassa Wärtsilä Finland Oy, Vacon Oyj, Vaasa Engineering, The Switch, Mervento Oy, Teknologiakeskus Merinova, Maviko Oy sekä lukuisia energiaklusterin alihankkijayrityksiä. Wärtsilä Oyj:llä on merkittävä teollisuusalue Vöyrinkaupungilla, lähes kaupungin keskustassa. Wärtsilän Suomen yhtiön kotipaikka on Vaasassa ja vuonna 2015 sen henkilöstöstä 80-90 prosenttia työskenteli Vaasassa. Vaasassa on Wärtsilän suurin tuotekehitysyksikkö ja moottoreiden tuotekehitys on keskitetty Vaasaan. Työpaikoista neljännes on teollisuudessa. Moni työntekijä tulee töihin ympäryskunnista, kuten Mustasaaresta tai Laihialta. Teollisuuden lisäksi merkittäviä työnantajia ovat Vaasan lukuisat oppilaitokset, kuten peruskoulut, ammattikoulut, lukiot, Vaasan ammattikorkeakoulu, Vaasan yliopisto sekä ruotsinkieliset Novia, Hanken ja Åbo Akademi. Vaasan keskussairaala on koko Pohjanmaan maakunnan pääsairaala. Vaasan suurimmat työnantajat vuonna 2017: Vaasan kaupunki Wärtsilä − dieselmoottoreita Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ABB − sähkövoima-, ja automaatiotekniikkaa Danfoss KPO-konserni K-ryhmä Svenska Österbottens Förbund for utbilding och kultur VEO Åbo Akademi Citec Valtion virastot Posti Oy Elisa-konserni Vaasalaisia yrityksiä ovat myös: Leinolat Group, johon kuuluu muiden muassa T-Drill Rehuentsyymien valmistaja Finnfeeds Crimppi valmistaa johtoja. Ohjelmistoyritys Lemonsoft myy ja kehittää toiminnanohjausjärjestelmiä yrityksille. Arcteq on vaasalainen sähköalan yritys, jonka toimitilat ovat Palosaarella. Saneeraus ja remontointipalveluita tarjoaa Vaasassa Rennova, joka on vastannut muun muassa Vaasan satamaterminaalin muutostöistä ja saneerauksesta. Liikenne Keskustassa on laaja ruutukaava-alue ja kadut ovat suoria. Niistä viisi on 35,6 metriä leveitä puistokatuja: länsirantaa kohti kulkevat Hovioikeuden-, Vaasan- ja Korsholmanpuistikot, ja rannan suuntaa kulkevat Kirkko- ja Kauppapuistikko. Muut keskustan kadut ovat 17,8-11,9 m leveitä. Vaskiluodolla leveys on 16-14 ja Palosaarella 15 m. Suomen valtatieverkko yhdistää Vaasan muihin Suomen kaupunkeihin. Vaasaan vievät tai kulkevat läpi valtatiet 3 (E12), 8 (E8) ja 18. Hietalahdesta Mustasaaren Helsingbyhyn kulkee 11 kilometriä pitkä näiden valtateiden yhteinen moottoritie. Pohjoisen suuntaan kulkee myös nelikaistainen Sepänkylän ohikulkutie, joka on osa valtatietä 8. Valtatie 8 viitoitetaan kulkemaan moottoritieltä ohikulkutielle Vaasan yhdystien kautta, jotta Vaasan ohitse kulkeva liikenne ei risteytyisi vakavasti paikallisliikenteen kanssa. Valtatie 3 yhdistää Vaasan Tampereeseen, Hämeenlinnaan ja Helsinkiin. Valtatie 8 yhdistää kaupungin etelään kuljetessa Poriin, Turkuun ja muuhun Lounais-suomeen. Pohjoiseen kuljetessa valtatie 8 yhdistää kaupungin Pietarsaareen, Kokkolaan ja Ouluun sekä muuhun Pohjois-Suomeen. Valtatietä 18 pitkin kuljetaan Seinäjoelle ja Jyväskylään sekä muualle sisämaahan. Vaasan valtatieosuuksilla liikennemäärät ovat pääosin noin ajoneuvoa vuorokaudessa, ja vain valtatien 8 yhdystieosuutta lukuun ottamatta kaikki Vaasan valtatieosuudet ovat kaksiajorataisia. Helsingistä on Vaasaan 419, Turusta 330, Tampereelta 244, Hämeenlinnasta 321, Oulusta 319, Kokkolasta 121, Pietarsaaresta 99, Porista 193, Lapualta 83, Jyväskylästä 267 ja Seinäjoelta 78 kilometriä. Myös Ruotsista on Vaasaan melko lyhyt matka. Vaasan satamasta ja kaupungin läpi kulkee Sininen tie. Vuosina 1962-1964 muut Suomen kaupungit ottivat käyttöön alueelliset 50 km/h -nopeusrajoitukset, mutta Vaasassa rajoitus oli pitkään 60 km/h. Vaasan lentoasema sijaitsee noin yhdeksän kilometriä keskustasta kaakkoon. Vaasan lentoasemalta liikennöivät Finnair ja Scandinavian Airlines. Norwegian Air Shuttle lopetti Vaasa-Helsinki -reitin 10. tammikuuta 2020. Vaasan lentokentältä on reittiliikennettä Helsinkiin (lentoaika 50 min) ja Tukholmaan (lentoaika noin tunti). Vaasan rata on vuonna 2011 sähköistetty rautatie, joka yhdistää Vaasan Seinäjokeen ja Seinäjoen kautta Suomen päärataan. Vaasasta voi matkustaa Pendolino- ja Intercity-junilla. Vaasan rautatieasema on kaupungin keskustan vieressä ja sen välittömässä läheisyydessä on liityntäpysäköintipaikkoja. Rata peruskorjattiin 1990-luvulla, joten se on teknisesti soveltuva suurille nopeuksille, mutta lukuisten tasoristeysten ja veturikaluston rajoitusten vuoksi rataosan nopeusrajoitus on 120 km/h. Rataosuuden parantamisesta on laadittu ratasuunnitelma, jonka tarkoituksena on parantaa rataosuutta esimerkiksi poistamalla tasoristeyksiä. Parannustöiden toteutuessa rataosuuden nopeusrajoitus voisi jatkossa olla 140 km/h. Vaasaan pääsee junalla esimerkiksi tunnissa Seinäjoelta, 2,5 tunnissa Tampereelta, 4 tunnissa Helsingistä ja Jyväskylästä ja 5 tunnissa Oulusta. Merenkurkku on Vaasan kohdalla kapeimmillaan, ja Uumajaan on matkaa vain noin 80 kilometriä, joka on lyhin laivayhteys Pohjanlahden yli. Vaasalla ja Uumajalla on yhteinen satamayhtiö Merenkurkun Satamat Oy (Kvarken Hamnar Ab), joka aloitti toimintansa tammikuussa 2015. Valtioiden rajat ylittävä satamayhtiö on harvinainen ratkaisu - ainoa vastaavanlainen löytyi aikaisemmin Kööpenhaminasta ja Malmöstä. Satamasta pääsee Uumajaan jopa 3,5 tunnissa. Vaasan satama on pieni pääasiassa öljyä ja kivihiiltä vastaanottava satama Vaskiluodossa. Vesi-, jäte- ja energiahuolto Vaasan vesihuollosta vastaa Vaasan Vesi ja jätehuollosta Ab Stormossen Oy. Vaasan Sähkö ja sen tytäryhtiö Vaasan Sähköverkko toimivat sähkökaupan, sähkönsiirron ja kaukolämmön parissa. Vaasan sataman alueella on useita voimalaitoksia. Vaskiluoto 1 on Etelä-Pohjanmaan Voima Oy:n omistama käytöstä poistettu hiilivoimalaitos. Vaskiluoto 2 on Vaskiluodon Voima Oy:n omistama hiilivoimalaitos, joka tuottaa sähkön ohella myös suurimman osan Vaasan kaupungin kaukolämmöstä. Vaskiluoto 3 on PVO-Huippuvoima Oy:n omistama öljyvoimalaitos. Alueella toimivat lisäksi kantaverkkoyhtiö Fingridin kaasuturbiinilaitos ja Vaasan Sähkön lämpökeskus. Vaskiluodossa sijaitsee Vaskiluoto 2 -hiilivoimalaitos, jonka nettosähköteho on 230 MW ja kaukolämpöteho 175 MW. Vuonna 2011 Vaasan voimalaitos tuotti sähköä 1 099 GWh ja kaukolämpöä 613 GWh. Vaskiluotoon rakennetaan vuoden 2012 aikana polttoaineteholtaan 140 MW:n biomassan kaasutuslaitos, jolla mahdollistetaan puu- ja peltoenergian sekä energiaturpeen käyttö olemassa olevan kivihiilivoimalaitoksen polttoaineena. Kaasutustekniikkaa ei ole missään päin maailmaa ennen käytetty tässä mittakaavassa tähän tarkoitukseen. Kyse on maailman suurimmasta metsähakkeen kaasua polttavasta voimalaitoksesta. Uuden kaasutuslaitoksen ansiosta 25-40 prosenttia kivihiilestä voidaan korvata kotimaisilla biopolttoaineilla. Samalla hiilidioksidipäästöt vähenevät noin tonnilla vuodessa. Vuonna 1993 voimalaitoksen rikkidioksidipäästöjä rajoitettiin rakentamalla rikinpoistolaitos ja typenoksidipäästöjä on vähennetty uusimalla hiilikattilan polttotekniikkaa 1994 ja 2007. Vaasassa kaukolämpöä tuottavat myös Westenergyn Mustasaaren puolella, Stormossenin kaatopaikan vieressä sijaitseva jätteenpolttolaitos, ja keskusta-alueen lämpövoimalaitos lähellä Palosaaren siltaa, jota käytetään talvipakkasilla tuottamaan lisäkaukolämpöä. Westenergyn jätteenpolttolaitos hyödyntää energiaksi noin tonnia lajiteltua kotitalouksien, yritysten ja teollisuuden jätettä sekä rakennusjätettä vuodessa. Kyseisellä vuotuisella jätemäärällä myytävää sähköä syntyy vuodessa noin 87 GWh ja lämpöä 280 GWh. Kaukolämmön osuus polttolaitoksen tuottamasta energiasta tulisi olemaan noin 73 %. Laitos tulee toimimaan oleellisena osana Vaasan Sähkön kaukolämpötuotantoa. Jätteenpolttolaitoksen ansioista nykyisin kesäaikaan käytössä oleva öljykattila poistuu käytöstä. Hiilellä tuotetusta kaukolämmöstä noin kolmannes voidaan korvata jätteenpoltolla. Myös talven kaukolämmönkulutushuippujen aikaan käytössä oleva öljy voidaan korvata jätteenpoltolla. Jätteenpolttolaitos valmistuu vuoden 2012 aikana. Vaasassa on lisäksi useita pieniä huippuvoimalaitoksia sekä yritysten tuotekehitykseen liittyviä koevoimalaitoksia. Niiden energiantuotto on vähäinen. Ystävyyskaupungit Vaasalla on yhdeksän ystävyyskaupunkia: Pärnu, Viro vuodesta 1956 Malmö, Ruotsi vuodesta 1940 Uumaja, Ruotsi vuodesta 1949 Harstad, Norja vuodesta 1949 Helsingør, Tanska vuodesta 1949 Schwerin, Saksa vuodesta 1965 Kiel, Saksa vuodesta 1967 Šumperk, Tšekki vuodesta 1984 Morogoro, Tansania vuodesta 1988 Bellingham, Yhdysvallat vuodesta 2009 Kulttuuri Nähtävyydet Mustasaaren kirkko, Pyhän Nikolaoksen kirkko ja Vaasan kirkko Suomen Vapaudenpatsas ja Jääkäripatsas Korsholman linnan vallit ja Vanhan Vaasan rauniot Vaasan entinen kasarmialue Vaasan kauppahalli Vaasan vesitorni Wasaborgin talo Öjbergetin hiihtokeskus ja Vesipuisto Tropiclandia Museot Vaasassa on viisi kaupunginmuseota: Kuntsin modernin taiteen museo Pohjanmaan museo, jossa sijaitsee muun muassa Hemanin taidekokoelma. Tikanojan taidekoti Vaasan taidehalli Vaasan kaupungintalon ensimmäisessä kerroksessa Vanhan Vaasan museo Wasastjernan talossa Vaasassa sijaitsee myös muun muassa: Bragen ulkomuseo Stundarsin museo ja kulttuurikeskus (Mustasaaressa) ja Wasa Graffitilandia entisen Wasalandia-huvipuiston alueella Tunnettuja vaasalaisia Tunnettuja vaasalaisia yhtyeitä ovat muun muassa Klamydia, Rotten Sound ja Sturm und Drang. Myös laulaja Lauri Tähkä on kotoisin Vaasasta. Tapahtumat Vaasan kaupunki järjestää vuosittain muun muassa Taiteiden yön, Vaasan Kuorofestivaalit, luontoelokuvafestivaalin Vaasa Wildlifen sekä kirjallisuustapahtuma Vaasa LittFest Vasan. Kamarimusiikkiin keskittyneet Korsholman musiikkijuhlat järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1983. Vaasan kevyen musiikin tapahtumia ovat olleet Rantarock vuosina 1995-2001 ja Rockperry-festivaali vuosina 2001-2010. Muita vaasalaisia musiikkifestivaaleja ovat Pienet festarit preerialla ja vuonna 2013 toista kertaa järjestetty Hippiknik. Nykyään Vaasassa järjestetään kesällä vuonna 2016 ensimmäisen kerran järjestetty Vaasa Festival. Tapahtuma järjestetään Vaasan sisäsatamassa. Vaasassa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Vaasassa 1964 ja seuraavan kerran vuonna 2024. Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Vaasassa vuosina 1920 ja 2015. Musiikki ja esittävät taiteet Vaasan kaupunginorkesteri on ammattiorkesteri, joka on perustettu vuonna 1930 ja sen työ- ja konserttipaikka on Vaasan kaupungintalo. Tammikuusta 2016 lähtien orkesterin ylikapellimestarina on toiminut James Lowe. Vaasan kaupunginorkesteri on toiminut kansainvälisen Jorma Panula Kapellimestarikilpailun järjestäjänä yhteistyössä Viljo ja Maire Vuorion säätiön kanssa. Vaasan kaupunginorkesteri on mukana jokakeväisellä kansainvälisellä Jorma Panula -kapellimestarikurssilla. Tämän lisäksi Vaasassa on myös toiminut Vaasan Varuskuntasoittokunta. Tunnettuja vaasalaisia kuoroja ovat mm. mieskuoro Pohjanmiehet sekä sekakuoro Sirpaleet. Vaasassa toimii myös säveltäjä Toivo Kuulan mukaan nimensä saanut musiikkioppilaitos, Kuula-opisto, joka antaa musiikin ja tanssin perusopetusta. Vaasassa toimivia ammattiteattereita ovat Vaasan kaupunginteatteri sekä Wasa Teater. Vaasassa toimii myös Vaasan Ooppera joka Suomen vanhimpia maakuntaoopperoita. Media ja viestintä Ilkka-Pohjalaisella on toimitus Vaasassa ja Seinäjoella. Kaupungissa ilmestyy ilmaisjakelulehti Vaasa. Radio Vaasa toimii sekä suomeksi että ruotsiksi. Lifestyle-ohjelma Strömsö kuvataan Vaasassa. Uskonto Vuoden 2018 aluejaon mukaan Vaasassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat: Vaasan suomalainen seurakunta Vähänkyrön seurakunta Vaasan ruotsalainen seurakunta Nämä seurakunnat muodostavat Vaasan seurakuntayhtymän (). Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Vaasassa toimivat Vaasan helluntaiseurakunta ja Vasa Sionförsamling. Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Vaasan alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta. Urheilu Vaasan Sport pelaa jääkiekkoa SM-liigassa. Joukkue on voittanut Mestiksen mestaruuden vuosina 2009, 2011 ja 2012. Sport pelasi SM-liigassa kauden 1975-1976. Jalkapallossa Vaasan Palloseura (VPS) voitti kaksi ja Vasa IFK kolme Suomen-mestaruutta 1940- ja 1950-luvuilla. Nykyisin VPS pelaa Suomen pääsarjatasolla Veikkausliigassa ja VIFK Kakkosessa. Aikoinaan hyvin menestyi myös Sportin jalkapallojoukkue, joka selvisi Suomen Cupin loppuotteluun. Vielä nykyäänkin seurasta eronnut FC Sport pelaa naisten Ykkösessä. FC Kiisto pelaa maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Kakkosessa. Vaasan Maila on pelannut useita kausia Suomen pääsarjatasolla pesäpallossa. Tenniksessä kaupungissa on kaksi toimivaa tennisseuraa: Perinteisellä valtaseuralla Tennis-61:llä on eniten jäseniä ja laajin valmennustoiminta. Toisella seuralla Watc.lla on pääasiassa kilpapelaajia. Lentopallossa Vaasan Vasama voitti naisten Suomen mestaruuden yhdeksän kertaa 1980- ja 1990-luvuilla ja oli mitaleilla 11 kertaa 12:ta peräkkäisestä kaudesta. Nykyisin Kiisto pelaa miesten toiseksi korkeimmalla tasolla eli 1-sarjassa. Lisäksi futsalissa Ruutupaidat pelaa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja on voittanut kertaalleen SM-hopeaa ja SM-pronssia. Salibandyssä on Vaasa nähty pääsarjatasolla pariinkin otteeseen, kun 1990-luvulla Roller Team pelasi salibandyliigassa. Nykyään SB Vaasa pelaa salibandyn 1-divisioonassa. Vaasaan perustettiin myös vuonna 2007 lacrosse-joukkue nimeltään Vaasa Wishpooshs. Seura pelasi kesällä 2007 ensimmäisen SM-sarjakautensa sijoittuen 7:nneksi. Kausilla 2008, 2009 ja 2010 Vaasa Wishpooshs sijoittui SM-sarjassa 3:nneksi, tuoden näin Vaasaan lacrossen SM-pronssimitalit. Naisten joukkue pelasi ensimmäisen SM-sarjakautensa kaudella 2009. Vuonna 2002 perustettu Vaasa Rugby Club (Vaasa Wolves) pelaa Suomen Rugbyliiton alaisessa SM-sarjassa. Vaasalainen ultimate on 2000-luvun lopulla noussut maan kärkikastiin, aivan mitalijoukkueiden kantaan. Etenkin juniorit ovat kunnostautuneet voittamalla useita SM-kultamitaleita ja miehittämällä U20-maajoukkueen rivit. 2009 EM-kultajoukkueessa oli viisi Vaasa Saintsin pelaajaa, joka on eniten mistään seurajoukkueesta. Vuoden 2012 MM-kisoihin valittiin yhteensä 14 Saintsin pelaajaa, sekä kaksi seuran kasvattia muista seuroista. West Coast Vikingsin edustusjoukkue Wasa Royals on vuodesta 1996 toiminut vaasalainen amerikkalaisen jalkapallon seura. Vikings on pelannut niin Vaahteraliigassa, miesten I-divisioonassa kuin II-divisioonassa, jossa se pelasi myös vuonna 2012. Kaudelle 2013 edustusjoukkueen ilme ja nimi uusittiin, ja Royals voitti päävalmentaja Seppo Evwarayen johdolla ensimmäisellä kaudellaan puhtaalla pelillä II-divisioonan. Kaudella 2014 Royals voitti Spagettimaljan, mutta kieltäytyi ottamasta paikkaa vastaan pääsarja Vaahteraliigasta. Royals rikkoi kauden aikana yleisöennätyksiä kotimaisessa amerikkalaisessa jalkapallossa saatuaan pelata kaikki ottelunsa Kaarlen kentällä Vaasassa. Kauden 2015 jälkeen Royals nousi Vaahteraliigaan. Liikuntapaikkoja Yleisurheilun SM-kilpailut eli Kalevan kisat on järjestetty Vaasassa vuosina 1948, 1986, 2004 ja 2013. Seuraavan kerran kisat järjestetään Vaasassa vuonna 2024. Vaasan suurin urheilualue on Hietalahti. Siellä sijaitsee muun muassa Vaasa Arena-jäähalli, Hietalahden jalkapallostadion, uimahalli, Hietalahden pesäpallostadion, Kaarlen kenttä, Vaasan ravirata ja Tennis-Center. Ruokakulttuuri Vaasan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla suolasiika, silakkalaatikko, Sundomin savusilakat ja Jaakoon puolukkajuoma. 2000-luvulla Vaasan uudeksi paikalliseksi erikoisuudeksi on tullut tillillä ja aromisuolalla maustettu tillimakaroni. Viittauksia kulttuurissa Raili Mikkanen: Pähkinäpuinen lipas sijoittuu Vanhaan Vaasaan Mikaela Nykvist: Savua taivaalla Jorma Ojaharju: Vaasa-trilogia: Valkoinen kaupunki, Paremmassa maailmassa ja Maa kallis isien Lähteet Aiheesta muualla Vaasan kaupungin kotisivu Tilastokeskus - Vaasan avainluvut Vaasan matkailusivusto YLE Elävä arkisto - Vaasa 1949 Vaasan merialueen vierasvenesatamat Seulonnan keskeiset artikkelit

1295

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoristo

Vuoristo

Vuoristo eli vuoriryhmä tai vuorijakso on toisiinsa liittyvien vuorten tai vuorijonojen muodostama laaja ja korkeusvaihteluiltaan huomattava kallioperän kohoama-alue, joka erottuu ympäristöstään selvin rintein. Vuorijono on jonomainen vuoristo, jossa toisiinsa liittyvät vuoret muodostavat jonomaisen muodostelman. Maapallolla vuoristoja on kaikilla mantereilla ja valtamerialueilla. Korkeimmat vuoristot ovat poimuvuoristoja. Vuoristojen syntyminen Keskeisimpien syntymekanismien mukaan vuoristot voidaan jakaa 1) poimuvuoristoihin 2) lohkovuoristoihin ja 3) vulkaanisiin vuoristoihin: 1) Poimuvuoristot syntyvät kiinteän maankuoren kivikehän eli litosfäärin laattojen rajakohtien läheisyydessä. Litosfääri on jakautunut kahdeksaan isoon ja lukuisiin pienempiin litosfäärilaattoihin. Maankuoren poimuttumista tapahtuu laattojen työntyessä toisiaan kohti, jolloin laattojen reunoilla olevaa kiviainesta työntyy yleensä sekä ylös- että alaspäin, ja kerrostuva kiviaines näkyy maan pinnalla huomattavina poimuttuneina maankohoumina. Esimerkiksi Skandit, Uralvuoristo ja Alpit ovat poimuvuoristoja. 2) Lohkovuoristot syntyvät, kun litosfäärin kallioon syntyneet jännitykset purkautuvat niin sanottuina lohkoliikuntoina, joiden yhteydessä kallioperä repeää ja suuria kallion lohkoja siirtyy ylös- ja alaspäin. Ylöspäin siirtyneitä lohkoja kutsutaan myös horsteiksi. Monet Keski-Euroopan matalat vuoristot ovat lohkovuoristoja, esimerkiksi Saksan Schwartzwald. 3) Vulkaaniset vuoristot ovat syntyneet laajan vulkanismin eli tulivuoritoiminnan yhteydessä. Tulivuoria esiintyy litosfäärilaattojen saumakohdissa niin erkanemis-, törmäys- kuin hankausvyöhykkeillä, sekä lisäksi niin sanotuissa kuumissa pisteissä, joissa maan vaipan sula kiviaines on työntynyt lähelle maan pintaa. Euroopassa vulkaanisperäisiä vuoristoja ovat muun muassa Unkarin Mátra-vuoristo ja Islannin läpi kulkevan Atlantin keskiselänteen tuliperäinen vuorijono. Vuoristojen huiput ja terävät piirteet tasoittuvat aikojen kuluessa eksogeenisten kulumisprosessien myötä. Esimerkiksi Suomessa muinainen Karelidien poimuvuoristo on aikojen kuluessa kulunut ja tasoittunut. Osa tuntureista ja Inarin allas ovat kuitenkin syntyneet myös lohkoliikuntojen tuloksena. Maapallon nykyiset vuoristot Aasiassa Himalajan vuoristossa sijaitsevat maapallon korkeimmat vuoret. Näistä kaikkein korkein on Nepalin ja Kiinan rajalla sijaitseva Mount Everest, joka ulottuu 8 848 metrin korkeuteen. Yli sata maailman korkeinta vuorta sijaitsee Aasiassa ja kuuluu Himalajan, Karakorumin, Hindukušin, Pamirin ja Tienšanin vuoristoihin. Maapallon pisin merenpinnan yläpuolinen vuoristo on Amerikan länsireunalla sijaitsevat Kordillieerit, joihin kuuluu muun muassa Andit Etelä-Amerikassa ja Kalliovuoret Pohjois-Amerikassa. Andeihin kuuluva, Argentiinassa sijaitseva 6 962 metriä korkea Aconcagua on korkein vuori, joka ei sijaitse Aasiassa. Euroopan vuoristoja ovat Skandit, Ural, Kaukasus, Karpaatit, Apenniinit, Alpit ja Pyreneet. Kaukasukseen kuuluva, Lounais-Venäjällä sijaitseva 5 642 metrin korkuinen Elbrus on Euroopan korkein vuori. Norja on Pohjoismaiden vuoristoisin maa. Norjan läpi pohjoisesta etelään ulottuu Skandien vuoristo, josta osa on Ruotsin puolella. Skandien ja samalla Pohjoismaiden korkein huippu Galdhøpiggen ulottuu 2 469 metrin korkeuteen. Suomessa vuoristoa edustavat Kilpisjärven seudulla Käsivarren Lapin luoteisimman kolkan suurtunturit, kuten Saana, Termisvaara ja Halti, jotka ovat syntyneet Skandien vuorenpoimutuksen aikaan Suomen vanhan peruskallion ja Skandien nuoremman kallioperän rajalla. Geologia ja klimatologia Vuoristot, jotka ovat syntyneet muutamia kymmeniä miljoonia vuosia sitten ovat jyrkempiä kuin monta sataa miljoonaa vuotta vanhat vuoristot, koska vanhemmat vuoret ovat kuluneet eroosion vaikutuksesta. Aluksi eroosio kuluttaa vuoria nopeammin ja myöhemmin eroosio hidastuu. Lopulta kuitenkin vuorista jää jäljelle vain niiden alaosat. Vuoristot vaikuttavat ilmastoon lisäten sateita vuorten meren puoleisilla rinteillä. Samalla vuoristot vaikeuttavat sadepilvien pääsyä vuorten toiselle puolelle ja näin ollen toisella puolella ilmasto on kuivaa. Kavillisuus ja eläimistö Varsinaisena vuoristokasvillisuusvyöhykkeenä pidetään alpiinista vyöhykettä, joka on puurajan yläouolella olevaa tundraa. Toisaalta jossain mielessä vuoristokasvillisuudeksi lasketaan kaikki vuorilla sijaitseva kasvillisuus. Korkealla vuorilla ilmasto on kylmää ja siellä sijaitseva kasvillisuus on sopeutunut kylmiin oloihin. Vuoristossa kasvillisuus muuttuu nopeasti ylöspäin mennessä ja tällä tavoin luonto on hyvin vyöhykkeistä. Kasvit ovat sopeutuneet kylmiin oloihin siten, että ne ovat hyvin matalakasvuisia tai maanmyötaisiä. Myös eläimet ovat sopeutuneet vuoristo-olosuhteisiin. Vuoristossa eläviä eläimiä ovat esimerkiksi lumimyyrä ja vuorikauris. Suuria vuoristoja Alpit Andit Apenniinit Appalakit Atlasvuoret Etelä-Alpit Himalaja Kalliovuoret Karakorum Karpaatit Kaskadit Kaukasus Pamir Pyreneet Skandit (Kölivuoristo) Ural Japanin Alpit Lohikäärmevuoret Katso myös Luettelo maailman korkeimmista vuorista Luettelo maiden korkeimmista kohdista Lähteet Seulonnan keskeiset artikkelit

1296

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vantaa

Vantaa

Vantaa (, vuoteen 1972 Helsingin maalaiskunta, ruots. Helsinge) on kaupunki Uudellamaalla. Se on väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Vantaan väkiluku oli asukasta. Vantaa on saanut nimensä muinaisten hämäläisten kaupungin läpi virtaavasta joesta käyttämän nimen mukaan. Vantaan edeltäjän Helsingin pitäjän () historia ulottuu ainakin 1300-luvulle. Pitkään luultiin myös, että varhaisin säilynyt asiakirjamaininta Helsingin pitäjästä on vuodelta 1351, jota pidettiin pitäjän synnyinvuotena aina vuoteen 2018 saakka. Ensimmäinen kirjallinen maininta Vantaasta on kuitenkin nykytietämyksen valossa kuningas Maunu Eerikinpojan Västeråsissa 14. syyskuuta vuonna 1331 antama asiakirja, joka koskee piispankymmenysten suorittamista, jolla vaadittiin jokaiselta 7 vuotta täyttäneeltä asukkaalta naula voita piispalle annettavaksi. Helsingin pitäjästä tuli Helsingin maalaiskunta vuonna 1865 annetun Suomen ensimmäisen kunnallislain johdosta. Vuonna 1972 Helsingin maalaiskunta muutettiin Vantaan kauppalaksi ja tämä vuonna 1974 nykyiseksi Vantaan kaupungiksi. Vantaa on maalaiskunnan ajoista lähtien kehittynyt nykyiselleen maaltamuuton ja hyvien liikenneyhteyksien ansiosta. Vantaalle ovat Espoon tapaan ominaisia esikaupunkimaiset lähiöt ja yhden selkeän keskustan puuttuminen. Keski-Vantaalla sijaitsee Helsinki-Vantaan lentoasema, Suomen tärkein lentoasema. Vantaa on pääkaupunkiseutuun kuuluva sisämaan kaupunki, joka sijaitsee kuitenkin lähellä Suomenlahden rannikkoa. Vantaan naapurikuntia ovat etelässä Helsinki, lännessä Espoo, luoteessa Nurmijärvi, pohjoisessa Tuusula ja Kerava sekä idässä Sipoo. Rakenteellisesti Vantaa kuuluu Helsingin keskustaajamaan ja Helsingin seudun metropolialueeseen. Maantiede Alavaa rannikkoseutua Vantaa on pääosin jokien halkomaa alavaa aluetta. Sen pinta-ala oli maanmittauslaitoksen mittausten mukaan  km², josta  km² on maata ja  km² sisävesialueita. Länsi-Vantaan läpi kulkee Vantaanjoki, ja Itä-Vantaalla virtaa Vantaanjoen sivujoki Keravanjoki. Vuosaaren mukana vuonna 1966 Helsingin maalaiskunta menetti kaimakaupungilleen lähes koko merenrannikkonsa. Kaakkoiskulmassaan Vantaa ulottui kuitenkin vielä vuoden 2008 loppuun saakka merenrantaan Porvarinlahdella, kunnes vuonna 2009 "Västerkullan kiila" ranta-alueineen liitettiin Helsinkiin yhdessä osan Sipoota kanssa. Vantaasta tuli tuolloin muodollisesti Pohjoismaiden toiseksi suurin "sisämaakaupunki" Tampereen jälkeen. Vantaalla on järviä suhteellisen vähän ja ne ovat pieniä. Suurin niistä on Silvolan tekojärvi, joka liittyy pääkaupunkiseudun vedensaantijärjestelmään yhdessä Päijännetunnelin kanssa. Itä-Vantaalla on lisäksi virkistyskohteena tunnettu Kuusijärvi ja Länsi-Vantaalla Pähkinärinteen alueella on pieni Lammaslampi. Lisäksi Espoon Pitkäjärven koillisin kolkka ulottuu läntisen Vantaan puolelle Kehä III:n ja Hämeenkylän välisellä alueella. Vantaan länsirajalla Petikossa on vielä osa pienestä Odilammesta Vihdintien pohjoispuolella. Sipoonkorven kansallispuiston järvistä Vantaalle sijoittuvat Bisajärvi ja pääosa Gumböle träskistä. Hiekkakuoppiin muodostuneita lampia ovat muun muassa uimapaikaksi kunnostettu Vetokannas Vantaanlaaksossa sekä Vaaralan Vaaralanlammet. Vantaan itäisimmät asuinalueet, Rajakylä ja Länsimäki sijaitsevat aivan Helsingin rajan pinnassa ja ne liittyvät viereisiin Helsingin puolella sijaitseviin Vesalan ja Mellunmäen asuinalueisiin. Mellunmäen metroaseman kääntöraiteisto sijaitsee osittain Vantaan puolella. Vantaan kallioperä on vanhaa ja sitä leimaavat suuret ruhjelaaksot, kuten kaupungin alueen kaakkoiskulmasta Mustavuoren kupeesta alkunsa saava pohjois-etelä-suuntainen ruhje. Itä- ja länsirajojen tuntumassa pinnanmuodot kohoavat paikoin jyrkästi noin 80 metrin korkeuteen merenpinnasta. Vantaan korkeimmat kukkulat ovat kuitenkin osin keinotekoisesti kasvatettuja täyttömäkiä: Petikonhuippu Petikossa (runsas 96 m; saattaa valmistuessaan kohota noin 120 metriin) ja Kulokukkula Korsossa (yli 93 metriä, huippua suunnitellaan nostettavaksi täyttömailla noin 105 metriin). Kallioperän maapeite on 10 000 vuotta sitten vetäytyneiden jääkauden jäämassojen muovaamaa. Mäkien laet ovat yleensä moreenisia tai paljaskallioisia, rinteet ovat hiekka- ja sorapitoisia. Vantaan keskiosan halki kulkee luode-kaakko-suuntainen harjujakso, joka on kaupungin parhaita pohjavesialueita. Jääkauden jälkeen suurin osa nykyisen kaupungin alueesta oli meren peitossa korkeimpia mäkiä lukuun ottamatta. Maan kohotessa jäljelle jäi pitkälle sisämaahan ulottuvia merenlahtia sekä Vantaanjoki, joka muutti lasku-uomaansa Mätäojasta Keravanjokeen noin 2 000 vuotta sitten. Lahdet huuhtoivat mäkien rinteitä jättäen niihin nykyisin havaittavia rantamuodostumia. Lisäksi ne keräsivät pohjaansa tasaisia savikkoja, jotka nyt muodostavat laaksoja erityisesti jokien varsilla. Kasvillisuus Vantaa kuuluu pohjoiseen havumetsä- eli boreaaliseen vyöhykkeeseen ja se edustaa kasvillisuudeltaan vyöhykkeen eteläisiä osia. Vantaa sijaitsee havumetsävyöhykkeen alavyöhykkeistä pohjoisemman Etelä-Suomen sisämaata luonnehtivan etelä-boreaalisen ja Lounais-Suomea luonnehtivan hemiboreaalisen alavyöhykkeen raja-alueella. Hemiboreaali on vaihettumisaluetta havu- ja lehtimetsien välillä, ja siellä kasvaa luonnostaan metsäpuina havupuiden seassa esimerkiksi tammea ja jalavaa. Vantaata halkovat jokilaaksot savikkoineen ovat olleet aiemmin täynnä reheviä lehtoja, mutta nykyisin suurelta osin viljelysmaata. Kuitenkin vielä paikoin niiden reunoilta alkavat rehevät sekametsät, jotka vaihtuvat paikoin varjoisiksi kuusikoiksi. Mätäojan varrella on säästynyt edustavia tervaleppäluhtia, joissa tavataan harvinaisia hyönteis- ja kasvilajeja. Vantaalla yleisin metsäkasvillisuustyyppi on kuusta ja koivua kasvava mustikkatyypin tuore kangas, sen sijaan kuivat kankaat sijoittuvat vain karuille ja kallioisille seuduille. Toiseksi yleisin metsätyyppi on tuoreen kankaan kaltainen, mutta sitä rehevämpi lehtomainen kangas. Sen aluskasvillisuutta luonnehtivat mustikan lisäksi käenkaali, sudenmarja ja hiirenporras, sekä paikoin valkovuokko. Reheviä lehtoja kasvaa näiden kahden vallitsevan metsätyypin seassa siellä täällä mosaiikkimaisesti, ja niissä tavataan yleisesti eteläisiä lehtolajeja, kuten sinivuokkoa. Vantaalla lehtojen kirjo on valtava, vaihdellen kosteista varjoisista kuusivaltaisista kotkansiipilehdoista, sinivuokkoa ja pähkinäpensasta kasvaviin kuiviin lehtoihin ja jalopuulehtoihin. Keväisin toukokuun ensimmäisillä viikoilla lähes kaikissa lehdoissa, ja lehtomaisissa metsissä kukkivat valkovuokot hyvin silmiinpistävästi, mikä on ominainen piirre Lounais- ja Etelä-Suomen metsäkasvillisuudelle. Tammistossa sijaitsee monisatavuotinen tammilehto, ja Tammiston metsäalueen on katsottu olevan pääkaupunkiseudun ainoa luonnonvarainen tammimetsä. Metsä on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla vuonna 1946. Vaikka Vantaa on pitkälle kaupungistunut, suuri osa sen pinta-alasta on yhä maaseutumaista peltoympäristöä tai metsää. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua aluetta Vantaalla on 12,41 neliökilometriä (noin 5 % kaupungin pinta-alasta). Vantaan ensimmäinen luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1946 Tammistoon. Vantaan luonnonsuojelualueilla elää kaksi erityisesti suojeltua lajia, kovakuoriaislaji halavasepikkä ja kämmekkälaji sääskenvalkku. Ilmasto Vantaan ilmasto on viileänlauhkea kylmätalvinen ja lämminkesäinen. Kaupunki sijaitsee Köppenin ilmastoluokituksen mukaan Dfb-ilmastotyypin alueella lähellä sen ja kylmemmän Dfc-ilmastotyypin rajaa. Ilmastotyypille on ominaista alle −3 C:n keskilämpötila kylmimpänä kuukautena ja kesällä 10-22 C:n keskilämpötila vähintään neljänä kuukautena. Helmikuu on kylmin kuukausi, jolloin keskilämpötila on vuosien 1981-2010 mittaustietoihin pohjautuvan hila-aineiston perusteella noin −5,8 astetta. Tämän jälkeen lämpötilat kohoavat nopeasti. Huhtikuun keskilämpötila on samalta jaksolta +4,0 astetta ja toukokuun 10,5 astetta. Heinäkuu on lämpimin kuukausi, jolloin pitkäaikainen keskilämpötila on +17,7 astetta. Toiseksi lämpimin kuukausi on elokuu, jonka keskilämpötila on +15,7 astetta, kolmantena on kesäkuu, jolloin keskilämpötila on vertailujaksolla ollut +14,7 astetta. Hellepäiviä kertyy Vantaalla keskimäärin 17, ja näistä keskimäärin yli puolet heinäkuussa. Satunnaisina vuosina hellettä voi esiintyä jopa syyskuussa. Kesän ukkoskausi on Vantaalla hyvin lyhyt ja vaihteleva: se alkaa tyypillisesti juhannuksen tienoilla, ja loppuu elokuun puolessa välissä, huipun ollessa heinäkuun viimeisellä viikolla. Lämpötilojen aleneminen syksyisin on keskimäärin kevään nousua hitaampaa. Vuorokauden keskimääräinen lämpötila marraskuussa on +0,3 astetta ja joulukuussa −3,3 astetta. Syksyisin ja alkutalvesta Vantaan yli liikkuu useita Atlantilta itään matkaavia myrskymatalapaineita. Sijainti Golfvirran lämmittämässä Fennoskandiassa ja Suomenlahden rannikon tuntumassa tekee Vantaasta leveysasteeseensa nähden selvästi keskimääräistä lauhkeamman alueen. Esimerkiksi Grönlannin eteläkärki sijaitsee kaupunkia etelämpänä, samoin Labradorin niemimaan tundra-alueet. Ajanjakso, jolloin Vantaalla normaalisti on pysyvä lumi maassa, on yleensä joulukuun lopusta huhtikuun alkupäiviin, jolloin lumet sulavat nopeasti. Hellepäiviä Vantaalla kertyy kesässä yleensä 10-15 ja niitä esiintyy toukokuusta elokuulle. Vantaan säähavaintoasemien mittaushistorian alin lämpötila −37,7 C mitattiin Tammistossa 31.1.1967 ja ylin lämpötila 33,7 C Helsinki-Vantaan lentoasemalla 28.7.2010. Keväät ovat sademäärältään huomattavasti syksyjä niukempia. Helmi-, maalis-, huhti- ja toukokuussa sataa kuukausittain vain 30-40 millimetriä. Kesällä sää muuttuu sateisemmaksi, ja heinä-, elo-, syys-, loka- ja marraskuussa sataa keskimäärin luokkaa 60-80 millimetriä kuukaudessa. Vuosivaihtelu on suurta: loppuvuoden kuukausina esiintyy toisinaan niin alle 20 millimetrin jääviä kuin yli 200 millimetriin nousevia kuukausisademääriä. Harppaus kuivempaan suuntaan koetaan vastaavasti alkuvuodesta. Vantaan vuosisademäärä on vedeksi muunnettuna keskimäärin 682,9 millimetriä. Historia Vantaan Brunabergetistä on löytynyt suorakaiteen muotoisen asumuksen jäänteet, jotka on ajoitettu 6700-6500-luvuille eaa. Asumus sijaitsi silloin merenrannalla Keravanjoen suun lähistössä. Kymmeniä vuosia käytössä ollut asumus oli käytössä ilmeisesti talvisaikaan. Jönsaksenista on löytynyt laaja mesoliittisen kivikauden kalmistollinen asuinpaikka, joka oli sijainnut merenlahden suussa. Vantaalla kivikaudella asuneet ihmiset hakivat ravintonsa pääasiassa mereltä. Hylkeet olivat tärkeä saaliseläin, mutta Jokiniemen neoliittisen kivikauden asuinpaikan runsaiden asuinpaikkalöytöjen joukossa on muun muassa jäänteitä pyöriäisestä. Samalta ajalta ovat peräisin myös Hakkilan Stenkullasta on löydetyt kiinteiden asumusten jäänteet. Rautakauden historiaa Vantaalla ei tunneta kovin tarkasti, mutta sen lopulla Uudenmaan alue oli harvaan asuttua Hämeen takamaata. Vantaan tutkituin rautakautinen asuinpaikka sijaitsee samassa paikassa kuin aiemmat Jönsaksen ja Palmun kivikautiset asuinpaikat. Näistä paikoista on löytynyt Morbyn keramiikkaa, ja Jönsaksesta myös rautakuonaa. Jönsaksessa on tutkittu myös rautakaudelle ajoittuvia tulisijoja. Länsisalmen Gubbackasta on löytynyt asutuksen jäänteitä 900-luvulta lähtien sekä pajan jäänteitä 1100- ja 1200-lukujen vaihteesta. Vantaan alueella ammoin olleista kylistä kertovat maaperän siitepölyanalyysissa näkyvä maanviljelyn kiinteytyminen sekä nimistötutkimuksen ja historiallisen asiakirjalähteiden pohjalta tehtävä takautuva päättely. Suomalaisasutus on Saulo Kepsun mukaan syntynyt Hämeestä käsin Helsingin ja Vantaan seudulle 1000-1300-luvulla, mahdollisesti jo aiemmin. Hämäläisillä oli seudulla kalastuspaikkoja ja muita nautintamaita. Ruotsalaisten hämäläisiä vastaan 1200-luvun puolivälissä tekemän niin sanotun toisen ristiretken jälkeen ruotsalainen kolonisaatio ulottui myös Vantaalle muun Uudenmaan kolonisaation yhteydessä. Ruotsalaiset nimittivät paikalla virrannutta jokea Helsinginjoeksi ( tai Helsingaa). Varhaisin tämän vesistön muodossa Helsingaa mainitseva asiakirja on kuningas Maunu Eerikinpojan kirje 15. toukokuuta 1351, jossa kuningas lahjoitti kalastusoikeudet Helsinginjoen koskiin virolaisen Padisen sisterssiläisluostarille. Samaa päivämäärää juhlistetaan nykyisin Vantaa-päivänä. Helsingin pitäjä () sai siis nimensä Helsinginjoen mukaan. Sama joki, tai oikeastaan yksi sen osista, Vanhankaupunginkoski, jonka nimenä oli aikoinaan Helsinge fors (Helsinginkoski), on antanut nimensä myös pitäjän alueelta lohkaistulle, vuonna 1550 perustetulle Helsingille (). Helsinginjoen yläjuoksun varrella, erityisesti nykyisen Riihimäen seudulla asuneet hämäläiset kutsuivat samaa jokea Vantaanjoeksi alueella sijaitsevan Vantaanjärven ja Vantaa-nimisen kylän mukaan. Vantaanjoki () vakinaistuikin joen nimeksi 1500-luvulla. Myös Helsingin maalaiskunnan alueella, Vantaankosken länsipuolella, on ennen Vantaan kauppalan perustamista ollut Vantaa () -niminen kyläkunta, joka alueeltaan vastasi lähinnä nykyistä Vantaanlaakson kaupunginosaa. Helsingin kirkkopitäjä syntyi 1370-1390-lukujen aikana. Ensimmäisen kerran pitäjän kirkkoherra mainitaan asiakirjoissa vuonna 1395. Helsingin pitäjän Pyhälle Laurentiuksen kirkko mainitaan vuonna 1401, kun Rekolan rälssi lahjoitti kirkolle yhden veromarkan arvoisen alan Rekolasta sielumessujen järjestämiseksi lahjoittajien ja heidän perheensä parhaaksi. Virolaisluostarin oikeudet siirtyivät niiden loputtua vuonna 1428 Turun piispanistuimelle. Kaupalla vaurastuneen pitäjän vanha puinen, Suuren rantatien ja rannikolta Hämeen linnaan johtavan Hämeentien äärellä sijainnut kirkkorakennus korvattiin kivikirkolla. Nykyinen Pyhän Laurin kirkko valmistui vuoteen 1460 mennessä. Ruotsalaisten maahanmuutto jatkui niin, että 1500-luvulle tullessa he muodostivat jo enemmistön koko Helsingin pitäjän väestöstä. Vuonna 1865, kun kunnallishallinnosta annetun asetuksen mukaisesti perustettiin maalaiskunnat, Helsingin pitäjän viralliseksi suomenkieliseksi nimeksi tuli Helsingin maalaiskunta Kunnan ruotsinkielisenä nimenä oli edelleen Helsinge (ilman landskommun-sanaa). Kun kunta yli sata vuotta myöhemmin aiottiin muuttaa kauppalaksi, nimivaihtoehtoina olivat muun muassa Helsingin kauppala, Helsinginjoen kauppala ja Vantaanjoen kauppala. Lopulliseksi nimeksi valittiin lyhyesti Vantaan kauppala Vantaanjoen mukaan. Vantaa tuli kauppalaksi vuoden 1972 ja kaupungiksi vuoden 1974 alussa. Väestö Koko väestö Vantaalla asui ihmistä. Vantaalaisista noin puolet on syntyperäisiä pääkaupunkiseutulaisia. Vantaan väestöstä oli vuonna 2000 oli syntyperäisiä vantaalaisia 26,4 prosenttia, vuoden 2015 alussa osuus oli 27,5 %. Helsingissä syntyneiden osuus oli tuolloin laskenut 19,6 prosenttiin ja Espoossa syntyneitä on muutama prosentti väestöstä. Ulkomailla syntyneiden osuus on kolminkertaistunut 2000-luvulla 4,2 prosentista (vuonna 2000) jo 12,8 prosenttiin (2015). Vantaalla vieraskielisten osuus kaupungin asukkaista on suurempi kuin yhdelläkään muulla paikkakunnalla Suomessa. Vuoden 2021 lopussa jo 23 prosenttia vantaalaisista puhui äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea. Vuoden 2017 lopussa Vantaan 15 vuotta täyttäneistä asukkaista peruskoulun jälkeisen tutkinnon oli suorittanut 69 prosenttia. Väestöstä 31 prosenttia oli suorittanut siis enintään perusasteen tutkinnon. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 38 prosenttia. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneista (31 %) alimman korkea-asteen oli suorittanut 9 %, alemman korkeakouluasteen 12 % ja ylemmän korkeakouluasteen 9 % väestöstä. Vantaalainen tulonsaaja ansaitsee keskimäärin enemmän kuin muualla Suomessa, mutta vähemmän kuin muissa pääkaupunkiseudun kunnissa. Toisaalta asunnot ovat Vantaalla keskimäärin edullisempia kuin Helsingissä ja Espoossa. Tuloerot Vantaan sisällä ovat varsin suuret lähiöseutujen ja pientaloalueiden välisten erojen takia. Naiset ansaitsevat keskimäärin 71 % miesten tuloihin nähden, mikä on hieman enemmän kuin koko maassa (69 %). Kaupungissa asuu paljon lapsiperheitä, ja niitä on noin 55 prosenttia kaikista talouksista. Vantaan väestöstä on 50,2 % naisia. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen. {| class="wikitable sortable" style="font-size:90%" ! colspan=2| Ulkomaiden kansalaiset vuodenvaihteessa 2014-2015|- ! Kansallisuus ! Määrä |- | Viro | style="text-align:right"| |- | Venäjä | style="text-align:right"| |- | Somalia | style="text-align:right"| |- | Serbia ja Montenegro | style="text-align:right"| |- | Irak | style="text-align:right"| |- | Thaimaa | style="text-align:right"| |- | Vietnam | style="text-align:right"| |- | Turkki | style="text-align:right"| |- | Kiina | style="text-align:right"| |- | Intia | style="text-align:right"| |- | Filippiinit | style="text-align:right"| |- | Ukraina | style="text-align:right"| |- | Yhdistynyt kuningaskunta | style="text-align:right"| |- | Ruotsi | style="text-align:right"| |- | Afganistan | style="text-align:right"| |- | Sri Lanka | style="text-align:right"| |- | Nigeria | style="text-align:right"| |- | Portugali | style="text-align:right"| |- | Ghana | style="text-align:right"| |- | Muut maat | style="text-align:right"| |- | Valtioton tai tuntematon | style="text-align:right"| |- ! Yhteensä | style="text-align:right"| '|} Kieliolot Vantaa on ollut enemmistöltään suomenkielinen 1900-luvun alun jälkeen. Ruotsinkielisten lukumäärä on pysynyt vuosikymmenien ajan suunnilleen samalla tasolla, mutta paikkakunnalle suuntautuneen muuttoliikkeen myötä ruotsinkielisten osuus väestöstä on ollut jatkuvasti laskusuuntainen. Vuonna 1960 vantaalaisista noin kymmenen prosenttia oli ruotsinkielisiä ja vuonna 1980 viisi prosenttia. Vuonna 2018 ruotsinkielisten osuus vantaalaisista oli 2,4 prosenttia. Vertailuna Helsingissä ruotsinkielisiä on 5,6 % ja Espoossa 7,1 %. Vantaa on kuitenkin yhä virallisesti kaksikielinen, sillä kielilain mukaan kunta on säädettävä kaksikieliseksi, mikäli kielivähemmistön (suomi tai ruotsi) suuruus on vähintään 8 % tai 3 000 asukasta. Väkilukuun suhteutettuna Vantaalla on kaikkein vähiten ruotsinkielisiä kaikista Suomen kaksikielisistä kunnista. Vuonna 2019 ruotsinkielisten osuus oli Vantaan kaupunginosista suurin Helsingin pitäjän kirkonkylässä (19,0 %), Sotungissa (16,6 %) ja Luhtaanmäellä (11,5 %). Vuoden 2015 alussa Vantaalla puhuttiin äidinkielenä suomen, ruotsin ja saamen lisäksi 112 eri kieltä. Yleisimmät äidinkielet suomen ja ruotsin jälkeen ovat olleet 2000-luvulla venäjä, viro ja somali. Vuodenvaihteen 2014-2015 kielitilastosta käy ilmi, että sekä viron että venäjän kielten osuudet olivat ohittaneet ruotsin, joka oli nyt neljänneksi puhutuin äidinkieli. Vuonna 2020 Vantaalla asui 51 160 henkilöä, joiden äidinkieli ei ollut mikään kolmesta kotimaisesta kielestä. Vieraskielisten yhteenlaskettu väestöosuus (21,6 %) on Suomen suurin, vaikka Helsingissä (osuus 16,6 %) ja Espoossakin (19,0 %) vieraskielistä väestöä on runsaasti. Uskonto Vuoden 2019 lopussa Vantaan asukkaista 54,5 % kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon, 1,2 % Suomen ortodoksiseen kirkkoon ja 2,9 % muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan. Väestöstä 41,4 % ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut tasaisesti 2000-luvulla, kun uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien osuus on tasaisesti kasvanut. Vantaan suomenkielisestä väestöstä luterilaiseen kirkkoon kuului vuoden 2015 lopussa 70,5 prosenttia asukkaista. Luterilaiset seurakunnat Vuoden 2018 aluejaon mukaan Vantaalla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat: Hakunilan seurakunta Hämeenkylän seurakunta Korson seurakunta Rekolan seurakunta Tikkurilan seurakunta (ent. Helsingin pitäjän suomalainen seurakunta) Vantaankosken seurakunta (ent. Vantaan seurakunta) Vanda svenska församling (ent. Helsinge svenska församling) Nämä seurakunnat muodostavat Vantaan seurakuntayhtymän (). Vuodesta 2016 lähtien Vantaalla on toiminut myös Suomen evankelisluterilaiseen lähetyshiippakuntaan kuuluva Pyhän Kolminaisuuden luterilainen seurakunta. Muut seurakunnat Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Vantaan alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta. Tikkurilan ortodoksinen kirkko toimii Tikkurilan urheilupuiston vieressä Viertolassa. Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Vantaalla toimivat Myyrmäen helluntaiseurakunta, Vantaan Kotikirkko ja Vantaan Minttukirkko. Itsenäisinä helluntaiseurakuntina Vantaalla toimivat Credo-kirkko, Korson helluntaiseurakunta ja Seutulan Betania. Suomen Vapaakirkon Vantaan vapaaseurakunnan toimipiste sijaitsee Hiekkaharjussa, vapaaseurakunta on lisäksi perustanut Länsi-Vantaalle Askistoon Länsi-Vantaan vapaaseurakunnan. Jehovan todistajien Suomen haaratoimisto, joka on organisaation ylin porras Suomessa, sijaitsee Koivuhaassa. Vantaalla on kaksi Jehovan todistajien valtakunnansalia: Koivuhaassa ja Martinlaaksossa. Taajamat Vuoden 2020 lopussa Vantaalla oli asukasta, joista asui taajamissa, 551 haja-asutusalueilla ja 4 199:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Vantaan taajama-aste on 99,8 %. Vantaan taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken: Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Vantaan keskuspaikka Tikkurila ja muut aluekeskukset eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ne ovat osa Helsingin keskustaajamaa, joka ulottuu Vantaan lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle. Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on asukasta ja sen pinta-ala on 676,46 neliökilometriä. Klaukkalan taajama ulottuu pääosin Nurmijärven kunnan alueelle. Söderkullan taajama ulottuu pääosin Sipoon kunnan alueelle, kuuluen osin myös Helsingin kaupungin alueelle. Kaupunginjohtajat Helsingin maalaiskunnan kunnanjohtajat ja Vantaan kauppalan/kaupunginjohtajat: Suuralueet ja kaupunginosat Vantaa jakautuu seitsemään suuralueeseen. Nämä jakautuvat edelleen yhteensä 61 kaupunginosaan (väestö 31.12.2019). Suuralueiden väkiluvut ja kaupunginosat avattavissa laatikoissa: Palvelut Terveydenhuolto Vantaalla on seitsemän terveysasemaa. Useimmilla suuralueilla on oma terveysasemansa, joskin Aviapoliksen ja Kivistön suuralueita palvellaan viereisten suuralueiden terveysasemilta. Sairaaloita on kaksi: Peijaksen sairaala Asolassa, joka kattaa Vantaan ja Keravan väestön sairaalapalvelut, sekä Katriinan sairaala Seutulassa. Peijas vastaa äkillisistä terveyspalveluista, ja Katriina pitkäaikaishoidosta ja yleensä vanhusten hoidosta. Koulutus Perusopetus Vantaa tarjoaa monta mahdollisuutta perusopetuksen saralla, ja Vantaalla olikin keväällä 2016 yhteensä 44 suomenkielistä ja viisi ruotsinkielistä peruskoulua. Kouluja on monen eri kokoisia, joista pienimpää edustaa ruotsinkielinen Helsingin pitäjän kyläkoulu Kyrkoby skola, joka on toiminut jo vuodesta 1837 samassa koulurakennuksessa. Suurimmat peruskoulut ovat puolestaan yli 800 oppilaan suomenkielisiä yhtenäiskouluja kuten Mikkolan ja Lehtikuusen koulu. Vantaan peruskoulut voidaan ryhmitellä suuralueiden mukaan kolmeen alueeseen: Lukiot ja ammatillinen koulutus Lukioista viisi on suomenkielistä päivälukiota ja yksi ruotsinkielinen; joukossa on kaksi yli tuhannen oppilaan suurlukioita (Tikkurilan lukio ja Vaskivuoren lukio). Niiden lisäksi on Vantaan seudun steinerkoulu lukioineen, Sotungin etälukio ja Vantaan aikuislukio. Ammatillista koulutusta antavista oppilaitoksista suurimmat ovat Vantaan ammattiopisto Varia ja Kauppiaitten kauppaoppilaitos MERCURIA. Tämän lisäksi ammatillista koulutusta antavat Vantaalla Rikosseuraamusalan koulutuskeskus sekä Työtehoseura ja Edupoli, joista kaksi viimeksi mainittua tarjoaa nuorten ja aikuisten ammattikoulutusta ja järjestää ammatillisia näyttökokeita. Erityisryhmille ammatillista koulutusta tarjoavat Keskuspuiston ja Kiipulan ammattiopiston Vantaan sivutoimipisteet. Myös ammatillisen koulutuksen yhteydessä on mahdollista suorittaa ylioppilastutkinto (kaksoistutkinto esimerkiksi Vantaan ammattiopisto Variassa). Vantaalla toimii yhdeksän lukiota: Lumon lukio Martinlaakson lukio Sotungin lukio ja sen yhteydessä toimiva Sotungin etälukio Tikkurilan lukio ja sen yhteydessä toimiva Vantaan aikuislukio Vaskivuoren lukio Helsinge gymnasium Vantaan Steinerkoulun lukio Korkeakoulutus Ammattikorkeakouluopetusta tarjoavat Metropolia ja Laurea. Metropolialla on toimipisteitä Myyrmäessä (teknillinen koulutus ja Metropolia Business School) ja Tikkurilassa (muotoiluinstituutti). Laurealla on sekä viestinnän että sosiaali- ja terveysalan opetusta Tikkurilassa. Opistot Vantaan aikuisopisto on yksi Suomen suurimmista kansalaisopistoista. Lisäksi opetusta tarjoavat Vantaan kuvataidekoulu, Vantaan musiikkiopisto, Vantaan Sanataidekoulu sekä muutama yksityinen musiikkiopisto. Koulutusta maahanmuuttajille Suomen kieltä voi opiskella eri puolella Vantaata. Osa kursseista on ilmaisia ja osasta pitää maksaa kurssimaksu. Kaupunginkirjastot Vantaan kaupunginkirjastolla oli vuoden 2011 lopussa yhteensä 12 toimipistettä ja kirjaa. Pääkirjasto on Tikkurilassa. Liikunta Kaupungilla on muun muassa viisi uimahallia, useita kuntosaleja, neljä sisäurheiluhallia, kolme jalkapallohallia, noin 25 tenniskenttää, jäähallit Tikkurilassa (Trio Areena ja harjoitusjäähalli) sekä Myyrmäessä, talvisin kymmeniä jääkiekkokenttiä tai luistelualueita, 16 valaistua kuntorataa ja 14 skeittipaikkaa. Vantaalla toimii lisäksi kolme golfkenttää. Keimolassa on kaksi 18-reikäistä kenttää, Hiekkaharjun liikuntapuistossa (Jokiniemen ja Havukosken kaupunginosissa) on 9-reikäinen golfkenttä ja Petikossa 9-reikäinen golfkenttä, joka laajennetaan vuonna -reikäiseksi kentäksi. Talous Vantaan kaupungin talous Vantaa on viime vuosina tasapainottanut talouttaan vuonna 2012 hyväksytyn talous- ja velkaohjelman mukaisesti. Lainakannan kasvu saatiin taitettua valtuustokauden 2013-2017 loppuun mennessä. Vuonna 2016 kaupunki pystyi hieman lyhentämään yli miljardiin euroon noussutta lainakantaa. Vantaan kuten koko kuntasektorin velkamäärän kasvu on tapahtunut käytännössä 2000-luvulla. Vantaan osalta velan kasvu kiihtyi, kun Kehäradan ja Kehä III:n suuret investoinnit osuivat vuoden 2008 rahoituskriisiä seuranneeseen pitkittyneeseen matalasuhdanteeseen. Vantaalla on valtakunnallisesti katsoen korkea verotulopohja, mutta pääkaupunkiseudun vertailussa verotulot ovat Espoota ja Helsinkiä matalammat. Valtionosuusjärjestelmä sekä sen valtakunnalliseen vertailuun perustuva verotulotasaus on nähty ongelmallisina pääkaupunkiseudun kaupunkien erityishaasteiden sekä jatkuvan voimakkaan kasvun vuoksi. Vantaan kunnallisveroprosentti on 19,00, mikä on selvästi alle koko maan keskiarvon ja suurten kaupunkien alhaisimpia. Kunnallisveroprosenttia on Vantaalla nostettu viimeksi vuodelle 2010. Valtio on nostanut kiinteistöveroprosenttien alarajoja lainsäädännön kautta. Suurten kaupunkien talouden tunnuslukujen vertailuissa Vantaan asema on kehittynyt myönteisesti viime vuosina. Kuntakonserneja ja erityyppisiä investointien rahoitustapoja tarkastellen kaupunkien lainamäärien vertailut tasoittuvat. 2000-luvun alkupuolella yli puolet koko kaupungin veloista koostui kaupungin omistamista vuokra-asunnoista (VAV Asunnot Oy). Toisaalta kaupunki ajautui kriisiin pääosin siksi, koska se on tehnyt laajoja investointeja omaan taseeseen velkarahalla. Omaisuuden myyntiä ei ole harjoitettu juuri 2000-luvun alkupuolella. Työpaikat ja teollisuus Hyvien liikenneyhteyksien seurauksena Vantaalle on keskittynyt runsaasti muun muassa elintarvike-, LVI,- kone- ja laiteteollisuutta sekä yritystoimintaa. Teollisuusalueita on Kehä III:n varrella, erityisesti lentoaseman yhteydessä ja viereisissä Viinikkalan, Veromiehen, Pakkalan ja Koivuhaan kaupunginosissa sekä Hakkilassa, jonne kulkee pistoraide pääradalta. Lentokentän ympäristöön on syntynyt niin kutsuttu lentokenttäkaupunki, Aviapolis, jossa on muun muassa suuria logistiikka-alan ja korkean teknologian yrityksiä. Vuonna 2000 oli 74,6 prosenttia työpaikoista palvelualoilla, 23,8 jalostuksessa ja vain 0,5 maataloudessa. Vuonna 2001 kaupungin työpaikkaomavaraisuusaste oli kohonnut 97,1 prosenttiin. 2000-luvulla Vantaan työpaikkojen määrä on lisääntynyt noin 15 %. Tilastokeskuksen StatFin-tilastopalvelun mukaan Vantaalla oli vuonna 2003 yhteensä 94 361 työpaikkaa. Palkansaajiksi katsottiin 94,7 % (89 347) ja yrittäjiksi 5,3 % (5 014) työssäkäyvien kokonaismäärästä. Yksityinen sektori muodosti kaksi kolmasosaa (67 %) Vantaan työpaikoista, joskin julkisen talouden osuus oli myös merkittävä. Palkansaajien työpaikat jakautuivat eri sektoreille seuraavasti (lukumäärä vuonna 2003): Yksityinen sektori 67,0 % (59 834) Kunta 16,1 % (14 368) Valtioenemmistöinen osakeyhtiö 12,3 % (11 033) Valtio 4,6 % (4 089) Tuntematon 0,0 % (23). Mielenkiintoisen tulevaisuuden mahdollisuuden Vantaalle ja koko pääkaupunkiseudulle tarjoaa Kehärata, joka mahdollistaa huomattavan sekä asuntojen että työpaikkojen kasvumahdollisuuden ja tarjoaa suoran junaratayhteyden pääradasta lentoasemalle. Kehärata vaati Vantaalta ainakin yli sadan miljoonan euron investoinnin. Helsinki puolestaan on jo vuosikymmeniä ajanut pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä alueen kehittämiseksi. Vantaa, Espoo ja Kauniainen ovat joka kerta torjuneet ehdotuksen, joskin Vantaa hieman hitaammin kuin muut. Vantaan kunnan- ja kaupunginjohtajat ovat toistuvasti torjuneet ehdotuksen peläten Vantaan muuttumista Helsingin "takapihaksi". Helsinki on laajentunut Vantaan suuntaan läpi 1900-luvun, muun muassa vuoden 1946 suuri alueluovutus ja vuoden 1966 Vuosaaren menetys. Vuonna 2009 Helsinkiin liitetyn Sipoon Itäsalmen ja Västerkullan kiilan mukana Vantaa menetti meriyhteytensä muuttuen sisämaakaupungiksi. Yritysten ja virastojen pääkonttorit Vantaalla Aaro Forsman, teetalo Atea Finland Oy, tietotekniikkatuotteet, -ratkaisut ja -palvelut Boreo, monialayritys Cramo, rakennuskoneiden ja -laitteiden vuokraus sekä siirtokelpoisten tilojen vuokraus ja myynti Fazer, makeisten valmistusta Vantaalla (kotipaikka Helsingissä) Finavia, lentokenttä- ja lennonvarmistuspalveluiden tuotto Finnair, lentomatkustus ja -rahti (pääkenttä ja -konttori Helsinki-Vantaa, kotipaikka Helsinki) Ilmailuhallinto, kansallinen ilmailuviranomainen Keskusrikospoliisi, vakavimman, erityisesti järjestäytyneen ja ammattimaisesti toimivan, rikollisuuden torjunta ja tutkinta Laattapiste, kylpyhuoneiden ja muiden kosteiden tilojen laatat, hanat ja muut tarvikkeet sekä asennuspalvelut Lite-On Mobile, elektroniikan komponenttien valmistus Marioff, tulipalojen sammutustekniikka Metsähallitus, valtion maa- ja vesialueiden hoito ja käyttö Metsäntutkimuslaitos, metsäntutkimus Nordqvist, teetalo Okmetic, piikiekkojen valmistus Onninen Oy, sähkö-, LV-, ilmastointi- ja kylmäalan tuotteita sekä materiaaleja Paroc, eristevalmistaja Pekkaniska, nosturialan yritys Pöyry, konsultointi- ja suunnitteluyritys R-kioski Oy, kioskikauppa Suomen Rahapaja Oy, rahojen valmistus ja myynti Kosan Gas Finland Oy, kaasukauppa (Suomen pääkonttori) Suunto, urheiluinstrumentit Tamro, tukkukauppa Teboil, polttoaineiden kauppa Tikkurila Oyj, maalien valmistus ja jakelu Tuomioistuinvirasto, tuomioistuinlaitosta palveleva keskusvirasto Uponor Oyj, talotekniikan lämmitys- ja putkijärjestelmien toimittaja Vaisala, ympäristönmittauslaitteiden ja -mittausverkkojen valmistus Vantaan Energia, Vantaan kaupungin 60-prosenttisesti omistama energiayhtiö VAV Asunnot Oy, Vantaan kaupungin 100-prosenttisesti omistama yleishyödyllinen asuntoyhtiö Liikenne Lentoliikenne Helsinki-Vantaan lentoasema on Suomen suurin lentoasema. Vuonna 2017 sen matkustajamäärä oli 18,9 miljoonaa. Lentoasema on menestynyt hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Lentoasema jakaa Vantaan karkeasti itä- ja länsiosaan: hallinnollinen keskus ja suurin väestökeskittymä sijaitsee pääosin Itä-Vantaalla. Rautatieliikenne Vantaan halki kulkee kaksi rautatietä: päärata Itä-Vantaan läpi ja Vantaankosken rata ja sen jatke Kehärata, jotka kulkevat Myyrmäestä Länsi-Vantaalta Vantaankosken, Kivistön ja Lentoaseman kautta Tikkurilaan. Rautatieasemia on 14 ja niillä pysähtyvät lähijunat. Lisäksi kaikki pääradan kautta kulkevat kaukojunat, myös Venäjälle kulkevat, pysähtyvät Tikkurilan asemalla, josta on vaihtoyhteys lentoasemalle kulkeviin lähijuniin. Vantaankosken radan asemat ovat Myyrmäki, Louhela, Martinlaakso ja Vantaankoski. Kehäradan asemia ovat Vehkala, Kivistö, Aviapolis, Lentoasema ja Leinelä. Pääradan asemat ovat Tikkurila, Hiekkaharju, Koivukylä, Rekola ja Korso. Suoria linja-autojen paikallisvuoroja liikennöidään lentoasemalle myös Martinlaakson ja Vantaankosken sekä Korson ja Koivukylän rautatieseisakkeilta. Korson ja Savion asemien välille on alustavasti suunniteltu uutta Vallinojan asemaa työnimenään Urpia. Pääradalle lisättiin vuonna 2004 neljäs raide Keravalle asti, joten lähijunaliikenne kulkee nykyään omilla raiteillaan kaukoliikenteestä erillään. Kesällä 2015 valmistui Kehärata, joka yhdistää pääradan ja Vantaankosken radan kulkien lentoaseman kautta. Kehäradan valmistuminen kiihdyttää uusien asuin- ja työpaikka-alueiden kehittämistä. Esimerkiksi Vantaankosken alueella työpaikkamäärä on kaksinkertaistumassa. Alueelle haetaan suunnitteluideoita ideakilpailun avulla. Raitiovaunuliikenne 16. joulukuuta 2019 Vantaan kaupunginvaltuusto hyväksyi pikaraitiovaunuliikenteen jatkosuunnitelmiin 400 miljoonaa euroa äänin 45-22. Suunnitteilla oleva reitti johtaa Mellunmäestä Hakunilan, Tikkurilan ja Aviapoliksen kautta lentoasemalle. Tieliikenne Vantaan läpi kulkee neljä moottoritietä: maakunnallinen Tuusulanväylä sekä valtakunnalliset Hämeenlinnan-, Lahden- ja Porvoonväylä. Myös Kehä III ja Vihdintie kulkevat Vantaan läpi. Linja-autoliikenne on kattavaa: erilaisia linjoja on yli sata, joista suurin osa on Vantaan kaupungin sisäisiä linjoja sekä osa Helsinkiin, Espooseen ja Keravalle kulkevia pääkaupunkiseudun seutulinjoja. Vantaan pikavuoropysäkeistä sijoittuvat Hämeenlinnanväylälle Kaivoksela, Martinlaakso ja Keimolanportti, Tuusulanväylälle Tammisto sekä Tuusulanväylän ja lentoaseman välille Vantaanportti ja Ilmakehä. Tuupakka Kehä III:n yhteydessä on Lentoasema-Tampere-vuorojen käytössä. Lahdenväylälle ei Vantaan alueella sijoitu pikavuoropysäkkejä. Lahden ja lentoaseman väliset pikavuorot kuitenkin ajetaan Korson pikavuoropysäkin kautta. Pikavuorot lentoasemalta Porvoon ja Kotkan suuntaan pysähtyvät Kehä III:lla Tikkurilan tienhaarassa. Liikennemelu Liikenteellisenä keskuksena Vantaalle aiheutuu haittaa lentokoneiden, rautateiden sekä moottoritieliikenteen laajalle ulottuvasta melusta ja saasteista. Meluselvityksen mukaan yli 77 000 vantaalaista asuu yli 55 dB:n melualueella. Vantaalla tieliikenteen melua aiheuttavat Kehä III, Vihdintie, Hämeenlinnanväylä, Tuusulanväylä, Lahdenväylä ja Porvoonväylä. Noin 7 000 vantaalaista asuu lentoliikenteen melualueella ja noin 9 000 vantaalaista asuu rautatieliikenteen melualueella. Urheilu Vantaalla on yleisurheilukenttiä muun muassa Hakunilassa, Hiekkaharjussa, Korsossa ja Myyrmäessä. Johtavat vantaalaiset yleisurheiluseurat ovat Kenttäurheilijat-58 ja Vantaan Salamat. Tikkurilan Trio Areenalla pelaava Mestis-joukkue Kiekko-Vantaa on Vantaan johtava jääkiekkoseura. Jalkapallossa Myyrmäen jalkapallostadionilla kotipelinsä isännöivä PK-35 Vantaa on pelannut kaudesta 2015 alkaen Veikkausliigassa, ja seuran naisten joukkue on voittanut viime vuosina useita Suomen mestaruuksia. Lähes jokaisella lähiöllä on omat jalkapalloseuransa. Koripalloa Vantaalla pelaa Pussihukat Myyrmäen Energia Areenalla ja lentopalloa Korson Veto. Käsipallossa Atlas ja amerikkalaisessa jalkapallossa TAFT ovat oman lajinsa perinteisimpiä seuroja pitkällä pääsarjatason historiallaan ja runsaalla junioriorganisaatiollaan. Vantaan maraton on järjestetty vuodesta 1994 Tikkurilan urheilupuiston ympäristössä. Urheiluseuroja Amerikkalainen jalkapallo: TAFT Jalkapallo: PK-35 Vantaa, Allianssi Vantaa, TiPS, AC Vantaa, VJS, KOPSE, KoiPS, Itä-Hakkilan Kilpa, Keimolan Kaiku Jääkiekko: EVU, Kiekko-Vantaa Koripallo: Pussihukat, Rekolan Urheilijat Käsipallo: Atlas Lentopallo: Korson Kaiku, Korson Veto Salibandy: HaKi, Korson Kaiku, M-Team, SB Vantaa, Tikkurilan Tiikerit, VFT Uinti: Vanders Yleisurheilu: KU-58, Vantaan Salamat Kulttuuri ja tapahtumia Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kulttuuripalkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena merkittävistä ansioista taiteen ja kaupungin taide-elämän hyväksi Vantaan kaupungissa vakituisesti asuvalle henkilölle tai kaupungissa toimivalle yhteisölle. Ensimmäisen kerran palkinto myönnettiin vuonna 1976. Päätöksen Vantaan kulttuuripalkinnon myöntämisestä tekee kaupunginhallitus. Palkinnon suuruus on 10 000 € (2015). Palkinnonsaajia ovat olleet muun muassa jazzmuusikko Juhani Aaltonen, muusikot Maarit ja Sami Hurmerinta, kuvanveistäjä Heikki Häiväoja, elokuvaohjaaja Matti Kassila, arkkitehti Alpo Halme, kirjailija Virpi Hämeen-Anttila yhdessä puolisonsa, professori Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa, näyttelijä Lasse Pöysti, tanssiteatteri Raatikko, viihdetaiteilija Virve Rosti, kirjailija Alpo Ruuth, oopperalaulaja Esa Ruuttunen ja Vantaan lapsibaletti. Vantaan kaupunginmuseo Vantaan kaupunginmuseo sijaitsee Tikkurilan vanhassa asemarakennuksessa. Kaupunginmuseo muutti Suomen vanhimpaan, vuonna 1862 valmistuneeseen kiviseen asemarakennukseen sen restauroinnin jälkeen syksyllä 1990. Punatiilisen museon ensimmäiset kaksi kerrosta ovat näyttelytiloina ja kolmannessa kerroksessa sijaitsevat kaupunginmuseon henkilökunnan toimitilat. Symbolit Vantaan nimikkoeläin on Vantaan vaakunassakin esiintyvä lohi, perinneruoka lohikeitto ja nimikkokasvi metsäorvokki. Tiedekeskus Heureka Huhtikuussa 1989 avattu Heureka on suomalainen tiedekeskus Vantaan Tikkurilassa. Tiedekeskuksen tarkoituksena on tieteellisen tiedon ymmärrettävyyden lisääminen ja tiedeopetuksen menetelmien kehittäminen. Nimi Heureka viittaa Arkhimedeen sanomaksi arveltuun lauseeseen "Olen keksinyt sen!" Tapahtumat Ankkarock oli jokavuotinen, useimmiten elokuun alussa Vantaan Korsossa järjestetty rock-festivaali. Tapahtuma alkoi vuonna 1989 ilmaiskonserttina ja järjestettiin sen jälkeen vuosittain. Viimeinen Ankkarock juhlittiin vuonna 2010. Louhela Jam on vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty rock-festivaali Vantaalla. Yksipäiväinen maksuton tapahtuma järjestetään Louhelan ja Martinlaakson välisessä Jokiuomanpuistossa kesäkuussa aina koulujen päättymisen jälkeisenä sunnuntaina. Uudempaa vantaalaista kesäfestivaaliperinnettä edustaa vuodesta 2014 lähtien heinäkuun loppupuolen viikonloppuna Hiekkaharjun urheilukentällä järjestetty Tikkurila Festivaali. Vantaan barokki -musiikkitapahtuma järjestettiin kuutenatoista kesänä ennen kuin se lakkautettiin vuonna 2008. Vuonna 2010 perustettiin Vantaan musiikkijuhlat, joka jatkaa Vantaan barokin perinnettä ainakin siinä mielessä, että sekin painottaa vanhaa musiikkia. Uuden festivaalin kattama ajanjakso on kuitenkin laajempi, ja taiteellisen johtaja Markku Luolajan-Mikkolan mukaan siellä keskitytään ennemmin periodisoittimiin kuin mihinkään tiettyyn aikakauteen. Herättäjäjuhlat järjestettiin Vantaalla vuonna 2016. Konserttitalo Martinus Martinlaaksossa sijaitseva vuonna 1987 valmistunut konserttitalo Martinus tarjoaa tiloja erilaisille tapahtumille kokouksista ja seminaareista kulttuuritilaisuuksiin. Hyvän akustiikan ansiosta konserttisalissa on tehty monia nauhoituksia äänitteitä varten. Salissa on tehty runsaasti myös tv-nauhoituksia. Katsomopaikkoja salissa on 444 henkilölle, joista kuusi on invalidipaikkoja. Konserttitalon lämpiössä on mahdollisuus järjestää pienimuotoisia konsertteja ja muita tapahtumia. Martinus on Nick Davies'in johtaman Vantaan viihdeorkesterin kotisali. Myyrmäkitalo Läntisellä Vantaalla olevassa Myyrmäkitalon monitoimikeskuksessa sijaitsevat muun muassa pääkirjastotason palveluja tuottava Myyrmäen kirjasto (toinen vastaava Vantaalla on Tikkurilan kirjasto), Vantaan taidemuseo Artsi ja 188-paikkainen nousevakatsomoinen auditorio. Auditoriossa toimii elokuvateatteri Kino Myyri. Keskuksen opetustilojen pääkäyttäjiä ovat Vantaan kuvataidekoulu, Vantaan aikuisopisto ja monet harrastekerhot. Syksyllä 1993 valmistunut monitoimikeskus sijaitsee lähellä Myyrmäen asemaa ja kauppakeskus Myyrmannia. Tunnettuja vantaalaisia kuoroja ja yhtyeitä Kube Katujen Äänet Melrose Mind of doll NaisSound Passionworks Pintandwefall Shiraz Lane Tikkurilan Soittokunta Vantaan Kamarikuoro Vantaan viihdeorkesteri Wedding Crashers Ruokakulttuuri Vantaan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lohilaatikko, lohikeitto ja lohitäytteinen vol-au-vent. Matkailu Vantaan suosituin nähtävyys on tiedekeskus Heureka kävijää vuonna 2011). Muita nähtävyyksiä ovat: Helsingin pitäjän kirkonkylä ja Vantaan Pyhän Laurin kirkko (1460) Helsinki-Vantaan lentoasema (1952) Hotelli Vantaa, ja sen viihderavintola Tulisuudelma Kuusijärven ulkoilukeskus ja Sipoonkorven kansallispuisto Myyrmäen kirkko (Juha Leiviskä, 1984) Seutulan kappeli Sotungin kylä Suomen ilmailumuseo Teatteri Vantaa Vantaan kaupunginmuseo (Tikkurilan vanhassa asemarakennuksessa) Vantaan taidemuseo Artsi (Myyrmäkitalossa) Vantaankoski ja Kuninkaantie Viihdekeskus Flamingo ja Kauppakeskus Jumbo Ystävyyskaupungit Vantaalla on 9 ystävyyskaupunkia:  Frankfurt (Oder), Saksa (1987)  Huddinge, Ruotsi (1951)  Jinan, Kiina (2001)  Lyngby-Taarbæk, Tanska (1951)  Matte Yehuda, Israel (1967)  Mladá Boleslav, Tšekki (1978)  Rastattin piirikunta, Saksa (1968)  Salgótarján, Unkari (1976)  Słupsk, Puola (1987) Katso myös Vantaan nuorisovaltuusto Luettelo tunnetuista vantaalaisista Luettelo Vantaan julkisista taideteoksista Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Vantaan kaupungin kotisivut Vantaa-kanava Helsingin seudun liikenne Vantaan sää Kirjallisuus Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko & Metsätähti Oy: Vantaan luonto. Kasvit.' Vantaan kaupunki, 1996. ISBN Seulonnan keskeiset artikkelit

1297

https://fi.wikipedia.org/wiki/Veganismi

Veganismi

Veganismi on elämäntapa, jossa pyritään välttämään eläinperäisiä ainesosia sisältäviä tuotteita, kuten liha- ja maitotuotteita sekä nahkakenkiä, villavaatteita ja turkiksia. Vegaani on siten henkilö joka ei nauti mitään eläinkunnasta peräisin olevaa ravintoa eikä käytä muitakaan eläinperäisiä tuotteita. Vegaanit pyrkivät olemaan käyttämättä myös eläimillä testattuja tuotteita kuten kodin puhdistusaineita tai kosmetiikkaa. Vegaaniuteen kuuluu yleensä myös eläinten oikeuksien tärkeänä pitäminen ja eläinten viihdekäytön (kuten norsuratsastuksen, eläintarhojen, sirkusten, joskus myös lemmikkieläinten pitämisen) boikotointi ja vastustaminen. Vegaaninen ruokavalio on suhteellisen uusi asia, koska sen pitkäaikainen noudattaminen tuli mahdolliseksi vasta elimistössä metyylikobalamiiniksi muuntuvan syanokobalamiinin (B12-vitamiini) valmistuksen keksimisen myötä. Pitkäaikainen vegaaniruokavalio saattaa johtaa jopa kuolemaan ilman kyseisen ravintolisän nauttimista. Vegaaniruokavaliota saatetaan joutua täydentämään myös muilla lisäravinteilla, kuten esimerkiksi seleenillä ja D-vitamiinilla. Yleisyys Yhdysvaltain väestöstä oli vuonna 2018 vegaaneja kolme prosenttia. Ison-Britannian väestössä oli saman verran vegaaneja vuonna 2022. Arviot suomalaisten vegaanien määrästä vaihtelevat suuresti. Sitran toteuttaman Resurssiviisas kansalainen -kyselyn mukaan vain noin prosentti suomalaisista oli vegaaneja vuonna 2017. Puolestaan Hanna Kivimäki arvioi vuonna 2013 ilmestyneessä ravitsemustieteen pro gradu -opinnäytetyössään, että vain puoli prosenttia kaikista kasvissyöjistä oli vegaaneja, mutta tämä arvio pohjautui M. Vinnarin vuonna 2008 julkaisemaan artikkeliin, jonka aineisto oli vuosilta 1997, 2000 ja 2002. Vuonna 2015-2016 kerätyn aineiston pohjalta arvioitiin, että vegaanisen ruokavalion noudattaminen näyttää olevan muuta maata yleisempää Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Valtakunnalliseen Nuorten terveystapatutkimukseen vuonna 2001 osallistuneista 12-18-vuotiaista suomalaisista lapsista ja nuorista viisi prosenttia oli vegaaneja. Kuitenkin vain noin 0,3 prosenttia perusopetuksessa olevista ja 0,8 prosenttia toisen asteen koulutuksessa opiskelevista tamperelaisista valitsi itselleen vegaanisen kouluruoan vuonna 2018. Yleisimmät vegaaniuden syyt Eettiset syyt Vegaaniuden syyt ovat useimmiten eettisiä, jolloin lähtökohtana on pyrkimys kunnioittaa kaikkien eläinten oikeutta elää. Toiset ovat vegaaneja myös ekologisista, terveydellisistä tai uskonnollisista syistä. Viime vuosikymmeninä veganismia on puolusteltu länsimaisen moraalifilosofian keinoin, esimerkiksi oikeusajattelun näkökulmasta, jota on tuonut esille esimerkiksi Tom Regan. Toisaalta veganismin voidaan nähdä pohjautuvan utilitarismiin, kuten esimerkiksi Peter Singer näkee. Veganismilla itsellään on vasta muutamien vuosikymmenien pituinen historia, mutta se kytkeytyy läheisesti sitä vanhempaan elämäntapaan eli kasvissyöntiin. Uskonnolliset syyt Seitsemännen päivän adventistit ovat sitä mieltä, että lihaton ruokavalio edistää terveyttä. Yli puolet liikkeen jäsenistä ei syö lihaa ja 8 prosenttia ei syö mitään eläinperäistä. Hedelmät, viljat ja siemenet ovat keskeisessä osassa heidän ruokavaliossaan, koska ne ovat Raamatun mukaan ihmisen alkuperäistä ravintoa. Veganismille läheisiä ajatuksia eläinten kunnioittamisesta esiintyy esimerkiksi jainalaisuuden, buddhalaisuuden sekä hindulaisuuden vaishnava-koulukunnasta polveutuvan Krishna-liikkeen opeissa. Tuotantoeläinten kohtelu Eettinen veganismi perustuu spesisismin vastustamiseen ja ajatukseen eläinten oikeuksista. Vegaanien mielestä eläinten kyky tuntea kärsimystä ja mielihyvää velvoittaa kunnioittamaan niiden elämää siinä missä ihmistenkin. Vegaanit pitävät lihan vaihtamista kananmuniin ja maitoon riittämättömänä, koska maito- ja muna-ala kohtelee eläimiä yhtä huonosti kuin liha-ala. Lehmät ja kanat elävät huonoissa olosuhteissa ja joutuvat teuraaksi luonnottoman nuorina. Esimerkiksi lehmät teurastetaan jo viiden vuoden iässä, vaikka niiden luonnollinen elinikä olisi noin 20 vuotta. Naudanlihan tuotantoa ei voida erottaa maidontuotannosta, koska suomalainen naudanliha saadaan pääasiassa muutaman vuoden ikäisenä teurastetusta maitokarjasta. Karjan ruokkimiseksi joudutaan tuottamaan myös paljon tehotuotettua rehua. Ympäristösyyt Länsimaissa Vuonna 2005 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan Yhdysvaltojen väestön siirtyminen vegaaniruokavalioon tuottaisi vuosittain henkeä kohti noin 1 500 kiloa vähemmän ilmastoa lämmittäviä päästöjä, jolloin Yhdysvaltojen kokonaispäästöt vähenisivät kuusi prosenttia.   Ruokakulttuuria nykyistä kasvispainotteisemmaksi muuttamalla Suomessa voitaisiin pienentää ilmastopäästöjä jopa 20-40 prosenttia, koska peltoja tarvittaisiin vähemmän. Tuolloin eläinrehua ei tarvitsisi tuottaa nykyisiä määriä. Erityisen tehokasta olisi poistaa rehunviljelystä turvepeltoja, sillä vaikka niiden osuus on Suomen peltoalasta vain 11 prosenttia, ne aiheuttavat yli puolet Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Kun turve hajoaa pelloilla, siitä vapautuu ilmastopäästöjä. THL:n tutkimuspäällikkö Liisa Valstan mukaan Suomessa syödään ylipäätään keskimäärin liikaa ruokaa. Nykyinen ruokajärjestelmä aiheuttaa 29 prosenttia Suomessa tuotetuista kasvihuonekaasupäästöistä, ja vuonna 2022 julkaistun selonteon mukaan päästöt ovat viime vuosina kasvaneet. Maatalousalueilla luonto on yksipuolistunut. Kasvinviljelytuoton arvosta runsaat 60 prosenttia käytetään Suomessa kotieläinten rehuksi. Brittitutkija Joseph Pooren mukaan vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen on todennäköisesti paras yksittäinen tapa vähentää yksilön aiheuttamaa ympäristökuormaa, koska se vähentää kasvihuonekaasujen lisäksi myös ilmakehän happamoitumista, vesistöjen rehevöitymistä, ruoantuotantoon tarvittavaa maa-alaa ja vedentarvetta. Esimerkiksi lentämisen tai autoilun vähentäminen vähentävät hänen mukaansa pelkästään kasvihuonepäästöjä. Autoliikenne on toisaalta suurimpia ympäristöön päätyvän mikromuovin lähteitä. Maailmanlaajuisesti Vegaanisella ruoalla on usein sekaruokaa pienempi hiilijalanjälki. Kasvissyönnillä on lisäksi muitakin myönteisiä ympäristövaikutuksia, kuten se, että kasviperäisessä tuotannossa tarvitaan vähemmän viljelyalaa. Ravinnontuotantoon tarkoitettujen kasvien proteiinista 58 prosenttia ja 40 prosenttia kaloreista syötetään tuotantoeläimille, vaikka vain 37 prosenttia ihmiskunnan kuluttamasta proteiinista ja 18 prosenttia kaloreista on peräisin kotieläintuotannosta. Vuonna 2018 julkaistun Oxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan maailman viljelyspinta-alaa voitaisiin vähentää yli 75 prosenttia, jos liha- ja maitotuotteiden kuluttaminen loppuisi. Tästä huolimatta ihmisille riittäisi silti ravintoa. Tällaisella muutoksella olisi merkittäviä ympäristövaikutuksia, sillä liiallinen maanviljely on yksi suurimmista uhista maailman eläinlajiston moninaisuudelle. Siirtyminen kasvisruokavalioon vähentäisi muun muassa kasvihuonekaasuja, vesistöjen rehevöitymistä ja maaperän saastumista. Lisäksi liha- ja maitotuotteiden tuotanto aiheuttaa noin 60 prosenttia maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Tutkimuksessa vertailtiin muun muassa herneiden ja naudanlihan ympäristövaikutuksia. Kummatkin toimivat proteiinin lähteinä, mutta naudanlihan mahdollisimman ekologinen kasvattaminen tuottaa edelleen kuusi kertaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin herneiden viljely. Tuotantoeläimillä on kuitenkin ravinnontuotannon ohella tärkeä rooli eläinperäisen lannoitteen tarjoajana. Eläintuotannosta luopuminen johtaa siksi myös päästöjä aiheuttavan keinolannoitteiden tuotannon lisäämiseen. Vuonna 2019 julkaistun Oxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vegaanisen ruokavalion noudattaminen auttaisi leikkaamaan ruoantuotannosta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä 70 prosentilla. Myös vähemmällä punaisen lihan kulutuksella saataisiin myönteisiä ilmastovaikutuksia aikaan etenkin länsimaissa, Itä-Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa. Terveyssyyt Jotkut noudattavat vegaaniruokavaliota, koska aikuisiällä noudatettavan vegaaniruokavalion arvioidaan vähentävän riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin sekä useisiin syöpäsairauksiin. Tutkimusnäyttö tästä on kuitenkin heikompaa kuin maitotuotteita ja kananmunia syöviä lakto-ovovegetaareja koskeva näyttö. Tuloksia sekoittaa myös se, että vegaaniruokavalion määritelmät vaihtelevat tutkimuksesta toiseen, eikä ruokavalion noudattamisen kestoa ole aina tutkimuksissa selvitetty tarkasti. Yhteiskunnalliset ja taloudelliset syyt Tulevaisuutta ennustavat mallinnukset osoittavat, että kasvisruoan syömisen hyödyistä syntyisi merkittäviä taloudellisia säästöjä yhteiskunnille, mikäli maailmanlaajuisesti siirryttäisiin kasvispainotteiseen ruokaan. Tutkijoiden laskelmien mukaan kasvissyönti voisi aiheuttaa jopa 1 000 miljardin Yhdysvaltain dollarin säästöt vuosittain terveydenhuollossa koko maailmassa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisestä aiheutuvat säästöt sen sijaan olisivat jopa 570 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Suhteellisesti suurimmat taloudelliset hyödyt vegaanisella laajamittaisella ruokavalioon siirtymisellä saavutettaisiin teollisuusmaissa, joissa lihankulutus on muuta maailmaa suurempaa ja ylipaino yleisempää. Kasvispainotteisille ruokavalioille on vahvoja perusteita muun muassa kestävän kehityksen näkökulmasta. Vegaani-sanan alkuperä Sana vegaani on peräisin englannin kielestä. Alkuperäisen sanan vegan keksivät ensimmäisen vegaaniliiton perustajat Britanniassa vuonna 1944 halutessaan erottua eläinkunnan tuotteita käyttävistä kasvissyöjistä. Sana muodostettiin yhdistämällä sanan vegetarian ('kasvissyöjä') alku ja loppu. Tällä pyrittiin ilmaisemaan, että yleinen kasvissyönti jättää muun muassa maitoteollisuutta tukiessaan eläinten arvostuksen puolitiehen ja vasta veganismi vie vegetarismin aatteen loppuun asti. Tässä määritelmässä myös muun muassa hunaja suljettiin pois vegaanisesta ruokavaliosta. Vegaaninen elämäntapa Vegaaniseen elämäntapaan kuulumattomat tuotteet Ruokavalio Vegaani ei käytä ruokavaliossaan lainkaan lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita, näiden johdannaisia tai muita eläimistä peräisin olevia tuotteita. Vegaanille sopimattomia eli eläinperäisiä aineita sisältäviä ruokia ovat liha- ja kalaruokien lisäksi esimerkiksi monet kaupoissa myytävät makeiset, joiden valmistamisessa on käytetty esimerkiksi liivatetta tai karmiinia. Muita sopimattomia tuotteita ovat kaikki maidosta valmistetut tuotteet, kuten viilit, juustot, jogurtit, voi, jäätelö ja maitosuklaa, sekä leivonnaiset ja useimmat valmisruoat. Myös vain hieman eläinkunnan tuotteita, kuten esimerkiksi kananmunankeltuaisjauhetta tai laktoosia sisältävät tuotteet eivät kuulu vegaaniseen ruokavalioon. Sellaisia ovat muun muassa useimmat kaupoissa myytävät keksit, perunalastut, viinit sekä purukumit. Vegaaniseen ruokavalioon eivät lähtökohtaisesti kuulu myöskään hyönteisperäiset aineet, kuten hunaja, mehiläisvaha tai sellakka. Toisaalta jotkin vegaanijärjestöt, kuten Vegan Action ja Vegan Outreach, jättävät kysymyksen hyönteisten ja hyönteistuotteiden syönnistä jokaisen henkilökohtaisen harkinnan varaan. Eläinperäiset tuotteet voidaan kuitenkin korvata helposti vastaavilla mutta vegaanisilla tuotteilla, joita on nykyään saatavilla kattavasti pienistäkin kaupoista. Muut tuotteet Vegaanit välttävät myös nahasta, villasta, höyhenistä, untuvasta, luista ja silkistä tehtyjen vaatteiden käyttämistä ja eläimillä testattujen tuotteiden ostamista ja käyttöä. Jotkut katsovat lähiruoan olevan ekologisempaa ja pitävät ihanteenaan lähialueveganismia eli kotimaisiin tuotteisiin perustuvaa vegaanista ruokavaliota. Vegaanisen ruokavalion koostaminen Vegaanisia valkuaisaineiden lähteitä ovat pavut, linssit, herneet, pähkinät ja vilja. Eräät lihankorvikkeet sisältävät jopa enemmän proteiinia kuin liha. Vegaanin lautasmallissa kolmannes koostuu proteiininlähteestä, kolmannes hiilihydraattipitoisesta lisukkeesta ja kolmannes kasviksista. B12-vitamiini Vuonna 2013 julkaistussa ravitsemustieteen pro gradu opinnäytetyössä havaittiin, että suomalaiset vegaaninaiset saavat suositusta vähemmän B12-vitamiinia, vaikka he täydensivät ruokavaliotaan yleisesti B12-vitamiinivalmisteella. Elintärkeiden B12-vitamiinien puute muodostaa vegaanisen ruokavalion suurimman riskitekijän, sillä niitä ei ole kasviperäisissä ruuissa. Elimistön B12-vitamiinien varastot kestävät noin 3-5 vuotta eläinkunnan tuotteista luopumisen jälkeen. Tämän jälkeen alkaa syntyä myeliinituhosta johtuvia peruuttamattomia hermovaurioita, ellei elimistön varastoja ole ylläpidetty keinotekoisen syanokobalamiini-vitamiinin tai vastaavan taikka näitä sisältävien elintarvikkeiden avulla. Hoitamaton B12-vitamiinin puute johtaa lopulta kuolemaan. Myös rintaruokinnassa olevalla vauvalla saattaa ilmetä B12-vitamiinin puutosta, jos äitikin kärsii siitä B12-vitamiinia lisätään useimpiin kasvimaitoihin ja kasvipohjaisiin jogurtteihin. Kalsium Kalsiumia saa monien kasvikunnan tuotteiden (soijatuotteet, palkokasvit, vihreät lehtivihannekset, siemenet, pähkinät, kaalit, kuivatut hedelmät) lisäksi kalsiumrikastetuista kasvimaidoista ja mehuista. Näissä juomissa on yleensä yhtä paljon kalsiumia kuin lehmänmaidossa (120 mg / 100 ml) eli noin kolme lasillista vastaa päivittäistä tarvetta. Proteiinit Kasviproteiinin tarve on jopa puolta suurempi elänproteiiniin verrattuna, koska monet viljat ja palkokasvit sisältävät proteiinin ja aminohappojen sulavuutta heikentäviä antiravinteita kuten trypsiini-inhibiittorit, fytaatit ja tanniinit. Lisäksi kasvikunnan tuotteista vain soijapavuissa, kvinoassa, amarantissa, tattarissa ja spiruliinassa katsotaan olevan niin paljon välttämättömiä aminohappoja, että ne lasketaan kokonaisiksi proteiinin lähteiksi. Myös perunan proteiini sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja, mutta sen tryptofaani-, metioniini- ja histidiinipitoisuus eivät ole kuitenkaan optimaalisia. Muista kuin soijapavuista puuttuvat kokonaan aminohapot metioniini ja tryptofaani, minkä vuoksi on tärkeää syödä saman vuorokauden aikana riittävästi leipäviljaa, riisiä, maissia tai muunlaista viljaa sisältävää ruokaa. Eräissä eurooppalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että vegaanit saavat vain noin 10 prosenttia kokonaisenergiastaan proteiinista. Rasvahapot Vegaaniruoka sisältää vain marginaalisesti pitkäketjuisia omega 3-sarjan rasvahappoja. Vegaanista ruokavaliota noudattavan täytyykin huolehtia riittävästä omega-3-rasvahappojen saannista. Rypsiöljy ja monet muut kasvirasvat sisältävät alfalinoleenihappoa, josta elimistö kykenee valmistamaan eikosapentaeenihappoa (EPA), joka on ihmiselle välttämätön biologisesti aktiivinen omega-3-rasvahappo. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua se, ettei kaikkien elimistö kykenee valmistamaan alfalinoleenihaposta dokosaheksaeenihappoa (DHA). Kasviperäisessä ruoassa ei ole myöskään klupanodonihappo DPA:ta, jolla on todettu olevan sydän- ja verisuonisairauksia estävää vaikutusta. Kreatiini, karnosiini ja tauriini Lihaa syömättömien urheilijoiden kreatiini- ja karnosiini- ja tauriinitasot ovat sekaruokailijoita alhaisempia, minkä vuoksi vegaaniurheilijoiden kannattaa ehkä täydentää ravintoaan kreatiini- ja beeta-alaniinilisillä. Kreatiinilisän käyttö suurentaa lihasmassaa, tyypin II lihassolujen kokoa, voimaa ja lihaskestävyyttä, anaerobista tehontuottoa ja joidenkin tutkimusten perustella jopa aivotoimintaa, kuten muistia ja älykkyyttä. Kreatiinilisä vaikuttaa näin sekä kaikkiruokaisilla että vegaaniruokavaliota noudattavilla. Kreatiinin tankkaus suurentaa eniten niiden henkilöiden kreatiinivarastoja, joilla alkuperäinen kreatiinitaso on matalin. Kuitu Palkokasveista saa proteiinin lisäksi myös kuituja. Kuitu on hyväksi suoliston mikrobeille, mikä vähentää kehon tulehdusriskiä. Koliini Vegaanien tulee huolehtia riittävästä ihmiselle välttämättömän koliinin saannista. Yhdysvalloissa suositellaan naisille vähintään 425 milligrammaa koliinia päivässä ja miehille 550. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:n asiantuntijapaneelin arvio täysi-ikäisten riittävälle päiväsaannille (AI-arvo, engl. adequate intake) on 400 milligrammaa, paitsi raskaana oleville 480 ja imettäville 520 mg. Eräs ero todellisen vähimmäistarpeen keskiarvon ja AI-arvon välillä on se, että AI-arvon tulisi olla suurempi, jotta se riittäisi myös niille, joilla on keskimääräistä suurempi tarve. EHSA:n asettaman AI-arvon mukaisen koliininsaannin on havaittu ennallistavan alkavasta rasvamaksasta tai lihasvauriosta kertovat biomarkkerit lähes 70 prosentissa tapauksia tilanteessa, jossa koehenkilöille oli aiheutettu jompikumpi edellä mainituista tiloista tiputtamalla koliininsaanti kymmenesosaan normaalista. EFSA:n mukaan kananmunattomasta ruokavaliosta on vaikea saada riittävästi koliinia. B12-vitamiinin sekä koliinin aineenvaihduntatuote betaiinin puute lisäävät lisäksi koliinin tarvetta. Vegaaniliiton mukaan koliinin puutosta ei ole kuitenkaan raportoitu vegaaneilla, vegaanien folaatin saanti on yleensä runsasta ja betaiinin saanti todennäköisesti myös hyvää, koska sitä saa kasvikunnan tuotteista. Sinkki Vegaanien ruokavaliossa on todettu olevan tavallista vähemmän sinkkiä. Lisäksi palkokasvien ja täysjyväviljan sisältämä fytiinihappo heikentää sinkin imeytymistä. Muut ravinteet Vuonna 2013 julkaistussa ravitsemustieteen pro gradu opinnäytetyössä havaittiin, että kaikki tutkitut vegaaninaiset saavat suositusta vähemmän D-vitamiinia, riboflaviinia ja niasiinia, vaikka he täydensivät ruokavaliotaan yleisesti D2-vitamiinilla. Vegaaniruoka ei sisällä hyvin imeytyvää hemirautaa. Lisäksi runsas papujen ja siementen käyttö heikentää raudan imeytymistä. Raudan imeytymisen voi kuitenkin nelinkertaistaa nauttimalla aterioilla riittävästi C-vitamiinia. Eläin- ja mikrobiperäinen K2-vitamiini imeytyy jopa 8 kertaa kasviperäistä K1-vitamiinia paremmin ja viipyy elimistössä yhdeksän kertaa pidempään. Riittävän K-vitamiinin saannin varmistamiseksi tulisi sen vuoksi ehkä nauttia K2-vitamiinia ravintolisänä ainakin jos ruokavalio ei sisällä nattoa, misoa, kimchiä tai hapankaalia. Vegaaniruoka sisältää sekaruokaa vähemmän myös riboflaviinia, A-vitamiinia ja jodia. Lisäksi runsas papujen ja siementen käyttö lisää kalsiumin, D-vitamiinin ja muiden tärkeiden ravinteiden tarvetta, koska se heikentää niiden imeytymistä. Vegaanien tulee kiinnittää sekasyöjiä enemmän huomiota myös D-vitamiinin ja kalsiumin saantiin. Lasten vegaaniruokavalio Vegaanista ruokavaliota noudattava lapsi tarvitsee viidestä kuuteen täysipainoista ateriaa päivässä energian, proteiinin ja muun ravinnonsaannin turvaamiseksi. Riittävän proteiininsaanti edellyttää monipuolista kasvikunnan proteiinin lähteiden sisällyttämistä lähes jokaiselle aterialle. Hyviä proteiinin lähteitä lapsille ovat täysjyvävilja, palkokasvit eli pavut, herneet, linssit ja soija eri muodoissaan (jauho, rouhe, suikaleet, tofu ja tempe) sekä pähkinät, mantelit ja siemenet - aivan kuten aikuisillekin. Aterioiden ja välipalojen tulee olla riittävän energiapitoisia. Täysjyvävilja on vegaanisessa ruokavaliossa tärkeä energian, kivennäisaineiden, vitamiinien ja kuidun lähde, mutta kuitu lisää myös kylläisyyden tunnetta aterialla. Riittävä energiansaanti tulee varmistaa käyttämällä paljon hyvälaatuista rasvaa. Rypsi- tai rapsiöljyn ja vähintään 60 prosenttia rasvaa sisältävän rypsi- tai rapsiöljypohjaisen levitteen päivittäinen käyttö on suositeltavaa, jotta välttämättömiä linoli- ja alfalinoleenihappoja saataisiin riittävästi. Myös pähkinöistä ja siemenistä saadaan välttämättömiä rasvahappoja. Ruokajuomina ja ruoanvalmistusnesteinä suositellaan käytettävän monipuolisesti täydennettyjä ja makeuttamattomia kaura-, soija-, pähkinä-, manteli-, hirssi- ja kvinoapohjaisia kasvijuomia. Riisijuomaa ei suositella alle kuusivuotiaille yksinomaisena juomana sen muita viljoja suuremman arseenipitoisuuden vuoksi. Vegaaniset tuotteet Tavallisimpia vegaanisia tuotteita Vegaanisia tuotteita ovat esimerkiksi vegaaniset lihankorvikkeet, kasvimaidoiksi kutsutut kasvijuomat, soija- ja kaurajogurtti sekä -jäätelö ja kasvirasvasekoitteet eli imitaatiokermat. Toisin kuin usein luullaan, kasvisproteiineissa, kuten nyhtökaurassa, voi olla jopa enemmän proteiinia kuin lihassa. Vegaanisten juustonkaltaisten valmisteiden valmistamisessa käytetään muun muassa soijaproteiineja, kasviöljyjä, ravintohiivaa, sakeuttavia agarhiutaleita, pähkinöitä sekä erilaisia aromeita. Vegaanisten tuotteiden hinta ulkomailla Vegaaniset korvikkeet ovat Isossa-Britanniassa tehdyn selvityksen mukaan keskimäärin noin kaksi kertaa eläinperäistä ruokaa kalliimpia. Syyksi on esitetty monimutkaisia tuotantoprosesseja ja markkinoiden pienuutta. Terveysvaikutukset Oikein koostettu ja B12-vitamiinilla täydennetty vegaaninen ruokavalio on Yhdysvaltain, Australian, Britannian, Kanadan ja Uuden-Seelannin terveysviranomaisten mukaan terveellinen, ja sopii kaikkiin elämänvaiheisiin. Soijan ja monen muun palkokasvin ja pähkinän sekä kauramaidon runsaasti sisältämä nikkeli saattaa aiheuttaa munuais- ja maksavaurioita sekä immuunijärjestelmän toimintahäiriöitä. Elintarviketieteiden professori Mikael Fogelholmin mukaan vegaaniruokaa syövät aikuiset ovat kuitenkin keskimääräistä terveempiä, koska he pyrkivät syömään muuta väestöä terveellisemmin. 1-2-vuotiaille lapsille ei kuitenkaan suositella vegaaniruokaa, koska se saattaa hidastaa kehitystä. Vegaanisen ruokavalion mahdolliset haitalliset vaikutukset koskevat myös raskaana olevia ja imettäviä naisia. Nikkelin liikasaanti lisää esimerkiksi keskenmenon riskiä ja saattaa häiritä syntyvän lapsen kehitystä. Vegaanisen ruokavalion suurimpana etuna on pidetty sitä, ettei se sisällä tyydyttynyttä eläinrasvaa. Vegaanisessa ruoassa on usein paljon vitamiineja ja hivenaineita. Esimerkiksi tuoreista kasviksista, hedelmistä ja marjoista saa terveyttä edistävää C-vitamiinia, kaliumia, karotenoideja ja fytokemikaaleja. Tutkimuksia terveysvaikutuksista Vegaanisen ruokavalion määritelmät vaihtelevat erilaisten tutkimusten kesken eikä aina ole selvää, kuinka pitkään tutkimuksiin osallistuneet ovat noudattaneet vegaanista ruokavaliota. Erilaisia tutkimuksia tarkastellessa on lisäksi syytä ottaa huomioon, että vegaanisten elintarkkeiden valikoima on viime vuosina laajentunut ja muuttunut vanhimpien tutkimusten ajoista. Kuolleisuus Vuonna 2019 julkaistun Oxfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vuosittain vältyttäisiin 8,1 miljoonalta kuolemalta, jos ihmiskunta siirtyisi noudattamaan vegaanista ruokavaliota. Vähemmällä punaisen lihan kulutuksella saataisiin myönteisiä ilmastovaikutuksia aikaan etenkin länsimaissa, Itä-Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa. Vähemmällä punaisen lihan kulutuksella saataisiin aikaan myös myönteisiä terveysvaikutuksia aikaan etenkin Itä-Aasiassa, länsimaissa ja latinalaisessa Amerikassa. Antioksidantit Vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan vegaanien kehossa muodostuu enemmän antioksidantteja kuin lihansyöjillä, koska he söivät enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Antioksidanttien terveysvaikutukset ovat kuitenkin kiistanalaisia. Vegaanien kehossa oli myös lihansyöjiä ja kasvissyöjiä selvästi enemmän pähkinöistä ja siemenistä peräisin olevia omega-3-rasvahappoja. Tutkimukseen osallistui yhteensä 840 ihmistä, ja osallistujat noudattivat viittä eri ruokavaliota. Tutkimuksessa selvitettiin myös vitamiinien määriä ja pitoisuuksia. Vegaanien kehossa on havaittu muodostuvan myös tavallista enemmän karotenoideja, isoflavoneja ja enterolaktonia, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että he syövät tavallista enemmän vihanneksia, hedelmiä, soijaa ja siemeniä. Ravintoaineiden riittävä saanti Sikiökauden ja varhaislapsuuden B12-vitamiinin puutoksesta voi pahimmillaan olla seurauksena elinikäinen hermoston kehityshäiriö. Vegaaniäitien imeväisillä on useissa tapausselostuksissa havaittu vakavia kliinisiä B12-vitamiinin puutosoireita. Puutos voi kehittyä mitä tahansa kasvisruokavalion muotoa noudattaville, mutta puutos on yleisintä vegaaneilla. Vegaanilasten B12-vitamiinin saannista ja statuksesta on vain hyvin vähän tutkimustietoa. Ruotsalaistutkimuksessa 16-20-vuotiaiden vegaaninuorten B12-vitamiinin saanti ruoasta oli käytännössä olematonta ja seerumin B12-vitamiinipitoisuus sekasyöjiä pienempi. Suomalaisen Duodecim-lehden artikkelissa siteerattiin vuonna 2018 ruotsalaistutkimusta, jossa havaittiin, että vegaaninuoret saivat merkitsevästi vähemmän riboflaviinia ja niasiinia. Itä-Suomen yliopiston vuonna 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaisilla vegaaneilla on sekaruokaa syöviä merkitsevästi huonompi B12-vitamiini-, D-vitamiini- ja seleenitasapaino. Myös koliinin riittämätön saanti voi aiheuttaa jälkeläiselle kognitiivisia ongelmia ja pahimmillaan pysyviä neurologisia kehityshäiriöitä. Diabetes Vegaaniruokavalio ehkäisee verensokerin äkillistä kohoamista, jos siinä ei ole paljoa rasvaa ja sokeria. Vegaaninen ruokavalio saattaa lisäksi pienentää riskiä sairastua diabetekseen, jos se sisältää tavallista enemmän hedelmiä ja vihanneksia. Vegaanisen ruokavalion ja vähärasvaisen ruokavalion yhdistelmä alentaa kakkostyypin diabetespotilaiden verensokeritasoja perinteistä diabetesruokavaliota paremmin. Elintarviketieteiden professori Mikael Fogelholmin mukaan runsas lihansyönti on liitetty diabetekseen. Sydän- ja verisuonitaudit Perunassa, monissa pavuissa ja ruisleivässä on runsaasti kaliumia, joka saattaa alentaa verenpainetta. Vegaanisen ruokavalion ja sydän- ja verisuonitautien välisestä yhteydestä laadituilla tutkimuksilla ei ole ollut vahvaa todistusarvoa, ja niistä saadut tulokset ovat olleet keskenään hyvin ristiriitaisia. Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen johtaa todennäköisesti kokonaiskolesterolin vähenemiseen, mutta keskimääräinen vähenemä on vain 0.24 millimoolila litrassa. LDL-hiukkasten sisältämä kolesteroli vähenee keskimäärin 0.22 millimoolia. Haittapuolena on kuitenkin, että HDL-hiukkasten sisältämä kolesteroli vähenee 0.08 mmol/l ja triglyseridien määrä kasvaa 0.11 millimoolia. Punainen liha on liitetty ravitsemusterapeutti Jan Verhon mukaan useissa tutkimuksissa sydän- ja verisuonitauteihin. Syövät Punainen liha on liitetty ravitsemusterapeutti Jan Verhon mukaan useissa tutkimuksissa syöpään. Elintarviketieteiden professori Mikael Fogelholmin mukaan runsas lihansyönti on liitetty suolistosyöpiin. Lihansyöjillä esiintyy Isossa-Britanniassa vuonna 2009 julkaistun väestötutkimuksen mukaan kuitenkin lähes 30 prosenttia vähemmän paksusuolen syöpää kuin kasvissyöjillä. Vuonna 2015 julkaistun, kuusi vuotta kestäneen seurantatutkimuksen perusteella vegaanit sairastuvat lihansyöjiä pienemmällä todennäköisyydellä paksusuolen syöpiin. Tutkimukseen otti osaa yli 77 600 henkeä. Luunmurtumat ja leikkaushaavat Vegaaneilla esiintyy vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan 43 prosenttia enemmän luunmurtumia kuin lihansyöjillä. Tämä johtuu luultavasti siitä että tutkimukseen osallistujista noin 80 % oli naisia, ja sekasyöjistä 75 %:lla oli lapsia, kun taas vegaaneista vain 34 %:lla oli lapsia, ja kuten on todettu, imettäminen johtaa naisilla 50 % alhaisempaan lonkkamurtuma riskiin, täten suurempi murtumariski naisvegaaneilla johtuu luultavasti imetyksestä, koska tutkimuksen vegaanimiehillä ei huomattu suurempaa riskiä luunmurtumiin. Tämä voi myös osittain johtua siitä, että he saavat vähemmän kalsiumia tai siitä, että kasviperäinen kalsium imeytyy huonommin kuin eläinperäinen. Vegaanien pitää nauttia tämän vuoksi noin 500 milligrammaa kalsiumia päivässä, jotta heillä ei olisi eläinkunnan tuotteita nauttivia suurempaa riskiä saada luunmurtumia. Vegaaninen ruokavalio voi toisaalta ehkäistä luiden mineraalitiheyden pienentymistä. Syyksi on esitetty hedelmien ja vihannesten vähäistä happopitoisuutta, joka vähentää luiden resorptiota eli niiden hajoamista ja mineraalien vapautumista luista vereen. Vegaaneilla on havaittu esiintyvän tavallista enemmän ongelmia leikkaushaavojen paranemisen kanssa. Mielenterveys Nutritional Neuroscience -lehdessä vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa 620 ihmistä vastasi kysymyksiin ruokavaliostaan, mielenterveydestään ja elämäntavoistaan. Tutkijat jakoivat osallistujat ruokavalion perusteella vegaaneihin, kasvissyöjiin ja kaikkiruokaisiin ja totesivat, että vegaaneilla oli vähemmän ahdistusta ja stressiä kuin kaikkiruokaisilla. Allergiat Vegaanista ruokavaliota noudattavilla kestävyysurheilijoilla on todettu vähemmän allergioita kuin lihaa syövillä kestävyysurheilijoilla. Suolisto Nature-lehdessä vuonna 2014 julkaistussa pienimuotoisessa tutkimuksessa verrattiin kasvipohjaisia ja eläinkunnan tuotteisiin pohjautuvia ruokavalioita. Tutkijat havaitsivat eläinkunnan tuotteita syöneiden ihmisten suolistossa Bilophila wadsworthia -bakteeria, joka on yhdistetty tulehdukselliseen suolistosairauteen eli IBD:hen. Lihansyöjillä oli suolistossaan myös enemmän ulosteeseen sekoittunutta sappihappoa, joka voi aiheuttaa tulehduksia mahalaukussa ja ohutsuolessa. Kasvissyöjillä esiintyy Isossa-Britanniassa vuonna 2009 julkaistun väestötutkimuksen mukaan kuitenkin noin 40 prosenttia enemmän paksusuolen syöpää ja lihansyöjillä lähes 30 prosenttia kasvissyöjiä vähemmän paksusuolen syöpää. Ylipaino Vegaanisen ruokavalion ja vähärasvaisen ruokavalion yhdistelmä soveltuu paremmin laihduttamiseen kuin vähärasvainen sekaruokavalio . Antioksidantit ja omega 3 -rasvahapot Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että vegaanien kehossa muodostui lihansyöjiin verrattuna enemmän enterolaktonia, joka saattaa hillitä tulehdusta. Heidän verestään löytyi myös enemmän karoteinoideja ja isoflavonoideja. Kaikki edellä mainitut yhdisteet ovat antioksidantteja, joiden terveysvaikutuksista kiistellään. Tulos johtui tutkijoiden mukaan todennäköisesti siitä, että vegaanit syövät tavallista enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Soijakin sisältää isoflavonoideja. Monet siemenet ja viljat sisältävät puolestaan paljon enterolaktonin esiasteita. Vegaanien verestä löytyi myös muita tutkittavia enemmän alfalinoleenihappoa, josta saattaa muodostua elimistössä jonkin verran fysiologisesti vaikuttavia omega-3-rasvahappoja DHA:ta ja EPA:a. Vegaanien veren EPA- ja DHA-pitoisuuksien on kuitenkin havaittu olevan hyvin pieniä. Suorituskyky Erään lähteen mukaan tutkimukset osoittavat, ettei vegaanien ja lihansyöjien fyysisessä suorituskyvyssä ole eroja, mutta toisessa lähteessä todetaan, että tutkimusten mukaan vaikuttaisi siltä, että monipuolisesti koostettu ja puutteet huomioiva vegaaninen ruokavalio saattaisi tarjota urheilijoille mahdollisesti joitakin etuja suorituskyvyssä varsinkin kestävyysurheilussa. Vegaanisen ruokavalion ja huippu-urheilun yhdistäminen on mahdollista, mutta energiansaanti voi jäädä erään lähteen mukaan vegaaniurheilijalla liian vähäiseksi, minkä tiedetään vaikuttavan epäedullisesti urheilijan suorituskykyyn ja terveyteen. Toisessa lähteessä todetaan, että kaiken tasoiset ja ikäiset urheilijat ja kuntoilijat voivat saada riittävästi energiaa ja ravintoaineita hyvin koostetusta vegaanisesta ruokavaliosta jopa äärimmäistä kestävyyttä ja suorituskykyä vaativissa lajeissa. Hapenottokyky Vegaanista ruokavaliota noudattavat urheilijat ovat keskimäärin kevyempiä verrattuna kaikkiruokaisiin. Heidän pienempi painonsa parantaa hapenottokykyä suhteessa kehon painoon (VO2max ml/kg), mikä puolestaan parantaa aerobista kapasiteettia. Kasvisruokavalioiden on osoitettu vähentävän myös rasvakudoksen määrää ja parantavan kehon koostumusta varsinkin yleisessä väestössä. Tämä johtuu muun muassa kasvisruokavalioiden korkean kuitupitoisuuden, niiden aikaan saaman voimakkaammasta kylläisyydentunteesta ja niiden matalasta energiatiheydestä. Lisäksi kasvisruokavalio voi suurentaa aterianjälkeistä energiankulutusta, mikä johtuu luultavasti mitokondrioiden entsyymiaktiivisuuden lisääntymisestä. Sydämen toiminta Vegaaniurheilijoilla on todettu olevan kaikkiruokaisiin verrattuna erilainen sydämen rakenne ja parempi sydämen systolinen ja diastolinen toiminta. Lisäksi kasvisruokavalion noudattaminen alentaa veren viskositeettia eli tekee verestä juoksevampaa. Samalla verisuonten seinämistä tulee joustavampia, mikä mahdollisesti osaltaan tehostaa työskentelevien lihasten hapensaantia). Teoriassa nämä vaikutukset voisivat edistää suorituskykyä veren ja hapen kulkeutuessa työskenteleviin lihaksiin tavallista tehokkaammin. Glykogeenivarastojen täyttyminen Kasvisruokavaliot, kuten vegaaninen ruokavalio, sisältävät yleensä runsaasti hiilihydraatteja, mikä edistää glykogeenivarastojen täyttymistä, parantaa edellytyksiä kovalle harjoittelulle ja lykkää uupumusta kestävyyssuorituksissa. Riittävä hiilihydraattien saanti sekä kokonaisuutena että ennen urheilusuorituksia edistää urheilijoiden suorituskykyä erityisesti yli 90 minuuttia kestävissä kestävyyssuorituksissa ja kovatehoisissa intervallisuorituksissa. Riittävää hiilihydraattien saantia pidetään urheilijoiden ruokavalion koostamisessa tärkeimpänä asiana, mutta siitä huolimatta monet urheilijat saavat niukasti hiilihydraatteja. Palautuminen Kasvisruokavaliot sisältävät elinarviketieteen maisteri Olli Ilanderin mukaan runsaasti polyfenolipitoisia ruoka-aineita, kuten hedelmiä, marjoja, sipuleita, kaakaota ja teetä, jotka vähentävät kovan harjoittelun aiheuttamaa oksidatiivista stressiä. Polyfenolipitoisen ruoan, kuten punajuuri, sipulikasvit, granaattiomena, vesimeloni, mustikka, mustaherukka ja kirsikka, riittävä päivittäinen käyttö voi vähentää rasituksen aiheuttamia lihasvaurioita ja tulehdusta sekä lihasten kipeytymistä (DOMS) ja saattaa nopeuttaa suorituskyvyn palautumista. Tunnettuja vegaanihuippu-urheilijoita Tunnetut huippu-urheilijat, kuten tenniksen pelaaja Venus Williams ja Formula 1 -kuljettaja Lewis Hamilton sekä monet muut erityisesti palloilu-, kamppailu- ja kestävyyslajeissa maailman parhaimmistoon kuuluvat urheilijat, ovat julkisuudessa kertoneet noudattavansa vegaanista ruokavaliota. Lihaskasvu Lihaskasvun kannalta keskeinen asia on ravinnosta saatava proteiinin määrä sekä proteiinien monipuolinen aminohappokoostumus. Tutkimuksissa on osoitettu, että kasviproteiini voi kasvattaa lihaksia yhtä tehokkaasti kuin eläinproteiinikin, kunhan sitä nautitaan tarpeeksi. Tällaisia tutkimustuloksia on saatu muun muassa tutkimuksessa, johon otti osaa ammattivapaaottelijoita. Tarkkailujaksolla he söivät heraproteiinin sijaan verrattaen runsaasti riisiproteiinia, jossa on hyvä aminohappokoostumus. Asiasta ei syksyyn 2021 mennessä ollut tarpeeksi kattavia tutkimuksia, mutta näyttää siltä, että voimaharjoittelun jälkeen vegaanien on syytä kiinnittää erityistä huomiota harjoituksen jälkeen nautittavaan ateriaan, jotta siinä olisi riittävästi leusiinia (2-3 grammaa) ja kaikkia välttämättömiä aminohappoja (noin 10 grammaa). Näin on syytä toimia, jotta lihasproteiinisynteesi olisi mahdollisimman tehokasta. Raskaan harjoituksen jälkeisellä aterialla olisi suotavaa käyttää kasviperäistä proteiinilisää, jonka aminohappopitoisuus ja hyväksikäyttö on prosessoinnin seurauksena parempi kuin tavallisessa kasvisruuassa. Vaihtoehtoisesti urheilija tai kuntoilija voi täydentää ateriaa aminohappovalmisteella. On myös mahdollista, että vegaaneilla riittävän iso proteiinin kerta-annos on tärkeää lihasmassan kasvun kannalta myös illan viimeisellä aterialla ennen nukkumaanmenoa, mutta tämän suhteen näyttö ei ole vielä kovin vahvaa. Terveysvaikutukset lapsilla Monipuolisesti koostetun, täydennettyjä elintarvikkeita sisältävän ja ravintolisillä täydennetyn vegaanisen ruokavalion ravintosisältö on mahdollista saada vastaamaan lapsen laskennallista ravinnontarvetta. Suomalaisissa lapsiperheiden ruokasuosituksissa todetaan, että vegaaninen ruokavalio sopii huolellisesti toteutettuna myös pienille lapsille. Tämä edellyttää muun muassa ravintolisien ja täydennettyjen elintarvikkeiden käyttöä sekä kasviproteiinilähteiden monipuolista käyttöä. Yhdysvaltojen ravitsemusasiantuntijoiden yhdistys American Dietetic Association pitää hyvin suunniteltua vegaanista ruokavaliota sopivana myös lapsille ja nuorille. Vuonna 2021 julkaistussa 40 lapsen, joista kuusi noudatti vegaanista ruokavaliota, suomalaistutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että kaikilla tutkimukseen osallistuneilla pienillä vegaanilapsilla oli huomattavasti muita lapsia alhaisemmat veren D-vitamiinipitoisuudet, vaikka he söivät D-vitamiinilisiä. Vaikka A-vitamiinin saanti oli ollut suositusten mukaista, kaikilla oli seerumin ja biomarkkerien perusteella A-vitamiinivaje ja heikko DHA-rasvahappojen taso, mikä herätti pelkoja näönterveydestä. Tulosten perusteella veganismia ei voi suositella lapsille ennen kuin sen turvallisuudesta laaditaan yksityiskohtaisia pitkittäis- ja poikkileikkaustutkimuksia. On myös havaittu, että kasvipohjaisia maitoja juovat kolmivuotiaat ovat selvästi muita lapsia lyhyempiä ja että jokainen päivittäin nautittu 2,5 desilitran suuruinen kasvimaitoannos, joka juotiin lehmänmaidon sijaan, korreloi puolen sentin suuruisen pituusvähenemän kanssa, mistä arviolta 0,4 senttiä johtui maitojuomavalinnoista. Pituuden vähenemisen havaittiin olevan suorassa suhteessa kasvimaidon kulutuksen kanssa siten, että 5 annosta päivässä nauttivat lapset olivat kaikkein lyhimpiä suhteutettuna vanhempien pituuteen, tulotasoon, lapsen painoindeksiin ja eräisiin muihin pituuden kanssa korreloivin seikkoihin. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että runsas lehmänmaidon juonti lisää lapsen pituutta, mutta kyseinen ilmiö selitti vain osittain sitä, että maidon korvaaminen kasvimaidolla heikensi tutkimukseen osallistuneiden lasten pituuskasvua. Soijasta ja kaurasta valmistetuissa maidoissa on runsaasti terveydelle haitallista nikkeliä. Vegaanisen ruokavalion toimivuutta lapsilla on tutkittu vasta vähän, eikä aikuisilla tehtyjen tutkimusten tuloksia voida yleistää lapsiin. Vanhempia kehotetaan siksi tarkkailemaan aktiivisesti vegaanisen ruokavaliolla olevien lastensa ravintoaineiden saantia, ja keskustelemaan siitä asiantuntijoiden kanssa. Vegaaniliiton mukaan lapsi kuitenkin pärjäisi hyvin suunnitellulla ja monipuolisella vegaanisella iruokavaliolla, kunhan B12-vitamiini annetaan vitamiinipillereinä ja kalsiumin saantiin kiinnitetään huomiota. Katso myös Kasvissyönti Elävä ravinto Fruitarismi Freeganismi Fennoveganismi Luettelo tunnetuista kasvissyöjistä Lihaton lokakuu Sipsikaljavegaanit Lähteet Kirjallisuutta Veganismi aatteena Oppaat Aiheesta muualla Vegaaniliiton sivusto Vegaani.org-sivusto Vegaanituotteet Suomessa The Vegan Societyn verkkosivut Seulonnan keskeiset artikkelit

1298

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4

Venäjä

Venäjä (), viralliselta nimeltään Venäjän federaatio ( ), on liittovaltio, joka sijaitsee Itä-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa. Maan pääkaupunki on Euroopan puolella sijaitseva Moskova. Nykyinen Venäjän federaatio perustettiin vuonna 1991 Neuvostoliiton hajottua. Venäjän federaatio on vuoden 1993 perustuslain mukaan puolipresidentiaalinen tasavalta. Se on liittovaltio, joka koostuu 83 liittovaltiosubjektista. Venäjän rajanaapureita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia ja Pohjois-Korea. Lisäksi muun muassa Ruotsiin, Saksaan, Turkkiin, Japaniin, Etelä-Koreaan ja Yhdysvaltojen Alaskaan on vain vähän merimatkaa. Venäjä on noin 17 miljoonan neliökilometrin pinta-alallaan maailman suurin valtio, ja se peittää enemmän kuin kahdeksasosan maapallon maa-alueista. Vuonna 2011 se oli maailman yhdeksänneksi väkirikkain maa noin 139 miljoonalla asukkaallaan. Venäjä käsittää suurimman osan Pohjois-Aasiaa ja noin 40 prosenttia Euroopasta ja sen alue jakautuu yhdeksälle aikavyöhykkeelle. Maassa on lukuisia eri kasvillisuus- ja maatyyppejä. Venäjällä on maailman suurimmat mineraali- ja energiavarat: kaasuvarat ovat maailman suurimmat, kivihiilivarat toiseksi ja öljyvarat kahdeksanneksi suurimmat. Maalla on maailman suurimmat metsävarat ja sen järvissä on noin neljäsosa maailman sulasta makeasta vedestä. Itäslaavit alkoivat levittäytyä Venäjän alueelle 500- ja 600-lukujen tienoilla. Kiovan Rusiksi kutsuttu valtio ilmaantui 800-luvulla ja omaksui kristinuskon vuonna 988. Kiovan Rusia seurasi Moskovan ruhtinaskunta. 1700-luvulla perustettiin huomattavasti laajempi Venäjän keisarikunta, joka ulottui Puolasta Tyynellemerelle ja sen yli Alaskaan. Venäjästä tuli keisarikunnan aikoihin maailmanlaajuinen valtatekijä. Maassa tapahtui ensimmäisen maailmansodan aikana vallankumous, jonka jälkeen perustettiin Neuvostoliitto: maailman suurin sosialistinen valtio. Nykyinen Venäjän federaatio itsenäistyi Neuvostoliitosta, kun se hajosi vuonna 1991. Venäjä on Neuvostoliiton seuraajavaltio. Venäjä on Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja on Itsenäisten valtioiden yhteisön johtojäsen. Se on yksi viidestä virallisesti ydinasevaltioksi tunnustetusta maasta ja sillä on yhdessä Yhdysvaltain kanssa maailman suurimmat ydinasevarastot. Maantiede Topografia Geodeettista viivaa pitkin Venäjän kaksi kauimpana toisistaan olevaa pistettä ovat noin 8 000 kilometrin matkan päässä toisistaan. Näistä läntisin piste sijaitsee Puolan rajalla olevalla niemellä, joka erottaa Gdanskinlahden Veikselinhaffista; itäisin piste sijaitsee Kuriilien saarilla, muutaman kilometrin päässä Japanin Hokkaidōsta. Samalla leveyspiirillä pysyen Venäjän suurin leveys on 6 600 kilometriä. Tällöin läntisin piste on sama niemi Puolan rajalla ja itäisin Diomeden saarilla Alaskan lähellä. Venäjän federaatio levittäytyy yhdeksälle aikavyöhykkeelle. Venäjällä on maailman suurimmat metsävarat, joiden takia se tunnetaan "Euroopan keuhkoina". Vain Amazonin sademetsät sitovat niitä enemmän hiilidioksidia, joten Venäjän metsistä tulee paljon happea Euroopan lisäksi koko maailmalle. Koska Venäjällä on yhteys kolmelle valtamerelle - Atlantille, Pohjoiselle jäämerelle sekä Tyynellemerelle - Venäjän kalastusalukset tuovat suuren osan maailman kalasaaliista. Venäjän alueella on 10 prosenttia maailman viljelykelpoisesta maasta. Suurin osa Venäjästä koostuu valtavista tasangoista, jotka ovat yleensä etelämpänä aroja ja pohjoisempana metsäisiä. Pohjoisrannikko on tundraa. Maan etelärajoilla on vuoristoalueita, kuten Kaukasus (johon kuuluu Euroopan korkein paikka, Elbrus, 5 642 m) ja Altai. Samoin itäosissa sijaitsevat Verhojanskinvuoret ja Kamtšatkan tulivuoret. Uralvuoret muodostavat pohjoisesta etelään kulkevan mineraalivaroiltaan rikkaan vuorijonon, joka erottaa Euroopan Aasiasta. Vesistöt ja ympäristön tila Venäjällä on 37 000 kilometriä rantaviivaa etupäässä Pohjoisen jäämeren ja Tyynen valtameren rannikoilla sekä myös Itämerellä, Mustallamerellä ja Kaspianmerellä. Muista meristä Barentsinmeri, Vienanmeri, Karanmeri, Laptevinmeri, Itä-Siperian meri, Beringinmeri, Ohotanmeri ja Japaninmeri ovat yhteydessä Venäjään. Suurimpiin saariin ja rannikkoalueisiin kuuluvat esimerkiksi Novaja Zemlja, Frans Joosefin maa, Uuden-Siperian saaret, Wrangelinsaari, Kuriilit sekä Sahalin. Diomedesaarista yksi on Venäjän puolella ja siitä on vain kolme kilometriä saariryhmän Yhdysvaltojen omistamille saarille, ja Kunaširin saari on noin 20 kilometrin päässä Hokkaidōsta. Venäjällä on tuhansia jokia ja sisäalueiden vesistöjä, joiden ansiosta maalla on yhdet maailman suurimmista pintavesivarannoista. Tärkein makean veden lähde on Baikaljärvi, joka on maailman suurin, puhtain ja tilavin makean veden järvi, sisältäen viidesosan maailman makeista pintavesistä. Maan sadastatuhannesta joesta kuuluisin on Volga, joka on Euroopan pisin joki ja lisäksi keskeinen Venäjän historian kannalta. Muita merkittäviä jokia ovat muun muassa Lena, Ural ja Amur. Suurimmat järvet ovat Baikaljärvi, Laatokka ja Ääninen. Monien vesistöjen laatua heikentää se, että teollisuuslaitokset ja kaupungit päästävät jätevesiään vajavaisesti puhdistettuina vesistöihin. Suomessa kuuluisaksi on tullut Pietarin kaupunki, joka päästää edelleen osan jätevesistään käsittelemättöminä Suomenlahteen, vaikka vedenpuhdistamoja onkin rakennettu kansainvälisenä yhteistyönä 1990-luvulta lähtien. Muita ympäristöongelmia ovat muun muassa Kuolan ja Uralin alueen ydinjätteet sekä metallisulattojen päästöt. Paikallisesti ongelmat voivat olla erittäin pahoja, ja monet maailman saastuneimpina pidetyistä paikoista sijaitsevat Venäjällä. Vaikka ympäristönsuojelusäädökset ovat jo 1960-luvulta olleet erittäin tiukkoja, ei niitä noudateta eikä valvota. Ympäristön suojelusta vastaa maan luonnonvarainministeriö, jonka toisena tehtävänä on Venäjän luonnonvarojen mahdollisimman tehokas hyödyntäminen. Ilmasto Venäjän ilmaston muotoutumisen taustalla on useampia tekijöitä. Maan valtava koko sekä monien alueiden etäisyys merestä tarkoittavat, että dominoivana ilmastotyyppinä on mannerilmasto, joka vallitsee sekä Euroopan että Aasian puoleisella Venäjällä lukuun ottamatta tundra-alueita ja maan kaakkoisnurkkaa. Etelän vuoret estävät lämpimien ilmamassojen tulon Intian valtamereltä ja lännen sekä pohjoisen arot tekevät maan avoimeksi arktisen alueen ja Atlantin vaikutuksille. Lähes koko Venäjän alueella on erotettavissa vain kaksi vuodenaikaa: talvi ja kesä. Kevät ja syksy ovat yleensä lyhyitä välikausia hyvin matalan ja hyvin korkean lämpötilan kausien välissä. Kylmin kuu on tammikuu (meren rannoilla helmikuu), lämpimin on yleensä heinäkuu. Tyypillistä maalle on lämpötilojen suuri vaihteluväli. Talvella lämpötilat viilenevät sekä etelästä pohjoiseen että lännestä itään. Kesät voivat olla varsin kuumia ja kosteita jopa Siperiassa. Sotšia ympäröivä Mustanmeren rannikkoalue on ilmastoltaan subtrooppinen. Kuivimpia alueita ovat mannermaan sisimmät alueet. Luonto Pohjoisesta etelään katsottuna Itä-Euroopan tasanko on ensin tundraa, sitten havumetsää (taiga), sen jälkeen seka- ja lehtimetsää, ja lopuksi nurmimaata ja aroa, joka muuttuu Kaspianmeren tuntumassa jo lähes aavikoksi kasvillisuuden vaihtuessa ilmaston mukana. Vuoristot muodostavat viidennen ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeen. Siperiassa taiga on maan länsiosia hallitsevampi, mutta sielläkin luonto muuttuu vastaavalla tavalla pohjoisesta etelään mentäessä. Venäjällä on 23 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta ja 40 Unescon biosfäärialuetta. Venäjän monimuotoista luontoa kuvaavat sen suuret nisäkkäät, karhua pidetään koko kansakunnan symbolina. Suurpetoja uhkaa niiden saaliseläinten ylimetsästys, elinympäristöjen menetys ja salametsästys turkisten tai kiinalaisen lääketieteen takia. Nykyisin erityisen suojelun tarpeessa ovat siperiantiikeri, amurinleopardi, lumileopardi, vihersampi, goraali, kuningasmerikotka, amurinkoskelo ja äyriäishuuhkaja. Historia Varhaiset ajat Esihistoriallisina aikoina Etelä-Venäjän suurilla aroilla asui hajanaisia vaeltavien paimentolaisten heimoja. Antiikin aikaan Kaspian aroilla asuivat skyytit. 700-luvun eaa. jälkipuolella antiikin Kreikan kauppiaat välittivät Venäjän alueelle vaikutteita omasta yhteiskunnastaan Donin ja Tamanin niemimaan kauppapaikkojen kautta. 200- ja 500-luvuilla eaa. Krimin itäosissa sijainnut Bosporoksen valtakunta, hellenistinen Kreikan siirtokuntia seurannut politeia, jäi hunnien ja muiden sotaisten paimentolaisheimojen toistuvien hyökkäysten alle. Turkkilainen kansa, kasaarit, hallitsi Volgan eteläosien jokialueen aroja Kaspianmeren ja Mustanmeren välissä 700-luvulle saakka. Nykyvenäläisten kielelliset esi-isät olivat slaaviheimoja, joiden alkuperäisen kotialueen jotkut tutkijat ovat sijoittaneet Pripetin soiden metsäalueille. Itäslaavit asettuivat näin vähitellen Venäjän länsiosiin kahtena aaltona, joista toinen liikkui Kiovasta kohti nykyisiä Suzdalin ja Muromin alueita ja toinen Polatskista kohti Novgorodia ja Rostovia. 600-luvulta alkaen itäslaavit edustivat suurinta osaa läntisen Venäjän asukkaista, ja heihin sulautui hitaasti mutta rauhanomaisesti suomalais-ugrilaisia heimoja. Kiovan Rus Länsi-Euroopassa Skandinavian viikingit liikkuivat mantereensa pohjoisosissa harjoittaen sekä kauppaa että merirosvousta. Varjageilla eli viikingeillä oli merkittävä rooli itäslaavilaisen valtakunnan synnyssä. Arkeologiset löydöt todistavat, että skandinaaveja liikkui Laatokan ympäristössä 700-luvun lopulta lähtien. Varjagit perustivat Aldeigjuborgin eli Staraja Ladogan 753. Sen synty on ajoitettu vuoteen 753 dendrokronologian avulla. Kaupungissa asui alkuvaiheessa ainakin skandinaaveja ja itämerensuomalaisia, viimeistään 900-luvulla myös slaaveja. Kaupunki sijaitsi Laatokkaan laskevan Olhavanjoen varrella, jota pitkin kauppa-alukset ja soturijoukkiot matkasivat Itämereltä kohti Konstantinopolia tai Volgalle. Nestorin kronikan mukaan alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja alkoivat hallita itse itseään. Ajauduttuaan keskinäisiin sotiin he kuitenkin kutsuivat kolme varjagiveljestä hallitsijoikseen: Rurik (skand. Hrörek), Sineus ja Truvor vuonna 862. Rurik ryhtyi hallitsemaan Laatokanlinnaa (Aldeigjuborg), Truvor Izborskia ja Sineus Belozerskia (Valkeajärvi (Vologdan alue). Varsin pian veljeksistä kuoli ja jäljelle jäi Rurik. Rurik nousi koko valtakunnan hallitsijaksi. Koko valtakunta ja kansa saivat ruseilta nimensä (Rus, rusit). Nestorin kronikka mainitsee Novgorodin ensimmäisen kerran vuoden 859 yhteydessä, joskin todellisuudessa kaupunki on satakunta vuotta nuorempi. Tämän vuoksi onkin todennäköisempää, että nimenomaan Rurikinlinna oli ensin ja sitten Novgorod (Uusikaupunki/Uusilinna). Rurik rakennutti Rurikinlinnan ilmeisesti Laatokanlinnan palon jälkeen 860-luvulla. 800-luvun puolivälissä heidän käyttämänsä vesitiet ulottuivat Itä-Baltiasta Mustallemerelle ja Kaspianmerelle. Rurikin kuoltua hänen sukulaisensa Oleg (skand. Helgi) liitti Novgorodin Kiovan Rusin valtakuntaan ja siirsi pääkaupungin sinne. 900- ja 1000-luvuilla Kiovan Rusista tuli suurvalta. 1000- ja 1100-luvuilla turkkilaisten paimentolaisheimojen jatkuvat hyökkäykset saivat aikaan slaavien massiivisen muuton turvallisemmille pohjoisen metsäalueille. Monien muiden Euraasian alueiden tavoin nämä alueet joutuivat mongolien valtaamiksi 1230-luvun loppupuolelta alkaen. Myöhemmin nämä myös tataareina tunnetut valloittajat muodostivat Kultaisena ordana tunnetun valtion, joka ryösteli Venäjän alueen ruhtinaskuntia ja hallitsi alueen etelä- ja keskiosia yli kolmen vuosisadan ajan. Mongolien valta hidasti alueen taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Novgorodin tasavalta sekä Pihkova säilyttivät kuitenkin osan autonomiastaan mongolien aikana ja osin säästyivät muilta alueita vaivanneilta levottomuuksilta. Aleksanteri Nevalaisen johtamat novgorodilaiset olivat karkottaneet saksalaiset ristiretkijoukot, jotka pyrkivät muuttamaan alueen siirtomaakseen. Kiovan Rusin valtio hajaantui lopulta sitä kollektiivisesti hallinneen ruhtinassuvun sisäisten kamppailujen tuloksena. Mongolit olivat hävittäneet Kiovan pahoin vuonna 1240, sen valta-asema hiipui ja sitä ympäröivät alueet suhteessa vahvistuivat. Niistä Galitsia-Volynia sulautui lopulta Puola-Liettuaan, kun taas mongolien vallan alle jäänyt Vladimir-Suzdal ja itsenäinen Novgorodin tasavalta muodostuivat modernin Venäjän perustaksi. Moskovan Venäjä Kiovan Rusin voimakkain seuraajavaltio oli Moskovan ruhtinaskunta, johon Tver ja Novgorod yhdistyivät. Venäjän ortodoksisen kirkon aloittaman hengellisen elämän elvyttämisen tukemana Venäjä kukisti mongoli-tataarit 1380. Iivana III ("Iivana Suuri") lopulta onnistui irrottamaan Venäjän valloittajien otteesta ja yhdisti ympäröivät alueet Moskovan alaisuuteen. Hän nimitti itsensä "Koko Venäjänmaan suuriruhtinaaksi". Iivana IV, joka tunnetaan Iivana Julmana, kruunattiin virallisesti Venäjän ensimmäiseksi tsaariksi. Hän hallitsi 37 vuotta (1547-1584) ja laajensi Venäjän monikansalliseksi valtioksi, jossa oli nyt myös merkittävä määrä islaminuskoisia. Iivana IV sääti uuden lakikokoelman, perusti ensimmäisen Venäjän feodaalihallinnon edustuselimen ja myönsi maaseudun alueille paikallisen itsehallinnon. Iivana IV:n kävi Liivinmaan sotaa Puolaa, Liettuaa ja Ruotsia vastaan päästäkseen Itämeren rannikoille ja sen myötä paremmin käsiksi kaupankäyntiin meriteitse. Sotatappiot, epidemiat ja katokaudet heikensivät valtiota ja Krimin tataarit onnistuivat polttamaan Moskovan vuonna 1571. Iivana Julman poikien kuolema sekä nälänhätä vuosina 1601-1603 johtivat maan sisällissotaan ja ulkovaltojen sekaantumiseen 1600-luvun alkupuolen "sekasorron aikana". 1600-luvun puoliväliin mennessä Venäjän siirtokuntia oli perustettu jo itäiseen Siperiaan, Tšuktšien niemimaalle sekä Amurjoen ja Tyynen valtameren rannoille aina Beringinsalmelle asti. Venäjän keisarikunta Venäjän keisarikunta perustettiin virallisesti Romanovin dynastian ja Pietari I:n (Pietari Suuri) aikana. Vuosina 1682-1725 hallinnut Pietari löi Ruotsin Suuressa Pohjan sodassa, ja sai siltä Länsi-Karjalan sekä Inkerin (jonka Venäjä oli menettänyt "sekasorron aikana"), Viron ja Liivinmaan. Nyt Venäjälle avautui pääsy Itämerelle ja kaupankäyntiin meriteitse. Pietari perusti Inkeriin uuden pääkaupungin, Pietarin. Hänen muut uudistuksensa toivat Venäjälle runsaasti kulttuurisia vaikutteita Länsi-Euroopasta. Katariina II (Katariina Suuri), joka oli vallassa vuosina 1762-1796, jatkoi pyrkimyksiä nostaa Venäjä yhdeksi Euroopan suurvalloista. Liittolaisinaan Preussi ja Itävalta, Venäjä kohtasi Napoleonin Ranskan ja jakoi kilpailijansa Puola-Liettuan pienemmiksi alueiksi saaden suuria alueita lännestä. Voitoillaan sodassa Turkkia vastaan Venäjä oli saanut 1800-luvun alkuun tultaessa suuria uusia alueita Etelä-Kaukasiasta. Napoleonin valloitusretki Venäjälle epäonnistui osin Venäjän kylmän talven johdosta, ja hän menetti yli 95 prosenttia käyttämistään joukoista. Napoleonin sodissa taistelleet upseerit toivat Venäjälle liberalistisia aatteita, ja he yrittivät jopa rajoittaa tsaarin valtaa vuoden 1825 Dekabristikapinassa, jonka jälkeen poliittista liikehdintää pyrittiin tukahduttamaan. Maaorjuuden säilyminen ja Nikolai I:n konservatiivinen politiikka haittasivat Venäjän kehitystä 1800-luvun puolivälissä. Nikolaita seurannut Aleksanteri II (1855-1881) sen sijaan aloitti merkittäviä uudistuksia alkaen maaorjuuden lakkauttamisesta vuonna 1861. Nämä suuret uudistukset vauhdittivat maan teollistumista. Aleksanteri III:n ja hänen poikansa Nikolai II:n aikakaudella yhteiskunnalliset ja taloudelliset konfliktit kuitenkin pahenivat. Tehdastyöläisten kurjat olot toivat runsaasti kannatusta vallankumouksellisille sosialistiliikkeille. Vuoden 1905 tammikuussa lakkoilevat työntekijät osoittivat mieltään rauhanomaisesti uudistusten puolesta Pietarissa. Sotilaat ampuivat heitä tappaen ja haavoittaen satoja. Tsaarin epäonnistuminen alun perin suositussa sodassa Japania vastaan sekä verisenä sunnuntaina tunnetut tapahtumat käynnistivät vuoden 1905 vallankumouksen. Armeija kukisti kansannousun varsin nopeasti ja Nikolai II säilytti suurimman osan vallastaan, mutta joutui kuitenkin myöntymään moniin reformeihin, kuten sananvapauteen, kokoontumisvapauteen, poliittisten puolueiden laillistamiseen sekä lakiasäätävän elimen, eli duuman luomiseen. Työläisten olosuhteet eivät kuitenkaan parantuneet. Venäjä lähti ensimmäiseen maailmansotaan Serbia liittolaisenaan ja soti kolmella rintamalla ilman liittolaismaidensa apua. Venäjän johdon pelkona oli Saksan valta-aseman voimistuminen Euroopassa. Vaikka armeija ei ollut vielä lähellä kukistumistaan, olivat ihmiset kyllästyneet sodan nouseviin kustannuksiin ja kuolonuhreihin, korruptioon sekä syytteisiin korkea-arvoisten henkilöiden maanpetoksesta. Näiden asioiden ja muutenkin hallintoa kohtaan tunnetun epäluulon seurauksena olivat vuoden 1917 vallankumoukset. Työläiset ja talonpojat lähtivät useisiin kansannousuihin ympäri maata tukenaan etupäässä maaseudulta kotoisin olleita sotilaita. Demokraattisesti valitut neuvostot olivat monien kapinoiden alullepanijoita. Helmikuun vallankumouksessa monarkia korvattiin poliittisten puolueiden muodostaman koalition hauraalla väliaikaishallituksella. Tämä oli keisarivallan loppu Venäjällä ja Nikolai II perheineen vangittiin ja myöhemmin teloitettiin sisällissodan aikana. Vaikka väliaikaishallitus sai alun perin neuvostojen tuen taakseen, se epäonnistui monien kiistakysymysten ratkaisemisessa, mikä johti Lokakuun vallankumoukseen, jossa Leninin johtamat bolševikit lakkauttivat väliaikaishallituksen ja perustivat kommunistisen valtion. Neuvosto-Venäjä Lokakuun vallankumouksen jälkeen puhkesi sisällissota uuden bolševikkihallinnon, valkoisten, sosialistivallankumouksellisten, ja menševikkien välillä. Bolševikit solmivat Brest-Litovskin rauhan, joka lopetti sotatoimet keskusvaltoja vastaan ja Venäjä pääsi näin ulos ensimmäisestä maailmansodasta. Venäjä menetti sopimuksessa alueita Ukrainasta ja Puolasta. Saksalaisten miehittämät Baltian maat ja Suomi irtautuivat Venäjästä. Ympärysvallat aloittivat rauhansopimuksen seurauksena intervention Venäjälle bolševikkien vastaisia voimia tukeakseen. Kilpailevat sosialistiryhmät tuhottiin sodan kuluessa ja neuvostojen paikallinen päätäntävalta poistettiin. Sisällissodan päättyessä maan talous ja infrastruktuuri olivat raunioina. Sodan jälkeen alettiin toteuttaa osittaista markkinataloutta NEP-politiikalla. Sisällissodasta voittajina selvittyään Venäjän neuvostotasavalta sekä kolme muuta neuvostotasavaltaa muodostivat Neuvostoliiton 22. joulukuuta 1922. Venäjän neuvostotasavalta johti Neuvostoliittoa läpi sen 74-vuotisen historian. Sen väestö oli noin puolet Neuvostoliiton väestöstä. Vladimir Iljitš Lenin kuoli vuonna 1924. Valtataistelun jälkeen Neuvostoliiton johtoon nousi georgialaissyntyinen Josif Stalin. Hän luopui Leninin aloittamasta maltillisemmasta talouspolitiikasta ja kehitti suunnitelmataloutta lujaotteisesti onnistuen teollistamaan maan verrattain lyhyessä ajassa. Osana talousreformeja oli myös maatalouden kollektivisointi. Neuvostoliiton bruttokansantuote nousi huimasti Stalinin aikana ja tuotannon painopiste siirtyi selkeästi raskaaseen teollisuuteen. Neuvostoliitosta tuli teollinen suurvalta. Stalin myös käynnisti laajamittaiset poliittiset vainot, joiden uhreiksi joutui miljoonia kansalaisia. Neuvostoliitto toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton ja Japanin välillä käytiin 1937-1939 useita aseellisia taisteluita Japanin miehittämän Mantšurian rajalla. Huhtikuussa 1941 neuvoteltiin puolueettomuussopimus, joka piti aina toisen maailmansodan loppuvaiheisiin saakka. Toisen maailmansodan alkumetreillä Neuvostoliitto teki hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa sopien Itä-Euroopan jaosta. Sen seurauksena Neuvostoliitto sai omat etupiirinsä, joihin kuuluivat Baltian maat, Suomi, Bessarabia ja osa Puolaa. Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan pari viikkoa Saksan jälkeen. Kansainliitosta Neuvostoliitto erotettiin sen hyökättyä Suomeen vuonna 1939. Stalinin ei kuitenkaan onnistunut vallata Suomea, vaan Suomi sai torjuntavoiton talvisodassa 1939-1940. Neuvostoliitto suunnitteli heti uutta hyökkäystä Suomeen, mutta Saksa oli muuttanut kantansa ja kielsi sen. Toisin kävi Baltian maille, jotka jäivät sodan jalkoihin. Kesällä 1941 Saksa liittolaisineen hyökkäsi Neuvostoliittoon maailmanhistorian suurimmilla hyökkäysjoukoilla. Saksan armeija oli aluksi menestyksekäs ja eteni syvälle Venäjälle lähelle Moskovaa vallaten Valko-Venäjän ja Ukrainan sekä piirittäen Leningradin. Saksa alkoi kuitenkin talven saapuessa kohdata tappioita Moskovan liepeillä, ja sota kääntyi viimein sen tappioksi Stalingradin taistelussa talvella 1942-1943. Neuvostoliiton kestettyä Saksan ensimmäisen hyökkäyksen Yhdysvallat alkoi tukea sitä runsaalla materiaaliavulla, mutta se joutui taistelemaan yksin Saksaa vastaan Euroopassa aina vuoteen 1944. Neuvostojoukot marssivat Itä-Euroopan läpi Berliiniin vuosina 1944-1945 ja valloittivat kaupungin toukokuussa 1945. Neuvostoliiton miestappiot sodassa olivat valtavat: erään arvion mukaan 10,6 miljoonaa sotilasta ja 15,9 miljoonaa siviiliä, eli puolet koko toisen maailmansodan uhreista. Samoin maan talous ja infrastruktuuri tuhoutui taas pahan kerran. Neuvostoliitosta tuli kuitenkin sodan jälkeen suurvalta. Puna-armeija oli valloittanut Itä-Euroopan (mukaan lukien Itä-Saksa), joista tuli Stalinin vaikutuksesta Neuvostoliittoon myönteisesti suhtautuvia kansandemokratioita. Sodan jälkeinen Neuvostoliitto Neuvostoliitosta tuli vuonna 1949 maailman toinen ydinasevaltio. Se pyrki liittymään Natoon Euroopan vakauttamiseksi, mutta tämän epäonnistuttua perusti Itä-Eurooppaan oman Varsovan liittonsa. Toista maailmansotaa seuranneen kylmänä sotana tunnetun kauden aikana Neuvostoliitto yritti levittää vaikutusvaltaansa maailmalle etenkin Yhdysvaltojen pyrkiessä patoamaan sitä. Tänä aikana Neuvostoliitto nousi maailman toiseksi supervallaksi. Nikita Hruštšov nousi Neuvostoliiton johtoon Stalinin kuolemaa 1953 seuranneen valtakamppailun jälkeen. Hruštšov sanoutui jyrkästi irti stalinismista ja purki Stalinin henkilökultin. Ulkopolitiikassa alettiin puhua "suojasäästä" ja "rauhanomaisesta rinnakkaiselosta". Neuvostoliitto pyrki saamaan entistä enemmän vaikutusvaltaa kolmannen maailman maissa. Kiinan kanssa ajauduttiin välirikkoon. Hruštšovin aikana Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisenä maana maata kiertävän satelliitin, joka tunnettiin nimellä Sputnik 1, ja venäläinen kosmonautti Juri Gagarin lensi ensimmäisenä ihmisenä avaruuteen kiertäen maapallon Vostok 1 -aluksessa vuonna 1961. Jännite Yhdysvaltain kanssa kasvoi uudelleen, kun maat kiistelivät ydinohjusten sijoittamisesta Turkkiin ja Kuubaan. Kuuban ohjuskriisi 1962 oli laukaista ydinsodan. Hruštšovin syrjäyttämistä seurasi jälkeen kollektiivisen johdon aika, kunnes Leonid Brežnevistä tuli 1970-luvun alussa maan johtohahmo. Hänen aikanaan talouskehitys pysähteli ja maa juuttui Afganistanin sotaan. Tyytymättömyys sotaa kohti kasvoi, kunnes neuvostojoukot vetäytyivät vuonna 1989. Vuodesta 1985 eteenpäin Mihail Gorbatšov aloitti poliittisen avoimuuden kampanjan glasnostin ja talouden uudelleenrakentamisen perestroikan valtion modernisoimiseksi. Neuvostoliiton kansantalous oli arvioitu 1970-luvulla maailman toiseksi suurimmaksi, ja 1980-luvulla se jatkoi kasvuaan. Viimeisinä vuosinaan neuvostotalous kärsi tavaroiden puutteesta kaupoissa, suurista budjettivajeista ja rahantarjonnan myötä nousseesta inflaatiosta. Avoimuus merkitsi etnisten jännitteiden kiristymistä eri puolilla Neuvostoliittoa. Varsinkin Baltian maat, jotka oli pakolla liitetty Neuvostoliittoon, olivat avoimesti valmiita jättämään liiton. Sen pelastamiseksi laadittiin Uusi liittosopimus, joka toteutuessaan olisi hajauttanut Neuvostoliiton "suvereenien valtioiden liitoksi". Vuoden 1991 elokuussa syntyi vallankaappausyritys Gorbatšovia vastaan. Sen tarkoituksena oli säilyttää Neuvostoliitto, mutta se johtikin lopulta liittouman purkautumiseen useiden tasavaltojen julistauduttua itsenäisiksi keskusvallasta. Venäjän neuvostotasavaltaa johtanut Boris Jeltsin julisti kommunistien vallan päättyneeksi. Neuvostoliitto hajosi 15 itsenäiseksi valtioksi joulukuussa 1991. Jeltsin oli äänestetty presidentiksi kesäkuussa 1991 Venäjän neuvostotasavallan ensimmäisissä presidentinvaaleissa. Venäjän federaation aika Neuvostoliiton hajoamisen aikana ja sen jälkeen tehtiin pitkälle meneviä talousreformeja, kuten laajoja yksityistämisohjelmia sekä markkinoiden ja kaupan vapauttamista. Tänä aikana Venäjän talous ajautui suureen kriisin. Tätä aikakautta kuvastivat tuotannon raju supistuminen (teollisuustuotanto puolittui) sekä bruttokansantuotteen pieneneminen noin 50 prosentilla vuosien 1990 ja 1995 välillä. Lokakuussa 1991 Jeltsin ilmoitti, että Venäjä ottaa käyttöönsä rajun šokkiterapiaksi kutsutun talousuudistusohjelman, jota Yhdysvallat ja Kansainvälinen valuuttarahasto suosittelivat. Hintojen säätely lakkautettiin ja yksityistäminen aloitettiin. Miljoonat ihmiset putosivat köyhyyteen. Maailmanpankin mukaan Neuvostoliiton ajan lopussa 1,5 prosenttia ihmisistä eli köyhyydessä kun taas vuoden 1993 puolivälissä peräti 39-49 prosenttia väestöstä oli köyhiä. Palkkojen maksujen viivästymisestä tuli pysyvä ongelma, kun miljoonien ihmisten palkat maksettiin kuukausia tai jopa vuosia myöhässä. Venäjä sai vastuulleen Neuvostoliiton ulkoisen velan maksamisen, vaikka sen väestö oli vain puolet Neuvostoliiton väestöstä. Yksityistäminen siirsi yritysten johtamisen pois valtion toimielimiltä yksityishenkilöiden ryhmille, joilla oli yhteyksiä sekä hallitukseen että Venäjän mafiaan. Väkivaltaiset rikollisryhmät saivat usein haltuunsa valtionyritykset käyttäen salamurhia ja kiristystä. Hallituksen virkamiesten korruptiosta tuli osa päivittäistä elämää. Monet vastarikastuneet gangsterit ja liikemiehet siirsivät miljardiomaisuuksiaan rahassa ja muussa muodossa ulos maasta, joka tarkoitti valtavaa pääomapakoa. Äkillinen ja pitkä lama lamautti laajemmin koko yhteiskuntaa. Sosiaalipalvelut romahtivat, syntyvyysaste putosi ja kuolleisuusaste ampaisi rajuun nousuun. 1990-luvun alku ja keskivaiheet olivat laittomuuksien aikaa. Rikollisjengit ja järjestäytynyt rikollisuus sekä murhat ja muut väkivaltarikokset riistäytyivät hallinnasta. Vuonna 1993 maa ajautui perustuslailliseen kriisiin, joka oli Moskovan rajuin sisäinen taistelu Lokakuun vallankumouksen jälkeen. Presidentti Jeltsin hajotti parlamentin laittomasti sen vastustaessa hänen aikeitaan keskittää valtaa ja kiihdyttää epäsuosittuja uusliberalistisia uudistuksia; vastauksena lainsäädäntövallan edustajat sulkivat itsensä valkoisen talon sisään, erottivat Jeltsinin ja valitsivat uuden presidentin. Seurasi suuria protesteja Jeltsiniä vastaan ja satoja kuoli väkivaltaisuuksissa. Asevoimat tukenaan Jeltsin lähetti armeijan ottamaan haltuunsa Venäjän parlamentin Valkoinen talo ja häätämään sen puolustajat. Armeija hoiti tehtävän panssarivaunujen ja tykistön avulla ja ajoi kansanedustajat ulos. Kriisin jälkeen maalle säädettiin uusi presidenttivaltainen perustuslaki, joka hyväksyttiin kansanäänestyksessä 12. joulukuuta 1993. Perustuslaki loi myös nykyisen kaksikamarisen parlamentin. 1990-lukua leimasivat aseistetut etniset konfliktit Pohjois-Kaukasuksella. Konflikteissa oli kyse islamistien kapinasta federaation valtaa vastaan (etenkin Tšetšeniassa) tai paikallisten ryhmien välisistä etnisistä tai klaanien kahinoista (kuten Pohjois-Ossetia-Alaniassa osseettien ja inguušien välillä tai eri klaanien välillä Tšetšeniassa). 1990-luvun alussa tšetšeeniseparatistit julistivat maan itsenäiseksi, jonka jälkeen alueella on käyty katkottaista sissisotaa (Ensimmäinen Tšetšenian sota, Toinen Tšetšenian sota) tšetšeenien kapinallisryhmien sekä Venäjän armeijan välillä. Separatistien terroristihyökkäykset siviileitä vastaan, kuten Venäjän kerrostalopommit, Moskovan teatterikaappaus ja Beslanin koulukaappaus tappoivat satoja ihmisiä ja aiheuttivat huomiota maailmalla. Tšetšenian sodissa kuoli joidenkin arvioiden mukaan pari sataatuhatta ihmistä ja niihin liittyi paljon siviileitä vastaan kohdistettuja julmuuksia ja muita sotarikoksia. Presidentin ympärille syntyi "perheeksi" kutsuttu sisäpiiri. Käyttöön otettiin uudissana "oligarkki", joka tarkoittaa poliittista valtaa käyttäneitä suurliikemiehiä, jotka näin pyrkivät edelleen edistämään rikastumistaan. Suuret budjettivajeet sekä Aasian talouskriisi saivat aikaan vuonna 1998 Venäjän talouskriisin, joka supisti maan BKT:ta entisestään. Putin vallassa Vuosituhannen viimeisenä päivänä (1999) presidentti Jeltsin erosi presidentin tehtävistään ja jätti paikan äskettäin nimitetylle pääministerille, Vladimir Putinille, joka voitti vuoden 2000 presidentinvaalit. Putin lisäsi suosiotaan toisen Tšetšenian sodan voitolla, vaikka ajoittainen väkivalta jatkuu alueella edelleen. Korkeat öljyn hinnat ja heikko valuutta yhdistettynä kasvavaan kotimaiseen kysyntään, kulutukseen ja investointeihin asettivat Venäjän talouden tähän päivään jatkuneelle kasvu-uralle, nostaen ihmisten materiaalista elintasoa ja lisäten Venäjän painoarvoa kansainvälisessä politiikassa. Putinin kaudella merkittävimpiä luonnonvaroja, kuten öljyn ja maakaasuntuotanto palautettiin valtion hallintaan ja muutama vaikutusvaltaisimmista oligarkeista menetti omaisuutensa. Putin keskitti myös valtaa takaisin Moskovaan mm. poistamalla alueiden kuvernöörien suorat vaalit. Putin on saanut länsimaista paljon kritiikkiä uudistustensa epädemokraattisiksi katsotuista piirteistä. Putinin Venäjää on arvosteltu erityisesti median vapauden polkemisesta. Esimerkiksi Freedom House -järjestön mukaan hallitus on rajoittanut uutisointia säätämillään laeilla ja toimittajat ovat joutuneet väkivallan ja uhkailun kohteeksi. Toimittajat ilman rajoja -järjestön 169 maata kattavassa lehdistönvapausindeksissä Venäjä oli vuonna 2010 sijalla 140. Putinin kaudella kasvanut vakaus, järjestyksen paluu ja talouden edistys tekivät hänestä kuitenkin kotimaassaan suositun sekä toivat tunnustusta myös ulkomailta. Vuonna 2008 käyty Georgian sota päättyi ranskalaisten välittämään rauhansopimukseen ja Venäjän sotilaallisen läsnäoloon Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Georgia viivästytti Venäjän liittymistä WTO:n vuoteen 2011 asti. Entinen miljonääri Mihail Hodorkovski tuomittiin vankilaan talousrikoksista 2005 ja 2010, mutta armahdettiin vuoden 2013 lopulla. Vuoden 2008 presidentinvaaleissa presidentiksi nousi Dmitri Medvedev ja Putin siirtyi pääministerin paikalle. Medvedevin kaudella suhteet Yhdysvaltoihin lämpenivät. Medvedevin julkisia esiintymisiä seurattiin ulkomailla tarkkaan etsien mahdollista omaa linjanvetoa eroon Putinin varjosta. Tällaista ei juurikaan havaittu, eikä monillekaan tullut yllätyksenä, kun Putin ilmoitti asettuvansa ehdolle vuoden 2012 vaaleihin. Putinin valintaa seurasivat opposition mielenosoitukset. Venäjän politiikka kehittyi 2010-luvulla yhä itsevaltaisempaan, vanhoillisempaan suuntaan, jossa ortodoksinen maa asettui yhä näkyvämmin länsimaita vastaan. Venäjän hallintoa ajoi länttä ja demokratiaa vastaan pelko mahdollisesta lännen ajamasta opposition vallankumouksesta tai muusta Kremlin kaatavasta vallanvaihdoksesta. Mahdollisen vallankumouksen vastatoimet itsessään uhkasivat laukaista niitä vastaan suuntautuvan protestivallankumouksen. Kun Putin palasi presidentiksi toukokuussa 2012, Venäjän hallinto siirtyi yhä autoritaarisemmalle linjalle. Protestien aikaansaama poliittinen liberalisointi valjastettiin nopeasti osaksi Kremlin manipulatiivisia hallintamenetelmiä, joita kutsutaan Venäjällä »poliittiseksi teknologiaksi.»Uusien puolueiden rekisteröintiä helpotettiin, minkä ansiosta presidentinhallinto on voinut hyödyntää pseudopuolueita opposition äänten hajottamiseen. Ehdokkaiden rekisteröinnissä hallinto on sen sijaan säilyttänyt monopolin, jonka avulla liian vaaralliset ehdokkaat voidaan sulkea pois vaaleista. Toimenpiteet ovat osaltaan marginalisoineet poliittisen kilpailun minimiin valtapuolue Yhtenäisen Venäjän hyväksi. Kremlin vaikeudet kuitenkin jatkuivat ja presidentin kannatus laski loppuvuoteen 2013 saakka. Vasta Krimin valtaus helmi-maaliskuussa 2014 muutti asetelmat tyystin. Vuonna 2013 Kreml laati lain, jonka pohjalta monia järjestöjä voitiin julistaa ulkomaisiksi agenteiksi. Tätä täydennettiin myöhemmin lailla "ei-toivotuista" järjestöistä. Vuonna 2014 Ukrainan vallankumousta seuranneina päivinä Venäjä teki sotilaallisen intervention venäläisenemmistöiselle Krimin niemimaalle. ja liitti sen itseensä. Sotilasmiehityksen aikana tehdyn alueliitoksen perusteluja ja liitoksen juridista oikeutusta ei juurikaan ole hyväksytty kansainvälisessä yhteisössä. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous piti Venäjän alueella järjestämää kansanäänestystä oikeudellisesti mitättömänä selkein numeroin ja monet maat asettivat talouspakotteet Venäjälle joka asetti puolestaan vastapakotteita. Helmikuussa 2015 oppositiopoliitikko Boris Nemtsov ammuttiin kuoliaaksi ohiajaneesta autosta Moskovassa. Nemtsov oli presidentti Vladimir Putinin vaikutusvaltainen ja äänekäs arvostelija. Hän kritisoi muun muassa Venäjän roolia Ukrainan kriisissä, maan talouden heikkoa tilaa ja Sotšin olympialaisten korruptiota. Nemtsovilla oli keskeinen rooli kahden muun oppositiopoliitikon, Aleksei Navalnyin ja Garri Kasparovin kanssa, kun Moskovassa järjestettiin jättimielenosoituksia vuonna 2011 ennen Putinin paluuta presidentiksi. Tapahtuma muistutti monien mielestä hallintoa voimakkaasti kritisoineen tunnetun journalistin Anna Politkovskajan murhaa vuonna 2006. Venäjä on ollut keskeinen sotilaallinen toimija Syyriassa syyskuusta 2015, jolloin se lähetti joukkojaan Syyrian presidentin Bashar al-Assadin tueksi Syyrian sisällissodassa. Se oli tukenut Assadia jo aiemmin, mutta Venäjän pommitukset käänsivät sodan suunnan al-Assadin eduksi. Vladimir Putin valittiin jälleen presidentiksi vuoden 2018 vaaleissa 76,69 prosentin kannatuksella Kesällä 2018 hallitus esitti eläkeiän nostamista asteittain useilla vuosilla. Taktiikka oli perinteinen: uutinen kerrottiin jalkapallon MM-kisojen avauspäivänä, Putin pysyi erossa epäsuositusta uudistuksesta, vastuu oli hallituksella ja tämän jälkeen presidentti selitti televisioidussa puheessa uudistuksen välttämättömyyttä. Tammikuussa 2020 Venäjän uudeksi pääministeriksi tuli Mihail Vladimirovitš Mišustin, joka seurasi pääministerinä vuodesta 2012 toiminutta Dmitri Medvedeviä. Tarkkailijoiden mielestä Putin pyrki vuoden 2020 perustuslain uudistuksella takertumaan valtaan. Politiikka ja hallinto Venäjä valtiona Venäjän perustuslaillisen kriisin jälkeen 12. joulukuuta 1993 suoritetussa kansanäänestyksessä hyväksytyn nykyisen perustuslain mukaan Venäjä on semipresidentiaalinen liittovaltio, jossa presidentti on valtionpäämies ja pääministeri on hallituksen johtaja. Liittovaltio on rakennettu edustuksellisen demokratian periaatteiden mukaan. Hallintoa säädellään vallan kolmijako -opin mukaan perustuslain määrittelemällä tavalla. Perustuslaki toimii maan ylimpänä laillisena dokumenttina sekä yhteiskuntasopimuksena maan kansalaisille. Liittovaltion valtiovalta jaetaan kolmeen haaraan: Lainsäädäntövalta: kaksikamariseen liittokokoukseen (parlamenttiin), joka koostuu 450-jäsenisestä valtionduumasta (alempi kamari) sekä liittoneuvostosta (ylempi kamari), säätää liittovaltion lain, julistaa sodan, hyväksyy valtiosopimukset, omaa budjettivallan, sekä omaa vallan asettaa hallituksen jäseniä virkasyytteeseen ja erottaa heidät virastaan. Duuman edustajat valitaan maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia. Liittoneuvoston 176 jäsentä käsittävät kaksi jäsentä kultakin Venäjän 89 alueelta. Toimeenpanovalta: Presidentti on puolustusvoimain ylipäällikkö, voi veto-oikeudellaan kumota lakialoitteita, sekä nimittää ministeriön ja muut virkamiehet, jotka hallinnoivat ja saattavat voimaan liittovaltion lakeja ja politiikkaa. Tuomiovalta: Perustuslaillinen tuomioistuin, korkein oikeus, ja ylin välimiesoikeus sekä alemmat liittovaltion tuomioistuimet, joiden tuomarit ovat presidentin suosituksesta liittoneuvoston nimittämiä, tulkitsevat lakeja ja voivat kumota lakeja, joita ne pitävät perustuslain vastaisina. Perustuslaillinen oikeus perustuu perustuslain mukaan kaikkien kansalaisten tasavertaisuuteen, tuomarit ovat itsenäisiä ja vain lain itsensä alaisia, oikeudenkäynnit ovat avoimia ja syytetylle taataan puolustus. Vuodesta 1996 lähtien Venäjä on jättänyt kuolemanrangaistuksen pois käytöstä, joskaan sitä ei ole lailla kumottu. Kansa äänestää presidentin kuuden vuoden kaudeksi (sama presidentti ei saa olla virassa kolmea peräkkäistä kautta); Hallituksen ministeriöt koostuvat pääministeristä ja hänen avustajistaan, ministereistä ja muista valituista henkilöistä. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin. Myös valtionduuman on hyväksyttävä pääministerin nimitys. Entisen suomalaisen tiedustelueverstin, nykyään kyberturvallisuutta ja tiedustelua Jyväskylän yliopistossa tutkivan ja opettavan Martti J. Karin mukaan lännessä ei aina tunneta Venäjän toimintatapoja, esimerkiksi valehtelun käsitettä. Venäjän historiasta kumpuaa strateginen taktinen valehtelu ja taktinen totuus. Puolueet Vuoden 2016 duuman vaaleissa Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä sai 54,2 prosenttia äänistä ja 343 paikkaa. Venäjän federaation kommunistinen puolue sai 13,4 prosenttia ja 42 paikkaa, Vladimir Žirinovskin johtama Venäjän liberaalidemokraattinen puolue 13,4 prosenttia ja 39 paikkaa ja Oikeudenmukainen Venäjä 6,22 prosenttia ja 23 paikkaa. Muut puolueet saivat yhteensä kolme edustajaa. Äänestysprosentti oli 47,9. Vuoden 1999 duuman vaaleissa suurin puolue oli Venäjän federaation kommunistinen puolue. Vuoden 2003, ja vuoden 2007 ja vuoden 2011 duuman vaaleissa suurin puolue oli Yhtenäinen Venäjä. Vaalijärjestelmää uudistettiin ennen 2007 vaaleja poistamalla listojen ulkopuoliset yhden edustajan enemmistövaalipiirit ja mahdollisuus äänestää kaikkia ehdokkaita vastaan. Poliittinen vapaus ja korruptio Läntisten arvioiden mukaan Venäjän ihmisoikeustilanne on heikentynyt 2000-luvun aikana, ja valtion johdon asenne kansalaistoimintaa kohtaan on muuttunut epäluuloiseksi. Viranomaisten näkemyksen mukaan kansalaistoiminnan tehtävänä on tukea hallituksen politiikkaa. Riippumattomien järjestöjen toimintaa haittaa tiukka valvonta, joka jättää tilaa viranomaisten mielivallalle. Järjestöt jakautuvatkin viranomaisten silmissä "rakentaviin" ja oppositiohenkisiin järjestöihin. Yhteistä kaikille itsenäisesti muodostuneille järjestöille on voimakas paikallisuuden korostaminen, jota on pidetty vastareaktiona aiemmalle neuvostoliittolaiselle keskittämiselle. Yhdysvaltain hallituksen rahoittaman Freedom Housen mukaan vuonna 2018 Venäjä on "ei vapaa" maa. Maailmanpankin ja World Justice Projectin arvion mukaan Venäjä kuuluu taloudelliseen tilanteeseensa nähden maailman heikoimpiin maihin lain noudattamisen ja poliittisen osallistumisen suhteen. Transparency Internationalin korruptioindeksillä vuonna 2017 Venäjä sijoittuu 135. sijalle kaikkiaan 180:stä arvioidusta maasta. Maailman rauhanindeksillä vuonna 2017 Venäjä sijoittuu 151. sijaille 163:sta arvioidusta maasta. Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2017 lehdistönvapausindeksissä Venäjä sijoittuu sijalle 148 / 180. Vapauksien kehitys Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Venäjä ei ole vapaa maa. Valta Venäjän autoritaarisessa poliittisessa järjestelmässä on keskittynyt presidentti Vladimir Putinin käsiin. Uskollisten turvallisuusjoukkojen, alistuvan oikeuslaitoksen, hallitun mediaympäristön ja hallitsevasta puolueesta ja taipuvista oppositioryhmistä koostuvan lainsäädännön ansiosta Kreml pystyy manipuloimaan vaaleja ja tukahduttamaan aidon erimielisyyden. Rehottava korruptio helpottaa yhteyksien välittymistä valtion virkamiesten ja järjestäytyneiden rikollisryhmien välillä. Ulkopoliittiset suhteet Kansainvälisessä oikeudessa Venäjän federaation katsotaan perineen Neuvostoliiton oikeussubjektin aseman. Venäjä jatkaa NL:n kansainvälisten sitoumusten täyttämistä ja sai myös NL:n pysyvän paikan YK:n turvallisuusneuvostossa, jäsenyydet muissa kansainvälisissä järjestöissä, NL:n oikeudet ja velvollisuudet kansainvälisissä sopimuksissa sekä sen omistukset ja velat. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana Venäjällä on keskeinen rooli kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa. Se on osallistunut kansainvälisten konfliktien selvittelyyn osallistumalla esimerkiksi Lähi-idän kvartettiin, kuuden osapuolen neuvotteluihin Pohjois-Korean kanssa, Kosovon sodan selvittelyyn ja ydinaseiden leviämistä koskevaan politiikkaan. Venäjä on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja APECin jäsen. Venäjällä on johtava asema alueellisissa järjestöissä, kuten Itsenäisten valtioiden yhteisössä, Euraasian talousyhteisössä, Kollektiivisessa turvallisuusjärjestössä, sekä Shanghain yhteistyöjärjestössä. Presidentti Dmitri Medvedev on suosinut eri tavoin strategista kumppanuutta ja läheistä integraatiota, mikä näkyy esimerkiksi EU:n ja Venäjän "yhteisten tilojen" yhteistyöhankkeessa. Venäjä on kehittänyt neuvostoliittoaikaista ystävällisemmät, joskin edelleen varsin epävakaat suhteet Natoon. Venäjän ja Naton välille perustettiin komissio vuonna 2002 mahdollistamaan 26 sotilasliiton valtion ja Venäjän tasaväkisen kumppanuuden yhteisten päämäärien tavoittelua varten. Venäjällä on diplomaattisuhteet 178 maahan. Sen suhteellisen suureen diplomaattiseen verkostoon kuuluu 143 suurlähetystöä, 87 konsulaattia ja 12 muuta diplomaattista asemapaikkaa 145:ssä maassa. Lähetystöjensä kautta Venäjä lähettää tiedustelu-upseereita peitetehtäviin: esimerkiksi Britanniaan noin 30 - MI5:n johtajan mukaan saman verran kuin kylmän sodan vuosina. Myös Ruotsissa Venäjä värvää agentteja ja harjoittaa salakuuntelua. Ruotsin Säpo arvioi vuosina 2015 ja 2021, että noin kolmannes Venäjän diplomaateista Ruotsissa työskentelee peitetehtävissä. Suomessa Venäjän tiedusteluorganisatio on Supon mukaan "aktiivinen". Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija arvioi, että Venäjällä on Suomessa parikymmentä tiedustelu-upseeria Suomen suurlähetystössä ja konsulaateissa; useita matkustavia tiedustelu-upseereja; sekä Venäjän hyväksi toimivia Suomen kansalaisia. Venäjän ulkopolitiikasta päättää presidentti ja sitä toteuttaa maan ulkoministeriö. Putinin ulkopolitiikan keskeinen toteuttaja on ollut maan erittäin pitkäaikainen ulkoministeri, maaliskuusta 2004 yhtäjaksoisesti Venäjän ulkoministerinä toiminut Sergei Lavrov. Huhtikuussa 2018 hän sanoi haastattelussa, että Venäjän ja lännen suhteet ovat nyt huonommat kuin kylmän sodan aikana. Erityisen jyrkästi hän kritisoi lännen Venäjälle asettamia talouspakotteita. Winston Churchill luonnehti Venäjää usein siteeratulla lauseella: "Venäjä on arvoituksen sisällä oleva salaisuuteen kääritty pulma". Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs René Nyberg torjuu Venäjän moisen mystifioinnin, joka hänestä on turhaa ja epähistoriallista. Suurtapahtumat 2000-luvulla Venäjällä on järjestetty enemmän kansainvälisiä tapahtumia kuin koskaan aiemmin historiansa aikana. Keisariajalla ei Venäjällä määritelmän mukaisia tapahtumia nähty ja Neuvostoliittokin järjesti niitä vain kaksi: Moskovan kesäolympialaiset kesällä 1980 ja opiskelijoiden kansainväliset urheilukilpailut eli universiadit vuonna 1973. Venäjän federaatio on puolestaan 2000-luvulla isännöinyt euroviisut (2009), universiadit (2013), Sotšin talviolympialaiset ja paralympialaiset (2014) jalkapallon MM-kisat (2018) sekä talviuniversiadit Krasnoyarskissa vuonna 2019. Useat tutkijat ovat todenneet, että megatapahtumien isännöinti on ollut Venäjälle tapa todistaa paluutaan suurvallaksi. Venäjä on investoinut tapahtumiin mittavia summia valtion ja valtionyhtiöiden budjeteista ja on onnistuneilla järjestelyillä pyrkinyt viestittämään taloudellista ja poliittista vahvuuttaan ulkomaille. Buumiin on myös sisäpoliittisia syitä. Yksi tavoite on ollut maan alueellinen kehittäminen. Moskovan ohella Pietari, Sotši, Kazan ja Jekaterinburg ovat isännöineet useita kansainvälisiä tapahtumia. Toisaalta megatapahtumien sijoittaminen eri puolille Venäjää on ollut tapa sitouttaa kaupunkeja keskusvallan tavoitteisiin ja se on toiminut myös perusteluna resurssien alueelliselle jakamiselle. Maakuvan näkökulmasta megatapahtumien hajauttaminen voidaan nähdä pyrkimykseksi tehdä Moskovan ja Pietarin ulkopuolista Venäjää tunnetuksi ulkomaalaisille ja näin luoda puitteita turismin laajenemiselle. Megatapahtumien järjestämistä on perusteltu myös kansallisen yhtenäisyyden lujittamisella, työpaikkojen luomisella sekä kansanterveyden ja nuorisotyön kehittämisellä. Vuonna 2012 antamassaan haastattelussa Putin perusteli jalkapallon MM-kisojen tuomista Venäjälle kansallisen liikuntakulttuurin vahvistamisella ja nuorten innostamisella urheilun pariin. Konflikteja ja sotia Venäjä miehittää Krimin niemimaata ja on osallinen Itä-Ukrainan sodassa, joka helmikuussa 2022 eskaloitui vahvasti, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vahvemmin voimin. Venäjän hallinto on salamurhannut vihollisiaan ulkomailla. Esimerkiksi entinen FSB-agentti Aleksandr Litvinenko myrkytettiin radioaktiivisella aineella Lontoossa vuonna 2006, tutkimuksen mukaan Vladimir Putinin hyväksynnällä. Vuonna 2018 venäläinen tiedustelu-upseeri Sergei Skripal tyttärineen myrkytettiin Britanniassa venäläisellä hermomyrkyllä, ja syylliseksi nimettiin Venäjä. FSB ampui tšetšenialaisen aktivistin Zelimhan Khangošvilin Berliinissä vuonna 2019. Venäjän mukaan sille "epäystävällisiä maita" ovat Suomi ja muut Euroopan unionin jäsenmaat, Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Ukraina, Montenegro, Sveitsi, Albania, Andorra, Islanti, Liechtenstein, Monaco, Norja, San Marino, Pohjois-Makedonia, Japani, Etelä-Korea, Australia, Mikronesia, Uusi-Seelanti, Singapore ja Taiwan. Kiista Kuriilien saarten omistuksesta jäytää Venäjän ja Japanin välejä ja on estänyt toisen maailmansodan aikaisten vihollisasetelmien virallisen päättämisen aina näihin päiviin saakka. Venäjän tuki Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäistymiselle Georgiasta on katkeroittanut Venäjän suhteet Georgiaan. Iran kiistelee Kaspianmeren omistuksesta. Suomessa eräät järjestöt kannattavat Karjalan palautusta, mutta Suomen valtio ei sitä ole virallisesti vaatinut. Venäjän ja Viron välistä rajasopimusta ei ole allekirjoitettu. Duuma ei ole ratifioinut Beringinmeren rajasopimusta Yhdysvaltain kanssa. Syyria oli Venäjän vanha liittolainen. Venäjällä oli siellä tukikohta Neuvostoliiton peruna jo ennen sisällissotaa. Syyskuusta 2015 Venäjän ilmavoimien apu käänsi Syyrian sisällissodan suunnan presidentti al-Assadin eduksi. Yhdysvaltain vetäydyttyä syksyllä 2019 Syyrian kurdialueelta al-Assadin joukot pääsivät etenemään myös sinne. Samalla Venäjän merkitys vain kasvoi. Asevoimat Venäjä peri Neuvostoliitolta sen rajojen ulkopuoliset aseteollisuuden tuotantolaitokset ja suurin osa Neuvostoliiton aseteollisuudesta jäi Venäjän rajojen sisäpuolelle. Venäjän asevoimat on jaettu maajoukkoihin, laivastoon sekä ilmavoimiin ja ilmapuolustukseen. Yleisesikunnan alaisuudessa on lisäksi kolme aselajia: strategiset ohjusjoukot, avaruusjoukot ja maahanlaskujoukot. Vuonna 2006 Venäjän asevoimien palveluksessa oli 1,037 miljoonaa aktiivista työntekijää. Venäjällä on valtioista eniten varastoituja ydinaseita ja täydellinen triadi niiden kuljettamiseen. Sillä on kotimaahan sijoitettujen mannertenvälisten ballististen ohjusten lisäksi toiseksi suurin ballistisilla ydinohjuksilla varustettujen sukellusveneiden laivasto ja se on Yhdysvaltojen lisäksi ainoa maa, jolla on strategisten pommikoneiden osasto. Maalla on suuri ja täysin kotimainen aseteollisuus, joka tuottaa maan kaikki sotavälineet. Venäjä on maailman toiseksi suurin aseiden viejä. 2010-luvulla ero suurimpaan viejään eli Yhdysvaltoihin on kasvanut, samaan aikaan kun Intia ja Venezuela ovat vähentäneet ostojaan Venäjältä. Varusmiespalvelus on yksivuotinen. 18-27-vuotiaat ovat asevelvollisia. 60 prosenttia ikäluokasta saa kutsunnoissa vapautuksen, yleensä lääketieteellisistä syistä. Venäjän puolustusmenot olivat Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin (SIPRI) mukaan vuonna 2018 maailman kuudenneksi suurimmat, 61,4 miljardia dollaria, ja pienentyneet edellisestä vuodesta 3,5 prosentilla. Tämä vertailu perustuu kuitenkin viralliseen ruplan ja dollarin vaihtokurssiin. Aseostot tehdään kuitenkin ruplina, ja jos vertailu tehdään ostovoimakorjatuilla dollareilla, puolustusmenot ovat noin 150-180 miljardia dollaria. Aluejako Federaatiosubjektit Venäjän federaatio eli liittovaltio koostuu 83 jäsenestä, federaatiosubjektista. Subjektit ovat itsehallinnollisia yksiköitä, joilla on tasavertainen edustus Venäjän liittovaltioneuvostossa (kaksi edustajaa kustakin). Subjektit kuitenkin eroavat toisistaan siinä suhteessa, kuinka paljon autonomiaa niillä on. Federaatiosubjektit käsittävät: 46 aluetta eli oblastia: yleisin federaatiosubjektityyppi. Alueella on liittovaltiotasolla nimitetty kuvernööri ja paikallisesti valitut lainsäätäjät. 21 tasavaltaa: nimellisesti autonomisilla tasavalloilla on oma perustuslakinsa, presidenttinsä ja parlamenttinsa. Tasavalloilla on oikeus käyttää omaa virallista kieltään Venäjän kielen rinnalla, mutta kansainvälisissä asioissa niitä edustaa federaatio. Tasavallat on tarkoitettu etnisten vähemmistöjen kotialueiksi. Yhdeksän aluepiiriä (krai): nämä ovat hyvin samantyyppisiä kuin alueet. Aluepiirit on rajattu historian perusteella. Alun perin ne olivat rajamaita ja myöhemmin myös hallinnollisia lohkoja, jotka sisälsivät alueita tai autonomisia piirejä. Neljä autonomista piirikuntaa (avtonomnyi okrug): alun perin alueiden ja aluepiirien sisäisiä kokonaisuuksia, jotka luotiin etnisiä vähemmistöjä varten. Näistä tehtiin federaatiosubjekteja 1990-luvulla. Ne ovat Tšukotkaa lukuun ottamatta hallinnollisesti alueiden tai aluepiirien alaisia. Yhden autonomisen alueen, joka on Juutalaisten autonominen alue: autonomiset alueet olivat alun perin aluepiirien alaisia hallinnollisia yksiköitä. Vuonna 1990 niistä tuli tasavaltoja, yhtä lukuun ottamatta. Kaksi liittokaupunkia (Moskova ja Pietari): maan kaksi suurinta kaupunkia muodostavat omat federaatiosubjektinsa, erillään niitä ympäröivistä alueista (Moskovan alue ja Leningradin alue). Federaatiopiirit ja talousalueet Liittovaltiosubjektit on jaoteltu kahdeksaan federaatiopiiriin (federalnyi okgrug), joista jokaista johtaa Venäjän presidentin nimittämä täysivaltainen edustaja. Toisin kuin federaatiosubjektit, federaatiopiirit eivät ole hallinnoltaan valtiollista tasoa alempana olevia vaan ne kuuluvat suoraan federaation hallinnon alaisuuteen. Federaation edustajat federaatiopiireissä ovat yhteyshenkilöitä federaatiosubjektien ja itse federaation välillä. He ovat vastuussa siitä, että subjektit toimivat federaation lakien mukaisesti. Taloudellisia ja tilastointitoimintoja varten subjektit on myös ryhmitelty 12 talousalueeseen. Talous Yleistä Venäjä on yksi maailman kymmenestä suurimmasta taloudesta. Vuonna 2011 sen bruttokansantuote oli 1 850 miljardia ja ostovoimapariteetilla korjattuna 2 414 miljardia dollaria. BKT henkeä kohden oli 17 000 dollaria. Suurin osa BKT:sta muodostui palveluista (58,6 %), toiseksi suurin teollisuudesta (36,9 %) ja loput maataloudesta (4,5 %). Maassa on 75,41 miljoonaa työikäistä eli sen työvoimakapasiteetti on maailman kahdeksanneksi suurin. Maan talouskehitys on ollut maantieteellisesti epätasaista Moskovan alueen tuottaessa suhteellisesti hyvin suuren osan maan BKT:stä. Suurin osa Venäjän alueista, erityisesti alkuperäiskansojen alueet ja maaseutuyhteisöt Siperiassa, ovat jääneet pahasti jälkeen. Kuitenkin keskiluokka on kasvanut vuoden 2000 kahdeksasta miljoonasta 55 miljoonaan (vuoden 2006 luku). Venäjän valtion budjetin menot olivat vuonna miljardia ja tulot 420 miljardia dollaria, jonka seurauksena sen budjetin alijäämä oli 0,5 prosenttia BKT:sta. Valtion julkinen velka oli 13,41 prosenttia BKT:sta. Venäjän valuutta on rupla ja valuutan liikkeelle laskua ja vakautta säätelee Venäjän keskuspankki. Lisäksi maassa toimii useita muita pankkeja, joiden lukumäärä vuonna 2011 oli 980. Kaksi Venäjän suurinta pörssiä ovat Russian Trading System (RST) ja Moscow Interbank Currency Exchange (MICEX). Ne yhdistyivät nimellisesti vuoden 2011 lopussa ja yhdistyminen on tarkoitus saattaa loppuun vuosien 2012 ja 2013 aikana. Venäjällä ollaan myös perustamassa omaa arvopaperikeskusta, jonka on tarkoitus aloittaa toimintansa vuonna 2013. Dosentti Markku Salomaan mukaan öljyn korkea hinta nosti 2000-luvulla Venäjän talouden ja asevoimat vahvoiksi. Apulaisvaltiovarainministerin (2015) mukaan Venäjän vararahastot tyhjenevät parissa vuodessa, ellei öljyn hinta jälleen nouse. Vaihtoehtona ovat säästöt, ja jo nyt kuudennes väestöstä elää toimeentulorajan alapuolella (alle 135 euroa kuussa). Venäjän alueella on maailman viidenneksi runsaimmat luonnonvarat , joihin kuuluvat maailman laajimmat maakaasuesiintymät, toiseksi suurimmat hiilivarat ja kahdeksanneksi suurimmat öljyvarannot. Se on maailman johtava maakaasun viejä ja toiseksi suurin öljynviejä. Öljy, maakaasu, metallit ja puu käsittävät 80 prosenttia Venäjän ulkomaanviennistä. Arviot öljy- ja kaasusektorin osuudesta Venäjän BKT:sta vaihtelevat tilastoja tekevästä tahosta riippuen alle 10 prosentista noin 20 prosenttiin. Vuonna 2011 Venäjän viennin arvo oli 498,6 miljardia yhdysvaltojen dollaria. Sen huomattavimmat vientituotteet olivat öljy, maakaasu, metallit, puu ja puutarvikkeet, kemikaalit sekä useat siviili- ja sotilastuotteet. Merkittävimmät vientimaat olivat Alankomaat (12,3 %), Kiina (6,5 %), Italia (5,6 %), Saksa (4,6 %) ja Puola (4,3 %). Samana vuonna Venäjän tuonnin arvo oli 310,1 miljardia yhdysvaltojen dollaria ja sen merkittävimmät tuontimaat olivat Kiina (15,6 %), Saksa (10 %), Ukraina (6,6 %) ja Italia (4,3 %). Huomattavimpia tuontihyödykkeitä olivat koneet, ajoneuvot, lääketarvikkeet ja muovit. Venäjästä tuli Maailman kauppajärjestön jäsen elokuussa 2012. Vuonna 2008 maatalous työllisti 10 prosenttia työvoimasta ja toi noin neljä prosenttia bruttokansantuotteesta. Tärkeimpiä tuotteita ovat viljat, sokerijuurikas, auringonkukansiemenet, hedelmät ja vihannekset, naudanliha ja maitotuotteet. Teollisuus muodostaa 36,8 prosenttia Venäjän bruttokansantuotteesta ja työllistää 31,9 prosenttia maan työvoimasta. Venäjän teollisuus kattaa hiilen, öljyn, kaasun, kemikaalien ja metallien tuotannon kaivostoiminnasta jalostukseen. Lisäksi Venäjä tuottaa laajan skaalan erilaisia koneita, sotilaskalustoa, tie- ja rautatiekalustoa sekä viestintävälineitä. Tuotanto kattaa myös maatalouskoneet, sähkön tuotanto- ja siirtotarvikkeet, lääketieteelliset ja tieteelliset välineet sekä kestokulutushyödykkeet. Maassa toimii myös huomattavaa vaate-, elintarvike- ja käsityöteollisuutta. Vuonna 2010 teollisuus kasvoi 8,2  prosenttia. Venäjän palvelutalous syntyi käytännössä vasta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, josta eteenpäin sen merkitys valtiontaloudelle kasvoi aina vuoteen 2008 asti. 2000-vuosikymmenellä palveluiden osuus Venäjän BKT:sta on ollut 55-60 prosentin paikkeilla, kun kehittyneissä teollisuusmaissa se on noin 65-70 prosenttia. Merkittävimmät palvelualat ovat kaupan ala ja korjauspalvelut, kiinteistönvälitys- ja vuokrauspalvelut sekä liikenne- ja viestintäpalvelut. Venäjän talouden kasvu oli globaaliin finanssikriisiin eli vuoteen 2008 saakka paljon nopeampaa kuin se on ollut sen jälkeen. Vuosina 2000-2008 BKT:n vuosikasvu oli keskimäärin seitsemän prosenttia, vuosina 2009-2018 vain prosentti. Vuosina 2010-2013 Venäjän talous kasvoi keskimäärin 3,5 prosenttia, 2014-2018 enää noin 0,5 prosenttia vuodessa. Talouden kasvun hiipumisen taustalla on ollut maailmantalouden kasvuvauhdin hiipuminen, öljyn hinnannousun loppuminen sekä Venäjän 90-luvun reformeista saadun hyödyn loppuminen ja talousreformien loppuminen 2000-luvun alusta lukien. Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan eli vuoden 2014 jälkeen Venäjän talouspolitiikassa on korostunut tuonninkorvaus, eristäytyminen ja valtiojohtoisuus. Lisäksi samaan aikaan länsimaiden pakotteet ovat nostaneet ulkomaisen rahoituksen hintaa ja pakottaneet erityisesti venäläiset pankit vähentämään ulkomaista velkaansa tuntuvasti. Energia Venäjä kuuluu maailman kymmenen eniten energiaa kuluttavan maan joukkoon ja vuonna 2018 se oli listalla neljäs (Kiinan, Yhdysvaltojen ja Intian jälkeen) kokonaiskulutuksella 800 Mtoe. Vanhentuneesta tuotanto- ja siirtokapasiteetista johtuen Venäjän energiankulutus suhteutettuna sen bruttokansantuotteeseen on korkeampi kuin millään muulla eniten energiaa kuluttavalla maalla. Sähkön tuotanto, siirto ja jakelu oli 2000-luvun alkuun asti Venäjän valtio-omisteisen monopoliyhtiö RAO JeES Rossiin hallinnassa. Sen toiminta lakkasi vuonna 2008, jonka jälkeen Venäjän sähköala alkoi avautua kilpailulle. Vesi- ja ydinvoimayhtiöt säilyivät kuitenkin valtio-omisteisina. Sähköntuotannon yksityistäminen on osa Venäjällä meneillään olevaan sähkösektorin uudistussuunnitelmaa. Uudistusten osana Venäjän sähkön tukkumarkkinat vapautettiin vuonna 2011. Venäjä on panostanut ydinvoimaan yli 50 vuoden ajan ja sen ydinvoimaloita operoi energiayhtiö Rosenergoatom. Vuonna 2018 maassa oli 38 ydinreaktoria, joista kahdeksan oli otettu käyttöön 2000-luvulla. Uusiutuvan energian potentiaalia olisi paljon, mutta sitä käytetään hyvin vähän. Tuuli- ja aurinkoenergian osuuden maan energiabudjetissa ei odoteta kasvavan yli yhden prosentin edes vuoteen 2040 mennessä. Liikenne Venäjällä on 1 213 lentopaikkaa - vain Yhdysvalloilla, Brasilialla, Kanadalla ja Meksikolla on enemmän. Kolmella on yli kolmen kilometrin kiitotie. Päällystettyä maantietä on kilometriä, mihin sisältyy 30 000 kilometriä moottoritietä. Rautateitä on 87 157 kilometriä. Siperian rata on maailman pisin rautatieosuus. Yli 60 vuotta rakennettu 3 500 kilometriä pitkä Baikalin-Amurin rautatie kulkee sen pohjoispuolella. Tiede ja tekniikka Koulutuksessa on panostettu perinteisesti vahvasti tieteeseen ja teknologiaan, jonka tuloksena Venäjän lääketieteen, matematiikan, luonnontieteen sekä avaruuden ja ilmailun tutkimus on edelleen yleensä korkeatasoista. Useampi venäläinen ja neuvostoliittolainen tieteilijä on palkittu Nobel-palkinnolla. Nobelin fysiikanpalkinto on myönnetty Andre Geimille ja Konstantin Novoseloville vuonna 2010 heidän grafeenia koskevan tutkimuksensa vuoksi. Vuonna 2003 Vitali Ginzburg ja Aleksei Abrikosov palkittiin heidän suprajohteiden ja supranesteiden tutkimuksestaan ja vuonna 2000 Žores Alfjorov oli yksi informaatio- ja kommunikaatiotekniikan tutkimuksen vuoksi palkituista. Vuonna 1978 Pjotr Kapitsa palkittiin hänen tutkimuksistaan aineen käyttäytymisestä matalissa lämpötiloissa. Vuonna 1964 Nikolai Basov ja Aleksandr Prohorov palkittiin heidän työstään kvanttielektroniikan alalla, joka johti laserin ja maserin kehittämiseen. Kaksi vuotta aikaisemmin Lev Landau oli palkittu hänen kondensoitua ainetta, etunenässä nestemäistä heliumia koskevasta teoriastaan ja vuonna 1958 Pavel Tšerenkov, Ilja Frank ja Igor Tamm palkittiin Tšerenkovin säteilyn selittämisestä. Nikolai Semjonov jakoi vuonna 1956 jaetun Nobelin kemianpalkinnon kemiallisten reaktioiden mekanismien tutkimuksensa vuoksi. Ivan Pavloville myönnettiin vuonna 1904 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto hänen ruoansulatuksen fysiologian tutkimuksensa vuoksi. Neuvostoliiton avaruusohjelma oli asevoimien alaisuudessa, ja kylmä sota vaikutti sen salaamiseen. Väestö Alustavien arvioiden mukaan vuoden 2008 ensimmäisenä päivänä Venäjällä oli 142 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2007 väestö kutistui ihmisellä eli 0,17 prosentilla (edellisenä vuonna ihmisellä ja 0,37 prosentilla). Maahanmuutto kasvoi 50,2 prosentilla vuonna 2007 ja saavutti hengen lukeman. Suuri enemmistö maahanmuuttajista tuli IVY-maista ja oli etnisesti venäläistä tai ainakin venäjänkielistä. Laittomien maahanmuuttajien lukumääräksi IVY-maista arvioidaan noin kymmentä miljoonaa. Venäjän federaatio on monikansallinen yhteiskunta, koti yli 160 etniselle ryhmälle, johon sisältyy alkuperäiskansoja. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 prosenttia on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1 %), mordvalaiset ja valkovenäläiset. Alle puoli prosenttia väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Vaikka Venäjän väestö on suhteellisen suuri, on väestötiheys matala valtion valtaisan pinta-alan vuoksi. Väestötiheys on suurimmillaan Euroopan puolella, lähellä Uralvuoria sekä Lounais-Siperiassa. 73 prosenttia väestöstä elää kaupunkialueilla. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuoden 2002 laskennan mukaan kaksi suurinta kaupunkia ovat Moskova asukasta) ja Pietari ). Yksitoista muuta kaupunkia ovat kooltaan yhden ja kahden miljoonan väliltä: Tšeljabinsk, Kazan, Novosibirsk, Nižni Novgorod, Omsk, Perm, Rostov-na-Donu, Samara, Ufa, Volgograd ja Jekaterinburg. Venäjän väestö oli suurimmillaan vuonna 1991, jolloin väkeä oli . Vuonna 2007 kuolleisuus ylitti syntyvyyden hengellä. Edellisenä vuonna lukema oli suurempi: . Venäjän Tilastopalvelun mukaan kuolleisuusaste laski neljä prosenttia vuonna 2007 verrattuna edellisvuoteen, ollen noin kahden miljoonan paikkeilla kun taas syntyvyysaste kasvoi 8,3 prosenttia vuosittain ollen nyt 1,6 miljoonan syntyneen paikkeilla. Väestö siis kutistuu korkean kuolleisuuden ja matalan syntyvyyden vuoksi. Syntyvyysaste on kyllä verrattavissa Euroopan maiden lukemiin (keskimäärin 11,3 syntynyttä tuhatta ihmistä kohden vuonna 2007; EU:n keskiarvo on 10,00 per 1 000), mutta maan väestö pienenee suuren kuolleisuuden takia (vuonna 2007 kuolleisuusaste oli 14,7 per 1 000 henkeä siinä missä EU:n keskiarvo oli 10,00 per 1 000). Venäjän terveysministeriö kuitenkin ennusti vuonna 2008, että vuoteen 2011 mennessä kuolleisuusaste ja syntyvyysaste kohtaavat kuolleisuuden pienetessä ja syntyvyyden noustessa. Koulutus Venäjällä on perustuslain takaama ilmainen koulutus kaikille kansalaisille, ja 99,4 prosenttia väestöstä on lukutaitoisia. Vuonna 2006 tehdyssä neljäsluokkalaisten luetunymmärtämistaitoa mittaavassa Bostonin yliopiston PIRLS-tutkimuksessa (Progress in International Reading Literacy Study) Venäjä sijoittui ensimmäiseksi. Korkeamman asteen koulutuspaikoista on Venäjällä kova kilpailu. Koulutuksessa on panostettu perinteisesti vahvasti tieteeseen ja teknologiaan, jonka tuloksena Venäjän lääketieteen, matematiikan, luonnontieteen sekä avaruuden ja ilmailun tutkimus on edelleen yleensä korkeatasoista. Hallitus jakaa valtion koulutuslaitoksille rahoitukset joko vakiintuneen kiintiösumman tai oppilasmäärän mukaan. Tämän tarkoituksena on taata, että kaikki pätevät oppilaat saavat koulutuspaikan. Lisäksi opiskelijoille myönnetään pieni stipendi ja ilmainen asuminen. Opetuslaitosten rahoitus tapahtuu kokonaan valtion tai alueellisen tason budjeteista. Rahoituksen turvaamiseksi monet valtion laitokset ovat avanneet ulkopuolisesti rahoitettuja virkoja, joiden määrä on ollut kasvussa. Uusien korkean teknologian ja muiden nousevien teollisuusalojen työvoiman tarvetta tyydyttämään on noussut monia yksityisiä korkean asteen oppilaitoksia. Terveys Venäjän perustuslaki lupaa ilmaisen, yleisen terveydenhuollon kaikille kansalaisille. Vaikka Venäjällä on enemmän lääkäreitä, sairaaloita ja terveysalan työntekijöitä kuin lähes millään muulla maalla on väestön terveys Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen heikentynyt huomattavasti sosiaalisten, taloudellisten ja elämäntapaan liittyvien muutosten myötä. Vuonna 2007 keskimääräinen eliniänodote oli miehille 61,5 vuotta ja naisille 73,9 vuotta. Keskimääräinen eliniänodote, 67,7 vuotta, on 10,8 vuotta lyhyempi kuin EU-maiden keskiarvo. Miesten matalan eliniän suurimmat taustatekijät ovat työikäisten miesten estettävissä olevat kuolinsyyt, kuten alkoholimyrkytykset, stressi, tupakointi, liikenneonnettomuudet sekä väkivaltarikokset. Miesten kuolleisuus nousi 60 prosenttia vuoden 1991 jälkeen ja on neljä-viisi kertaa korkeampi kuin Euroopassa keskimäärin. Johtuen sukupuolten välisestä eliniänodotteesta, sekä toisen maailmansodan yhä jatkuvasta vaikutuksesta (Venäjällä kuoli sodassa enemmän miehiä kuin missään muussa maassa) sukupuolten välillä vallitsee epätasapaino ja jokaista naista kohden on 0,859 miestä. Sydänsairaudet aiheuttavat 56,7 prosenttia kaikista kuolemista, ja näistä 30 prosenttia koskee työikäisiä ihmisiä. Noin 16 miljoonaa venäläistä kärsii verenkiertoelinten sairauksista, mikä on suhteellisesti toiseksi eniten maailmassa Ukrainan jälkeen. Kuolemat henkirikoksista, itsemurhista ja syövästä ovat myös kansainvälisellä tasolla hyvin korkeat. Itsemurhia tehdään prosentuaalisesti toiseksi eniten koko maailmassa, vain Liettuan tilastot ovat synkemmät. WHO:n mukaan tilanne on parantunut 2000-luvulla, mutta itsemurhien määrä on silti kaksi kertaa maailman keskiarvon verran. Vuoden 2007 tutkimuksen mukaan 52 prosenttia miehistä ja 15 prosenttia naisista tupakoi. Tupakka aiheuttaa maassa noin kuolemaa vuodessa. AIDSia ei juuri tavattu neuvostoaikana, mutta 1990-luvun aikana se lisääntyi huimasti suonensisäisten huumeiden leviämisen myötä. Virallisten tilastojen mukaan HIV-positiivisia ihmisiä on Venäjällä , mutta jotkut asiantuntijat pitävät todellisia lukuja selvästi korkeampana. Kamppaillakseen tautia vastaan hallitus lisäsi HIVin torjumisen keinoihin kohdistettuja varoja kaksinkymmenkertaiseksi vuonna 2006 ja seuraavana vuonna määrärahat vielä kaksinkertaistettiin edellisvuodesta. Neuvostoliiton jälkeisenä aikana myös tuberkuloosin aiheuttamat kuolemat ovat lisääntyneet rajusti erityisesti vankien usein sairastuessa tautiin. Kamppaillakseen väestön hupenemista vastaan hallitus on aloittanut useita ohjelmia, joiden tarkoitus on lisätä syntyvyyttä ja houkutella maahan lisää maahanmuuttajia. Hallitus on kaksinkertaistanut kuukausittaiset lapsilisät ja on asettanut vuodesta 2007 alkaen ruplan (noin 6800 euroa) kertapalkkion naisille, jotka saavat toisen lapsen. Vuonna 2007 syntyvyys nousi korkeimmalle tasolle Neuvostoliiton jälkeisenä aikana. Varapääministeri Sergei Ivanov myös kertoi 20 miljardin ruplan (noin 544 miljoonaa euroa) käyttämisestä neuvoloihin vuosina 2008-2009. Maahanmuutto nähdään välttämättömänä keinona ylläpitää maan väestömäärää. Kielet Venäjän 160 etnisen ryhmän edustajat puhuvat yhteensä noin sataa eri kieltä. Vuoden 2002 lukemien mukaan 142,6 miljoonaa ihmistä puhuu venäjää. Toiseksi suurin kieliryhmä ovat tataaria puhuvat (5,3 miljoonaa puhujaa) ja kolmantena saksankieliset (2,9 miljoonaa). Venäjä on keskushallinnon ainut virallinen kieli, mutta perustuslaki antaa yksittäisille tasavalloille oikeuden ottaa oman alueensa alkuperäiskieli alueen toiseksi viralliseksi kieleksi. Huolimatta laajasta alueellisesta levinneisyydestään venäjän kieli on varsin homogeenistä koko maassa. Venäjä on Euraasian maantieteellisesti laajimmalle levinnyt kieli ja puhujamäärältään suurin slaavilainen kieli. Venäjän kieli kuuluu indoeurooppalaisten kielten perheeseen ja lukeutuu valkovenäjän, ukrainan ja ruteenin tavoin slaavilaisten kielten itäslaavilaiseen haaraan. Vanhaa itäslaavilaista venäjän kieltä on löydetty kirjoitetussa muodossa 900-luvulta lähtien. Nykyään yli neljännes maailman tieteellisistä julkaisuista julkaistaan venäjäksi. Venäjän kieli on yksi Yhdistyneiden kansakuntien kuudesta virallisesta kielestä. Uskonnot Venäjän perinteiset uskonnot ovat kristinusko, islam, buddhalaisuus sekä juutalaisuus, jotka määritellään Venäjän vuonna 1997 säädetyssä "historiallisen perinnön laissa". Kristinuskon ortodoksinen suunta on Venäjän selvästi suurin uskonto. Venäjällä mielipidekyselyitä tekevän tutkimuskeskuksen mukaan 63 prosenttia vastaajista piti itseään Venäjän ortodokseina, 6 prosenttia muslimeina ja alle yksi prosentti piti itseään buddhalaisena, katolisena, protestanttina tai juutalaisena. 12 prosenttia ihmisistä sanoi uskovansa Jumalaan olematta minkään uskonnon harjoittaja, ja 16 prosenttia piti itseään ei-uskovana. Eri lähteiden ilmoittamat arviot ei-uskonnollisten ihmisten määrästä Venäjällä vaihtelevat suuresti. Lähteestä riippuen niitä on 16-48 prosenttia väestöstä. Ei-uskonnollisten ihmisten määrän arviointi on hankalaa, sillä etniset venäläiset identifioivat itsensä ortodokseiksi silloinkin, kun he eivät varsinaisesti harjoita uskontoaan tai edes usko sen oppeihin. Sama koskee myös muita uskontoja, jotka ovat leimautuneet osaksi eri kansanryhmien identiteettiä. Uskontokuntiin kuuluminen jakautuu pääasiassa etnisten jakolinjojen mukaan. Slaavit ovat yleensä ortodokseja ja turkkilaiskielten puhujat muslimeita, joskin maassa on myös turkkilaisia väestöryhmiä, jotka eivät edusta islamia (esimerkiksi jakuutit). Venäjän ortodoksinen kirkko on luonteeltaan puolivaltiollinen. Ortodoksikristillisyys omaksuttiin Venäjällä alun perin 900-luvulla. Ortodoksisen kirkon sisällä toimineista liikkeistä historiallisesti merkittävin on ollut vanhauskoisuus, jota vielä 1900-luvun alussa kannatti jopa 10 prosenttia väestöstä. Nykyään vanhauskoisten kannatus on laskenut tuntuvasti matalammaksi. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen vapaat suunnat, kuten herätyskristillinen liikehdintä, ovat lisänneet kannatustaan. 95 prosenttia rekisteröidyistä seurakunnista kuuluu varsinaisen Venäjän ortodoksisen kirkon alaisuuteen, mutta sen lisäksi on myös pienempiä ortodoksisia kirkkoja. Suurin osa ortodoksiuskoa tunnustavista ei käy säännöllisesti kirkossa. Kuitenkin kirkko on kunnioitettu sekä uskonnollisten että ei-uskonnollisten keskuudessa, sillä se nähdään Venäjän kulttuuriperinnön symbolina. Yhdysvaltain sisäministeriön vuoden 2007 uskonnon vapautta käsittelevän raportin mukaan 100 miljoonaa venäläistä pitää itseään ortodoksikristittyinä. Pienempiin kristillisiin suuntauksiin Venäjällä kuuluvat katoliset, Armenian apostolinen kirkko sekä muutamat protestanttiset suuntaukset. Siinä missä ortodoksisuus on Venäjän slaavilaisia kansanosia etnisesti määrittelevä uskonto, sunnilainen islam on vastaavalla tavalla useimpien turkkilaisia kieliä puhuvien kansojen perinteinen uskonto. Muslimiväestö keskittyy pääosin tietyille Venäjän eteläisille alueille, kuten Kaukasukselle ja Tatarstaniin. Venäjällä on arvioitu asuvan 15-20 miljoonaa muslimia, mikäli kaikkien muslimikansojen jäsenet lasketaan muslimeiksi. Buddhalaisuutta on perinteisesti esiintynyt Burjatiassa, Tuvassa ja Kalmukiassa. Jotkut Siperian ja kaukoidän alkuperäisasukkaat harjoittavat luonnonuskontoja valtauskontojen lisäksi. Kulttuuri Musiikki ja baletti Taidemusiikki alkoi toden teolla nostaa päätään Venäjällä 1800-luvulla, jolloin musiikkielämää määritteli kiista kahden ryhmittymän välillä. Mihail Glinka ja hänen seuraajiensa muodostama viiden ryhmä korostivat venäläistä kansallistunnetta ja lisäsivät tyyliinsä kansanmusiikin ja uskonnollisen musiikin piirteitä. Toista suuntausta edustivat kansainvälisemmin, mutta silti konservatiivisemmin suuntautunut Anton Rubinstein ja hänen veljensä Nikolai. Myöhempää romantiikkaa Venäjällä edustivat esimerkiksi Modest Musorgski, Nikolai Rimski-Korsakov ja tunnetuimpana Pjotr Tšaikovski, josta tuli musiikkinsa selkeän venäläisistä piirteistä huolimatta yksi kaikkien aikojen suosituimmista säveltäjistä myös ulkomailla. Romantiikan lippua piti yllä 1900-luvun alussa vielä etenkin pianokonsertoistaan tunnettu Sergei Rahmaninov. Muita 1900-luvun maailmankuuluja ja yhä suosittuja venäläissäveltäjiä ovat Aleksandr Skrjabin, Igor Stravinsky, Sergei Prokofjev, Dmitri Šostakovitš ja Irving Berlin, joskin viimeksi mainittu vaikutti Yhdysvalloissa. Näistä etenkin ulkomaille muuttanut Stravinsky oli uudistuksellinen hahmo, joka vei taidemusiikin kehitystä eteenpäin. Neuvostoaikana säveltäjiä valvottiin tarkkaan ja musiikin tuli olla optimistista, isänmaallista ja helposti ymmärrettävää. Venäjän musiikkikonservatoriot ovat tuottaneet suuret määrät maailmankuuluja solisteja. Näistä tunnetuimpiin kuuluvat viulistit David Oistrah ja Gidon Kremer, sellisti Mstislav Rostropovitš, pianistit Vladimir Horowitz, Svjatoslav Richter ja Emil Gilels sekä laulaja Galina Višnevskaja. Tšaikovski on muiden töidensä ohella suosituin balettisäveltäjä, jonka tunnetuimpiin töihin kuuluvat Joutsenlampi, Pähkinänsärkijä sekä Prinsessa Ruusunen. 1900-luvun alkupuolella venäläiset tanssijat Anna Pavlova ja Vatslav Nižinski kohosivat maailmanmaineeseen, kun impressaario Sergei Djagilev ja hänen Ballets russes -ryhmänsä kiersivät ulkomailla. Neuvostoajan baletti täydensi 1800-luvun traditiota, ja Neuvostoliiton balettikoulut tuottivat lukuisia kansainvälisen tason tähtiä, joihin kuuluvat esimerkiksi Maija Plisetskaja, Rudolf Nurejev, ja Mihail Baryšnikov. Balettiesityksiä järjestävät Moskovan Bolšoi-teatteri ja Pietarin Mariinski-teatteri ovat säilyttäneet maineensa tähän päivään asti. Rock and roll saapui Venäjälle 1960-luvulla, ja venäläisen rockin kultakausi ajoitetaan yleensä 1980-luvulle. Tunnettuja maan rajojen ulkopuolellakin suosiota saaneita artisteja ovat esimerkiksi laulaja Alla Pugatšova sekä tyttöduo t.A.T.u. Taide- ja populaarimusiikin lisäksi Venäjän lukuisilla etnisillä ryhmillä on omat kansanmusiikin perinteensä. Kirjallisuus Venäjän kirjallisuutta on pidetty hyvin vaikutusvaltaisena ja monet sen teoksista kuuluvat maailmankirjallisuuden parhaiten tunnettuihin töihin. Venäjän kirjallisuuden historian on ajoitettu alkavan jo 900-luvun tienoilla. Varsinainen kansallinen kirjallisuuden traditio syntyi 1800-luvun alussa. Tämän aikakauden aloitti Aleksandr Puškin, jota pidetään modernin venäläisen kirjallisuuden perustajana. Häntä on usein sanottu "Venäjän Shakespeareksi". Venäjän tunnetuimpiin kirjailijoihin ja runoilijoihin 1800-luvulla kuuluivat Anton Tšehov, Mihail Lermontov, Leo Tolstoi, Nikolai Gogol, Ivan Turgenev ja Fjodor Dostojevski. Samoin Ivan Gontšarov, Mihail Saltykov-Štšedrin, Aleksei Pisemski ja Nikolai Leskov jättivät kestävän jälkensä venäläiseen proosaan ja Puškinin ohella Pjotr Jeršov runouteen. Erityisesti Tolstoi ja Dostojevski ovat olleet vaikutukseltaan mammuttimaisia hahmoja, joita monet kriitikot ovat pitäneet kaikkien aikojen suurimpina romaanikirjailijoina. 1880-luvun tienoilla Venäjän kirjallisuus alkoi muuttua. Suurien romaanikirjailijoiden aika oli ohi ja lyhyempi proosa (novellit) sekä runous tulivat hallitseviksi tyylilajeiksi seuraavien vuosikymmenien ajaksi. Tätä aikaa kutsutaan usein kirjallisuuden hopeakaudeksi. Vuosiksi 1893-1914 symbolismi syrjäytti aiemmin hallinneen realismin. Aikakauden johtavia kirjoittajia olivat Valeri Brjusov, Andrei Belyi, Vjatšeslav Ivanov, Aleksandr Blok, Dmitri Merežkovski, Fjodor Sologub, Anna Ahmatova, Osip Mandelstam, Leonid Andrejev, Ivan Bunin ja Maksim Gorki. Vuoden 1917 vallankumouksen ja sitä seuranneen sisällissodan jäljiltä Venäjän kulttuurielämä oli kaaoksessa. Jotkut vanhemmat kirjailijat jättivät maan samalla, kun kirjailijoiden nuori sukupolvi, joka yleensä ainakin hieman tuki vallankumouksen ideaaleja, alkoi ilmaantua. Jotkut näistä perustivat kirjailijoiden järjestöjä tarkoituksenaan luoda uutta työväenluokan kulttuuria, joka sopisi vallankumouksen myötä syntyneen uuden valtion aikakaudelle. 1920-luvulla kirjailijat saivat tehdä työtään rauhassa, mutta 1930-luvulla Stalinin aikana kirjallisuuden viralliseksi ohjenuoraksi tuli sosialistinen realismi. Stalinin kuoleman jälkeen rajoituksia vähennettiin. 1970- ja 1980-luvuille tultaessa kirjailijat yhä enemmän jättivät huomiotta sosialistisen realismin ohjenuorat. Neuvostoajan johtaviin kirjailijoihin kuuluivat Jevgeni Zamjatin, Isaak Babel, Ilf ja Petrov, Juri Oleša, Vladimir Nabokov, Mihail Bulgakov, Boris Pasternak, Aleksandr Solženitsyn, Vladimir Majakovski, Mihail Šolohov, Jevgeni Jevtušenko ja Andrei Voznesenski. Viisi venäjänkielistä kirjailijaa on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon: Ivan Bunin 1933, Boris Pasternak (kieltäytyi palkinnosta 1958), Mihail Šolohov 1965, Aleksandr Solženitsyn 1970 ja Joseph Brodsky 1987. Heistä Bunin asui Ranskassa ja Brodsky Yhdysvalloissa. Elokuvat Siinä missä lännen teollisuusmaissa elokuvat nähtiin vuoden 1917 vallankumouksen aikoihin vielä halpana viihteenä työväenluokalle, Venäjällä alettiin tutkia filmien editoinnin mahdollisuuksia elokuvailmaisun kehittämiseksi. Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton elokuvateollisuudesta tuli kasvualusta innovatiivisille elokuville välittömästi vallankumousta seuranneina vuosina. Tämän seurauksena syntyi maailmankuuluja elokuvia, kuten Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkin. Eisenstein oli saanut oppinsa ohjaaja Lev Kulešovilta, joka oli uraauurtavien editointioppien kehittäjä ja opetti maailman ensimmäisessä elokuva-alan oppilaitoksessa, Moskovassa sijaitsevassa Valtion elokuvainstituutissa. Dziga Vertov taas kehitti kameran ja todellisen elämän suhdetta käsittelevän kino-glaz-teorian, jolla oli valtava vaikutus dokumenttielokuvien kehittymiselle. Sosialistisen realismin politiikka tukahdutti filmintekijöiden luovuutta, mutta myös rajoitusten alla tehtiin onnistuneina pidettyjä neuvostofilmejä, Kurjet lentävät ja Vain neljä päivää. Leonid Gaidain 1960- ja 1970-luvuilla tekemät komediat ovat edelleen hyvin suosittuja. Vuonna 1970 valmistui Vladimir Motylin elokuva Aavikon laki, joka aloitti "osternina" tunnetun elokuvan lajin. Kosmonauteilla on tapana katsoa kyseinen elokuva ennen avaruuslentoja. 1980- ja 1990-luvuilla venäläinen elokuva oli kriisissä. Vaikka ilmaisunvapaus saavutettiin, valtiontuki elokuville romahti, minkä seurauksena elokuvia tehtiin selvästi vähemmän. 2000-luvun alkuvuodet ovat tuoneet talouskehityksen myötä taas lisää katsojia ja menestystä elokuvateollisuudelle, ja elokuvia tehdään Venäjällä jo enemmän kuin esimerkiksi Briteissä ja Saksassa. Lipputulot Venäjän elokuvista olivat 1996 yhteensä vain 6 miljoonaa dollaria, mutta vuonna 2006 tulot olivat jo 412 miljoonaa dollaria, mikä oli 18 prosenttia kasvua edellisvuoteen verrattuna. Kuvataiteet Varhainen Venäjän maalaustaide keskittyi Bysantista periytyneeseen ikonimaalaukseen sekä freskoihin. Moskovan voimistuttua Theofanes Kreikkalainen ja Andrei Rubljov kohosivat varsinaisen venäläisen taiteen johtonimiksi. Omintakeinen välimuoto ikonin ja renessanssimuotokuvan välillä oli venäläisen muotokuvamaalauksen laji, parsuna. Venäjän taideakatemia perustettiin vuonna 1757 ja sen tarkoituksena oli tuoda venäläisille taiteilijoille kansainvälistä roolia ja asemaa. Akatemian huomattavia muotokuvamaalareita olivat Ivan Argunov, Fjodor Rokotov, Dmitri Levitski ja Vladimir Borovikovski. 1800-luvun realismi pyrki kuvamaan venäläistä identiteettiä. Tämä näkyy maisemamaalauksessa, sekä arkipäiväisiä tapahtumia kuvaavissa genre-maalauksissa ja vahvapiirteisissä aikalaisten muotokuvissa. Toiset taiteilijat keskittyivät yhteiskuntakritiikkiin kuvaamalla köyhien oloja ja tekemällä karikatyyrejä auktoriteeteista. Tämä kriittisen realismin suuntaus kukoisti Aleksanteri II:n aikana. Maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen (1861) jotkut taiteilijat keskittyivät inhimillisen kärsimyksen kuvaamiseen. Toisinaan tehtiin suuria historiamaalauksia Venäjän dramaattisista hetkistä. Peredvižniki ("vaeltajat") nimellä kulkenut taiteilijaryhmä katkaisi välinsä taideakatemiaan ja perusti akateemisista rajoitteista vapaan koulukunnan. Tämän suuntauksen teoksissa on mukana vahva yhteiskunnallinen ja poliittinen ulottuvuus. Realismin johtonimiin kuuluivat Ivan Šiškin, Arhip Kuindži, Ivan Kramskoi, Vasili Polenov, Isaak Levitan, Vasili Surikov, Viktor Vasnetsov ja Ilja Repin. 1830-luvulla akatemia alkoi lähettää oppilaitaan ulkomaille taitojaan kartuttamaan. Näistä lahjakkaimpiin kuuluivat Aleksandr Ivanov ja Karl Brjullov, jotka tunnetaan romanttisista historiallisista maalauksistaan. Venäjälle tyypilliset omintakeiset kansanelämän kuvaukseen keskittyneet maalaustyylit syntyivät 1800-luvun lopulla. Vaeltajien lisäksi 1800-luvun lopulta 1920-luvulle vaikutti taiteilijaryhmittymä Mir iskusstva, jonka näyttelyihin osallistui myös useita suomalaisia taiteilijoita. Venäjän avantgarde on kattokäsite suurelle joukolle erilaisia modernin taiteen suuntauksia, jotka kukoistivat Venäjällä noin vuosien 1890 ja 1930 välillä. Näihin suuntauksiin kuuluvat esimerkiksi neo-primitivismi, suprematismi, konstruktivismi, rayonismi ja futurismi. Abstrakti taide ja sen eri varhaiset suuntaukset kehitettiin paljolti Venäjällä, josta ne siirtyivät länsimaihin tullen myöhemmin modernismin traditioksi. Avantgarden huomattaviin taiteilijoihin kuuluvat esimerkiksi Vladimir Majakovski, El Lisitski, Kazimir Malevitš, Wassily Kandinsky, Vladimir Tatlin, Aleksandr Rodtšenko ja Marc Chagall. Venäjän avantgarde kukoisti 1900-luvun alusta 1930-luvun alkuun, minkä jälkeen se tukahdutettiin Stalinin määräämän sosialistisen realismin avulla. 1920-luvun lopulla NKP:n myötävaikutuksella toteutettu sosialistinen realismi oli jo vähentänyt avantgarden merkitystä huomattavasti ja se katosi virallisen taiteen piiristä Stalinin valtaannousun myötä. 1940-luvulla neuvostotaiteilijat, kuten Vera Muhina loivat "antifasistisia" ja kiihkoisänmaallisia töitä, joissa esiintyi myös henkilökulttia. Suureksi isänmaalliseksi sodaksi kutsutun toisen maailmansodan taistelut ja muut tapahtuvat olivat usein teosten aiheena. Sodan jälkeen kuvanveistäjät loivat juhlallisia monumentteja sodassa kuolleiden kunniaksi. 1900-luvulla monet venäläistaiteilijat siirtyivät Länsi-Eurooppaan, koska bolsevikkien hallinto rajoitti taiteen vapautta. Vasili Kandinski (Wassily Kandinsky), Marc Chagall ja Naum Gabo esittivät töitään ja ajatuksiaan Venäjän ulkopuolella. Nämä taiteilijat opiskelivat usein Pariisissa ja Münchenissä ja heidän pakolaisuutensa takia venäläinen taide usein onnistui levittämään vaikutustaan maailmanlaajuisesti. Virallisen taiteen ulkopuolella työskennelleet Non-konformistiset taiteilijat, kuten Ernst Neizvestnyi, Ilja Kabakov, Mihail Šemjakin ja Erik Bulatov pyrkivät ironisoimaan sosialistista realismia sots-taiteessa tai kehittämään kiellettyjä suuntauksia, kuten ekspressionismia, abstraktia taidetta, hyperrealismia tai käsitetaidetta ja yhteistä heille on vastustava suhtautuminen sosialistisen realismin kaanoniin. Nämä riippumattomat taideyhteisöt ilmaantuivat käsi kädessä kansalaisyhteiskunnan syntymisen kanssa, jonka laajuus ja syvyys osaltaan aiheutti Neuvostohallinnon luhistumisen. Non-konformistien taidetta pidetään nykyisin osana ja eräänä vaiheena nykyisen Venäjän taidehistorian synnyssä. Media Venäjän media on hallinnon valvonnassa. Muutamien vielä riippumattomien viestimien toimintaa ryhdyttiin hankaloittamaan Venäjän Ukrainaan 2022 tekemän hyökkäyksen aikana. Valtakunnansyyttäjä vaati Roskomnadzoria rajoittamaan pääsyä Eho Moskvyyn ja riippumattomaan Doždiin niiden uutisoinnin vuoksi. Kiristyneessä tilanteessa Eho Moskvy ja Dožd ilmoittivat lopettavansa tai keskeyttävänsä toimintansa . Novaja gazeta oli Venäjän viimeinen valtiosta riippumaton tiedotusväline, mutta sekin joutui keskeyttämään toimintansa. Riippumaton Meduza toimii Latviasta käsin ja on Venäjällä määritelty ulkomaiseksi agentiksi. Pohjoismaissa julkaistavat lehdet Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat, Dagens Nyheter ja Politiken ovat ryhtyneet tuottamaan uutisia venäjän kielellä. Televisio Televisio on useimpien venäläisten tärkein uutislähde. Venäjänkielisiä kanavia on yli 250. Venäjän pääkanavat ovat Pervyi kanal, Rossija-1 ja NTV. Venäjän televisiota dominoivat kanavat, jotka ovat joko suoraan valtionomistuksessa tai joilla ainakin on läheiset suhteet Kremliin. Televisio on Venäjän valtiolle keskeinen informaatiovaikuttamisen kanava. Valtio rahoittaa omistamiaan tiedotusvälineitä 1,3 miljardilla eurolla vuosittain. Yleisvenäläinen valtion televisio- ja radioyhtiö VGTRK, jonka kanavaperheeseen kuuluu muun muassa Venäjän katsotuin kanava Rossija-1, saa vuosittain 339 miljoonaa euroa valtiontukea. Uutiskanava RT:tä, joka tunnetaan ulkomaille suunnattuna monikielisenä propagandakanavana, rahoitetaan valtion budjetista 325 miljoonalla eurolla vuosittain. Valtion panostus kanaviinsa on kasvussa. Venäjä levittää kanaviensa kautta esimerkiksi EU-vastaista ja nationalistista viestiä. EU:n ulkosuhdeyksikön raportin mukaan parhaillaan Venäjällä on käynnissä koronaviruspandemiaan liittyvä disinformaatiokampanja, jossa virheellistä ja väärää koronavirukseen liittyvää aineistoa levittää esimerkiksi espanjankielinen RT. Itä-Suomen yliopiston tutkijaryhmässä olevan tutkijan Teemu Oivon mukaan Venäjän valtion kanavat pyrkivät välittämään kyynistä maailmankuvaa ja aikaansaamaan katsojissaan poliittista passiivisuutta. Rossija 1 - kansallinen verkko, jota ylläpitää valtion televisio- ja radiolähetysyhtiö VGTRK Pervyi kanal - valtakunnallinen verkko, 51 % valtion omistuksessa, 49 % yksityisten osakkeenomistajien omistuksessa NTV - kansallinen verkko, jonka omistaa valtion Gazprom Center TV - Moskovan kaupunginhallituksen omistama Ren TV - Moskovassa sijaitseva kaupallinen asema vahvalla alueellisella verkostolla, omistaa NMG RT - valtion rahoittama kansainvälinen englanninkielinen uutiskanava Dožd - riippumaton, liberaali kanava, toiminta keskeytetty Radio Venäjällä toimii yli 3 000 radiokanavaa. Valtion radiokanavien rinnalla on musiikkipainotteisia yksityiskanavia. Pääkanavat ovat Radio Rossii, Mayak ja Vesti FM. Radio Rossii - kansallinen verkko, jota hallinnoi valtion VGTRK Vesti FM - valtion omistama, uutisia ja puheohjelmia Eho Moskvy - toimituksellisesti riippumaton, enemmistön omistaa valtion Gazprom - lakkautettu. Mayak - valtion hallinnoima kansallinen verkko Russkoye Radio - suuri yksityisomisteinen verkko, musiikkiohjelmia Lehdistö Venäjänkielisiä sanomalehtiä on 16 000. Niistä 22 on koko maan laajuisia. Komsomolskaja pravda - laajalevikkinen, Kreml-myönteinen tabloid Kommersant - päivittäinen, liike-elämään suuntautunut lehti, Ališer Usmanovin hallussa Moskovsky Komsomolets - suosittu yksityisomisteinen moskovalainen päivälehti Izvestija - suosittu Kreml-myönteinen päivälehti, omistaja NMG Rossijskaja gazeta - valtion omistama päivälehti Nezavisimaja gazeta - vaikutusvaltainen yksityisomisteinen päivälehti Argumenty i fakty - suosittu viikkolehti, omistaa Promsvjazbank Novaja gazeta - tutkivasta journalismista tunnettu riippumaton lehti, julkaiseminen keskeytetty Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen ajaksi. RBC - päivittäinen talouslehti Vedomosti - päivittäinen talouslehti Fontanka - riippumaton, pietarilainen paikallismedia Internet Pääsy Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin on estetty. Pääsy 504:lle uutissivustolle on estetty. Estettyjä uutissivustoja ovat mm. BBC, Bild, NPR, Deutsche Welle, Euronews, Meduza, Voice of America, Bellingcat, Postimees, Politiken, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Yle. Tuntemattomasta syystä Wikipedia on edelleen kansalaisten saatavilla. Myöskään Youtubea ei ole vielä blokattu, ja moni katsoo sieltä poliittisia lähetyksiä. Kansalaisille tärkeä tietokanava ovat pikaviestipalvelujen kuten Telegramin vaihtelevan tasoiset uutisryhmät. Pääsy Telegramin oli virallisesti kielletty vuodesta 2018, mutta käytännössä valtio ei onnistunut rajoittamaan sovelluksen käyttöä merkittävästi ja vuonna 2020 valtio luopui estoyrityksistään. Toimittaja Alexey Kovalev huomauttaa, että nykyään valtiokin käyttää Telegramia propagandan levittämiseen. Valtion asettamia nettirajoituksia on mahdollista kiertää VPN-yhteyden avulla. Erityisesti Facebookin ja Instagramin kieltämisen jälkeen VPN-yhteyksistä on tullut suosittuja. Monien VPN-palveluiden käyttö on kuitenkin kielletty. F-Securen edustajan mukaan sallittujen VPN-palveluiden käyttö ei ehkä ole turvallista, vaan Venäjän valtio saattaa salakuunnella yhteyttä. Suosituimpien VPN-palveluiden tarjoajat toimivatkin nykyään Venäjän ulkopuolelta väistellen valtion estoyrityksiä. Vuoden 2022 huhtikuussa 70:stä testatusta VPN-palvelusta Venäjällä toimi vielä 5 kpl. Joitakin palveluita, kuten Twitteriä ja Facebookia, on mahdollista käyttää estoista huolimatta myös Tor-verkon kautta. Maan suosituin hakukone on Yandex. Mail.ru -yhtiö omistaa suosituimmat somepalvelut VKontakten ja Odnoklassnikin. Venäjä on suunnitellut ottavansa käyttöön maan sisäisen tietoverkon, joka ei olisi lainkaan yhteydessä Venäjän ulkopuolelle. Asiantuntijoiden mukaan järjestelmä on teknisesti valmis, mutta sitä ei ole otettu käyttöön, koska kansainvälisten yhteyksien katkeamista on pidetty vahingollisena Venäjän liike-elämälle. Suunnitellun sisäisen verkon nimi on Runet, tai virallisesti Venäjän kansallinen internetsegmentti. Venäjä on myös julistanut rakentavansa oman sähköisen tietosanakirjansa vastapainoksi Wikipedialle. Urheilu Venäjä on ollut menestyksekäs lukuisissa urheilulajeissa sijoittuen niissä jatkuvasti olympialaisten mitalisijoille. Neuvostoaikana maajoukkue osallistui 18 olympialaisiin ja sai 14 kerralla eniten mitaleja; Neuvostoliitto olikin vuosikymmenestä toiseen dominoiva mahti olympialaisissa. Vuoden 1952 olympialaisista lähtien Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän yleisurheilijat ovat aina olleet kolmen eniten kultamitaleita saaneen maan joukossa. Vuoden 1980 kesäkisat pidettiin Moskovassa ja vuonna 2014 talviolympialaiset pidettiin Sotšissa. Neuvostoliiton voimistelijat, yleisurheilijat, painonnostajat, painijat, murtomaahiihtäjät ja nyrkkeilijät olivat jatkuvasti maailman huipputasoa, ja näissä lajeissa Venäjä on ollut huippumaa myös Neuvostoliiton jälkeisenä aikana. Jalkapallo on useimpien maailman maiden tapaan hyvin suosittua Venäjällä. Venäjä järjesti jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut vuonna 2018 (Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2018). Jääkiekko on niin ikään suosittua ja Neuvostoliitto oli lajissa kansainvälisellä huipulla, sillä se voitti kultaa useimmissa maailmanmestaruus- ja olympiakisoissa. Jääpallo on paikoin suosittua. Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä ovat alusta asti hallinneet lajin kansainvälisiä kilpailuja. Koripallossa Venäjän maajoukkue on voittanut Euroopan-mestaruuden ja lentopallossa maajoukkue on saavuttanut parhaimmillaan olympiakultaa. Taitoluistelu on myös ollut Venäjän vahva laji; Neuvostoliitto hallitsi etenkin pariluistelua ja jäätanssia. Neuvostoliittolainen tai venäläinen pari on voittanut kultaa jokaisissa talviolympialaisissa vuodesta 1964 nykypäivään asti, mikä on yksi koko urheilumaailman pisimpiä voittoputkia. Neuvostoliiton jälkeisenä aikana tennis on kasvattanut suosiotaan ja Venäjältä onkin jo tullut joukko kuuluisia tennistähtiä. Judo on suosittua Venäjällä, ja sitä on tuonut esille presidentti Vladimir Putin, joka on judoka. Shakkiin venäläisillä on myös ollut pitkään erityissuhde ja peli on maassa suosittua ajanvietettä; monet kansainväliset mestarit ovat olleet venäläisiä. Ruokakulttuuri Venäläinen keittiö tunnetaan etenkin keitoista, kalaruoista ja suolaisista leivonnaisista. Sieniä ja kasviksia käytetään paljon. Liharuoista suosituimpia ovat paistit, mutta ortodoksisen kirkon paaston aikana punaista lihaa ei saa syödä. Tunnetuimpia venäläisiä ruokia ovat muun muassa kaalikeitto, borssikeitto, blinit ja stroganov. Juhlapäivät Venäjällä on 8 yleistä virallista juhlaa, yhteensä 12 yleistä vapaapäivää. Lisäksi vietetään erinäisiä kirkollisia juhlia, virallisia muistopäiviä sekä eri ammattialojen juhlapäivä. Kirkollisia juhlapäiviä vietetään sekä gregoriaanisen että juliaanisen kalenterin mukaan. Kirkolliset pyhät eivät ole vapaapäiviä, joulua lukuun ottamatta, koska kirkko on erotettu valtiosta. Joulu on 7. tammikuuta, koska kirkon kalenteri on 13 päivää jäljessä gregoriaanista ajanlaskua. Lisäksi monet viettävät vanhaa uuttavuotta (Старый Новый год). 14. tammikuuta, joka ei ole virallinen juhlapäivä. Katso myös Venäjän Afrikan-suhteet Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa. Venäjä Google Maps -karttapalvelussa. Fontanka: Uutisia Venäjältä ja Venäjästä . Seulonnan keskeiset artikkelit BRICS

1299

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viron%20kieli

Viron kieli

Viron kieli eli eesti (eesti keel, vanh. maakeel) on itämerensuomalainen kieli eli suomen lähisukukieli. Viron kielen puhujia ovat virolaiset. Vuoden 2021 alussa Virossa asui viroa äidinkielenään puhuvia henkeä. Ulkomailla Viron puhujia on yli . Saman vuoden alussa 67 prosenttia Viron väestöstä puhui viroa. Viron kielen puhujat Suurimmat Viron ulkopuoliset virolaisryhmät eli ulkovirolaiset Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ynnä muualla ovat toisen maailmansodan loppuvaiheiden pakolaisten jälkeläisiä. Lisäksi etenkin 1800-luvulla viron kielen puhujia on muuttanut eri syistä joukoittain myös Keski-Venäjälle, Siperiaan ja Kaukasiaan, mutta nämä virolaisryhmät ovat sittemmin suureksi osaksi hajonneet tai kieleltään sulautuneet valtaväestöön. Suomeen on etenkin 1980-luvulta lähtien syntynyt monituhatpäinen vironkielinen vähemmistö; Viron kansalaisia asui vuonna 2012 Suomessa 39 763 — heistä vironkielisiä on tätä vähemmän, koska useilla Viron kansalaisilla on äidinkieleksi rekisteröity venäjä. Suomessa asui vuonna 2017 Tilastokeskuksen mukaan 49 590 henkilöä, joiden äidinkieleksi on rekisteröity viro. Vironkielisten määrä sisältää vironkielisten Viron kansalaisten lisäksi myös vironkieliset Suomen ja muiden maiden kansalaiset. Viron murteet Viron murteet jaotellaan useimmiten pohjoisiin ja eteläisiin murteisiin. Pohjoiset murteet muodostavat kaksi pääryhmää, sydänvirolaiset murteet ja koillisrannikkomurteet. Eteläisiä murteita voidaan pitää jopa omina kielinään, ja niitä voidaan myös nimittää eteläviron kieliryhmäksi. Viron kielen taustasta ja historiasta Viron kahden päämurteen lisäksi jotkut tutkijat pitävät koillista rannikkomurretta, joka monessa suhteessa muistuttaa suomea, kolmantena päämurreryhmänä. Eteläviroa ja (pohjois)viroa on usein pidetty kahtena eri kielenä. Pohjoisen ja etelän välillä on kulkenut vanha syvä heimo- ja kulttuuriraja, vuoteen 1917 saakka myös Vironmaan ja Liivinmaan hallinnollinen raja. On jopa väitetty, että etelä- ja pohjoisviro eroaisivat toisistaan yhtä paljon kuin pohjoisviro ja suomi. 1800-luvulle asti viron kieltä kirjoitettiinkin kahdessa muodossa, niin sanottuina pohjoisena Tallinnan kielenä ja eteläisenä Tarton kielenä. Vasta kansallisen heräämisen myötä, kun virolainen kansallinen identiteetti nykyisessä mielessä syntyi, pohjoinen kirjakieli syrjäytti eteläisen. Viron kirjakieli, kuten suomenkin, syntyi uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla. Ensimmäiset painetut vironkieliset kirjat olivat baltiansaksalaisten kirkonmiesten kirjoittamaa hartaus- ja kansanopetuskirjallisuutta. Äidinkielisten virolaisten kirjoittama kauno- ja tietokirjallisuus sekä vironkielinen lehdistö alkoivat kehittyä vasta 1800-luvulla. Tällöin viron kieltä alettiin voimakkaasti kehittää ja viron oikeinkirjoitus uudistettiin ja runsaasti uudissanoja kehitettiin, myös murteiden ja suomen kielen mallin pohjalta. Essiivisija elvytettiin suomen essiivin mallin mukaisesti. 1900-luvun alun kielenuudistusliike otti käyttöön myös uudissanoja, jotka oli luotu niin sanotusti tyhjästä, pelkästään rakenteellisin ja esteettisin perustein. Tällainen sanoja ovat esimerkiksi veenma 'vakuuttaa', siiras 'vilpitön', relv 'ase'. Viron itsenäistymisestä 1918 lähtien viron kieli on ollut täysimittainen, kaikilla elämänalueilla toimiva kansalliskieli. Tarton yliopisto vironkielistettiin vuonna 1919. Kielen asema säilyi myös neuvostoajan maahan kohdistuneesta venäläistämisestä huolimatta. Viron läheisiä sukukieliä, joita usein on pidetty vain viron murteina, ovat Kaakkois-Virossa puhutut võron ja seton kielet. Leimallisimpaan eteläviroon perustuva võron kieli on viime vuosikymmeninä tavoitellut entistä vahvempaa asemaa, ja sillä on oma oikeinkirjoitusjärjestelmä, kehittyvä kirjallisuus, kieli-instituutti ja joukko tarmokkaita elvyttäjiä. Viron kieleen voimakkaimmin vaikuttanut kieli on saksa, joka oli Baltian hallinto- ja ensisijainen kulttuurikieli jopa 1900-luvun alkuun saakka. Jonkin verran vaikutteita viro on saanut myös venäjästä, kansallisen heräämisen ajoista alkaen myös suomen kielestä. Naapurikieli latvia on vaikuttanut lähinnä viron eteläisimpiin murteisiin. Viron kirjakielen ohjeistuksena on Eesti õigekeelsussõnaraamat ÕS 2006. Laajin yksikielinen sanakirja on Eesti kirjakeele seletussõnaraamat (1988-2007). Äännejärjestelmä Vokaalijärjestelmä Viron kielen vokaalijärjestelmään kuuluu yhdeksän vokaalia: a, e, i, o, u, õ, ä, ö ja ü. Niistä kaikki paitsi õ esiintyvät suomessakin (ü on sama äänne kuin suomen y). Sen sijaan õ on puolisuppea illabiaalinen keskivokaali, joka ääntyy (suunnilleen kuin kieli olisi o- ja huulet e-asennossa). Osa virolaisista ääntää õ:n tilalle ö:n. Saarenmaan murteessa õ-äännettä ei ole, toisaalta Hiidenmaan murteessa ei ole ö:tä, vaan se korvataan õ:llä. Vokaalit voivat esiintyä lyhyinä tai pitkinä pääpainollisessa tavussa ja muodostaa keskenään diftongeja, joita virossa esiintyy 28, vierassanojen diftongit mukaan lukien 36. Silmiinpistävä ero suomeen verrattuna on, etteivät painollisen tavun pitkät e, o ja ö ole suomen tavoin diftongiutuneet, vaan säilyneet pitkinä. Tämän voi huomata esimerkiksi verratessa viron ilmaisua Soome teetööd suomen kielen ilmaisuun Suomen tietyöt. Pääpainottomissa tavuissa (ensimmäisen tavun ulkopuolella) voi esiintyä vain lyhyitä vokaaleja ja vain vokaaleja a, e, i, u sekä (nimissä ja lainasanoissa) o. Koska ä, ö ja ü eivät esiinny jälkitavuissa, virossa ei siis ole vokaalisointua. Tämän voi nähdä esimerkiksi sanoista häda 'hätä', söövad 'syövät' ja töötu 'työtön'. Etelämurteissa vokaalisointu kuitenkin tunnetaan. Konsonanttijärjestelmä Viron kielen konsonanttijärjestelmä eroaa suomen kielen konsonantistosta selvimmin siinä suhteessa, että suomen lyhyitä klusiileja vastaavat b-, d- ja g-kirjaimilla merkittävät äänteet eivät ole soinnillisia vaan niin sanottuja soinnittomia meedioita, pehmeämmin artikuloituvia klusiileja. Esimerkiksi viron d kuulostaa karkeasti sanoen jonkinlaiselta t:ltä tai suomen d:n ja t:n välimuodolta. Kirjaimilla p, t ja k taas merkitään puolipitkiä klusiileja; esimerkiksi paikannimi Otepää lausutaan melkein kuin "Otteppää". Viron konsonanteista n, t, s ja l voivat liudentua (palataalistua). Liudennus esiintyy yleensä (alkuperäisen) i:n tai j:n edellä, eikä sitä merkitä oikeinkirjoituksessa. Esimerkiksi palk 'hirsi' ääntyy eli eri tavoin kuin palk 'palkka'. Hirttä tarkoittavan sanan genetiivimuodossa palgi näkyy vielä sanan lopussa ollut alkuperäinen i. Kirjaimia š ja ž käytetään samoin kuin suomen kielessä, eli ensisijaisesti vierassanoissa. Kestojärjestelmä Kvantiteetti- eli kestojärjestelmä on mutkikkaampi kuin suomessa, sillä lyhyiden ja pitkien äänteiden sijasta voidaan erottaa kolme kestoastetta. Pitkät äänteet tai tavut voivat olla puolipitkiä tai ylipitkiä. Ylipitkä kestoaste on usein selitettävissä kielihistoriallisesti eräänlaiseksi kompensaatiopidennykseksi, eli se esiintyy monesti tapauksissa, joissa sanan tavuluku on vähentynyt. Ylipituutta ei merkitä oikeinkirjoituksessa näkyviin lukuun ottamatta klusiileja, joissa puolipitkää merkitään yhdellä, ylipitkää kahdella kirjaimella. Kielitieteellisissä teksteissä ylipituuden merkkinä voidaan käyttää graaviaksenttia `. Esimerkiksi sanan mets ('metsä') genetiivi metsa ('metsän') ensimmäinen tavu ääntyy lyhyempänä kuin illatiivimuodossa metsa (`metsa) 'metsään' (alkuaan kolmitavuinen *metsähän). Viron kielessä esiintyvät verraten johdonmukaiset äänne-erot suomeen selittyvät usein eräänlaiseksi kulumiseksi. Suomi edustaa monesti tässä asiassa siis alkuperäisempää kantaa. Virosta ovat esimerkiksi painottomat vokaalit tai kokonaiset tavut usein kuluneet pois. Tämän huomaa verratessa esimerkiksi sanoja mets 'metsä', terav 'terävä', tütred 'tyttäret', laevas 'laivassa'. Toisaalta eräitä sanansisäisiä äännerakenteita on säilynyt viron kielessä, vaikka ne suomesta ovat esimerkiksi assimilaation johdosta kuluneet pois. Tämän huomaa esimerkiksi sanoista tulnud 'tullut', jooksnud 'juossut', pannakse 'pannaan' ja sügav 'syvä'. Muoto-oppi Adjektiivit ja substantiivit taipuvat neljässätoista sijamuodossa. Sijajärjestelmä on lähes samanlainen kuin suomessa. Tärkeimmät erot ovat seuraavat: Suomalaisen genetiivi- ja nominatiiviakkusatiivin kaltaista akkusatiivisijaa ei virolaisessa kielioppitraditiossa ole tapana erottaa. Instruktiivi elävänä sijamuotona puuttuu, suomen instruktiivin vastineita on vain kiteytyneinä adverbeina (esimerkiksi paljajalu 'paljain jaloin'). -ne-komitatiivia (suomen vaimoineen) ei ole, sitä vastoin on suomen kanssa-postposition vastineesta kehittynyt -ga-päätteinen komitatiivi, jolla on myös instruktiivin tehtäviä (esimerkiksi sinuga 'sinun kanssasi', autoga 'autolla' - vertaa suomen puhekielisiin sun kaa, auton kaa). -ni-päätteinen terminatiivisija ilmaisee, mihin asti jokin ulottuu tai jatkuu (esimerkiksi hommikuni 'aamuun asti', maani 'maahan asti'). Viro on hieman analyyttisempi kieli kuin suomi. Tämä näkyy omistusliitteiden eli possessiivisuffiksien lähes täydellisenä puuttumisena viron nykykielestä ja kysymyslauseiden aloittamisena kysymyspartikkelilla kas. Esimerkiksi kysymys onko äiti sairas? on viroksi kas ema on haige? (ema 'äiti, emo', haige 'sairas'). Omistusliitteiden sijaan virossa käytetään persoonapronominien genetiivimuotoja (esimerkiksi sinu raamat 'sinun kirjasi') pois lukien harvat partikkeleiksi kiteytyneet muodot kuten ealdasa, "iältänsä". Verbit taipuvat kuten suomessakin kolmessa persoonassa yksikössä ja monikossa. Aikamuotoja on samat neljä kuin suomessakin: tunnukseton preesens Imperfekti, jonka tunnus on muutamilla vanhoilla verbeillä -i- (tegin 'tein', nägid 'näit', tulime 'tulimme'), useimmilla verbeillä -s tai -si- (laulsin 'lauloin', võtsin 'otin', armastas 'rakasti'). Sama muoto esiintyy myös suomen kielen lounaismurteissa. Olla-verbin ja menneen ajan partisiipin avulla muodostettavat perfekti (olen näinud 'olen nähnyt') ja pluskvamperfekti (olite tulnud 'olitte tulleet'). Verbeillä erotetaan neljä tapaluokkaa eli modusta: tunnukseton indikatiivi -ks(i)-tunnuksinen konditionaali: (ma) tuleks(in) 'minä tulisin' imperatiivi: yksikön toisessa persoonassa pelkkä verbin vartalo (tule!), muissa muodoissa tunnuksena -ge-/-ke- tai -gu/-ku: tulge! 'tulkaa', elagu! 'eläköön' kvotatiivi eli modus obliquus (viroksi kaudne kõneviis), jonka päätteenä on kaikissa persoonissa -vat, ilmaisee toisen käden tietoa: New York olevat ilus linn 'New York on (kuulemma, väittämän mukaan) kaunis kaupunki'. Imperatiivimuotojen, etenkin kolmannen persoonan, toissijaista käyttöä voidaan pitää omana moduksenaan (ns. jussiivi): ah mina tehku päev läbi tööd! 'vai pitää minun tehdä ("minä tehköön") koko päivä töitä!' Kieltoverbin sijasta virossa on persoonissa taipumaton kieltosana ei, jonka yhteydessä käytetään (kuten suomessakin) imperatiivin yksikön toisen persoonan kaltaista konnegatiivia. Kieltoverbi kuitenkin taipuu persoonissa imperatiivissa. Astevaihtelun alkuperäisellä perussäännöllä (avotavun edellä vahva, umpitavun edellä heikko aste) ei virossa enää juuri ole merkitystä, vaan astevaihtelu on, toisin kuin suomessa, lähinnä morfologinen. Esimerkiksi viron genetiivi on astevaihtelutapauksissa heikkoasteinen, vaikka tavu on muuttunut avoimeksi, kun loppu-n on kadonnut. Koska monet alkuperäiset taivutuspäätteet ovat ankarasti kuluneet ja äännekehitykset eriyttäneet alkuperäisiä astevaihteluvariantteja toisistaan, viron kielen taivutukselle tyypillistä on fuusion lisääntyminen: sanan vartaloa ja taivutuspäätettä on vaikea erottaa toisistaan, ja taivutusmuodot erottuvat usein toisistaan sanavartalon sisäisten äännevaihtelujen perusteella. Esimerkiksi siga 'sika' : genetiivi sea 'sian' : partitiivi siga 'sikaa'; taevas (toinen kestoaste) 'taivas' : taevas (kolmas kestoaste) 'taivaassa'. Toisaalta viron kielen taivutukseen on syntynyt myös agglutinoivuutta eli uusia selvästi erottuvia taivutusaineksia kuten imperfektin -s(i) ja monikon partitiivin pääte -sid (majasid 'taloja'). Kieliesimerkkejä Pienoisevankeliumi viroksi: Sest nõnda on Jumal maailma armastanud, et Ta oma ainusündinud Poja on andnud, et ükski, kes Temasse usub, ei saaks hukka, vaid et temal oleks igavene elu. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ensimmäinen artikla: Kõik inimesed sünnivad vabadena ja võrdsetena oma väärikuselt ja õigustelt. Neile on antud mõistus ja südametunnistus ja nende suhtumist üksteisesse peab kandma vendluse vaim. Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Vironkielinen Wikiuutiset hautomossa Suomi-viro-suursanakirja, Eesti Keele Instituut Viro-suomi-sanakirja, Eesti Keele Instituut Eesti keele seletav sõnaraamat (Viron kielen selityssanakirja), v. 2009 Eesti etümoloogiasõnaraamat (Viron etymologinen sanakirja) Viron kielen instituutti Viron kielen käsikirja Artikkeli viron kielestä verkkoensyklopedia Estonicassa Oppikursseja Ylen Elävä arkisto: Nael kummi - Heikki Kinnunen opettelee matkailijan viroa (vaatii Flash Playerin) Nael Kummi - Hyvää matkaa viron kieleen Heikki Kinnusen seurassa! (YLE Areena) (sama kuin edellä, ei vaadi Flash Playeriä) Eesti keel ja meel (Viron kieli ja mieli) - audiovisuaalinen viron puhekielen kurssi Venäjän kielet Seulonnan keskeiset artikkelit